Onko täällä muita keskenmenon kohdanneita kun raskauden piti olla jo niillä turvallisilla viikoilla? (rv14 )
Itselle sattui keskenmeno vaikka viikkoja oli jo 18 3,
kaiken piti olla hyvin,
ultrassa kaikki ok.
Surettaa ja ihmetyttää miksi näin voi edes tapahtua..
Samana päivänä kun lapsivesi meni tunsin pikkuisen liikkeet ja näin ultarassa sydämmen lyönnitkin,
synnytys jouduttiin käynnistämään lääkkeillä koska tulehdusarvot alkoivat nousemaan.
On kyllä kaikken kauhein asia että,
näet ja tunnet pienokaisen elävänä,
normaali synnytys ja sitten pikkuinen vain nukkuu pois :(
Tuntuu vain etä,eikö tätä muka olisi voinut estää millään lääkkeillä tai jotain..
Kyllä elämä ei ole reilua ollenkaan,
tälle vuodelle tämmöinen surullinen tapahtuma,
viime vuoden puolella kohdunulkopuolinen raskaus..
Ihmetyttää vain mitä pahaa olen jollekulle tehnyt että,kaksi kertaa peräkkäin huonosti käy.
Olen kyllä monesti kuullut ettei itseä saa syyttä mutta,
onhan se itsestään selvyys että, haluaisi saada syyn tapahtumille selville.
Toki hieman piristää että, kuitenkin yksi päivänsäde minulla on mutta,
kuitenkin suuri suru ja kyynel päivittäin tulee.
Toki esikoinenkin kovasti asiaa ihmettelee ja kyselee surullisena miksi meille ei tule vauvaa vaikka muille tulee jne..
Toivottavasti tästä saa jotain selkoa sillä asiasta muutenkin vielä todella vaikea puhua ja kirjoittaa,
yritän vain jos saisi edes hieman apua kun saa näin vaihtaa ajatuksia muiden saman kokeneiden kanssa.
Miten te muut olette päässet keskenmenosta ylitse?
Itsellä tuntuu että,tuska ja suru on loputon :(
Onko jälkitarkastuksessa mitään selvinnyt?
Kuinka olette asiasta lapsille kertoneet?
Milloin olette uutta raskautta yrittäneet ja kuinka olette rohkeuden siiheen saaneet?
Keskenmenon kokeneita rv18
5
9473
Vastaukset
- Valonlapsi79
Hei!
Tiedän surusi, olenhan sen itsekin kokenut. Ensimmäiseni meni viikoilla 13 v. 2003. Sen jälkeen kesti kauan, ennenkuin tulin uudestaan raskaaksi. Tyttö syntyi terveenä heinäkuussa 2007. Sen jälkeen yritimme uutta raskautta vaikka kuinka kauan, mutta mitään ei tapahtunut. Viime syyskuussa sitten huomasin olevani raskaana. Valitettavasti tuo raskaus päättyi myös viikolla 18 . Syynä streptokokkitulehdus ilman oireita ja sikiökalvojen puhkeaminen. Pieni poika eli vielä kohdussa viikon ilman lapsivettä, mutta sitten synnytys käynnistettiin, koska tulehdusarvot hipoivat pilviä. Olivathan ne 3 viimeistä päivää rankat, kun tunsin, kuinka vauva aina vain heikkeni ja heikkeni... Ei sitten syntynyt elävänä vaan oli lentänyt taivaaseen, ennenkuin syntyi.
Itseäni auttoi se, että pystyimme hautaamaan pojan. En siis asu Suomessa. Meillä voi haudata alle 500 g painaneen lapsen, jos haluaa. Ihan kotimme lähellä, kylämme hautausmaalla on pieni kumpu, jonka ristissä on poikamme nimi. Niin, me annoimme pienelle pojallemme nimen. Tuntui hyvälle.
Kävin viimeksi lääkärissä pari viikkoa sitten ja hän ei ollut vielä saanut patologian kirjettä. Soitti sinne ja nyt se kai hänellä jo on. Mehän siis emme antaneet tutkia lasta, vain istukan. Kai minä siellä jossain vaiheessa käyn kysymässä, löytyikö istukasta mitään. Tosin, ei tainnut löytyä.
Muutaman päivän päästä olisi sitten se laskettu aika. En vielä tiedä, miten tuosta päivästä selviän. Kova on ikävä...
Uutta raskautta olemme yrittäneet heti perään. Vielä ei ole tärpännyt, mutta ehkä joskus vielä...- Ikuinen suru
On nämä kyllä niin vaikeita asioita ettei uskoisikaan :(
Itselläni kävi juuri samallatavalla kuin sinulla että, lapsivesi meni ja noin vuorokaudenpäästä katottiin tulehdusarvot ja olivat niin koholla että,synnytys oli pakko käynnistää.
Jospa itsellekkin vielä selvisisi mikä tähän sitten syy oli,
helpottaisi edes vähän tätä tuskaa ja miettimistä ja tokihan siitä olisi hieman "hyötyä" jos tulevaisuudessa uskaltaa yrittää niin ei tarvitsisi elää epätoivoissa ja pelossa kokoajan..
