Petäjäsaaren taistelu Laatokalla

Jos tarkkoja ollaan, niin enemmän ne, jotka puhuivat ruotsia ja luultavasti vielä murretta suomenkielisessä ympäristössä. Lähinnä venäjältähän rannikkomurteet kuulostavat.

Sanoinko jotain hurrivihasta? Nyt mainitsin kieliongelman, joka tuotiin ohjelmassa selkeästi esille.

Pertjärven taisteluista ja tapahtumien kulusta Viljami Pylkäs kertoo itse Nuorvalan kirjassa Konekiväärimiehen sota. Sielläkin oli kieliongelmia!

http://guns.connect.fi/gow/kysvast1.html

Pylkäs saneli v. 1955 kirjan "ROKKA - Erään konekiväärimiehen sota"

Mistä tiedät?

korolainen kirjoitti:

Mistä tiedät?

Mistäkö tiedän sen?

Jos kirjassa on Pylkäksen nimi mukana ja esipuheessa näin kerrotaan, niin kait se on mieheen uskominen. On siinä se Linnan kirjekin julkaistu heti ensimäisenä.

Pertjärven taisteluista ja tapahtumien kulusta Viljami Pylkäs kertoo itse Nuorvalan kirjassa Konekiväärimiehen sota. Pylkäs saneli v. 1955 kirjan "ROKKA - Erään konekiväärimiehen sota"

Tuo kielijuttu kerrotaan kirjassa juuri noin. Onpahan sekin kirja hyllyssä.

Sivu 170:

"Sen painopiste siirtyi nyt oikealle eli ruotsalaisten naapureittemme suuntaan. Sieltä alkoi kuulua kiivaita huutoja ja miehet, jotka tavallisissa oloissa eivät lainkaan osanneet eivätkä ymmärtäneet suomea, puhuivat nyt meidän äidinkieltämme kiivaasti huudellessaan meitä avukseen."

ROKKA Kertomus konekiväärimiehen sodasta

Viljam Pylkkään ääninauhalle kertoman mukaan stilisoinut ja puhtaaksi kirjoittanut Kaarlo Nuorvala, 2. painos Kustannusliike Pohjola ja kumpp. Jyväskylä 1955 K.J.Gummerus kirjapaino.

Sivu 170:

"Sen painopiste siirtyi nyt oikealle eli ruotsalaisten naapureittemme suuntaan. Sieltä alkoi kuulua kiivaita huutoja ja miehet, jotka tavallisissa oloissa eivät lainkaan osanneet eivätkä ymmärtäneet suomea, puhuivat nyt meidän äidinkieltämme kiivaasti huudellessaan meitä avukseen."

"Naapuritelttaan oli suunnilleen noin puolentoistasadan metrin pituinen matka, mutta saimme sen suoritetuksi juuri ajoissa. Vihollisen erinomaiset miehet olivat jo päässeet suunnilleen kolmenkymmenen metrin päähän meidän naapurimme teltasta ja painostivat ankarasti."

Sivu 171:

"Muuan naapureiden joukkueenjohtaja, nuori vänrikki, tuli luokseni ja kertoi, että heidän pikakiväärimies oli kaatunut ja että sinne nyt tarvittiin uusi ampuja. Sanoin, etten ole oikein perillä pikakivääristä, koska olin aina ollut konekiväärimiehenä, mutta silloin vänrikki antoi minulle konepistoolin ja tiedusteli kelpaisiko se. No, kelpasihan se. Siirryin mukanani seuranneen miehen matkassa äsken kaatuneen pikakiväärimiehen paikalle toverini pysytellessä vierelläni ja kun teltassa makasi yhä miehiä rähmällään maassa, niin järjesti vänrikki siten, että he täyttivät lippaita ja toimittivat niitä minulle ketjussa aina heittäessäni tyhjentyneen lippaan sivuun."

Taistelukuvausta en jaksa kirjoittaa, koska se on vaan ampumista ja sitä kesti toista tuntia haavoittumisineen ja piipunvaihtoineen.

