epätasapuolinen kohtelu

Olet houkka jos luulet etteivät lapset huomaisi eroa. Se on sitten eri juttu, merkitseekö tuo ero lapsille mitään. Sinä et ehkä ole tässä maailmassa se, mikä on isommille lapsillesi parasta. Se voipi olla hyvinkin joku muu juttu- (henkilö tai jopa vain asia, tai harraste) Saattaapi olla ettei lapsellesi ole paljonkaan merkitystä naurattaako häntä samat jutut kuin sinua.

Kuopus on kuitenkin aina se, joka ihan oikeutetusti tietysti eniten huolta ja huomiota kaipaa. Toki siihen huolenpidon antoon voi osallistua koko perhe. Myös isommat sirarukset.

Älä ota aiheesta silti suuria paineita, sillä tasapuolista oikeus maailmaa ei ole olemassakaan, ja lastenkin on se asia hyvä oppia. Oppivat sen myöhemmin kumminkin.

Syyllisyyden tunto on hukkaan heitettyä energiaa. Keksi samalle energialle parempaa käyttöä.

Täydelliseen tasapuolisuuteen et pääse ikinä.Käytännön jutuissa siinä kannattaa olla tasapuolinen,kaikille samat viikkorahat,ei mitään ylimääräisiä ostoksia vain yhdelle lapselle tms.
Ihmisten luonne vaan on erilainen ja toisen kanssa voi olla enemmän samalla aaltopituudella luonnostaan,kiinnostunut samoista asioista jne.
Mutta tämä ei tarkoita sitä,että muita lapsia ei tarvitse huomioida. Mielestäni on vanhemman velvollisuus opetella ymmärtämään jokaista lasta ja yrittää löytää jokaisen lapsensa erityispiirteet ja vahvuudet ja hienot puolet.
Vanhemmuus on tosi haastavaa.Lapsilla on erilainen temperamentti,toista lasta joutuu ojentamaan eri volyymilla,toinen on kuin ihmisen mieli.Räiskyvämpi lapsi voi tuntea,ettei ole yhtä hyvä lapsi kuin toinen.Se hiljainen ja rauhallinen lapsi taas voi tuntea,ettei saa huomiota samalla tavalla kuin toinen.Siinä on se haaste,miten saat lapsesi tuntemaan että jokainen on arvokas ja tärkeä omana itsenään.18

yrittäsit edes vähän olla isompien lasten kanssa t: gta san andreaksen pelaaja

Kyllä sinä varmasti rakastat, mutta eri tavalla jokaista. Ja samoin se on lapsen ja aikuisenkin välillä kuin kahden aikuisen, että ei pääse jokaisen kanssa samalle aaltopituudelle. Uskon,että rakastat jokaista, koska mietit asiaa. Olet kumminkin tasavertainen jokaiselle. Tsemppiä sinulle ja mukavaa kevättä! =)

Olet huono isä.

Mulla on neljä lasta, kahdessa eri sarjassa tehty, jos näin voisi sanoa.
Rakastan kaikkia, mutta eri tavalla. Suhde jokaiseen on erilainen, tunne tai siinä olevat pienet nyanssit ovat erilaisia kutakin kohtaan.

Jonkun lapsen kanssa vaan on - lähempänä - kuin toisen.

Esimerkiksi: esikoinen (nyt jo aikuinen) on ihastuttavan energinen ja lämminsydäminen, mutta hermostun häneen nopeasti, emme sovi samaan keittiöön, onnistumme saamaan riidan ja intoksen ihan mistä vain, puhumme toisemme päälle, kumpikaan ei saa sanottua lausetta loppuun kun toinen jo tietää miten se jatkuu - siis oiekasti tietää - ja alkaa puhua päälle... ja näin se vaan menee. Emme ole pitkäkestoisesti saman katon alla, ei mitään viikonloppuvierailuja. Tulee riita. Mutta rakastan häntä ja hän aivan varmasti minua.

Kakkosen kanssa suhde on toisenlainen. Ehkä se on etäisempi, kun emme ole nokat vastakkain inttämässä ja toisemme päälle puhumassa, en tiedä. Pysymme keskustelemaan ja kuuntelemaan toistemme asian loppuun asti.

Kolmonen on "minun ihossa kiinni". Tiedän, mikä hänellä on, vaikka ei sano mitään, eikä hän juuri koskaan sano mistä kiikastaa. Isänsä ei tajua koko lasta. Minusta hän on helposti tajuttava.

Nelonen taas - huokaus. Ihastuttava lapsi, jonka itsepäisyydessä temperamentissa näen itseni ja joka tulee isänsä kanssa erinomaisesti toimeen..

Ei, en tunne syyllisyyttä. Rakasta kaikkia, mutta kun kaikki ovat erilaisia vaikka ovatkin samanlaisia, tunne jokaiseen lapseen on samanlaista rakkautta ja silti erilaista.

kun rakastat edes yhtä heistä, sillä suurimmat moittijat eivät välitä paljoakaan j'lkipolvestaan :))

täytyisi nyt hieman miettiä mistä se johtuu, et kertonut ,onko kyseessä tyttöjä vain poikia
Monesti miehelle on tärkeintä viettää aikaansa poikansa kanssa ,ja tytöt jää vähemmälle huomiolle??
Jokainen tarvitsee kuiten rakkautta ja huolenpitoa tasapuolisesti ,lapsi kyllä vaistoa vanhemminen mielenalat ,jos se pitemmän ajan kohdistuu vain yhteen ainoaan lapseen,mustasukkaisuus voi purkaantua jossain kodin ulkopuolella (koulussa tuntee yksinäisyyttä ,kiusaamista ym.)
Lapsi ei uskalla kertoa sulle omia huolia ja murehita ,ja sen vuoksi olisi hyvää olla aikaa tasapuolisesti jokaiselle lapselle. Miten sinun omassa lapsuudessa ,saitko huomiota tarpeeksi molemmilta vanhemmiltasi.
vaikeita kysymyksiä ,johon ei ole helppo löytää vastausta.

yhdessä on kuiten hyvää harrastaa jotain ,jossa kaikkien osapuolet voi osallistua ,esim,.jalkapalloa tai uintia ym.

Et ole huonopi isä kuin joku muukaan.Se vaan on elämässä niin,että jonkun kanssa tulee paremmin toimeen kuin toisen,ei siinä ole eroa omien lastenkaan suhteen.

Et ole huono isä. Jos ollaan ihan aitoja eikä yritetä olla fiksuja, niin jokainen voi tunnustaa että kaikki lapset eivät ole ihania tapauksia. Kaikki aikuisetkaan eivät ole mukavia. Näin se vain on. Kahdesta omasta-
ni toinen on aina ollut esim. naapureiden ja opettajien mieleen, toinen ei. Toki rakastan tätä toistakin,
mutta toisesta lapsestani nautin. Kaikkeni olen molempien kasvatuksen eteen tehnyt. Sisimmässäsi saat
rakastaa ihan niin paljon tai vähän kuin haluat. Yritä vain olla näyttämättä lapsille että yksi on sinulle rakkaampi.

Minä olen meidän perheen keskimmäinen lapsi.(poika)
Äitille esikoinen paras, sen huomaa kaikki.(poika)
Isälle nuorin paras lapsi, senkin huomaa kaikki.
Minä,....niin olen erittäin katkera kun en ole kenellekkään se tärkein.(tyttö)
Se että, vanhemmat ottavat lellilapsen satuttaa erittäin paljon henkisesti sitä joka jää ilman sitä vanhempien läheisyyttä , parasta rakkauden, huomion kokemusta.
Vaikka et huomaa että, toiset lapset ei mukamas huomaa tasa-arvoisuutta silmissänne, lapset huomaa silti, ei silloin vaan sitä näytä, jäytää sisimmässä koko elämän ajan.
Koita jollain lailla hyvittää edes se muille lapsillesi jos et pystu muuten näyttämään tasa-arvoista rakkauttasi.

