Olen nuori nainen, jota kiinnostaa munasolun luovutus. En ole vielä tehnyt päätöstä, enkä tiedä edes sovellunko koko luovutus systeemiin... Haluaisin vielä kysellä kokemuksia asiasta ja kypsytellä ajatusta. Eli kokemuksia tänne, kiitos :)
Haluaisin kuulla sekä luovuttajien, että vastaanottajien kokemuksia hoidoista. Tiedän, että hoidot voivat olla rankkoja ja kivuliaita, se ei minua pelota. Uskon myös, että asiaa en tulisi katumaan. Lähinnä haluaisin tietää onko luovuttajien mahdolliset myöhemmät raskaudet menneet sitten ihan hyvin? Jostain sain tietoa, että suositellaan luovuttamista vasta kun oma lapsiluku on täynnä? Olen eronnut, joten lapsia en uskalla toivoa vielä moneen vuoteen, kun ei ole parisuhdettakaan. Saako luovuttaja tietää onko luovuttamastaan munasolusta lähtenyt raskaus alulle ja mahdollisesti syntynyt lapsi? Entä onko luovuttajat kertoneet läheisille luovutuksesta? Mietin miten mahdollinen tuleva miesystävä mahtaisi tähän suhtautua. Tavallaan se ei olisi hänen asia, mutta entä jos saisi sitten yhteisiä lapsia... Olen ehdottomasti sillä kannalla, että lapsella on oikeus tietää alkuperänsä... Joten olisi kai järkevää kertoa sitten kumppanille ja mahdollisille lapsille, että meidän oven taakse saattaa ilmestyä joskus tyttö tai poika, jolla on minun geenejäni.
Entä millaista on äideillä(miksei isilläkin), jotka ovat saaneet lapsensa luovutetun munasolun avulla? Aiotteko kertoa lapselle, että olette saaneet hieman apua hänen saamiseen ja että lapsessa on myös jonkun muun geenejä?
Pahoittelen, jos olen kirjoittanut jonkun asian tökerösti. Minulla olisi halua auttaa, mutta haluan myös tietää mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon. :)
Tässäpä näitä kysymyksiä ja pohdiskelun aiheita muutama, lisää tulee varmasti myöhemmin. :)
Munasolun luovutus??
9
1680
Vastaukset
- ******
Onko sinulla siis omia lapsia? Yleensä suositellaan että luovuttajalla olisi jo omia lapsia ja olisi kokenut äitiyden. Itse olin aikomuksessa luovuttaa munasoluja raskauteni jälkeen, mutta mieli muuttui oman lapsen saamisen jälkeen. Luonne on myös melko periytyvä ja tunnen ymmärtäväni lastani paremmin kuin sellainen joka ei ole hänen biologinen vanhempansa. Myös juttelut munasolun vastaanottajien kanssa saivat toisiin aatoksiin. Lahjamunasolu on monilla viimeinen vaihtoehto ja kaikki eivät ole siihen valmiita vaikka jonoon menevät. Klinikka ei voi kuitenkaan kieltää heiltä tätä vaihtoehtoa. Ne psykologin juttelut nyt selvittää kuka vain.
Luovuta aina klinikan kautta, älä esim. netistä löytämällesi ihmiselle.- ******
Ja vielä lisäys: senkään vuoksi en enää halua luovuttaa, että asia saattaisi vaikuttaa omaan lapseeni. Ja omaan perheeseeni.
- elinaj
ehdottomasti mene luovuttamaan! täällä paljon ihmisiä jotka odottaa sitä oikeaa luovuttajaa (minä yksi niistä) kun koko ajan on luovuttajista pula!!!
- Lehmänkielo
pitäisi nähdä se vaiva, että luovuttaa munasoluja vieraalle? En hyväksy lapsettomuushoitoja, ainakaan en hyväksy koeputkihedelmöityksiä/keinosiemennyksiä vierailla sukusoluilla. Lapsensaaminen ei ole mikään ihmisoikeus.
- Aijan
Lehmänkielo kirjoitti:
pitäisi nähdä se vaiva, että luovuttaa munasoluja vieraalle? En hyväksy lapsettomuushoitoja, ainakaan en hyväksy koeputkihedelmöityksiä/keinosiemennyksiä vierailla sukusoluilla. Lapsensaaminen ei ole mikään ihmisoikeus.
