Yksinäisyys parisuhteessa

Ootko harkinnut itse meneväsi töihin??? Ja kun kerran kotona makaat niin voisithan käydä siellä kaupassa ennen ku vaimo tulee töistä

rsdgaaw kirjoitti:

Ootko harkinnut itse meneväsi töihin??? Ja kun kerran kotona makaat niin voisithan käydä siellä kaupassa ennen ku vaimo tulee töistä

vaan sopivaa työtä ei ole aina tarjolla.
ja työ on yksi iso osa ihmisen elämästä joten sitä tulee tehdä hyvällä mielellä. ite tein viimeiset kymmenen vuotta työtä jonka tein hyvin,
mutta joka ilta se tunne,
ettei kai näin lopun elämää...vastaus tuli yllättävältä taholta..
nyt en ole töissä mutta
koko ajan mietin ett mille alan kun haluan, ett se tekeminen on tulevaisuudessa mielekästä eikä pakon sanelemaa...siis ett on perheen takia pakko tehä jotai duunii...
ei tämä ole helppoa olla työtön
mut ei oo helppoo ett tekee sellasta mikä itkettää..
valoo on kyl jo näkyvissä elikkä hiljaa hyvä tulee.
ja tietty voi käydä yhdessä kaupassa - läheisyys lämmittää

minäkö luuseri kirjoitti:

vaan sopivaa työtä ei ole aina tarjolla.
ja työ on yksi iso osa ihmisen elämästä joten sitä tulee tehdä hyvällä mielellä. ite tein viimeiset kymmenen vuotta työtä jonka tein hyvin,
mutta joka ilta se tunne,
ettei kai näin lopun elämää...vastaus tuli yllättävältä taholta..
nyt en ole töissä mutta
koko ajan mietin ett mille alan kun haluan, ett se tekeminen on tulevaisuudessa mielekästä eikä pakon sanelemaa...siis ett on perheen takia pakko tehä jotai duunii...
ei tämä ole helppoa olla työtön
mut ei oo helppoo ett tekee sellasta mikä itkettää..
valoo on kyl jo näkyvissä elikkä hiljaa hyvä tulee.
ja tietty voi käydä yhdessä kaupassa - läheisyys lämmittää

Lue lisää

Mut vastaus kysymykseen: MIKSI et käy kaupassa, ettei työssä käyvän vaimon tartte vielä työpäivän jälkeen sinnekin revetä kun sä vaan 'makaat' ? - Tekosyy jos et tiedä, mitä sieltä tuodaan. Vaimo osaa kirjoittaa sinulle kauppalapun. Laiskuusko vaivaa vai mikä kompleksi ? Ja kun olet kotona, hoitelet kaiketi kaikki muutkin hommelit siellä ?

minulla sama ongelma naiseni kanssa!!! tiedän tunteen.

Täällä myöskin kokemuksia.
Mies tekee reissuhommia, eli viikot pois ja sitte vkl niin väsynyt. Itse olen nyt väsynyt tähän yksin olemiseen ja tullut viimeiseen pisteeseen. Olemme joka päivä olleet yhteydessä reissuaikana, mutta se ei riitä ja ystäviäkin löytyy joiden kanssa viettää aikaa yksin ollessa, mutta sekään ei riitä, sillä kaipaan sitä kumppanin kanssa oloa, yhdessä tekemiä asioita, läheisyyttä yms. Olen ottanut asian puheeksi monta kertaa mieheni kanssa ja hän on kyllä nähnyt kuinka vaikeaa on minulle aina kun hän lähtee reissuun ja minulla tiedossa yksinäiset yöt yms. Lapsia meillä ei onneksi ole vielä, enkä niitä tälläiseen suhteeseen haluakkaan, sillä minun mielestäni lapset tarvitsevat myös sen toisenkin vanhemman joka on mukana siinä arjessa ja tiedän, että yksin lasten kasvatus veisi ihan varmasti viimesetkin voimat.

Kauvon minä olen tässä suhteessa tätä kestänyt ja lykännyt asiaa aina, että jospas se tästä joku päivä, mutta nyt alkaa olemaan niin väsynyt. Havahduin siihen ja otin itseäni niskasta kiinni kun hyvä ystäväni, jolle olen asiasta paljon puhunut ja joka on ollu tukenani kysyi, että olenko onnellinen. Minä en todellakaan ole onnellinen, olen yksin ja uupunut tähän yksin oloon. Suhteessamme on myös paljon muita asioita vaikuttamassa tähän eroon.

Miten ihmeessä oikein pääsit eroon tästä suhteesta? Itse menin nuorena naimisiin ja sain heti lapsia. Mies huiteli koko liiton ajan ja minä odottelin kiltisti kotona lasten kanssa, mutta kun mies oli kotona, oli hän mitä huomaavaisin ja hurmaavin ja tällä piti minua narussaan. Väkivaltainen hän ei ollut, mutta alkoholi oli ongelma ja siksi hän paljon poissa olikin, kun kotona lasten edessä ei halunnut juoda. Olen ollut tosi yksinäinen tässä suhteessani, enhän päässyt lasteni vuoksi juuri mihinkään, kun hoitajaa ei ollut. Nyt minulla on jo pitkä suhde takana ja lapset isoja, mutta edelleen roikun tässä, kun en pääse irti.

Vaikeinta on ystävien puute, jotka ovat väkisinkin jääneet näin vuosien varrella. Ehkä se iritpääsy olisi helpompaa, jos olisi niitä ystäviä tai löytäisi vaikka jonkun, joka kolahtaa. Miten niitä ystäviä voi löytyä, jos ei kapakasta halua niitä useinkin aika alkoholisoituneita lähteä etsimään? Ja miten päästä irti tämmöisesta suhteesta?

Jade2 kirjoitti:

Miten ihmeessä oikein pääsit eroon tästä suhteesta? Itse menin nuorena naimisiin ja sain heti lapsia. Mies huiteli koko liiton ajan ja minä odottelin kiltisti kotona lasten kanssa, mutta kun mies oli kotona, oli hän mitä huomaavaisin ja hurmaavin ja tällä piti minua narussaan. Väkivaltainen hän ei ollut, mutta alkoholi oli ongelma ja siksi hän paljon poissa olikin, kun kotona lasten edessä ei halunnut juoda. Olen ollut tosi yksinäinen tässä suhteessani, enhän päässyt lasteni vuoksi juuri mihinkään, kun hoitajaa ei ollut. Nyt minulla on jo pitkä suhde takana ja lapset isoja, mutta edelleen roikun tässä, kun en pääse irti.

Vaikeinta on ystävien puute, jotka ovat väkisinkin jääneet näin vuosien varrella. Ehkä se iritpääsy olisi helpompaa, jos olisi niitä ystäviä tai löytäisi vaikka jonkun, joka kolahtaa. Miten niitä ystäviä voi löytyä, jos ei kapakasta halua niitä useinkin aika alkoholisoituneita lähteä etsimään? Ja miten päästä irti tämmöisesta suhteesta?

Lue lisää

Se todellakin voi olla hankalaa jos ei ole yhtään sellaista luotettavaa ystävää jolle uskoutua ja joka on
tukena aina, päätit sitten tehdä millaisia päätöksiä tahansa. Minä olen löytänyt aikanaan paljon ystäviä
koulusta, harrastuksista, työpaikalta ja sitten taas kavereitteni kautta jne. Itse olen todella sosiaalinen
ja tulen juttuun melkeimpä kaikkien kanssa ja yksin olo ei sovi minulle ollenkaan.

Kehottaisin sinua hankkimaan vaikka jonkun harrastuksen, ikinä mistä pidätkin tai kiinnostaa hiukankaan
missä tapaa yleensä uusia ihmisiä joihin tutustua ja sitten olisi ainakin jotain yhteistä
(harrastus/kiinnostuksen aihe) josta voisi keskustella jne.

Itsekkään en ole ikinä suosinut tuota kapakasta kumppanin etsimistä, mutta mikseipä se joidenkin
kohdalla onnistuisi tai toisista se voi olla ihan ok tapa tehdä tuttavuutta ns."pikku pienissä".

Joten siis suosittelen sinulle, että aloitat vaikka jonkun harrastuksen, jonka kautta sitten voit mahdolli-
sesti saada niitä uusia ystäviä.

Tsemppiä ja voimia sinulle sekä oiken hyvää loppukevättä! :)

Jade2 kirjoitti:

Miten ihmeessä oikein pääsit eroon tästä suhteesta? Itse menin nuorena naimisiin ja sain heti lapsia. Mies huiteli koko liiton ajan ja minä odottelin kiltisti kotona lasten kanssa, mutta kun mies oli kotona, oli hän mitä huomaavaisin ja hurmaavin ja tällä piti minua narussaan. Väkivaltainen hän ei ollut, mutta alkoholi oli ongelma ja siksi hän paljon poissa olikin, kun kotona lasten edessä ei halunnut juoda. Olen ollut tosi yksinäinen tässä suhteessani, enhän päässyt lasteni vuoksi juuri mihinkään, kun hoitajaa ei ollut. Nyt minulla on jo pitkä suhde takana ja lapset isoja, mutta edelleen roikun tässä, kun en pääse irti.

Vaikeinta on ystävien puute, jotka ovat väkisinkin jääneet näin vuosien varrella. Ehkä se iritpääsy olisi helpompaa, jos olisi niitä ystäviä tai löytäisi vaikka jonkun, joka kolahtaa. Miten niitä ystäviä voi löytyä, jos ei kapakasta halua niitä useinkin aika alkoholisoituneita lähteä etsimään? Ja miten päästä irti tämmöisesta suhteesta?

Lue lisää

Hyvä ihminen hommaa uusi asunto ja lähde. Mieti muuttuuko tilanteesi mihinkään. Sinulta jää yksi "lapsi" pois ja saat hengitystilaa kun ei tarvitse kantaa vastuuta myös hänen tekemisistään.
Lähteminen on vaikeaa, tiedän, mutta ajattele mikä on sinulle parasta, muuten katkeroidut ennen aikojaan.

papapa69 kirjoitti:

minulla sama ongelma naiseni kanssa!!! tiedän tunteen.

Avioliitot ovat yleensä onnettomia, ollaan yhdessä kun ei muutakaan osaa tai viitsi!

Kunhan osapuolet ymmärtävät edes olla häiritsemättä toista, niin saa olla edes omassa rauhassa.

No en minä sitä halua, haluan onnellisen perheen, lapsia, oman kodin (nykyisin vielä vuokralla) ja haluan myös, että kumppanikin saa tehdä juuri sitä mistä hän pitää ja olla myös onnellinen. Olemme myös keskustelleet siitä, että jos hän hankkisi muita töitä yms, mutta mihin se taas johtaisi... Ehkä uusiin ongelmiin... Tämä elämä on tällaista riskipeliä, mutta pyrin aina siihen että perusasiat suhteessa ja elämässä olis ok ja niin sitten pystyisi ehkä nauttimaankin siitä, mutta en tarkoita sitä että elämä olisi aina sitä ihanaa ja mahtavaa, vaan normaalia.

tuttujuttu kirjoitti:

No en minä sitä halua, haluan onnellisen perheen, lapsia, oman kodin (nykyisin vielä vuokralla) ja haluan myös, että kumppanikin saa tehdä juuri sitä mistä hän pitää ja olla myös onnellinen. Olemme myös keskustelleet siitä, että jos hän hankkisi muita töitä yms, mutta mihin se taas johtaisi... Ehkä uusiin ongelmiin... Tämä elämä on tällaista riskipeliä, mutta pyrin aina siihen että perusasiat suhteessa ja elämässä olis ok ja niin sitten pystyisi ehkä nauttimaankin siitä, mutta en tarkoita sitä että elämä olisi aina sitä ihanaa ja mahtavaa, vaan normaalia.

Lue lisää

Kuulostaa niin kuin omasta elämästäni olisi kirjoitettu. Meilläkään ei nukuta edes samassa huoneessaa ja peittoa ollaa heiluteltu kahden vuoden aikana kahdesti. Mä olen ainakin ihminen joka kaipaa hellyyttä. Mies katsoo telvisiota yläkerrassa ja itse alhaalla, samaa ohjelmaa. Kertoo jo paljon tilanteesta. Mihin on kaikki hyvä kadonnut? Tulee mieleen kyllä, että olisiko parempi luovuttaa koko liiton suhteen. Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta miehen mielestä ei ole ongelmaa.

Yksinäinen vm.71 kirjoitti:

Kuulostaa niin kuin omasta elämästäni olisi kirjoitettu. Meilläkään ei nukuta edes samassa huoneessaa ja peittoa ollaa heiluteltu kahden vuoden aikana kahdesti. Mä olen ainakin ihminen joka kaipaa hellyyttä. Mies katsoo telvisiota yläkerrassa ja itse alhaalla, samaa ohjelmaa. Kertoo jo paljon tilanteesta. Mihin on kaikki hyvä kadonnut? Tulee mieleen kyllä, että olisiko parempi luovuttaa koko liiton suhteen. Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta miehen mielestä ei ole ongelmaa.

Lue lisää

Mitä tälläisten parien suhteessa tapahtuu?Ensin ollaan rakastuneita ja seurustellaan.
Saatetaan solmia avioliitto ja sitoutua suhteeseen monella tavalla.
Sitten se vain yhtäkkiä huomaa, että olemme kuin kämppikset.
Ei ole riitaa, tappelua, mutta ei ole myöskään mitään muutakaan.
Usein tämä tapahtuu lasten lähdettyä pesästä, joskus aikaisemminkin.
Suhde on vain kuollut, ollaan ajauduttu erilleen toisistaan.
Onko tässä jätetty ns.suhteenhoito retuperälle?
Taitaa olla totta, se ellei suhdetta hoidetta kuten esim.kasvia/kukkia
ne ensin kuihtuu ja sitten kuolee pois.
Kenelle on iloa kuolleista kukista?Kenelle iloa kuolleesta suhteesta?
Miten etsiä läheisyyttä etäisestä ihmisestä, joka on ollut joskus läheinen
mutta nyt, hän on kuin vieras ihminen.
Häntä jopa ujostelee, arkailee lähestyä.
Olet siinä ja ihmettelet, mikä on ratkaisu tälläiseen ongelmaan.
Kaikki emme ole rohkeita eroamaankaan tuosta vaan.
Montako tälläistä suhdetta on herätetty henkiin ja miten? Se olisi mukava kuulla.

