Meillä on 8,5 kk tyttövauva. Olen mielestäni johdonmukaisesti ja hellästi hoivannut lastamme ja viihdytän leikkien, kutitellen, lorutellen ja lukien. Poistun vauvamme luota kahdesti viikossa noin 1,5 tunnin ajaksi liikkumaan, mutta muuten olemme yhdessä. Vauvamme ei kuitenkaan juuri vierasta, vaan hymyilee muille onnellisena. Vauva on vierastanut neuvolassa ja syntymäpäiväkutsuilla 7 kk iässä sekä yhtä ystävääni 6 kk iässä, mutta voiko se olla mennyt ohi jo tähän ikään mennessä?
Olen huolestunut myös siitä että vauva ei hätäänny kun poistun huoneesta. (Asumme kahdessa kerroksessa ja joskus on juostava hakemaan esim rätti jne.)
Koen huonommuutta ja tunnen olevani jopa paniikissa, kun pelkään etten ole osannut muodostaa turvallista suhdetta vauvani kanssa. Meillä on parisuhdeongelmia, mutta emme huuda vauvan edessä.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia?
Kiintymyssuhde
13
1539
Vastaukset
- peloissaan
Lisään vielä että vauva on erittäin toivottu ja odotettu...
- ::::
Hyvin hoidettu (läheinen suhde äitiin) vauvahan on rauhallinen ja tietää että äiti tulee turvaksi hädän tullen. Tästä syystä pystyy olemaan yksinkin. En tajua mitä hätäilet.
Meillä on asunto kolmessa kerroksessa ja häivyn monta kymmentä kertaa päivässä näkyvistä ja vauva on rauhallinen. Tietää että kun hätä tulee ja huutaa, äiti ilmestyy heti paikalle. Perusturvallisuushan kehittyy juuri noin. - 42ju
yleensä loppuu jotakuinkin noihin aikoihin ja toisilla sitä ei ole ollenkaan. Esim. meidän tyttö vierastaa kaljuja miehiä ja niitäkin vain väsyessään. 6kk iässä muutama viikko meni vierastaen enemmän. Tyttäreni serkku myös 8kk vierastaa yhä ihan kaikkea ja kaikkia.
Perään kaipaaminen on myös persoonallisuuskysymys. Mutta eikös se pääosin ole niin, että kun lapsella on perusluottamus kunnossa, hän ei hötkyile, vaikka äiti hetkeksi katoaisikin. Meillä äidin "etsiminen" silloin, kun on poissa (kaupassa tms) on alkanut nyt 9kk iässä. Eilen tyttö etsi isää ympäri taloa hokien "si, si".
Uskon kyllä, että panikoit nyt ihan turhaan! Vauvanne varmasti pyrkii syliisi jos väsähtää tai satuttaa itsensä? Hän taitaa myös "kiukutella" sinulle ja rauhoittua heti sylissäsi? Hän taitaa myös näyttää siltä, että pakahtuu onnesta, kun äiti huomaa hänet ja hän haluaa hakea huomiotasi? Nämä asiat ne ennemminkin kertovat siitä miten vuorovaikutuksenne toimii.- ap
Uskon kyllä, että panikoit nyt ihan turhaan! Vauvanne varmasti pyrkii syliisi jos väsähtää tai satuttaa itsensä? Hän taitaa myös "kiukutella" sinulle ja rauhoittua heti sylissäsi? Hän taitaa myös näyttää siltä, että pakahtuu onnesta, kun äiti huomaa hänet ja hän haluaa hakea huomiotasi? Nämä asiat ne ennemminkin kertovat siitä miten vuorovaikutuksenne toimii.
Kyllä nämä allekirjoitan. Isällensä ei kiukuttele, minulle kyllä. Esim pukeminen ja suun pyyhkiminen, väsyminen jne.
No ehkä pitäisi vaan luottaa että tekee asiat oikein. Esikoisen kanssa sitä vatvoo paljon omaa äitiyttään ja tekee parhaansa.
- no voi sentäs
ole hyvilläsi että sinulla lapsi joka ei ala kiljua kun poistut näköpiiristä. Sitten vasta voit huolestua kun sinulla lapsi joka tarrautuu sinuun kuin takiainen eikä suostu muiden kanssa olemaan ettet saa edes hoitoon. Mielestäni sinulla on täysin terve äiti-lapsi suhde. Voit huoleti vaikka olla enemmänkin pois, ei se tuosta mihinkään katkea. Vierastaminen on yksilöllistä. Poikamme serkku on lähes 3 ja vierastaa yhä. Oma poikamme ei ole paljoa hetkahtanut vieraita. Joskus kyllä vierasti jopa isäänsä mikä oli hieman huvittavaa sillä nuo kaksi viettävät todellakin paljon aikaa keskenään. Lapset ovat yksilöllisiä näissä asioissa.
Oman lapseni kanssa minulla oli samanlaisia tuntemuksia aluksi koska en oikein ole vauva-ihmisiä (lapsi tuli hieman yllätyksellä, mutta onnelliseen perheeseen) ja mietin miten oma hieman eristäytyvä käyttäytymiseni vaikuttaa. En ole niitä leikitä lasta tunti tolkulla ihmisiä. Lapsi on useinkin poissa näköpiiristäni (turvallisuuden rajoissa tietysti) ja jaamme mieheni kanssa hoitamista hyvin paljon. Mutta ei, lapsi on selkeesti kiintyneempi minuun. Välillä en oikein käsitä sitä :) mutta se ilahduttaa. Älä siis murehdi.
Selkeät päivärutiinit ja läheisyyden antaminen ja vastaaminen hätäitkuun sitovat sinut lapseen tiukasti. Lapsi kyllä on jo huomannut että olet se joka häntä suurimmaksi osaksi ajasta hoitaa. Mikään ei riko sitä.
Eikö ole mukava tunne kun voit jättää lapsesi turvallisesti hoitoon tietäen että tämä on kiltisti eikä itke koko ajan, että voit olla rauhassa ja nauttia harvoista omista hetkistäsi ja kerätä voimia. Ja miten mukavaa on palata hoitamaan lasta joka on rauhallinen ja kiltti. Minä ainakin teen niin. Totta kai kun joka kerta jätän lapsen vaikka vain isänsä tai oman äitini hoiteisiin, se kirpaisee ja pistää hermostuttamaan, mutta kun tiedän että poika ei itke perääni ja on onnellinen ja luottavainen muiden ihmistenkin seurassa pystyn rauhoittumaan eikä minulle tule sellaista stressiä ja kiireen tunnetta kuten olen kuullut monilla niillä olevan joilla on äitinsä perään itkevät lapset. Rennosti siis. Olet hyvä äiti kaikesta päätellen.- ylääänne
Meilläkin oli parisuhdeongelmia ja tuli vauvan edessä karjuttua ja vauva sylissäkin, mutta vauva siitä mitään hermoromahdusta ottanut. Nyt kaikki on taas normaalia ja parisuhde kukoistaa. Näyttää siltä että useimmat parisuhdeongelmat kärjistyvät juuri vauvan 6-8kk tienoille. Alkuhuuma mennyt ohi jne. Omatuntokin kolkuttaa jostain jne. Kannattaa siis setviä ne nyt ennen kuin menee pahemmaksi. Vauva hetkeksi hoitoon ja parisuhdetta kuntoon. Kyse voi olla pikkuongelmasta kuten kahdenkeskisestä ajasta. Jopa odotettu vauva voi yllättää viemällä kaiken ajan. Varsinkin äidin ajan. Ja aviomies tahtoisi että häneenkin kiinitetään huomiota puolisona. Homma voi olla toisinkin päin kuten meillä oli.
Minä en ole lapsi-ihmisiä koskaan ollut ja vauva on paljon ollut hoidossa pikkuisesta asti, mutta silti meillä on luja äiti-tytärsuhde. Sen huomaa jo vauvan reagoinnista kun näkee minut ja miten käyttäytyy kun se olen minä joka hoitaa tai lohduttaa. Olet hyvä äiti. Tuo huolesi on aika turha. Vai heijastuuko huolesi jostain muusta?
- Ötötti
Sehän kertoo vaan siitä että vauva luottaa siihen että äiti palaa! Odota vaan kun koittaa yksi tai useampi eroahdistuskausi kun roikutaan lahkeessa ihan kokoajan ei halua nukkua yksin etkä saa edes vessassa käydä ilman parkua oven takana.. Meillä se alkoi 9kk iässä ja jatkui melkein vuoden ikään. Kunnes sitten lopahti kuin seinään ja taas lapsi olikin tyytyväinen kunnes sitten taas lähempänä puoltatoista vuotta tuli taas kausi ettei saanut äiti päästä näkyvistä mutta sekin meni ohi..
Ihan normaalilta lapselta vaikuttaa!! Voit olla huoleti ei vauvan kuulukaan hätääntyä välittömästi kun äiti katoaa näkyvistä. - Sos.ammat.
Eroahdistus tulee myöhemmin joten älä sitä vielä hätäile. Toisekseen jotkut lapset eivät koe pientä eroa niin vakavana.
