Eläkää

ja olen todellakin samaa mieltä. Miksi pitää aina valittaa kaikesta. Voisihan sitä tosiaan harrastuksestakin jotain puhella, vaikka nyt matkailusta joka vaikeavammaiseltakin onnistuu.Itseänikin vituttaa että joka asiasta pitää valittaa. Ja oikea vitutuksen multihuipentuma on tuo kitinä Miitta-tädistä. Oikein kaksi samansisältöistä,eli kyseisestä ohjelmasta kitisevää viestiketjua on pitäny avata

Niin se on kaikissa keskusteluissa; HS.fi, Iltasanomat.fi, Uusisuomi.fi, Siuomi24.fi. Suurinta osaa keskusteluita vaikuttaa pyöritävän sama hullujen ja häiriintyjen äänekäs joukko.

Ne joilla menee hyvin, eivät varmaankaan jaksa mukana, kun aktiivisin pieni sisäpiiri tyrannisoi keskusteluita.

On sitä asiallista ja myönteisempää keskustelua täälläkin ollut. Se vain on piilossa skeidan keskellä.

Kun toisaalta miettii, niin kyllä nämä muutkin foorumit ovat täynnä valitusta ja tiettyjen aiheiden ympärillä pyörimistä, täällä vain sattuu olemaan niitä, jotka ymmärtävät mistä puhut kun valitat esim. tuijottamisesta.

ei sillä, että itse innostuisin valtitamis aiheista, ne kun usein koskevat joka päiväistä elämää, johon tosiasiassa on niin tottunut jo, että samantien voisi alkaa valittamaan siitä, että kun on juurikasvua sen jälkeen, kun ei ole värjännyt pariin kuukauteen, mutta... katos katos.. näitäkin löytyy suomi24:stä.

Minusta on hienoa että otetaan monenlaista aiheeksi, en esimerkiki ymmärrä miksi toiset ottavat nokkiinsa vaikkapa yksinäisyydestä tai seksistä puhumisesta. Minusta olisi mahtavaa jos voitaisiin avoimesti keskustella, kaikesta, tietenkin näkökulmaahan tämä palsta synnyttää.

Valitus keskeisyys tulee turhautumisesta, sitä kun pistää päänsä pois pensaasta niin on joka nurkalla joku joka haluisi, että pääsi olisi joko syvemmällä pensaassa, tai sanomassa etten kuulu koko pensaaseen. Siitä sitten on hyvä huudella toisille puskasta pilkistäville kokemuksistaan, ja jos ne eivät yleisesti ottaen ole positiivisia, tuntuu että negatiivisuus tulee ulos valituksena.

On myös muistettava, että vammaiset palstalta löytyy monenlaista keskustelijaa, ja monen laisella taustalla, ja niitäkin joilla ei juuri ole yhteyttä vammaisuuden kanssa. Sanotaan että vammaisuus yhdistää, mutta samalla se jakaa meidän useisiin lokeroihin, itse en tunne kuuluvani suuresti vammaisiin, enkä vammattomiin.. olen liian omatoiminen, liian hyvä kuntoinen, liian sitä sun tätä, mutta se ei estä minua puhumasta vammaisuudesta.

Minusta on ilo jakaa näkemyksiä niin vammaisten kuin vammattomien kanssa. Ja mikä olisikin parasta, että tämän foorumin sisällöstä voisi nähdä valon pilkettä, yhtä lailla kuin toivon, että valtamediassa voitaisiin huomata, että vammaisuutta voitaisiin katsoa muustakin näkökulmasta kuin sen vaikeudesta. "Vammaiset valittavat, koska heidän ihmisoikeutensa eivät ole yhtä turvattuja, he hukkuvat byrokratiaan ja heidän äänensä ei kuulu, siksi vammaiset valittavat" - tyyppiset dokumentit ovat tätäpäivää, milloin pääsemme näkemään sitä, miten vammainen elää sinut itsensä ja vammaisuutensa kanssa? Ehkä se ei kiinnosta mediaa, ja sitä paitsi, eihän tämän tyyppisillä dokumenteilla ehkä olisikaan mitään virkaa, vammaisillehan loppujenlopuksi pyritään saamaan parempi asema... surkuttelemalla tilannetta, jolle ei kuitenkaan tehdä paskan vertaa. (media on yksi hyvä puheen aihe, josta varmasti riittäisi juttua...)

Kyse on asennoitumisesta, koemmeko elävämme toinen jalka paskassa tai käsi köytettynä kotiin... vai koemmeko elävämme juuri niin kuin kykenemme, ja teemmekö sillä itsemme onnelliseksi.

Miten ikinä me katsommekaan omaa elämäämme, se on aika varmaa, että mitä varmemmin niin vammattomienkin puheen aiheet koskevat myös vammaisia, joten miksi emme puhuisi ihan samoista aiheista, avaruuskaan ei ole rajana.

(pahoittelen muutamaa aiheesta ajautumista, mutta keskusteluahan on aina hyvä saada aikaan)