Kolkkoa kirjoitti:

Mitä tälläisten parien suhteessa tapahtuu?Ensin ollaan rakastuneita ja seurustellaan.
Saatetaan solmia avioliitto ja sitoutua suhteeseen monella tavalla.
Sitten se vain yhtäkkiä huomaa, että olemme kuin kämppikset.
Ei ole riitaa, tappelua, mutta ei ole myöskään mitään muutakaan.
Usein tämä tapahtuu lasten lähdettyä pesästä, joskus aikaisemminkin.
Suhde on vain kuollut, ollaan ajauduttu erilleen toisistaan.
Onko tässä jätetty ns.suhteenhoito retuperälle?
Taitaa olla totta, se ellei suhdetta hoidetta kuten esim.kasvia/kukkia
ne ensin kuihtuu ja sitten kuolee pois.
Kenelle on iloa kuolleista kukista?Kenelle iloa kuolleesta suhteesta?
Miten etsiä läheisyyttä etäisestä ihmisestä, joka on ollut joskus läheinen
mutta nyt, hän on kuin vieras ihminen.
Häntä jopa ujostelee, arkailee lähestyä.
Olet siinä ja ihmettelet, mikä on ratkaisu tälläiseen ongelmaan.
Kaikki emme ole rohkeita eroamaankaan tuosta vaan.
Montako tälläistä suhdetta on herätetty henkiin ja miten? Se olisi mukava kuulla.

Lue lisää

Jos olet ollut tuollaisessa parisuhteessa jo vuosia,niin eiköhän olisi jo aika katsella itsellesi toista asuntoa? Täytyy olla aika masokisti,joka viihtyy parisuhteessa jossa kumpainenkin ovat vieraantuneet toisistaan. Kai sitten moinen parisuhde kertoo ihmisen uusavuttomuudesta.

Kolkkoa kirjoitti:

Mitä tälläisten parien suhteessa tapahtuu?Ensin ollaan rakastuneita ja seurustellaan.
Saatetaan solmia avioliitto ja sitoutua suhteeseen monella tavalla.
Sitten se vain yhtäkkiä huomaa, että olemme kuin kämppikset.
Ei ole riitaa, tappelua, mutta ei ole myöskään mitään muutakaan.
Usein tämä tapahtuu lasten lähdettyä pesästä, joskus aikaisemminkin.
Suhde on vain kuollut, ollaan ajauduttu erilleen toisistaan.
Onko tässä jätetty ns.suhteenhoito retuperälle?
Taitaa olla totta, se ellei suhdetta hoidetta kuten esim.kasvia/kukkia
ne ensin kuihtuu ja sitten kuolee pois.
Kenelle on iloa kuolleista kukista?Kenelle iloa kuolleesta suhteesta?
Miten etsiä läheisyyttä etäisestä ihmisestä, joka on ollut joskus läheinen
mutta nyt, hän on kuin vieras ihminen.
Häntä jopa ujostelee, arkailee lähestyä.
Olet siinä ja ihmettelet, mikä on ratkaisu tälläiseen ongelmaan.
Kaikki emme ole rohkeita eroamaankaan tuosta vaan.
Montako tälläistä suhdetta on herätetty henkiin ja miten? Se olisi mukava kuulla.

Lue lisää

..aloittaa kumppanin kanssa keskustelu, jatketaanko yhdessä vai eikö ja mitä molemmat odottavat suhteelta? Molemmille pitää löytyä tyydyttävä ratkaisu, kai....

Joskus voi olla liian myöhäistäkin, mutta ainakin epävarmuudessa eläminen loppuu.
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2010021811139265_lz.shtml

18+18 kirjoitti:

..aloittaa kumppanin kanssa keskustelu, jatketaanko yhdessä vai eikö ja mitä molemmat odottavat suhteelta? Molemmille pitää löytyä tyydyttävä ratkaisu, kai....

Joskus voi olla liian myöhäistäkin, mutta ainakin epävarmuudessa eläminen loppuu.
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2010021811139265_lz.shtml

Lue lisää

Mitä jos vaikka EROAISITTE? Kun kerran kykenet suhteen hankkimaan, niin hanki sitten uusi. Tällaisia nämä läheisriippuvaiset vaan ovat, roikutaan jossain vitun suhteessa kun ei kyetä elämään yksin!

Mietin onko varmaa että kumppani tällaisessa seksittömässä suhteessa on täysin hetero? Kannattaisi varmaan kysyä asiasta :)

kurjaa niin kirjoitti:

Mietin onko varmaa että kumppani tällaisessa seksittömässä suhteessa on täysin hetero? Kannattaisi varmaan kysyä asiasta :)

Mitä todennäköisimmin pihtaaja käy tyydyttämässä tarpeensa toisaalla. Paitsi jos on niin ruma ja tyhmä, ettei irtoa, niin vetänee käteen. Hyvä vaihtoehto, jos kumppanin ulkomuoto ei (enää) saa syttymään.

ärsyttää! ei kaikki epämiellyttävät ihmiset ole narsisteja! eikä kaikki jotka ei tuu toimeen juuri sun kanssasi!

voi vittu herätkää nyt ihmiset, minäminäminä vaan kaikuu.

mulla on samanlainen suhde kuin aloittajalla, mutta se johtuu siitä, että hän on vuosia katsellut muita naisia jopa työpaikallaan. mitään ei kuulemma ole tapahtunut, mutta on itse myöntänyt että katselee ja se loukkaa mua! itsepä on syyllinen tähän etäisyyteen. mä en ikinä enää pysty läheiseen suhteeseen, kiitos tämän miehen, joten ei ole mieltä vaihtaakaan kumppania.

akhdkjahds kirjoitti:

ärsyttää! ei kaikki epämiellyttävät ihmiset ole narsisteja! eikä kaikki jotka ei tuu toimeen juuri sun kanssasi!

voi vittu herätkää nyt ihmiset, minäminäminä vaan kaikuu.

mulla on samanlainen suhde kuin aloittajalla, mutta se johtuu siitä, että hän on vuosia katsellut muita naisia jopa työpaikallaan. mitään ei kuulemma ole tapahtunut, mutta on itse myöntänyt että katselee ja se loukkaa mua! itsepä on syyllinen tähän etäisyyteen. mä en ikinä enää pysty läheiseen suhteeseen, kiitos tämän miehen, joten ei ole mieltä vaihtaakaan kumppania.

Lue lisää

mies muutti pojan huoneeseen asumaan. Hankki sinne televisionkin ja katseli sängystä. Minä katsoin telkkaa olkkarisssa. Jonkin ajan kuluttua huomasin, että istuimme iltoja saman seinän eri puolilla.
Sitä kesti joitakin vuosia. Mies ei halummut olkkariin ja minä en mahtunut hänen huoneeseen. Hain eron.

akhdkjahds kirjoitti:

ärsyttää! ei kaikki epämiellyttävät ihmiset ole narsisteja! eikä kaikki jotka ei tuu toimeen juuri sun kanssasi!

voi vittu herätkää nyt ihmiset, minäminäminä vaan kaikuu.

mulla on samanlainen suhde kuin aloittajalla, mutta se johtuu siitä, että hän on vuosia katsellut muita naisia jopa työpaikallaan. mitään ei kuulemma ole tapahtunut, mutta on itse myöntänyt että katselee ja se loukkaa mua! itsepä on syyllinen tähän etäisyyteen. mä en ikinä enää pysty läheiseen suhteeseen, kiitos tämän miehen, joten ei ole mieltä vaihtaakaan kumppania.

Lue lisää

Kovasti syyllistät muita, mutta et mitenkään itseäsi tilanteista, johon olet ajautunut. Minäkin katselisin muita naisia sinun miehenäsi. Miehesi tulee ennen pitkää jättämään sinut, sinä et päätä kaikesta.

akhdkjahds kirjoitti:

ärsyttää! ei kaikki epämiellyttävät ihmiset ole narsisteja! eikä kaikki jotka ei tuu toimeen juuri sun kanssasi!

voi vittu herätkää nyt ihmiset, minäminäminä vaan kaikuu.

mulla on samanlainen suhde kuin aloittajalla, mutta se johtuu siitä, että hän on vuosia katsellut muita naisia jopa työpaikallaan. mitään ei kuulemma ole tapahtunut, mutta on itse myöntänyt että katselee ja se loukkaa mua! itsepä on syyllinen tähän etäisyyteen. mä en ikinä enää pysty läheiseen suhteeseen, kiitos tämän miehen, joten ei ole mieltä vaihtaakaan kumppania.

Lue lisää

Junalauta ! Mitä pahaa katselemisessa on ? Hae apua ! Sinä olet pahimman luokan "narsisti" ! Kasva aikuiseksi ! Kehity !

34 vuotta yhdessä, ja taatusti rakastin. Yhden äkin rupesi toinen vain limottumaan toiselle. Minkäpä tuo ittelleen mahtaa. Vituttaa kuitenkin kun on tavallaan mennyt joitakin vuosia tavallaan menemään.

"En ole viitsinyt eroa ottaa..."
Et ole VIITSINYT lähteä paskasta suhteestasi, jottei vaimo "jäisi tyhjän päälle"???? Mitä sitten jos jääkin? Hän on todennäköisesti aikuinen ihminen, kuten sinäkin, joten eiköhän hän sen tyhjyyden osaisi ihan itse sitten tarpeen vaatiessa täyttää?? Pura avioehto ja maksa ihmeessä rouva pihalle, niin saapahan sitten pesämunaa aloitta oman elämänsä. Samalla myös sinä saisit mielenrauhan, kun et jättäisi häntä tyhjän päälle, sekä bonuksena saisit ehkä takaisin jopa oman ELÄMÄSI, joka nyt menee kyllä pahemman kerran hukkaan tuollaisen v*tun typerän "emmä viitti ku..."-asenteen takia. Ärsyttää ja harmittaa, kun porukka ehdoin tahdoin pilaa koko elämänsä. Se on liian lyhyt käytettäväksi johonkin, jossa ei ole hyvä olla. HERÄTYS!!!!! Ugh.

Eläkää!!!!!!!!!! kirjoitti:

"En ole viitsinyt eroa ottaa..."
Et ole VIITSINYT lähteä paskasta suhteestasi, jottei vaimo "jäisi tyhjän päälle"???? Mitä sitten jos jääkin? Hän on todennäköisesti aikuinen ihminen, kuten sinäkin, joten eiköhän hän sen tyhjyyden osaisi ihan itse sitten tarpeen vaatiessa täyttää?? Pura avioehto ja maksa ihmeessä rouva pihalle, niin saapahan sitten pesämunaa aloitta oman elämänsä. Samalla myös sinä saisit mielenrauhan, kun et jättäisi häntä tyhjän päälle, sekä bonuksena saisit ehkä takaisin jopa oman ELÄMÄSI, joka nyt menee kyllä pahemman kerran hukkaan tuollaisen v*tun typerän "emmä viitti ku..."-asenteen takia. Ärsyttää ja harmittaa, kun porukka ehdoin tahdoin pilaa koko elämänsä. Se on liian lyhyt käytettäväksi johonkin, jossa ei ole hyvä olla. HERÄTYS!!!!! Ugh.

Lue lisää

Aika rajua tekstiä... jos toisesta välittää kaikesta huolimatta niin ei halua toista jättää puille paljaille. Inhimillisyyttä täytyy olla!!! eikä tuollaista Minä..minä asennetta!!

...suhteen ollessa tuoreimmillaan haluaa olla kuin paita ja ....
Mutta kuinka moni tekeekin siinä vaiheessa sen klassisen virheen,että jättää ne entiset ystävät/harrastukset mäkeen. Ja kun avioliiton pahin huuma lakkaa niin ollaan niin yksin taas kun kummallakin työ-ja muut menot...

Pidä aina itsellesi oma tila. En tajua toisen jatkeena olemista. Säilytä omat harrastukset.
Ja jos olet jo liitossa,niin ota itsellesi oma tila ja oma identiteeti,älä ole toisen osa/jatke.Se ei silti poissulje todellista rakkautta.
Hanki myös omia harrastuksia.Koti ja lapset/aviopuoliso eivät saa olla ne ainoa elämän päämäärä,sillä elämässä on paljon muutakin.
Oma elämä rikastuttaa myös avioelämää ja parhaimmillaan tuottaa myös uusia yhteisiä elämyksiä.

Yleensäkin tylsyys tappaa suhteen. Eli myös yllätyksellisyyttä tarvitaan.Ja sitä voi saada aikaan molemmat.
Mutta jos jo vuosia on ollut tylsää ja oma elämä jää elämättä,niin itse eroaisin tässä tilanteessa ja hakisin uudelleen takaisin oman elämäni.
Ja nyt en todellakaan tarkoita mitään lyhytkestoista tylsyyttä.
Aina ensin on kokeiltava kaikki mahdollinen ja ajan kanssa. viikon tai kolmen tylsyys ei oikeuta eroon,ellet ole tehnyt kaikkeasi liittosi eteen

atlatl kirjoitti:

...suhteen ollessa tuoreimmillaan haluaa olla kuin paita ja ....
Mutta kuinka moni tekeekin siinä vaiheessa sen klassisen virheen,että jättää ne entiset ystävät/harrastukset mäkeen. Ja kun avioliiton pahin huuma lakkaa niin ollaan niin yksin taas kun kummallakin työ-ja muut menot...

Pidä aina itsellesi oma tila. En tajua toisen jatkeena olemista. Säilytä omat harrastukset.
Ja jos olet jo liitossa,niin ota itsellesi oma tila ja oma identiteeti,älä ole toisen osa/jatke.Se ei silti poissulje todellista rakkautta.
Hanki myös omia harrastuksia.Koti ja lapset/aviopuoliso eivät saa olla ne ainoa elämän päämäärä,sillä elämässä on paljon muutakin.
Oma elämä rikastuttaa myös avioelämää ja parhaimmillaan tuottaa myös uusia yhteisiä elämyksiä.

