Kokemuksia & käsityksiä jälleensyntymisestä?

Suuret kiitokset komeasta vastauksestasi!

Kumarran syvään näin perusteellisten ja analyyttisesti muodostettujen vastausten edessä. KIITOS!

Uusia näkemyksiä kaivataan toki yhä ;)

jpvaat kirjoitti:

Kumarran syvään näin perusteellisten ja analyyttisesti muodostettujen vastausten edessä. KIITOS!

Uusia näkemyksiä kaivataan toki yhä ;)

Aivan samansuuntaisia kokemuksia ja mielipiteitä itsellänikin. Uskon jälleensyntymäänkin, Uskon Jumalaan, Jeesukseen,
Raamattuun, omalla tavallani, joka ei stikkaa yhteen kaikessa minkään kirkon, eikä herätysliikkeen
opetuksen kanssa. siksi en kuulu jäsenenä mihinkään, koska se sitoo liikaa.

Olen kokenut tuonpuoleisen asiota hyvin monipuolisesti ja saanut opastusta etsiä totuutta.
Minulle on selvinnyt. että elämä jatkuu tietoisena, jopa paljon selkeämpänä astraalitasolla, kuin lihassa.
Vain sallittuna ja opastettuna olen tutustunut astraalitason ihmisiin ja heidän eloonsa. Joita en tässä voi tuoda esille.

jpvaat kirjoitti:

Kumarran syvään näin perusteellisten ja analyyttisesti muodostettujen vastausten edessä. KIITOS!

Uusia näkemyksiä kaivataan toki yhä ;)

Kiitän ja unohdin vielä mainita, että kuulun ev. lut. kirkoon. Olen tavallaan "universaali" uskossani ja voin siksi kuulua mihin tahansa uskontoon Siihen mihin vain satun milloinkin syntymään. Lapsuudessani ja nuoruudessani kristinusko tuntui hyvältä uskonnolta, joten siihen liittyy myös paljon hyviä muistoja ja muita "vaibreissoneita". Pidän myös siitä oikeanlaisesta nöyryydestä ja vaatimattomuudesta, sekä lähimmäisen pyyteettömästä palvelemisesta, mitkä liittyvät oleellisesti todelliseen kristinuskoon. ;)

Mitähän tarjoat tilalle? Sano suoraan vaan vaikka:

"Kuoleman jälkeen ihminen joutuu joko ikuiseen taivaaseen tai helvettiin!"

"Puheet reinkarnaatiosta ovat saatanan valhe"!

Saanen olla sitä mieltä, että tuollaiset jutut tuntuvat aika lapsellisilta? Jopa vainoharhaisilta.

Toki jos lähestymme asiaa vaikkapa science fictionin kautta, niin mistäs sitä tietää mikä "avaruuden paha alien" meitä saattaa tuolla jossain "rajan takana" odottaa? Esim. Babylon 5 scifi-sarja tarjoaa meille vision siitä mikä voisi olla meidänkin todellisuutta. Raamatussa "Jumalan pojat" sotivat keskenään kuin avaruuden sivilisaatiot konsanaan tuossa tv-sarjassa. Korkeammalla kehityksessä olevat olennot esittävät enkeleitä matalammilla kehityksen tasoilla oleville olennoille ja paha vaanii varjoissa. Vähän lapsellinen sarjahan se Babylon viisikin on, mutta eihän sadut olis yhtään niin jänniä, jos ne ei olis niin lapsellisiakin. Hyvä vs paha, kaunis vs ruma, tyhmä vs viisas jne. jne.

Eka kielilläpuhuminseni oli muuten aika jännä juttu. Se oli englantia ja itseasiassa pelasti minut erittäin typerältä teolta. Miksi demoni olisi halunnut estää minua tekemästä sellaista tekoa, joka olisi johtanut minut välittömästi mielisairaalaan tai vankilaan? Se mitä sanoin viittasi vielä voiumakkaasti siihen, että en ollut ensi kertaa tekemisissä tämän asian kanssa? Puhuin kielillä: "That's an old trick!" eli "Tuo on vanha temppu!" Miten se voi olla jo vanha? Olenko ollut samassa tilanteessa jossain toisessa elämässäni, sillä tämän elämäni aikana ei ole tapahtunut mitään vastaavaa? Lisäksi mukana oli voimakas tunne jostain aivan toisesta ajasta ja paikasta, tosin melkolailla samanlaisesta sivilisaatiosta kuin ihmis sellaisesta. Jonkin verran kuitenkin ihmissivilisaatiota kehittyneemmästä sivilisaatiosta. Hei, mähän elän scifielokuvassa!!!! Heh! ;)

Mä oonki katos tullut tuolta avaruuksista ja taistellut sekä näkyviä, että näkymättömiä olentoja vastaan jo kokonaisen aionin! Lentänyt avaruusaluksissa ja tehnyt vaikka mitä! :-0 Tää biisi kertookin "meikäläisistä"!!!

http://www.youtube.com/watch?v=2zt09A-Xd7o

Aatteles jos tää onki totta???? Lueppa Raamattua! Siellähän on "intergalaktista sotaa"!!!

;)

No, mun elämä ei ainakaan ole tylsää. Voisin syntyä vielä uudelleenkin. Ymmärrän kyllä sen, että joku toinen taas ei halua enää syntyä uudelleen. Musta kuitenkin tuntuu, että sellainen ihminen ei vaan tunne vielä itseään kovinkaan hyvin. Ei osaa oikein rakastaa itseään ja sitä kautta kaikkea muita ja Jumalaa. Tuskin kukaan haluaa kuitenkaan jättää oikeasti kouluaan kesken? Palkintona on jotain niin mahtavaa ja sen voi ihan jokainen meistä täällä saavuttaa! Enkä tarkoita nyt mitään taivaita ja paratiiseja sillä ne ovat oikeasti perin tylsiä paikkoja. Kuka välittää jostain kullasta, platinasta ja timanteista? Viisaus, ymmärrys ja rakkaus on ziljoonatriljoonabiljoona arvokkaampaa. Ja niiden avulla pärjää kaikkialla universumissa.

Mutta jos haluaa olla suuri, on ensin oltava pieni. Kyyneleet, veri ja hiki ovat tämän maailman ja sielumme rakennusaineita. Mutta ah niin kehittäviä! ;)

Usko sinä vaan siihen, että "Jeesus on ainoa tie" Sinulle se sitten on se "ainoa tie", mutta ei kuitenkaan välttämättä meille muille.

Ja se tosiaankin saa minutkin välillä turhautuneeksi, miten kehnosti ihmiset ovat elämänsä suunnitelleet. Se on kuitenkin vain meidän rajoittuneen näkökannamme synnyttämä illuusio. Ajatteletko sinä tekopyhästi nähdessäsi juopon tai prostitioidun, kiitos Jumalalle, että en ole tuollainen itse?

Kuten edellä kirjoitin, niin maailma on näennäisen kaaoottinen ja julma siksi, että tämä koko juttu ei paljastuisi liian aikaisin niille, jotka eivät vielä ymmärrä ja tiedä tarpeeksi. Armo onkin suuri niitä kohtaan, jotka eivät vielä paljoa tiedä ja ymmärrä. He saavat jopa ristiinnaulita niitä, jotka tietävät ja ymmärtävät.

Ja silloin kun kaikki paljastetaan, niin jokainen nauraa ja sanoo, että olisihan tuo pitänyt jo arvata! Yhtä "Star Warsiahan" tää koko juttu onkin. ;)

Se vaatiikin sitä lapsenkaltaisuutta, mitä Jeesuskin niin mainosti. Se ei ole kuitenkaan sama asia kuin lapsellisuus, sillä siihen eivät lapset edes koskaan syyllisty, vaan aikuiset!

Niinpä! Olemme todellakin "kadottaneet minäkuvamme"! Eikö Jeesuskin sanonut, että löytääkseen on ensin kadotettava? Jotain sinnepäin ainakin...

Toivotaan nyt, että tämä Stevenson pystyy todistamaan jälleensyntymisen roskaksi! Ei haittaa mua yhtään! Mua ei haittaa, oli se totuus sitten ihan mikä tahansa. Hulluudessani olen käynyt ne kaikki jo läpi. Haluaisinkin keksiä jotain ihan uutta, mutta se taitaa olla jo mahdotonta? Kaikki taitaakin olla jo keksitty? :/ Byääähhhhh.............

äijä, 40v kirjoitti:

Mitähän tarjoat tilalle? Sano suoraan vaan vaikka:

"Kuoleman jälkeen ihminen joutuu joko ikuiseen taivaaseen tai helvettiin!"

"Puheet reinkarnaatiosta ovat saatanan valhe"!

Saanen olla sitä mieltä, että tuollaiset jutut tuntuvat aika lapsellisilta? Jopa vainoharhaisilta.

Toki jos lähestymme asiaa vaikkapa science fictionin kautta, niin mistäs sitä tietää mikä "avaruuden paha alien" meitä saattaa tuolla jossain "rajan takana" odottaa? Esim. Babylon 5 scifi-sarja tarjoaa meille vision siitä mikä voisi olla meidänkin todellisuutta. Raamatussa "Jumalan pojat" sotivat keskenään kuin avaruuden sivilisaatiot konsanaan tuossa tv-sarjassa. Korkeammalla kehityksessä olevat olennot esittävät enkeleitä matalammilla kehityksen tasoilla oleville olennoille ja paha vaanii varjoissa. Vähän lapsellinen sarjahan se Babylon viisikin on, mutta eihän sadut olis yhtään niin jänniä, jos ne ei olis niin lapsellisiakin. Hyvä vs paha, kaunis vs ruma, tyhmä vs viisas jne. jne.

Eka kielilläpuhuminseni oli muuten aika jännä juttu. Se oli englantia ja itseasiassa pelasti minut erittäin typerältä teolta. Miksi demoni olisi halunnut estää minua tekemästä sellaista tekoa, joka olisi johtanut minut välittömästi mielisairaalaan tai vankilaan? Se mitä sanoin viittasi vielä voiumakkaasti siihen, että en ollut ensi kertaa tekemisissä tämän asian kanssa? Puhuin kielillä: "That's an old trick!" eli "Tuo on vanha temppu!" Miten se voi olla jo vanha? Olenko ollut samassa tilanteessa jossain toisessa elämässäni, sillä tämän elämäni aikana ei ole tapahtunut mitään vastaavaa? Lisäksi mukana oli voimakas tunne jostain aivan toisesta ajasta ja paikasta, tosin melkolailla samanlaisesta sivilisaatiosta kuin ihmis sellaisesta. Jonkin verran kuitenkin ihmissivilisaatiota kehittyneemmästä sivilisaatiosta. Hei, mähän elän scifielokuvassa!!!! Heh! ;)

Mä oonki katos tullut tuolta avaruuksista ja taistellut sekä näkyviä, että näkymättömiä olentoja vastaan jo kokonaisen aionin! Lentänyt avaruusaluksissa ja tehnyt vaikka mitä! :-0 Tää biisi kertookin "meikäläisistä"!!!

http://www.youtube.com/watch?v=2zt09A-Xd7o

Aatteles jos tää onki totta???? Lueppa Raamattua! Siellähän on "intergalaktista sotaa"!!!

;)

No, mun elämä ei ainakaan ole tylsää. Voisin syntyä vielä uudelleenkin. Ymmärrän kyllä sen, että joku toinen taas ei halua enää syntyä uudelleen. Musta kuitenkin tuntuu, että sellainen ihminen ei vaan tunne vielä itseään kovinkaan hyvin. Ei osaa oikein rakastaa itseään ja sitä kautta kaikkea muita ja Jumalaa. Tuskin kukaan haluaa kuitenkaan jättää oikeasti kouluaan kesken? Palkintona on jotain niin mahtavaa ja sen voi ihan jokainen meistä täällä saavuttaa! Enkä tarkoita nyt mitään taivaita ja paratiiseja sillä ne ovat oikeasti perin tylsiä paikkoja. Kuka välittää jostain kullasta, platinasta ja timanteista? Viisaus, ymmärrys ja rakkaus on ziljoonatriljoonabiljoona arvokkaampaa. Ja niiden avulla pärjää kaikkialla universumissa.

Mutta jos haluaa olla suuri, on ensin oltava pieni. Kyyneleet, veri ja hiki ovat tämän maailman ja sielumme rakennusaineita. Mutta ah niin kehittäviä! ;)

Usko sinä vaan siihen, että "Jeesus on ainoa tie" Sinulle se sitten on se "ainoa tie", mutta ei kuitenkaan välttämättä meille muille.

Ja se tosiaankin saa minutkin välillä turhautuneeksi, miten kehnosti ihmiset ovat elämänsä suunnitelleet. Se on kuitenkin vain meidän rajoittuneen näkökannamme synnyttämä illuusio. Ajatteletko sinä tekopyhästi nähdessäsi juopon tai prostitioidun, kiitos Jumalalle, että en ole tuollainen itse?

Kuten edellä kirjoitin, niin maailma on näennäisen kaaoottinen ja julma siksi, että tämä koko juttu ei paljastuisi liian aikaisin niille, jotka eivät vielä ymmärrä ja tiedä tarpeeksi. Armo onkin suuri niitä kohtaan, jotka eivät vielä paljoa tiedä ja ymmärrä. He saavat jopa ristiinnaulita niitä, jotka tietävät ja ymmärtävät.

Ja silloin kun kaikki paljastetaan, niin jokainen nauraa ja sanoo, että olisihan tuo pitänyt jo arvata! Yhtä "Star Warsiahan" tää koko juttu onkin. ;)

Se vaatiikin sitä lapsenkaltaisuutta, mitä Jeesuskin niin mainosti. Se ei ole kuitenkaan sama asia kuin lapsellisuus, sillä siihen eivät lapset edes koskaan syyllisty, vaan aikuiset!

Niinpä! Olemme todellakin "kadottaneet minäkuvamme"! Eikö Jeesuskin sanonut, että löytääkseen on ensin kadotettava? Jotain sinnepäin ainakin...

Toivotaan nyt, että tämä Stevenson pystyy todistamaan jälleensyntymisen roskaksi! Ei haittaa mua yhtään! Mua ei haittaa, oli se totuus sitten ihan mikä tahansa. Hulluudessani olen käynyt ne kaikki jo läpi. Haluaisinkin keksiä jotain ihan uutta, mutta se taitaa olla jo mahdotonta? Kaikki taitaakin olla jo keksitty? :/ Byääähhhhh.............

Lue lisää

>Saanen olla sitä mieltä, että tuollaiset jutut tuntuvat aika lapsellisilta? Jopa vainoharhaisilta.<

Saat toki olla. Mutta ei mielipiteet muuta J:n luomaa todellisuutta ja tosiasioita muuksi.

>Miksi demoni olisi halunnut estää minua tekemästä sellaista tekoa, joka olisi johtanut minut välittömästi mielisairaalaan tai vankilaan?<

Esimerkiksi siksi, että saisi mielesi vangittua uskomaan jälleensyntymiseen.

>Ymmärrän kyllä sen, että joku toinen taas ei halua enää syntyä uudelleen. Musta kuitenkin tuntuu, että sellainen ihminen ei vaan tunne vielä itseään kovinkaan hyvin. Ei osaa oikein rakastaa itseään ja sitä kautta kaikkea muita ja Jumalaa.<

Kummallisia ajatuskiemuroita, suorastaan hakemalla haettuja selitysviritelmiä. En ole koskaan ajatellut syntyväni monta kertaa, mutta ei se ole tehnyt minusta itselleni tuntematonta, itseäni ja muita rakastamatonta. 8–O Aika nuoresta asti olen itseäni tutkaillut, syitä ja selityksiä olemukseeni haeskellut.

>Enkä tarkoita nyt mitään taivaita ja paratiiseja sillä ne ovat oikeasti perin tylsiä paikkoja. Kuka välittää jostain kullasta, platinasta ja timanteista? Viisaus, ymmärrys ja rakkaus on ziljoonatriljoonabiljoona arvokkaampaa. Ja niiden avulla pärjää kaikkialla universumissa.

Mistä tiedät että taivas olisi tylsä paikka? Ethän ole kokenut taivasta, joten aika typerää on tuollainen lapsellinen uhoaminen timanttien ja kullan vähäpätöisyydestä. Juuri taivaassa ON rakkautta, viisautta ja ymmärrystä. Ja valoa, jossa ei ole lainkaan varjoja.

>Usko sinä vaan siihen, että "Jeesus on ainoa tie" Sinulle se sitten on se "ainoa tie", mutta ei kuitenkaan välttämättä meille muille.<

Kyllä se on kaikille sama tie. Ihmisen mielipide ei sitä muuksi muuta.

>Ajatteletko sinä tekopyhästi nähdessäsi juopon tai prostitioidun, kiitos Jumalalle, että en ole tuollainen itse<

Ja mistähän noin luulet?

>Se vaatiikin sitä lapsenkaltaisuutta, mitä Jeesuskin niin mainosti<

Juuri niin, joten ota Jeesus vastaan lapsenkaltaisesti.

>Olemme todellakin "kadottaneet minäkuvamme"! Eikö Jeesuskin sanonut, että löytääkseen on ensin kadotettava?<

Joten antakaa Jeesuksen löytää teidät ja antaa uusi identiteetti Hänessä.

>Toivotaan nyt, että tämä Stevenson pystyy todistamaan jälleensyntymisen roskaksi!<

No siihen ei enää kykene, koska on kuollut.

käsitteissä kirjoitti:

>Saanen olla sitä mieltä, että tuollaiset jutut tuntuvat aika lapsellisilta? Jopa vainoharhaisilta.<

Saat toki olla. Mutta ei mielipiteet muuta J:n luomaa todellisuutta ja tosiasioita muuksi.

>Miksi demoni olisi halunnut estää minua tekemästä sellaista tekoa, joka olisi johtanut minut välittömästi mielisairaalaan tai vankilaan?<

Esimerkiksi siksi, että saisi mielesi vangittua uskomaan jälleensyntymiseen.

>Ymmärrän kyllä sen, että joku toinen taas ei halua enää syntyä uudelleen. Musta kuitenkin tuntuu, että sellainen ihminen ei vaan tunne vielä itseään kovinkaan hyvin. Ei osaa oikein rakastaa itseään ja sitä kautta kaikkea muita ja Jumalaa.<

Kummallisia ajatuskiemuroita, suorastaan hakemalla haettuja selitysviritelmiä. En ole koskaan ajatellut syntyväni monta kertaa, mutta ei se ole tehnyt minusta itselleni tuntematonta, itseäni ja muita rakastamatonta. 8–O Aika nuoresta asti olen itseäni tutkaillut, syitä ja selityksiä olemukseeni haeskellut.

>Enkä tarkoita nyt mitään taivaita ja paratiiseja sillä ne ovat oikeasti perin tylsiä paikkoja. Kuka välittää jostain kullasta, platinasta ja timanteista? Viisaus, ymmärrys ja rakkaus on ziljoonatriljoonabiljoona arvokkaampaa. Ja niiden avulla pärjää kaikkialla universumissa.

Mistä tiedät että taivas olisi tylsä paikka? Ethän ole kokenut taivasta, joten aika typerää on tuollainen lapsellinen uhoaminen timanttien ja kullan vähäpätöisyydestä. Juuri taivaassa ON rakkautta, viisautta ja ymmärrystä. Ja valoa, jossa ei ole lainkaan varjoja.

>Usko sinä vaan siihen, että "Jeesus on ainoa tie" Sinulle se sitten on se "ainoa tie", mutta ei kuitenkaan välttämättä meille muille.<

Kyllä se on kaikille sama tie. Ihmisen mielipide ei sitä muuksi muuta.

>Ajatteletko sinä tekopyhästi nähdessäsi juopon tai prostitioidun, kiitos Jumalalle, että en ole tuollainen itse<

Ja mistähän noin luulet?

>Se vaatiikin sitä lapsenkaltaisuutta, mitä Jeesuskin niin mainosti<

Juuri niin, joten ota Jeesus vastaan lapsenkaltaisesti.

>Olemme todellakin "kadottaneet minäkuvamme"! Eikö Jeesuskin sanonut, että löytääkseen on ensin kadotettava?<

Joten antakaa Jeesuksen löytää teidät ja antaa uusi identiteetti Hänessä.

>Toivotaan nyt, että tämä Stevenson pystyy todistamaan jälleensyntymisen roskaksi!<

No siihen ei enää kykene, koska on kuollut.

Lue lisää

Oliko sulla sunnuntai erityisen hyvä päivä? Olitko seurakunnassa visiitillä? Meinaan vaan, kun olet yleensä kiukkunen, kuin ampiainen syksyllä. ;)

>>Esimerkiksi siksi, että saisi mielesi vangittua uskomaan jälleensyntymiseen.>Kummallisia ajatuskiemuroita, suorastaan hakemalla haettuja selitysviritelmiä. En ole koskaan ajatellut syntyväni monta kertaa, mutta ei se ole tehnyt minusta itselleni tuntematonta, itseäni ja muita rakastamatonta. 8–O Aika nuoresta asti olen itseäni tutkaillut, syitä ja selityksiä olemukseeni haeskellut.>Mistä tiedät että taivas olisi tylsä paikka? Ethän ole kokenut taivasta, joten aika typerää on tuollainen lapsellinen uhoaminen timanttien ja kullan vähäpätöisyydestä. Juuri taivaassa ON rakkautta, viisautta ja ymmärrystä. Ja valoa, jossa ei ole lainkaan varjoja.>Kyllä se on kaikille sama tie. Ihmisen mielipide ei sitä muuksi muuta.>Ja mistähän noin luulet?>Juuri niin, joten ota Jeesus vastaan lapsenkaltaisesti.>Joten antakaa Jeesuksen löytää teidät ja antaa uusi identiteetti Hänessä.>No siihen ei enää kykene, koska on kuollut.

äijä, 40 kirjoitti:

Oliko sulla sunnuntai erityisen hyvä päivä? Olitko seurakunnassa visiitillä? Meinaan vaan, kun olet yleensä kiukkunen, kuin ampiainen syksyllä. ;)

>>Esimerkiksi siksi, että saisi mielesi vangittua uskomaan jälleensyntymiseen.>Kummallisia ajatuskiemuroita, suorastaan hakemalla haettuja selitysviritelmiä. En ole koskaan ajatellut syntyväni monta kertaa, mutta ei se ole tehnyt minusta itselleni tuntematonta, itseäni ja muita rakastamatonta. 8–O Aika nuoresta asti olen itseäni tutkaillut, syitä ja selityksiä olemukseeni haeskellut.>Mistä tiedät että taivas olisi tylsä paikka? Ethän ole kokenut taivasta, joten aika typerää on tuollainen lapsellinen uhoaminen timanttien ja kullan vähäpätöisyydestä. Juuri taivaassa ON rakkautta, viisautta ja ymmärrystä. Ja valoa, jossa ei ole lainkaan varjoja.>Kyllä se on kaikille sama tie. Ihmisen mielipide ei sitä muuksi muuta.>Ja mistähän noin luulet?>Juuri niin, joten ota Jeesus vastaan lapsenkaltaisesti.>Joten antakaa Jeesuksen löytää teidät ja antaa uusi identiteetti Hänessä.>No siihen ei enää kykene, koska on kuollut.

Lue lisää

Kuulostaa ihan vänkikseltä.
Jälleensyntyjillä (melkein kaikilla) on tapana olettaa jotakin ja uskoa siihen olettamukseensa. Yleensä heidän oletuksensa menevät metssän.

vai mitä? kirjoitti:

Kuulostaa ihan vänkikseltä.
Jälleensyntyjillä (melkein kaikilla) on tapana olettaa jotakin ja uskoa siihen olettamukseensa. Yleensä heidän oletuksensa menevät metssän.

Lue lisää

No, sehän on mukavaa, että kuulostan itseltäni, enkä joltain muulta! Ehkä mullakin on ihan omanlaisensa persoona, vaikka aika multipersoona kuvittelenkin olevani? ;)

Enkä olettele, vaan pohdin lähinnä niitä todennäköisyyksiä. Yleensä lähden kuitenkin siitä liikkeelle, että jokin järkihän tämän kaiken takana on oltava? Kutsuttakoon sitä sitten Jumalaksi, Taoksi tai ihan miksi tahansa. Ei ole ainakaan multa mitenkään pois.

Ateismi on tylsää, uskonnot liian lapsellisia ja kaikki muukin ihmisten touhu aika rajoittunutta. Vähän kun joutuis kuuntelemaan aina samaa musiikkia. Kaikkiruokaisuus kaiken suhteen onkin se "juttu" mistä meikä diggailee!

Mielummin olen sitten tällänen "universaali mielipuoli", joka ottaa rennosti ja tutkii universumia mahdollisimman avoimin mielin. Silleen niinku lapsi, joka näkee vain sen mikä on näkyvillä, eikä pohdi liikoja ja harhaisia juttuja. Toki aikoinaan pohdin asioita aivan liikaa, ja se ei ollut oikein hyväksi terveydelleni. Onneksi vanhetessani jalkani ovat vain pysyneet tiukemmin maassa. Se onkin hyvä juttu siinä vanhenemisessa. Elämä ei ole tullut helpommaksi, mutta asenne ja kaikki muukin suhtautuminen on muuttunut varsin tyyneksi. Eihän tässä mitään jumalia olla, mutta muuten menee varsin mukavasti.

Mulla onkin nyt sellanen projekti käynnissä, että yritän parantaa skitsofreniani. Tulokset ovatkin aika lupaavat tällä hetkellä. Saattaapi olla, että osa siitä johtuukin kilpirauhashormonin vajaatoiminnasta? Saas nähdä alanko puhuakielilläkin ihan päivittäin? Alan kohta kirjotella tännekin kielillä ;)

Ja jälleensyntyminen on mulle ihan samantekevää. Näkeehän sen kun kattoo ihmiskuntaa, että on ihan sama uskooko ne kuu-ukkoihin tai reinkarnaatioon. Samalla tavalla ne hakkaa päätänsä puuhun, vaikka uskoisivat mihin! Kun ei sitä oikein muuten millään tunnu oppivan sitä, että pitäs olla mahdollisimman kiltti muille. Ei tartte kuitenkaan nuoleskella muiden hanureita, vaikka sekin toki voi olla joskus ihan hauskaakin.

