Uskonnonopetus koulussa - kasvatusta vai käännytystä?

"Oletko tyytyväinen tämän hetkiseen opetussuunnitelmaan uskonnonopetuksen osalta? Pitäisikö uskontoa opettaa koulussa? Tai ylipäätänsä katsomusaineita? Miksi/Miksi ei?"
En ole tyytyväinen nykyiseen opetukseen. Uskonnot tulee opettaa koulussa, mutta ei-tunnustuksellisesti. Lähinnä tulisi käydä uskontojen ominaisuudet läpi (levinneisyys, ikä, dogmit, suurimmat epäkohdat jne.). Tämä pystyttäisiin myös tekemään nykyistä huomattavasti pienemmällä tuntimäärällä (uskontoa opetetaan nyt enemmän kuin useimpia luonnontieteitä). Katsomuksen opettaminen ei ole koulun asia, vaan yksilö saa uskonnonvapauden nojalla valita oman katsomuksensa.

"Kenen tehtävä on mielestäsi opettaa uskontoa?"
Tunnustuksellinen uskonnon opetus kuuluu kirkoille ja muille uskonnollisille yhteisöille, yksilön vapaa-ajalla.

"Jos uskontoa opetetaan koulussa, niin millä tavalla? Missä oppiaineessa puolestaan opetetaan eettisiä arvoja, mikäli ei ole katsomusaineita?"
Vastasin jo yllä kuinka uskontoa tulisi opettaa. Eettisiä arvoja tulisi opettaa esim. yhteiskuntaopissa lakien tai ihmisoikeuksien yhteydessä. Lisäksi eettisiä arvoja opitaan koko ajan, kun olemme kanssakäymisessä yhteiskunnan kanssa. Jos varastat toisen pyyhekumin, voi opettaja aivan hyvin kertoa että se on eettisesti väärin, ilman omaa oppiainetta.

"Onko tämän hetkinen uskonnonopetus keskittynyt liikaa jollekin tietylle osa-alueelle, kuten Raamatun kertomuksiin tai virsien lauluun?"
Rukousten, virsien, Jeesuksen opetuslapsien nimien yms. ulkoa opiskelu alkaa olla monella turhanpäiväistä detail-tason tietoa. Suomalaisessa, tai maailmassa yleensä, pärjää aivan hyvin vaikka ei tuntisi ainuttakaan Raamatun kertomusta yksityiskohtaisesti.

Oletko tyytyväinen tämän hetkiseen opetussuunnitelmaan uskonnonopetuksen osalta? (EOS)
Pitäisikö uskontoa opettaa koulussa? (KYLLÄ) Tai ylipäätänsä katsomusaineita? (KYLLÄ)
Miksi/Miksi ei? (KUULUU YLEISSIVISTYKSEEN JA AUTTAA YMMÄRTÄMÄÄN ERI TAUSTOISTA, KULTTUUREISTA JA USKONTOKUNNISTA TULEVIA IHMISIÄ SUOMESSA JA ULKOMAILLA; KANSAINVÄLISYYS)
Kenen tehtävä on mielestäsi opettaa uskontoa? (TIETOA USKONNOISTA VOISI OPETTAA MELKEIN KUKA VAIN ASIOISTA PERILLÄ OLEVA)
Jos uskontoa opetetaan koulussa, niin millä tavalla? (TIETOA USKONNOISTA PAINOTETTUNA VALTAUSKONNOILLA VRT. PAKKORUOTSI)
Missä oppiaineessa puolestaan opetetaan eettisiä arvoja, mikäli ei ole katsomusaineita? (SIINÄ, MISSÄ OPETETAAN VUOROVAIKUTUSTAITOJA: OLISI TILAUSTA UUDELLE AINEELLE EHKÄ? ETIIKKAA JA MORAALIA OPITAAN JOKAPÄIVÄISESSÄ ELÄMÄSSÄ, KOLUISSA VARSINKIN)
Onko tämän hetkinen uskonnonopetus keskittynyt liikaa jollekin tietylle osa-alueelle, kuten Raamatun kertomuksiin tai virsien lauluun? (EOS)

Uskontoja kuuluu opettaa kouluissa laajasti ja mielenkiintoisesti, eettisiä arvoja pohtien, mutta ei tunnustuksellista uskonnonopetusta, joka kuuluu vanhemmille ja kirkoille.

Oletko tyytyväinen tämän hetkiseen opetussuunnitelmaan uskonnonopetuksen osalta? Pitäisikö uskontoa opettaa koulussa? Tai ylipäätänsä katsomusaineita? Miksi/Miksi ei?
- vaikea sanoa uskonnon opsista mitään, koska ei enää ole omia lapsia koulussa (toinen sai aikanaan erittäin heikkoa elämänkatsomustiedon opetusta, toinen traditionaalia uskonnon opetusta, molempien kotikasvatus elämänkatsomuksellista) . Katsomuksellisen opetuksen kehittämistä kyllä kaivataan - tämä on tullut hyvin esille esimerkiksi koulusurmien syitä pohdittaessa.


Kenen tehtävä on mielestäsi opettaa uskontoa?
-sen joka sitä vilpittömästi ja lasten omaa ajattelua arvostaen pystyy tekemään.

Jos uskontoa opetetaan koulussa, niin millä tavalla?
-vrt. ed. vastaus

Missä oppiaineessa puolestaan opetetaan eettisiä arvoja, mikäli ei ole katsomusaineita?
- kaikissa oppiaineissa opetetaan jotain arvoja ja etiikkaa, mutta kaikissa niitä ei avoimesti käsitellä, esimerkiksi jokainen opettajapersoona tavallaan välittää näitä asioita omassa toiminnassaan oli oppiaine mikä tahansa.

Onko tämän hetkinen uskonnonopetus keskittynyt liikaa jollekin tietylle osa-alueelle, kuten Raamatun kertomuksiin tai virsien lauluun?
- ei ainakaan saisi olla; pikemminkin uskonnollisen tradition välittämisen pitäisi olla sopusoinnussa ajankohtaisten eettis-katsomuksellisten haasteiden kanssa (tietenkin kunkin ikäkauden kannalta sopivasti)

Piipoo62professori

- Oletko tyytyväinen tämän hetkiseen opetussuunnitelmaan uskonnonopetuksen osalta? Pitäisikö uskontoa opettaa koulussa? Tai ylipäätänsä katsomusaineita? Miksi/Miksi ei?

En ole tyytyväinen tämän hetken uskonnonopetukseen, sillä se on turhaa pakkopullaa ja usein uskonnon harjoittaminen ja sen opettaminen menee sekaisin. Mielestäni uskontoa ei pitäisi opettaa koulussa, vaan tilalle tulisi perustaa jonkinlainen yleinen "eettinen" oppiaine. Näin käsittääkseni on tehty Ruotsissa. Uskontoa ei siis tulisi opettaa jokaiselle uskontoryhmälle erillisenä, vaan kaikille yhteisenä oppiaineena. Mikäli vanhemmat haluavat lapsilleen enemmän oman uskonnon opetusta, he voisivat sitä kirkolta ja kirkon tarjoamilta palveluilta saada.
Yhteisellä katsomusaineiden opetuksella pystyttäisiin parantamaan monikulttuurisuutta sekä toisten uskontojen ymmärrystä. Lisäämällä tietoa eri uskonnoista vähennettäisiin myös ennakkoluuloja jne.


-Kenen tehtävä on mielestäsi opettaa uskontoa?
Pätevän opettajan. Sellaisen, jolla on tietämystä muustakin kuin suomen ev.lut. kirkosta ja joka ei ole himouskovainen. Ihminen, joka kykenee erottamaan uskonnon opetuksen omasta henkilökohtaisesta vakaumuksestaan.


- Jos uskontoa opetetaan koulussa, niin millä tavalla? Missä oppiaineessa puolestaan opetetaan eettisiä arvoja, mikäli ei ole katsomusaineita?
Vastasin tähän jo. Suomeen tulisi perustaa erillinen, kaikille yhteinen oppiaine, joka korvaisi kaikki katsomusaineet. Sen sisältö olisi samankaltainen kuin elämänkatsomustiedossa, mutta lisäksi käsiteltäisiin eri uskontoja.


