Kaipaisin kommenttianne otsikon kysymykseen..
Onhan aihe aika laaja, mutta voinen hieman täsmentää lisäkysymyksillä:
Mitä asioita sinä pidät tärkeänä perhe-elämässä nimenomaan, mitä tulee isän rooliin? Mitä kuuluu mielestäsi isän tehtäviin ja vastuualueeseen?
Miten mies voi osoittaa olevansa hyvä isä?
Mitä kaikkea hyvän isän tulisi tehdä ja ottaa huomioon? Miten tehtävät ja vastuu perheessä jaetaan?
Mitä hyvä isä voi odottaa lasten äidin tekevän/hoitavan?
Vielä lyhyesti, jos mahdollista: mitä kuuluu hyvän äidin ominaisuuksiin?
Oletuksena on, että ko. isä on parisuhteessa lasten äidin kanssa... Yksinhuoltajatkin voivat toki vastata!
kiitos paljon jo etukäteen vastauksistanne :)
Millainen on hyvä isä?
soontobedaddy
24
2470
Vastaukset
- 7+8=<3
Meidän perheessä isä ja äiti ovat samanarvoisia joka asiassa ja se on mielestäni tärkeintä. Meillä ei ole isän tehtäviä ja äidin tehtäviä erikseen vaan lähes kaikki on yhteistä. Joskus mä teen ruuan ja joskus mieheni,sama siivousasioissa. Pyykit on kyllä pääasiassa mun homma. Sama lasten hoidossa,iskä vaihtaa vaipat,syöttää,tekee iltapesut siinä missä minäkin. Minä kyllä määrällisesti enemmän koska olenhan nyt kotona vanhempainvapaalla ja mieheni käy töissä. Mieheni hoitaa laskujen maksamisen (molempien tileiltä) ja vakuutusasiat ja autoasiat ja pikkukorjaukset kotona kuten lampun vaihto,koska ymmärtää niistä enemmän:D Koska minä en käy tällä hetkellä töissä,niin tottakai mun tehtäviin kuuluu enemmän huolehtia kodista ja lapsesta, minusta olisi epäreilua jos mieheni odottaisi minun tekevän aivan kaiken kotona ihan vaan sen takia että hän käy töissä ja minä en. Meillä ei tosin näin ole mutta oon kuullut että monet miehet ajattelee näin.
Mielestäni hyvä isä on sellainen joka ottaa lapsen (ja äidinkin) huomioon ja antaa paljon rakkautta viettämällä aikaa lapsen kanssa sekä arvostaa äitiä ja muistaa joskus myös hemmotella;) Yleisesti perheen hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää. Hyvän äidin ominaisuuksiin kuuluu samat asiat kuin hyvän isänkin. Täytyy myös muistaa että vanhemmat on ne jotka asettaa rajat ja säännöt lapselle. Ja siinä äidin ja isän on pidettävä yhtä. - kaksinhuoltaja
Isä äiti = perhe-elämä:
Jokainen saa olla oma itsensä ja toteuttaa omia juttujaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Ilmapiiri on kannustava, lämminhenkinen ja vapaa. Erillisiä roolijakoja ei ole, vaan jokainen tekee asioita lähtökohtana puhaltaa yhteen hiileen.
Paras kun kukaan ei odota mitään tai määrittele mitä kenenkin "kuuluu" tehdä. Odotukset tuovat vain turhia jännitteitä ihmissuhteisiin. - Harvassa heitä on
vaikka eroaisikin, eikä anna uusien suhteiden sotkea exän ja lastensa välejä. Hyvä isä maksaa lapsistaan reilun korvauksen jos ei osallistu lasten hoitoon, vaan jättää kaikki ex vaimolle.
Hyvä isä ei pakota lapsiaan osallistumaan naisensa katselmukseen ellei lapset itse halua. - gvngxncbn cb
Hyvä isä on rakastava, luotettava, kärsivällinen. Eipä siinä muuta. Sovellat sitten noita arkielämään :)
- soontobedaddy
Tarkentaisin vielä...
1.Miten toivoisit isän auttavan ja huomioivan sinua odotusaikana? Entä lapsen syntymän jälkeen?
2.Mitkä tehtävät kuuluvat isälle vauvan synnyttyä?
3. Onko kotona vauvan/lasten kanssa olevalla puolisolla oikeus vielä viettää joskus omaa vapaa-aikaakin? Mahdollistaako perheen isä vapaa-ajan viettämisen äidille?
Yrittäjäystävilläni kun tuntuu olevan käsitys sellainen, että kotona lapsen kanssa oleva äiti viettää koko ajan omaa vapaa-aikaa eikä tuo rahaa kotiin, niin ei kuulemma tarvitse mitään erityistä vapaa-aikaa ja tai omaa viihdykettä. Moni tuntemani isä paahtaa ensin pitkän päivän töissä ja sitten omissa harrastuksissa yömyöhään, myös viikonloppuisin. Ja äiti siis lapsien kanssa kotona 24/7, ilman rahaa ja ilman hetkenkään taukoa kodin askareista.
