Viimeaikoina on lisääntyny vaan tunne siitä että koko kummiuteni taisi olla vikatikki. Olen erittäin mielelläni osa kummilapseni elämää, mutta samalla asiasta on pahempi mieli koko ajan. Nimittäin kummiuden myötä ennen erittäin läheinen ystävyyssuhteeni lapsen äitiin on muuttunut täysin: nykyään häntä tuntuu kiinnostavan VAIN ja ainoastaan lapsi (ihan normaalia) mutta lisäksi hänestä on tullut ihan älyttömän itsekäs, hän korostaa jatkuvasti itseään joka asiassa. Usein hän tuntuu unohtavan kuviosta jopa miehensä!
Tuntuu että jatkuvasti rahtaan lahjoja perheeseen ja käyn höpöttelemästä lapsesta (mikä on toki mukavaa) ja ystävästäni, mutta minun asiani ovat nykyään aivan samantekeviä "ystävälleni" -aihetta vaihdetaan heti jos edes yritän puhua jostain huolestani tai muusta ajankohtaisesta asiasta elämässäni. Ystävän mies sensijaan on paikallaollessaan usein se, jota kiinnostaa ylipäätään kuulumiseni. Oletteko muut huomanneet samaa? En voi olla loukkaantumatta ystäväni käytöksestä sillä olimme tosi läheisiä ja nyt yht'äkkiä asiani (mukaanlukien eräs dramaattinen tapahtuma lähipiirissäni) ovat aivan samantekeviä. Yksipuolinen tilanne on niin ikävä että mielummin ottaisin etäisyyttä koko ihmiseen, kun ei edes asiasta vihjaaminen ole tehnyt mitään muutosta, mutta kummilapseni takia en halua. Surettaa....:(
Hyväksikäytetty olo..
31
3970
Vastaukset
- sisko on paras !
etäisyyttä !
Ystävyys, jossa on jatkuvasti vain antopuolella ei ole mistään kotoisin.
Jos ystäväsi kysyy jossain vaiheessa, että miksi käyt harvemmin, niin voit suoraan sanoa, että häntä eivät asiasi enää tunnu kiinnostavan.
Et ole velvollinen roudaamaan lahjoja jatkuvasti. Tietty kiva, jos syntymäpäivänä ja jouluna muistaa.
Pidä yhteyttä muihin ystäviisi ja perheenjäseniin. Perhe pysyy, vaikka ystävistä erkaantuu. - uhri..
Se on se tissivesi kun sekoittaa pään. Huomaavainen ja mukava kaveri kääntyy itsekkääksi ja ei osaa enää kuunnella. Siltä äitiys välillä vaikuttaa ulkopuolisesta. Onneksi kaikki mamit ei sentään sekoa :)
- luulisin
Jos ystäväsi on vain niin innoissaan lapsesta. Uskon, että tilanne rauhoittuu ajan myötä, kun äidin hormonitkin vähenee :) Ystäväsi ei tietenkään pitäisi unohtaa sinua ja huoliasi, mutta kyllä se vauvan saaminen mullistaa maailman, ainakin hetkeksi :) Voithan ystävällisesti huomauttaa ystävällesi, että sinä et ole saanut lasta ja sinun maailmasi jatkaa kulkemista niin kuin ennenkin.
- mölötes
Jännä juttu tosiaan. Itse en millään jaksaisi kuunnella ja ihastella lapsen jokaista liikettä. Yks tuttu äiti on aivan mahdoton. Lapsi on aina ollut kuin opetettu apina, anteeksi vain vertaus. Treenattu puheenparsia ja liikkeita ja niitä sitten esitellään kyläpaikassa ym.
Ikäänkuin muita keskustelunaiheita ei olisi.
- Maksuautomaatti
Olen itse jo isomman kummilapsen kummi. Minua vaivaa se, että muistan kummilastani lahjalla jokaisena merkkipäivänä ja jouluna, enkä saa aina edes kiitosta. Kiitoksen opettaminen kuului vanhemmille, mutta missähän vaiheessa lapsen itse pitäisi älytä käyttäytyä hyvin ? Kummilapsi on mukava ja kaikki muu on aika hyvin kunnossa, mutta käytöstapojen puute vaivaa. Hyville tavoille olisi käyttöa esim. tulevassa työelämässä.
