Olemme vaimoni kanssa aloittamassa rakentamista ja hänen vanhempansa olisivat valmiita lahjoittamaan tarkoitukseen tontin omasta maa- ja metsätilastaan. He ovat aikoinaan tehneet testamentit, joissa suljetaan heidän lastensa (eli vaimoni ja hänen sisarustensa) aviopuolisoiden avio-oikeus pois ko. tilasta. Tarkoituksena on se, että tila pysyy jakamattomana sisaruspiirissä siten, ettei sitä tarvitse mahdollisessa avioerotilanteessa pilkkoa.
Tuon periaatteen vuoksi appivanhempani haluavat lahjoittaa taloa varten määräalan vain vaimolleni ja pistää lahjakirjaan lausuman "lahjan saajan puolisolla ei ole avio-oikeutta lahjaan". Minua tuo ehto arveluttaa siksi, että joutuisin rakentamaan talon tontille, johon minulla ei ole minkäänlaista oikeutta eikä sitä oikeutta edes tulisi erotilanteessa. Käytännössähän vain kiinteistöllä on omistaja. En ainakaan ole koskaan törmännyt sellaiseen, että kiinteistöllä olisi rakennus, jonka omistaisi joku muu kuin kiinteistön omistaja. Olenko oikeassa?
Pelkään, että pahimmassa tapauksessa jäisin erotilanteessa nuolemaan näppejäni, koska vaimoni omistaisi kiinteistön (ja sillä olevan talon) eikä minulla olisi siihen avio-oikeutta. Tapahtuisiko todella näin, vai voiko talo olla yhteinen vaikka tontti olisi yksin vaimoni?
Ehdotin jo sitä, että appivanhempani vuokraisivat tontin meille esim. 50 vuodeksi. Tällöin tontin omistus säilyisi heillä, mutta hallintaoikeus olisi minulla ja vaimollani. Ajattelin, että tuollaisessa tilanteessa minulla olisi myös puolet talon hallintaoikeudesta, eli käytännössä se olisi puoleksi minun.
Vaimoni on vähän ikävässä välikädessä, koska hänelle kävisi yhteisomistus mainiosti. Appivanhemmat nyt kuitenkin ovat vähän jääräpäitä. Tuo tontti on vain pieni osa tilasta, joten vaikka se menisikin osittain suvun ulkopuoliselle, ei sen merkitys olisi kummoinen. Molemmille lahjoittaminen myös pienentäisi lahjaveroa, koska lahjansaajia olisi kaksi yhden sijaan.
Onko joku ollut samanlaisessa tilanteessa, ja miten se ratkaistiin.
Talon jakaminen erossa
30
3930
Vastaukset
- TyHyMäKöMäOon
Vaimosi lahjoittaa puolet tontista sinulle.
Lahjaveroa taitaa mennä vasta 20.000,- euron arvosta.
Kannattaa siis lahjoittaa ennen kuin alat rakentamaan mitään.
Tuo rajoitus koskenee vain avioeroa tai vaimosi jättämää perintöä.
Mutta kannattaa varmistaa joltain minua viisaammalta;)
Lainhuudot ja vastaavat tosin joutunette maksamaan pariin otteeseen.- Vävy25
Ideasi on hyvä, mutta käytännössä sen toteuttaminen on jo vaikeampaa. Vaikka vaimoni nyt olisikin halukas siihen, että tontti tulisi meidän molempien nimiin, en usko hänen lahjoittavan puolikasta minulle. Hän kuitenkin haluaa toteuttaa vanhempiensa tahdon, joten ei hän tee tuollaista heidän tahtonsa vastaista temppua. Ja olisi se muutenkin ehkä vähän liikaa välejä tulehduttava teko.
Lahjavero menee jo 4000 eurosta, joten tuollainen moneen kertaan lahjoittaminen tuottaisi moninkertaiset verotkin. - dfrhg
Vävy25 kirjoitti:
Ideasi on hyvä, mutta käytännössä sen toteuttaminen on jo vaikeampaa. Vaikka vaimoni nyt olisikin halukas siihen, että tontti tulisi meidän molempien nimiin, en usko hänen lahjoittavan puolikasta minulle. Hän kuitenkin haluaa toteuttaa vanhempiensa tahdon, joten ei hän tee tuollaista heidän tahtonsa vastaista temppua. Ja olisi se muutenkin ehkä vähän liikaa välejä tulehduttava teko.
Lahjavero menee jo 4000 eurosta, joten tuollainen moneen kertaan lahjoittaminen tuottaisi moninkertaiset verotkin.minkä takia rakentaa koko taloa jos nyt on jo riidan siemen ilmassa. Minä ainakin jättäisin koko projektin silleen.
- Kyllä...
Appivanhemmat tekivät lahjoituksen meille molemmille. Jos tuollaisesta riitaa tulee ja sekä sinun, että appivanhempien (morsmaikunkin?) asenne on, että SITTEN KUN ero tulee.. niin kannattaa miettiä kannattaako koko touhu. Miksei vaimosi rahoita koko taloa ja sinä elät vain siivellä ja teet rahoillasi mitä haluat.. maksat vaimollesi vain hieman vuokraa ja talo jää sitten hänelle, sinä nautit elämästä.. tajusit varmaan, että oli vitsi..
