Ensimmäinen malinois

Siitä asti, kun koirat ovat minua suinkaan kiinnostaneet, on malinois -muunnos ollut rotulistani kärkipäässä. Tilaisuutta kyseisen koiran hankinnalle ei ole kuitenkaan ollut, mutta nyt monen vuoden ankaran haaveilun jälkeen alkaa mahdollinen ajankohta jo häämöttää 1-2 vuoden päässä, jahka päätän opiskeluni.

Olen ihastunut kyseiseen rotuun mm. tuttavani kautta, joka näitä koiria omistaa kaksin kappalein eli jonkinlaista näppituntumaakin olen malikoista saanut. Itselläni on kokemusta nuoren ikänikin takia lähinnä seurakoirista, vaikka tietämykseni yltäisi omasta mielestäni sohvatyynyä haastavampiinkin koulutettaviin. Ensimmäinen koira ei siis todellakaan ole kyseessä.

Olen viime aikoina pohtinut lähinnä linja-eroja. Palstaa lueskellessani sain tietää, ettei näitä näyttelylinjaisia enää juuri olekaan, mikä selittää sen, että melkein kaikki katsastamani kennelit tuottavat työpuolen koiria.

Vaikka tiedänkin, mihin olen ryhtymässä, olen silti hieman epävarma, juuri seurakoira -taustani takia, enkä tahtoisi haukata kakusta liian suurta palaa käyttölinjaisen virtapiikin vietävänä. Löytyykö näitä näyttelylinjaisia enää mistään (kasvattajia?) ja se pääpointti - onko niistä yhtään mihinkään?

Belggari kiinnostaa minua luonteensa vuoksi, juuri malinois taas lyhyen karvansa (en ole turkki-ihmisiä) takia, eivätkä pelkästään näyttelykehiin jalostetut karvakasat paukkuarkuuksineen ja näykkimisineen houkuta alkuunkaan, kun kiinnostusta harrastaa ja kilpaillakin löytyy mm. tokon ja PK-lajien saralla.

Olisiko show -linjainen malinois turhan flegmaattinen, kun kiinnostukseni koiran kanssa tekemiseen on kuitenkin suuri? Entä onko se riittävän suuri pitämään työkoiran järjissään?

Otan mielelläni vastaan suorasukaisiakin mielipiteitä, kasvattajasuosituksia ja tietopläjäyksiä. :)
Ilmoita


Hyvin muotoilit kysymyksesi! Itsekin pohtinut samoja asioita viime aikoina. Belkkarissa ja erityisesti Malissa kiinnostaa juuri tuo käyttöpuolen painottaminen jalostuksessa ja rotuhan onkin suorastaan huipputerve esim lonkkien osalta. Oma mieltymykseni on ennen kaikkea Malinoisiin, mutta myös Tervuere voisi tulla kysymykseen. Onkohan noilla rotulinjoilla suurikin ero luonteessa ja terveydessä?
14 VASTAUSTA:
PK-lajeista minua kiinnostaa erityisesti suojelu, johon miellän sopivaksi roduksi malikan lisäksi myös sakemannin, johon verrattuna malikoiden terveystilanne on huomattavasti parempi. Tämäkin vaikuttaa rotuvalintaani.

En ole erityisemmin perehtynyt tervujen terveyteen, mutta luonteesta olen päässyt siihen käsitykseen, ettei muunnoksessa olisi niin paljon arkuutta kuin mustalla sukulaissielulla groenendaelilla, ja kyseessä olisi kiva karvanaama seura- ja harrastekoiraksi, muttei kuitenkaan vakavamieliseksi työkumppaniksi.

Kokemusta ja varmaa tietoahan minulla ei aiheesta ole, vain omia päätelmiä. Joku rodun harrastaja voi varmaankin täsmentää / korjata väittämääni.
Grindley kirjoitti:
PK-lajeista minua kiinnostaa erityisesti suojelu, johon miellän sopivaksi roduksi malikan lisäksi myös sakemannin, johon verrattuna malikoiden terveystilanne on huomattavasti parempi. Tämäkin vaikuttaa rotuvalintaani.