Sivu 174:

"Pian vänrikki tulikin ja antoi meille tunnustuksen hyvästä työstä. Koko kenttä edessämme näyttikin olevan kaatuneita täynnä."

Sivu 175-176:

"Otin parilta kaatuneelta kokardin muistoksi, mutta saaliin laskeminen ei kiinnostanut. Äskeinen toverini sensijaan ryhtyi suorittamaan laskutoimituksia ja sai tulokseksi, että konepistoolini oli kaatanut ainakin 80 vihollista. Minua se aivan kammotti, enlä voinut olla ajattelematta, että sota on todella kauheata."

"Kova ja karmea päivätyö se oli ollut."

JR 61 kirjoitti:

ROKKA Kertomus konekiväärimiehen sodasta

Viljam Pylkkään ääninauhalle kertoman mukaan stilisoinut ja puhtaaksi kirjoittanut Kaarlo Nuorvala, 2. painos Kustannusliike Pohjola ja kumpp. Jyväskylä 1955 K.J.Gummerus kirjapaino.

Sivu 170:

"Sen painopiste siirtyi nyt oikealle eli ruotsalaisten naapureittemme suuntaan. Sieltä alkoi kuulua kiivaita huutoja ja miehet, jotka tavallisissa oloissa eivät lainkaan osanneet eivätkä ymmärtäneet suomea, puhuivat nyt meidän äidinkieltämme kiivaasti huudellessaan meitä avukseen."

"Naapuritelttaan oli suunnilleen noin puolentoistasadan metrin pituinen matka, mutta saimme sen suoritetuksi juuri ajoissa. Vihollisen erinomaiset miehet olivat jo päässeet suunnilleen kolmenkymmenen metrin päähän meidän naapurimme teltasta ja painostivat ankarasti."

Sivu 171:

"Muuan naapureiden joukkueenjohtaja, nuori vänrikki, tuli luokseni ja kertoi, että heidän pikakiväärimies oli kaatunut ja että sinne nyt tarvittiin uusi ampuja. Sanoin, etten ole oikein perillä pikakivääristä, koska olin aina ollut konekiväärimiehenä, mutta silloin vänrikki antoi minulle konepistoolin ja tiedusteli kelpaisiko se. No, kelpasihan se. Siirryin mukanani seuranneen miehen matkassa äsken kaatuneen pikakiväärimiehen paikalle toverini pysytellessä vierelläni ja kun teltassa makasi yhä miehiä rähmällään maassa, niin järjesti vänrikki siten, että he täyttivät lippaita ja toimittivat niitä minulle ketjussa aina heittäessäni tyhjentyneen lippaan sivuun."

Taistelukuvausta en jaksa kirjoittaa, koska se on vaan ampumista ja sitä kesti toista tuntia haavoittumisineen ja piipunvaihtoineen.

Sivu 174:

"Pian vänrikki tulikin ja antoi meille tunnustuksen hyvästä työstä. Koko kenttä edessämme näyttikin olevan kaatuneita täynnä."

Sivu 175-176:

"Otin parilta kaatuneelta kokardin muistoksi, mutta saaliin laskeminen ei kiinnostanut. Äskeinen toverini sensijaan ryhtyi suorittamaan laskutoimituksia ja sai tulokseksi, että konepistoolini oli kaatanut ainakin 80 vihollista. Minua se aivan kammotti, enlä voinut olla ajattelematta, että sota on todella kauheata."

"Kova ja karmea päivätyö se oli ollut."

Lue lisää

Hajusi sen kun vaan lisääntyy. Vaikka voissa paistas.

sille R:llä alkavall kirjoitti:

Hajusi sen kun vaan lisääntyy. Vaikka voissa paistas.

Just just!

JR 61 kirjoitti:

ROKKA Kertomus konekiväärimiehen sodasta

Viljam Pylkkään ääninauhalle kertoman mukaan stilisoinut ja puhtaaksi kirjoittanut Kaarlo Nuorvala, 2. painos Kustannusliike Pohjola ja kumpp. Jyväskylä 1955 K.J.Gummerus kirjapaino.

