Olen lesbo ja elän heterosuhteessa.

ennen kaikkea Äiti

Siinäpä se tulikin. Olen melkein 3-kymppinen, 2 lasta on ja olen kymmenettä vuotta naimisissa miehen kanssa. Tajusin kuitenkin n. 2v sitten että olen lesbo. Avioliitosta ei kuitenkaan ole helppo lähteä, lastenkin takia. Mieheni on hyvä mies. Voisin olla todella onnellinen, mutta en ole. Seksiä en halua lainkaan mieheni kanssa, se ei tunnu millekään, yleensä se jopa ällöttää. Jopa hänen kosketuksensa voi tuntua minusta kiusalliselle. Mieheni tietää minun olevan kiinnostunut myös naisista, mutta ei tässä mittakaavassa.

Olen umpikujassa. Tunnen ettei minulla ole oikeutta rikkoa tätä perhettä, tässä on kuitenkin kaikki kohdallaan. Ajattelen että minun seksuaalinen suuntautuminen on toisarvoinen seikka sen rinnalla että lapsilla on ehjä perhe. Ja entä mieheni.. En voisi jättää häntä. Hän rakastaa minua oikeasti. Ajatella mitä
vaimon lesboksi paljastuminen voisikaan hänen tunne-elämälleen aiheuttaa.. :(

Ehkä jaksan päiväunelmieni avulla eteenpäin. Ei minulla asiat kuitenkaan niin hirveän huonosti ole. Ja omalla tavallani kyllä toki rakastan miestäni, miten voisin olla rakastamatta kaiken kokemamme jälkeen. Mutta se rakkaus on ehkä enemmän sisaruksellista kuin rakastavaisten.

134

7737

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • suoraan

      Mitä tuohon sitten pitäis sanoa? Elä nuin vaan, petä itseäsi ja toista. Luuletko ettei lapset vaistoa, että et ole tyytyväinen? Ja luuletko ettei miehesi tajua ettet halua häntä? Eikö hän ansaitse tasavertaisen kumppanin. Luuletko että olet tyytyväinen kun sinun pitää tänne tulla avautumaan.

      Ja sanot vielä, että kaikki on oikeasti hyvin. AVAA SILMÄSI.

      Lasten takia... hmmph

      • tinttihönö

        oli ketju kohtuu samoista asioista, lepakkol. juttuja kannattaan lueskella myös.


      • ennen kaikkea Äiti

        Lues uudelleen. Olen onneton kuten sanoin. Siinä olet vaikeassa että mies ja lapset huomaisi jotain... Ei, mä olen kiitollinen tästä kaikesta joten osaan olla arjessa onnellinen kuitenkin. Syvällä sisällä on ne tunteet joista kerroin. Arkeen ja sen sujumiseen olen hyvinkin tyytyväinen, siihen että minulla on vierellä turvallinen toinen aikuinen jonka kanssa jaan arkeni ja elämäni. Juu, kaikki ei hyvin ole siltikään, enhän muuten olisi tänne purkaantunut. Mutta se oli lähinnä asian tarkastelua ja mietiskelyä.

        Jos mä jotain petän, niin itseäni. En muita. Miestä kuitenkin rakastan niinkuin sanoin, ja pitkässä suhteessa rakkaus muutenkin muuttuu, yleensä toverillisempaan suuntaan. Kuinka monessa pitkässä liitossa seksi kukoistaa?? Eikä mieheni ole tehnyt mitään sen eteen että seksiä olisi enemmän, joten luulen hänen olevan ihan tyytyväinen siinä suhteessa, ei hän ainakaan enempää sitä tahdo. Et tunne minua joten et voi noin rajusti sanoa. Olen hyvä ja rakastava äiti, mieheni kanssa olemme hyvät vanhemmat, arki rullaa hyvin. Puhumme, hoidamme kodin ja lapset. Mitä muuta lapset tarttee? Sen että äiti nauttii seksistä isän kanssa? PÖH, sanon minä. Lapsille on tärkeintä perusturvallisuus ja sitä meillä on. Kaikki on tuttua ja turvallista.

        Ei elämä aina vaan ole ruusuilla tanssimista ja oman onnen hakemista, joskus on laitettava toiset ihmiset, kuten lapset, etusijalle.


      • ennen kaikkea Äiti
        tinttihönö kirjoitti:

        oli ketju kohtuu samoista asioista, lepakkol. juttuja kannattaan lueskella myös.

        Ai katselin kyll'ä, mutta ei osunut minun silmääni, anteeksi.


      • FFS!
        ennen kaikkea Äiti kirjoitti:

        Lues uudelleen. Olen onneton kuten sanoin. Siinä olet vaikeassa että mies ja lapset huomaisi jotain... Ei, mä olen kiitollinen tästä kaikesta joten osaan olla arjessa onnellinen kuitenkin. Syvällä sisällä on ne tunteet joista kerroin. Arkeen ja sen sujumiseen olen hyvinkin tyytyväinen, siihen että minulla on vierellä turvallinen toinen aikuinen jonka kanssa jaan arkeni ja elämäni. Juu, kaikki ei hyvin ole siltikään, enhän muuten olisi tänne purkaantunut. Mutta se oli lähinnä asian tarkastelua ja mietiskelyä.

        Jos mä jotain petän, niin itseäni. En muita. Miestä kuitenkin rakastan niinkuin sanoin, ja pitkässä suhteessa rakkaus muutenkin muuttuu, yleensä toverillisempaan suuntaan. Kuinka monessa pitkässä liitossa seksi kukoistaa?? Eikä mieheni ole tehnyt mitään sen eteen että seksiä olisi enemmän, joten luulen hänen olevan ihan tyytyväinen siinä suhteessa, ei hän ainakaan enempää sitä tahdo. Et tunne minua joten et voi noin rajusti sanoa. Olen hyvä ja rakastava äiti, mieheni kanssa olemme hyvät vanhemmat, arki rullaa hyvin. Puhumme, hoidamme kodin ja lapset. Mitä muuta lapset tarttee? Sen että äiti nauttii seksistä isän kanssa? PÖH, sanon minä. Lapsille on tärkeintä perusturvallisuus ja sitä meillä on. Kaikki on tuttua ja turvallista.

        Ei elämä aina vaan ole ruusuilla tanssimista ja oman onnen hakemista, joskus on laitettava toiset ihmiset, kuten lapset, etusijalle.

        että sä joskus ymmärrät paremmin, nyt olet vain puhtaasti itsekäs.


      • ennen kaikkea Äiti
        FFS! kirjoitti:

        että sä joskus ymmärrät paremmin, nyt olet vain puhtaasti itsekäs.

        Siis anteeksi, itsekäs!? Minusta olisin itsekäs jos rikkoisin tämän kaiken vain siksi etten niin piittaa seksistä miehen kanssa. Noin kärjistetysti sanottuna.


      • FFS!
        ennen kaikkea Äiti kirjoitti:

        Siis anteeksi, itsekäs!? Minusta olisin itsekäs jos rikkoisin tämän kaiken vain siksi etten niin piittaa seksistä miehen kanssa. Noin kärjistetysti sanottuna.

        ainoa asia mikä on vialla sun suhteessa ja avioliitossa on seksi?


      • ennen kaikkea Äiti
        FFS! kirjoitti:

        ainoa asia mikä on vialla sun suhteessa ja avioliitossa on seksi?

        Pääpiirteittäin kyllä. Meillä on ihan oikeasti hyvä liitto. Uskallan väittää että monessa heteroperheessä on enemmän ongelmia kuin meillä, tai siis kun meillä eio edes ongelmia ole!! Me emme riitele, meillä ei ole eripuraa, kunnioitamme toisiamme jne. Monestako suhteesta voi todella sanoa samaa? Ei tartte mennä kuin johonkin äitien palstalle lukee arjen ongelmia ja valitusta siitä ja tästä ja tuosta, ja huom, siellä niitä seksiongelmia vasta onkin.

        Juu, mä en tunne seksuaalista vetoa mieheeni, mitä sitten? Mieheni ei ole kovin seksuaalinen ihminen, joten tämä tuskin ongelma hänelle on. Seksiä kuitenkin harrastamme silloin kun sille tuntuu. En mä makaa lahnana vaan tosissani yritän että tekisin miehellekin hyvää. Se on totta, ja toki surullistakin etten itse saa siitä juurikaan mitään irti. Mutta niin se on monilla muillakin lasten vanhemmilla. Suurta hellyyttä kyllä tunnen mieheeni, halaan ja pussailen paljon, pelleilemme yhdessä, nauramme.

        Mutta, päästäksemme ongelmaan, joka kuitenkin on olemassa, Minä haaveilen naisista. Kuinka moni ihan hetero äiti haaveilee naisista. Moni. Ap kirjoitukseni oli lähinnä mietiskelyä ja pohdintaa joka jatkuu tässä. Tosin nyt menin jo puolustelun kannalle koska tunnen että vastaani hyökätään tietämättä tai ymmärtämättä asian monisyisyyttä.


      • FFS!
        ennen kaikkea Äiti kirjoitti:

        Pääpiirteittäin kyllä. Meillä on ihan oikeasti hyvä liitto. Uskallan väittää että monessa heteroperheessä on enemmän ongelmia kuin meillä, tai siis kun meillä eio edes ongelmia ole!! Me emme riitele, meillä ei ole eripuraa, kunnioitamme toisiamme jne. Monestako suhteesta voi todella sanoa samaa? Ei tartte mennä kuin johonkin äitien palstalle lukee arjen ongelmia ja valitusta siitä ja tästä ja tuosta, ja huom, siellä niitä seksiongelmia vasta onkin.

        Juu, mä en tunne seksuaalista vetoa mieheeni, mitä sitten? Mieheni ei ole kovin seksuaalinen ihminen, joten tämä tuskin ongelma hänelle on. Seksiä kuitenkin harrastamme silloin kun sille tuntuu. En mä makaa lahnana vaan tosissani yritän että tekisin miehellekin hyvää. Se on totta, ja toki surullistakin etten itse saa siitä juurikaan mitään irti. Mutta niin se on monilla muillakin lasten vanhemmilla. Suurta hellyyttä kyllä tunnen mieheeni, halaan ja pussailen paljon, pelleilemme yhdessä, nauramme.

        Mutta, päästäksemme ongelmaan, joka kuitenkin on olemassa, Minä haaveilen naisista. Kuinka moni ihan hetero äiti haaveilee naisista. Moni. Ap kirjoitukseni oli lähinnä mietiskelyä ja pohdintaa joka jatkuu tässä. Tosin nyt menin jo puolustelun kannalle koska tunnen että vastaani hyökätään tietämättä tai ymmärtämättä asian monisyisyyttä.

        loppupeleissä et ole lesbo vaan bi. Jos sä haluat verrata suhdettasi muihin niin varmaan sun suhde osuu monien bi-naisten kanssa aivan yksiin. Joten siinä mielessä elät ihan normia ja hyvää suhdetta.


      • ennen kaikkea Äiti
        FFS! kirjoitti:

        loppupeleissä et ole lesbo vaan bi. Jos sä haluat verrata suhdettasi muihin niin varmaan sun suhde osuu monien bi-naisten kanssa aivan yksiin. Joten siinä mielessä elät ihan normia ja hyvää suhdetta.

        Voiko olla bi jos ei yhtään ole kiinnostunut miehistä seksuaalisessa mielessä?

        En tiedä.


      • FFS!
        ennen kaikkea Äiti kirjoitti:

        Voiko olla bi jos ei yhtään ole kiinnostunut miehistä seksuaalisessa mielessä?

        En tiedä.

        annat lähinnä kun miehesi joskus havoin haluaa, vaikka et nauti. Kyllä, se on bi. Kun niillä on naiskausi, mieskaudella ne onkin erilaisia.
        Kun sä nyt oikein mietit kaikkea tätä mitä olet kirjoittanut, siitäkin miksi sun pitäisi etsiä kipinää seksiin kun miehesikään ei koita ja kaikkea muutakin kuinka tyytyväinen sä olet siihen että sulla on toverillinen hyvä ystävyyssuhde lastesi isään jne. Niin mikä saa sut olettamaan että olet lesbo heterosuhteessa? Minä näen heteron tylsässä suhteessa jolloin mielikuvitus lähtee hakemaan jostain jotain kipinää edes mielikuvitukseen.
        Jos sinusta seksin kuuluukin hiipua pois, olet täydellisessä suhteessa siis.


      • Carola30
        ennen kaikkea Äiti kirjoitti:

        Voiko olla bi jos ei yhtään ole kiinnostunut miehistä seksuaalisessa mielessä?

        En tiedä.

        kään ole lesbo. Minulla on mies, jota rakastan ja yksi lapsi. Joistakin naisista olen tykännyt, mutta mihinkään en ole ryhtynyt. En petä miestäni enkä ole löytänyt ketään naista, jota olisin ra-kastanut yhtä paljon kuin miestäni. Naista en ole kyllä etsinytkään.


      • Carola 30
        ennen kaikkea Äiti kirjoitti:

        Ai katselin kyll'ä, mutta ei osunut minun silmääni, anteeksi.

        voi olla muitakin: http://keskustelu.suomi24.fi/node/8871802.

        Kirjoitat: "Seksiä en halua lainkaan mieheni kanssa, se ei tunnu millekään, yleensä se jopa ällöttää. Jopa hänen kosketuksensa voi tuntua minusta kiusalliselle". Huijaat miestäsi ja itseäsi. Loppupeleissä jäät yksin ja kärsit yksin.


      • Bullshit
        FFS! kirjoitti:

        annat lähinnä kun miehesi joskus havoin haluaa, vaikka et nauti. Kyllä, se on bi. Kun niillä on naiskausi, mieskaudella ne onkin erilaisia.
        Kun sä nyt oikein mietit kaikkea tätä mitä olet kirjoittanut, siitäkin miksi sun pitäisi etsiä kipinää seksiin kun miehesikään ei koita ja kaikkea muutakin kuinka tyytyväinen sä olet siihen että sulla on toverillinen hyvä ystävyyssuhde lastesi isään jne. Niin mikä saa sut olettamaan että olet lesbo heterosuhteessa? Minä näen heteron tylsässä suhteessa jolloin mielikuvitus lähtee hakemaan jostain jotain kipinää edes mielikuvitukseen.
        Jos sinusta seksin kuuluukin hiipua pois, olet täydellisessä suhteessa siis.

        Olen BI eikä minulla ole eikä ole ollut tällaisia kausia: "un niillä on naiskausi, mieskaudella ne onkin erilaisia." os sinulla on näitä kausia, niin kaikilla muilla ei välttämättä ole. En ole koskaan kuullutkaan moisesta. Bullshit!


      • FFS!
        Bullshit kirjoitti:

        Olen BI eikä minulla ole eikä ole ollut tällaisia kausia: "un niillä on naiskausi, mieskaudella ne onkin erilaisia." os sinulla on näitä kausia, niin kaikilla muilla ei välttämättä ole. En ole koskaan kuullutkaan moisesta. Bullshit!

        mä siihen olen mitä bi:t itse ovat sanoneet ja kirjoittaneet. Jos sä et ole jotain niin ei se tarkoita että sellaista ei ole olemassakaan.


      • itsekkyyskasvaa
        ennen kaikkea Äiti kirjoitti:

        Pääpiirteittäin kyllä. Meillä on ihan oikeasti hyvä liitto. Uskallan väittää että monessa heteroperheessä on enemmän ongelmia kuin meillä, tai siis kun meillä eio edes ongelmia ole!! Me emme riitele, meillä ei ole eripuraa, kunnioitamme toisiamme jne. Monestako suhteesta voi todella sanoa samaa? Ei tartte mennä kuin johonkin äitien palstalle lukee arjen ongelmia ja valitusta siitä ja tästä ja tuosta, ja huom, siellä niitä seksiongelmia vasta onkin.

        Juu, mä en tunne seksuaalista vetoa mieheeni, mitä sitten? Mieheni ei ole kovin seksuaalinen ihminen, joten tämä tuskin ongelma hänelle on. Seksiä kuitenkin harrastamme silloin kun sille tuntuu. En mä makaa lahnana vaan tosissani yritän että tekisin miehellekin hyvää. Se on totta, ja toki surullistakin etten itse saa siitä juurikaan mitään irti. Mutta niin se on monilla muillakin lasten vanhemmilla. Suurta hellyyttä kyllä tunnen mieheeni, halaan ja pussailen paljon, pelleilemme yhdessä, nauramme.

        Mutta, päästäksemme ongelmaan, joka kuitenkin on olemassa, Minä haaveilen naisista. Kuinka moni ihan hetero äiti haaveilee naisista. Moni. Ap kirjoitukseni oli lähinnä mietiskelyä ja pohdintaa joka jatkuu tässä. Tosin nyt menin jo puolustelun kannalle koska tunnen että vastaani hyökätään tietämättä tai ymmärtämättä asian monisyisyyttä.

        on niin kuitenkin hyvin, niin miks ihmeessä parut täällä lesbopalstalla...ilmeisesti luulit saavas sympatiaa sylin täydeltä sekä tukea pettämisaikeisiin ja seksinpuutteeseen.
        Voi hyvänen aika, ajattelu pitäö suorittaa ennen tekoja, ennen kun aletaan tekemään perhettä ja lapsia. Lapset vaistoavat ettei perhe ole onnellinen, valitettavasti, vaikka haluatkin ajatella että lapset on vaan lapsia eivätkä tajua. Helvetin itsekäs olet!!!


      • 21
        FFS! kirjoitti:

        mä siihen olen mitä bi:t itse ovat sanoneet ja kirjoittaneet. Jos sä et ole jotain niin ei se tarkoita että sellaista ei ole olemassakaan.

        "Jos sä et ole jotain niin ei se tarkoita että sellaista ei ole olemassakaan."
        Niin juuri. Tarkoittaen myös, että jos et itse ole lesbo joka jostain syystä elää (lue: valitsee elää) miehen kanssa, niin ei se tarkoita etteikö sellaisia voisi olla olemassa. Eikö täällä jokainen saisi määritellä itsensä omien tuntemusten mukaan (tai olla määrittelemättä)?


      • FFS!
        21 kirjoitti:

        "Jos sä et ole jotain niin ei se tarkoita että sellaista ei ole olemassakaan."
        Niin juuri. Tarkoittaen myös, että jos et itse ole lesbo joka jostain syystä elää (lue: valitsee elää) miehen kanssa, niin ei se tarkoita etteikö sellaisia voisi olla olemassa. Eikö täällä jokainen saisi määritellä itsensä omien tuntemusten mukaan (tai olla määrittelemättä)?

        saa elää, enhän minä ole sanonut että se on bullshittiä niin kuin joku tuossa sanoi oman mielipiteensä, en minä sano ettei niin saa tehdä eikä niin saa olla, minä vain sanoin että se ei ole ehkä terveellinen tie jos tyytyy johonkin vain siksi että pelkää muutosta. Minun puolesta hän saa hyvinkin elää kaverisuhteessa ja olla tyytyväinen kun arki sujuu. Sehän on jo puolet oikein hyvän elämän yhtälössä. Ainoa mitä minä sanon että elämä on ainutkertaista, päivääkää ei saa takaisin. Mitä sitten kun lapset lähtee kotoa, siihen kun istu keittön pöydän ääreen sen kaverin kanssa, voiko sanoa että hyvin käytetty 40-50 vuotta. En minä usko että täällä kun kertoo mielipiteensä ihminen menee ja tekee niin kuin sanottu ja neuvottu on. Minusta on kuitenkin pääasia että jos jostain kirjoituksesta saa jonkun uuden ajatuksen tai edes murusen varmuutta siihen että kyllä, minä haluan elää näin, tai sitten että ehkä minun täytyy ajatella asioita. Sehän täällä on parasta, ei se että sanotaan hyvä hyvä juuri niin. Mielipiteet ja varsinkin omasta poikkeavat mielipiteet on minusta aina mielenkiintoisia. Siksi ei pidä ottaa näitä ehdottomina ja luulla että minä räjähdän jos joku ei tee niin kuin sanon ja heti. Minusta mielipiteet on tärkeitä.


      • edellinen
        FFS! kirjoitti:

        saa elää, enhän minä ole sanonut että se on bullshittiä niin kuin joku tuossa sanoi oman mielipiteensä, en minä sano ettei niin saa tehdä eikä niin saa olla, minä vain sanoin että se ei ole ehkä terveellinen tie jos tyytyy johonkin vain siksi että pelkää muutosta. Minun puolesta hän saa hyvinkin elää kaverisuhteessa ja olla tyytyväinen kun arki sujuu. Sehän on jo puolet oikein hyvän elämän yhtälössä. Ainoa mitä minä sanon että elämä on ainutkertaista, päivääkää ei saa takaisin. Mitä sitten kun lapset lähtee kotoa, siihen kun istu keittön pöydän ääreen sen kaverin kanssa, voiko sanoa että hyvin käytetty 40-50 vuotta. En minä usko että täällä kun kertoo mielipiteensä ihminen menee ja tekee niin kuin sanottu ja neuvottu on. Minusta on kuitenkin pääasia että jos jostain kirjoituksesta saa jonkun uuden ajatuksen tai edes murusen varmuutta siihen että kyllä, minä haluan elää näin, tai sitten että ehkä minun täytyy ajatella asioita. Sehän täällä on parasta, ei se että sanotaan hyvä hyvä juuri niin. Mielipiteet ja varsinkin omasta poikkeavat mielipiteet on minusta aina mielenkiintoisia. Siksi ei pidä ottaa näitä ehdottomina ja luulla että minä räjähdän jos joku ei tee niin kuin sanon ja heti. Minusta mielipiteet on tärkeitä.

        Niin tarkoitin sitä että jos joku kerran kokee lesbo olevansa eikä bi, niin en rupeisi ulkopuolisena väittämään, että etkä ole, pelkän elämäntilanteen pohjalta. Eri asia sitten mitä mieltä olen ap:n tilanteesta muuten.
        Mut kyllä sä saat FFS! räjähtää ihan rauhassa =)


      • FFS!
        edellinen kirjoitti:

        Niin tarkoitin sitä että jos joku kerran kokee lesbo olevansa eikä bi, niin en rupeisi ulkopuolisena väittämään, että etkä ole, pelkän elämäntilanteen pohjalta. Eri asia sitten mitä mieltä olen ap:n tilanteesta muuten.
        Mut kyllä sä saat FFS! räjähtää ihan rauhassa =)

        lähinnä musta on ihan selkeesti bi ja sitten on lesbo. Miksi ihmeessä niiden merkitykset pitäisi määritellä jokaisen kohdalla uusiksi. Että jos joku heteromies haluaa määritellä itsensä lesboksi niin me ollaan että saahan se. On asioita jotka on ihan kiva pitää selvinä, ei se ole lokeroimista vaan ihan että voidaan puhua tietyistä asioista oikeilla nimillä. Minä en kokisi oikeaksi kutsua heteromiestä lesboksi vaikka hän itsensä sellaiseksi tuntisi asuessaan onnellisesti perheensä ja vaimonsa kanssa. Minä en myöskään koe että jos ap asuu miehensä luona ja odottaa jopa että mies ottaisi vähän seksielämään ohjaita käsiinsä että kyseessä on lesbo. Mitä vikaa on olla bi, jos makaa miehen kanssa on bi. Ja aikoo jatkossa niin myös tehdä. Lesbo miettisi asiat uusiksi, sanoisi ettei voi jatkaa, ainakaan seksiä. Minä ajattelen näin. Tiedän kyllä että tässä voidaan pilkkua viilata näissä vaikka kuinka, minä en vain näe ap:n lesboutta.


