Mitkä kirjat pitää lukea?!

Luen ne

Kertokaa sata maailmankirjallisuuden klassikkoa jotka jokaisen olisi luettava. Jos ei sataa jaksa kirjoittaa niin vaikka kymmenen, niistä on hyvä aloittaa.

27

2221

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • sempere

      Jos joku kirja tai kirjasarja on luettava niin se on kirjailian nimeltä carl barksin kirjoittama aku ankankan taskukirjojen kirjasarja tälle valtavalle kirjasarjasta koostuvalle jätti teokelle ei löydy vertaa koko maailmasta. Kirjasarja on carl barksin omaelämänketa, jos kalle päätalon elämänkerta ii joki sarja on suuri niin tämä on valtava eli siis maailman suurin oma elämänkerta teos. Barksin nimi muuten sarjassa on aku ankka ja herra itse on myös hauskasti kuvittanut nämä kirjat! Antoisia luku hetkiä toivotan sinulle.

    • Maailmankirjallisuuteen kuuluvista suomalaisista kirjoista pitäisi lukea ainakin Kalevala ja Sinuhe Egyptiläinen

      • Ei muuta

        Kalevasta on tehty suomalais-neuvostoliittolainen yhteistyöelokuva, muistaakseni 1950-luvun lopulla, värifilmi! Leffa on hyvä itse kirjaan verrattuna joka on aivan onneton, ei sitä kukaan viitsi lukea, aivan hanurista.

        Sinuhe-leffa on ihan kelpo Hollywoodia, kirja on pitkäveteinen, en suosittele. Toki Kalevalaan verrattuna mestariteos.


      • phineas
        Ei muuta kirjoitti:

        Kalevasta on tehty suomalais-neuvostoliittolainen yhteistyöelokuva, muistaakseni 1950-luvun lopulla, värifilmi! Leffa on hyvä itse kirjaan verrattuna joka on aivan onneton, ei sitä kukaan viitsi lukea, aivan hanurista.

        Sinuhe-leffa on ihan kelpo Hollywoodia, kirja on pitkäveteinen, en suosittele. Toki Kalevalaan verrattuna mestariteos.

        saattavat tuntua pitkäveteiseltä tämän päivän pleikkarisukupolvelle, mutta itse ahmin sen suurin piirtein yhdeltä istumalta parikymmentä vuotta sitten. Mitä nyt parin-kolmen tunnin yöunet välillä maltoin silmäillä. Siihen putkeen kun pääsee sisään, siinä menee Mikael Karvajalat ja Nuoret Johannekset samaa kyytiä. Usomattoman elävää kielikuvaa ja huumoria riittää. Tosin kaikille se ei enää ehkä nykypäivänä avaudu ;).

        Kannattaa tosiaankin muistaa, että Waltari on yksi eniten käännetyimpiä kirjailijoitamme. Eikä noita Hollywoodissa tuotettuja leffoja kovin montaa ole suomalaisesta kynästä lähtenyt. Eiköhän sekin jo jotakin kerro.


    • Ei muuta

      Suomalaisen miehen ei tarvitse muita kirjoja lukea. Nämä ns. maailmankirjallisuuden klassikot ovat täyttä paskaa. Otetaan nyt nämä venäläiset Dostojevskit ja vastaavat, ei helvetti, ei niitä lue vanha Erkkikään!

      • Pönttö-Einari

        Olet kyllä menettänyt paljon, jos et ole lukenut vanhoja venäläisiä klassikoita. En sano, että ne olisivat aivan jokapäiväistä lukemistani, mutta paljon jää elämästä puuttumaan, jos ei ole nauttinut näiden klassikkokirjailijoiden teoksista. Gogol, Tsehov, Dostojevski ym. Mahtavia kirjailijoita, kun pääsee sisälle, lisäksi kannattaa lukea myös uudempia venäläisiä kirjoja.

        Tuntematonta sotilasta en ole vielä ehtinyt lukemaan, mutta kyllä sekin kirjatostani löytyy ja luen sen joskus... On vain niin paljon luettavaa, juuri nyt luin Väinö Tannerin: Olin ulkoministerinä talvisodan aikana, perustuu aikalaisen muistiinpanoihin ja dokumentteihin tuolta ajalta, todella mielenkiintoinen kirja, jota suosittelen!

        Suosikkikirjailijani Veikko Huovisen tavoin luen lähes joka talvi Tom Nealen: Yksinäisen miehen saari-kirjan...


      • Ei muuta

        Siellä oli aikaa, jumaliste että oli puuduttavia, ei niitä jaksa lukea loppuun.


