RUOKA

Seuraavan tekstin ymmärtäminen on keskeistä, sillä se tarjoaa kattavan ja johdonmukaisen selityksen kokonaisuudesta. Tekstin levittäminen useisiin eri julkaisukanaviin on perusteltua, jotta sen säilyvyys voidaan varmistaa myös siinä tapauksessa, että nykyiset tai tulevat viestiketjut poistetaan. Monikanavainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että sisältö säilyy saatavilla ainakin yhdessä lähteessä. Tästä syystä tekstin huolellinen ymmärtäminen on erityisen tärkeää.

Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.


Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.


Perusajatus: moraali ilman vapautta ei ole rakkautta

Teksti osuu hyvin Gaudiya-vaišnavismin keskeiseen ajatukseen: bhakti (rakkaudellinen omistautuminen) ei voi syntyä pakosta.
Jos karman laki toimisi mekaanisesti kaavalla teko → välitön näkyvä seuraus, ihmiset toimisivat kyllä “oikein”, mutta:

motiivi olisi pelko tai hyöty, ei rakkaus

toiminta olisi reaktiivista, ei tietoista valintaa

moraali olisi ulkoista, ei sydämen muutosta

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna ei halua kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta.

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.ttaa elämäänsä.



Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.ttaa elämäänsä.


Siksi liian “alkeellinen” karmamalli olisi ristiriidassa bhaktin päämäärän kanssa.

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna EI halua kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta.


Karman viivästys pedagogisena mekanismina

Ajatus siitä, että karman seuraukset ilmenevät ensin mentaalisella tasolla, on linjassa vaišnavalaisen opetuksen kanssa:

karma ei ole vain fyysinen rangaistusjärjestelmä

se vaikuttaa cittaan (mieleen, alitajuntaan, taipumuksiin)

seuraukset voivat ilmetä levottomuutena, ahdistuksena, harhaanajona tai kärsimyksenä myöhemmin.

Tämä viive luo tilan tietoisuudelle:

ihminen voi pysähtyä

reflektoida tekojaan

katua (anartha-nivritti)

ja muuttaa suuntaansa ennen raskaampia seurauksia

Karma toimii siis enemmän kasvattajana kuin tuomarina.




Vapaa tahto ja vastuu

Gaudiya-vaišnavismissa vapaa tahto on todellinen.


Juuri siksi:

välitön rangaistus tekisi vapaasta tahdosta näennäisen

viivästetty karma säilyttää vastuun ilman pakkoa

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.

Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.


Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.ttaa elämäänsä.



Ero karman ja bhaktin välillä

Tärkeä implisiittinen pointti tekstissä on tämä:

karma-järjestelmä toimii oikeudenmukaisuuden tasolla

bhakti ylittää sen kokonaan



Kun ihminen toimii rakkaudesta Krishnaan:

Anonyymi00005 kirjoitti:

Seuraavan tekstin ymmärtäminen on keskeistä, sillä se tarjoaa kattavan ja johdonmukaisen selityksen kokonaisuudesta. Tekstin levittäminen useisiin eri julkaisukanaviin on perusteltua, jotta sen säilyvyys voidaan varmistaa myös siinä tapauksessa, että nykyiset tai tulevat viestiketjut poistetaan. Monikanavainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että sisältö säilyy saatavilla ainakin yhdessä lähteessä. Tästä syystä tekstin huolellinen ymmärtäminen on erityisen tärkeää.

Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.


Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.


Perusajatus: moraali ilman vapautta ei ole rakkautta

Teksti osuu hyvin Gaudiya-vaišnavismin keskeiseen ajatukseen: bhakti (rakkaudellinen omistautuminen) ei voi syntyä pakosta.
Jos karman laki toimisi mekaanisesti kaavalla teko → välitön näkyvä seuraus, ihmiset toimisivat kyllä “oikein”, mutta:

motiivi olisi pelko tai hyöty, ei rakkaus

toiminta olisi reaktiivista, ei tietoista valintaa

moraali olisi ulkoista, ei sydämen muutosta

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna ei halua kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta.

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.ttaa elämäänsä.



Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.ttaa elämäänsä.


Siksi liian “alkeellinen” karmamalli olisi ristiriidassa bhaktin päämäärän kanssa.

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna EI halua kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta.


Karman viivästys pedagogisena mekanismina

Ajatus siitä, että karman seuraukset ilmenevät ensin mentaalisella tasolla, on linjassa vaišnavalaisen opetuksen kanssa:

karma ei ole vain fyysinen rangaistusjärjestelmä

se vaikuttaa cittaan (mieleen, alitajuntaan, taipumuksiin)

seuraukset voivat ilmetä levottomuutena, ahdistuksena, harhaanajona tai kärsimyksenä myöhemmin.

Tämä viive luo tilan tietoisuudelle:

ihminen voi pysähtyä

reflektoida tekojaan

katua (anartha-nivritti)

ja muuttaa suuntaansa ennen raskaampia seurauksia

Karma toimii siis enemmän kasvattajana kuin tuomarina.




Vapaa tahto ja vastuu

Gaudiya-vaišnavismissa vapaa tahto on todellinen.


Juuri siksi:

välitön rangaistus tekisi vapaasta tahdosta näennäisen

viivästetty karma säilyttää vastuun ilman pakkoa

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.

Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.


Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.ttaa elämäänsä.



Ero karman ja bhaktin välillä

Tärkeä implisiittinen pointti tekstissä on tämä:

karma-järjestelmä toimii oikeudenmukaisuuden tasolla

bhakti ylittää sen kokonaan



Kun ihminen toimii rakkaudesta Krishnaan:

Lue lisää

Kun ihminen toimii rakkaudesta Krishnaan:

teot eivät enää ole karman sitomia

motiivi ei ole palkkio tai rangaistuksen välttäminen

vaan suhde

Siksi liian “alkeellinen” karmamalli olisi ristiriidassa bhaktin päämäärän kanssa.


Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.ttaa elämäänsä.


Siksi liian “alkeellinen” karmamalli olisi ristiriidassa bhaktin päämäärän kanssa.

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna EI halua kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta.


Teksti on filosofisesti johdonmukainen Gaudiya-vaišnavismin kanssa ja tuo esiin kolme keskeistä ajatusta:


Välitön karma tappaisi rakkauden mahdollisuuden

Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle ja katumukselle

Todellinen moraali syntyy vapaasta tahdosta, ei pelosta

Karman laki ei ole vain syy–seuraus-mekanismi, vaan tietoisuutta kehittävä prosessi, jonka lopullinen tarkoitus on ohjata kohti bhaktia – ei pakottaa siihen.


Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.


Missä on pelkoa, ei voi olla rakkautta

Gaudiya-vaišnavismissa bhakti (puhdas rakkaus Krishnaa kohtaan) on korkein päämäärä. Rakkaus voi syntyä vain vapaasta tahdosta.


Jos ihminen toimii oikein vain siksi, että pelkää rangaistusta tai tavoittelee palkkiota, hänen toimintansa ei ole rakkautta vaan vaihtokauppaa, kaupankäyntiä.

Siksi Krishna ei halua mekaanista kuuliaisuutta, vaan vapaaehtoista antautumista. Pelkoon perustuva moraali estäisi tämän.


Miksi karma ei toimi “alkeellisella” tavalla

Jos karman laki toimisi näin:

teko → välitön näkyvä rangaistus tai palkinto

niin:

kaikki toimisivat oikein,

mutta ei rakkaudesta eikä ymmärryksestä,

vaan refleksinomaisesti, kuin robotti.

Tällainen järjestelmä:

poistaisi moraalisen valinnan,

tekisi ihmisestä ohjelmoidun olennon,

ja tekisi bhaktista mahdotonta.

Tämä olisi ristiriidassa Gaudiya-vaišnavismin perusajatuksen kanssa.


Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle

Gaudiya-vaišnavismin mukaan karma vaikuttaa ensin:

hienovaraisella (mentaalisella/psyykkisellä) tasolla,

ja vasta myöhemmin näkyvinä seurauksina.



Tämä viive on olennainen, koska se antaa ihmiselle:

aikaa miettiä,

mahdollisuuden katua,

tilaa oppia ja muuttaa suuntaa.

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Kun ihminen toimii rakkaudesta Krishnaan:

teot eivät enää ole karman sitomia

motiivi ei ole palkkio tai rangaistuksen välttäminen

vaan suhde

Siksi liian “alkeellinen” karmamalli olisi ristiriidassa bhaktin päämäärän kanssa.


Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.ttaa elämäänsä.


Siksi liian “alkeellinen” karmamalli olisi ristiriidassa bhaktin päämäärän kanssa.

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna EI halua kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta.


Teksti on filosofisesti johdonmukainen Gaudiya-vaišnavismin kanssa ja tuo esiin kolme keskeistä ajatusta:


Välitön karma tappaisi rakkauden mahdollisuuden

Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle ja katumukselle

Todellinen moraali syntyy vapaasta tahdosta, ei pelosta

Karman laki ei ole vain syy–seuraus-mekanismi, vaan tietoisuutta kehittävä prosessi, jonka lopullinen tarkoitus on ohjata kohti bhaktia – ei pakottaa siihen.


Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.


Missä on pelkoa, ei voi olla rakkautta

Gaudiya-vaišnavismissa bhakti (puhdas rakkaus Krishnaa kohtaan) on korkein päämäärä. Rakkaus voi syntyä vain vapaasta tahdosta.


Jos ihminen toimii oikein vain siksi, että pelkää rangaistusta tai tavoittelee palkkiota, hänen toimintansa ei ole rakkautta vaan vaihtokauppaa, kaupankäyntiä.

Siksi Krishna ei halua mekaanista kuuliaisuutta, vaan vapaaehtoista antautumista. Pelkoon perustuva moraali estäisi tämän.


Miksi karma ei toimi “alkeellisella” tavalla

Jos karman laki toimisi näin:

teko → välitön näkyvä rangaistus tai palkinto

niin:

kaikki toimisivat oikein,

mutta ei rakkaudesta eikä ymmärryksestä,

vaan refleksinomaisesti, kuin robotti.

Tällainen järjestelmä:

poistaisi moraalisen valinnan,

tekisi ihmisestä ohjelmoidun olennon,

ja tekisi bhaktista mahdotonta.

Tämä olisi ristiriidassa Gaudiya-vaišnavismin perusajatuksen kanssa.


Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle

Gaudiya-vaišnavismin mukaan karma vaikuttaa ensin:

hienovaraisella (mentaalisella/psyykkisellä) tasolla,

ja vasta myöhemmin näkyvinä seurauksina.



Tämä viive on olennainen, koska se antaa ihmiselle:

aikaa miettiä,

mahdollisuuden katua,

tilaa oppia ja muuttaa suuntaa.

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.

Lue lisää

Karma ei pakota hyvään – se ohjaa oivallukseen

Karma ei ole rangaistusjärjestelmä vaan:

tietoisuutta kehittävä prosessi.

Sen tehtävä ei ole pakottaa ihmistä moraaliin, vaan auttaa häntä:

näkemään tekojen seuraukset,

ymmärtämään itseään,

ja lopulta kysymään: “Mikä on elämän todellinen tarkoitus?”

Kun tämä kysymys herää, ihminen voi kääntyä bhaktin puoleen – omasta tahdostaan.

Bhakti on karman yläpuolella

Gaudiya-vaišnavismissa:

karma kuuluu aineelliseen maailmaan,

bhakti on sen ylittävä.



Krishna ei halua, että ihminen tulee Hänen luokseen pelosta tai pakosta, vaan siksi että:

hän haluaa rakastaa,

ja haluaa tulla rakastetuksi.