-Onko tämän hetkinen uskonnonopetus keskittynyt liikaa jollekin tietylle osa-alueelle, kuten Raamatun kertomuksiin tai virsien lauluun?
Mielestäni Raamattua ja sen tarinoita työnnetään väkisin tarinoihin ja opetuksiin, jotka eivät millään tavalla Raamattua tarvitse. Elämänkatsomustiedossakin käydään neutraalisti erilaisia eettisiä ongelmia ja dilemmoja läpi sotkematta siihen Jeesusta tai Jumalaa. Tärkeintä uskonnonopetuksessa on mielestäni oppilaan opettaminen vastuulliseksi, rehelliseksi ja ajattelevaksi ihmiseksi. Ei kiltiksi ev.lut. kirkon jäseneksi.

Mielestäni uskonnon opetus tulee kuulua opetussuunnitelmaan tulevaisuudessakin. Se on yleissisvistävää ja auttaa ymmärtämään muita kulttuureja ja uskontoja. Se kehittää empatiakykyä, sosiaalisia taitoja ja parhaimmillaan ajatteluataitoja.

Luokan oma opettaja on paras opettamaan uskontoa, koska hän tuntee oppilaansa parahaiten ja tuttuus luo turvallisuutta.

Millä tavalla...mielestäni paras ja antoisin tapa opettaa uskontoa on keskusteleva oppimistapa.
Ilman uskonnon oppiainetta ei ole mitään, jossa opetetaan eettisiä arvoja jne. Toki niitä käsitellään yleisesti monissa tilanteissa, mutta ei niin, että niihin saisi oikeasti käyttää aikaa. Siksi uskonnon opetusta tulisi olla jopa enemmän. :)

Itselläni on vähän kokemusta uskonnon opetuksesta, mutta uskon sen tänä päivänä olevan paljon muuta kuin mitä itselläni oli peruskoulussa. Enää ei opeteta uskomaan vaan tutustutaan eri uskontoihin.

- uskontoa tulee opettaa, mutta ei tunnustuksellisesti. KAIKILLE pitäisi opettaa myös elämänkatsomustietoa ja myöhemmin filosofiaa.
- uskontoa voi opettaa luokanopettaja, mutta jos hän ei kuulu kirkkoon, hänen ei tarvitse opettaa sitä vaan opetuksen hoitaa joku muu. Tunnustuksellista uskonnonopetusta voisi antaa kirkon ja seurakuntien piirissä.
- katsomusaineet ovat ehdottomasti tärkeitä koulussa lapsen eettisen ja moraalisen kasvun tukena
- Raamatun kertomukset ovat niin keskeisiä kristinuskossa, että niitä tulee käydä läpi ja selittää oppilaille, mitä ne tarkoittavat, vertauskuvat ym. Virret kuuluvat kulttuuriperintöömme; sitäpaitsi ne ovat usein hienoja sävellyksiä, joita voidaan uskontotunneilla laulaa, ainakin keskeisimmät lasten- ja nuortenvirret ja eri juhlapyhiin liittyvät virret.
Nainen62opettaja

Mielestäni uskontoa ei nykyisellä tavalla pitäisi opettaa koulussa. Voisi olla jokin aine, jossa käsitellään uskontoja ylipäätään, mutta ei vain yhtä tiettyä. Aineeseen voisi kuulua myös erilaisiin kulttuureihin tutustuminen ja Suomen valtakulttuurin ja -uskonnon voisi esittää yhtenä vaihtoehtona muiden joukossa. Myös eettisiä ja ihmisen "henkisen puolen" asioita voitaisiin käsitellä tässä aineessa.

Uskonnon ja eettisen kasvatuksen opetus omana aineenaan on mielestäni tarpeellista, sillä uskonnon merkitys maailmanhistoriassa on kulkenut vuosituhansia merkittävänä kulttuuri/ taide/ sota/- vaikuttajana yksittäisten ihmisten ja kansojen matkassa.
eettinen kasvatus tulkoon toki vahvasti mukaan myöskin muuhun opetukseen, mutta kun sitä eettistä pohjaa tarkastellaan,niin uskonnolliset vaikutukset sieltäkin pohjimmiltaan nousevat esiin ihmiskäsityksessä sun muussa.

Mielestäni uskonnonopetusta ei ainakaan ole suomalaisissa peruskouluissa liikaa. Eikä se missään nimessä ole käännytystä. Kouluissa ollaan jopa liian varovaisia uskonnonopetuksen suhteen, vaikkei tarvitsisi, sillä onhan se osa kulttuuriamme. Uskontoa opetetaan melko tunnustuksettomasti. Oppilaille täytyisi antaa jonkinlainen käsitys kulttuuriimme kuuluvasta uskonnosta. He saavat sitten itse päättää, mitä siitä ajattelevat. Opettajan olisi kuitenkin hyvä itse olla avarakatseinen, eikä todellakaan pakkokäännyttäjä.

Mielestäni olisi ehkä tarkoituksenmukaista muuttaa koulukäytäntöjä - ainakin sen mukaan mitä itse asiasta tiedän. Siis mielestäni niiden, joilla ei ole uskontona kristinusko, ei olisi pakollista osallistua kristinuskon tunneille. Siitä, ettei aio osallistua uskonnontunneille, pitäisi kuitenkin erikseen ilmoittaa, oletuksenaon, että kaikki tulevat tunneille. Kristinuskonopetuksen tulisi olla tunnustuksellista, sillä onhan se tunnilla kävijöiden uskonto! Jos ei pidä uskonnostaan, niin silloin siitä ehkä kannattaisi erota. Ei sen takia voi viedä toisilta pois näille kuuluvaa opetusta. Kristinuskontunneilla käytäisiin myös läpi kaikki maailman uskonnot, mutta kristinuskon näkökulmasta.

Uskonnonopetukseen on kuitenkin sisällytetty paljon muutakin opetusta. Siksi niiden, jotka eivät kuulu kirkkoon, tulee käydä elämänkatsomuksen tunneilla, joilla käsitellään jossain määrin tasapuolisesti maailman uskontoja (kuitenkin korostaen kristinuskoa, joka on kansallisuskontomme), ateismia ja arvoja.

Arvojen opetukseen ja eettiseen kasvatukseen tulisi mielestäni uhrata 1 viikkotunti läpi peruskoulun. Tälle tunnille osallistuisivat kaikki, ja tunti koostuisi yhteisökasvatuksesta ja tunnekasvatuksesta ja siellä mietitttäisiin eettisiä asioita. Osittain tunnit toimisivat siis ryhmäyttämisen asialla ja muutenkin ryhmähengen luomiseksi ja säilyttämiseksi. Opetussisällöiksi kuuluisivat myös mm. ajankohtaiset kiusaamisten käsittelyt. Näillä tunneilla työtapoina olisivat pääasiassa draama, keskustelu ja leikki. Tällainen kasvatus, joka sekä yksilön että yhteisön kannalta on mielestäni paljon tärkeämpää kuin useimmat kouluaineet, ei ole vieläkään saanut omaa paikkaansa koulussa. Tällaisten asioiden sisällyttäminen esim. uskonnonopetukseen tekee mielestäni hallaa opittaville asioille, sillä ne saatetaan leimata tylsiksi vain siksi, koska opetus tapahtuu uskonnontunnilla. Yleinen mielipide kun on uskonnosta melko negatiivinen. Olisi tunti, jolla opetella tärkeitä elämäntaitoja ilman, että tarvitsee pelätä tulevansa käännytetyksi.

Oletko tyytyväinen tämän hetkiseen opetussuunnitelmaan uskonnonopetuksen osalta? (kyllä)
Pitäisikö uskontoa opettaa koulussa? Tai ylipäätänsä katsomusaineita? Miksi/Miksi ei? (Kyllä mielestäni pitää opettaa. ne ovat erittäin hyvä tapa opettaa eri kulttuurien tapoja, joissa uskonto yleensä on vahvana osana. Uskontoa pitäisikin integroida niin motivaatiokin saattaisi lisääntyä. uskontotunti on hyvä säilyttää ettei uskonto mene läpäisyperiaatteella. näin on paikka keskustella tarvittavista asioista, joita ehkä on jo integroitu muihin aineisiin.)

