Huuto huuto itku parku

Ei ole nukkunut kaksia päikkäreitä aikoihin enää, illalla nukutetaan omaan sänkyyn vaikka huutaisikin tunnin niin sinne jätetään nukahtamaan ei sille syliä tarjota illalla. Sinne nukahtaa mutta viskoo tuttia sata kertaa sitä ennen ja jos ei sitä nosteta se huutaa vaikka maailman tappiin asti. Yöllä nukutettaessa nukutetaan syliin ei sitä yöllä voi tuntikausia huudattaa ei enää kummankaan vanhemman hermo kestä. Luulis että päivällä saa läheisyyttä tarpeeksi kun jatkuvasti roikkuu lahkeessa ja syliinhän se on pakko nostaa ja vallattoman paljon se sylissä pyörii kun ei sitä vonkumistakaan jaksa kuunnella enkä ole niin tyly että lahkeesta karistan vaan että mees leikkiin siitä äidillä on parempaa tekemistä.. Kokeiltu on sekin että pari tuntia ennen nukkumaan menoa on ihan sylitelty leikit ja iltatoimet viimesen päälle jotta tankkais läheisyyttä mut ei sekään auta. Yöllä ei palveluita tarjota ei jutella leikitä eikä ees valoja sytytellä mutta silti osaa parkua kunnes kaikki on kokeiltu ja viimein suostuu syliin nukahtamaan eikä enää havahdu sänkyynsä laskemiseen.

Sitäkin kokeiltiin kun siirtyi yksiin päikkäreihin että laitettiin aiemmin nukkumaan mutta ei se koskaan aiemmin ole nukahtanut kuin ennenkään. Enemmänkin olen miettinyt voiko olla että huonot päikkärit=huonot yöunet jnejne koska on satunnaisia vuorokausia että tankkaa unta enemmän. Ollaanko kierteessä että kun ei nuku koskaan hyvin niin.. ei nuku koskaan hyvin. Ei päivin ei öin. Haluaisin tuudittautua siihen että tämä on vaan väliaikainen vaihe mutta kun on jo viikkotolkulla menty näin ja takapakkia vaan menty hurjasti jo aiemmin opittuun parempaan unirytmiin verrattuna.

Alkup.. kirjoitti:

Ei ole nukkunut kaksia päikkäreitä aikoihin enää, illalla nukutetaan omaan sänkyyn vaikka huutaisikin tunnin niin sinne jätetään nukahtamaan ei sille syliä tarjota illalla. Sinne nukahtaa mutta viskoo tuttia sata kertaa sitä ennen ja jos ei sitä nosteta se huutaa vaikka maailman tappiin asti. Yöllä nukutettaessa nukutetaan syliin ei sitä yöllä voi tuntikausia huudattaa ei enää kummankaan vanhemman hermo kestä. Luulis että päivällä saa läheisyyttä tarpeeksi kun jatkuvasti roikkuu lahkeessa ja syliinhän se on pakko nostaa ja vallattoman paljon se sylissä pyörii kun ei sitä vonkumistakaan jaksa kuunnella enkä ole niin tyly että lahkeesta karistan vaan että mees leikkiin siitä äidillä on parempaa tekemistä.. Kokeiltu on sekin että pari tuntia ennen nukkumaan menoa on ihan sylitelty leikit ja iltatoimet viimesen päälle jotta tankkais läheisyyttä mut ei sekään auta. Yöllä ei palveluita tarjota ei jutella leikitä eikä ees valoja sytytellä mutta silti osaa parkua kunnes kaikki on kokeiltu ja viimein suostuu syliin nukahtamaan eikä enää havahdu sänkyynsä laskemiseen.

Sitäkin kokeiltiin kun siirtyi yksiin päikkäreihin että laitettiin aiemmin nukkumaan mutta ei se koskaan aiemmin ole nukahtanut kuin ennenkään. Enemmänkin olen miettinyt voiko olla että huonot päikkärit=huonot yöunet jnejne koska on satunnaisia vuorokausia että tankkaa unta enemmän. Ollaanko kierteessä että kun ei nuku koskaan hyvin niin.. ei nuku koskaan hyvin. Ei päivin ei öin. Haluaisin tuudittautua siihen että tämä on vaan väliaikainen vaihe mutta kun on jo viikkotolkulla menty näin ja takapakkia vaan menty hurjasti jo aiemmin opittuun parempaan unirytmiin verrattuna.