Gaudiya-vaišnavismin mukaan:

Välitön, mekaaninen karma tappaisi rakkauden mahdollisuuden

Viivästetty karma antaa tilaa henkiselle kasvulle

Todellinen moraali syntyy vapaasta tahdosta, ei pelosta

Karman lopullinen tarkoitus on ohjata kohti bhaktia – ei pakottaa siihen.


Miksi karma ei toimi “alkeellisella” tavalla


Gaudiya-vaišnavismin mukaan karman laki ei voi toimia yksinkertaisena kaavana teko → välitön näkyvä seuraus, koska tällainen järjestelmä poistaisi vapauden, joka on rakkauden edellytys.
Jos jokainen väärä teko johtaisi heti kärsimykseen ja jokainen hyvä teko välittömään palkintoon:
• ihminen toimisi oikein pelosta tai hyödyn toivosta,
• ei ymmärryksestä, myötätunnosta tai rakkaudesta,
• eikä todellista moraalista valintaa enää olisi.
Tällöin ihminen ei olisi tietoinen moraalinen toimija, vaan reaktiokone.
Gaudiya-vaišnavismin mukaan tämä olisi ristiriidassa Krishnan luomistyön tarkoituksen kanssa, sillä Krishna ei etsi automaattista kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta (bhaktia).
Siksi karman laki ei ole tarkoitettu pakottamaan hyvään käytökseen, vaan säilyttämään mahdollisuuden valita – jopa erehtyä.



Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle ja katumukselle
Gaudiya-vaišnavismin mukaan karman vaikutus tapahtuu ensisijaisesti hienovaraisella tasolla: mielessä, luonteessa ja tietoisuudessa. Fyysiset seuraukset voivat ilmetä vasta myöhemmin – tai jopa toisessa elämässä.
Tämä viivästys ei ole virhe järjestelmässä, vaan sen tarkoitus.
Viivästetty karma:
• antaa ihmiselle aikaa reflektoida tekojaan,
• mahdollisuuden katumukseen ja muutokseen,
• tilaa oppia ilman välitöntä pakkoa.
Ihminen ei ole robotti, vaan oppija, jonka tietoisuus kehittyy kokemusten kautta.
Jos seuraus tulisi heti ja mekaanisesti, oppiminen korvautuisi ehdollistumisella.

Näin karma toimii kuin kasvattaja, ei tuomari:
• se ei pakota,
• vaan ohjaa kohti oivallusta,
• ja lopulta kohti kysymystä elämän todellisesta tarkoituksesta.


Missä on pelkoa, ei voi olla rakkautta


Gaudiya-vaišnavismin ytimessä on bhakti – puhdas, ehdoton rakkaus Krishnaa kohtaan. Tällainen rakkaus voi syntyä vain, jos se on vapaasti valittua.
Pelko ja rakkaus eivät voi olla samanaikaisesti toiminnan perimmäinen motiivi.
Jos ihminen toimii oikein siksi, että hän pelkää karman välitöntä rangaistusta tai tavoittelee palkintoa:
• hänen toimintansa ei ole rakkautta,
• vaan itsesuojelua tai hyötyajattelua,
• eli hienovarainen muoto itsekkyyttä.


Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna ei halua pelkoon perustuvaa kuuliaisuutta, vaan sydämen vapaaehtoista vastausta.
Siksi pelolla ohjattu moraali estäisi bhaktin syntymisen.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Karma ei pakota hyvään – se ohjaa oivallukseen

Karma ei ole rangaistusjärjestelmä vaan:

tietoisuutta kehittävä prosessi.

Sen tehtävä ei ole pakottaa ihmistä moraaliin, vaan auttaa häntä:

näkemään tekojen seuraukset,

ymmärtämään itseään,

ja lopulta kysymään: “Mikä on elämän todellinen tarkoitus?”

Kun tämä kysymys herää, ihminen voi kääntyä bhaktin puoleen – omasta tahdostaan.

Bhakti on karman yläpuolella

Gaudiya-vaišnavismissa:

karma kuuluu aineelliseen maailmaan,

bhakti on sen ylittävä.



Krishna ei halua, että ihminen tulee Hänen luokseen pelosta tai pakosta, vaan siksi että:

hän haluaa rakastaa,

ja haluaa tulla rakastetuksi.


Gaudiya-vaišnavismin mukaan:

Välitön, mekaaninen karma tappaisi rakkauden mahdollisuuden

Viivästetty karma antaa tilaa henkiselle kasvulle

Todellinen moraali syntyy vapaasta tahdosta, ei pelosta

Karman lopullinen tarkoitus on ohjata kohti bhaktia – ei pakottaa siihen.


Miksi karma ei toimi “alkeellisella” tavalla


Gaudiya-vaišnavismin mukaan karman laki ei voi toimia yksinkertaisena kaavana teko → välitön näkyvä seuraus, koska tällainen järjestelmä poistaisi vapauden, joka on rakkauden edellytys.
Jos jokainen väärä teko johtaisi heti kärsimykseen ja jokainen hyvä teko välittömään palkintoon:
• ihminen toimisi oikein pelosta tai hyödyn toivosta,
• ei ymmärryksestä, myötätunnosta tai rakkaudesta,
• eikä todellista moraalista valintaa enää olisi.
Tällöin ihminen ei olisi tietoinen moraalinen toimija, vaan reaktiokone.
Gaudiya-vaišnavismin mukaan tämä olisi ristiriidassa Krishnan luomistyön tarkoituksen kanssa, sillä Krishna ei etsi automaattista kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta (bhaktia).
Siksi karman laki ei ole tarkoitettu pakottamaan hyvään käytökseen, vaan säilyttämään mahdollisuuden valita – jopa erehtyä.



Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle ja katumukselle
Gaudiya-vaišnavismin mukaan karman vaikutus tapahtuu ensisijaisesti hienovaraisella tasolla: mielessä, luonteessa ja tietoisuudessa. Fyysiset seuraukset voivat ilmetä vasta myöhemmin – tai jopa toisessa elämässä.
Tämä viivästys ei ole virhe järjestelmässä, vaan sen tarkoitus.
Viivästetty karma:
• antaa ihmiselle aikaa reflektoida tekojaan,
• mahdollisuuden katumukseen ja muutokseen,
• tilaa oppia ilman välitöntä pakkoa.
Ihminen ei ole robotti, vaan oppija, jonka tietoisuus kehittyy kokemusten kautta.
Jos seuraus tulisi heti ja mekaanisesti, oppiminen korvautuisi ehdollistumisella.

Näin karma toimii kuin kasvattaja, ei tuomari:
• se ei pakota,
• vaan ohjaa kohti oivallusta,
• ja lopulta kohti kysymystä elämän todellisesta tarkoituksesta.


Missä on pelkoa, ei voi olla rakkautta


Gaudiya-vaišnavismin ytimessä on bhakti – puhdas, ehdoton rakkaus Krishnaa kohtaan. Tällainen rakkaus voi syntyä vain, jos se on vapaasti valittua.
Pelko ja rakkaus eivät voi olla samanaikaisesti toiminnan perimmäinen motiivi.
Jos ihminen toimii oikein siksi, että hän pelkää karman välitöntä rangaistusta tai tavoittelee palkintoa:
• hänen toimintansa ei ole rakkautta,
• vaan itsesuojelua tai hyötyajattelua,
• eli hienovarainen muoto itsekkyyttä.


Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna ei halua pelkoon perustuvaa kuuliaisuutta, vaan sydämen vapaaehtoista vastausta.
Siksi pelolla ohjattu moraali estäisi bhaktin syntymisen.

Lue lisää

Seuraavan tekstin ymmärtäminen on keskeistä, sillä se tarjoaa kattavan ja johdonmukaisen selityksen kokonaisuudesta. Tekstin levittäminen useisiin eri julkaisukanaviin on perusteltua, jotta sen säilyvyys voidaan varmistaa myös siinä tapauksessa, että nykyiset tai tulevat viestiketjut poistetaan. Monikanavainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että sisältö säilyy saatavilla ainakin yhdessä lähteessä. Tästä syystä tekstin huolellinen ymmärtäminen on erityisen tärkeää.

Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.




Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna ei halua pelkoon perustuvaa kuuliaisuutta, vaan sydämen vapaaehtoista vastausta.
Siksi pelolla ohjattu moraali estäisi bhaktin syntymisen.


Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle ja katumukselle
Karman laki ei Gaudiya-vaišnavismin mukaan ole mekaaninen rangaistusjärjestelmä, vaan kasvatusprosessi. Sen vaikutus alkaa usein hienovaraisella tasolla – mielessä, tottumuksissa ja tietoisuudessa – ja vasta myöhemmin näkyvinä seurauksina.
Tämä viivästys on olennainen, koska se:
• antaa ihmiselle aikaa tutkia itseään,
• mahdollisuuden katumukseen ja sisäiseen muutokseen,
• tilaa oppia ilman pakkoa.
Ihminen ei ole robotti, vaan oppiva ja kehittyvä olento.
Välitön seuraus opettaisi vain välttämään kipua; viivästetty seuraus opettaa ymmärrystä.
Näin karma ei pakota hyvään, vaan ohjaa kohti oivallusta, joka voi lopulta johtaa bhaktiin – rakkauteen, joka syntyy vapaasta tahdosta, ei pelosta.


Jīva, vapaus ja rakkauden ontologia

Gaudiya-vaišnavismin mukaan jīva (yksilöllinen sielu) on:

sat–cit–ānanda-aṁśa – Krishnan laadullinen osanen,

luonnostaan tietoinen ja vapaa,

luotu rakkaudelliseen suhteeseen (rasa) Jumalan kanssa.

Jos karman laki toimisi alkeellisella kaavalla
teko → välitön näkyvä seuraus,
jīvan vapaus (svatantratā) olisi näennäistä.

Tällöin:

valinta ei olisi sisäinen,

moraali olisi ulkoista ohjautumista,

jīva toimisi guṇien ehdollistamana reaktiokoneena, ei tietoisuudellisena subjektina.

Gaudiya-vaišnavismin mukaan tämä olisi ristiriidassa jīvan svarūpan (todellisen olemuksen) kanssa, jonka ydin on vapaa rakastava vastaus Krishnaan, ei pakotettu käytös.



Karma ei ole vain phala, vaan saṁskāra

Usein karma ymmärretään vain karma-phalana (tekojen hedelminä), mutta Gaudiya-vaišnavismissa keskeisempää on se, että karma:

muokkaa mieltä (manas)

luo taipumuksia (saṁskāroja)

syventää tiettyä identiteettiä (ahaṅkāra)

Siksi karman ensisijainen vaikutus tapahtuu sūkṣma-śarīrassa (hienojakoisessa kehossa), ei heti fyysisellä tasolla.

Jos seuraus olisi aina välitön ja näkyvä:

teko ei jättäisi sisäistä jälkeä,

luonne ei kehittyisi,

tietoisuus ei syvenisi.

Viivästetty karma pakottaa jīvan kohtaamaan itsensä, ei vain tekoaan.


Maya, guṇat ja kasvatuksellinen viive

Gaudiya-vaišnavismin mukaan karma toimii mayān ja kolmen guṇan (sattva, rajas, tamas) kautta.

Viivästys mahdollistaa sen, että:

ihminen voi toimia guṇojen vaikutuksessa luullen olevansa vapaa,

mutta myöhemmin havaita kärsimyksen ja syyn yhteyden,

ja alkaa kysyä: “Miksi toistan tätä?”

Tämä kysymys on ratkaiseva, koska:

se murtaa karmisen identiteetin,

synnyttää vivekan (erottelukyvyn),

ja valmistaa maaperää śraddhālle (hengelliselle luottamukselle).