      • 7.pirkko
        itsekkyyskasvaa kirjoitti:

        on niin kuitenkin hyvin, niin miks ihmeessä parut täällä lesbopalstalla...ilmeisesti luulit saavas sympatiaa sylin täydeltä sekä tukea pettämisaikeisiin ja seksinpuutteeseen.
        Voi hyvänen aika, ajattelu pitäö suorittaa ennen tekoja, ennen kun aletaan tekemään perhettä ja lapsia. Lapset vaistoavat ettei perhe ole onnellinen, valitettavasti, vaikka haluatkin ajatella että lapset on vaan lapsia eivätkä tajua. Helvetin itsekäs olet!!!

        samaa ihmettelen kun saitti on LESBO niin miksi täällä hekumoidaan jostain "talkoista" kolmen kimpasta jne. eikö sitä herkkua voi jakaa bisse osastolla?


      • ennen kaikkea Äiti
        itsekkyyskasvaa kirjoitti:

        on niin kuitenkin hyvin, niin miks ihmeessä parut täällä lesbopalstalla...ilmeisesti luulit saavas sympatiaa sylin täydeltä sekä tukea pettämisaikeisiin ja seksinpuutteeseen.
        Voi hyvänen aika, ajattelu pitäö suorittaa ennen tekoja, ennen kun aletaan tekemään perhettä ja lapsia. Lapset vaistoavat ettei perhe ole onnellinen, valitettavasti, vaikka haluatkin ajatella että lapset on vaan lapsia eivätkä tajua. Helvetin itsekäs olet!!!

        Nyt vedän täysin omat johtopäätöksesi. Missään en edes AJATELLUT mitään pettämisjuttuja, saatika olisin ottanut sellaista esille. Tai että ap viestini olisi sellaista tarkoittanut.

        Te ette usko että olen lesbo. Se on minulle ok. Itse tiedän mitä koen ja tunnen.


      • 7.pirkko
        ennen kaikkea Äiti kirjoitti:

        Nyt vedän täysin omat johtopäätöksesi. Missään en edes AJATELLUT mitään pettämisjuttuja, saatika olisin ottanut sellaista esille. Tai että ap viestini olisi sellaista tarkoittanut.

        Te ette usko että olen lesbo. Se on minulle ok. Itse tiedän mitä koen ja tunnen.

        mä kylläkin lähinnä yleistin täällä käytyjä puheenaiheita. Itsekin seurustelen äidin kanssa, joten tiedän että voi olla lesbo vaikka on miehen kanssa lapsia, mutta jos edelleen yhdyt miehesi kanssa niin silloin olet korkeintaan bisse, lesbot ei touhua miesten kanssa. Anna ajan kulua kunnes tiedät varmasti mitä haluat, niin huomaat ettei tarvitse muilta kysellä mitä teet.


      • emily.f
        FFS! kirjoitti:

        loppupeleissä et ole lesbo vaan bi. Jos sä haluat verrata suhdettasi muihin niin varmaan sun suhde osuu monien bi-naisten kanssa aivan yksiin. Joten siinä mielessä elät ihan normia ja hyvää suhdetta.

        Ma olin tollasessa suhteessa 3 vuotta. alotin seurustelemaan miesten kanssa 13 vuotiaana, ja mulla oli koko ajan joku. 19 vuotiaana olin hetken tyton kanssa, mutta sen jalkeen alotin sen 3 vuoden suhteen. Viimein tajusin lopettaa sen koska en myoskaan tuntenut minkaanlaista vetoa mieheen enka seksiin. kaiken ajan kaytin seksin valttelyyn. Sen jalkeen paatin koittaa kerran naista ennen kun alan seurustella miehen kanssa ja sille tielle jain. En pysty enaa edes kuvitella seksia miehen kanssa se oksettaa mua, ja myos suutelu, jota olen ton jalkeen muutaman miehen kanssa kokeillu, se vaan allottaa. Ne partakarvat ja kaikki. Joten se etta on paljon kokemuksia miehista ei tee bi seksuaalia. Ma olen niin taysin lesbo, huolimatta siita etta mulla on paljon enemman kokemusta miehista. olen nyt 26 ja 2 vuotta sitten lopetin sen viimesen suhteen. Joskus ajatus heterosuhteesta vaan on paljon helpompi, ja kuten meidan perheessa homous on aina ollut tosi iso tabu. Joten koin etta pitaa naisista on jotenkin tosi vaarin. Eika mun perhe sita edelleenkaan hyvaksy, mutten enaa valita siita ja sita paitsi asun pallon toisella puoliskolla, joten niista ei ole sitakaan valia. Mulle havahtuminen siihen etta olen lesbo, en bi oli todella vaikee prosessi, ja se etta monet lesbot myoskin tuomitsee mun kaltaiset jne, ei tunnu hyvalta. Useinkaan en halua kertoa kuinka paljon oikeesti omaan kokemusta miehista.


      • wattu
        ennen kaikkea Äiti kirjoitti:

        Lues uudelleen. Olen onneton kuten sanoin. Siinä olet vaikeassa että mies ja lapset huomaisi jotain... Ei, mä olen kiitollinen tästä kaikesta joten osaan olla arjessa onnellinen kuitenkin. Syvällä sisällä on ne tunteet joista kerroin. Arkeen ja sen sujumiseen olen hyvinkin tyytyväinen, siihen että minulla on vierellä turvallinen toinen aikuinen jonka kanssa jaan arkeni ja elämäni. Juu, kaikki ei hyvin ole siltikään, enhän muuten olisi tänne purkaantunut. Mutta se oli lähinnä asian tarkastelua ja mietiskelyä.

        Jos mä jotain petän, niin itseäni. En muita. Miestä kuitenkin rakastan niinkuin sanoin, ja pitkässä suhteessa rakkaus muutenkin muuttuu, yleensä toverillisempaan suuntaan. Kuinka monessa pitkässä liitossa seksi kukoistaa?? Eikä mieheni ole tehnyt mitään sen eteen että seksiä olisi enemmän, joten luulen hänen olevan ihan tyytyväinen siinä suhteessa, ei hän ainakaan enempää sitä tahdo. Et tunne minua joten et voi noin rajusti sanoa. Olen hyvä ja rakastava äiti, mieheni kanssa olemme hyvät vanhemmat, arki rullaa hyvin. Puhumme, hoidamme kodin ja lapset. Mitä muuta lapset tarttee? Sen että äiti nauttii seksistä isän kanssa? PÖH, sanon minä. Lapsille on tärkeintä perusturvallisuus ja sitä meillä on. Kaikki on tuttua ja turvallista.

        Ei elämä aina vaan ole ruusuilla tanssimista ja oman onnen hakemista, joskus on laitettava toiset ihmiset, kuten lapset, etusijalle.

        kolmenkympin kriisi? itsellä ollut 25v kriisi.. nojoo. avomies, muttei lapsia..ei edes kihloissa. eli voisi vielä lähteä, mutta arveluttaa. voisi olla sama tulevaisuus kuin sinulla. ei kannata katsoa L-koodia.. lapset ne varmasti on isoin "este". ei haluaisi järkyttää, pettää luottamusta jne. entä kun ne on vanhempia? oletko varma asiasta, onko ollut suhteita muihin vai millä tasolla se lesbous "ilmenee"?


      • tahvoli
        ennen kaikkea Äiti kirjoitti:

        Lues uudelleen. Olen onneton kuten sanoin. Siinä olet vaikeassa että mies ja lapset huomaisi jotain... Ei, mä olen kiitollinen tästä kaikesta joten osaan olla arjessa onnellinen kuitenkin. Syvällä sisällä on ne tunteet joista kerroin. Arkeen ja sen sujumiseen olen hyvinkin tyytyväinen, siihen että minulla on vierellä turvallinen toinen aikuinen jonka kanssa jaan arkeni ja elämäni. Juu, kaikki ei hyvin ole siltikään, enhän muuten olisi tänne purkaantunut. Mutta se oli lähinnä asian tarkastelua ja mietiskelyä.

        Jos mä jotain petän, niin itseäni. En muita. Miestä kuitenkin rakastan niinkuin sanoin, ja pitkässä suhteessa rakkaus muutenkin muuttuu, yleensä toverillisempaan suuntaan. Kuinka monessa pitkässä liitossa seksi kukoistaa?? Eikä mieheni ole tehnyt mitään sen eteen että seksiä olisi enemmän, joten luulen hänen olevan ihan tyytyväinen siinä suhteessa, ei hän ainakaan enempää sitä tahdo. Et tunne minua joten et voi noin rajusti sanoa. Olen hyvä ja rakastava äiti, mieheni kanssa olemme hyvät vanhemmat, arki rullaa hyvin. Puhumme, hoidamme kodin ja lapset. Mitä muuta lapset tarttee? Sen että äiti nauttii seksistä isän kanssa? PÖH, sanon minä. Lapsille on tärkeintä perusturvallisuus ja sitä meillä on. Kaikki on tuttua ja turvallista.

        Ei elämä aina vaan ole ruusuilla tanssimista ja oman onnen hakemista, joskus on laitettava toiset ihmiset, kuten lapset, etusijalle.

        Myös ne syvällä sisälläsi olevat tunteet ovat tärkeitä. Jos et sisältä ole onnellinen, se tulee varmasti näkymään myöhemmin. On todennäköistä, että nuo tunteesi vain syvenevät ajan kuluessa ja valtaavat mielesti, tekevät sinusta lopulta onnettoman. Se että sinua sanotaan itsekkääksi tässä tilanteessa, tarkoittaa juuri sitä, että teet itsestäsi onnettoman ja sitä kautta se tarttunee myös lapsiisi. Lapset eivät ole onnellisia, jos näkevät vanhempansa onnettomina. Vanhempien hyvinvointi on perheen a ja o.
        Älä tee hätiköityjä päätöksiä. Mieti mitä haluat. Kirjoittaminen on monesti hyvä keino selvittää ajatuksiaan. Olisiko sinulla ystävää jolle voisit puhua tästä asiasta? Hanki tietoa SETAsta ( http://seta.fi/ ).
        Ihmettelen miksi olet päätynyt yhteen miehen kanssa, jos koet olevasi täysin lesbo. Oletko varma, ettet koskaan tuntenut seksuaalista vetoa häneen? Jos tunsit, on todennäköisempää että olet juurikin bi-seksuaali, niinkuin alempana tässä keskustelussa todetaan, mutta vaikka olisitkin, se ei todella pienennä ongelmaasi.

        Mieti ajan kanssa mitä haluat. Puhu miehellesi, kun olet valmis. Miehesi vaikuttaa todella ihanalta ja ystävälliseltä mieheltä, hän varmasti arvostaa sinua myös nimenomaan ystävänäkin. Jos hän hyväksyisi asian ja olisi edelleen valmis toimimaan yhteistyössä, voisitte toimia yhdessä ja yhteistyössä hyvinä vanhempina, vaikkette olisikaan pariskunta. Jos voisitte säilyä ystävinä, voisitte silti edelleen viettää aikaa koko perheen kesken. Se ei ole mahdotonta. Voimia!


      • mirke
        itsekkyyskasvaa kirjoitti:

        on niin kuitenkin hyvin, niin miks ihmeessä parut täällä lesbopalstalla...ilmeisesti luulit saavas sympatiaa sylin täydeltä sekä tukea pettämisaikeisiin ja seksinpuutteeseen.
        Voi hyvänen aika, ajattelu pitäö suorittaa ennen tekoja, ennen kun aletaan tekemään perhettä ja lapsia. Lapset vaistoavat ettei perhe ole onnellinen, valitettavasti, vaikka haluatkin ajatella että lapset on vaan lapsia eivätkä tajua. Helvetin itsekäs olet!!!

        olet idiootti.


      • fdaösdjalösdfj
        ennen kaikkea Äiti kirjoitti:

        Voiko olla bi jos ei yhtään ole kiinnostunut miehistä seksuaalisessa mielessä?

        En tiedä.

        Ei voi olla. "Homosexuality is romantic or sexual attraction or behavior between members of the same sex or gender. As an orientation, homosexuality refers to "an enduring pattern of or disposition to experience sexual, affectionate, or romantic attractions" primarily or exclusively to people of the same sex; "it also refers to an individual's sense of personal and social identity based on those attractions, behaviors expressing them, and membership in a community of others who share them."[1][2] Wikipedia, eli jos on kiinnostunut vain naisista seksuaalisessa mielessä on lesbo em. määritelmän mukaan, itse olen biromanttinen lesbo. En ole koskaan maannut miehen kanssa.


      • 14+9
        fdaösdjalösdfj kirjoitti:

        Ei voi olla. "Homosexuality is romantic or sexual attraction or behavior between members of the same sex or gender. As an orientation, homosexuality refers to "an enduring pattern of or disposition to experience sexual, affectionate, or romantic attractions" primarily or exclusively to people of the same sex; "it also refers to an individual's sense of personal and social identity based on those attractions, behaviors expressing them, and membership in a community of others who share them."[1][2] Wikipedia, eli jos on kiinnostunut vain naisista seksuaalisessa mielessä on lesbo em. määritelmän mukaan, itse olen biromanttinen lesbo. En ole koskaan maannut miehen kanssa.

        Seksuaalinen suuntautuminen ei rajoitu pelkästään seksuaaliseen kiinnostukseen.
        Tai kuten tuossa wikipedia tekstin kohdassa sanotaan: "experience sexual, affectionate, or romantic attractions".
        Sitten tämä kohta: "primarily or exclusively..." ei tarkoita jos on kiinnostunut vain....vaan se tarkoittaa ensisijaisesti tai yksinomaan.


    • FFS!

      että sä et oikeesti luule että sun ns uhrautuminen koituu perheesi parhaaksi. Sä elät valhetta, sä opetat valhetta, sä et suo lapsiesi oppia etkä anna miehesi löytää ihmisitä joka oikeasti tuntisikin jotain häntä kohtaan. Kuin myös eväät itseltäsi saman. Sä käsität tuollaisen elämän suht ok:na ja kestät kun ajattelet että perhe ennen kaikkea. Jos sä oikeasti ajattelisit perhettäsi ennen kaikkea, sä olisit rehellinen. Koska aikanaan se tulee ilmi ja miten sä selität silloin ne vuodet mitä on kaikki tuhlannut sun valheiden takia. Mitä sä luulet että sun lapset sanoo sun perhearvoista .
      Minusta sä nyt päätät yksin koko perheen puolesta asioista jotka sun pitäisi jakaa ehdottomasti miehesi kanssa. Ainakin.

      • ennen kaikkea Äiti

        Kun mä ihan oikeasti tiedän mieheni olevan tyytyväinen. Olemme puhuneet olemmeko onnellisia. Kysyn sitä useinkin mieheltäni. Se että rakkaus on muuttunut, ei tarkoita ettenkö häntä rakasta. Rakkautta on erilaista, niin on suhteitakin. Mistä te tiedätte miten arkinen mieheni on rakkautensa kanssa, mistä te tiedätte millaista rakkauden KUULUU olla? Jos me kaikki olemme tyytyväisiä tähän tilanteeseen niin missä muka mättää? Siinä etten minä elä lesbosuhteessa, niinkö?

        Sanoissasi oli perää, noin voisi käydä, mutta ainakaan nyt tilanne ei sellainen ole. Me ollaan ihan ku kuka vaan naapurin pirjon perhe. Arki menee töissä, lasten harrastuksissa yms. Vaikka en olisi tajunnut olevani lesbo, meidän elämä olisi tismalleen samanlaista kuin se on nyt.


      • FFS!
        ennen kaikkea Äiti kirjoitti:

        Kun mä ihan oikeasti tiedän mieheni olevan tyytyväinen. Olemme puhuneet olemmeko onnellisia. Kysyn sitä useinkin mieheltäni. Se että rakkaus on muuttunut, ei tarkoita ettenkö häntä rakasta. Rakkautta on erilaista, niin on suhteitakin. Mistä te tiedätte miten arkinen mieheni on rakkautensa kanssa, mistä te tiedätte millaista rakkauden KUULUU olla? Jos me kaikki olemme tyytyväisiä tähän tilanteeseen niin missä muka mättää? Siinä etten minä elä lesbosuhteessa, niinkö?

        Sanoissasi oli perää, noin voisi käydä, mutta ainakaan nyt tilanne ei sellainen ole. Me ollaan ihan ku kuka vaan naapurin pirjon perhe. Arki menee töissä, lasten harrastuksissa yms. Vaikka en olisi tajunnut olevani lesbo, meidän elämä olisi tismalleen samanlaista kuin se on nyt.

        muuta kuin mitä sä sanot, ja sä sanoit että olet lesbo joka elää heterosuhteessa. Nyt sanot että olet onnellinen ja tyytyväinen. Hyvä niin. Elämä on ainutkertaista.


      • ennen kaikkea Äiti
        FFS! kirjoitti:

        muuta kuin mitä sä sanot, ja sä sanoit että olet lesbo joka elää heterosuhteessa. Nyt sanot että olet onnellinen ja tyytyväinen. Hyvä niin. Elämä on ainutkertaista.

        No olen ja en ole. Ongelma on mutta ei niin suuri että sen voisi antaa kaataa tämän perheen.


      • FFS!
        ennen kaikkea Äiti kirjoitti:

        No olen ja en ole. Ongelma on mutta ei niin suuri että sen voisi antaa kaataa tämän perheen.

        alle 30 ja sun mielestä toverillinen suhde on ok, että olet jo siinä iässä ettei seksi ole niin tärkeää. Minä en huomannut ikääsi kuin vasta nyt, luulin että olet joku 50v. Minulla ei ole lisättävää. Pidä perhekulissit ylhäällä.


      • MissiM
        FFS! kirjoitti:

        alle 30 ja sun mielestä toverillinen suhde on ok, että olet jo siinä iässä ettei seksi ole niin tärkeää. Minä en huomannut ikääsi kuin vasta nyt, luulin että olet joku 50v. Minulla ei ole lisättävää. Pidä perhekulissit ylhäällä.

        Mä olen lukenut sun kirjoituksias monista eri ketjuista ja välillä olet ihan mielenkiintoinen ja fiksu, mutta nyt tuli taas selvästi ilmi, miten katkera ja kateellinen ihminen olet. Miten itse tunnet olosi? Onko kaikki hyvin?


      • FFS!
        MissiM kirjoitti:

        Mä olen lukenut sun kirjoituksias monista eri ketjuista ja välillä olet ihan mielenkiintoinen ja fiksu, mutta nyt tuli taas selvästi ilmi, miten katkera ja kateellinen ihminen olet. Miten itse tunnet olosi? Onko kaikki hyvin?

        mikään ole, minusta on jo epäinhimillistä että ihminen alle 30v kirjoittaa että on ihan ok että seksielämä ei suju ja toverillinen suhde on parempi kuin parisuhde. Siksi perun kaikki mitä olen sanonut ap:lle koska on olemassa sellaisia kuin mahdottomia tapauksia, ja minusta ap on sellainen.
        Minä en kuulu niihin ihmisiin jotka purkavat pahaa oloaan palstalla. Kateellinen en ole kenellekkään koska minä uskon vakaasti oman elämänsä herra on jokainen itse, jos haluaisin jotain mitä muilla, minä luultavammin hommaisin sen. Katkeruutta en ole tuntenut luultavasti kuin kerran elämässäni. Opin siitä että ihmisellä on tietty määrä energiaa ja jos hän suuntaa sen huonosti se ei ole kannattavaa.
        Mielipiteitä minulla on, joskus ne osaa ilmaista hyvin joskus taas ei. Kaikesta voi oppia, minäkin opin ap:n kirjoituksesta sen että minun ykkösperiaate elämässä eli rehellisyys on todellakin maailman tärkein. Ensin itselleen sitten rakkailleen. Rakkaus ilman rehellisyyttä on huijausta.


      • ohikulkijatar...
        ennen kaikkea Äiti kirjoitti:

        Kun mä ihan oikeasti tiedän mieheni olevan tyytyväinen. Olemme puhuneet olemmeko onnellisia. Kysyn sitä useinkin mieheltäni. Se että rakkaus on muuttunut, ei tarkoita ettenkö häntä rakasta. Rakkautta on erilaista, niin on suhteitakin. Mistä te tiedätte miten arkinen mieheni on rakkautensa kanssa, mistä te tiedätte millaista rakkauden KUULUU olla? Jos me kaikki olemme tyytyväisiä tähän tilanteeseen niin missä muka mättää? Siinä etten minä elä lesbosuhteessa, niinkö?

        Sanoissasi oli perää, noin voisi käydä, mutta ainakaan nyt tilanne ei sellainen ole. Me ollaan ihan ku kuka vaan naapurin pirjon perhe. Arki menee töissä, lasten harrastuksissa yms. Vaikka en olisi tajunnut olevani lesbo, meidän elämä olisi tismalleen samanlaista kuin se on nyt.

        Älä välitä tuosta FFS:stä, on kovin mustavalkoinen eikä näe asioita kuin omalla tavallaan. Minä ymmärrän sinua ja tiedän mitä tarkoitat. Älä luovuta, sinulla on oikeus olla onnellinen.
        Täällä nää lesbot on jotenkin äkäisiä, eikä ymmärrä tilannettasi ollenkaan (en tietenkään kaikista puhu),
        mutta usein alkavat syyttämään ilman että edes tietävät kokonaiskuvaa.


      • FFS!
        ennen kaikkea Äiti kirjoitti:

        Kun mä ihan oikeasti tiedän mieheni olevan tyytyväinen. Olemme puhuneet olemmeko onnellisia. Kysyn sitä useinkin mieheltäni. Se että rakkaus on muuttunut, ei tarkoita ettenkö häntä rakasta. Rakkautta on erilaista, niin on suhteitakin. Mistä te tiedätte miten arkinen mieheni on rakkautensa kanssa, mistä te tiedätte millaista rakkauden KUULUU olla? Jos me kaikki olemme tyytyväisiä tähän tilanteeseen niin missä muka mättää? Siinä etten minä elä lesbosuhteessa, niinkö?

