Kuinka paljon muilla miehet osallistuu kotitöihin ja/tai vauvan hoitoon tai ylipäätään leikkii tai viettää aikaa vauvan ja lasten kanssa, niin että äiti saa vapaata? Siis ihan vaikka lukea rauhassa naistenlehteä, en tarkoita että pitäisi lähteä "ulos"...
Onko se luonnon sanelema juttu, että nainen automaattisesti ja mukisematta hoitaa kaiken kotitöistä lastenhoitoon ja myös iltaisin... Meillä esimerkiksi mies ei ole kertaakaan imuroinut vauvan syntymän jälkeen. Jos pyydän, alkaa kamala jurnutus...
Meillä vauva lähestyy kovaa vauhtia taapero-ikää ja siis koko ajan pitää katsoa perään (ei pysy paikoillaan hetkeäkään) ja tuntuu, että iltaisin ja viikonloppuisinkin vastuu on minulla...
Ylipäätään mieheni loukkaantuu, jos mainitsen että hän voisi osallistua vauvan hoitoon enempi. Tuntuu että mies ei tunnu käsittävän, että vauvanhoitokin käy työstä ja minä olen töissä periaatteessa 24/7...
miehen osallistuminen vauva-arkeen
27
3566
Vastaukset
- oxzoy7
Meillä mies kyllä osallistuu kotitöihin mutta lapsen hoito jää kyllä pitkälti minun harteille ja jos asiasta yrittää sanoa, on kolmas maailmansota käynnissä. Kaikkein kummallisinta asiassa on se että kun mies on vauvan kanssa vaikka muutaman tunnin niin sen jälkeen hänen pitää päästä lepäämään kun lapsen kanssa on niin rankkaa ja käy työstä mutta kun minä olen lapsen kanssa 24/7, ei se sitten olekkaan miehen mielestä rankkaa. Meillä poika nyt 9kk ja menee myös koko ajan niin vahtimatta ei voi olla hetkeäkään.
- meillä myös
"ja jos asiasta yrittää sanoa, on kolmas maailmansota käynnissä. "
Näin meilläkin. Mikä he..tti osaa miehistä vaivaa, kun ensin halutaan lapsia ja sitten kun vauva ja lapsia tulee taloon, niin ei jakseta omaa osuutta hoitaa. Ja sitten ollaan niin herkkänahkaisia, että totuutta ei kestetä kuulla.
Meidän lähipiirissä on kahdessa muussakin perheessä ihan sama tilanne, mutta onneksi on yksi perhe, jossa mies hoitaa lapsia todella paljon ja kiitettävästi. Eli on olemassa niitäkin miehiä, jotka hoitavat oman osuuden ja enempikin. - fffhyhjt
Meillä taas mies tekee kiltisti kotitöitä jos pyydän tosin joskus saa sanoa monta kertaa..Tuntuu olevan valikoiva kuuloinen:) Meillä vähän sama juttu kun oxzoy7:lla eli mies hetken aikaa leikkii lapsen kanssa ja sitten menee nukkumaan tai koneelle tai vaihtoehtoisesti jättää lapsen leikkikehään ja jos siitä huomauttaa niin mies "leikkii" lapsen kanssa(lukee ite lehteä tms).Jos ite valitan väsymystä niin sanoo vaan että onhan sulla päivällä aikaa nukkua tai et laita pentu leikkikehään.Mutta ei se oikein reilua oo mun mielestä laittaa toista häkkiin yksinään leikkimään,välillä tietty jos tekee esim.ruokaa..
Meillä miehellä on omat harrastukset ja menot niin eihän herra nyt voi jättää menemättä mun takia..tai kerran jätti kun olin kuumeessa enkä olis jaksanut tehdä juuri mitään.
Antaa tuo sentään salatut elämät sun muut sarjat katsoa sillein että menee vauvan kanssa touhuamaan toiseen huoneeseen(ei läheskään aina) mutta jostain kumman syystä vaipan vaihto kuuluu yleensä mulle.. - dsada
meillä myös kirjoitti:
"ja jos asiasta yrittää sanoa, on kolmas maailmansota käynnissä. "
Näin meilläkin. Mikä he..tti osaa miehistä vaivaa, kun ensin halutaan lapsia ja sitten kun vauva ja lapsia tulee taloon, niin ei jakseta omaa osuutta hoitaa. Ja sitten ollaan niin herkkänahkaisia, että totuutta ei kestetä kuulla.