Jos karma rankaisisi heti:

ihminen syyttäisi järjestelmää,

Anonyymi00008 kirjoitti:

Seuraavan tekstin ymmärtäminen on keskeistä, sillä se tarjoaa kattavan ja johdonmukaisen selityksen kokonaisuudesta. Tekstin levittäminen useisiin eri julkaisukanaviin on perusteltua, jotta sen säilyvyys voidaan varmistaa myös siinä tapauksessa, että nykyiset tai tulevat viestiketjut poistetaan. Monikanavainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että sisältö säilyy saatavilla ainakin yhdessä lähteessä. Tästä syystä tekstin huolellinen ymmärtäminen on erityisen tärkeää.

Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.




Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna ei halua pelkoon perustuvaa kuuliaisuutta, vaan sydämen vapaaehtoista vastausta.
Siksi pelolla ohjattu moraali estäisi bhaktin syntymisen.


Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle ja katumukselle
Karman laki ei Gaudiya-vaišnavismin mukaan ole mekaaninen rangaistusjärjestelmä, vaan kasvatusprosessi. Sen vaikutus alkaa usein hienovaraisella tasolla – mielessä, tottumuksissa ja tietoisuudessa – ja vasta myöhemmin näkyvinä seurauksina.
Tämä viivästys on olennainen, koska se:
• antaa ihmiselle aikaa tutkia itseään,
• mahdollisuuden katumukseen ja sisäiseen muutokseen,
• tilaa oppia ilman pakkoa.
Ihminen ei ole robotti, vaan oppiva ja kehittyvä olento.
Välitön seuraus opettaisi vain välttämään kipua; viivästetty seuraus opettaa ymmärrystä.
Näin karma ei pakota hyvään, vaan ohjaa kohti oivallusta, joka voi lopulta johtaa bhaktiin – rakkauteen, joka syntyy vapaasta tahdosta, ei pelosta.


Jīva, vapaus ja rakkauden ontologia

Gaudiya-vaišnavismin mukaan jīva (yksilöllinen sielu) on:

sat–cit–ānanda-aṁśa – Krishnan laadullinen osanen,

luonnostaan tietoinen ja vapaa,

luotu rakkaudelliseen suhteeseen (rasa) Jumalan kanssa.

Jos karman laki toimisi alkeellisella kaavalla
teko → välitön näkyvä seuraus,
jīvan vapaus (svatantratā) olisi näennäistä.

Tällöin:

valinta ei olisi sisäinen,

moraali olisi ulkoista ohjautumista,

jīva toimisi guṇien ehdollistamana reaktiokoneena, ei tietoisuudellisena subjektina.

Gaudiya-vaišnavismin mukaan tämä olisi ristiriidassa jīvan svarūpan (todellisen olemuksen) kanssa, jonka ydin on vapaa rakastava vastaus Krishnaan, ei pakotettu käytös.



Karma ei ole vain phala, vaan saṁskāra

Usein karma ymmärretään vain karma-phalana (tekojen hedelminä), mutta Gaudiya-vaišnavismissa keskeisempää on se, että karma:

muokkaa mieltä (manas)

luo taipumuksia (saṁskāroja)

syventää tiettyä identiteettiä (ahaṅkāra)

Siksi karman ensisijainen vaikutus tapahtuu sūkṣma-śarīrassa (hienojakoisessa kehossa), ei heti fyysisellä tasolla.

Jos seuraus olisi aina välitön ja näkyvä:

teko ei jättäisi sisäistä jälkeä,

luonne ei kehittyisi,

tietoisuus ei syvenisi.

Viivästetty karma pakottaa jīvan kohtaamaan itsensä, ei vain tekoaan.


Maya, guṇat ja kasvatuksellinen viive

Gaudiya-vaišnavismin mukaan karma toimii mayān ja kolmen guṇan (sattva, rajas, tamas) kautta.

Viivästys mahdollistaa sen, että:

ihminen voi toimia guṇojen vaikutuksessa luullen olevansa vapaa,

mutta myöhemmin havaita kärsimyksen ja syyn yhteyden,

ja alkaa kysyä: “Miksi toistan tätä?”

Tämä kysymys on ratkaiseva, koska:

se murtaa karmisen identiteetin,

synnyttää vivekan (erottelukyvyn),

ja valmistaa maaperää śraddhālle (hengelliselle luottamukselle).

Jos karma rankaisisi heti:

ihminen syyttäisi järjestelmää,

Lue lisää

Maya, guṇat ja kasvatuksellinen viive

Gaudiya-vaišnavismin mukaan karma toimii mayān ja kolmen guṇan (sattva, rajas, tamas) kautta.

Viivästys mahdollistaa sen, että:

ihminen voi toimia guṇojen vaikutuksessa luullen olevansa vapaa,

mutta myöhemmin havaita kärsimyksen ja syyn yhteyden,

ja alkaa kysyä: “Miksi toistan tätä?”

Tämä kysymys on ratkaiseva, koska:

se murtaa karmisen identiteetin,

synnyttää vivekan (erottelukyvyn),

ja valmistaa maaperää śraddhālle (hengelliselle luottamukselle).

Jos karma rankaisisi heti:

ihminen syyttäisi järjestelmää,

ei itseään,

eikä koskaan ylittäisi guṇojen tason.




Pelko ei kuuluu bhaktiin, eli rakkauteen

Gaudiya-vaišnavismi tekee selvän eron:

dharma eli sääntöihin perustuva oikeamielisyys

bhakti eli rakkaudellinen suhde

Pelko:



voi tuottaa ulkoista kurinalaisuutta,

mutta ei sisäistä antautumista (śaraṇāgati).



Bhakti eli rakkaus ei synny:

pelosta karman rangaistukseen,

toivosta parempaan jälleensyntymään,

edes halusta vapautua kärsimyksestä (mokṣa).



Siksi Krishna ei paljasta itseään pakottamalla, vaan vetäytymällä.

Jumala piiloutuu, jotta rakkaus voisi olla vapaaehtoista.

Viivästetty karma ja armon mahdollisuus (kṛpā)

Ratkaisevaa on tämä Gaudiya-vaišnavismin ydinkohta:

Karma ei ole ylin laki. Bhakti ja kṛpā ovat sen yläpuolella. Rakkaus on kaiken yläpuolella - aina ja ikuisesti.


Jos karma toimisi välittömästi ja mekaanisesti:

ei olisi tilaa katumukselle (paścātāpa),

ei mahdollisuutta muutokseen ennen seurausta,

eikä tilaa armon puuttumiselle väliin.

Viivästys mahdollistaa sen, että:

jīva voi kohdata bhaktan,

saada bhakti-latā-bījan (bhaktin siemenen),

ja katkaista karmisen ketjun ennen kuin phala kypsyy.

Tämä on mahdotonta mekaanisessa järjestelmässä.





Syvin periaate: rakkaus vaatii riskin

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna ottaa tietoisen riskin:

hän sallii jīvan erehtyä, tehdä vääriä valintoja, jopa kärsiä, ja kieltää hänet.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Maya, guṇat ja kasvatuksellinen viive

Gaudiya-vaišnavismin mukaan karma toimii mayān ja kolmen guṇan (sattva, rajas, tamas) kautta.

Viivästys mahdollistaa sen, että:

ihminen voi toimia guṇojen vaikutuksessa luullen olevansa vapaa,

mutta myöhemmin havaita kärsimyksen ja syyn yhteyden,

ja alkaa kysyä: “Miksi toistan tätä?”

Tämä kysymys on ratkaiseva, koska:

se murtaa karmisen identiteetin,

synnyttää vivekan (erottelukyvyn),

ja valmistaa maaperää śraddhālle (hengelliselle luottamukselle).

Jos karma rankaisisi heti:

ihminen syyttäisi järjestelmää,

ei itseään,

eikä koskaan ylittäisi guṇojen tason.




Pelko ei kuuluu bhaktiin, eli rakkauteen

Gaudiya-vaišnavismi tekee selvän eron:

dharma eli sääntöihin perustuva oikeamielisyys

bhakti eli rakkaudellinen suhde

Pelko:



voi tuottaa ulkoista kurinalaisuutta,

mutta ei sisäistä antautumista (śaraṇāgati).



Bhakti eli rakkaus ei synny:

pelosta karman rangaistukseen,

toivosta parempaan jälleensyntymään,

edes halusta vapautua kärsimyksestä (mokṣa).



Siksi Krishna ei paljasta itseään pakottamalla, vaan vetäytymällä.

Jumala piiloutuu, jotta rakkaus voisi olla vapaaehtoista.

Viivästetty karma ja armon mahdollisuus (kṛpā)

Ratkaisevaa on tämä Gaudiya-vaišnavismin ydinkohta:

Karma ei ole ylin laki. Bhakti ja kṛpā ovat sen yläpuolella. Rakkaus on kaiken yläpuolella - aina ja ikuisesti.


Jos karma toimisi välittömästi ja mekaanisesti:

ei olisi tilaa katumukselle (paścātāpa),

ei mahdollisuutta muutokseen ennen seurausta,

eikä tilaa armon puuttumiselle väliin.

Viivästys mahdollistaa sen, että:

jīva voi kohdata bhaktan,

saada bhakti-latā-bījan (bhaktin siemenen),

ja katkaista karmisen ketjun ennen kuin phala kypsyy.

Tämä on mahdotonta mekaanisessa järjestelmässä.





Syvin periaate: rakkaus vaatii riskin

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna ottaa tietoisen riskin:

hän sallii jīvan erehtyä, tehdä vääriä valintoja, jopa kärsiä, ja kieltää hänet.

Lue lisää

Syvin periaate: rakkaus vaatii riskin

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna ottaa tietoisen riskin:

hän sallii jīvan erehtyä, tehdä vääriä valintoja, jopa kärsiä, ja kieltää hänet.



Miksi?

Koska ilman tätä riskiä:

rakkaus olisi ohjelmoitua,

moraali olisi pakkoa,

ja suhde olisi epäaito.



Siksi karma:

ei pakota hyvään,

ei toimi kuin liikennekamera,

vaan kuin kasvattaja, joka odottaa oivallusta.




Ydin tiivistettynä Gaudiya-termein

Jīva on vapaa, ei robotti

Karma muokkaa tietoisuutta, ei vain rankaise

Guṇat peittävät totuuden, kunnes oivallus syntyy

Pelko estää bhaktin, estää rakkauden



Viivästys mahdollistaa kṛpān

Krishnan tavoite ei ole moraali, vaan rakkaus


Moraali ilman vapautta ei ole hyvää.

Vapaus ilman rakkautta on kärsimystä.


Bhakti syntyy vain, kun molemmat ylitetään.



Jīva on vapaa, ei robotti


JOS TOIMIT PELOSTA, SE EI OLE RAKKAUTTA, SE TEKEE IHMISESTÄ BIOROBOTIN.





Karma ei ole ensisijaisesti phala vaan saṁskāra
(eli miksi näkyvä seuraus ei ole tärkein)
Gaudiya-vaišnavismin mukaan karman yleisin väärinymmärrys on se, että sitä pidetään vain tekojen ulkoisina seurauksina (karma-phala). Todellisuudessa karma toimii ensisijaisesti sisäisen rakenteen tasolla.
Karman todellinen vaikutusketju
Klassinen kaava ei ole:
teko → rangaistus / palkinto
vaan:
karma → saṁskāra → vāsanā → identiteetti → tuleva toiminta
Selitettynä:
• Saṁskāra = psyykkinen ja tiedollinen jälki
• Vāsanā = taipumus, halu, automaattinen suuntautuminen
• Ahaṅkāra = “minä olen tällainen” -kokemus
Jokainen teko syventää tiettyä minuuden rakennetta.
Fyysinen seuraus on vain sivutuote.