Mitäs jos jonain päivänä ihmisille sanottaisiin, että meitä kaikkia odottaa ihana paikka tuolla rajan toisella puolella. Alkaisko ne tappaa heti itseään, kun tietäisivät pääsevänsä parempaan paikkaan? Siksi varmaan tarvitaankin kaikenlaisia inhottaviakin uskomuksia, että jengi yrittäis edes jotenkin elää täällä ihmisiksi. Mun mielestäni se on vaan hyvä, että on kaikenlaisia vastakkaisiakin näkemyksiä, vaikka ne oliskin ihan älyvapaita. Maailmassa ei olis varmaan paljon huumoriakaan, jos ei olis näitä vastakkain asetteluita?

Tosin jotkut on fiksuja ja jopa viisaitakin. Televisiossa voiskin olla sellanen "Suomen viisain ihminen" kilpailu. No, se tuleekin kyllä joskus tulevaisuudessa. Sitten kun ihmiset on lopen kyllästyneitä tähän nykyajan idiotismin ihailuun. Jep! ;)

äijä, 40 kirjoitti:

Oliko sulla sunnuntai erityisen hyvä päivä? Olitko seurakunnassa visiitillä? Meinaan vaan, kun olet yleensä kiukkunen, kuin ampiainen syksyllä. ;)

>>Esimerkiksi siksi, että saisi mielesi vangittua uskomaan jälleensyntymiseen.>Kummallisia ajatuskiemuroita, suorastaan hakemalla haettuja selitysviritelmiä. En ole koskaan ajatellut syntyväni monta kertaa, mutta ei se ole tehnyt minusta itselleni tuntematonta, itseäni ja muita rakastamatonta. 8–O Aika nuoresta asti olen itseäni tutkaillut, syitä ja selityksiä olemukseeni haeskellut.>Mistä tiedät että taivas olisi tylsä paikka? Ethän ole kokenut taivasta, joten aika typerää on tuollainen lapsellinen uhoaminen timanttien ja kullan vähäpätöisyydestä. Juuri taivaassa ON rakkautta, viisautta ja ymmärrystä. Ja valoa, jossa ei ole lainkaan varjoja.>Kyllä se on kaikille sama tie. Ihmisen mielipide ei sitä muuksi muuta.>Ja mistähän noin luulet?>Juuri niin, joten ota Jeesus vastaan lapsenkaltaisesti.>Joten antakaa Jeesuksen löytää teidät ja antaa uusi identiteetti Hänessä.>No siihen ei enää kykene, koska on kuollut.

Lue lisää

>Oliko sulla sunnuntai erityisen hyvä päivä? Olitko seurakunnassa visiitillä? Meinaan vaan, kun olet yleensä kiukkunen, kuin ampiainen syksyllä<

Ad hominem ei ansaitsisi kommentointia, mutta äijällä on taas niin harhaista hupulointia että..

Valitsenpa perjantain vastauspäiväkseni, niin et pääse luulottelemaan omiasi. 8––O/
Ehkä tuossa kirjoituksessasi ei ollut niin kovasti hörhöilyä, ettei tarvinnut kommentoida so strictly, josta olisit voinut loukkaantua, koska aina silloinhan syytät kiukkuiseksi, kun oikaisuni luuloistasi satuttaa, vaikket sitä tunnustakaan. Väitä mitä muuta väität, mutta tämän olen havainnut. Seurakunta- tai muukaan henk. koht. elämänalue ei kirjoitukseeni vaikuttanut sen kummemmin. Ensin kun luin tuon vastauksesi 'Mitähän tarjoat tilalle? Sano' niin ajattelin että voi ei, eikä huvittanut edes vastata, sillä niin toiselta planeetalta oli taas juttusi (tai siis sitä samaa vanhaa..) oman kirjoitukseni henkeen nähden.

Paholainen tekee ihan mitä tahansa saadakseen ihmisten ajatukset pois kristillisistä asioista, vainoharhaisuudeksi sen käsityksen leimaaminen on — vainoharhaisuutta.

Ei paholainen merkityksellisiä ihmisiä hae, olet kyllä melkoinen tapaus, kun luulet olevasi joku erikoinen niin että paholainen sen takia kimpussasi on ollut. Ei, vaan sen ketun vaikutuspiirissä ovat kaikki ihmiset ja kaikkia se yrittää jallittaa. Sinulla vain on kertomustesi perusteella jo sukusi puolelta alttiutta demonisiin sidoksiin. Olen tästäkin aiemmin kirjoittanut, että älä luule itsestäsi liikoja.

>Selitä sinä, kun olet se selittämisen mestari. Niin kai voi sanoa Raamatun selittäjistä? Ovat varsinaisia selittämisen mestareita, ja selittävät itsensä pussiinkin vaikka kuinka monet kerrat, silti aina lujasti uskoen ajatuksen juoksunsa ylimaalliseen kirkkauteen.<

No minähän selitin jo! Sinun väittämäsi oli tämä: ""Ymmärrän kyllä sen, että joku toinen taas ei halua enää syntyä uudelleen. Musta kuitenkin tuntuu, että sellainen ihminen ei vaan tunne vielä itseään kovinkaan hyvin. Ei osaa oikein rakastaa itseään ja sitä kautta kaikkea muita ja Jumalaa."" Tästä oli kyse, johon kommentoin omasta kokemuksestani. Nyt sitten väännät taas tuon oman käsityksesi ihan toiseksi. :–O/
Kurjantai sun kanssas, että menee näädän näppylöille.. Tajuatko? Älä vaan ala ripuloida juttua jostain ihan muusta, mikä mieleen nyt juolahtaa. Juttusi ovat vähän samanlaisia kuin sen taksikuljettajan siinä 'Karjalan kunnailla' ohjelmassa, joka höpöttää omaa tajunnanvirtaansa vailla yhteyttä toisten argumentointiin.

Mistä sinä voit tietää raamatunselittäjien pussiin selittämisistä, kun sinulla on vääriä käsityksiä Raamatusta?

Luot itse omat kuvitelmasi taivaasta ja sitten uskot niihin ja vauhkoat Raamatun kuvauksesta taivaasta tylsänä paikkana. Onko järkee? Katselet asioita pimentyneellä mielellä, joka meillä kaikilla on. Sekuntikin taivasta muuttaisi virheelliset käsityksesi, myös tuon kummallisen käsityksesi, että taivas mielentilana olisi jotain parempaa kuin taivas fyysisenä paikkana. No, fyysisyyttä tällaisena kuin me täällä nyt koetaan, tuskin taivaan henkisessä todellisuudessa on. Mitä vikaa paikassa on?

Jokainen tuomitaan tietonsa perusteella, sekin on Raamatussa sanottu, mitään hatusta vedettyä seli-seli legendaa se ei ole.
"sillä jo ennen lakiakin oli synti maailmassa, mutta syntiä ei lueta, missä lakia ei ole." Room.5:13

Mistä sinä tiedät, kuinka moni tai harva pelastuu? Kannattaisi välttää sitä luulojen viljelyä, niin olisi oma elämäkin helpompaa..

>Asia on vain niin, että toisen ihmisen elämää ei tulisi tuomita ulkoapäin turhaksi tai tuhlaukseksi. Vaikka olis mikä pultsari tai ilolintu, niin silti voi kuollessaan olla paljon henkevästi rikkaampi, kuin joku menestyjä ja ihailtu ihminen. <

Kirjoitat kuin minä pitäisin epäonnistuneen elämää tuhlauksena. En edes viitsinyt vastata noin turhaan ja luulottelua olevaan kysymykseen..
Itse en nyt ihan usko siihen, että pultsari ja ilolintu kuollessaan olisivat henkevästi rikkaita, koska ei saatanan talutusnuora tuo koskaan hengellistä rikkautta. Se että he ihmisinä ovat ihan yhtä arvokkaita kuin kuka tahansa inhimillisen elämän arvoasteikolla mitaten ylemmällä oksalla oleva, on sitten toinen asia.

Höpötät lapsenkaltaisuudesta usein, mutta sitten kun pitäisi olla lapsenkaltainen, niin 'ei oikein nappaa, liian hapokasta'..

Ei ole ylimaallisesta fanittamisesta kyse, taas pelkkää oma luuloasi, jota uskot kuin junan vessaa..
Älä takerru tuohon persoona-sanaan. Olemme persoonia, Jumalan kuvaksi luotuja, emme mitään naamioita. Ja persoonat voivat olla yhteydessä keskenään.

Jeesus antaa uudenlaisen identiteetin, joka on ollut hukassa kaikilla eksyneillä. Päinvastoin, skitsofreniatkin suoristuu Jeesuksen käsittelyssä.
Jatkuu..

käsitteissä kirjoitti:

>Oliko sulla sunnuntai erityisen hyvä päivä? Olitko seurakunnassa visiitillä? Meinaan vaan, kun olet yleensä kiukkunen, kuin ampiainen syksyllä<

Ad hominem ei ansaitsisi kommentointia, mutta äijällä on taas niin harhaista hupulointia että..

Valitsenpa perjantain vastauspäiväkseni, niin et pääse luulottelemaan omiasi. 8––O/
Ehkä tuossa kirjoituksessasi ei ollut niin kovasti hörhöilyä, ettei tarvinnut kommentoida so strictly, josta olisit voinut loukkaantua, koska aina silloinhan syytät kiukkuiseksi, kun oikaisuni luuloistasi satuttaa, vaikket sitä tunnustakaan. Väitä mitä muuta väität, mutta tämän olen havainnut. Seurakunta- tai muukaan henk. koht. elämänalue ei kirjoitukseeni vaikuttanut sen kummemmin. Ensin kun luin tuon vastauksesi 'Mitähän tarjoat tilalle? Sano' niin ajattelin että voi ei, eikä huvittanut edes vastata, sillä niin toiselta planeetalta oli taas juttusi (tai siis sitä samaa vanhaa..) oman kirjoitukseni henkeen nähden.

Paholainen tekee ihan mitä tahansa saadakseen ihmisten ajatukset pois kristillisistä asioista, vainoharhaisuudeksi sen käsityksen leimaaminen on — vainoharhaisuutta.

Ei paholainen merkityksellisiä ihmisiä hae, olet kyllä melkoinen tapaus, kun luulet olevasi joku erikoinen niin että paholainen sen takia kimpussasi on ollut. Ei, vaan sen ketun vaikutuspiirissä ovat kaikki ihmiset ja kaikkia se yrittää jallittaa. Sinulla vain on kertomustesi perusteella jo sukusi puolelta alttiutta demonisiin sidoksiin. Olen tästäkin aiemmin kirjoittanut, että älä luule itsestäsi liikoja.

>Selitä sinä, kun olet se selittämisen mestari. Niin kai voi sanoa Raamatun selittäjistä? Ovat varsinaisia selittämisen mestareita, ja selittävät itsensä pussiinkin vaikka kuinka monet kerrat, silti aina lujasti uskoen ajatuksen juoksunsa ylimaalliseen kirkkauteen.<

No minähän selitin jo! Sinun väittämäsi oli tämä: ""Ymmärrän kyllä sen, että joku toinen taas ei halua enää syntyä uudelleen. Musta kuitenkin tuntuu, että sellainen ihminen ei vaan tunne vielä itseään kovinkaan hyvin. Ei osaa oikein rakastaa itseään ja sitä kautta kaikkea muita ja Jumalaa."" Tästä oli kyse, johon kommentoin omasta kokemuksestani. Nyt sitten väännät taas tuon oman käsityksesi ihan toiseksi. :–O/
Kurjantai sun kanssas, että menee näädän näppylöille.. Tajuatko? Älä vaan ala ripuloida juttua jostain ihan muusta, mikä mieleen nyt juolahtaa. Juttusi ovat vähän samanlaisia kuin sen taksikuljettajan siinä 'Karjalan kunnailla' ohjelmassa, joka höpöttää omaa tajunnanvirtaansa vailla yhteyttä toisten argumentointiin.

Mistä sinä voit tietää raamatunselittäjien pussiin selittämisistä, kun sinulla on vääriä käsityksiä Raamatusta?

Luot itse omat kuvitelmasi taivaasta ja sitten uskot niihin ja vauhkoat Raamatun kuvauksesta taivaasta tylsänä paikkana. Onko järkee? Katselet asioita pimentyneellä mielellä, joka meillä kaikilla on. Sekuntikin taivasta muuttaisi virheelliset käsityksesi, myös tuon kummallisen käsityksesi, että taivas mielentilana olisi jotain parempaa kuin taivas fyysisenä paikkana. No, fyysisyyttä tällaisena kuin me täällä nyt koetaan, tuskin taivaan henkisessä todellisuudessa on. Mitä vikaa paikassa on?

Jokainen tuomitaan tietonsa perusteella, sekin on Raamatussa sanottu, mitään hatusta vedettyä seli-seli legendaa se ei ole.
"sillä jo ennen lakiakin oli synti maailmassa, mutta syntiä ei lueta, missä lakia ei ole." Room.5:13

Mistä sinä tiedät, kuinka moni tai harva pelastuu? Kannattaisi välttää sitä luulojen viljelyä, niin olisi oma elämäkin helpompaa..

>Asia on vain niin, että toisen ihmisen elämää ei tulisi tuomita ulkoapäin turhaksi tai tuhlaukseksi. Vaikka olis mikä pultsari tai ilolintu, niin silti voi kuollessaan olla paljon henkevästi rikkaampi, kuin joku menestyjä ja ihailtu ihminen. <

Kirjoitat kuin minä pitäisin epäonnistuneen elämää tuhlauksena. En edes viitsinyt vastata noin turhaan ja luulottelua olevaan kysymykseen..
Itse en nyt ihan usko siihen, että pultsari ja ilolintu kuollessaan olisivat henkevästi rikkaita, koska ei saatanan talutusnuora tuo koskaan hengellistä rikkautta. Se että he ihmisinä ovat ihan yhtä arvokkaita kuin kuka tahansa inhimillisen elämän arvoasteikolla mitaten ylemmällä oksalla oleva, on sitten toinen asia.

Höpötät lapsenkaltaisuudesta usein, mutta sitten kun pitäisi olla lapsenkaltainen, niin 'ei oikein nappaa, liian hapokasta'..

Ei ole ylimaallisesta fanittamisesta kyse, taas pelkkää oma luuloasi, jota uskot kuin junan vessaa..
Älä takerru tuohon persoona-sanaan. Olemme persoonia, Jumalan kuvaksi luotuja, emme mitään naamioita. Ja persoonat voivat olla yhteydessä keskenään.

Jeesus antaa uudenlaisen identiteetin, joka on ollut hukassa kaikilla eksyneillä. Päinvastoin, skitsofreniatkin suoristuu Jeesuksen käsittelyssä.
Jatkuu..

Lue lisää

Ja mitkähän johtopäätöksistä olet tehnyt, kun dokkarissa oli kaikenlaisia johtopäätöksiä?

Ohjelma oli tyypillinen epäuskoisen näkemys. Siinä oli mm. erään kertomana: "Jos uskoo johonkin tiettyyn uskontoon, jos se auttaa jäsentämään maailmaa ja antaa merkitystä elämälle, niin mikäs siinä. Mutta jos väittää todella muuttaneensa maailmaa sillä ja tehneensä hyvää muille ihmisille, haluan nähdä todisteita."
Kertoo vain ettei lausuja tiedä ainakaan kristinuskosta ja sen vaikutuksista maailmassa yhtikäs mitään. En tiedä uskotaanko muissa uskonnoissa juuri siihen kyseiseen uskontoon, mutta kristinuskossa ei ainakaan! Ohjelmasta olisi paljonkin kommentoitavaa, mutta jääköön tällä erää.

Aina näkee sanottavan että usko Jumalaan on uskonvaraista, se ei perustu tietoon. Ei tuo pidä paikkaansa, sillä kyllä J:sta voidaan _tietää_.

"se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.
Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa" Room.1:19-20h

käsitteissä kirjoitti:

>Oliko sulla sunnuntai erityisen hyvä päivä? Olitko seurakunnassa visiitillä? Meinaan vaan, kun olet yleensä kiukkunen, kuin ampiainen syksyllä<

Ad hominem ei ansaitsisi kommentointia, mutta äijällä on taas niin harhaista hupulointia että..

Valitsenpa perjantain vastauspäiväkseni, niin et pääse luulottelemaan omiasi. 8––O/
Ehkä tuossa kirjoituksessasi ei ollut niin kovasti hörhöilyä, ettei tarvinnut kommentoida so strictly, josta olisit voinut loukkaantua, koska aina silloinhan syytät kiukkuiseksi, kun oikaisuni luuloistasi satuttaa, vaikket sitä tunnustakaan. Väitä mitä muuta väität, mutta tämän olen havainnut. Seurakunta- tai muukaan henk. koht. elämänalue ei kirjoitukseeni vaikuttanut sen kummemmin. Ensin kun luin tuon vastauksesi 'Mitähän tarjoat tilalle? Sano' niin ajattelin että voi ei, eikä huvittanut edes vastata, sillä niin toiselta planeetalta oli taas juttusi (tai siis sitä samaa vanhaa..) oman kirjoitukseni henkeen nähden.

Paholainen tekee ihan mitä tahansa saadakseen ihmisten ajatukset pois kristillisistä asioista, vainoharhaisuudeksi sen käsityksen leimaaminen on — vainoharhaisuutta.

Ei paholainen merkityksellisiä ihmisiä hae, olet kyllä melkoinen tapaus, kun luulet olevasi joku erikoinen niin että paholainen sen takia kimpussasi on ollut. Ei, vaan sen ketun vaikutuspiirissä ovat kaikki ihmiset ja kaikkia se yrittää jallittaa. Sinulla vain on kertomustesi perusteella jo sukusi puolelta alttiutta demonisiin sidoksiin. Olen tästäkin aiemmin kirjoittanut, että älä luule itsestäsi liikoja.

>Selitä sinä, kun olet se selittämisen mestari. Niin kai voi sanoa Raamatun selittäjistä? Ovat varsinaisia selittämisen mestareita, ja selittävät itsensä pussiinkin vaikka kuinka monet kerrat, silti aina lujasti uskoen ajatuksen juoksunsa ylimaalliseen kirkkauteen.<

No minähän selitin jo! Sinun väittämäsi oli tämä: ""Ymmärrän kyllä sen, että joku toinen taas ei halua enää syntyä uudelleen. Musta kuitenkin tuntuu, että sellainen ihminen ei vaan tunne vielä itseään kovinkaan hyvin. Ei osaa oikein rakastaa itseään ja sitä kautta kaikkea muita ja Jumalaa."" Tästä oli kyse, johon kommentoin omasta kokemuksestani. Nyt sitten väännät taas tuon oman käsityksesi ihan toiseksi. :–O/
Kurjantai sun kanssas, että menee näädän näppylöille.. Tajuatko? Älä vaan ala ripuloida juttua jostain ihan muusta, mikä mieleen nyt juolahtaa. Juttusi ovat vähän samanlaisia kuin sen taksikuljettajan siinä 'Karjalan kunnailla' ohjelmassa, joka höpöttää omaa tajunnanvirtaansa vailla yhteyttä toisten argumentointiin.

Mistä sinä voit tietää raamatunselittäjien pussiin selittämisistä, kun sinulla on vääriä käsityksiä Raamatusta?

Luot itse omat kuvitelmasi taivaasta ja sitten uskot niihin ja vauhkoat Raamatun kuvauksesta taivaasta tylsänä paikkana. Onko järkee? Katselet asioita pimentyneellä mielellä, joka meillä kaikilla on. Sekuntikin taivasta muuttaisi virheelliset käsityksesi, myös tuon kummallisen käsityksesi, että taivas mielentilana olisi jotain parempaa kuin taivas fyysisenä paikkana. No, fyysisyyttä tällaisena kuin me täällä nyt koetaan, tuskin taivaan henkisessä todellisuudessa on. Mitä vikaa paikassa on?

Jokainen tuomitaan tietonsa perusteella, sekin on Raamatussa sanottu, mitään hatusta vedettyä seli-seli legendaa se ei ole.
"sillä jo ennen lakiakin oli synti maailmassa, mutta syntiä ei lueta, missä lakia ei ole." Room.5:13

Mistä sinä tiedät, kuinka moni tai harva pelastuu? Kannattaisi välttää sitä luulojen viljelyä, niin olisi oma elämäkin helpompaa..

>Asia on vain niin, että toisen ihmisen elämää ei tulisi tuomita ulkoapäin turhaksi tai tuhlaukseksi. Vaikka olis mikä pultsari tai ilolintu, niin silti voi kuollessaan olla paljon henkevästi rikkaampi, kuin joku menestyjä ja ihailtu ihminen. <

Kirjoitat kuin minä pitäisin epäonnistuneen elämää tuhlauksena. En edes viitsinyt vastata noin turhaan ja luulottelua olevaan kysymykseen..
Itse en nyt ihan usko siihen, että pultsari ja ilolintu kuollessaan olisivat henkevästi rikkaita, koska ei saatanan talutusnuora tuo koskaan hengellistä rikkautta. Se että he ihmisinä ovat ihan yhtä arvokkaita kuin kuka tahansa inhimillisen elämän arvoasteikolla mitaten ylemmällä oksalla oleva, on sitten toinen asia.

Höpötät lapsenkaltaisuudesta usein, mutta sitten kun pitäisi olla lapsenkaltainen, niin 'ei oikein nappaa, liian hapokasta'..

Ei ole ylimaallisesta fanittamisesta kyse, taas pelkkää oma luuloasi, jota uskot kuin junan vessaa..
Älä takerru tuohon persoona-sanaan. Olemme persoonia, Jumalan kuvaksi luotuja, emme mitään naamioita. Ja persoonat voivat olla yhteydessä keskenään.

Jeesus antaa uudenlaisen identiteetin, joka on ollut hukassa kaikilla eksyneillä. Päinvastoin, skitsofreniatkin suoristuu Jeesuksen käsittelyssä.
Jatkuu..

Lue lisää

Meikäläisen mielestä on vaan jotenkin kovin vainoharhaista uskoa, että saatana vaanii meitä joka nurkan takana. Ehkä maailma on sitten todellisuudessa ihan hullu paikka? Ehkä Jumala tuli jossain vaiheessa täysin hulluksi ja nyt sitten saamme siitä kärsiä? Sekin mahdollisuus on aina olemassa. Kaikki mahdolliset mahdollisuudet on olemassa. Kun täälläkin lukee eräiden juttuja, niin on aika pelottavaa ajatella, että jos tuolla ihmisellä olis "valta, voima ja kunnia" tehdä mitä tahtoo, niin kyllä se jonkin helvetinkin vielä onnistuis jossain vaiheessa muille luomaan. Onhan näitä kahjoja diktaattoreita koko historia täynnä. Sellanen kun alkais hallita jotain henkimaailmaakin, niin johan olis helvetti irti! :/

Mua kovasti tietenkin huvittaa nuo "sä et ole mitään erityistä" juttusi. Sua taitaa vähän ärsyttää tämä ylimielinen ja ylpeä tyylini? Haluutko "nöyryyttää" mua? Heh! En sitten vissiin oikein kykene millään miellyttämään sua? Joku toinen taas voi kuitenkin tykätä tyylistäni.

Musta nyt vaan on niin kovin hauskaa miettiä suuria itsestäni. Onkos se jotenkin sairasta vai mitä perverssiä? Kokeilisit sinäkin, niin voisit yllättyä. Joissain uskovissakin vaan vähän ärsyttää se överiksi vedetty nöyryys, joka lähentelee jo aikamoista ylpeyttä ja ylimielisyyttä. HUOM.! En kirjoita nyt sinusta. Et sä mun mielestä tunnu sellaiselta uskovalta, mutta kyllä sussakin on aistittavissa jonkinlaista neuroosia, mitä lie? Vai oletko täydellinen ihminen, kokonaan vailla heikkouksia?

Juttuni siis ovat kuin "toiselta planeetalta"? Ehkä ihan hyvä niin, sillä tämä planeetta onkin aika tylsä mesta. Tai kyllähän täälläkin on hetkensä.

Kysehän on vaan kuitenkin "keskustelusta". Semmosta lepposaa, ei ollenkaan vakavaa.

Ois se varmaan mielenkiintoisaa mennä aivojesi sisään ja tietää kaikki ne faktasi siitä, mistä uskossasi on oikeasti kyse?

Sanotaan, että vain uskossa olevat voivat pelastua, tai jopa, että vain oikeassa uskossa olevat voivat pelastua. Hankalaa. Kyllähän jyvät on aina hyvä erottaa akanoista, ei siinä mitään. Mutta kovin tuntuu olevan aikamoista tuhlausta koko touhu. Usko vain yhteen elämään on mielestäni äärimmäisen absurdi. Äärimmäisyydet onkin tosi houkuttelevia. Ne vie sielunkin mennessään.

Se on kyllä ollut jännää kun omat kielilläpuhumiseni on olleet selkeästi olemassa olevia kieliä, toisin kuin kielillä puhumiset yleensä. Miksi henki haluaa puhua täyttä siansaksaa ihmisen kautta? Ettei vaan paljastuis, että kyseessä onkin rienaava henki? Esim.

Oon kyllä lukenu, että eräässä hyvin kuuluisassa tapauksessa riivaajahenki keskusteli pappien kanssa selvällä englannilla. Riivattu ei edes osannut englantia. Sinänsä vastaus sille, miksi riivaajat riivasivat tätä naista, oli aika mielenkiintoinen, ja ehkä kertoo mistä meikäläisenkin tapauksessa voi olla kyse? Riivaajat saivat riivata, koska tämä nainen oli epäpuhdas! On mullakin välillä aika likasia ajatuksia. Täytyy myöntää. Onneksi hallitsen kuitenkin itseni ja osaan hävetäkin tarvittaessa.