Sanon sinulle, että olet todellinen IDIOOTTI. Tottakai lasten kanssa tulee eritavalla juttuun, mutta rakkauden pitäisi todellakin olla samanarvoista. Lapsenne sen varmasti huomaavat, vaikka luulet toisin. Minusta tuo on aivan käsittämätöntä. Itselläni on neljä lasta ja rakkauteni heihin ääretöntä, en voi käsittää ajatusta, että voi rakastaa toista lasta vähemmän, kuin toista...ilmeisesti mies sitten näin voi tehdä, onkohan kyseessä putkiaivoinen mies? :(

Toisten kanssa tulee paremmin ja helpommin juttuun ja toisen taas ei. Toisten lasten kanssa on paremmin samalla aaltopituudella kuin toisten. Lapset ovat eri ikäisenä myös eri "vaiheessa". Olet myös ajan kanssa kehittynyt ihmisenä. Tärkeintä on, että olet asian huomannut ja nyt voit itse pitää tasapuolisuudesta huolta. Lapset näkevät tälläiset asiat aina, vaikka aikuiset luulevat "peittävänsä" asian. Pitää vaan löytää omat jutut niiden toisten lasten kanssa ja homma toimii.

Tarkastele vielä tunteitasi, että onko todella niin, että rakastat enemmän tai vähemmän... Se, että miten tulee juttuun ei välttämättä ole sen kanssa tekemisissä, että kuinka paljon rakastaa. Koska mietit asiaa, luulen, että rakastat kaikkia ja koet syyllisyyttä siitä, että yhden kanssa on "hauskempaa". Itsellesi ja lapsillesi olisi hyvä, jos suuntaisit jokaiselle yksitellen sellaista huomiota, mitä minkäkin ikänen kaipaa - isommille se voi olla ihan vaan ohimennessä annettu halaus tai kehu, kommentti joka kertoo, että on tärkeä. Mieti, mikä kellekin olisi se juttu. Kaikki lapset tarvitsevat vanhempiensa hyväksyntää ja tunnetta, että olet heistä onnellinen. Minä itse olin nuorin 4 lapsen lapsikatraasta ja ajattelin, että eri asioissa vanhemmat tekivat itse kenenkin eteen asioita - ei kaikille kaikkea vaan sitä mitä kukin siinä "iässä" tai tilanteessa tarvitsi. Vasta kun isäni oli jotain yli 70v, hän sanoin ensimmäisen kerran, että rakastaa (kaikkia) - sano sinä vähän aikaisemmin =D .

Et todellakaan ole huono isä, koska mitä kirjoitit niin se kertoo että rakastat heitä kaikkia mutta et vain samalla tavalla kaikkia, itsekkin olen perheessä kuopus mutta en tiedä sitten rakastavatko vanhempani minua eri tavalla, ehkä, koska olen heidän iltatähtensä. siis vielä kerran et todellakaan ole huono isä, jatka vain samaan malliin ja rakasta lähimmäisisäsi. Hyvää pääsiäistä teille koko perheelle ! :)

Mietin vain, rakastitko epätasapuolisesti silloin kun nuorimmainen ei ollut edes syntynyt?

Minulla on kaksi lasta: 4- ja 2-vuotiaat. Esikoinen on tyttö ja kuopus on poika. Kumpaakin rakastan yhtä paljon, mutta jotenkin erilailla. Ehkä sen rakkauden lapsiin tulisi olla sellaista mihin ei liity vertailua, vaan mikä olisi omanlaistaan kutakin lasta kohtaan.

......että melkein poikkeuksetta nuorin lapsista tulee erityisen hellittelyn kohteeksi ja paljon enemmän lähelle.Ja ei varmaankaan pelkästään isukille.Ja jokaista lasta rakastaa eri tavalla ja valitettavasti me vanhemmat useimmiten peilaamme omaa itseämme lapsissamme.Näin luulen vanhempi-lapsi kehityksen kulkevan.

Yksi selitteisesti jotain yleis vikaa on ajattelutavassa silloin jos ei pysty rakastamaan kaikkia
samanverta, olen kanssa kahden tytön isä eikä ole edes käynyt mielessä että visin rakastaa toista enemmän.

Ei lapsesikaan rakasta sinua kaikki samalla tavalla.

Piä ainaki huoli siitä, että toiset lapset ei huomaa eroo, ja että huomioit myös heitä.

ihan normaalia ettei rakasta kaikkia saman verran, ei todellakaan tarvi olla syyllinen olo. ei voi rakastaa ketään juuri saman verran kuin jotain toista.

kuka on mukavin niin se saa enempi huomiotakin ,hänen helppouden vuoksi

Idiiootit! äläkää tehkö lapsia, ne on vain jotain esineitä teille!

KERROMPA KÄYTÄNNÖN ESIMERKIN, MILTÄ LASTEN ERILAINEN RAKASTAMINEN VOI TUNTUA. ISÄNI EI OLE VÄLITTÄNYT MINUSTA ELÄMÄNSÄ AIKANA PASKAN VERTAA, KAIKKI HUOMIO JA HUOLENPITO ON MENNYT NUORIMMALLE SISARUKSELLE. ITSE AINAKIN VIHAAN ISÄÄNI TÄMÄN ASIAN VUOKSI, ENKÄ VOI ANTAA ASIAA ANTEEKSI. OLEN ISÄLLENI SUORAAN TÄMÄN SANONUT, MUTTA EI NÄYTTÄNYT VÄLITTÄVÄN MOISESTA. KORJAA ASIA HETI, TAI TULET KATUMAAN MYÖHEMMIN. JOKA IKINEN JÄLKELÄISESI ANSAITSEE YHTÄ PALJON RAKKAUTTA JA HUOMIOTASI.

Itse olen kaksos-puolikas. Minulla on isoveli,pikkusisko ja kaksoisveli. Äitini ja isäni hellivät selvästi aina pienintä sisaruksistani. Isä oli ennen aina riidoissa isoveljeni kanssa, jonka kanssa olen itse erittäin hyvissä väleissä, muta kun isäni huomasi että isoveljeni on tempperamenttinen, eikä anna hevillä periksi missään, hän otti silmä tikukaseen minut. Aina minua ollaa haukkumassa. Teen kaikn väärin.

Ajattelin vain. Että lapsia todellakin rakastetaan erilaila. Mutta sitä ei saa näyttää ulospäin. Pitää kohdella tasa-vertaisesti lapsia. Turha sanoa että et voi. Jos olet kakaroita tehnyt. Sinä myös kannat vastuun, että heille tulee hyvä ja onnellinen elämä.

Minun lapsuudenkoti oli kaikkea muuta kuin onnellinen eli lähtökohdat erittäin huonot. Meillä myös suosikkilapsia, joihin en kuulunut. Edelleenkin näen äitini silmissä (isäni kuollut, kun olin pieni), miten hän ei minusta tykkää; katse on kuin kylmän kalan ja edelleen hän kertoo, miten häpesi minua missäkin tilanteessa. Huom, siihen ei vaikuta se, että olen ollut hyvä koulussa ja urheillut yms. Koen, että olen pärjäämisen kautta hakenut rakkautta ja jossain vaiheessa tajusin, etten tule sitä koskaan saamaan. Silmistähän rakkauden näkee, kuten omat lapseni sanovat. Kyllä lapset huomaavat eron vanhempien rakkaudessa, ikävä kyllä.