Jos karma toimisi alkeellisesti ja välittömästi:
• saṁskāra ei ehtisi juurtua
• vāsanā ei kehittyisi
• ihminen ei koskaan näkisi omaa osuuttaan kärsimyksessä

Anonyymi00010 kirjoitti:

Syvin periaate: rakkaus vaatii riskin

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna ottaa tietoisen riskin:

hän sallii jīvan erehtyä, tehdä vääriä valintoja, jopa kärsiä, ja kieltää hänet.



Miksi?

Koska ilman tätä riskiä:

rakkaus olisi ohjelmoitua,

moraali olisi pakkoa,

ja suhde olisi epäaito.



Siksi karma:

ei pakota hyvään,

ei toimi kuin liikennekamera,

vaan kuin kasvattaja, joka odottaa oivallusta.




Ydin tiivistettynä Gaudiya-termein

Jīva on vapaa, ei robotti

Karma muokkaa tietoisuutta, ei vain rankaise

Guṇat peittävät totuuden, kunnes oivallus syntyy

Pelko estää bhaktin, estää rakkauden



Viivästys mahdollistaa kṛpān

Krishnan tavoite ei ole moraali, vaan rakkaus


Moraali ilman vapautta ei ole hyvää.

Vapaus ilman rakkautta on kärsimystä.


Bhakti syntyy vain, kun molemmat ylitetään.



Jīva on vapaa, ei robotti


JOS TOIMIT PELOSTA, SE EI OLE RAKKAUTTA, SE TEKEE IHMISESTÄ BIOROBOTIN.





Karma ei ole ensisijaisesti phala vaan saṁskāra
(eli miksi näkyvä seuraus ei ole tärkein)
Gaudiya-vaišnavismin mukaan karman yleisin väärinymmärrys on se, että sitä pidetään vain tekojen ulkoisina seurauksina (karma-phala). Todellisuudessa karma toimii ensisijaisesti sisäisen rakenteen tasolla.
Karman todellinen vaikutusketju
Klassinen kaava ei ole:
teko → rangaistus / palkinto
vaan:
karma → saṁskāra → vāsanā → identiteetti → tuleva toiminta
Selitettynä:
• Saṁskāra = psyykkinen ja tiedollinen jälki
• Vāsanā = taipumus, halu, automaattinen suuntautuminen
• Ahaṅkāra = “minä olen tällainen” -kokemus
Jokainen teko syventää tiettyä minuuden rakennetta.
Fyysinen seuraus on vain sivutuote.




Jos karma toimisi alkeellisesti ja välittömästi:
• saṁskāra ei ehtisi juurtua
• vāsanā ei kehittyisi
• ihminen ei koskaan näkisi omaa osuuttaan kärsimyksessä

Lue lisää

Jos karma toimisi alkeellisesti ja välittömästi:
• saṁskāra ei ehtisi juurtua
• vāsanā ei kehittyisi
• ihminen ei koskaan näkisi omaa osuuttaan kärsimyksessä
Tällöin kärsimys ei olisi opettava, vaan vain ehdollistava.



Sūkṣma-śarīra: missä karma oikeasti vaikuttaa
Gaudiya-vaišnavismin mukaan karma vaikuttaa ensin hienojakoisessa kehossa:
• manas (mieli)
• buddhi (äly, arviointikyky)
• ahaṅkāra (ego-identiteetti)


Fyysinen keho (sthūla-śarīra) reagoi usein vasta myöhemmin.

Tämä tarkoittaa:
• ihminen voi “pärjätä” ulkoisesti,
• mutta sisäisesti kärsiä levottomuudesta, toistuvuudesta, tyhjyyden tunteesta.

Tämä sisäinen epämukavuus on karman ensimmäinen kieli.
Jos seuraus tulisi heti fyysisenä rangaistuksena:
• ihminen oppisi vain välttämään
• ei ymmärtämään

• eikä koskaan kysyisi:
“Miksi haluan tätä, vaikka se satuttaa?”
Tämä kysymys on portti bhaktiin.



Krishna ei pakota totuutta – hän odottaa


Gaudiya-vaišnavismin keskeinen periaate:

Krishna paljastuu vain sille, joka haluaa nähdä.

Siksi:
• totuus ei ole ilmeinen
• kärsimyksen syy ei ole heti näkyvä
• vasta etsintä avaa ymmärryksen

Jos karma toimisi kuin automaatti:
• ihminen syyttäisi järjestelmää
• ei koskaan omaa identiteettiään
• eikä koskaan ylittäisi guṇia

Viive tekee kärsimyksestä eksistentiaalisen, ei vain fyysisen.




Maya, guṇat ja kasvatuksellinen viive
(eli miksi Krishna sallii itsepetoksen)
Maya ei ole virhe – se on pedagoginen rakenne
Gaudiya-vaišnavismin mukaan maya ei ole pelkkä harha, vaan:
• järjestelmä, joka mahdollistaa kokemuksellisen oppimisen
• näyttämö, jossa jīva saa kokeilla “elämää ilman Krishnaa”
Maya toimii kolmen guṇan kautta:
• tamas – tietämättömyys
• rajas – halu, levottomuus, suoritus
• sattva – kirkkaus, moraali, mutta yhä sidonnaisuus
Karman viive mahdollistaa sen, että jīva:
• toimii guṇojen vaikutuksessa,
• kokee toiminnan omakseen,
• ja vasta myöhemmin kohtaa ristiriidan.
Ilman viivettä:
• guṇat paljastuisivat heti
• eikä jīva koskaan samaistuisi niihin
• eikä sisäistä vapautumisen tarvetta syntyisi



Vivekan synty vaatii viivettä
Viveka = kyky erottaa:
• mikä tuottaa todellista hyvää
• mikä vain toistaa kärsimystä
Viveka ei synny:
• rangaistuksesta
• ulkoisesta moraalista
• autoritäärisestä järjestelmästä
Se syntyy, kun:
1. jīva toimii halujensa mukaan
2. kokee toistuvan pettymyksen
3. huomaa kaavan
4. kysyy “Miksi tämä toistuu?”
Tämä neljäs vaihe on mahdoton, jos seuraus tulee heti.
Välitön karma = syy–seuraus
Viivästetty karma = itsetutkiskelu

Anonyymi00011 kirjoitti:

Jos karma toimisi alkeellisesti ja välittömästi:
• saṁskāra ei ehtisi juurtua
• vāsanā ei kehittyisi
• ihminen ei koskaan näkisi omaa osuuttaan kärsimyksessä
Tällöin kärsimys ei olisi opettava, vaan vain ehdollistava.



Sūkṣma-śarīra: missä karma oikeasti vaikuttaa
Gaudiya-vaišnavismin mukaan karma vaikuttaa ensin hienojakoisessa kehossa:
• manas (mieli)
• buddhi (äly, arviointikyky)
• ahaṅkāra (ego-identiteetti)


Fyysinen keho (sthūla-śarīra) reagoi usein vasta myöhemmin.

Tämä tarkoittaa:
• ihminen voi “pärjätä” ulkoisesti,
• mutta sisäisesti kärsiä levottomuudesta, toistuvuudesta, tyhjyyden tunteesta.

Tämä sisäinen epämukavuus on karman ensimmäinen kieli.
Jos seuraus tulisi heti fyysisenä rangaistuksena:
• ihminen oppisi vain välttämään
• ei ymmärtämään

• eikä koskaan kysyisi:
“Miksi haluan tätä, vaikka se satuttaa?”
Tämä kysymys on portti bhaktiin.



Krishna ei pakota totuutta – hän odottaa


Gaudiya-vaišnavismin keskeinen periaate:

Krishna paljastuu vain sille, joka haluaa nähdä.

Siksi:
• totuus ei ole ilmeinen
• kärsimyksen syy ei ole heti näkyvä
• vasta etsintä avaa ymmärryksen

Jos karma toimisi kuin automaatti:
• ihminen syyttäisi järjestelmää
• ei koskaan omaa identiteettiään
• eikä koskaan ylittäisi guṇia

Viive tekee kärsimyksestä eksistentiaalisen, ei vain fyysisen.




Maya, guṇat ja kasvatuksellinen viive
(eli miksi Krishna sallii itsepetoksen)
Maya ei ole virhe – se on pedagoginen rakenne
Gaudiya-vaišnavismin mukaan maya ei ole pelkkä harha, vaan:
• järjestelmä, joka mahdollistaa kokemuksellisen oppimisen
• näyttämö, jossa jīva saa kokeilla “elämää ilman Krishnaa”
Maya toimii kolmen guṇan kautta:
• tamas – tietämättömyys
• rajas – halu, levottomuus, suoritus
• sattva – kirkkaus, moraali, mutta yhä sidonnaisuus
Karman viive mahdollistaa sen, että jīva:
• toimii guṇojen vaikutuksessa,
• kokee toiminnan omakseen,
• ja vasta myöhemmin kohtaa ristiriidan.
Ilman viivettä:
• guṇat paljastuisivat heti
• eikä jīva koskaan samaistuisi niihin
• eikä sisäistä vapautumisen tarvetta syntyisi



Vivekan synty vaatii viivettä
Viveka = kyky erottaa:
• mikä tuottaa todellista hyvää
• mikä vain toistaa kärsimystä
Viveka ei synny:
• rangaistuksesta
• ulkoisesta moraalista
• autoritäärisestä järjestelmästä
Se syntyy, kun:
1. jīva toimii halujensa mukaan
2. kokee toistuvan pettymyksen
3. huomaa kaavan
4. kysyy “Miksi tämä toistuu?”
Tämä neljäs vaihe on mahdoton, jos seuraus tulee heti.
Välitön karma = syy–seuraus
Viivästetty karma = itsetutkiskelu

Lue lisää

Seuraavan tekstin ymmärtäminen on keskeistä, sillä se tarjoaa kattavan ja johdonmukaisen selityksen kokonaisuudesta. Tekstin levittäminen useisiin eri julkaisukanaviin on perusteltua, jotta sen säilyvyys voidaan varmistaa myös siinä tapauksessa, että nykyiset tai tulevat viestiketjut poistetaan. Monikanavainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että sisältö säilyy saatavilla ainakin yhdessä lähteessä. Tästä syystä tekstin huolellinen ymmärtäminen on erityisen tärkeää.

Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Seuraavan tekstin ymmärtäminen on keskeistä, sillä se tarjoaa kattavan ja johdonmukaisen selityksen kokonaisuudesta. Tekstin levittäminen useisiin eri julkaisukanaviin on perusteltua, jotta sen säilyvyys voidaan varmistaa myös siinä tapauksessa, että nykyiset tai tulevat viestiketjut poistetaan. Monikanavainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että sisältö säilyy saatavilla ainakin yhdessä lähteessä. Tästä syystä tekstin huolellinen ymmärtäminen on erityisen tärkeää.

Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.

Lue lisää

Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.

Lue lisää

Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.


Aloittelijoille, jotka ovat kiinnostuneita aihepiiristä, suositellaan automaattisen käännöstoiminnon käyttöönottoa. Automaattisen käännöksen painike sijaitsee käyttöliittymän oikeassa alakulmassa. Vaikka käännöksen laatu on rajallinen eikä vastaa tieteellisiä tai ammatillisia käännösstandardeja, se mahdollistaa alustavan ymmärryksen muodostamisen hindupalstoilla jo käsitellyistä teemoista. Näihin teemoihin kuuluvat muun muassa kliininen kuolema, keho ja tietoisuus sekä niihin liittyvät ilmiöt, joista on tässä yhteydessä keskusteltu.

https://www.youtube.com/watch?v=aJ7apnbQ0-w&list=PL_Ipm4Rf9xvFrt_H7m4dX3XHNp8N6c5S9
Kuka sinä olet, ihminen?
https://www.youtube.com/watch?v=2rjAyJZJ170

Elokuva ”Yhtenäinen maailmankuva” (2010)


”Ravintoa sielulle”

Anonyymi00014 kirjoitti:

Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.