        Sanoissasi oli perää, noin voisi käydä, mutta ainakaan nyt tilanne ei sellainen ole. Me ollaan ihan ku kuka vaan naapurin pirjon perhe. Arki menee töissä, lasten harrastuksissa yms. Vaikka en olisi tajunnut olevani lesbo, meidän elämä olisi tismalleen samanlaista kuin se on nyt.

        ei mätä mikään niin hyvä. Minä luulen että tälläkin palstalla monet naiset tietävät mitä on kun koittaa elää normien mukaan ja hokea itselleen että tää on hyvä just näin, onneksi mieskin haluaa seksiä kerran kuussa vain. Lopunajan voikin sitten kuvitella millaista se olisi naisen kanssa.
        Minä tiedän millaista rakkauden ei kuulu olla, sen ei kuulu olla epärehellistä. Rakkautta on toki erilaista, en tiedä mitkä valat te alttarilla vannoitte mutta jos se sisälsi sen että pysytte toveruuden tähden yhdessä niin erittäin hyvä tilanne teillä nyt on. Jos te kaikki olette tyytyväisiä siihen niin asia on kristallin kirkas. Miehesi siis tietää ajatuksesi teidän kaverisuhteesta ja siitä että rakkautesi on muuttunut häntä kohtaan?
        Sinä olet tyytyväinen kun arki sujuu ja lapset hoituu, mies hoituu, sinä hoidut niin ok sitten.
        Jos olet tyytyväinen niin minä olen väärässä, minä kun ajattelin että sun mieleesi on tullut ajatus että haluat elää itsesi näköistä elämää, rakastaa ja haluta sinua innostavia asioita ja ihmisiä. Minä kun olen saanut kasvatuksen että kun itse voi hyvin, ihmiset lähelläsi voi hyvin. Siksi kauhistuin ajatuksesta että sinä olet elämässä jota et tunne omanlaiseksesi vain siksi että luulet asioita ja pelkäät muutoksia ja ihmisiä.
        Minä toivotan koko sydämestäni sinulle hyvää elämää, tismalleen tuollaisena kuin se on. Uskon että saat sujuvasta arjesta tyydytystä mitä hyvään elämään/elämänlaatuun tarvitaan omista valinnoista. Nyt kun sanoit sen.


      • pazkaa pazkaa

        on se käsittämätöntä miten nää läpeensä itsekkäät aina selittelevät asiat parhain päin... itsellensä, ja ovat ihan helvetin tyytyväisiä selityksiinsä.


      • antaa kukkia vaan
        FFS! kirjoitti:

        mikään ole, minusta on jo epäinhimillistä että ihminen alle 30v kirjoittaa että on ihan ok että seksielämä ei suju ja toverillinen suhde on parempi kuin parisuhde. Siksi perun kaikki mitä olen sanonut ap:lle koska on olemassa sellaisia kuin mahdottomia tapauksia, ja minusta ap on sellainen.
        Minä en kuulu niihin ihmisiin jotka purkavat pahaa oloaan palstalla. Kateellinen en ole kenellekkään koska minä uskon vakaasti oman elämänsä herra on jokainen itse, jos haluaisin jotain mitä muilla, minä luultavammin hommaisin sen. Katkeruutta en ole tuntenut luultavasti kuin kerran elämässäni. Opin siitä että ihmisellä on tietty määrä energiaa ja jos hän suuntaa sen huonosti se ei ole kannattavaa.
        Mielipiteitä minulla on, joskus ne osaa ilmaista hyvin joskus taas ei. Kaikesta voi oppia, minäkin opin ap:n kirjoituksesta sen että minun ykkösperiaate elämässä eli rehellisyys on todellakin maailman tärkein. Ensin itselleen sitten rakkailleen. Rakkaus ilman rehellisyyttä on huijausta.

        edellinen kirjoittaja on tyypillinen palstalainen siinä mielessä, et on sitä mieltä et aina vaan pitäs kirjottaa maailmojasyleileviä vaaleanpunaisen verhon takaa tulevia tekstejä. Itseään ei pitäs ilmasta just näin ja noin kun tuossakin teet, suoraan ja kaunistelematta.
        Mähän oon positiivisesti yllättynyt aina, kun luen sulta tiukkaa tekstiä. Kun en oikeen jaksais mitään lässyn lässyä.


      • ennen kaikkea Äiti
        ohikulkijatar... kirjoitti:

        Älä välitä tuosta FFS:stä, on kovin mustavalkoinen eikä näe asioita kuin omalla tavallaan. Minä ymmärrän sinua ja tiedän mitä tarkoitat. Älä luovuta, sinulla on oikeus olla onnellinen.
        Täällä nää lesbot on jotenkin äkäisiä, eikä ymmärrä tilannettasi ollenkaan (en tietenkään kaikista puhu),
        mutta usein alkavat syyttämään ilman että edes tietävät kokonaiskuvaa.

        No siis minäkin koen tämän "hyökkäyksen" ymmärtämättömyydeksi. Ihan kuin olisi jotenkin ok perheenäidin tulla kaapista ulos että "nyt ukko pihalle, mää olenkin lesbo!!" Moni täällä sanoo että se olisi hyvä lapsillekin. No voi olla, mutta voi olla ettei olekaan. Mitä jos lapset järkyttyisiätkin, ei ero ole lapsille yhtään sel helpompi asia vaikka äiti paljastuisi lesboksi.

        Moniko teistä ihan oikeasri pystyy näkemään tämän asian minun vinkkelistä? On helppo huudella neuvoaja jos ei ole itse elänyt tilannetta mihin niitä ohjeitaan huutelee. Aloitin ketjun koska ajattelin että voisi keskustella ja mietiskellä asiaa asiallisesti, eri näkökulmista. Nyt näkökulma on vain se että minä olen sokea paska joka pettää kaikkia ja keikkea elämässä.


      • VoitkoElääIlmankin?
        ennen kaikkea Äiti kirjoitti:

        Kun mä ihan oikeasti tiedän mieheni olevan tyytyväinen. Olemme puhuneet olemmeko onnellisia. Kysyn sitä useinkin mieheltäni. Se että rakkaus on muuttunut, ei tarkoita ettenkö häntä rakasta. Rakkautta on erilaista, niin on suhteitakin. Mistä te tiedätte miten arkinen mieheni on rakkautensa kanssa, mistä te tiedätte millaista rakkauden KUULUU olla? Jos me kaikki olemme tyytyväisiä tähän tilanteeseen niin missä muka mättää? Siinä etten minä elä lesbosuhteessa, niinkö?

        Sanoissasi oli perää, noin voisi käydä, mutta ainakaan nyt tilanne ei sellainen ole. Me ollaan ihan ku kuka vaan naapurin pirjon perhe. Arki menee töissä, lasten harrastuksissa yms. Vaikka en olisi tajunnut olevani lesbo, meidän elämä olisi tismalleen samanlaista kuin se on nyt.

        "Jos me kaikki olemme tyytyväisiä tähän tilanteeseen niin missä muka mättää?"

        ...kuulostaa kyllä siltä että ainakaan SINÄ ITSE et ole tyytyväinen... :/

        Tämä on paikka jossa voi jakaa tuntojaan anonyymisti ja se onkin monelle tärkeää. Mutta ei tänne kukaan tule tuntojaan yleensä jakamaan ellei olisi jotain ongelmaa.
        Luulen että teidän perhe NÄYTTÄÄ onnelliselta, sinun miehesi saatta olla tavallaan onnellinen kun hän ajattelee asiaa rationaalisesti (onhan hänellä hyvä ja rakastava perhe) ja sama koskee sinua itseäsi. Huom! Kun ajattelette asiaa järjellä.

        Jos se riittää teille molemmille, ok.
        Jotkut voivat elää koko elämänsä varsin tyydyttävässä, rakastavassakin, mutta intohimottomassa suhteessa.
        Suhteita on erilaisia, niinkuin sanoit. :/

        Toivottavasti pystyt vielä vuosienkin päästä ajattelemaan asiaa yhtä kylmän tunteettomasti. Intohimottomasti.


      • Voi hitsi!

        set ovat mitä ovat, mutta lesboja tuskin kuitenkaan. Fyfanilla on kuitenkin joku mies, joka vahtii sitä yötäpäivää. Eivät usein osaa edes ruotsia eivätkä suomea, josta ei oo niin väliäkään.


      • hmmh
        ennen kaikkea Äiti kirjoitti:

        No siis minäkin koen tämän "hyökkäyksen" ymmärtämättömyydeksi. Ihan kuin olisi jotenkin ok perheenäidin tulla kaapista ulos että "nyt ukko pihalle, mää olenkin lesbo!!" Moni täällä sanoo että se olisi hyvä lapsillekin. No voi olla, mutta voi olla ettei olekaan. Mitä jos lapset järkyttyisiätkin, ei ero ole lapsille yhtään sel helpompi asia vaikka äiti paljastuisi lesboksi.

        Moniko teistä ihan oikeasri pystyy näkemään tämän asian minun vinkkelistä? On helppo huudella neuvoaja jos ei ole itse elänyt tilannetta mihin niitä ohjeitaan huutelee. Aloitin ketjun koska ajattelin että voisi keskustella ja mietiskellä asiaa asiallisesti, eri näkökulmista. Nyt näkökulma on vain se että minä olen sokea paska joka pettää kaikkia ja keikkea elämässä.

        tulit pyytämään neuvoja, sait neuvoja, et hyväksynyt niitä. miksi siis kirjoitit? :/


      • Hibiskus
        ennen kaikkea Äiti kirjoitti:

        No siis minäkin koen tämän "hyökkäyksen" ymmärtämättömyydeksi. Ihan kuin olisi jotenkin ok perheenäidin tulla kaapista ulos että "nyt ukko pihalle, mää olenkin lesbo!!" Moni täällä sanoo että se olisi hyvä lapsillekin. No voi olla, mutta voi olla ettei olekaan. Mitä jos lapset järkyttyisiätkin, ei ero ole lapsille yhtään sel helpompi asia vaikka äiti paljastuisi lesboksi.

        Moniko teistä ihan oikeasri pystyy näkemään tämän asian minun vinkkelistä? On helppo huudella neuvoaja jos ei ole itse elänyt tilannetta mihin niitä ohjeitaan huutelee. Aloitin ketjun koska ajattelin että voisi keskustella ja mietiskellä asiaa asiallisesti, eri näkökulmista. Nyt näkökulma on vain se että minä olen sokea paska joka pettää kaikkia ja keikkea elämässä.

        Pystyn hyvinkin näkemään asian sinun vinkkelistä koska olen ollut itse samassa tilanteessa. Kolmekymppisenä heräsi kiinnostukseni samaan sukupuoleen, naimisiin olin jo siinä vaiheessa ehtinyt ja kaksi lastakin olin saanut. Ihastumisia ensin ystäviin, kunnes noin kuuden vuoden kuluttua tästä "heräämisestä" naisen kaipaus iski niin kovaa että oli pakko päästä kokeilemaan. Minulla oli rinnakkaissuhde naiseen, jonka ensin yritin salata mutta jonka mies sai melko pian tietää. Mies ymmärsi naisen kaipuuni mutta ei tietenkään hyväksynyt sen toteuttamista, joten nainen jäi ja valitsin siinä kohtaa vielä perheeni koska lapsetkin olivat vielä niin nuoria. Naisen läheisyyden kaipuu ei vaan hellittänyt missään vaiheessa ja vielä kaksi naista ja viisi vuotta siihen tarvittiin kun lopulta ymmärsin ettei tämä voi enää jatkua ja otin eron miehestäni. Kulissiahan se liitto oli viimeiset vuodet, päällepäin kaikki näytti hyvältä mutta sisäisesti olin onneton samoin mieheni ja kyllä lapsetkin vaistosivat ettei kaikki ole hyvin. Minulla oli hyvä mies jonka kanssa olisin ollut varmasti lopun elämääni, ilman seksuaalisen suuntautumiseni muuttumista. Nyt 40 vuotiaana saan vihdoin olla oma itseni myös seksuaalisesti ja se on erittäin vapauttavaa. Pointtini on varmaankin se että itseään (eikä toistakaan) ei voi pettää loputtomasti, seksuaalisuus on niin iso juttu että sitä pitää saada voida toteuttaa oman suuntautuneisuuden mukaisesti.


    • impppuu
      • kadehdi en sinua

        Sä tajuut joskus kun löydät naisen jota haluat ja rakastat, mistä olet jäänyt paitsi ja jättänyt miehesi paitsi.

        Kyllä pitkässäkin suhteessa saa seksin kukoistamaan ja sitä pitää olla - ei se muuten ole kahden aikuisen parisuhde. Miksi olla kaverin kanssa?

        Lapset ovat herkkiä vaistoamaan asioita.

        Ja voihan sitä sanoa että kaikki on ok, mutta kun siihen mahtuu niin helvetin paljon.


      • Lepakko00
        kadehdi en sinua kirjoitti:

        Sä tajuut joskus kun löydät naisen jota haluat ja rakastat, mistä olet jäänyt paitsi ja jättänyt miehesi paitsi.

        Kyllä pitkässäkin suhteessa saa seksin kukoistamaan ja sitä pitää olla - ei se muuten ole kahden aikuisen parisuhde. Miksi olla kaverin kanssa?

        Lapset ovat herkkiä vaistoamaan asioita.

        Ja voihan sitä sanoa että kaikki on ok, mutta kun siihen mahtuu niin helvetin paljon.

        Taidat vain hävetä sitä mitä olet. Et uskalla.


      • ennen kaikkea Äiti
        kadehdi en sinua kirjoitti:

        Sä tajuut joskus kun löydät naisen jota haluat ja rakastat, mistä olet jäänyt paitsi ja jättänyt miehesi paitsi.

        Kyllä pitkässäkin suhteessa saa seksin kukoistamaan ja sitä pitää olla - ei se muuten ole kahden aikuisen parisuhde. Miksi olla kaverin kanssa?

        Lapset ovat herkkiä vaistoamaan asioita.

        Ja voihan sitä sanoa että kaikki on ok, mutta kun siihen mahtuu niin helvetin paljon.

        Voi olla voi olla. Tuota pelkään ja unissa toivon. Että tulisi nainen joka vetäisisi jalat alta. Mutta kauan sekin kestäisi, vuoden, kaksi, viisi, kymmenen? En hirveästi usko suhteeseen jossa kipinät lentelee vuodesta toiseen. Enkä ole varma haluaisinko sellaista edes... Minulle on tärkeämpää turvallisuuden tunne. Kuten myös miehelleni. Hän on kuin tasainen viiva, ei horju suuntaan eikä toiseen. Sellainen tasaisen turvallinen. Monen mielestä varmasti jopa tappavan tylsää. Mutta sellaiseen mieheni on tyytyväinen. Hän ei ole suurien tunteiden ihminen.

        Mutta mitä olen jutellut ja asioita lukenut, niin monilla pitkässä suhteessa elävillä suhde tulee tähän missä me olemme nyt, se toverillistuu. Toki siihen kipinää saa aikaan jos sitä hakemaan lähtee, mutta miksi sen pitäisi olla minä joka sen kipinän hakee? Ei mieheni tee "kipinän löytämiseksi" mitään. On monenlaisia liittoja, jokin asia on ok toiselle, toiselle täysi mahdottomuus.

        Huomaan kuinka ristiriitaisia kirjoitan, mutta sinällään ristiriitaiset on tunteetkin tämän asian ympärillä. Olen tyytyväinen mutta en ole.


      • ennen kaikkea Äiti
        Lepakko00 kirjoitti:

        Taidat vain hävetä sitä mitä olet. Et uskalla.

        No sinällään häpeisin kyllä jos nyt jättäisi tämän kaiken, rikkoisin. Nimittäin MONI ihminen tuomitsisi minut harkitsematta asiaa sekuntiakaan. Meidän läheiset liputtaa perheen puolesta, sen puolesta että oma itse laitetaan sivuun ja eletään perheelle, oli tilanne mikä tahansa.

        Tästä on hyvänä esimerkkinä miehen veljen liiton kaatuminen vuosi sitten. He olivat pitkään onnettomia, vaimo löysi uuden miehen ja jätti miehensä, eli mieheni veljen. Kukaan ei ajatellut hetkeäkään että tuo ero olisi ollut hyvä asia, tämä nainen niitattiin maahan täydellisesti.


      • lepakko00
        ennen kaikkea Äiti kirjoitti:

        Voi olla voi olla. Tuota pelkään ja unissa toivon. Että tulisi nainen joka vetäisisi jalat alta. Mutta kauan sekin kestäisi, vuoden, kaksi, viisi, kymmenen? En hirveästi usko suhteeseen jossa kipinät lentelee vuodesta toiseen. Enkä ole varma haluaisinko sellaista edes... Minulle on tärkeämpää turvallisuuden tunne. Kuten myös miehelleni. Hän on kuin tasainen viiva, ei horju suuntaan eikä toiseen. Sellainen tasaisen turvallinen. Monen mielestä varmasti jopa tappavan tylsää. Mutta sellaiseen mieheni on tyytyväinen. Hän ei ole suurien tunteiden ihminen.

        Mutta mitä olen jutellut ja asioita lukenut, niin monilla pitkässä suhteessa elävillä suhde tulee tähän missä me olemme nyt, se toverillistuu. Toki siihen kipinää saa aikaan jos sitä hakemaan lähtee, mutta miksi sen pitäisi olla minä joka sen kipinän hakee? Ei mieheni tee "kipinän löytämiseksi" mitään. On monenlaisia liittoja, jokin asia on ok toiselle, toiselle täysi mahdottomuus.

        Huomaan kuinka ristiriitaisia kirjoitan, mutta sinällään ristiriitaiset on tunteetkin tämän asian ympärillä. Olen tyytyväinen mutta en ole.

        Eli niin kauan kuin et aloitetta tee mikään ei muutu. Kokeilisit repäistä. Tuskin miehesi hanttiin pistää.
        Eri asia onkin sitten nautitko sinä siitä mitä tapahtuu.


      • ...
        lepakko00 kirjoitti:

        Eli niin kauan kuin et aloitetta tee mikään ei muutu. Kokeilisit repäistä. Tuskin miehesi hanttiin pistää.
        Eri asia onkin sitten nautitko sinä siitä mitä tapahtuu.

        Elämä on liian lyhyt hukattavaksi. Kokeile repäistä, ehkä se kannattaa kuitenkin. Voi olla, jos et uskalla repäistä oikein kunnolla, 10 vuoden päästä kaduttaa aika paljon ja mietit, että 10 vuotta olet heittänyt "hukkaan"..


      • Iitintiltu33
        lepakko00 kirjoitti:

        Eli niin kauan kuin et aloitetta tee mikään ei muutu. Kokeilisit repäistä. Tuskin miehesi hanttiin pistää.
        Eri asia onkin sitten nautitko sinä siitä mitä tapahtuu.

        miehen kustannuksella. Sil ei varmaan oo mitaään ammattia tai ei muuta kuin kotiäiti. Miehen varoilla elävä nainen ei oo lesbo eikä edes bi.


      • ennen kaikkea Äiti
        Iitintiltu33 kirjoitti:

        miehen kustannuksella. Sil ei varmaan oo mitaään ammattia tai ei muuta kuin kotiäiti. Miehen varoilla elävä nainen ei oo lesbo eikä edes bi.

        Tässäpä oli syväluotaava analyysi. Mutta olet väärässä. En ole kotiäiti, lapset ovat jo koululaisia. Itse käyn töissä ja saan ihan omaa palkkaa.


      • pazzzkaaa
        ennen kaikkea Äiti kirjoitti:

        Tässäpä oli syväluotaava analyysi. Mutta olet väärässä. En ole kotiäiti, lapset ovat jo koululaisia. Itse käyn töissä ja saan ihan omaa palkkaa.

        käy selitykseksi ''äiti ennen kaikkea''. äitiys = lupa olla itsekäs muka lasten takia, buhahahah


      • s
        ennen kaikkea Äiti kirjoitti:

        Voi olla voi olla. Tuota pelkään ja unissa toivon. Että tulisi nainen joka vetäisisi jalat alta. Mutta kauan sekin kestäisi, vuoden, kaksi, viisi, kymmenen? En hirveästi usko suhteeseen jossa kipinät lentelee vuodesta toiseen. Enkä ole varma haluaisinko sellaista edes... Minulle on tärkeämpää turvallisuuden tunne. Kuten myös miehelleni. Hän on kuin tasainen viiva, ei horju suuntaan eikä toiseen. Sellainen tasaisen turvallinen. Monen mielestä varmasti jopa tappavan tylsää. Mutta sellaiseen mieheni on tyytyväinen. Hän ei ole suurien tunteiden ihminen.

        Mutta mitä olen jutellut ja asioita lukenut, niin monilla pitkässä suhteessa elävillä suhde tulee tähän missä me olemme nyt, se toverillistuu. Toki siihen kipinää saa aikaan jos sitä hakemaan lähtee, mutta miksi sen pitäisi olla minä joka sen kipinän hakee? Ei mieheni tee "kipinän löytämiseksi" mitään. On monenlaisia liittoja, jokin asia on ok toiselle, toiselle täysi mahdottomuus.

        Huomaan kuinka ristiriitaisia kirjoitan, mutta sinällään ristiriitaiset on tunteetkin tämän asian ympärillä. Olen tyytyväinen mutta en ole.

        Suhteen "eri vaiheet" ja suhteen muuttuminen ajan myötä on täysin luonnollista. ensimmäinen osio on ns. symbioosivaihe, jossa ollaan "kuin yhtä". Rakennetaan pohjaa tulevalle pitkäkestoiselle suhteelle. Ajan myötä suhde toverillistuu. Kumppanista tulee todellakin se Elämän kumppani, sanan varsinaisessa merkityksessä. Uskon että monikaan tälle palstalle kirjoittaneista ei ole edes kokenut pitkää parisuhdetta, jonka tarkoituksena on jatkua läpi elämän.
        Paria voi tietysti vaihtaa aina ensihuuman kaikottua, mutta tällä tyylillä jää lopulta luultavasti yksin. Kumppaniehdokkaita tuskin löytyy enää yllin kyllin vanhemmalla iällä, tai sitten mahdolliset ehdokkaat ovat jo varattuja.
        Mielestäni viestiketjun aloittajan ongelmana ei ole se, että hän olisi "lesbo", vaan se, että hän pitää haaveilusta, mikä ei tietenkään ole mitenkään tavatonta, tai edes oikeasti ongelmallista. Voisit yhtähyvin olla hetero ja haaveilla muista miehistä. Tai lesbosuhteessa ja haaveilla muista naisista. Se, miten haluat elämääsi jatkaa, riippuu kuitenkin täysin itsestäsi. Samat ojat ja allikot, tai tasaiset taivallukset ne ovat edessä, oli suhde sitten mieheen tai naiseen!


      • lepakko00
        ennen kaikkea Äiti kirjoitti:

        No sinällään häpeisin kyllä jos nyt jättäisi tämän kaiken, rikkoisin. Nimittäin MONI ihminen tuomitsisi minut harkitsematta asiaa sekuntiakaan. Meidän läheiset liputtaa perheen puolesta, sen puolesta että oma itse laitetaan sivuun ja eletään perheelle, oli tilanne mikä tahansa.

        Tästä on hyvänä esimerkkinä miehen veljen liiton kaatuminen vuosi sitten. He olivat pitkään onnettomia, vaimo löysi uuden miehen ja jätti miehensä, eli mieheni veljen. Kukaan ei ajatellut hetkeäkään että tuo ero olisi ollut hyvä asia, tämä nainen niitattiin maahan täydellisesti.