Yleensäkin tylsyys tappaa suhteen. Eli myös yllätyksellisyyttä tarvitaan.Ja sitä voi saada aikaan molemmat.
Mutta jos jo vuosia on ollut tylsää ja oma elämä jää elämättä,niin itse eroaisin tässä tilanteessa ja hakisin uudelleen takaisin oman elämäni.
Ja nyt en todellakaan tarkoita mitään lyhytkestoista tylsyyttä.
Aina ensin on kokeiltava kaikki mahdollinen ja ajan kanssa. viikon tai kolmen tylsyys ei oikeuta eroon,ellet ole tehnyt kaikkeasi liittosi eteen

Lue lisää

Me ollaan oltu yhdessä vasta reilut 3 vuotta ja yksi lapsi on myös. Mies on tästä ajata reilun vuoden viihtynyt n. 4 iltaa viikossa klo18-02 välillä kellarissa, autotallissa, veneellä. Eli haluaa olla muualla kuin kotona... Alkaapa tämä yksinäisyys rassata täälläkin, kun 1,5vuoden ikäisen lapsen kanssa ei voi kaikkia iltoja olla menossa. Ja tukiverkostoa ei täällä ole, joten mulla ei oo vaihtoehtoja. Oon nalkissa himassa. Alkuun oli ihan jees ja aattelin, että tää on vaan jokin ohimenevä vaihe, mutta ei.

Ollaan siis erkaannuttu toisistamme, läheisyydestä ja seksistä. Vieläköhän kannattaa katella, vai luovutanko jo vasten tahtoani??

AVIOLIITTO ei ole enää avioliitto jos mies on pettänyt liittohan on silloin rikottu, eikö?
Minun mies petti minua 5 naisen kanssa, joten koin että hän on nyt rikkonut sen liiton jonka piti siis olla liitto. Niinpä otin eron, vahvistin virallisesti sen minkä hän teki.

Ei tulisi mieleenkään että olisin voinut ollla miehen kanssa joka on kölkkinyt toista naista, yöks!
En voisi elää sellaisen mielikuvan kanssa.

Ja jos lapsia muka ajatellaan. Luuletteko te että voitte vetää kulissia lasten edessä? Ja jos voittekin miten käy kun kerran lapsille paljastuu miten olette eläneet?
Lapset ottavat mallia vanhemmistaaan. Lapset ottavat syyn itseensä. Ja lapset vaistoavat kyllä äitin/isän ilmeestä, masennuksesta, tiuskimisesta että asiat ei ole kohdallaan. Millaista lapsen on elää jatkuvassa masennusken ilmapiirissä? Katsella onnetonta naamaa, kuunnella tiuskimisia. Itse ainakin purin ikävä kyllä pahaa oloania lapsiin, vaikka kuinka yritin olla purkamatta. Tiuskin, äyskin, menetin hermoni. Käräytin pinnani paineitten alla ja huusin lapselle, kun mies meni menoissaan.

Jos pettävä tai kylä puoliso ei halua muuttua, rakastakaa te lapsiaanne rakastamalla niiden äitiä ja isää, rakastakaa itseänne ja antakaa lapsille edes yksi tasapainoinen vanhempi, tasapainoinen äiti tai isä. Menkööt menojansa se joka lähti toiseen sänkyyn, sanoin minä.

Kun tuntuu, että vielä ainakin mä välitän hänestä ja periaatteessa suhteessa ei oo mikään vialla. Siis ulkoisissa puitteissa.. Ongelma on just se, että mies ei halua viettää aikaa meidän kans, ulkoilla yhdessä tms. Kun on kotona, niin kattoo tv:tä tai on tietsikalla. Kun joskus epäilen, että vaadinko vaan liikoja?? Millainen OIKEA parisuhde on?

pikkupöllö kirjoitti:

Kun tuntuu, että vielä ainakin mä välitän hänestä ja periaatteessa suhteessa ei oo mikään vialla. Siis ulkoisissa puitteissa.. Ongelma on just se, että mies ei halua viettää aikaa meidän kans, ulkoilla yhdessä tms. Kun on kotona, niin kattoo tv:tä tai on tietsikalla. Kun joskus epäilen, että vaadinko vaan liikoja?? Millainen OIKEA parisuhde on?

Lue lisää

Mielestäni parisuhde on luottamusta, arvostusta, kunnioitusta, rehellisyyttä - rakkautta - arkipäivän rakkautta, jaettu ilo on kaksinkertainen ja puolitettu suru helpompi kestää. Alkurakkauden huumaa kestää sen pari vuotta . Sen jälkeen rakastamisessa on kyse tahtomisesta...tahtooko edelleen ja täytyy tahtoa, että suhde onnistuu..parisuhde on asioiden jakamista..sanonko, että se on kilpailua toisen kans siitä kumpi on toiselle parempi ja se on vaihtokauppaa - teemme toisillemme asioita, ilahdutamme toisiamme, näytämme että puoliso on tärkeä - riitoja tulee ja meidän tulee kasvaa ihmisenä, että osaisimme niitä ratkoa vaikka kuin v....aa ja tuntuu ett on hermoriekaleper...le - oikeassa parisuhteessa löytyy sitä tahtoa jakaa elämänsä toisen kanssa ja rakastaa!!! Yksin sitä parisuhdetta ei saa pysymään kasassa...olen kokenut useita vuosia tosi suurta yksinäisyyttä ja yrittäny kaikkee yhteistä, mutt yhteyttä en saa, kun arvot ja asenteet eivät pääse samalle tasolle. Olemme eronnu molemmat pitkästä liitosta ja toinen liitto on vedelly viimesiä muutaman vuoden..tyhmää tietty oottaa muutosta mut paljon olen häntä rakastanut ja siksi täs meni värkätessä aikaa enkä vieläkään helpolla päästäis irti. Osaan olla yksin ja avuton en asioiden osaamisen ja tekemisen suhteen ole mutta kun kuvitteli, että koko loppuelämä kiikkustuoliin saakka ollaan yhdess ja surettaa luopua tästä unelmasta....mut kai se luopuminen siitä on parempi ratkaisu kuin kestää läheisyyden puutetta mukaanlukien seksi, koska tää hylkäyksen kohteeks joutuminen on helvet...ä ja miehen mielestä meillä ei ole mitään hätää. Hän on rekkakuski ja kotona yleensä aika väsyny ett vapaa on sit tv:tä, kaljaa ja autotallii tai mönkijällä ajeluu. Mulle se ei enään riitä, mä en jaksa ja valintojeni ja päätösteni pitäs alkaa olla kohta valmiit..parikymppisenä voi hyväl mielel sanoo, ett täältä tullaan elämä ja nyt olis sama homma edessä keski-iässä...tsemiä kuitenkin tosi paljo kaikille yksinäisille....ajatuksissani toivon teille kaikille tosi paljo voimaa! Jos,elämän täyttää pelko, mielivalta ja eripura nii yhdessä elämisen edellytykset on tosi huonot - on pakko myöntää tämä tosiasia.

jalmarinlissu kirjoitti:

Mielestäni parisuhde on luottamusta, arvostusta, kunnioitusta, rehellisyyttä - rakkautta - arkipäivän rakkautta, jaettu ilo on kaksinkertainen ja puolitettu suru helpompi kestää. Alkurakkauden huumaa kestää sen pari vuotta . Sen jälkeen rakastamisessa on kyse tahtomisesta...tahtooko edelleen ja täytyy tahtoa, että suhde onnistuu..parisuhde on asioiden jakamista..sanonko, että se on kilpailua toisen kans siitä kumpi on toiselle parempi ja se on vaihtokauppaa - teemme toisillemme asioita, ilahdutamme toisiamme, näytämme että puoliso on tärkeä - riitoja tulee ja meidän tulee kasvaa ihmisenä, että osaisimme niitä ratkoa vaikka kuin v....aa ja tuntuu ett on hermoriekaleper...le - oikeassa parisuhteessa löytyy sitä tahtoa jakaa elämänsä toisen kanssa ja rakastaa!!! Yksin sitä parisuhdetta ei saa pysymään kasassa...olen kokenut useita vuosia tosi suurta yksinäisyyttä ja yrittäny kaikkee yhteistä, mutt yhteyttä en saa, kun arvot ja asenteet eivät pääse samalle tasolle. Olemme eronnu molemmat pitkästä liitosta ja toinen liitto on vedelly viimesiä muutaman vuoden..tyhmää tietty oottaa muutosta mut paljon olen häntä rakastanut ja siksi täs meni värkätessä aikaa enkä vieläkään helpolla päästäis irti. Osaan olla yksin ja avuton en asioiden osaamisen ja tekemisen suhteen ole mutta kun kuvitteli, että koko loppuelämä kiikkustuoliin saakka ollaan yhdess ja surettaa luopua tästä unelmasta....mut kai se luopuminen siitä on parempi ratkaisu kuin kestää läheisyyden puutetta mukaanlukien seksi, koska tää hylkäyksen kohteeks joutuminen on helvet...ä ja miehen mielestä meillä ei ole mitään hätää. Hän on rekkakuski ja kotona yleensä aika väsyny ett vapaa on sit tv:tä, kaljaa ja autotallii tai mönkijällä ajeluu. Mulle se ei enään riitä, mä en jaksa ja valintojeni ja päätösteni pitäs alkaa olla kohta valmiit..parikymppisenä voi hyväl mielel sanoo, ett täältä tullaan elämä ja nyt olis sama homma edessä keski-iässä...tsemiä kuitenkin tosi paljo kaikille yksinäisille....ajatuksissani toivon teille kaikille tosi paljo voimaa! Jos,elämän täyttää pelko, mielivalta ja eripura nii yhdessä elämisen edellytykset on tosi huonot - on pakko myöntää tämä tosiasia.

Lue lisää

Ei kukaan mies halua naista, joka ei huolehdi itsestään. Nainen kun lihoo ja lopettaa peiliin katsomisen pitkässä suhteessa niin se on sitten siinä. Maailma on täynnä paljon parempia ja kauniimpia naisia joten miksi tyytyä siihen rumaan ja pönäkkään? Vieraissa suurin osa teidänkin miehistä käy.

kasammr kirjoitti:

Ei kukaan mies halua naista, joka ei huolehdi itsestään. Nainen kun lihoo ja lopettaa peiliin katsomisen pitkässä suhteessa niin se on sitten siinä. Maailma on täynnä paljon parempia ja kauniimpia naisia joten miksi tyytyä siihen rumaan ja pönäkkään? Vieraissa suurin osa teidänkin miehistä käy.

Lue lisää

Liitossa olevalle naiselle jää energiaa toteuttaa itseään, kun muut misukat huolehtivat ukosta.
Elintasostakaan ei lasten äidin tarvitse tinkiä, kulissit ovat kunnossa. Miehen palkkapussi ohjautuu kuitenkin perheen hyväksi.

toimii!! kirjoitti:

Liitossa olevalle naiselle jää energiaa toteuttaa itseään, kun muut misukat huolehtivat ukosta.
Elintasostakaan ei lasten äidin tarvitse tinkiä, kulissit ovat kunnossa. Miehen palkkapussi ohjautuu kuitenkin perheen hyväksi.

Lue lisää

mä huolehdin itsestäni - päivittäisestä puhtaudesta sekä tykkään tehdä itseni pirteemmän näköiseksi meikkaamalla ja laittamalla hiukset enkä kulje verkkareissa...enkä vieraissa. olen normaalipainoinen, muodokas ja lukuisten kommenttien mukaan kymmenen vuotta nuoremman näköinen ikäistäni....miehen mielestä mun pitäs olla aina kotona ja ulkopuoliset ihmissuhteet ovat jatkuva vittuilun aihe...missään ei sais käydä ja kaikki ihmiset joitten kans olen tekemisissä on hänen arvostelun kohteena. ihmisiä mun elämässä ei ole paljon, tiedän kyl, ett toimeen tulen heidän kanssaan ja sosiaalinenkin olen kaikin puolin - nykyisin olen huomannut että olen liian hyväsydäminen ja ymmärtäväinen. ihmisten ilmoilla käyn noin kerran viikossa eli kaupassa yms. koska en just tällä hetkellä ole töissä ja mietin mitä lopppupeleissä tahdon tehdä isona. harrastukset on kotona. miehen palkkapussi ohjautuu sen omalle tilille ja mä en tiedä edes paljonko sille tulee rahaa koska kumpikin maksaa omat menonsa elikkä elintasoni on se mitä itse pystyn rahoittaan. on todellakin tullut mieleen ajatus narsismista mutt pitäskö puhuu näin klassisesti, että vaimon paikka on nyrkin ja hellan välissä vaikka sitä nyrkkiä nyt ei muuten tulekkaan kun henkisellä tasolla mutt se on tosi tosi vaikeeta....ja huom. mulle koti on tärkee, tykkään leipoo ja laittaa ruokaa enkä ole huono näissä asioissa..tykkään siitäkin tosi paljon, ett ruoka on kauniin näköistä lautaselle ja en ole sit mikään täydellisyyden tavoittelija, enkä nalkuttaja, paasaaja - yritän tehdä toisille sen mitä itse odotan saavaani mut yksin ei tosiaan pysty enää kovi paljoo...mietin paljon miks hän haluu minut eristää ja pitää omaa elämää eikä puhu mistään muusta kuin rekalla ajamisesta.. ja on salaperäinen aina...mul on niin paha olla ja tuntuu, ett katsoo elämäänsä sivusta..

jalmarinlissu kirjoitti:

mä huolehdin itsestäni - päivittäisestä puhtaudesta sekä tykkään tehdä itseni pirteemmän näköiseksi meikkaamalla ja laittamalla hiukset enkä kulje verkkareissa...enkä vieraissa. olen normaalipainoinen, muodokas ja lukuisten kommenttien mukaan kymmenen vuotta nuoremman näköinen ikäistäni....miehen mielestä mun pitäs olla aina kotona ja ulkopuoliset ihmissuhteet ovat jatkuva vittuilun aihe...missään ei sais käydä ja kaikki ihmiset joitten kans olen tekemisissä on hänen arvostelun kohteena. ihmisiä mun elämässä ei ole paljon, tiedän kyl, ett toimeen tulen heidän kanssaan ja sosiaalinenkin olen kaikin puolin - nykyisin olen huomannut että olen liian hyväsydäminen ja ymmärtäväinen. ihmisten ilmoilla käyn noin kerran viikossa eli kaupassa yms. koska en just tällä hetkellä ole töissä ja mietin mitä lopppupeleissä tahdon tehdä isona. harrastukset on kotona. miehen palkkapussi ohjautuu sen omalle tilille ja mä en tiedä edes paljonko sille tulee rahaa koska kumpikin maksaa omat menonsa elikkä elintasoni on se mitä itse pystyn rahoittaan. on todellakin tullut mieleen ajatus narsismista mutt pitäskö puhuu näin klassisesti, että vaimon paikka on nyrkin ja hellan välissä vaikka sitä nyrkkiä nyt ei muuten tulekkaan kun henkisellä tasolla mutt se on tosi tosi vaikeeta....ja huom. mulle koti on tärkee, tykkään leipoo ja laittaa ruokaa enkä ole huono näissä asioissa..tykkään siitäkin tosi paljon, ett ruoka on kauniin näköistä lautaselle ja en ole sit mikään täydellisyyden tavoittelija, enkä nalkuttaja, paasaaja - yritän tehdä toisille sen mitä itse odotan saavaani mut yksin ei tosiaan pysty enää kovi paljoo...mietin paljon miks hän haluu minut eristää ja pitää omaa elämää eikä puhu mistään muusta kuin rekalla ajamisesta.. ja on salaperäinen aina...mul on niin paha olla ja tuntuu, ett katsoo elämäänsä sivusta..