Aloittelijoille, jotka ovat kiinnostuneita aihepiiristä, suositellaan automaattisen käännöstoiminnon käyttöönottoa. Automaattisen käännöksen painike sijaitsee käyttöliittymän oikeassa alakulmassa. Vaikka käännöksen laatu on rajallinen eikä vastaa tieteellisiä tai ammatillisia käännösstandardeja, se mahdollistaa alustavan ymmärryksen muodostamisen hindupalstoilla jo käsitellyistä teemoista. Näihin teemoihin kuuluvat muun muassa kliininen kuolema, keho ja tietoisuus sekä niihin liittyvät ilmiöt, joista on tässä yhteydessä keskusteltu.

https://www.youtube.com/watch?v=aJ7apnbQ0-w&list=PL_Ipm4Rf9xvFrt_H7m4dX3XHNp8N6c5S9
Kuka sinä olet, ihminen?
https://www.youtube.com/watch?v=2rjAyJZJ170

Elokuva ”Yhtenäinen maailmankuva” (2010)


”Ravintoa sielulle”

Lue lisää

Aloittelijoille, jotka ovat kiinnostuneita aihepiiristä, suositellaan automaattisen käännöstoiminnon käyttöönottoa. Automaattisen käännöksen painike sijaitsee käyttöliittymän oikeassa alakulmassa. Vaikka käännöksen laatu on rajallinen eikä vastaa tieteellisiä tai ammatillisia käännösstandardeja, se mahdollistaa alustavan ymmärryksen muodostamisen hindupalstoilla jo käsitellyistä teemoista. Näihin teemoihin kuuluvat muun muassa kliininen kuolema, keho ja tietoisuus sekä niihin liittyvät ilmiöt, joista on tässä yhteydessä keskusteltu.

https://www.youtube.com/watch?v=aJ7apnbQ0-w&list=PL_Ipm4Rf9xvFrt_H7m4dX3XHNp8N6c5S9
Kuka sinä olet, ihminen?
https://www.youtube.com/watch?v=2rjAyJZJ170

Elokuva ”Yhtenäinen maailmankuva” (2010)


”Ravintoa sielulle”

Anonyymi00015 kirjoitti:

Aloittelijoille, jotka ovat kiinnostuneita aihepiiristä, suositellaan automaattisen käännöstoiminnon käyttöönottoa. Automaattisen käännöksen painike sijaitsee käyttöliittymän oikeassa alakulmassa. Vaikka käännöksen laatu on rajallinen eikä vastaa tieteellisiä tai ammatillisia käännösstandardeja, se mahdollistaa alustavan ymmärryksen muodostamisen hindupalstoilla jo käsitellyistä teemoista. Näihin teemoihin kuuluvat muun muassa kliininen kuolema, keho ja tietoisuus sekä niihin liittyvät ilmiöt, joista on tässä yhteydessä keskusteltu.

https://www.youtube.com/watch?v=aJ7apnbQ0-w&list=PL_Ipm4Rf9xvFrt_H7m4dX3XHNp8N6c5S9
Kuka sinä olet, ihminen?
https://www.youtube.com/watch?v=2rjAyJZJ170

Elokuva ”Yhtenäinen maailmankuva” (2010)


”Ravintoa sielulle”

Lue lisää

Miksi on vain yksi Jumala, mutta monia uskontoja?



Vedic-kalenterin mukaan elämme nyt Kali-yuga-aikakautta, hengellisen rappion aikakautta. Tänä aikana uskonto menettää käytännössä olemuksensa, lakkaa toimimasta soveltavana hengellisenä tekniikkana. Useimmissa tapauksissa se muuttuu sentimentaaliseksi uskomukseksi, tunnustukseksi, rituaaliksi,
kansalliseksi perinteeksi.

Vedic-kalenterin mukaan nyt on Kali-yuga – henkisen rappion aikakausi. Tänä aikana uskonto menettää käytännössä olemuksensa, lakkaa toimimasta soveltavana henkisenä tekniikkana. Useimmissa tapauksissa se muuttuu sentimentaaliseksi uskomukseksi, tunnustukseksi, rituaaliksi, kansalliseksi perinteeksi. Suurin osa ihmisistä on lakannut pitämästä uskontoa hyödyllisenä. Se hyväksytään vain menneisyyden jäänteenä tai ihmisten sentimentaalisuutena. Joskus uskonto jopa aiheuttaa konflikteja. Miksi se, minkä pitäisi osoittaa ihmisille yhteinen Isä ja olla keino ratkaista monia ongelmia, on itse muuttunut ongelmaksi?

Tämä johtuu siitä, että suurin osa papistosta on menettänyt hengellisen tietonsa, ja perinteiset uskonnolliset instituutiot ovat muuttuneet materialistisiksi, muistuttaen enemmän yhteiskunnallisia ja poliittisia organisaatioita. Tätä taustaa vasten kukoistavat kaikenlaiset pseudohengelliset opetukset.

...
Jokainen järkevä ihminen on varmasti kysynyt itseltään: ”Miksi on vain yksi Jumala, mutta monia uskontoja?” Eikö olekin outoa, että Jumala sallii tällaisen moninaisuuden, joka usein aiheuttaa vihamielisyyttä ihmisten välillä?

Elämmehan maailmassa, jossa vallitsevat yhtenäiset fysiikan lait. Olisi loogista päätellä, että myös henkisellä alueella pitäisi olla yhtenäiset lait. Miksi sitten hengellisissä perinteissä on niin paljon eroja ja ristiriitoja? Tähän on ulkoisia ja sisäisiä syitä. Ulkoisiin syihin kuuluvat erot etnisissä, kulttuurisissa, maantieteellisissä ja kielellisissä olosuhteissa, joissa maailman pääuskonnot ovat kehittyneet. Aivan kuten valkoisen valon säde hajoaa prisman läpi kulkiessaan spektriksi, myös yhtenäinen uskonto saa erilaisia muotoja taittuen tämän maailman erilaisissa olosuhteissa. Siksi on täysin luonnollista, että eri hengellisten perinteiden edustajat käyttävät erilaisia termejä, pukeutuvat eri tavalla, suorittavat rituaaleja jne. Lisäksi toimii luotettavasti ”viestin vääristymisen” periaate, kun viesti vääristyy sukupolvesta toiseen. Ja mitä kauemmas mennään, sitä enemmän muutoksia tapahtuu, jotka sitten ilmenevät ulkoisessa muodossa.




Jopa suurten uskontojen sisällä tapahtuu ajan myötä hajaantumista, ja uusia suuntauksia syntyy. Tämä johtuu sisäisistä syistä. Niitä ovat esimerkiksi erilainen kulttuurinen taso ja erilaiset motiivit, joiden perusteella ihmiset kääntyvät Jumalan puoleen. Saman perinteen sisällä eri ihmisillä voi olla erilaisia motiiveja, mikä saa heidät tekemään muutoksia filosofiaan ja käytäntöihin, ja myöhemmin tämä kehittyy erilaisiksi itsenäisiksi suuntauksiksi. Tämä prosessi on väistämätön.

Krishna, Mooses, Buddha, Kristus ja Muhammed kääntyivät eri aikoina ja eri paikoissa eri ihmisten puoleen, joilla oli erilainen koulutustaso. On täysin luonnollista, että heidän piti mukauttaa samat totuudet paikan, ajan ja olosuhteiden mukaan. Esimerkiksi, jos kodinkoneesi toimii 110 voltilla ja kytket sen 220 voltin pistorasiaan ilman alennustransformaattoria, se ei yksinkertaisesti kestä jännitettä ja palaa. Aurinkokaan ei nouse hetkessä zenitiin, vaan nousee vähitellen horisontin takaa.


Koulutusjärjestelmässä samaa periaatetta noudattaen ensimmäisen luokan oppilaille annetaan kaikkein perustavinta tietoa, kun taas vanhemmille oppilaille opetetaan jo hienovaraisempia ja monimutkaisempia asioita. Eri luokkien oppikirjat eivät kuitenkaan ole periaatteessa erilaisia. Ne ovat saman koulutusjärjestelmän eri tasoja. Hengellisellä alueella sama periaate tiedon mukauttamisesta ihmisen tasoon sovelletaan, jotta vältytään ”ruoansulatushäiriöiltä”. Lisäksi jokaisella on erilaiset hengelliset tarpeet. Esimerkiksi yksi henkilö, joka opiskelee vierasta kieltä, pärjää hyvin pienellä keskustelukirjalla yksinkertaisten tarpeiden tyydyttämiseksi. Toinen tarvitsee moniosaisen sanakirjan, joka mahdollistaa yksityiskohtien ymmärtämisen. Samoin jotkut uskonnot on tarkoitettu ”selittämään Jumalaa sormilla”, kun taas toiset on tarkoitettu pääsemään hengellisyyden salaisimpiin sfääreihin.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Miksi on vain yksi Jumala, mutta monia uskontoja?



Vedic-kalenterin mukaan elämme nyt Kali-yuga-aikakautta, hengellisen rappion aikakautta. Tänä aikana uskonto menettää käytännössä olemuksensa, lakkaa toimimasta soveltavana hengellisenä tekniikkana. Useimmissa tapauksissa se muuttuu sentimentaaliseksi uskomukseksi, tunnustukseksi, rituaaliksi,
kansalliseksi perinteeksi.

Vedic-kalenterin mukaan nyt on Kali-yuga – henkisen rappion aikakausi. Tänä aikana uskonto menettää käytännössä olemuksensa, lakkaa toimimasta soveltavana henkisenä tekniikkana. Useimmissa tapauksissa se muuttuu sentimentaaliseksi uskomukseksi, tunnustukseksi, rituaaliksi, kansalliseksi perinteeksi. Suurin osa ihmisistä on lakannut pitämästä uskontoa hyödyllisenä. Se hyväksytään vain menneisyyden jäänteenä tai ihmisten sentimentaalisuutena. Joskus uskonto jopa aiheuttaa konflikteja. Miksi se, minkä pitäisi osoittaa ihmisille yhteinen Isä ja olla keino ratkaista monia ongelmia, on itse muuttunut ongelmaksi?

Tämä johtuu siitä, että suurin osa papistosta on menettänyt hengellisen tietonsa, ja perinteiset uskonnolliset instituutiot ovat muuttuneet materialistisiksi, muistuttaen enemmän yhteiskunnallisia ja poliittisia organisaatioita. Tätä taustaa vasten kukoistavat kaikenlaiset pseudohengelliset opetukset.

...
Jokainen järkevä ihminen on varmasti kysynyt itseltään: ”Miksi on vain yksi Jumala, mutta monia uskontoja?” Eikö olekin outoa, että Jumala sallii tällaisen moninaisuuden, joka usein aiheuttaa vihamielisyyttä ihmisten välillä?