Onko tämä mielestänne ok? Itsekin olen yrittäjä ja pelkään, että meillä käy samoin. Monella tuttavallani avioliitto rakoilee pahasti erilaisten odotuksien suhteen. Tuntuu kuin isät eivät pitäisi lasten kasvatusta oikeana työnä lainkaan. Meinaavat, että äiti vain lekottelee kotona. En haluaisi joutua samanlaiseen tilanteeseen, mutta töistä en voi vähentää pätkääkään, jos meinaamme saman elintason säilyttää. Tuntuu, että moni isä ei arvosta puolisoaan pätkääkään, ja pitää vain omaa elämäänsä rankkana ja stressaavana. Yksikin kaverini valittaa jatkuvasti kun perheen äiti itkee kotona ja valittaa stressiä ja väsymystä ja vapaa-ajan puutetta ja miehen mielestä hänellä on sata kertaa rankempaa, ja hän tarvitsee enemmän unta kuin vaimonsa ja että hän ansaitsee enemmän vapaata ja huvituksia (harrastuksia, baari-iltoja, kalliita leluja) kuin vaimonsa, koska vaimo ei tuo rahaa lainkaan perheen tuloihin.
Kertokaahan mielipiteitä ja kokemuksia!Läsnäoloa, kärsivällisyyttä, lempeyttä, hyväksyntää, johdonmukaisuutta. Perusasiat ovat mielestäni samat vanhemmuudessa sekä isälle että äidille.
Itse olen hyvin pitänyt arvokkaana ja tärkeänä kaksostemme isän tasaveroista vastuunottoa perheen arjen pyörittämisestä. Isän vahva rooli arjen pyörittäjänä näyttäisi olevan mitä parhainta isyyttä erityisesti monikkoperheessä ihan tutkimustenkin mukaan. Toiminee myös yksösperheissä, vaikka kaksosperheissä tämä toki korostuu kun työn määrä on kaksinkertainen. Alla pari lainausta juuri selaamastani THL:n raportista "Lapsiperheiden hyvinvointi 2009", monikkoperheitä käsittelevästä osiosta.
"On raportoitu, että monikkoperheissä molempien vanhempien täysipainoinen osallisuus perheen arkeen vaikuttaa erittäin myönteisesti koko perheen hyvinvointiin ja myös parisuhteeseen(Garel ym. 1997). Erityisesti kotitöiden tekemiseen ja lastenhoitoon osallistumisella vaikuttaisi olevan tärkeä monikkolasten vanhempien parisuhteen tilaa tasapainottava vaikutus (Malmström ym. 1990). Jakamalla vastuun perheen arjesta vanhemmat voivat lujittaa myös parisuhdettaan (Huttunen 2007, 64–66)."
"Puolison tuki äidille tämän odotusaikana ja täysivaltaisen vanhemmuuden omaksuminen lasten synnyttyä, tukee parisuhteen ohella myös koko perheen hyvinvointia. Näin luodaan myös monikkolasten hyvinvointia tukevat olosuhteet. Kun perhe- ja lähisuhteiden verkko kannattelee, monikkoarki ei välttämättä ole uuvuttavaa ja raskasta."
Tuo täysivaltainen vanhemmuus voi tarkoittaa käytännössä vaikkapa vetovastuun vuorottelua; isä voi vuorostaan jäädä kotiin pyörittämään perheen arkea kun äiti menee töihin. Isäkin kokee kotiarjen todellisuuden, isän ja lasten suhde vahvistuu ja myös äidille voi tehdä hyvää kun ajatuksen voi suunnata välillä kodin ja perheen ulkopuolelle. Puhumattakaan siitä että isä saa kunnon irtioton työelämän oravanpyörästä.
Se, että kokee ansaitsevansa enmmän huvituksia ja vapaa-aikaa koska tuo enemmän rahaa taloon, on mielestäni ala-arvoista ajatelua. Noin ajattelevan miehen olisi hyvin terveellistä viettää perhearkea 24/7 ja kokea millaista on olla taloudellisesti riippuvainen puolisostaan.
Normaalitilanteessa, jos kaikki on mennyt hyvin, äiti voi mielestäni hyvin päävastuun yöheräilyistä, jos äiti imettää ja on vanhempainvapaalla ja isä töissä. Tietysti jos äiti on esimerkiksi aivan uupunut ja kamppailee jaksamisen rajamailla ja isä on suht hyvissä sielun ja ruumiinvoimissa, asia on eri.
Se, mitä kukin pitää hyvänä vanhemmuutena (tai isyytenä tai äitiytenä), riippuu varmasti pitkälti omista kokemuksista ja elämäntilanteista. On inhimillistä pitää omaa tapaa ainoana oikeana.- hyvä äiti
tietenkään ole ok tuollainen. Äisit ei ehkä tuo rahaa, mutta tekevät tärkeän työn huolehtimalla niistä YHTEISISTÄ lapsista!
Ja sen verran siihen, että et voisi töistä vähentää pätkääkään. Mitä jos pitäisit vaikka vuoden verran tärkeämpänä sitä, että saat olla perheesi kanssa, kuin sitä, että teillä säilyy sama elintaso. Palaatte sitten myöhemmin teidän mukavaan elintasoonne, mutta kaikkea kun ei voi saada. Et pysty olemaan hyvä isä, jos olet töissä 12h vuorokaudessa, jos et enemmänkin, et vaikka kuinka haluaisit. Voit sitten lapsillesi isompana koittaa selittää, että isi kyllä HALUSI olla hyvä isä... - Neljän lapsen vanhem
Tärkein asia, mitä toivoisin isältä raskausaikana ja vauva-aikana on se, että hän ymmärtää ja uskoo, että kaikkea ei välttämättä jaksa. Vauva-aikana se ehkä on vähän helpommin ymmärrettävää, mutta jo raskausaikanakin. Raskaudet ovat erilaisia, mutta jos äiti kokee, ettei jaksa juuri nousta sängystä ylös, niin ehkä ei kauheasti ole syytäkään. Eikä se ole laiskottelua. On erittäin rankkaa vain maata sängyssä kykenemättä tekemään oikein mitään. Jos et usko, niin kokeile. (Itse olin monta kuukautta vuodelevossa.)