- aa
asettaa kummia samaan asemaan kuin aikuinen sen käsittää.
Monelta vanhemmalta puuttuu myös tapa muistaa kummia, kun eivät ole itsekään aikoinaan muistaneet.
Se on niitä sukupolvelta toiselle siirtyviä tapoja hyvine tai huonoine piirteineen.
Vanhemille kummin huomioimisen opetus ehdottomasti kuuluu. - Saman kokenut!
aa kirjoitti:
asettaa kummia samaan asemaan kuin aikuinen sen käsittää.
Monelta vanhemmalta puuttuu myös tapa muistaa kummia, kun eivät ole itsekään aikoinaan muistaneet.
Se on niitä sukupolvelta toiselle siirtyviä tapoja hyvine tai huonoine piirteineen.
Vanhemille kummin huomioimisen opetus ehdottomasti kuuluu.Tämä ystävyyssuhde vaikuttaa kuoleelta, itse ainakin jättäisin tällaisen ystävyyden heti taakseni ja luopuisin myös kummiudestani! Olen ollut vastaavanlaisessa ystävyyssuhteessa, ilman toisen osapuolen lasta tosin. Onneksi tajusin katkaista ystävyyden ennen kuin oli liian myöhäistä! Sinun on aika katsoa totuutta silmiin ja kysyä itseltäsi, että onko se ystävyys sinun kärsimyksesi arvoinen?
- yxäxä
Saman kokenut! kirjoitti:
Tämä ystävyyssuhde vaikuttaa kuoleelta, itse ainakin jättäisin tällaisen ystävyyden heti taakseni ja luopuisin myös kummiudestani! Olen ollut vastaavanlaisessa ystävyyssuhteessa, ilman toisen osapuolen lasta tosin. Onneksi tajusin katkaista ystävyyden ennen kuin oli liian myöhäistä! Sinun on aika katsoa totuutta silmiin ja kysyä itseltäsi, että onko se ystävyys sinun kärsimyksesi arvoinen?
kummiudesta on sellainen ettei se velvoita lasta millään tavalla.
Kummin tehtävä on tukea vanhempia kasvatustyössä ja jos on tarvetta niin tavallaan huolehtia lapsesta mikäli vanhemmat ovat estyneet tms.
Ei lapsen tehtävä ole olla kaveri kummille tai kiittää tai muuta sellaista, vanhempien tehtävä se on, jos haluavat osoittaa kiitollisuuttaan. - näin on
yxäxä kirjoitti:
kummiudesta on sellainen ettei se velvoita lasta millään tavalla.
Kummin tehtävä on tukea vanhempia kasvatustyössä ja jos on tarvetta niin tavallaan huolehtia lapsesta mikäli vanhemmat ovat estyneet tms.
Ei lapsen tehtävä ole olla kaveri kummille tai kiittää tai muuta sellaista, vanhempien tehtävä se on, jos haluavat osoittaa kiitollisuuttaan.miten niin lapsen ei tarvitse kiittäää!!!
Kuuluu hyviin tapoihin sanoa kiitos kun saa jotakin. Tällä tavalla opetellaan käytöstapoja. Ja kun lapsi vaikka piirtää kummille syntymäpäiväkortin ja lähettää sen äidin kanssa. lapsi oppii samalla vuorovaikutusta ja toisen huomioon ottamista. - kummitus-72
minulla on samainen ongelma.. ostin kummilapselleni lahjoja,nytkin tilailin lehtiä ymym kamaa,ei ikinä ole kiitosta kuulunut,ja pahin juttu oli kun haukkui toisen kummin viemät lahjat pystyyn!! sillon aloin ajattelemaan että huhhei,mitähän puhuvat mun lahjoista enkä uskaltanut enää ostaa mitä tahansa,vaikka nimenomaan lapsihan pitää sellasesta kivasta "roinasta"..ainakin me penskana pidettiin..kynuiä kumeja vihkoja,pinnejä,muoviheppoja ym.. mutta en enää uskalla ja lapsi on nyt manipuloitu aliarvioimaan minua..thats it siis..