Elämmehan maailmassa, jossa vallitsevat yhtenäiset fysiikan lait. Olisi loogista päätellä, että myös henkisellä alueella pitäisi olla yhtenäiset lait. Miksi sitten hengellisissä perinteissä on niin paljon eroja ja ristiriitoja? Tähän on ulkoisia ja sisäisiä syitä. Ulkoisiin syihin kuuluvat erot etnisissä, kulttuurisissa, maantieteellisissä ja kielellisissä olosuhteissa, joissa maailman pääuskonnot ovat kehittyneet. Aivan kuten valkoisen valon säde hajoaa prisman läpi kulkiessaan spektriksi, myös yhtenäinen uskonto saa erilaisia muotoja taittuen tämän maailman erilaisissa olosuhteissa. Siksi on täysin luonnollista, että eri hengellisten perinteiden edustajat käyttävät erilaisia termejä, pukeutuvat eri tavalla, suorittavat rituaaleja jne. Lisäksi toimii luotettavasti ”viestin vääristymisen” periaate, kun viesti vääristyy sukupolvesta toiseen. Ja mitä kauemmas mennään, sitä enemmän muutoksia tapahtuu, jotka sitten ilmenevät ulkoisessa muodossa.




Jopa suurten uskontojen sisällä tapahtuu ajan myötä hajaantumista, ja uusia suuntauksia syntyy. Tämä johtuu sisäisistä syistä. Niitä ovat esimerkiksi erilainen kulttuurinen taso ja erilaiset motiivit, joiden perusteella ihmiset kääntyvät Jumalan puoleen. Saman perinteen sisällä eri ihmisillä voi olla erilaisia motiiveja, mikä saa heidät tekemään muutoksia filosofiaan ja käytäntöihin, ja myöhemmin tämä kehittyy erilaisiksi itsenäisiksi suuntauksiksi. Tämä prosessi on väistämätön.

Krishna, Mooses, Buddha, Kristus ja Muhammed kääntyivät eri aikoina ja eri paikoissa eri ihmisten puoleen, joilla oli erilainen koulutustaso. On täysin luonnollista, että heidän piti mukauttaa samat totuudet paikan, ajan ja olosuhteiden mukaan. Esimerkiksi, jos kodinkoneesi toimii 110 voltilla ja kytket sen 220 voltin pistorasiaan ilman alennustransformaattoria, se ei yksinkertaisesti kestä jännitettä ja palaa. Aurinkokaan ei nouse hetkessä zenitiin, vaan nousee vähitellen horisontin takaa.


Koulutusjärjestelmässä samaa periaatetta noudattaen ensimmäisen luokan oppilaille annetaan kaikkein perustavinta tietoa, kun taas vanhemmille oppilaille opetetaan jo hienovaraisempia ja monimutkaisempia asioita. Eri luokkien oppikirjat eivät kuitenkaan ole periaatteessa erilaisia. Ne ovat saman koulutusjärjestelmän eri tasoja. Hengellisellä alueella sama periaate tiedon mukauttamisesta ihmisen tasoon sovelletaan, jotta vältytään ”ruoansulatushäiriöiltä”. Lisäksi jokaisella on erilaiset hengelliset tarpeet. Esimerkiksi yksi henkilö, joka opiskelee vierasta kieltä, pärjää hyvin pienellä keskustelukirjalla yksinkertaisten tarpeiden tyydyttämiseksi. Toinen tarvitsee moniosaisen sanakirjan, joka mahdollistaa yksityiskohtien ymmärtämisen. Samoin jotkut uskonnot on tarkoitettu ”selittämään Jumalaa sormilla”, kun taas toiset on tarkoitettu pääsemään hengellisyyden salaisimpiin sfääreihin.

Lue lisää

Koulutusjärjestelmässä samaa periaatetta noudattaen ensimmäisen luokan oppilaille annetaan kaikkein perustavinta tietoa, kun taas vanhemmille oppilaille opetetaan jo hienovaraisempia ja monimutkaisempia asioita. Eri luokkien oppikirjat eivät kuitenkaan ole periaatteessa erilaisia. Ne ovat saman koulutusjärjestelmän eri tasoja. Hengellisellä alueella sama periaate tiedon mukauttamisesta ihmisen tasoon sovelletaan, jotta vältytään ”ruoansulatushäiriöiltä”. Lisäksi jokaisella on erilaiset hengelliset tarpeet. Esimerkiksi yksi henkilö, joka opiskelee vierasta kieltä, pärjää hyvin pienellä keskustelukirjalla yksinkertaisten tarpeiden tyydyttämiseksi. Toinen tarvitsee moniosaisen sanakirjan, joka mahdollistaa yksityiskohtien ymmärtämisen. Samoin jotkut uskonnot on tarkoitettu ”selittämään Jumalaa sormilla”, kun taas toiset on tarkoitettu pääsemään hengellisyyden salaisimpiin sfääreihin.

Yritetään siis tarkastella uskonnon ilmiötä ulko- ja sisäpuolelta käyttäen seuraavan sivun taulukkoa. Taulukossa tarkastellaan uskonnon ilmiötä kolmessa päämuodossa: uskontokuntana, Jumalaan kääntymisenä ja sielun tarpeena. Nämä kolme uskonnon ulottuvuutta on esitetty taulukon kolmessa sarakkeessa.

Ensimmäisessä sarakkeessa tarkastellaan uskontoa uskonnollisena vakaumuksena, joka liittyy usein kansallisuuteen.

Koska eri kansat eroavat toisistaan ulkonäöltään huomattavasti, tällainen pinnallinen suhtautuminen uskontoon johtaa usein konflikteihin.


Fanattiset kannattajat ovat tyytymättömiä siihen, että toisinuskoisten ulkonäkö on ”väärä”.


Seuraavassa on muutamia esimerkkejä konflikteista, jotka ovat aiheutuneet tällaisesta pinnallisesta suhtautumisesta uskontoon: Pohjois-Irlannissa protestantit ja katolilaiset ovat jatkuvasti konfliktissa; Serbiassa ortodoksit ja muslimit; Pohjois-Intiassa muslimit ja hindut. Tällä tasolla ihmiset näkevät vain eroja kampauksissa, vaatteissa, symboleissa, terminologiassa ja rituaaleissa.


Suhtautuminen uskontoon kansallisuuden perusteella synnyttää myös täysin odottamattomia ongelmia.

...


Nähdessään tällaisia väärinkäsityksiä uskonnollisessa ympäristössä monet älykkäät ihmiset kääntyvät kokonaan pois uskonnosta tai yrittävät harjoittaa hengellistä elämää ilman ulkoisia muotoja.

...

Siirrytään nyt toiseen sarakkeeseen – uskontoon kääntymisenä Jumalan puoleen. Jos ensimmäinen sarake käsitteli enemmän ulkoisia merkkejä ja kansallista kuuluvuutta, toinen sarake käsittelee sisäistä maailmaa tai ihmisen hienovaraista olemusta. Esimerkiksi ensimmäisen sarakkeen mukaan olet kristitty. Toinen sarake paljastaa motiivisi – miksi olet kristitty? Vastaus voi olla monitulkintainen.



Yleisesti ottaen on olemassa kolme ryhmää motiiveja: 1) Toiset haluavat Jumalalta aineellisia hyviä (terveyttä, rikkautta, onnea jne.); 2) Toiset taas haluavat vapautua aineellisesta, pelastaa sielunsa; 3) Kolmannet haluavat henkilökohtaisen suhteen Jumalaan, korkeimman rakkauden muodon. Kaikki kolme motiivityyppiä voivat esiintyä missä tahansa uskonnossa.

Ensimmäisen ryhmän edustajille Jumala ei ole päämäärä, vaan keino saavuttaa aineelliset tavoitteensa. Tällä tasolla on suurin osa minkä tahansa uskonnon kannattajista. Juuri he ovat henkisen kypsymättömyytensä vuoksi eniten alttiita konflikteille muiden uskontojen kanssa. Heidän motivaationsa on alhaisin, mutta koska he kuitenkin kääntyvät Jumalan – puhtaimman – puoleen, he puhdistuvat vähitellen, ymmärtävät aineen katoavaisuuden ja voivat siirtyä korkeampaan luokkaan.

Toinen kategoria on ihmiset, jotka ovat kyllästyneet aineelliseen elämään. He haluavat ikuisuutta ja rauhaa. Heidän tavoitteensa on pelastus tai nirvana. Heitä houkuttelee yksinkertaisempi elämä, he rakastavat filosofiaa ja ovat taipuvaisia askeesiin. Nämä ihmiset ovat kypsempiä ja siksi suvaitsevaisempia muita kohtaan. Heillä ei ole mitään jaettavaa, koska tämä maailma ei enää kiinnosta heitä. Tällaisia ihmisiä on huomattavasti vähemmän. Ne, jotka pitävät uskontoa tienä Jumalaan, eivät ole ongelmissa muiden uskontokuntien kanssa. Siksi he näkevät enemmän monimuotoisuutta kuin eroja, mikä vähentää konfliktien riskiä.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Koulutusjärjestelmässä samaa periaatetta noudattaen ensimmäisen luokan oppilaille annetaan kaikkein perustavinta tietoa, kun taas vanhemmille oppilaille opetetaan jo hienovaraisempia ja monimutkaisempia asioita. Eri luokkien oppikirjat eivät kuitenkaan ole periaatteessa erilaisia. Ne ovat saman koulutusjärjestelmän eri tasoja. Hengellisellä alueella sama periaate tiedon mukauttamisesta ihmisen tasoon sovelletaan, jotta vältytään ”ruoansulatushäiriöiltä”. Lisäksi jokaisella on erilaiset hengelliset tarpeet. Esimerkiksi yksi henkilö, joka opiskelee vierasta kieltä, pärjää hyvin pienellä keskustelukirjalla yksinkertaisten tarpeiden tyydyttämiseksi. Toinen tarvitsee moniosaisen sanakirjan, joka mahdollistaa yksityiskohtien ymmärtämisen. Samoin jotkut uskonnot on tarkoitettu ”selittämään Jumalaa sormilla”, kun taas toiset on tarkoitettu pääsemään hengellisyyden salaisimpiin sfääreihin.

Yritetään siis tarkastella uskonnon ilmiötä ulko- ja sisäpuolelta käyttäen seuraavan sivun taulukkoa. Taulukossa tarkastellaan uskonnon ilmiötä kolmessa päämuodossa: uskontokuntana, Jumalaan kääntymisenä ja sielun tarpeena. Nämä kolme uskonnon ulottuvuutta on esitetty taulukon kolmessa sarakkeessa.

Ensimmäisessä sarakkeessa tarkastellaan uskontoa uskonnollisena vakaumuksena, joka liittyy usein kansallisuuteen.

Koska eri kansat eroavat toisistaan ulkonäöltään huomattavasti, tällainen pinnallinen suhtautuminen uskontoon johtaa usein konflikteihin.


Fanattiset kannattajat ovat tyytymättömiä siihen, että toisinuskoisten ulkonäkö on ”väärä”.


Seuraavassa on muutamia esimerkkejä konflikteista, jotka ovat aiheutuneet tällaisesta pinnallisesta suhtautumisesta uskontoon: Pohjois-Irlannissa protestantit ja katolilaiset ovat jatkuvasti konfliktissa; Serbiassa ortodoksit ja muslimit; Pohjois-Intiassa muslimit ja hindut. Tällä tasolla ihmiset näkevät vain eroja kampauksissa, vaatteissa, symboleissa, terminologiassa ja rituaaleissa.


Suhtautuminen uskontoon kansallisuuden perusteella synnyttää myös täysin odottamattomia ongelmia.

...


Nähdessään tällaisia väärinkäsityksiä uskonnollisessa ympäristössä monet älykkäät ihmiset kääntyvät kokonaan pois uskonnosta tai yrittävät harjoittaa hengellistä elämää ilman ulkoisia muotoja.

...