Lue lisää

Ikävä tilanne :(

Mun mielestä on ihan mahdollista että teillä on just tuollainen kuvailemasi kierre menossa. Toi lahkeessa riippuminen yms. kuulostaa kyllä muuten erittäin tutulta, meillä oli tuossa iässä ihan samaa, ja usko pois, kyllä se meni ohi.

Mietin vaan tota nukuttamista... tiedän että moni on juuri tuota mieltä että itse pitää nukahtaa ja taisit jo sanoakin että perhepeti ei sovi teille. Eikä siinä sinänsä mitään väärää, jos saa sen toimimaan. Nyt kuitenkin, jos vauvaasi auttaisi nukahtamisessa se läheisyys, niin onko se sitten välttämättä paha juttu antaa sitä? Pinnasänkyyn on tietysti paha mennä makaamaan vierenkään.... Meillä 1, 5 v nukutetaan joka ilta kainalossa enkä jaksa uskoa että siitä mitään haittaakaan olisi, itseäni se ei ainakaan haittaa emmekä ole edes yrittäneet lopettaa tuota tapaa.

Vielä viimeinen juttu voisi olla tutista luopuminen. Herääkö vauva ehkä yöllä siihen että tutti ei olekaan suussa? Jos vauva nukkuisi ilman tuttia ehkä näin ei kävisi? Tutista luopumisessa menisis varmaan pari ihan kamalaa yötä, mutta jos se sitten helpottaisi.

Nää on kyllä ihan asiantuntemattomia ehdotuksia, eli en tiedä onko mitään apua.

.... kirjoitti:

Ikävä tilanne :(

Mun mielestä on ihan mahdollista että teillä on just tuollainen kuvailemasi kierre menossa. Toi lahkeessa riippuminen yms. kuulostaa kyllä muuten erittäin tutulta, meillä oli tuossa iässä ihan samaa, ja usko pois, kyllä se meni ohi.

Mietin vaan tota nukuttamista... tiedän että moni on juuri tuota mieltä että itse pitää nukahtaa ja taisit jo sanoakin että perhepeti ei sovi teille. Eikä siinä sinänsä mitään väärää, jos saa sen toimimaan. Nyt kuitenkin, jos vauvaasi auttaisi nukahtamisessa se läheisyys, niin onko se sitten välttämättä paha juttu antaa sitä? Pinnasänkyyn on tietysti paha mennä makaamaan vierenkään.... Meillä 1, 5 v nukutetaan joka ilta kainalossa enkä jaksa uskoa että siitä mitään haittaakaan olisi, itseäni se ei ainakaan haittaa emmekä ole edes yrittäneet lopettaa tuota tapaa.

Vielä viimeinen juttu voisi olla tutista luopuminen. Herääkö vauva ehkä yöllä siihen että tutti ei olekaan suussa? Jos vauva nukkuisi ilman tuttia ehkä näin ei kävisi? Tutista luopumisessa menisis varmaan pari ihan kamalaa yötä, mutta jos se sitten helpottaisi.

Nää on kyllä ihan asiantuntemattomia ehdotuksia, eli en tiedä onko mitään apua.