Sivu 170:

"Sen painopiste siirtyi nyt oikealle eli ruotsalaisten naapureittemme suuntaan. Sieltä alkoi kuulua kiivaita huutoja ja miehet, jotka tavallisissa oloissa eivät lainkaan osanneet eivätkä ymmärtäneet suomea, puhuivat nyt meidän äidinkieltämme kiivaasti huudellessaan meitä avukseen."

"Naapuritelttaan oli suunnilleen noin puolentoistasadan metrin pituinen matka, mutta saimme sen suoritetuksi juuri ajoissa. Vihollisen erinomaiset miehet olivat jo päässeet suunnilleen kolmenkymmenen metrin päähän meidän naapurimme teltasta ja painostivat ankarasti."

Sivu 171:

"Muuan naapureiden joukkueenjohtaja, nuori vänrikki, tuli luokseni ja kertoi, että heidän pikakiväärimies oli kaatunut ja että sinne nyt tarvittiin uusi ampuja. Sanoin, etten ole oikein perillä pikakivääristä, koska olin aina ollut konekiväärimiehenä, mutta silloin vänrikki antoi minulle konepistoolin ja tiedusteli kelpaisiko se. No, kelpasihan se. Siirryin mukanani seuranneen miehen matkassa äsken kaatuneen pikakiväärimiehen paikalle toverini pysytellessä vierelläni ja kun teltassa makasi yhä miehiä rähmällään maassa, niin järjesti vänrikki siten, että he täyttivät lippaita ja toimittivat niitä minulle ketjussa aina heittäessäni tyhjentyneen lippaan sivuun."

Taistelukuvausta en jaksa kirjoittaa, koska se on vaan ampumista ja sitä kesti toista tuntia haavoittumisineen ja piipunvaihtoineen.

Sivu 174:

"Pian vänrikki tulikin ja antoi meille tunnustuksen hyvästä työstä. Koko kenttä edessämme näyttikin olevan kaatuneita täynnä."

Sivu 175-176:

"Otin parilta kaatuneelta kokardin muistoksi, mutta saaliin laskeminen ei kiinnostanut. Äskeinen toverini sensijaan ryhtyi suorittamaan laskutoimituksia ja sai tulokseksi, että konepistoolini oli kaatanut ainakin 80 vihollista. Minua se aivan kammotti, enlä voinut olla ajattelematta, että sota on todella kauheata."

"Kova ja karmea päivätyö se oli ollut."

Lue lisää

paikkaan, vaikka aihe käsittelisi ihan muuta.

JR 61 kirjoitti:

ROKKA Kertomus konekiväärimiehen sodasta

Viljam Pylkkään ääninauhalle kertoman mukaan stilisoinut ja puhtaaksi kirjoittanut Kaarlo Nuorvala, 2. painos Kustannusliike Pohjola ja kumpp. Jyväskylä 1955 K.J.Gummerus kirjapaino.

Sivu 170:

"Sen painopiste siirtyi nyt oikealle eli ruotsalaisten naapureittemme suuntaan. Sieltä alkoi kuulua kiivaita huutoja ja miehet, jotka tavallisissa oloissa eivät lainkaan osanneet eivätkä ymmärtäneet suomea, puhuivat nyt meidän äidinkieltämme kiivaasti huudellessaan meitä avukseen."

"Naapuritelttaan oli suunnilleen noin puolentoistasadan metrin pituinen matka, mutta saimme sen suoritetuksi juuri ajoissa. Vihollisen erinomaiset miehet olivat jo päässeet suunnilleen kolmenkymmenen metrin päähän meidän naapurimme teltasta ja painostivat ankarasti."