        Anna läheisille aikaa. Kyllä ne lopulta tajuaa, että se mikä tekee äidin onnelliseks tekee lapsetkin.
        Tottakai sulle on lapset tärkeimmät ja niin pitääkin olla. Mutta lapset heijastavat onnellisuutta sinusta. En jaksa uskoa, että olet onnellinen kun sinulta puuttuu paljon. Et saa hyväksyntää omana itsenäsi, et kokea todellista rakkautta tai intohimoa.

        Vuodet vierii nopeaan, kohta on jo myöhäistä...

        Kyllä naisen kanssakin voi elää turvallista lapsiperhe-elämää, mä tiedän sen ;)

        Onnea matkaan mitä ikinä päätätkin, tai olet päättämättä!

        Älkääkä lytätkö tätä naista ja äitiä. Äitiys on maailman tärkein "ammatti" !!!


      • ennen kaikkea Äiti
        lepakko00 kirjoitti:

        Anna läheisille aikaa. Kyllä ne lopulta tajuaa, että se mikä tekee äidin onnelliseks tekee lapsetkin.
        Tottakai sulle on lapset tärkeimmät ja niin pitääkin olla. Mutta lapset heijastavat onnellisuutta sinusta. En jaksa uskoa, että olet onnellinen kun sinulta puuttuu paljon. Et saa hyväksyntää omana itsenäsi, et kokea todellista rakkautta tai intohimoa.

        Vuodet vierii nopeaan, kohta on jo myöhäistä...

        Kyllä naisen kanssakin voi elää turvallista lapsiperhe-elämää, mä tiedän sen ;)

        Onnea matkaan mitä ikinä päätätkin, tai olet päättämättä!

        Älkääkä lytätkö tätä naista ja äitiä. Äitiys on maailman tärkein "ammatti" !!!

        Voi kiitos, kirjoituksesi oli ihana. :)

        Olen miettinyt paljon näitä asioita ja väläyttelin miehelle taas taipumustani naisiin. Mies sanoi että niin, mitä sitten, kyllä hän sen tietää. (olen kertonut hänelle olevani bi, niinkuin itsekin ajattelin vielä joitakin vuosia sitten) Mietin että siinä voisi käydä jopa niin, että vaikka minä tulisin kaapista, mies ei haluaisi silti erota. Tunnen mieheni ja tiedän mitä perhe hänelle merkkaa. En ihmettelisi yhtään. Voisin hyvin kuvitella että hän tahtoisi jatkaa siitä huolimatta suhdettamme. Nämä ovat vaikeita asioita...


      • I am women in love
        ennen kaikkea Äiti kirjoitti:

        No sinällään häpeisin kyllä jos nyt jättäisi tämän kaiken, rikkoisin. Nimittäin MONI ihminen tuomitsisi minut harkitsematta asiaa sekuntiakaan. Meidän läheiset liputtaa perheen puolesta, sen puolesta että oma itse laitetaan sivuun ja eletään perheelle, oli tilanne mikä tahansa.

        Tästä on hyvänä esimerkkinä miehen veljen liiton kaatuminen vuosi sitten. He olivat pitkään onnettomia, vaimo löysi uuden miehen ja jätti miehensä, eli mieheni veljen. Kukaan ei ajatellut hetkeäkään että tuo ero olisi ollut hyvä asia, tämä nainen niitattiin maahan täydellisesti.

        ...olla olematta onnellinen, voisiko olla kyse juuri siitä, ettet kehtaa olla sellainen kuin olet. En aijo sanoa mitä sinun pitäisi tehdä, mutta olen ollut vastaavassa tilanteessa kanssasi ja päätynyt ratkaisuun jonka johdosta olen nyt onnellinen. En varmaankaan juuri tuon häpeän ja hyväksytyksi tulemisen tarpeen vuoksi kyennyt aikanaan myöntämään edes itselleni olevani lesbo, mutta aikani miehen kanssa onnettomassa kaverisuhteessa elettyäni,tajusin viimein etten todellakaan ole onnellinen ja että petän ennen kaikkea itseäni ja tietenkin ex miestäni siinä sivussa antamalla hänen uskoa että elämme onnellisina normi kulissi elämää. Se ettei ole ongelmia, ei riitele ja kaverillisesti kunnioittaa toisiaan ei mielestäni tee ketään oikeasti onnelliseksi. Jos oikeasti palaset loksahtavat kohdalleen ja rakkaus on molemmin puolista, ei sitä kipinää tarvitse mistään haeskella. Itse en edes tiennyt mitä rakkaus oikeasti tarkoittaa silloin kun vannoin valoja ex:äni kanssa, mutta nyt onneksi tiedän. :-)
        Ps. Eivätkä lapsetkaan järkyttyneet, vaan ovat tyytyväisiä kun molemmat vanhemmat ovat onnellisia nykyisten kumppaneidensa kanssa


    • Marquerita'

      oikea kunnon lesbo, jonka luona käyt vaikkapa kerran viikossa arki-iltana. Rakastelette oikein kunnolla. Sitten jaksat hyväntuulisena kotonakin. Ja voit sietää miestäsikin lauantai-iltana saunan jälkeen, kun tiedät, että "saat" sitten taas viikolla.

    • Hoipertelija

      Tässä taas joku miehen aivopesemä nainen kuka uhraa koko elämänsä jonkun sellaisen takia kuka ei osaa itse ottaa vastuuta asioistansa eikä osaa käsitellä tunteitansa!

      Hyvä Nainen.

      Oletkohan koskaan ajatellut, että kun sinä olet onnellinen omana itsenäsi niin miten suuri vaikutus sillä on lapsiisi!? Älä aliarvioi lasten kykyä nähdä ja kuulla ja ymmärtää asioita. He ansaitsevat onnellisen äidin ihan niinkö siippasikin ansaitsee onnellisen vaimon kuka oikeasti rakastaa häntä. Joskus asiat ovat kipeitä läpikäytäviä, mutta sen arvoisia.. Pitää toimia kuten oma sydän sanoo eikä hapuilla pimeässä toisten takia mustaten samalla heidänkin elämäänsä. Ole rohkea!

    • Entä jos kokeilisit?

      ja rukoilu aidon uskovaisen kanssa? Ainakin toinen noista arkkipiispakokelaistakin lupaa rukoilla homojen puolesta, vaikkei heitä vihkisikään.

      • huhuhu

        Nyt lukiessa ymmärrän taas miksi omine ongelmineni ja avautumiseni tänne aiheutti sen että lopetin kirjoittamisen kokonaan useaksi vuodeksi.

        Aika raakaa kirjoitusta jos aloittaja on pystynyt/voinut (ehkä) kerrankin avautua jonnekin suuntaan ja täällä lytätään ja lyödään (moni ei takuulla ymmärrä edes bin/lesbon eroa) ja täällä huudetaan naama punaisena vain omaa näkemystä (siinä ohessa koko miessukupuoli lytätään kokonaan).


        Mutta asioilla on tapana selkiytyä tavalla tai toisella ..


      • FFS!
        huhuhu kirjoitti:

        Nyt lukiessa ymmärrän taas miksi omine ongelmineni ja avautumiseni tänne aiheutti sen että lopetin kirjoittamisen kokonaan useaksi vuodeksi.

        Aika raakaa kirjoitusta jos aloittaja on pystynyt/voinut (ehkä) kerrankin avautua jonnekin suuntaan ja täällä lytätään ja lyödään (moni ei takuulla ymmärrä edes bin/lesbon eroa) ja täällä huudetaan naama punaisena vain omaa näkemystä (siinä ohessa koko miessukupuoli lytätään kokonaan).


        Mutta asioilla on tapana selkiytyä tavalla tai toisella ..

        ottaa kaikki liian vakavasti voi varmasti tulla ongelmia. Ongelmiaan on hyvä tietysti uittaa eri paikoissa, mutta anonyymi keskustelupalsta kertonee että tämä ei todellakaan sovi kaikille. Minä näen ap:n ongelman lähinnä siinä että hän päättää miehensä puolesta asian joka minun mielestä kuuluisi myös miehen tietoon. Jos hän puhuisi miehensä kanssa rehellisesti asioista he voisivat päätyä samaan ratkaisuun kuin ap yksinkin, tai sitten ei. MUtta parisuhteessa minunsta kaiken a ja o se että se on parisuhde, ja varsinkin parisuhdetta koskevia päätöksiä ei pidä ikinä aloittaa päättämään myös toisen puolesta, kysymättä.

        Asiat todellakin selkiytyy ja ajan kanssa varsinkin, siitähän minä olenkin huolissani että mitä sitten kun mies toisen vuosikymmenen tai kahden jälkeen saa kuulla mitä vaimo on miettinyt jo ajat sitten. Parisuhteessa ja parisuhteen jälkeen kuultu epärehellisyys on aina se joka satuttaa kaikkein eniten. Mikään ei ole niin tärkeää missään suhteessa kuin rehellisyys.


      • motivoi?
        FFS! kirjoitti:

        ottaa kaikki liian vakavasti voi varmasti tulla ongelmia. Ongelmiaan on hyvä tietysti uittaa eri paikoissa, mutta anonyymi keskustelupalsta kertonee että tämä ei todellakaan sovi kaikille. Minä näen ap:n ongelman lähinnä siinä että hän päättää miehensä puolesta asian joka minun mielestä kuuluisi myös miehen tietoon. Jos hän puhuisi miehensä kanssa rehellisesti asioista he voisivat päätyä samaan ratkaisuun kuin ap yksinkin, tai sitten ei. MUtta parisuhteessa minunsta kaiken a ja o se että se on parisuhde, ja varsinkin parisuhdetta koskevia päätöksiä ei pidä ikinä aloittaa päättämään myös toisen puolesta, kysymättä.

        Asiat todellakin selkiytyy ja ajan kanssa varsinkin, siitähän minä olenkin huolissani että mitä sitten kun mies toisen vuosikymmenen tai kahden jälkeen saa kuulla mitä vaimo on miettinyt jo ajat sitten. Parisuhteessa ja parisuhteen jälkeen kuultu epärehellisyys on aina se joka satuttaa kaikkein eniten. Mikään ei ole niin tärkeää missään suhteessa kuin rehellisyys.

        FFS, miten sä jaksat kirjoitella tota paasausta? Oletko yksinäinen? Eikö sulla ole oikeasti ketään oikeaa ihmistä, jonka kanssa voisit kommunikoida?


      • FFS!
        motivoi? kirjoitti:

        FFS, miten sä jaksat kirjoitella tota paasausta? Oletko yksinäinen? Eikö sulla ole oikeasti ketään oikeaa ihmistä, jonka kanssa voisit kommunikoida?

        monia asioita, se mikä kiinnostaa sua oli se hetken tai kaksi. Toi on kovin tyypillinen palstakommentti kun joku vituttaa, se on ihan ok eikä se mulle kerro minusta vaan sinusta. Se on tässä kaikkein antoisinta.
        Lähipiiriini ei kyllä kuulu esim naista joka on heterosuhteessa ja aikoo jatkaa samalla sanoen että on lesbo. Siksi minusta tämä aihe on mielenkiintoinen.
        Miksi sinä luet kirjoituksiani jos ne aiheuttavat sinulle tuskia minun ihmiskontakteista? Haluatko jakaa empatiaa hinnalla millä hyvällä vai mikä on sinun motiivisi?


      • ollako vaiko eikö
        FFS! kirjoitti:

        monia asioita, se mikä kiinnostaa sua oli se hetken tai kaksi. Toi on kovin tyypillinen palstakommentti kun joku vituttaa, se on ihan ok eikä se mulle kerro minusta vaan sinusta. Se on tässä kaikkein antoisinta.
        Lähipiiriini ei kyllä kuulu esim naista joka on heterosuhteessa ja aikoo jatkaa samalla sanoen että on lesbo. Siksi minusta tämä aihe on mielenkiintoinen.
        Miksi sinä luet kirjoituksiani jos ne aiheuttavat sinulle tuskia minun ihmiskontakteista? Haluatko jakaa empatiaa hinnalla millä hyvällä vai mikä on sinun motiivisi?

        itse olen pyöritellyt mielessäni seksuaalista suuntautumistani ja siksi olen tällä palstalla lukemassa näitä juttuja. Just nyt ei tuu muuta mieleen kuin et hävettäisi muakin tunnustaa olevani lesbo... jos pitäisi kuulua sellaiseen verrokkiryhmään mitä muutamat tällä palstalla olijat edustavat.
        Kuten mm. FFS. Niin mustavalkoista ja anteeksi vain: kuin suoraan typerimpien sovinisti-miesten suusta. Eiköhän se ole niin että koska ei kahta samanlaista ihmistä löydy, niin ei eri ihmisten onnikaan voi koostua täysin samanlaisista palasista. toisilla onnen suurimpana ainesosana saattaa hyvinkin olla turvallisuudentunne eikä romantiikka, jännitys tai joku muu tämän yksilökeskeisen yhteiskunnan tuotos.


      • toinen äiti
        ollako vaiko eikö kirjoitti:

        itse olen pyöritellyt mielessäni seksuaalista suuntautumistani ja siksi olen tällä palstalla lukemassa näitä juttuja. Just nyt ei tuu muuta mieleen kuin et hävettäisi muakin tunnustaa olevani lesbo... jos pitäisi kuulua sellaiseen verrokkiryhmään mitä muutamat tällä palstalla olijat edustavat.
        Kuten mm. FFS. Niin mustavalkoista ja anteeksi vain: kuin suoraan typerimpien sovinisti-miesten suusta. Eiköhän se ole niin että koska ei kahta samanlaista ihmistä löydy, niin ei eri ihmisten onnikaan voi koostua täysin samanlaisista palasista. toisilla onnen suurimpana ainesosana saattaa hyvinkin olla turvallisuudentunne eikä romantiikka, jännitys tai joku muu tämän yksilökeskeisen yhteiskunnan tuotos.

        aamuyötä kanssalukijalle! Vaikka FSS kirjoitttaakin mielipiteensä selkeästi, hän on hyvin ehdoton ja subjektiivinen kannanotoissaan. Kaikki, mitä "ennenkaikkea äiti" on kirjoittanut, on ollut kuin suoraan minulta.


    • Tummu'

      Heillä on aikaa kuunnella ja he antaa auliisti hyviä neuvoja. Kannattaa kokeilla sitä.

      • Kysy A:lta

        hänelle paras vaihtoehto. Jos lapset ovat jo koululaisia, he kyllä ovat ymmärtäneet, ettei vanhempien sängyssä enää ole tapahtunut yhtään mitään. Ei kantsi tekeytyä lesboksi, kun mies ei enää tunnu miltään. Eheytyminen saattaisi myös auttaa.


      • enne kaikkea Äiti
        Kysy A:lta kirjoitti:

        hänelle paras vaihtoehto. Jos lapset ovat jo koululaisia, he kyllä ovat ymmärtäneet, ettei vanhempien sängyssä enää ole tapahtunut yhtään mitään. Ei kantsi tekeytyä lesboksi, kun mies ei enää tunnu miltään. Eheytyminen saattaisi myös auttaa.

        Siis miksi ihmeessä lasten pitäisi tietää vanhempiensa seksielämästä yhtään mitään, oli sitä tai ei?

        Ja olet ymmärtänyt minut aivan väärin, ehkä tahallasi, ehkä ilkeyttäsi tai ehkä kykenemättömyyttäsi asettua toisen asemaan.

        En ole "tekeytynyt lesboksi", kuten asian ilmaisit.


      • Tikkitakki*****
        enne kaikkea Äiti kirjoitti:

        Siis miksi ihmeessä lasten pitäisi tietää vanhempiensa seksielämästä yhtään mitään, oli sitä tai ei?

        Ja olet ymmärtänyt minut aivan väärin, ehkä tahallasi, ehkä ilkeyttäsi tai ehkä kykenemättömyyttäsi asettua toisen asemaan.

        En ole "tekeytynyt lesboksi", kuten asian ilmaisit.

        nooh teksteistäsi päätellen olet korkeintaan kaupan kassa, siivoustyöntekijä, perhepäivähoitja tai jotain aputyövoimaa. Tee vielä pari lasta, niin ongelmasikin katoavat.


    • -J-

      Eli siis jos oikein ymmärsin niin olet vielä kaapissa? Se kai tässä se "ongelma" onkin, mitä täällä moni ei näe.. Vaikka ei olisikaan perhettä, ei se kaapista ulos tuleminen niin kovin helppoa kaikille ole. Valinta se on siinä missä muutkin. Voit joko jatkaa suhdetta joka muutoin on hyvä ja tyydyttävä paitsi seksin osalta, tai voit lähteä etsimään jos löytyisi kaikin puolin tyydyttävä suhde. Molemmissa omat hyvät ja huonot puolensa. Ei ole sanottua että lopulta löydät naista jolta tuon kaiken saat.

      Jos todella olet onnellinen ulospäin niin ettei kukaan sisäistä huonoa oloasi näe, ei lapsesi välttämättä vielä tiedä mitään. Mutta voi käydä myös niin, että kun jatkat näin et enää myöhemmin pysty peittelemään todellista haluasi olla naisen kanssa, ja tyytymättömyytesi näkyy myös muille ja vaikuttaa muidenkin elämään. Paljon on asioita mitä miettiä. Luuletko että miehesi ymmärtäisi jos kertoisit olevasi enemmänkin naisiin päin? Voi olla, että jo pelkkä keskustelu asiasta miehesi kanssa auttaisi sinua päättämään mihin suuntaan tällä hetkellä haluat mennä. Ja itsensä "paljastaminen" edes yhdelle ihmiselle auttaa kummasti.. :) Se voi myös kertoa itsellesikin, kuinka paljon todella haluaisit olla naisen kanssa; onko se vain haaveilua vai todella palava kaipuu.

      Toivottavasti saat asioita selkeämmäksi mielessäsi, vaikket heti saisikaan selville mitä aiot tehdä. Jaksamista kuitenkin mitä sitten ikinä teetkään! :)

      • Cybil_

        Tämä oli todella hyvä vastaus. Kaapista ulostulo ei ole helppoa, etenkin kun on elänyt heterosuhteessa noin kauan. Minusta sinun ei tarvitse kiirehtiä. Jos elämäsi on tällä hetkellä pääosin hyvää, anna itsellesi aikaa. Luulen, että sitten kun ihminen tulee tarpeeksi tyytymättömäksi elämäänsä, jostain vain saa sen rohkeuden alkaa muuttaa sitä. Sinänsä on ihan inhimillistä, että suuret muutokset pelottavat. Täällä ei moni ehkä tajua sitä, miten valtavan iso asia oman elämänsä uusiksi pistäminen on. Kuinka moni tähän keskusteluun osallistuneista on itse tehnyt sen, mitä käskee sinua tekemään? Lesbot, jotka ovat aina tajunneet olevansa lesboja ja eläneet identiteettinsä mukaisesti, eivät voi mitenkään tietää, miten vaikeaa lesbon elämää on aloittaa esimerkiksi tuossa sinun tilanteessasi. Ja sitä vaikeampaa ulostulo on, mitä suvaitsemattomampi se oma lähipiiri on.

        Eräs ystäväni petti hiljattain aviomiestään. Kuulemma heidän avioliittonsa oli tullut tiensä päähän, seksi oli pakkopullaa jne. Ystävälläni oli muutaman kuukauden ajan suhde toisen miehen kanssa, kunnes sitten yllättäen hän lopettikin sen. Nyt hän yrittää jatkaa edelleen aviomiehensä kanssa. Ja mitä ystäväni sanoi kakkossuhteen lopettamisen syyksi? Hän ei halunnut avioeroa lapsen takia. No, tämä oli esimerkki heteronaisesta, mutta mitä yritän sillä sanoa, on se, että eihän se lasten takia yhdessä pysyminen nyt kai niin hirveän huono syy ole. Etenkin jos lapset ovat pieniä.

        Minusta asioita on yritettävä arvioida kokonaisuutena. Voisihan olla, että erottuasi tapaisit elämäsi rakkauden ja katuisit sitä, että olet hukannut aikaasi elämällä epätyydyttävässä suhteessa miehen kanssa. Toisaalta voisi olla, että et tapaisikaan ketään. Voit käydä naisten bileissä ja kymmenillä nettitreffeillä etkä siltikään tapaa ketään. Siinä vaiheessa voisi sitten miettiä, kannattiko ero lopulta. Sinkkuna eläminen kun ainakin välillä on aika hiton hankalaa. No, ehkä tärkeintä on tajuta, että mitään ei tarvitse tehdä juuri nyt. Kuuntele itseäsi, time will tell.


      • so simple
        Cybil_ kirjoitti:

        Tämä oli todella hyvä vastaus. Kaapista ulostulo ei ole helppoa, etenkin kun on elänyt heterosuhteessa noin kauan. Minusta sinun ei tarvitse kiirehtiä. Jos elämäsi on tällä hetkellä pääosin hyvää, anna itsellesi aikaa. Luulen, että sitten kun ihminen tulee tarpeeksi tyytymättömäksi elämäänsä, jostain vain saa sen rohkeuden alkaa muuttaa sitä. Sinänsä on ihan inhimillistä, että suuret muutokset pelottavat. Täällä ei moni ehkä tajua sitä, miten valtavan iso asia oman elämänsä uusiksi pistäminen on. Kuinka moni tähän keskusteluun osallistuneista on itse tehnyt sen, mitä käskee sinua tekemään? Lesbot, jotka ovat aina tajunneet olevansa lesboja ja eläneet identiteettinsä mukaisesti, eivät voi mitenkään tietää, miten vaikeaa lesbon elämää on aloittaa esimerkiksi tuossa sinun tilanteessasi. Ja sitä vaikeampaa ulostulo on, mitä suvaitsemattomampi se oma lähipiiri on.

        Eräs ystäväni petti hiljattain aviomiestään. Kuulemma heidän avioliittonsa oli tullut tiensä päähän, seksi oli pakkopullaa jne. Ystävälläni oli muutaman kuukauden ajan suhde toisen miehen kanssa, kunnes sitten yllättäen hän lopettikin sen. Nyt hän yrittää jatkaa edelleen aviomiehensä kanssa. Ja mitä ystäväni sanoi kakkossuhteen lopettamisen syyksi? Hän ei halunnut avioeroa lapsen takia. No, tämä oli esimerkki heteronaisesta, mutta mitä yritän sillä sanoa, on se, että eihän se lasten takia yhdessä pysyminen nyt kai niin hirveän huono syy ole. Etenkin jos lapset ovat pieniä.