Lue lisää

Lähde opiskelemaan vaikkapa avoimeen yliopistoon tai ilta-lukioon. Ota selvää, opi, löydä. Elo vailla ymmärrystä on merkityksetön.

jalmarinlissu kirjoitti:

mä huolehdin itsestäni - päivittäisestä puhtaudesta sekä tykkään tehdä itseni pirteemmän näköiseksi meikkaamalla ja laittamalla hiukset enkä kulje verkkareissa...enkä vieraissa. olen normaalipainoinen, muodokas ja lukuisten kommenttien mukaan kymmenen vuotta nuoremman näköinen ikäistäni....miehen mielestä mun pitäs olla aina kotona ja ulkopuoliset ihmissuhteet ovat jatkuva vittuilun aihe...missään ei sais käydä ja kaikki ihmiset joitten kans olen tekemisissä on hänen arvostelun kohteena. ihmisiä mun elämässä ei ole paljon, tiedän kyl, ett toimeen tulen heidän kanssaan ja sosiaalinenkin olen kaikin puolin - nykyisin olen huomannut että olen liian hyväsydäminen ja ymmärtäväinen. ihmisten ilmoilla käyn noin kerran viikossa eli kaupassa yms. koska en just tällä hetkellä ole töissä ja mietin mitä lopppupeleissä tahdon tehdä isona. harrastukset on kotona. miehen palkkapussi ohjautuu sen omalle tilille ja mä en tiedä edes paljonko sille tulee rahaa koska kumpikin maksaa omat menonsa elikkä elintasoni on se mitä itse pystyn rahoittaan. on todellakin tullut mieleen ajatus narsismista mutt pitäskö puhuu näin klassisesti, että vaimon paikka on nyrkin ja hellan välissä vaikka sitä nyrkkiä nyt ei muuten tulekkaan kun henkisellä tasolla mutt se on tosi tosi vaikeeta....ja huom. mulle koti on tärkee, tykkään leipoo ja laittaa ruokaa enkä ole huono näissä asioissa..tykkään siitäkin tosi paljon, ett ruoka on kauniin näköistä lautaselle ja en ole sit mikään täydellisyyden tavoittelija, enkä nalkuttaja, paasaaja - yritän tehdä toisille sen mitä itse odotan saavaani mut yksin ei tosiaan pysty enää kovi paljoo...mietin paljon miks hän haluu minut eristää ja pitää omaa elämää eikä puhu mistään muusta kuin rekalla ajamisesta.. ja on salaperäinen aina...mul on niin paha olla ja tuntuu, ett katsoo elämäänsä sivusta..

Lue lisää

Täällä myös keski-ikäinen rekkakuskin muija jolla aivan samat ongelmat. Ollaan myös oltu pitkään yhdessä. Ukko ajelee Eurooppaan ja ei juuri koskaan kotona. Sitten kun on pidempään kotona myös sitä juomista ja omia juttujaan. Ei juuri minua huomioi olen kuin joku kämppäkaveri joka vaan asuu hänen kanssaan. Ei häntä kotona käydessä tunnu edes sexi kiinnostavan.Tulee tunne et sekin tapahtuu vain säälistä.
Minä myös pidän itsestäni huolta ja sentakia tuntuukin niin pahalle kun toinen ei välitä.En vain saa tehtyä ratkaisua et lähtisin menemään. Kai se olisi helpotus molemmillle. Enkä voi uskoa et hän olisi minulle uskollinen reissuillaan. Liian paljon mahdollisuuksia matkoilla ja varsinkin noilla laivoilla joilla kulkevat.

jalmarinlissu kirjoitti:

mä huolehdin itsestäni - päivittäisestä puhtaudesta sekä tykkään tehdä itseni pirteemmän näköiseksi meikkaamalla ja laittamalla hiukset enkä kulje verkkareissa...enkä vieraissa. olen normaalipainoinen, muodokas ja lukuisten kommenttien mukaan kymmenen vuotta nuoremman näköinen ikäistäni....miehen mielestä mun pitäs olla aina kotona ja ulkopuoliset ihmissuhteet ovat jatkuva vittuilun aihe...missään ei sais käydä ja kaikki ihmiset joitten kans olen tekemisissä on hänen arvostelun kohteena. ihmisiä mun elämässä ei ole paljon, tiedän kyl, ett toimeen tulen heidän kanssaan ja sosiaalinenkin olen kaikin puolin - nykyisin olen huomannut että olen liian hyväsydäminen ja ymmärtäväinen. ihmisten ilmoilla käyn noin kerran viikossa eli kaupassa yms. koska en just tällä hetkellä ole töissä ja mietin mitä lopppupeleissä tahdon tehdä isona. harrastukset on kotona. miehen palkkapussi ohjautuu sen omalle tilille ja mä en tiedä edes paljonko sille tulee rahaa koska kumpikin maksaa omat menonsa elikkä elintasoni on se mitä itse pystyn rahoittaan. on todellakin tullut mieleen ajatus narsismista mutt pitäskö puhuu näin klassisesti, että vaimon paikka on nyrkin ja hellan välissä vaikka sitä nyrkkiä nyt ei muuten tulekkaan kun henkisellä tasolla mutt se on tosi tosi vaikeeta....ja huom. mulle koti on tärkee, tykkään leipoo ja laittaa ruokaa enkä ole huono näissä asioissa..tykkään siitäkin tosi paljon, ett ruoka on kauniin näköistä lautaselle ja en ole sit mikään täydellisyyden tavoittelija, enkä nalkuttaja, paasaaja - yritän tehdä toisille sen mitä itse odotan saavaani mut yksin ei tosiaan pysty enää kovi paljoo...mietin paljon miks hän haluu minut eristää ja pitää omaa elämää eikä puhu mistään muusta kuin rekalla ajamisesta.. ja on salaperäinen aina...mul on niin paha olla ja tuntuu, ett katsoo elämäänsä sivusta..

Lue lisää

Vaikutat fiksulta naiselta, älä tyydy tilanteeseen. Sinun ei tarvitse erota, mutta voit hankkia oman elämän kun miehesi kerran on niin paljon poissa. Ala harrastaa sitä, mitä olet aina halunnut, hanki uusia ystäviä- juuri harrastusten parista, työpaikalta, naapurustosta, vanhoista koulukavereista..., opiskellakin voisit kun tuntuu olevan kapasiteettia. Oletko miettinyt jos miehesi ei kykene tuon kummempaan yhteiselämään? Toki monesti miehelle riittää vähempi kuin naiselle, riittää puhdas siisti koti ja toimiva ruoka- ja pyykkihuolto. Sen vuoksi naiset ovat eroissa niin usein aloitteen tekevä osapuoli, kun naiset haluavat myös syvällisempää yhteyttä, sielujen sympatiaa ja henkistä seurustelua. Tämän toteutuessa toimii naisella seksikin paremmin, ja miehet jaksavat ihmetellä, miksi seksi loppuu suhteesta. Olen itsekin huomannut, että jo yhdessä miehen kanssa kaupassa käynti ruoanlaitosta puhumattakaan luo mukavaa pohjaa seksille samana iltana. Yhdessä tekeminen ylipäänsä on naiselle tärkeämpää ja naiselle seksin perusedellytys, johtuneeko sitten aivojen rakenteesta vai mistä, mutta tämä on miehille tärkeää ymmärtää, jos seksiä haluaa enemmän.
Kun saat elämääsi enemmän sisältöä kodin ulkopuolelta, voit valuttaa sitä miehellesikin, ja hän saattaakin kiinnostua sinusta uudella tavalla, ja yhteydenpito voi lisääntyä. Mikäli et saa vastakaikua, lienee syytä tehdä ratkaisuja.
Voimia sinulle!

myös yksin kirjoitti:

Täällä myös keski-ikäinen rekkakuskin muija jolla aivan samat ongelmat. Ollaan myös oltu pitkään yhdessä. Ukko ajelee Eurooppaan ja ei juuri koskaan kotona. Sitten kun on pidempään kotona myös sitä juomista ja omia juttujaan. Ei juuri minua huomioi olen kuin joku kämppäkaveri joka vaan asuu hänen kanssaan. Ei häntä kotona käydessä tunnu edes sexi kiinnostavan.Tulee tunne et sekin tapahtuu vain säälistä.
Minä myös pidän itsestäni huolta ja sentakia tuntuukin niin pahalle kun toinen ei välitä.En vain saa tehtyä ratkaisua et lähtisin menemään. Kai se olisi helpotus molemmillle. Enkä voi uskoa et hän olisi minulle uskollinen reissuillaan. Liian paljon mahdollisuuksia matkoilla ja varsinkin noilla laivoilla joilla kulkevat.

Lue lisää

kämppäkaveriksi minäkin tunnen itseni sillä meilläkään ei toi seksi toimi. kyl kai täs on yrittany vähän kaikkee - käänteispsygologiaakin mut kun ei toimi niin ei toimi. puolusteluna asiaan hän vastaa, ett mehän ollaan jo vanha pari ja eihän vanhat ihmiset sitä tartte ett nuorillehan se on tarkotettu...lisääntymiseen mut näihän se on ett niin monta mieltä kun ihmistäkin...enkä todellakaan tunne itseäni vanhaksi...elämää pitäs normi tilanteessa olla vielä jäljellä kymmeniä vuosia ja itse kyl kaipaan sitä...
on sekin vaan yks asia joka kaiheraa mieltä - kun - ei kelpaa..eikä todellakaan ole tunnetta että kaipais jotain toista...tai joku muu vois paikata tilanteen.
kyllä ite mietin niitä korjaustyökaluja suhteeseen paljon. on hänellläkin ollu vaikeeita asioita elämässä mut en ole koskaan selkääni kääntänyt hänelle.
täytyy sanoo, ett kaipaus on suuri ja kun esmes telkusta näkee jotain keski-ikäisen parin hellyydenosoituksia niin tulee tippa linssiin..niin miehellä on tahtonsa ja naisella on keinonsa...miehellä on päänsä mut nainen on se kaula joka sitä päätä liikuttaa...vai miten se menikään nykypäivänä kun meidän roolit yhteiskunnassa muuttuu?
jotain tulee tehdä tämänkin asian eteen ja se suuntautuminen kaikesta huolimatta ulospäin on ehkä parasta mitä voi itselle tehdä - silloin saa muuta ajateltavaa ja pää saa levätä edes sen hetken...tykkäisin ite harrastaa tanssimista mut mies ei sille kyl lämpene.
laulujen sanat tuo paljon aina mieleen ....huomenta suomi,rekkamies,mä ajan läpi yön sun luoksesi...kotona sauna ja puhdas paita...
rekkakuskien elämä on hyvin erilaista tänä päivänä kun esim 10 vuotta sitte - on pakolliset pitkät tauot joka tietysti on hyvä ett saa vetää henkee mut aikahan on muuttunut siitä kaikin puolin....netit ja chatit on yleistyny...oma tietsikka on mukana koko ajan...
niin ...on mullakin tän asian tiimoilta luottamuspulaa kun en tiedä missä on reissusssa ja mitä tapahtuu missäkin kun toinen ei kerro ja aina vaan kaikki on sitä normi työntekoo...kotona "ajaa"puhelimess monta kertaa päivässä ja juo sitä venäjän sikahalpaa juomaa..
niin mä voin sanoo, ett oon ihminen joka nauttii nähdessän uutta...on kiva nähdä uusi paikka ja on kyl kiva laivall mennä valmiiseen pöytään mut mun mies kuittaa ettei ne oo paljo mistää kotosi? en ymmärrä..
tän viikonlopun aikana hän oli ruotsiss joss oli kova lumipyry...luin sen netist..minä laitoin viestin, ett ajele varovasti ku siell on sellanen keli ja sattunu paljo kolareita..vastausta ei tullu...tiedänhän sen, ettei hän voi laittaa viestii sieltä kun se on niin kallista ulkomailta (HAH) muttta läheisyys on sitä mikä lämmittää...sen myönnän, etten ole kyselly enään vuosikausiin reissuista, sillä en tahdo riitaa..
meil on ollu se tilanne, ett hän alkaa raivoon ja sanoo, ett miks hänell ei saa olla omaa elämää - huh- vaikeneminen on joskus kultaa, mut surullistaha tää on, kun ite on paljon avoimempi ja ku elämä vaan on sitä vaihtokauppaa...jaksamista ja voimii sulle

Mulla oli täysin sama tilanne vuosi sitten. Tilanne päätyi siihen, että avopuolisoni mielestä olin laittanut hänet tossun alle, kun olin pyytänyt häntä esim. tiskaamaan sillä aikaa, kun olen töissä. Enkä muka päästänyt häntä käymään koskaan missään kavereillaan (itse ehdotin hänelle usein kyläilyä jossain, kun olin töissä, mutta ei kiinnostanut kuulemma, kun ei ollut autoa, millä mennä). Koska hän tällä tavalla tunsi, niin naapurin tyttö, kenen kanssa hänellä tuli vietettyä pihalla aikaa (koirien kanssa) alkoi kummasti kiinnostamaan. Hän kerran suutuspäissään ja päissään meni jopa vierailulle naapuriin, meidän ongelmat sinne kertomaan. Ongelmat, mistä minulla ei ollut MITÄÄN valtakunnan hajua. Sain tietää tästä asiasta vasta, kun olimme muuttaneet ja kerran löysin puhelimesta tämän naapurin tytön numeron. Aikaa tästä oli kulunut monta kuukautta jo. En ymmärrä mitä tämä numero vielä puhelimessa teki. Eli kannattaa ottaa jo heti alkuvaiheessa vakavasti tämä asia ja kertoa se myös miehellesi. Mitään hyvää ei tuommoisesta tule, jos ei häntä saa tajuamaan tilannetta. Parempi sitten erota, kuin jäädä katselemaan mitä mies keksii.