Itsellä kolme täysin erilaista lasta. Kävin pitkät terapiat läpi, ennen kuin aloin rakastaa kaikkia lapsiani samalla tavalla. Olin aiemmin ottanut keskimmäisen lapseni, perheen herkimmän tietenkin, silmätikuksi eli kun hän esim. itki, pistin omaan huoneeseen tms. Kohtelin häntä, kuten minua oli kohdeltu eli siirsin omat ongelmani häneen. Olin kamala äiti. Jos olisin jatkanut samaa, olisin turmellut tämän ihanan lapseni ja hänen elämänsä. Ihmettelin itsekin, miten ehdollista oli rakkauteni ollut ennen terapiaa. Kuten sanoin, lapset ovat aivan erilaisia luonteeltaan, mutta silti se ei haittaa, päinvastoin. Koen, että on ihanaa, että on monenlaista persoonaa, on meidän perheen rikkaus.

Juttuni ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi käydä läpi terapiat, mutta ehkä on hyvä muistella omaa lapsuuttaan. Mehän olemme lapsemme tarpeille ja tunteille "peilejä". Jos meidän vanhemmat eivät ole toimineet peileinä aikoinaan meidän tarpeille (esim. olemme nähneet vanhempiemme silmistä, että vihaisena olo ei ole hyväksyttävää tms.), emme myöskään pysty näkemään tätä tarvetta omalla lapsellamme eli vastaamaan/hyväksymään heidän tunteitaan. Lapset alkavat automaattisesti kieltää itseltään nämä tunteet, mikä ei ole oikein. Jos sulkee yhden tunteen pois, sulkee siinä samalla monta muutakin. Uskon, että kertomassasi tapauksessa muut lapset tarvitsevat peilien heijastusta, jota et pysty tarjoamaan heille ja syynä on pelkästään oma lapsuutesi.

Toivottavasti ymmärsit, mitä tarkoitin. Ei muuta kuin oikein hyvää jatkoa vanhemmuuden uralle. Teet niin tai näin, aina kuitenkin teet virheitä ja on jo hyvä, että miettii/kyseenalaistaa asioita. On hyvän vanhemman merkki.

Et välttämättä ole huono isä. Mutta yritä silti huomioida myös vanhempia lapsiasi, etteivät tunne olevansa huonompia. Itselläni on useita sisaruksia, ja minua nuorempi sisko, joka oli perheen kuopus, niin häntä isäni suosi joka asiassa, hän sai melkeinpä kaiken mitä pyysi, ja muut saatiin olla ilman.
Se teki siskostani vaativan, kiukuttelevan ja itsepäisen.
Minä varsinkin olin eniten syrjitty isäni puolelta, aina huusi minulle ja haukkui, ja se teki minusta niin katkeran, etten vanhempana käynyt häntä katsomassakaan.
Niin kauan kävin kun äitini vielä oli elossa, koska äitiäni halusin nähdä, mutta kun hän kuoli, niin lakkasin käymästä.
Kun itse sain lapsia, niin olen koittanut aina huomioida kaikkia samalla lailla, koska en halua että yksikään heistä tuntisi olevansa huonompi kuin muut, vaan kaikki ovat minulle saman arvoisia.
Tottakai jos on sekä tyttöjä että poikia, niin heidän kanssaan tehdään eri asioita, se on selvää.
Mutta esim kaikissa säännöissä ja muissa asioissa on oltava samat kohtelutavat, ketään ei saa syrjiä.
Ja vaikka tuntuu ettei lapset huomaa, mutta he ovat tarkkavaistoisia ja huomaavat kyllä jos muita kohdellaan eri tavalla ja jos toisille annetaan enemmän huomiota kuin toisille.
Tsemppiä teille

tunnen useamman suurilapsisen lapsuusperheen ikätoverini.

Kyllä perheissä annetaan / laitetaan rooli jokaiselle lapselle josta ei sitten livetä.

Useimmiten nämä olivat työjako rooleja, mutta näitten roolien kautta jaetiin myös kannustus ja tuki.

Kasvatus on tapahtuma, josta seuraa myös tulos, jota kohde itse kykenee arvioimaan vasta kymmenien vuosien päästä.

Hei, Sinä isä.

Totta kai ihmisellä on tunteet, isälläkin ja niitä pitää kuunnella.

On luonnollista, että rakastat jotain lapsistasi enemmän kuin toista. Jeesuskin rakasti Johannesta enemmän kuin muita opetuslapsia. Silti Hän halusi heidät ja opettaa heitä kaikkia, kasvattaa elämää varten.

Kyllä voimme tuntea syvää kiintymystä ja rakkautta toista lasta kohtaan enemmän kuin toista ja rakkaudellakin on eri sävyeroja, eri aikoina, eri iässä, eri tilanteissa, etc.

Storge on vanhempien kokema rakkaus lastaan kohtaan, sen maku ja voimakkuus on eri asteista.

Ole onnellinen, että osaa kuunnella tunteitasi, moni ei siihen pysty.

Rakkaudella, jaksamista

Ei normaali lapsi välitä eikä sitä kiinnosta, leikitäänkö jonkun muun sisaruksen kanssa enemmän tai vähemmän kuin itsensä. Nää on taas näitä hömpötyksiä ja niitä jauhamalla ja setvimällä
saadaan aikaan riitoja ja mielenvikaisia lapsia.
Itse en muista koskaan leikkineeni vanhempieni kanssa ja muistan kyllä ettei se minua haitannut pätkääkään.

Koeta olla tasavertainen molempia kohtaan,ettei se myöhemmin kostautuisi.Minä olen se ensimmäinen ja viel vahinko.Minulla on veli joka on minua 5 vuotta nuorempi.Häntä äitini arvosti,minä en olut mitään. velipoika sai kaiken huomion , ja kaiken mitä älysi pyytää.Kun siirryin yläasteelle pyysin isompaa polkupyörää en saanut ,jouduin menemään kouluun sillä pöyrällä jolla aloitin alasteen.olisin aikanaan halunnut mennä päiväkerhoon ei viety velipoika kyllä vietiin .Jos loukkasin itseni ei äidiltä reakointia ,mut jos velipoika loukkas äiti reakoi heti. minuun äiti ei myös luottanut ,luotti veli poikaan . velipojalta hän odotti lasten lapsia ,ei minulta ja ensimmäisenä ne kuitenkin tein .Minulle jäi traumoja ja kanna niitä yhä edellen ,vaikkei äitini enää elä.

oli aikoinaan minunkin ongelma. Tosin toistepäin, eli nuorimman (4:s lapsi) kanssa ei millään meinannu homma toimia, mut vanhimman kanssa taas kaikki meni kohdilleen - kaks muuta kai sit silleen "normaalisti"!? Noh tänään tuo nuorin pitää minuun taatusti eniten yhteyttä (eikä ole taloudelliset syyt) vaan ollaan oikeesti samalla aaltopituudella. Tosin ei muidenkaan kanssa ole sitten "bubisvuosien" jälkeen mitään kahnausta ollut. Olen jo kolmen, kohta neljännen pappa, eli sanomani jota yritän kertoa on se et dount worry - taatusti kun jatkat samaan malliin, eli nautit siitä huumorista ja kaikesta jossa olet lähellä nuorinta niin jokusen vuoden kuluttua kaikki satsauksesi muihinkin lapsiisi tulevat kantamaan hedelmää.

sanoo aikasta vanha bluespappa

Olet normaali isä/vanhempi. Tietenkin ne lapset, jotka muistuttavat sinua itseäsi ovat sinulle läheisempiä kuin muut. Sen tietävät tämä läheinen lapsi ja ne muut lapset, jotka eivät piittaa koko asiasta. Ethän sinäkään välitä siitä, että et ole samalla "tasolla" kaikkien lasten - tai kaikkien aikusten kanssa. Kaikki on siis ihan hyvin, ole huoleti.