En ole erityisemmin perehtynyt tervujen terveyteen, mutta luonteesta olen päässyt siihen käsitykseen, ettei muunnoksessa olisi niin paljon arkuutta kuin mustalla sukulaissielulla groenendaelilla, ja kyseessä olisi kiva karvanaama seura- ja harrastekoiraksi, muttei kuitenkaan vakavamieliseksi työkumppaniksi.

Kokemusta ja varmaa tietoahan minulla ei aiheesta ole, vain omia päätelmiä. Joku rodun harrastaja voi varmaankin täsmentää / korjata väittämääni.
Belgeissä vain käyttölinjasta löytää oikeasti tervepäisiä ja sosiaalisia koiria. Näyttelylinjat jalostettu jo aikaa sitten viripäiksi. Käyttökoirien luonne useimmiten rautaa. Niissä on tiettyjä painostuseroja ja linjojen salaisuuksiin kannattaa oikeasti tutustua. Jos linjoissa paljon Bibberiä. niin saa varautua aika alfamaiseen käytökseen. Niissä on aika usein lahjomatonta potkua ja työkykyä. Nykyisin hyvin suosittu Elgos-linja usein sosiaalisesti hieman helpompi. Mutta nekin voivat olla todella tehokkaita työ- ja harrastuskoiria. Yleensä käyttömalit ovat todella helppja ja ongelmattomia elukoita kotikoirinakin. Niille pitää vain antaa aikaa ja liikutta ne reippaasti. Koulutuspuolella en kommunikoivampaa ja kuuliaisempaa otust trioedä. Siksi ne ovat suojelussa totaalisen ylivoimaisia kun vietiää, hermoa ja kommunikaatiota. Vain käyttöbelgillä voi harrastaa kaikkia PK-paljeja. Näyttiksillä alkavat kansallisetkin lajit tuottamaan vaikeuksia huonon hermorakenteen ja paineensietokyvyn vuoksi. Kylmä totuus linjoista on se, että käyttömalikka on erirotuinen koira kuin näyttelybelgit. Niillä ei ole enää mitään yhteistä, ei rakenteessa eikä luonteessa. Malika on fyysisestikin erittäin vahva ja luonteeltaan järkähtämättömän itsevarma koira. Näyttelybelgit ovat heikkoja ja arkoja. Nehän tutisevat kilpaa roskapöntöillekin.
malikkkaakakaka kirjoitti:
Belgeissä vain käyttölinjasta löytää oikeasti tervepäisiä ja sosiaalisia koiria. Näyttelylinjat jalostettu jo aikaa sitten viripäiksi. Käyttökoirien luonne useimmiten rautaa. Niissä on tiettyjä painostuseroja ja linjojen salaisuuksiin kannattaa oikeasti tutustua. Jos linjoissa paljon Bibberiä. niin saa varautua aika alfamaiseen käytökseen. Niissä on aika usein lahjomatonta potkua ja työkykyä. Nykyisin hyvin suosittu Elgos-linja usein sosiaalisesti hieman helpompi. Mutta nekin voivat olla todella tehokkaita työ- ja harrastuskoiria. Yleensä käyttömalit ovat todella helppja ja ongelmattomia elukoita kotikoirinakin. Niille pitää vain antaa aikaa ja liikutta ne reippaasti. Koulutuspuolella en kommunikoivampaa ja kuuliaisempaa otust trioedä. Siksi ne ovat suojelussa totaalisen ylivoimaisia kun vietiää, hermoa ja kommunikaatiota. Vain käyttöbelgillä voi harrastaa kaikkia PK-paljeja. Näyttiksillä alkavat kansallisetkin lajit tuottamaan vaikeuksia huonon hermorakenteen ja paineensietokyvyn vuoksi. Kylmä totuus linjoista on se, että käyttömalikka on erirotuinen koira kuin näyttelybelgit. Niillä ei ole enää mitään yhteistä, ei rakenteessa eikä luonteessa. Malika on fyysisestikin erittäin vahva ja luonteeltaan järkähtämättömän itsevarma koira. Näyttelybelgit ovat heikkoja ja arkoja. Nehän tutisevat kilpaa roskapöntöillekin.
Tutustuin linjoihin ja otin malin. Sukutaulusta löytyi Bibberit, Elgokset ja kumppanit. Tulos: huonoin koira mitä minulla on ollut. Jotain rajaa voisi tässä malien kehumisessakin pitää. Tosi harva yksilö niistäkään on oikeasti huippukoira. Ylivoima suojelussa johtuu lähinnä nykyisistä sääntötulkinnoista. Minulle on tullut kuva, että monet tuonnit ovat olleet luonteellisesti tai periyttämiseltään aika roskaa viime vuosina. Kaikkien kasvattajien tietotaitokaan ei vakuuta. Pentujakin tulee ainakin hetkittäin aivan liikaa. Käyttömali ei todellakaan ole helppo kotikoira - vilkkaus, vietikkyys ja kovuus on varsin ikävä yhdistelmä jos koira ei ole täysin hallinnassa.
malikkkaakakaka kirjoitti:
Belgeissä vain käyttölinjasta löytää oikeasti tervepäisiä ja sosiaalisia koiria. Näyttelylinjat jalostettu jo aikaa sitten viripäiksi. Käyttökoirien luonne useimmiten rautaa. Niissä on tiettyjä painostuseroja ja linjojen salaisuuksiin kannattaa oikeasti tutustua. Jos linjoissa paljon Bibberiä. niin saa varautua aika alfamaiseen käytökseen. Niissä on aika usein lahjomatonta potkua ja työkykyä. Nykyisin hyvin suosittu Elgos-linja usein sosiaalisesti hieman helpompi. Mutta nekin voivat olla todella tehokkaita työ- ja harrastuskoiria. Yleensä käyttömalit ovat todella helppja ja ongelmattomia elukoita kotikoirinakin. Niille pitää vain antaa aikaa ja liikutta ne reippaasti. Koulutuspuolella en kommunikoivampaa ja kuuliaisempaa otust trioedä. Siksi ne ovat suojelussa totaalisen ylivoimaisia kun vietiää, hermoa ja kommunikaatiota. Vain käyttöbelgillä voi harrastaa kaikkia PK-paljeja. Näyttiksillä alkavat kansallisetkin lajit tuottamaan vaikeuksia huonon hermorakenteen ja paineensietokyvyn vuoksi. Kylmä totuus linjoista on se, että käyttömalikka on erirotuinen koira kuin näyttelybelgit. Niillä ei ole enää mitään yhteistä, ei rakenteessa eikä luonteessa. Malika on fyysisestikin erittäin vahva ja luonteeltaan järkähtämättömän itsevarma koira. Näyttelybelgit ovat heikkoja ja arkoja. Nehän tutisevat kilpaa roskapöntöillekin.
"luonteeltaan järkähtämättömän itsevarma koira"