- se lähtenyt X
Näin tekee Xni eli otti uuden naisen tilalleni ja maksattaa sillä jonkinlaista vuokraa ja tällä naisella ei koskaan tule oikeutta kumminkaan taloon ja tilaan. Eikö olekin fiksu jätkä?
- en ehkä uskaltaisi
Tosi kinkkinen tilanne sinulla. Tiedän, että täysin vastaavassa tilanteessa on rakennusprojekti laitettu kokonaan jäihin.
Sen sijaan en tiedä, miten tilanteen voisi ratkaista. Näkisin vaihtoehtoina sen, että projektistanne luovutaan noilla ehdoin kokonaan tai sitten kysyisin ennen päätöksentekoa neuvoa lakimieheltä. Sen pitäisi olla semmoinen, joka ymmärtää vähän näiden perintö- ja lahjajuttujen päälle, mutta erityisesti kiinteistöasioita. Alustava konsultaatio semmoisen kanssa ei montaa saturaista todennäköisesti maksa, ja silloin tietäisit varmemmin, mitkä todelliset vaihtoehtonne ovat, jos appivanhemmat pitävät oman päänsä. - vaike on --
Äärimmäisen hankala. Vanhemmat ajattelevat tilansa parasta, eivät teidän. Jotkut vanhat ihmiset ovat niin omaisuuden päälle.
Mutta se ,että laittaisit rahasi taloon ...Mutta kai siitä vois tehdä avioehdon (voi tehdä myös aviossa ollessa !), että eron sattuessa sinä saat taloon laittamasi rahat vaimo saa pitää tontin.
Mutta ehdottomasti juttele lakimiehen kanssa joka tuntee tuon puolen asiat. Tai osta tontti muualta. - abc_def
On kokemusta. Ja nimen omaan siten että se ero tuli. ÄLÄ aloita projektia noilla ehdoilla. Oikeudessa tappelemalla saattaisit saada jotain talosta, mutta käytännössä kaikki menee oikeuskuluihin. Olet varma häviäjä erotilanteessa. Rakenna talosi omalle/vuokraamallesi tontille!
>>Käytännössähän vain kiinteistöllä on omistaja. En ainakaan ole koskaan törmännyt sellaiseen, että kiinteistöllä olisi rakennus, jonka omistaisi joku muu kuin kiinteistön omistaja. Olenko oikeassa? // voiko talo olla yhteinen vaikka tontti olisi yksin vaimoni?
- Vävy25
Kiitos kaikille kommentoijille. Asiaan löytyi lopulta aika helppo ratkaisu. Soitin lakimiehelle ja kysyin neuvoa. Lähtökohtaisesti rakennukset kuuluvat maapohjan omistajalle, mutta sen voi sopimuksella muuttaa. Maapohjan omistus säilyy vaimolla. Teemme sopimuksen rakennuksen ja siihen liittyvien asioiden (liittymät, piharakennukset yms.) yhteisomistuksesta. Sopimus tehdään ennen kuin tontilla aloitetaan mitään työtä, joten osallistumme molemmat toimintaan alusta asti tasapuolisesti. Mahdollisessa erotilanteessa vaimo lunastaa talon puolikkaan minulta käypään hintaan. Tässä ratkaisussa ei tarvita muita velkakirjoja ja voimme ottaa asuntolainankin yhteiseksi.
Asiassahan on takana muutakin kuin pelkkä avioero. Ositushan tulee voimaan myös toisen kuollessa. Jos vaimoni omistaisi talon kokonaan, olisin pulassa silloinkin, jos hän sattuisi kuolemaan ennen aikojaan. Kiinteistö menisi kokonaisuudessaan lapsellemme, eikä minulle jäisi mitään. Kun talo omistetaan puoliksi, minulla on siihen oma osuuteni JA minulla on myös avio-oikeus vaimon puolikkaaseen siinä tapauksessa, että hänellä on enemmän omaisuutta. Vävy25 kirjoitti:
Kiitos kaikille kommentoijille. Asiaan löytyi lopulta aika helppo ratkaisu. Soitin lakimiehelle ja kysyin neuvoa. Lähtökohtaisesti rakennukset kuuluvat maapohjan omistajalle, mutta sen voi sopimuksella muuttaa. Maapohjan omistus säilyy vaimolla. Teemme sopimuksen rakennuksen ja siihen liittyvien asioiden (liittymät, piharakennukset yms.) yhteisomistuksesta. Sopimus tehdään ennen kuin tontilla aloitetaan mitään työtä, joten osallistumme molemmat toimintaan alusta asti tasapuolisesti. Mahdollisessa erotilanteessa vaimo lunastaa talon puolikkaan minulta käypään hintaan. Tässä ratkaisussa ei tarvita muita velkakirjoja ja voimme ottaa asuntolainankin yhteiseksi.