Tekstisi perusteella voisin kuvitella sun olevan "vanhoillisempi" ihminen eli tykkäät pitää asiat järjestyksessä kun taas poikaystävääsi ei sotkuisuus ja järjestyksen puute elämässään haittaa. Voisin sanoa, että teitä vaivaa eri tahtinen kehittyminen. Olettehan molemmat nuoria ja ainahan sanotaan, että tytöt kehittyvät poikia nopeammin. Sinun poikaystäväsi kuulostaa kyllä sille, ettei hän ole vielä kehittynyt sille tasolle, jota sä ansaitset, hän on vielä poika ei mikään mies. Hän elää huoletonta elämäänsä eikä tajua mitä sä tunnet teidän parisuhteesta uupuvan.

Vitsi oikeasti sun tekstis riipaisi syvältä, koska tuo on varmasti tosi ahdistavaa kun toivot kundiltasi enemmän huomiota ja vaivannäköä, arvostusta siitä että sinä käyt töissä ja et jaksaisi kaikkea tehdä yksin- ja olla yksin. Oikeesti jos et sanois kundis olevan muuten kunnollinen ja rakastava, kehottaisin katselemaan muita maisemia. Aika näyttää kuinka teille käy, toisen välinpitämättömyys itseään kohtaan vie taatusti itsetunnon pohjille ja arki tuntuu kurjalle. Mietin tässä että millainenkohan se sun kundis olis muuten jos ei pelailis niin paljoa?

No mutta, yritä nyt vielä puhua sille kudilles että voisitte ainakin tehdä asioita yhdessä ja sitten taas se saa pelailla jonkin aikansa, kunhan pelit ei olis koko elämää. Hmm en osaa pitää suutani kiinni vaan sanon tähän loppuun vielä sen, että kyllä niitä muitakin miehiä on, jotka on kunnon rakastavia, kilttejä ja eikä petä;) (en sitten vihjaillut mitään..:))

Ei sinun poikaystäväsi mikään kunnon ole. Hänhän on patalaiska narsistinen siivelläeläjä joka pitää sinua piikana. Älä ole sinisilmäinen. Olet nuori ihminen ja löydät kyllä sellaisen joka sinusta oikeasti välittää.

Ei hänen kuuluis "auttaa" sua kotitöissä. Hänen pitäis tehdä ne kaikki, kun kerran on kotona päivät.

Joo ok.Siis kaikkia petetään jotka lihoo liitossa, eikä ole aamusta iltaan tiptop.
Ok.he eivät tarvitse enää rakkautta ja uskollisuutta.
Näin törkeästi aika usein valitettavasti toimitaan.
Jumalauta, sallikaa mun nauraa!
Miten ihmiset voivat olla toisilleen näin läpipaskoja?
Ketjussa mainitaan kaikenlisäksi juuri vaimo joka on lihonnut.
Yhtä hyvin ne miehet rupsahtaa ja ovat ylipainoisia "Turhapuroja"
Olikohan kirjoitus vain jonkinlainen provo.Niin tai näin, kuitenkin on olemassa oikeastikin
niin yksinkertaisia ihmisiä jotka ajattelevat noin.
Mutta tuollaine ei ole syy etsiä silmälle miellyttävämpää seuraa.
Tämä ei ole ratkaisu ongelmaan.Vaan sivistymätöntä röyhkeyttä.
JOS niin kovasti haluaa siitä puolisostaan paremman näköisen.
Hän ei muutu sellaiseksi uskottomuudella, eikä haukkumisella.
Kaikki tietävät miten tuollainen meihin vaikuttaa.
Pariskunnat voi kuntoilla ja harrastaa liikuntaa yhdessä, kokata terveellisiä vähäkalorisia ruokia.
Tukekaa ja innostakaa toisianne kaikessa mikä edistää terveyttä ja jaksamista.
Ellei puoliso innostu, voi kysyä miksi hän ei halua panostaa suhteeseen?
Onko hänellä ehkä joku parempi ratkaisu?
Rakkautta on, koittaa kannustaa, innostaa ja auttaa puolisoaan huolehtimaan itsestään.
Tehkää yhdessä hänestä uudelleen prinsessa tai prinssi.Mikä ihana haaste!
Juuri tämä on yksi yhdessäolemisen pointti, että parisuhteessa kuuluu tukea toisiaan.
Kun toinen väsyy, toinen tukee.
Harvoin suhde on sellainen, missä molemmat ovat tuen tarpeessa yhtäaikaa.
Jos näin on, silloin tarvitaan puolueetonta kolmatta osapuolta avuksi.
Oman 22 vuotisen liittoni aikana, jossa myös kaksi lastakin(jo aikuisia)
olen huomannut, että me olemme vuoroin nostaneet ja kannustaneet toisiamme.
Näin olemme myös kokeneet sen miten tarpeellisia ja rakkaita olemme toisillemme.
Elämässä tulee onnenhetkien lisäksi myös vähemmän onnellisia hetkiä, silloin on hieno asia ettei ole yksin.

Rakkautta on kirjoitti:

Joo ok.Siis kaikkia petetään jotka lihoo liitossa, eikä ole aamusta iltaan tiptop.
Ok.he eivät tarvitse enää rakkautta ja uskollisuutta.
Näin törkeästi aika usein valitettavasti toimitaan.
Jumalauta, sallikaa mun nauraa!
Miten ihmiset voivat olla toisilleen näin läpipaskoja?
Ketjussa mainitaan kaikenlisäksi juuri vaimo joka on lihonnut.
Yhtä hyvin ne miehet rupsahtaa ja ovat ylipainoisia "Turhapuroja"
Olikohan kirjoitus vain jonkinlainen provo.Niin tai näin, kuitenkin on olemassa oikeastikin
niin yksinkertaisia ihmisiä jotka ajattelevat noin.
Mutta tuollaine ei ole syy etsiä silmälle miellyttävämpää seuraa.
Tämä ei ole ratkaisu ongelmaan.Vaan sivistymätöntä röyhkeyttä.
JOS niin kovasti haluaa siitä puolisostaan paremman näköisen.
Hän ei muutu sellaiseksi uskottomuudella, eikä haukkumisella.
Kaikki tietävät miten tuollainen meihin vaikuttaa.
Pariskunnat voi kuntoilla ja harrastaa liikuntaa yhdessä, kokata terveellisiä vähäkalorisia ruokia.
Tukekaa ja innostakaa toisianne kaikessa mikä edistää terveyttä ja jaksamista.
Ellei puoliso innostu, voi kysyä miksi hän ei halua panostaa suhteeseen?
Onko hänellä ehkä joku parempi ratkaisu?
Rakkautta on, koittaa kannustaa, innostaa ja auttaa puolisoaan huolehtimaan itsestään.
Tehkää yhdessä hänestä uudelleen prinsessa tai prinssi.Mikä ihana haaste!
Juuri tämä on yksi yhdessäolemisen pointti, että parisuhteessa kuuluu tukea toisiaan.
Kun toinen väsyy, toinen tukee.
Harvoin suhde on sellainen, missä molemmat ovat tuen tarpeessa yhtäaikaa.
Jos näin on, silloin tarvitaan puolueetonta kolmatta osapuolta avuksi.
Oman 22 vuotisen liittoni aikana, jossa myös kaksi lastakin(jo aikuisia)
olen huomannut, että me olemme vuoroin nostaneet ja kannustaneet toisiamme.
Näin olemme myös kokeneet sen miten tarpeellisia ja rakkaita olemme toisillemme.
Elämässä tulee onnenhetkien lisäksi myös vähemmän onnellisia hetkiä, silloin on hieno asia ettei ole yksin.

Lue lisää

Oli, muutes, rankkaa lukea tekstiäsi, kun et ollut tehnyt siihen kappalejakoja..

Kirjoitan lyhyesti: Seksuaalinen halukkuus perustuu - toki toisesta kovasti välittämiseen, mutta myöskin - silmää miellyttävään kumppanin ulkomuotoon ja sisältä hehkuvaan terveeseen kehonkuvaan. Meillä oli seksiä suhteen alkuaikoina kovasti ja paljon, mutta ajan ja lasten myötä se väheni. Lihoin parikymmentä kiloa, enkä väitä itsekään tykänneeni peilikuvastani.

Sain laihdutetuksi itseni lähes "tyttöaikaisiin" mittoihini, ja - kyllä vain! - seksin määrä ja laatu suhteessamme parani. Näytän paremmalta, mutta ennen kaikkea viihdyn itseni kanssa paremmin. Kun tykkää itsestään, on toistenkin helppo tykätä sinusta. Ja olen taatusti myös mukavampi ihminen kuin pulleampana, jolloin ylikiloni hiersivät mieltäni ja tekivät minusta helposti kiukkuisen.

Kuulostanpa provolta.. Mutta ehkä ymmärsit pointin?

Rakkautta on kirjoitti:

Joo ok.Siis kaikkia petetään jotka lihoo liitossa, eikä ole aamusta iltaan tiptop.
Ok.he eivät tarvitse enää rakkautta ja uskollisuutta.
Näin törkeästi aika usein valitettavasti toimitaan.
Jumalauta, sallikaa mun nauraa!
Miten ihmiset voivat olla toisilleen näin läpipaskoja?
Ketjussa mainitaan kaikenlisäksi juuri vaimo joka on lihonnut.
Yhtä hyvin ne miehet rupsahtaa ja ovat ylipainoisia "Turhapuroja"
Olikohan kirjoitus vain jonkinlainen provo.Niin tai näin, kuitenkin on olemassa oikeastikin
niin yksinkertaisia ihmisiä jotka ajattelevat noin.
Mutta tuollaine ei ole syy etsiä silmälle miellyttävämpää seuraa.
Tämä ei ole ratkaisu ongelmaan.Vaan sivistymätöntä röyhkeyttä.
JOS niin kovasti haluaa siitä puolisostaan paremman näköisen.
Hän ei muutu sellaiseksi uskottomuudella, eikä haukkumisella.
Kaikki tietävät miten tuollainen meihin vaikuttaa.
Pariskunnat voi kuntoilla ja harrastaa liikuntaa yhdessä, kokata terveellisiä vähäkalorisia ruokia.
Tukekaa ja innostakaa toisianne kaikessa mikä edistää terveyttä ja jaksamista.
Ellei puoliso innostu, voi kysyä miksi hän ei halua panostaa suhteeseen?
Onko hänellä ehkä joku parempi ratkaisu?
Rakkautta on, koittaa kannustaa, innostaa ja auttaa puolisoaan huolehtimaan itsestään.
Tehkää yhdessä hänestä uudelleen prinsessa tai prinssi.Mikä ihana haaste!
Juuri tämä on yksi yhdessäolemisen pointti, että parisuhteessa kuuluu tukea toisiaan.
Kun toinen väsyy, toinen tukee.
Harvoin suhde on sellainen, missä molemmat ovat tuen tarpeessa yhtäaikaa.
Jos näin on, silloin tarvitaan puolueetonta kolmatta osapuolta avuksi.
Oman 22 vuotisen liittoni aikana, jossa myös kaksi lastakin(jo aikuisia)
olen huomannut, että me olemme vuoroin nostaneet ja kannustaneet toisiamme.
Näin olemme myös kokeneet sen miten tarpeellisia ja rakkaita olemme toisillemme.
Elämässä tulee onnenhetkien lisäksi myös vähemmän onnellisia hetkiä, silloin on hieno asia ettei ole yksin.

Lue lisää

Ymmärsin sanomasi ja olen samaa mieltä. Hyvää parisuhdetta voi elää ilman että aina pitäisi olla valmis ja innostunut juuri niistä asioista mistä kumppanikin on. Haukkumisella ei kukaan muutu vaan tulee vastarintaisuus. Porkkanalla saa paljon parempia tuloksia aikaan kuin sanelemalla sääntöjä.

Sanoit erittäin hienosti tuon viimeisen lauseen joka pitää paikkansa meidänkin kohdalla.

Jos jollain on komplekseja kumppanin ulkonäön suhteen niin silloin ei ole kysymyksessä rakkaus vaan ihan jokin muu motiivi. Kumppani on esine joka ei saa muuttua tai jos muuttuu niin vaihdetaan uuteen. Siitä on rakkaus kaukana. Annoin anteeksi mieheni tyhmyyden kun hän itse pysyi hoikkana pidempään kuin minä ja koko ajan solvasi siitä. Miesten lihotessa vasta keski- iässä on tuo solvaajallakin melkoinen vatsa kun makkara maistuu ja mitä tahansa kasvisrukaa tehdessäni niin ei kelpaa muu kuin makkara.

Olisin tyytväinen näin samankaltaisesti ajattelevan ihmistä tapaamaan ihan luonnossakin ja olen itse elänyt saman miehen kanssa yli kaksikymmentä vuotta. Vähän verrattuna neljäkynnentä vuotta eläneitä mutta kiva olisi olla kavereita jotka panostaa pitkään suhteeseen kuin vaihtelee.

ex-pullero kirjoitti:

Oli, muutes, rankkaa lukea tekstiäsi, kun et ollut tehnyt siihen kappalejakoja..