En kyllä ole koskaan kuullut ihmisestä, joka olis ollut niin pyhä, että olis kävelly vetten päällä. Sellanen keskiaikanen legenda on tosin olemassa, että joku pyhä olis osannut sellaistakin, mutta menettänyt pyhyytensä, koska oli nauranut kirkossa sille, että puhujapöntössä olikin itse piru. Oli kuulemma mennyt yöaikaan kirkkoon ja kohdannut sellaisen näyn siellä kirkossa.

Ja kai mä nyt saan kuvitella mieleiseni taivaankin? Olen lukenut niitä uskovien kuvauksia taivaasta ja eipä ne nyt niin kummoisia ole olleet. Kaikki kiiltää ja on niin kaunista että. Ja kuolemanrajakokemuksen kokeneet taas yleensä puhuu vaan siitä, että kuinka ihanan kevyt olo oli kuollessa, ja kaikki tuska oli poissa. Se on kyllä enemmänkin sitä mitä itse arvostan.

Jaa, että ei nappaa lapsenkaltaisuus? Mähän höpötän nytkin kokoajan kuin lapsi. Koko tyylini perustuukin lapsenkaltaiseen höpöttämiseen. Voin olla "poliisi" tai "rofe". "Hyvä" tai "paha" Molemmat osat on kiehtovia. Ne ei kuitenkaan jää koskaan kokonaan päälle, mikä erottaa lapsenmielisen aikuismielisestä.

Enkä tarkoittanut, että teikäläinen halveksis juoppoja tai ilolintuja. Se oli taas vaan ihan yleisellä tasolla. Tiedän, että teikäläisissä on paljon sellaisiakin joilla on varsin risainen elämä takanaan. Elämäni parhaat kehut oonkin saanut kerran eräältä pultsarilta. Se sano, että musta tulee jotain suurta! Mut sähän sanot, että ei tule, joten taidetaan olla pattitilanteessa? Ja mä olin vielä tosi ylpee siitä mitä se sano, vaikka se oli "alinta kastia"! Musta se oli paljon hienompaa, vaikka itse presidentti olis niin mulle sanonu! Mä näin siitä heti, että se ukko oli kokenut helvetin kovia ja sellanen ei hevillä sano toiselle ihmiselle näkevänsä siinä suuria. Mutta sovitaan nyt, että se oli vaan taas se piru, joka yritti taas vaan huijata mua, 13-vuotiasta räkänokkaa siellä metässä.

Täähän on siis vaan huumoria. Toki tämä tarina on tosi...

käsitteissä kirjoitti:

Ja mitkähän johtopäätöksistä olet tehnyt, kun dokkarissa oli kaikenlaisia johtopäätöksiä?

Ohjelma oli tyypillinen epäuskoisen näkemys. Siinä oli mm. erään kertomana: "Jos uskoo johonkin tiettyyn uskontoon, jos se auttaa jäsentämään maailmaa ja antaa merkitystä elämälle, niin mikäs siinä. Mutta jos väittää todella muuttaneensa maailmaa sillä ja tehneensä hyvää muille ihmisille, haluan nähdä todisteita."
Kertoo vain ettei lausuja tiedä ainakaan kristinuskosta ja sen vaikutuksista maailmassa yhtikäs mitään. En tiedä uskotaanko muissa uskonnoissa juuri siihen kyseiseen uskontoon, mutta kristinuskossa ei ainakaan! Ohjelmasta olisi paljonkin kommentoitavaa, mutta jääköön tällä erää.

Aina näkee sanottavan että usko Jumalaan on uskonvaraista, se ei perustu tietoon. Ei tuo pidä paikkaansa, sillä kyllä J:sta voidaan _tietää_.

"se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.
Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa" Room.1:19-20h

Lue lisää

Käsityksemme persoonasta on kyllä ihan päinvastainen. Mulle persoona on pelkkä rooli, asu ja naamio. Se lähtee meistä kun kuolemme. Ehkä joku voi olla toki niin aito tapaus, että pysyy hyvin samanlaisena, kuin mitä oli eläessäänkin. Siis, jos on osannut olla oikein hyvä toisille ihmisille. Sellanen viisas ja rauhallinen jamppa tai mamma. On löytänyt itsensä ja silloinhan ei ole enää mitään ongelmaa tulla itsensä ja koko muun universumin kanssa toimeen.

Kyllä mun skitsofrenia taittuu ihan näin yksinkertaisemminkin. Jessehän oli "kova jätkä", mikäli häntä oli edes sellaisena olemassa, kun usein uskotellaan? Ainahan sitä saa toki fanittaa ketä haluaa. Ei sitä ole kielletty edes Raamatussa. Vai onko? Mä en vaan pysty siihen. En mä ole koskaan ymmärtänyt näitä mammanpoikiakaan, jotka on äidissään kiinni vielä ukkoinakin. Tai mä en ainakaan jaksa ajatella omaa äitiäni enää sillai kuin vielä pienenä poikana joskus.

Mut jos joku sanoo, että ei enää syö antipsykoosilääkkeitä, koska Jeesus paransi, niin en kai voi alkaa siitä kinaamaankaan? En ole kyllä koskaan kuullut skitsofreenikosta, joka lopetti lääkkeensä tultuaan uskoon. Ootko sä kuullu? Kerro pois! ;)

Haluaisin kyllä tietää enemmän mielipiteistäsi koskien sitä dokkaria? Mutta jos aihe on arkaluontoinen, niin en siteen halua ahdistella enempää. Yleensä kyllä luotan siihen mitä ihmisestä ulospäin näen. Jos ihminen on jotenkin "outo" ja vielä puhuu outoja, niin oletan hänen myös olevan jotenkin sekaisin. Tai ihan vaan harhaanjohdettu. Kun nyt katselen näitä fanaattisia, yhden asian ihmisiäkin, niin tulee heti mieleeni, että tuolla nyt ei oikein ole asiat kunnossa, eikä häntä voi ottaa kovinkaan vakavasti. Toivottavasti ei vaan saa mitään asetta käsiinsä...

Sellanen outo kiilto silmissä vaan kertoo usein valitettavasti sen, että ihminen on hakoteillä. Kattoo nyt tänkin naisen esiintymistä. Pää heiluu niin hartaasti ja ilmeet yrittää viestittää: "Kyllä minä tiedän"!

http://www.youtube.com/watch?v=US8f1w1cYvs

Ihan pihalla! Mä olen mielisairaaloissa nähnyt paljon "pihalla olevia" ja olen joskus nähnyt peilistä olevani itsekin ihan pihalla, joten aika tuttu juttu. Richard selvästi vielä aistii, että tuo ihminen on aivan kuutamolla. Puhuu ihan sekavia. Ihan kuin tuo nainen selittäis asiaa pikku lapselle, vaikka kyseessä on aikuinen tiedemies! Aika hassua.

>>Aina näkee sanottavan että usko Jumalaan on uskonvaraista, se ei perustu tietoon. Ei tuo pidä paikkaansa, sillä kyllä J:sta voidaan _tietää_.

El Bimbo kirjoitti:

Käsityksemme persoonasta on kyllä ihan päinvastainen. Mulle persoona on pelkkä rooli, asu ja naamio. Se lähtee meistä kun kuolemme. Ehkä joku voi olla toki niin aito tapaus, että pysyy hyvin samanlaisena, kuin mitä oli eläessäänkin. Siis, jos on osannut olla oikein hyvä toisille ihmisille. Sellanen viisas ja rauhallinen jamppa tai mamma. On löytänyt itsensä ja silloinhan ei ole enää mitään ongelmaa tulla itsensä ja koko muun universumin kanssa toimeen.

Kyllä mun skitsofrenia taittuu ihan näin yksinkertaisemminkin. Jessehän oli "kova jätkä", mikäli häntä oli edes sellaisena olemassa, kun usein uskotellaan? Ainahan sitä saa toki fanittaa ketä haluaa. Ei sitä ole kielletty edes Raamatussa. Vai onko? Mä en vaan pysty siihen. En mä ole koskaan ymmärtänyt näitä mammanpoikiakaan, jotka on äidissään kiinni vielä ukkoinakin. Tai mä en ainakaan jaksa ajatella omaa äitiäni enää sillai kuin vielä pienenä poikana joskus.

Mut jos joku sanoo, että ei enää syö antipsykoosilääkkeitä, koska Jeesus paransi, niin en kai voi alkaa siitä kinaamaankaan? En ole kyllä koskaan kuullut skitsofreenikosta, joka lopetti lääkkeensä tultuaan uskoon. Ootko sä kuullu? Kerro pois! ;)

Haluaisin kyllä tietää enemmän mielipiteistäsi koskien sitä dokkaria? Mutta jos aihe on arkaluontoinen, niin en siteen halua ahdistella enempää. Yleensä kyllä luotan siihen mitä ihmisestä ulospäin näen. Jos ihminen on jotenkin "outo" ja vielä puhuu outoja, niin oletan hänen myös olevan jotenkin sekaisin. Tai ihan vaan harhaanjohdettu. Kun nyt katselen näitä fanaattisia, yhden asian ihmisiäkin, niin tulee heti mieleeni, että tuolla nyt ei oikein ole asiat kunnossa, eikä häntä voi ottaa kovinkaan vakavasti. Toivottavasti ei vaan saa mitään asetta käsiinsä...

Sellanen outo kiilto silmissä vaan kertoo usein valitettavasti sen, että ihminen on hakoteillä. Kattoo nyt tänkin naisen esiintymistä. Pää heiluu niin hartaasti ja ilmeet yrittää viestittää: "Kyllä minä tiedän"!

http://www.youtube.com/watch?v=US8f1w1cYvs

Ihan pihalla! Mä olen mielisairaaloissa nähnyt paljon "pihalla olevia" ja olen joskus nähnyt peilistä olevani itsekin ihan pihalla, joten aika tuttu juttu. Richard selvästi vielä aistii, että tuo ihminen on aivan kuutamolla. Puhuu ihan sekavia. Ihan kuin tuo nainen selittäis asiaa pikku lapselle, vaikka kyseessä on aikuinen tiedemies! Aika hassua.

>>Aina näkee sanottavan että usko Jumalaan on uskonvaraista, se ei perustu tietoon. Ei tuo pidä paikkaansa, sillä kyllä J:sta voidaan _tietää_.

Lue lisää

>Haluaisin kyllä tietää enemmän mielipiteistäsi koskien sitä dokkaria? Mutta jos aihe on arkaluontoinen, niin en siteen halua ahdistella enempää.<

Miksi ihmeessä se olisi arkaluontoinen!!!!!!

Herttinen sentään mitä luulemuksia. En vain _jaksa_ nyt alkaa sitä ruotimaan.
Ja muutenkin tässä ketjussa voisi lopettaa tämän saman jauhamisen...

käsitteissä kirjoitti:

>Haluaisin kyllä tietää enemmän mielipiteistäsi koskien sitä dokkaria? Mutta jos aihe on arkaluontoinen, niin en siteen halua ahdistella enempää.<

Miksi ihmeessä se olisi arkaluontoinen!!!!!!

Herttinen sentään mitä luulemuksia. En vain _jaksa_ nyt alkaa sitä ruotimaan.
Ja muutenkin tässä ketjussa voisi lopettaa tämän saman jauhamisen...

Lue lisää

>>Herttinen sentään mitä luulemuksia. En vain _jaksa_ nyt alkaa sitä ruotimaan.
Ja muutenkin tässä ketjussa voisi lopettaa tämän saman jauhamisen...

http://en.wikipedia.org/wiki/Rebirth

Uudelleensyntyminen on usein buddhalaisuudessa mainittu jälleensyntymisen muoto.

>Kun yllä k-uskoaan väkisinkin tutkimuksen aiheeksi tuputtava taho tuossa yläpuolella otti nämä eri käsitteet esille<

En tuputa väkisin mitään. Kun aloittaja käytti kahta käsitettä, heitin vain ilmaan sen, että molempia voi tutkia eli ovat eri merkityksellisiä.

>K-uskovaisten omahyväisyyttä ja ylimielisyyttä reinkarnaatiouskoa kohtaan on välillä vaikea sietää,<

Ja niin taas kerran se syytös pulpahtaa, vaikken käsitä, missä kirjoituksessani näkyy omahyväisyys ja ylimielisyys. Minua vaan kiinnostaa, mistä usko jällensyntymiseen ihmisille alkaa ja koska vastaukset eivät kovin varmoilta näyttäneet, sen toin esille. Ei ole kyse siitä, etten siedä jälleenuskomuskäsityksiä tai etten sietäisi "yhden ainoan ketjun verran, edes, että joku jossakin on ottanut tutkimuksensa kohteeksi nimenomaan reinkarnaatiouskon eikä iänikuista k-uskontoa". Joten ei syytä mustasukkaisuuteen. ;)

>k-uskontoa jota tunkee kaikista nurkista ja silmät ja korvat täyteen kyllästymiseen asti muutenkin.<

No tällä palstalla ainakin jällensyntymiseen uskovat ovat enemmistönä, joten lopeta iänikuinen valiseeraamisesi. "Voimallisesti omiin katsomuksiinsa sitoutuneet ihmiset harvemmin sietävät muita yhtä voimallisesti omiin uskoihinsa sitoutuneita". Juuri itse et tunnu sietävän eri tavalla ajattelevia, sen verran usein tuot närkästyksesi toisin ajattelevista ilmoille.

>Ja joka SILTI on toisaalta maahan tuotu uskonto eikä mikään "kotoperäinen suomalainen" uskonto.<

Entä sitten? Onko oma uskomuksesi kotoperäinen? Miksi uskomus pitäisi olla kotoperäinen? Välillä haikailet että miksei Suomessa voisi olla omat entiset kansanuskomukset vallalla, välillä taas mielesi on toisinpäin. En jaksa hakea niitä kirjoituksiasi, joissa tätä esiintyy.

Kyllä reinkarnaatio on tuotu Suomeen. Teosofian kehitteli H. P. Blavatsky idän oppeja yhdistelemällä, jonka sitten Ervasti teki tunnetuksi Suomessa.

käsitteissä kirjoitti:

>Kun yllä k-uskoaan väkisinkin tutkimuksen aiheeksi tuputtava taho tuossa yläpuolella otti nämä eri käsitteet esille<

En tuputa väkisin mitään. Kun aloittaja käytti kahta käsitettä, heitin vain ilmaan sen, että molempia voi tutkia eli ovat eri merkityksellisiä.

>K-uskovaisten omahyväisyyttä ja ylimielisyyttä reinkarnaatiouskoa kohtaan on välillä vaikea sietää,<

Ja niin taas kerran se syytös pulpahtaa, vaikken käsitä, missä kirjoituksessani näkyy omahyväisyys ja ylimielisyys. Minua vaan kiinnostaa, mistä usko jällensyntymiseen ihmisille alkaa ja koska vastaukset eivät kovin varmoilta näyttäneet, sen toin esille. Ei ole kyse siitä, etten siedä jälleenuskomuskäsityksiä tai etten sietäisi "yhden ainoan ketjun verran, edes, että joku jossakin on ottanut tutkimuksensa kohteeksi nimenomaan reinkarnaatiouskon eikä iänikuista k-uskontoa". Joten ei syytä mustasukkaisuuteen. ;)

>k-uskontoa jota tunkee kaikista nurkista ja silmät ja korvat täyteen kyllästymiseen asti muutenkin.<

No tällä palstalla ainakin jällensyntymiseen uskovat ovat enemmistönä, joten lopeta iänikuinen valiseeraamisesi. "Voimallisesti omiin katsomuksiinsa sitoutuneet ihmiset harvemmin sietävät muita yhtä voimallisesti omiin uskoihinsa sitoutuneita". Juuri itse et tunnu sietävän eri tavalla ajattelevia, sen verran usein tuot närkästyksesi toisin ajattelevista ilmoille.

>Ja joka SILTI on toisaalta maahan tuotu uskonto eikä mikään "kotoperäinen suomalainen" uskonto.<

Entä sitten? Onko oma uskomuksesi kotoperäinen? Miksi uskomus pitäisi olla kotoperäinen? Välillä haikailet että miksei Suomessa voisi olla omat entiset kansanuskomukset vallalla, välillä taas mielesi on toisinpäin. En jaksa hakea niitä kirjoituksiasi, joissa tätä esiintyy.

Kyllä reinkarnaatio on tuotu Suomeen. Teosofian kehitteli H. P. Blavatsky idän oppeja yhdistelemällä, jonka sitten Ervasti teki tunnetuksi Suomessa.

Lue lisää

TÄSSÄ ketjussa varsinkaan k-uskontoa ei ole kyselty eikä pyydetty esittelemään. Sen vuoksi se kuulostaa omahyväiseltä ja ylimieliseltä että tähänkin piti tulla siitä taas inttämään. Ajattele itse jos joku kysyisi vaikka että kertokaapa potkukelkkailusta ja joku tulisi väen vängällä tarinoimaan hiihdosta ja vielä sillä mentaliteetilla että se hiihtäminen on se ainoa oikea harrastus.

Muissa ketjuissa voidaan toki ihan vapaasti riidellä kaikesta mahdollisesta, mutta tämä tutkija tässä ei nyt vaan tutki k-uskontoa ja sillä siisti. Ota yhteyttä johonkin sellaiseen tutkijaan joka tutkii.

Enemmistönä olemisesta en menisi sanomaan. Täytyisi kai kaivaa se ketju esille missä muistaakseni yritin selvittää että kuinka moni mihinkin uskoo. Ja kyselin että edustaako k-uskontoa täällä vain yksi multinikki, kun kerta tulee näitä väitteitä että teikäläiset ovat täällä muka vähemmistönä. Eikä saanut taaskaan selvää vastausta. Jos te olette vähemmistö, niin minkä takia on päivästä toiseen noita helvettijuttuja ja muuta hölynpölyä kuten että pääseekö piski taivaaseen, johon joku tulee sitten ilmoittamaan että ei pääse.

Tuon usein esille sen ettei k-uskonto ole kotoperäinen uskonto sen vuoksi että monet uskovaiset työntävät sitä väkisin kaikille nimenomaan sillä periaatteella että "näin täällä on aina uskottu ja näin pitää aina uskoman". Joillekin suomalaisuus ON yhtä kuin k-uskonto ja tätä minun on vaikea käsittää miksi se niin olisi. On aivan sama mihin uskoo, jos uskon perusteena on se että kyseessä on "vanha" usko "johon on aina uskottu". Tämän vuoksi minun mielestäni voi aivan yhtä hyvin uskoa vaikka reinkarnaatioon, aivan kuten muutama muinainen kreikkalainen esmes Pythagoraan johdolla. Taitaa muuten olla jopa vanhempi usko kuin k-uskonto.

Käytännössä suomalaisten nykyhetken oikea usko on kuitenkin usko rahaan ja roinaan. Sille me kumpikaan emme mahda mitään...

Qadesha kirjoitti:

TÄSSÄ ketjussa varsinkaan k-uskontoa ei ole kyselty eikä pyydetty esittelemään. Sen vuoksi se kuulostaa omahyväiseltä ja ylimieliseltä että tähänkin piti tulla siitä taas inttämään. Ajattele itse jos joku kysyisi vaikka että kertokaapa potkukelkkailusta ja joku tulisi väen vängällä tarinoimaan hiihdosta ja vielä sillä mentaliteetilla että se hiihtäminen on se ainoa oikea harrastus.

Muissa ketjuissa voidaan toki ihan vapaasti riidellä kaikesta mahdollisesta, mutta tämä tutkija tässä ei nyt vaan tutki k-uskontoa ja sillä siisti. Ota yhteyttä johonkin sellaiseen tutkijaan joka tutkii.

Enemmistönä olemisesta en menisi sanomaan. Täytyisi kai kaivaa se ketju esille missä muistaakseni yritin selvittää että kuinka moni mihinkin uskoo. Ja kyselin että edustaako k-uskontoa täällä vain yksi multinikki, kun kerta tulee näitä väitteitä että teikäläiset ovat täällä muka vähemmistönä. Eikä saanut taaskaan selvää vastausta. Jos te olette vähemmistö, niin minkä takia on päivästä toiseen noita helvettijuttuja ja muuta hölynpölyä kuten että pääseekö piski taivaaseen, johon joku tulee sitten ilmoittamaan että ei pääse.

Tuon usein esille sen ettei k-uskonto ole kotoperäinen uskonto sen vuoksi että monet uskovaiset työntävät sitä väkisin kaikille nimenomaan sillä periaatteella että "näin täällä on aina uskottu ja näin pitää aina uskoman". Joillekin suomalaisuus ON yhtä kuin k-uskonto ja tätä minun on vaikea käsittää miksi se niin olisi. On aivan sama mihin uskoo, jos uskon perusteena on se että kyseessä on "vanha" usko "johon on aina uskottu". Tämän vuoksi minun mielestäni voi aivan yhtä hyvin uskoa vaikka reinkarnaatioon, aivan kuten muutama muinainen kreikkalainen esmes Pythagoraan johdolla. Taitaa muuten olla jopa vanhempi usko kuin k-uskonto.

Käytännössä suomalaisten nykyhetken oikea usko on kuitenkin usko rahaan ja roinaan. Sille me kumpikaan emme mahda mitään...

Lue lisää

En ole esitellyt kristinuskoa tässä ketjussa. Kiinnitin huomiota käsitteisiin, joista toista käytetään kristinuskossa. Jos heitän ilmaan että sitä toistakin käsitettä VOI tutkia, älä, please, väännä oman pääsi mukaan toiseksi sitä, mitä olen itse kirjoituksellani tarkoittanut. Kuka inttää? En ainakaan minä vaan itse aloit inttää tyypilliseen tapaasi, mikä nyt varsinkaan tässä ketjussa ei ole aiheellista. Sinä nyt väen vängällä väännät kirjoitustani suuntaan, johon itse HALUAT sen vääntää.

Miten voit vääntää kirjoitukseni haluuni, että aloittajan PITÄISI alkaa tutkimaan kristinuskoa? Sinähän se nyt väen vängällä väännät. Tuskin uskaltaa mainita sanaa kristinusko, kun sinä palstan herkkänahkaisin keuhkoonnut!

>Jos te olette vähemmistö, niin minkä takia on päivästä toiseen noita helvettijuttuja ja muuta hölynpölyä<

Tuota noin, tyyppi joka noita helvettialoituksia suoltaa, voi olla yksi ja sama henkilö. Miksei vähemmistö voisi laittaa helvettialoituksia vaikka joka päivä? ;)

>monet uskovaiset työntävät sitä väkisin kaikille nimenomaan sillä periaatteella että "näin täällä on aina uskottu ja näin pitää aina uskoman".<

Jos viestissä, jota kommentoit, ei tuoda esille asiaa tuolla mainitsemallasi periaatteella, miksi yleisellä tasolla esität syytöksiä yhtä henkilöä vastaan? Itse en muista lukeneeni 'monen uskovaisen työntäneen väkisin näin täällä on aina uskottu ja näin pitää aina uskoman". Pikemminkin kirjoittajat tuovat esiin vain omaa henkilökohtaista kokemustaan, ei yleisellä tasolla olevaa aina-uskomusta.

>On aivan sama mihin uskoo, jos uskon perusteena on se että kyseessä on "vanha" usko "johon on aina uskottu".<

Sinäkin luot omia luulojasi ja sitten uskot niihin. Ei kristityn uskon perusteena ole 'vanha usko, johon on aina uskottu' vaan uskon perusteena on henkilö nimeltä Jeesus, joka lahjoittaa jokaiselle omakohtaisen uskon.

Mutta tämän enempää vänkäämättä päätän aiheen käsittelyn tähän. Ei ollut tarkoitukseni, että tästä aletaan kinaamaan. [ugh..]

käsitteissä kirjoitti:

En ole esitellyt kristinuskoa tässä ketjussa. Kiinnitin huomiota käsitteisiin, joista toista käytetään kristinuskossa. Jos heitän ilmaan että sitä toistakin käsitettä VOI tutkia, älä, please, väännä oman pääsi mukaan toiseksi sitä, mitä olen itse kirjoituksellani tarkoittanut. Kuka inttää? En ainakaan minä vaan itse aloit inttää tyypilliseen tapaasi, mikä nyt varsinkaan tässä ketjussa ei ole aiheellista. Sinä nyt väen vängällä väännät kirjoitustani suuntaan, johon itse HALUAT sen vääntää.

Miten voit vääntää kirjoitukseni haluuni, että aloittajan PITÄISI alkaa tutkimaan kristinuskoa? Sinähän se nyt väen vängällä väännät. Tuskin uskaltaa mainita sanaa kristinusko, kun sinä palstan herkkänahkaisin keuhkoonnut!

>Jos te olette vähemmistö, niin minkä takia on päivästä toiseen noita helvettijuttuja ja muuta hölynpölyä<

Tuota noin, tyyppi joka noita helvettialoituksia suoltaa, voi olla yksi ja sama henkilö. Miksei vähemmistö voisi laittaa helvettialoituksia vaikka joka päivä? ;)

>monet uskovaiset työntävät sitä väkisin kaikille nimenomaan sillä periaatteella että "näin täällä on aina uskottu ja näin pitää aina uskoman".<

Jos viestissä, jota kommentoit, ei tuoda esille asiaa tuolla mainitsemallasi periaatteella, miksi yleisellä tasolla esität syytöksiä yhtä henkilöä vastaan? Itse en muista lukeneeni 'monen uskovaisen työntäneen väkisin näin täällä on aina uskottu ja näin pitää aina uskoman". Pikemminkin kirjoittajat tuovat esiin vain omaa henkilökohtaista kokemustaan, ei yleisellä tasolla olevaa aina-uskomusta.

>On aivan sama mihin uskoo, jos uskon perusteena on se että kyseessä on "vanha" usko "johon on aina uskottu".<

Sinäkin luot omia luulojasi ja sitten uskot niihin. Ei kristityn uskon perusteena ole 'vanha usko, johon on aina uskottu' vaan uskon perusteena on henkilö nimeltä Jeesus, joka lahjoittaa jokaiselle omakohtaisen uskon.

Mutta tämän enempää vänkäämättä päätän aiheen käsittelyn tähän. Ei ollut tarkoitukseni, että tästä aletaan kinaamaan. [ugh..]