Asiassahan on takana muutakin kuin pelkkä avioero. Ositushan tulee voimaan myös toisen kuollessa. Jos vaimoni omistaisi talon kokonaan, olisin pulassa silloinkin, jos hän sattuisi kuolemaan ennen aikojaan. Kiinteistö menisi kokonaisuudessaan lapsellemme, eikä minulle jäisi mitään. Kun talo omistetaan puoliksi, minulla on siihen oma osuuteni JA minulla on myös avio-oikeus vaimon puolikkaaseen siinä tapauksessa, että hänellä on enemmän omaisuutta.>>Kiitos kaikille kommentoijille. Asiaan löytyi lopulta aika helppo ratkaisu. Soitin lakimiehelle ja kysyin neuvoa. Lähtökohtaisesti rakennukset kuuluvat maapohjan omistajalle, mutta sen voi sopimuksella muuttaa. Maapohjan omistus säilyy vaimolla. Teemme sopimuksen rakennuksen ja siihen liittyvien asioiden (liittymät, piharakennukset yms.) yhteisomistuksesta. Sopimus tehdään ennen kuin tontilla aloitetaan mitään työtä, joten osallistumme molemmat toimintaan alusta asti tasapuolisesti. Mahdollisessa erotilanteessa vaimo lunastaa talon puolikkaan minulta käypään hintaan.
- Vävy25
nix_nax kirjoitti:
>>Kiitos kaikille kommentoijille. Asiaan löytyi lopulta aika helppo ratkaisu. Soitin lakimiehelle ja kysyin neuvoa. Lähtökohtaisesti rakennukset kuuluvat maapohjan omistajalle, mutta sen voi sopimuksella muuttaa. Maapohjan omistus säilyy vaimolla. Teemme sopimuksen rakennuksen ja siihen liittyvien asioiden (liittymät, piharakennukset yms.) yhteisomistuksesta. Sopimus tehdään ennen kuin tontilla aloitetaan mitään työtä, joten osallistumme molemmat toimintaan alusta asti tasapuolisesti. Mahdollisessa erotilanteessa vaimo lunastaa talon puolikkaan minulta käypään hintaan.
Toki sama asia selvisi myös tällä palstalla. En tarkoittanut sitä vähätellä. Lakimies neuvoi vähän pidemmällekin, eli juttelimme myös yksityiskohtaisesti siitä, miten kannattaa menetellä ja millaista paperia minnekin paikkaan pitää olla. Tämän palstan vastaukset olivat syy siihen, että ylipäätään soitin lakimiehelle.
- 21
Vävy25 kirjoitti:
Kiitos kaikille kommentoijille. Asiaan löytyi lopulta aika helppo ratkaisu. Soitin lakimiehelle ja kysyin neuvoa. Lähtökohtaisesti rakennukset kuuluvat maapohjan omistajalle, mutta sen voi sopimuksella muuttaa. Maapohjan omistus säilyy vaimolla. Teemme sopimuksen rakennuksen ja siihen liittyvien asioiden (liittymät, piharakennukset yms.) yhteisomistuksesta. Sopimus tehdään ennen kuin tontilla aloitetaan mitään työtä, joten osallistumme molemmat toimintaan alusta asti tasapuolisesti. Mahdollisessa erotilanteessa vaimo lunastaa talon puolikkaan minulta käypään hintaan. Tässä ratkaisussa ei tarvita muita velkakirjoja ja voimme ottaa asuntolainankin yhteiseksi.
Asiassahan on takana muutakin kuin pelkkä avioero. Ositushan tulee voimaan myös toisen kuollessa. Jos vaimoni omistaisi talon kokonaan, olisin pulassa silloinkin, jos hän sattuisi kuolemaan ennen aikojaan. Kiinteistö menisi kokonaisuudessaan lapsellemme, eikä minulle jäisi mitään. Kun talo omistetaan puoliksi, minulla on siihen oma osuuteni JA minulla on myös avio-oikeus vaimon puolikkaaseen siinä tapauksessa, että hänellä on enemmän omaisuutta.Erossa tuon käyvän arvon määritteleminen vaikeaa jos kerran taloa ei pysty laittamaan yleiseen myyntiin. Nykyisin tuo tontti on niin pieni osuus talon kustannuksista (jos ei pääkaupunkiseudulla tai järven rannassa) että suosittelisin hommaamaan yhdessä omistetun tontin jostain muualta jos appivanhemmat noin hankalia. Näin jakaminen aikanaan helpompaa, kun sinullakin mahdollisuus maksaa vaimo ulos tai talo voidaan myydä ulkopuolisille.
- JH
21 kirjoitti:
Erossa tuon käyvän arvon määritteleminen vaikeaa jos kerran taloa ei pysty laittamaan yleiseen myyntiin. Nykyisin tuo tontti on niin pieni osuus talon kustannuksista (jos ei pääkaupunkiseudulla tai järven rannassa) että suosittelisin hommaamaan yhdessä omistetun tontin jostain muualta jos appivanhemmat noin hankalia. Näin jakaminen aikanaan helpompaa, kun sinullakin mahdollisuus maksaa vaimo ulos tai talo voidaan myydä ulkopuolisille.
Ymmärtääkseni homma menee niin, että tarvittaessa talo voidaan arvioittaa ulkopuolisella välittäjällä, jonka hinta-arvion mukaan lunastus tulee hoitaa. Jos minä muutan pois, eikä vaimoni suostu lunastamaan osuuttani, voi vaatia häntä maksamaan minun osuudestani hyvistä, eli käytännössä vuokraa siihen saakka, että hän on lunastanut minut ulos. Sama ongelmahan on edessä riippumatta siitä, onko tontti oma vai ei. Erossa pitää omaisuus jotenkin jakaa kuitenkin. Jos ei muuten onnistu, voidaan viime kädessä käyttää.