- Ystävyys kannattaa.
Saman kokenut! kirjoitti:
Tämä ystävyyssuhde vaikuttaa kuoleelta, itse ainakin jättäisin tällaisen ystävyyden heti taakseni ja luopuisin myös kummiudestani! Olen ollut vastaavanlaisessa ystävyyssuhteessa, ilman toisen osapuolen lasta tosin. Onneksi tajusin katkaista ystävyyden ennen kuin oli liian myöhäistä! Sinun on aika katsoa totuutta silmiin ja kysyä itseltäsi, että onko se ystävyys sinun kärsimyksesi arvoinen?
Sinulle "saman kokenut"...ensiksikin toi sun tarinasi ei ole sama kuin hänellä ja toiseksi mitä järkeä on neuvoa luopumaan kummiudesta?
Aloittajalle toivon rohkeutta ottaa asia kahden kesken puheeksi. Onhan hän sentään ystäväsi. Sano, että olet surullinen, kun tunnet että olet jotenkin erkaantunut hänestä. Tuo on ihan normaalia käytöstä nuorelta äidiltä. Älä välitä yhtään näistä, jotka toivovat ystävien eroavan.
Ystäväsi ja hänen lapsensa muuttuvat ja kasvavat - niinkuin sinäkin. Tosiystävät jakavat kaikki tunteet keskenään, myös vaikeat. Tulevaisuudessa olette molemmat onnellisia siitä, että olette jakaneet asioita toistenne kanssa. - Kuri se olla pitää:)
yxäxä kirjoitti:
kummiudesta on sellainen ettei se velvoita lasta millään tavalla.
Kummin tehtävä on tukea vanhempia kasvatustyössä ja jos on tarvetta niin tavallaan huolehtia lapsesta mikäli vanhemmat ovat estyneet tms.
Ei lapsen tehtävä ole olla kaveri kummille tai kiittää tai muuta sellaista, vanhempien tehtävä se on, jos haluavat osoittaa kiitollisuuttaan.Olet saanut jo 4 peukkua alaspäin, mut vastaan sulle koska annoin yhden ylöspäin! Olet mielestäni oikeassa. Kummius kuuluu kummille ja vanhemmat opettavat käytöstavat - no, ehkä kummikin vähän.
Olen kummi monille. Kiitokset olen saanut mutta nyt viimeeksi taisi 16-v. unohtaa. Meidän suvussa on kyllä päätetty, että lahjoja ei osteta ripillepääsyn jälkeen, mut laitoin silti pari t-paitaa postissa. Mitään ei kuulunut muutamaan kuukauteen, sit kysäsin että oliko ne ok ja kummilapsi sanoi, että oli. Siinä kaikki. Ei kiitosta. Olin tietty vähän yllättynyt ja ajattelin, ettei se tykännyt niistä. No sitten meni taas aikaa ja näin sen päällä toisen t-paidan ja kysyin, että tykkäätsä siitä? Ja se sanoi, että tykkään hirveesti, pidän kokoajan molempia...
Lopputulos? Otin sitä kurkusta kiinni, kuristin ja paasasin, että kirottu kakara, olet pannut kummitätisi kärsimään näin paljon, et ole ees kiittänyt senkin viheliäinen kusipää ja tietysti nuo sun vähä-älyiset vanhempasi ovat sinut kasvattaneet sinä kiittämätön ja alamittainen paska!
- Paransi oikein hyvin ilmapiiriä, ei jäänyt epäselväksi mikään ja ehkä pari pienempää kakaraa siinä vieressä ei ainakaan unohda kiittää omaa kummiaan. Tai sitten unohtaa.
- qq
Entäpä jos tekisit itse jotakin asian eteen? Ei se vihjailu riitä, tee niin kuin normaalit ihmiset ja juttele suoraan.