Uusimmassa Olivia lehdessä asiasta hyvä artikkeli. Toimittja oli päättänyt luovuttaa omia munasoluja ja kertoi mitä taphtui ja miten hän koki tapahtuman.
Jos mahdollisuus, niin osta lehti ja lue artikkeli moneen kysymykseen saat vastauksen sieltä.
- tiiiinuska
Jos olet vielä nuori, sinulla on aikaa ajatella asiaa omien lapsienkin jälkeen. Vasta silloin voit olla varma oletko sopiva luovuttamaan. Monella ajatukset vaihtuvat oman lapsen jälkeen. Ja mieti tilanne että 18 v. (katkerakin ehkä?) nuori tulee perheenne ovelle etsimään biologista äitiään. Omille lapsille jotka silloin ehkä paljon nuorempia, tilanne voi olla rankka.
Munasolun luovutuksessa on riskinsäkin. Etenkin nuorilla ja hoikilla hyperstimulaation riski iso. Yksi tuttava oli viikon sairaalassa luovutuksen seurauksena. Mieti siis tällaisetkin asiat valmiiksi.- Siiri1974
Vastaan vastaanottajana tähän. Meillä on luovutetulla munasolulla alkuunsaatettu 1½ vuotias tyttö, emmekä voisi olla onnellisempia. Olemme aina kiitollisia luovuttajalle, ja aikanaan aiomme kertoa tytölle alkuperästään, ja tukea häntä, jos hän haluaa asiaa tutkia. Se ei vähennä sitä, että minä olen tytön kantanut ja synnyttänyt, kasvattanut. Olen tytön äiti, vaikka biologinen alkuperä on muualta. Tätä asiaa minun piti aluksi miettiä tarkkaan ja harkiten, ensin ennen hoidon tekemistä, ja sitten, kun kävi ilmi, että raskaus alkoi, ja vielä kerran tytön syntymän jälkeen. Olin valmis hoitoon kyllä, mutta asia piti pureskella kyllä useaan kertaan. Se kun vaikuttaa itse arkeen tietyissä tilanteissa. Alussa piti juuri synnyttäneenä kuunnella, miten lapsi oli minun näköiseni. Ihmisillä on tapana vertailla äitiä ja isää, mutta se tuli vähän yllätyksenä, kun itse oli siinä tilanteessa. Sittemmin mietin vain, että "tietäisitpä vaan". Lisäksi en osaa aina vastata kaikkiin lääkäreiden tekemiin kysymyksiin perinnöllisistä sairauksista, vaikka luovuttajan puolelta varmistetaankin tietyt sairaudet pois.
Olen itse käynyt läpi vastaavat hoidot monta kertaa, mitä luovuttaja käy läpi. Minulle ne olivat muuten ihan ok, mutta endometrioosin takia minulla oli paljon kiinnikkeitä, ja sen takia munasolujen kerääminen oli kivulias toimenpide. Mutta siitäkin selvittiin 5 kertaa, eikä siitä mitään traumoja jäänyt. Niistä kaikista negoista ja keskenmenoista enemmän trauma jäi.
On hyvä, että mietit asiaan perin pohjin. Kukaan ei halua, että kukaan lähtee munasoluluovutukseen heppoisin perustein. Ja muistaakseni tosiaan suositellaan, että luovuttaja olisi synnyttänyt, mutta käsittääkseni se ei ole pakollista ainakaan joka paikassa. Minä tiedän luovuttajan, joka ei ole synnyttänyt.
Kirjoitan nyt vain mitä mieleen tulee ja mitä voisin kuvitella, että luovuttaja haluaisi tietää. Kirjoitan myöhemmin lisää, jos sitä tarvitaan. Ajatukset eivät oikein nyt pysy raiteilla. - Toivoa<3
Siiri1974 kirjoitti:
Vastaan vastaanottajana tähän. Meillä on luovutetulla munasolulla alkuunsaatettu 1½ vuotias tyttö, emmekä voisi olla onnellisempia. Olemme aina kiitollisia luovuttajalle, ja aikanaan aiomme kertoa tytölle alkuperästään, ja tukea häntä, jos hän haluaa asiaa tutkia. Se ei vähennä sitä, että minä olen tytön kantanut ja synnyttänyt, kasvattanut. Olen tytön äiti, vaikka biologinen alkuperä on muualta. Tätä asiaa minun piti aluksi miettiä tarkkaan ja harkiten, ensin ennen hoidon tekemistä, ja sitten, kun kävi ilmi, että raskaus alkoi, ja vielä kerran tytön syntymän jälkeen. Olin valmis hoitoon kyllä, mutta asia piti pureskella kyllä useaan kertaan. Se kun vaikuttaa itse arkeen tietyissä tilanteissa. Alussa piti juuri synnyttäneenä kuunnella, miten lapsi oli minun näköiseni. Ihmisillä on tapana vertailla äitiä ja isää, mutta se tuli vähän yllätyksenä, kun itse oli siinä tilanteessa. Sittemmin mietin vain, että "tietäisitpä vaan". Lisäksi en osaa aina vastata kaikkiin lääkäreiden tekemiin kysymyksiin perinnöllisistä sairauksista, vaikka luovuttajan puolelta varmistetaankin tietyt sairaudet pois.