Nyt on vielä auki se, millainen omistussopimus pitää olla, jotta pankki hyväksyy sen pantiksi lainaa vastaan. Ilmeisesti tehdään sopimus pankin lakimiehen avustuksella, jotta siitä tulee oikeanlainen. Käytännössähän tontin hallintaoikeus pitänee olla sidottuna talon omistusoikeuteen ja sen tulee olla siirrettävissä kolmannelle osapuolelle. - JH
JH kirjoitti:
Ymmärtääkseni homma menee niin, että tarvittaessa talo voidaan arvioittaa ulkopuolisella välittäjällä, jonka hinta-arvion mukaan lunastus tulee hoitaa. Jos minä muutan pois, eikä vaimoni suostu lunastamaan osuuttani, voi vaatia häntä maksamaan minun osuudestani hyvistä, eli käytännössä vuokraa siihen saakka, että hän on lunastanut minut ulos. Sama ongelmahan on edessä riippumatta siitä, onko tontti oma vai ei. Erossa pitää omaisuus jotenkin jakaa kuitenkin. Jos ei muuten onnistu, voidaan viime kädessä käyttää.
Nyt on vielä auki se, millainen omistussopimus pitää olla, jotta pankki hyväksyy sen pantiksi lainaa vastaan. Ilmeisesti tehdään sopimus pankin lakimiehen avustuksella, jotta siitä tulee oikeanlainen. Käytännössähän tontin hallintaoikeus pitänee olla sidottuna talon omistusoikeuteen ja sen tulee olla siirrettävissä kolmannelle osapuolelle.Omituisesti ajatus on pätkinyt tuota kirjoittaessa. Ensimmäisen kappaleen olisi pitänyt jatkua: "... käyttää ulkopuolista jakajaa, joka pistää talon myyntiin."
Niin ja siis Vävy25 ja JH ovat sama henkilö. - 21
JH kirjoitti:
Omituisesti ajatus on pätkinyt tuota kirjoittaessa. Ensimmäisen kappaleen olisi pitänyt jatkua: "... käyttää ulkopuolista jakajaa, joka pistää talon myyntiin."
Niin ja siis Vävy25 ja JH ovat sama henkilö.Pelkkästä talosta kun ei paljon saa jos tontti epävarmalla pohjalla. Kyllä vaimo tuossa vahvoilla on jos maan yksin omistaa. Mieti vielä hetki minkä arvoinen se tontti on ja paljonko talo maksaa? Tuosta avauksesta voisi kuvitella että maaseudulla ollaan, kun kerran tontti erotetaan maa/metsätilasta, eli tontilla arvoa pari tonnia jos ei järven rannalla. Taloon taas menee se 200 tuhatta helposti. Itse en suostuisi tuollasten vittumaisten appivanhempien takia ikinä tuohon rakentamaan, löytyy niitä tontteja muualtakin.
21 kirjoitti:
Erossa tuon käyvän arvon määritteleminen vaikeaa jos kerran taloa ei pysty laittamaan yleiseen myyntiin. Nykyisin tuo tontti on niin pieni osuus talon kustannuksista (jos ei pääkaupunkiseudulla tai järven rannassa) että suosittelisin hommaamaan yhdessä omistetun tontin jostain muualta jos appivanhemmat noin hankalia. Näin jakaminen aikanaan helpompaa, kun sinullakin mahdollisuus maksaa vaimo ulos tai talo voidaan myydä ulkopuolisille.
Kuten 1. kommentissani totesin:
"*"Mahdollisessa erotilanteessa rakennuksen osaomistaja on vähän huteralla pohjalla siihen verrattuna, joka omistaa rakennuksen alla olevan maan. Tietysti voitte sopia (myös kirjallisesti) että mahdollisessa avioeron jälkeen toimitettavassa omaisuuden osituksessa vaimon tulee lunastaa sinun osuutesi rakennuksesta keskenänne sopimamanne perusteen mukaisesti."*"
Minä nimenomaan en kirjoittanut "lunastaa käyvästä hinnasta", koska käyvän hinnan määrittely ap:n tapauksessa on vähän niin ja näin. Ei ole markkinoita talon puolikkaan kaupalle, kun kauppaan ei sisälly talon alla oleva maa. Mutta ap:n puhelinlakimies on rutiininomaisesti tarjonnut tuota "käypää hintaa".
Sovitut perusteet voisivat olla vaikkapa ap:n osuus rakennuskustannuksista työpanoksen arvo indeksillä tarkistettuna tai tavarantakastajan määrittämä rakennuksen rakennustekninen arvo ositusajankohtana.- JH
21 kirjoitti:
Pelkkästä talosta kun ei paljon saa jos tontti epävarmalla pohjalla. Kyllä vaimo tuossa vahvoilla on jos maan yksin omistaa. Mieti vielä hetki minkä arvoinen se tontti on ja paljonko talo maksaa? Tuosta avauksesta voisi kuvitella että maaseudulla ollaan, kun kerran tontti erotetaan maa/metsätilasta, eli tontilla arvoa pari tonnia jos ei järven rannalla. Taloon taas menee se 200 tuhatta helposti. Itse en suostuisi tuollasten vittumaisten appivanhempien takia ikinä tuohon rakentamaan, löytyy niitä tontteja muualtakin.