Kenen tehtävä on mielestäsi opettaa uskontoa? (luokanopettajan)

Jos uskontoa opetetaan koulussa, niin millä tavalla? Missä oppiaineessa puolestaan opetetaan eettisiä arvoja, mikäli ei ole katsomusaineita? (tähän vastasinkin jo ylempänä)

Onko tämän hetkinen uskonnonopetus keskittynyt liikaa jollekin tietylle osa-alueelle, kuten Raamatun kertomuksiin tai virsien lauluun? (Raamattua käydään toki paljon, mutta yleensäkään opetuksen laatua ei määrää määrä vaan opetuksen tyyli ja laatu. Toisin sanoen mitään ei ole koskaan liikaa jos sen osaa oikein opettaa.

1. Uskonnon opetus on mielestäni tärkeää ja sitä voisi olla enemmänkin, lähinnä olisi tärkeää tietää maailman uskonnoista sekä kristinuskon vapaista suunnista enemmän. Näin oman maan sekä ulkomaiden tärkeä osa kulttuuria tulisi paremmin esille.

2. Vanhempien, ja mie sanoisin, että uskoa, ei uskontoa. Opettajan tehtävä myös, kaikki, ketkä ovat läheisesti lapsen kanssa tekemisissä.

3. Katsomusaineissa opetetaan pääasiassa eettisiä asioita, vaikka etiikka liittuu tietenkin kaikkeen tekemiseen ja jokaisen aineen opettajan täytyisi sitä osata oman aineensa ohella opettaa. Arvojen opettaminen ja niihin kasvattaminen täytyisi hoitaa omalla käytöksellään ja asenteellaan, niin ne jäävät paremmin lasten muistiin ja käytökseen, ikäänkuin mallin kautta.

4. Ala-asteen osalta ainakin jossain vaiheessa uskonto keskittyi Paavalin matkoihin ja seurakunnan perustamisiin. Jos lapsella ei ole kokonaiskäsitystä tai muuta kosketusta Raamattuun, eivät Paavalin matkat yksistään avaa mitään, eivätkä jää mieleen. Raamattua pitäisi ehkä käsitellä kokonaisvaltaisemmin, UT ja VT erikseen ja niiden ominaispiirteet jne. Laulut on hyviä, mutta niistäkin kannattaa valita sellaiset, joihin lasten on helppo yhtyä, ei liian vaikeita sanoja (esim. vanhat termit, joita virret on täynnä).

Jossain vaiheessa taisi olla eduskunnassa esillä tämä asia. Perinteisen uskonnonopetuksen sijaan täytyisi opetusohjelmaan kuulua: oppiaine eri uskonnoista, jossa näkökulma olisi objektiivinen kaikkia uskontoja kohtaan.

Uskonto pois opetussuunnitelmasta kokonaan. Oppiaineita on koulussa ihan liikaa jo ilman sitäkin. Eettiset jutut voi sisällyttää filosofiaan ja/tai historia/yhteiskuntaoppiin. En osaa sanoa, mihin nykykoulun uskonnonopetuksessa keskitytään, mutta omalta kouluajaltani muistan lukion kirkkohistorian opetuksen, mikä oli pienen piirin määräämää ajanhaaskausta kymmenille ikäluokille lukion oppilaita.

Oletko tyytyväinen tämän hetkiseen opetussuunnitelmaan uskonnonopetuksen osalta? Pitäisikö uskontoa opettaa koulussa? Tai ylipäätänsä katsomusaineita? Miksi/Miksi ei?

---Kyllä olen ihan tyytyväinen. Uskonto on vahva osa historiaamme, joten raamatun kertomuksia yms. uskonnon historiaa on hyvä käydä. Myös symbolit, jotka esiintyvät jokapäiväisessä elämässämme, tulisi ottaa huomioon, vaikka ei uskonnollinen olisikaan. Uskonto on keino pohtia ja kyseenalaista kaikenlaisia asioita. Elämää on mahdotonta ymmärtää, ja uskonto tarjoaa yhden turvallisen keinon yrittää ymmärtää elämää, ja kertoo siitä, kuinka niin monet ihmiset käsittävät maailmaa. Ei luonnontietokaan ole puhtaasti faktaa. Uskonto auttaa ymmärtämään, ettei kaikkiin asioihin ole vastauksia.

Kenen tehtävä on mielestäsi opettaa uskontoa?

---Koulussa opettajan, ja mahdollisesti kotona vanhempien.

Jos uskontoa opetetaan koulussa, niin millä tavalla? Missä oppiaineessa puolestaan opetetaan eettisiä arvoja, mikäli ei ole katsomusaineita?

---Arvot, kultainen sääntö, rakkauden kaksoiskäsky ovat hienoja ohjenuoria elämään. Tunnustuksellisuus on hyvä pitää erossa koulusta. Tarinat ovat kertomuksia eläästä, ja niidewn avulla pääsee lapsetkin pohtimaan elämässä ilmenevää hyvää ja pahaa, sekä omia valintoja.

Onko tämän hetkinen uskonnonopetus keskittynyt liikaa jollekin tietylle osa-alueelle, kuten Raamatun kertomuksiin tai virsien lauluun?

---Harvoin enää uskonnontunnilla lauletaan virsiä. Eikä sekään paha ole, jos niihin vähän tutustutaan. Enenmmän mielestäni nykyään uskonnonopetus keskittyy todella vahvasti etiikan opiskeluun, joka on hienoa asia.

-

"Oletko tyytyväinen tämän hetkiseen opetussuunnitelmaan uskonnonopetuksen osalta?"

En.


"Pitäisikö uskontoa opettaa koulussa?"

Ei.


"Tai ylipäätänsä katsomusaineita? Miksi/Miksi ei?"

Ei pelkästään katsomuksia opettavia kursseja. Tulisi karttaa sen ajatuksen opettamista vahingossakaan että eläminen edellyttää jonkin listassa mainitun katsomuksen valitsemista, että kun oikean osaa valita ja yrittää sitten sovittaa kaikki toimintansa sen mukaiseksi niin sillä lailla siitä hyvä tulee. Katsomus on se mikä kullekin syntyy kun havainnoidaan maailmaa ja eletään siinä.


"Kenen tehtävä on mielestäsi opettaa uskontoa?"

Kouluissa ei kenenkään.


"Jos uskontoa opetetaan koulussa, niin millä tavalla?"
-

"Missä oppiaineessa puolestaan opetetaan eettisiä arvoja, mikäli ei ole katsomusaineita?"

Filosofia, kansalaistaito tms. Nimikkeellä ei liene suurta väliä kunhan opetetaan ihmisenä yhteiskunnassa olemista.


"Onko tämän hetkinen uskonnonopetus keskittynyt liikaa jollekin tietylle osa-alueelle, kuten Raamatun kertomuksiin tai virsien lauluun?"
-

Uskonnonopetus on ehdottomasti pidettävä kouluaineena. Se, kuka sitä opettaa, on eri kysymys. Mielestäni opetuksen voisi opettajan sijaan hoitaa myös pappi tai seurakunnan nuorisotyöntekijä, jos resursseja riittää.
Luterilainen uskonto on osa suomalaista kulttuuria. Kulttuurimme arvoja, Suomen historiaa, lakeja ym. on hankala ymmärtää ilman tietoa kristinuskosta. Myös yhteiskuntamme moraalisäännöt perustuvat kristinuskoon. Raamatuntarinat on syytä liittää niihin kuuluviin opetuksiin. Uskonnon tunneilla opitaan elämään toinen toistamme kunnioittaen ja Jumalan huolenpitoon luottaen. Uskonnonopetus luo turvallisuuden tunnetta. Tämä on juuri sitä, mitä monelta lapselta puuttuu: tieto siitä, jokainen on arvokas sellaisenaan. Uskontokasvatus tuo lapsen elämään lämpöä, iloa, empatiakykyä. Opettajastahan se on tietysti myös kiinni...
Uskonnonopetuksella saadaan lapsen elämään syvyysulottuvuus. On jotain, joka on pyhää. Kohtuuttomat vaatimukset, itsekeskeisyys ja materian palvonta ovat valitettavan monen elämän peruspilareita. Opitaan nauttimaan rauhasta ja tyyneydestä. Arjen kiireeseen tulee hengähdystauko. Kynttilöitä, musiikkia, hiljentymistä, rukouksen antamaa voimaa ja luottamusta.Tätä uskonnonopetuksen pitäisi minun mielestäni olla.

