starttiluokka

välillä tuntuu että missään ei oo mitään järjen häivää..kun lapsia tutkitaan ja tutkitaan..ihan kuin ei minkäänlaista erilaisuutta hyväksyttäisi ollenkaan!Ehkä se voi ollakkin hyvä juttu että lapsi tutkitaan jos jotain on ilmennyt..niin saisi siihen itsekkin selvyyden ja pystyisi auttamaan lasta.mutta ole tarkkana,vääriä diagnooseja ja syytöksiä tehdään heöposti.Eli yksinkertaisesti sanottuna pidä tarpeen tullen puolesi!!Hyvää kevättä sinne!

laitetaan sellaiset yliaktiiviset vili vilperit, jotka ei pysty keskittymään ja olemaan paikoillaan n.2 minuuttia kauempaa. Naapurin poika oli erittäin aktiivinen "koheltaja", mutta 0 luokan jälkeen on rauhoittunut huomattavasti. On kylläkin edelleen aktiivinen ja energinen, mutta nyt pystyy keskittymään ja toimimaan muiden kanssa paremmin.

Jos lapsellasi ei ole mitään ongelmaa niin laita ekalle vaan. Oma lapseni osasi lukea ennenkuin meni kouluun ekalle. En itse edes opettanut lastani lukemaan vaan jostain hän keksi lukemisen punaisen langan. Meillä lopputuloksena oli, että lapseni turhautui koulussa ja alkoi ns.häiriköidä.

hei!

Itse työskentelen koulussa, ala-asteella. Mielestäni vanhempien tulisi kuunnella tarhatätejä ja psykologeja, jotka testaavat lasten koulukypsyyttä. Harvat vanhemmat ovat kuitenkaan tutustuneet lasten kasvatusoppaisiin tai muihinkaan ns. ammatti-ihmisten lukemiin oppaisiin saatika omaavat tätä samaa monen vuoden kokemusta toimia monien erilaisten lasten kanssa päivästä toiseen. Vanhemmilla kun on tunteet enemmän pinnassa (tottakai, kun on oma lapsi kyseessä) kuin ammattilaisilla jotka testaavat lasta.

Kouluun tullessa ei tarvitse osata kirjoittaa tai lukea. Yleensä lapset, jotka osaavat lukea eivät ole kehittyneet riittävän sosiaallisiksi. Ja tämän vuoksi on ehdotettu 0-luokkaa (tästä tapauksesta en tiedä).
Koulussa kun 1. luokalla on harjoittelun alla lukeminen, yleensä jouluun mennessä lähes koko luokka osaa lukea, poikkeuksia tottakai löytyy.

Lähes jokaisella tunnilla vaaditaan sosiaalisuutta, ryhmätyöt, jumppatunnit, välitunnit, tavaroiden jako, yms... jos lapsi on kovasti yksin viihtyvä hän jää helposti välitunnillakin yksin ja kärsii tästä myöhemmin.

Lapset ovat kaikki erilaisia eikä kaikkiin päde samat kriteerit, sen vuoksi olisi ehdottoman tärkeää vanhempien EDES kuunnella ammatti-ihmisiä. Lapsihan ei kärsi 0-luokan käynnistä. Kaikissa ratkaisuissa kun pyritään vain parhaan mukaan auttamaan ja tukemaan lasta.

Lapset harvemmin turhautuvat koulussa vaikka jo osaisivat tulleessan lukea. Opettajat ovat sen verran taitavia ammatissaan, että osaavat eriyttää opetusta helpommaksi tai vaativammaksi riippuen oppilaasta. Oppilas, joka osaa jo lukea voi saada jonkin kirjan luettavaksi kun tehtävät on tehty, jos muut harjoittelevat lukemista.

Matemaattisesti lahjakkaille lapsille löytyy aina kaikenlaisia lisäkirjoja joita on mahdollisuus tehdä jos siihen on riittävät rahkeet ja aikaa. Aina tehdään kuitenkin ensin tunnin aihe vähennys-, yhteenlasku tai muu vastaava ja sen jälkeen oppisisältöön kuuluvat asiat. Jos nämä kaikki täyttyvät tunnin aikana niin ainakin minun luokassani on aina varalla nopeimmille lisätehtäviä. Lapset nauttivat kun saavat opettajalta "salaisia" lisätehtäviä, joita ei kaikille anneta!