Lue lisää

Voisko olla ongelma jossain ruoka-aineessa? Mitä olet syöttänyt siitä lähtien kun huuto on alkanut.

yliherkkyyttä? kirjoitti:

Voisko olla ongelma jossain ruoka-aineessa? Mitä olet syöttänyt siitä lähtien kun huuto on alkanut.

uusia ruoka-aineita pitkiin aikoihin. Nekin jotka pikkuvauvana allergisoi ja oli ymmärtääkseni jo hävinnyt (porkkana omena..) on yritetty jättää jokuseksi päiväksi pois kun mietin tuota allergiaa myös että sattuuko sitä mahaan tai kutiaako poika tai jotain. Ei tuottanut sekään tulosta sama parku vaan. Olen jo alkanut nukuttaa syliin kyllä ja sehän toimii mutta miksi muksu havahtuu aina sänkyyn siirrettäessä vaikka kuinka nätisti ja varovasti ja hitaasti laskisi sinne. On sylissä kuitenkin ihan venkularentona umpiunessa. Sitäkin kokeiltiin että lämmitettiin pinnasänkyä lämmitetyllä pyyhkeellä sen aikaa kun muksu huusi, toinen vanhempi piti paikkaa lämpimänä koska ajateltiin havahtuvan lämpötilaeroon joka näin talvella voi lakanoissa tuntua.. mutta ei..

.... kirjoitti:

Ikävä tilanne :(

Mun mielestä on ihan mahdollista että teillä on just tuollainen kuvailemasi kierre menossa. Toi lahkeessa riippuminen yms. kuulostaa kyllä muuten erittäin tutulta, meillä oli tuossa iässä ihan samaa, ja usko pois, kyllä se meni ohi.

Mietin vaan tota nukuttamista... tiedän että moni on juuri tuota mieltä että itse pitää nukahtaa ja taisit jo sanoakin että perhepeti ei sovi teille. Eikä siinä sinänsä mitään väärää, jos saa sen toimimaan. Nyt kuitenkin, jos vauvaasi auttaisi nukahtamisessa se läheisyys, niin onko se sitten välttämättä paha juttu antaa sitä? Pinnasänkyyn on tietysti paha mennä makaamaan vierenkään.... Meillä 1, 5 v nukutetaan joka ilta kainalossa enkä jaksa uskoa että siitä mitään haittaakaan olisi, itseäni se ei ainakaan haittaa emmekä ole edes yrittäneet lopettaa tuota tapaa.

Vielä viimeinen juttu voisi olla tutista luopuminen. Herääkö vauva ehkä yöllä siihen että tutti ei olekaan suussa? Jos vauva nukkuisi ilman tuttia ehkä näin ei kävisi? Tutista luopumisessa menisis varmaan pari ihan kamalaa yötä, mutta jos se sitten helpottaisi.

Nää on kyllä ihan asiantuntemattomia ehdotuksia, eli en tiedä onko mitään apua.

Lue lisää

Tuo perhepeti voisi muuten olla vaihtoehto mutta osaa jo liikkua poika hyvin ketterästi ja kiipeillä ja seistä ja jos ei siinä jompikumpi vanhempi havahdu muksun heräämiseen voi seurauksena olla muksis alas aika korkeasta jenkkisängystä.. ja toisaalta isänsä on hyvin levoton (ja stressiherkkä) nukkuja eli saattaa heittelehtiä öisin unissaan joten siinä voi muksukin olla vaarassa kun satakiloinen körmy heiluu hallitsemattomasti.

Tutista voi olla vaikea luopua se on tähän asti ollut korvaamaton keino saada ukko nukkumaan. Oppi vasta 7kuisena korvaamaan yömaidot tutilla. Osaa hamuta tutin suuhun unenpöpperössä mutta osaa myös pudottaa sen unissaan lattialle jolloin kuuluu kops ja ollaan kaikki hereillä sit. Pitäisi varmaan kokeilla äidin paitaa seuraavaksi, unilelua tai -rättiä ei ole tähän asti huolinut minkäänlaista. Joskus toimii kun antaa suuhun tutin ja toisen tutin käteen, yleensä päiväunille mennessä jos ei olla ulkona nukkuamassa. Sitä hiplaamalla satunnaisesti nukahtaa mutta sekään ei enää oikein toimi. Se oli aiemmin se kausi.