Sivu 171:

"Muuan naapureiden joukkueenjohtaja, nuori vänrikki, tuli luokseni ja kertoi, että heidän pikakiväärimies oli kaatunut ja että sinne nyt tarvittiin uusi ampuja. Sanoin, etten ole oikein perillä pikakivääristä, koska olin aina ollut konekiväärimiehenä, mutta silloin vänrikki antoi minulle konepistoolin ja tiedusteli kelpaisiko se. No, kelpasihan se. Siirryin mukanani seuranneen miehen matkassa äsken kaatuneen pikakiväärimiehen paikalle toverini pysytellessä vierelläni ja kun teltassa makasi yhä miehiä rähmällään maassa, niin järjesti vänrikki siten, että he täyttivät lippaita ja toimittivat niitä minulle ketjussa aina heittäessäni tyhjentyneen lippaan sivuun."

Taistelukuvausta en jaksa kirjoittaa, koska se on vaan ampumista ja sitä kesti toista tuntia haavoittumisineen ja piipunvaihtoineen.

Sivu 174:

"Pian vänrikki tulikin ja antoi meille tunnustuksen hyvästä työstä. Koko kenttä edessämme näyttikin olevan kaatuneita täynnä."

Sivu 175-176:

"Otin parilta kaatuneelta kokardin muistoksi, mutta saaliin laskeminen ei kiinnostanut. Äskeinen toverini sensijaan ryhtyi suorittamaan laskutoimituksia ja sai tulokseksi, että konepistoolini oli kaatanut ainakin 80 vihollista. Minua se aivan kammotti, enlä voinut olla ajattelematta, että sota on todella kauheata."

"Kova ja karmea päivätyö se oli ollut."

Lue lisää

Kaikki kunnia Pylkäkselle joka oli suomalaisen taistelijan malliesimerkki ja varmasti mies paikallaan mutta tuossa tarinassa on pari juttua jotka vähän pistävät ihmetyttämään. Paikalla oli kuitenkin ilmeisesti ainakin joukkueellinen suomalaisia ja taisteltiin siis puolitoista tuntia. Kaatuneiden vihollisten kokonaismäärä ei taida käydä ilmi mutta olisi perin kummallista jos Pylkäs yksinään olisi aihettanut kaikki vihollisen tappiot. Pari muutakin asiaa tarinassa vaikuttaa hieman kotiin päin vedetyltä, sori vaan Viljam! En väitä että tarina on valetta, se on vaan kovin subjektiivinen.

Pieni kulkija kirjoitti:

Kaikki kunnia Pylkäkselle joka oli suomalaisen taistelijan malliesimerkki ja varmasti mies paikallaan mutta tuossa tarinassa on pari juttua jotka vähän pistävät ihmetyttämään. Paikalla oli kuitenkin ilmeisesti ainakin joukkueellinen suomalaisia ja taisteltiin siis puolitoista tuntia. Kaatuneiden vihollisten kokonaismäärä ei taida käydä ilmi mutta olisi perin kummallista jos Pylkäs yksinään olisi aihettanut kaikki vihollisen tappiot. Pari muutakin asiaa tarinassa vaikuttaa hieman kotiin päin vedetyltä, sori vaan Viljam! En väitä että tarina on valetta, se on vaan kovin subjektiivinen.

Lue lisää

>Pari muutakin asiaa tarinassa vaikuttaa hieman kotiin päin vedetyltä, sori vaan Viljam!<

Kirjastoon vain ja kaukolainaa tekemään. Useimmista uudemmista ja pienemmistä kirjastoista et varmasti tuota löydä, mutta tilaamalla se saa kaukolainana. Divareissa maksaa noin 20€ postikuluineen, ainakin minulle maksoi tuon verran.

Paikalle lähetettiin avuksi vain Pylkäs ja eräs täydennysmies kaveriksi. Molemmilla oli vain kiväärit aseinaan! Suomi KP:n Pylkäs sai vänrikiltä.

ROKKA Kertomus konekiväärimiehen sodasta

Viljam Pylkkään ääninauhalle kertoman mukaan stilisoinut ja puhtaaksi kirjoittanut Kaarlo Nuorvala, 2. painos Kustannusliike Pohjola ja kumpp. Jyväskylä 1955 K.J.Gummerus kirjapaino.