Kirjoitan lyhyesti: Seksuaalinen halukkuus perustuu - toki toisesta kovasti välittämiseen, mutta myöskin - silmää miellyttävään kumppanin ulkomuotoon ja sisältä hehkuvaan terveeseen kehonkuvaan. Meillä oli seksiä suhteen alkuaikoina kovasti ja paljon, mutta ajan ja lasten myötä se väheni. Lihoin parikymmentä kiloa, enkä väitä itsekään tykänneeni peilikuvastani.

Sain laihdutetuksi itseni lähes "tyttöaikaisiin" mittoihini, ja - kyllä vain! - seksin määrä ja laatu suhteessamme parani. Näytän paremmalta, mutta ennen kaikkea viihdyn itseni kanssa paremmin. Kun tykkää itsestään, on toistenkin helppo tykätä sinusta. Ja olen taatusti myös mukavampi ihminen kuin pulleampana, jolloin ylikiloni hiersivät mieltäni ja tekivät minusta helposti kiukkuisen.

Kuulostanpa provolta.. Mutta ehkä ymmärsit pointin?

Lue lisää

Eivät kaikki liho parisuhteessa. Olen 52-56 kiloa, kuten olen aina ollutkin (aikuisena). Parisuhteessa 8 v.

Vaikka mies lihoaisi, tai vaikka hänelle tapahtuisi mitä muuta tahansa, ei minulla olisi mitään syytä ajatella hänestä niin, että nyt on lihonut, ei tee enää mieli.

Kummastuttaa aivan todella paljon ihmiset, joiden tunteisiin vaikuttaa toisen ulkomuodon muuttuminen. Mihin te oikein rakastutte? Johonkin nukkeen joka on iän kaiken samanlainen? Sehän on selvä, että joitakin muutoksia elämän kuluessa tapahtuu. Onko se sitten niin, että nämä tosi älykkäät ihmiset eivät tiedä, että aika kuluu ja se muuttaa ulkomuotoa.

Täytyy kyllä todeta, että jos huomaisin itsessä sellaisia piirteitä, että ajan tuomat muutokset puolison ulkomuodossa saisivat minut vähemmän rakastamaan tai haluamaan häntä, en pitäisi itseäni paljon arvoisena. Vähiten tulisi mieleen osoitella häntä sormella.

Mutta ehkä joiltain puuttuu täysin empatian kyky. Tai kyky tajuta ajan kuluminen. En tiedä mitä puuttuu mutta sääliksi käy.

Toivotaan nyt ettei keltään mennyt yöunet, kun eräässä vastauksessa ei ollut kappalejakoa.
Aina ei ehdi olla niin tarkkana.Mutta silti asiat saattaa mennä perille.
Rankkoja tekstejä ei kannata lukea jos ottaa noinkin koville.Hyppää vaan yli.
Ei tarvitse edes ilkeästi piikitellä ja tuoda esiin omaa täydellisyyttään,
mikäli kaikki ei tee niinkuin sinä ja muut.

Pistepirkko 35 kirjoitti:

Toivotaan nyt ettei keltään mennyt yöunet, kun eräässä vastauksessa ei ollut kappalejakoa.
Aina ei ehdi olla niin tarkkana.Mutta silti asiat saattaa mennä perille.
Rankkoja tekstejä ei kannata lukea jos ottaa noinkin koville.Hyppää vaan yli.
Ei tarvitse edes ilkeästi piikitellä ja tuoda esiin omaa täydellisyyttään,
mikäli kaikki ei tee niinkuin sinä ja muut.

Lue lisää

Älä hernettä nenääsi kisko. Tekstin jaottelu kuuluu asiaan, jos et sitä hallitse, opettele.

Ei voi noin paha mieli tulla asiallisesta kritiikistä?

asfafsafs kirjoitti:

Älä hernettä nenääsi kisko. Tekstin jaottelu kuuluu asiaan, jos et sitä hallitse, opettele.

Ei voi noin paha mieli tulla asiallisesta kritiikistä?

"Tekstin jaottelu kuuluu asiaan". Väitätkö, että ne ihmiset, jotka eivät ole niin viitseliäitä jaottaakseen tekstiä, niin he eivät saa tuoda mielipiteitään esille? Haha, ei voi kun nauraa tuommoisille tiukkapipoille, joilla ei elämässä varmaan ole muuta iloa, kuin päteä tuntemattomille ihmisille NÄINKIN tärkeässä asiassa kuin kappalejaotus!

get a life kirjoitti:

"Tekstin jaottelu kuuluu asiaan". Väitätkö, että ne ihmiset, jotka eivät ole niin viitseliäitä jaottaakseen tekstiä, niin he eivät saa tuoda mielipiteitään esille? Haha, ei voi kun nauraa tuommoisille tiukkapipoille, joilla ei elämässä varmaan ole muuta iloa, kuin päteä tuntemattomille ihmisille NÄINKIN tärkeässä asiassa kuin kappalejaotus!

Lue lisää

Joo, ei tämä ole mikään lehtiartikkeli. Ei tämä ole äidinkielen tunti, eikä essee. Tämä on S24 foorumi eikä täällä ei ole sellaista määräystä ylläpidolta, että kaiken pitää olla oikein kirjoitettu tai muuten ei saa kirjoittaa.

Minusta on kivaa kun viitstin lukea läpi työläämmänkin tekstin ja siitä löytyy sisällöllisesti enemmän ytyä kuin huolellisesti kirjoitetusta tekstistä.

Kaunis paketti ja tylsä lahja - vai hutilotu paketti ja niin ihana lahja - kumpi on parempi?

Yksinäisyyttä on myös se kun vaimo juo eikä itse jaksa katsella sitä. Jos haluaisi niin seuraa saisi, muttakun vaimon juominen vie fiilikset mihinkään kanssakäymiseen. Pullojen piilottelua ja salajuomista päivittäin
Eroa ei voi ottaa kun akka ei suostu lähtemään, enkä minä voi viedä lapsia pois kotoaan (koulu yms kaverit lähellä). Lisäksi tiedän että jos vaimo jäisi yksi isoon omakotitaloommee niin se ei siellä pärjäisi.
Mitä tehdä. Lapsiani en juopon kanssa jätä, ainakaan vielä, ennenkuin ovat vanhempia. lapsia en voi viedä pois. eikä vaimo suostu lähtemään vaikka olen pyytänyt!
täällähän sitten ollaan yksin isossa talossa eikä ouhuta toisillemme

"Poikamme asui noin vuoden lastenkodissa, mutta se ei auttanut siinä, että hän kohtelisi vanhempiaan paremmin kuin ennen sitä. Eli sama meno jatkuu kun en saa kurittaa lastani niinkuin pitäisi."


Siis lastenkodissa asui että käytös parantuisi?

Yleensä lastenkotiin joutuu jos on huonot vanhemmat....


Taitaisi kaivat ammattiapua koko perhe....

mitä teen? kirjoitti:

Yksinäisyyttä on myös se kun vaimo juo eikä itse jaksa katsella sitä. Jos haluaisi niin seuraa saisi, muttakun vaimon juominen vie fiilikset mihinkään kanssakäymiseen. Pullojen piilottelua ja salajuomista päivittäin
Eroa ei voi ottaa kun akka ei suostu lähtemään, enkä minä voi viedä lapsia pois kotoaan (koulu yms kaverit lähellä). Lisäksi tiedän että jos vaimo jäisi yksi isoon omakotitaloommee niin se ei siellä pärjäisi.
Mitä tehdä. Lapsiani en juopon kanssa jätä, ainakaan vielä, ennenkuin ovat vanhempia. lapsia en voi viedä pois. eikä vaimo suostu lähtemään vaikka olen pyytänyt!
täällähän sitten ollaan yksin isossa talossa eikä ouhuta toisillemme

Lue lisää

Eikö kannattaisi ottaa yhteyttä johonkin paikalliseen AA kerhoon ja muutenkin alkaa selvittelemään niitä ongelmia urakalla....

Et kai sinä nyt tosissasi voi sanoa että "se on vaimosi vika" jos et halua edes ratkaista koko ongelmaa millään lailla?


Sinun itsesi pitäisi olla asiassa paljon aktiivisempi jos haluat siihen muutosta.... Tuskin se vaimosi aivan kuuromykkä on ja varmasti puhekin tehoaa jos siihen vain ryhtyy... Muutenkin sinun pitäisi osoittaa että tähän täytyy tulla muutos.... Tavalla tai toisella. Vaikka itse pyrit aktiivisesti saamaan hänet hoitoon...

Lapsen kurittaminen on jo laissakin kiellettyä. Syy Poikanne lastenkodissa asumiseen on varmaan aivan muu kuin äidin vieressä nukkuminen. Koskaan ei ole lapsen vika että asuu lastenkodissa. Siis en tarkoita, että olisitte huonoja vanhempia, mutta jos lapsi asuu lastenkodissa niin vika ei ole lapsen. Siis ei lapsen pidä joutua lastenkotiin siitä että hän kohtelisi vanhempiaan huonosti. Ehkä lapsenne asui lastenkodissa tuon kurittamisen takia.

......... kirjoitti:

Lapsen kurittaminen on jo laissakin kiellettyä. Syy Poikanne lastenkodissa asumiseen on varmaan aivan muu kuin äidin vieressä nukkuminen. Koskaan ei ole lapsen vika että asuu lastenkodissa. Siis en tarkoita, että olisitte huonoja vanhempia, mutta jos lapsi asuu lastenkodissa niin vika ei ole lapsen. Siis ei lapsen pidä joutua lastenkotiin siitä että hän kohtelisi vanhempiaan huonosti. Ehkä lapsenne asui lastenkodissa tuon kurittamisen takia.

Lue lisää

tuo edellämainittu on selevä provo,kukaan normaali aikuinen ei tolleen ajattele

JM. kirjoitti:

tuo edellämainittu on selevä provo,kukaan normaali aikuinen ei tolleen ajattele

Yksinäisyys parisuhteessa on varmaan aika yleistä. Itse koin sitä yli 10 vuotta. Mies joi, vetäytyi omaan maailmaansa, itse katkeroiduin, lihoin, en viihtynyt itsenikään kanssa. Surin myös sitä, että mieheni oli yksinäinen.

Nyt elän yksin enkä ole yksinäinen. En seurustele paljon ystävien kanssa, olen paljon yksikseni, mutta viihdyn näin. Ei tarvitse kärsiä pahaa mieltä riitelystä, salajuopottelusta, juopon sottaamisesta ja muusta kauheasta mitä sellaiseen elämään liittyy.

Oudosti tämä viestiketju onkin muuttunut solvaamiseksi asiallisen keskustelun sijaan.

mitä teen? kirjoitti:

Yksinäisyyttä on myös se kun vaimo juo eikä itse jaksa katsella sitä. Jos haluaisi niin seuraa saisi, muttakun vaimon juominen vie fiilikset mihinkään kanssakäymiseen. Pullojen piilottelua ja salajuomista päivittäin
Eroa ei voi ottaa kun akka ei suostu lähtemään, enkä minä voi viedä lapsia pois kotoaan (koulu yms kaverit lähellä). Lisäksi tiedän että jos vaimo jäisi yksi isoon omakotitaloommee niin se ei siellä pärjäisi.
Mitä tehdä. Lapsiani en juopon kanssa jätä, ainakaan vielä, ennenkuin ovat vanhempia. lapsia en voi viedä pois. eikä vaimo suostu lähtemään vaikka olen pyytänyt!
täällähän sitten ollaan yksin isossa talossa eikä ouhuta toisillemme

Lue lisää

Ota ihmeessä heti yhteyttä vaikka sosiaalitoimistoon ja lastenvalvojaan. Hoitoa voi yrittää terveyskeskuksessa. Vaimosi tarvitsee tietysti apua, mutta juopot harvoin raitistuvat. Sinulla ja lapsilla on oikeus ihmisarvoiseen elämään. Teet lapsillekin karhunpalveluksen sallimalla nykymenon jatkua.

mitä teen? kirjoitti:

Yksinäisyyttä on myös se kun vaimo juo eikä itse jaksa katsella sitä. Jos haluaisi niin seuraa saisi, muttakun vaimon juominen vie fiilikset mihinkään kanssakäymiseen. Pullojen piilottelua ja salajuomista päivittäin
Eroa ei voi ottaa kun akka ei suostu lähtemään, enkä minä voi viedä lapsia pois kotoaan (koulu yms kaverit lähellä). Lisäksi tiedän että jos vaimo jäisi yksi isoon omakotitaloommee niin se ei siellä pärjäisi.
Mitä tehdä. Lapsiani en juopon kanssa jätä, ainakaan vielä, ennenkuin ovat vanhempia. lapsia en voi viedä pois. eikä vaimo suostu lähtemään vaikka olen pyytänyt!
täällähän sitten ollaan yksin isossa talossa eikä ouhuta toisillemme

Lue lisää

Nyt on pysähtymisen paikka ja ota härkää sarvista kiinni! Nykyisellä elämänmenolla palat loppuun alta aikayksikön. On selvää, että vaimosi tarvitsee apua ja sinun tehtävänäsi on hakea sitä eli tunne vastuusi. Eron miettiminen tai vieraat naiset eivät nyt ole se pääpointti, vaan ota lähtökohdaksi se kaikkein arvokkain: lapsenne tarvitsevat teitä molempia sekä isää että äitiä. En tiedä onko vaimosi pystynyt tunnustamaan, että kärsii vakavasta alkoholiongelmasta ja tarvitsee apua/hoitoa? Alkoholista toipuminen voi kestää eli retkahduksia saattaa tulla ja yleensä tuleekin, mutta uskon vakaasti, että mikäli todella sitä haluaa, pystyy sen lopettamaan. Olen tässä lueskellut, että juoppo ei parane, mutta sulje sinä silmäsi niiltä kirjoituksilta. Juoppo nimittäin voi todellakin parantua. Lohduttaako sinua, jos kerron, että olen itse ollut vaimosi osassa ja selvinnyt alkoholiongelmasta voittajana. Voimia sinulle!