Isälle kuuluu kaikki vauvanhoidolliset tehtävät samoin kuin äidille. Äiti tietysti tekee niitä enemmän, jos on lapsen kanssa kotona. Minusta jokaisen isän pitäisi pyrkiä viettämään aikaansa lapsiensa kanssa joka päivä, jos se vain suinkin on mahdollista. Ja enemmän kuin kaksi minuuttia. Se on sitten sopimuskysymys, että sisältääkö tämä aika vain leikkimistä tai yhdessä tekemistä vai esimerkiksi sitä vaipanvaihtoa. Yhdessäolo on tärkeää sekä lapsen että äidin kannalta. Kotitöiden jakamisesta sovitaan yhdessä. Ne siis hoidetaan niin, ettei kumpikaan rasitu niistä liikaa.
Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että kummallekin pitäisi jäädä yhtä paljon vapaa-aikaa. Eli aikaa, jota ei käytetä perheen eikä kodin kanssa. Se on taas sopimuskysymys, kuinka paljon aikaa kukin pariskunta tarvitsee. Varsinkin lasten ollessa pieniä, saattaa äidille olla vaikea irrottautua vauvasta. Silloinkin se voisi usein olla hyväksi, joten isän olisi suotavaa jopa kannustaa äitiä tuulettumiseen välillä. Edes käymällä pienellä kävelyllä säännöllisesti.
Ei ole ok olla aina kotona ja kiinni lapsissa. Monissa perheissä se on äidin osa, mutta tällaiset perheet harvoin ovat onnellisia. Teillä ei käy niin, jos et anna niin käydä. Sopikaa yhdessä menonne. Kummatkin. Usein se menee niin, että isä vain ilmoittaa menoistaan ja äiti joutuu sopimaan omistaan paljon etukäteen ja silloinkin saattaa kuullu siitä valitusta.
Miksi oman elintason säilyttäminen on niin tärkeää? Meilläkin on yritys ja mies teki ennen lapsia todella pitkiä työpäiviä. Sovimme lapsen syntymän jälkeen, että jostain on tingittävä, mutta lapsi tarvitsee isää kotona. Mies lyhensi työpäiviään, mutta ei se lopulta edes näkynyt tuloissa juuri lainkaan. Kun tekee lyhyempää päivää, saa myös enemmän aikaiseksi. Kun lapsimäärä lisääntyi, myös työt vähenivät. Nyt on elintasommekin taloudellisesti varmasti laskenut, mutta ei sitä niin kauheasti ole huomannut. Elämänlaatu on kuitenkin noussut, kun on ihanat lapset ja suhteellisen paljon yhteistä aikaa perheenä. - voi ihme sentään..
Mieheni on juuri tuollainen kuvailemasi väheksyjä. Hänen mielestään äitiysLOMA ei ole tuulesta temmattu sana, vaan kuvaa hyvin äidin viettämää vapaa-aikaa ja lököttelyä telkkarin ääressä sen jälkeen, kun on pullauttanut mukulan reiästään.
1. Raskaus: hierontaa, enemmän osallisuutta kotitöihin, varsinkin raskaat työt ovat raskaana olevalle tuskaa / Syntymän jälkeen: hierontaa, enemmän osallisuutta kotitöihin, koska vuorokausi menee kokonaan vauvan hoitamiseen, rauhallisen suihkussakäynnin ja pienen unituokion mahdollistaminen
2. Riittää, kun on empaattinen, ymmärtäväinen ja tilannetajuinen ja toimii niiden pohjalta
3. Mikä ihmeen kysymys tuo on!!!!! Eikö sen pitäisi olla itsestään selvää!!!! - En lukenu kaikkia
saamiasi vastauksia, joten en tiedä tuleeko toistoa, mutta...
Äitihän antaa iseille mahdollisuuden luoda omaa uraansa, ja tuoda sen rahan kotiin, äiti voisi sanoa, että se olet nyt sinä joka hoidat lapsen kotona ja minä kehitän uraani, joten vähän arvostusta äidille senkin suhteen, eikä tommosta omahyväistä paskaa, mitä ystäväsi harrastavat, ja siinä tosiaan tulee ottaa huomioon, että mitä huonommin se äiti siellä kotona viihtyy, niin sitä huonommin on myöskin isän asiat (viitaten siihen omaanaikaankin).
Ja isälle kuuluu kaikki muu paitsi imetys vauvan hoidossa. Raskausaikana mies voi naistaan arvostaa sillä, ettei vedä kännejä ja ravaa baarissa, vaan koittaa helpottaa sen naisen oloa kukilla, suklailla millä milloinkin, kun kyse on kuitenkin siitä, että se nainen on laittanut oman kroppansa yhteisen hyvän pantiksi. Ja synnytys on vielä isompi kropan uhraus ja vie voimat, joten kiitollisuutta kehiin siinäkin, kukka puskaa, korua, kiitosta ihanasta lahjasta (vauvasta).