        Minusta asioita on yritettävä arvioida kokonaisuutena. Voisihan olla, että erottuasi tapaisit elämäsi rakkauden ja katuisit sitä, että olet hukannut aikaasi elämällä epätyydyttävässä suhteessa miehen kanssa. Toisaalta voisi olla, että et tapaisikaan ketään. Voit käydä naisten bileissä ja kymmenillä nettitreffeillä etkä siltikään tapaa ketään. Siinä vaiheessa voisi sitten miettiä, kannattiko ero lopulta. Sinkkuna eläminen kun ainakin välillä on aika hiton hankalaa. No, ehkä tärkeintä on tajuta, että mitään ei tarvitse tehdä juuri nyt. Kuuntele itseäsi, time will tell.

        sinänsä oikein pyytää odottamaan, ja niinhän tämä aina äiti on tehnytkin pääsemättä mihinkään ratkaisuun. Nyt olis ehkä aika tehdä joku ratkaisu ja antaa oman miehensä löytää nainen, joka rakastaa häntä.


    • lesbo äiti

      Tässä on juuri sellainen elämäntarina jota minäkin kirjoituksellani yritin kertoa. Meillä on vaan se ero, että olen elänyt mieheni kans jo toisenkin kymmenen vuotta tai oikein laskettuna 26 vuotta ;) Mutta kyllä se niin on, että sitä satuttaa toista enemmän olemalla yhdessä kuin se että eroaisi. Minä tein just tämän virheen, että luulin asettavansa lapset etusijalle ja kuvittelin, että he kasvaisivat onnellisten vanhempien ympyröimänä onnellisiksi nuoriksi ja jne.. Ei todellakaan ole mennyt niin. Lapseni ovat jääneet näkemättä sellaista oikeata hellyyttä, rakkautta ja toisesta välittämisen tunnetta. Tunnen toisinaan syvää pettymystä ja syyllisyyttä ittiäni kohtaan. Kerroit, että tunnet olosi kiusalliseksi kun miehesi koskettaa sinua. Näin minäkin olen tuntenut koko yhdessä olo ajan. En ole nauttinut seksistä, eikä sitä tapahdu meidän välillä enään ollenkaan. Elämä on hirvittävän yksinäistä ja kuluttavaa. Luulin siis tekevänä oikein lasten kannalta ja tein kuitenkin väärin. Kulutin valheeseen itseltäni parhaat vuodet. Nyt vaan toivon, että elämä vie ja kuljettaa niin, että tielleni sattuu se oikea. Ihanaa olisi tuntea itsensä oikeasti oikealla tavalla rakastetuksi ja olla vaan se aito minä jota minä oikeasti vain olen.. Elä kuluta elämääsi ;)

      • ennen kaikkea Äiti

        Voi kiitos! Viimeiset vastaukset ovat olleet mahtavia, laittaneet miettimään. Ja ymmärsitte pointtini hyvin sekavista kirjoituksistani. :) Lämmin kiitos siitä että vaivauduitte ajattelémaan syvemmälle asiaa.

        Minä jään näitä asioita miettimään ja pohtimaan. Oloni on erittäin ristiriitainen. Viime yönä valvoin lähes koko yön. Ajattelin miestäni ja lapsiani, ja itseäni. Oikeuksiani asioihin, onko niitä vaiko ei.

        Tästä on hyvä jatkaa, ehkä asiat selkiintyy. Minä uskon vahvasti että asiat järjestyy aina parhainpäin.


      • Cybil_
        ennen kaikkea Äiti kirjoitti:

        Voi kiitos! Viimeiset vastaukset ovat olleet mahtavia, laittaneet miettimään. Ja ymmärsitte pointtini hyvin sekavista kirjoituksistani. :) Lämmin kiitos siitä että vaivauduitte ajattelémaan syvemmälle asiaa.

        Minä jään näitä asioita miettimään ja pohtimaan. Oloni on erittäin ristiriitainen. Viime yönä valvoin lähes koko yön. Ajattelin miestäni ja lapsiani, ja itseäni. Oikeuksiani asioihin, onko niitä vaiko ei.

        Tästä on hyvä jatkaa, ehkä asiat selkiintyy. Minä uskon vahvasti että asiat järjestyy aina parhainpäin.

        Hei, laitan tähän nyt yhden linkin Lepakkolaakson keskusteluun, josta voisi olla sinulle apua: http://lepakkolaakso.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=24&thrdid=6984
        Toivottavasti sitä ei poisteta. Linkin takaa löytyy syvällistä keskustelua aiheesta "myöhäinen herääminen".


    • Ylemaksu

      nyt? Tiedät varmaan mitä on tehtävä? Tee se.

      • txxxt

        Mielestäni on outoa, että jos on lesbo,että asuu miehen kanssa.Oikea lesbo ei pysty siihen.Oksennus tulisi.Ja heteromies raiskaa naisen vaikka mikä olisi niin pillua on annettava miehelle taloudellisia etuja ja kulissia vastaan.Jos haluat säilyttää mielenterveytesi,tulevaisuutesi niin hyvä ihminen,lähde siitä liitosta.Jäämällä vain vahingoitat itseäsi.Miehesi ansaitsee uuden vaimon ja sinä uuden onnen naiskumppanin kanssa.


      • fyfan
        txxxt kirjoitti:

        Mielestäni on outoa, että jos on lesbo,että asuu miehen kanssa.Oikea lesbo ei pysty siihen.Oksennus tulisi.Ja heteromies raiskaa naisen vaikka mikä olisi niin pillua on annettava miehelle taloudellisia etuja ja kulissia vastaan.Jos haluat säilyttää mielenterveytesi,tulevaisuutesi niin hyvä ihminen,lähde siitä liitosta.Jäämällä vain vahingoitat itseäsi.Miehesi ansaitsee uuden vaimon ja sinä uuden onnen naiskumppanin kanssa.

        juuri nää vanhat hakemalla nostit takasi keskusteluun.motiivit?


      • mattius.karvinen
        txxxt kirjoitti:

        Mielestäni on outoa, että jos on lesbo,että asuu miehen kanssa.Oikea lesbo ei pysty siihen.Oksennus tulisi.Ja heteromies raiskaa naisen vaikka mikä olisi niin pillua on annettava miehelle taloudellisia etuja ja kulissia vastaan.Jos haluat säilyttää mielenterveytesi,tulevaisuutesi niin hyvä ihminen,lähde siitä liitosta.Jäämällä vain vahingoitat itseäsi.Miehesi ansaitsee uuden vaimon ja sinä uuden onnen naiskumppanin kanssa.

        Terve sisko,

        ohjeesi kuulostaa siltä, että:

        1. Jos olet lihava, niin syö lisää (sillä kuka huolii "läskikasaa", jolla on 7 kiloa ylipainoa?).
        2. Jos olet juoppo, niin juo lisää, sillä et sinä raittiiden seuraan kelpaa, koska olet jo juonut.
        3. Jos et usko Jeesukseen, niin jatka sama linjaa, sillä uskovat ovat...
        4. Jos et ole köyhä/rikas, niin et kelpaa, koska olet mitä pankkitilisi on.
        5. Jne.

        Ohje on ohje antajan sydämeltä, mutta muista, että heitä on neljä ihmistä samassa perheessä. Ei siis yksi mahdollinen lesbo-seksuaali nainen. Kun kirjoitat, niin ole tosi - jooko?

        Siu,

        Mattius


    • toinen äiti

      Minäkin olen perheellinen ja ollut viisi vuotta naimisissa ja lähenen kolmeakymmentä. Ymmärrän hyvin, että suhde muuttuu toverillisemmaksi ajan kuluessa. Seksi ei ole minullekaan mitään jeejee-puuhaa jne.
      Ei perheitä ja avioliittoja voi hajottaa tuosta noin vaan. On se todellisuus ja sitten on sisäinen maailma, joka kamppailee asioiden kanssa... Kokemuksesta sanon, että avioliitot ja ihminen itsenäänkin elää erilaisia vaiheita, joissa on vain oltava kärsivällinen.


      Tapasin äskettäin naisen, joka oli todella upea persoona, kaunis ja söpö. Sellainen erottuva omana itsenään, eikä pidä meteliä itsestään. Ei esitä mitään. Kai sitten ihastuin häneen.
      Asiaan oli pakko vaikuttaa se, että hän tykkää tytöistä (ei tiedä, että tiedän), sillä en ole koskaan ennen huomioinut naista sillä tavalla. En tiedä, mitä hän minusta ajatteli, muuta kuin tykkäsi kaverina. Luulen kuitenkin, että sain vihjeen häneltä. Kosketuksen kanssa katseen. En ymmärrä näitä juttuja, luulenko vain, vai oliko jotain ja tarkoittiko mitään ja se oli nopea hetki ja jäi siihen hämärään ravintolan pöytään.
      Ajattelen häntä suloisella kaiholla. Haluaisin tietää hänestä kaiken ja katsella hänen ihania kasvojaan. Haluaisin olla hänelle mieleen.. Koen, että meissä on paljon samaa. Jotain painavaa elämänkokemusta. Ehkä se kiehtoo.
      Hän on moninpuolin upea. Erittäin sievä ja heleän naisellinen minun mielestäni, vaikkakin tomboymainen. Ihana ääni, iloinen, ymmärtäväinen, rauhallinen, ajattelevainen, aurinkoinen. Kauniit persoonalliset kasvot vahvoine piirteineen. Toisaalta avoin, toisaalta arvoitus. Hänen kasvoissaan on sellainen liikuttava välke silmien alueella. Muistelen sitä...


      Kuvitelmissani hän ihastui minuun myös, mutta todellisuus on toista - hänellä on oma elämä, omat kuviot.. Mitäpä hän naimisissa olevista äideistä välittää...
      Haluaisin kovasti puhua hänelle ja jos hän jotain kommentoi minulle eräällä foorumilla niin se ilostuttaa päiväni.
      Asumme eri paikkakunnilla ja tunnemme kaveriporukan kautta, joten en tapaa häntä välttämättä usein tai enää. Ajattelen selvitä tästä ihailemalla häntä kaukaa. Arvostan häntä ja läheisiäni kuluttamalla tämän tuskan loppuun itsekseni.

      • sheine12

        oletko ajatellut, että vaikka kuluttaisit ajatusksi hänestä loppuun, niin aivan varmasti tulee joku toinen nuoren elämäsi varrella,,,,nyt kun kerran makuun olet päässyt.


    • ennen kaikkea isä

      Eiköhän suhteessa ole tärkeintä juuri tuo rakkaus, ei sukupuoli, johon se kohdistuu. Ei ole olemassa yhtä 'sitä oikeaa' ihmistä, ei varmaan yhtä 'oikeaa' sukupuoltakaan. Jos rakkautta riittää, niin kaikkin on hyvin. Jos se loppuu, niin kaikki menee pieleen. Rakkautta pitää vaalia, se ei pysy itsestään.

      • mattius.karvinen

        Terve,

        et sinä ehkä lesbo-seksuaalinen ole?

        Olen mies ja minun tekee mieli naista (ihmissuhde), tupakkaa ja viinaa (toisinaan). Tupakkaa poltan, kun lakko rikkoutuu, viinaa juon, kun poika menee äitinsä luo, naista en käytä, koska se on (minusta) jo melko vaarallista - kaiken edelämainitun addiktin kannalta ainakin, sillä mikä se sellainen "mies" on, joka ei välitä vaimostaan?

        Se kuinka koet seksuaalisuutesi "avautuvan" naisen huomion saadessasi, voisi johtua enemmänkin siitä, että tiedät sen olevan väärin ja "luonnoton" (ei kukaan synny homosuhteen seurauksena luonnollisesti) kiintymyksen osoitus sinulle. Sillä eikö juuri varas ja petttäjä valehtele makeasti uhrilleen, jotta saisi tämän petettyä (tässä en tarkoita toista naista itsessään).

        Ehdotukseni on: Tunnusta Jumalalle sydämesi kaipuu, tunnustathan sen itsellesikin, ja meille muille vähäisille. Tunnusta pettymyksesi ja toiveesi miehellesi, sekä harkitkaa yhdessä hetkeksi tahdonalaista pidättäytymistä "väärästä" seksistä, ja vasta ollessanne puutteessa oikeasti, menkää vaikka (mies-) pastorin puheille. Et ole yksin.

        Siu,

        Matti


    • 8+19

      Itsekin roikun suhteessa sekä miehen että naisen kanssa. Ongelma on se, että myös mies luulee, että minulla on tunteita häntä kohtaan. Todellisuudessa olen rakastunut ainoastaan tähän naiseen. Rehellinen olen ollut siinä mielessä, että molemmat ovat tietoisia toisistaan. Miehelle olen kertonut, etten halua häntä. Hän kuitenkin luulee, että yhteinen arki sujuu hyvin, ja että pidän läheisyydestä ja suudelmista, joita oikeasti kavahdan. En ole vieläkään pystynyt kertomaan hänelle, että hänen kosketuksensa ällöttävät minua. Luulen uhraavani itseni, jotta toinen ei tulisi jätetyksi, että suhde toimii hyvin avoimenakin. Todellisuudessa tämä kaikki lienee itsekkyyttä. Noin kolmekymppisenä hänellä on vielä mahdollisuus löytää se oikea, joka rakastaisi häntä niin kuin kumppania tulisi rakastaa. Mitä kauemmin odotan, sitä suuremmaksi pettymys kasvaa, minä tuhlaan hänen aikaansa ja samalla ahdistun itse päivä päivältä enemmän. Etenkin kun tiedän, etten voi loppuelämääni näin jatkaa, jossain vaiheessa on pakko lähteä. Eikä se ole myöhemmin sen helpompaa kuin nyt.

    • sylber

      Minä olen samassa tilanteessa. Jos haluat keskustella, voit lähettä viestin minulle nimimerkilleni.
      Hei, sylber

    • Juulia D

      koska on senverran lapsiakin. Mittees siinä niin on päässyt käymään?

    • yksi uhri

      muitakin,tai miksi ei olisi. En lukenut kaikkia kirjoituksia ,en jaksa . Vaimoni on lesbo eikä tunnusta sitä minulle.Ai että mistä tiedän? Kyllä sen huomaa tyhmempikin mies,ei halua mitään. Joskus tyydyttää kädellä ja sekin näyttää olevan yhtä tuskaa. Katselee naisten perään ja naisystävät kaikkea muuta kuin naisia,yksi tuli jo kaapista ulos.
      Leikin tätä avioliittoleikkiä lähinä lapsen takia ja hulluksi leimataan jos lähden väittämään että on lesbo.
      Olen joskus vihjaillut mutta suuttuu ihan mielettömästi joten parempi laiha sopu kuin lihava riita.
      Älkää lesbot kuvitelko että pysyy salassa.Älkää kuvitelko että tunneelämä on kunnossa.
      Tunnusta ja sopikaa miten eteenpäin.

      • >X<

        muuttuisi jos hän tunnustaisi ? Hän rakastaa varmasti myös sinua, eikä ehkä sen vuoksi halua tunnustaa kiinnostustaan naisia kohtaan.(huom ! jos näin on) Tunnut olevan asiasta täysin varma. Minkä ikäinen vaimosi on ? Ehkäpä hänellä vain on jokin kriisi meneillään, sillä eihän meille naisille aina tuo seksi maistu, ei ainakaan siinä määrin kuin miehille.
        Minkälaisia ovat nuo mainitsemasi vaimon ystävät ? Voivat tosiaankin olla vain ystäviä. Naiset ovat usein keskenään tosi hyviä ystäviä, eikä heidän välillään tarvitse olla mitään muuta. Usein on niin, että ihastumista usein on, muttei sitä uskalleta ystävälle suoraan sanoa.
        Juttele vaimosi kanssa avoimesti ja kerro tunteistasi.


      • Eeki E.

        Olethan jo ainakin 2 kertaa saanut. Todisteena siitä on lkaks lastakin, jotka olet saanut tehdä. Monet ei ole saaneet kertaakaan.


      • vääränlainen40
        Eeki E. kirjoitti:

        Olethan jo ainakin 2 kertaa saanut. Todisteena siitä on lkaks lastakin, jotka olet saanut tehdä. Monet ei ole saaneet kertaakaan.

        Erotkaa.toi ei ole terve tilanne.kumpikaan ei saa mitä tarvii.Ja ahdistaa elää väärän kanssa.


      • samassa veneessä
        vääränlainen40 kirjoitti:

        Erotkaa.toi ei ole terve tilanne.kumpikaan ei saa mitä tarvii.Ja ahdistaa elää väärän kanssa.

        Kyllä vain. Elän heterosuhteessa, ja löytyy yksi lapsi. Silti tunnen vetoa naisiin. Seksi mieheni kanssa ei tunnu miltään. Meillä ei riidellä kotona, kaikki on mitä parhain päin. Jokin ei vain suju..En ole varma tietääkö mieheni kiinnostuksestani naisiin.


      • ...
        samassa veneessä kirjoitti:

        Kyllä vain. Elän heterosuhteessa, ja löytyy yksi lapsi. Silti tunnen vetoa naisiin. Seksi mieheni kanssa ei tunnu miltään. Meillä ei riidellä kotona, kaikki on mitä parhain päin. Jokin ei vain suju..En ole varma tietääkö mieheni kiinnostuksestani naisiin.

        Niin, ja rakastan juuri tällaista naista. Nainen vaan pilaa sekä oman elämänsä, miehensä elämän ja minun elämän roikkumalla kulissisuhteessa sen miehen kanssa ja hylkäämällä minut kokonaan, vaikka tiedän, että tämä nainen ja minä ollaan luotu toisillemme. Hän on juuri Se Oikea.

        Mutta ei. Nainen vaan ei ota yhteyttä. On helpompaa esittää onnellista heterosuhdetta kuin rakastaa oikeasti. Mies parkakin olisi varmaan paljon onnellisempi jossakin muussa tilanteessa. Miksi näin ? Kaikkien kolmen elämä pilalla:(


      • somesaypotato
        samassa veneessä kirjoitti:

        Kyllä vain. Elän heterosuhteessa, ja löytyy yksi lapsi. Silti tunnen vetoa naisiin. Seksi mieheni kanssa ei tunnu miltään. Meillä ei riidellä kotona, kaikki on mitä parhain päin. Jokin ei vain suju..En ole varma tietääkö mieheni kiinnostuksestani naisiin.

        heteroissa on kun te ette puhu keskenänne? Minulla on monia heteropareja ystäväpiirissä ja jokaisella parilla on ihan kauheasti asioita joista ei vaan puhuta puolisonsa kanssa. Mikä ihmeen parisuhde se on kun kaikkein syvimmät ja vaikeimmat asiat pantataan toiselta ja en nyt sano että ne liittyy edes mihinkään naisenkaipuuseen.
        Mutta se on järjestäen jokaisella heteroparilla että asioista ei puhuta. Arjen asiat jutellaan ja sen sellaiset naapurin asiat, mutta heti kun menee henkilökohtaisiin asioihin alkaa se hiljeneminen.

        Olen kysynyt että miksi eivät puhu, syy on kuulema se ettei mies ymmärtäisi ja ei sitä edes kiinnosta jne.
        Ihan kauheaa, ja nämä parit suunnittelevat lapsia ja leikkivät rakastuneita. Mutta 70% asioista mitä päässä pyörii ja mietiyttää ei voi kumppanilleen puhua. Tämä minua hämmästyttää.


      • ...
        somesaypotato kirjoitti:

        heteroissa on kun te ette puhu keskenänne? Minulla on monia heteropareja ystäväpiirissä ja jokaisella parilla on ihan kauheasti asioita joista ei vaan puhuta puolisonsa kanssa. Mikä ihmeen parisuhde se on kun kaikkein syvimmät ja vaikeimmat asiat pantataan toiselta ja en nyt sano että ne liittyy edes mihinkään naisenkaipuuseen.
        Mutta se on järjestäen jokaisella heteroparilla että asioista ei puhuta. Arjen asiat jutellaan ja sen sellaiset naapurin asiat, mutta heti kun menee henkilökohtaisiin asioihin alkaa se hiljeneminen.

        Olen kysynyt että miksi eivät puhu, syy on kuulema se ettei mies ymmärtäisi ja ei sitä edes kiinnosta jne.
        Ihan kauheaa, ja nämä parit suunnittelevat lapsia ja leikkivät rakastuneita. Mutta 70% asioista mitä päässä pyörii ja mietiyttää ei voi kumppanilleen puhua. Tämä minua hämmästyttää.

        Voi, kyllä minä puhun! Välillä liikaakin. Se etten puhu kaipuustani naisiin, on ehkä vain hyvä. Aiheuttaisin turhaa epäilystä ja pahaa mieltä ja ajatuksen toisen päähän etteikö hän riitä. Ei KAIKKEA kuulu ääneen laukoa.

        Muutoin puhun kaiken tärkeän ja höpönhöpön mitä päähäni ilmaantuu. :)


      • somesaypotato
        ... kirjoitti:

        Voi, kyllä minä puhun! Välillä liikaakin. Se etten puhu kaipuustani naisiin, on ehkä vain hyvä. Aiheuttaisin turhaa epäilystä ja pahaa mieltä ja ajatuksen toisen päähän etteikö hän riitä. Ei KAIKKEA kuulu ääneen laukoa.

        Muutoin puhun kaiken tärkeän ja höpönhöpön mitä päähäni ilmaantuu. :)

        että kaikkea muuta puhutaan niin paljon että asiaa ei edes seasta eroita. Sitten lopuista vaietaan koska pelätään mitä toinen mahtaa ajatella. Sellaista parisuhdetta missä ei puhuttaisi kaikesta, minä en voisi kuvitella. Tilannehan on se kuitenkin se ettei hän riitä.


      • ...
        somesaypotato kirjoitti:

        että kaikkea muuta puhutaan niin paljon että asiaa ei edes seasta eroita. Sitten lopuista vaietaan koska pelätään mitä toinen mahtaa ajatella. Sellaista parisuhdetta missä ei puhuttaisi kaikesta, minä en voisi kuvitella. Tilannehan on se kuitenkin se ettei hän riitä.

        Pidän kiinni mielipiteestäni ettei kaikesta tarvitse puhua. On asioita joista kannattaa vaieta, tai ainakin puhua varovasti. Olisi ihan kamalaa jos puoliso räjäyttäisi kasvoille kaikki ajatuksensa ilmoille. Minun mieheni tietää mun olevan naisiinpäin, ja se asia on hänelle ok, mutta ei tulisi mieleenkään kertoa asian oikeaa laitaa, kuinka paljon ne naiset mulla pyöriikään päässä. Ketä se hyödyttäisi? Minuako, kun saisin sen painolastin pois sydämeltäni... Ei ei.

        Tässäkään asiassa ei ole olemassa mitään absoluuttista totuutta. Toinen tahtoo sanoa kaikean ja tietää kaiken. Toinen ei halua tietää eikä sanoa.


      • somesaypotato
        ... kirjoitti:

        Pidän kiinni mielipiteestäni ettei kaikesta tarvitse puhua. On asioita joista kannattaa vaieta, tai ainakin puhua varovasti. Olisi ihan kamalaa jos puoliso räjäyttäisi kasvoille kaikki ajatuksensa ilmoille. Minun mieheni tietää mun olevan naisiinpäin, ja se asia on hänelle ok, mutta ei tulisi mieleenkään kertoa asian oikeaa laitaa, kuinka paljon ne naiset mulla pyöriikään päässä. Ketä se hyödyttäisi? Minuako, kun saisin sen painolastin pois sydämeltäni... Ei ei.