Sivu 170:

"Sen painopiste siirtyi nyt oikealle eli ruotsalaisten naapureittemme suuntaan. Sieltä alkoi kuulua kiivaita huutoja ja miehet, jotka tavallisissa oloissa eivät lainkaan osanneet eivätkä ymmärtäneet suomea, puhuivat nyt meidän äidinkieltämme kiivaasti huudellessaan meitä avukseen."

"Naapuritelttaan oli suunnilleen noin puolentoistasadan metrin pituinen matka, mutta saimme sen suoritetuksi juuri ajoissa. Vihollisen erinomaiset miehet olivat jo päässeet suunnilleen kolmenkymmenen metrin päähän meidän naapurimme teltasta ja painostivat ankarasti."

Sivu 171:

"Muuan naapureiden joukkueenjohtaja, nuori vänrikki, tuli luokseni ja kertoi, että heidän pikakiväärimies oli kaatunut ja että sinne nyt tarvittiin uusi ampuja. Sanoin, etten ole oikein perillä pikakivääristä, koska olin aina ollut konekiväärimiehenä, mutta silloin vänrikki antoi minulle konepistoolin ja tiedusteli kelpaisiko se. No, kelpasihan se. Siirryin mukanani seuranneen miehen matkassa äsken kaatuneen pikakiväärimiehen paikalle toverini pysytellessä vierelläni ja kun teltassa makasi yhä miehiä rähmällään maassa, niin järjesti vänrikki siten, että he täyttivät lippaita ja toimittivat niitä minulle ketjussa aina heittäessäni tyhjentyneen lippaan sivuun."

(EIVÄTKÖ Suomen ruotsalaiset urhot olleet uskaltaneet itse mennä vitjaan teltastaan, vaan huutelivat apua kaatuneen pk -miehen tilalle! Kirjoittajan oma kommentti)

Taistelukuvausta en jaksa kirjoittaa, koska se on vaan ampumista ja sitä kesti toista tuntia haavoittumisineen ja piipunvaihtoineen.

Sivu 174:

"Pian vänrikki tulikin ja antoi meille tunnustuksen hyvästä työstä. Koko kenttä edessämme näyttikin olevan kaatuneita täynnä."

Sivu 175-176:

"Otin parilta kaatuneelta kokardin muistoksi, mutta saaliin laskeminen ei kiinnostanut. Äskeinen toverini sensijaan ryhtyi suorittamaan laskutoimituksia ja sai tulokseksi, että konepistoolini oli kaatanut ainakin 80 vihollista. Minua se aivan kammotti, enlä voinut olla ajattelematta, että sota on todella kauheata."

"Kova ja karmea päivätyö se oli ollut."

Hernerokkaa kirjoitti:

>Pari muutakin asiaa tarinassa vaikuttaa hieman kotiin päin vedetyltä, sori vaan Viljam!<

Kirjastoon vain ja kaukolainaa tekemään. Useimmista uudemmista ja pienemmistä kirjastoista et varmasti tuota löydä, mutta tilaamalla se saa kaukolainana. Divareissa maksaa noin 20€ postikuluineen, ainakin minulle maksoi tuon verran.

Paikalle lähetettiin avuksi vain Pylkäs ja eräs täydennysmies kaveriksi. Molemmilla oli vain kiväärit aseinaan! Suomi KP:n Pylkäs sai vänrikiltä.

ROKKA Kertomus konekiväärimiehen sodasta

Viljam Pylkkään ääninauhalle kertoman mukaan stilisoinut ja puhtaaksi kirjoittanut Kaarlo Nuorvala, 2. painos Kustannusliike Pohjola ja kumpp. Jyväskylä 1955 K.J.Gummerus kirjapaino.

Sivu 170:

"Sen painopiste siirtyi nyt oikealle eli ruotsalaisten naapureittemme suuntaan. Sieltä alkoi kuulua kiivaita huutoja ja miehet, jotka tavallisissa oloissa eivät lainkaan osanneet eivätkä ymmärtäneet suomea, puhuivat nyt meidän äidinkieltämme kiivaasti huudellessaan meitä avukseen."