Suosittelen ehdottomasti kuuntelemaan psykologia ja eskaritätiä.

Mutta vanhemmathan sen lopulta päättävät, valitettavaa (joissakin tapauksissa), mutta totta!

*N*

Hei vaan,

ymmärrän tunteesi. Ihmettelimme mieheni kanssa viime vuonna samaa asiaa, kun eskarista suositeltiin perhe ja kasvatusneuvolassa käyntiä kouluun menemisen lykkäämiseksi. Kuitenkin käytyämme viisi kertaa neuvolan testeissä, pallo heitettiin meille. Sanottiin että kyllä poikanne pärjää todennäköisesti jotenkin ekaluokalla, mutta heidän suosituksensa olisi nollaluokka sen takia, että pojalla on vielä enemmän leikkimiset mielessä, kuin tehtävien tekeminen. Asiaa pohdittuamme ja asiantuntijoiden kanssa keskusteltuamme tulimme itsekin siihen tulokseen että kyllä haemme paikkaa alkuluokalle. Loppujen lopuksi tällaiselle luokalle on todella vaikea edes päästä hakijoiden määrästä johtuen. Olimme tyytyväisiä, että paikka pojallemme saatiin. (Neuvolan täti kävi henkilökohtaisesti poikaamme edustamassa paikkoja valikoiville henkilöille!)

Nyt melkein vuoden jälkeen olemme todella onnellisia, että saimme pojan tälle alkuluokalle ja päivääkään emme sitä ole katuneet. Kyllä lapsuusaika muutenkin jää niin lyhyeksi, että ei sinne kouluun mikään kiire olisi vielä seitsemän vuotiaana.

Lapsemme on myös todella viihtynyt pienessä kymmenen oppilaan luokassa, jossa on paljon piirretty ja leikitty, mutta myös opiskeltu niin kuin koulussa muutenkin.

Toivon parasta lapsellenne sekä teille. Mutta jos minulta kysytään mielipidettä, niin voin kaikille lämpimästi suositella alkuluokkaa.

Terveisin kolmekymppinen äiti.

Oma lapseni (Startti 2 lk) on kuulema kouluaineissa yli ikätasonsa . Mutta se ei tarkoita sitä, että hän pärjäisi isossa luokassa. Hän tarvitsee olalle koputtajaa, kuulema. Olen juossut monessa eri tutkimuksessa ja olen kerta kaikkiaan väsähtänyt. Lapseni on "mielenkiintoinen tutkimuskohde". Mikä on syy siihen, että lapseni vaipuu omiin aatoksiinsa. Eli tipahtaa tuntityöskentelystä. Sitä tutkitaan ja ihmetellään. Tällä hetkellä syitä etsitään kotoa kun muualta ei ole löytynyt. Startti 2 ei eroa opetustavoitteista ns. normaalista 2 luokasta. Luokka on pienempi ja meidän koulussa on pääope ja avustaja jelppimässä.

Kovin pitkälle en luottaisi vain omaan järkeeni, vaan niihin ammatti-ihmisiin, jotka päivittäin lapsesi kanssa työskentelevät.
Kun he jotain ehdottavat, on siellä varmasti perustelut taustalla.
Kouluun menohan ei ole vain lukemista ja kirjoittamista, vaan iso sosiaalinen tapahtuma, Jos alussa kokee pahan pettymyksen syystä tai toisesta, voi edessä olla vaikeat ajat.
Siksi luottaisin alan ammattilaisiin!
Jos opettajan läsnäolo ja tilanteen tarkkailu katsotaan kyttäämiseksi, on jotain ehkä asenteessa korjattavissa. Koulussakin kun on joka luokassa ainakin yksi kyttääjä, joka ei ole siellä holhousyhteiskunnan edustajana, vaan kasvattajana ja opettajana.

Mielenkiintoinen keskustelu. Eipä taida olla aivan yksiselitteinen asia tämä starttiluokka. Haluaisin lisätä että poika on todellakin jo täyttänyt 7-vuotta ja melko isokokoinen ikäisekseen. Ja mitä tähän kyttäämisen tulee niin samassa eskarissa on ilmennyt muitakin tapauksia muiden lasten kohdalla että lapset ovat menneet lukkoon, kun on eskarissa mainittu heidän hitaasta syömisestä tai pukeutumisesta.