Kyllä kaikki ehdotukset on tervetulleita :) Kiitos näistäkin, nuo "asiantuntevat" tuntuvat aina perehtyvän vain enemmänkin "lääketieteellisiin" ratkaisuihin neuvoissaan, niin kuin minäkin sillä perusteella luulen jo aiheuttaneeni lapselleni traumoja.. oma maalaisjärki kuitenkin tykkää kuunnella mitä muilla mammoilla on kerrottavanaan.. aika moni on vaikka minkälaisilla vippaskonsteilla saanut lapsensa nukkumaan.. pääasiahan olisi että lapsi nukkuu ja vanhemmat nukkuu ettei kukaan suotta ärtyisikärtyisi.

Joko olen jollain tasolla traumatisoinut lapseni kun en ole jaksanut skarppina olla joka sekunti sylittämässä kun parku yöllä alkaa. Jo pelkkä yöparkumisen alkaminen saa aikaan minussa itkun ja huonon äitiyden tunteita kun en tajua mitä teen jatkuvasti väärin. Tunnustan kyllä että olen todella väsynyt ja niin on lapsen isäkin, ei siinä ehkä jaksa kamalan lepertelevällä tuulella olla kun lapsi parkuu ensin klo23-02 ja sitten 05-06 eikä tunnu kelpaavan mikään. Äidin syliin rauhoittuu muttei nukahda. Tai jos nukahtaa havahtuu kun sänkyyn lasketaan.

Miten annan vielä extraläheisyyttä kun lapsi on minussa kiinni päivät ihan kokoajan? Päivärytmi on aina sama päivittäin ruokineen ulkoiluineen ja aamu- ja iltatoimineen. Ja ne pyritään tekemään hosumatta ja huolella ja kokoajan vauva huomioiden. Esim. pukemiseen ja vaipanvaihtoon liitetään tarpeen mukaan leikkiä ja loruttelua jotta saadaan lapsen mielenkiinto pysymään asiassa ettei muksu siitä paikalta ole hamuamassa heti pois. On mukana myös kotitöissä, seuraa syöttötuolissa kun ruoka valmistuu tai tiskataan tai pyykätään.. On kylpyhetkiä, perheen kanssa saunotaan.. aina porukalla jos vaan mahdollista eikä muksua missään vaiheessa jätetä yksikseen esim. töllön ääreen että katopa tota äiti touhuaa tässä jotain. Lapsi saa omaa leikki-aikaa silloin kun osoittaa että hänpä viihtyykin hetken yksin. Saatan siinä kahvikuppi käsissä istua sohvassa ja seurata lapsukaisen touhuja mutta valitettavasti viihtyy leikkien vain lyhyitä aikoja yksin. Tai jos on naapurin samanikäinen kaveri kylässä niin sitten ei ole äidissä kokoajan kiinni mutta yleensä on ja roikkuu lahkeessa ollen syliä ja leikkikaveria vailla. Ja joskus havahtuu omista touhuistaan tai kaverin kanssa touhuistaan yhtäkkiä hirmuiseen paniikkiparkuun että äidin syliin ja heti. Vaikka äiti on kokoajan ollut metrin päässä ihan näkyvillä. Illalla luetaan keinutuolissa tai sohvalla kuvakirjoja, yritetään rauhoittaa leikkitouhut iltapesujen ja yökkäreiden jälkeen. Mutta ei. Virtaa piisaa ja hantiin laittaa aina sitä nukkumaan menoa.

Pelkään jo että olen jotenkin väsymykselläni ja sitä myötä ärtymykselläni aikaansaanut lapsessa jo jotain peruuttamatonta tunne-elämän tasolla. Lapsen isä on paljon pois kotoa töidensä takia. Sekin on hurjaa kun isä illalla töistä tulee niin poika on sinne heti syliin kampeamassa ja kuitenkin kun syliin pääsee alkaakin äidin etsintä katseella heti ja kun äiti löytyy alkaa parku päästäkin äidin syliin. Ikäänkuin ois ollu ikävä isää mutta ei sitten kumminkaan aio isän kanssa seurustella kun syliin pääsee.