Lue lisää

>PS. Entä kiinnostaisiko tutkia uudelleensyntymistä? :)

Kun noin toteat pitkään reinkarnaatiouskoa haukuttuasi ja harhoista puhuttuasi, niin mitä tuosta muuta johtopäätöstä voi tehdä kuin että haluat että tutkittaisiin vain ja ainoastaan k-uskoa eikä koskaan vahingossakaan mitään muuta ja piste.

Mutta oli miten oli, niin minulla ei todellakaan ole mitään kristallipalloa jonka kautta selvittäisin kuinka monta teitä krisseleitä tällä palstalla on. Kun kokoajan vetoa siihen että teitä on vähemmistö, niin varmaankin sitten itse kirjoittelet kaiken mahdollisen k-uskontoa tällä palstalla käsittelevän aineiston, mutta jostain syystä et halua valita yhtä ja samaa tiettyä nimimerkkiä (jotta asia olisi vähän selkeämpi). Ne mitä et kirjoittele on sitten jonkun yhden ainoan ja aina saman ihmisen linkittämää helvettimateriaalia? Eli teitä on siis tasan kaksi ja enempää ei tälle palstalle koskaan vahingossakaan tule.

HELVETIN HYVÄ! Tarkemmin kun tätä asiaa miettii niin onhan se kivaa kun saa edes kerran nettielämässään jollakin Suoli24-palstalla olla "enemmistön" jäsen. Pitäisiköhän suorastaan jänisräikkää rääyttää tämän harvinaislaatuisen ilon johdosta. Kun tätä vähemmistöasiaasi olet nyt niin pontevasti tuonut esille niin päätetään sitten että teitä on vain kaksi, ja jatkossa kuka tahansa mitä tahansa k-uskovaisuuden nimissä sanoo, niin totean että se olet sinä tai sitten se yksi ainoa toinen jolla on helvetti jatkuvasti mielessään.

Noin muuten en kauhean kiinnostunut ole opiskelemaan ulkoa kuka mitäkin sanoo, joten tuntuu aika jännältä että sinä huomauttelet nyt jatkuvasti siitä mitä itse olen sanonut. Mahdat tosiaan olla kauhean kiinnostunut sanomisistani kun niitä tavailet niin taajaan että osaat sitten ulkomuistista heittää matskua mitä kaikkea olen sanonut. Varo vaan ettet joku kaunis päivä käännähdä reinkarnaatiouskovaiseksi kun olet niin uskollisesti minunkin juttuni lueskellut, ja muiden "enemmistön" jäsenten.

Rehellisesti sanottuna en kaipaa mitään opetuslapsia ja perässä juoksijoita. Kirjoitan pääasiassa kirjoittamisen ilosta. Jos siinä tulee sanottua samat asiat moneen kertaan, niin enpähän sitten ole pekkaa parempi teihin krisseleihin verrattuna. Itsekullakin sama vanha ruosteinen äänilevy narisemassa samaa säveltä (jos levy voi ruostua)...

Jaa niin mutta sinähän olit päättänyt asian käsittelyn tähän. Olipa siis hyvä ettet tätä kommenttia lukenut, ettei tarvitse jatkaa. Minulla kun on toisinaan paha tapa jatkaa vielä kerta kiellonkin päälle, vaikka ei tästä kukaan hullua hurskaammaksi tule. Mutta uskotaan nyt sitten että teitä krissejä on täällä vaan 1 ( 1). Mikäköhän tarve sinulla sitten on jokakerta käyttää eri nikkiä? Oletko joku "legioona" vai? xD

Qadesha kirjoitti:

>PS. Entä kiinnostaisiko tutkia uudelleensyntymistä? :)

Kun noin toteat pitkään reinkarnaatiouskoa haukuttuasi ja harhoista puhuttuasi, niin mitä tuosta muuta johtopäätöstä voi tehdä kuin että haluat että tutkittaisiin vain ja ainoastaan k-uskoa eikä koskaan vahingossakaan mitään muuta ja piste.

Mutta oli miten oli, niin minulla ei todellakaan ole mitään kristallipalloa jonka kautta selvittäisin kuinka monta teitä krisseleitä tällä palstalla on. Kun kokoajan vetoa siihen että teitä on vähemmistö, niin varmaankin sitten itse kirjoittelet kaiken mahdollisen k-uskontoa tällä palstalla käsittelevän aineiston, mutta jostain syystä et halua valita yhtä ja samaa tiettyä nimimerkkiä (jotta asia olisi vähän selkeämpi). Ne mitä et kirjoittele on sitten jonkun yhden ainoan ja aina saman ihmisen linkittämää helvettimateriaalia? Eli teitä on siis tasan kaksi ja enempää ei tälle palstalle koskaan vahingossakaan tule.

HELVETIN HYVÄ! Tarkemmin kun tätä asiaa miettii niin onhan se kivaa kun saa edes kerran nettielämässään jollakin Suoli24-palstalla olla "enemmistön" jäsen. Pitäisiköhän suorastaan jänisräikkää rääyttää tämän harvinaislaatuisen ilon johdosta. Kun tätä vähemmistöasiaasi olet nyt niin pontevasti tuonut esille niin päätetään sitten että teitä on vain kaksi, ja jatkossa kuka tahansa mitä tahansa k-uskovaisuuden nimissä sanoo, niin totean että se olet sinä tai sitten se yksi ainoa toinen jolla on helvetti jatkuvasti mielessään.

Noin muuten en kauhean kiinnostunut ole opiskelemaan ulkoa kuka mitäkin sanoo, joten tuntuu aika jännältä että sinä huomauttelet nyt jatkuvasti siitä mitä itse olen sanonut. Mahdat tosiaan olla kauhean kiinnostunut sanomisistani kun niitä tavailet niin taajaan että osaat sitten ulkomuistista heittää matskua mitä kaikkea olen sanonut. Varo vaan ettet joku kaunis päivä käännähdä reinkarnaatiouskovaiseksi kun olet niin uskollisesti minunkin juttuni lueskellut, ja muiden "enemmistön" jäsenten.

Rehellisesti sanottuna en kaipaa mitään opetuslapsia ja perässä juoksijoita. Kirjoitan pääasiassa kirjoittamisen ilosta. Jos siinä tulee sanottua samat asiat moneen kertaan, niin enpähän sitten ole pekkaa parempi teihin krisseleihin verrattuna. Itsekullakin sama vanha ruosteinen äänilevy narisemassa samaa säveltä (jos levy voi ruostua)...

Jaa niin mutta sinähän olit päättänyt asian käsittelyn tähän. Olipa siis hyvä ettet tätä kommenttia lukenut, ettei tarvitse jatkaa. Minulla kun on toisinaan paha tapa jatkaa vielä kerta kiellonkin päälle, vaikka ei tästä kukaan hullua hurskaammaksi tule. Mutta uskotaan nyt sitten että teitä krissejä on täällä vaan 1 ( 1). Mikäköhän tarve sinulla sitten on jokakerta käyttää eri nikkiä? Oletko joku "legioona" vai? xD

Lue lisää

Hauskaa katella kun kaksi "muijaa" riitelee!!!!! :-0

No, ei vaiskaan! :-9

Hassua sinänsä, että ihminen väittää olevansa "uskovainen", mutta silti kirjoittaa kuin olisikin "tietäväinen". Usko ja tietäminen menee iloisesti sekaisin. Aika hassua!

Eikä mua ihmisten epäloogisuudet sinänsä mitenkään häiritse, varsinkaan silloin kun on näistä uskonasioista kyse. Tämäkin uskova nainen on varmasti ihan mukava ja moraalinen ihminen? Ei tee varmaan suurempaa pahaa kenellekään? Ottaa ehkä kuitenkin vaan kaiken vähän liian helposti itseensä. Ehkä jokin naisellinen kompleksi tai muu sellainen? Kun mäkin sanon jotain ihan vaan yleisellä tasolla, niin hän heti käsittää sen siten, että tarkoitan vain häntä tai vain uskovaisia, vaikka tarkoitan lähinnä kaikkia ihmisiä yleisesti. No, mut se siitä.

Joskus ateismi-palstalla oon lukenut aika hassuja juttuja, kun joku uskova on kirjotellut, että kaikki jotka eivät ole uskossa haluavat vaan murhata ja raiskata muita ihmisiä. Sellasen ihmisen onkin varmaan tosi hyvä olla uskossa, joka tuollai ajattelee? Aika hulvatonta!

Vaikka maailmassa ei ole oikeasti vapaata tahtoa, niin ainakin meillä on onneksi vielä ajattelunvapaus! Tosin jotkut haluavat senkin kriminalisoida. Pitää kuulemma katkoa kädet ja puhkoa silmätkin, jos tulee "tuhma" ajatus mieleen. :-0

Mitähän ihmisten kanssa pitäs oikein tehdä, kun ne on aina vaan sekasin...

;)

Qadesha kirjoitti:

>PS. Entä kiinnostaisiko tutkia uudelleensyntymistä? :)

Kun noin toteat pitkään reinkarnaatiouskoa haukuttuasi ja harhoista puhuttuasi, niin mitä tuosta muuta johtopäätöstä voi tehdä kuin että haluat että tutkittaisiin vain ja ainoastaan k-uskoa eikä koskaan vahingossakaan mitään muuta ja piste.

Mutta oli miten oli, niin minulla ei todellakaan ole mitään kristallipalloa jonka kautta selvittäisin kuinka monta teitä krisseleitä tällä palstalla on. Kun kokoajan vetoa siihen että teitä on vähemmistö, niin varmaankin sitten itse kirjoittelet kaiken mahdollisen k-uskontoa tällä palstalla käsittelevän aineiston, mutta jostain syystä et halua valita yhtä ja samaa tiettyä nimimerkkiä (jotta asia olisi vähän selkeämpi). Ne mitä et kirjoittele on sitten jonkun yhden ainoan ja aina saman ihmisen linkittämää helvettimateriaalia? Eli teitä on siis tasan kaksi ja enempää ei tälle palstalle koskaan vahingossakaan tule.

HELVETIN HYVÄ! Tarkemmin kun tätä asiaa miettii niin onhan se kivaa kun saa edes kerran nettielämässään jollakin Suoli24-palstalla olla "enemmistön" jäsen. Pitäisiköhän suorastaan jänisräikkää rääyttää tämän harvinaislaatuisen ilon johdosta. Kun tätä vähemmistöasiaasi olet nyt niin pontevasti tuonut esille niin päätetään sitten että teitä on vain kaksi, ja jatkossa kuka tahansa mitä tahansa k-uskovaisuuden nimissä sanoo, niin totean että se olet sinä tai sitten se yksi ainoa toinen jolla on helvetti jatkuvasti mielessään.

Noin muuten en kauhean kiinnostunut ole opiskelemaan ulkoa kuka mitäkin sanoo, joten tuntuu aika jännältä että sinä huomauttelet nyt jatkuvasti siitä mitä itse olen sanonut. Mahdat tosiaan olla kauhean kiinnostunut sanomisistani kun niitä tavailet niin taajaan että osaat sitten ulkomuistista heittää matskua mitä kaikkea olen sanonut. Varo vaan ettet joku kaunis päivä käännähdä reinkarnaatiouskovaiseksi kun olet niin uskollisesti minunkin juttuni lueskellut, ja muiden "enemmistön" jäsenten.

Rehellisesti sanottuna en kaipaa mitään opetuslapsia ja perässä juoksijoita. Kirjoitan pääasiassa kirjoittamisen ilosta. Jos siinä tulee sanottua samat asiat moneen kertaan, niin enpähän sitten ole pekkaa parempi teihin krisseleihin verrattuna. Itsekullakin sama vanha ruosteinen äänilevy narisemassa samaa säveltä (jos levy voi ruostua)...

Jaa niin mutta sinähän olit päättänyt asian käsittelyn tähän. Olipa siis hyvä ettet tätä kommenttia lukenut, ettei tarvitse jatkaa. Minulla kun on toisinaan paha tapa jatkaa vielä kerta kiellonkin päälle, vaikka ei tästä kukaan hullua hurskaammaksi tule. Mutta uskotaan nyt sitten että teitä krissejä on täällä vaan 1 ( 1). Mikäköhän tarve sinulla sitten on jokakerta käyttää eri nikkiä? Oletko joku "legioona" vai? xD

Lue lisää

Vääristymät oion.

Otetaas ihan ALUSTA: 'ei kait ole laitonta kommentoida esiintulleita näkökulmia', sanoin. Ja kommentoin. Koska minua kiinnostaa, mistä uskomukset jällensyntymiseen alkaa. En haukkunut mutta voit pitää mielipiteesi, jos se jonkinlaisen tyydytyksen antaa. Kritiikki on kritiikki on kritiikki on...

>niin mitä tuosta muuta johtopäätöstä voi tehdä kuin että haluat että tutkittaisiin vain ja ainoastaan k-uskoa eikä koskaan vahingossakaan mitään muuta ja piste.<

Mm. sellaisen johtopäätöksen, että hei, aloituksen kaksi sanaa merkkaavatkin eri asioita. Heitto 'Entä kiinnostaisiko tutkia uudelleensyntymistä? :)' hymyn kera ei ollut NIIN vakava kuin sinä sen nyt tulkitset. PISTE.

Miksi olet ilkeä? Asiallisesti sanoen palstalla on enemmän kuin kaksi kristittyä kirjoittajaa. Itse lopetin vakinikin käytön erään palstan vakijankkaajan hyökättyä aina nimimerkkini nähtyään piruilemaan ja kieroilemaan. Siinä syy. Ajattelin että niin kauan kun tuo henkilö palstalla toimii, en käytä nikkiä ja sitten kun joskus mahdollisesti ehkä häipyy, otan jälleen vakinikin käyttööni [jos nyt enää kauaa yleensä kirjoittelenkaan].

>Kun tätä vähemmistöasiaasi olet nyt niin pontevasti tuonut esille niin päätetään sitten että teitä on vain kaksi,<

Pysytään asiassa: sinä se pontevasti jaksat asiasta humauttaa tavan takaa, jota sitten kommentoin. Eikä muuten päätetä mistään kahdesta. Sen sijaan ehdotan, että päätetään kirjoittaa aikuismaisesti, yes?

Minulle nyt on vain jäänyt MIELEEN nimimerkkisi kirjoituksia, sen enempää niitä opiskelematta. En suinkaan KAIKKIA viestisi sisältöjä muista, mutta tuo uskomusten alkuperäasia on jäänyt.

Älä pelkää, en opetuslapseksesi ole aikonutkaan! ;)

Miksi olet ilkeä?

äijä, 40v kirjoitti:

Hauskaa katella kun kaksi "muijaa" riitelee!!!!! :-0

No, ei vaiskaan! :-9

Hassua sinänsä, että ihminen väittää olevansa "uskovainen", mutta silti kirjoittaa kuin olisikin "tietäväinen". Usko ja tietäminen menee iloisesti sekaisin. Aika hassua!

Eikä mua ihmisten epäloogisuudet sinänsä mitenkään häiritse, varsinkaan silloin kun on näistä uskonasioista kyse. Tämäkin uskova nainen on varmasti ihan mukava ja moraalinen ihminen? Ei tee varmaan suurempaa pahaa kenellekään? Ottaa ehkä kuitenkin vaan kaiken vähän liian helposti itseensä. Ehkä jokin naisellinen kompleksi tai muu sellainen? Kun mäkin sanon jotain ihan vaan yleisellä tasolla, niin hän heti käsittää sen siten, että tarkoitan vain häntä tai vain uskovaisia, vaikka tarkoitan lähinnä kaikkia ihmisiä yleisesti. No, mut se siitä.

Joskus ateismi-palstalla oon lukenut aika hassuja juttuja, kun joku uskova on kirjotellut, että kaikki jotka eivät ole uskossa haluavat vaan murhata ja raiskata muita ihmisiä. Sellasen ihmisen onkin varmaan tosi hyvä olla uskossa, joka tuollai ajattelee? Aika hulvatonta!

Vaikka maailmassa ei ole oikeasti vapaata tahtoa, niin ainakin meillä on onneksi vielä ajattelunvapaus! Tosin jotkut haluavat senkin kriminalisoida. Pitää kuulemma katkoa kädet ja puhkoa silmätkin, jos tulee "tuhma" ajatus mieleen. :-0

Mitähän ihmisten kanssa pitäs oikein tehdä, kun ne on aina vaan sekasin...

;)

Lue lisää

Joo joo, siinä se toinen vakivinoilija! ;)

Miksi sinunkin piti tulla tunkiolle pöyhimään?

Hauskaa on kerran nähdä, mitkä olivat itse kunkin motiivit näiden viestien takana. Siinä monella voi suomut silmiltä simahtaa, kun kiukuksi nimittely näyttäytyykin ihan levollisena mielenä..

Vai tietäväinen? Kait minä omat mielipiteeni tiedän paremmin kuin toinen, varsinkin te kaksi luulottelijaa, jotka ad hominem -luulojanne esitätte ja niitä tosiasioina pidätte.

>Usko ja tietäminen menee iloisesti sekaisin<

Esimerkkejä, please? Jos ei niitä ole, lopeta luulottelu.

>Ottaa ehkä kuitenkin vaan kaiken vähän liian helposti itseensä.<

Sinun mielestä siis kirjoitustesi oikominen on itseensä ottamista? 8–O
Herttinen sentään. Sinulla on paljon sellaisia vääristyneitä käsityksiä kristinuskostakin ja sitten kun niitä oion, se on itsensä ottamista tai kiukkua! 8–O

>Kun mäkin sanon jotain ihan vaan yleisellä tasolla, niin hän heti käsittää sen siten, että tarkoitan vain häntä tai vain uskovaisia, vaikka tarkoitan lähinnä kaikkia ihmisiä yleisesti.<

No sinun kirjoitukset on varsinaista tajunnanvirtaa, ettei niistä itse pertsa pirulainenkaa selvää ota! Sinun pitää sanoa silloin kun tarkoitat KAIKKIA ihmisiä, mutta koska tyylisi on se mikä on, niin et voi syyttää minua siitä, että otan itseeni, jos vain kommentoin tai oion kirjoituksiasi. Mitä enemmän ajatuksiasi oikoo, sen syvemmälle suohon uppoo..

>Mitähän ihmisten kanssa pitäs oikein tehdä, kun ne on aina vaan sekasin...<

Ainakin kannattaa lopettaa luulottelu toisista ihmisistä ja ainaskin kannattaa olla uskomatta niitä luulojaan...

Voi kauhee kun me pilataan tää ketju turhalla kitkalla...

käsitteissä kirjoitti:

Joo joo, siinä se toinen vakivinoilija! ;)

Miksi sinunkin piti tulla tunkiolle pöyhimään?

Hauskaa on kerran nähdä, mitkä olivat itse kunkin motiivit näiden viestien takana. Siinä monella voi suomut silmiltä simahtaa, kun kiukuksi nimittely näyttäytyykin ihan levollisena mielenä..

Vai tietäväinen? Kait minä omat mielipiteeni tiedän paremmin kuin toinen, varsinkin te kaksi luulottelijaa, jotka ad hominem -luulojanne esitätte ja niitä tosiasioina pidätte.

>Usko ja tietäminen menee iloisesti sekaisin<

Esimerkkejä, please? Jos ei niitä ole, lopeta luulottelu.

>Ottaa ehkä kuitenkin vaan kaiken vähän liian helposti itseensä.<

Sinun mielestä siis kirjoitustesi oikominen on itseensä ottamista? 8–O
Herttinen sentään. Sinulla on paljon sellaisia vääristyneitä käsityksiä kristinuskostakin ja sitten kun niitä oion, se on itsensä ottamista tai kiukkua! 8–O

>Kun mäkin sanon jotain ihan vaan yleisellä tasolla, niin hän heti käsittää sen siten, että tarkoitan vain häntä tai vain uskovaisia, vaikka tarkoitan lähinnä kaikkia ihmisiä yleisesti.<

No sinun kirjoitukset on varsinaista tajunnanvirtaa, ettei niistä itse pertsa pirulainenkaa selvää ota! Sinun pitää sanoa silloin kun tarkoitat KAIKKIA ihmisiä, mutta koska tyylisi on se mikä on, niin et voi syyttää minua siitä, että otan itseeni, jos vain kommentoin tai oion kirjoituksiasi. Mitä enemmän ajatuksiasi oikoo, sen syvemmälle suohon uppoo..

>Mitähän ihmisten kanssa pitäs oikein tehdä, kun ne on aina vaan sekasin...<

Ainakin kannattaa lopettaa luulottelu toisista ihmisistä ja ainaskin kannattaa olla uskomatta niitä luulojaan...

Voi kauhee kun me pilataan tää ketju turhalla kitkalla...

Lue lisää

Nyt sen keksin!

Sulla on "luulottelukompleksi"!

Kaikki luulee kaikista kokoajan kaikenlaisia vääriä luuloja ja silleen. Se on kieltämättä ongelmana täällä netissä, kun ei tiedä toisesta kovinkaan paljoa. Parempi siis, että ei suhtaudu toisten juttuihin liian vakavasti. Voit mennä vaikkapa sinne ateismi-palstalle, missä lyödään kunnolla toista oikein metrisellä verbaalisella halolla päähän. Tää on sen rinnalla vielä aika siistiä.

Katoitko muuten sen dokkarin? Sehän oli taas vaan valheita ja vääriä käsityksiä täynnä? Vai miten on?

Yritetään vaan keskustella sivistyneesi ja jätä vinoilunikin vaan omaan arvoonsa. Mä olen siinä vielä niin kehnokin. Melkein kadehdin noiden "attejen" vinoilua siellä omalla palstallaan, tai oikeastaan en ollenkaan. Turhaa pullistelua.

Kyllä meikäläisen mielestä sulla menee välillä uskominen ja tietäminen ilosesti sekasin. Esim. nyt vaikka se "Jeesus on ainoa tie" juttusi. Siis se, että jos emme usko sitä, niin helvetin ovet kohta meille heilahtaa? Vai miten se oikein menee?

Mulla on kyllä muutakin elämää, kun tää "nettiguruilu" ja niin on varmaan sullakin, joten eiköhän oteta ihan rennosti? Ei me niin kamalia ihmisiä oikeesti olla! Tuo Quadeshakin on ihan kiva oikeesti! ;)

käsitteissä kirjoitti:

Vääristymät oion.

Otetaas ihan ALUSTA: 'ei kait ole laitonta kommentoida esiintulleita näkökulmia', sanoin. Ja kommentoin. Koska minua kiinnostaa, mistä uskomukset jällensyntymiseen alkaa. En haukkunut mutta voit pitää mielipiteesi, jos se jonkinlaisen tyydytyksen antaa. Kritiikki on kritiikki on kritiikki on...

>niin mitä tuosta muuta johtopäätöstä voi tehdä kuin että haluat että tutkittaisiin vain ja ainoastaan k-uskoa eikä koskaan vahingossakaan mitään muuta ja piste.<

Mm. sellaisen johtopäätöksen, että hei, aloituksen kaksi sanaa merkkaavatkin eri asioita. Heitto 'Entä kiinnostaisiko tutkia uudelleensyntymistä? :)' hymyn kera ei ollut NIIN vakava kuin sinä sen nyt tulkitset. PISTE.

Miksi olet ilkeä? Asiallisesti sanoen palstalla on enemmän kuin kaksi kristittyä kirjoittajaa. Itse lopetin vakinikin käytön erään palstan vakijankkaajan hyökättyä aina nimimerkkini nähtyään piruilemaan ja kieroilemaan. Siinä syy. Ajattelin että niin kauan kun tuo henkilö palstalla toimii, en käytä nikkiä ja sitten kun joskus mahdollisesti ehkä häipyy, otan jälleen vakinikin käyttööni [jos nyt enää kauaa yleensä kirjoittelenkaan].

>Kun tätä vähemmistöasiaasi olet nyt niin pontevasti tuonut esille niin päätetään sitten että teitä on vain kaksi,<

Pysytään asiassa: sinä se pontevasti jaksat asiasta humauttaa tavan takaa, jota sitten kommentoin. Eikä muuten päätetä mistään kahdesta. Sen sijaan ehdotan, että päätetään kirjoittaa aikuismaisesti, yes?

Minulle nyt on vain jäänyt MIELEEN nimimerkkisi kirjoituksia, sen enempää niitä opiskelematta. En suinkaan KAIKKIA viestisi sisältöjä muista, mutta tuo uskomusten alkuperäasia on jäänyt.

Älä pelkää, en opetuslapseksesi ole aikonutkaan! ;)

Miksi olet ilkeä?

Lue lisää

Isäs oli ilkeä kun sua teki. Eli höpö höpö.

Olen k-uskovaisten taholta kuullut niin posketonta kamaa tässä vuosien varrella että vaikka mitä sanoisin niin en mitenkään voisi yltää teidän tasollenne niissä möläytyksissä. Kun ei minun mieleenikään tulisi esim. heittää tappouhkausta jollekulle teistä, vaikka teidän joukoista on minun suuntaani niin tehtykin.

Kai sinä ymmärrät että kun tässä ketjussa puhuu itselleen tärkeistä kokemuksista ja kaikki tullaan julistamaan harhoiksi, niin kyllä se aika loukkaavalta tuntuu. Vaikka sen tietää kyllä että miten te uskovaiset siihen suhtaudutte, teillä kun on ne omat juttunne mitä voisi nimittää yhtälailla harhoiksi. Jotenkin kuitenkin tiedeorientoituneelta ihmiseltä sietää enemmän noita harhahöpinöitä, se missä uskovaisten kanssa haluaisin olla samassa leirissä on se että mielletään että ihminen on muutakin kuin vain mätänevä raatonsa. Eli on se sielu, ja jos on sielu, niin voi olla mitä merkillisiä kokemuksia tietoisuuden tasolla joita ei voida tieteellisesti todistaa koska kysymys on asioista jotka eivät fyysiselle silmälle näy.

Puhuit siitä että sinua on joku vainonnut ja sen takia piti jättää nimimerkki. Tiedät siis että voi tulla pahaa mieltä ja voi olla ahdistunut olo näillä palstoilla. Siinä me kaikki olemme samanlaisia tunneihmisiä. Näissä uskonasioissa on kumminkin aina tunteet mukana, halusi tai ei. Jos ei tuntuisi miltään, niin ei kai sitä sitten uskoisikaan ja olisi sama vaikka haudan jälkeen ei olisi mitään.