- kumitäti
Itselläni on kaksi kummilasta. Toiseen pidän säännöllisesti yhteyttä, hän käy meillä yökylässä, käydään leffassa sun muuta, mutta toista kummilastani en ole nähnyt nyt noin kahteen vuoteen. Hänen äitinsä on lapsuuden ystäväni, mutta elämän tilanteemme taitavat olla tällä hetkellä sen verran erilaiset, ettei tule pidettyä yhteyttä. En edes tiedä, missä kummilapseni asuu tällä hetkellä. Itseäni ei enää baareissa roikkuminen ja miesten iskeminen kiinnosta, koska olen itsekin perheen perustanut, mutta tätä "ystävääni" moiset pikkuseikat eivät häiritse. Vaikka välimme ovatkin viilentyneet tästä syystä, haluaisin olla osa tämän kummilapseni elämää, hänen arkensa kun ei kovin ruusuilla tanssimista ole. Viime jouluna en edes ostanut hänelle lahjaa, kuulin tuttavan kautta, että tämä kummilapseni ja hänen äitinsä olivat muuttaneet, mutta uutta osoitetta ei ole ainakaan mulle ilmoitettu. Pitäisikö siis mun kaivaa maat ja mannut, että saisin osoitteen selville? Ja miksi veisin lahjan, kun ei muutenkaan pidä yhteyttä? Tiedän, että on väärin kummilasta kohtaan, mutta minkäs teet...
- M 44
Ehkä tämä ei ihan tähän palstaan kuulu , mutta olen mies ja lasteni 2 kpl , tuleva yh. Exä laittanut
välit poikki mm. kummeihin mielenterveysongelmien takia , lapset tällä hetkellä sijoituksessa kun
eron yhteydessä suostuin antamaan yksinhuoltajuuden ... ja sitten alkoivat ongelmat kaikin tavoin ..
Toinen kummitäti (exän sukulainen ) erittäin sympaattinen ihminen , exä sulkenut hänetkin elämästään
ongelmiensa takia .. hajanaista tekstiä mutta ajatukset aika hukassa , tällä hetkellä ..
- rinik
Varmaan pappi teki kastetilaisuudessa selväksi kummien tehtävän. Jos sattuisi, että asialla on ollut joku nykyliberaali pappi, niin tässä pieni muistutus sinulle kummille: Kummin tehtävä on hoitaa yhdessä vanhempien kanssa lapsen kristillisestä kasvatuksesta. Mikäli vanhemmat eivät tähän kykene, niin vastuu on kummeilla. Jos kummitkaan eivät tiedä mitään ihmisen pealstumisesta Jeesuksen Kristuksen ansion kautta, niin sitten koko kummius on käsitetty väärin. Oletan tietenkin, että tämä kyseinen lapsi on saanut kristillisen kasteen lapsena.
- ruuna70
Papit nyt lukee sen mitä siellä toimituskirjassa sanotaan.Ei kaikkea höpönlöppöä tarvitse kuunnella.
Nämä jeesus jutut on niin urbaania legendaa,jotta huhhuh!
Kyllä mun kummilapset päättävät ihan itse uskonnollisesta puolesta.Ei niille voi sitä tuputtaa,mutta jos
joskus kyselevät,niin sitten voin asiasta keskustella.
Kyllä muuten tehdään vähän erilaisempia asioita ja kasvatuskin on vanhempia tukevaa ihan yleisellä tasolla. - Todellinen kummi.
ruuna70 kirjoitti:
Papit nyt lukee sen mitä siellä toimituskirjassa sanotaan.Ei kaikkea höpönlöppöä tarvitse kuunnella.
Nämä jeesus jutut on niin urbaania legendaa,jotta huhhuh!
Kyllä mun kummilapset päättävät ihan itse uskonnollisesta puolesta.Ei niille voi sitä tuputtaa,mutta jos
joskus kyselevät,niin sitten voin asiasta keskustella.
Kyllä muuten tehdään vähän erilaisempia asioita ja kasvatuskin on vanhempia tukevaa ihan yleisellä tasolla.on kyl mun mielestä kristillinen...ihan vaan ohimennen huomasin tän tekstin. Mulla on seitsemän kummilasta ja olen kyllä ihan kirkossa päässyt kummiksi, en kyllä tajua miten SÄ olet päässyt...? Mä en ainakaan sunlaistas olis ikinä lasteni kummiksi halunnut.