Meidän lähipiirissä on kahdessa muussakin perheessä ihan sama tilanne, mutta onneksi on yksi perhe, jossa mies hoitaa lapsia todella paljon ja kiitettävästi. Eli on olemassa niitäkin miehiä, jotka hoitavat oman osuuden ja enempikin.meillä taas mies on maailman kultaisin. lähtee puol kaheksalta töihin(palvelu/hoitoala) ja vie samalla pojan hoitoon. tulee ennen viittä kotiin ja samalla hakee pojan hoidosta. sitten pistää mut tekeen ruokaa ja ottaa vauvan. tai joskus haluaa välttämättä itse tehdä ruoan. aina ottaa vauvan kun ehotan jos ei ole tupakalle tai vessaan menossa. aina melkein vaihtaa vaipankin jos ehotan tai pepun pesee ja mä saan laittaa uudet kestot kun se ei niitä jaksa opetella aina :P leikkii lapsien kanssa ja harjottelevat ryömimistä ja kävelemistä vauvan kanssa.. kyselee että joko saa opetella kiinteitä (tuttelikin piti hankkia että mieskin saa välillä syöttää) kerran piti vetää vauva iskän kainalosta pois kun vauva inisi tissille eli mies saa paremmin nukutettuakin.
mä oon vähä kuin kolmas lapsi sille tässä mutta onneksi toi ukko on lapsirakas:D saas nähä koska se kyllästyy muhun..
- ....
No, minä en taida olla imuroinut kertaakaan vauvan syntymän jälkeen (nyt 1,5 v). Muutenkin noi siivoushommat on etupäässä miehellä... minä sitten hoidan ruokapuolta yms. Mitä tulee lastenhoitoon, niin iltapalan syöttäminen ja nukutus on meillä ihan vakiosti miehen hommia, minä hoidan yöheräilyt ja muut sitten jaetaan enemmän tai vähemmän tasan. Näin ei kyllä aina ollut, vauva-aikana mulla oli selkeästi suurempi rooli, kun vauva nyt esim. ei nukahtanut ilman rintaa niin eipä tuo mies oikein pystynyt nukuttamaan :9
Eli ei miehillä kyllä mitään estettä lapsenhoitoon ole, omasta osastani täytyy sanoa etten ole oikein koskaan tajunnut miten jotkut miehet voivat kieltäytyä tekemästä omaa osaansa. Ja sitten toisaalta miksi naiset suostuvat tähän. Mutta epäilemättä näen tämän liian mustavalkoisesti kun itsellä ei näitä ongelmia ole.
No, pari juttua mitä ehdottaisin. Ottakaa just vakiohommat eli kuka tekee mitäkin, tee vaikka lista kaikista hommista ja sitten vaan jaatte ne. Voi tietysti tulla debattia siitä, miten usein vaikka pitää imuroida, mutta lienee selvää että lapsi on esim. syötettävä, pestävä ja nukutettava joka päivä ja näiden hommien tasapuolisesta jakamisesta voi aloittaa. Jos mies ihan tosissaan kieltäytyy yhteistyöstä niin on kyllä aikamoinen tyyppi.
Sitten kerrot, että haluat joka päivä sen 1-2 tuntia vapaa-aikaa ja kanssa otat sen. Jos ei muuten, niin otat sen lehden toiseen huoneeseen / kirjastoon / mihin vaan muualle jotta miehesi ei voi ikäänkuin unohtaa katsoa vauvan perään. Viikonloppuisin me otamme usein vuoroja ipanan kanssa, toinen lukee rauhassa kirjaa ja toinen leikkii lapsen kanssa - jaksamisia
tuntuuko tutulta, että pääasiassa
- äiti huolehtii perheen syömisistä (laittaa ruuat, huolehtii ruoka-ajoista, usein myös syöttää pienimmäiset...)
- äiti nousee öisin, jos lapsi herää (olipa sitten vauva tai koululainen)
- äiti pukee pienimmäisille ulkovaatteet, kun lähdetään koko perheen kanssa ulos
- äiti huolehtii puhtaat vaatteet valmiiksi koululaisille
- äiti pyykkää, siivoaa ja huolehtii kodin yleisilmeestä
- äiti kommunikoi päivähoitopaikan ja koulun kanssa ja huolehtii muutkin lapsiin liittyvät asiat
- äiti huolehtii terveydentilasta (käyttää neuvolassa, soittaa tarvittaessa ajan lääkärille,...)
- äiti huolehtii lasten puhtaudesta (kylvettää ja pesee pienemmät)
- äiti järjestää juhlat (esim. siivoaa, leipoo, tarjoilee) ja kutsuu vieraat
- äiti tarkistaa läksyt ja auttaa tarvittaessa
Lisäksi äiti jaksaa leikkiä ja laulaa ja lukea satuja ja lohduttaa tarvittaessa. Ja kaiken tämän lisäksi äiti joko hoitaa pienokaisia kotona tai sitten käy ansiotyössä...