JM. kirjoitti:

tuo edellämainittu on selevä provo,kukaan normaali aikuinen ei tolleen ajattele

pitäisi ajatella, kun asia onjuuri noin kun kirjoitin, et lapsi ei joudu omaa syytään lastenkotiin. ja kurittaminenhan on laissa kielletty. Esim Savon Sanomissa oli juttu, että vanhemmat oli tuomittu sakkoon kmun olivat syöttäneet lapselleen pippuria koska hän oli kiroillut... eli pahoinpitelyä tuokin.

mitä teen? kirjoitti:

Yksinäisyyttä on myös se kun vaimo juo eikä itse jaksa katsella sitä. Jos haluaisi niin seuraa saisi, muttakun vaimon juominen vie fiilikset mihinkään kanssakäymiseen. Pullojen piilottelua ja salajuomista päivittäin
Eroa ei voi ottaa kun akka ei suostu lähtemään, enkä minä voi viedä lapsia pois kotoaan (koulu yms kaverit lähellä). Lisäksi tiedän että jos vaimo jäisi yksi isoon omakotitaloommee niin se ei siellä pärjäisi.
Mitä tehdä. Lapsiani en juopon kanssa jätä, ainakaan vielä, ennenkuin ovat vanhempia. lapsia en voi viedä pois. eikä vaimo suostu lähtemään vaikka olen pyytänyt!
täällähän sitten ollaan yksin isossa talossa eikä ouhuta toisillemme

Lue lisää

Yleensä erossa sille jolle jää lapset saa myös jäädä asumaan asuntoon, jos asunto nyt ei ole yksin toisen nimissä ja siitä on avioehto. Kyllä juoppo vaimosi lähtee käräjäoikeuden päätöksellä ulos sieltä asunnosta, jos ei muuta niin poliisin ja voudin avustamana. Niin että tuo on kyllä aivan turhaa selittelyä ja aivan selvästi uusavuottmuutta ja saamattomuutta. Ole mies ja nosta housusi.

Tuolla on kivoja viestejä , kun tytöt haaveilee häistä ja ikuisesta ihanasta liitosta.
Olen aina antanut häälahjaksi lahjakortin asianajotoimistoon.

sitä suhdetta ihmiset ajoissa. Turhaa se on vuosien päästä lähteä haikailemaan. Toki on puolisoita joiden kanssa mistään ei vaan tule mitään. Mutta löytyy niitäkin joilla on se järki päässä. Itsellä oli mies joka hallitsi ja se vaan voimistui vuosien saatossa, meni niin pitkälle et olin kaikessa huono ja missään en voinut kulkea, olin siis yksin lasten kanssa. Hän meni menojaan ja hänen mukaansa meillä ei ongelmia ollut. Mietin vuosia miten tuosta pääsen pois ja jostain sain siihen voimaa. Nyt toisessa liitossa on ollut ihan toinen meininki, ollaan paljon yhdessä ja joskus erikseenkin kuitenkin. Puhutaan ja ruoditaan liittoamme ja elämää....silti meillekin tuli vaihe jossa jämähdettiin tilaan "kumpikin tahollaan omissa tekemisissään".....loppui seksi ja riidat alkoivat. Puoli vuotta tätä kesti ja sit paloi pinna multa ja vaadin suhteemme tilintekoon. Kumpikin myönsi omat virheensä, punnittiin tunteet ja miksi näin on käynyt, mitä halutaan ja miten..... Kumpainenkin halusi korjata virheitään ja koska rakkautta tuntuu olevan niin myös yritystä on. Nyt on kaikki taas palannut, ilo ja yhteiset haaveet, mutta eivät ne pysy jos ei niiden eteen tee mitään. On hoidettava hyvääkin suhdetta, on tehtävä toisen eteen asioita ja vaadittava jotain myös siltä toiselta. Sammuttakaan telkut ja tietokoneet hetkeksi, lukitkaa ovet viikonlopuksi tai vapaapäiväksi ja nostakaa kissa pöydälle. Suhde vaatii paljon ja hoidettuna se antaa paljon.
Myös toivottomat suhteet saavat ehkä yhteistä voimaa lähteä erilleen ja ymmärtää miksi näin on käynyt.
Hyvää kevättä kaikille toivottomille!!!!!!

Tunnustan että itsekkin olen ollut aikoinaan kylmä ja tunteeton!
Meillä ainaki emännän kanssa yhdessä oltiin n5 vuotta. Niin ei se enään tuntunut juurikaan miltään. Se oli sitä ns peruskauraa. Emäntä istui toisella sohvalla ja minä toisella. Välillä saatoimme kysyä toiselta päivän tapahtumia. Mutta ei juuri sen kummempaa.
Itse olin kuulemma syyllinen kaikkeen kun en enään puhunut ja antanut hellyyttä.
Olin kuulemma muuttunut hyvin kylmäksi ja etäiseksi.
Mikä on kyllä totta. Vetäydyin omaan pieneen maailmaani. Missä oli vain Omat ajatukset ja musiikki.
Ja eikä tietysti puolen vuoden työttömyys ja se että ei ollut ystäviä nii ainakaan parantanut asiaa.
Ulos vaivauduin emännän kanssa vain kun oli pakko.
Tottakai rakastin / rakastan häntä. Mutta omallatavallani. Ei mun mielestä sunhteessa tarvi "vauvanteko puuhia" harrastaa koko ajan tai kaupassa kulkea käsikädessä tai muuta vastaavaa. Tottahan se on että ihminen tarvii huomiota ja hellyyttä. Mutta ei sitä jaksa koko aikaa olla julistamassa kuinka rakastaa toista!
On maailmassa muutaki ku se toinen ihminen!
Ihminen kaipaa vaihtelua.

Anteeksi ja Kiitos!

Entä jos...
vaimo on hyvin vaativa ja valittaa kaikesta, eikä kiitä tai kehu mistään. Ei ole mihinkään tyytyväinen seksissä ja sanoo asiat loukkaavasti. Sanoo, että taas meni pilalle ja lopetetaan, jos mies tekee jotain, mikä ei menekään "oikein" tai ei tunnu hyvältä. Vaimo ei kuitenkaan itse kerro (tai osaa kertoa) mitä pitäisi tehdä. Vaimo ei ole koskaan saanut itse orgasmia, eikä ole harrastanut itsetyydytystä. Vaimon mielestä seksi on miehen puolelta hyväksikäyttöä ja hän tuntisi itsensä huoraksi, jos suostuisi seksiin miehen mieliksi... Vaimon mielestä seksi ei ole tärkeätä.

Se vetää miehen hiljaiseksi, turhautuneeksi, etäiseksi ja kylmäksi. Mies ei voi tarpeilleen mitään eikä itsetyydytys aina riitä eikä sitä halua kotona vessassa harrastaa. Se vie hänet helposti harrastamaan irtosuhteita... Rahallakin saa ymmärrystä ja läheisyyttä... Se kaikki (raha & aika) on pois vaimolta...

Olen jo useamman vuoden ollut tyytymätön nykyiseen parisuhteeseen ja vaikka ongelmista on puhuttu niin muutosta ei ole tapahtunut.
Olen jo pari vuotta nukkunut eri huoneessa miehen erittäin äänekkään kuorsaamisen vuoksi. Olen aina välillä kömpinyt yhteiseen vuoteeseen mutta nukkumisesta ei yhdessä tule mitään; mies kuorsaa ja kovaa, lisäksi "pyörii" herkästi unissaan ja olenpa joskus saanut osumaa kädestäkin kun hän huiskii käsillään. Olen joskus kokeillut korvatulppia ja ne kyllä auttoivat saamaan unen päästä kiinni mutta korvat tulevat ainakin minulla kipeiksi ja tuota huitomista/kääntyilemistä ne eivät estä. Apteekin kuorsauslääkkeitäkin on kokeiltu mutta aika laihoin tuloksin ja lääkäriin mies ei ole saanut mennyksi tästä vaivasta.
Niinpä on vain sitten ajauduttu nukkumaan eri huoneissa ja se taas on aiheuttanut sen että seksiä on todella harvoin (viimeksi pari kuukautta sitten) ja muutenkin ollaan ajauduttu aika kauas toisistamme, niin henkisesti kuin fyysisesti.
Teemme molemmat vuorotyötä ja viikonloppuisin olisi ainoa mahdollisuus viettää yhteistä aikaa mutta yleensä mies on keksinyt menoa kavereittensa kanssa tai jotain auton rassausta. Kotona ollessaan hän istuu tietokoneella tai tuijottaa televisiota.
Olen havahtunut huomaamaan että tunnen olevani tässä suhteessa yksin ja se tunne on jotenkin pahempi kuin se että olen esim. yksin kotona. Minulla on kumppani mutta hän saa tuntemaan minut enemmän yksinäiseksi kuin silloin kun ihan konkreettisesti olen yksin.
Olen muutaman kerran puhunut tästä miehelle ja hän onkin huomioinut minua sen jälkeen jotenkin mutta aina tilanne palautuu samoihin kaavoihin. Ja tuntuu kurjalta että minun pitää "pyytää" häntä viettämään yhteistä aikaa tai että hän olisi joskus minun seurassani. Muuten niin ei tapahdu.
Olen miettinyt eroamistakin mutta rakastan häntä kuitenkin ja jaksan vielä toivoa parempia aikoja, mitä ei koskaan ehkä hänen kanssaan tule.
Jos toisesta välittää niin eikö silloin halua viettää aikaa hänen kanssaan, tehdä pieniä palveluksia esim. kun toinen on töissä, on sillä aikaa siivonnut tai tehnyt yllättäen ruokaa tai muuta arkista kotihommaa?
En nyt tarkoita että koko ajan pitäisi olla kylki kyljessä kun vain on mahdollista mutta sen verran kuitenkin että toinen tuntee itsensä rakastetuksi ja arvostetuksi.
En tiedä toivonko ihan mahdottomia mutta haluaisin mieheltä osallistumista arjen pyöritämiseen ja yhteistä ajan viettoa leppoisasti ja sitä että hän olisi kiinnostunut minusta ja asioistani miten minulla menee jne. Nyt tunnen olevani kuin kämppis tai jokin vanha huonekalu, jota ei huomioida mutta jonka pitää olla kuitenkin paikallaan koska kuuluu kalustoon.
Se sentään lohduttaa että en ole tämän ongelman kanssa yksin mutta kuluttavaa tämä on kun alati miettii että mikä minussa oikein on vikana kun en kiinnosta.
Onni ettei ole lapsia jotka tästä varmasti kärsisivät.

Silloin kun vielä seurustelin ja olin täysin rakastunnut naiseeni, niin erityisen pahalta tuntui se kun kumppanilla ei ollut haluja,siitä huolimatta piti käydä jakamassa itseään jopa minun duunikavereille.

Seksiä kyseinen nainen halusi kerran kuukaudessa tai kahdessa,pettämässä jos se kävi niin silloin tauko oli pidempi,jos hän halusi niin suurin piirtein raiskasi minut mutta lähest ulkoon aina sama asento/mikään ei olisi saannut muuttua.

Tämän naisen jälkeen onkin mennyt yli kymmenen vuotta ja en vieläkään ole pystynnyt yhdenkään naisen kanssa seurustelemaan.ps. meinasin unohtaa mainita, että tuon ja muun lisäksi oli erittäin väkivaltainen.

ditta kirjoitti:

Olen jo useamman vuoden ollut tyytymätön nykyiseen parisuhteeseen ja vaikka ongelmista on puhuttu niin muutosta ei ole tapahtunut.
Olen jo pari vuotta nukkunut eri huoneessa miehen erittäin äänekkään kuorsaamisen vuoksi. Olen aina välillä kömpinyt yhteiseen vuoteeseen mutta nukkumisesta ei yhdessä tule mitään; mies kuorsaa ja kovaa, lisäksi "pyörii" herkästi unissaan ja olenpa joskus saanut osumaa kädestäkin kun hän huiskii käsillään. Olen joskus kokeillut korvatulppia ja ne kyllä auttoivat saamaan unen päästä kiinni mutta korvat tulevat ainakin minulla kipeiksi ja tuota huitomista/kääntyilemistä ne eivät estä. Apteekin kuorsauslääkkeitäkin on kokeiltu mutta aika laihoin tuloksin ja lääkäriin mies ei ole saanut mennyksi tästä vaivasta.
Niinpä on vain sitten ajauduttu nukkumaan eri huoneissa ja se taas on aiheuttanut sen että seksiä on todella harvoin (viimeksi pari kuukautta sitten) ja muutenkin ollaan ajauduttu aika kauas toisistamme, niin henkisesti kuin fyysisesti.
Teemme molemmat vuorotyötä ja viikonloppuisin olisi ainoa mahdollisuus viettää yhteistä aikaa mutta yleensä mies on keksinyt menoa kavereittensa kanssa tai jotain auton rassausta. Kotona ollessaan hän istuu tietokoneella tai tuijottaa televisiota.
Olen havahtunut huomaamaan että tunnen olevani tässä suhteessa yksin ja se tunne on jotenkin pahempi kuin se että olen esim. yksin kotona. Minulla on kumppani mutta hän saa tuntemaan minut enemmän yksinäiseksi kuin silloin kun ihan konkreettisesti olen yksin.
Olen muutaman kerran puhunut tästä miehelle ja hän onkin huomioinut minua sen jälkeen jotenkin mutta aina tilanne palautuu samoihin kaavoihin. Ja tuntuu kurjalta että minun pitää "pyytää" häntä viettämään yhteistä aikaa tai että hän olisi joskus minun seurassani. Muuten niin ei tapahdu.
Olen miettinyt eroamistakin mutta rakastan häntä kuitenkin ja jaksan vielä toivoa parempia aikoja, mitä ei koskaan ehkä hänen kanssaan tule.
Jos toisesta välittää niin eikö silloin halua viettää aikaa hänen kanssaan, tehdä pieniä palveluksia esim. kun toinen on töissä, on sillä aikaa siivonnut tai tehnyt yllättäen ruokaa tai muuta arkista kotihommaa?
En nyt tarkoita että koko ajan pitäisi olla kylki kyljessä kun vain on mahdollista mutta sen verran kuitenkin että toinen tuntee itsensä rakastetuksi ja arvostetuksi.
En tiedä toivonko ihan mahdottomia mutta haluaisin mieheltä osallistumista arjen pyöritämiseen ja yhteistä ajan viettoa leppoisasti ja sitä että hän olisi kiinnostunut minusta ja asioistani miten minulla menee jne. Nyt tunnen olevani kuin kämppis tai jokin vanha huonekalu, jota ei huomioida mutta jonka pitää olla kuitenkin paikallaan koska kuuluu kalustoon.
Se sentään lohduttaa että en ole tämän ongelman kanssa yksin mutta kuluttavaa tämä on kun alati miettii että mikä minussa oikein on vikana kun en kiinnosta.
Onni ettei ole lapsia jotka tästä varmasti kärsisivät.