"Naapuritelttaan oli suunnilleen noin puolentoistasadan metrin pituinen matka, mutta saimme sen suoritetuksi juuri ajoissa. Vihollisen erinomaiset miehet olivat jo päässeet suunnilleen kolmenkymmenen metrin päähän meidän naapurimme teltasta ja painostivat ankarasti."

Sivu 171:

"Muuan naapureiden joukkueenjohtaja, nuori vänrikki, tuli luokseni ja kertoi, että heidän pikakiväärimies oli kaatunut ja että sinne nyt tarvittiin uusi ampuja. Sanoin, etten ole oikein perillä pikakivääristä, koska olin aina ollut konekiväärimiehenä, mutta silloin vänrikki antoi minulle konepistoolin ja tiedusteli kelpaisiko se. No, kelpasihan se. Siirryin mukanani seuranneen miehen matkassa äsken kaatuneen pikakiväärimiehen paikalle toverini pysytellessä vierelläni ja kun teltassa makasi yhä miehiä rähmällään maassa, niin järjesti vänrikki siten, että he täyttivät lippaita ja toimittivat niitä minulle ketjussa aina heittäessäni tyhjentyneen lippaan sivuun."

(EIVÄTKÖ Suomen ruotsalaiset urhot olleet uskaltaneet itse mennä vitjaan teltastaan, vaan huutelivat apua kaatuneen pk -miehen tilalle! Kirjoittajan oma kommentti)

Taistelukuvausta en jaksa kirjoittaa, koska se on vaan ampumista ja sitä kesti toista tuntia haavoittumisineen ja piipunvaihtoineen.

Sivu 174:

"Pian vänrikki tulikin ja antoi meille tunnustuksen hyvästä työstä. Koko kenttä edessämme näyttikin olevan kaatuneita täynnä."

Sivu 175-176:

"Otin parilta kaatuneelta kokardin muistoksi, mutta saaliin laskeminen ei kiinnostanut. Äskeinen toverini sensijaan ryhtyi suorittamaan laskutoimituksia ja sai tulokseksi, että konepistoolini oli kaatanut ainakin 80 vihollista. Minua se aivan kammotti, enlä voinut olla ajattelematta, että sota on todella kauheata."

"Kova ja karmea päivätyö se oli ollut."

Lue lisää

Hieno muistelmateoshan se on, olen lukenut. En kuitenkaan käyttäisi lähteenä missään vähänkään asiallisemmassa tekstissä. Miksi sinun pitää postata samat pitkääkin pitemmät lainaukset joka viestiisi? Ymmärrän kertalukemalla yleensä, ja niin tekee meistä suuri osa.

Hernerokkaa kirjoitti:

>Pari muutakin asiaa tarinassa vaikuttaa hieman kotiin päin vedetyltä, sori vaan Viljam!<

Kirjastoon vain ja kaukolainaa tekemään. Useimmista uudemmista ja pienemmistä kirjastoista et varmasti tuota löydä, mutta tilaamalla se saa kaukolainana. Divareissa maksaa noin 20€ postikuluineen, ainakin minulle maksoi tuon verran.

Paikalle lähetettiin avuksi vain Pylkäs ja eräs täydennysmies kaveriksi. Molemmilla oli vain kiväärit aseinaan! Suomi KP:n Pylkäs sai vänrikiltä.

ROKKA Kertomus konekiväärimiehen sodasta

Viljam Pylkkään ääninauhalle kertoman mukaan stilisoinut ja puhtaaksi kirjoittanut Kaarlo Nuorvala, 2. painos Kustannusliike Pohjola ja kumpp. Jyväskylä 1955 K.J.Gummerus kirjapaino.

Sivu 170:

"Sen painopiste siirtyi nyt oikealle eli ruotsalaisten naapureittemme suuntaan. Sieltä alkoi kuulua kiivaita huutoja ja miehet, jotka tavallisissa oloissa eivät lainkaan osanneet eivätkä ymmärtäneet suomea, puhuivat nyt meidän äidinkieltämme kiivaasti huudellessaan meitä avukseen."