Oletko tyytyväinen tämän hetkiseen opetussuunnitelmaan uskonnonopetuksen osalta? Pitäisikö uskontoa opettaa koulussa? Tai ylipäätänsä katsomusaineita? Miksi/Miksi ei?
- Uskontoa ei tulisi opettaa koulussa, vaan vapaa-ajalla oman uskontokunnan toimesta. Yhden uskonnon opettaminen kaventaa uskonnollista näkemyskenttää ja vie aikaa pois muulta yleissivistävältä opetukselta.
- Koulussa tulisi opettaa elämänkatsomustietoa, jonka yhteydessä oppilaat perehtyvät yleissivistävällä tasolla erilaisiin uskontoihin. Tämä lisäisi ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta erilaisia uskontoja kohtaan sekä voisi auttaa oppilasta löytämään itselleen sopivan uskontokunnan (jos niin haluaa).

Kenen tehtävä on mielestäsi opettaa uskontoa?
- Elämänkatsomustietoa tulisi opettaa koulussa opettajan, joka pystyy sulkemaan opetuksesta pois oman vakaumuksen.
- Uskontoa tulisi opettaa koulun ulkopuolella seurakunnissa asiaan ja pedagogiikkaan riittävästi perehtyneiden henkilöiden toimesta.

Jos uskontoa opetetaan koulussa, niin millä tavalla? Missä oppiaineessa puolestaan opetetaan eettisiä arvoja, mikäli ei ole katsomusaineita?
- Jos uskontoa opetetaan koulussa, toivoisin sen olevan mahdollisimman yleissivistävää ja perehdyttävän kaikenlaisiin uskontoihin (kuten elämänkatsomustiedossa).
- Eettisiä arvoja yritetään arjessa sisällyttää moniin oppiaineisiin, mutta käytännössä ne tarvitsevat ehdottomasti oman oppiaineen, koska muutoin ne hukkuvat suuren tietoainesmäärän alle.

Onko tämän hetkinen uskonnonopetus keskittynyt liikaa jollekin tietylle osa-alueelle, kuten Raamatun kertomuksiin tai virsien lauluun?
- Kyllä: Raamatun kertomuksiin.

Olisi todella surullista koko Suomen kansalle jos uskonnonopetus lopetettaisiin. Ja suuri häpeä Suomen luterialaiselle kirkolle jos päättäjät myöntyisivät uskonnonopetuksen lopetukseen. Mutta uskon silti vahvasti että näin ei tule käymään koska ensinnäkin uudistus tulisi melko kalliiksi yhteiskunnallemme, toiseksi elämänkatsomustiedon takana on niin vahva jäsenistö, että he eivät suostuisi yhdistykseen ja kolmanneksi luterialaisuus ja uskonto on niin syvällä Suomen kansan juurissa, ettei se lähde milloinkaan pois. Uskonnonopetus on kaikinpuolin hyvä aine; kokonaisuudessaan se antaa paljon eväitä elämään ja mikä tärkeintä tietoa Jeesuksesta. Ja mahdollisesti joskus varttuneempana tehdä päätös lähteä seuraamaan Jeesuksen jalanjälkiä ja taata taivaspaikka. Ympäröivästä maailmasta huomaa tyhmempikin miten elämme viimeisiä aikoja täällä, kaikkien on saatava edes kuulla Jumalasta.

Tämän hetkisten opsien mukaisesti jokainen opettaja kirkkokuntaan kuuluva tai kuulumaton saa opettaa uskontoa. Opetus ei saa olla julistuksellista, joten periaatteessa uskontoa voi opettaa kuka tahansa. Mutta tietysti itse rahvaana ihmisenä toivoisin että uskonnonopetus voisi muuttua todistukselliseksi ja uskontoa saisi opettaa vain kirkkokuntaan kuuluvat opettajat.

Minusta peruskoulun oppiaineissa ei ole sellaista oppiainetta joissa olisi tilaa eettisille ja moraalisille pohdinnoille.

Uskonnonopetus on hyvin paljon opettajasta ja hänen tietämyksestään kiinni, miten asiat esittää ja opettaa lapsille.

Mielestäni uskontoa pitäisi opettaa koulussa, sillä se osaltaan myös antaa ohjeita elämään. Ehkä nuoriso ei vielä siinä vaiheessa ymmärrä sen hyötyä, mutta vanhemmiten olen ainakin itse alkanut arvostamaan sitä. Lisäksi uskonto kuuluu hyvään yleissivistykseen. Sehän on myös historiaa. Pitäisikö historian opettaminen kieltää koulussa?
Uskonnon opettamista varten tulisi olla omat opettajansa, sillä itseäni häiritsi melko paljon lukiossa, kun filosofian kurssilla opettaja jaaritteli uskonnosta.
Uskontoa voisi opettaa aivan luokkahuonekäytännöllä, mutta enemmän oppilaita aktivoivalla tavalla (esim. ryhmätyöt ja niin edelleen). Myös vierailut esim. paikallisessa kirkossa olisi jees, kunhan vain aktiviteettina ei ole pelkkä rukoilu ja virsien veisaus (voitaisiin integroida vaikka kuvikseen ja piirtää yksityiskohtakuvaus sisätiloista tms.
Opetuksen tulisi olla enemmän elämään liittyvä, kuin pelkkä irrallinen tunti silloin tällöin. Integrointi ois mun mielestä kova sana tässä aineessa.

En tunne täsmällisesti uskonnon opetussuunnitelmaa enkä tämänhetkisiä painotuksia, ja niinpä en niistä kykene sanomaan mitään täsmällistä. Sen sijaan olen kyllä sitä mieltä, että uskontoa on syytä opettaa myös nykyisessä "neutraaliuteen" pyrkivässä peruskoulussa. Näin siksi, että uskonto - niin oma kuin vieraskin - on vahvasti osa kulttuuria ja monien ihmisten arkea. Uskontoon olisi syytä suhtautua - myös kouluopetuksessa - yhtä luontevasti kuin mihin tahansa elämänilmiöön.

Mielestäni uskontotunneilla pitää perehtyä monenlaisiin uskontoihin ja niiden opilliseen ja käytännön elämään. Tämä lisää ymmärrystä omasta kristillisestä kulttuurista ja vieraista kulttuureista ja ajattelutavoista. Haluaisin kuitenkin korostaa, ettei ole ollenkaan paha asia, jos opettaja pelkäämättä tuo esiin oman vakaumuksensa. Mielestäni nykyään tunnustuksettomuuden vaatimusta toitotetaan aivan liikaa. Miksi ajattelen näin? Siksi että yksi koulun tärkeistä tehtävistä on ajattelun ja keskustelutaidon kehittäminen. Voiko syntyä ajattelua ja keskustelua, jos kukaan ei ole mitään mieltä, jos opettajalla ei ole mielipidettä, johon oppilas voisi peilata omia ajatuksiaan. Edellinen liittyy myös suvaitsevaisuuteen. Mielestäni suvaitsevaisuus ei ole sitä, että suvaitaan toista siksi, "kun sen mielipiteillä ei ole minulle niin väliä". Suvaitsevaisuus on sitä, että suvaitaan toista siitä huolimatta, että itsellä on vahva mielipide asiasta.

Oletko tyytyväinen tämän hetkiseen opetussuunnitelmaan uskonnonopetuksen osalta? Pitäisikö uskontoa opettaa koulussa? Tai ylipäätänsä katsomusaineita? Miksi/Miksi ei?

Nykyinen uskonnon opetussuunnitelma on aika järkyttävää luettavaa. Siellä oletetaan että Jumala on olemassa, rukoukset toimii, jne. Eli opetus on edelleenkin erittäin tunnustuksellista. Esimerkkejä on täällä: http://www.et-opetus.fi/index.php/et-uskonto

Lisäksi uskonnon opetuksessa on ainakin seuraavat ongelmat: Tunneilla opetetaan virheellisiä käsityksiä luonnosta ja kulttuurista. Opettajat joutuvat opettamaan asioita, jotka eivät pidä paikkaansa (rikkoo opettajien eettisiä ohjeita!!!), valtauskonnon opetus syrjii siihen osallistumattomia (muilla huonot opetusjärjestelyt, uskonnolliset juhlat ja aamunavaukset joiden takia oppilaita erotellaan).

Lisäksi nykyinen uskonnon opetusmäärä on huomattavasti suurempi kuin esim. historian, biologian tai yhteiskuntaopin.

Kouluissa on toki hyvä antaa tietoa uskonnoista esim. historian ja yhteiskuntaopin tunneilla, mutta nykyinen määrä on aivan liian suuri ja opetuksen sisältö on huono (lähinnä aivopesua :-).