Menee vain hitaasti aika kun odottelee jälkitarkistusta :(
Voimia myös sinulle ja kiitokset vastauksestasi!
- villainen
Tammikuussa koin keskeytyneen keskenmenon rv19 1. Menin normaaliin terveydenhoitajan neuvola käynnille ja sydänääniä ei kuulunutkaan. Uä:ssä selvisi että vauva oli kuollut noin viikkoa aikaisemmin kohtuun. Pieni aavistus asiasta minulla oli että asiat eivät ole massussa kunnossa, olin tarkaillut liikkeitä tunnenko niitä...
Seuraavana yönä synnytin alakautta pienen pojan. Joka oli kaunis ja täydellinen. Ilin aivan surusta sekaisin 2vko:a jonka jälkeen aloin vähitellen toipua kunnes suuri ahdistus ja suru iski takaisin noin 1,5 kuukautta sitten. Toipuminen keskenmenosta kestää varmaan pitkään. Olen käynyt psykologilla puhumassa asiasta ja käyn vielä joitakin kertoja. Olo on että uutta raskautta ei uskalla pitkään aikaan haaveillakaan, että saisi itsensä kuntoon.
Voimia teille kaikilla keskenmenon kokeneile!!!
Meidän vauvamme kuolemalle ei löytynyt tutkimuksista selittävää syytä.
Lapset puhuvat vauvasta kauniisti, 6vuotiaamme sanoi: Vauva on osa meidän perhettä, vauva ei vain koskaan tule kotiin.
Aika varmasti parantaa ja helpottaa oloa.- Onneton...
Viime vuoden alkupuolella menetimme pienemme rv 22, toipuminen kesti oikeastaan koko viime vuoden. Tammikuussa uusiin lapsettomuushoitoihin, nopea "ihme"tärppi maaliskuussa, joka todettiin rv 12 viikkoa aikaisemmin keskeytyneen. Viime viikolla kaavinnassa.
Tyhjä olo. Puskee viime vuoden tuska taas läpi.
Ehkä tästä taas elämä jatkuu, pikku hiljaa.. - eisittenkäänäiti
Onneton... kirjoitti:
Viime vuoden alkupuolella menetimme pienemme rv 22, toipuminen kesti oikeastaan koko viime vuoden. Tammikuussa uusiin lapsettomuushoitoihin, nopea "ihme"tärppi maaliskuussa, joka todettiin rv 12 viikkoa aikaisemmin keskeytyneen. Viime viikolla kaavinnassa.
Tyhjä olo. Puskee viime vuoden tuska taas läpi.
Ehkä tästä taas elämä jatkuu, pikku hiljaa..Synnytin kauniin, täydellisen pienen tyttömme kaksi kuukautta sitten.
Menimme rakenneultraan jossa täysin yllättäen saimme murskaavan tiedon, ettei sydänäänia kuulu, pienokaisemme onkin kuollut. Syytä ei löydetty mistään.
Tähän elämäni ensimmäiseen plussaan meni 5,5 vuotta.
En edes voi kuvailla tämän surun ja tuskan määrää.
Sairaslomalla olin kolme viikkoa ja nyt tuntuu että pitäisi varmaan hakea lisää.
En pysty keskittymään ollenkaan töissä, ajatukset ovat vain tapahtuneessa ja uudessä yrityksessä.
Viime viikolla oli ovulaatio ja katsotaan nyt miten käy.
Elämä tuntuu niin turhalta. Miksen saanut niin kovasti odotettua pientämme kotiin asti ja syliini.
Sydämen lapsi...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mieleni harhailee sinussa
Uskon että tykkäät minusta. On vain yksi elämä. Silti jään paikoilleni ja odotan että jokin muuttuu. Menin palasiksi, ei91812Jännitän sinua J mies
Ei tästä tulee mitään. Tuskin kaikki olis mennyt näin moneen solmuun, jos olis tarkoitettu meidät yhteen.1181176- 891175
Kuinka kauan kesti että ihastuit
Kaivattuusi? Jos lasketaan siitä hetkestä alkaen kun näit hänet ensi kerran. Oliko jokin tilanne tai tapahtuma, joka voi51973Orpo suunnittelee palestiinalaislasten Suomeen siirtoa
"Sairaalahoitoa tarvitsevien lasten ottaminen Suomeen on lisäksi selvityksessä, Orpo sanoo. – Jos meillä on mahdolli225911Olen käyttäytynyt sinua kohtaan väärin toistuvasti
Puolustuksekseni täytyy sanoa, että ei ole ollut tahallista vaan seurausta harhaisista luuloista ja ajatuksista. Esimerk63884Tunneälyä testaamaan!
Testi pitää sisällään viisi osa-aluetta. Itse sain täydet tuosta ensimmäisestä eli 25/25. Kokonaispistemäärä oli 100/1253756- 81753
- 35699
Saanko mies tulla sun kainaloon nukkumaan?
En saa unta kun mietin sua❤️ Saako tulla sun viereen ja käpertyä sun kainaloon?42653