"Naapuritelttaan oli suunnilleen noin puolentoistasadan metrin pituinen matka, mutta saimme sen suoritetuksi juuri ajoissa. Vihollisen erinomaiset miehet olivat jo päässeet suunnilleen kolmenkymmenen metrin päähän meidän naapurimme teltasta ja painostivat ankarasti."

Sivu 171:

"Muuan naapureiden joukkueenjohtaja, nuori vänrikki, tuli luokseni ja kertoi, että heidän pikakiväärimies oli kaatunut ja että sinne nyt tarvittiin uusi ampuja. Sanoin, etten ole oikein perillä pikakivääristä, koska olin aina ollut konekiväärimiehenä, mutta silloin vänrikki antoi minulle konepistoolin ja tiedusteli kelpaisiko se. No, kelpasihan se. Siirryin mukanani seuranneen miehen matkassa äsken kaatuneen pikakiväärimiehen paikalle toverini pysytellessä vierelläni ja kun teltassa makasi yhä miehiä rähmällään maassa, niin järjesti vänrikki siten, että he täyttivät lippaita ja toimittivat niitä minulle ketjussa aina heittäessäni tyhjentyneen lippaan sivuun."

(EIVÄTKÖ Suomen ruotsalaiset urhot olleet uskaltaneet itse mennä vitjaan teltastaan, vaan huutelivat apua kaatuneen pk -miehen tilalle! Kirjoittajan oma kommentti)

Taistelukuvausta en jaksa kirjoittaa, koska se on vaan ampumista ja sitä kesti toista tuntia haavoittumisineen ja piipunvaihtoineen.

Sivu 174:

"Pian vänrikki tulikin ja antoi meille tunnustuksen hyvästä työstä. Koko kenttä edessämme näyttikin olevan kaatuneita täynnä."

Sivu 175-176:

"Otin parilta kaatuneelta kokardin muistoksi, mutta saaliin laskeminen ei kiinnostanut. Äskeinen toverini sensijaan ryhtyi suorittamaan laskutoimituksia ja sai tulokseksi, että konepistoolini oli kaatanut ainakin 80 vihollista. Minua se aivan kammotti, enlä voinut olla ajattelematta, että sota on todella kauheata."

"Kova ja karmea päivätyö se oli ollut."

Lue lisää

Kerrotaanpa Rokka teoksen kirjoittaja, Kaarlo Nuorvalan nurjasta suhtautumisesta Ruotsalaisiin. Tervetuloa elokuvaesittelyyni.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalaistyttöjä_Tukholmassa

Nuorvalan tuotantoa oli mm. Suomalaistyttöjä Tukholmassa joka elokuva kertokoon puolestaan hänen suhtautumisesta ruotsalaisiin. Pylkkään Rokka teoksen on myös kirjoittanut tämä samainen hurrivihaaja Kaarlo Nuorvala. Ei epäilystäkään etteikö hän ole pistänyt ns. omiaan häpäistessään Suomenruotsalaiset veteraanit.

Suomalaistyttöjä Tukholmassa.
"Elokuva sisältää verraten rohkeita aiheita ja kohtauksia tekoajankohtaansa nähden. Katsojat pääsevät näkemään runsaasti paljasta pintaa ja seuraamaan jopa "ruotsalaisia" homohippoja. Käsikirjoituksessa leikitellään tässä kohden ennakkoluuloilla koska homoseksuaalisuus oli laillistettu Ruotsissa vuonna 1944 ja vaurasta länsinaapuria pidettiin muutenkin syntisenä. Ruotsalainen lehdistö esitti tämän johdosta paheksuntansa. Yksi homohippojen homoista oli SF:n kuukausipalkkainen näyttelijä/järjestäjä Mauri Jaakkola, joka oli homoseksuaali myös siviilielämässään."