Ymmärrän että eskarissa työskentelevät ovat alansa ammattilaisia, mutta entä nykyajan vaatimukset lapsille?? Ainakin meidän mukula tuntuu olevan oma itsensä vain kotonaan. Aivan erilaiset roolit löytyvät niin eskarissa kuin kavereiden luona käyttäytymiseen. Eniten huolestuttaa että pojasta on tulossa jo nyt eskarissa alisuoriutuja. Miksi tehdä itse mitään, kun eskarin tätit kyllä huolehtivat kaikesta?? Ollaanko tässä nyt menossa holhousyhteiskunnassa jo äärimmäisyyksiin???

Olen kuitenkin samaa mieltä, että koulun aloittaminen ja koulunkäynti on jatkuva sosiaalinen tapahtuma, jossa vuorovaikutus- ja ihmissuhteet syntyvät että kehittyvät. Pojan kohdalla kysymys on siitä, että hän on hieman ujo uusia ihmisiä ja asioita kohtaan, kuka nyt ei olisi?

Fakta on kuitenkin se, että poika menee syksyllä kouluun. En tiedä teimmekö oikean ratkaisun. Tuntuu että teimme. Mielestämme starttiluokka olisi vain lisännyt pojan alisuoriutumista ja hän olisi vain hoksannut siellä että kannattaa esittää tyhmää niin ei tarvitse ikinä kasvaa isoksi. Ja tähän ongelmaan tuskin vuoden starttiluokka toisi mitään ratkaisua.

Eiköhän kuitenkin kaikille peruskoulun ala-aste, ja etenkin sen ensimmäiset vuodet ole aika tavalla harjoittelua?

Haluaisin vielä lisäkommentteja siitä, miten muut lapset, ystävät ja opettajat ovat suhtautuneet lapsiin, jotka ovat starttiluokan käyneitä.

nykyään tuntuu todella vaikealta päästä ensimmäiselle luokalle. oma poikamme on nyt 9vuotias ja menee toiselle luokalla koska joutui käymään esikoulun kahteen kertaan. eskarissa alettiin epäillä että poika ei oppisi lukemaan muiden tahdissa kouluun mentyään.jouduimme myös käymään sairaalassa tutkimuksissa ja psygologilla.sairaalatutkimustan yhteydessä aina kysyttiin onko lapsi ollut päiväkodissa ja kun kerroin että olen hoitanut lapsia kotona [4]sain sen vaikutelman että kehitys olisi normaali jos lapsi olisi ollut päiväkodissa.viime keväänä ehdotettiin lapselle pienluokkaa 10km päässä kotoa.kävimme tutustumassa kouluun ja kauhistuimme.koulussa oli 1-9 luokkalaiset samassa rakennuksessa ja suurin osa oppilaista oli käytöshäiriöisiä.laitoimme pojan opettajan vastustuksasta oman kylän kouluun.OSAA LUKEA

aloittajan viestissä jo nyt lähtökohta, jossa lapsi on turhautunut tehtäviin ja sekä vanhemmat että lapsi puhuvat "kyttäävistä" opettajista. Ikävä totuus on se, että koulussa opettajan tehtävä on kytätä, jos niin ikävää sanaa halutaan käyttää.

Tällä hetkellä luokassani on oppilas, jolle olisin lämpimästi voinut suositella starttiluokkaa, jos olisin ollut oikeaan aikaan työssä kun eskarista kouluun ilmoittauduttiin tai haettiin koulukypsyystesteihin. Hän on nuorempi, loppuvuodesta syntynyt ja ikäisiään huomattavasti pienempi, joka vaikeuttaa jo pelkästään omassa pulpetissa istumista (jota ei kai koskaan opeta huomioon, vaikka ihan käytännön seikka). Hänelle lelut ovat huomattavan paljon tärkeämpiä kuin mikään koulussa käsiteltävä asia, hän vaatii yhden ihmisen jatkuvasti auttamaan kynien ja kirjojen etsimisessä ja hän myös syyttää muita lapsia omaisuutensa varastamisesta, eli taidollisissa ja sosiaalisissa suoriutumisissa on puutteita. Näitä voisi myös nimittään normaalin ekaluokkalaisen haparoinneiksi, mutta minä en nimitä, joskin monta eri ekaluokkaa jo opettaneena. Muut ekat ovat jo tähän mennessä oppineet itse löytämään kirjoistaan sen kohdan, jossa ollaan viimeksi oltu tai osaavat tuoda reppunsa eteisestä ja jätjestäytyä jonoon, eli käsittääkseni en vaadi mahdottomia ekaluokkalaiselta.