      • Ei muuta
        Pönttö-Einari kirjoitti:

        Olet kyllä menettänyt paljon, jos et ole lukenut vanhoja venäläisiä klassikoita. En sano, että ne olisivat aivan jokapäiväistä lukemistani, mutta paljon jää elämästä puuttumaan, jos ei ole nauttinut näiden klassikkokirjailijoiden teoksista. Gogol, Tsehov, Dostojevski ym. Mahtavia kirjailijoita, kun pääsee sisälle, lisäksi kannattaa lukea myös uudempia venäläisiä kirjoja.

        Tuntematonta sotilasta en ole vielä ehtinyt lukemaan, mutta kyllä sekin kirjatostani löytyy ja luen sen joskus... On vain niin paljon luettavaa, juuri nyt luin Väinö Tannerin: Olin ulkoministerinä talvisodan aikana, perustuu aikalaisen muistiinpanoihin ja dokumentteihin tuolta ajalta, todella mielenkiintoinen kirja, jota suosittelen!

        Suosikkikirjailijani Veikko Huovisen tavoin luen lähes joka talvi Tom Nealen: Yksinäisen miehen saari-kirjan...

        Kyse nyt kuitenkin on ajanvietteestä,ei ns. klassikot ihmistä mitenkään jalosta, ei niistä mitään suuria elämäntotuuksia opi, ne oppii elämällä ihmisten keskuudessa, ei lukemalla aikuisten satuja, fiktiota!


      • Pönttö-Einari
        Ei muuta kirjoitti:

        Kyse nyt kuitenkin on ajanvietteestä,ei ns. klassikot ihmistä mitenkään jalosta, ei niistä mitään suuria elämäntotuuksia opi, ne oppii elämällä ihmisten keskuudessa, ei lukemalla aikuisten satuja, fiktiota!

        Gogolin: Revisorin, niin siinä on jo melkoisia juttuja, jotka sopivat mihin aikaan tahansa, taikka samalta kirjailijalta; Kuolleet sielut taikka Päälystakki, huomaa että ei lainkaan fiktiota taikka satua...


      • kantsiilukee
        Pönttö-Einari kirjoitti:

        Olet kyllä menettänyt paljon, jos et ole lukenut vanhoja venäläisiä klassikoita. En sano, että ne olisivat aivan jokapäiväistä lukemistani, mutta paljon jää elämästä puuttumaan, jos ei ole nauttinut näiden klassikkokirjailijoiden teoksista. Gogol, Tsehov, Dostojevski ym. Mahtavia kirjailijoita, kun pääsee sisälle, lisäksi kannattaa lukea myös uudempia venäläisiä kirjoja.

        Tuntematonta sotilasta en ole vielä ehtinyt lukemaan, mutta kyllä sekin kirjatostani löytyy ja luen sen joskus... On vain niin paljon luettavaa, juuri nyt luin Väinö Tannerin: Olin ulkoministerinä talvisodan aikana, perustuu aikalaisen muistiinpanoihin ja dokumentteihin tuolta ajalta, todella mielenkiintoinen kirja, jota suosittelen!

        Suosikkikirjailijani Veikko Huovisen tavoin luen lähes joka talvi Tom Nealen: Yksinäisen miehen saari-kirjan...

        ehdottomasti!!!
        Sekä Suomesta Waltarin tuotanto!!!

        Noilla pääset sitten jatkamaan muita maailman klassikoita!


    • Jotta saisi näkökulman siihen, mitä todella tapahtuu, pitää lukea Tolstoin "Sota ja rauha", ajatuksen kanssa. Raskas se kyllä on kuin mikä, mutta maksaa vaivan.

      Dostojevskin "Rikos ja rangaistus" kulkee psyykessä kuin sähkövirta. Tai kuin hammaslääkärin pora hermossa.

      "Seitsemän veljestä" olisi paljon helpompi lukea, jos siitä ei olisi kuullut mitään; on se niin oivaltava ja hauska.

      Ainoa heikko puoli "Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa"-teoksessa on se onko se "kirjallisuutta". Hakkaa ennen ja jälkeen ilmestyneet oppaat mennen tullen. Oppikirja josta todella on hyötyä.

      Mobergin "Maastamuuttajat" panen tähän pitkin hampain, koska tekijä on ruotsalainen ja minun on vaikea antaa ruotsalaisille anteeksi pakkoruotsia.

      Orwellin "Katalonia, Katalonia!" ja Hemingwayn "Kenelle kellot soivat" kannattaa lukea samaan aikaan, peräkkäin tai limittäin ja vertailla niitä toisiinsa. Oma suosikkidetaljini on Hemingwayn romaanin kuvaus ihmisen mielenmaiseman muuttumisesta kuoleman tullessa.