Kaikki kunnia ja hatunnosto siis äideille ja toivotaan, että ruutia riittää:) Ja toki niille siipoille, jotka helpottavat äitien taakkaa ja vieläpä pyytämättä:)- Anonyymi
Mut kyllä mä ton ymmärrän. Itte kyllä oon täysillä lapsen arjessa ym. Äiti kiittää jopa välillä... mutta mutta. Asutaan omakotitalossa ja kuka hoitaa kaikki pihaduunit. Ei kannata heittää perus renkaiden ym nurmikon leikkuuta. Ne ketä asuu omakotitalossa tietää että siinä on paljon muutakin. Kyllä miehet tekee mutta sitä ei vain aina nähdä. Talo homehtuu ympärillä 25vuoden jälkeen ja sitten nalkutus kylkeen, ettei mies tee mitää ! JEP
Meillä arki on aivan mahtavaa(lukekaa Täysin pers...) Ukko on vuoro viikoin aamu- ja iltavuorossa... Kotia ku tulee aamuvuorosta niin tietsikalle, syömään jossain vaiheessa ku olen laittanut hänelle ruokalautasen pöytään asti. Sitten takas tietsikalle tai talliin kelkan kimppuun... Minä hoidan neidin, pesen pyykit, laitan ruuat, siivoan ja hoidan hänenkin lääkäri asiat ja omat ja neidin... Istun päivät yksin kotona ku herra laittoi sellaisen auton jolla ei saa ajaa ku on liian kallista, dieselistä, bensa syöppöön ja tankata pitää tietysti 98:a... Ja täältä ei jaksa lähteä kävelemäänkään mihinkään ku asutaan sen verran kaukana kaikesta...
- jepa jep
Lakkaa pesemästä muut kuin omat pyykkisi, tee ruokaa vain itsellesi ja älä muutenkaan hoida mitään hänen juttujaan. Kai se on helppoa vain laiskotella, kun tietää että toinen kuitenkin tekee kaiken? Jos sulla/teillä on varaa niin osta oma semmonen pikkuauto, millä pääset liikkeelle, tai sit vaan käytät sitä autoa mikä teillä on, piste.
- llllopp
on "vähänvätysmies" :) On aina ollut, joten tiesin mitä sain. Kodinhoidossa meillä on erilainen näkemys siisteydestä, joten minä puunaan ja mies siivoaa jos siltä tuntuu. Kyllä imuri hänenkin kourassa pysyy, mutta yleensä minun pitää kehoittaa siivoamaan tms. Tämä tuntuu vain pahentuneen vauvan tulon myötä, mieskin muuttui vauvaksi. HÄn kyllä tekee, jos pyytää, joskus kolmestikin. Mutta miehen harteilla on sitten enemmänkin kodin kunnostustyöt, lumi-/ruohonleikkuutyöt ja autojen huolto. Minä autan niissä jos ehdin, joskus on kiva tehdä lumitöitä.
Lapsenhoidossa käytännön sanelemista syistä minä olen päävastuussa. Mies tekee sellaista työtä, että on paljon öitä pois ja töissä aina 12h kerralla. Yövuorojen jälkeen nukkuu sitten päivällä, joten arjen pyörittäminen on minun hommiani. Niihinkin osallistuu jos komennetaan ja lasta katsoo, vaihtaa vaipat, syöttää yms. Mutta esim. iltarutiinit on ihan minun heiniäni. TOisaalta olen ne ominut itselleni, kun on niin ihana sylitellä tytön kanssa. Nyt olen patistanut miestä nukuttamaan 8kk ikäistä ja harvoin öisin herää häntä hoitamaan. Sekin siksi, että tyttö rauhoittuu nopeammin minun syliini (ja koska hän on niin paljon öitä pois, on meillä kehittynyt omat rutiinimme yöhoidoissa)
Mutta välillä tuntuu, että minä hoidan kaiken ja hän käy vain töissä. Onkin viimeaikoina keskusteltu tästä asiasta ja nyt hänkin alkaa ymmärtämään, että kotonaolokin voi olla työtä - ,,
kyllä meillä lastenhoito menee puoliksi, ja suurimman osan kotitöistä teen minä eikä se haittaa mua yhtään koska haluan että meillä on siistiä (AINA) ja tykkään siivota ja laittaa ruokaa =)
- ########
Meillä minä hoidan lapsen ja hänen aikaansaamat sotkut päivällä ja mies on töissä. Illalla mies hoitaa vauvaan liittyvät asiat ja minä teen kotityöt. Viikonloppuisin välillä mies ottaa vauvan mukaansa esim. mummolaan jolloin mulla on tilaisuus halutessani olla itsekseni. Yöllä vauvan herätessä se kumpi ensin herää hakee vauvan viereen ja nukutan rinnalle. Välillä viikonloppuisin huomaan isän syöttäneen pullosta enkä ole itse edes herännyt. Eli mies hoitaa vauvaa mielellään mutta ei koske kotitöihin, ei yleensä vie edes roskapussia mennessään vaikka se olisi oven edessä selvästi odottamassa viejää.