        Tässäkään asiassa ei ole olemassa mitään absoluuttista totuutta. Toinen tahtoo sanoa kaikean ja tietää kaiken. Toinen ei halua tietää eikä sanoa.

        uskon että yksi kertomaton asia on silta vain toiseen. Noinkin iso asia mitä tunnet ja se voi muuttaa miehesi niin kuin sinunkin elämäsi ja sinä katsot että sinun ei pidä kertoa ettei miehesi syyttä huolestu. Miten niin syyttä ja eikö tuollainen asia ole hyvä puhua ja jotain muuta rakentavaa kuin se että ei kerro vaan muhituttaa ajatusta kunnes yksi päivä se ei ole enää vain ajatus.

        Minusta kyse ei ole siitä että räjäyttäisit, ksoka miehesi jo tietää että naiset kiinnostaa sinua. Ettekö ole oppineet puhumaan vaikestakin asioista muuten kuin pamauttamalla ne aamumurojen yli?

        Parisuhde on hyvä juuri niin paljon kuin kunnioittaa toista, minä näen vain sen että sinä katsot että teillä on yhteinen elämä sitten sulla on sun salainen elämä. Ajatus ei olekkaan että joka asiaa pitää puida ja vatvoa, mutta minä en katsoisi että tuo sinun asia on mitenkään vähäpätöinen. Jos miehelläsi olisi painolastina sydämellään jokin asia, niin tuntuisiko sinusta hyvälle saada kuulla joskus ajan kanssa että näin on ollut vuosia? Minä ihmettelen edelleen kyllä useimpien heteroiden touhua, eletään yhdessä mutta kaikki mikä menee arjen sen rutiiniseksin ulkopuolelle jaetaankin sitten ystävän tai salaisen "ystävän" kanssa.

        Tietysti sä teet niin kuin asian näet parhaaksi, minä vain ihmettelen yleisesti sitä minkä olen huomannut heteropareista. Nyt kun tässäkin se taas esille tuli.


      • ...
        somesaypotato kirjoitti:

        uskon että yksi kertomaton asia on silta vain toiseen. Noinkin iso asia mitä tunnet ja se voi muuttaa miehesi niin kuin sinunkin elämäsi ja sinä katsot että sinun ei pidä kertoa ettei miehesi syyttä huolestu. Miten niin syyttä ja eikö tuollainen asia ole hyvä puhua ja jotain muuta rakentavaa kuin se että ei kerro vaan muhituttaa ajatusta kunnes yksi päivä se ei ole enää vain ajatus.

        Minusta kyse ei ole siitä että räjäyttäisit, ksoka miehesi jo tietää että naiset kiinnostaa sinua. Ettekö ole oppineet puhumaan vaikestakin asioista muuten kuin pamauttamalla ne aamumurojen yli?

        Parisuhde on hyvä juuri niin paljon kuin kunnioittaa toista, minä näen vain sen että sinä katsot että teillä on yhteinen elämä sitten sulla on sun salainen elämä. Ajatus ei olekkaan että joka asiaa pitää puida ja vatvoa, mutta minä en katsoisi että tuo sinun asia on mitenkään vähäpätöinen. Jos miehelläsi olisi painolastina sydämellään jokin asia, niin tuntuisiko sinusta hyvälle saada kuulla joskus ajan kanssa että näin on ollut vuosia? Minä ihmettelen edelleen kyllä useimpien heteroiden touhua, eletään yhdessä mutta kaikki mikä menee arjen sen rutiiniseksin ulkopuolelle jaetaankin sitten ystävän tai salaisen "ystävän" kanssa.

        Tietysti sä teet niin kuin asian näet parhaaksi, minä vain ihmettelen yleisesti sitä minkä olen huomannut heteropareista. Nyt kun tässäkin se taas esille tuli.

        Heh, aikamoinen väite että tämä olisi vain heteroiden "ongelma". Kyllä se on kiinni ihmisestä ja hänen mietteistään, ei seksuaalisesta suuntautuneisuudesta.


      • somesaypotato
        ... kirjoitti:

        Heh, aikamoinen väite että tämä olisi vain heteroiden "ongelma". Kyllä se on kiinni ihmisestä ja hänen mietteistään, ei seksuaalisesta suuntautuneisuudesta.

        laajaan ystäväpiiriini tämä näkökanta. Heteronaiset eivät osaa/uskalla kommunikoida samoin kuin esim naispari. Heteronaiset omaavat sen uskon että miehet ymmärtävät vai tiettyyn pisteeseen asti ja ovat kiinnostuneet asioista vain tietyssä kategoriassa. Naispuolisille ystävilleen juttelevat paljon enemmän kuin miehelleen.
        En sanokkaan että kaikki maailman heteronaiset, mutta kuten tässäkin ketjussa on nähty niin asiat tuppaavat vain heteroilla olevan salaisempia mitä enemmän ne ovat henkilökohtaisia. Omista tuntemuksista puhutaan kaikille muille paitsi sille miehelle. Minusta se on aina ollut outoa ja monen heteronaisen ystävänä olen kyllä joutunut monesti sanomaan että miksi et luota mieheesi ja puhu hänelle asioistasi. Mutta se minkä kuulee on ettei ne ymmärrä yms.

        Pelottavaa varmaan olla hetero.


      • erilainennainen
        somesaypotato kirjoitti:

        uskon että yksi kertomaton asia on silta vain toiseen. Noinkin iso asia mitä tunnet ja se voi muuttaa miehesi niin kuin sinunkin elämäsi ja sinä katsot että sinun ei pidä kertoa ettei miehesi syyttä huolestu. Miten niin syyttä ja eikö tuollainen asia ole hyvä puhua ja jotain muuta rakentavaa kuin se että ei kerro vaan muhituttaa ajatusta kunnes yksi päivä se ei ole enää vain ajatus.

        Minusta kyse ei ole siitä että räjäyttäisit, ksoka miehesi jo tietää että naiset kiinnostaa sinua. Ettekö ole oppineet puhumaan vaikestakin asioista muuten kuin pamauttamalla ne aamumurojen yli?

        Parisuhde on hyvä juuri niin paljon kuin kunnioittaa toista, minä näen vain sen että sinä katsot että teillä on yhteinen elämä sitten sulla on sun salainen elämä. Ajatus ei olekkaan että joka asiaa pitää puida ja vatvoa, mutta minä en katsoisi että tuo sinun asia on mitenkään vähäpätöinen. Jos miehelläsi olisi painolastina sydämellään jokin asia, niin tuntuisiko sinusta hyvälle saada kuulla joskus ajan kanssa että näin on ollut vuosia? Minä ihmettelen edelleen kyllä useimpien heteroiden touhua, eletään yhdessä mutta kaikki mikä menee arjen sen rutiiniseksin ulkopuolelle jaetaankin sitten ystävän tai salaisen "ystävän" kanssa.

        Tietysti sä teet niin kuin asian näet parhaaksi, minä vain ihmettelen yleisesti sitä minkä olen huomannut heteropareista. Nyt kun tässäkin se taas esille tuli.

        loistava kirjoitus!!


      • ollako vaiko eikö
        somesaypotato kirjoitti:

        laajaan ystäväpiiriini tämä näkökanta. Heteronaiset eivät osaa/uskalla kommunikoida samoin kuin esim naispari. Heteronaiset omaavat sen uskon että miehet ymmärtävät vai tiettyyn pisteeseen asti ja ovat kiinnostuneet asioista vain tietyssä kategoriassa. Naispuolisille ystävilleen juttelevat paljon enemmän kuin miehelleen.
        En sanokkaan että kaikki maailman heteronaiset, mutta kuten tässäkin ketjussa on nähty niin asiat tuppaavat vain heteroilla olevan salaisempia mitä enemmän ne ovat henkilökohtaisia. Omista tuntemuksista puhutaan kaikille muille paitsi sille miehelle. Minusta se on aina ollut outoa ja monen heteronaisen ystävänä olen kyllä joutunut monesti sanomaan että miksi et luota mieheesi ja puhu hänelle asioistasi. Mutta se minkä kuulee on ettei ne ymmärrä yms.

        Pelottavaa varmaan olla hetero.

        jospa kysymys onkin siitä että lesbot ovat useimmiten jo joutuneet murtautumaan irti tämän yhteiskunnan stereotypia-kahleista. Joten ovat kokeneempia sietämään arvostelua ja toisaalta puolustamaan omaa arvomaailmaansa ja siksi heillä on enemmän uskallusta nostaa kissa pöydälle. en tiedä olisko se yhtään helpompaa kertoa lesbo-puolisolle, jonka kanssa olisi vaikka lapsi adoptoitu ym., että tää nainen nyt sittenkin tykkää miehistä, heippa ja goodbye???


    • jep.

      Lasten, perheen ja parisuhteen hyvinvointi ja onnellisuus lähtee yksilöistä liikkeelle, eli myös susta itsestäs. Jos olet onneton ei nuo yll ämainitut voi olla ihan onnellisia. No lapset joo, mutta ajan kuluessa parisuhteen ja äidin ja isin onnettomuus vaikuttaa myös heihin. Minusta lapset olisivat yhtä onnellisia jos heillä on onnellinen äiti ja isi yhdessä taikka onnellinen äiti ja isi erossa, mutta sovussa keskenään. Jos et ole onneton taikka parisuhteesi ei ole onneton, miksi kirjoitat täällä? Kaikki, ihan kaikki alkavat omasta itsestään, niin itsekeskeiseltä kuin se kuulostaa. Toinen ihminen voi tehdä onnelliseksi, mutta se onnellisuus on ensin löydettävä itse oamsta elämästään, muuten parisuhde voi olla epätoivoista takertumista.

      Niin ja p.s. en ole psykiatri :D mutta tykkään vain pohtia asioita.

      • ...

        Kai sitä voi asioita pohtia olematta onneton. En ole onneton, elän parhaita vuosia elämästäni varmaankin. Mutta ei se poista naisenkaipuutani. MUTTA, se naisenkaipuu ei tee minusta onnetonta. Se on jotain tuolla sisällä. Ei meistä kaikki hypi mielitekojensa ja tunteidensa perässä kuin heikkopäinen. Joskus, oikeastaan aika usein perheellinen joutuu ajattelemaan ensin perheensä hyvinvointia.

        Miksi kaikki luulette että jos näistä asioista puhuu täällä, voi huonosti, on onneton ja tekee kaikki muutkin ympärillään onnettomaksi? Ei elämä noin mustavalkoista ole. En minä arkeeni elä suupielet maata kohti ja voivotellen että voih ja aah kun tekisi naista mieli... Jos joku näin elää, säälin häntä. Koska ihminen pystyy laittamaan omat halunsa taka-alalle jos haluaa. Ja näin minä olenkin tehnyt. Joskus näitä asioita pohdin ja tällä kertaa tulin siitä tänne kirjoittaneeksi. Virhe, huomaan sen nyt.

        Onnellinen voi olla "vääränkin" ihmisen kanssa, se on tahdosta kiinni. Kuulostaa tosi raadolliselle, mutta näin se nyt vaan on. Tiedättehän sanonnan jonka mukaan rakkaus on tahdon asia.

        Ja muuten, olen taas oppinut nauttimaan mieheni kosketuksesta. Ihminen se minäkin vain olen ja välillä hukassa itseltäni. Ehken sittenkään ole lesbo kuten tämän ketjun aloitin, ehkä olenkin bi... No niin tai näin, nyt tuntuu jo paremmalle taas kuin ketjua aloittaessani. Jatkan itseni etsimistä... ;)


      • somesaypotato
        ... kirjoitti:

        Kai sitä voi asioita pohtia olematta onneton. En ole onneton, elän parhaita vuosia elämästäni varmaankin. Mutta ei se poista naisenkaipuutani. MUTTA, se naisenkaipuu ei tee minusta onnetonta. Se on jotain tuolla sisällä. Ei meistä kaikki hypi mielitekojensa ja tunteidensa perässä kuin heikkopäinen. Joskus, oikeastaan aika usein perheellinen joutuu ajattelemaan ensin perheensä hyvinvointia.

        Miksi kaikki luulette että jos näistä asioista puhuu täällä, voi huonosti, on onneton ja tekee kaikki muutkin ympärillään onnettomaksi? Ei elämä noin mustavalkoista ole. En minä arkeeni elä suupielet maata kohti ja voivotellen että voih ja aah kun tekisi naista mieli... Jos joku näin elää, säälin häntä. Koska ihminen pystyy laittamaan omat halunsa taka-alalle jos haluaa. Ja näin minä olenkin tehnyt. Joskus näitä asioita pohdin ja tällä kertaa tulin siitä tänne kirjoittaneeksi. Virhe, huomaan sen nyt.

        Onnellinen voi olla "vääränkin" ihmisen kanssa, se on tahdosta kiinni. Kuulostaa tosi raadolliselle, mutta näin se nyt vaan on. Tiedättehän sanonnan jonka mukaan rakkaus on tahdon asia.

        Ja muuten, olen taas oppinut nauttimaan mieheni kosketuksesta. Ihminen se minäkin vain olen ja välillä hukassa itseltäni. Ehken sittenkään ole lesbo kuten tämän ketjun aloitin, ehkä olenkin bi... No niin tai näin, nyt tuntuu jo paremmalle taas kuin ketjua aloittaessani. Jatkan itseni etsimistä... ;)

        lukea sun aloitusviesti uudelleen, siihenhän edellinen vastasi. Et sä niin valoiselta siinä kuulostanut ja iloiselta että voisi ajatella että kumpahan vain pälkähti päähäsi että naista joskus ois kiva.
        Ei se ole meidän syy että sun pitää valehdella itsellesi olevasi tyytyväinen, moni bi purkaa sitä lesboihin jo ihan tarpeeksi.
        Etsi toki itseäsi, se on todella tärkeää. Oma onni on hyvä rakennusaine ihan kaikkeen.
        Hyvä että miehesi taas maistuu sulle, ja naisenkaipuu on unohdettu. Parasta aikaa elät, ehdottomasti. Hyvää kesää.


      • hoplopbi
        ... kirjoitti:

        Kai sitä voi asioita pohtia olematta onneton. En ole onneton, elän parhaita vuosia elämästäni varmaankin. Mutta ei se poista naisenkaipuutani. MUTTA, se naisenkaipuu ei tee minusta onnetonta. Se on jotain tuolla sisällä. Ei meistä kaikki hypi mielitekojensa ja tunteidensa perässä kuin heikkopäinen. Joskus, oikeastaan aika usein perheellinen joutuu ajattelemaan ensin perheensä hyvinvointia.

        Miksi kaikki luulette että jos näistä asioista puhuu täällä, voi huonosti, on onneton ja tekee kaikki muutkin ympärillään onnettomaksi? Ei elämä noin mustavalkoista ole. En minä arkeeni elä suupielet maata kohti ja voivotellen että voih ja aah kun tekisi naista mieli... Jos joku näin elää, säälin häntä. Koska ihminen pystyy laittamaan omat halunsa taka-alalle jos haluaa. Ja näin minä olenkin tehnyt. Joskus näitä asioita pohdin ja tällä kertaa tulin siitä tänne kirjoittaneeksi. Virhe, huomaan sen nyt.

        Onnellinen voi olla "vääränkin" ihmisen kanssa, se on tahdosta kiinni. Kuulostaa tosi raadolliselle, mutta näin se nyt vaan on. Tiedättehän sanonnan jonka mukaan rakkaus on tahdon asia.

        Ja muuten, olen taas oppinut nauttimaan mieheni kosketuksesta. Ihminen se minäkin vain olen ja välillä hukassa itseltäni. Ehken sittenkään ole lesbo kuten tämän ketjun aloitin, ehkä olenkin bi... No niin tai näin, nyt tuntuu jo paremmalle taas kuin ketjua aloittaessani. Jatkan itseni etsimistä... ;)

        Luin vasta nyt koko ketjun, koska olen myös samasta syystä vältellyt koko saittia. Tällä vaan tuomitaan toisia, eikä kukaan oikeasti ymmärrä...
        Voin sanoa, että mä ymmärrän sua täysin. Elän ihan samanlaista elämää, kuin sinä. Olisi kiva ystävystyä sun kanssa. En nytkään tiedä, mitä tähän kannattaisi laittaa tai kertoa, ettei heti joku kiukkuinen nainen hyökkää ajatuksiani tai elämäntyyliäni vastaan. Kaikkea hyvää sulle! Asioilla on tapan ajärjestyä! Ja kiva, että meitä on muitakin samassa jamassa olevia. Toivottavasti törmätään jossain.


      • somesaypotato
        hoplopbi kirjoitti:

        Luin vasta nyt koko ketjun, koska olen myös samasta syystä vältellyt koko saittia. Tällä vaan tuomitaan toisia, eikä kukaan oikeasti ymmärrä...
        Voin sanoa, että mä ymmärrän sua täysin. Elän ihan samanlaista elämää, kuin sinä. Olisi kiva ystävystyä sun kanssa. En nytkään tiedä, mitä tähän kannattaisi laittaa tai kertoa, ettei heti joku kiukkuinen nainen hyökkää ajatuksiani tai elämäntyyliäni vastaan. Kaikkea hyvää sulle! Asioilla on tapan ajärjestyä! Ja kiva, että meitä on muitakin samassa jamassa olevia. Toivottavasti törmätään jossain.

        bi palsta jossa voi puhua miesongelmistaan ja kun mies ei tunnukkaan kivalle. Mä en ikinä ole ymmärtänyt sitä että bisse tulee tänne ja sanoo että hän on naimisissa mutta nyt on alkanut naista mieli vähän kokeilla, ja meidän tulisi huutaa hallelujaa ja ohjata teidät valoon, ainakin siksi aikaa kunnes se mies taas tuntuukin ihanalle kun L-koodi on tauolla.

        Miksi ihmeessä te oletatte että kun on lesbo ja kuka tahansa nainen sanoo että lesboseksi olisi ihanaa, me ollaan että peremmälle kultaseni.

        Täällä ei tuomita yhtään mitään, minä henk koht ihmettelen sitä miten vähän heteronaiset puhuu miestensä kanssa, miten vähän he arvostavat puolisoitaan. Ja se että kun te heräätte haluissanne niin kaikkien naisten tulee huutoon vastata. Tässäkin ketjussa on ollut täysin hyvää keskustelua mutta miten paljon meidän tulisi hyväksyä heteroparin seksiongelmia lesbopalstalla on vähän veteen piirretty viiva, jota jokainen voi tykönään pohtia.

        Ei se että ei ole samaa mieltä teidän kanssa tarkoita että on kiukkuinen. Jos bipalstalla sitä tukea olisi enemmän tällaiseen "en kerro miehelle paskaakaan"-ajatteluideologiaan? Ihan siitä syystä koska lesbopalstalla ei niin ole kokemuksia siitä millaista on puhua tai puhumattomuus aviomiestensä kanssa.

        Heterot aina olettavat että lesbot ajattelee ja elää samoin kuin he, ei me eletä. Mekin petetään ja joskus on vaikea kommunikoida mutta se peruslähtökohta mikä naisten välisissä suhteissa on, on täysin eri maata kuin heterosuhteissa. Naisten ajatusmaailma on niin erilainen kuin heteroparin ajatusmaailma, ja tällä tarkoitan sitä henkistä ymmärystä joka minun näkemyksen mukaan puuttuu jokaisesta heterosuhteesta. Siksi kun tulette tänne kertomaan ettei kukaa anna ja ymmärrä senkin kiukkuiset lesbot, minä sanon että
        ei me voidakkaan niin ymmärtää, eikä antaakkaan. Josta mutkien kautta pääsemme taas siihen että paras paikka etsiä salaista seuraa ja bitukea on bipalsta, jos tuntuu ettei täällä heti olla jalat ja suut levällään ilosta.


      • herraisä
        somesaypotato kirjoitti:

        bi palsta jossa voi puhua miesongelmistaan ja kun mies ei tunnukkaan kivalle. Mä en ikinä ole ymmärtänyt sitä että bisse tulee tänne ja sanoo että hän on naimisissa mutta nyt on alkanut naista mieli vähän kokeilla, ja meidän tulisi huutaa hallelujaa ja ohjata teidät valoon, ainakin siksi aikaa kunnes se mies taas tuntuukin ihanalle kun L-koodi on tauolla.

        Miksi ihmeessä te oletatte että kun on lesbo ja kuka tahansa nainen sanoo että lesboseksi olisi ihanaa, me ollaan että peremmälle kultaseni.

        Täällä ei tuomita yhtään mitään, minä henk koht ihmettelen sitä miten vähän heteronaiset puhuu miestensä kanssa, miten vähän he arvostavat puolisoitaan. Ja se että kun te heräätte haluissanne niin kaikkien naisten tulee huutoon vastata. Tässäkin ketjussa on ollut täysin hyvää keskustelua mutta miten paljon meidän tulisi hyväksyä heteroparin seksiongelmia lesbopalstalla on vähän veteen piirretty viiva, jota jokainen voi tykönään pohtia.

        Ei se että ei ole samaa mieltä teidän kanssa tarkoita että on kiukkuinen. Jos bipalstalla sitä tukea olisi enemmän tällaiseen "en kerro miehelle paskaakaan"-ajatteluideologiaan? Ihan siitä syystä koska lesbopalstalla ei niin ole kokemuksia siitä millaista on puhua tai puhumattomuus aviomiestensä kanssa.

        Heterot aina olettavat että lesbot ajattelee ja elää samoin kuin he, ei me eletä. Mekin petetään ja joskus on vaikea kommunikoida mutta se peruslähtökohta mikä naisten välisissä suhteissa on, on täysin eri maata kuin heterosuhteissa. Naisten ajatusmaailma on niin erilainen kuin heteroparin ajatusmaailma, ja tällä tarkoitan sitä henkistä ymmärystä joka minun näkemyksen mukaan puuttuu jokaisesta heterosuhteesta. Siksi kun tulette tänne kertomaan ettei kukaa anna ja ymmärrä senkin kiukkuiset lesbot, minä sanon että
        ei me voidakkaan niin ymmärtää, eikä antaakkaan. Josta mutkien kautta pääsemme taas siihen että paras paikka etsiä salaista seuraa ja bitukea on bipalsta, jos tuntuu ettei täällä heti olla jalat ja suut levällään ilosta.

        Samaa olen ajatellut, kun tuota bi -palstaa olen seuraillut. Tuntuu, että heillä ei minkäänlaista moraalista omaatuntoa. Mennään mielentilan mukaan. Miehen tunteista ei välitetä tai kun suhteessa menee huonosti, haetaan sopiva korvike, jolloin voidaan piristeen jälkeen taas palata kiltin miesparan turvaan. Etsivät itselleen virikettä tylsään suhteeseen. Tai mitä tahansa haluavatkin.


