Kilimanjarolle!

Kilimanjaroa varten: lenkkeilyä, kunnon hikiliikuntaa, punttisalia jalat tarvitsevat voimaa, vuoristoon sopeutumisessa on eroja ja sitä nyt ei voi etukäteen tietää miten kukanenkin hapenpuutteeseen reagoi.
Olli Marttilan vetämät safarit ovat hintansa arvoisia. Kalliitahan ne on mutta siinä saa myös paljon. Katso Olympia kaukomatkatoimiston sivuilta tai Auris.fi ja myös Niila Rautasen safarisivuihin kannattaa tutustua.
Itse koin parhaimpana telttayöt joita vietimme kaukana muista matkailijoista, pienissä teltoissa, vain meidän ryhmä ja kenttähenkilökunta. Lisäplussa on pieni ryhmä, max 10- 12 hlöä. Suosittelen.
Ennalta kannattaa tutustua noihin sivustoihin, kirjoihin ja puistokuvauksiin niin pääsee selville mistä pitää. Syksyllä on kuivaa ja eläimet ovat yksissä paikoin, talvella on vihreää ja suuret vaelluslaumat Serengetissä.
Ei muuta kuin kuntoilemaan ja safarille ja kiipeämään.

Et tarvi mitään kuntoilua,kunhan muutaman kilsan pystyt kävelemään.
Mikko Alatalokin on käynyt ko. vuorella !!!!

Itse palasin juuri Tansaniasta ja kiipesin Kilimanjaron huipulle Machame reittiä pitkin. Itsellä liikunta perustuu lähinnä lihaskunnon harjoittamisesta, pyöräilystä ja juoksusta, että sen pohjalta lähdettiin. Ensimmäiset 4 päivää ovat melko helppoja,tahti on rauhallinen ja lähinnä patikoimista vaihtelevassa maastossa.

Viimeinen osuus on melko raskas, koska huipulle nousu tapahtuu yöllä (herätys 11lta joten unta sai hyvässä lykyssä 3h, itse en saanut ollenkaan kun vesipullo kasteli makuupussin :) Itsellä huipulle nousu imi aika hyvin mehut jaloista mutta kun pitää hyvissä ajoin taukoja ja tahdin POLEPOLEna ja muutenkin skarppaa itsensä henkisesti niin että sinne huipulle mennään eikä meinata, niin onnistumismahdollisuus on hyvä.

Vuoristotauti on sitten kunkin oma juttu, että sitä ei voi ennakkoon tietää kuinka se iskee. Minulla ei ollut oikeen mitään oireita mutta kaverilla alkoi päätä särkemääm jo 3na päivänä ja huipulla hän melkein pyörtyi.

Pähkinänkuoressa riittää että peruskuntosi on hyvä ja että jalat on hyvässä kunnossa. Juokse, kävele, pyöräile. Muutama suurempi patikointiretki ei ole kanssa pahitteeksi ja jos on mahdollista, niin isojen mäkien nouseminen useaan kertaan ei ole kanssa pöllömpi harjoitus koska siitähän tuossa on kyse, kokoajan noustaan ylöspäin kävellen. Ei sinne mitään huippukuntoa vaadita kunhan perustaso on hyvä ja motivaatio kohdallaan niin sinne mennään että heilahtaa :) En tiedä oliko apua mutta sentäs yritin. Onnea huiputukseen!

Palasin eilen parin viikon Kilimanjaro/Serengeti/Ngorongoro retkeltä. Oli uskomaton reissu! Olin 4:n hengen ryhmässä ja kaikki pääsivät Kilimanjaron huipulle, vaikka viimeinen yökiipeily oli kahdelle tyypille aika vaativa. Huippu-yöllä oli lumimyrskyä ja tuuli oli niin kova ettei teltat meinanneet pysyä pystyssä.
Treenata ei mielestäni tarvitse hirveästi matkaa varten, pääasia on että varusteet ovat kunnossa ja että oppaat ovat niin kokeneita että auttavat motivoitumaan ja säästämään voimia viimeiselle yölle, joka on kova! Matka oli hyvin organisoitu oppaineen, kokkineen ja kantajineen. Jään kyllä kaipaamaan pannukakku-aamupaloja, inkivääri-teetä ja tukevia illallisia! Kiitos Benjamin, Mussa, Amin ja kaikki muut. Järjestäjä oli ruotsalais-tanzanialainen Benjamin ja hänen yrityksensä Fair Travel Tanzania. Firman facebook-sivuilla on kuvia meidän matkasta. Yrityksen idea on että maksavat kantajille kunnon palkkaa, muistaakseni 18 USD/päivä, etteivät joudu elämään vain asiakkaiden tippirahoilla (useammat organisaatiot maksavat kantajille vain 4-5 USD päivältä, kaikki muu on tippiä). Voin suositella lämpimästi! Seuraava viikko kierrettiin jeepillä Serengetin ja Ngorongoron alueet, nähtiin big-5 ja paljon muuta. Kiitos Peter - serengetioppaalle ja kiitos Fair Travel Tanzania!