- mooooonaa
Meillä työt menee kyllä tasan.. tai päivisin tietysti olen lapsen kanssa, kun mies on töissä 8-16 mutta iltaisin vauvan kanssa on pääosin isä :) ja viikonloppuna 50-50 tai sitten isä on enemmän. Yöllä molemmat herää vuorotellen jos on tarvetta. Minä hoidan ruoanlaiton, pyykkkäyksen, imuroinnin hoidamme vuorotellen :) Olen siis TODELLA kiitollinen miehelleni. Alussa tuntui, että minä sain ainostaan hoitaa lasta, mutta muutaman "valituksen" jälkeen alkoi osallistua vauvan hoitoon/ vauvan kanssa olemiseen enemmän :) ja NÄIN asian mielestäni kuuluu ollakin. Lapsella on KAKSI vanhempaa.. ISÄ että ÄITI, jolloin hoitaminen kuuluu molemmille. Itse en suostuisi siihen, että minä vaan olisin vauvan kanssa ja se on mielestäni vauvaakin kohtaa väärin, jos isää ei sen vertaa kiinnosta oma lapsi. JAKSAMISEN piikkiin ei voi laittaa, ei ainakaan JOKA PÄIVÄ! :) Onhan meillä äideilläkin päiviä jolloin meitä väsyttää, mutta PAKKOHAN se on jaksaa lapsen takia
- on
mukana hommissa aivan täysillä ja kun hän sanoo että on väsynyt työpäivän jälkeen, en edes tuputa hänelle lasta kainaloon. Silloin saatamme vain löhötä kummatkin tekemättä mitään ja lapsen kanssa leikkien. Yleensä kyllä hän vain nauttii kun saa olla lapsen kanssa. Minusta taas on mukava päästä vähäksi aikaa rauhassa tekemään kotitöitä silloin. Asiat tulee hoidettua puolet nopeammin kuin lapsi kainalossa päivällä. Pidän yllä suurinpiirteistä jatkuvaa järjestystä joten ei tarvitse olla jatkuvasti tekemässä jotain suursiivousta. Tietyt työt jäävät luonnollisesti minulle koska minulla on enemmän aikaa kotona ollessani, mutta aika tasan muuten menee. Mies hoitaa yleensä pyykin ja roskat. Minä tiskauksen ja imuroinnin. Loput pikkuhommat jakautuvat miten milloinkin. Yleensä minulle :)
Mieheni otti heti alussa kesäloman ja isyysloman että sai olla kotona esikoisen kanssa ja saimme rauhoittua, ja nyt vanhempainvapaan loppuessa hän pitää vieläpä isäkuukauden ja odottaa sitä innoissaan. Talvilomakin on koittamassa ja hän suunittelee pitkiä kävelylenkkejä vaunujen kanssa. Olen siis hyvin onnekas nainen jolla on mies joka oikeasti tahtoo hoitaa lastaan. Lapsemme ei ollut edes mikään suunniteltu juttu vaan aika ylläri enkä itse ole todellakaan niitä äitejä jotka koulaavat vauvojen perään. Lähinnä kärsimättömästi odotan poikamme kasvamista että pääsemme oikeasti liikkeelle kunnolla.
Meillä on myös tehty niin että on ns. vapaaillat kummalakin kaksi kertaa viikossa jollon voi tehdä mitä haluaa. Sillon on myös pakko lähteä kotoa vaikka vain elokuviin jos ei muuta. Muuten jämähdämme liiaksi sisälle emmekä enää harrasta. Pari iltaa on pyhitetty kotona olemiselle, ja viikonloppupäiviä somplitaan tilanteen mukaan. Sovimme myös että miehellä on uintipäivä lauantaiaamuna ja minulla sunnuntaiaamuna.
Tällöin myös lapsen nukuttamiset ovat menneet aika tasan ja muu hoitaminen. Saan nukkua yhden yön viikossa ilman heräämistä, mutta muuten nousen kyllä ylös koska mies lähtee aikasin töihin ja me venymme pojan kanssa nukkumassa yhdeksään asti aamulla.
Tottakai tähän vaikuttaa se että poikamme on todella helppohoitoinen, ei ole sairastellut mitään. Ja miehen työ on suhteellisen lähellä vaikka ei minkään helpon matkan päässä ja se on säännöllistä päivätyötä jossa viikonloput ovat vapaat.
Sen sijaan vaikeuksia on tullut omasta synnytyksenjälkeisestä masennuksesta ja minipillereiden hormooneista jotka ovat saaneet elämästä hyvin hankalaa. Riidoilta ei todellakaan olla vältytty, mutta mikään ei koskaan oikeasti ole johtunut miehestäni vaan omasta väsymyksestäni ja hormooneistani.
Kiitän sydämestäni miestäni joka on jättänyt omia asioitaan tekemättä takiani ollessaan tukenani näinä kuukausina. - Väsy äiti
Hinku oli kyllä jälkikasvua saada mutta jo synnytyslaitoksella kävi selväksi että työt menee edelle oli mamma kuinka poikki tai sektiohaava auki tahansa. Poika on pian vuoden eikä mies ole ollut päivääkään kokonaan kotona, ei edes viikonloppuna. Töitä tekee keskimäärin 11tuntia päivässä (yrittäjä) ja viikonloppuja päälle on joko töissä, pelaamassa vitun harrastelentopalloa, moottorikelkkailee ryyppää tai on jossain vitun talkoissa sukulaisukkojen kaa. Päivääkään ei oo ollut kotona silleen että esim ois pojan kanssa että minä saisin vähän huilia, yhtään yötä ei oo heräilly pojan kaa että oisin saanu ite nukkua koko yön läpi. Kertaakaan ei oo yli kolmee tuntia kerrallaan ollut lapsen kanssa että olisin saanu esim käydä RAUHASSA asioilla.. Ja isyysloma? No oli periaatteessa käytännössä kyllä töitä teki senkin ajan. Vauva on ollut ihan käsittämättömän haasteellinen nukkumisineen ja nitinatinoineen olen ihan täysin hermoraunio mutta jaksettava on en oikein voi lastani sivuunkaan laittaa omien tarpeideni edelle. Joskus on mummolassa muutaman tunnin kun on asioita pakko hoitaa tai jos ihan todella pakko on minun huilata..