Olen itse käynyt läpi vastaavat hoidot monta kertaa, mitä luovuttaja käy läpi. Minulle ne olivat muuten ihan ok, mutta endometrioosin takia minulla oli paljon kiinnikkeitä, ja sen takia munasolujen kerääminen oli kivulias toimenpide. Mutta siitäkin selvittiin 5 kertaa, eikä siitä mitään traumoja jäänyt. Niistä kaikista negoista ja keskenmenoista enemmän trauma jäi.
On hyvä, että mietit asiaan perin pohjin. Kukaan ei halua, että kukaan lähtee munasoluluovutukseen heppoisin perustein. Ja muistaakseni tosiaan suositellaan, että luovuttaja olisi synnyttänyt, mutta käsittääkseni se ei ole pakollista ainakaan joka paikassa. Minä tiedän luovuttajan, joka ei ole synnyttänyt.
Kirjoitan nyt vain mitä mieleen tulee ja mitä voisin kuvitella, että luovuttaja haluaisi tietää. Kirjoitan myöhemmin lisää, jos sitä tarvitaan. Ajatukset eivät oikein nyt pysy raiteilla.Kiitos ajatuksista ja mielipiteistä. :)
Olen siis 23-vuotias ja minulla on 1,5 vuotias poika. Ajatus pyörinyt päässä jo kuukausia. Olen läheltä seurannut lapsettomuutta, isosiskoni toistuvia keskenmenoja ja miettinyt mikä oikeus minulla oli saada lapsi niin helposti. Tiedän miten kipeä asia voi olla... Oli vaikeaa ilmoittaa omasta raskudesta, kun siskon raskaus oli juuri mennyt kesken. Joka kuukausi valuu jotain hukkaan, mikä voisi olla maailman suurimman lahjan alku jollekin toiselle. Ei tietenkään ole taetta, että munasoluistani lähtisi raskaus alulle, saati syntyisi vauva, mutta miksi en yrittäisi auttaa?
Keskustelin ystäväni kanssa ja tulin siihen tulokseen, että jos joskus mahdollinen miesystävä ei hyväksyisi munasolun luovutusta, hän ei todennäköisesti hyväksyisi muutenkaan maailmankuvaani. Pojan kannalta asiaa olen miettiä eniten. Miltä tuntuisi, jos saisi itse tietää äidin tai isän luovuttaneen sukusoluja... Miettinyt myös, että miten minun sukusoluillani alkuun lähtenyt lapsi kokisi asian. En itse ajattele näin, mutta lapset saattaisivat pohtia onko se toinen sisarus, vaikka onkin tavallaan tuntematon.
Kysyin omalta äidiltäni kauttarantaa mielipidettä ja hänen mielestään ajatus on kammottava. Hän ei itse pystyisi siihen, koska hänen muasoluillaan alkunsa saanut olisi mielestään automaattisesti hänen lapsensa. No, hän toisaalta on saanut minut melkein nelikymppisenä ja ajatukset ovat muutenkin jollain tasolla vanhanaikaisia. Oli kuitenkin mielenkiintoista tietää mitä oma äiti tällaisestä ajattelisi.
Olen myös pohtinut, millaiseen perheeseen lapsi saattaisi syntyä. Tulin siihen tulokseen, että kukaan tuskin lähtee vuosia kestäviin lapsettomuushoitoihin heppoisin perustein. Se on rankkaa kaikin mahdollisin tavoin...
