Olen kolmivuorotyössä sairaanhoitajana ja minulla on kolme lasta: 1-,3- ja 12-vuotiaat lapset. En periaatteessa ole yksinhuoltaja, mutta käytännöllisesti olen. Mies tekee reissuhommia ja viikot pois. Pyöritän koko arjen yksin ja kannan vastuun lapsista työpäivieni jälkeen. Taapero heräilee vielä monta kertaa yössä. Sen lisäksi iso omakotitalo, jonka hoitaminen ja siivoaminen vastuullani. Alan olemaan kohta niin väsynyt, että en tiedä mitä tekisin. Mies ei jaksa tehdä vkloppuisin mitään. Minulla ei ole oikein ketään kaveriakaan, jonka kanssa jutella ja puhua ahdistuksesta. Alan olla jo lastenkin kanssa kotona sekä työpaikalla potilaita kohtaan todella kyyninen. Minulla ei ole koskaan hetkenkään rauhaa, että saisi olla vaan omissa oloissaan saati että pääsisi kuntosalille, kauppaan, tai jotain muuta mukavaa tai voisi vain hetken olla ettei tarvitsisi kantaa kenestäkään vastuuta. Kotiin en voi jäädä taloudellisen tilanteen takia.
Olen niin paljon töissä, etten voi enää antaa lapsiani hoitoon työpäivien päälle, esimerkiksi: Minulla oli nyt viisi yötä, joten lapsien oli oltava hoidossa yöt 10 h, sekä vielä päivällä, koska vähän nukuttava.
Olisi kiva, kun löytäisi samassa tilanteessa olevan ihmisen, joka ymmärtäisi kuinka raskasta pienten lasten hoitaminen ja työssä käyminen on. Töissä kukaan ei tunnu ymmärtävän, kun suurin osa joko vanhoja piikoja, joilla vastuullansa yövuoron jälkeen vain koira tai sitten jo vanhempia rouvia, jotka jo unohtaneet elämänsä ruuhkavuodet..
Olisi ihanaa vaan joskus itkeä ja puhua jonkun olkapäätä vasten...
Kolmivuorotyö ja yksinhuoltaja
15
2401
Vastaukset
- sew..ri
Hyvä tavaton, hajoita se palikkakasa ja aloita kasaamaan uudelleen.
MIKSI!
Miksi ihmeessä raahaat pieniä hoitoon!
Punakynällä nyt sudit KAIKEN ylimääräisen pois, sen, mikä VIE rahaa!
KAIKKI:
Lehdet, vaatteet, limsat, sipist, valmiit ruuat...
Sitten mietit.
Otatko kaksi lasta kotiisi hoitoon, saat saman kuin juoksemalla yötä myöten stressaamassa itseäsi!
Ja ukolle uutta noottia kanssa, mikä osa hänellä on tässä perheessä vai onko mitään.
Teitähän on KAKSI pyörittämässä sitä firmaa jota perheeksi sanotaan!
Entäs se iso lapsi, se on kohta täysin hunningolla jos kukaan ei ole kiinnostunut HÄNEN elämästään.
Onko sulla anonyymiä spostia, voin kirjoittaa sulle omasta anonyymistäni! Jutskataan lisää.- ap
Kaikki on karsittu, mutta on sellaisia menoja, joita joudumme itse riippumattomista syistä maksamaan :). Ostan kaikki vaatteet kirppikseltä, kaikki ruuat teen itse, lihat ostan alennusmyynneistä...jos otan kotiin lapsia hoitoon, saan n. 2000e vähemmän palkkaa...sen verran hyvä palkkani on vuorolisien kanssa. Ison lapsen kanssa vietän aina aikaa, kun vaan sitä on. Häntä viedään kalareissuihin, leffaan, vaeltamaan, hän kertoo avoimesti kaiken päivittäin ja häneen läheiset suhteet, molemmilla vanhemmista!!!...Mutta niin kuin sanoin, en kaipaa käytännön ehdotuksia, vaan olkapäätä, joka samassa tilanteessa :). Kiitos Sinulle vastauksestasi!
