Olen yrittänyt löytää edes jonkinlaista vertaistukea, mutta ei tunnu oikein löytyvän... minun tilanteeni siis on aika hankala.. olen siis totaalisen yksin 2 kk ikäisen lapseni kanssa. Niin on varmasti moni muukin yh, mutta minua kiinnostaisi onko kukaan yhtä yksin??! Asun siis "vieraassa" kaupungissa, jossa minulla ei ole YHTÄÄN ystävää, kaveria, tuttavaa, eikä ketään kenen puoleen kääntyä. Sukulaiset ja ystävät asuvat kaikki vähintään 300 kilometrin päässä. Kenestäkään ei siis ole apua. Olen autoton, työtön eikä minulla koulutusta, missä välissä sitäkään edes lähtisi koskaan hakemaan...
TOTAALINEN YH!
iloinentoukka
4424
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
vastaus: koulutus on luontevaa lähteä hakemaan lapsen lähestyessä kolme vuotta, eli kun ensin nautit äitiyslomasta ja vanhempainlomasta, sen jälkeen kodinhoidontuella olet kotona. Lapset ovat niin hetken aikaa pieniä ja alle kolmevuotisen paras paikka ei välttämättä ole päiväkoti.
Koska sinulla ei siellä ole tuttuja, niin mikä estää hakemasta opiskelupaikkaa toisesta kaupungista?
Koulutuksen jälkeen on luentavaa mennä töihin ja lapsikin on silloin kutakuinkin esikouluikäinen. Töissä olet lapsen ollessa koulussa, jolloin alkaa lapseen kulumaan enempi rahaakin.
Onko lähettyvilläsi äitilapsijumppaa, äitilapsikahviloita, leikkipuistoja? Mukaan kaikkeen mahdolliseen mitä on.
Missä kaupungissa asut?
Olisiko sinun sitten mahdollista muuttaa lähelle sukulaisia ja ystäviä.
Onko jokin asia, mikä sinut nykyiseen kotikaupunkiisi sitoo? Jollei niin kannattaa kyllä harkita lähemmäs sukulaisia muuttoa.
Toki sinun tilanteessasi on mahdollista varmasti saada joku tukiperhe, mutta sellaisesta avusta en ainakaan itse yksinhuoltajana näe kovinkaan kauaskantoista apua. Lapsesikin kannalta olisi varmasti hyvä, mikäli olisi mahdollista nähdä sukulaisia ( ja saada sieltä myös hyviä mieskontakteja).
Jos taas et missään nimessä voi kuvitella lähteväsi nykyisestä kotikaupungista, niin ota asia puheeksi neuvolassa ja vaatimalla vaadi itsellesi tukea. Liian paljon nykyään saa lukea itsensä totaalisesti väsyttäneistä vanhemmista.
Parempaa kevättä .
Minä olin kanssa aika yksin,ennenkuin muutin 9kk vauvan kanssa samalle paikkakunnalle missä asuvat omat vanhempani ja useampi ystävä.Miksi jäisit nykyiseen asuin paikkaasi kerta siellä ei tukea ole:)
Mutta saat varmasti apua myös perhetyöntekijöistä..
Itse olen myös muuttanut 300km päähän sukulaisista ja ystävistä. Uusien tuttavuussuhteien luominen ei todellakaan ole helppoa. Missä asut? On MLL:n perhekahviloita, yhteis-ja yksinhuoltajien ry jne joihin kannattaa tutustua.