Eikös rakkauden määrä ole suhteessa yhdessä vietettyyn aikaan. Ainakin aikuisilla se toimii monesti niin.

Kyllä meillä ainakin 5v. tyttö huomaa, että iskä mieluummin on 3v. tytön kanssa.... Ja sitten varmisteleekin minulta, että "Mä tykkään susta äiti"...

Minulla 3 poikaa ja yksi tyttö, kaikkia rakastan yhtä paljon vaikkakin 2 vanhinta poikaa erittäin hankalia "kuumakallea" ja tytär itse rauhallisuus. Jos mieheni sanoisi rakastavansa "jotain" lasta enemmän kuin toista????? Heippa ukkoseni tai heippa ex-ukkoni!

ei mitään ongelmaa jokainen tuntee eri lasta kohtaan erilailla koska kaikki ihmiset ovat erilaisia persoonia niin kemiat toimivat erilailla itse olen keski ikäinen omat lapset jo maailmalla mutta tällä elämän kokemuksella voin sanoa omasta ja omien vanhempieni puolesta että näin se tulee aina olemaan minun lapset pärjäävät elämässä ihan hyvin eikä heille ole tullut mitään traumoja ilmeisesti lasten äiti tuntee jotain toista lasta kohtaan enemmän sympatioita

Näin vain toimitaan kunnes kaikki pähkinät ovat vaihtaneet kulhoa.

Et ole huono isä. Kyse ei ole asiasta josta pitäisi tuntea syyllisyyttä. Asia on todennäköisesti näin kaikissa perheissä. Isällä on joku jota hän rakastaa enemmän kuin muita lapsia, äidillä taas omansa.
Vaikeus tulee vasta siinä että antaa tälle suosikille enemmän kuin toisille jolloin tulet puolueelliseksi.
Tästä tulee suurin skisma lasten kesken. Tiedostat asian joten ohjaa lapsiasi rakastamaan toisiaan, nauti heistä niin kuin vain pystyt, kaikista. Uskon että aika tasoittaa asiat myös tunnepuolella kun annat jokaisen yksilollisyydelle sen tilan jonka se tarvitsee. En nimittäin usko että olisit valmis luopumaan heistä yhdestäkäänn. Lapsissasi on sinua ja vaimoasi, vanhempianne j:ne. Jostain lapsestasi voit löytää isovanhempienne piirteitä. Rakasta lapsiasi ja koko perhettäsi ilman syyllisyyttä, se nimittäin tuo jännitteitä joka puolelle!

Minulla on viisi lasta. Kaikille on yrittänyt olla tasapuolinen, kannustaa heidän kiinnostuksiaan ja ymmärtää.
Voiko rakkaudesta sanoa, että rakastaa toista enemmän kuin toista. Tunneyhteys voi kyllä vaihdella, välillä räiskytään ja välillä ajatukset ja teot kulkee samaan suuntaa. Suosittelen, että vietät kahdenkeskistä aikaa kaikkien lastesi kanssa. Toiset lapset ovat helpompia kuin toiset, mutta siinähän se vanhemmuuden haaste onkin. Lapset todella haastavat sinut useinkin.Jos joku asia omassa lapsessa toisinaan käytös tms. ärsyttää, niin senhän voi sanoa. Olen huomannut, että yhteydenpito aikojen myötä vaihtelee. Tyttäreni ollessa alaikäinen, meillä oli välillä koviakin taistoja, mutta tätä nykyä olemme todella läheisiä.

Huono isä ei kysele, onko hän huono isä eikä pyytele neuvoja.
Sinä olet hyvä isä!

Suhtautuminen kuhunkin lapseen on vuorovaikutusta eri tavoin.
Se, että pyrit olemaan tasapuolinen, osoittaa, että rakastat kaikkia lapsiasi,
nuorin vain tuntuu läheisimmältä. NIin se usein on. Tavallisesti vanhemmat sisaruksetkin suojelevat ja suosivat nuorinta. Hoivan ja hellyyden tarve on pienimmällä suurin ja kun vanhemmat lapset on otettu mukaan uuden tulokkaan odotukseen ja hoitoon, ja kun myös he saavat huomiota, ei ongelmia synny.
Lasten syntymäjärjestyksestä ja sen vaikutuksista heihin on tehty tutkimuksia.
Jotakin merkitystä sillä on, mutta turvallisissa oloissa kasvaminen on merkittävämpää kuin se, onko lapsi esikoinen vai kuopus tai siltä väliltä.

Miksi et keksi jokaisen lapsen kanssa erikseen jotain yhteistä juttua tai tekemistä? Joskus on ihan hyvä viedä lapsi ihan kahdenkesken tekemään sinun kanssasi jotain mukavaa. Voi olla että opit jotain uutta lapsistasi. Ja he pystyvät juttelemaan sinun kanssasi helpommin kun muut eivät pyöri siinä ympärillä.

...onko niin, että 2 vanhempaa on tyttöjä ja tää nuorin on poika?

ne lapset huomaavat jos vanhempi/vanhemmat viettävät enemmän aikaa jonkun sisaruksen kanssa enemmän..ne eivät välttämättä sitä heti kerro...sopivassa tilaisuudessa tuovat ennemmin tai myöhemmin asian julki,jopa jossakin juhlissa saattavat kysyä paukauttaa esim"miksi iskä sinä teet jonnan kanssa sitä ja tätä ja mun kans et koskaan mitään?" aika noloa...ainakin minusta oli..kun poikani tivasi kerran ristiäisissä miksi vietän aikaa enemmän ja ostan sitä ja tätä ja tuota toiselle,kysymyksessä oli hänen iso veljensä.mietin mitä vastata ja sanoin että voimme puhua asiasta myöhemmin.eipä tehonnut,siinä minun piti kesken ristiäisten kertoa toiselle pojalleni miksi näin on.on totta että toisen lapsen kanssa löytyy enemmän puuhaa kun toisen.pitää vain vanhempana yrittää löytää ne toiset puuhat/kiinostuksen aiheet toisissa lapsissa ettei käy niin että toiset jäävät ns.varjoon ja paitsi huomioltasi.uskon että löydät jotakin muuta tekemistä toisten lasten kanssa,esim.kysymällä heiltä sitä.en tuomitsisi sinua mitenkään huonoksi isäksi..

On vanhempia jotka paskaakaan välittää saatikka rakastaa omia lapsiaan. Jokin muu asia maailmassa vie kaiken mielenkiinnon. Työ, harrastus, viina, huumeet jne. ja aina kun näiltä, jonkin toisen asian lpsensa edelle laittaneilta, kysytään niin lapset ovat heille tärkeintä maailmassa. Todellisuus on kuitenkin aivan eri asia. Jos olet riippuvainen huumeista/lääkkeistä/viinasta niin yhtä lailla voit olla riippuvainen harrastukseta/työstä. Eikä niistä mistään pääse eroon todellakaan helpolla. On vaan NAURETTAVAA lukea ja kuunella näitä jotaka kuitenkin tosisasan selittävät kuinka tärkeitä lapset heille ovat. Paskat lapsista kunhan saan piikin suoneen tai saavutan muut tavoiteet. NÄIN SE VAAN ON! OLET HYVÄ ISÄ KUN OLET ISÄ JOKAISELLE!