      "Sinuhe egyptiläinen" on taattu sitaattisanakirja illanistujaisissa. Se voi tartuttaa parantumattoman Waltari-taudin.

      Yrjö Jylhän "Kiirastuli" on runoutta vereslihalla.

      Solzhenitsynin "Vankileirien saaristo" on 1900-luvun suurin teos ja avain. Jos ei jaksa sitä, niin "Ivan Denisovitshin päivän" jaksaa.

      Suurin kaikista, paljon enemmän kuin kirjallisuus, paljon enemmän kuin maailma, osa jostakin suuremmasta on "Raamattu" sille jolle sen on suotu aukeavan.

      • Ei muuta

        Lukemalla historiaa ja tietokirjoja tietää mitä on tapahtunut, ehkä voi ennakoida tulevaa. Aikuisten satukirjoista ei siihen ole.


      • Ei muuta

        Solzenitsin kirjat ovat sitä taattua venäläistä tavaraa, helvetin puuduttavaa, uni silmään tuli. Luin Vankileirien saariston kauan sitten, aihe hyvä ja tärkeä, itse kirja sekava, täynnä pateettista jaarittelua, olisi pysytty asiassa.


      • kantsiilukee

        ihmisiä.

        Lisäisin tuohon vielä John Steinbeck ja Faulkner ja eihän ne hyvät tuohonkaan jää.


    • 12a

      Klassikkoja on niin monenlaisia, venäläiset klassikot omaa luokkaansa: hiljaa virtaa don, sota ja rauha, dostojevski,turgenjev, ym, canterburyn tarinat, danten jumalainen helvetti vanhaa runoutta, suomalaisista tietty aleksis kivi, maria jotuni, 20-luvun tulenkantajat, juhani aho, helvi hämäläinen, kevyempää tekstiä jane austen, bronten sisarukset, onhan näitä. pääasia on lukeminen

      • Ei muuta

        Olivat meinaan 1970-luvulla hyvin arvostettuja laajoissa kansalaispiireissä, ei toki kaikissa. Arvostelijat niitä kehuivat, suorastaan ylistivät. Mitkä niistä ovat parhaita, mitä suosittelet?


      • poika ja kahvikuppi
        Ei muuta kirjoitti:

        Olivat meinaan 1970-luvulla hyvin arvostettuja laajoissa kansalaispiireissä, ei toki kaikissa. Arvostelijat niitä kehuivat, suorastaan ylistivät. Mitkä niistä ovat parhaita, mitä suosittelet?

        Koko Tuula-Liina Variksen tuotanto kannattaa lukea. Ja Eeva Kilven runoja.


      • poika ja kahvikuppi kirjoitti:

        Koko Tuula-Liina Variksen tuotanto kannattaa lukea. Ja Eeva Kilven runoja.

        Tuula-Liina Varis ei edusta varsinaista neuvostokirjallisuutta, vaan sen suomalaista sovellusta. Tästä todistavat hänen oma tuotantonsa ja erityisesti hänen viiteryhmänsä tuotokset. Hänen ensimmäinen aviomiehensä Rauno Setälä kirjoitti klassikon "Uusstalinistin uskontunnustus", hänen toinen miehensä oli Pentti Saarikoski, joka mm. esitti Suomen Kuvalehdessä, että Suomen olisi hyvä olla Neuvostoliiton yhteydessä. Saarikoski itse asui tässä vaiheessa jo luontevasti Ruotsissa. Viiteryhmään kuuluivat lisäksi mm. Hannu Salama, Jorma Ojaharju, Pekka Kejonen, Jouko Turkka ja Anneli Sari.

        Varsinaisen neuvostokirjallisuuden kirkkaimpana helmenä pidän Vénèdikt Erofejevin teosta:"Moskova-Petushki". Se luo syvällisen katsauksen neuvostokansan kirkasotsaiseen tulevaisuuden rakentamiseen.


      • scarabaeus
        Sologdin kirjoitti:

        Tuula-Liina Varis ei edusta varsinaista neuvostokirjallisuutta, vaan sen suomalaista sovellusta. Tästä todistavat hänen oma tuotantonsa ja erityisesti hänen viiteryhmänsä tuotokset. Hänen ensimmäinen aviomiehensä Rauno Setälä kirjoitti klassikon "Uusstalinistin uskontunnustus", hänen toinen miehensä oli Pentti Saarikoski, joka mm. esitti Suomen Kuvalehdessä, että Suomen olisi hyvä olla Neuvostoliiton yhteydessä. Saarikoski itse asui tässä vaiheessa jo luontevasti Ruotsissa. Viiteryhmään kuuluivat lisäksi mm. Hannu Salama, Jorma Ojaharju, Pekka Kejonen, Jouko Turkka ja Anneli Sari.