[email protected]
- --------------------
Minä ihmettelen, että miksi miehesi tekee sellaista työtä, että joutuu olemaan poissa viikot. Kyllähän sellainen on ok lapsettomille, mutta miehelläsi on perhe! Miksei hän vaihda työpaikkaansa perheelliselle sopivaksi?
Ei ole mielestäni mitään järkeä siinä, ettei toinen huoltajista ole arjessa mukana. - äippis
Koskapa teillä ei ole rahasta kiinni, voit hyvin palkata kotiapua hoitamaan taloustöitä. Näin saat lepoa ja aikaa lapsille.
Oma palkkasi on hyvä, siitä ei kannata luopua, Miehelläsikin täytyy olla huippu palkka eihän hän muutoin viettäisi viikkoja poissa kotoa. Puristat vaan mieheltä kotiapulaisen palkan verran. Eikä se ole paljon, sillä jokunenkin tunti jo viikossa tekee ihmeitä aikaan. Esim siivous kahdesti viikossa 2 2 tuntia. Hyöty on suunnaton. Näin minä tein. Suosittelen.- vaihtoehtoja on
tuli sama mieleen. Itselläni oli aikoinaan tuuria kun sain lähellä asuvan eläkeläisnaisen hoitamaan nuorimmaistani kotona. Noin meni pari vuotta ja sitten vein päiväkotiin. Kyseinen nainen oli luotettava ja oli hoitanut myös työtoverin lapsia. Kannattaa selvittää oman kunnan hoitomahdollisuudet. Joskus voi saada hoitajan kotiin myös kunnan puolesta jos on hyvät perustelut.
- ap
vaihtoehtoja on kirjoitti:
tuli sama mieleen. Itselläni oli aikoinaan tuuria kun sain lähellä asuvan eläkeläisnaisen hoitamaan nuorimmaistani kotona. Noin meni pari vuotta ja sitten vein päiväkotiin. Kyseinen nainen oli luotettava ja oli hoitanut myös työtoverin lapsia. Kannattaa selvittää oman kunnan hoitomahdollisuudet. Joskus voi saada hoitajan kotiin myös kunnan puolesta jos on hyvät perustelut.
Kiitos viesteistänne! Ja vinkeistä...Miehellä työ, jota hankala vaihtaa, työ kuin työ...raskasta hänelläkin olla aina erossa perheestä! En todellakaan syyllistä häntä. Joo,todellakaan en aio vaihtaa työtäni kotona olemiseen lasten kanssa ja hoitolasten. tekisin tuplasti töitä enemmän ja saisin puolta vähemmän käteen. Soitin kunnalle ja saisin kodinohoitajan kotiin kerran viikossa puoliltapäivin lähtien, niin pääsen nukkumaan vähäksi aikaa tai vaan voin heittää vastuun jollekin muulle ja vaikka lukea naistenlehteä alakerrassa muutaman tunnin, ja syödä suklaata, aah, ihanaa...muuta en kaipaa, kuin pientä "omaa hetkeä". Rakastan lapsiani yli kaiken ja PIENEN hetken he vain ovat taaperoita ja leikki-ikäisiä..mutta joskus vaan olisi ihana kun olisi ystävä jolle jutella ja joka ymmärtäisi yksinhuoltajan elämää...Minulla ei ole paljon ystäviä, osaksi siksi, että masennuin aikaisemmin ja todella pohjalla kävin, ja kun ei kavereihion kyennyt pitämään yhteyttä sairastumisen vuoksi, suurin osa kavereista ei enää pitänyt yhteyttä. Että silleen...Siksi tämmöiselle palstalle kirjoittelinkin, tuntui tutulta ja turvalliselta, kun täällä varmasti kohtalotovereita :).