Siirrytään nyt toiseen sarakkeeseen – uskontoon kääntymisenä Jumalan puoleen. Jos ensimmäinen sarake käsitteli enemmän ulkoisia merkkejä ja kansallista kuuluvuutta, toinen sarake käsittelee sisäistä maailmaa tai ihmisen hienovaraista olemusta. Esimerkiksi ensimmäisen sarakkeen mukaan olet kristitty. Toinen sarake paljastaa motiivisi – miksi olet kristitty? Vastaus voi olla monitulkintainen.



Yleisesti ottaen on olemassa kolme ryhmää motiiveja: 1) Toiset haluavat Jumalalta aineellisia hyviä (terveyttä, rikkautta, onnea jne.); 2) Toiset taas haluavat vapautua aineellisesta, pelastaa sielunsa; 3) Kolmannet haluavat henkilökohtaisen suhteen Jumalaan, korkeimman rakkauden muodon. Kaikki kolme motiivityyppiä voivat esiintyä missä tahansa uskonnossa.

Ensimmäisen ryhmän edustajille Jumala ei ole päämäärä, vaan keino saavuttaa aineelliset tavoitteensa. Tällä tasolla on suurin osa minkä tahansa uskonnon kannattajista. Juuri he ovat henkisen kypsymättömyytensä vuoksi eniten alttiita konflikteille muiden uskontojen kanssa. Heidän motivaationsa on alhaisin, mutta koska he kuitenkin kääntyvät Jumalan – puhtaimman – puoleen, he puhdistuvat vähitellen, ymmärtävät aineen katoavaisuuden ja voivat siirtyä korkeampaan luokkaan.

Toinen kategoria on ihmiset, jotka ovat kyllästyneet aineelliseen elämään. He haluavat ikuisuutta ja rauhaa. Heidän tavoitteensa on pelastus tai nirvana. Heitä houkuttelee yksinkertaisempi elämä, he rakastavat filosofiaa ja ovat taipuvaisia askeesiin. Nämä ihmiset ovat kypsempiä ja siksi suvaitsevaisempia muita kohtaan. Heillä ei ole mitään jaettavaa, koska tämä maailma ei enää kiinnosta heitä. Tällaisia ihmisiä on huomattavasti vähemmän. Ne, jotka pitävät uskontoa tienä Jumalaan, eivät ole ongelmissa muiden uskontokuntien kanssa. Siksi he näkevät enemmän monimuotoisuutta kuin eroja, mikä vähentää konfliktien riskiä.

Lue lisää

Kolmas ryhmä koostuu ihmisistä, jotka eivät tavoittele aineellista (kuten ensimmäiset) eivätkä yritä hylätä sitä (kuten toiset), vaan pyrkivät käyttämään kaikkea Jumalan palvelemiseen, jotta he voisivat kehittää elävän suhteen Häneen.


Koska tällaiset ihmiset suhtautuvat kaikkeen Jumalan kautta, he ovat ystävällisiä kaikille, koska he pitävät heitä Jumalan luomuksina.

Rakastaessaan Jumalaa he rakastavat kaikkia. Tällaisia ihmisiä on erittäin harvassa.


Kuten koululainen siirtyy luokalta luokalle oppien yhä korkeampaa tietoa, niin myös minkä tahansa uskonnon kannattajan on tehtävä sisäistä edistystä muuttamalla palvonnan motivaatiota korkeammalle tasolle. Muuten hän pysyy ikuisena aloittelijana.

Motivaatio kääntyä Jumalan puoleen rakkauden kehittämiseksi sopii luonnollisesti taulukon kolmanteen sarakkeeseen – uskonto sielun tarpeena. Jokaisella on ehdottomasti tarve Jumalaan, koska me kaikki olemme Hänen osasiaan ja aina energeettisesti riippuvaisia Hänestä. Ero on siinä, että toiset ihmiset tuntevat riippuvuutensa korkeammasta voimasta epäsuorasti, riippuvuuden kautta aineesta, kun taas toiset ovat selvästi tietoisia siitä, että aineellisen luonnon takana on Jumala, ja siksi haluavat olla suoraan yhteydessä Häneen. Tällaiset ihmiset tuntevat tarpeen Jumalaan yhtä voimakkaasti kuin tavalliset ihmiset tuntevat tarpeen ruokaan, veteen ja ilmaan. Kuten Vedat sanovat, ”emme voi haluta sitä, mitä ei ole olemassa”. Esimerkiksi fyysinen ruumiimme voi tarvita vain niitä elementtejä, joita on luonnossa, koska ruumis itsessään koostuu tästä luonnosta. Samoin sielu, joka on osa Jumalaa, tarvitsee Häntä suoraan tai epäsuorasti.


Jos kaksi ensimmäistä saraketta osoittavat ihmisten tarpeen Jumalaan aineellisen suhteen (anna minulle aineellista tai vapauta minut aineellisesta), kolmas sarake heijastaa sielun tarvetta Jumalaan itseensä, ei Hänen energioihinsa. Nyt Jumala ei ole enää keino, vaan päämäärä. Ne, jotka käsittävät uskonnon tällä tasolla, riippumatta uskonnostaan, omaavat syvimmän ymmärryksen uskonnosta. He näkevät kaikkien perinteiden hengellisen ykseyden.

Nyt voimme yhdistää kaikki kolme saraketta toisiinsa, aloittaen lopusta. Tarve Jumalaan itsessään lähtee sielusta (sarake 3), saa tietyn värin mielessä (sarake 2) ja nousee pintaan tietyn uskonnon muodossa (sarake 1).

Tarkasteltuamme uskonnon ilmiötä taulukon avulla, olemme nähneet joitakin ulkoisia ja sisäisiä syitä hengellisten perinteiden eroille. Mutta tämä koskee vain todellisia uskontoja, jotka ovat peräisin Jumalasta ja johtavat Häneen. Valitettavasti uskonnollinen paletti ei rajoitu tähän. Tällä alalla on vielä koko joukko ihmisten luomuksia, joita myös pidetään usein uskonnoina, vaikka ne eivät olekaan sitä.


Tässä yhteydessä Vedat erottavat viisi erilaista näennäistä uskontoa. Se on sama kuin kun laittomat yritykset väärentävät maailmankuuluja tuotemerkkejä ja myyvät niitä halvalla. Kummallista kyllä, niillä on paljon ostajia. Loppujen lopuksi, missä on enemmän ihmisiä, merkkiliikkeissä vai kiinalaisilla markkinoilla? Samalla tavalla hengellisten palveluiden markkinoilla on nykyään paljon laimennettuja ja kastroituja opetuksia, jotka houkuttelevat joukkojaan halpojen tuotteiden perässä juoksevia ihmisiä. Vaikka toisaalta tämä on huono asia, toisaalta se on luonnollinen erottelija, joka erottaa vilpittömät ihmiset, jotka ovat valmiita ”maksamaan täyden hinnan”, niistä, jotka haluavat saada saman ilmaiseksi, ymmärtämättä edes, että se on itsensä pettämistä.

Monet kokemattomat ihmiset pitävät uskonnona erilaisia taikuuden muotoja, sisäisten kykyjen kehittämisen järjestelmiä, erilaisia eettisiä ja terveyttä edistäviä järjestelmiä, jotka eivät ole luonteeltaan hengellisiä polkuja. Jotta järjestelmää voitaisiin kutsua uskonnoksi, sen on sisällettävä selkeä käsitys Jumalasta, sielusta ja niiden suhteista. Muuten se on mitä tahansa, mutta ei uskontoa.


Lisäksi Vedat erottavat vielä muutaman syyn palvonnan muotojen eroille. Ensinnäkin ne ovat luonnon kolme gunaa. Gunan hyvyyden vaikutuksen alaisina ihmiset ovat taipuvaisia palvomaan Korkeinta (riippumatta uskonnosta). Gunan intohimon vaikutuksen alaisina ihmiset palvovat maallisia voimia, ja gunan tietämättömyyden vaikutuksen alaisina ihmiset palvovat aaveita ja henkiä.

Toiseksi, Vedat väittävät, että Jumalalla on monia ilmentymiä, ja Hänen erilaisilla muodoillaan on erilaisia palvojia, mikä myös tuo monimuotoisuutta uskontojen ulkoisiin muotoihin.

Ei ole tarpeen yrittää yhdistää keinotekoisesti kaikkia uskontoja yhdeksi, koska ne ovat jo yhdistyneet yhteisen tavoitteen kautta ja ovat kuin eri portaat samassa portaikossa. Tarvitaan vain oppia erottamaan todellinen hengellinen viesti halvoista väärennöksistä tiedon ja terveen järjen perusteella. Ja mitä tulee monimuotoisuuteen, jos se on ominainen aineelliselle elämälle, miksi hengelliseltä elämältä pitäisi se puuttua?

Anonyymi00018 kirjoitti:

Kolmas ryhmä koostuu ihmisistä, jotka eivät tavoittele aineellista (kuten ensimmäiset) eivätkä yritä hylätä sitä (kuten toiset), vaan pyrkivät käyttämään kaikkea Jumalan palvelemiseen, jotta he voisivat kehittää elävän suhteen Häneen.


Koska tällaiset ihmiset suhtautuvat kaikkeen Jumalan kautta, he ovat ystävällisiä kaikille, koska he pitävät heitä Jumalan luomuksina.

Rakastaessaan Jumalaa he rakastavat kaikkia. Tällaisia ihmisiä on erittäin harvassa.


Kuten koululainen siirtyy luokalta luokalle oppien yhä korkeampaa tietoa, niin myös minkä tahansa uskonnon kannattajan on tehtävä sisäistä edistystä muuttamalla palvonnan motivaatiota korkeammalle tasolle. Muuten hän pysyy ikuisena aloittelijana.

Motivaatio kääntyä Jumalan puoleen rakkauden kehittämiseksi sopii luonnollisesti taulukon kolmanteen sarakkeeseen – uskonto sielun tarpeena. Jokaisella on ehdottomasti tarve Jumalaan, koska me kaikki olemme Hänen osasiaan ja aina energeettisesti riippuvaisia Hänestä. Ero on siinä, että toiset ihmiset tuntevat riippuvuutensa korkeammasta voimasta epäsuorasti, riippuvuuden kautta aineesta, kun taas toiset ovat selvästi tietoisia siitä, että aineellisen luonnon takana on Jumala, ja siksi haluavat olla suoraan yhteydessä Häneen. Tällaiset ihmiset tuntevat tarpeen Jumalaan yhtä voimakkaasti kuin tavalliset ihmiset tuntevat tarpeen ruokaan, veteen ja ilmaan. Kuten Vedat sanovat, ”emme voi haluta sitä, mitä ei ole olemassa”. Esimerkiksi fyysinen ruumiimme voi tarvita vain niitä elementtejä, joita on luonnossa, koska ruumis itsessään koostuu tästä luonnosta. Samoin sielu, joka on osa Jumalaa, tarvitsee Häntä suoraan tai epäsuorasti.


Jos kaksi ensimmäistä saraketta osoittavat ihmisten tarpeen Jumalaan aineellisen suhteen (anna minulle aineellista tai vapauta minut aineellisesta), kolmas sarake heijastaa sielun tarvetta Jumalaan itseensä, ei Hänen energioihinsa. Nyt Jumala ei ole enää keino, vaan päämäärä. Ne, jotka käsittävät uskonnon tällä tasolla, riippumatta uskonnostaan, omaavat syvimmän ymmärryksen uskonnosta. He näkevät kaikkien perinteiden hengellisen ykseyden.

Nyt voimme yhdistää kaikki kolme saraketta toisiinsa, aloittaen lopusta. Tarve Jumalaan itsessään lähtee sielusta (sarake 3), saa tietyn värin mielessä (sarake 2) ja nousee pintaan tietyn uskonnon muodossa (sarake 1).

