Armelias unohdus

Olen unohtanut sinut kokonaan.
En kaipaa sinisiä palvovia silmiäsi.
En ruskeita hiuksiasi,
jotka aamulla sojottivat uppiniskaisesti.
En tahdo kokkailla puuroa ja
paahtoleipää aamunälkääsi.
Inhosin iltoja, jolloin
juusto ja viini riittivät meille,
toistemme lisäksi.
Ei enää ikinä.
Tahtomattakin unohdan kaikki pitkäveteiset
juhlapyhät, joulut, pääsiäiset,
jolloin tylsiä traditioita noudatimme.
Inhottavia ne pitkät retket luonnossa,
kun sade meidät kasteli
ja pyyhit kasvoni kaulaliinaasi.
Suut sinisinä mustikoista. Hyi.
En koskaan itkenyt rintaasi vasten,
kun linnunpoika putosi pesästä
ja kuoli.
Enkä muutenkaan.
En kaipaa sinua hitustakaan.
En koskaan ole valehdellut sinulle.
Paitsi nyt.