On luonnollista ja normaalia ettei kaikkia lapsiaan rakasta saman vertaa, eikä samalla lailla; kaikki eivät rakasta lapsiaan ollenkaan vaikka tahtoisivat, ja se se vasta traagista onkin. Tärkeää on pyrkiä kuitenkin kohtelemaan lapsia tasavertaisesti ja antaen kaikille huomiota ja läheisyyttä mahdollisimman tasavertaisesti. Ja olisi tärkeää oikein kunnolla miettiä ja tarkastella, mikä kussakin lapsessa on ainutlaatuista, ihailtavaa ja hyvää, ja täten pyrkiä vahvistamaan tunnesidettään jokaiseen lapseen.

Ja tietenkään koskaan, koskaan ei saa lapsille kertoa että toista rakastaa enemmän kuin toista.

Voit olla hyvä isä siitä huolimatta, että rakastat toista lasta enemmän kuin toista, kunhan pyrit kohtelemaan kaikkia tasapuolisesti huomioiden ja pyrit vahvistamaan tunnesidettä jokaiseen lapseen. Lapset kyllä huomaavat sen, pitävätkö vanhemmat heitä ainutlaatuisina ja ihailtavina, ja kotoa saatavalla kannustuksella ja itsetunnon vahvistuksella ja hyväksynnällä on mittavat seuraukset usein koko loppuelämään, ja päinvastoin.

Kyllä olet huono isä jos rakastat yhtä enemmän kuin muita. Se sitten onko toisen lapsen kanssa enemmän yhtymäkohtia vaikkapa persoonallisuuden tms. kautta on toinen asia. Mutta ei sen välittämisen tai yhdessä viihtymisen määrään tulisi vaikuttaa! Tokikin jos on samankaltaisia kiinnostuksen kohteita yhdellä lapsista ja kahdella täysin erilaisia voi yhdessä touhuaminen tulla tekemisen muodossa tulla luontevammin itselleen tutuissa asioissa, mutta siinä on kyse sitten siitä tekemisen tuttuudesta ei tunteista.

Omat viisi lastani ovat kyllä niin yhtä lailla rakastamiani etten todellakaan osaa kuvitella kuvailemiasi tunteita. Rakastin ensimmäistäni niin kovasti, että toista odottaessani pelkäsin, etten millään voisi rakastaa sitä seuraavaa kuten ensimmäistä. Olin väärässä. Kun sain neljännen lapseni laitoksella kätilöt tuumasivat, että tuo on varmaan ruovan ensimmäinen kun niin ihailee ja ei hellitä sylistään....

Ehkä se olenkin sitten vain minä se kummajainen, joka vilpittömästi olen ihaillut ja rakastanut jokaista toisistaan kovasti eroavaa lastani. Toki toisten luonteenpiirteet tuntuvat tutummilta kuin toisten, mutta ei se tähän rakastamiseen tai yhdessä viihtymiseen ole vaikuttanut tippaakaan...

Toivottavasti saat apua tunteidesi kanssa- aika hirveä tilanne lapsille, jotka niissäkin perheissä joissa rakkautta riittää kaikille lapsille aina epäilevät, että muita rakastetaan enemmän.

Kerron oman tarinani. Lapsuudessani minun vanhempani olivat aina kiinnostuneita muiden sisarusteni urheiluharrastuksista ja juoksivat kaikissa kisoissa mukana kannustamassa. Minä tykkäsin esiintymisestä. Harrastin tanssia ja teatteria. Vanhampani eivät - ikinä - tulleet katsomaan esityksiäni. Kerran olivat kisamatkallani mukana, mutta myöhästyivät esityksestäni. Minulle olisi riittänyt, että vanhempani olisivat yrittäneet olla kiinnostuneita minusta. Rakkaus aidoimmillaan tarkoittaa sitä, että "tahtoo rakastaa". Nykyään en ole lapsuuden perheeseeni missään tekemisissä. Se on keino suojella itseäni välinpitämättömyydeltä ja siltä, että olen mitätön. Lapsuuden perheeni ei ole asiasta pahoillaan, vaan ennemminkin helpottunut.

Siis ei kai oikeesti kukaan normi ihminen rakasta yhtä lasta enemmän kuin muita? Ei se ainakaan kovin luonnolliselta kuulosta.

Täytyyhän sun ottaa toi esille sun vaimon kanssa ja hakea apua- ihan oikeesti!

Varmasti yhden lapsen kanssa voi olla helpompi tulla toimeen kuin toisen, mutta sitten pitää vain enemmän tehdä töitä, jotta löytää sen yhteyden siihen vaikeampaankin tapaukseen. Kohtelun ja vietetyn ajan yms. panostuksen tulisi ainakin ehdottomasti olla tasapuolista, vaikkei joka päivä yhtä ilahtunut olisikaan jokaisesta lapsestaan. Mitä enemmän panostat niihin vähemmän läheisiksi kokemiisi lapsiisi huomaat rakastavasi heitäkin aivan yhtä paljon

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kipupisteita/vanhemman_vaikeita_tunteita/suosiminen/

Ei paniikkia kun vain muistat osoittaa huomiota ja rakkautta muitakin kohtaan ja niin että he tietävät sen että isi välittää heistä.Pienikikin huomion osoitus saattaa isoon arvioon,

Olet huono ja epäoikeudenmukainen isä.

Oletko kuullut tasa-arvosta, vaikka tulisit helpoimman kanssa toimeen niin ei oikeuta kohtelemaan muita eriarvoisesti.

Huono isä ? Ei sitä en usko enneminkin hyvä isä kun kerran ajattelet asioita kaikkien kannalta !
olen itse viiden lapsen isä ja joutunut yhden heistä saattamaan hautaan = asia joka aiheutti ja aiheuttaa yhä tuon kaltaisia kysymyksiä itselleni välitinkö ; rakastinko , olisinko voinut tehdä jotain toisin ? jne,jne..

Jokainen lapsi on uniikki ja näin siis ainutkertainen elämä johon me vanhempina sen mukaan suhtaudumme ei siinä mielestäni sen kummempaa ole ! Uskon sinun rakastavan kaikkia lapsiasi, niin kuin minäkin vaikka jokaiseen lapseeni on omansalainen suhde ! Jos jotain olen oppinut, niin sanon nykyään aika usein kun heidän kanssaan kommunikoin OLET RAKAS koska juuri tuon opin kun yksi heistä kuoli..olin hämmentynyt ja jouduin hänen sisareltaan kysymään, että tiesikö hän minun rakastavan häntä ?? !!
Sinuna en suomisi itseäni tuolla kysymyksellä enempiä vaan keskittyisin rakastamaan lapsia ja olemaan kuopuksen kanssa ihan niin kuin tähänkin asti. ( olemme niin kovia syyllistämään itseämme )