näin just käyttömalikkaa, joka ei vuoden treenin jälkee uskalla kunnolla haukkua mokkea, kuormittuu pienestäkin uhasta, jäljellä ihan haluton jne..
malikkkaakakaka kirjoitti:
Belgeissä vain käyttölinjasta löytää oikeasti tervepäisiä ja sosiaalisia koiria. Näyttelylinjat jalostettu jo aikaa sitten viripäiksi. Käyttökoirien luonne useimmiten rautaa. Niissä on tiettyjä painostuseroja ja linjojen salaisuuksiin kannattaa oikeasti tutustua. Jos linjoissa paljon Bibberiä. niin saa varautua aika alfamaiseen käytökseen. Niissä on aika usein lahjomatonta potkua ja työkykyä. Nykyisin hyvin suosittu Elgos-linja usein sosiaalisesti hieman helpompi. Mutta nekin voivat olla todella tehokkaita työ- ja harrastuskoiria. Yleensä käyttömalit ovat todella helppja ja ongelmattomia elukoita kotikoirinakin. Niille pitää vain antaa aikaa ja liikutta ne reippaasti. Koulutuspuolella en kommunikoivampaa ja kuuliaisempaa otust trioedä. Siksi ne ovat suojelussa totaalisen ylivoimaisia kun vietiää, hermoa ja kommunikaatiota. Vain käyttöbelgillä voi harrastaa kaikkia PK-paljeja. Näyttiksillä alkavat kansallisetkin lajit tuottamaan vaikeuksia huonon hermorakenteen ja paineensietokyvyn vuoksi. Kylmä totuus linjoista on se, että käyttömalikka on erirotuinen koira kuin näyttelybelgit. Niillä ei ole enää mitään yhteistä, ei rakenteessa eikä luonteessa. Malika on fyysisestikin erittäin vahva ja luonteeltaan järkähtämättömän itsevarma koira. Näyttelybelgit ovat heikkoja ja arkoja. Nehän tutisevat kilpaa roskapöntöillekin.
Jep, nyt pläjähti naamalle ihan uusia termejä, joten saisiko hieman selvennystä? :)
Grindley kirjoitti:
Jep, nyt pläjähti naamalle ihan uusia termejä, joten saisiko hieman selvennystä? :)
http://www.working-dog.eu/dogs-details/204/Elgos-du-Chemin-des-Plaines