äijä, 40v kirjoitti:

Nyt sen keksin!

Sulla on "luulottelukompleksi"!

Kaikki luulee kaikista kokoajan kaikenlaisia vääriä luuloja ja silleen. Se on kieltämättä ongelmana täällä netissä, kun ei tiedä toisesta kovinkaan paljoa. Parempi siis, että ei suhtaudu toisten juttuihin liian vakavasti. Voit mennä vaikkapa sinne ateismi-palstalle, missä lyödään kunnolla toista oikein metrisellä verbaalisella halolla päähän. Tää on sen rinnalla vielä aika siistiä.

Katoitko muuten sen dokkarin? Sehän oli taas vaan valheita ja vääriä käsityksiä täynnä? Vai miten on?

Yritetään vaan keskustella sivistyneesi ja jätä vinoilunikin vaan omaan arvoonsa. Mä olen siinä vielä niin kehnokin. Melkein kadehdin noiden "attejen" vinoilua siellä omalla palstallaan, tai oikeastaan en ollenkaan. Turhaa pullistelua.

Kyllä meikäläisen mielestä sulla menee välillä uskominen ja tietäminen ilosesti sekasin. Esim. nyt vaikka se "Jeesus on ainoa tie" juttusi. Siis se, että jos emme usko sitä, niin helvetin ovet kohta meille heilahtaa? Vai miten se oikein menee?

Mulla on kyllä muutakin elämää, kun tää "nettiguruilu" ja niin on varmaan sullakin, joten eiköhän oteta ihan rennosti? Ei me niin kamalia ihmisiä oikeesti olla! Tuo Quadeshakin on ihan kiva oikeesti! ;)

Lue lisää

Luulottelu on kyllä itsellesi kuuluva ominaisuus! Itse yritän kirjoittaa asioista, en luulottele toisesta omiani, kuten sinulla on tapana.

Ei tuo ohjeesi siitä, ettei kannata ottaa liian vakavasti, ole asiallinen. Miksi luulotella toisista ja sitten käskeä olemaan ottamatta niitä luuloja itseensä, kun voisi olla yksinkertaisesti luulottelematta ja kirjoittaa VAIN asioista, ei vastapuolen luulotelluista käsityksistä?

>Voit mennä vaikkapa sinne ateismi-palstalle, missä lyödään kunnolla toista oikein metrisellä verbaalisella halolla päähän. Tää on sen rinnalla vielä aika siistiä.<

Eli kun luulottelusi ei yllä ateistien räävittömyyden tasolle, niin luulottelu on sallittua! Heh, kaikkea kanssa.
Kyllä tuolla tulee joskus vierailtua ja viestittely siellä joidenkin kanssa onnistuu ihan ok, jopa joskus virkistää.

>Katoitko muuten sen dokkarin? Sehän oli taas vaan valheita ja vääriä käsityksiä täynnä? Vai miten on?<

Olisit antanut minun itseni vastata etkä olettanut taas! Mutta harvinaista kyllä, olettamuksesi osui nyt suht napilleen.

>Kyllä meikäläisen mielestä sulla menee välillä uskominen ja tietäminen ilosesti sekasin. Esim. nyt vaikka se "Jeesus on ainoa tie" juttusi. Siis se, että jos emme usko sitä, niin helvetin ovet kohta meille heilahtaa? Vai miten se oikein menee?<

Raamatussa se sanotaan, enkä mene sitä tietoa muuttamaan.
"Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." Joh.14:6

Nyt sitten pitäisi enää saada varmuus siitä, että Jeesus on elänyt joskus Lähi-Idässä. Ja sitten pitäisi saada varmuus, että Raamattuun kirjattu pitää paikkaansa. Ja siten pitäisi saada varmuus, että Jeesus oli Jumalan poika. Ja sitten pitäisi saada varmuus...

Kaikesta noista annetaan varmuus.

käsitteissä kirjoitti:

Luulottelu on kyllä itsellesi kuuluva ominaisuus! Itse yritän kirjoittaa asioista, en luulottele toisesta omiani, kuten sinulla on tapana.

Ei tuo ohjeesi siitä, ettei kannata ottaa liian vakavasti, ole asiallinen. Miksi luulotella toisista ja sitten käskeä olemaan ottamatta niitä luuloja itseensä, kun voisi olla yksinkertaisesti luulottelematta ja kirjoittaa VAIN asioista, ei vastapuolen luulotelluista käsityksistä?

>Voit mennä vaikkapa sinne ateismi-palstalle, missä lyödään kunnolla toista oikein metrisellä verbaalisella halolla päähän. Tää on sen rinnalla vielä aika siistiä.<

Eli kun luulottelusi ei yllä ateistien räävittömyyden tasolle, niin luulottelu on sallittua! Heh, kaikkea kanssa.
Kyllä tuolla tulee joskus vierailtua ja viestittely siellä joidenkin kanssa onnistuu ihan ok, jopa joskus virkistää.

>Katoitko muuten sen dokkarin? Sehän oli taas vaan valheita ja vääriä käsityksiä täynnä? Vai miten on?<

Olisit antanut minun itseni vastata etkä olettanut taas! Mutta harvinaista kyllä, olettamuksesi osui nyt suht napilleen.

>Kyllä meikäläisen mielestä sulla menee välillä uskominen ja tietäminen ilosesti sekasin. Esim. nyt vaikka se "Jeesus on ainoa tie" juttusi. Siis se, että jos emme usko sitä, niin helvetin ovet kohta meille heilahtaa? Vai miten se oikein menee?<

Raamatussa se sanotaan, enkä mene sitä tietoa muuttamaan.
"Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." Joh.14:6

Nyt sitten pitäisi enää saada varmuus siitä, että Jeesus on elänyt joskus Lähi-Idässä. Ja sitten pitäisi saada varmuus, että Raamattuun kirjattu pitää paikkaansa. Ja siten pitäisi saada varmuus, että Jeesus oli Jumalan poika. Ja sitten pitäisi saada varmuus...

Kaikesta noista annetaan varmuus.

Lue lisää

>>Ei tuo ohjeesi siitä, ettei kannata ottaa liian vakavasti, ole asiallinen. Miksi luulotella toisista ja sitten käskeä olemaan ottamatta niitä luuloja itseensä, kun voisi olla yksinkertaisesti luulottelematta ja kirjoittaa VAIN asioista, ei vastapuolen luulotelluista käsityksistä?>Eli kun luulottelusi ei yllä ateistien räävittömyyden tasolle, niin luulottelu on sallittua! Heh, kaikkea kanssa.
Kyllä tuolla tulee joskus vierailtua ja viestittely siellä joidenkin kanssa onnistuu ihan ok, jopa joskus virkistää.>Olisit antanut minun itseni vastata etkä olettanut taas! Mutta harvinaista kyllä, olettamuksesi osui nyt suht napilleen.>Raamatussa se sanotaan, enkä mene sitä tietoa muuttamaan.
"Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." Joh.14:6>Nyt sitten pitäisi enää saada varmuus siitä, että Jeesus on elänyt joskus Lähi-Idässä. Ja sitten pitäisi saada varmuus, että Raamattuun kirjattu pitää paikkaansa. Ja siten pitäisi saada varmuus, että Jeesus oli Jumalan poika. Ja sitten pitäisi saada varmuus...

Kaikesta noista annetaan varmuus.

Mielenkiintoista keskustelua! Kommentoin tähän nyt kuitenkin vain käyttämistäni käsitteistä sen verran, että käytin kirjoituspyynnössä uudelleensyntymistä rinnakkaisena terminä sillä varjolla, että yleinen suomalainen asiasanasto YSA tarjoaa uudelleensyntymistä synonyymiksi jälleensyntymiselle. Olette kuitenkin mielestäni oikeassa siinä, että sen kristillinen merkitys hämärtää termien vastaavuutta, joten taidan tosiaan varsinaisessa tutkimuksessa käyttää käsitteenä lähinnä jälleensyntymistä. Sinänsä on tekstin sujuvuuden kannalta harmi, että jälleensyntymisen, uudelleensyntymisen ja sielun vaelluksen merkityssisällöissä on kaikissa vivahde-eroja...

jpvaat kirjoitti:

Mielenkiintoista keskustelua! Kommentoin tähän nyt kuitenkin vain käyttämistäni käsitteistä sen verran, että käytin kirjoituspyynnössä uudelleensyntymistä rinnakkaisena terminä sillä varjolla, että yleinen suomalainen asiasanasto YSA tarjoaa uudelleensyntymistä synonyymiksi jälleensyntymiselle. Olette kuitenkin mielestäni oikeassa siinä, että sen kristillinen merkitys hämärtää termien vastaavuutta, joten taidan tosiaan varsinaisessa tutkimuksessa käyttää käsitteenä lähinnä jälleensyntymistä. Sinänsä on tekstin sujuvuuden kannalta harmi, että jälleensyntymisen, uudelleensyntymisen ja sielun vaelluksen merkityssisällöissä on kaikissa vivahde-eroja...

Lue lisää

oikein ymmärtämisen kannalta olisi parempi luopua uudelleensyntymis termistä, ja panna sen tilalle selkeämmin ymmärrettävä raamatun käyttämä uudestisyntyminen.

Raamattukaan ei tunne uudelleensyntymistä.

KK kirjoitti:

oikein ymmärtämisen kannalta olisi parempi luopua uudelleensyntymis termistä, ja panna sen tilalle selkeämmin ymmärrettävä raamatun käyttämä uudestisyntyminen.

Raamattukaan ei tunne uudelleensyntymistä.

Lue lisää

Hänelle ns. jälleensyntyminen ei ole uskonasia, sillä se on ihmisen psykologinen perimä,eli karma joka jälleensyntyy, ei persoona sinänsä
Ajaton elämä joka se joka pitää meidät elossa elämämme ajan, ja on samaa elämää kuin, kaikki muukin elämä maailmankaikkeudessa, sielu,ajattelija ego taas, on aivan eri juttu,se on ihmisen itsensä synnyttämä, aikaan ja aineeseen sidottu ja siten syyn ja seurauksen lain alainen
Sielu on aikaa ja ainetta joten sillä ei ole ikuista elämää, vaikka uskonnot rukoilevat sille armon kautta, ikuista elämää kuoleman jälkeen taivaassa, mutta seurauksena on vain usontojen ja aatteiden vallan ikuistuminen sielujen elätyksen avulla.
Sielu on syntynyt ihmiselle, tämän maaelämän aikana, joten sen kuolemakin tapahtuu täällä elämän aikana, ja sen vuoksi tuo taivaaseen pääsy kuoleman jälkeen, että sen sen sekasortoinen elämä jatkuisi edelleen
Tuon kaiken ymmärtäminen saattaa vapauttaa meidät jälleensyntymien pakosta, ja silloin se elämä vasta alkaa, sillä ihmisen mielen perusta on tuota ajatonta elämää.
Sielun kuolema ei ole ihmisen kuolema, vaan hänen psykologisen perimänsä, periynnin kuolema, ja tuosta kuolemasta syntyy uusi elämä, joka on suorassa yhteydessä kaiken lähteeseen, ajattomaan elämään
Sielun jälleensyntymä on tosiasia, niinkauan kuin sielu on olemassa, ja toki hänellä on siitä myös kokemuksia, mutta halusin tällä painottaa omakohtaista näkemystä jälleensyntymästä, joka on varmaan erilainen kuin kirjallisuudessa esitetyt teoriat

jpvaat kirjoitti:

Mielenkiintoista keskustelua! Kommentoin tähän nyt kuitenkin vain käyttämistäni käsitteistä sen verran, että käytin kirjoituspyynnössä uudelleensyntymistä rinnakkaisena terminä sillä varjolla, että yleinen suomalainen asiasanasto YSA tarjoaa uudelleensyntymistä synonyymiksi jälleensyntymiselle. Olette kuitenkin mielestäni oikeassa siinä, että sen kristillinen merkitys hämärtää termien vastaavuutta, joten taidan tosiaan varsinaisessa tutkimuksessa käyttää käsitteenä lähinnä jälleensyntymistä. Sinänsä on tekstin sujuvuuden kannalta harmi, että jälleensyntymisen, uudelleensyntymisen ja sielun vaelluksen merkityssisällöissä on kaikissa vivahde-eroja...

Lue lisää

...ei tarvitse teitillä :-D ( Teen tämän aivan tahallani huvittuneena sanavalinnoistasi ) Tavoitit ajatuksen.

arjuuna kirjoitti:

Hänelle ns. jälleensyntyminen ei ole uskonasia, sillä se on ihmisen psykologinen perimä,eli karma joka jälleensyntyy, ei persoona sinänsä
Ajaton elämä joka se joka pitää meidät elossa elämämme ajan, ja on samaa elämää kuin, kaikki muukin elämä maailmankaikkeudessa, sielu,ajattelija ego taas, on aivan eri juttu,se on ihmisen itsensä synnyttämä, aikaan ja aineeseen sidottu ja siten syyn ja seurauksen lain alainen
Sielu on aikaa ja ainetta joten sillä ei ole ikuista elämää, vaikka uskonnot rukoilevat sille armon kautta, ikuista elämää kuoleman jälkeen taivaassa, mutta seurauksena on vain usontojen ja aatteiden vallan ikuistuminen sielujen elätyksen avulla.
Sielu on syntynyt ihmiselle, tämän maaelämän aikana, joten sen kuolemakin tapahtuu täällä elämän aikana, ja sen vuoksi tuo taivaaseen pääsy kuoleman jälkeen, että sen sen sekasortoinen elämä jatkuisi edelleen
Tuon kaiken ymmärtäminen saattaa vapauttaa meidät jälleensyntymien pakosta, ja silloin se elämä vasta alkaa, sillä ihmisen mielen perusta on tuota ajatonta elämää.
Sielun kuolema ei ole ihmisen kuolema, vaan hänen psykologisen perimänsä, periynnin kuolema, ja tuosta kuolemasta syntyy uusi elämä, joka on suorassa yhteydessä kaiken lähteeseen, ajattomaan elämään
Sielun jälleensyntymä on tosiasia, niinkauan kuin sielu on olemassa, ja toki hänellä on siitä myös kokemuksia, mutta halusin tällä painottaa omakohtaista näkemystä jälleensyntymästä, joka on varmaan erilainen kuin kirjallisuudessa esitetyt teoriat

Lue lisää

Aina ei jaksa :-)

Suuret kiitokset jällleen näkemyksistänne!

Jäpä37:n esittämään kysymykseen vihdoin tarkennusta.

"Millä tavalla koet moraalisesti väärien tekojen vaikuttavan uudelleensyntymiseen?" Haluaisitko tarkentaa? :-)

Tällä kysymykselläni viittasin ennen kaikkea siihen mahdolliseen käsitykseen, että "synti" tai muu vastaava moraalisesti tuomittava teko vaikuttaisi seuraavaan elämään - esimerkiksi karman lain mukaisesti seuraavan elämän inkarnaatioon. Olen siis kiinnostunut teidän jälleensyntymiseen uskovien käsityksestä siitä, mitä merkitystä oikein tai väärin tekemisellä on nykyisen ja toisaalta seuraavan elämän kannalta, mahdollisesti myös edellisen. Pohditteko siis väärin tekemistä tarkemmin kuin vaikkapa keskiverto ateisti, joka luottaa elämänsä toteutuvan tässä ja nyt.

Jatkakaa toki keskustelua!

jpvaat kirjoitti:

Suuret kiitokset jällleen näkemyksistänne!

Jäpä37:n esittämään kysymykseen vihdoin tarkennusta.

"Millä tavalla koet moraalisesti väärien tekojen vaikuttavan uudelleensyntymiseen?" Haluaisitko tarkentaa? :-)

Tällä kysymykselläni viittasin ennen kaikkea siihen mahdolliseen käsitykseen, että "synti" tai muu vastaava moraalisesti tuomittava teko vaikuttaisi seuraavaan elämään - esimerkiksi karman lain mukaisesti seuraavan elämän inkarnaatioon. Olen siis kiinnostunut teidän jälleensyntymiseen uskovien käsityksestä siitä, mitä merkitystä oikein tai väärin tekemisellä on nykyisen ja toisaalta seuraavan elämän kannalta, mahdollisesti myös edellisen. Pohditteko siis väärin tekemistä tarkemmin kuin vaikkapa keskiverto ateisti, joka luottaa elämänsä toteutuvan tässä ja nyt.

Jatkakaa toki keskustelua!

Lue lisää

Itse en ainakaan juurikaan mieti sitä, että saanko karmaa tekemällä niin kuin teen. Olen havainnut sen, että on parempi pyrkiä hyvään, kuin pahaan. En kuitenkaan tahdo ajatella, että saisin hyvistä teoistani jotain palkintoa kuolemani jälkeen. Teen hyvää vain pelkän hyvän tekemisen ilosta ja tyydytyksestä. Mielestäni ainoa palkinto hyvästä elämästä onkin sen viisautta, ymmärrystä ja tietoa lisäävä vaikutus. En oikein arvosta näitä fyysisiä taivaita ja paratiiseja "palkintona".Paikkoja missä kaikki on aina hyvin ja hyvää. Kuulostaa aika kammottavalta paikalta! Toki voisin joskus välillä levähtää jossain sellaisessa paikassa, mutta en varmaan jaksaisi jäädä sellaiseen pidemmäksi aikaa.

Nykyinen elämäni kyllä todistaa ihan riittävästi siitä, että karmaakin on joskus aiemmissa elämissäni tullut hankittua. Ehkä vähän liikaakin? Mutta ehkä jos pyrkii todella korkealla, putoaakin todella alas?

Ihminen voi tietenkin ajatella niinkin, että jos ei tee mitään, niin ei voi tehdä mitään väärääkään. Niin monimutkainen on tämä maailmamme kuitenkin, että sekin on teko. Kovin "nuoret sielut" toimivatkin usein niin. Sielun "nuoruus", "keski-ikä" tai "vanhuus" koskee kuitenkin vain tätä aika-avaruusjatkumoa, eikä sitä pidä käsittää kirjaimellisesti. Se ei tarkoita sitä, että "vanha" olisi jotenkin "nuorta" parempi. Kokemuksen perusteella ei irtopisteitä jaeta ja kaikki kokemukset ovat yhtä tärkeitä. Mitä pidemmälle sielumme täällä etenee, sitä enemmän se alkaa kuin vaistomaisesti välttää pahaa ja pyrkiä hyvään. Ja tämä hyvän ja pahan erottaminen toisistaan vaatii paljon kokemuksia ja elettyjä elämiä. Nuoremmat sielut taas turvautuvat enemmänkin ns. pyhiin teksteihin kirjattuihin sääntöihin ja lakeihin.

Tämä on asia, jota moni ihminen kuitenkin karsastaa. Kukaan ei haluaisi olla "nuori" sielu. Asia on aika huvittavakin, sillä elämme vielä kuitenkin "nuorten sielujen maailmassa", jossa kaikki arvotetaan nuoruuden ihanteiden mukaisesti. Pitää olla kaunis, voimakas ja kaikin tavoin rikas ihminen. Tämä asia on hyvin helppo havaita, jos vain vähänkin miettii tätä nykymaailman menoa.

Sielun nuoruudessa on sekin etu, että silloin karmaakaan ei ole vielä kertynyt kovinkaan paljoa, kun taas vanhat sielut ovat jo keränneet lähes kaiken mahdollisen karman itselleen. Karmankin kohdalla kyseessä on kuitenkin vain "kosminen leikki", jossa kaikki pahakin on vain näennäistä ja katoavaa. Kuin lapset leikkimässä poliisia ja rosvoa. Leikkiä, joka loppuu kun siihen on kyllästytty ja sen opettavaisuuskin kaluttu loppuun. Roolit eivät ns. jää päälle ikuisiksi ajoiksi.

Sielun vanhuudesta ei siis kannata hirveästi innostua. Se on rankinta mihin täällä maan päällä voi joutua. Armotonta menoa! Mitään ei enää saa ilmaiseksi. Välillä vielä hullun leima otsassa!

Että semmonen "esitelmä"! ;)

Meikäläinen ei taida tosin olla ihan vielä "vanha sielu", vaan ehkä jossain keski-iässä. Ehkä on tullut vaan tutkittua näitä juttuja tässä elämässä vähän enemmän. Voihan sitä toki nuorempikin sielu tutkia vanhempia sieluja. Ja jokaisesta meistä tulee lopulta se vanha sielukin, joten kukaan ei ole tällä tavallakaan ole parempi kuin toinen. Varsin tasa-arvoinen, etten sanoisi erittäin tasa-arvoinen on siis maailma! :)

jpvaat kirjoitti:

Suuret kiitokset jällleen näkemyksistänne!

Jäpä37:n esittämään kysymykseen vihdoin tarkennusta.

"Millä tavalla koet moraalisesti väärien tekojen vaikuttavan uudelleensyntymiseen?" Haluaisitko tarkentaa? :-)

Tällä kysymykselläni viittasin ennen kaikkea siihen mahdolliseen käsitykseen, että "synti" tai muu vastaava moraalisesti tuomittava teko vaikuttaisi seuraavaan elämään - esimerkiksi karman lain mukaisesti seuraavan elämän inkarnaatioon. Olen siis kiinnostunut teidän jälleensyntymiseen uskovien käsityksestä siitä, mitä merkitystä oikein tai väärin tekemisellä on nykyisen ja toisaalta seuraavan elämän kannalta, mahdollisesti myös edellisen. Pohditteko siis väärin tekemistä tarkemmin kuin vaikkapa keskiverto ateisti, joka luottaa elämänsä toteutuvan tässä ja nyt.

Jatkakaa toki keskustelua!

Lue lisää

Itse ihailen sellaista "moraalista" ihmisistä joka pyrkii aina tekemään oikein ja hyvin, sai siitä palkkiota tai ei. Tai että itseasiassa hyvän tekeminen olisi hänelle palkinto itsessään, niin että ei hänen tarvitse alkaa vesi kielellä odottelemaan että koskas se palkinto tulla napsahtaa.

Käytännössä helposti hyvän tekeminen voi olla neuroottista, eli on jotain ihme syyllisyydentunteita joiden vuoksi pitää kokoajan miettiä että olenko nyt varmasti tehnyt kaikessa oikein ja olisiko voinut tehdä vielä paremmin. Tai näin ainakin itseni kohdalla. Tuntuu että on niin perushuono ihminen että vaikka mitä tekisi, mikään ei riitä. Ei siinä tule edes ajatelleeksi että olisi oikeuettu johonkin "parempaan elämään" tai taivaspaikkaan hyvien tekojen johdosta, kun tuntee itsensä niin kovin riittämättömäksi. Helposti homma menee sellaiseksi ettei uskalla tehdä enää mitään, kun pelkää että jos se kumminkin on väärin tai liian vähän!

Itsekin mietiskelen, kuten tuo ikäkollegani 40-vuotias miäs, että on näitä sielun erilaisia ikiä. Enkä kai kovin ikivanha ole, kun ei ole vielä sellaista leppoista asennetta oppinut kehittämään ettei hermostuisi kaikesta mahdollisesta. Sellainen niitä näitä vaahtoava keski-ikäinen sielu kai sitä sitten on ennemmin. Nuoreksi sieluksi en osaa itseäni mieltää kun en kumminkaan ihan NIIN kauhean vaikuttunut jaksa olla monista eri asioista mistä ihmiset eniten vouhottavat. Kuten nyt vaikkapa viime vuosina aina vain hysteerisemmäksi tullut terveystietoisuus ettei saisi hetkeäkään olla miettimättä että mitä saa laittaa suuhunsa ja onko nyt tullut tarpeeksi liikuttua. Ihan kuin muka kehonsa saisi sinne hautaan, saati tuonpuoleiseen, mukaansa. Vähemmänkin hysterian kanssa voinee olla & elää. Ja tämä että pitäisi osata uskoa "oikein" - jo on sata kuppikuntaa sieluista riitelemässä. Uskokoon kukin miten huvittaa!

Qadesha kirjoitti:

Itse ihailen sellaista "moraalista" ihmisistä joka pyrkii aina tekemään oikein ja hyvin, sai siitä palkkiota tai ei. Tai että itseasiassa hyvän tekeminen olisi hänelle palkinto itsessään, niin että ei hänen tarvitse alkaa vesi kielellä odottelemaan että koskas se palkinto tulla napsahtaa.

Käytännössä helposti hyvän tekeminen voi olla neuroottista, eli on jotain ihme syyllisyydentunteita joiden vuoksi pitää kokoajan miettiä että olenko nyt varmasti tehnyt kaikessa oikein ja olisiko voinut tehdä vielä paremmin. Tai näin ainakin itseni kohdalla. Tuntuu että on niin perushuono ihminen että vaikka mitä tekisi, mikään ei riitä. Ei siinä tule edes ajatelleeksi että olisi oikeuettu johonkin "parempaan elämään" tai taivaspaikkaan hyvien tekojen johdosta, kun tuntee itsensä niin kovin riittämättömäksi. Helposti homma menee sellaiseksi ettei uskalla tehdä enää mitään, kun pelkää että jos se kumminkin on väärin tai liian vähän!

Itsekin mietiskelen, kuten tuo ikäkollegani 40-vuotias miäs, että on näitä sielun erilaisia ikiä. Enkä kai kovin ikivanha ole, kun ei ole vielä sellaista leppoista asennetta oppinut kehittämään ettei hermostuisi kaikesta mahdollisesta. Sellainen niitä näitä vaahtoava keski-ikäinen sielu kai sitä sitten on ennemmin. Nuoreksi sieluksi en osaa itseäni mieltää kun en kumminkaan ihan NIIN kauhean vaikuttunut jaksa olla monista eri asioista mistä ihmiset eniten vouhottavat. Kuten nyt vaikkapa viime vuosina aina vain hysteerisemmäksi tullut terveystietoisuus ettei saisi hetkeäkään olla miettimättä että mitä saa laittaa suuhunsa ja onko nyt tullut tarpeeksi liikuttua. Ihan kuin muka kehonsa saisi sinne hautaan, saati tuonpuoleiseen, mukaansa. Vähemmänkin hysterian kanssa voinee olla & elää. Ja tämä että pitäisi osata uskoa "oikein" - jo on sata kuppikuntaa sieluista riitelemässä. Uskokoon kukin miten huvittaa!