Ja pariskunta jo ennen lasten hankintaa keskustelevat kasvatuksesta, omastaan ja omien lasten kasvatuksesta, ja sopivat yhteisen linjan.
Mutta vinkkinä vaan, että omahyväinen paskiainen ajaa liittonsa karille ja lapset kärsivät, joten tuon kun muistaa niin sillä päästään jo pitkälle!
- kunnon isä
on luotettava ja rehellinen, raitis ja ahkera, siisti ja kunnollinen. Hän pitää perheensä puolta. Lasten ei tarvitse hävetä eikä pelätä häntä.
- kunnon isä
on samat ominaisuudet, jotka luettelin hyvällä isälläkin olevan.
Parasta, mitä mies voi tehdä omille lapsilleen on se, että muistaa olla hyvä lastensa äidille sekä kunnioittaa tätä sanoissa ja teoissa!
- soontobedaddy
Laittakaa vielä mietteitä/kokemuksianne, jos jaksatte! Olen näistäkin vastauksista kiitollinen.
Järki minulla sanookin, että näin asioiden kuuluisikin olla (kuten olette kirjoittaneet). Ja samaa mieltä sydänkin on. Siksi minun on todella vaikeaa ymmärtää ystäviäni, jotka eivät edes pode huonoa omaa tuntoa tekemisistään tai siitä, miten vaimoaan ja perhettään kohtelevat ja väheksyvät. Kertovat kyllä raivostuvansa, jos emäntä "kitisee", ettei mies ole tarpeeksi perheensä kanssa. Eikö se niin mene, että jos toinen sanomisillaan aiheuttaa toiselle syyllisen olon, niin jotainhan siellä pohjalla totuutena täytyy olla? Moni kaverini väittääkin, että puolisonsa syyllistävät heitä ihan tahallaan. Mutta eihän se huono omatunto itsestään ilmaannu..? En vain välillä ymmärrä heitä, ja koitan näin välttää saman karikon, epäilemättä oma isänikin siihen aikoinaan syyllistyi, enkä häntä muistele kovin lämmöllä.- Lapsi Vain
Oletko hyvä isä? Helppo saada selville. Mieti vain että olisit itse oma lapsesi. Pitäisitkö sinä itseäsi hyvänä isänä lapsen näkökulmasta? Haluaisitko itse olla oma lapsesi? Taitaisi herättää monissa aika karuja ajatuksia...
- äitiloppu
Lapsi Vain kirjoitti:
Oletko hyvä isä? Helppo saada selville. Mieti vain että olisit itse oma lapsesi. Pitäisitkö sinä itseäsi hyvänä isänä lapsen näkökulmasta? Haluaisitko itse olla oma lapsesi? Taitaisi herättää monissa aika karuja ajatuksia...
Sääli vain, että miehet ovat aikamoisia putkiaivoja, jotka eivät ne sitä hetkeä ja omaa nenää pidemmälle. Omalta mieheltäni ainakin puuttuu empatian taito kokonaan. Ei osaa sitten pätkääkään asettua kenenkään muun asemaan, edes mielikuvituksessaan. En usko, että monikaan isä niin pitkälle ajattelee asiaa. Omasta mielestään mieheni on täydellinen juuri sellaisena kun hän on. Pitäähän äiti (minä) lapsesta huolen, niin isän ei enää tarvitse.
Alkuperäisen kirjoitus varmaan kertoo minun miehestäni...työnarkomaani ja yrittäjä (itsekäs sellainen)... - vaimonajokauan
Paras isä on sellainen, joka on oikeasti läsnä lapselle silloin kun on lapsen kanssa. Eli oikeasti kuuntelee lasta ja oikeasti keskittyy lapsen kanssa olemiseen.
Hyvä avioliitto syntyy toisen kunnioituksesta, läheisyydestä, tukena olemisesta, huolten jakamisesta, pienistä onnen hetkistä.
Olet aivan selvästi miettinyt tätä asiaa, joten uskon että osaat kyllä kuunnella sydäntäsi.. Ja vaimoasi. Kysy häneltä, mitä HÄN haluaa..
onnea tulevalle isukille - narsukka mies
äitiloppu kirjoitti:
Sääli vain, että miehet ovat aikamoisia putkiaivoja, jotka eivät ne sitä hetkeä ja omaa nenää pidemmälle. Omalta mieheltäni ainakin puuttuu empatian taito kokonaan. Ei osaa sitten pätkääkään asettua kenenkään muun asemaan, edes mielikuvituksessaan. En usko, että monikaan isä niin pitkälle ajattelee asiaa. Omasta mielestään mieheni on täydellinen juuri sellaisena kun hän on. Pitäähän äiti (minä) lapsesta huolen, niin isän ei enää tarvitse.
Alkuperäisen kirjoitus varmaan kertoo minun miehestäni...työnarkomaani ja yrittäjä (itsekäs sellainen)...Onkohan meillä sama mies :/
Yrittäjä hänkin ja hänen mielestään jokainen ihminen, myös perhe mukaan lukien, on osa hänen bisneksiään, joten ei kuulemma voi olla empaattinen tai kaikki menee nurin. Samoin mies selosti, että jos ihmisille sattuisi jotain ikävää, hänestä ei tuntuisi miltään, koska ne ovat merkityksettömiä ja vähäpätöisiä juttuja, ja jos toisten asioita alkaa miettimään, elämä loppuu siihen.