Karkeasti laskien talon arvo tulee olemaan ehkä jopa puolet emätilan metsä- ja peltomaan arvosta. Tontin hintaa on jo kysytty verottajalta, ja se menee vastaavien tonttien mukaan. Alueella on tehty tonttikauppoja, ja verottaja määrittelee lahjaveron noiden toteutuneiden kauppojen mukaan.
Kyllä tässä koko ajan on sellainen pieni varovaisuus minulla päällä. Appivanhemmat eivät ole vittumaisia, mutta tässä yhdistyy heidän periaatteensa (maata ei anneta suvun ulkopuolelle), tietämättömyytensä (eivät uskalla vuokrata 1 €/vuosi vuokralla, koska eivät tiedä, mitä se vaikuttaa eläkkeeseen) ja jääräpäisyytensä (minä olen hankkinut asiasta tietoa, mutta sitä ei uskota).
Pitää vielä selvittää pankin kanssa tuo menettely. Aion vielä ehdottaa vaimolle sitä, että hän lahjoittaa puolet tontista minulle. Voihan sen tehdä vaikka salaa appivanhemmilta, jos ei halua suututta heitä.
Lahjoittajien jääräpäisyys vähän kypsyttää. Jos he haluavat noin tiukasti pitää tilan yhteinäisenä, mikseivät sitten vuokraa tonttia? Jostain syystä heillä on vimma saada se ehdottomasti lahjoitettua. - Kahdesti eronnut
21 kirjoitti:
Pelkkästä talosta kun ei paljon saa jos tontti epävarmalla pohjalla. Kyllä vaimo tuossa vahvoilla on jos maan yksin omistaa. Mieti vielä hetki minkä arvoinen se tontti on ja paljonko talo maksaa? Tuosta avauksesta voisi kuvitella että maaseudulla ollaan, kun kerran tontti erotetaan maa/metsätilasta, eli tontilla arvoa pari tonnia jos ei järven rannalla. Taloon taas menee se 200 tuhatta helposti. Itse en suostuisi tuollasten vittumaisten appivanhempien takia ikinä tuohon rakentamaan, löytyy niitä tontteja muualtakin.
Jos talo maaseudulla/pienessä kaupungissa, niin tontin arvo mitätön talon rakennuskustannuksiin nähden. Turha on tuossa tehdä asiaa hankalaksi, vaan ennemmin talo omalle yhteiselle tontille. Näin erotilanteessa kaikki asiat paljon selkeämpää, ja myynti kolmannelle osapuolella mahdollinen/helpompi, näin talolle löytyy se tarvittaessa se "oikea" hinta.
- JH
nix_nax kirjoitti:
Kuten 1. kommentissani totesin:
"*"Mahdollisessa erotilanteessa rakennuksen osaomistaja on vähän huteralla pohjalla siihen verrattuna, joka omistaa rakennuksen alla olevan maan. Tietysti voitte sopia (myös kirjallisesti) että mahdollisessa avioeron jälkeen toimitettavassa omaisuuden osituksessa vaimon tulee lunastaa sinun osuutesi rakennuksesta keskenänne sopimamanne perusteen mukaisesti."*"
Minä nimenomaan en kirjoittanut "lunastaa käyvästä hinnasta", koska käyvän hinnan määrittely ap:n tapauksessa on vähän niin ja näin. Ei ole markkinoita talon puolikkaan kaupalle, kun kauppaan ei sisälly talon alla oleva maa. Mutta ap:n puhelinlakimies on rutiininomaisesti tarjonnut tuota "käypää hintaa".
Sovitut perusteet voisivat olla vaikkapa ap:n osuus rakennuskustannuksista työpanoksen arvo indeksillä tarkistettuna tai tavarantakastajan määrittämä rakennuksen rakennustekninen arvo ositusajankohtana.Eikö iso osa tonteista rakenneta vuokramaalle? Voiko mielestäsi tähän tilanteeseen soveltaa samaa arvoa kuin vuokratontilla olevalle talolle? Eihän siinäkään maapohja siirry talon mukana silloin, kun talo vaihtaa omistajaa?
JH kirjoitti:
Eikö iso osa tonteista rakenneta vuokramaalle? Voiko mielestäsi tähän tilanteeseen soveltaa samaa arvoa kuin vuokratontilla olevalle talolle? Eihän siinäkään maapohja siirry talon mukana silloin, kun talo vaihtaa omistajaa?
Kaupungin vuokratontille on turvallista ja yksinkertaista rakentaa talo; samoin sellaisen ostaminen on yhtä helppoa kuin itsenäisen kiinteistön ostaminen.