- äitikkäja lapsi
ap kirjoitti:
Kiitos viesteistänne! Ja vinkeistä...Miehellä työ, jota hankala vaihtaa, työ kuin työ...raskasta hänelläkin olla aina erossa perheestä! En todellakaan syyllistä häntä. Joo,todellakaan en aio vaihtaa työtäni kotona olemiseen lasten kanssa ja hoitolasten. tekisin tuplasti töitä enemmän ja saisin puolta vähemmän käteen. Soitin kunnalle ja saisin kodinohoitajan kotiin kerran viikossa puoliltapäivin lähtien, niin pääsen nukkumaan vähäksi aikaa tai vaan voin heittää vastuun jollekin muulle ja vaikka lukea naistenlehteä alakerrassa muutaman tunnin, ja syödä suklaata, aah, ihanaa...muuta en kaipaa, kuin pientä "omaa hetkeä". Rakastan lapsiani yli kaiken ja PIENEN hetken he vain ovat taaperoita ja leikki-ikäisiä..mutta joskus vaan olisi ihana kun olisi ystävä jolle jutella ja joka ymmärtäisi yksinhuoltajan elämää...Minulla ei ole paljon ystäviä, osaksi siksi, että masennuin aikaisemmin ja todella pohjalla kävin, ja kun ei kavereihion kyennyt pitämään yhteyttä sairastumisen vuoksi, suurin osa kavereista ei enää pitänyt yhteyttä. Että silleen...Siksi tämmöiselle palstalle kirjoittelinkin, tuntui tutulta ja turvalliselta, kun täällä varmasti kohtalotovereita :).
Niin kuulostaa rankalta. Tosiaan se auttaa kun juttelee samassa tilanteessa olevan kanssa, mutta ehkä hiukan helpomassa tai erinlaisessa tilanteessa olevan voi auttaa helpommin. Itse olen kotona pienen lapsen kanssa joten tuolla lailla ei ole raskasta. Ongelma on se, että ei ole tarpeeksi ihmisiä elämässä. Toivoisin lapselleni kaveria.
- rtwewtre
kuulostaa :-(. Tiedän pari vastaavanlaista perhettä, mutta molemmissa äiti jäi lopulta kotiin koska lapset olisivat olleet kuulemma ihan heitteillä kun isä viikot töissä muualla ja jos äitikin olisi vielä ollut usein poissa. Mieti nyt tarkkaan, onko raha sen arvoista, että haluat juosta moisessa oravanpyörässä? Itsekin tienaan ihan hyvin normaalisti, mutta päätin silti jäädä kotiin, koska koin sen helpommaksi (lapset on hoidettava ja kotityöt tehtävä myös silloin kun on töissä) enkä halunnut moiseen hulluuteen lähteä. Näen paljon perheitä, joissa äidit ovat uupuneet, koska haluavat hyväpalkkaista liksaa eikä olla kotona, ikävä kyllä kaikella on sitten hintansa :-(. Voisitko tehdä edes osa-aikaista työtä - jos se helpottaisi arkea vähän?
- äiti ja uranainen
Naisen ei kannata luopua omasta urastaan, vaan mielummin palkata apu kotiin. Urasta on vaikeaa saada kiinni muutamankin vuoden kuluttua, ja elämän sivu on pitkä. (ja eläke sitten surkea) Ajatelkaa nyt nenäänne pidemmälle.
Mahdollisen avioeron sattuessa nainen taasen putoaa muutaman sosiaaliluokan verran.
Pitäkää vaan siskot ammateistanne kiinni. Kyllä sitä apua on vain saatava sinne kotiin tarvittaessa. Kyllä siitä avusta on mieskin vastuussa omalta osaltaan.
- Sinulle!!!