Ihan sama vaikka yrittäisi kuinka kertoa miehelleen miltä itsestä tuntuu, niin kaikki kääntyy hetkessä miehen päässä häneen itseensä. Kun ei ole empatiaan kasvatettu lapsena, ei sitä näköjään pysty aikuisena enää rakentamaan. Miehenikin on omasta mielestään maailman paras kaikessa ja täydellinen jumalallinen ja palvottava yksilö. Narsismia / psykopatiaa..
Tällainen siis EI ole hyvä isä. - äitiloppu
narsukka mies kirjoitti:
Onkohan meillä sama mies :/
Yrittäjä hänkin ja hänen mielestään jokainen ihminen, myös perhe mukaan lukien, on osa hänen bisneksiään, joten ei kuulemma voi olla empaattinen tai kaikki menee nurin. Samoin mies selosti, että jos ihmisille sattuisi jotain ikävää, hänestä ei tuntuisi miltään, koska ne ovat merkityksettömiä ja vähäpätöisiä juttuja, ja jos toisten asioita alkaa miettimään, elämä loppuu siihen.
Ihan sama vaikka yrittäisi kuinka kertoa miehelleen miltä itsestä tuntuu, niin kaikki kääntyy hetkessä miehen päässä häneen itseensä. Kun ei ole empatiaan kasvatettu lapsena, ei sitä näköjään pysty aikuisena enää rakentamaan. Miehenikin on omasta mielestään maailman paras kaikessa ja täydellinen jumalallinen ja palvottava yksilö. Narsismia / psykopatiaa..
Tällainen siis EI ole hyvä isä.Taidetaan olla joo naimisissa saman miehen kanssa :) Kiva kuulla, etten ole yksin, vaikkei tällaista toivoisi kenellekään muulle.
Tuli mieleen, yksi tapaus jokin aika sitten kun mieheni raivosi minulle kunnolla ja huusi, että haluaa eron ja vihaa minua. No minäpä itkien kolme päivää katsoin asuntoja itselleni ja lapsilleni ja otin selvää kaikista tuista yms. Sitten kolmantena päivänä miehen työstressi purkaantui ja hän itki lohduttomana märällä kylppärin lattialla vaatteet päällä. No tottakai minä siihen menin lohduttamaan ja halimaan, kuuntelemaan.. Ajattelin sitten, miehen puheidenkin perusteella, että hän ei tarkoittanut aiempia sanojaan, ja annoin siis aiemman riidan olla (säälistäkin siis). No, eipä ole mies senkään jälkeen minua lohdutellut kun huonoa oloani ja kohteluani olen itse lukuisia kertoja itkenyt ison vatsan kanssa samaisella kylppärin lattialla. Ja mies todellakin on kuullut vollotukseni siellä. Oli liian kiire katsoa telkkaria ja odottaa, että emäntä rauhoittuu itsekseen.
Eli kuten sanoit, joiltain se se empäatia/sympatiakyky puuttuu totaalisesti. Olen ajatellutkin, etten enää häntä lohduta vaikka mikä olisi, mutta sepä onkin vaikeampaa kuin luulisi. Itsellä kun sitä myötätuntoa löytyy, vaikkei aina tarvisikaan olla. Niinpä. - vaimojojonkunaikaa
vaimonajokauan kirjoitti:
Paras isä on sellainen, joka on oikeasti läsnä lapselle silloin kun on lapsen kanssa. Eli oikeasti kuuntelee lasta ja oikeasti keskittyy lapsen kanssa olemiseen.
Hyvä avioliitto syntyy toisen kunnioituksesta, läheisyydestä, tukena olemisesta, huolten jakamisesta, pienistä onnen hetkistä.
Olet aivan selvästi miettinyt tätä asiaa, joten uskon että osaat kyllä kuunnella sydäntäsi.. Ja vaimoasi. Kysy häneltä, mitä HÄN haluaa..
onnea tulevalle isukilleSamaa mieltä vaimonajokauanin kanssa, että hyvä isä-asiat katsotaan lapsen kannalta. Ja että isä tosiaan kohtaa lapsen ja on läsnä hänen kanssaan ollessaan, pistää lapsen jalkapallo-otteluitten ja baari-iltojen edelle, ja viihtyy lapsen kanssa kaksinkin. Huolehtii tärkeäksi katsotuista rutiineista oma-aloitteisestikin. On johdonmukainen, ja pitkäjänteinen jne. osaa myös vaatia isommalta lapselta ja vastaavasti palkitsee oikein.
Hyvä aviomies sensijaan sopii edellämainituista vaimonsa kanssa, pyrkii myös hoitamaan parisuhdetta ja osaansa huushollista ja keskustelee avoimesti eri asioista. ja kaikenlaista muuta. - narsukka..
äitiloppu kirjoitti:
Taidetaan olla joo naimisissa saman miehen kanssa :) Kiva kuulla, etten ole yksin, vaikkei tällaista toivoisi kenellekään muulle.