Mutta yksityisen omistamalle maalle rakentaminessa voi olla sudenkuoppia. Kannattaa lukea maanvuokralakia. Sen 55 §:ssä ja 34 §:n 3 momentissa on säädetty vuokralaisen rakennuksen lunastamisesta.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1966/19660258
(Olin kirjoittanut vähän pitemmänkin kommentin, mutta eipä se sivulle siirtynyt.)- Mökitön tollo
JH kirjoitti:
Eikö iso osa tonteista rakenneta vuokramaalle? Voiko mielestäsi tähän tilanteeseen soveltaa samaa arvoa kuin vuokratontilla olevalle talolle? Eihän siinäkään maapohja siirry talon mukana silloin, kun talo vaihtaa omistajaa?
Oli 30 vuoden vuokrasopimuksella, aika kun meni umpeen ei sopimusta uusittu. Ei siinä voinut kuin tyhjentää torpat ja mennä pois. joku pieni nimellinen korvaus maksettiin rakennuksista.
- 50%50 tontti...
"Sinun asemassasi en ryhtyisi rakentamaan vaimon tontille." Vaikka rakennusomistus olisi 50/50 niin ilman tonttia se olisi syrjäseudulla aika arvoton riipumatta mitä maksanut rakentaa ja siihen laitettuja työtunteja.
Ja sehän on selvää kenelle se talo jää erotilanteessa. Vaimoni lapsuudenystävä meni nuorena naimisiin miehen kanssa jonka vanhemmilla oli maatila ja runsaasti maapalstaa pohjanmaalla pienemmällä paikkakunnalla. Nämä vanhemmat tarjosivat pojalleen tontin talon rakentamista varten aivan samoila ehdolla kuten aloittajallakin. Ja vielä siten että vanhempien talosta piti olla hyvä näköyhteys uuteen taloon. Kävimme joitain kertoja kyläilemässä kun heillä oli juhlatapahtumia. Tuntui varsi epämiellyttävältä kun vanhemmat seurailivat ikkunasta meidän juhlintaa. Vanhemmat kävivät poikansa talossa kuin omassaan. Eli vaimoni ystävättären perheelle ei jäännyt juuri yksityisyyttä kun vanhemmat saattoivat milloin tahansa pulpahtaa ovesta sisään.
No tässä joitain vuosia sitten heille tuli sitten ero ja rakennuksesta pyydettiin useammasta paikasta hinta arvio.Summa millä mies lunasti vaimonsa osuuden oli niin pieni ettei sillä rahalla saannut kuin käytetyn nissan primeran millä kuskata tavaransa pois. Pelkkä perustalo rakennus todetiin niin arvottomaksi.
No vaimoni ystävälle ei jäännyt muuta vaihtoehtoa kun muuttaa kunnan vuokrakerrostaloon. Eli vuosien varrella maksetut talonrakennus rahat palivat sen sileän tien. Kaiken lisäksi ex-miehen vanhemmilla oli nähtävästi sen verran vaikutusvaltaa että viranomaiset päättivät että miehellä oli paremmat edellytykset pitää lapset.Ainoastaan vanhin jäi äidille. Hänkin muutti samana vuonna pois. Vaimoni ystävä masentui ja ryhtyi hivenen reippaammin vetämään sitä viinaa ja ei mennyt kauan kun vähän reippaammassa aamukrapulassa ajoi ojaan. Siinä meni Primera ja ajokortti. Ja heti sen erään työpaikka. Nyt hän on ollut toimeentlotuella yli vuotta ja asustelee pienessä vuokrayksiössä juoden aina kun on rahaa. Viime kesänä päätimme noudattaa kutsua ja käydä pitkästa aikaa käydä tervehtimässä häntä. Soitimme hänelle perjantai aamuna ennenkuin lähdimme Helsingistä ajelemaan pohjanmaalle. Noin 6-7 tuntia myöhemmin kun olimme tulleet perille tämä ystävä oli jo niin kännissä ettei pysyyt pystyssä ja puheesta ei saannut selvää. Päätimme polen tunnin kuluttua vaimoni kanssa lähteä htelliin yöksi ja sitten ajaa kotiin.Lähes viikkoa myöhemmin tämä ystävä soitti ja kysyi vaimoltani että miä viikonloppu se olikaan kun meidän piti sinne tulla......,
No kaikkiin tapahtumiin ei kyllä se talotontti liity mutta aloittajalle sen verran että rakentakaa se oma pesä niin ettei sukulaisrasitteet mitenkään liity asiaan. Ostakaa yhteinen tontti ja mieluiten muualta kuin anopin mailta. Jonkun pikku kesämökin voitte kyllä heidän mailleen rakentaa... - JH
50%50 tontti... kirjoitti:
"Sinun asemassasi en ryhtyisi rakentamaan vaimon tontille." Vaikka rakennusomistus olisi 50/50 niin ilman tonttia se olisi syrjäseudulla aika arvoton riipumatta mitä maksanut rakentaa ja siihen laitettuja työtunteja.
Ja sehän on selvää kenelle se talo jää erotilanteessa. Vaimoni lapsuudenystävä meni nuorena naimisiin miehen kanssa jonka vanhemmilla oli maatila ja runsaasti maapalstaa pohjanmaalla pienemmällä paikkakunnalla. Nämä vanhemmat tarjosivat pojalleen tontin talon rakentamista varten aivan samoila ehdolla kuten aloittajallakin. Ja vielä siten että vanhempien talosta piti olla hyvä näköyhteys uuteen taloon. Kävimme joitain kertoja kyläilemässä kun heillä oli juhlatapahtumia. Tuntui varsi epämiellyttävältä kun vanhemmat seurailivat ikkunasta meidän juhlintaa. Vanhemmat kävivät poikansa talossa kuin omassaan. Eli vaimoni ystävättären perheelle ei jäännyt juuri yksityisyyttä kun vanhemmat saattoivat milloin tahansa pulpahtaa ovesta sisään.