Tarkasteltuamme uskonnon ilmiötä taulukon avulla, olemme nähneet joitakin ulkoisia ja sisäisiä syitä hengellisten perinteiden eroille. Mutta tämä koskee vain todellisia uskontoja, jotka ovat peräisin Jumalasta ja johtavat Häneen. Valitettavasti uskonnollinen paletti ei rajoitu tähän. Tällä alalla on vielä koko joukko ihmisten luomuksia, joita myös pidetään usein uskonnoina, vaikka ne eivät olekaan sitä.


Tässä yhteydessä Vedat erottavat viisi erilaista näennäistä uskontoa. Se on sama kuin kun laittomat yritykset väärentävät maailmankuuluja tuotemerkkejä ja myyvät niitä halvalla. Kummallista kyllä, niillä on paljon ostajia. Loppujen lopuksi, missä on enemmän ihmisiä, merkkiliikkeissä vai kiinalaisilla markkinoilla? Samalla tavalla hengellisten palveluiden markkinoilla on nykyään paljon laimennettuja ja kastroituja opetuksia, jotka houkuttelevat joukkojaan halpojen tuotteiden perässä juoksevia ihmisiä. Vaikka toisaalta tämä on huono asia, toisaalta se on luonnollinen erottelija, joka erottaa vilpittömät ihmiset, jotka ovat valmiita ”maksamaan täyden hinnan”, niistä, jotka haluavat saada saman ilmaiseksi, ymmärtämättä edes, että se on itsensä pettämistä.

Monet kokemattomat ihmiset pitävät uskonnona erilaisia taikuuden muotoja, sisäisten kykyjen kehittämisen järjestelmiä, erilaisia eettisiä ja terveyttä edistäviä järjestelmiä, jotka eivät ole luonteeltaan hengellisiä polkuja. Jotta järjestelmää voitaisiin kutsua uskonnoksi, sen on sisällettävä selkeä käsitys Jumalasta, sielusta ja niiden suhteista. Muuten se on mitä tahansa, mutta ei uskontoa.


Lisäksi Vedat erottavat vielä muutaman syyn palvonnan muotojen eroille. Ensinnäkin ne ovat luonnon kolme gunaa. Gunan hyvyyden vaikutuksen alaisina ihmiset ovat taipuvaisia palvomaan Korkeinta (riippumatta uskonnosta). Gunan intohimon vaikutuksen alaisina ihmiset palvovat maallisia voimia, ja gunan tietämättömyyden vaikutuksen alaisina ihmiset palvovat aaveita ja henkiä.

Toiseksi, Vedat väittävät, että Jumalalla on monia ilmentymiä, ja Hänen erilaisilla muodoillaan on erilaisia palvojia, mikä myös tuo monimuotoisuutta uskontojen ulkoisiin muotoihin.

Ei ole tarpeen yrittää yhdistää keinotekoisesti kaikkia uskontoja yhdeksi, koska ne ovat jo yhdistyneet yhteisen tavoitteen kautta ja ovat kuin eri portaat samassa portaikossa. Tarvitaan vain oppia erottamaan todellinen hengellinen viesti halvoista väärennöksistä tiedon ja terveen järjen perusteella. Ja mitä tulee monimuotoisuuteen, jos se on ominainen aineelliselle elämälle, miksi hengelliseltä elämältä pitäisi se puuttua?

Lue lisää

Tässä yhteydessä Vedat erottavat viisi erilaista näennäistä uskontoa. Se on sama kuin kun laittomat yritykset väärentävät maailmankuuluja tuotemerkkejä ja myyvät niitä halvalla.


Kummallista kyllä, niillä on paljon ostajia. Loppujen lopuksi, missä on enemmän ihmisiä, merkkiliikkeissä vai kiinalaisilla markkinoilla? Samalla tavalla hengellisten palveluiden markkinoilla on nykyään paljon laimennettuja ja kastroituja opetuksia, jotka houkuttelevat joukkojaan halpojen tuotteiden perässä juoksevia ihmisiä.


Vaikka toisaalta tämä on huono asia, toisaalta se on luonnollinen erottelija, joka erottaa vilpittömät ihmiset, jotka ovat valmiita ”maksamaan täyden hinnan”, niistä, jotka haluavat saada saman ilmaiseksi, ymmärtämättä edes, että se on itsensä pettämistä.

________________

Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Tässä yhteydessä Vedat erottavat viisi erilaista näennäistä uskontoa. Se on sama kuin kun laittomat yritykset väärentävät maailmankuuluja tuotemerkkejä ja myyvät niitä halvalla.


Kummallista kyllä, niillä on paljon ostajia. Loppujen lopuksi, missä on enemmän ihmisiä, merkkiliikkeissä vai kiinalaisilla markkinoilla? Samalla tavalla hengellisten palveluiden markkinoilla on nykyään paljon laimennettuja ja kastroituja opetuksia, jotka houkuttelevat joukkojaan halpojen tuotteiden perässä juoksevia ihmisiä.


Vaikka toisaalta tämä on huono asia, toisaalta se on luonnollinen erottelija, joka erottaa vilpittömät ihmiset, jotka ovat valmiita ”maksamaan täyden hinnan”, niistä, jotka haluavat saada saman ilmaiseksi, ymmärtämättä edes, että se on itsensä pettämistä.

________________

Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=aJ7apnbQ0-w&list=PL_Ipm4Rf9xvFrt_H7m4dX3XHNp8N6c5S9
Kuka sinä olet, ihminen?
https://www.youtube.com/watch?v=2rjAyJZJ170

Elokuva ”Yhtenäinen maailmankuva” (2010)


”Ravintoa sielulle”

Anonyymi00017 kirjoitti:

Koulutusjärjestelmässä samaa periaatetta noudattaen ensimmäisen luokan oppilaille annetaan kaikkein perustavinta tietoa, kun taas vanhemmille oppilaille opetetaan jo hienovaraisempia ja monimutkaisempia asioita. Eri luokkien oppikirjat eivät kuitenkaan ole periaatteessa erilaisia. Ne ovat saman koulutusjärjestelmän eri tasoja. Hengellisellä alueella sama periaate tiedon mukauttamisesta ihmisen tasoon sovelletaan, jotta vältytään ”ruoansulatushäiriöiltä”. Lisäksi jokaisella on erilaiset hengelliset tarpeet. Esimerkiksi yksi henkilö, joka opiskelee vierasta kieltä, pärjää hyvin pienellä keskustelukirjalla yksinkertaisten tarpeiden tyydyttämiseksi. Toinen tarvitsee moniosaisen sanakirjan, joka mahdollistaa yksityiskohtien ymmärtämisen. Samoin jotkut uskonnot on tarkoitettu ”selittämään Jumalaa sormilla”, kun taas toiset on tarkoitettu pääsemään hengellisyyden salaisimpiin sfääreihin.

Yritetään siis tarkastella uskonnon ilmiötä ulko- ja sisäpuolelta käyttäen seuraavan sivun taulukkoa. Taulukossa tarkastellaan uskonnon ilmiötä kolmessa päämuodossa: uskontokuntana, Jumalaan kääntymisenä ja sielun tarpeena. Nämä kolme uskonnon ulottuvuutta on esitetty taulukon kolmessa sarakkeessa.

Ensimmäisessä sarakkeessa tarkastellaan uskontoa uskonnollisena vakaumuksena, joka liittyy usein kansallisuuteen.

Koska eri kansat eroavat toisistaan ulkonäöltään huomattavasti, tällainen pinnallinen suhtautuminen uskontoon johtaa usein konflikteihin.


Fanattiset kannattajat ovat tyytymättömiä siihen, että toisinuskoisten ulkonäkö on ”väärä”.


Seuraavassa on muutamia esimerkkejä konflikteista, jotka ovat aiheutuneet tällaisesta pinnallisesta suhtautumisesta uskontoon: Pohjois-Irlannissa protestantit ja katolilaiset ovat jatkuvasti konfliktissa; Serbiassa ortodoksit ja muslimit; Pohjois-Intiassa muslimit ja hindut. Tällä tasolla ihmiset näkevät vain eroja kampauksissa, vaatteissa, symboleissa, terminologiassa ja rituaaleissa.


Suhtautuminen uskontoon kansallisuuden perusteella synnyttää myös täysin odottamattomia ongelmia.

...


Nähdessään tällaisia väärinkäsityksiä uskonnollisessa ympäristössä monet älykkäät ihmiset kääntyvät kokonaan pois uskonnosta tai yrittävät harjoittaa hengellistä elämää ilman ulkoisia muotoja.

...

Siirrytään nyt toiseen sarakkeeseen – uskontoon kääntymisenä Jumalan puoleen. Jos ensimmäinen sarake käsitteli enemmän ulkoisia merkkejä ja kansallista kuuluvuutta, toinen sarake käsittelee sisäistä maailmaa tai ihmisen hienovaraista olemusta. Esimerkiksi ensimmäisen sarakkeen mukaan olet kristitty. Toinen sarake paljastaa motiivisi – miksi olet kristitty? Vastaus voi olla monitulkintainen.



Yleisesti ottaen on olemassa kolme ryhmää motiiveja: 1) Toiset haluavat Jumalalta aineellisia hyviä (terveyttä, rikkautta, onnea jne.); 2) Toiset taas haluavat vapautua aineellisesta, pelastaa sielunsa; 3) Kolmannet haluavat henkilökohtaisen suhteen Jumalaan, korkeimman rakkauden muodon. Kaikki kolme motiivityyppiä voivat esiintyä missä tahansa uskonnossa.

Ensimmäisen ryhmän edustajille Jumala ei ole päämäärä, vaan keino saavuttaa aineelliset tavoitteensa. Tällä tasolla on suurin osa minkä tahansa uskonnon kannattajista. Juuri he ovat henkisen kypsymättömyytensä vuoksi eniten alttiita konflikteille muiden uskontojen kanssa. Heidän motivaationsa on alhaisin, mutta koska he kuitenkin kääntyvät Jumalan – puhtaimman – puoleen, he puhdistuvat vähitellen, ymmärtävät aineen katoavaisuuden ja voivat siirtyä korkeampaan luokkaan.

Toinen kategoria on ihmiset, jotka ovat kyllästyneet aineelliseen elämään. He haluavat ikuisuutta ja rauhaa. Heidän tavoitteensa on pelastus tai nirvana. Heitä houkuttelee yksinkertaisempi elämä, he rakastavat filosofiaa ja ovat taipuvaisia askeesiin. Nämä ihmiset ovat kypsempiä ja siksi suvaitsevaisempia muita kohtaan. Heillä ei ole mitään jaettavaa, koska tämä maailma ei enää kiinnosta heitä. Tällaisia ihmisiä on huomattavasti vähemmän. Ne, jotka pitävät uskontoa tienä Jumalaan, eivät ole ongelmissa muiden uskontokuntien kanssa. Siksi he näkevät enemmän monimuotoisuutta kuin eroja, mikä vähentää konfliktien riskiä.

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=2rjAyJZJ170

Elokuva ”Yhtenäinen maailmankuva” (2010)

Elokuvantekijä on kirjoittanut myös tästä aiheesta ja monista muistakin aiheista. Muutamia otteita eri kohdista, eri teksteistä, käännösvirheet suomeksi.

Nuoruudessaan hän oli kääntäjä ja tulkki japanin ja englannin kielten välillä, hän on edelleen filosofi, filologi jne.

Hänen tekstinsä on otettu useista hänen kirjoituksistaan, ja siinä on useita käännösvirheitä suomen kielellä.

https://vasudeva.ru/images/stories/lica/vrajendra-kumar-das/vrajendra-kumar-das-01.jpg