Tuli mieleen, yksi tapaus jokin aika sitten kun mieheni raivosi minulle kunnolla ja huusi, että haluaa eron ja vihaa minua. No minäpä itkien kolme päivää katsoin asuntoja itselleni ja lapsilleni ja otin selvää kaikista tuista yms. Sitten kolmantena päivänä miehen työstressi purkaantui ja hän itki lohduttomana märällä kylppärin lattialla vaatteet päällä. No tottakai minä siihen menin lohduttamaan ja halimaan, kuuntelemaan.. Ajattelin sitten, miehen puheidenkin perusteella, että hän ei tarkoittanut aiempia sanojaan, ja annoin siis aiemman riidan olla (säälistäkin siis). No, eipä ole mies senkään jälkeen minua lohdutellut kun huonoa oloani ja kohteluani olen itse lukuisia kertoja itkenyt ison vatsan kanssa samaisella kylppärin lattialla. Ja mies todellakin on kuullut vollotukseni siellä. Oli liian kiire katsoa telkkaria ja odottaa, että emäntä rauhoittuu itsekseen.
Eli kuten sanoit, joiltain se se empäatia/sympatiakyky puuttuu totaalisesti. Olen ajatellutkin, etten enää häntä lohduta vaikka mikä olisi, mutta sepä onkin vaikeampaa kuin luulisi. Itsellä kun sitä myötätuntoa löytyy, vaikkei aina tarvisikaan olla. Niinpä.Sama mies, toden totta! Minäkin sain kuulla 15 aviovuoden jälkeen ettei hän ole koskaan rakastanut minua, vaan vihannut päivä päivältä enemmän. Nyt tuhoaa vimmalla omaisuuttamme etten minä saa mitään, kun hän joku päivä kuulemma ei vain enää ilmesty paikalle, ja että hänen elämäntehtävänään on nyt vain kostaa ja tuhota minut. Hyvähän jos ei ole omaisuutta mitä jakaa, että pääsee siitäkin vaivasta..
Lapseni lähentelee aikuisikää, ja vain kerran hänen elämänsä aikana on isänsä (mieheni) pyytänyt jotenkuten anteeksi raivokohtaustaan. Tuo on todella ikävää, koska lapsi on joutunut niitä raivoamisia kuuntelemaan ihan liikaakin. Itse olen mennyt aina väliin, mutta mies tekee sitä nykyään, kun en ole paikalla. Tuo anteeksipyyntö oli kyllä varsin lohduton, koska mies sanoi sen näin: "sori, mutta sä sait mut hermostumaan".
Eli kertaakaan ei ole lasta lohduttanut, vaan ennemminkin käyttänyt tilaisuutta heittää lisää suolaa haavoihin. Olen tätä asiaa ihmetellyt ja häneltä kysynyt ja vastaus on ollut aina: "mun lapsesta ei mitään nössykkää kasvateta, niin kun sä pilaat ton lapsen tolla ylihuolehtivuudella, ja siitä ei sen takia voi koskaan tulla mitään. Kovuudella tässä elämässä vaan pärjää ja kun kotona saa kovuutta niin pärjää maailmallakin". Niin, huonolla itsetunnolla varustettu onkin tosi pärjäävä aikuisena..
Lastani pahoinpideltiin koulussa. Tuli kotiin järkyttyneenä ja mustelmilla. Isänsä kysyi ensimmäisenä tapauksen kuultuaan, että "mitä sä itte teit ekaks". Sitten hän mitätöi lastansa ja ylisti pahoinpitelijää. Lapsi oli kuulemma toiminut raukkamaisesti, kun oli lähtenyt pakoon tilanteesta. Olisi pitänyt kuulemma vetää toista turpaan niin, että taju lähtee. Kivuista ja säryistä oli hänen mielestään myös naurettavaa puhua. Lapsi oli pari päivää todella pois tolaltaan, mutta kertaakaan ei hänen isänsä antanut lohdullista sanaa, vaan aina sopivassa välissä pilkkasi naureskellen lastansa. (Minä ja lapseni teimme pahoinpitelystä rikosilmoituksen, mutta alaikäinen pahoinpitelijä ei joutunut vastuuseen teoistaan.)
Tässä siis lisää esimerkkejä millainen ei ole hyvä isä. - Ihmetyttää toi...
narsukka.. kirjoitti:
Sama mies, toden totta! Minäkin sain kuulla 15 aviovuoden jälkeen ettei hän ole koskaan rakastanut minua, vaan vihannut päivä päivältä enemmän. Nyt tuhoaa vimmalla omaisuuttamme etten minä saa mitään, kun hän joku päivä kuulemma ei vain enää ilmesty paikalle, ja että hänen elämäntehtävänään on nyt vain kostaa ja tuhota minut. Hyvähän jos ei ole omaisuutta mitä jakaa, että pääsee siitäkin vaivasta..
Lapseni lähentelee aikuisikää, ja vain kerran hänen elämänsä aikana on isänsä (mieheni) pyytänyt jotenkuten anteeksi raivokohtaustaan. Tuo on todella ikävää, koska lapsi on joutunut niitä raivoamisia kuuntelemaan ihan liikaakin. Itse olen mennyt aina väliin, mutta mies tekee sitä nykyään, kun en ole paikalla. Tuo anteeksipyyntö oli kyllä varsin lohduton, koska mies sanoi sen näin: "sori, mutta sä sait mut hermostumaan".
