On se hienoa nähdä kadulla kävelevä pari, toisella rollaattori. Yhteisiä vuosia ehkä 50-60..enemmänkin.. :)
Vai olikohan mulla vaan tänään tavallista parempi päivä? ;)
On paljon muutakin kaunista ja hellyttävää, tuleeko sulle mitä mieleen? :)
Vai olikohan mulla vaan tänään tavallista parempi päivä? ;)
On paljon muutakin kaunista ja hellyttävää, tuleeko sulle mitä mieleen? :)
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ihminen on jännä olento joskus täynnä tuskaa ja surua. Toisinaan taas tuntuu että on niin täys rakkautta että siihen vois haljeta, aina ei silloinkaan ole ketään jolle sen jakaisi.
Tänää hyvä tavallinen päivä ei valitettavaa jos ei nyt suurta riemuakaan :)
Nää sanat oli tänään mieles kun santaa lapioin ,nuoruuren säänöllinen kova liikunta joka vieläkin jatkuu on auttanut huijaamaan noutajaa.
Nöyrän kiitollinen olen omasta kropastani.
on jo aika paljo ;)
Oma syy ehkä vapaapäivä.. aamuvarhain totuus edessä ;)
Kyllä liikunta on se mikä pitää mielen vireenä, kun vielä saa kulkea tuolla kauniissa suomen luonnossa saa halvalla monta hyvää, sielulle ja kropalle.
No itse ehkä lähden huomenna pikkureissun päälle, ehkä lähden ehkä en:)
Kiva sitten bussin ikkunasta etsiä niitä mun lintujani eli töyhtöhyyppiä ym. mukavaa.
Kyllä bussilla on kivaakin kulkea ja on ehdottomasti mun kulkuväline, junassa kaikki vilahtaa liian nopeasti ohi.
Jos vielä huomenna lähtisin paikallisvuorolla niin kyllä näkis luontoa.
vuoroin vie.. siis vapailla ;))
On bussi kiva, mutta molemmat parempi kuin omalla kulkupelillä.. voi löytää itsensä tutkailemasta
turhankin tarkkaan, miten ne kevätesikot siellä ojanpientareella ;)
Siis omahan ois kaikkein paras kun vois aina mennä syrjäpoluille.
Systerin kanssa kun kuljetaan niin pikkutiet tutkitaan.
Mutta mulla ei ole edes ajokorttia kun lapsesta saakka oon kärsinyt pahasta huimauksesta ja en ole hommannut ettei vaan mene taju autonratissa.
Mutta näinkin pystyy hyvin kulkemaan, ja ihan mihin vaan.
Aikaa se kysyy ja hermoja toisinaan mutta on hyvä kärsivällisyyden opettaja.
Ihan hyvä se oma.. jos ei ite tarvi olla kuskina!)
Nöyrä kiitollisuus, kera hyvän kunnon.. oiva yhdistelmä!)
Kisulle terkkuja ;)
näyttää täällä kaupungilla kulkevan ikäisiämme pariskuntia, jopa iäkkäämpiäkin. Joillakin jo harmaat hapset, mutta iloiset silmät jotka eivät paljon muita näe kuin toisensa.
Varmaankin uusiorakastuneita. Mutta aina tulee hyvälle tuulelle kun heitä katselee.
tää kevät saa varmaan omatkin aistit havaitseen paremmin ympäristöä :)
kun tarkemmin alkaa ajattelemaan niin olihan siellä toisellakin paikkakunnalla 50-70 v käsikädessä kulkijoita, mutta he olivat vain turisteja.
Te, jotka ette ole eronneet tai muuten menettäneet puolisoanne, kävelettekö te koskaan käsi kädessä taikka jopa käsi uumalla siellä kotipaikan kaduilla?
Ettäkö jos tutut näkee, mitä nuo 'vanhat höppänätkin' vielä tuolleen.. ;)
täytys oikeastaan valtakunnallisesti vihitty sellainen päivä kaikille, että reippaasti käsi kädessä ihmisten ilmoille :)
pariskunnan, joiden ikä oli mahdollisesti paljonkin yli seitsemänkymmentä ja käsi kädessä mentiin. Se oli kyllä hellyttävän näköistä.:-)
toivottavasti!)