Kiitos vinkistä tuohon Olivia-lehteen! Täytynee käydä ostamassa se lehti. :) Kiitos SIIRI1974 totuudenmukaisesta vastauksesta. Pistäisi miettimään, jos joku väittäisi että asiaan tottuminen oli ihan piis of keik. Ihanaa, että jonkun voisi tehdä noin onnelliseksi tavallaan niin pienellä teolla. =)
Antakaa toki lisää näkökulmia! - ylös
Toivoa<3 kirjoitti:
Kiitos ajatuksista ja mielipiteistä. :)
Olen siis 23-vuotias ja minulla on 1,5 vuotias poika. Ajatus pyörinyt päässä jo kuukausia. Olen läheltä seurannut lapsettomuutta, isosiskoni toistuvia keskenmenoja ja miettinyt mikä oikeus minulla oli saada lapsi niin helposti. Tiedän miten kipeä asia voi olla... Oli vaikeaa ilmoittaa omasta raskudesta, kun siskon raskaus oli juuri mennyt kesken. Joka kuukausi valuu jotain hukkaan, mikä voisi olla maailman suurimman lahjan alku jollekin toiselle. Ei tietenkään ole taetta, että munasoluistani lähtisi raskaus alulle, saati syntyisi vauva, mutta miksi en yrittäisi auttaa?
Keskustelin ystäväni kanssa ja tulin siihen tulokseen, että jos joskus mahdollinen miesystävä ei hyväksyisi munasolun luovutusta, hän ei todennäköisesti hyväksyisi muutenkaan maailmankuvaani. Pojan kannalta asiaa olen miettiä eniten. Miltä tuntuisi, jos saisi itse tietää äidin tai isän luovuttaneen sukusoluja... Miettinyt myös, että miten minun sukusoluillani alkuun lähtenyt lapsi kokisi asian. En itse ajattele näin, mutta lapset saattaisivat pohtia onko se toinen sisarus, vaikka onkin tavallaan tuntematon.
Kysyin omalta äidiltäni kauttarantaa mielipidettä ja hänen mielestään ajatus on kammottava. Hän ei itse pystyisi siihen, koska hänen muasoluillaan alkunsa saanut olisi mielestään automaattisesti hänen lapsensa. No, hän toisaalta on saanut minut melkein nelikymppisenä ja ajatukset ovat muutenkin jollain tasolla vanhanaikaisia. Oli kuitenkin mielenkiintoista tietää mitä oma äiti tällaisestä ajattelisi.
Olen myös pohtinut, millaiseen perheeseen lapsi saattaisi syntyä. Tulin siihen tulokseen, että kukaan tuskin lähtee vuosia kestäviin lapsettomuushoitoihin heppoisin perustein. Se on rankkaa kaikin mahdollisin tavoin...
Kiitos vinkistä tuohon Olivia-lehteen! Täytynee käydä ostamassa se lehti. :) Kiitos SIIRI1974 totuudenmukaisesta vastauksesta. Pistäisi miettimään, jos joku väittäisi että asiaan tottuminen oli ihan piis of keik. Ihanaa, että jonkun voisi tehdä noin onnelliseksi tavallaan niin pienellä teolla. =)
Antakaa toki lisää näkökulmia!Uppista
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olen päivä päivältä vain varmempi siitä että rakastan sinua
Onhan se tällä tuntemisen asteella jokseenkin outoa, mutta olen outo ja tunne on tunne. 😊921423Verovähennysten poisto syö veronkevennykset pieni- ja keskituloisilta
Kokoomuslaiset ja perussuomalaiset kansanedustajat jakavat kilvan postauksia, jossa kerrotaan miten kaikkien työssäkäyvi1841400Hei rakas mies. Olisi yksi kysymys, mielellään rehellinen vastaus edes täällä..
Mitä sinä minusta haluat?761175- 901125
- 81985
- 82971
- 39952
Kelloniemeltä harvinaisen lapsellista käytöstä valtuustossa
Olipa harvinaisen ala-arvoinen esitys kelloniemeltä valtuustossa. Alkoi Nivalaa oikein matkimalla matkimaan siteeratessa66895Satonen Kelaan, on paras mies ?
Kukaan ei ole tehnyt enemmän Kelalle asiakkaita kuin Satonen kokoomuksineen, näin ollen täyttänee paikan edellytykset v74879Korjaamo Kiesifix
Hei. Kävin viime viikolla tuolla korjaamolla, siistiä oli mutta yksi asia jäi mieleen!Joitakin jätkiä istui ja katseli/5841