- Et ruuna vaan lehmä.
ruuna70 kirjoitti:
Papit nyt lukee sen mitä siellä toimituskirjassa sanotaan.Ei kaikkea höpönlöppöä tarvitse kuunnella.
Nämä jeesus jutut on niin urbaania legendaa,jotta huhhuh!
Kyllä mun kummilapset päättävät ihan itse uskonnollisesta puolesta.Ei niille voi sitä tuputtaa,mutta jos
joskus kyselevät,niin sitten voin asiasta keskustella.
Kyllä muuten tehdään vähän erilaisempia asioita ja kasvatuskin on vanhempia tukevaa ihan yleisellä tasolla.Sinun tekstisi nyt on varsinaista höpönhöpöä... Ensin sanot pappien puhetta höpönhöpöksi, jota ei tarvitse kuunnella, sitten sinusta Jeesus-jutut on urbaania legendaa ja että sun kummilapsesi päättävät ihan itse uskonnollisesta puolesta. Ja jos kyselevät, niin sitten voit asiasta keskustella! Sinä? Voit keskustella asiasta? Täh?
Kuka idiootti ottaa sinunlaisiasi kummeiksi? Tässä tulee taas ilmi se asia, että ollaan niin saatanan supermarket-kristittyjä: Halutaan hieno kirkko ja ihanat ristiäiset, söpö lesbopappi, häät ja hautajaiset - ja sitten paasataan täyttä paskaa uskosta, kristillisistä arvoista ja kaikesta hyvästä mikä siihen liittyy.
Toivon todella, että se helvetti on olemassa, jotta sinunlaisesi palavat siellä sitten lopullisesti. Mut jätä se lapsi rauhaan pliis. - just joo vaan
Todellinen kummi. kirjoitti:
on kyl mun mielestä kristillinen...ihan vaan ohimennen huomasin tän tekstin. Mulla on seitsemän kummilasta ja olen kyllä ihan kirkossa päässyt kummiksi, en kyllä tajua miten SÄ olet päässyt...? Mä en ainakaan sunlaistas olis ikinä lasteni kummiksi halunnut.
ei useimpia kiinnosta tämä kristillinen tausta,
toki alkukirkosta lähtien kummin tehtävänä olisi
tukea ja opastaa kristinuskon tuntemiseen,
mutta hei haloo kuka muu kuin joku luthersäätiöiläinen
enää nykyään niin tekee?
- ei äiti........
olen jo iäkkäämpi naispuolinen ja minulla on 4 aikuista kummilasta... aikoinaan minut otettiin kummiks kun oli varallisuutta nyt olen yksin köyhyyden keskellä ei lapsia ei mitään... mutta asiaan .. kummin velvollisuus on auttaa lasta esim uskonnollisissa asioissa ja jos vanhemmille sattuu jotain ettei pysty huolehtimaan lapsista.... no eräälle perheellee kävi näin ... silloin minulla oli vielä mistä oisin voinut antaa mutta en ollut sopiva kun olin yksin ja vanhapiika.... siit' alko minun alamäki.... mitä jos minulla olis omia lapsia oisko ne viety kun tuli työttömyys ja köyhyys
Rakkautta minulla on ruokin itseni ja osan luojanluomasta..... - ..................
Ongelmasi on kyllä valitettavan yleinen. Monet naiset (eivät kaikki sentään onneksi) ensimmäisen lapsensa saadessaan muuttuvat täysin eri ihmisiksi. Se lapsi on maailman keskipiste ja mikään muu asia ei kiinnosta, ei edes oma mies ja ystävät, jotka kohta ovatkin entisiä. Liittyy varmaan hormoneihin, mutta kyllä aikuisen ihmisen pitäisi kyetä hallitsemaan käyttäytymistään siitä huolimatta. Harva esimerkiksi rupeaa rakastelemaan miehensä kanssa ravintolan pöydässä, vaikka olisi kuinka romanttinen ateria ja hormonit hyrräisivät. Yhteiskunnassamme vain äitiiyttä pidetään niin pyhänä asiana, että vaikka kuinka tökerö ja itsekäs käytös pitäisi antaa anteeksi vain siksi että naisella on pieni lapsi.