http://www.working-dog.eu/dogs-details/565/GBibber-ALSH-34996
nuo rakit kirjoitti:
Osa käyttömaleista on tottakai huonoja kuten kaikissa roduissa, suurin osa soveltuu kuitenkin aloittelijalle suojeluun. En kyllä uskalla suositella näyttelylinjaista suojeluun, muihin lajeihin kyllä.
Savupommi kirjoitti:
Osa käyttömaleista on tottakai huonoja kuten kaikissa roduissa, suurin osa soveltuu kuitenkin aloittelijalle suojeluun. En kyllä uskalla suositella näyttelylinjaista suojeluun, muihin lajeihin kyllä.
Osaatko suositella jotakin kasvattajaa?

Entä mitä mieltä olette yleisesti Mecbergerin malinoiseista? Ovatko jo turhan aktiivisia aloittelijalle?
Grindley kirjoitti:
Osaatko suositella jotakin kasvattajaa?

Entä mitä mieltä olette yleisesti Mecbergerin malinoiseista? Ovatko jo turhan aktiivisia aloittelijalle?
Riippuu aloittelijasta, mutta itse katselisin muitakin vaihtoehtoja.
Grindley kirjoitti:
Osaatko suositella jotakin kasvattajaa?

Entä mitä mieltä olette yleisesti Mecbergerin malinoiseista? Ovatko jo turhan aktiivisia aloittelijalle?
Hyvä mali on aktiivinen, mutta myös erittäin koulutettava. Malia ei kannata ottaa, jos vauhti pelottaa ja ei ole kykyjä sen kouluttamiseen. Mali on älykkäin koira. Niitä ei pidä paskaa jahavile ja huumeiden pilaamille eläintensuojelijoille jakaa. Ne ovat todellisuudentajuisten ihmisten koiria. Palveluskoirina totaalisen ylivoimaisia. Sakemannit nykyisin pelkkää roskaa. Ne sopivat erinomaisesti ahtaasti asuville ja uusavuttomille kusipäille, haloskan äänestäjille ja nissan-kuskeille.
etsiillee kirjoitti:
Hyvä mali on aktiivinen, mutta myös erittäin koulutettava. Malia ei kannata ottaa, jos vauhti pelottaa ja ei ole kykyjä sen kouluttamiseen. Mali on älykkäin koira. Niitä ei pidä paskaa jahavile ja huumeiden pilaamille eläintensuojelijoille jakaa. Ne ovat todellisuudentajuisten ihmisten koiria. Palveluskoirina totaalisen ylivoimaisia. Sakemannit nykyisin pelkkää roskaa. Ne sopivat erinomaisesti ahtaasti asuville ja uusavuttomille kusipäille, haloskan äänestäjille ja nissan-kuskeille.
Parhaat saksanpaimenkoirat ovat ihan yhtä hyviä kuin parhaat malitkin. Esim. viime vuonna ranskan ringin finaalissa saksanpaimenkoira tuli toiseksi - tuskin väitätte, että siihen pystyisi mikään muu kuin todellinen huippukoira, jos ranskan ringistä mitään ymmärrätte. IPO-puolen ylivoima johtuu, kuten jo aikaisemmin kirjoitin, sääntöjen nykyisestä tulkintatavasta. IPO-puoli alkaa olla pelkkää urheilua, jolla on vuosi vuodelta vähemmän tekemistä työkoirien jalostuksen kanssa.
elä valehtele kirjoitti:
Parhaat saksanpaimenkoirat ovat ihan yhtä hyviä kuin parhaat malitkin. Esim. viime vuonna ranskan ringin finaalissa saksanpaimenkoira tuli toiseksi - tuskin väitätte, että siihen pystyisi mikään muu kuin todellinen huippukoira, jos ranskan ringistä mitään ymmärrätte. IPO-puolen ylivoima johtuu, kuten jo aikaisemmin kirjoitin, sääntöjen nykyisestä tulkintatavasta. IPO-puoli alkaa olla pelkkää urheilua, jolla on vuosi vuodelta vähemmän tekemistä työkoirien jalostuksen kanssa.
Juttus tuttuja niiltä ajoilta kun ekat työmalit saapuivat Suomeen. Sakemanniporukat halveksivat suuressa typeryydessään maleja(sehän vain koira, ei edes auto), vaikka omat koirat olivat romuna jo parin vuoden harrastelun jälkeen. Kevyitä liitäjiä - muka. Sen sattumoisin tiedän, että malit ovat voimiltaan aivan eri luokkaa kuin sakut. Nykysakuilthan on jalostettu lihakset pois. Maleilla on vielä lihaksetkin jäljellä. 70-luku oli sakun viimeinen vuosikymmen. Silloin alkoi matka rotkoon. Malikka pysynyt sata vuotta samanlaisena.