      • ...
        herraisä kirjoitti:

        Samaa olen ajatellut, kun tuota bi -palstaa olen seuraillut. Tuntuu, että heillä ei minkäänlaista moraalista omaatuntoa. Mennään mielentilan mukaan. Miehen tunteista ei välitetä tai kun suhteessa menee huonosti, haetaan sopiva korvike, jolloin voidaan piristeen jälkeen taas palata kiltin miesparan turvaan. Etsivät itselleen virikettä tylsään suhteeseen. Tai mitä tahansa haluavatkin.

        No ehkäpä juuri tän takia en mennyt "itkemään" sinne bi-palstalle. Se on ihan hirveä paikka jossa jokaisen pääasiallinen tehtävä on saada naista, keinolla millä hyvänsä kunhan saa omat tarpeet tyydytettyä. Kun luet viestejä, näet etten minä ole sellainen.

        Ja somesaypotatoelle, juu, se mun eka viesti oli surkeemman kuuloinen mutta silloin mä olinkin tosi maassa asioiden kanssa. Suo se minulle, ihminen se minäkin vain olen tunteideni kanssa. Netissä on sellainen ihme juttu ettei mieliala saa muuttua täällä kirjoitellessa... Tai ainakin sille tuntuu. Kun tämän ketjun aloitin olin tosi kadoksissa, ihmeissäni jne. Mutta tässä on nyt aikaa mennyt ja asiat alkaa selkiytyy päässäni. Mutta en sano että ne on huomenna enää selkeät. Sellaista se elämä on.

        En ymmärrä tuota vihamielistä asennettasi, tai ainakin kirjoituksesi saa asiasi näyttämään hyvinkin vihamieliseltä. Ymmärsin kyllä pointtisi, mutta en sitä kuinka kirjoitit minusta ja minunlaisista halveksivaan sävyyn. Miksi koet tarvetta sellaiseen? En tietääkseni ole tehnyt sinulle enkä muillekaan mitään pahaa, kunhan kerroin tunnelmistani lesbo palstalla. Enkä odottanut sinulta tai keltään muultakaan mitään sen kummempaa, en "tervetuloa lesboksi" fanfaareita tai mitään! Minusta oli vaan luontevaa tulla tänne kirjoittamaan. Bi palsta on aivan sieltä jostain syvältä. Siksi en sinne mennyt.


      • "herraisä" :)
        ... kirjoitti:

        No ehkäpä juuri tän takia en mennyt "itkemään" sinne bi-palstalle. Se on ihan hirveä paikka jossa jokaisen pääasiallinen tehtävä on saada naista, keinolla millä hyvänsä kunhan saa omat tarpeet tyydytettyä. Kun luet viestejä, näet etten minä ole sellainen.

        Ja somesaypotatoelle, juu, se mun eka viesti oli surkeemman kuuloinen mutta silloin mä olinkin tosi maassa asioiden kanssa. Suo se minulle, ihminen se minäkin vain olen tunteideni kanssa. Netissä on sellainen ihme juttu ettei mieliala saa muuttua täällä kirjoitellessa... Tai ainakin sille tuntuu. Kun tämän ketjun aloitin olin tosi kadoksissa, ihmeissäni jne. Mutta tässä on nyt aikaa mennyt ja asiat alkaa selkiytyy päässäni. Mutta en sano että ne on huomenna enää selkeät. Sellaista se elämä on.

        En ymmärrä tuota vihamielistä asennettasi, tai ainakin kirjoituksesi saa asiasi näyttämään hyvinkin vihamieliseltä. Ymmärsin kyllä pointtisi, mutta en sitä kuinka kirjoitit minusta ja minunlaisista halveksivaan sävyyn. Miksi koet tarvetta sellaiseen? En tietääkseni ole tehnyt sinulle enkä muillekaan mitään pahaa, kunhan kerroin tunnelmistani lesbo palstalla. Enkä odottanut sinulta tai keltään muultakaan mitään sen kummempaa, en "tervetuloa lesboksi" fanfaareita tai mitään! Minusta oli vaan luontevaa tulla tänne kirjoittamaan. Bi palsta on aivan sieltä jostain syvältä. Siksi en sinne mennyt.

        Anteeksi, en ole vihamielinen sinulle. Pidän kirjoituksistasi, pohdit asiaa hyvin rakentavasti ja olet erittäin kaunis ihminen. Ja ymmärrän täysin, miksi et tuonne bi-palstalle kirjoita. Kirjoitukseni oli lähinnä bi -ihmisten arviointia. Olen itse yrittänyt udella heidän ajatusmaailmastaan siellä, eikä tullut yhtään asialista vastausta. Täysin moraalitonta -ainakin palstoilta saa sen käsityksen, jaellaan sähköpostiosoitteita ja ollaan valmiita kenenkanssa vaan. Huh!

        somesaypotaton kirjoituksista pidän siksi, että mielstäni hän vain ilmaisee näkemyksensä siten kun itse bisseistä ajattelen. Toisaalta tuo hänen hetero-lepakko vastakkainasettelu on aika jyrkkä.

        Oikein kaunista kesää sinulle.


      • somesaypotato
        ... kirjoitti:

        No ehkäpä juuri tän takia en mennyt "itkemään" sinne bi-palstalle. Se on ihan hirveä paikka jossa jokaisen pääasiallinen tehtävä on saada naista, keinolla millä hyvänsä kunhan saa omat tarpeet tyydytettyä. Kun luet viestejä, näet etten minä ole sellainen.

        Ja somesaypotatoelle, juu, se mun eka viesti oli surkeemman kuuloinen mutta silloin mä olinkin tosi maassa asioiden kanssa. Suo se minulle, ihminen se minäkin vain olen tunteideni kanssa. Netissä on sellainen ihme juttu ettei mieliala saa muuttua täällä kirjoitellessa... Tai ainakin sille tuntuu. Kun tämän ketjun aloitin olin tosi kadoksissa, ihmeissäni jne. Mutta tässä on nyt aikaa mennyt ja asiat alkaa selkiytyy päässäni. Mutta en sano että ne on huomenna enää selkeät. Sellaista se elämä on.

        En ymmärrä tuota vihamielistä asennettasi, tai ainakin kirjoituksesi saa asiasi näyttämään hyvinkin vihamieliseltä. Ymmärsin kyllä pointtisi, mutta en sitä kuinka kirjoitit minusta ja minunlaisista halveksivaan sävyyn. Miksi koet tarvetta sellaiseen? En tietääkseni ole tehnyt sinulle enkä muillekaan mitään pahaa, kunhan kerroin tunnelmistani lesbo palstalla. Enkä odottanut sinulta tai keltään muultakaan mitään sen kummempaa, en "tervetuloa lesboksi" fanfaareita tai mitään! Minusta oli vaan luontevaa tulla tänne kirjoittamaan. Bi palsta on aivan sieltä jostain syvältä. Siksi en sinne mennyt.

        vihamielinen, yhtäkään sielua maanpäällä en vihaa se on jo aika iso tunne.
        Mitä tulee bipalstaan niin kyllä siellä on bissejä jotka ovat samassa asemassa kuin sinä, odottavat ehkä jotain muuta avausta palstalle kuin mitä sellä nyt on. Sitä minä tässä koitan sanoa että hetero-ongelmat ei ehkä kuulu tänne ja sinunkin tapaus vaan vahvisti sitä käsitystä mitä bisset eniten koittaa välttää, eli että mies ei tunnu hyvälle tuntuu että nainen on se oma juttu, ja seuraavassa käänteessä se mies taas onkin ihan kauheen ihana ja ihme homma kun lesbot ei ymmärrä että sinäkin elät vain tunteidesi mukaan.

        Ymmärrän minä että elät, mutta minä en tiedä milloin ja muuttuuko mielesi miesten suhteen ja minä kirjoitan mielipiteeni asiasta aina sen mukaan mitä luen. Nyt kun sulle taas mies on se paras vaihtis niin hyvä homma. Minä jos haluan jatkossa lukea heteroparin seksiongelmista niin tiedän ainakin mistä siitäkin asiaa löydän.

        Ja yleisesti mun mielipide on että puhukaa niiden miestenne kanssa, olen varma että miehet kyllä haluavat ihan yhtälailla että heidän avioliittonsa on onnellinen. Eikö se mene niin että myötä ja vastamäessä, sitä sanon vain että jos sä et luota miehesi rakkauteen etkä ymmärrykseen niin mihin sä luotat teidän liitossa? Mikä on se aines joka pitää teidät koossa ja onnellisina? Se että mistään ei puhuta vaan leikitään että kaikki on niin kuin silloin kun tahdon sanottiin? Ettet sinä muutu etkä miehesi eikä teidän tunteet?

        Minusta on kauheaa se että on liitossa yksin, ei ihme että eroja tulee niinkin paljon kun ette luota toisiinne asioissa jotka loppupeleissä voi ratkaista jopa liittonne kohtalon.


      • "herraisä" :)
        somesaypotato kirjoitti:

        vihamielinen, yhtäkään sielua maanpäällä en vihaa se on jo aika iso tunne.
        Mitä tulee bipalstaan niin kyllä siellä on bissejä jotka ovat samassa asemassa kuin sinä, odottavat ehkä jotain muuta avausta palstalle kuin mitä sellä nyt on. Sitä minä tässä koitan sanoa että hetero-ongelmat ei ehkä kuulu tänne ja sinunkin tapaus vaan vahvisti sitä käsitystä mitä bisset eniten koittaa välttää, eli että mies ei tunnu hyvälle tuntuu että nainen on se oma juttu, ja seuraavassa käänteessä se mies taas onkin ihan kauheen ihana ja ihme homma kun lesbot ei ymmärrä että sinäkin elät vain tunteidesi mukaan.

        Ymmärrän minä että elät, mutta minä en tiedä milloin ja muuttuuko mielesi miesten suhteen ja minä kirjoitan mielipiteeni asiasta aina sen mukaan mitä luen. Nyt kun sulle taas mies on se paras vaihtis niin hyvä homma. Minä jos haluan jatkossa lukea heteroparin seksiongelmista niin tiedän ainakin mistä siitäkin asiaa löydän.

        Ja yleisesti mun mielipide on että puhukaa niiden miestenne kanssa, olen varma että miehet kyllä haluavat ihan yhtälailla että heidän avioliittonsa on onnellinen. Eikö se mene niin että myötä ja vastamäessä, sitä sanon vain että jos sä et luota miehesi rakkauteen etkä ymmärrykseen niin mihin sä luotat teidän liitossa? Mikä on se aines joka pitää teidät koossa ja onnellisina? Se että mistään ei puhuta vaan leikitään että kaikki on niin kuin silloin kun tahdon sanottiin? Ettet sinä muutu etkä miehesi eikä teidän tunteet?

        Minusta on kauheaa se että on liitossa yksin, ei ihme että eroja tulee niinkin paljon kun ette luota toisiinne asioissa jotka loppupeleissä voi ratkaista jopa liittonne kohtalon.

        Hyvä vastaus sinulta. Voihan asia olla siten, että vaikka kuinka parisuhteessa ollaan avoimia ja keskustellaan, niin tuon kaltaisen tunteen käsittely voi olla hieman hankalaa varsinkin oman elämänkumppanin kanssa. Kai sitä on aika yksin tunteineen -varsinkin jos mitään varsinaista "vikaa" kumppanista ei löydy.

        Minusta aika kummallinen kommentti tuo viimeinen, että ei luoteta toiseen. En ole kovin tarkasti ketjua lukenut, mutta kirjoituksista ei käy mitenkään mielestäni esille, että suhde kärsisi luottamuspulasta. Ap toimii aivan oikein pohtiessaan tunteitaan täällä. Moni olisi hetken huumassa jo pettänyt tilaisuuden tullen.

        Hyvä on, jos pystyy ajattelemaan järjellä ja elämään epäitsekkäästi omia tuntemuksiaan ja kaipuutaan vastaan. Toivottavasti sinä ap jaksat hyvin ja onnea elämääsi.


      • somesaypotato
        "herraisä" :) kirjoitti:

        Hyvä vastaus sinulta. Voihan asia olla siten, että vaikka kuinka parisuhteessa ollaan avoimia ja keskustellaan, niin tuon kaltaisen tunteen käsittely voi olla hieman hankalaa varsinkin oman elämänkumppanin kanssa. Kai sitä on aika yksin tunteineen -varsinkin jos mitään varsinaista "vikaa" kumppanista ei löydy.

        Minusta aika kummallinen kommentti tuo viimeinen, että ei luoteta toiseen. En ole kovin tarkasti ketjua lukenut, mutta kirjoituksista ei käy mitenkään mielestäni esille, että suhde kärsisi luottamuspulasta. Ap toimii aivan oikein pohtiessaan tunteitaan täällä. Moni olisi hetken huumassa jo pettänyt tilaisuuden tullen.

        Hyvä on, jos pystyy ajattelemaan järjellä ja elämään epäitsekkäästi omia tuntemuksiaan ja kaipuutaan vastaan. Toivottavasti sinä ap jaksat hyvin ja onnea elämääsi.

        luottamuksella tarkoitin sitä ettei luoteta siihen että toinen ymmärtää ja voi jopa auttaa selventämään omia ajatuksia. Ap:n mies tietää että hän on myös mieltynyt naisiin, miksi hän ei voisi sanoa että taas on se aika vuodesta kun ne ajatukset on päällä. Ei sitä epämiellyttävän tuntuista seksiä jne.
        Pettäminen estetään vain sillä että ap saa olla oma itsensä, myös kotona. Tilanne jossa ap:n tulee salata tuntemuksena ajaa hänet pohtimaan tuntemuksiaan kodin ulkopuolelle ja kotona kukaan ei tiedä mitään.


      • "herraisä"
        somesaypotato kirjoitti:

        luottamuksella tarkoitin sitä ettei luoteta siihen että toinen ymmärtää ja voi jopa auttaa selventämään omia ajatuksia. Ap:n mies tietää että hän on myös mieltynyt naisiin, miksi hän ei voisi sanoa että taas on se aika vuodesta kun ne ajatukset on päällä. Ei sitä epämiellyttävän tuntuista seksiä jne.
        Pettäminen estetään vain sillä että ap saa olla oma itsensä, myös kotona. Tilanne jossa ap:n tulee salata tuntemuksena ajaa hänet pohtimaan tuntemuksiaan kodin ulkopuolelle ja kotona kukaan ei tiedä mitään.

        Hyvä kirjoitus taas sinulta! Tuotahan tuo parisuhde parhaimmillaan juuri on, jos oikeasti rakastaa ihmisenä puolisoaan.


      • ...
        somesaypotato kirjoitti:

        luottamuksella tarkoitin sitä ettei luoteta siihen että toinen ymmärtää ja voi jopa auttaa selventämään omia ajatuksia. Ap:n mies tietää että hän on myös mieltynyt naisiin, miksi hän ei voisi sanoa että taas on se aika vuodesta kun ne ajatukset on päällä. Ei sitä epämiellyttävän tuntuista seksiä jne.
        Pettäminen estetään vain sillä että ap saa olla oma itsensä, myös kotona. Tilanne jossa ap:n tulee salata tuntemuksena ajaa hänet pohtimaan tuntemuksiaan kodin ulkopuolelle ja kotona kukaan ei tiedä mitään.

        Tuohan nyt olisi toki ideaalia EHKÄ, mutta käsi sydämelle, olisiko sinulle ok että puolisosi tulisi kertomaan sinulle sellaisia asioita. Ja sitten sinä olisit niin ymmärtäväistä että, ja jopa tukisit puolisosi niistä ajatuksista... Tuo on aika fiktiota, ja olen edelleen sitä mieltä, että loukkaisin miestäni jos ottaisin sellaiset puheeksi. Toki hän voisi ymmärtää, mutta tulisihan hänelle sellainen olo ettei hän riitä, hänessä on jokin vika tms. Kun kyse ei kuitenkaan sellaisesta ole. "seksi sinun kanssasi tällä hetkellä ei tunnu miltään ja mun tekis mieli naista" ehei. vaikka tuon nyt kärjistöen sanoin, niin ei ihan kaikkea kuulu ääneen sanoa. Joskus asioita on oikeasti parempi miettiä ihan tykönään ja katsoa mihin ne ajatukset meneekään. JOS esim. ero tulisi ajankohtaiseksi niin silloin voisi toki sellaisista kertoa jos ne olisivat mahdollisen eron syynä. Ja miksi ihmeessä mieheni edes pitäisi ymmärtää "naisenkaipuutani"? Olen hänen vaimonsa, ei varmasti tuntuisi kivalle tietää sellaisia. Itse en tahtoisi tietää mikäli miehelläni olisi ajoittain sellaisia tunteita. Joskus on vaan parempi ettei tiedä, se ei satuta.

        Sen olet käsittänyt väärin että minä täällä ruodin meidän seksielämää. Jos sinulle tunteet on yhtäkuin seksi, niin olet hakoteillä. Mielestäni tässä ketjussa ei ole juurikaan puhuttu seksistä vaan ylipäätään minun tunteistani naisia kohtaan, miestäni kohtaan ja perhettäni kohtaan. Puhut edelleen jopa halveksivaan sävyyn minusta, alentaen, joten et todellakaan käsitä tilannettani enkä sitä toki sinulta vaadi. Enhän minäkään ymmärrä sinun kantaasi.


      • ...
        ... kirjoitti:

        Tuohan nyt olisi toki ideaalia EHKÄ, mutta käsi sydämelle, olisiko sinulle ok että puolisosi tulisi kertomaan sinulle sellaisia asioita. Ja sitten sinä olisit niin ymmärtäväistä että, ja jopa tukisit puolisosi niistä ajatuksista... Tuo on aika fiktiota, ja olen edelleen sitä mieltä, että loukkaisin miestäni jos ottaisin sellaiset puheeksi. Toki hän voisi ymmärtää, mutta tulisihan hänelle sellainen olo ettei hän riitä, hänessä on jokin vika tms. Kun kyse ei kuitenkaan sellaisesta ole. "seksi sinun kanssasi tällä hetkellä ei tunnu miltään ja mun tekis mieli naista" ehei. vaikka tuon nyt kärjistöen sanoin, niin ei ihan kaikkea kuulu ääneen sanoa. Joskus asioita on oikeasti parempi miettiä ihan tykönään ja katsoa mihin ne ajatukset meneekään. JOS esim. ero tulisi ajankohtaiseksi niin silloin voisi toki sellaisista kertoa jos ne olisivat mahdollisen eron syynä. Ja miksi ihmeessä mieheni edes pitäisi ymmärtää "naisenkaipuutani"? Olen hänen vaimonsa, ei varmasti tuntuisi kivalle tietää sellaisia. Itse en tahtoisi tietää mikäli miehelläni olisi ajoittain sellaisia tunteita. Joskus on vaan parempi ettei tiedä, se ei satuta.

        Sen olet käsittänyt väärin että minä täällä ruodin meidän seksielämää. Jos sinulle tunteet on yhtäkuin seksi, niin olet hakoteillä. Mielestäni tässä ketjussa ei ole juurikaan puhuttu seksistä vaan ylipäätään minun tunteistani naisia kohtaan, miestäni kohtaan ja perhettäni kohtaan. Puhut edelleen jopa halveksivaan sävyyn minusta, alentaen, joten et todellakaan käsitä tilannettani enkä sitä toki sinulta vaadi. Enhän minäkään ymmärrä sinun kantaasi.

        Lisään vielä että sinulla on valinnanvapaus siitä mitä haluat lukea täältä. Jos asiani ei sinua kiinnosta, huomaat sen kyllä jo muutaman rivin jälkeen ja voit klikkautua pois ongelmani äärestä.

        Sama valinnanvapaus se on minulla minne koen luontevimmaksi kirjoittaa ajatuksiani. Lukija itse päättää lukeeko sitä loppuun.

        Hyvää kesää sinulle!


      • somesaypotato
        ... kirjoitti:

        Tuohan nyt olisi toki ideaalia EHKÄ, mutta käsi sydämelle, olisiko sinulle ok että puolisosi tulisi kertomaan sinulle sellaisia asioita. Ja sitten sinä olisit niin ymmärtäväistä että, ja jopa tukisit puolisosi niistä ajatuksista... Tuo on aika fiktiota, ja olen edelleen sitä mieltä, että loukkaisin miestäni jos ottaisin sellaiset puheeksi. Toki hän voisi ymmärtää, mutta tulisihan hänelle sellainen olo ettei hän riitä, hänessä on jokin vika tms. Kun kyse ei kuitenkaan sellaisesta ole. "seksi sinun kanssasi tällä hetkellä ei tunnu miltään ja mun tekis mieli naista" ehei. vaikka tuon nyt kärjistöen sanoin, niin ei ihan kaikkea kuulu ääneen sanoa. Joskus asioita on oikeasti parempi miettiä ihan tykönään ja katsoa mihin ne ajatukset meneekään. JOS esim. ero tulisi ajankohtaiseksi niin silloin voisi toki sellaisista kertoa jos ne olisivat mahdollisen eron syynä. Ja miksi ihmeessä mieheni edes pitäisi ymmärtää "naisenkaipuutani"? Olen hänen vaimonsa, ei varmasti tuntuisi kivalle tietää sellaisia. Itse en tahtoisi tietää mikäli miehelläni olisi ajoittain sellaisia tunteita. Joskus on vaan parempi ettei tiedä, se ei satuta.

        Sen olet käsittänyt väärin että minä täällä ruodin meidän seksielämää. Jos sinulle tunteet on yhtäkuin seksi, niin olet hakoteillä. Mielestäni tässä ketjussa ei ole juurikaan puhuttu seksistä vaan ylipäätään minun tunteistani naisia kohtaan, miestäni kohtaan ja perhettäni kohtaan. Puhut edelleen jopa halveksivaan sävyyn minusta, alentaen, joten et todellakaan käsitä tilannettani enkä sitä toki sinulta vaadi. Enhän minäkään ymmärrä sinun kantaasi.

        "Seksiä en halua lainkaan mieheni kanssa, se ei tunnu millekään, yleensä se jopa ällöttää. Jopa hänen kosketuksensa voi tuntua minusta kiusalliselle. Mieheni tietää minun olevan kiinnostunut myös naisista, mutta ei tässä mittakaavassa."
        Ehkä sitten ymmärsin väärin että seksin kanssa teillä ei se ongelma ole. Ainakaan enää.

        Mitä tulee siihen miten paljon voi puolisonsa, siis sen jonka kanssa on valat vaihdettu ja luvattu kaikkea ihanaa jopa papin edessä, puhua ja jakaa tunneasioistaan olen sun kanssa ihan eri linjoilla. Pitkässä suhteessa tulee kaikilla kausia jolloin kaikki on myllerryksessä ja saattaa tulla pieniä ihastumisia johonkin jne. Ihminen kun elää ja kehittyy jokaisena päivänä, ei voi olettaa että sama tunnetila pysyy kuin naulattuna kummallakin.
        Minä ihmettelen sitä että ajattelet miehestäsi niin vähän, oletat luultavasti ettei hän ole edes huomannut että jotain on ollu vialla. Kumpahan saa vain ruoan eteensä ja seksiä lauantaisin niin sinä minun käsityksen mukaan oletat että hänellä on silloin kaikki hyvin.