No tässä joitain vuosia sitten heille tuli sitten ero ja rakennuksesta pyydettiin useammasta paikasta hinta arvio.Summa millä mies lunasti vaimonsa osuuden oli niin pieni ettei sillä rahalla saannut kuin käytetyn nissan primeran millä kuskata tavaransa pois. Pelkkä perustalo rakennus todetiin niin arvottomaksi.
No vaimoni ystävälle ei jäännyt muuta vaihtoehtoa kun muuttaa kunnan vuokrakerrostaloon. Eli vuosien varrella maksetut talonrakennus rahat palivat sen sileän tien. Kaiken lisäksi ex-miehen vanhemmilla oli nähtävästi sen verran vaikutusvaltaa että viranomaiset päättivät että miehellä oli paremmat edellytykset pitää lapset.Ainoastaan vanhin jäi äidille. Hänkin muutti samana vuonna pois. Vaimoni ystävä masentui ja ryhtyi hivenen reippaammin vetämään sitä viinaa ja ei mennyt kauan kun vähän reippaammassa aamukrapulassa ajoi ojaan. Siinä meni Primera ja ajokortti. Ja heti sen erään työpaikka. Nyt hän on ollut toimeentlotuella yli vuotta ja asustelee pienessä vuokrayksiössä juoden aina kun on rahaa. Viime kesänä päätimme noudattaa kutsua ja käydä pitkästa aikaa käydä tervehtimässä häntä. Soitimme hänelle perjantai aamuna ennenkuin lähdimme Helsingistä ajelemaan pohjanmaalle. Noin 6-7 tuntia myöhemmin kun olimme tulleet perille tämä ystävä oli jo niin kännissä ettei pysyyt pystyssä ja puheesta ei saannut selvää. Päätimme polen tunnin kuluttua vaimoni kanssa lähteä htelliin yöksi ja sitten ajaa kotiin.Lähes viikkoa myöhemmin tämä ystävä soitti ja kysyi vaimoltani että miä viikonloppu se olikaan kun meidän piti sinne tulla......,
No kaikkiin tapahtumiin ei kyllä se talotontti liity mutta aloittajalle sen verran että rakentakaa se oma pesä niin ettei sukulaisrasitteet mitenkään liity asiaan. Ostakaa yhteinen tontti ja mieluiten muualta kuin anopin mailta. Jonkun pikku kesämökin voitte kyllä heidän mailleen rakentaa...En edes pysty laskemaan, kuinka moni on sanonut: "Rakentakaa jonnekin muualla!" Lopulta päätimme lopettaa pään lyömisen mäntyyn ja hautasimme tämän tonttihankkeen. Kai se on uskottava, ettei appivanhempien maille kannata mennä asumaan. Tässä tapauksessa tilanne varmasti olisi joka tapauksessa ollut se, että appivanhemmilleni olisi ollut vieras, joka on tunkeutunut heidän tilalleen asumaan. Kiitos kaikille hyvästä neuvosta :)
- ToivoaOn!
JH kirjoitti:
En edes pysty laskemaan, kuinka moni on sanonut: "Rakentakaa jonnekin muualla!" Lopulta päätimme lopettaa pään lyömisen mäntyyn ja hautasimme tämän tonttihankkeen. Kai se on uskottava, ettei appivanhempien maille kannata mennä asumaan. Tässä tapauksessa tilanne varmasti olisi joka tapauksessa ollut se, että appivanhemmilleni olisi ollut vieras, joka on tunkeutunut heidän tilalleen asumaan. Kiitos kaikille hyvästä neuvosta :)
että tänä päivänä joku ottaa neuvosta vaarin :)
- 21
Mökitön tollo kirjoitti:
Oli 30 vuoden vuokrasopimuksella, aika kun meni umpeen ei sopimusta uusittu. Ei siinä voinut kuin tyhjentää torpat ja mennä pois. joku pieni nimellinen korvaus maksettiin rakennuksista.
Tiedän pari tapausta kun vuokraisäntä ei ole uusinut maanvuokrasopimusta tai ainakin uusi vuokra olisi noussut pilviin. Vuokralainen on ottanut rakennuksen joka on hänen omansa mukaan eikä isäntä ole saanut enää ko paikalle rakennuslupaa.
- jokuhama
Kysyt: "Pelkään, että pahimmassa tapauksessa jäisin erotilanteessa nuolemaan näppejäni, koska vaimoni omistaisi kiinteistön (ja sillä olevan talon) eikä minulla olisi siihen avio-oikeutta. Tapahtuisiko todella näin, vai voiko talo olla yhteinen vaikka tontti olisi yksin vaimoni?" Talo voi olla yhtteinen tai jopa sinun.
Rakenna ihmeessä jos tontti on tilanteeseenne sopivalla paikalla ja suhde ja suhteet apeksiin vielä kunnossa.