Mutta kyllä ukko viittii natista että ei tule hellyyttä emännältä no ei vittu tule kun ei vittu jaksa eikä enää kiinnosta kun en piiruakaan saa kotiapua. Ukon jälkiä saa kerätä pitkin päivää ja pyykit pitäs olla pestynä ja kaupassa käytynä ja ruuat tehtynä ja siitäkin uskaltaa vielä motkottaa kun ei oo sitä jauhelihaa joka päivä.
Järki meni jo ajat sitten yritän vaan jotekin päivästä toiseen selvitä että pojalla on asiat kunnossa. Perhe-elämää tämä ei ole enkä ole onnellinen parisuhteessani todellakaan. Kiitollinen olen vaan terveestä lapsesta. Työpaikkakin meni alta äitiysloman aikana kun firma meni konkkaan kyllä tässä tyhjän päällä ollaan ja vituttaa kaikki. Mutta lapsi on tärkein ja menee kaiken edelle. Sitä vaan en tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan kun virtaa ja aikaa esim. töihin lähdön suunnitteluun ei juuri oo kun ois noita papereita vähän parempiinkin hommiin kun ois vaan paikkoja auki mihin mennä..
Varmaan edessä on ero että mies tajuaa että lapselleen vois antaa aikaa myös jos mulle ei voi. Ei mua enää kiinnostakaan kyllä, on osoittanut mikä idiootti on.- Väsy äiti
lisää että täällä äiti hoitaa myös pihatyöt ja autojen huollot yms koska "sinähän autolla ajat ja pihoja kattelet"..
- äitiloppu
Väsy äiti kirjoitti:
lisää että täällä äiti hoitaa myös pihatyöt ja autojen huollot yms koska "sinähän autolla ajat ja pihoja kattelet"..
Oli taas niin kuin omasta kynästä, oma mieheni myös yrittäjä ja muutenkin melko itsekeskeinen ihminen. Hänen mielestään lastenhoito ei ole mitään työtä, vaan yhtä hauskaa ja huvia vaan. Ja eipä tuo minun edellinenkään työni kuulemma oikeaa työtä ollut, koska oli sisätyötä (suht siistiä sellaista) eikä siitä maksettu kuin murto-osa hänen palkastaan. Hänelle ei meinaa mitään se, että työmoraalini on aina ollut korkea: kahdeksan vuoden aikana pidin tasan 4 päivää sairaslomaa, aina joustin, tuli töihin kutsuttaessa ja jäin aina pyydettäessä ylitöihin, ja lisäksi sen yritykse ruumiillisimmat hommat jäivät myös minulla. Mutta ei se ollut oikaa työtä. Mies sanookin aina, että tekisit jotain oikeaa työtä joskus, niin et ikinä enää kehtaisi valittaa väsymstä tms... niinpä niin. Minä hoidan lapsen 99,99999...-prosenttisesti itse ja kohta lapsia on jo kaksi. Ilman sisareni ja äitini apua, en olisi saanut tuntiakaan vapaata tähän mennessä (lapsi 2-vuotias). On se mieskin oppinut luottamaan siihen, että muut auttavat, paitsi hän.
- t0tt4
Tuommoisia miehet vaan ovat, toinen toistaan pahempia tapauksia. En ole nähnyt yhtään miestä joka panostaisi perheeseensä eikä kumma kun sellaisia ei ole. Harrastukset ja työt ovat aina etusijalla, kotona ollaan passattavia lapsia.
Mutta tällaista se elämä vaan on. - Väsyäiti
äitiloppu kirjoitti:
Oli taas niin kuin omasta kynästä, oma mieheni myös yrittäjä ja muutenkin melko itsekeskeinen ihminen. Hänen mielestään lastenhoito ei ole mitään työtä, vaan yhtä hauskaa ja huvia vaan. Ja eipä tuo minun edellinenkään työni kuulemma oikeaa työtä ollut, koska oli sisätyötä (suht siistiä sellaista) eikä siitä maksettu kuin murto-osa hänen palkastaan. Hänelle ei meinaa mitään se, että työmoraalini on aina ollut korkea: kahdeksan vuoden aikana pidin tasan 4 päivää sairaslomaa, aina joustin, tuli töihin kutsuttaessa ja jäin aina pyydettäessä ylitöihin, ja lisäksi sen yritykse ruumiillisimmat hommat jäivät myös minulla. Mutta ei se ollut oikaa työtä. Mies sanookin aina, että tekisit jotain oikeaa työtä joskus, niin et ikinä enää kehtaisi valittaa väsymstä tms... niinpä niin. Minä hoidan lapsen 99,99999...-prosenttisesti itse ja kohta lapsia on jo kaksi. Ilman sisareni ja äitini apua, en olisi saanut tuntiakaan vapaata tähän mennessä (lapsi 2-vuotias). On se mieskin oppinut luottamaan siihen, että muut auttavat, paitsi hän.