Tilanne on sinun kannaltasi kurja. Voit harventaa käyntejä, mutta käy nyt kuitenkin niin usein että lapsen kanssa pysyy läheiset välit. Ehkä se mieskin ilahtuu seurastasi, hänhän joutuu kaiket päivät katselemaan vaimoaan joka keskittyy ainoastaan lapseen ja mies varmaan tuntee myös itsensä syrjään työnnetyksi. Älä yritä kertoa ystävättärellesi sisimpiä tunteitasi ja ongelmiasi, satutat vain itsesi kun eiväittömästi sitten kun hän pyyhkäiseen jonkun sinun keskustelualoituksesi syrjäänt ne häntä kiinnosta. Puhukaa vain muista asioista ja hyväksy se että ette ole enää niin läheisiä uin ennen. Pidä enemmän yhteyttä muihin ystäviisi.
Toinen lähestymistapa ongelmaan on kysyä ihan suoraan, heti kun hän taas pyyhkäisee keskustelualoitteesi syrjään, että ettekö enää olekaan ystäviä kun ei hän yhtään enää ole kiinnostunut sinun asioistasi? Siitä voi tulla riita, mutta hän saattaa myös herätä huomaamaan, että ei kannata päästää ystävyyssuhteita hiipumaan. Pelkkä vihjailu ei auta. Lapsensaanti on joillekin kuin huume.- yxäxä
ovat ihan eri asioita.
- pienen pojan äiti
Minulla itselläni on kaksi kummilasta,toinen perhe arvostaa sitä että käyn heidän luonaan ja vietän aikaa heidän kanssaan mutta tämä toinen perhe olettaa lähinnä että raahaisin heille selkä vääränä milloin minkäkinlaista lahjaa koska heillä on heikko rahatilanne.Ja sitten kun jotain erehtyy ostamaan (normaalisti kysyn mitä he tarvitsevat ja jos on kyse vaatteista kysyn aina koon että on varmasti oikean kokoinen) ei mikään ostamani ikinä kelpaa,milloin on vääränkokoinen vaate tai milloin väärän värinen.Olen pessyt käteni tästä perheestä,nähdään onneksi harvoin.
Kun mietittiin meidän lapsellemme kummeja ja kysyttiin kolmelta sukulaiselta tulisivatko he kummeiksi,kerroin heille että en missään nimessä odota lahjoja lapselle vaan aikaa.Minusta on ihanaa että kummit tulevat kylään kahville ja että on aikaa turista maailman menosta niin lapsesta kuin kaikesta muustakin.Tietysti äidin elämä pyörii hyvin pitkälle lapsen ympärillä mutta ei lapsi voi äidille koko maailma olla.
Minusta voit hyvällä omallatunnolla ottaa etäisyyttä kyseiseen "ystävään" jos häntä ei sinun kuulumisesi kiinnosta.Turha on joka kerta pahoittaa omaa mieltään.- Hanni12
Muistan vielä 21-vuotiasta kummipoikaani (perhe on läheinen minulle) lahjalla ainakin jouluisin. Nyt meni laatupartavettä. Tykkään pojasta tosissaan ja vaikka poika on miljonääriperheestä, osaa kiittää ja olla fiksu. Se on se, miten kotona on kasvatettu. Se antamisen ilo on se toinen puoli!
- tosiystävä
En oikein saanut selvää käsitystä tekstin perusteella, että kuinka pitkään tuollainen on jatkunut, mutta jos nyt ei ole vuosikausia tilanne ollut tuo, niin en lähtisi mitään hätiköityjä "eroamisia" tekemään. Jos todellakin varsin tuore äiti, niin kyseessä tuskin on kummiuden tuomaa muutosta, vaan ehkä kenties onkin niin, että keskustelut kanssasi on ainoa joka pitää hänet "järjissään". Lapsen kanssa kotiin jääminen saattaa olla, vaikka antoisaakin, niin erittäin rankkaa. Sosiaalista eristäytymistä (aikaisempaan verrattuna), hormooniriepottelua ja yksi pieni ihminen joka vain vaatii kokoajan huomiota ilman vastavuoroisuutta. Siihen päälle vielä mies, joka ei ehkä niin tajua tilannetta kun itsellä jatkuu samanlailla kun ennenkin nuo arkiset ihmisten väliset kanssakäymiset tai sitten on itsekin väsynyt valvottujen öiden ja työssäkäynnin yhdistämisestä, eikä jaksa enää paneutua äidin "hätään".