        Varsinaisen neuvostokirjallisuuden kirkkaimpana helmenä pidän Vénèdikt Erofejevin teosta:"Moskova-Petushki". Se luo syvällisen katsauksen neuvostokansan kirkasotsaiseen tulevaisuuden rakentamiseen.

        ... öks paremminkin
        Anneli Sauli
        ?

        Ja nyt samalla tähän voisitte laittaa vuoden 2009 kirjasadosta
        jokaisesta genrestä pari, jotka on hyvä lukea,
        siis
        kauno
        dekkari
        satu
        ja mitä niitä nyt sitten hyviä opuksia olisi Teidän mielestänne luettava.


      • scarabaeus kirjoitti:

        ... öks paremminkin
        Anneli Sauli
        ?

        Ja nyt samalla tähän voisitte laittaa vuoden 2009 kirjasadosta
        jokaisesta genrestä pari, jotka on hyvä lukea,
        siis
        kauno
        dekkari
        satu
        ja mitä niitä nyt sitten hyviä opuksia olisi Teidän mielestänne luettava.

        Tarkoitin siis todella Anneli Saulia.


      • Simpauttaja vek?
        Sologdin kirjoitti:

        Tuula-Liina Varis ei edusta varsinaista neuvostokirjallisuutta, vaan sen suomalaista sovellusta. Tästä todistavat hänen oma tuotantonsa ja erityisesti hänen viiteryhmänsä tuotokset. Hänen ensimmäinen aviomiehensä Rauno Setälä kirjoitti klassikon "Uusstalinistin uskontunnustus", hänen toinen miehensä oli Pentti Saarikoski, joka mm. esitti Suomen Kuvalehdessä, että Suomen olisi hyvä olla Neuvostoliiton yhteydessä. Saarikoski itse asui tässä vaiheessa jo luontevasti Ruotsissa. Viiteryhmään kuuluivat lisäksi mm. Hannu Salama, Jorma Ojaharju, Pekka Kejonen, Jouko Turkka ja Anneli Sari.

        Varsinaisen neuvostokirjallisuuden kirkkaimpana helmenä pidän Vénèdikt Erofejevin teosta:"Moskova-Petushki". Se luo syvällisen katsauksen neuvostokansan kirkasotsaiseen tulevaisuuden rakentamiseen.

        Nimittäin Helsingin kirjamessuilla 2009 Anneli Sauli hastatteli Turusta. Antoivat ymmärtää olevansa tuttuja jo vuosien takaa...


      • kantsiilukee
        Ei muuta kirjoitti:

        Olivat meinaan 1970-luvulla hyvin arvostettuja laajoissa kansalaispiireissä, ei toki kaikissa. Arvostelijat niitä kehuivat, suorastaan ylistivät. Mitkä niistä ovat parhaita, mitä suosittelet?

        ne kuvaavat taas NL:n aikaista elämää, sekin pitää hahmottaa ja senhän hahmottaa lukemalla NL-aikaista kirjallisuutta!


    • kumm

      Kuka nyt sataa kirjaa rupeaa täällä kertomaan? Mainita kyllä voisi... Mutta onhan noita valmiita listoja.

      • lukeminen opettaa

        August Stindbergin Naimakauppoja (oppii tietynlaisen näkökulman naisiin)
        Victor Hugon teokset Kurjat ja Notre Damen kellonsoittaja (vaikka eivät kaikille taida aueta, itselle mahtavia lukukokemuksia sen jälkeen kun oli luullut, ettei Waltaria parempaa kirjailijaa löydy edes suuresta maailmasta).
        Väinö Linnan täällä Pohjan tähden alla on ihan hyvä kuvaus suomalaisesta elämänmenosta, jos ei ota sellaista vanhaa paskaa orja/kommarimenttaliteettia mukaan. Tuntematon sotilas.
        Koraani, Raamattu (jo mainittukin)
        Tuhannen ja Yhden yön kertomukset.
        Oscar Wilde Dorian Grayn muotokuva, vaikka kirjailija olikin homppeli. Kirja ihan miellyttävä lukukokemus.
        Goethe Nuoren Wertherin kärsimykset
        Cervantesin Don Quijote (ehdoton)
        Gustave Flaubert Rouva Bovary
        Hasek: Kunnon sotamies Svejk
        Herman Hesse Gertrude ja Roshalde
        Edgar Allan Poe ja H.P. Lovecraft (Kauhun alaa liittyen)
        Yukio Mishima Japanista, Tagore Intiasta jne.