Lisäksi eri uskontojen opetus alkaa liian aikaisin (lapsi on herkimmässä iässä). Eri uskontojen opetus aiheuttaa myös lasten erottelua eri ryhmiin liian nuorella iällä.

Kenen tehtävä on mielestäsi opettaa uskontoa?

Pätevän opettajan!

Jos uskontoa opetetaan koulussa, niin millä tavalla? Missä oppiaineessa puolestaan opetetaan eettisiä arvoja, mikäli ei ole katsomusaineita?

Eettisiä arvoja opetetaan kaikessa koulun toiminnassa! Toki elämänkatsomustieto olisi sisällöltään sopiva kaikkien katsomusaineeksi ja johdatukseksi "järkevään ajatteluun" ja suvaitsevaisuuteen. Uskonnon opetus ei tue järkevän ajattelun kasvua ja mielestäni aiheuttaa enemmän "minun uskonto on paras" ilmiötä :-)

Hyvä kirjoitus katsomusaineiden opetukseen liittyen on täällä:

http://etopetus.wordpress.com/usein-kysyttyja-kysymyksia/

Onko tämän hetkinen uskonnonopetus keskittynyt liikaa jollekin tietylle osa-alueelle, kuten Raamatun kertomuksiin tai virsien lauluun?

Tunnustuksellista materiaalia on liikaa, opetusta on liikaa, uskonnottomuutta ja ei-uskonnollisia asioita ei käsitellä tarpeeksi. Tuleekohan missään kouluaineessa edes mainintaa kuinka lapsi saa nimen muutoin kuin kasteessa tai kuinka pääsee naimisiin ilman "taikamenoja" :-)

Lisäksi uskonnonopetuksen mukana tulee ongelmallisia ilmiötä: uskonnolliset tilaisuudet (aamunavaukset), koululaisjumalanpalvelukset, jne. aiheuttavat uskonnottomien oppilaiden syrjintää.

Olisitko ystävällinen ja vastaisit nimimerkillä, joka kertoo sukupuolen, iän ja ammatin, esim.nainen26rekkakuski. Käytämme vastauksia tutkimuksessamme.

miesopettaja, 35, uskonnoton, et-lasten vanhempi

Kiitämme suuresti vastauksestasi!

Olkaa hyvä!!!!!

Oletko tyytyväinen tämän hetkiseen opetussuunnitelmaan uskonnonopetuksen osalta? Pitäisikö uskontoa opettaa koulussa? Tai ylipäätänsä katsomusaineita? Miksi/Miksi ei?
Kyllä pitää. Ihmisellä ei ole mahdollisuutta valita eri uskonnoista, jollei hän tiedä edes siitä, mikä kulttuurissa on vallitseva. Ja siitä pitää tietää tarpeeksi, jotta tietää minkä valitsee tai on valitsematta. Pelkkä mutu ei riitä.
Suurin osa oppilaista on kastettu luterilaiseen kirkkoon. Heille kuuluu opettaa nimenomaan kristinuskosta ja sen alla luterilaisuudesta. Ja muina uskontoina muita uskontoja, sitten kun tietävät tarpeeksi omastaan.

Kenen tehtävä on mielestäsi opettaa uskontoa?
Niin vanhempien kuin opettajien, tietysti seurakunnan lisäksi. Mutta parasta ehkä olisi, jos opettajat todella tietäisivät mitä opettavat. Ei-uskovan voi olla miltei mahdotonta opettaa uskontoa sellaisena kuin se todella esiintyy, eihän hänellä ole kyseisestä aiheesta varsinaisesti kokemusta.

Jos uskontoa opetetaan koulussa, niin millä tavalla? Missä oppiaineessa puolestaan opetetaan eettisiä arvoja, mikäli ei ole katsomusaineita?
Annetaan tilaa oppilaan ajattelulle, kysymyksille ja pohdinnoille, niin suuntaan kuin toiseenkin. Ei ole mitään järkeä yrittää tuputtaa jotain tiettyä uskontoa / katsomusta, mutta oppilailla on erityisesti oikeus tietää oman uskontonsa perusteista. Myös muiden uskontojen edustajille tulisi jossain määrin kertoa perusasiat kristillisestä uskosta, joka on kuitenkin ollut pitkälti Suomen perustavia osasia, niin kulttuurisesti kuin jo ihan Suomen itsenäistymisen kannalta.
Eettisyys tulee esille muissakin aineissa. Ja sitä voisi integroida jokaiseen oppiaineeseen.

Onko tämän hetkinen uskonnonopetus keskittynyt liikaa jollekin tietylle osa-alueelle, kuten Raamatun kertomuksiin tai virsien lauluun?
Ei ainakaan ole keskitytty liikaa edellä mainittuihin. Muuta en osaa sanoa.

Minun mielestäni uskontoja pitäisi opettaa koulussa siten, että niitä opiskellaan 5. ja 6. luokalla. Opiskellaan nimenomaan eri uskontojen "faktoja" eli siis historiaa, mitä opettaa, käsityksiä, eri suuntautumiset (lahkot tms.) ja sen sellaisia. Eli ei siis uskonnon opetusta vaan opetusta uskonnosta.

Kahden lukuvuoden aikana käytäisiin läpi suuri joukko eri uskontoja ja uskomuksia tasapuolisesti. Opetusta voisi saada esimerkiksi kristinuskosta, islamista, juutalaisuudesta, hindulaisuudesta, buddhalaisuudesta, taolaisuudesta ja ylipäänsä idän uskonnoista.
Lisäksi voidaan käydä läpi myös esimerkiksi wiccalaisuutta, satanismia, saatananpalvontaa, scientologiaa ja muita "pienempiä/erilaisempia(?)" uskomuksia.
Myös eri kansojen/alueiden vanhoista mytologioista voisi puhua (skandinaavinen mytologia [Odin ja kumppanit, Kalevala...], Kreikan, Rooman ja Egyptin mytologiat...).
Ja uskonnon opetuksessa käsiteltäisiin myös ateismia.

-> Tarkoitus siis olisi oppia "faktaa" uskonnoista tasapuolisesti, jotta oppilas saisi jonkinlaisen käsityksen niistä ja niiden vaikutuksista esimerkiksi kulttuuriin.

Koulussa "opetusta uskonnosta" opettaisi pätevä henkilö, joka ei painota tiettyjä uskomuksia oman vakaumuksensa perusteella.

Vakaumuksellinen uskonnon opettaminen tapahtuu sitten koulun ulkopuolella. Vanhemmat kotona, "seurakunnat" ja muut uskonnon edustajat. Esimerkiksi kristinuskon 10 käskyä ja Isä meidän -rukous jätetään suosiolla koulun opetuksen ulkopuolelle.

"Esimerkiksi Abdullah ei osallistu muiden oppilaiden kanssa päivänavaukseen, koska siellä lauletaan Jumalaa ylistävää virttä. Seurauksena tästä päivänavaukseen ärsyyntyneet oppilaat pohtivat, miksi Abdullahin ei tarvinnut osallistua Jumalaan ylistävien laulujen lauluun. Oppilaat kokevat Abdullahin etuoikeutetuksi ja nälvivät tätä seuraavan kerran, kun uusi vastaavanalainen tilanne tulee eteen."

Jos saisin päättää, niin uskonnonopetuksesta tulisi irroittaa uskonnonharjoittaminen täysin. Tietääkseni näin asian pitäisi teoriassa nykyisin olla. Uskonnon harjoittaminen ei kuulu kouluun, vaan se kuuluu uskonnonharjoittajien koulun ulkopuoliseen elämään. Jonkin tietyn uskonnon harjoittaminen koulussa asettaa oppilaat eri asemaan. Jotkut oppilaat jäävät uskonnnon harjoittamisen ulkopuolelle. Tämä edesauttaa eriarvoisuuden syntymistä oppilaiden keskuudessa. Oppilaat, jotka jäävät virsien laulun ajaksi luokan ulkopuolelle saavat leiman muilta oppilailta.

"Oletko tyytyväinen tämän hetkiseen opetussuunnitelmaan uskonnonopetuksen osalta? Pitäisikö uskontoa opettaa koulussa? Tai ylipäätänsä katsomusaineita? Miksi/Miksi ei?"

