Aurinko oksettaa!

Olen lapsesta lähtien huomannut, että kesähelteellä minulle tulee huono olo. Aurinkohan paistaa kesällä erilailla kuin talvella, niin talvella tätä pahoinvointia auringosta ei esiinny. Mutta odotas kun nyt on taas kevät ja ensimmäiset auringonsäteet alkavat lämmittää niin minähän pysyn mielummin sisällä. Niin kauan kunnes tuo möllykkä laskee helevettiin tuolta paahtamasta. Tuo pelkkä verhojen läpi tuleva lämpö saa voimaan pahoin. Päätä jomottaa, heikottaa, voimaton ja väsynyt olo. Ainoa helpotus on ikkunoiden auki pitäminen 24/7 parhaimman tuuletuksen ja läpivedon saamiseksi, lasillinen vettä jäillä, ja lepääminen sen aikaa kun aurinko paistaa.
Tämän takia vihaan kesää yli kaiken! Ja minua sitten niin raivostuttaa, miten jotkut kehtaavat vielä irvailla minulle, että "Ai, ootsä joku vampyyri kun aurinkoo vihaat? :D Must aurinko on niiiin ihQ ja mä ainaski aion kesäl ottaa paljo aurinkoo!" Joo-o. Onnittelut vaan ihosyövästä.
Minä ainakin vain palan auringossa. Ihoni on valkoinen, ja kasvoihini tulee kesäisin pisamia nenänvarteen ja poskipäihin asti. Omistan mielummin valkoisen ihon - jota muuten entisaikaan pidettiin arvokkaana ja puhtaana, sillä vain ulkona töitä paiskivat orjat ruskettuivat likaisen näköisiksi. Nykyään ruskettunutta ihoa ihannoidaan jostain syystä, ja päälle nelikymppisenä se rypistyy ja muuttuu punaläiskäiseksi. Olen nähnyt läheltä, ja se ei ole kaunista katsottavaa. On siis viisainta jättää Kanarianmatkat väliin. :)
Mutta niin.. Miksi olen tällainen? Ärsyttää kun jotkut pyytelevät ulos kanssaan päiväsaikaan, mutta aurinkoisena päivänä en voi lähteä vaikka haluaisinkin. Voikohan auringolle olla allerginen? :D Tai allerginen D-vitamiinille, jota UV-säteilystä tulee paljon. En tiedä....mutta tulisipa jo syksy ja viileät kelit.