Ihan alkaa epätoivo olla tässä asiassa. En keksi mitä tehdä, pelkään että jos menen lisäneuvoja neuvolasta kysymään he ehdottavat ensikodin unikouluja tai sairaalan unikoulua (kuten kunnassa tapana) eli ottavat lapsen sinne nukkumaan öiksi jne.. ihan kiva mutta en usko sen olevan oikea ratkaisu. Ihan konkreettisia neuvoja tänne kotiin kaivataan, täällä kotonahan sitä on tarkoitus oppia nukkumaan.

Alkup.. kirjoitti:

Joko olen jollain tasolla traumatisoinut lapseni kun en ole jaksanut skarppina olla joka sekunti sylittämässä kun parku yöllä alkaa. Jo pelkkä yöparkumisen alkaminen saa aikaan minussa itkun ja huonon äitiyden tunteita kun en tajua mitä teen jatkuvasti väärin. Tunnustan kyllä että olen todella väsynyt ja niin on lapsen isäkin, ei siinä ehkä jaksa kamalan lepertelevällä tuulella olla kun lapsi parkuu ensin klo23-02 ja sitten 05-06 eikä tunnu kelpaavan mikään. Äidin syliin rauhoittuu muttei nukahda. Tai jos nukahtaa havahtuu kun sänkyyn lasketaan.

Miten annan vielä extraläheisyyttä kun lapsi on minussa kiinni päivät ihan kokoajan? Päivärytmi on aina sama päivittäin ruokineen ulkoiluineen ja aamu- ja iltatoimineen. Ja ne pyritään tekemään hosumatta ja huolella ja kokoajan vauva huomioiden. Esim. pukemiseen ja vaipanvaihtoon liitetään tarpeen mukaan leikkiä ja loruttelua jotta saadaan lapsen mielenkiinto pysymään asiassa ettei muksu siitä paikalta ole hamuamassa heti pois. On mukana myös kotitöissä, seuraa syöttötuolissa kun ruoka valmistuu tai tiskataan tai pyykätään.. On kylpyhetkiä, perheen kanssa saunotaan.. aina porukalla jos vaan mahdollista eikä muksua missään vaiheessa jätetä yksikseen esim. töllön ääreen että katopa tota äiti touhuaa tässä jotain. Lapsi saa omaa leikki-aikaa silloin kun osoittaa että hänpä viihtyykin hetken yksin. Saatan siinä kahvikuppi käsissä istua sohvassa ja seurata lapsukaisen touhuja mutta valitettavasti viihtyy leikkien vain lyhyitä aikoja yksin. Tai jos on naapurin samanikäinen kaveri kylässä niin sitten ei ole äidissä kokoajan kiinni mutta yleensä on ja roikkuu lahkeessa ollen syliä ja leikkikaveria vailla. Ja joskus havahtuu omista touhuistaan tai kaverin kanssa touhuistaan yhtäkkiä hirmuiseen paniikkiparkuun että äidin syliin ja heti. Vaikka äiti on kokoajan ollut metrin päässä ihan näkyvillä. Illalla luetaan keinutuolissa tai sohvalla kuvakirjoja, yritetään rauhoittaa leikkitouhut iltapesujen ja yökkäreiden jälkeen. Mutta ei. Virtaa piisaa ja hantiin laittaa aina sitä nukkumaan menoa.

Pelkään jo että olen jotenkin väsymykselläni ja sitä myötä ärtymykselläni aikaansaanut lapsessa jo jotain peruuttamatonta tunne-elämän tasolla. Lapsen isä on paljon pois kotoa töidensä takia. Sekin on hurjaa kun isä illalla töistä tulee niin poika on sinne heti syliin kampeamassa ja kuitenkin kun syliin pääsee alkaakin äidin etsintä katseella heti ja kun äiti löytyy alkaa parku päästäkin äidin syliin. Ikäänkuin ois ollu ikävä isää mutta ei sitten kumminkaan aio isän kanssa seurustella kun syliin pääsee.