kotrotkot kirjoitti:
Juttus tuttuja niiltä ajoilta kun ekat työmalit saapuivat Suomeen. Sakemanniporukat halveksivat suuressa typeryydessään maleja(sehän vain koira, ei edes auto), vaikka omat koirat olivat romuna jo parin vuoden harrastelun jälkeen. Kevyitä liitäjiä - muka. Sen sattumoisin tiedän, että malit ovat voimiltaan aivan eri luokkaa kuin sakut. Nykysakuilthan on jalostettu lihakset pois. Maleilla on vielä lihaksetkin jäljellä. 70-luku oli sakun viimeinen vuosikymmen. Silloin alkoi matka rotkoon. Malikka pysynyt sata vuotta samanlaisena.
Samalla linjalla jatkat kirjoittamalla asian vierestä. Ensinnäkin minulla on mali, joten en mitään "sakemannit ainoa oikea rotu"-porukkaa edes ole. Liitäjistä en edes puhunut. Ja sinä et edes kommentoinut, miten saksanpaimenkoira voi pärjätä ranskan ringissä, jos ne on kaikki romuja.

Muuten viimeinen lauseesi on mielestäni erittäin virheellinen (ei toki ainut sellainen viestissäsi)...
Jos malikka on pysynyt sata vuotta samanlaisena, eikö se tarkoita sitä, että jalostustyö on epäonnistunut? Jalostushan tarkoittaa pyrkimistä parempaan. Väittäisin, että keskiverto nykykäyttömali on huomattavasti parempi keskiverto mali sata vuotta sitten, ainakin jos ajatellaan nykyajan vaatimuksia. Tiukkaa sisäsiitosta on sata vuotta harrastettu, joten olisi todella erikoista, jos mitään tuloksia ei olisi saavutettu?
etsiillee kirjoitti:
Hyvä mali on aktiivinen, mutta myös erittäin koulutettava. Malia ei kannata ottaa, jos vauhti pelottaa ja ei ole kykyjä sen kouluttamiseen. Mali on älykkäin koira. Niitä ei pidä paskaa jahavile ja huumeiden pilaamille eläintensuojelijoille jakaa. Ne ovat todellisuudentajuisten ihmisten koiria. Palveluskoirina totaalisen ylivoimaisia. Sakemannit nykyisin pelkkää roskaa. Ne sopivat erinomaisesti ahtaasti asuville ja uusavuttomille kusipäille, haloskan äänestäjille ja nissan-kuskeille.
Ei saa haukkuu sakemanneja!!!! :( ;(
+Lisää kommentti
Onnittelut hyvästä valinnasta. Mali on hieno koira.
Linjan/yhdistelmän/kasvattajan valinta riippuu mielestäni eniten omista päämääristäsi. Mainitset suojelun itseäsi eniten kiinnostavaksi lajiksi; tähän muutama pointti: suojelu on erittäin vaativa laji -sekä koiralle että ohjaajalle. Omasta kokemuksestani ja omana mielipiteenäni voin kertoa sen, että kannattaisi ehdottomasti lähtemään pk-harrastuksen alkuun kansallisissa lajeissa; harvalla ensiohjaajalla löytyy kapasiteettia, varsinkaan ensimmäisen pk- koiransa kanssa, oppia ja omaksua kaikkia suojeluharrastuksessa esiintulevia vietti-, toiminta-alue- ym. juttuja siinä samalla kun sitä koiraansa kantapään kautta kouluttelee. Toki nuo samat tulevat tarpeeseen osata kansallisellakin puolella mutta.. Suojeluharrastuksessa tarvitset myös maalimiehen. Ne, hyvät sellaiset, ovat kiven alla. Ryhmät ovat täynnä ja ymmärrettävästi vapautuneille paikoille pääsevät vain lupaavat ohjaajat lupaavine koirineen. Lupaavaa koiraa taas et ensikertalaisena saa työlinjakasvattajalta, oli sulla kuinka paljon hyvää tahtoa ja aikeita hyvänsä. Suhteilla, maybe.