Missä se raja menee kun saa lähtee lapsi kainalossa ovet paukkuen pellolle tästä. Otan jo vittuiluna ja epäkunnioituksena sen että saan olla ihan kuinka loppu ja rikki tahansa niin toinen ei ole huomaavinaankaan. En pääse edes vittu lenkille saati tyttöjen kanssa yhtään iltaa istumaan. Aina otettava muksu mukaan.
Toisesta kaupungista saisin töitä heti, hyvän palkan ja lapsen kunnon hoitopaikkaan, tässä tuppukylässä mulle ei ole oman alan töitä. Ja nyt ollaan jumissa tässä kun miehellä yritys täällä. Oon niin kypsä lähteen vittuun kokonaan tästä kaikesta. Olen kuulemma vaan huono äiti jos lähen lapsen kanssa toiseen paikkaan asumaan. Lapsihan ansaitsee kuulemma isänkin. Ainiin kuka unohti että missä se isä v*u on kun sitä tarvitaan?!!!!!! V* siellä lentopallokentällä. Eipä paljoo kotona näy ja jos joskus näkyy niin a)lapsi nukkuu vielä yöunia tai b)lapsi nukkuu jo yöunia..
Emmä käsitä mitä sillä päässä liikkuu..
- asdfad
Meillä mies joutui alusta lähtien osallistumaan tosi paljon vauvan hoitamiseen ja kotitöihin, koska itsellä oli joku paha Baby Blues alussa, olin aivan sekaisin ja synnytyksestä toipuminen kesti aikansa minulla...Nykyään (tyttö 10kk) teen suurimman osan kotitöistä, koska mies töissä päivällä ja kun vauva nukkuu, niin kyllähän siinä välissä ehtii ruoan tekemään tai siivoamaan, ne siis teen lähes aina itse. Joskus mies kokkaa tai siivoo keittiötä illalla/viikonloppuna, mutta useimmiten minä. Käymme miehen kanssa vuorotellen kaupassa ja molemmat hoitaa pyykin pesut, joten ne menee 50-50. Lisäksi mies hoitaa kaikki meidän ulkotyöt, autoon liittyvät jutut yms. ja talousasiat (laskut yms. kun yhteiset rahat). Kun mies on kotona, hoidamme molemmat vauvaa siten, että molemmilla on joka ilta edes pieni hetki omaa aikaa ja viikonloppuisin vuorottelemme aamuvuoroissa, niin kumpikin saa nukkua yhtenä aamuna pitkään. Minä hoidan tyttöä aina yöllä jos hän herää ja mies ottaa joskus viikolla tytön aamulla, niin itse saan nukkua 30min-1h pitempään ennen kuin hän lähtee töihin. Mielestäni itselläni on lepposempaa kotona kuin miehellä töissä, joten kotityöt kuuluvatkin enemmäksi minulle (siivous, kokkaus).
- Yhteinen asia
Ja kyllähän se niin on, ettei naisella ole mikään velvollisuus yksin pyörittää kotia. Meillä tietty minä hoidan suhteessa enemmän vauvaa, koska kotona vauvan kanssa olen. Mutta kun mies tulee töistä kotiin, niin kyllä hän mukisematta vauvaa hoitaa ja on hänen kanssaan. Tietty, jos mä tavallaan omisin lapsen, niin ei mies niin paljon vauvan kanssa olisi. Varmasti sylissä pitäisi jne., mutta kyllä uskon, että saisin vaipan vaihdot yms. tehdä. Mutta kummallekin ne kuuluu, yhdessähän se vauva on tehty ja uskoisin, että siten miehen suhde vauvaan tulee läheisemmäksi mitä enemmän touhuaa vauvan kanssa. Ei kannata luovuttaa, vaikka mies suuttuisikin. Siksihän se aina niin tekee, jos helpommalla siten on päässyt. Kannattaa välillä lähteä yksin jonnekin, että mies tosissaan joutuu ottamaan vastuun vauvanhoidosta. Ja pitää myös luottaa siihen mieheen, että kyllä hänkin osaa, vaikkei samalla tavalla asioita teekään.
Siivoukset saisin minä hoitaa, jos mies saisi sen päättää. Ja tietty toisinpäinkin mies saisi siivoukset hoitaa, jos se musta olisi kiinni;) Mutta kumpikin siivoaa, ajoittain tosin "pitkin hampain".- ihan tyytyväinen
meillä mies osallistuu ihan samalla tavalla vauvan hoitoon kun minäkin.heräs yöllä syöttämään sillonku vauva vielä öisin. söi. hoitaa tyttöäjos mula jotain menoa. vaihtaa vaipat ja kylvettää... ainut mitä ei oikeen haua tehdä on pukea ulkovaatteita kun tyttö vihaa sitä enemmän kun mitään muuta. ei oo myöskään montaa kertaa laittanut nukkumaan kun niiinä kertoina kun on laittanut niin tyttö on tapellut kun viimistä päivää vastaan!