Mutta tuo että lapsi ei ole juurikaan vierastanut särähtää korvaan. Terve lapsi jolla hyvä kiintymyssuhde vanhempaan, vierastaa kyllä. Karkeasti sanottuna mitä enemmän vierastaa sen parempi suhde vanhempaan- terv.ammattil.
vierastaminen on ajankohtaista useimmilla vasta lähempänä 1v ikää ja silloinkin hyvin yksilöllistä. Ei vierastamattomuudesta voida automaattisesti vetää johtopäätöksiä kiintymyssuhdehäiriöön!
- ap
terv.ammattil. kirjoitti:
vierastaminen on ajankohtaista useimmilla vasta lähempänä 1v ikää ja silloinkin hyvin yksilöllistä. Ei vierastamattomuudesta voida automaattisesti vetää johtopäätöksiä kiintymyssuhdehäiriöön!
olen siis itsekin sos.alan ammatilainen, vähäistä on vierastaminen ja minulla on siitä paineet...
Olen aivan uuvuksissa, kun tuntuu että teen kaikkeni eikä se riitä. aina kun tulee vieraita, toivon vauvamme vierastavan. Vierastamiskertoja on ollut tosiaan alle kymmenen...
Aina vastaan vauvani tarpeisiin heti. Pidän sylissä ja puhun nätisti. Laitan vauvamme etusijalle kaikessa.
Olen kyllä temperamenttinen, mutta en ole kuullutkaan perheestä jossa äiti ei koskaan väsyisi, itkisi, tai kiivastuisi. en hyvällä omallatunnolla sanottuna usko hetkeäkään että vauva ei kokisi minua turvalliseksi. - 10+13
ap kirjoitti:
olen siis itsekin sos.alan ammatilainen, vähäistä on vierastaminen ja minulla on siitä paineet...
Olen aivan uuvuksissa, kun tuntuu että teen kaikkeni eikä se riitä. aina kun tulee vieraita, toivon vauvamme vierastavan. Vierastamiskertoja on ollut tosiaan alle kymmenen...
Aina vastaan vauvani tarpeisiin heti. Pidän sylissä ja puhun nätisti. Laitan vauvamme etusijalle kaikessa.
Olen kyllä temperamenttinen, mutta en ole kuullutkaan perheestä jossa äiti ei koskaan väsyisi, itkisi, tai kiivastuisi. en hyvällä omallatunnolla sanottuna usko hetkeäkään että vauva ei kokisi minua turvalliseksi.vielä jonkin aikaa, joillain se vierastaminen tulee vasta vähän myöhemmin.
Itsekin terveysalan ammattilaisena tiedän, että vierastaminen on normaaliin kehitykseen kuuluva, positiivinen asia, joka kertoo kiintymyssuhteen muodostumisesta ensisijaiseen hoitajaan. Mielestäni kuitenkaan tässä tai missään muussakaan asiassa ei voida tehdä mitään johtopäätöksiä yksittäisessä tapauksessa. Eihän se nyt mitenkään voi olla niin, että JOKAISELLA lapsella, joka ei vierasta, olisi huono kiintymyssuhde tai toisinpäin.
Kun kiintymyssuhdettakin tarkastellaan, tulee ottaa huomioon monta muutakin asiaa. Tuleeko lapsesi hakemaan sinulta lohtua harmistuessaan? Hakeeko muutoin hellyyttä ja läheisyyttä? Nauraako sinun jutuillesi enemmän kuin ventovieraan jutuille? Saatko lohdutettua ja rauhoitettua vauvaa paremmin kuin joku toinen? Viihtyykö kuitenkin paremmin sinun sylissäsi kuin vieraan, vaikkei varsinaisesti vierastaisikaan? Mm. näitä kysymyksiä voit miettiä.
Uskon, että vierastamisasiaan vaikuttaa jonkin verran myös lapsen temperamentti. Toiset ovat jo vauvoina kovin tarkkaavaisia ja hitaasti lämpeäviä ja toiset taas ovat luonnostaan todella uteliaita, rohkeita ja ulospäinsuuntautuneita. Näillä jälkimmäisillä ehkä vierastus ei kovin selkeästi näy. Ja edelleen muistutan, että ns. eroahdistusaika sijoittuu usein lähemmäs 9kk kuin 8kk. Äläkä stressaa tästä yksittäisestä asiasta, muista että poikkeus vahvistaa säännön. :) - ap
10+13 kirjoitti:
vielä jonkin aikaa, joillain se vierastaminen tulee vasta vähän myöhemmin.