Näyttelylinjaisia kyllä vielä on, eivätkä ne ole häviämässä mihinkään. Sekalinjaiset yksi vaihtoehto (käyttö-näyttölinjojen sekoitus). Näyttelylinjaisilla on voitettu useita Suomen Mestaruuksia kansallisissa lajeissa kautta aikojen; nykyajan hävikkiin voi yhtenä syynä olla myös käyttölinjaisten räjähdysmäinen lisääntyminen. Näyttelyissä kävijät haluavat koiransa myös näyttävän belgianpaimenkoiralta eivätkä välttämättä siis edes hae kisakoiraa ja sitä kautta eivät osallistu kokeisiin, vaikka koirassa potentiaalia oliskin.

Olen omistanut useita nlylinjaisia maleja joiden kanssa saavutusten rajana on ollut vain ohjaajan osaamattomuus. Nyt minulla on käyttölinjainen, joka omaa loistavat ominaisuudet suojeluun mutta sen kanssa ei pärjää kukaan "ensikertalainen".

Käy rotuyhdistyksen sivuilta läpi kasvattajat, etsi heidän koiransa KoiraNetistä ja vertaile tuloksia/terveyttä. Käy tutustumassa kennelin koiriin.
1 VASTAUS:
Ensimmäinen jotakin asiaa sisältävä komppaus.
nm. Kaksi käyttis malia samalta ja hyvältä suomalaiselta kasvattajalta.
Ps. Koiria voi purettaa muutenkin kun vietillä pomppien piilolla molarin edessä.
+Lisää kommentti
Yksi vaihtoehto voisi kenties olla myös käyttölinjainen tervu? Itselläni on tällainen koira. Sillä ei tuota turkkia ole kovinkaan paljon;joku luullut sitä joskus maliksi. Nämä käyttötervuthan polveutuvat käyttömaleista (joskus malipentueeseen syntyy pidempikarvaisia pentuja jotka voidaan rekisteröidä tervuiksi).
Ilmoita
Tungen samaan keskusteluun joka on aika hiljainen ollut nelisen vuotta :D

Mutta;

Mistä kennelistä/kenneleistä kannattaa lähteä hakemaan PAREMPAA harrastuskoiraa? Tavoitteena siis ihan kisata ja toivottavasti menestyäkkin pk-lajeissa, ipo mielessä myös. Ei ole minun ensimmäinen pk-rotuinen mutta ensimmäinen paimen.
Suhteita on jonkinverran maalimiehiin jne että hyvä on taustajoukko, pitäisi vaan löytää sopiva yhdistelmä jolla pärjätä hyvin, mutta jonka pääkoppa kestää kotiolojakin.
Ilmoita
Käy katsomassa belgejä treeneissä, näet vähän minkä tyyppisiä ne ovat. Totuus on, että eivät kaikki käyttölinjaisetkaan ole mitenkään erinomaisia harrastuskoiria - myös niissä on aika paljonkin epävarmoja ylsilöitä, ja jos tämä yhdistyy terävyyteenjanvilkkaaseen luonteeseen, voi tulla ensikertalaiselle aika lailla haasteita etenkin arkielämään. Kannattaa katsoa, että emä on avoin ja hyvähermoisen tuntuinen koira. Pelkät tuloksetkaan eivät takaa onnistumista pentueen etsimisessä, taitava kouluttaja kouluttaa haastavammankin koiran onnistuneesti. Pohdi myös käyttölinjaista tervua tai groenendalia, niistäkin voi löytää sellaisen mitä etsii. Onnea etsintään!
Ilmoita
Löysin ihan sattumalta tänne keskusteluun ja nyt tulin ilmiantamaan oman mielipiteeni malikoista.
Itselläni ollut melki koko elämäni malikka (myös tervuja ja gronttuja) omat kokemukseni ovat olleet maleista monipuoliset ja positiiviset.