Holhousta en hyväksy kenenkään lapsen kohdalla, ja sen teen selväksi jo ensimmäisenä päivänä lapsille. Mielestäni lapsien täytyy oppia tiettyjä toimintoja jo koulun alkaessa, eikä vasta 3. luokalta. Esimerkiksi, en hae kenenkään takkia koulun pihalta, jos se on sinne unohtunut vaan takin omistaja hakee sen itse. En myöskään merkitse kirjoihin läksyjä, vaan kierrän katsomassa, että tämä homma opitaan itse. Jokainen ottaa itse ruokaa, jotta oppii ottamaan itselleen sopivan määrän. En jaa paikkoja linja-autossa, vaan jokainen oppii ottamaan oman vapaan paikan. Jotkut nimittävän liian vapaaksi, jotkut liian vaativaksi, mutta lapsien täytyy oppia jo ajoissa, ettei heidän puolestaan tehdä kaikkea.

Arkipäivän selviytyminen voi olla joillekin lapsille, kuten tälle yhdelle oppilaalleni, liian haastavaa ja olisi ehkä ollut hyvä kasvaa vielä yksi vuosi ennen kouluun tuloa. Tällä tarkoitan nimenomaan sitä, että kaikki lapset eivät välttämättä ole valmiita kouluvuoden tuomaan kuormitukseen, ja vanhempien maine naapurustossa tai pettyminen lapsen kehitykseen ei saisi olla este sille, että lapselle tarjotaan vähemmän kivinen taipale 12- vuotiselle koulutielle. Kun katselen sellaista lasta työssäni, jonka olisi ollut helpompi kasvaa eskarissa tai startissa vielä vuosi, voin vain harmitella, ettei hänen puolestaan ole uskallettu tehdä päätöstä lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta.

Lukutaito tai laskutaito eivät takaa sitä, että lapsi olisi automaattisesti koulukypsä. Eikä myöskään iso koko. Kuten täällä jo mainittiin, lapsi voi olla ikätasoaan taidollisesti edellä, mutta sosiaalisissa taidoissa jopa 2 vuotta ikätasoaan jäljessä. Ja kaikista selvimmin näkyy tilanne, jossa lapsen koti ei ole kovinkaan koulumyönteinen eikä voi sietää "kyttääviä tätejä" jotka kodin mielestä haluavat suunnilleen pilata lapsen koulun aloituksen.

Itse voisin listata muutamia asioita, joita olisi hyvä tarkkailla koulutulokkaan taidoissa:
- Tunnistaa joitakin kirjaimia ja numeroita
- Osaa pitää kynää kädesään oikein (väärää kynäotetta on jo ekaluokkalaiseksi ehtineeltä tuskallista korjata - noin lapsen näkökulmasta)
- Lapsi osaa leikkiä porukassa
- Lapsella on puheenaiheita, joista voi keskustella muiden lasten kanssa (lelut, pelit, harrastukset..)
- Lapsi osaa ainakin yhden pelin, jossa on säännöt sen etenemiseen
- Lapsella on samanikäisiä kavereita eskarista tai muualta

Aloittajan mielestä holhousyhteiskunta estää lapsen pääsemisen ekaluokalle? Miten holhousyhteiskunta ja lapsen puutteelliset sosiaaliset taidot liittyvät yhteen? Jos on käynyt eskarin ja on kehitykseltään normaali 7- vuotias, ei pitäisi olla ongelma osata kirjaimia ja numeroita ja jopa muutamien kohdalla lukeakin, jo tullessaan kouluun.

Neuvoisin muuttamaan asennetta, koska opetushenkilöstän seuranta ei lapsen kohdalla lopu, vaikka hän menisikin tavallisella ekalle.