Hei! Pääsin Kilimanjaron huipulle 2.11.2010 klo 7 aikoihin aamulla. Hommaan ei tarvitse kovin kummoista fyysistä kuntoa. Riittää, että kuntoilee säännöllisesti ja pitkäjännitteisesti (mukana myös juoksu- tai sauvakävelylenkkejä). Fyysisesti nousu ei ollut minulle raskas, sillä takana minulla on vuosia jatkunut (lähes) säännöllinen liikkuminen (juokseminen). Nouseminen vaatii enemmän henkistä kanttia. Ilma ohenee koko ajan ja ohimoita alkaa jomottaa. Vuoristotaudin oireita tulee varmasti lähes kaikille. Niin tuli minullekin. Gilmans Pointilla (n.5700 m) oli jo huono olo ja pyörrytti, mutta pakko oli vielä päästä parisen sataa metriä ylös päin ja sinne me porukalla pääsimme. Periksi ei annettu. Meitä lähti nousemaan huippua kohden 16 henkilöä. 8 pääsi huipulle Uhuru Peakille. 4 jäi Gilmans Pointille. 4 luopui leikistä jo aiemmin. Vuoristotaudin oireet olivat pääsyy, että kaikki eivät päässeet päämääräänsä eli huipulle. Fyysinen kunto ei vaikuta siihen, iskeekö vuoristotauti tai ei. Meidän porukassa yhdellä ei ollut minkäänalaisia vuoristotaudin oireita. Hän oli porukan ainoa tupakoitsija ja hän pääsi huipulle asti.

Kiipeäminen oli normaalia kävelemällä ylös päin menoa. Mitään köysien varassa kiipeilyä ei ollut. Me käytimme Marangun reittiä. Muillakaan reiteillä ei ole tietääkseni "köysikiipeilyä". Käyttämämme reitti on helpoin ja yövyimme vuorella majoissa.

Kun lähdimme alas huipulta, meinasi vuoristotauti iskeä kunnolla. Oli tosi raskasta palata alas 4700 metriin Kibo Hutin majalle. Oli huono olo. Väsytti. Muutenkin oli raskasta. Halutti laittaa makoilemaan. Olo helpotti sitä mukaa, kun päästiin alemmas.

Mutta kannatti käydä ja suosittelen muillekin, jotka haluavat ottaa itsestään vähän "mittaa". Ja kun reissuun vielä yhdistyivät safari ja Sansibar, niin reissu oli mahtava. Maisemat olivat hienot vuorella ja muuallakin. Mm. eräs nimeltä mainitsematon suomalainen matkatoimisto järjestää näitä Kilimanjaron matkoja. Suosittelen tätä yhtiötä. No sanotaan nimikin, Olympia Kaukomatkat. Maksoihan se reissu melko paljon, mutta mitään me emme saa mukaamme, kun aika meistä jättää........

Ja vielä; varusteet pitää olla kunnolliset. Ohjeita löytyy netistä ja matkatoimistojen oppaista.

Kävimme huipulla Machame -reittiä pitkin. Lyhin ja halvin Marangu tuottaa useimmat pettymykset, koska akklimatisointiaikaa on liian vähän. Ryhmämme kävi ensin Merulla, joka auttaa sekin huomattavasti Kilimanjaron kiipeämistä.

Huipulle pääsi 14/16, joka on erinomainen tulos, kaksi heitti kesken 4300m korkeudessa selvien fyysisten vaikeuksien vuoksi jotka liittyivät epäsuorasti akklimatisaatioon. Lopuista 14 neljällä ei ollut mitään oireita, kuudella lieviä ja neljällä voimakkaita, mutta pelkällä sisulla puristivat viimeisen yön ja aamun huipulle. Tämähän ei Kilillä ole kuolemanvaarallista, koska sieltä pääsee nopeasti alas, mutta tuskallista voi olla kyllä.

Mitä kuntopohjaan tulee, niin normaali retkeilijän kunto riittää, nimittäin nousunopeutta säätelee korkeaan ilmanalaan tottumisen taso, ei niinkään fyysinen peruskunto. Itse olin tuolloin 53 vuotias, lievästi ylipainoinen enkä tippaakaan kuntoillut ja kaiken lisäksi juuri oli diagnosoitu nivelrikko lonkassa ja polvessa. Siitä huolimatta minä ja vaimoni (49v) olimme suunnilleen porukan nopeimmat kun päästiin yli 3500m korkeuksiin, juuri hyvän sopeutumiskyvyn takia, taakse jäivät kolmekyppiset maratoonaritkin. Kyseessä on geeniarpajaiset, mitä akklimatisaatiokykyyn tulee.

Matkanjärjestäjä oli kotimainen Mandala, hyvin hoidettu reissu.