Lue lisää

Kirjoitin tuossa hetki sitten, mutta sinä osasit kuvailla noita samoja tunteita paljon paremmin.

olöå kirjoitti:

Silloin kun vielä seurustelin ja olin täysin rakastunnut naiseeni, niin erityisen pahalta tuntui se kun kumppanilla ei ollut haluja,siitä huolimatta piti käydä jakamassa itseään jopa minun duunikavereille.

Seksiä kyseinen nainen halusi kerran kuukaudessa tai kahdessa,pettämässä jos se kävi niin silloin tauko oli pidempi,jos hän halusi niin suurin piirtein raiskasi minut mutta lähest ulkoon aina sama asento/mikään ei olisi saannut muuttua.

Tämän naisen jälkeen onkin mennyt yli kymmenen vuotta ja en vieläkään ole pystynnyt yhdenkään naisen kanssa seurustelemaan.ps. meinasin unohtaa mainita, että tuon ja muun lisäksi oli erittäin väkivaltainen.

Lue lisää

Minulla on kolmas pitkä parisuhde. Olen mielestäni oppinut parisuhde käyttäytymisen? Olen silti yksinäinen ja miksi. Olen ehkä oppinut kovan kasvun kautta vastauksen. Kuinka opin huomioimaan toisen
tunnearvomaailman. Mielestäni se valtava yksinäisyys minkä olen jättänyt suhteissani toiselle niin olen
kai itsekkin ansainnut sen. Onkose kuitenkaan oikein.

Mieleni on tällähetkelläkin että sydämmeni itkee. Olen aina oman käsityksen mukaan yrittänyt perheeni
parasta ja samalla joutunut paljon urheilemaan jaksaakseni. Palkinto on yksinäisyys.

Tiedän onneksi elämää kuinka se vie meitä tahdomme tai emme niin epäonnistumisia tarvitaan.
Näin käy varmasti taas. Tiedän kuitenkin että olen arvokas ihminen.

Luehan kirjoitti:

Minulla on kolmas pitkä parisuhde. Olen mielestäni oppinut parisuhde käyttäytymisen? Olen silti yksinäinen ja miksi. Olen ehkä oppinut kovan kasvun kautta vastauksen. Kuinka opin huomioimaan toisen
tunnearvomaailman. Mielestäni se valtava yksinäisyys minkä olen jättänyt suhteissani toiselle niin olen
kai itsekkin ansainnut sen. Onkose kuitenkaan oikein.

Mieleni on tällähetkelläkin että sydämmeni itkee. Olen aina oman käsityksen mukaan yrittänyt perheeni
parasta ja samalla joutunut paljon urheilemaan jaksaakseni. Palkinto on yksinäisyys.

Tiedän onneksi elämää kuinka se vie meitä tahdomme tai emme niin epäonnistumisia tarvitaan.
Näin käy varmasti taas. Tiedän kuitenkin että olen arvokas ihminen.

Lue lisää

Arvomailma jos on sekaisin niin aina se toinen kumppani kärsii,pitäisi monessa suhteessa unohtaa se mitä muut ajettelee ja sen sijaan keskittyä omaan ja kumppanin hyvään oloon ja vasta sitten ottaa huomioon muut,

Luehan kirjoitti:

Minulla on kolmas pitkä parisuhde. Olen mielestäni oppinut parisuhde käyttäytymisen? Olen silti yksinäinen ja miksi. Olen ehkä oppinut kovan kasvun kautta vastauksen. Kuinka opin huomioimaan toisen
tunnearvomaailman. Mielestäni se valtava yksinäisyys minkä olen jättänyt suhteissani toiselle niin olen
kai itsekkin ansainnut sen. Onkose kuitenkaan oikein.

Mieleni on tällähetkelläkin että sydämmeni itkee. Olen aina oman käsityksen mukaan yrittänyt perheeni
parasta ja samalla joutunut paljon urheilemaan jaksaakseni. Palkinto on yksinäisyys.

Tiedän onneksi elämää kuinka se vie meitä tahdomme tai emme niin epäonnistumisia tarvitaan.
Näin käy varmasti taas. Tiedän kuitenkin että olen arvokas ihminen.

Lue lisää

kuinkas pitkiä nämä suhteet on ollut?jotenkin sinun teksti tuntui tutulle.

Miks niin pitkään jos olette väkisn kimpassa,kyllä ne lapset tajuu muutenkin että vanhemmat teeskentelee vain niiden takia ja samalla siirätte vääristyneen parisuhdemallin eteenpäin.

..muutama vuosi, niin molemmat lapse maailmalla.. about kymmeneen vuoteen ei ole parisuhteesta ollut tietoa, vaikka juridisesti aviossa ollaan..

olöå Tuntui kivalta kun joku tunnistaa ehkä. Kuinka pitkiä suhteeni ovat ja olleet. Nykyisessä suhteessa
kahdeksastoista vuosi menossa, edellinen kymmenen vuotta josta minulla on yksilapsi ja ensimmäinen kesti
viisitoista vuotta. Olen sitämieltä etten ole turha jätkä!

Luehan kirjoitti:

olöå Tuntui kivalta kun joku tunnistaa ehkä. Kuinka pitkiä suhteeni ovat ja olleet. Nykyisessä suhteessa
kahdeksastoista vuosi menossa, edellinen kymmenen vuotta josta minulla on yksilapsi ja ensimmäinen kesti
viisitoista vuotta. Olen sitämieltä etten ole turha jätkä!

Lue lisää

Täällä taas minä olen ollut yksinäinen 25 vuotta avioliitossa. Mies katsoo telkkua toisessa huoneessa, minä olkkarissa. Lomalla ei olla oltu koskaan, en edes elokuviin häntä saa mukaan. Lapset on jo maailmalla. Eroaisin, jos olisi rahaa ja työtä, mutta olen taloudellisesti riippuvainen hänestä.

Työtön paska kirjoitti:

Täällä taas minä olen ollut yksinäinen 25 vuotta avioliitossa. Mies katsoo telkkua toisessa huoneessa, minä olkkarissa. Lomalla ei olla oltu koskaan, en edes elokuviin häntä saa mukaan. Lapset on jo maailmalla. Eroaisin, jos olisi rahaa ja työtä, mutta olen taloudellisesti riippuvainen hänestä.

Lue lisää

Alkoi 26 vuosi saman ukon kanssa. Kaikin puolin kiltti, hyvä ja ahkera. Ainoa vika ettei meillä ole lasten ka laskujen lisäksi mitään muuta. Nyt kun lapset alkavat kaikki muuttaa omilleen, ei ole enää lapsiakaan. Arjen harmaus on vähitrellen tappanut kaikki suuret tunteet ja toiveet. Tuntuu siltä kuin tässä sitä nyt vaan kökötetään ja katkeroidutaan eläkeikää odottaessa.

Yksinäisyys suhteessa on ajannut minut harrastamaan ja vietänkin vapaa-aikani hyvin aktiivisissa harrastuksissa, mutta ne tuppaavat osumaan kaikki arki-illoille. Viikonloppuina iskee se synkkä hiljaisuus ja apattinen suhteemme nenän eteen kuin märkä rätti. Vihaan nykyisin viikonloppuja.

Eroa olen pyöritellyt ainakin puolet vuosista mielessäni, mutta mutta... 'kunnes kuolema erottaa' tuntuu minusta melkeinpä mahdottomalta rikkoa, eikä se vaihtamalla parane.

Minä Miranda kirjoitti:

Alkoi 26 vuosi saman ukon kanssa. Kaikin puolin kiltti, hyvä ja ahkera. Ainoa vika ettei meillä ole lasten ka laskujen lisäksi mitään muuta. Nyt kun lapset alkavat kaikki muuttaa omilleen, ei ole enää lapsiakaan. Arjen harmaus on vähitrellen tappanut kaikki suuret tunteet ja toiveet. Tuntuu siltä kuin tässä sitä nyt vaan kökötetään ja katkeroidutaan eläkeikää odottaessa.

Yksinäisyys suhteessa on ajannut minut harrastamaan ja vietänkin vapaa-aikani hyvin aktiivisissa harrastuksissa, mutta ne tuppaavat osumaan kaikki arki-illoille. Viikonloppuina iskee se synkkä hiljaisuus ja apattinen suhteemme nenän eteen kuin märkä rätti. Vihaan nykyisin viikonloppuja.

Eroa olen pyöritellyt ainakin puolet vuosista mielessäni, mutta mutta... 'kunnes kuolema erottaa' tuntuu minusta melkeinpä mahdottomalta rikkoa, eikä se vaihtamalla parane.

Lue lisää

Tule tänne, laitetaan yksinäisyydet yhteen. Vaimo netissä "ystävien" kans, käy ulkomailla yms. Ahdistaa. Pitäis kai avautua , en tiedä...

Työtön paska kirjoitti:

Täällä taas minä olen ollut yksinäinen 25 vuotta avioliitossa. Mies katsoo telkkua toisessa huoneessa, minä olkkarissa. Lomalla ei olla oltu koskaan, en edes elokuviin häntä saa mukaan. Lapset on jo maailmalla. Eroaisin, jos olisi rahaa ja työtä, mutta olen taloudellisesti riippuvainen hänestä.

Lue lisää

Ei tuntuisi tuokaan kovin houkuttelevalta,minä tunnen itseni kuin olisin" avioliiton vanki".
Jos olisin arvannut olisin ollut varovaisempi kun harkitsin avioliittoa mutta turhahan se on olla jälkiviisas.
Tsemppiä Sinulle ystäväni että olet jaksanut kuitenkin pysyä maltillisena.

ihan sama ongelma, täysin samanlainen. Tosin oon mies. Mitä tässä tilanteessa voi tehdä?

Toiset ei vaan osaa sanoa sitä pahaa oloaan ja alkaa tuntua ihminen pikkuhiljaa sisältäpäin aikasta pieneltä ja onnettomalta.

Tympääntynyt kirjoitti:

Toiset ei vaan osaa sanoa sitä pahaa oloaan ja alkaa tuntua ihminen pikkuhiljaa sisältäpäin aikasta pieneltä ja onnettomalta.

Ei se aina auta vaikka kuinka osaisi sanoa; itseasiassa on todella turhauttavaa jatkuvasti toistaa omaa pahaaoloaan jos siihen ei mitenkään reagoida.

ei niin kiireesti luoteta, ja suin päin juosta yhteen, vaan katsellaan, tutustutaan ja vähän koitellaankin
seurustelukaveria ihan omilla metkuillakin,
näin monesti oli ennen, ja luulen, että nykyaikana se toisi esille molempien yhteistä kestävyyttä,
nykyisin itketään ja marmatetaan kumppania epäsopivuudesta, kun tunnetaan kumppanuuden häviävän
jo heti alkuun,
tajutaan se, jos kumppani alussakin käy treeneissä se käy niissä edelleenkin, jos kumppani on vaikka
epäsiisti, se ei muutu siistimmäksi enää, siis kaikki on hyvä ottaa huomioon ennen kuin retkahtaa
moiseen, kun ensi ihastus häviää huomaa vasta silloin, kuinka paljon pitää toisesta ja kestää toista,
menkää itseenne, eiköhän juttu ole ollut alun perinkin keponen vai onko nykyisin kauhea pelko, ettei
kumppania saakkaan itselleen, jos alussa koittelee kumppania, mutta parempi huomata juttu ajoissa,
kuin sitten myöhemmin itkeä ja valittaa,
sitä saa mitä tilaa, sehän on näin

hupsistupsis kirjoitti:

ei niin kiireesti luoteta, ja suin päin juosta yhteen, vaan katsellaan, tutustutaan ja vähän koitellaankin
seurustelukaveria ihan omilla metkuillakin,
näin monesti oli ennen, ja luulen, että nykyaikana se toisi esille molempien yhteistä kestävyyttä,
nykyisin itketään ja marmatetaan kumppania epäsopivuudesta, kun tunnetaan kumppanuuden häviävän
jo heti alkuun,
tajutaan se, jos kumppani alussakin käy treeneissä se käy niissä edelleenkin, jos kumppani on vaikka
epäsiisti, se ei muutu siistimmäksi enää, siis kaikki on hyvä ottaa huomioon ennen kuin retkahtaa
moiseen, kun ensi ihastus häviää huomaa vasta silloin, kuinka paljon pitää toisesta ja kestää toista,
menkää itseenne, eiköhän juttu ole ollut alun perinkin keponen vai onko nykyisin kauhea pelko, ettei
kumppania saakkaan itselleen, jos alussa koittelee kumppania, mutta parempi huomata juttu ajoissa,
kuin sitten myöhemmin itkeä ja valittaa,
sitä saa mitä tilaa, sehän on näin

Lue lisää

Ihmiset juoksee suhteeseen. Mä oppisin tuntemaan mun mieheni parhaiten kavereina(riideltiin paljon ennen suhdetta, kun en halunnut häntä :) ) ja ehkä vertailemalla muihinkin miehiin. Haluaa halata mua ja viihtyy kotona parhaiten :)

No voi helvetti! Jättäkää ne ihmiset rauhaan! Miksi kiusaatte niitä jos parisuhde ei kelpaa!! Voi vittu! Ette tiedä yksinäisyydestä mitään.....