En ole tyytyväinen. Tunnustuksellisen luontoista "omaa uskontoa" ei tarvita. Uskontoa koskevan tiedon voisi opetaa myös etiikan sekä elämänkatsomus- ja uskontotiedon aineessa, jossain määrin myös historiassa. Etiikkaa voisi olla, kuten monissa Euroopan maissa, mutta ei tarvitse aloittaa alaluokilla, jossa riittää tapakasvatus. Yläluokilla ja/tai varsinkin lukiossa ja ammatillisissa oppilaitoksisa etiikka voisi liittyä filosofiaan. Kouluopetuksen tule olla tiedepohjaista, ei ole hyvä olla ristiriidassa tieteellisen tiedon kanssa (esim. uskonnon opetuken väitteet rukoilun vaikutuksesta...)

"Kenen tehtävä on mielestäsi opettaa uskontoa?" Ei kenenkään, mutta jos vanhemmat haluavat kodissa lapsiaan opettaa, siitä sitten, ja mös jos haluavat seurakuntaan liitttä, toki sekin sitten voi.

"Jos uskontoa opetetaan koulussa, niin millä tavalla? Missä oppiaineessa puolestaan opetetaan eettisiä arvoja, mikäli ei ole katsomusaineita?" Uskontoasioita historian sekä etiikan, elämänkatsomus- ja uskontotiedon yhteydessä. Alaluolkilla kaikissa aineissa tapakasvatukena, sitten ympäristöoppina, kansalaistaidossa, äidinkielessä jne. kaikissa. Eettisiä arvoja löytyy hyvien tapojen lisöksi myös Suomen laista. Yhteiskuntaopin aloittaminen vata 9. luokalta on hassua, kun uskontoa on päntätty jo luolkilla 1-8 paljon, 10 vuosiviikkotuntia.

"Onko tämän hetkinen uskonnonopetus keskittynyt liikaa jollekin tietylle osa-alueelle, kuten Raamatun kertomuksiin tai virsien lauluun?" Kyllä, on laajentunut liian laajaksi, ja keskittyy liiaksi noihin mainittuihin. Nykyisen OPS:n mukaan muuten pitäisi vieraiden uskontojen lisäksi opettaa jotain myös uskonnottomuudesta ja ateismista, mutta oppikirjat siinä suhteessa erittäin huonoja. Voisivat kutsua uskonnottomien edusrtajia kertomaan uskontotunneille.

Olisitko ystävällinen ja vastaisit nimimerkillä, joka kertoo sukupuolen, iän ja ammatin, esim.nainen26rekkakuski. Käytämme vastauksia tutkimuksessamme.

En ole tyytyväinen tämänhetkiseen opetussuunnitelmaan uskonnonopetuksen osalta. Mielestäni uskontoa ei nykymuodossaan tulisi opettaa koulussa, vaan koulussa olisi hyvä opettaa jonkinlaista kulttuuri- ja uskontotietoa, joka antaisi tietoa kaikista uskonnoista ja kulttuureista tasapuolisesti. Mielestäni uskontoja ja kulttuureita ei pitäisi opettaa uskonto-nimikkeen alla tai suomalainen kristinusko-piilonimikkeen alla, vaan oppiaineen nimessä tulisi korostua kulttuuri ja ihmisten erilainen tapa elää. Suomalainen valtauskonto- ja kulttuuri pitäisi pitää erillään oppiaineen nimestä ja kuvauksesta, mutta totta kai oppiaineen sisällössä tulisi opettaa, mitä suomalaiseen kulttuuriin nykyään kuuluu, millainen suomalainen kulttuurihistoria on ja miten se muuttuu/on muuttunut. Oppiaineen tulisi herättää oppilas ajattelemaan itse omilla aivoillaan ja kyseenalaistamaan näitä asioita, mutta samalla oppilas tulisi saattaa tietoiseksi siitä, miten suomalainen yhteiskunta on pyörinyt ja miten se pyörii nykyään. Pitäisi varoa juurruttamasta oppilaan päähän jonkinlaista "oikeaa suomalaiseen kulttuuriin kuuluvaa mallia toimia", sillä vaikka Suomessa on pitkään ollut jonkinlainen tapa toimia, ei se tarkoita sitä, että tämän tavan mukaan tulisi toimia vastakin. On vanhanaikaista ja suvaitsematonta vastustaa muutosta ja olla ajattelematta uusia vaihtoehtoja. Suomen kansalaiset tulisi saattaa vieläkin suvaitsevimmiksi KAIKKIA ajattelutapoja kohtaan, ja löytää tapa elää ja toimia yhdessä suvaiten kaikki katsantokannat. Ei saisi olla minkäänlaista uskonnon tai ajattelutavan ylivaltaa, vaan kaikkien uskontojen ja kulttuurien tulisi olla tasa-arvoisessa asemassa Suomessa (ja muuallakin). paljon puhutaan siitä, että uskonnon kadottamisen myötä häviää myös suomalainen kulttuuriperintö ja suomalainen identiteetti, mutta miksei suomalainen identiteetti voisi uudistua ja ottaa sisäänsä suvaitsevuuden ja kaikkien ajattelutapojen kunnioittamisen ja niiden parissa rauhaisasti elämisen. Kyllä ihminen on sen verran fiksu olento, että se pärjää tappamatta ja olematta epärehellinen, vaikka hänen oma uskontonsa ei olisikaan maan valtauskonto ja vaikuttaisi lainsäädäntöön ja kaikkeen mitä maassa tapahtuu. Lait voidaan aina säätää kansakunnalle sopiviksi niin, että kaikilla on hyvä elää tasa-arvoisessa asemassa. Oppilas ei saisi luulla opetuksen tai muun asenteellisen ilmapiirin perusteella, että suomalaiseen kulttuuriin kuuluu ja on aina kuulunut kristinusko, vaan pikemminkin hänen kuuluisi tietää, että suomalainen kulttuuri on ollut aina kristinuskopainotteinen, mutta ei ole mitään syytä, TAI ESTETTÄ jatkaa tätä kulttuurin ilmenemismuotoa.
Oppilas voi tulla täysivaltaiseksi yhteiskunnan jäseneksi pitämättä yllä kristinuskon ylivaltaa Suomessa.
Oman katsomuksen mukaista opetusta voidaan tarvittaessa järjestää muussa kuin kouluympäristössä. Koulun tulisi olla katsomusvapaa instituutio opetuksen osalta, ja omaa ajattelutapaa voisi toteuttaa vapaasti koulussa ja koulun ulkopuolella siinä määrin kuin se on mahdollista ja tarvittavaa loukkaamatta tasa-arvoa. Oppilaalle ei siis saisi antaa minkäänlaista aihetta ajatella tai luulla, että jokin ajattelutapa on muita parempi/suurempi vain sen perusteella, että suurin osa ihmisistä on ajattelutavan kannattajia. Oppilaan pitäisi ymmärtää ajattelutavan ylivalta ja oppia elämään sen kanssa, mutta omaa osallistumista ajattelutavan toteuttamiseen ei tulisi vaatia.
Mielestäni nykyinen uskonnonopetus on keskittynyt liikaa kristinuskoon suomalaisen kulttuuriperinteen varjolla. Näin siitäkin huolimatta, että uskonnonopetuksen tulisi olla katsomusvapaata. Mielestäni hyviä, eettisiä arvoja ja elämässä ja maailmassa pärjäämistä, toisten kunnioittamista ja heidän kanssaan elämistä voi, ja PITÄÄ opettaa muun kuin uskonto-nimikkeen alla. Uskonto on joillekin ihmisille syy elää tietyllä tavalla, toisille ei. Mielestäni kaikkia voi kunnioittaa ja opettaa elämää sitoutumatta valta-ajatuksen varjoon.

Paljon on viime aikoina keskustelu uskonnonopetuksen kuulumisesta peruskoulun opetussuunnitelmaan. Kertoisitko ystävällisesti oman mielipiteesi perusteluineen aiheeseen.
Mielestäni uskonnonopetus kuuluu peruskoulun opetussuunnitelmaan. Aine avaa tavan ymmärtää elämää syvällisemmin ja toisin kuin mitä tieteellisteknologinen maailmankuvamme mahdollistaa. Tiede, teknologia ja taide ovat väyliä itsen ja maailman ymmärtämiseen, uskonto mahdolistaa vielä henkisen ja/tai sielullisen ulottuvuuden.