Ehkä sinä juuri vanhana läheisenä ystävänä olet ainoa, jolle hän tuntee voivansa vuodattaa kaiken, hädässähän ystävä tunnetaan. Sekä ne hankalat asiat, mutta myöskin niiden "ihanien lässynlässyn, meidän Erkki-Petteri teki sitä ja tätä.." juttujen paasaaminen voi olla eräänlainen keino hänelle itselle saada perskpektiiviä tilanteeseen, että niitä hyviäkin juttuja on, kun yksin ollessa tuntuu ne raskaat hetket painavan kovasti enemmän. Ja se, että paasaa itsestään, voi sekin olla eräänlainen selvitymiskeino; kukaan muu kun ei huomaa häntä enää hänenä itsenään, vaan kaikkialla ja kaikille hän on vain tuon suloisen käärön maailmaan pullauttanut äiti, ruokkija, kaikkensa antava maitokone.
Jos siis olet tosiystävä, kestät sen. Jos nyt alat ottamaan etäisyyttä, viet ehkä sen viimeisen tukipilarin hänen elämästään, juuri silloin kun hän sitä ystävää oikeasti tarvitsisi. Ystävyys ei toki pitäisi olla täysin yksipuolista, mutta ei myöskään niin että katsoo, että saamisen ja antamisen punnukset ovat jatkuvasti tasan.- #"¤%##"#"
Minäkeskeisyys huipussaan kun esikoisen kanssa pitää huomiosta kilpailla? Grow up! Tai kiipeä syliin toiselle rinnalle.
Ja vielä kehtaat lapsen äitiä haukkua itsekeskeiseksi samalla kun ITSE itket huomion perään!?
Minä minä minä minä jne.
- tilanne....
Minun kummilapsen vanhempien ja minun välit on onneksi hyvät (veljeni lapsi), mutta on kokemusta myös "sekopäisistä" äideistä.
Okei, voihan sen lapsen lumoissa olla alussa, mutta kai sen jossain vaiheessa pitäisi loppua? Kai sitä muutakin elämää pitäisi olla kuin se lapsi? Kai mieskin tarvitsee huomiota, ja ystävätkin?
Minun ennen niin rennosta kaverista tuli ihan toinen ihminen, kun sai lapsen. Tietää hyvin, että minulla on elämässä murheita, mutta eipä ne kiinnosta, kun siitä lapsesta on niin kiva pälättää. Enkä toki vain ongelmistani haluaisi puhua, vaan ihan vain niitä normeja naisten juttuja, mitä ennenkin..Niinpä olenkin nyt vähentänyt yhteydenpitoa tämän ihmisen kanssa. Kyllä minä haluan puhua jostain muustakin kuin vain lapsista.
Vähän sääli, että meidän ystävyydelle kävi näin, mutta ei voi mitään. Synttärionnitteluja tälle ihmisille vielä lähettelen, mutta taidanpa jättää nekin pikkuhiljaa, kun ei niitä tule takaisinpäin. Lapsen jokaikiset puolivuotissynttärit kyllä huomioidaan. Mitkä ihmeen puolivuotispäivät? Eihän aikuisetkaan juhli kun täyttävät vaikka 20 vuotta ja 6 kk... :D - Yksipuolista
Lapsi murrosikäinen, kummi ei usein käy edes synttäreillä. Omaa draamaa hänellä riittää loputtomiin. Kertaakaan koko aikana ei ole edes pyynnöstä tullut lasta hoitamaan ainoaksikaan tunniksi, yhtäkään kertaa ei ole lapselle soittanut nyt kun on isompikin eikä tavatessa kysy lapsesta mitään. Ei siinä lämpimiä tunteita kummiin herää, kun ei edes juuri tunne. Mitään velvollisuuksia lapsella eikä vanhemmilla sellaista kummia kohtaan ole. Kadun syvästi kummivalintaani, onneksi on muitakin kummeja. Säälittää lapsi.