Aivan kuin olisin matkannut tulevaisuuteeni lukiessani kirjoitustasi. Itse olen 4kk raskaana ja minulla on 3-vuotias lapsi aiemmasta suhteestani. Nykyinen mieheni tekee reissutöitä ja kodin ja lasten hoito jää siis nyt ja tulevaisuudessa minun harteilleni. Itsekin olen ammatissa jossa kolmivuorotyö yleistä. Muutamme pian paikkakunnalle missä minulla ei ole mahdollista saada apua lastenhoitoon sukulaisilta saati ystäviltä. Kaikki tämä pelottaa minua vietävästi että miten jaksan...Välillä tuntuu että olen hullu kun olen edes tähän ryhtynyt. Toisaalta turha murehtia tulevaa, mutta parempi varautua kaikkeen...Olen joskus yrittänyt puhua asiasta kavereilleni mutta ei kukaan oikein ymmärrä, heillä on ns.normaali elämä jossa mieskin kotona. Ennemminkin valittavat että mies lähtisikin reissuun... Hirveästi sinulle voimia arkeesi!!! Tiedän todella mitä sinun elämäsi on ja miltä sinusta tuntuu. Muista että ainakin yksi kohtalotoveri sinulla on!
- sannatuula
Kirjoituksesi oli ihan samaa, mitä päivittäin jauhan ystävien kanssa puhelimessa. Olemme kaikki hoitotyössä ja kaikilla lapsia 1-5, osa on yksinhuoltajia ihan todella ja osalla mies muuten vaan poissa kuvioista paljon, kun esim. töissä. Usein toteamme, että kuolema tasaa univelat, kun vaikkapa yövuorojen jälkeen unet jäävät haaveeksi lasten lääkäri yms. aikojen takia. Tänään puhuimme siitä, että jos itse joutuisimme pois pelistä (Jos vaikka tulemme väsymyksestä hulluiksi :)), niin homma olisi aika lailla siinä. Minulla on tilanne helpottumassa, koska lapset ovat jo yläasteiässä, kaverini todellakin kadehtivat sitä, että ehdin lukea kirjaa tai muuta. Onneksi en ole taloudenhoidossa kovin pedantti, jos vaatisin kodilta ehdotonta siisteyttä en jaksaisi. Minä palkkasin pahimpaan aikaan kotiapua, on parempi kuin ottaa vastaan kunnalta. Ensin olin kotitalousringissä, mutta sitten päädyin hankkimaan omaa apua. Löysin kivan tytön ja vaikka hänelläkin on vikansa, on tosi huolellinen ja halpa. Tekee meillä isot siivoukset. Tilanne on win-win. Opiskelija tyttö saa päivästä 70 euroa, tekee 7 tuntia töitä. Hän elää sillä toista viikkoa ja minä voin lojua sohvalla ihailemassa puhdasta kotia. Kun lapsesi kasvavat, huomaat saavasi apua toisista äideistä...ottaa hoitoon parivuotias on raskasta, mutta teini-ikäisen saa helposti yökylään kavereille ja kavereiden pitäminen vastapalveluksena yökylässä ei ole raskasta. Ostat vaan herkkuja, petaat pari ylimääräistä sänkyä ja annat rahaa filmien vuokraamiseen. Vuosi vuodelta tilanne helpottaa, kyllä sinä selviät. Ihmetyttää, miten et ole löytänyt kohtalontovereita, kun minusta kaikki tuntemani naiset ovat sellaisia. Nainen ja kameli ovat maailman sitkeimmät eläimet, sanotaan...
- koiran virka
Miehen kanssa eläessäni elämäni oli juurikin tuollaista - enkä nyt tarkoita, että sinun tarvitsisi heittää mies pöpelikköön - mieheni meni omia menojaan töittensä jälkeen.. Hänellä oli menot ja juttunsa tai makasi sohvalla käännellen kanavia - silloinkaan en päässyt kuin kiireesti kaupassa käymään.. kuntosali... mikä se on?? tai nyt vasta tiedän sen tärkeyden - aikaisemmin ei olisi tullut mieleenkään pyytää semmoseen päästä.. vaikka kotiäitinä aikani olinkin. Kunnes uhmasin kaikkea ja lähdin töihin takaisin monen vuoden jälkeen.