Eli kertaakaan ei ole lasta lohduttanut, vaan ennemminkin käyttänyt tilaisuutta heittää lisää suolaa haavoihin. Olen tätä asiaa ihmetellyt ja häneltä kysynyt ja vastaus on ollut aina: "mun lapsesta ei mitään nössykkää kasvateta, niin kun sä pilaat ton lapsen tolla ylihuolehtivuudella, ja siitä ei sen takia voi koskaan tulla mitään. Kovuudella tässä elämässä vaan pärjää ja kun kotona saa kovuutta niin pärjää maailmallakin". Niin, huonolla itsetunnolla varustettu onkin tosi pärjäävä aikuisena..
Lastani pahoinpideltiin koulussa. Tuli kotiin järkyttyneenä ja mustelmilla. Isänsä kysyi ensimmäisenä tapauksen kuultuaan, että "mitä sä itte teit ekaks". Sitten hän mitätöi lastansa ja ylisti pahoinpitelijää. Lapsi oli kuulemma toiminut raukkamaisesti, kun oli lähtenyt pakoon tilanteesta. Olisi pitänyt kuulemma vetää toista turpaan niin, että taju lähtee. Kivuista ja säryistä oli hänen mielestään myös naurettavaa puhua. Lapsi oli pari päivää todella pois tolaltaan, mutta kertaakaan ei hänen isänsä antanut lohdullista sanaa, vaan aina sopivassa välissä pilkkasi naureskellen lastansa. (Minä ja lapseni teimme pahoinpitelystä rikosilmoituksen, mutta alaikäinen pahoinpitelijä ei joutunut vastuuseen teoistaan.)
Tässä siis lisää esimerkkejä millainen ei ole hyvä isä.Että alaikäinen ei joudu teoistaan vastuuseen, mutta mites lapsen huoltaja, hänhän kantaa vastuun huollettavastaan, mutta eikö hänkään joutunut vastuuseen?
Onnellista loppuelämää sinulle lapsesi kanssa, onnellista se tosiaan taitaa olla, kun pääset miehestäsi eroon! Voimia, lopussa kiitos seisoo =)
- kahden äiti
Mahtavaa, että mietiskelet näitä asioita etukäteen, olet selkeästi kypsä tulevaan rooliisi.
Odotusaikana tuen saaminen puolisolta, tunnemyrskyjen hyväksyminen ja niiden keskellä ehkä pieni hemmottelukin olisi ollut ainakin minun haaveeni. Myös jonkinlainen yhteinen haaveksiminen tulevaisuudesta (ja miksei realistinen keskustelukin) lapsen kanssa elämisestä olisi ollut mukavaa. Vaikka muuten mieheni onkin loistava aviomies/isä, näitä olisin kaivannut vähän enempi.
Vauvan synnyttyä kaikki hoitotoimenpiteet (muu paitsi imetys) kuuluu yhtäläillä isälle ja äidille. Isän ollessa töissä, äiti hoitaa vauvan ja kodin työaikana, isän päästessä töistä, vastuu jakaantuu jälleen molemmille. Vapaata tulee mielestäni järjestää molemmille, lapsen ja kodin hoito on työtä, ei vapaa-aikaa. Meillä molemmat siivoaa, tekee ruokaa ja hoitaa lapsia. Molemmat käy harrastamassa säännöllisesti, ajankohdat sovitaan harrastusten aikataulujen ja niiden joustavuuden mukaan.
Meillä kaupassa käy se, jolla on enempi aikaa ja jonka aikatauluun se sattuu paremmin sopimaan. Jos mies on vapaalla ja vien lapset esim puistoon aamupäiväksi, isä on usein siivonut tai tehnyt ruokaa sillä aikaa (tai päinvastoin). Miehen yhdelle harrastukselle on sovittu tietyt päivät, koska laji niin vaatii, omat jumppa-ajat vaihtelee aina sen mukaan, milloin mies on illalla kotona. Aina pääsen menemään kun haluan, n. 3krt viikossa on aika tavallinen rytmi.
Mies osoittaa olevansa hyvä isä ottaessaan vastuuta lasten kasvatuksessa (sopivasti rajoja ja rakkautta), olemalla vapaaehtoisesti mukana perheen ja lasten arjessa, toimimalla luotettavana kumppanina perheen pyörittämisessä. Ts. äiti ja isä yhdessä tekevät päätöksiä perhe-elämän sujuvuuden varmistamiseksi ja ottavat molemmat vastuun päätösten toteutuksesta. Hyvä isä myös auttaa äitiä jaksamaan (ja tietysti päin vastoin) antamalla äidille välillä omaa aikaa. Molemmat jaksavat paremmin, jos saa välillä hengähtää.
Aika moni ym. asioista pätee myös hyvään äitiyteen. Hyvä äiti (ja isä) ovat mielestäni luotettavia ja empaattisia, osoittavat tunteitaan lapsille ja toisilleen, ohjaavat lasta lempeästi mutta tarvittaessa tiukastikin - uskaltavat myös aiheuttaa lapselle pettymyksiä, eli opettaa, että kaikkea ei voi saada. Kannustavat lasta hänen pyrkimyksissään ja antavat positiivista palautetta aktiivisesti sopivan tilanteen tullen - en tarkoita jatkuvaa ja perusteetonta kehumista joka tilanteessa, sen olen nähnyt aiheuttavan enempi hallaa.