Niin moni on nähnyt, ettei vaan oisi kyse käytännössä auttaa armastaan pysymään pystyssä ;))
Ei täällä tänään yhtään kyynisempi päivä, se on tää perjantai ;)
tulee mieleen, että aika erilainen oli maailma siihen aikaan kuin nykyään. Lelut tehtiin pääasiassa itse, ei ollut nettiä eikä pelikoneita, ei ollut puuhamaita eikä lomamatkoja ulkomaille. Silloin aikaa vietettiin pääasiassa kavereitten kanssa ulkona kesällä pihaleikeissä, urheillen, uiden ja ennenkaikkea kalassa. Monta kertaa meni lähemmäksi puolta yötä lahnoja narratessa. Talvella sitten hiihdeltiin isän tekemillä suksilla, katkottiin samat sukset hyppyrimäessä, luisteltiin ja pelattiin jääkiekkoa itseauratulla kentällä lammen jäällä, ajeltiin pyörällä pitkin hankikantoja välillä yli sarvien lentäen hangen pettäessä. Mutta hauskaa oli.
Tämän päivän lapsilla on kaikkea. On kaupasta ostettua roinaa huone täynnä, on netit ja pleikkarit, vanhemmat kuskaavat harrastuksesta toiseen, viedään huvipuistoihin ja matkustellaan ympäri maailmaa vaan silti valittavat tavan takaa tylsyyttä.
Kuman sukupolven lapsuus sitten loppujenlopuksi on onnellisempaa? Ainakin minä vietin onnellisen lapsuuden, kiitos siitä vanhemmilleni! Äitini oli kotiäiti ja piti hyvää huolta lapsista. Vaikka isän palkalla elettiin, ei meillä silti nälkää nähty.
Olit sitten lukenut avauksen viimeisenkin lauseen ;) Kiva, hiukka erilainen viesti.
Tosi kiitollinen olen kaikille vastaajille, ja hyvät kommentit!
Aika hyvin pystyn samaistuun kirjoitukseesi!
Veljeni kummit oli tehneet hälle sukset (joita myös kokeilin..) kuutamohiihtoja, kuutamouinteja
vasta myöhemmältä iältä, muksuna fillarilla rantaan.. päivisin :)
Keväällä isän tekemät "puujalat", pesäpallomailat, kaikkea ei muistakaan ;)
Kala/ravustusreissut tuttuja veljen kautta.
Nykyään alle vuoden ikäisenä kaukomaille! Ei välttämättä paha, mutta jossain mättää; nuorison ongelmat,
jopa vakavammat kuin tylsyys :(
Oma ajatus oli, että kohta on jo harvinaisuus, jos näkee kaupassa äidin, joka ei huutamalla komenna
lastaan/ lapsiaan :( Näitä äitejä oon kuitenkin jäävi arvostelemaan!!
Vaikka aika muistoja kultaakin, itse koen myös viettäneeni onnellisen lapsuuden
nähtyä ja miten se kultaiseen nuoruuteen liittyy?
Sellanen laulu "Ei kultainen nuoruus jää unholaan, vaan muistoissain jälleen sen luoksein saan..."
Tää tuli mieleen, kun näki onnellisen oloisia harmaa hapsia ;)
Eihän kaikkien tarvi, eikä voikaan nähdä/kokea asioita samalla tavalla..!)
olen usein katsellut. On niin hellyttävää tosiaan nähdä vanha pariskunta tepsuttelemassa yhdessä lenkkipolulla, pitkän elämän jättämät uurteet kasvoillaan.
Nähdessäni heitä ajattelen, kuinkahan monet ilot ja surut vanhukset ovat yhdessä käyneet läpi. :=))
Pyhä tai arki, heillä yhteistä aikaa jo toisilleen..
Ihan liian paljon on yksinäisiäkin vanhuksia, vaikka kuka se on toisen puolesta sanomaan mikä parasta
kenellekin?)
Rattoisaa alkanutta viikonloppua toivotellen =)
Tuomittujakin on!
Jos sama naisihminen jo kolmen eron jälkeen jatkaa samaa kostonhimoista linjaansa( johon vedetään aina kaikki aviomiehen/miesystävän sukulaisetkin mukaan)
niin eikö tämmöinen eukko ole jo kohtalonsa ansainnut?
Kuolkoot yksinäisyydessään.
Jos kuolema edessä.. yksinhän täältä sitten loppupeleissä kuitenkin lähdetään?(