Kun yritin mieheni kanssa keskustella asioista ja saada itsellenikin aikaa vaikka viikonloppuisin ja hänen vapailla niin luuli minun aina yrittävän riitaa aikaiseksi. Sanoi vain, että hänellä kaikki hyvin ja meni matkoihinsa - kunnes heitin ensin hänen kenkänsä pihalle ja siitä koko ukon.
Nyt elän yksinhuoltajan elämää (lapsia 4) ja omalla tavallani nautinkin siitä. Käyn 3-vuoro työssä ja opiskelenkin samaan aikaan.
Luulen tietäväni mitä käyt läpi - rankkaa on, kun ei ole ketään.. tai on ystäviä mutta heille ei välttämättä voi puhua muuta kuin yleisistä asioista. Ystävät menevät omia menojaan, pyytävät minuakin mukaan mutta mitenkäs menet??
Muutenkin kova homma saada lapsille yövuoroiksi hoitaja aina kotiin kun itse töissä ja niinpä.. nukkuakin tarttis. Nukun kun lapset koulussa ja olen jälleen pirtsakka äiti kun tulevat kotiin (heh.. tai yritän olla). Kunnes taas seuraava yövuoro ja jos käykin niin, että hoitaja ilmoittaa ettei pääsekkään... silloin ei ole itku kaukana :(
Olen ottanut asenteeksi seuraavan ohjeistuksen.. heh.. positiivisesti eteenpäin - jos jotain uupuu niin sitten puuttuu "sou wot". Päivä kerrallaan.. meillä sentäs eletään, olisi se kurjaa jos lapset isompana muistelisivat meillä tehtäneen vessaremonttia eikä mitään lomailua ja löhöilyä. Eli eletään ja pidetään lasten kanssa hauskaa se mikä kyetään - arkeakin täytyy olla. rajat ja rakkaus. Lapsien on hyvä oppia joskus olla tekemättä mitään.. se tekeminen tuntuu sitten mielekkäämmältä.
Raha on aina tiukassa - mutta ruokaa ei puutu - sitä on, ja pienestäkin asiasta tehdään välillä juhlaa.
Lasten isä ottaa lapsia päällisin puolin ajallaan luokseen - mutta siinäkin oli välillä ettei ottanut ollenkaan.
Tsemppiä sulle... älä laske päätäsi alas - hyvin se menee. Joskus kirpaisee ja itkukaan ei ole kaukana. Meillä lapset ainakin iloisia ja koulut sujuu.
"Anna ajatusten rauhassa mennä ja tulla, oikeus itseäsi hoitaa on sulla. Mielihyvän tunteessa oikein kelli, joka hetkestä nauti ja itseäs helli"
Tuosta työelämästä... se on varmaankin sinulle voimavara.. tiedät meidän "hoitsujen" kiireen työelämässä. Molemmat (koti ja työ) luovat väkisinkin toisilleen vastapainoa. Mitäs siitä tulisi jos kotiin jäisit hoitamaan vieraitten muksuja kun kerran työssä tykkäät olla. Silloin olisit vain entistä enemmän hiekkalaatikolla ja kotona.. :)
Meitä on erilaisia mutta elämiä niin samankaltaisia.