- TiinaMarjaLeena
ihan tyytyväinen kirjoitti:
meillä mies osallistuu ihan samalla tavalla vauvan hoitoon kun minäkin.heräs yöllä syöttämään sillonku vauva vielä öisin. söi. hoitaa tyttöäjos mula jotain menoa. vaihtaa vaipat ja kylvettää... ainut mitä ei oikeen haua tehdä on pukea ulkovaatteita kun tyttö vihaa sitä enemmän kun mitään muuta. ei oo myöskään montaa kertaa laittanut nukkumaan kun niiinä kertoina kun on laittanut niin tyttö on tapellut kun viimistä päivää vastaan!
Tuossa aiemminkin joku sanoi ettei ole nähnyt yhtään miestä joka panostaisi perheeseensä, eikä kumma kun sellaisia ei ole. No, kyllä sellaisia on! Minun laajassa tuttavapiirissäni 99% miehistä, esimerkiksi. Tiedän pari tapausta jotka ovat tuollaisia kuin te olette kuvailleet ja ne ovatkin niitä yleisen kauhistelun kohteita, että miten joku on voinut löytää niin laiskan miehen! Meillä on puolivuotias tytär, jonka hoidossa (niin, ja myös kodinhoidossa) mies on alusta asti ollut tasavertaisesti mukana. Tiedän myös monia perheitä joissa mies on se päävastuullinen kaikesta. Joten, kyllä nuo taitavat olla sitä vähemmistöä nuo laiskamadot, etsikää paremmat ukot!
- jaahashoo
TiinaMarjaLeena kirjoitti:
Tuossa aiemminkin joku sanoi ettei ole nähnyt yhtään miestä joka panostaisi perheeseensä, eikä kumma kun sellaisia ei ole. No, kyllä sellaisia on! Minun laajassa tuttavapiirissäni 99% miehistä, esimerkiksi. Tiedän pari tapausta jotka ovat tuollaisia kuin te olette kuvailleet ja ne ovatkin niitä yleisen kauhistelun kohteita, että miten joku on voinut löytää niin laiskan miehen! Meillä on puolivuotias tytär, jonka hoidossa (niin, ja myös kodinhoidossa) mies on alusta asti ollut tasavertaisesti mukana. Tiedän myös monia perheitä joissa mies on se päävastuullinen kaikesta. Joten, kyllä nuo taitavat olla sitä vähemmistöä nuo laiskamadot, etsikää paremmat ukot!
lähipiirissämme on pieniä lapsia sisältäviä perheitä 6 ja vain yhdessä mies tasavertaisesti hoitaa lapsia ja osallistuu kotitöihin. Muissa perheissä pääasiallisesti äidin vastuulle jää niin lapset kuin kotityöt.
"Tiedän myös monia perheitä joissa mies on se päävastuullinen kaikesta."
En tiedä yhtään, vaikka tuttavapiiri on tosi laaja. - äitiloppu
TiinaMarjaLeena kirjoitti:
Tuossa aiemminkin joku sanoi ettei ole nähnyt yhtään miestä joka panostaisi perheeseensä, eikä kumma kun sellaisia ei ole. No, kyllä sellaisia on! Minun laajassa tuttavapiirissäni 99% miehistä, esimerkiksi. Tiedän pari tapausta jotka ovat tuollaisia kuin te olette kuvailleet ja ne ovatkin niitä yleisen kauhistelun kohteita, että miten joku on voinut löytää niin laiskan miehen! Meillä on puolivuotias tytär, jonka hoidossa (niin, ja myös kodinhoidossa) mies on alusta asti ollut tasavertaisesti mukana. Tiedän myös monia perheitä joissa mies on se päävastuullinen kaikesta. Joten, kyllä nuo taitavat olla sitä vähemmistöä nuo laiskamadot, etsikää paremmat ukot!
Omassa lähipiirissä ei kyllä taida olla yhtään isää, joka tasapuolisesti osalllistuisi lastenhoitoon ja kodin askareisiin omien töidensä jälkeen. Kaikki tosin osallistúvat enemmän kuin oma mieheni. Kuitenkaan laiskuudesta ei oman mieheni kohdalla ainakaan ole kyse. Töissä tuo näyttää viihtyvän turhakin ahkerasti. Työnarkomaani kun on, ja töiden jälkeen löytyy aina muuta työtä, kuten autojen/prätkien laitto, hallin siivoilu, paperihommia ja sitten jos mies omiin töihinsä kyllästyy, hän päättää viettää vapaa-aikaansa, joka ei sekään perheen kanssa vietettyyn aikaan kuulu.