        Käsi sydämelle olisiko sinusta ihanaa kuulla eron hetkellä että ongelmia on ollut jo iät ja ajat mutta hän on pohtinut tykönään niitä ja nyt päätyi siihen että eroatte?

        En minä halveksi sinua, ihmeen voimallisia sanoja käytät. Minä ihmettelen vain miten naiset ja miehet kommunikoivat koska minä olen törmännyt jokaisen heterotyttökaverin kanssa jutellessa tähän samaiseen asiaan.
        Se mikä pitää liittoa koossa on pelko että se hajoaa. Mitään ei uskalleta puhua ettei liitto hajoa.
        Minusta se olisi ahdistavaa, että kaiken yhdessä pitävä liima olisi pelko ja sen varjoon jää kaikki mikä on oikeasti sitä rakkautta.

        Itse olen pitkässä parisuhteessa ja me puhutaan kyllä asioista. Ei se ole mikään fiktio että ihmiset kommunikoi ja tukee toisiaan ja ymmärtää. On meillä ollut riitojakin ja nekin ollaan puhuttu heti läpi ja ikinä ei ole aurinko laskenut riidan ylle.
        Kysehän on siitä että rakastaa toista, virheineen, erehdyksineen, haluineen ja haaveineen. Kun asioista puhutaan ne saa oikeat mittakaavat, ja jos toisella on olo parisuhteessa ettei kaikki olekkaan ruusuista niin minusta se on luonnollista että siitä puhutaan ja se asia yhdessä laitetaan toimimaan.

        Parisuhde, ei kenekään, toimi ilman että sitä hoidetaan ja sitä pengotaan ja ollaan tietoisia asioista mitä siinä on meneillään, kummallakin. Eikä se ole iso asia, kun siihen on tottunut. Ei fiktiota, ei leffarakkautta vaan ihan oikeaa kahden aikuisen ihminen tasavertainen suhde ja halu olla toiselle hyvä ja toimia yhteisen suhteen hyväksi kaikessa. Jos se on sulle fiktiota niin olkoon niin.


      • somesaypotato
        ... kirjoitti:

        Lisään vielä että sinulla on valinnanvapaus siitä mitä haluat lukea täältä. Jos asiani ei sinua kiinnosta, huomaat sen kyllä jo muutaman rivin jälkeen ja voit klikkautua pois ongelmani äärestä.

        Sama valinnanvapaus se on minulla minne koen luontevimmaksi kirjoittaa ajatuksiani. Lukija itse päättää lukeeko sitä loppuun.

        Hyvää kesää sinulle!

        minua suuresti kiinnostaa millainen tasavertaisuuden olotila heterosuhteissa vallitsee ja mistä johtuu se pelko ja puhumattomuus. Onko se niin että heterot elää niin tiukkaa "näin on aina tehty"-periaatetta että se oma juttu jää kaiken sen alle mitä muka pitää tehdä ja olla. Naimisiin, lapsi, omakotitalo ja mökki. Ja sitten kun on näistä osa koossa niin alkaa vasta se ajatus toimia mitä oikeasti itse haluaa ja tuliko hätäiltyä kaiken suhteen ja jne. Koska jos minä vertaan itseäni ja heterokavereita nuoresta asti, he päättäväisesti menivät kohti sitä avioliittoa ja perhettä, se on niin kuin koodattu heihin. Itse ehdin opetella tuntemaan itseäni, näkemään vähän maailmaakin ja opin lisää taas itsestäni.

        Jos minua ei jokin aihe kiinnosta niin en yleensä siihen aikaani haaskaakkaan, minulla ei ole mitään pakkoa tai pelkoa että on pakko tehdä jotain mitä en itse halua, tässäkään asiassa.


      • esikko.
        ... kirjoitti:

        Tuohan nyt olisi toki ideaalia EHKÄ, mutta käsi sydämelle, olisiko sinulle ok että puolisosi tulisi kertomaan sinulle sellaisia asioita. Ja sitten sinä olisit niin ymmärtäväistä että, ja jopa tukisit puolisosi niistä ajatuksista... Tuo on aika fiktiota, ja olen edelleen sitä mieltä, että loukkaisin miestäni jos ottaisin sellaiset puheeksi. Toki hän voisi ymmärtää, mutta tulisihan hänelle sellainen olo ettei hän riitä, hänessä on jokin vika tms. Kun kyse ei kuitenkaan sellaisesta ole. "seksi sinun kanssasi tällä hetkellä ei tunnu miltään ja mun tekis mieli naista" ehei. vaikka tuon nyt kärjistöen sanoin, niin ei ihan kaikkea kuulu ääneen sanoa. Joskus asioita on oikeasti parempi miettiä ihan tykönään ja katsoa mihin ne ajatukset meneekään. JOS esim. ero tulisi ajankohtaiseksi niin silloin voisi toki sellaisista kertoa jos ne olisivat mahdollisen eron syynä. Ja miksi ihmeessä mieheni edes pitäisi ymmärtää "naisenkaipuutani"? Olen hänen vaimonsa, ei varmasti tuntuisi kivalle tietää sellaisia. Itse en tahtoisi tietää mikäli miehelläni olisi ajoittain sellaisia tunteita. Joskus on vaan parempi ettei tiedä, se ei satuta.

        Sen olet käsittänyt väärin että minä täällä ruodin meidän seksielämää. Jos sinulle tunteet on yhtäkuin seksi, niin olet hakoteillä. Mielestäni tässä ketjussa ei ole juurikaan puhuttu seksistä vaan ylipäätään minun tunteistani naisia kohtaan, miestäni kohtaan ja perhettäni kohtaan. Puhut edelleen jopa halveksivaan sävyyn minusta, alentaen, joten et todellakaan käsitä tilannettani enkä sitä toki sinulta vaadi. Enhän minäkään ymmärrä sinun kantaasi.

        Nyt minun on myös kommentoitava tätä hyvää keskustelua. Ap, etkö oikeasti haluaisi tietää miehesi ajatuksia, jos hänellä olisi vastaavia tuntemuksia samaan sukupuoleen?
        Olisitko itse valmis joustamaan seksistä, jos miehesi haluaisi olla sinulle uskollinen mutta ei vain haluaisi seksiä, koska mieli teksi miestä.

        Saanko kysyä miksi? Olethan itsekin samassa tilanteessa. Et varmasti osaa ajatella tuota todeksi, mutta jos näin olisi?

        Asiaan vaikuttaa tietysti se, että tunnet miehesi pitkältä ajalta, joten tiedät millainen hän on. Ja missä vaiheessa nämä ajatukset ovat sinulle "kirkastuneet" että olet kiinnostunut myös naisesta.


      • ...
        somesaypotato kirjoitti:

        "Seksiä en halua lainkaan mieheni kanssa, se ei tunnu millekään, yleensä se jopa ällöttää. Jopa hänen kosketuksensa voi tuntua minusta kiusalliselle. Mieheni tietää minun olevan kiinnostunut myös naisista, mutta ei tässä mittakaavassa."
        Ehkä sitten ymmärsin väärin että seksin kanssa teillä ei se ongelma ole. Ainakaan enää.

        Mitä tulee siihen miten paljon voi puolisonsa, siis sen jonka kanssa on valat vaihdettu ja luvattu kaikkea ihanaa jopa papin edessä, puhua ja jakaa tunneasioistaan olen sun kanssa ihan eri linjoilla. Pitkässä suhteessa tulee kaikilla kausia jolloin kaikki on myllerryksessä ja saattaa tulla pieniä ihastumisia johonkin jne. Ihminen kun elää ja kehittyy jokaisena päivänä, ei voi olettaa että sama tunnetila pysyy kuin naulattuna kummallakin.
        Minä ihmettelen sitä että ajattelet miehestäsi niin vähän, oletat luultavasti ettei hän ole edes huomannut että jotain on ollu vialla. Kumpahan saa vain ruoan eteensä ja seksiä lauantaisin niin sinä minun käsityksen mukaan oletat että hänellä on silloin kaikki hyvin.

        Käsi sydämelle olisiko sinusta ihanaa kuulla eron hetkellä että ongelmia on ollut jo iät ja ajat mutta hän on pohtinut tykönään niitä ja nyt päätyi siihen että eroatte?

        En minä halveksi sinua, ihmeen voimallisia sanoja käytät. Minä ihmettelen vain miten naiset ja miehet kommunikoivat koska minä olen törmännyt jokaisen heterotyttökaverin kanssa jutellessa tähän samaiseen asiaan.
        Se mikä pitää liittoa koossa on pelko että se hajoaa. Mitään ei uskalleta puhua ettei liitto hajoa.
        Minusta se olisi ahdistavaa, että kaiken yhdessä pitävä liima olisi pelko ja sen varjoon jää kaikki mikä on oikeasti sitä rakkautta.

        Itse olen pitkässä parisuhteessa ja me puhutaan kyllä asioista. Ei se ole mikään fiktio että ihmiset kommunikoi ja tukee toisiaan ja ymmärtää. On meillä ollut riitojakin ja nekin ollaan puhuttu heti läpi ja ikinä ei ole aurinko laskenut riidan ylle.
        Kysehän on siitä että rakastaa toista, virheineen, erehdyksineen, haluineen ja haaveineen. Kun asioista puhutaan ne saa oikeat mittakaavat, ja jos toisella on olo parisuhteessa ettei kaikki olekkaan ruusuista niin minusta se on luonnollista että siitä puhutaan ja se asia yhdessä laitetaan toimimaan.

        Parisuhde, ei kenekään, toimi ilman että sitä hoidetaan ja sitä pengotaan ja ollaan tietoisia asioista mitä siinä on meneillään, kummallakin. Eikä se ole iso asia, kun siihen on tottunut. Ei fiktiota, ei leffarakkautta vaan ihan oikeaa kahden aikuisen ihminen tasavertainen suhde ja halu olla toiselle hyvä ja toimia yhteisen suhteen hyväksi kaikessa. Jos se on sulle fiktiota niin olkoon niin.

        Kirjoitat asiaa, sait minut ajattelemaan. Mutta, ehkäpä se ero onkin siinä että minä olen suhteessan miehen, en naisen kanssa... ;) Miehelle voi olla turha selittää naisen tuntemuksia. Olen kyllä yrittänyt mutta ei se oikein auta mihinkään... Se ei vie mihinkään. :(


      • ...
        esikko. kirjoitti:

        Nyt minun on myös kommentoitava tätä hyvää keskustelua. Ap, etkö oikeasti haluaisi tietää miehesi ajatuksia, jos hänellä olisi vastaavia tuntemuksia samaan sukupuoleen?
        Olisitko itse valmis joustamaan seksistä, jos miehesi haluaisi olla sinulle uskollinen mutta ei vain haluaisi seksiä, koska mieli teksi miestä.

        Saanko kysyä miksi? Olethan itsekin samassa tilanteessa. Et varmasti osaa ajatella tuota todeksi, mutta jos näin olisi?

        Asiaan vaikuttaa tietysti se, että tunnet miehesi pitkältä ajalta, joten tiedät millainen hän on. Ja missä vaiheessa nämä ajatukset ovat sinulle "kirkastuneet" että olet kiinnostunut myös naisesta.

        Haluaisin tietää jos se olisi jotain todella voimakasta ja vaikuttaisi meidän elämään ja olemiseen, silloin sille voisi tehdä jotain, voitaisiin puhua jne. Mutta jos ne olisi jotain "mitä jos" ajatuksia, harmittomia, niin en tahtoisi tietää. Se saisi minulle itselleni vain ihan kamalaa epävarmuutta aikaan. Kokisin henkisesti että minut on jo hylätty vaikka mies kuinka sanoisi että ne on vaan ajatuksia. Nurinkurista.


      • esikko.
        ... kirjoitti:

        Haluaisin tietää jos se olisi jotain todella voimakasta ja vaikuttaisi meidän elämään ja olemiseen, silloin sille voisi tehdä jotain, voitaisiin puhua jne. Mutta jos ne olisi jotain "mitä jos" ajatuksia, harmittomia, niin en tahtoisi tietää. Se saisi minulle itselleni vain ihan kamalaa epävarmuutta aikaan. Kokisin henkisesti että minut on jo hylätty vaikka mies kuinka sanoisi että ne on vaan ajatuksia. Nurinkurista.

        Tunnet miehesi, joten luulet, että hän mahdollisesti kokisi asian samalla tavalla. Se osoittaa kunnioitusta häntä kohtaan. Toisaalta, edellisestä kirjoituksestasi käy ilmi oma epävarmuus ja suuri tarve toisen tukeen. Ymmärrän jotenkin sen. Minusta on hienoa, että pystyt ajattelemaan asiaa noin epäitsekkäästi.

        Kaikki parisuhteet ovat erilaisia, ja jokaisesssa on se oma tarinansa joka sitoo pariskunnat yhteen. Menneisyys ja kaikki yhdessä koettu elämä sekä ihmisten kyky käsitellä omia tunteitaan ovat niin erilaisia. En tiedä, luulen että suhteessanne peruslähtökohta on hyvä, taidatte todennäköisesti jakaa saman arvomaailman -mitä kaikkea se sitten pitääkään sisällään. Samanlainen näkemys elämänarvoista, tulevaisuudesta, mikä elämässä on tärkeintä.

        Nuo tietysti voivat olla joillekin itsestään selviä asioita, ennenkuin huomaa, että ne eivät olekaan vaan niitä joutuu pohtimaan. Tässä maailmassa kaikki on yleensä ajateltu valmiiksi ja aina ei osaa edes kyseenalaistaa sitä. Ja etenkin, jos olet ap, kirjoituksistasi päätellen hyvin epäitsekäs ihminen.


    • tervettä narsismia

      Hei you! Ei oo mitenkään itsekästä lähtee parisuhteesta, jossa ei oo intohimoa. Jälkikasvua voi rakastaa eri osoitteistakin ja onhan se ihan kenen egolle tahansa kova kolaus jos huomaa ettei kykene tyydyttämään toista. Saatan kuulostaa kovalta, mut itselle täällä loppupeleissä eletään. Ja voihan olla et löydät kokemusten kautta itsestäsi kaikkee muutakin uutta!

    • Dindin

      Mitä ap:lle kuuluu?

    • Sateenkaarenalla

      Minä tulin kaapista 2 vuotta sitten. Sitä ennen lähes jatkuvasti ahdisti ja tuntui etten voi olla oma itseni. Koskaan ei ole tullut todella tunnetta, että haluisin miehen kanssa seksiä, en tunne miehen puutetta, en aina edes tiedä mitä sellainen tarkoittaa. Lapsena ja teininä en halunnut puhua toisten tyttöjen kanssa pojista, ja kun muut tytöt alkoivat kiinnostua heistä, mulla ei koskaan ollut ketään. Meni pitkään ennen kuin tajusin mistä tämä kaikki johtuu ja sitä ennen ehdin päivä päivältä ahdistua yhä enemmän. Sen jälkeen kun myönsin itselleni pitäväni naisista ei ole tullut sellaista tunnetta etten voi olla oma itseni, ei ainakaan siinä määrin kuin ennen. Nyt myös pidän itsestäni enemmän ja rakastan olla sellainen kuin olen enkä haluis muuttuu, jos pystyis, sillä mulle se, että pidän naisista on hieno asia ja ajattelen, et se on lahja joka on annettu mulle, ei suinkaan asia josta täytyis päästä eroon. Ennen mun kaapista tuloo en aina edes pitänyt itsestäni naisena. Nyt musta tuntuu että olen taas löytämässä mun naiseuttani ja tyttömäisyyttäni/naisellisuuttani. Aluksi tosin ajattelin, et kun on lesbo niin täytyy olla poikamainen, mutta vaikka kuinka yritin kieltää iteltäni kaikenlaista naisellista ja tyttömäistä ja yrittää olla tosi poikamainen, niin ei se oikein onnistunut, ei musta saa tosi poikamaista vaikka halolla päähän lyötäis, mut en kyllä viihdy täydessä tällingissäkään, saattaisin ihan hyvin mennä joskus vaikka kahvilaankin tuulipuvussa ihan yhtä hyvin kuin saattaisin mennä joku kaunis mekko päällä ja korvakorut korvissa. Vaikka olenkin enemmän ehkä tyttömäinen tai naisellinen, niin silti pidän myös huppareista, tennareista, pipoista, lippalakeista, tuulipuvuista yms. poikamaisemmiksi mielletyistä vaatteista ja asusteista. Tällä hetkellä mulla on lyhyt poikamainen tukka(tosin jo mallista ulos kasvanu) ja yritän kasvattaa sitä vähän pidemmäks, en ehkä kuitenkaan niin pitkäks et sais poninhännälle.

      Musta itelleen kannattaa olla rehellinen. Onneks mää en ole menny yhteen kenenkään miehen kanssa, tosin ei mulle koskaan todella oo tullu halua siihen. Joskus oon ihastunu johonkin mieheen tai yrittäny, mut siihen se on sitten jäänny, kun asiasta ei oo tullu mitään, ja nykyään jos aattelen itteeni jonkun miehen kanssa, niin välillä se tuntuu aika oudolta, usein ei miltään. Enkä kyllä koskaan ole miehiä pahemmin katellukkaan sillä silmällä, että tuon kanssa sitä haluis olla parisuhteessa tai et tuon kanssa sitä haluis seksiä. Jos on parisuhteessa vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa ja tajuaa olevansa homoseksuaali ja suhteeseen kuuluu vielä lapsia, niin ei siitä ole ihan helppo lähteä, mutta lopulta kuitenkin kannattaa olla itelleen rehellinen, koska elämä jatkuvan ahdistuksen alla ei ole enää elämää ja lapsetkin vaistoaa, jos vanhemmat ei voi hyvin. Ja jos kuitenkin jatkuvasti on tunne, että haluais olla yhdessä oman sukupuolensa edustajan kanssa, niin vaikeaa sitä on silloin olla puoliso jo olemassa olevalle puolisolleen ja eikä silloin oikein osaa nauttia seksistäkään, vaan siitäkin tulee vain pakkopullaa ja suorittamista, jos edes ylipäätään haluaa sitä ollenkaan. On monia naisia, jotka ovat tajunneet pitävänsä naisista vaikka olisivat olleet yhdessä miehen kanssa, esimerkiksi näyttelijät Cinthia Nixon(Sinkkuelämää-sarjan ja elokuvien Miranda) ja Jodie Foster sekä laulaja Saara Aalto, kahdella ensiksi mainitulla lapsiakin avioliitoistaan. Sitä paitsi avioliittoja päättyy eroon pienemmistäkin syistä. Se että voi olla oma itsensä on tärkeintä. Vain huolehtimalla omasta henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnistaan jaksaa aidommin rakastaa ja huolehtia muista ja lapsetkin voivat paremmin, kun vanhemmatkin ovat hyvinvoivempia ja onnellisia.

    • Sateenkaarenalla

      Olen edelleen sitä mieltä kuin edellisessä kirjoituksessani sanoin muun muassa siitä, että itselleen kannattaa olla rehellinen, mutta luin vasta äsken enemmän tätä viestiketjua ja myös ap:n kirjoituksia ja ap sanoi aluks et hän on lesbo ja miehen kosketus ei haluta häntä ja myöhemmin sanoi et onkin taas alkau nauttia miehensä kosketuksesta ja onkin ehkä biseksuaali ja ehkä asiat suttaantuu miehen kanssa ja elämä taas hymyilee. Et miten tämän nyt oikein ottais? Ymmärrän sitä, jos ei oikein halua kirjoittaa bi-palstalle, kun siellä enimmäkseen kysellään vaan seksiseuraa ja puhutaan et nainen/mies himottaa eikä aina puida asiaa sen syvällisemmin,esim. omaa identiteettiä, mutta ehkä kannattais ensin laittaa teksti vaikka Setaan tai Sinuiksi-palveluun tai jutella jonkun luotettavan henkilön kanssa. Tosin onhan sitä netin keskustelupalstoilla kaikenlaisia kirjoituksia mitä kaikenlaisemmista aiheista, mutta jos haluaa vain ja ainoastaan asiallista palautetta, niin palstoille ei kannata ensi alkuun kirjoittaa kaikenlaista ellei sitten ole ihan varma siitä, mitä kirjoittaa. Ap olisi voinut vaikka kysyä täältä, että minne voi kirjoittaa, jos pohii seksuaali-identiteettiään tai muuten oma seksuaalisuus mietityttää. Siihen kyllä olisi täältäkin löytynyt vastauksia.

    • Sateenkaarenalla

      Vai oliko se ap, joka sanoi et taitaakin olla bi ja oppinut taas nauttimaan miehensä kosketuksesta, Anteeksi, ehkä luin väärin kun luin niin nopeesti, mut joo, joku niin sanoi kuitenkin. Mää olen välillä vähän hajamielinen =)

    • Anonyymi

      Vanha ketju, mutta koska nousi niin kommentti.

      Toivottavasti tää on muinaisuutta ja vanhanaikaista.
      Miten joku alta kolmekymppinen on oikeesti voinut perustaa tän ydintylsyyden ja herätä sitten unestaan. Miksi ihmeessä mies, naimisiinmeno ja toi setti lapsia ees perushetskulta noin nuorena. Eikö mikään kello kilkattanut joskaan ennen, et toisinkin voi elämänsä kulkea ( kuin jo mairemummu 1900- luvun alussa)?

      • Anonyymi

        Aviomiehelläkin saattaa jonkinlaiset kellot kilkatella, kun paljastuu 10-vuoden jälkeen, että vaimo onkin lesbo.


      • Anonyymi

        Nykyaikanahan harvoin ollaan alle 30-vuotiaina naimisissa ja saatu jälkikasvua, eli suurin osa elää sitä unelmaasi, jota mainostat. Ja masennus ja ahdistusdiagnoosit onkin sitten nykyaikana räjähtäneet pilviin.


    • Anonyymi

      Miten kuvittelet lastesi ja miehesikään olevan onnellinen tuossa tilanteessa sinnitelyllesi vastentahtoisesti? Älytöntä ajatella tuossa jotain "lasten onnellisuutta".

      Elä elämääsi hyvä ihminen.

    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos

      Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä
      Maailman menoa
      61
      2079
    2. Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille

      Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?
      Ikävä
      166
      1708
    3. Heikki Silvennoinen ( Kummeli)

      Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on
      Kotimaiset julkkisjuorut
      70
      1418
    4. Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?

      Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?
      Sinkut
      243
      1389
    5. Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.

      Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda
      Maailman menoa
      237
      1337
    6. Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?

      Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk
      Pyhäjärvi
      342
      1195
    7. Minkä merkkisellä

      Autolla kaivattusi ajaa? Mies jota kaipaan ajaa Mersulla.
      Ikävä
      81
      1166
    8. Mitä toivot

      ensi vuodelta? :)
      Ikävä
      128
      1155
    9. IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!

      Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel
      Maailman menoa
      351
      1109
    10. Nyt kun Pride on ohi 3.0

      Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että
      Luterilaisuus
      326
      1100
    Aihe