Itse jaksan siis jo hymyillä - koita sinäkin.. - neuvoton
Itsellä kanssa jo nyt tuntuu että kaikki kaatuu omaan niskaan vaikka äippälomaa melkei puol vuotta jäljellä. Mulla mies on kans reissuhommissa sillai että aina vähintää se pari yötä kerrallaa poissa. Itsellä oottais siaraanhoitajan hommat ja tietysti kolmivuoro-hommina. Hirvee stressi ja ahdistus jo nyt että miten jaksaa. Samalla tuntuu hullulta että iltavuoron jälkee lapsen voi hakea sitte vasta kymmenen aikoihi hoidosta ja aamuvuoroihi pitäisi herätä jo hyvissä ajoin ennen kuutta.. eli normaalista rytmistä ei tuu oleen tietoakkaan. Olen itse vasta valmistunut joten en todellakaan halua luopua omasta ammatista kun en ole edes kunnolla pääsyt sitä toteuttamaan, miehellä kans semmonen ala että muullaiset hommat ovat todella harvassa. Toisaalta jos en ole itse valmis luopumaan tykkäämästäni työtä nii miten voisin vaatia sitä mieheltäkään?
- ei kotihengetär
Kuulostaa niiiiiiin tutulta. Itse teen onneksi pelkkää päivää, vaikka kukkarossa sen sitten huomaan, mutta en ole halunnut alkaa vuoropäiväkotiralliin ja kun sain päivätyön niin helpottaahan se huomattavasti. Mies kans jatkuvasti töissä, tekee pitkää päivää ja öitäkin pois. Nyt olen vanhempainvapaalla ja isompi koulussa ja yksi eskarilainen....
En missään nimessä jäisi kotia hoitamaan lapsia. Ei vaan ole mun juttuni. Odotan todella että tää kotihengettären esittäminen loppuu ja pääsen töihin taas käyttämään päätäni muuhunkin kuin lasten kanssa jutusteluun, vaikka lapset mulle tärkeintä ovatkin.
Itse jaksan todella paljon paremmin kun en ole kotona 24/7. Minulla on jopa yksi oma harrastus, johon voi ottaa lapset mukaan eli siis kuntosali ja lapsiparkki. Se on ainut asia joka pitää mun pääni kasassa tällä hetkellä.
Kyllä oli helppoa silloin kun oli vain yksi lapsi, mummut ja vaarit lähellä, vaikka mies töissä olikin koko ajan...
Välillä olen kateellinen lapsettomien yksinkertaiselle ja helpolle elämälle, ei tarvitse revetä kuin itselleen. No empä elämääni kúitenkaan vaihtaisi. Aikansa kutakin.
Töihin paluu on minulle se asia, joka varjolla jaksan joka päivä. - JK
VAI IIN
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
4 tuntia töitä kerran viikossa on naisen mukaan liian raskasta
Tämä ei taija olls lieksalaine vaikka "tuntomerkkiin" perusteella nii vois eppäillä! 🤣 31-vuotias Maya ei kykene tekemä522854Riikka Purra rosvosi eläkeläiset!
1900 euron eläkkeestä rosvottiin 350 euroa. Kohtuullista vai? Perussuomalaisia ei enää ole olemassa meille eläkeläisille5312696- 481875
- 321857
Ihastuksesi persoonalliset piirteet ulkonäössä?
Onko jotain massasta poikkeavaa? Uskallatko paljastaa? Aloitan; todella kauniit kädet ja sirot sormet miehellä.1191758SDP:n kannatus edelleen kovassa nousussa, ps ja kokoomus putoavat
SDP on noussut Helsingin Sanomien tuoreessa kannatuskyselyssä kokoomuksen ohi Suomen suosituimmaksi puolueeksi. SDP:n ka3011689Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap91342Nainen, meistä tulisi maailman ihanin pari
Mutta tosiasiat tosiasioina, on liian monta asiaa, jotka sotivat meidän yhteistä taivalta vastaan. Surulla tämän sanon,611149Kansaneläkkeiden maksu ulkomaille loppuu
Hyvä homma! Yli 30 miljoonan säästö siitäkin. Toxia.891135Ketä ammuttu ?
Ketä sielä Juupajoela ammuttu ei kait mainemies alkanu amuskelemaan , , Kyösti H ?221112