Itsekin terveysalan ammattilaisena tiedän, että vierastaminen on normaaliin kehitykseen kuuluva, positiivinen asia, joka kertoo kiintymyssuhteen muodostumisesta ensisijaiseen hoitajaan. Mielestäni kuitenkaan tässä tai missään muussakaan asiassa ei voida tehdä mitään johtopäätöksiä yksittäisessä tapauksessa. Eihän se nyt mitenkään voi olla niin, että JOKAISELLA lapsella, joka ei vierasta, olisi huono kiintymyssuhde tai toisinpäin.
Kun kiintymyssuhdettakin tarkastellaan, tulee ottaa huomioon monta muutakin asiaa. Tuleeko lapsesi hakemaan sinulta lohtua harmistuessaan? Hakeeko muutoin hellyyttä ja läheisyyttä? Nauraako sinun jutuillesi enemmän kuin ventovieraan jutuille? Saatko lohdutettua ja rauhoitettua vauvaa paremmin kuin joku toinen? Viihtyykö kuitenkin paremmin sinun sylissäsi kuin vieraan, vaikkei varsinaisesti vierastaisikaan? Mm. näitä kysymyksiä voit miettiä.
Uskon, että vierastamisasiaan vaikuttaa jonkin verran myös lapsen temperamentti. Toiset ovat jo vauvoina kovin tarkkaavaisia ja hitaasti lämpeäviä ja toiset taas ovat luonnostaan todella uteliaita, rohkeita ja ulospäinsuuntautuneita. Näillä jälkimmäisillä ehkä vierastus ei kovin selkeästi näy. Ja edelleen muistutan, että ns. eroahdistusaika sijoittuu usein lähemmäs 9kk kuin 8kk. Äläkä stressaa tästä yksittäisestä asiasta, muista että poikkeus vahvistaa säännön. :)Niin olihan meillä neljän viiden kuukauden iässä, sellaista että vauva itki esim isäänsä kun tämä oli suihusta tullessaan hiukset märkänä tai minuakin itki jos oli pyyhe päässä. Myös vaariaan itki kun tämä kurkki vaunuihin. Ehkä tämä kaikki oli vierastusta silloin 4-5 kk iässä, sen jälkeen on jo helpottanut.
Kyllähän osa vauvoista vierastaa jo aikaisin. Kiitän edellistä kirjoittajaa kannustavista sanoista. Ja muitakin, kiitos tuestanne. Se on tärkeää - gcyo
ap kirjoitti:
Niin olihan meillä neljän viiden kuukauden iässä, sellaista että vauva itki esim isäänsä kun tämä oli suihusta tullessaan hiukset märkänä tai minuakin itki jos oli pyyhe päässä. Myös vaariaan itki kun tämä kurkki vaunuihin. Ehkä tämä kaikki oli vierastusta silloin 4-5 kk iässä, sen jälkeen on jo helpottanut.
Kyllähän osa vauvoista vierastaa jo aikaisin. Kiitän edellistä kirjoittajaa kannustavista sanoista. Ja muitakin, kiitos tuestanne. Se on tärkeääKyllä osa vauvoista todellakin vierastaa aikaisin, meidän poika alkoi vierastaa vähän alle 4kuisena ja 8kuisena alkoi helpottaa, nyt 10kuisena ei vierasta enää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1201767
Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi991578Lasten hyväksikäyttö netissä - Joka 3. nuori on saanut seksuaalisen yhteydenoton pedofiililtä
Järkyttävää! Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö verkossa on yhä pahempi ongelma. Ulkolinja: Lasten hyväksikäy481099Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?43974Multa sulle
Pyörit 24/7 mielessä, kuljet mun mukana, mielessä kyselen sun mielipiteitä, vitsailen sulle, olen sydän auki, aitona. M29929Nainen, olen tutkinut sinua paljon
Salaisuutesi ei ole minulle salaisuus. Ehkä teimme jonkinlaista vaihtokauppaa kun tutkisimme toisiamme. Meillä oli kumm50856Mies, eihän sulla ole vaimoa tai naisystävää?
Minusta tuntuu jotenkin, että olisit eronnut joskus, vaikka en edes tiedä onko se totta. Jos oletkin oikeasti edelleen s44812Olet myös vähän ärsyttävä
Tuntuu, että olet tahallaan nuin vaikeasti tavoiteltava. En tiedä kauanko jaksan tätä näin.37780Okei nyt mä ymmärrän
Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘56778Onko sulla empatiakykyä?
Etkö tajua yhtään miltä tämä tuntuu minusta? Minä ainakin yritän ymmärtää miltä sinusta voisi tuntua. En usko, että olet37760