tämän olen huomannut. Olen aina ollut avoin ja autan mielelläni muita. Juttelen ja tervehdin ihmisiä sekä huomioin muut. Tämä ei tietenkään sovi suomalaiseen kulttuuriin. Ihmiset vaivaantuvat, kun heille osoittaa huomiota. Heti ajatellaan pahaa tai kysytään, mitä tuo minusta haluaa tai miksi tuo on ystävällinen minua kohtaan? No, en minä viitsi kyllä enää ystävällisyyttäni teihin tuhlatakaan, aivan turhaa koko touhu. Murjottakaa te vaan yksinänne. Ei tämä ole tästä miksikään muuttunut, yhtä vaikeaa täällä on saada ystäviä, kuin omassa nuoruudessakin 80-luvulla. Olen varmaan joltain vieraalta planeetalta kotoisin, kun en koskaan saa vastakaikua, enkä tutustu uusiin ihmisiin. Miten täällä voi kenenkään tutustua, kun kaikilla on käsijarru päällä, vain kännissä uskalletaan jotain sanoa, selvin päin ollaan suu väärinpäin ja murjotetaan. Miksi tähän paskamaahan ylipäätään on sattunut edes syntymään?
Suomessa jä helposti yksinäiseksi...
From outer space!
12893
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllä ihmiset varmasti sinusta pitävät ja arvostavat reippauttasi ja sosiaalisuuttasi, vaikka eivät itse aina olekaan samanlaisia. Odottamattomat asiat kun helposti vaivaannuttavat vaikka kyseessä olisikin positiivinen ja ilahduttava ilmiö. Kannattaa silti ehdottomasti hankkia ulkomaisiakin kavereita, vaikkapa netistä jonkun omaan harrastukseen liittyvän yhteisön kautta, tai monikulttuurisuuskeskuksesta jos sellainen lähiseudulta löytyy. Sitten juroja maanmiehiä ja -naisia ehkä jaksaa taas siinä ohessa. Ja eikös jokin sellainenkin yhteisö ole olemassa, että majoitetaan rinkiin kuuluvia turisteja omaan kotiin ja itse voi matkaillessa majoittua samoin rinkiläisten luokse.
Jossain taisi joku muuten päivitellä miten mahdoton urakka maahanmuuttajilla on suomalaisten ystävien etsinnässä, kun edes suomalainenkaan ei osaa heille neuvoa miten suomalaiseen voi tutustua. He, tai vaikkapa SPR:n ystäväpalvelu varmasti ovat ikionnellisia sinunkaltaistesi olemassaolosta!
Oletko laskenut kuinka monta tällaista tapausta vastaasi on kävellyt ja minkälaisissa tilanteissa?
Samaa huomattu moneen kertaan.. Olen auttanut muutamia ihmisiä kun niillä on ongelmia, ja ne ovat hiljaa kiitollisia siitä, MUTTA, homma ei toimikaan toisinpäin. Yhtäkkiä mua aletaankin vihata ja kammota kun näille ihmisille kertoo että oma päivä on mennyt huonosti, joku harmittaa tai sellasta. Heti ruvetaan haistattelemaan että mun pitäis mennä ammattiauttajalle, koska kaverini eivät halua toimia niiden omien sanojensa mukaan ilmasina terapeutteina tai roskiksina. Onpa menny mukavuudenhaluseks toi ihmisten elämä, kaiken pitää olla kivaa ja minäminäminää vaan, hyvä jos viittitään itse olla yhtään aktiivisia. En kyllä rupee maksamaan ihmisille siitä että ne kuunteleis mua, enkä myöskään ottais maksua vastaan siitä että neuvoisin muita. Mikä siinä on niin vaikeeta ottamisen lisäks antaa (ehkäpä myös seksuaalisessa mielessä, hehe)?
Mua vois luulla enemmän jokskin ulkomaalaiseksi kun suomalaiseksi, olen auttavainen enkä suoraan sanoen kehtaa olla itsekäs ja usein haluan auttaa muita ihan auttamisen ilosta. Auttamisesta saa hyvän mielen useampi henkilö kun taas itsekkyydestä vain yksi, jos sekään.
Kyllä olen ihan samaa mieltä että hälyttävän iso Suomen asukeista on perseestä, mutta ehkä ne tarvis jotain apua :)
Täällä yksi taas joka huomannut ihan saman.Olen luonteeltani hyvin "avoin" ja sosiaalinen.Tykkään auttaa ihmisiä,tuntemattomiakin.
Itse nautin ,kun saan olla avuksi se tuo jotenkin hyvän mielen,mutta......... sitten se tulee.Olen huomannut ,että monet pitävät ystävällisyyttä jotenkin pahana (pitää tähän väliin sanoa ,että en tunge väkisin auttamaan ketään )
minä mietin ,että miksi ?
En tunge kenenkään avuksi,vaan kysyn aina ensin ja en loukkaannu jos kieltäydytään.Enkä koskaan odota mitään vastapalvelusta,vaan saan hyvän mielen itselleni jos voin olla jotenkin avuksi jollekin.
Se on vain minun luonteenpiirre.
Pitää vaan yrittää porskuttaa eteenpäin onhan muaki moni yrittäny polkee jorpakkoon mutta periksi en anna... Ei pidä antaa ympäristön vaikuttaa itseensä. Minä ainakin yritän tehdä niin.
Noinhan se periaatteessa on, mutta välillä iskee uupumus. On raskasta kamppailla päivästä toiseen, kun ympäristöstä ei saa mitään tukea, päinvastoin. Silloin ihminen väsyy, käpertyy itseensä (yksinäinen ei voi edes käpertyä kenenkään kainaloon) ja tulee lohduton olo.
Tätä podetaan sitten muutamia päiviä-viikkoja. Kun elämästä ei ole varauloskäyntiä, on vähitellen pakko taas jatkaa 'normaalielämää'. Mutta ei tämä mitään Elämää ole. Ehkä sen aika tulee myöhemmin?
no sitten se elämä tulee kun on korkea aika vai mitä?
ja muille ketjun kirjoittajille!
Minä taidan hankkia koiran, jos pääsen läpi allergiatesteistä.
http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Kerrostaloasukas kutsui kaikki naapurit kahville – yksi saapui/1135254845671
Tämä on tietysti "vähän" yksinkertaistettu esimerkki, mutta sopii varmaan otsikon aiheeseen.
Riippuu missä asut, mutta esim. pääkaupunkiseudulla kannattaa tunkea mukaan ulkomaalaisten porukkoihin. Paljon mukavempia ja ei ole sitä hirveätä kynnystä "ei-kaverien" kohdalla.
Facebookissa on helppo saada ulkomaisia kavereita. Tulee heti kaveripyyntöjä ihmisiltä jos huomaavat, että on jotain yhteistä :D Suomessa ei moista tapahdu ikinä. Eli ei siis kannata lähestyä suomalaisia ihmisiä FB:ssä koska saa takaisin vaan vittuilua ja "kukasäoot" mulkoilua. Sisäsiittoista porukkaa.
Juu ja sit kahville vaan, tai pelaamaan jotain tai vaikka kattoo matsia, kyllä ne lähtee. :) Samaa ei voi sanoa suomalaisista.