- **surusilmä**
Aloittajan kirjoitus oli kuin minun kirjoittamani. En usko, että kummiudellani on asian kanssa tekemistä, mutta ystäväni puhuu nykyään taukoamatta omia asioitaan; itsestään, perheestään, lapsesta, työkavereista, muista kavereista, naapureista. Minun kuulumisilleni ei ole juurikaan aikaa tai ne käydään hyvin nopeasti ja pintapuolisesti läpi, jos ollenkaan. Nopeasti ystäväni vaihtaa puheenaiheen taas omiin asioihinsa. Hauskaa, että myös tässä tapauksessa tuntuu siltä, että hänen miehensäkin on kiinnostuneempi kuulumisistani kuin ystäväni.
Monet täällä ehdottivat, että asia pitää ottaa esille ystävän kanssa. Minun tapauksessa siitä ei ollut apua kuin hetkeksi, ja taas palattiin vanhaan. Muutenkin ystäväni suuttuu niin helposti, etten kertakaikkisesti uskalla enää ottaa asiaa esille, koska pelkään riitaa hänen kanssaan. Suuttuessaan hän ei hillitse itseään, vaan haukkuu suuttumuksen kohteen aivan lyttyyn aiheesta ja aiheettomasti ja varmuuden vuoksi vähän ylimääräistäkin.
Sellainenkin harmittaa, että ystäväni katsoo nykyään oikeudekseen perua tapaamiset ja suunnitelmat mielensä mukaan (eikä kyse ole mistään baarireissuista tai paljon aikaa vaativista jutuista), mutta jos minä joskus olen joutunut perumaan tapaamisen ihan sairastumisen vuoksi, ystäväni suuttuu pitkäksi aikaa. Siltä se tuntuu nykyään, että yksinäisen aika ei ole lähellekään niin arvokasta kuin perheellisen. Ajankäyttö toki muuttuu, mutta suhtautuminen toiseen ei saisi muuttua näin radikaalisti vaikka elämäntilanne muuttuukin.
Oikeastaan kummius on ainoa syy miksi enää omalta osaltani pidän yhteyttä kyseisiin ihmisiin. Pikkuhiljaa olen kuitenkin alkanut miettiä onko tässä enää järkeä. Ei kai kummius kuitenkaan velvoita kynnysmattona olemaan? Lapsella on ikää jo useampia vuosia, mutta ei hän vielä koulussa ole. Omaa kännykkääkään ei hänellä ole, joten vaikeaa olisi pitää yhteyttä pelkkää lapseen. Jos välit katkeaisivat perheeseen, uskon että ne katkeaisivat myös lapseen, ja se kyllä surettaa.
- anna olla
Voi, liiankin tutua. Noin käy valehtelematta kaikille äideille. Huvittavinta on se, että monet heistä arvostelevat meitä sinkkuja itsekkyydestä, kun itse eivät näe enää mitään muuta kuin itsensä ja lapsensa.
Paras ystäväni ajautui vastaavan tarinan myötä suhteeseen ystävänsä miehen kanssa. Ystävvyys kummilapsen äitiin oli enää vain kummisuhde lapseen, ja koska äiti ei nähnyt enää miestäkään edessään, lohduttivat hylätyt toisiaan. Itse jaksoin ihmetellä aina miten nainen ei huomaa mitään, vaikka jokaiselle muulle ulkopuoliselle elekieli oli aika selvää. Niin sitä sokeutuu kun katsoo vaan omaan syliinsä.
Ystäväni tapailee vieläkin silloin tällöin miestä, vaikka toinen lapsi on jo suunnitteilla. Sairasta ja niin sokeaa!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1239726- 502847
- 1702634
- 222059
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais141816- 151637
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa151547"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla151505- 111449
- 141336