Oletko tyytyväinen tämän hetkiseen opetussuunnitelmaan uskonnonopetuksen osalta? Pitäisikö uskontoa opettaa koulussa? Tai ylipäätänsä katsomusaineita? Miksi/Miksi ei? Mielestäni uskontoa, uskontoja ja katsomusaineita tulee opettaa kouluissa, koska uskonnot ilmenevät kulttuureissa monin eri tavoin ja ohjaavat arkielämää. Luterilaisuus tosin näkyy aika vaisusti arjessa toisin kuin monet muut uskonnot. Koska maailma on nykyisin "pienentynyt" on tärkeää ymmärtää toisia kulttuureja ja uskontoa niiden osana. Uskontoon kuuluu myös eettinen puoli, jonka avulla voidaan keskustella ja ymmärtää omia ja toisten arvoja ja vakaumuksia. Tämä on oleellista monikulttuurisessa maailmassamme. Toki uskonnolla on myös henkinen tai sielullinen puoli, joka koskettaa toisia.

Kenen tehtävä on mielestäsi opettaa uskontoa?
Luokanopettajalla, uskonnonopettajalla

Jos uskontoa opetetaan koulussa, niin millä tavalla? Missä oppiaineessa puolestaan opetetaan eettisiä arvoja, mikäli ei ole katsomusaineita? Uskonto liittyy voimallisesti kulttuuriseen kontekstiinsa, joka on tärkeää olla mukana. Eettiset arvot kuuluvat kontekstiin.

Onko tämän hetkinen uskonnonopetus keskittynyt liikaa jollekin tietylle osa-alueelle, kuten Raamatun kertomuksiin tai virsien lauluun? Eri uskontoryhmien tulisi saada opetusta oman näkemyksensä mukaan. Minusta ei pitäisi kuitenkaan unohtaa, että luterilaisuus on Suomessa vielä valtauskonto ja siksi erityisesti sen opettamiseen tulee panna painoa. Siten Raamatun kertomukset ovat keskiössä.

Olisitko ystävällinen ja vastaisit nimimerkillä, joka kertoo sukupuolen, iän ja ammatin,
nainen50opettaja.

Kannatan ehdottomasti nykyisen OPS:n mukaista uskonnonopetusta. Opetusta tulisi antaa ihminen, jolla on tarpeeksi avoin katsantokanta myös luterilaisenkirkon opeille, eikä vain kaikille muille uskonnoille. Mielestäni opettajan ei tulisi mitätöidä kenenkään uskoa, vaan antaa oppilaille rehellinen käsitys Raamatusta oppeineen.
Mielestäni järkyttävin aloitus on. " En mä tähän kyl itse usko, mut raamattu sanoo että...". Tämä vastaus saattaa laittaa "lapsenuskoisen" pienen oppilaan pään sekaisin pitäksi aikaa. Virsiä opetetaan aivan liian vähän. Virsien sanoma ja uudet sovitukset istuvat hyvin tämän päivän lapsen ja nuoren elämään.
Koulun uskonnon opetus ja Raamatun mahtavat tarinat antavat uskonnon tunneille pohjaa oppilaiden pitkiin keskusteluihin, eettisiin pohdintoihin ja laittaa monet miettimään olemmeko muuttuneet sisältä ihmisinä yhtään viimeisen kolmen tuhannen vuoden aikana....

Mielestäni peruskouluissa ei tarvitsisi opettaa uskontoa samassa muodossa kuin nykyään, koska uskonto on menettänyt merkitystään, eikä suuri osa lapsista edes kuulu kirkkoon. Uskonnon opetusta ei kuitenkaan tarvitse lopettaa kokonaan. Parempi vaihtoehto olisi opettaa etiikkaa ja esitellä maailman eri uskontoja, jotta lapset oppisivat ymmärtämään erilaisia elämänkatsomuksia. Uskovaiset voisivat itse opettaa lapsilleen omaa uskontoaan tai laittaa lapset pyhäkouluun, jos välttämättä haluavat. Ehkä ylemmillä luokilla voisi olla valinnaisena sitten sitä omaa uskonto-oppia.

Uskonnon opetus on keskeinen osa niin oman kulttuurin kuin monikulttuurisuuden opetusta ja se on sekä kodin, kirkon että koulun tehtävä. Pääasiassa kristityn yhteiskunnan jäsenen tietämättömyys kulttuuriperinnöstään on pöyristyttävä ja toisten uskontojen ymmärtämättömyys osaltaan lisää syrjintää tai sitä sivuavaa asennoitumista.

Koulun rooli uskonnon opetuksessa korostuu, koska kotona moni vierastaa uskonnon opetusta "tuputuksena" ja kirkon opetus tulee luontevasti vain aktiiviseurakuntalaisten lapsille. Onneksi seurakuntien iltapäivätoiminnan osana myös vähän vähemmän aktiiviset saavat lapsilleen uskonnon opetusta. Raamatun kertomukset ovat oleellinen osa uskonnon opetusta, joten niihin tuskin voi liikaa keskittyä, eivätkä omat lapset ainakaan virsien laulamisesta kerro. Opettajan taidoista sitten on kiinni, osaako opettaa olennaista niistä kertomuksista vai jäävätkö ne pinnallisiksi. Oman lapsen kohdalla jälkimmäinen näyttää olevan tosiasia, harmi kyllä.

Oletko tyytyväinen tämän hetkiseen opetussuunnitelmaan uskonnonopetuksen osalta? Pitäisikö uskontoa opettaa koulussa? Tai ylipäätänsä katsomusaineita? Miksi/Miksi ei?
En ole täysin selvillä siitä, mitä opetussuunnitelmaan kuuluu uskonnonopetuksen osalta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että uskontoa pitää opettaa koulussa. Uskonto on kuitenkin osa Suomalaista kulttuuria, vaikkakin olemme nykyään hyvin maallistuneita ja uskonnollisten juhlien ja tapahtumien viettämistä harrastamme lähinnä perinteen vuoksi. Mutta nämä perinteet ovat kuitenkin osa Suomalaista kulttuuria ja sen vuoksi myös lasten tulisi tietää, miksi niitä juhlia alunalkaen on alettu viettää. En kuitenkaan ole sitä mieltä, että esim. Raamatun luomiskertomus pitäisi esittää lapsille totena, vaan ennemminkin esittää se yhtenä Raamatun kertomuksena. Raamatun kertomuksissa on hyviä opetuksellisia tarinoita, joita voi lasten kanssa mielestäni lukea myös niin, että sitä uskonnllista merkitystä ei heille tuputa.

Kenen tehtävä on mielestäsi opettaa uskontoa?
Luokanopettajan tai uskonnonopettajan.

Jos uskontoa opetetaan koulussa, niin millä tavalla? Missä oppiaineessa puolestaan opetetaan eettisiä arvoja, mikäli ei ole katsomusaineita? Mielestäni eettisten arvojen opettamisen voi yhdistää uskonnonopetukseen. Mutta eettisiä arvoja tulisi opettaa ja opetetaankin lapsille päivittäin esim. jos välitunnilla on tappelu, se selvitetään: mietitään kuka teki väärin ja miltä itsestä tuntuisi jos olisi toisen asemassa. Näitä tilanteita tulee vastaan päivittäin.

Onko tämän hetkinen uskonnonopetus keskittynyt liikaa jollekin tietylle osa-alueelle, kuten Raamatun kertomuksiin tai virsien lauluun? Ei mielestäni. Riippuu tietenkin opettajasta. Opettajat jotka itse ovat uskonnollisia keskittyvät enemmän niihin kuin opettajat, jotka eivät ole uskonnollisia. Mielestäni virsiä ei kuitenkaan tarvitsisi kovin paljoa laulaa. Mutta Raamatun kertomukset ovat mielestäni opettavaisia myös muulla tavalla kuin uskonnollisesti.

Tästä maailmasta ei kukaan selviä ilman Jeesusta. On mielestäni oikein tarjota kaikille tietä taivaaseen ja iänkaikkiseen elämään. Jokainen sitten päättäköön ottaako tarvouksen vastaan vai aikooko pärjätä omin avuin.

Jos kaikki toimisisvat kuten Jumala on raamatussa kehottanut, olisi maailma niin hyvä paikka. Kristityt arvot kunniaan.