    • ...

      Mitä pitäisi lukea, riippuu aika paljon kustakin yksilöstä ja tavoitellusta kirjallisen sivistyksen tasosta. Mielestäni on typerää väittää, että *kaikkien* olisi pakko lukea tietyt kirjat. Esimerkkinä kotimainen klassikko, Seitsemän Veljestä. Se on hieno kirja, ihan oikeasti, eikä edes mikään hirvittävän vaikealukuinen: kuitenkin, jos ei jollakulla oma kiinnostus riitä, ei ole mitään intoa tahkoa sen läpi vihaten joka sivua ja sisäistämättä mitään. Varsinkin tämä pätee mielestäni vaikkapa Hemingwayn tai Joycen kaltaisiin klassikoihin: upeita romaaneja, mutta oikeasti aika vaikeita.

      Siis: lukekaa omalla tasollanne, niin kehitytte lukijoina, ja jos ette kehity, niin mitä väliä?

      • vkosiivous

        1. Andre Brink: Sateen enteitä
        Ehkäpä paras Brinkin kirjoista
        2. Jeffrey Eugenides: Middlesex
        Kirja, jota kirjoitettiin yhdeksän vuotta, ja sen huomaa
        3. Don deLillo: Vaaka
        4. William Styron: Nat Turnerin kapina
        Valtaisia luontokuvauksia
        5. Carol Shields: Sattumankauppaa
        Amerikkalaista elämänmenoa
        6. Nikolai Gogol: Kuolleet sielut
        7. Ben Elton: Eedenistä vikaan
        8. Veikko Huovinen: Kasinomies Tom
        9. Lermontov: Aikamme sankari
        10. Isabel Allende: Henkien talo


    • sepura

      No tämä ei varsinaisesti ole mikään kirjaklassikko, vaan erittäin suositeltava parisuhdeopas. Kaikkien jotka aikovat mennä yksiin toista sukupuolta olevan kanssa pitäisi lukea John Grayn Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta. Se avaa ihan uudenlaisen näkemyksen kumppanin ymmärtämiseen. Itselläni ei ollut aavistustustakaan siitä missä määrin miehet ja naiset ajattelevat eri tavoin, suhtautuvat asioihin ja reagoivat eri lailla, ja miten se aiheuttaa erimielisyyksiä ja väärinkäsityksiä aivan turhaan. Pidin tämmöistä hömppänä mutta tämä totta vieköön helpottaa omaakin elämää kun ei tarvitse ottaa pultteja ihan joka asiasta.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. En löydä sinua

      En löydä sinua täältä, etkä sinä varmaankaan minua. Ennen kirjoitin selkeillä tunnisteilla, nyt jätän ne pois. Varmaan k
      Ikävä
      22
      2401
    2. Mihin kaivattusi

      Ja sinun juttusi kaatui?
      Ikävä
      61
      2327
    3. Eelin, 20, itsemurhakirje - Suomalaisen terveydenhuollon virhe maksoi nuoren elämän

      Yksikin mielenterveysongelmien takia menetetty nuori on liikaa. Masennusta sairastava Eeli Syrjälä, 20, ehti asua ensi
      Maailman menoa
      106
      2270
    4. Mihin se sysipska hävisi?

      Katso Frida Kahlo elämäkerta ja opi.
      Ikävä
      32
      1527
    5. Hajoaako persut kuten 2017?

      https://www.is.fi/politiikka/art-2000011217813.html Tämä on totisinta totta. Persut on murroksessa. Osa jättää puolueen
      Maailman menoa
      238
      1522
    6. Opettelen sun jokaisen virheen

      ja rakastan sua.
      Ikävä
      32
      1480
    7. Kamala uutinen: Henkilö kuoli Tokmannin pihaan Kankaanpäässä- Jäi trukin alle

      IL 9.5.2025 Ihminen kuoli Kankaanpään Tokmannin edustalla perjantaina aamupäivästä. Poliisin mukaan henkilö oli jäänyt
      Kankaanpää
      37
      1422
    8. Mitä haluat oikeasti

      Mun ymmärtävän? Sitäkö ettet rakasta ja ole valmis mihinkään?
      Ikävä
      28
      1190
    9. Mitä uskot sinun

      Ja kaivattusi välillä tulevan tapahtumaan lähiaikoina
      Ikävä
      95
      1171
    10. Ne oli ne hymyt

      Mitä vaihdettiin. Siksi mulla on taas niin järjetön ikävä. Jos haluat musta eroon päästä niin älä huomioi mua. Muuten kä
      Ikävä
      20
      1156
    Aihe