Ihan alkaa epätoivo olla tässä asiassa. En keksi mitä tehdä, pelkään että jos menen lisäneuvoja neuvolasta kysymään he ehdottavat ensikodin unikouluja tai sairaalan unikoulua (kuten kunnassa tapana) eli ottavat lapsen sinne nukkumaan öiksi jne.. ihan kiva mutta en usko sen olevan oikea ratkaisu. Ihan konkreettisia neuvoja tänne kotiin kaivataan, täällä kotonahan sitä on tarkoitus oppia nukkumaan.

Lue lisää

Muista että vauva vajoaa riittävän syvään uneen vasta 15-20 min kuluttua nukahtamisesta. Eli pidä häntä sylissä vielä niin kauan ennen kuin lasket sängylle jos syliin nukutat.
Ei saa vaipua epätoivoon, se lisää ärtymystä ja sitä kautta turvattomuutta. Hän on myös siinä iässä että symbioosi äitiin on voimakas ja samoin eroahdistus. Muista huumori!! Tee hauskoja juttuja lapsen kanssa että hän saa nauraa itsensä kipeäksi :). Hän on niin pieni, että mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut. Sinulla on aikaa vähintään latenssi-ikään (kouluikä) ja sen jälkeenkin erityisesti murrosiässä kun psyyke on avoin muutoksille. Ja myös kouluiässä muutosta tapahtuu. Oikeastaan koskaan ei ole liian myöhäistä :).

Alkup.. kirjoitti:

Joko olen jollain tasolla traumatisoinut lapseni kun en ole jaksanut skarppina olla joka sekunti sylittämässä kun parku yöllä alkaa. Jo pelkkä yöparkumisen alkaminen saa aikaan minussa itkun ja huonon äitiyden tunteita kun en tajua mitä teen jatkuvasti väärin. Tunnustan kyllä että olen todella väsynyt ja niin on lapsen isäkin, ei siinä ehkä jaksa kamalan lepertelevällä tuulella olla kun lapsi parkuu ensin klo23-02 ja sitten 05-06 eikä tunnu kelpaavan mikään. Äidin syliin rauhoittuu muttei nukahda. Tai jos nukahtaa havahtuu kun sänkyyn lasketaan.

Miten annan vielä extraläheisyyttä kun lapsi on minussa kiinni päivät ihan kokoajan? Päivärytmi on aina sama päivittäin ruokineen ulkoiluineen ja aamu- ja iltatoimineen. Ja ne pyritään tekemään hosumatta ja huolella ja kokoajan vauva huomioiden. Esim. pukemiseen ja vaipanvaihtoon liitetään tarpeen mukaan leikkiä ja loruttelua jotta saadaan lapsen mielenkiinto pysymään asiassa ettei muksu siitä paikalta ole hamuamassa heti pois. On mukana myös kotitöissä, seuraa syöttötuolissa kun ruoka valmistuu tai tiskataan tai pyykätään.. On kylpyhetkiä, perheen kanssa saunotaan.. aina porukalla jos vaan mahdollista eikä muksua missään vaiheessa jätetä yksikseen esim. töllön ääreen että katopa tota äiti touhuaa tässä jotain. Lapsi saa omaa leikki-aikaa silloin kun osoittaa että hänpä viihtyykin hetken yksin. Saatan siinä kahvikuppi käsissä istua sohvassa ja seurata lapsukaisen touhuja mutta valitettavasti viihtyy leikkien vain lyhyitä aikoja yksin. Tai jos on naapurin samanikäinen kaveri kylässä niin sitten ei ole äidissä kokoajan kiinni mutta yleensä on ja roikkuu lahkeessa ollen syliä ja leikkikaveria vailla. Ja joskus havahtuu omista touhuistaan tai kaverin kanssa touhuistaan yhtäkkiä hirmuiseen paniikkiparkuun että äidin syliin ja heti. Vaikka äiti on kokoajan ollut metrin päässä ihan näkyvillä. Illalla luetaan keinutuolissa tai sohvalla kuvakirjoja, yritetään rauhoittaa leikkitouhut iltapesujen ja yökkäreiden jälkeen. Mutta ei. Virtaa piisaa ja hantiin laittaa aina sitä nukkumaan menoa.