Omasta kokemuksestani tiedän mitä on olla hyljeksitty omien vanhempieni puolelta.Tuntuukin,että olin heille "vahinko"joka oli vain työnorja lapsuudesta lähtien.Muuta arvostusta emme saaneet kuin työn kautta.
Meitä oli 7 lasta ja kun nuorin syntyi olivat vanhempani hänen syntymän jälkeen vain hänelle omistautuneet ja se jatkunut jo kymmeniä vuosia.Vain mitä tällä nuorimalle käy tai sattuu,niin ainoastaan se on ollut huolen aiheena.Ja muista viis.Myös muut sisaruksistani ovat huomanneet saman ja koko ikämme olemme ollet tämän nuorimman siskomme varjossa.Ja tämä on totista totta.Kyllä on todella järkyttävää elää ja olla omien vanhempien hyljeksimä koko ikänsä.Eli kyllä lapset sen näkevät ja vaistoovat.Ja nyt myöhemmin nuorimma siskoni perhe ja lapset ovat vain kaiken keskipisteenä ja heidän koulu menestys ym..muillakin sisaruksilla on lapsia,mutta he eivät ole vanhemmilleni yhtä tärkeitä kuin nuorimman siskoni lapset.
Itse olen omassa elämässäni yrittänyt pitää kaikki omat lapseni ja lapsen lapseni saman arvoisina tärkeinä yksilöinä.
Tätä vanhempieni lastensa jaottelua ei ymmärrä muutkaan sukulaisemme.
Surullista on ollut elää semmoisessa perheessä.Toivon,että kuka lukee tämän ei tee samaa omille lapsillensa.

tuttu juttu ihan iisisti vai otat on ne toisetkin sun lapsias ja kyl ne tietää sen,,,,

Et ole huono isä.Kaikki lapsesi ovat yksilöitä ja tarvitsevat rakkauttasi eri tavalla. toinen tarvitse enemmän ja toinen vähemmän. Älä pode syyllisyyttä siihen ei ole aihetta,koska rakastat toisiakin lapsia ja teet heidän kanssaan asioita ,he eivät kuitenkaan jää vaille rakkauttasi. Olisi täysin eri asia,jos laiminlöisit kaksi muuta lastasi.
Tärkeää on,että olet lastesi elämässä kun he sinua tarvitsevat.


On vain kaksi kestävää perintöä, jotka kannattaa toivoa pystyvänsä
antamaan lapsilleen: juuret ja siivet."

Täysi paska. Olet huonolla itsetunnolla varustettu narsisti, jonka läheisyyteen ei lapsia pitäisi päästää. Pidät nuorimmasta siksi eniten, että hän on vielä tovin arvostelukyvytön sinun suhteen ja voit paistatella hänen ihailussaan. Todennäköisesti et edes tunne lapsiasi, mutta nuorin ei vielä ole pystynyt vertaamaan läjää muihin. Vanhemmat, mahdolliset siitoksesi, ovat jo huomanneet, että ostarin juoppokin olisi parempi miehen malli heille, kuin isänä esiintyvä huorissa kulkeva, tyranni nenänkaivaja. Sinut on tunnistettu, olet luultavasti töissäsamassa työpaikassa kuin minä! Harkitse leukakiikkua, nenäkarkki.

lyhyesti ja ytimekkäästi. OLET! ihmisiä voi rakastaa eri tavoilla, mutta omia lapsia vain yhdellä tavalla. joko rakastat tai et... lapsia ei voi laittaa eri arvoisiksi missään tapauksissa, ei varsinkaan rakkauden määrässä!

Onhan se niin että ei kaikkien kanssa ole samaa kemiaa. Mulla itsellä on kaksi lasta kun he olivat pienempiä ei tuota miettinyt mutta olen jälkeen päin miettinyt että nuoremman joka sattuu olemaan poika oli läheisempi suhde kuin vanhemman, tyttären kanssa mutta nyt olen huomannut että asiat ovat päin vastoin. Tietysti omalla kohdallani tuohon liittyi myös menettämisen pelko poikaan koska olin menettänyt vanhimman lapseni joka oli poika. Ja tosi asiaksi on muodostunut myös se että poika on joutunut repimään oikeasti enemmän itseään irti minusta kun taas tytär on ollut aina hyvin itsenäinen.

Mutta voihan olla kohdallasi myös siitä normaalista miesten hitaammasta kehityksestä isäksi eli isälliset tunteesi ovat olleet valmiimpia vasta tämän nuorimman myötä. Totuus on että me itsekin kasvamme kokoajan ja se muuttaa meidän suhtautumistamme asioihin. Mutta muista aina olet tehnyt parhaasi ja olet ollut paras mahdollinen isä lapsillesi sillä heheän ovat valinneet sinut isäkseen ja ne kokemukset jotka sinä voit heille antaa.

Hienoa, että olet lähtenyt tällaista pohtimaan! Tottakai yhteys lapsiin on erilainen jokaisen kanssa, ei siitä pidä potea huonoa omaatuntoa. Sanit, että rakastat eniten nuorinta lasta, mutta onko asia todellisuudessa kuitenkaan niin? Tunteethan vaihtelevat tilanteidenkin mukaan. Toki tietyt ihmiset tulevat juttuun parhaiten tiettyjen "tyyppien" kanssa. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että tilanne voi muttuakin. Olet ehkä aluksi ajatellut, että "hän on aivan kuten minä nuorena", mutta yhtäkkiä toinen lapsistasi yllättääkin sinut jollain viisaalla teolla, jota et olisi itse tullut koskaan ajatelleeksi. Arvosta jokaisessa lapsessasi heidän erityispiirteitään. Itse olen ainakin huomannut, että oma ajattelutapani ei ole todellakaan aina se oikea, ja olen onneksi opinut paljon omilta lapsiltani. Tsemppiä Sinulle!

Ensimmäinen enkeli, toinen tonkeli ja kolmas koppanokka. Ettei vaan mielistelisi tämä nuorimmainnen sinua? JA IHAN varmasti toiset lapset asenteesi huomaavat.

Ihmiset ovat pohjimmiltaan kuin kaikki eläimet. Koskaan ei voi olettaa tai odottaa tasapuolista käsittelyä tai toimintaa toista kohtaan. On aivan luonnollista, että joku kokee toisen paljon ihanammaksi ja toista ei - sehän on itsestään selvää. Kyllä ne lapset, jotka eivät koe isän tunteita syvinä ja läheisinä, varmaan sen aistivat ja todennäköisesti kompensoivat sen puutteen jollain muulla tavalla. Tasapuolisuus ei ole itsestäänselvää elämässä, niin ikävältä kuin kuulostaakin. Taitoluistelussa kaikki ihailevat Kiira Korpea, vaikka hän jäikin sijalle 19 MM-kisoissa. Laura Lepistö otti historiallisen MM-pronssin, joka kruunaa hänen uraansa, mutta silti kaikki puhuvat Kiirasta. Elämä vain on näin raadollista.

Ei, ei sillä ole todellakaan mitään merkitystä. Tiedätkö millä on, että olet hyvä isä kaikille rakas tai et. Se et ite tiedäT SEN. Ja osaat eläää sen KANSSA MITÄ TEET!

mielestäni et ole ollenkaan huono isä. Jo, se, että sinua huolestuttaa lastesi kohtelun tasapuolisuus, kertoo, ettet todellakaan ole huono isä. Asia askarruttaa sinua; siitä hyvä lähteä. Monetkaan eivät välittäisi korvaansa lotkauttaa, saatika kysyä asiasta mitään. Uskon, että tulevaisuutenne on hyvä, erilaisista ajatuksista, sympatioista huolimatta.

Minun isäni on huono isä. Minä olen se lellikki. Aina se hyvä lapsi, kiltti ja niiiin fiksu ja mitä kaikkea..! Olen aina kärsinyt tästä asettelusta, ollut katkera muiden saamasta huonosta kohtelusta, siitä että minut on pienestä pitäen kasvatettu miellyttämään ja hakemaan positiivista palautetta erityisesti isältä, jota tämän kaiken takia osittain salaa vihaan. Isääni vastaan en ole uskaltanut sanoa poikittaista sanaa, koska siitä seuraa välirikko, tämän ovat sisarukseni saaneet tuta. Pahinta on, että tällainen asetelma jättää kaikkiin lapsiin jäljet, jotka aiheuttavat aikuisiällä psyykkisiä ongelmia (niitä nyt on suurella osalla, ja päävika on aina vanhemmissa).