Lue lisää

Heh, mulle tuli tällänen tooooosi hieno vertaus, että hyvän tekeminen on kuin p-lla käyminen. Siitä tulee hetkellinen hyvä fiilis ja hetken päästä on kuitenkin käytävä taas uudelleen! Rutiinihan siitäkin tulee, ja niin on varmaan ihanhyvä?

Olen vaan jostain syystä, vaikka mikäänhän ei ole sattumaa, saanut/joutunut tässä elämässäni auttelemaan ja ohjailemaan muita ihmisiä, vaikka en ole siihen mitenkään erityisesti edes suuntautunut. En oikein välitä ottaa vastaan ihmisten kiittämisiäkään ja kuittaan ne yleensä aika supisuomalaiseen tapaan: "ei mitään!".

Kehutaan nyt taas niin helvetisti itseään, että joitain oikein ärsyttäisi! ;)

Meikäläisestä se vaan on itsestään selvää, että jos kykenee niitä jotka tarttee jeesiä, vähän jeesaamaan. Oikeastaan suomalaisesta mentaliteetista voi olla tässä auttamisasiassa pirusti apuakin. Suomalainen vähän jäyhä ja perusnöyrä asenne sopii siihen aika hyvin.

Paskaaks tässä...

Me ollaan varmaan aika lähellä toisiamme tässä sielunikä jutskassa? Ehkä jopa vanhat tututkin, koska mikäänhän ei ole edelleenkään sattumaa. ;) Sussa on sellanen kiva tuttuuden tuntu. Itse olisin naisen kehossa varmaan aika rasittava "kapinallinen", ja kun olen nyt miehen kehossa, niin siitä ehkä voit saada sen vaikutelman, että olisin vähän sua vanhempi sielu, arvoisa Q! ;)

Ihmiset pitää mua lähinnä rasittavana pellenä tai ylimielisenä idioottina, joten tuskinpa olen vielä kovinkaan "korkeassa sarjassa"? Ne hallitsee nöyryydenkin mua paljon paremmin. Tämän elämäni päämäärä onkin ehkä juuri se nöyryyden oppiminen, joka on "soturisielulle" kova juttu! Soturi kun haluaa olla ihailtu, komea ja "kova jätkä" ja nöyryyden oppiminen onkin siksi sille erittäin rankkaa. Kyllä sen huomaa siitäkin miten tämä yksikin "uskis" aina ärähtää mulle ja yrittää sanoa, että en ole mitään erityistä ja siinä hän on täysin oikeassa. Terveisiä vaan sinne! ;)

Onneksi olen oppinut jo arvostamaan haasteita. Siis todellisia haasteita, missä otetaan miehestä mittaa "henkisessä sodankäynnissä". Siinä on yksin koko maailmaa vastaan, tai oikeammin itseään vastaan. Jengissä on aina helppo esittää "kovaa". Se on kuitenkin se todellinen "soturin tie". Japanilaisetkin käyttää termiä "budo" kuvatessaan sitä "soturin tietä", jolla ei ole oikeastaan mitään tekemistä ulkoisen kovuuden kanssa. Eikä varsinkaan minkään väkivallan kanssa.

Tosin itsehillintääkin ei voi harjoittaa jos ei koskaan kukaan ärsytä...

On mulla kyllä välillä aika orpo olo näine ajatuksineni tässä nykymaailmassa. Yritän nyt tässäkin "opettaa" kovasti kaikille sitä mitä on todellinen "soturius" ja ehkä jonain päivänä en ole niin yksin näine ajatuksineni? Toimii kuitenkin aika hyvin omalla kohdallani. Ei vaivaa masennukset, eikä muutkaan veetutukset, vaikka välillä vihaa tunnenkin. Se on vaan täysin luonnollista tällaisina aikoina!

äijä, 40v kirjoitti:

Heh, mulle tuli tällänen tooooosi hieno vertaus, että hyvän tekeminen on kuin p-lla käyminen. Siitä tulee hetkellinen hyvä fiilis ja hetken päästä on kuitenkin käytävä taas uudelleen! Rutiinihan siitäkin tulee, ja niin on varmaan ihanhyvä?

Olen vaan jostain syystä, vaikka mikäänhän ei ole sattumaa, saanut/joutunut tässä elämässäni auttelemaan ja ohjailemaan muita ihmisiä, vaikka en ole siihen mitenkään erityisesti edes suuntautunut. En oikein välitä ottaa vastaan ihmisten kiittämisiäkään ja kuittaan ne yleensä aika supisuomalaiseen tapaan: "ei mitään!".

Kehutaan nyt taas niin helvetisti itseään, että joitain oikein ärsyttäisi! ;)

Meikäläisestä se vaan on itsestään selvää, että jos kykenee niitä jotka tarttee jeesiä, vähän jeesaamaan. Oikeastaan suomalaisesta mentaliteetista voi olla tässä auttamisasiassa pirusti apuakin. Suomalainen vähän jäyhä ja perusnöyrä asenne sopii siihen aika hyvin.

Paskaaks tässä...

Me ollaan varmaan aika lähellä toisiamme tässä sielunikä jutskassa? Ehkä jopa vanhat tututkin, koska mikäänhän ei ole edelleenkään sattumaa. ;) Sussa on sellanen kiva tuttuuden tuntu. Itse olisin naisen kehossa varmaan aika rasittava "kapinallinen", ja kun olen nyt miehen kehossa, niin siitä ehkä voit saada sen vaikutelman, että olisin vähän sua vanhempi sielu, arvoisa Q! ;)

Ihmiset pitää mua lähinnä rasittavana pellenä tai ylimielisenä idioottina, joten tuskinpa olen vielä kovinkaan "korkeassa sarjassa"? Ne hallitsee nöyryydenkin mua paljon paremmin. Tämän elämäni päämäärä onkin ehkä juuri se nöyryyden oppiminen, joka on "soturisielulle" kova juttu! Soturi kun haluaa olla ihailtu, komea ja "kova jätkä" ja nöyryyden oppiminen onkin siksi sille erittäin rankkaa. Kyllä sen huomaa siitäkin miten tämä yksikin "uskis" aina ärähtää mulle ja yrittää sanoa, että en ole mitään erityistä ja siinä hän on täysin oikeassa. Terveisiä vaan sinne! ;)

Onneksi olen oppinut jo arvostamaan haasteita. Siis todellisia haasteita, missä otetaan miehestä mittaa "henkisessä sodankäynnissä". Siinä on yksin koko maailmaa vastaan, tai oikeammin itseään vastaan. Jengissä on aina helppo esittää "kovaa". Se on kuitenkin se todellinen "soturin tie". Japanilaisetkin käyttää termiä "budo" kuvatessaan sitä "soturin tietä", jolla ei ole oikeastaan mitään tekemistä ulkoisen kovuuden kanssa. Eikä varsinkaan minkään väkivallan kanssa.

Tosin itsehillintääkin ei voi harjoittaa jos ei koskaan kukaan ärsytä...

On mulla kyllä välillä aika orpo olo näine ajatuksineni tässä nykymaailmassa. Yritän nyt tässäkin "opettaa" kovasti kaikille sitä mitä on todellinen "soturius" ja ehkä jonain päivänä en ole niin yksin näine ajatuksineni? Toimii kuitenkin aika hyvin omalla kohdallani. Ei vaivaa masennukset, eikä muutkaan veetutukset, vaikka välillä vihaa tunnenkin. Se on vaan täysin luonnollista tällaisina aikoina!

Lue lisää

Nääh, en pidä ihmisiä sukupuolen perusteella vanhempina tahi nuorempina. Käytös, ajatukset ja fiilikset sen iän tekevät. Älytöntä lapsellisuutta löytyy kyllä kiitettevästi ihan molemmilta sukupuolilta... Tässä elämässäni en ole kyllä kokenut erikoisemmin kumpaakaan sukupuolta mitenkään erityisen "omakseni", mutta tottahan tietysti joku mies voi kokea nimenomaan sen kovin "kapinallisena" etten koe itseäni naiseksi. Mutta minkäs minä tunteilleni mahdan - jos ne ei mene sillä tavalla että ooh kun pikkuvauvat on ihania ja aah kun saa juoruta, ja mitä kaikkea naisväen sitten oletetaankaan tekevän, niin muiden ongelma jos se on heille ongelma etten ole ooh enkä aah. Ennemminkin ovat monet miehet elämässäni olleen iik, eli jotenkin sanoisinko "naismaisia" tavalla tai toisella. Kai sitä sitten hakee jokainen itselleen täydentäjää, oli ne polariteetit omassa itsessä miten hyvänsä.

Ei niillä hyvillä teoilla tosiaan pahemmin saa mieltänsä pitkäksi aikaa lämpöiseksi. Aika hyvä tuo tortun töräyttymisvertaus. xD

Mikähän mahtaisi olla suurin oma haasteeni... Ilmanmuuta se etten lannistuisi. Mistään. Varsinkaan pienistä ja mitättömistä asioista. Joskus tuntuu että on jatkuvasti jotain sellaista pientä, ihan pikkiriikkistä mieltä raastamassa tai kroppaakin kiusaamassa (ei vielä pahemmin mitään ikäjuttuja, vaan vaivat olleet samat useita vuosia) Ja niistä joskus meinaa mennä hermo pahemman kerran. Että perkelettäkö aina pitää olla "jotain". Mutta sitten tulee ajatus että lienenkö tosiaankin jossain elämässä, tod.näk. edellisimmässä, tai sitten välitilassa, päättänyt että otanko ison klimpin karmaa poltettavaksi vaiko osamaksulla pientä riesaa. Taisi sitten tulla valittua se jälkimmäinen, kun suhtaudun jotenkin tympiintyneesti kaikkeen todella traagiseen. Eli kokisin itseni äärimmäisen yllättyneeksi jos tässä elämässäni joutuisin johonkin häppeningiin kuten maailmanpalo, sota, joukkovaellukset, Harmageddon ja mitähän lie. Minusta tuntuu että tämä arjen pieni rassaus ja mielen raastaminen hienojakoisella hiekkapaperilla on se mistä minun pitää selvitä, ja tuntuu että siinä on ihan tarpeeksi. Viime vuosina varsinkin on ollut välillä vaikea uskoa että edelliset elämät olisivat totta, tai sitten voi olla että kun niitä 20-30-vuotiaana ihan tarpeeksi tuli mietityttyä, niin ei ole niin ajankohtaista tällä erää. Kunhan jonkinlainen luottamus elämään ja toiveikkuus ja sen sellainen säilyy, niin ei sitä tarvitse niin kauheasti fundeerata että minne se sielu solahtaa kuolemassa etc. Mutta kun olen niin pirun epäluuloinen, epäluottavainen, perusturvattomuudentunteinen jne. - No, siinä sitä on työsarkaa ja mielen harjoittamista tehtävänä.

Qadesha kirjoitti:

Nääh, en pidä ihmisiä sukupuolen perusteella vanhempina tahi nuorempina. Käytös, ajatukset ja fiilikset sen iän tekevät. Älytöntä lapsellisuutta löytyy kyllä kiitettevästi ihan molemmilta sukupuolilta... Tässä elämässäni en ole kyllä kokenut erikoisemmin kumpaakaan sukupuolta mitenkään erityisen "omakseni", mutta tottahan tietysti joku mies voi kokea nimenomaan sen kovin "kapinallisena" etten koe itseäni naiseksi. Mutta minkäs minä tunteilleni mahdan - jos ne ei mene sillä tavalla että ooh kun pikkuvauvat on ihania ja aah kun saa juoruta, ja mitä kaikkea naisväen sitten oletetaankaan tekevän, niin muiden ongelma jos se on heille ongelma etten ole ooh enkä aah. Ennemminkin ovat monet miehet elämässäni olleen iik, eli jotenkin sanoisinko "naismaisia" tavalla tai toisella. Kai sitä sitten hakee jokainen itselleen täydentäjää, oli ne polariteetit omassa itsessä miten hyvänsä.

Ei niillä hyvillä teoilla tosiaan pahemmin saa mieltänsä pitkäksi aikaa lämpöiseksi. Aika hyvä tuo tortun töräyttymisvertaus. xD

Mikähän mahtaisi olla suurin oma haasteeni... Ilmanmuuta se etten lannistuisi. Mistään. Varsinkaan pienistä ja mitättömistä asioista. Joskus tuntuu että on jatkuvasti jotain sellaista pientä, ihan pikkiriikkistä mieltä raastamassa tai kroppaakin kiusaamassa (ei vielä pahemmin mitään ikäjuttuja, vaan vaivat olleet samat useita vuosia) Ja niistä joskus meinaa mennä hermo pahemman kerran. Että perkelettäkö aina pitää olla "jotain". Mutta sitten tulee ajatus että lienenkö tosiaankin jossain elämässä, tod.näk. edellisimmässä, tai sitten välitilassa, päättänyt että otanko ison klimpin karmaa poltettavaksi vaiko osamaksulla pientä riesaa. Taisi sitten tulla valittua se jälkimmäinen, kun suhtaudun jotenkin tympiintyneesti kaikkeen todella traagiseen. Eli kokisin itseni äärimmäisen yllättyneeksi jos tässä elämässäni joutuisin johonkin häppeningiin kuten maailmanpalo, sota, joukkovaellukset, Harmageddon ja mitähän lie. Minusta tuntuu että tämä arjen pieni rassaus ja mielen raastaminen hienojakoisella hiekkapaperilla on se mistä minun pitää selvitä, ja tuntuu että siinä on ihan tarpeeksi. Viime vuosina varsinkin on ollut välillä vaikea uskoa että edelliset elämät olisivat totta, tai sitten voi olla että kun niitä 20-30-vuotiaana ihan tarpeeksi tuli mietityttyä, niin ei ole niin ajankohtaista tällä erää. Kunhan jonkinlainen luottamus elämään ja toiveikkuus ja sen sellainen säilyy, niin ei sitä tarvitse niin kauheasti fundeerata että minne se sielu solahtaa kuolemassa etc. Mutta kun olen niin pirun epäluuloinen, epäluottavainen, perusturvattomuudentunteinen jne. - No, siinä sitä on työsarkaa ja mielen harjoittamista tehtävänä.

Lue lisää

Mielestäni sulla on kieltämättä vähän sellainen ronski tapa lähestyä asioita. Naiset yleensä kiertelee ja kaartelee, ja tarkottaa vielä ihan jotain muuta kuin mitä sanoo. Itsestäni on mukavampaa kun nainen sanoo suoraan mitä tarkoittaa ja haluaa. En ole muutenkaan niin naisten mieleen oleva mies, joten en oikein osaa lähteä moiseen epämääräiseen tunneleikkiin mukaan, vaikka joku sellaista jopa yrittäisi kanssani joskus leikkiä. Enkä mä nyt ihan täysin vastenmielinenkään ole ihan joka naisen mielestä. On mullakin "fanittajani".

Mullakin on tuota ihan samaa vikaa, että joku ihan pikku asia voi ottaa ihan liikaa välillä päähän. Se kai liittyy tähän nykyaikaiseen länsimaiseen elämänmenoon, että kaikki pitäs olla aina kunnossa ja mikään paikkakaan kropassa ei sais olla vähääkään pipi. Kaikki vaivat pitää heti hoitaa pois kaikenmaailman asperiineilla ja muille vastaavilla. Sitten on kaikki nää pelit ja vehkeetkin, jotka pitää kokoajan toimia, tai muuten alkaa ahistaa. Jos känny tai tietsika ei toimi, niin heti alkaa ahistaa. Muistelee vaikka omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan, niin silloin vielä ei ollu niin välilä, vaikka joku vehje ei toiminu. Nykyään alamme olla ihan liikaa riippuvaisia näistä vehkeistäkin.

Mulla on vähän sellanen kirous ollut, että on tuntunut siltä, että olen ollut oikein "pääosassa" jossain maailmanpalossa, tai muussa vastaavassa. Tuntuu kuitenkin siltä, että ei sekään karma nyt mitään niin kauhean raskasta ole ollut. Ihmiset nyt antaa kunkkujen tehdä mitä kunkut vaan tekee ja se on osaksi ihan niiden omaakin syytä, eikä pelkästään niiden kunkkujen. Ihminen on peto, joka vaan yrittää vierittää syyn jonkin toisen samanlaisen pedon niskaan. Onhan se aina helppoa syyttä kaikesta pahasta jotain toista, vaikka itse on ihan samanlainen, vajavainen tapaus. Yhtä paha, jos vaan tilaisuus sille koittaa ja olosuhteetkin on otolliset. Ihan sama onko "isohitler", vaiko "pikkuhitler". Ihan yhtä suuri paskiainen. Toisella on vaan enemmän tilaa touhuta.

Mulla alkaa jo olla sellanen kutina, että tää elämä alkaa tulla päätepisteeseensä. Alkaa keho hajota ihan totaalisesti ja kipu on joka päiväinen tuttu. Jotenkin vielä kuitenkin on tuntenut itsensä henkisesti voimakkaammaksi, kuin kymmeniin vuosiin, mikä sekin on selvä merkki siitä, että "kynttilä on sammumassa".

Aikoinaan japanilaiselta budon suurmestarilta kysyttäessä, juuri ennen hänen kuolemaansa, kun eräs hänen oppilaansa sai kysyä häneltä, koska hän oli tuntenut itsensä voimakkaimmaksi, oli tämä vastannut, että juuri nyt, ennen kuolemaa, hän tuntee itsensä voimakkaammaksi, kuin koskaan aikaisemmin.

Mutta voipi olla, että tässä kuitenkin vielä sinnittelen vuosikymmenen verran. Olen kyllä viimeisen puolen vuoden ajan miettinyt paljon lapsuuttani ja nuoruuttani, ja hakenut sieltä voimaa kestää näitä jatkuvia kipuja. Yritän vielä ajatella, että eihän tässä vielä mitään hätää ole, kun duunissakin saan päivittäin tavata pääasiassa vanhuksia, joilla on usein mennyt lähes kokonaan näkö, kuulo, liikuntakyky, muisti ja moni muukin asia.

Uusin tuttavuus, refluksisairaus vie kyllä voimia, kun on kokoajan vatsa ja selkä kipeä. Lääkkeet vei kivun pariksi kuukaudeksi pois, mutta nyt ne on palanneet. Kersasta saakka on vielä ollut silmäinvaliditeetti, nuoruudesta skitsous ja muutama muukin vaiva, mutta ne on pysyneet kurissa.

Karmallinen juttuhan tää sairastelunikin on ihan selvästi ollut. Joku skitsouskin on varmaan kaikkein selvimpiä karmallisia "rangaistuksia"? Ehkä seuraavasa elämässä sitä on kuitenkin taas vähän terveempi? Jos teknologia olis vähän tästä vaan edellä, niin olisin varmaan terve kuin pukki!

Sitten on vielä tämä ainainen köyhyys, joka on kuitenkin suhteellinen, kun vertaa tätä muuhun ihmiskuntaan. Yhteiskunnan tuillahan tässä elellään ja jos ne vietäisiin, niin jäljelle ei jäisi mitään. Onneksi en kaipaa kalliita juttuja. Perheellinen elämä on välillä kyllä aika rasittavaa, kun on ainainen huoli ja riita rahasta. Karmallista selvästi tämäkin juttu. Ainainen stressi rahasta on varmaan mennyt vatsaankin? Enkä mä nyt ihan niin suuri loinen ole, kun joku vois nyt ehkä käsittää mun olevan. Duunia olen tehnyt ja teen nytkin. Tosin siitä ei makseta, kuin kulukorvaus peruspäivärahan lisäksi. Duunin teon aloitin jo 16-vuotiaana lukiossa ollessani. Mutta minkäs (seliseli!) teet kun olet tällainen "kadotettu sukupolvi", jonka piti saada kaiken, mutta ei saanutkaan. Edellinen lama alko sillon kun meikäläisten piti alkaa elämään omillaan, sillon joskus 1990-luvun alussa, ja siihen putkeen sitä sitten jäätiin. Nyt tässä sitten nelikymppisenä ihmetellään, että miten tässä näin pääs käymään? En halunnut sillon parikymppisenä eläkkeelekään, kun tämä mielini ekan kerran hajos. Me "soturisielut" ei ihan hevillä luovuteta! ;)

Mutta varsin mielenkiintoinen tämä elämäni on kuitenkin kyllä ollut! ;)

äijä, 40 kirjoitti:

Mielestäni sulla on kieltämättä vähän sellainen ronski tapa lähestyä asioita. Naiset yleensä kiertelee ja kaartelee, ja tarkottaa vielä ihan jotain muuta kuin mitä sanoo. Itsestäni on mukavampaa kun nainen sanoo suoraan mitä tarkoittaa ja haluaa. En ole muutenkaan niin naisten mieleen oleva mies, joten en oikein osaa lähteä moiseen epämääräiseen tunneleikkiin mukaan, vaikka joku sellaista jopa yrittäisi kanssani joskus leikkiä. Enkä mä nyt ihan täysin vastenmielinenkään ole ihan joka naisen mielestä. On mullakin "fanittajani".

Mullakin on tuota ihan samaa vikaa, että joku ihan pikku asia voi ottaa ihan liikaa välillä päähän. Se kai liittyy tähän nykyaikaiseen länsimaiseen elämänmenoon, että kaikki pitäs olla aina kunnossa ja mikään paikkakaan kropassa ei sais olla vähääkään pipi. Kaikki vaivat pitää heti hoitaa pois kaikenmaailman asperiineilla ja muille vastaavilla. Sitten on kaikki nää pelit ja vehkeetkin, jotka pitää kokoajan toimia, tai muuten alkaa ahistaa. Jos känny tai tietsika ei toimi, niin heti alkaa ahistaa. Muistelee vaikka omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan, niin silloin vielä ei ollu niin välilä, vaikka joku vehje ei toiminu. Nykyään alamme olla ihan liikaa riippuvaisia näistä vehkeistäkin.

Mulla on vähän sellanen kirous ollut, että on tuntunut siltä, että olen ollut oikein "pääosassa" jossain maailmanpalossa, tai muussa vastaavassa. Tuntuu kuitenkin siltä, että ei sekään karma nyt mitään niin kauhean raskasta ole ollut. Ihmiset nyt antaa kunkkujen tehdä mitä kunkut vaan tekee ja se on osaksi ihan niiden omaakin syytä, eikä pelkästään niiden kunkkujen. Ihminen on peto, joka vaan yrittää vierittää syyn jonkin toisen samanlaisen pedon niskaan. Onhan se aina helppoa syyttä kaikesta pahasta jotain toista, vaikka itse on ihan samanlainen, vajavainen tapaus. Yhtä paha, jos vaan tilaisuus sille koittaa ja olosuhteetkin on otolliset. Ihan sama onko "isohitler", vaiko "pikkuhitler". Ihan yhtä suuri paskiainen. Toisella on vaan enemmän tilaa touhuta.

Mulla alkaa jo olla sellanen kutina, että tää elämä alkaa tulla päätepisteeseensä. Alkaa keho hajota ihan totaalisesti ja kipu on joka päiväinen tuttu. Jotenkin vielä kuitenkin on tuntenut itsensä henkisesti voimakkaammaksi, kuin kymmeniin vuosiin, mikä sekin on selvä merkki siitä, että "kynttilä on sammumassa".

Aikoinaan japanilaiselta budon suurmestarilta kysyttäessä, juuri ennen hänen kuolemaansa, kun eräs hänen oppilaansa sai kysyä häneltä, koska hän oli tuntenut itsensä voimakkaimmaksi, oli tämä vastannut, että juuri nyt, ennen kuolemaa, hän tuntee itsensä voimakkaammaksi, kuin koskaan aikaisemmin.

Mutta voipi olla, että tässä kuitenkin vielä sinnittelen vuosikymmenen verran. Olen kyllä viimeisen puolen vuoden ajan miettinyt paljon lapsuuttani ja nuoruuttani, ja hakenut sieltä voimaa kestää näitä jatkuvia kipuja. Yritän vielä ajatella, että eihän tässä vielä mitään hätää ole, kun duunissakin saan päivittäin tavata pääasiassa vanhuksia, joilla on usein mennyt lähes kokonaan näkö, kuulo, liikuntakyky, muisti ja moni muukin asia.

Uusin tuttavuus, refluksisairaus vie kyllä voimia, kun on kokoajan vatsa ja selkä kipeä. Lääkkeet vei kivun pariksi kuukaudeksi pois, mutta nyt ne on palanneet. Kersasta saakka on vielä ollut silmäinvaliditeetti, nuoruudesta skitsous ja muutama muukin vaiva, mutta ne on pysyneet kurissa.

Karmallinen juttuhan tää sairastelunikin on ihan selvästi ollut. Joku skitsouskin on varmaan kaikkein selvimpiä karmallisia "rangaistuksia"? Ehkä seuraavasa elämässä sitä on kuitenkin taas vähän terveempi? Jos teknologia olis vähän tästä vaan edellä, niin olisin varmaan terve kuin pukki!