Malikat eivät sovi ekaksi koiraksi terävyytensä ja muutenkin luonteensa puolesta. Ammattini myötä olen saanut olla tekemisissä paljon poliisikoirien kanssa (malikoiden) ja olen myös itse kouluttanut poliisille koiran.

Malikoita on hieno katsoa ja tietenkin omistaa, ja tämä rotu on ollut aina sydämmessäni ja tulee aina olemaan. Hienoa, että olet kiinnostunut maleista, onnea etsintöihin!
Ilmoita
Ei ekaksi koiraksi, saat olla aikamoinen luonnonlahjakkuus koiran lukemisessa ja kouluttamisessa jos haluat malin kanssa pärjätä. Ota hiukan hitaampi ja tasaisempi koira ekaksi, kokeile lajeja ja kouluta niin pitkälle kuin rahkeet riittävät ja sitten osaat jo paremmin itse, tiedät mitä teet alusta asti kun otat mali pennun. Ihan vaan verta, hikeä ja kyyneliä säästät kun et ekaksi ota malia.
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Ensimmäinen malinois

Siitä asti, kun koirat ovat minua suinkaan kiinnostaneet, on malinois -muunnos ollut rotulistani kärkipäässä. Tilaisuutta kyseisen koiran hankinnalle ei ole kuitenkaan ollut, mutta nyt monen vuoden ankaran haaveilun jälkeen alkaa mahdollinen ajankohta jo häämöttää 1-2 vuoden päässä, jahka päätän opiskeluni.

Olen ihastunut kyseiseen rotuun mm. tuttavani kautta, joka näitä koiria omistaa kaksin kappalein eli jonkinlaista näppituntumaakin olen malikoista saanut. Itselläni on kokemusta nuoren ikänikin takia lähinnä seurakoirista, vaikka tietämykseni yltäisi omasta mielestäni sohvatyynyä haastavampiinkin koulutettaviin. Ensimmäinen koira ei siis todellakaan ole kyseessä.

Olen viime aikoina pohtinut lähinnä linja-eroja. Palstaa lueskellessani sain tietää, ettei näitä näyttelylinjaisia enää juuri olekaan, mikä selittää sen, että melkein kaikki katsastamani kennelit tuottavat työpuolen koiria.

Vaikka tiedänkin, mihin olen ryhtymässä, olen silti hieman epävarma, juuri seurakoira -taustani takia, enkä tahtoisi haukata kakusta liian suurta palaa käyttölinjaisen virtapiikin vietävänä. Löytyykö näitä näyttelylinjaisia enää mistään (kasvattajia?) ja se pääpointti - onko niistä yhtään mihinkään?

Belggari kiinnostaa minua luonteensa vuoksi, juuri malinois taas lyhyen karvansa (en ole turkki-ihmisiä) takia, eivätkä pelkästään näyttelykehiin jalostetut karvakasat paukkuarkuuksineen ja näykkimisineen houkuta alkuunkaan, kun kiinnostusta harrastaa ja kilpaillakin löytyy mm. tokon ja PK-lajien saralla.

Olisiko show -linjainen malinois turhan flegmaattinen, kun kiinnostukseni koiran kanssa tekemiseen on kuitenkin suuri? Entä onko se riittävän suuri pitämään työkoiran järjissään?

Otan mielelläni vastaan suorasukaisiakin mielipiteitä, kasvattajasuosituksia ja tietopläjäyksiä. :)

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta