...ja kauanko olet asunut ulkomailla?
Itse olen pitänyt Suomen kansalaisuuden (eikä ole suunnitelmissa vaihtaa) ja olen asunut 18 v ulkomailla.
Itse olen pitänyt Suomen kansalaisuuden (eikä ole suunnitelmissa vaihtaa) ja olen asunut 18 v ulkomailla.
oletko vielä Suomen
kansalainen?
151161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olen saamassa toisen maan kansalaisuuden lähiaikoina, mutta aion pitää Suomen passin. En minä ainakaan löydä mitään syytä, miksi ei pitäisi kiinni Suomen kansalaisuudesta, kun kerran siihen on mahdollisuus.
Sitä paitsi, Euroopassa yleensä on helpompaa kulkea EU:n passilla kuin ilman !
ja olen asunut ulkomailla 32 vuotta. Sain nykyisen kansalaisuuteni kolme päivää ennen Suomen lain muutosta (1.6.2003) joka mahdollisti kaksoiskansalaisuuden. Olisihan sen saanut anomalla ja maksamalla 300 euroa takaisin, mutta ei enää kiinnostanut.
Edelleen vain Suomen kansalainen 20 vuoden ulkomailla olon jalkeen.
muutama vuosi sitten, mutta pidin Suomenkin passin. Se on kätevä, jos vaikka joskus haluaisin viipyä Suomessa pitempään. Monta vuotta (14) asuin täällä suomalaisena, koska Suomi ei silloin sallinut kaksoiskansalaisuutta. Heti, kun se mahdollistui, anoin asuinmaani passia.
Yli kolmenkymmenen ulkomailla asutun vuodenkaan jälkeen, en näe mitään syytä vaihtaa kansalaisuutta.
Eihän nykyisessä Euroopassa ole mitään merkitystä sillä, minkä jäsenmaan passilla liikkuu.
Nykyisin tosin alan jo tuntemaan itseni Suomessa enemmän ulkomaalaiseksi, kuin useimmissa muissa
keski-Euroopan maissa. Siltikin olen ylpeä "kansalaisuudestani".
EU-Euroopassa ei ole juurikaan tarvetta hankkia asuinmaansa kansalaisuutta. Kai sillä passilla saisi jotain poliittisia oikeuksia (?), mutta tämä 'demokratia' ei minun ääntäni kaipaa.
Minun tietääkseni ainoastaan valtiolliset vaalit ovat meille ulkomaalaisille "tabu",
mutta niin sanottuissa kunnallisissa vaaleissa voimme antaa äänemme.
"Haitta" ei todellakaan ole riittävän suuri syyksi kansalaisuuden vaihtamiseen.
olen viela suomen kansalainen ja nyt ollaan ulkomailla (Keski-Euroopassa) asuttu 1 vuosi ja 4 kk
mutta heti kun mahdollista niin aion vaihtaa kansalaisuuden, mutta viela se perhanen kielikoe kai...
kun ei oo enaa mitaan asiaa Suomeen niin miksipa sita kansalaisuutta enaa pitaa ja taalla nyt elama
kielikoe, ainakin jos asut Saksassa. Täytyy tietää maasta paljon muutakin, niin historiasta
kuin lainsäädännöstäkin.
Kannattaa harjoitella netissä ennen kokeeseen menoa. Mutta voihan olla, että asut jossain muussa
keski-Euroopan maassa ja jokaisella maallahan ovat omat systeeminsä.
Tuo vajaa puolitoista vuotta tuntuu kyllä kovin lyhyeltä ajalta noinkin suurten päätösten tekemiseen.
Kuulostaa olevan pikkuisen uhoa mukana, joten kannattaa harkita kaksikin kertaa.
7 vuotta. En koe tarvitsevani brittipassia, parlamenttivaalit ei ihan niin paljoa kiinnosta kuitenkaan.
Monet maa hyväksyvät nykyään kaksoiskansalaisuuden. Niinpä uuden kotimaan kansalaisuuden hankkimiseen ei tänä päivänä mielestäni sisälly sellaista haikeutta tai dramatiikkaa kuin aikaisemmin, jolloin useimmiten oli pakko luopua syntymälahjana saadusta kansalaisuudesta.
Omasta mielestäni on hyvä ihan käytännön syistä, että jommalla kummalla puolisoista on asuinmaan kansalaisuus. Meillä on menossa neljäs vuosi Portugalissa ja aion hakea maan kansalaisuutta heti kun se tulee mahdolliseksi (vuonna 2013). Vaimoni on jo kerran vaihtanut kansalaisuuttaan Japanin kansalaisuudesta Yhdysvaltojen kansalaiseksi, joten hän menee hautaan amerikkalaisena. Poikamme on sekä Suomen että USA;n kansalainen.
Olen jo varttuneempi kansalainen enkä aio enää Suomeen palata, sillä Azorit ovat ihana paikka asua. Olen aikaisemmin asunut Yhdysvalloissa kuusi vuotta.
ja viides vuosi menossa täällä, muilla mantereilla.
Suomen passilla on etunsa matkustaessa, samoin haluan säilyttää lapsilla mahdollisuuden mennä Suomeen opiskelemaan, jos haluavat.
Viimeksi asuin Suomessa 90-luvulla, ja sinnekaan asti en yhtenaisesti vain Suomessa.
EU:ssa ei ollut niin valia milla passilla kulkee, mutta harmittaa etta en naturalisoinut itseani. Siita olisi ollut se hyva puoli etta mieheni olisi myos yhdessa aiemmassa maassani saanut kansallisuuden. Taalla USAssa aion naturalisoida itseni, mutta yhteinen EU-passi olisi kateva. Suomessa ei ole aikomus asua vaadittavia 4 vuotta kielikoetta hanelle.
Luovuin reilun 8 vuoden asumisen jälkeen Suomen kansalaisuudesta.
Asun Norjassa, joka ei hyväksy kaksoiskansalaisuutta tilanteessani.
Uusi työni vaati käytännössä norjan kansalaisuuden. Siteet Suomeen ovat aika vähäiset, eikä paluuaikeita
ole. Mutta ei myöskään haikeutta. Suomessa toki lomaillaan vieläkin, mutta sitähän ei Norjan passi
estä.
Eikä se suomalaisuus minusta passin vaihdon yhteydessä lähtenyt, edelleen kotona puhutaan Suomea
suurimmaksi osaksi.
Ensilumiterveisin myrskyä odotellessa
41 vuotta, en suomenkansalainen.