Sitten on vielä tämä ainainen köyhyys, joka on kuitenkin suhteellinen, kun vertaa tätä muuhun ihmiskuntaan. Yhteiskunnan tuillahan tässä elellään ja jos ne vietäisiin, niin jäljelle ei jäisi mitään. Onneksi en kaipaa kalliita juttuja. Perheellinen elämä on välillä kyllä aika rasittavaa, kun on ainainen huoli ja riita rahasta. Karmallista selvästi tämäkin juttu. Ainainen stressi rahasta on varmaan mennyt vatsaankin? Enkä mä nyt ihan niin suuri loinen ole, kun joku vois nyt ehkä käsittää mun olevan. Duunia olen tehnyt ja teen nytkin. Tosin siitä ei makseta, kuin kulukorvaus peruspäivärahan lisäksi. Duunin teon aloitin jo 16-vuotiaana lukiossa ollessani. Mutta minkäs (seliseli!) teet kun olet tällainen "kadotettu sukupolvi", jonka piti saada kaiken, mutta ei saanutkaan. Edellinen lama alko sillon kun meikäläisten piti alkaa elämään omillaan, sillon joskus 1990-luvun alussa, ja siihen putkeen sitä sitten jäätiin. Nyt tässä sitten nelikymppisenä ihmetellään, että miten tässä näin pääs käymään? En halunnut sillon parikymppisenä eläkkeelekään, kun tämä mielini ekan kerran hajos. Me "soturisielut" ei ihan hevillä luovuteta! ;)

Mutta varsin mielenkiintoinen tämä elämäni on kuitenkin kyllä ollut! ;)

Lue lisää

Naisille pienestä pitäen opetetaan tai opetetaan rivien välistä sellainen kainostelumentaliteetti että ikinä ei saa suoraan sanoa ääneen mitä haluaa, miten kokee asioiden olevan - ylipäätään kuka mitä häh. Kokoajan pitäisi elää jotenkin puolisydämisesti, pelokkaasti ja toisella perskannikalla istuen, valmiina kiitämään koska tahansa palvelemaan muita (halusivat nämä tai eivät). Itse en ole koskaan osannut olla kokoajan varuillani sillä tavalla että miettisin pääni puhki miten parhaiten osaan mielistellä muita, mutta kyllähän kaikenlaisia syyllisyydentunteita päässä vipattaa kun ei osaa aina olla niin huomaavainen, ymmärtäväinen, emppis ja symppis. Liekö sitten funtsailemani mahdollisen As-piirteisyyden syytä että elän niin paljon muissa maailmoissa ettei tule ajatelleeksi kaikkea sellaista mitä norminainen pitää itsestäänselvänä. Jokatapauksessa luonnistuisin paremmin ns. taiteilijasieluksi, sellaiseksi joka ei kertakaikkiaan voi kokoajan olla olemassa muita varten, paitsi kumminkin tavallaan on olemassa jotain "suurempaa" varten, koska pelkkä itseään varten oleminen on sietämätöntä. (Se että ajattelen näin ei tarkoita että olettaisin olevani mitenkään verrannollinen johonkin neroon kuten Waltari, Gallen-Kallela, Sibelius jne. Jonkinlainen sukulaisuus vain tuntuu, tai sitten olen lilliputtiversio ihmisistä jotka ihan oikeasti ovat Jotain. Minulla on lähinnä vain iänikuinen wannabe-mentaliteetti...)

Haaveissa ei tietty ole järkevää elää. Mutta minkäs teet jos suurimman osan aikaa on oikeastaan ihan pihalla kaikesta mitä ihmiset yleisesti fanittavat. Minulle jos tulee joku mielenkiinto jotain "normaalia" asiaan kohtaan, niin se tapahtuu jotenkin puuskittaisesti ja täböllä, ja sitten yhtäkkiä mielenkiinto lopahtaa. Tämän vuoksi olisi ihan turha mennä mukaan esmes politiikkaankaan, vaikka maailmanparantelu aina innostaakin.

Mielenkiintoista on tosiaan mietiskellä että miten paljon karmaa oikeasti lopsahtaa omalle kohdalle jos osallistuu esim. sellaiseen häppeningiin kuin sota ja sen suunnittelu. Ei keskijohto voi sysätä vastuuta jollekin Hitlerille, jos on itse ajanut omia ambitioitaan sen minkä ehtii. Toisaalta alimmat rivisotilaat ovat ehkä niin pitkälti kykenemättömiä päättämään itse omista asioistaan, etten katsoisi heille kauheammin karmaa räpsähtävän jos ei tule sodittua aivan poikkeuksellista sadistisuutta osoittaen. Taistelemisessa olisi helppo määritellä ihanteeksi sellainen että EI VIHAA VIHOLLISTA, vaan tekee velvollisuutensa palvellakseen jotain suurempaa hyvää tai edes sitä kansaa johon on sattunut syntymään. Eli itse en siis ole palavasilmäinen pasifisti joka vihaa sotaa ja kamppailua yli kaiken, vaikka ei se sotiminen minulle mitenkään nappaakaan - enimmäkseen tuntuu varsin juntilta ja suhtaudun siihen nirppanokkaisen ylimielisesti koska koen että kollektiiviset ryhmäjutut eivät ole minun juttuni. Mutta kyllähän se johtajuus aina välillä himottaa, varsinkin silloin kun katson että joku poppoo ei saa aikaiseksi lasta eikä paskaa ja tekisi mieli vähän vauhdittaa asioita. Enimmäkseen olen kuitenkin lälly vastuunpakoilija. Eli en ota ensinkään alunperinkään vastuuta, niin eipä sitten kukaan petykään. Siksi jäi lapsetkin tekemättä... xD

Mutta eihän tämä tietty kovin fiksua ole kokoajan itseään mietiskellä. Kun ei se jatkuva itsensä analysoiminen muuta mitään, eikä polta karmaa...

Qadesha kirjoitti:

Naisille pienestä pitäen opetetaan tai opetetaan rivien välistä sellainen kainostelumentaliteetti että ikinä ei saa suoraan sanoa ääneen mitä haluaa, miten kokee asioiden olevan - ylipäätään kuka mitä häh. Kokoajan pitäisi elää jotenkin puolisydämisesti, pelokkaasti ja toisella perskannikalla istuen, valmiina kiitämään koska tahansa palvelemaan muita (halusivat nämä tai eivät). Itse en ole koskaan osannut olla kokoajan varuillani sillä tavalla että miettisin pääni puhki miten parhaiten osaan mielistellä muita, mutta kyllähän kaikenlaisia syyllisyydentunteita päässä vipattaa kun ei osaa aina olla niin huomaavainen, ymmärtäväinen, emppis ja symppis. Liekö sitten funtsailemani mahdollisen As-piirteisyyden syytä että elän niin paljon muissa maailmoissa ettei tule ajatelleeksi kaikkea sellaista mitä norminainen pitää itsestäänselvänä. Jokatapauksessa luonnistuisin paremmin ns. taiteilijasieluksi, sellaiseksi joka ei kertakaikkiaan voi kokoajan olla olemassa muita varten, paitsi kumminkin tavallaan on olemassa jotain "suurempaa" varten, koska pelkkä itseään varten oleminen on sietämätöntä. (Se että ajattelen näin ei tarkoita että olettaisin olevani mitenkään verrannollinen johonkin neroon kuten Waltari, Gallen-Kallela, Sibelius jne. Jonkinlainen sukulaisuus vain tuntuu, tai sitten olen lilliputtiversio ihmisistä jotka ihan oikeasti ovat Jotain. Minulla on lähinnä vain iänikuinen wannabe-mentaliteetti...)

Haaveissa ei tietty ole järkevää elää. Mutta minkäs teet jos suurimman osan aikaa on oikeastaan ihan pihalla kaikesta mitä ihmiset yleisesti fanittavat. Minulle jos tulee joku mielenkiinto jotain "normaalia" asiaan kohtaan, niin se tapahtuu jotenkin puuskittaisesti ja täböllä, ja sitten yhtäkkiä mielenkiinto lopahtaa. Tämän vuoksi olisi ihan turha mennä mukaan esmes politiikkaankaan, vaikka maailmanparantelu aina innostaakin.

Mielenkiintoista on tosiaan mietiskellä että miten paljon karmaa oikeasti lopsahtaa omalle kohdalle jos osallistuu esim. sellaiseen häppeningiin kuin sota ja sen suunnittelu. Ei keskijohto voi sysätä vastuuta jollekin Hitlerille, jos on itse ajanut omia ambitioitaan sen minkä ehtii. Toisaalta alimmat rivisotilaat ovat ehkä niin pitkälti kykenemättömiä päättämään itse omista asioistaan, etten katsoisi heille kauheammin karmaa räpsähtävän jos ei tule sodittua aivan poikkeuksellista sadistisuutta osoittaen. Taistelemisessa olisi helppo määritellä ihanteeksi sellainen että EI VIHAA VIHOLLISTA, vaan tekee velvollisuutensa palvellakseen jotain suurempaa hyvää tai edes sitä kansaa johon on sattunut syntymään. Eli itse en siis ole palavasilmäinen pasifisti joka vihaa sotaa ja kamppailua yli kaiken, vaikka ei se sotiminen minulle mitenkään nappaakaan - enimmäkseen tuntuu varsin juntilta ja suhtaudun siihen nirppanokkaisen ylimielisesti koska koen että kollektiiviset ryhmäjutut eivät ole minun juttuni. Mutta kyllähän se johtajuus aina välillä himottaa, varsinkin silloin kun katson että joku poppoo ei saa aikaiseksi lasta eikä paskaa ja tekisi mieli vähän vauhdittaa asioita. Enimmäkseen olen kuitenkin lälly vastuunpakoilija. Eli en ota ensinkään alunperinkään vastuuta, niin eipä sitten kukaan petykään. Siksi jäi lapsetkin tekemättä... xD

Mutta eihän tämä tietty kovin fiksua ole kokoajan itseään mietiskellä. Kun ei se jatkuva itsensä analysoiminen muuta mitään, eikä polta karmaa...

Lue lisää

miehille ei koskaan saa sanoa suoraan että niistä tykkää, saavat vielä päähänsä vaikka mitä. :-)
Minä en oppinut sitä läksyä kun en osaa yhtään teeskennellä.

Qadesha kirjoitti:

Naisille pienestä pitäen opetetaan tai opetetaan rivien välistä sellainen kainostelumentaliteetti että ikinä ei saa suoraan sanoa ääneen mitä haluaa, miten kokee asioiden olevan - ylipäätään kuka mitä häh. Kokoajan pitäisi elää jotenkin puolisydämisesti, pelokkaasti ja toisella perskannikalla istuen, valmiina kiitämään koska tahansa palvelemaan muita (halusivat nämä tai eivät). Itse en ole koskaan osannut olla kokoajan varuillani sillä tavalla että miettisin pääni puhki miten parhaiten osaan mielistellä muita, mutta kyllähän kaikenlaisia syyllisyydentunteita päässä vipattaa kun ei osaa aina olla niin huomaavainen, ymmärtäväinen, emppis ja symppis. Liekö sitten funtsailemani mahdollisen As-piirteisyyden syytä että elän niin paljon muissa maailmoissa ettei tule ajatelleeksi kaikkea sellaista mitä norminainen pitää itsestäänselvänä. Jokatapauksessa luonnistuisin paremmin ns. taiteilijasieluksi, sellaiseksi joka ei kertakaikkiaan voi kokoajan olla olemassa muita varten, paitsi kumminkin tavallaan on olemassa jotain "suurempaa" varten, koska pelkkä itseään varten oleminen on sietämätöntä. (Se että ajattelen näin ei tarkoita että olettaisin olevani mitenkään verrannollinen johonkin neroon kuten Waltari, Gallen-Kallela, Sibelius jne. Jonkinlainen sukulaisuus vain tuntuu, tai sitten olen lilliputtiversio ihmisistä jotka ihan oikeasti ovat Jotain. Minulla on lähinnä vain iänikuinen wannabe-mentaliteetti...)

Haaveissa ei tietty ole järkevää elää. Mutta minkäs teet jos suurimman osan aikaa on oikeastaan ihan pihalla kaikesta mitä ihmiset yleisesti fanittavat. Minulle jos tulee joku mielenkiinto jotain "normaalia" asiaan kohtaan, niin se tapahtuu jotenkin puuskittaisesti ja täböllä, ja sitten yhtäkkiä mielenkiinto lopahtaa. Tämän vuoksi olisi ihan turha mennä mukaan esmes politiikkaankaan, vaikka maailmanparantelu aina innostaakin.

Mielenkiintoista on tosiaan mietiskellä että miten paljon karmaa oikeasti lopsahtaa omalle kohdalle jos osallistuu esim. sellaiseen häppeningiin kuin sota ja sen suunnittelu. Ei keskijohto voi sysätä vastuuta jollekin Hitlerille, jos on itse ajanut omia ambitioitaan sen minkä ehtii. Toisaalta alimmat rivisotilaat ovat ehkä niin pitkälti kykenemättömiä päättämään itse omista asioistaan, etten katsoisi heille kauheammin karmaa räpsähtävän jos ei tule sodittua aivan poikkeuksellista sadistisuutta osoittaen. Taistelemisessa olisi helppo määritellä ihanteeksi sellainen että EI VIHAA VIHOLLISTA, vaan tekee velvollisuutensa palvellakseen jotain suurempaa hyvää tai edes sitä kansaa johon on sattunut syntymään. Eli itse en siis ole palavasilmäinen pasifisti joka vihaa sotaa ja kamppailua yli kaiken, vaikka ei se sotiminen minulle mitenkään nappaakaan - enimmäkseen tuntuu varsin juntilta ja suhtaudun siihen nirppanokkaisen ylimielisesti koska koen että kollektiiviset ryhmäjutut eivät ole minun juttuni. Mutta kyllähän se johtajuus aina välillä himottaa, varsinkin silloin kun katson että joku poppoo ei saa aikaiseksi lasta eikä paskaa ja tekisi mieli vähän vauhdittaa asioita. Enimmäkseen olen kuitenkin lälly vastuunpakoilija. Eli en ota ensinkään alunperinkään vastuuta, niin eipä sitten kukaan petykään. Siksi jäi lapsetkin tekemättä... xD

Mutta eihän tämä tietty kovin fiksua ole kokoajan itseään mietiskellä. Kun ei se jatkuva itsensä analysoiminen muuta mitään, eikä polta karmaa...

Lue lisää

Itseään on sinänsä ihan fiksua funtsailla, koska se on ainut tie oppia tuntemaan itseään ja sitä kautta lopulta koko universumia, koska kaikki on todellakin yhtä! Jos ei tietenkään koe olevansa itselleen kovinkaan mielenkiintoinen kohde, niin minkäs sille sitten mahtaa? Eihän se narsismikaan ole sentään turhaan olemassa. Sitäkin voi käyttää viisaasti hyväkseen.

Uskoisin, että neron sielu ei eroa mitenkään muista sieluista. Jokainen voi olla nero jossain elämässään, ja yleensä ne nerotkin on jotenkin muuten hyvin rajoittuneita ihmisiä. Joku L. da Vinci ja Einstein, ehkä poikkeuksina. Maailma on muutenkin täynnä "menetettyjä" neroja. Toisissa olosuhteissa sustakin olis tullut kuuluisa, mutta onko sillä kuuluisuudellakaan kuitenkaan niin väliä? Mitä se on? Samanlaisia ihmisiä ne on nekin. Mielestäni nerouttaan voi ilmentää monin eri tavoin. Vaikkapa funtsaamalla niitä sun näitä, niin kuin mekin kaksi teemme. Lukiossa meikäläisen esseitä luettiin muun luokan edessä, kun meikäläinen lähinnä haukotteli. Aika tylsiä tekeleitä. Ehkä en silloin tajunnut sitä, että ne olis ollu sen ikäsen jutuiksi jotenkin kypsiä, tai jotain? Yleensä fiksut sortuu siihen naivismiin, että kaikki muutkin on fiksuja? Siis "So what?" Nobelkin kuvitteli dynamiitin keksittyään, että kaikki sodat loppuu siihen, koska se on niin "kammottava" ase!

Ne eri sielutyypitkin menee tietysti aika sekasin joka ihmisessä. Jokainen sielu voi toimia missä tahansa ammatissakin. Tietysti siitä, että on jotain tiettyä sielutyyppiä on paljon apuakin. Tietyt jutut tulee helpommin. Itse osaan kaiken maailman taktiikoita, sun muita kuin luonnostaan, mutta taiteen tekemisessä niistä ei ole paljoa apua. Itsensä kehittäminen on tärkeää ja siihen kuuluu niin taiteet, kuin tieteetkin, ja tietenkin kaikki muukin. Sinnikäs työ aina palkitaan. Onhan se meikäläisessäkin aika huvittava piirre, miten pakkomielteisen kiinnostunut olen tieteistäkin, mutta silti unohdan aina lähes kaiken lukemani. Tunnen ihan tumpeloksi itseni, kun en aina välttämättä oikein heti tajua mitä luen tai katselen, mutta teen niitä silti! Perustelen sitä kyllä sillä, että eihän kaikkea tarttekaan heti tajuta. Kun tarpeeksi pänttää, niin se alkaa väkisinkin mennä jakeluun. Ja onhan siinä aina se uutuudenkin tuntu ja viehätys, kun ei aina muista ja tiedä jotain juttua entuudestaan. Tollolla ei ole koskaan tylsää!!! :)

Meikäläinen on taas sitä mieltä, että haaveissa ja mielikuvituksessa on parasta elää! Voi olla vaikka yksin koko maailmankaikkeudessa, eikä edes huomaa sitä! Politiikka taas on niin apinoiden touhua, että sitä kohtaan minulla on suorastaan suuri inho. Joku Mato Valtonenkin totes joskus jossain, että "politiikka oli suurinta paskaa missä hän on koskaan ollut mukana!". Kun katon poliitikkoja vaikka töllöstä, niin tulee niiden jutuista sellanne tyhjä ja ontto olo: "Noi ei oo todellisia ihmisiä!" tunne. Mä uskonkin politiikan kuolevan kun "viisasten neuvostot" perustetaan tänne maan päälle.

Eikä ne haaveet ja mielikuvituksetkaan ole muuta kuin tämän todellisuuden edeltäjiä.

Kyllä mä olen sellasen jutun havainnut, että henkimaailmassa kommunikoidaan telepaattisesti. Tulevaisuudessa sekin on mahdollista ihmisten välillä. Voidaan heittää vesilintua näillä kännyköillämmekin!

Meikäläinenkin suuntautuu nykyisin enemmänkin tuohon pasifismiin, kuin sotimiseen. Sodat ovat nykyisin vielä niin raakoja ja kunniattomia juttuja, että ei paljon edes haittaa, että ei tartte olla niissä mitenkään mukana. Olen senkin varmaan moneen kertaan sullekin todennut, että olin kersana täysin sotahullu tapaus? Sotalelut olivat lähes ainoita lelujani. Sitten kun kuulin, että Dalai Lamakin oli ollut sotavehkeistä lapsena hyvin kiinnostunut, niin annoin sen itselleni anteeksi. Mulla on tosin ollut aina suuri vastenmielisyys tuliaseita kohtaan, mutta jousipyssy on kuitenkin hyvinkin mieleinen ase. Ja kyllä mä tykkään pelailla joskus jotain sotapeliä tietokoneellakin. Sellasta harmitonta hauskaa.

Ei mullakaan olis varmaan kersoja, jos olisi naisen kehossa? Ei ne lapset opeta enää niin hirveesti, kun on tietyn sieluniän täällä ohittanut. Mulle kersat on tehny kyllä ihan hyvääkin, että on niiden ansiosta ollut pakko keskittyä muihinkin kuin itseeni. Olisin varmaan ihan kuutamolla jossain hourulassa muuten...

Aritta kirjoitti:

miehille ei koskaan saa sanoa suoraan että niistä tykkää, saavat vielä päähänsä vaikka mitä. :-)
Minä en oppinut sitä läksyä kun en osaa yhtään teeskennellä.

>>miehille ei koskaan saa sanoa suoraan että niistä tykkää, saavat vielä päähänsä vaikka mitä. :-)>Minä en oppinut sitä läksyä kun en osaa yhtään teeskennellä.

äijä, 40v kirjoitti:

>>miehille ei koskaan saa sanoa suoraan että niistä tykkää, saavat vielä päähänsä vaikka mitä. :-)>Minä en oppinut sitä läksyä kun en osaa yhtään teeskennellä.

rakastuvat renttuihin. Ja se täytyy johtua siitä että he kuvittelevat olevansa juuri se ihmenainen joka parantaa rentun sielun. :-)

äijä, 40v kirjoitti:

Itseään on sinänsä ihan fiksua funtsailla, koska se on ainut tie oppia tuntemaan itseään ja sitä kautta lopulta koko universumia, koska kaikki on todellakin yhtä! Jos ei tietenkään koe olevansa itselleen kovinkaan mielenkiintoinen kohde, niin minkäs sille sitten mahtaa? Eihän se narsismikaan ole sentään turhaan olemassa. Sitäkin voi käyttää viisaasti hyväkseen.

Uskoisin, että neron sielu ei eroa mitenkään muista sieluista. Jokainen voi olla nero jossain elämässään, ja yleensä ne nerotkin on jotenkin muuten hyvin rajoittuneita ihmisiä. Joku L. da Vinci ja Einstein, ehkä poikkeuksina. Maailma on muutenkin täynnä "menetettyjä" neroja. Toisissa olosuhteissa sustakin olis tullut kuuluisa, mutta onko sillä kuuluisuudellakaan kuitenkaan niin väliä? Mitä se on? Samanlaisia ihmisiä ne on nekin. Mielestäni nerouttaan voi ilmentää monin eri tavoin. Vaikkapa funtsaamalla niitä sun näitä, niin kuin mekin kaksi teemme. Lukiossa meikäläisen esseitä luettiin muun luokan edessä, kun meikäläinen lähinnä haukotteli. Aika tylsiä tekeleitä. Ehkä en silloin tajunnut sitä, että ne olis ollu sen ikäsen jutuiksi jotenkin kypsiä, tai jotain? Yleensä fiksut sortuu siihen naivismiin, että kaikki muutkin on fiksuja? Siis "So what?" Nobelkin kuvitteli dynamiitin keksittyään, että kaikki sodat loppuu siihen, koska se on niin "kammottava" ase!

Ne eri sielutyypitkin menee tietysti aika sekasin joka ihmisessä. Jokainen sielu voi toimia missä tahansa ammatissakin. Tietysti siitä, että on jotain tiettyä sielutyyppiä on paljon apuakin. Tietyt jutut tulee helpommin. Itse osaan kaiken maailman taktiikoita, sun muita kuin luonnostaan, mutta taiteen tekemisessä niistä ei ole paljoa apua. Itsensä kehittäminen on tärkeää ja siihen kuuluu niin taiteet, kuin tieteetkin, ja tietenkin kaikki muukin. Sinnikäs työ aina palkitaan. Onhan se meikäläisessäkin aika huvittava piirre, miten pakkomielteisen kiinnostunut olen tieteistäkin, mutta silti unohdan aina lähes kaiken lukemani. Tunnen ihan tumpeloksi itseni, kun en aina välttämättä oikein heti tajua mitä luen tai katselen, mutta teen niitä silti! Perustelen sitä kyllä sillä, että eihän kaikkea tarttekaan heti tajuta. Kun tarpeeksi pänttää, niin se alkaa väkisinkin mennä jakeluun. Ja onhan siinä aina se uutuudenkin tuntu ja viehätys, kun ei aina muista ja tiedä jotain juttua entuudestaan. Tollolla ei ole koskaan tylsää!!! :)

Meikäläinen on taas sitä mieltä, että haaveissa ja mielikuvituksessa on parasta elää! Voi olla vaikka yksin koko maailmankaikkeudessa, eikä edes huomaa sitä! Politiikka taas on niin apinoiden touhua, että sitä kohtaan minulla on suorastaan suuri inho. Joku Mato Valtonenkin totes joskus jossain, että "politiikka oli suurinta paskaa missä hän on koskaan ollut mukana!". Kun katon poliitikkoja vaikka töllöstä, niin tulee niiden jutuista sellanne tyhjä ja ontto olo: "Noi ei oo todellisia ihmisiä!" tunne. Mä uskonkin politiikan kuolevan kun "viisasten neuvostot" perustetaan tänne maan päälle.

Eikä ne haaveet ja mielikuvituksetkaan ole muuta kuin tämän todellisuuden edeltäjiä.

Kyllä mä olen sellasen jutun havainnut, että henkimaailmassa kommunikoidaan telepaattisesti. Tulevaisuudessa sekin on mahdollista ihmisten välillä. Voidaan heittää vesilintua näillä kännyköillämmekin!

Meikäläinenkin suuntautuu nykyisin enemmänkin tuohon pasifismiin, kuin sotimiseen. Sodat ovat nykyisin vielä niin raakoja ja kunniattomia juttuja, että ei paljon edes haittaa, että ei tartte olla niissä mitenkään mukana. Olen senkin varmaan moneen kertaan sullekin todennut, että olin kersana täysin sotahullu tapaus? Sotalelut olivat lähes ainoita lelujani. Sitten kun kuulin, että Dalai Lamakin oli ollut sotavehkeistä lapsena hyvin kiinnostunut, niin annoin sen itselleni anteeksi. Mulla on tosin ollut aina suuri vastenmielisyys tuliaseita kohtaan, mutta jousipyssy on kuitenkin hyvinkin mieleinen ase. Ja kyllä mä tykkään pelailla joskus jotain sotapeliä tietokoneellakin. Sellasta harmitonta hauskaa.

Ei mullakaan olis varmaan kersoja, jos olisi naisen kehossa? Ei ne lapset opeta enää niin hirveesti, kun on tietyn sieluniän täällä ohittanut. Mulle kersat on tehny kyllä ihan hyvääkin, että on niiden ansiosta ollut pakko keskittyä muihinkin kuin itseeni. Olisin varmaan ihan kuutamolla jossain hourulassa muuten...

Lue lisää

Juu, kun omassa suvussa on paljon sellaista ettei niitä lapsia ole tehty rakkaudesta tai ei ainakaan ole niitä sitten osattu rakastaa, niin tulee vain sellainen turhautunut olo että hemmettiäkö ovat tehneet. Vastaukseksi tulee tietysti että "kaikki muutkin teki" tai jos tarpeeksi kauas mennään että ehkäisyä ei ollut saatavilla. - Näin lapsettoman vinkkelistä myös usein tulee sellainenkin ilkeämielinen ajatus että ne jotka osaavat tekevät mitä vaan, mutta ne jotka eivät osaa tekevät lapsia ja toivovat että nämä osaisivat. Ehkä joidenkin ihmisten sen hetkisen elämän päätarkoitus sitten onkin vain pitää lajia yllä että tulee kehoja sieluille näiden näperrellä omien projektiensa kimpussa. Arvokas teko sekin olisi jos meitä ei olisi jo liikaa.