Valitettavasti on vastattava, että kyllä olet huono isä, jos rakastat yhtä enemmän kuin muita. Lapset huomaavat sen takuulla yhtä varmasti kuin jos itse kertoisit sen heille. Mieti vielä vakavasti, mitä voit asialle tehdä.

hyvin harva vanhempi tiedostaa tunteitaan sinun tasoisesti saati uskaltaa myöntää itselleen todellisen tilanteen. olet siinä mielessä henkisesti hyvin kypsä. se, että tiedostat asian on jo askel lasten aidon kohtaamisen ja tasapuolisen kohtelun suuntaan...eikä täydellistä tasapuolisuutta ole edes olemassakaan, se on lähinnä sellaista selittelevää harhaa vanhemmilta, jolla kätkevät syyllisyyttään. rakasta kuopustasi ihan rauhassa tunteella, ota myös järki mukaan kun kohtaat kaksi muuta lasta. toimi tasapuolisesti kaikkien kolmen suhteen, oikeudenmukaisuus on tärkeää lapsille. voisit kokeilla sellaista, että otat yhden lapsen kerrallaan aina kanssasi johonkin toimintaan mukaan..menkää matsiin, mäkkäriin, lenkille jne... tällöin kaikki kokevat saavansa sinun huomion. näin tutustut itse myös syvemmin omiin lapsiisi ja tunne syvenee. voit itsekin yllättyä kun tutustut lapsiin näin. sekin pitää hyväksyä, että lapset ovat erilaisia ja vanhempien ja lasten suhteet ovat erilaisia. voimia ja hyvää jatkoa sinulle. kyllä sinä kykenet ratkaisemaan tuon asian ymmärrykselläsi. :)))

kyllä sen tuntee ja aistii, jos jostakin lapsesta pitää enemmän, tiedän kokemuksesta.

mitä olen jutellut muiden kanssa, aina vanhemmilla on yksi suosikki, jos lapsia on enemmän. sen suosikin teot katsotaan läpi sormien ja saa helpommin anteeksi.

meitä on kolme lasta, yksi uudesta suhteesta. tämä ns. isäpuoleni on aina vähän katsonut minua ja toista sisarustani kieroon, ja ylistänyt omaa lastaan, siis meidän sisarpuolta. myös äidilläni on suosikki, joka en ole minä. eli 2 muuta sisarustani ovat saaneet aina parempaa kohtelua, kuin minä.

ei se mukavaa ole, että joillekin lapsille sallitaan asioita enemmän kuin muille.

se tulee usein aiheuttamaan kiistaa ja kateutta, jos yhtä pidetään suosikkina; voi aiheuttaa ajatuksia että miksi en kelpaa, miksi joku toinen saa enemmän lahjoja tms, mikä minussa on vikana, kun olen huonompi kun toinen, vaikka tosiasiassa asia saattaa olla päinvastoin.

myös jotkut äidit tuntevat äärimmäsitä kateutta tyttölapsiaan kohtaan ja he suosivat vain poikalapsia. tästä olen kuullut myös usein.

neuvoksi sanoisin, että yritä olla tasapuolinen kaikille lapsillesi. voi käydä niin, että myöhemmällä iällä lapsesi riitautuvat keskenään, jos joku kokee olevansa vanhemmilleen "ei suosikki".

jotkut osaavat suhtautua asiaan paremmin, jos tuntee olevansa epäsuosittu muiden sisarusten keskuudessa, herkemmille sieluille se voi olla rankempaa.

parempi ilman isää kuin tuollanen paska

kaikkien pitää olla yhtärakkaita. Itse äitinä en voisi rakastaa toista enemmän kuin toista.

Kun tuollaista edes kyselet. Ole rehellinen itselle ja muille, lapset tarvitsee aikuisen isän. Samoin äidin.

... ja eikö muka kukaan muu muista millaiset välit on olleet vanhempiin, ja miten on kohdeltu?

Omat vanhempani olivat kiinnostuneempia kaikesta muusta kuin lapsistaan, eikä ketään oikeastaan huomioitu enemmän kuin toista (sen huomaa kyllä), sillä kaikki olivat yhtä lailla vailla huomiota. Vanhemmat eivät tunne lapsiaan, eivätkä lapset vanhempiaan. Tuntuu naurettavalta edes kutsua heitä omiksi vanhemmikseen...

Lapsi tarvitsee aina vanhemmaltaan rakkautta ja huomiota. Et voi odottaa että lapsi jotenkin näyttäisi sen, tai pyytäisi sinua olemaan tukena. Mitä enemmän vetäydyt pois, sitä kauemmas myös omat lapsesi vetäytyvät. Jos et halua mädäntyä yksin vanhainkodissa, olisi parasta ruveta tutustumaan kaikkiin lapsiisi, ja rakastamaan jokaista yhtä paljon.

Vaikka lapset näyttäisivät siltä etteivät arvosta yhdessä vietettyä aikaa, ja sitä huomiota jota heille jaat, niin voit uskoa, että se jää lasten mieliin, ja tulee tulevina vuosina palkitsemaan sinut.

Jos saisin euron joka kerta kun kuulen tarinan, jossa vanhemmat vaativat rakkaudestaan hinnan, vastapalveluksia, ikuista sitoutumista heidän tahtoonsa, tai pitävät yllä kulisseja tai eivät ole kiinnostuneita lapsistaan ollenkaan, mutta ihmettelevät sitten kuinka lapset eivät voi heitä sietää, eivätkä käy koskaan katsomassa...

Ei yhdestä voi kaikki pitää, ja toisesta ei yksikää
jos toinen tykkää tyttärestään, niin toinen ottaiskiin
"Antti Hammarberg & Vexi Salmi, Valvo Jaakko suomenkanssaa"

yli yhden lapsen poikueessa on aina se oma suosikki. Mammanpoika, isintyttö, mummon lempi lapsenlapsi, isoisän suosikki, kummin lellikki... Kysy muijas suosikkia.

No huhhuh, oletpa saanut kamalia vastauksia. Eihän sille mitään voi, jos yksi tuntuu luonteeltaan yhteensopivammalta kanssasi kuin muut. Ei siitä kannata syyllisyyttä tuntea eikä se tee sinusta huonoa isää. Kun kerran tiedostat asian, niin varmaan osaat kohdella lapsia tasapuolisesti ja reilusti.

Jos ne toiset lapsesi kerran eivät ole niin kiinnostuneita samoista asioista kuin sinä ja kuopus, niin tuskin he edes kokevat jäävänsä mistään paitsi, vaan tekevät taas muita juttuja jotka heitä kiinnostaa enemmän. Rakasta siis kuopustasi ihan sydämesi kyllyydestä, mutta pidä tosiaan omana tietonasi että hän on sinulle rakkaampi kuin muut lapsesi. Tunteet ovat yksi asia, kohtelu toinen. Kohtelua ja käyttäytymistä voi hallita tahdonalaisesti, tunteita ei.