Pitäisi kertoa oppilaille, että Raamatun kertomukset eivät ole tieteellisesti todistettuja, eikä luterilainen uskonto ole ainut oikea. Pitäisi siis jo pienille lapsille kertoa kaikista maailman uskonnoista, ja selittää, että Raamattu on vain yksi näkökulma, eikä siihen ole pakko uskoa. Mihinkään muuhunkaan uskontoon ei ole pakko uskoa, mutta on hyvä tietää, mihin suuri osa maailman ihmisistä uskovat, se on yleistietoa.

Oletko tyytyväinen tämän hetkiseen opetussuunnitelmaan uskonnonopetuksen osalta? Pitäisikö uskontoa opettaa koulussa? Tai ylipäätänsä katsomusaineita? Miksi/Miksi ei?

- En ole tyytyväinen. Nykyinen systeemi erottelee lapsia liikaa.


Kenen tehtävä on mielestäsi opettaa uskontoa?

- Vanhempien ja seurakuntien.


Jos uskontoa opetetaan koulussa, niin millä tavalla? Missä oppiaineessa puolestaan opetetaan eettisiä arvoja, mikäli ei ole katsomusaineita?

- Yleissivistävä uskontotietous kuuluisi historian ja yhteiskuntaopin tunneille. Kaikki opiskelisivat yleiseettistä oppiainetta, joka ei olisi sidoksissa mihinkään uskontoon tai maailmankatsomukseen. Mallia ja ideoita saisi elämänkatsomustiedosta. Tunnustuksellinen oma uskonto olisi vapaavalintaista - ja sen kustantaisivat seurakunnat.


Onko tämän hetkinen uskonnonopetus keskittynyt liikaa jollekin tietylle osa-alueelle, kuten Raamatun kertomuksiin tai virsien lauluun?

- Ehdottomasti. Jumalan olemassaolon ja Raamatun kertomusten totena opettaminen on tunnustuksellista. Raamatun kertomukset kuuluvat yleissivistykseen, mutta liika on liikaa. Raamatun kertomuksia voisi tarkastella kaunokirjallisuuden osana.

Oletko tyytyväinen tämän hetkiseen opetussuunnitelmaan uskonnonopetuksen osalta? Pitäisikö uskontoa opettaa koulussa? Tai ylipäätänsä katsomusaineita? Miksi/Miksi ei?

Kenen tehtävä on mielestäsi opettaa uskontoa?

Jos uskontoa opetetaan koulussa, niin millä tavalla?
Mielestäni uskonnon opetus on ok, kunhan se ei loukkaan kenenkään lapsen vakaumusta eli ei ole käännytystyötä. On hyvä pohtia eettisiä asioita ja moraalia jo alaluokilta lähtien, uskonnonopetuksessa niitä tulee käsiteltyä.
Missä oppiaineessa puolestaan opetetaan eettisiä arvoja, mikäli ei ole katsomusaineita? tätä olenkin pohtinut, luulen, että jos uskontoa ei opetettaisi ollenkaan jäisi eettiset pohdinnat hyvin vähälle. tietenkin elämänkatsomustieto voisi korvata tämän puutteen.

Onko tämän hetkinen uskonnonopetus keskittynyt liikaa jollekin tietylle osa-alueelle, kuten Raamatun kertomuksiin tai virsien lauluun? ymmärtääkseni tämän hetkinen uskonnonopetus on aikalailla verrattavissa satujen lukemiseen ja ja kertomusten käsittelyyn, en usko, että jokin osa-alue painottuisi erityisen paljon.

Lastentarhanopettajatar 29vee

Oletko tyytyväinen tämän hetkiseen opetussuunnitelmaan uskonnonopetuksen osalta? Pitäisikö uskontoa opettaa koulussa? Tai ylipäätänsä katsomusaineita? Miksi/Miksi ei?
- Olen tyytyväinen koulun uskonnonopetukseen tällä hetkellä. Mielestäni uskonto kuuluu koulussa opetettaviin aineisiin jo kulttuurisesta ja yleissivistävästä näkökulmasta, aivan samoin kuin esimerkiksi historia. Uskoisin myös, että nykyinen uskonnonopetus jättää oppilaan omalle mielipiteelle tilaa ja mahdollisuuden, ainakin pitäisi, ja sekään ei ole syy miksi sitä ei opetettaisi koulussa.

Kenen tehtävä on mielestäsi opettaa uskontoa?
- Koulussa ainakin perusteet, kirkot ja muu seurakunnan toiminta sekä vanhemmat kotona, jos näkevät sen tärkeäksi.

Jos uskontoa opetetaan koulussa, niin millä tavalla? Missä oppiaineessa puolestaan opetetaan eettisiä arvoja, mikäli ei ole katsomusaineita?
-Mielestäni peruskoulun uskonnonopetus on tällä hetkellä melko hyvä. Alaluokilla oppikirjoissa on paljon eettisiä kertomuksia ja tapauksia, myöhemmin Raamatun kertomuksia ja yläasteella muita uskontoja. Opetus siis painottuu kristilliseen näkökulmaan, koska se on Suomessa vahvin, mutta myös muut uskonnot otetaan huomioon. Toisinaan uskonto on myös etiikkaa ja elämänkatsomustietoa.

Onko tämän hetkinen uskonnonopetus keskittynyt liikaa jollekin tietylle osa-alueelle, kuten Raamatun kertomuksiin tai virsien lauluun?
- En usko, sillä mielestäni Raamatun kertomusten tuntemus kuuluu jo kulttuurihistorialliseen tuntemukseen ja yleissivistykseen, sillä kristinusko on jo pitkään ollut Suomen pääuskonto. Henkilökohtaisesti en muista, että peruskoulussa olisi laulettu uskonnon tunnilla virsiä, vaikkakaan en näekään sitä huonona asiana.

Tässä muutamia mielipiteitä! :)

Pitäisi aina muistaa lähes kaikkien uskontojen luoma ehdollistaminen. Vääräuskoiselta kielletään aina paras paikka kuolemanjälkeisessä elämässä.jne. Eriarvoistaminen tapahtuu heti kun et ole samaa mieltä uskonnnon perusarvoista. Yliluonnolliseen opettaminen ei mielestäni kuulu koulun tehtäviin. Opetus pitäisii järjestää uskontojen tunti- nimikkeellä. Oppilas voi sitten muodostaa oman käsityksensä aiheeseen ja uskoonsa, josta hän sitten vanhemmiten vastaa.

Kansa on 95 prosenttisesti unohtanut luojame.

mies12erikoisjoukkolainen. Uskontoa opitaan ja raamattu on pitkä.

Kysymys on lähtökohtaisesti väärin, sillä uskonto-sana on jo mahdoton. Kuten näilläkin palstoilla huomaamme, uskomisista kehittyy oppijärjestelmä, lakeja ja tuomioita sekä jatkuvaa väittelyä oikeasta Raamatun tai minkä tahansa hengellisen kirjan tulkinnoista. Kummallinen oli myös alotuksen pyyntö kertoa ikä, ammatti ja sukupuoli.

Lapsille ja nuorille pitäisia antaa mahdollisuus kokea ja kokeilla erilaisia asioita ja kehittää heidän kykyään itsenäiseen ja vastuulliseen tekemiseen suhteessa toisiin ihmisiin. Myös myötätunto ja tunteiden kokeminen on paljon tärkeämpää kuin ymmärrämmekään.

Koulun pitää opettaa faktoja, ei fiktiota, ja uskontojen perusta on enemmän tai vähemmän fiktiota. Uskonto kuuluu pyhäkouluihin. Merkittävä osa suomalaisista vanhemmista ei edes kuulu kirkkoon, joten miksi heidän lapsilleen pitäisi pakkosyöttää jotain sellaista, johon vanhemmatkaan eivät usko?

Käytetään uskonnon opetuksesta vapautuva johonkin muuhun, josta koululaiset oikeasti hyötyvät myöhemmässä elämässään.

Uskonnon ja biologian oppitunnit voivat olla lukujärjestyksessä peräkkäin! Miettikääpä tätä vastakkainasettelua fiktion ja faktojen näkökulmasta - kumpi antaa koululaiselle paremmat eväät myöhempää elämää varten?

Uskonnon opetuksen perusasiana tulisi olla opetus kolmesta maailmanlopusta, jotka ovat meidän jokaisen edessä:
https://youtu.be/rVjeeng2LNc
Eilen (26.2.2023) Helsingissä kuultua opetusta.