Jos lapsi ei pysty rauhassa keskittymään kun eskariopet "kyttää", mättää lapsen asenteessa ja siinä keskittymisessä pahasti jotain. Tuon ikäisten pitäisi viis veisata siitä jos aikuinen seuraa tehtävien etenemistä. Koulussa opettaja "kyttää" jatkuvasti ekaluokkalaisten tehtävien sujumista ja jos lapsi kokee tämän hankalaksi, on sitä kyllä mielestäni syytä harjoitella.

Kirjoittaa, lukea ja laskea ei tarvitse osata. Opetin ekaluokkaa juuri tämän lukuvuoden ja nyt todistusten jaossa oli osalla täysin "ummikkona" kouluun tulevista jopa parempi tai yhtä hyvä todistus kuin osalla jo ennen koulua lukemaan oppineista. Eli kyllä kaikki aloitetaan ihan alkeista ja jokainen ehtii junan kyytiin ellei oppimisessa sitten ylöeisesti havaita jotain ongelmia vasta koulutilanteissa.

Suosittelisin kyllä luottamaan eskariopettajien ja psykologien näkemyksiin. Lykkäysehdotuksia ei todellakaan tehdä kenenkään kiusaksi, vaan lapsen parhaaksi. Liian usein vanhemmat häpeävät koulun lykkäämistä tai luokan kertaamista ja siitä kärsii lapsi sitten vuosia kun on jatkuvasti luokkansa heikoin ja opiskelu tolkuttoman aikaavievää ja työlästä. Siinä sitä motivaatio kouluhommiinkin hiipuu kun kaikki tuntuu ylivoimaiselta. Rauhallisemmalla alulla taas lapsi pärjäisi ja varmasti innostuisi osaamisestaankin paremmin. Nykyään myös niin paljon on nitä tukimuotoja, että kukaan ei asiaa oppilaiden keskuudessa enää todellakaan noteeraa.

Nimenomaan. Oma lapseni aloitti ekaluokkalaisena viime syksynä ja oli lukutaitoinen kuten suurin osa muistakin lapsista. Muutama lapsi sai tukiopetusta syksyllä sen vuoksi, ettei lukemaan opettelu oikein sujunut. Ja niin sitten kävi, että yksi niistä muutamasta syksyllä lukutaidottomasta päätti lukuvuotensa viime viikolla stipendillä ja kaikki osiot täydellisin pistein. Syyslukukausi kangersi, mutta keväällä hän "otti" spurtin.

Varhainen lukutaito ei ole merkki edes älyykkyydestä. Itse osasin lukea 5-vuotiaana sujuvasti, mutta koulussa olin pelkkä keskinkertaisuus - jos edes sitä.

Eka luokka ja sen sujuminen on oman kokemukseni mukaan monille hyvin ratkaiseva sen suhteen, miten he myöhemmin koulussa menestyvät. Ja nimenomaan sen vuoksi että siellä rakennetaan se "kuva" itsestä oppijana ja siitä, osaako, ymmärtääkö ja pärjääkö. Sillä ei useinkaan ole mitään tekemistä oikean lahjakkuuden tai älykkyyden kanssa: Mutta jos eka luokka ei ole positiivinen kokemus, voi lapsesta tulla alisuorittaja joka ei koskaan pärjää niin hyvin kuin olisi mahdollista. Siksi olen aina ollut sillä kannalla että kouluun menon lykkäystä tai starttiluokkaa ei kannata pelätä. Se voi olla paras ratkaisu monelle lapselle jotka muuten masentuisivat ekalla vain siksi että kaikki työtavat ja koulussa oleminen eivät vielä suju niin hyvin että pystyisi keskittymään riittävästi itse oppimiseen.

Koulussa on tärkeintä osata käyttäytyä. Se on opettajille tärkeää. Lukutaito on sivuseikka ekan luokan alussa, ja ainakin täällä isossa kaupungissa aloitetaan kyllä ihan kirjainten kertaaminen alusta ;). Opettaja ei aluksi edes voi tietää, miten hyvin kukin niistä 20 lapsesta lukee, se selviää ajan mittaan vasta. Eriyttäminen on kunnolla mahdollista vasta n. joulun aikoihin. Ja on kokemusta, että lapsi lukee hyvin jo eskarin alussa, mutta on silti vaikeuksia koulussa.