Lapset ovat erilaisia persoonia kuten aikuisetkin, ja jotkut tulevat paremmin juttuun yhden kuin toisen kanssa. Minunkin siskollani on kaksi lasta, joista toisesta pidän selvästi enemmän kuin toisesta, ihan lasten oman käyttäytymisen perusteella, vaikka ihan tasapuolisen kasvatuksen ovat saaneet.

kyllä sinä rakastat kaikkia lapsiasi, vain eri tavalla. Se on ihan varma, ettet luopuisi heistä kenestäkään. Olet hyvä isä jo pelkästään siksi, kun mietit tällaisia asioita

Jotkut vaan ovat vajaaälyisiä, ei sille mitään voi. Kukaan ei ole täydellinen mutta toiset enemmän ja toiset vähemmän. En siis tarkoita 2 muuta lastasi vaa sinua.

Antropologinen tosiseikka on, että lähes kaikilla vanhemmilla on suosikkilapsi. Siis niilläkin, jotka eivät asiaa tiedosta taikka myönnä. Se ei ole todellakaan fiksua, jos jotain lasta suosii näkyvästi. Mutta rakkaus tätä maailmaa pyörittää, kyllä suosikkilapsestaankin saa pitää. Tottakai puoliso asiasta mielensä pahoittaa, ja lisäksi hänen suosikkinsa voi olla lapsista joku muu. Mutta ei ketään syrjiä pidä: geneettisestikin ajateltuna jokaisella lapsellasi on tasan 50 % geeneistäsi. Kaiken lisäksi lapsenlapsilaumastasi suosikkilapsenlapsesi saattaa olla jonkun muun lapsi, kuin suosikkilapsesi lapset. Kaltoin kohtelu lapsena lapsellesi estää tällöin yhteydenpidon suosikkilapsenlapseesi. Joten, kun tutustut kunnolla itseesi, piirteisiisi ja kaikkiin lapsiisi, niin havaitset kyllä, että kaikissa lapsissa on sinusta kulttuurisesti ja geneettisesti lähtökohtaisesti 50 % .

Ikävä tilanne ,mutta näin vain joskus on. Pääasia nyt on että muistat sen tasapuolisuuden, ja että kuitenkin rakastat myös muita lapsiasi.

Luulisi niin, että ensimmäinen lapsi saa kaiken jakamattoman huomion ja seuraavien lapsien kohdalla on jo tietty "väljähtymisen" fiilis.

Siten, minusta tuo tilanteesi on erinomaisen hyvällä tolalla.

Tuo nuorin saa varmaan lempeammän kohtelun eli erilaisen kasvatuksen.

Ja varmaan hän periikin sinut, ja ainakin vanhin jää ilman.

Vanhin lapsi, joka yleensä on se "musta lammas" ja joutuu
auraamaan tietä muille lapsille ja olemaan epäpätevien
vanhempien kasvatuksen "koekaniini".

Nuorimman osa on helpompi, sillä silloin vanhemman sisaren
kasvatuksen virheistä vanhemmat ovat ehkä oppineet jotakin,
ja eivät halua toistaa samoja virheitä uudelleen.

Näin on aina ollut, ja näin on nytkin.

Jaakob (hän, jonka vanhemmat veljet panivat kaivoon) oli se
nuorin jota, jota rakastettiin enemmän.
Ja Eesau oli se vanhempi veli, joka kavalan äidin takia menetti
perintöosansa.

Se on juuri tuo nuorinta rakastava äiti, joka manipuloi
isänkin rakastamaan nuorinta enemmän.

Olepa tarkka ja mieti todella on oma asenteesi, vai onko tämän
takana kumppanisi eli lastesi äiti.

Mutta tästä kaikesta epäoikeudenmukaisuudesta seuraa veljesviha
ja sisarusten välinen katkeruus.

Meillä sama juttu, kaksi lasta tyttö esikoinen ja poika kuopus. Kuopus on ainakin tällä hetkellä
äitin lemmikki samat jutut jne. Tyttö isin lemmikki murkku jo mut hommat sujuu.Loppujen
lopuksi vuosien varrella muksut on tienny mitä kyselee ja pyytää meiltä vanhemmilta.Eli kumpi
on helpommin pyöriteltävissä.Kaikki hyvin lapset nyt 9 ja 13v eikä kumpikaan ole kärsinyt.
Nauti kuopuksen seurasta ja muista että on muitakin , etenkin vaimo kenen kans voi puhua!!

On helppoa aina rakastaa, kun asiat sujuu. Rakkaus kysyykin kysymyksensä kun on vaikeampaa. Joten tämä ei ole huono asia vaan haaste: opettele kohtelemaan tasa-arvoisesti ihmisiä (tässä:lapsiasi) ja kuuntelemaan myös heitä, joita sinun on vaikeampi ymmärtää. Se on rikkauskin, vaikka joskus vaikeaakin.
Siinä kohtaa on aina sellainen kasvun paikka. Kun puolisosta alkaa nähdä ne huonotkin puolet. Kun asiat eivät sujukaan. Kun tulee kriisi. Kun lapsiaan ei itsestään selvästi rakastakaan samalla tavalla, kun heidän kanssaan ei aina olekaan helppoa tulla toimeen. Teini-iässä alkaa rakkaus olla todella koetuksella.

Et ole huono isä tunteinesi kanssa, olet huono isä vasta, jos kohtelet lapsiasi huonosti. Niin kauan kun yrität parhaasi ja kasvat/elät eteenpäin, olet inhimillinen ihminen. Aivan varmasti rakastat lapsiasi. Jos et rakastaisi, et tuntisi huonoa omaatuntoa, etkä murehtisi heidän huomaamistaan.

Kaikki ihmiset ovat erilaisia.
Omassa perheessäni äitini tuli paremmin juttuun vanhimman veljemme kanssa.
Jos jotain halusimme tai piti selvittää jokin kelju asia laitoimme tämän äidin lellikin asialle. Ei meilta mitään ollut pois, tai olisi mitenkää jääty huonommaksi. Vanhempamme yrittivät olla taapuolisia.
Minä itse tulin huonointen juttuun äidin kanssa. Olin liian samanlainen kuin hän.
Rakkautta tiesimme saavamme aina, jos törppöilykin tuli tehtyä tiesimme, että vanhempamme eivät hyväksy tekoamme mutta tietty rakkaus ja huolenpoto tuli varmasti.
Lapsetkin pitävät toisesta vanhemmastaan enempi kuin toisesta.
Jos minun olisi pitänyt valita olisin valinnut isän.

pedofiilia tai homomapia - jompikumpi

Fakta on se että sellaista ihmistä ei olekkaan joka välittäisi kaikista tasapuolisesti.
Kuten tuossa joku totesikin että pitäväthän lapsetkin jommasta kummasta vanhemmasta enemmän.

mutta voit parantaa tapasi

lapset huomaa kaiken,ja kääntyvät myöhemmin sinua sekä kuopusta vastaan .

Tottakai lapset huomaa eriarvoisen kohtelun ja muistaa sen lopun ikänsä.

Tuon eriarvoinen kohtelu on muuten kaikista tehokkain keino päästä eroon noista "epätoivotuista" lapsista, he hakevat rakkautta ja hyväksyntää jostain muualta eli tässä tapauksessa äidiltään ... tai sitten vaikka kavereilta ... tai vaikka kavereiden vanhemmilta ... tai ihan mistä vaan.

Mutta yksi asia on varmaa. Lapset tuon eriarvoisuuden huomaavat ja aina sen muistavat.
Lopputuloksena opetat jo kotonansa että maailma on todella eriarvoinen kaikille ihmisille ja kehenkään et voi luottaa, edes omiin vanhempiinsa. Sen sinä käytökselläsi opetat lapsillesi, perintöhän se on sekin.