Sitä olen tietysti miettinyt että mitä se "todennettu" taiteellisuus, luovuus tai nerous lopulta tarjoaa, eli jos saa jonkin taideteoksen tahi kirjan tms. aikaiseksi. Sen verran luomisesta tiedän että lopputulokseen ei koskaan ole tyytyväinen; ajoittain valmistusprosessi voi olla euforinen, mutta loppujen lopuksi koko luominen aiheuttaa enemmän tuskaa kuin nautintoa. Ei sellaista pelkän julkisuuden takia jaksaisi. Liekö julkisuushingussa jonkinlainen kuolemanpelko taustalla, sitä on mukamas jotenkin "elävämpi" ja oikeasti todella olemassa kun on useamman ihmisen tietoisuudessa nimineen ja urineen? Ja nykyäänhän ei tarvita enää minkäänlaista näyttöä tietenkään ollenkaan ollakseen joku stara, riittää että tekee itsestään pellen tv:ssä niin johan olet tunnettu. Yäk.

Qadesha kirjoitti:

Juu, kun omassa suvussa on paljon sellaista ettei niitä lapsia ole tehty rakkaudesta tai ei ainakaan ole niitä sitten osattu rakastaa, niin tulee vain sellainen turhautunut olo että hemmettiäkö ovat tehneet. Vastaukseksi tulee tietysti että "kaikki muutkin teki" tai jos tarpeeksi kauas mennään että ehkäisyä ei ollut saatavilla. - Näin lapsettoman vinkkelistä myös usein tulee sellainenkin ilkeämielinen ajatus että ne jotka osaavat tekevät mitä vaan, mutta ne jotka eivät osaa tekevät lapsia ja toivovat että nämä osaisivat. Ehkä joidenkin ihmisten sen hetkisen elämän päätarkoitus sitten onkin vain pitää lajia yllä että tulee kehoja sieluille näiden näperrellä omien projektiensa kimpussa. Arvokas teko sekin olisi jos meitä ei olisi jo liikaa.

Sitä olen tietysti miettinyt että mitä se "todennettu" taiteellisuus, luovuus tai nerous lopulta tarjoaa, eli jos saa jonkin taideteoksen tahi kirjan tms. aikaiseksi. Sen verran luomisesta tiedän että lopputulokseen ei koskaan ole tyytyväinen; ajoittain valmistusprosessi voi olla euforinen, mutta loppujen lopuksi koko luominen aiheuttaa enemmän tuskaa kuin nautintoa. Ei sellaista pelkän julkisuuden takia jaksaisi. Liekö julkisuushingussa jonkinlainen kuolemanpelko taustalla, sitä on mukamas jotenkin "elävämpi" ja oikeasti todella olemassa kun on useamman ihmisen tietoisuudessa nimineen ja urineen? Ja nykyäänhän ei tarvita enää minkäänlaista näyttöä tietenkään ollenkaan ollakseen joku stara, riittää että tekee itsestään pellen tv:ssä niin johan olet tunnettu. Yäk.

Lue lisää

Ennen kai oli täällä Suomessakin sama meininki kuin vielä esim. Afrikassa, että ne kersat oli paljolti vanhempiaan varten tehty. Siis ne, jotka sattu jäämään henkiin. Nykyään on vähän huolestuttavaa se, että parhaimmat geenit ja parhaan elintason lapsilleen tarjoamaan pystyvät ihmiset eivät enää juuri lisäänny. Sen sijaan köyhät ja muutenkin ongelmaiset lisääntyvät vielä joten kuten heidänkin edestään. Olenkin funtsaillut, että nykyajan kakrujen häiriintyneisyys voisi johtua myös osittain tästä ilmiöstä? Aika kammottava visio tulevaisuudesta, jossa huonogeeniset ja -käytöksiset ihmiset valtaa koko Euroopan ja sitten kun siihen lisätään vielä muualta tulleet ihmiset, jotka eivät sopeudu koskaan kunnolla Suomalaiseen yhteiskuntaan, niin huh, huh!

No, toivotaan nyt kuitenkin, että näin ei pääse käymään!

Rotuopit ja muut vastaavat ei hirveesti innosta, mutta tietty vaara on aina olemassa, jos geenit heikkenevät huomattavasti. Se on kuitenkin selvää, että eurooppalaiset eivät enää lisäänny riittävästi ja väkiluku pienenee. Jos pari saa alle 2 lasta, niin silloinhan väkiluku alkaa vähetä. Muistaakseni esim. Espanjassa on enää 1,2 lasta jokaista paria kohti. Suomessa vastaava luku on muistaakseni 1,8. Erittäin huonoa lapsipolitiikkaa Euroopalta. On täysin käsitämätöntä miten poliitikot eivät huolehdi kansakunnan riittävästä lisääntymisestä. Lapsiperheitä pitäisikin tukea mahdollisimman paljon. Odottelevat vissiin, että maahanmuuttajat korjaavat tilanteen? Viimeinen supisuomalainen kuolee tätä menoa vuonna 2210!!!!

No, ehkä pitäs olla siitä onnellinen, että ainakin väki tällä poltsilla vähenee? Muutenkin geneettisesti heikot kansat, kuten suomalaiset saakin kuolla sukupuuttoon!!! Ironiaa...

juu...

Synnytään sitten joksikin muiksi ihmisiksi! Ei murehdita mistään suomalaisista sillon enää. Yhtään sen enempää, kuin muistakaan kadonneista kansoista.

Muakin etoo tuo julkisuuden tavoittelu. Kaiken maailman turhanpäiväiset julkut. Toisaalta säälittää ihmiset, jotka nolaa ittensä julkisesti töllössäkin. Miten monilla voi olla niin heikko itsekritiikki ja suhteellisuudentaju omia kykyjään kohtaan? Nuoruuden piikkiin voi tosin sen varmaan vielä aika monen kohdalla kuitenkin laittaa. Idiotismi on muotia! Huh, huh!

O tempore o mores! Sanos roomalaiset!

Ei ehkä kuitenkaan mitään uutta auringon alla? ;)

äijä, 40v kirjoitti:

Ennen kai oli täällä Suomessakin sama meininki kuin vielä esim. Afrikassa, että ne kersat oli paljolti vanhempiaan varten tehty. Siis ne, jotka sattu jäämään henkiin. Nykyään on vähän huolestuttavaa se, että parhaimmat geenit ja parhaan elintason lapsilleen tarjoamaan pystyvät ihmiset eivät enää juuri lisäänny. Sen sijaan köyhät ja muutenkin ongelmaiset lisääntyvät vielä joten kuten heidänkin edestään. Olenkin funtsaillut, että nykyajan kakrujen häiriintyneisyys voisi johtua myös osittain tästä ilmiöstä? Aika kammottava visio tulevaisuudesta, jossa huonogeeniset ja -käytöksiset ihmiset valtaa koko Euroopan ja sitten kun siihen lisätään vielä muualta tulleet ihmiset, jotka eivät sopeudu koskaan kunnolla Suomalaiseen yhteiskuntaan, niin huh, huh!

No, toivotaan nyt kuitenkin, että näin ei pääse käymään!

Rotuopit ja muut vastaavat ei hirveesti innosta, mutta tietty vaara on aina olemassa, jos geenit heikkenevät huomattavasti. Se on kuitenkin selvää, että eurooppalaiset eivät enää lisäänny riittävästi ja väkiluku pienenee. Jos pari saa alle 2 lasta, niin silloinhan väkiluku alkaa vähetä. Muistaakseni esim. Espanjassa on enää 1,2 lasta jokaista paria kohti. Suomessa vastaava luku on muistaakseni 1,8. Erittäin huonoa lapsipolitiikkaa Euroopalta. On täysin käsitämätöntä miten poliitikot eivät huolehdi kansakunnan riittävästä lisääntymisestä. Lapsiperheitä pitäisikin tukea mahdollisimman paljon. Odottelevat vissiin, että maahanmuuttajat korjaavat tilanteen? Viimeinen supisuomalainen kuolee tätä menoa vuonna 2210!!!!

No, ehkä pitäs olla siitä onnellinen, että ainakin väki tällä poltsilla vähenee? Muutenkin geneettisesti heikot kansat, kuten suomalaiset saakin kuolla sukupuuttoon!!! Ironiaa...

juu...

Synnytään sitten joksikin muiksi ihmisiksi! Ei murehdita mistään suomalaisista sillon enää. Yhtään sen enempää, kuin muistakaan kadonneista kansoista.

Muakin etoo tuo julkisuuden tavoittelu. Kaiken maailman turhanpäiväiset julkut. Toisaalta säälittää ihmiset, jotka nolaa ittensä julkisesti töllössäkin. Miten monilla voi olla niin heikko itsekritiikki ja suhteellisuudentaju omia kykyjään kohtaan? Nuoruuden piikkiin voi tosin sen varmaan vielä aika monen kohdalla kuitenkin laittaa. Idiotismi on muotia! Huh, huh!

O tempore o mores! Sanos roomalaiset!

Ei ehkä kuitenkaan mitään uutta auringon alla? ;)

Lue lisää

Lueskelin joskus jostakin näkemyksen että Suomeen syntyvät sellaiset sielut jotka eivät ole osanneet ed. elämässään rakastaa. Eli kun huonosti rakastaa niin sitten jo pakkanen pakastaa! Ja Siperia opettaa. Jos itseäni ajattelen, niin olin edellisimmässä elämässäni niin retkussa yhteen ja samaan ihmiseen (jota pidän henkisenä opettajanani, siis henkioppaana vaikkei mitään teletappista yhteyttä häneen olekaan - tietääkseni), joten en minä ehtinyt pahemmin muita ajatella siinä hässäkässä. Olen jopa nähnyt unen missä nuori nainen on kauhean surullinen ja ihmettelee että miksi olen unohtanut _hänet_ - liekö sitten ollut esim. siskoni, jos minulla oli sellainen, ed. elämässäni. Siinä ei pahemmin siskoplikkoja ajateltu kun oli se yksi ainoa jumaloiva rakkaus... Ei siis ihme jos "piti" tulla tänne Suomeen palelemaan. Kuitenkin toisaalta täälläkin on jotenkin karun kaunista ja ehkei se rakkaus ole aina niin henkevää ja ylimaallista mitä ihmiset toisiaan kohtaan tuntevat, vaan arkisempaa ja "ruisleipämäisempää, mutta kyllähän täällä kaikenlaista oppii. Tai ainakin pitäisi oppia ajattelemaan muitakin kuin vain itseään!

Jos ilmasto muuttuu ja lämpenee, hapannaamat syntyvät kai sitten jonnekin muuanne. Ja eihän se mitenkään haittaisi jos diabeettinen sisäsiittoinen suomalainen geenistö saisi uutta verta jostain toisesta kulttuurista.

Niissä muissakin kulttuureissa vain saattaa olla harmillisesti sisäsiittoisuutta. Somaleilla on ilmeisesti klaaneja jotka eivät saa olla keskenään tekemisissä, ja pakistanilaisilla on tapana naittaa serkut keskenään. Ei hyvä. Mutta ei sellainen peli ikuisesti voi vedellä eli kyllä se siitä vielä pitkässä juoksussa jotenkin suttaantuu. Ellei sitten tule jokin mullistuspullistus joka jättää jälkeensä toisistaan eristyneitä ihmiskunnan rippeitä sinne tänne, ja sitten ollaan taas serkkujensa kanssa sillai!

Ulkonäöllä enivei ei ole _mitään_ merkitystä. Onko Eloveena-tyyppinen vai mitä. Kuulema tummaihoisten pitää ottaa pohjolassa D-vitamiinia, mutta niinhän sitä kannattaisi ottaa nykytiedon mukaan kaikkien muidenkin. Kovin vaalea iho taas ei ole alkuunkaan ok jossain Australiassa, joten kaikki äärimmäiset ääripäät ovat pahasta jos niitä siirrellään pois siitä paikasta johon on sopeutunut. Sellainen sopusuhtainen vaaleanruskea ihmiskunta jossa kaikki rodut ovat sekaisin on kyllä minulle ihan vallan ok. Mutta itse en enää niihin sekoitussamboihin tässä elämässä lähde, vaikka olisin kakaran halunnutkin, niin ei tosiaan enää tässä iässä ja miehenpuolikin on tavallinen suomalainen kalpeanaama - enkä häntä vaihtaisi!

Jossain määrin kulttuurirasistiksi olen kyllä itseäni nimitellyt, koska juurikin tuollaiset tavat kuin serkkujen naittaminen (jotta omaisuus pysyy suvussa) ovat todella haitallisia, ja voisi melkein puhua _sisäsiittoisista MEEMEISTÄ_. Ihmisaivoilla pitäisi pystyä jo parempaankin lopputulokseen kuin sen mahdollistamiseen että syntyy jotain neulannuppipäisiä pentuja!

On tutkittu ihan ammattilaisten toimeesta.


Dr. Jim B. Tucker

Child Psychiatrist & Professor Emeritus of Psychiatry and Neurobehavioral Sciences, University of Virginia

Tohtori Jim B. Tucker

Lastenpsykiatri ja psykiatrian ja neurobehavioraalisten tieteiden emeritusprofessori, Virginian yliopisto

Lapsen mahdolliset lausunnot

Seuraava luettelo on tarkoitettu antamaan käsitys siitä, mitä vanhemmat tai huoltajat saattavat kuulla lapselta, joka kertoo muistoja edellisestä elämästään. Luettelo ei ole tyhjentävä, sillä nämä lausunnot voivat olla hyvin erilaisia.

Esimerkkilista lauseista

”Et ole minun äiti/isäni.”
”Minulla on toinen äiti/isä.”
”Kun olin iso, minulla oli … (siniset silmät, auto, työ keskustassa jne.).”
”Se tapahtui ennen kuin olin äidin vatsassa.”
”Minulla on vaimo/aviomies/lapsia.”
”Minulla oli tapana … (ajaa kuorma-autoa/asua toisessa kaupungissa jne.)”
”Kuolin … (auto-onnettomuudessa/putoamisen jälkeen jne.)”
”Muistatko, kun … (asuin siinä toisessa talossa, olin sinun isäsi jne.)”

Länsimaisessa kulttuurissa tällaiset lausunnot hylätään usein fantasiaksi, vaikka ne saattaisivatkin sisältää jotain muuta kuin pelkkää mielikuvitusta. On todennäköisesti parasta olla kysymättä lapselta toistuvasti tai yrittämättä estää häntä puhumasta näistä aiheista. Lisätietoja löytyy Dr. Tuckerin neuvoista vanhemmille.

Anonyymi00060 kirjoitti:

On tutkittu ihan ammattilaisten toimeesta.


Dr. Jim B. Tucker

Child Psychiatrist & Professor Emeritus of Psychiatry and Neurobehavioral Sciences, University of Virginia

Tohtori Jim B. Tucker

Lastenpsykiatri ja psykiatrian ja neurobehavioraalisten tieteiden emeritusprofessori, Virginian yliopisto

Lapsen mahdolliset lausunnot

Seuraava luettelo on tarkoitettu antamaan käsitys siitä, mitä vanhemmat tai huoltajat saattavat kuulla lapselta, joka kertoo muistoja edellisestä elämästään. Luettelo ei ole tyhjentävä, sillä nämä lausunnot voivat olla hyvin erilaisia.

Esimerkkilista lauseista

”Et ole minun äiti/isäni.”
”Minulla on toinen äiti/isä.”
”Kun olin iso, minulla oli … (siniset silmät, auto, työ keskustassa jne.).”
”Se tapahtui ennen kuin olin äidin vatsassa.”
”Minulla on vaimo/aviomies/lapsia.”
”Minulla oli tapana … (ajaa kuorma-autoa/asua toisessa kaupungissa jne.)”
”Kuolin … (auto-onnettomuudessa/putoamisen jälkeen jne.)”
”Muistatko, kun … (asuin siinä toisessa talossa, olin sinun isäsi jne.)”

Länsimaisessa kulttuurissa tällaiset lausunnot hylätään usein fantasiaksi, vaikka ne saattaisivatkin sisältää jotain muuta kuin pelkkää mielikuvitusta. On todennäköisesti parasta olla kysymättä lapselta toistuvasti tai yrittämättä estää häntä puhumasta näistä aiheista. Lisätietoja löytyy Dr. Tuckerin neuvoista vanhemmille.

Lue lisää

Dr. Jim B. Tucker

Child Psychiatrist & Professor Emeritus of Psychiatry and Neurobehavioral Sciences, University of Virginia

Tohtori Jim B. Tucker

Lastenpsykiatri ja psykiatrian ja neurobehavioraalisten tieteiden emeritusprofessori, Virginian yliopisto
Vuosikymmenten tutkimus – tuhansia tapauksia
Perustajamme, tohtori Ian Stevenson haastattelemassa henkilöä Myanmarissa noin vuonna 1975

Tohtori Stevenson tutkimassa Myanmarissa – 1975

Viimeisten 50 vuoden aikana DOPS on kerännyt yli 2500 reinkarnaatiotyyppistä tapausta, joista suurin osa on löydetty Yhdysvaltojen ulkopuolelta. Suurimmassa osassa näistä tapauksista kenttämuistiinpanot on koodattu yli 200 muuttujan perusteella ja tallennettu tietokantaamme. Tämän tutkimuksen toteuttaminen on vaatinut lukemattomia tunteja ja satoja ihmisiä, ja aiheesta on vielä paljon opittavaa.

Tietokannan avulla tutkijamme ja muut voivat soveltaa erilaisia analyyseja etsiäkseen tiedostoista esiintyviä malleja. Nämä mallit johtavat oivalluksiin, kuten: noin 30 % tapauksista sisältää syntymämerkin ja/tai synnynnäisen vian. DOPS:n tutkijat ovat julkaisseet vuosikymmenien aikana lukuisia kirjoja ja artikkeleita näistä tapauksista, mukaan lukien tohtori Ian Stevensonin yli 2000-sivuisen kaksivolmaisen teoksen.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Dr. Jim B. Tucker

Child Psychiatrist & Professor Emeritus of Psychiatry and Neurobehavioral Sciences, University of Virginia

Tohtori Jim B. Tucker

Lastenpsykiatri ja psykiatrian ja neurobehavioraalisten tieteiden emeritusprofessori, Virginian yliopisto
Vuosikymmenten tutkimus – tuhansia tapauksia
Perustajamme, tohtori Ian Stevenson haastattelemassa henkilöä Myanmarissa noin vuonna 1975

Tohtori Stevenson tutkimassa Myanmarissa – 1975

Viimeisten 50 vuoden aikana DOPS on kerännyt yli 2500 reinkarnaatiotyyppistä tapausta, joista suurin osa on löydetty Yhdysvaltojen ulkopuolelta. Suurimmassa osassa näistä tapauksista kenttämuistiinpanot on koodattu yli 200 muuttujan perusteella ja tallennettu tietokantaamme. Tämän tutkimuksen toteuttaminen on vaatinut lukemattomia tunteja ja satoja ihmisiä, ja aiheesta on vielä paljon opittavaa.

Tietokannan avulla tutkijamme ja muut voivat soveltaa erilaisia analyyseja etsiäkseen tiedostoista esiintyviä malleja. Nämä mallit johtavat oivalluksiin, kuten: noin 30 % tapauksista sisältää syntymämerkin ja/tai synnynnäisen vian. DOPS:n tutkijat ovat julkaisseet vuosikymmenien aikana lukuisia kirjoja ja artikkeleita näistä tapauksista, mukaan lukien tohtori Ian Stevensonin yli 2000-sivuisen kaksivolmaisen teoksen.

Lue lisää

https://podcasts.apple.com/us/podcast/the-science-of-past-life-memories-jim-tucker-m/id1246494475?i=1000518021622
Jim Tucker, M.D.: ”Tietoisuus on todellisuuden ydin, josta fyysinen maailma kasvaa, eikä päinvastoin.”

Tucker, UVA:n havainto-osaston johtaja, keskustelee mbg:n toimitusjohtajan Jason Wachobin kanssa kaikesta, mitä sinun tarvitsee tietää menneistä elämistä, sekä seuraavista aiheista:

- Kuinka selvittää, onko lapsella vilkas mielikuvitus vai muistoja menneistä elämistä

- Mitä menneiden elämien muistot voivat kertoa meille kuoleman jälkeisestä elämästä

- Miksi vain osa meistä muistaa menneitä elämiä

- Yleisimmät piirteet menneitä elämiä muistavilla lapsilla

- Kuinka puhua lapselle menneen elämän muistosta

Viittaukset jaksossa:

- UVA:n havainto-osaston verkkosivusto.

- Tuckerin uusin kirja, Before: Children's Memories of Previous Lives.

Anonyymi00062 kirjoitti:

https://podcasts.apple.com/us/podcast/the-science-of-past-life-memories-jim-tucker-m/id1246494475?i=1000518021622
Jim Tucker, M.D.: ”Tietoisuus on todellisuuden ydin, josta fyysinen maailma kasvaa, eikä päinvastoin.”

Tucker, UVA:n havainto-osaston johtaja, keskustelee mbg:n toimitusjohtajan Jason Wachobin kanssa kaikesta, mitä sinun tarvitsee tietää menneistä elämistä, sekä seuraavista aiheista:

- Kuinka selvittää, onko lapsella vilkas mielikuvitus vai muistoja menneistä elämistä

- Mitä menneiden elämien muistot voivat kertoa meille kuoleman jälkeisestä elämästä

- Miksi vain osa meistä muistaa menneitä elämiä

- Yleisimmät piirteet menneitä elämiä muistavilla lapsilla

- Kuinka puhua lapselle menneen elämän muistosta

Viittaukset jaksossa:

- UVA:n havainto-osaston verkkosivusto.

- Tuckerin uusin kirja, Before: Children's Memories of Previous Lives.

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=La8vG4mA0is
Evidence of Reincarnation in Childhood by Dr. Jim Tucker (Full Presentation)

Evidence of Reincarnation in Childhood by Dr. Jim Tucker (Full Presentation)
Reincarnation research by Ian Stevenson Children's past life memories

Anonyymi00063 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=La8vG4mA0is
Evidence of Reincarnation in Childhood by Dr. Jim Tucker (Full Presentation)

Evidence of Reincarnation in Childhood by Dr. Jim Tucker (Full Presentation)
Reincarnation research by Ian Stevenson Children's past life memories

Lue lisää

Dr. Jim B. Tucker

Child Psychiatrist & Professor Emeritus of Psychiatry and Neurobehavioral Sciences, University of Virginia

Tohtori Jim B. Tucker

Lastenpsykiatri ja psykiatrian ja neurobehavioraalisten tieteiden emeritusprofessori, Virginian yliopisto

https://www.youtube.com/watch?v=La8vG4mA0is
Evidence of Reincarnation in Childhood by Dr. Jim Tucker (Full Presentation)


https://www.youtube.com/watch?v=Uq8l4XVfgPA
Can Children Remember Their Past Lives? | Real Stories Full-Length Documentary
Real Stories

https://www.youtube.com/watch?v=YLKT5UsKoqM&list=PLR6fmuTWJHagi8ctolylPmoKC_jfnuhAx
Friendly Fire: Life Before Life (featuring Dr. Jim B. Tucker)


https://www.youtube.com/watch?v=3l7bcb3aoGc
Dr. Jim Tucker: Children Who Remember Previous Lives


https://www.youtube.com/watch?v=0Aoew3jKMb4
John Cleese Interviews Dr. Jim Tucker re: DOPS Research into Children's Past Life Memories


https://www.youtube.com/watch?v=igR7wZG_paI
The Past Life Memories of Children with Jim Tucker


https://www.youtube.com/watch?v=gWBQeQV0VhY
UVA Clubs: The Science Behind Reincarnation with Dr. Jim B. Tucker (MED '89, '91)


https://www.youtube.com/watch?v=4g5mYQEmkqQ
CHILDREN’S MEMORIES OF PREVIOUS LIVES - Jim B. Tucker M.D.

Anonyymi00064 kirjoitti:

Dr. Jim B. Tucker

Child Psychiatrist & Professor Emeritus of Psychiatry and Neurobehavioral Sciences, University of Virginia

Tohtori Jim B. Tucker

Lastenpsykiatri ja psykiatrian ja neurobehavioraalisten tieteiden emeritusprofessori, Virginian yliopisto

https://www.youtube.com/watch?v=La8vG4mA0is
Evidence of Reincarnation in Childhood by Dr. Jim Tucker (Full Presentation)


https://www.youtube.com/watch?v=Uq8l4XVfgPA
Can Children Remember Their Past Lives? | Real Stories Full-Length Documentary
Real Stories

https://www.youtube.com/watch?v=YLKT5UsKoqM&list=PLR6fmuTWJHagi8ctolylPmoKC_jfnuhAx
Friendly Fire: Life Before Life (featuring Dr. Jim B. Tucker)


https://www.youtube.com/watch?v=3l7bcb3aoGc
Dr. Jim Tucker: Children Who Remember Previous Lives


https://www.youtube.com/watch?v=0Aoew3jKMb4
John Cleese Interviews Dr. Jim Tucker re: DOPS Research into Children's Past Life Memories


https://www.youtube.com/watch?v=igR7wZG_paI
The Past Life Memories of Children with Jim Tucker


https://www.youtube.com/watch?v=gWBQeQV0VhY
UVA Clubs: The Science Behind Reincarnation with Dr. Jim B. Tucker (MED '89, '91)


https://www.youtube.com/watch?v=4g5mYQEmkqQ
CHILDREN’S MEMORIES OF PREVIOUS LIVES - Jim B. Tucker M.D.

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=gWBQeQV0VhY
UVA Clubs: The Science Behind Reincarnation with Dr. Jim B. Tucker (MED '89, '91)



https://www.youtube.com/watch?v=igR7wZG_paI
The Past Life Memories of Children with Jim Tucker

Onko joku syntymämerkki ampumisen kohdassa, yleensä on.

Anonyymi00067 kirjoitti:

Onko joku syntymämerkki ampumisen kohdassa, yleensä on.

On selvä merkki rinnassa. Semmonen pyöreähkö pieni arpi.