Pelkään jo että olen jotenkin väsymykselläni ja sitä myötä ärtymykselläni aikaansaanut lapsessa jo jotain peruuttamatonta tunne-elämän tasolla. Lapsen isä on paljon pois kotoa töidensä takia. Sekin on hurjaa kun isä illalla töistä tulee niin poika on sinne heti syliin kampeamassa ja kuitenkin kun syliin pääsee alkaakin äidin etsintä katseella heti ja kun äiti löytyy alkaa parku päästäkin äidin syliin. Ikäänkuin ois ollu ikävä isää mutta ei sitten kumminkaan aio isän kanssa seurustella kun syliin pääsee.

Ihan alkaa epätoivo olla tässä asiassa. En keksi mitä tehdä, pelkään että jos menen lisäneuvoja neuvolasta kysymään he ehdottavat ensikodin unikouluja tai sairaalan unikoulua (kuten kunnassa tapana) eli ottavat lapsen sinne nukkumaan öiksi jne.. ihan kiva mutta en usko sen olevan oikea ratkaisu. Ihan konkreettisia neuvoja tänne kotiin kaivataan, täällä kotonahan sitä on tarkoitus oppia nukkumaan.

Lue lisää

että kokeilkaa isää nukutushommiin, mutta jos hän on iltaisin töissä niin hankalahan se on. Olisiko hänellä tulossa jotain pidempää (3-4vrk)lomapätkää, että saisi kokeilla nukuttaa pikkukaverin. JOskus äidille on vain helpompi kiukutella. Toinen ajatus olisi jokin unirätti tai lelu, joka toisi turvallisuuden tunnetta. Me otettiin tuossa 6kk iässä rätti sänkyyn, kun meni yöt hulinaksi. Voi kokeilla myös äidin käytetyn puseron laittaa sänkyyn (sitä on kiva nuuskutella). Entä jos rauhoittuu ensin sylissä ja puoliunessa laskee sänkyyn, jos herää niin tyytyykö hän yhtään silittelyyn tai hyräilyyn siellä sängyssä?

Ymmärrän hyvin olotilasi, meillä illat on syntymästä saakka olleet hel*** huutoa, mutta nyt viime viikkoina on tapahtunut ihme, tytsy nukahtaa omaan sänkyyn, parina iltana jopa ihan yksin. Pinniksestä poistettiin laitasuojat ja tehtiin siitä "pesämäinen" ja laitettiin niitä äidille tuoksuvia asioita sänkyyn. 1kk vietettiin silittely/rauhoittelua iltaisin sängyn laidalla (ennen julmettu tappelu, että nukahti) ja nyt näemmä alkaa omaksua sänkynsä rauhalliseksi nukahtamispaikaksi.

Ja tuo päivän hulina, äiti on niiiin tärkeä pienelle. Ei eroon sitten sekunniksikaan ;) Koita jaksaa, voimia!

opppp kirjoitti:

että kokeilkaa isää nukutushommiin, mutta jos hän on iltaisin töissä niin hankalahan se on. Olisiko hänellä tulossa jotain pidempää (3-4vrk)lomapätkää, että saisi kokeilla nukuttaa pikkukaverin. JOskus äidille on vain helpompi kiukutella. Toinen ajatus olisi jokin unirätti tai lelu, joka toisi turvallisuuden tunnetta. Me otettiin tuossa 6kk iässä rätti sänkyyn, kun meni yöt hulinaksi. Voi kokeilla myös äidin käytetyn puseron laittaa sänkyyn (sitä on kiva nuuskutella). Entä jos rauhoittuu ensin sylissä ja puoliunessa laskee sänkyyn, jos herää niin tyytyykö hän yhtään silittelyyn tai hyräilyyn siellä sängyssä?

Ymmärrän hyvin olotilasi, meillä illat on syntymästä saakka olleet hel*** huutoa, mutta nyt viime viikkoina on tapahtunut ihme, tytsy nukahtaa omaan sänkyyn, parina iltana jopa ihan yksin. Pinniksestä poistettiin laitasuojat ja tehtiin siitä "pesämäinen" ja laitettiin niitä äidille tuoksuvia asioita sänkyyn. 1kk vietettiin silittely/rauhoittelua iltaisin sängyn laidalla (ennen julmettu tappelu, että nukahti) ja nyt näemmä alkaa omaksua sänkynsä rauhalliseksi nukahtamispaikaksi.