Hyvät vanhemmat eivät aina mene siitä, mistä aita on matalin, vaan oikeasti miettivät itse lapsilleen ja perheelleen sopivimmat tavat toimia. Tämä pätee myös hyvien elämäntapojen siirtämiseen lapsille. Esim. lapsen on vaikeamapaa vanhempana muuttaa elämäntapojaan terveellisemmiksi, jos pienestä asti on jatkuvasti saanut sokeria mielinmäärin (mehua, karkkia ja pullaa) ja oppinut, että kunnon aterioiden sijasta saa syödä usein hampurilaisia ym. Tietysti välillä herkuttelu on ok, mutta mitä terveellisemmät ja paremmat elämäntavat pienenä omaksuu, sen helpompi niitä on noudattaa myös vanhempana. Itse olen tämän kokenut kantapään kautta, koska olen joutunut painimaan painoni kanssa koko aikuisikäni, lapsena herkuttelu johti ylipainoon ja siitä irti pääseminen aikuisena on ollut todella haastavaa. Myös positiivisen asenteen liikuntaan olemme mieheni kanssa päättäneet yrittää istuttaa lapsiin jo pienestä pitäen. Yhdessä tekemällä ja harrastamalla toivomme lasten tottuvan liikuntaan ja omaksuvan sen osaksi elämäänsä. Toivottavasti siten lapseni säästyvät edes vähän niiltä haasteilta, joita itselläni lapsuudessa ja nuoruudessa oli.
Hyvät vanhemmat myös oppivat omista virheistään ja kehittyvät jatkuvasti. Mielestäni on myös tärkeää, että lapselta osaa pyytää anteeksi, jos on aihetta.
Että tässä sitä - mitäs kysyit... :D - Kolme äiti
Mitä asioita sinä pidät tärkeänä perhe-elämässä nimenomaan, mitä tulee isän rooliin? Mitä kuuluu mielestäsi isän tehtäviin ja vastuualueeseen?
Riippuu ihmisistä. Ei voi suoraan sanoa, mikä kuuluu isälle ja mikä äidille koska me ihmiset olemme niin erilaisia tiedoiltamme ja taidoiltamme sekä persoonaltamme. Yleisesti ottaen oletetaan, että isäb rooliin kuuluu rohkaista lasta "kokeilemaan ja uskaltamaan" kun taas äidin rooli on hoivata ja huoltaa
Miten mies voi osoittaa olevansa hyvä isä?
Rakastamalla lapsiaan ja vaimoaan.
Mitä kaikkea hyvän isän tulisi tehdä ja ottaa huomioon? Miten tehtävät ja vastuu perheessä jaetaan?
En tiedä. Meillä jako tehtäviin ja vastuisiin oli hyvin perinteinen. Minä toivoin omalta mieheltäni läsnäoloa ja uskallusta olla aikuinen, joka ei aina toteutunut.
Mitä hyvä isä voi odottaa lasten äidin tekevän/hoitavan?
Unohdetaan jo tuo hyvä sana. Isä varmasti odottaa äidin hoitavan lasta parhaalla mahdollisella tavalla. On kamalaa ajatella, että lapsenhoito töitä jaettaisiin periaatteella, "jos sinä teet tuon, niin minä teen tämän jne" Olipa isä millainen tahansa, äidin on hoidettava lapsi ja hänen perustarpeensa sekä pyrittävä luomaan lapselle turvallinen kasvuympäristö.
Vielä lyhyesti, jos mahdollista: mitä kuuluu hyvän äidin ominaisuuksiin?
Kts. edellinen vastaus.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikka: 3 euron bensa, Ruotsi: bensavero jopa alle EU-minimin
Eipä vaan suomalainen autoilija saa kaikkien rakastamalta Riikalta sympatiaa. Ruotsissa on eri meininki, siellä diskutee693120Riikka runnoo: datakeskuksille tulee UUSI yritystuki
"Suomen valtio erikseen tukee esimerkiksi kryptovaluuttaan tai aikuisviihteeseen tai muuhun keskittyviä datakeskuksia."341992Miten kestätte tyhmiä?
Miten usein turhaudutte tai suututte ihmisiin, joilla on matala älykkyys? Minulla tätä tapahtuu useita kertoja viikossa2851619Eläkeläiset siirrettävä muuttotappioalueille
Joutoväki pois ruuhkauttamasta elättäjien arkea. Samalla putoaa jokaisen asumiskulut ja rahaa jää enemmän kuluttamiseen.1121606Miksi naisen pitäisi maksaa 50/50
Vuokrasta miehelle? Eikö se ole miehelle lahja, ja aarre, jos nainen suostuu muuttamaan kanssasi asumaan?2631218Minkä arvosanan 4-10 annat Susanna Laineelle Farmi-juontajana?
Susanna Laine vetää Farmi Suomi -realityä. Minkä arvosanan 4-10 annat Suskille juontohommista? Suosikkijuontaja teki271144Onko se liikaa pyydetty
Voisitko sinä mies kerätä rohkeutta ja ottaa yhteyttä? Minä en jaksa tätä enää. On niin ikävä sinua. Minä niin haluaisin911130Lahkojen uudestikasteille ei pitä mennä
Sananl. 22:3 Mielevä näkee vaaran ja kätkeytyy, mutta yksinkertaiset käyvät kohti ja saavat vahingon.1201064En kerro nimeäsi nainen
Sillä olet nyt salaisuus jota kannan sydämessäni. Tämä mitä tunnen ja kuinka sinuun vahvasti ihastuin on jo niin erikoin711050- 981033