Ja sitten esittelyyn toinen Nuorvalan ruotsalaisia panetteleva elokuva - Viettelysten tie.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Viettelysten_tie

" Elokuvan ulkokohtaukset kuvattiin Tukholmassa aidoilla paikoilla, sisäkuvat otettiin Helsingissä Munkkisaaren studiolla. Kiinnostavuuden lisäämiseksi juoneen oli lisätty paljastavia alastonkohtauksia mutta ne Elokuvatarkastamo leikkasi pois "esteettisistä syistä". Elokuva tarjoaa jälleen stereotyyppistä kuvaa ruotsalaisista, he eivät esiinny viranomaisia lukuun ottamatta elokuvassa muina kuin homoseksuaaleina ja namusetinä. "

Uskokon ken haluaa, ettei Nuorvala lisännyt omiaan Rokka teosta kirjoittaessaan.

Rokka-teos kirjoitti:

Kerrotaanpa Rokka teoksen kirjoittaja, Kaarlo Nuorvalan nurjasta suhtautumisesta Ruotsalaisiin. Tervetuloa elokuvaesittelyyni.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalaistyttöjä_Tukholmassa

Nuorvalan tuotantoa oli mm. Suomalaistyttöjä Tukholmassa joka elokuva kertokoon puolestaan hänen suhtautumisesta ruotsalaisiin. Pylkkään Rokka teoksen on myös kirjoittanut tämä samainen hurrivihaaja Kaarlo Nuorvala. Ei epäilystäkään etteikö hän ole pistänyt ns. omiaan häpäistessään Suomenruotsalaiset veteraanit.

Suomalaistyttöjä Tukholmassa.
"Elokuva sisältää verraten rohkeita aiheita ja kohtauksia tekoajankohtaansa nähden. Katsojat pääsevät näkemään runsaasti paljasta pintaa ja seuraamaan jopa "ruotsalaisia" homohippoja. Käsikirjoituksessa leikitellään tässä kohden ennakkoluuloilla koska homoseksuaalisuus oli laillistettu Ruotsissa vuonna 1944 ja vaurasta länsinaapuria pidettiin muutenkin syntisenä. Ruotsalainen lehdistö esitti tämän johdosta paheksuntansa. Yksi homohippojen homoista oli SF:n kuukausipalkkainen näyttelijä/järjestäjä Mauri Jaakkola, joka oli homoseksuaali myös siviilielämässään."

Ja sitten esittelyyn toinen Nuorvalan ruotsalaisia panetteleva elokuva - Viettelysten tie.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Viettelysten_tie

" Elokuvan ulkokohtaukset kuvattiin Tukholmassa aidoilla paikoilla, sisäkuvat otettiin Helsingissä Munkkisaaren studiolla. Kiinnostavuuden lisäämiseksi juoneen oli lisätty paljastavia alastonkohtauksia mutta ne Elokuvatarkastamo leikkasi pois "esteettisistä syistä". Elokuva tarjoaa jälleen stereotyyppistä kuvaa ruotsalaisista, he eivät esiinny viranomaisia lukuun ottamatta elokuvassa muina kuin homoseksuaaleina ja namusetinä. "

Uskokon ken haluaa, ettei Nuorvala lisännyt omiaan Rokka teosta kirjoittaessaan.

Lue lisää

miksi tämä Pylkäs-Rokka-tarina pitää spämmätä jokaiseen säikeeseen aiheesta riippumatta. Mitä tekoa sillä on Petäjäsaaren tapahtumien kanssa?

Pakkomielteitäsi voisit hoitaa psykiatrin kanssa.

Sankarihautojen kunnossapidosta vastaa kukin kunta omistaan.

Sodassa on aina tilanteita,joissa jokin yksikkö joutuu taistelemaan kuolemaan saakka.
Kukaan esimies ei ole sellaiseen tyytyväinen, vaan kantaa taakkaa kuolemansa asti.

Tässä tapauksessa vastuu oli kenraalimajuri Hägglundilla. Hä joutui valitsemaan tappion ja miesten uhraamisen välillä.