Tehkää talo yhteiseksi ja jos tulot/työpanos ovat liian paljon ristissä, niin tasoittakaa asia velkakirjoilla, jotka pidätte ajantasalla ja tietenkin nykyisen lain mukaisesti voimassa sitä ennakoimaasi eroa ja ositusta varten.
Eron tullessa se on todennäköistä, että sinä poistut (mieluustikin) takavasemmalle vaimosi suvun reviireiltä. Mutta eihän sinun näppejäsi nuollen tarvitse lähteä yhteisesti omistamastanne talosta. Omaisuutenne ositetaan teidän sopimalla tavalla tai toimitusosituksena ja yhteisomistus puretaan oikeudelta haetun uskotunmiehen toimesta. Ensin yritetään sopimalla, että ostatko sinä puolikkaan talosta ja tontin, vai ostaako vaimosi puolikkaan taloa sinulta. Ellei sopua synny, niin talo tontteineen myydään eniten tarjoavalle ja kulujen jälkeen rahat jaetaan teille omistustenne suhteessa.
Apeksesi voivat eliminoida avio-oikeutesi, mutta he eivät voi estää em. tontin myyntiä talon mukana.
Minun mielestäni riskit ovat kohtuulliset ja hallittavissa kun pidät koko ajan rahoituksenne puntit em. velkakirjoillanne tasapainossa. Älkää nyt kuitenkaan jokaista satasta/työtyntia vääntäkö velkakirjaksi.
Ennakointi on hyvä asia, mutta on hyvä muistaa, että seuraava askelkin on ennalta vain suunnitelma. - alkdjföalkdfjlaö
Meillä oli sama tilanne, kun saimme tontin papalta, joka sulki testamentilla puolisot ulkopuolelle. Me haimme testamentilla purkua ja virallisesti panetimme maat meidän molempien nimiin. Se oli minun pappani, mutta halusin ehdottomasti, että myös aviomiehelleni kuuluu puolet talosta, joka tontille rakennettiin. Meidän perheessä on kaikki yhteistä ja siksi tuo papan testamentti tuntui niin vaikealle. Kaikki meidän omaisuus jää sitten meidän yhteiselle lapselle.
Älä missään nimessä ala rakentaa vaimon tontille, ellet osta vaimolta tontista puolta tai vaimo voi antaa sinulle lahjakirjalla tontista puolet, kuten minä tein. Me jouduttiin maksamaan siitä lahjavero, mutta eipä sillä ole mitään väliä, sillä nyt tontti on virallisesti meidän molempien ja omistussiirto tehtiin ennen kuin rakennuslupaa haettiin. Lahjavero on pienempi kun tontilla ei ollut vielä rakennuslupaa, Jos olisi ensin hakenut rakennusluvan ja se olisi myönnetty, niin maan arvo olisi noussut ja lahjavero ollut suurempi. - meilläkin
Meillä on talo rakennettu minun maalle. Olen siis maatilan tytär ja saannut lahjoituksena vanhemmiltani tämän tontin ja sen ympärillä olevan metsän. miehellä ei ole tähän avio-oikeutta, ei myöskään metssään tai siitä saatuihin tuloihin. Talo onkin osittain rakennettu metsäsätä saaduilla rahoilla. Kaikki on hyvin niin kauan kuin avioliitto ketää.
Talon siis omistamme yhdessä, minä hiukan enemmän kuin mieheni. Ikävä kyllä, meillä taitaapi olla 15 vuoden jälkeen ero edessä, en tiedä miten tämä kaikki erotilanteessa huomioidaan. - Hopi hopi
Tehkää avioehto missä määritellää paljonko talon arvosta ( kiinteistön arvo - maapohjan arvo = talon arvo) osuus sinulla on oikeus saada käteisenä. Määritelkää miten arvo lasketaan esim 2 kiinteistövälittäjän toimesta ( 1 miehen toinen vaimon), vastaavien neliöhintojen mukaan, verotusarvon mukaan vai miten ?
Vaikka vaimosi omistaisi maapohjan ja tuon 50 % talosta niin ei se tuosta vuokrasopimuksesta mihinkään muuttuisi.
Suosittelen että teette avioehdon missä määritellää mitä tapahtuu jos ero tulee. Talo menee mutta et kuitenkaan jää nuolemaan näppejä.
Lahjaveroon se tuskin vaikuttaisi sillä sinä et ole appivanhempien alenevassa tai ylenevässä polvessa vaan sinut katsotaan ei lähiomaiseksi ( sukulaissuhde ei synny avioliiton kautta)
Ja oletko kuulut että jotkut ihmiset rakentavat vuokratontille joten vaikka omistus olisi yksi vaimon nimissä niin mikä estää teitä tekemästä tuon 50 vuoden vuokrasuhteen? Kyllä tähän on olemassa lakiteknisiä ratkaisuja, hyvä lakimies tai asianajaja osaa kyllä paperit tehdä. Helpointa on tehdä se avioehto joka takaa molemmille sen omaisuuden minkä pesään myös tuovat ja tuottavat. Reilua kaikin puolin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)664613Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu142259- 251774
- 121508
- 281448
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51308- 101227
- 131146
- 231092
Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä
Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.2911014