Ja tuo päivän hulina, äiti on niiiin tärkeä pienelle. Ei eroon sitten sekunniksikaan ;) Koita jaksaa, voimia!

Lue lisää

eilen makkaria siivotessa ja kun lakanat pojallekin vihdoin siirsin sängyn oman sänkymme ihan viereen kiinni ja lisäsin reunapehmusteet, unileluksi sellaisen rättileijonan ja oman käytetyn yöpaitani. Ja kourallisen.. kaksi kourallista tutteja. Nyt kun poika änähti yöllä, laitoin käden pojan selänpäälle, hän itse löysi tuttia suuhun ja olipa aamuyöstä leijonakin kainaloon löytynyt :) Yö meni pitkästä aikaa mahtavan vaivattomasti vaikka ei ihan natisematta nukkunutkaan. Änisi kyllä 5-6 kertaa muttei kertaakaan havahtunut kunnolla hereille ja rauhottui välittömästi kun laitoin kättä selän päälle. Nukkui huikeat 11 tuntia :) En tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu mutta jos saisin/saisimme edes näin nukutuksi muutaman paremman yön että jaksettaisiin taas.. Jos oppisi tuossa rauhoittumaan uneen helpommin ja ylös pomppimatta, siirtäisi sitten sängyn taas erilleen ja vaikka jo omaan huoneeseenkin jos hyvältä alkaa vaikuttaa.

Kyllä sitä isääkin kokeiltiin niitä harvoja mahdollisuuksia kun oli kotona ja pienikin mahdollisuus hänellä valvoa ja kun äiti oli jo lopen uupunut parkuun mutta isän sylissä se huuto ja parku vaan kasvoi ja lopulta poika palasi äidin syliin ja rauhottui vasta siihen. Hyräily ja silittely ei sänkyyn jätettäessä auttanut se oli aina vaan syli ja siinäkin taistelua.

Tänään onkin poika ollut oikea hymynaama, on ilmeisesti hyvät unet saanut yöllä kun jaksaa olla paremmalla päällä eikä ihan niin narinainen ole. Nythän tuo sammui päikkäreille saapa nähdä kuinka ne maistuu nyt..

Josko tämä tästä :) Kiitos kaikille neuvonantajille ja kannustajille!!!!!

Minä olen ruokien kannalla. Maaperä on köyhää, ruoassa on iiian vähän ravinteita. Aivot eivät saa riittävästi tärkeitä aineita. Ja myrkkyjä...niitä tulee...rokotukset, saasteet, torjunta-aineet, lisäaineet...kaikki jo kohdusta alkaen.

-zzzzz- kirjoitti:

Minä olen ruokien kannalla. Maaperä on köyhää, ruoassa on iiian vähän ravinteita. Aivot eivät saa riittävästi tärkeitä aineita. Ja myrkkyjä...niitä tulee...rokotukset, saasteet, torjunta-aineet, lisäaineet...kaikki jo kohdusta alkaen.

Lue lisää

Kyllä meidän ukin pellossa on ihan samat menetelmät perunan porkkanan ym kasvatuksessa kun muutama vuosikymmen sitten. Torjunta-aineita ym ei ole käytössä jnejne niin enpä usko että on kovin ravintoköyhää ruokaa jota sieltä pojalle ja koko perheelle ruuaksi laitetaan. Voisi sanoa luomuksi muuten mutta kyllä siellä kasvuravinteita joitain käytetään jotta porkkanassa olisi väriä ja tomaatissa satoa. Siellä mehiläisetkin pölyttää kasvit niin tuskin tuo nyt hirmu saasteita maaseudulla on. Tietysti onhan ne laskeumat ja kaikki mutta ei kai me vaan myrkkyjä syödä ja syötetä ainoastaan.