Laiskuudesta ei ainakaan ole kyse. Näköjään valitsin aikoinaan miehekseni oman isäni täydellisen vastakohdan, mutta enpä sitten tajunnut, ettei se liiankaan ahkera ja pakonomainen työnteko hyvä asia on, kun ne oikeasti tärkeämmät asiat tuppaavat jäämään toisarvoisiksi elämänasioiksi.
Kuinka paljon sinun miehesi tekee töitä vuorokaudessa?
Minun mieheni tekee keskimäärin 12 tuntia, usein paljon enemmänkin. Ja jos tulee sitä vapaa-aikaa, hän ei yksnkertaisesti osaa olla tekemättä mitään, vaan niitä hommia on äkkiä pakko keksiä lisää vaikka väkisin. Ei vain osaa tulla kotiin ja vain olla meidän tai lasten kanssa.
- sagulita
että huonot miehet on esillä siksi että niistä voi valittaa. Kun on tyytyväinen ei ole aihetta valittaa joten niistä ei tiedetä. Kyllä kunnon miehiä on ja jos omaansa ei ole tyytyväinen niin kannattaa miettiä suhteensa laatua. Aivan samanlailla on huonoja äitejä jotka jättävät kaiken miestensä vastuulle. Näistä asioista ei vaan puhuta samalla tavalla. Lieneekö jokin tabu?
- hyvät ihmiset
Ettei tarvisi niin paljon jälkikäteen harmitella niin kannattaisi varmaan suhteen alussa keskustella asioista, monista asioista, puolison kanssa kuinka ne hoidetaan. Yhteinen linja olisi hyvä löytää jo ennen kun se on liian myöhäistä. Jossain parisuhde psykologiassa oli juttua siitä että kun suhde on alussa mennään vaan hurmoksessa niin unohdetaan jutella tärkeistäasioista, joo ei nyt viikon jälkeen vielä tarvitse vakavaksi heittää mutta kyllä me mihen kanssa juteltiin lapsista ennen kuin edes niitä oikeasti ajattelimme yrittää. Niin siinä oli myös juttua että monilla naisilla on liian voimaksa hoivavietti alussa jolloin hoivaa miestä tavallaan niin kuin liikaa ja mies tottuu tähän, jolloin on vaikea enään muuttaa tapojaan myöhemmin vaikka haluaisikin. Myös rahankäyttö on yksi tärkeimmistä keskustelun aiheista suhteen alussa jotta linja olisi sama. Millä tavalle suhteessa rahaa käytetään. Nämä asiat ovat tärkeitä ja kaikista niistä kannattaa keskustella j ayleisetikin luoda hyvää ja tasapainoista suhdetta alussa kun ei ole ylimääräisiä jotka sitä vähän keinuttaa, asuntolainat, lapset, talot, koirat, ym..
Mutta itse olen hämilläni kuinka paljon tuntuu suhteissa olevan ongelmia. Keskustelu yhetys olisi erittäin täerkeätä ja toisen arvostus eikä tosita saa pitää istestäänselvänä. Suhdetta pitää hoitaa ja ylläpitää. ei se itsestään jaksa kauhen kauaa hyvänä pysyä niin kuin ei mikään muukaan tässä elämässä ilman huoltoa pelaa.
Meillä on tapaan huomioida toista jo ihan pienissä asioissa. Kiitos kun laitoit tiskin. Kiva kun veit roskat. Ihana kun laitoit pyykkit. Nämä sanat kuuluvat molempien suusta. Meillä ei ole mikään kotiaskare itsestäänselvää kumpi sen tekee. Yhdessä eletään yhdessä hoidetaan, yhteinen koti ja parisuhde sekä yhteiset lapset.
Mutta uskon että meidän parisuhteen toimivuuden takuu on hyvä puheyhteys. Aina kerrotaan kun jokin pienikin asia harmittaa. Kumpikin haluaa parasta toiselleen ja tehdä asiat niin että toisen on hyvä olla. Aina huomioidaa toisemme ja huomioidaan toisen tekemät jutut ja ollaan iloisia tehdystä hommista.
Hetki sitten mies sanoi meidän pojalle -mennääs me pojat iltapesulle, potalle ja iltapalalle niin saa äiti hetken omaarauhaa. Näin tule huoneeseen hiljaista ja pojat lähti omiin hommiin. Ei tarvinut pyytää, tuli isin suusta ihan oma-aloitteisesti. Ja niin myös isi hoitaa nyt poikaa öisin kun imetys on loppunut ja isinkin on helppo osallistu. On äidin vuoro nukkua öisin kun äiti hoisi 10kk poikaa joka yö ihan omasta tahdostaan.
...tämän kirjoituksen kirjoitettuani huomaan, että olen todella onnellinen!...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu51649Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)251421- 131119
- 61081
Tähdet, tähdet -tippuja Kake Randelin tilittää avoimena: "Tämä on viihdyttämistä, eikä sitä..."
ISO kiitos Kake lauluistasi!Nyt ei vaan studioyleisö lämmennyt. Olet legenda! Lue Kake Randelinin mietteet: https://w201072- 5981
- 6964
- 5955
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais1942- 6934