sormiruokaa

Totta kai lapset ovat erilaisia, mutta jos neljän sarjassa kaikki ovat "silosuita" se jättää paljon kysymysmerkkejä. Kyllähän nyt hemmetti jo puolivuotias vetelee sovellettua kotiruokaa täysin rinnoin. Tuo käsite "sormiruoka" tuntuu olevan äitien tämän päivän hitti. Kautta aikain tenavalle on annettu palanen leipää, omenaa, porkkanaa, mitä tahansa turvallista, jota pieni on sitten saanut järsiä kahdella tai useammalla hampaallaan - ja opetella ruuan eri olomuotoihin. Jos tyrkätään lusikalla
vauvasoseita kuukausitolkulla, eihän se ipana ymmärrä, että muunkin laista sapuskaa voi olla tarjolla.

Onko niitä tenavia tutkittu, eli olisiko joku rakenteellinen vika sille, että karkeampi ruoka ei mene jakeluun vai onko kyse vain ruokatottumuksista ja ehkä vanhempien korostuneesta varovaisuudesta - kun yksi on ollut "silosuu", varotaan sitten seuraavienkin kanssa. Neljä silosuuta samassa huushollissa on jo liikaa.

kiitos viestistä!! kysysttäväähän olisi vaikka kuinka.. meidän vauva siis nyt 6 kk ja olemme antaneet pari kertaa banaani- ja perunasosetta sekä sormiruokana perunaa, banaania ja avokadoa.

on tää sormiruokailu sen verran uusi ja jännä juttu etten ole uskaltanut "turvautua" pelkästään siihen. tosin täytyy sanoa, että vauvamme on kasvanut pelkällä maidollakin niin hyvin ettei kiinteiden kanssa olisi sen puoleen vielä kiirekään eli hyvin hän voisi pelkästään nuoleskella ruokapalasia ja tutustua niihin ilman että mitään syö vielä vähään aikaan.

sekin vähän jännittää kun moni ihmettelee ja epäilee tätä sormiruokailujuttua, esim. isovanhemmat ja jotkut kaveritkin. pitäisi vain pysyä itse vahvana ja tietää mitä tekee. tuon lukemani kirjan perusteella tämä kuitenkin vaikuttaa niin luonnolliselta tavalta syödä ja kun aluksi viitsii vähän nähdä vaivaa ja sietää sotkua niin kohta jo varmasti helpottaa ruokailun kanssa.

oletko tosiaan kokenut ihan alussakin että ulkona tai kylässä syöminen oli helppoa vaikka sotkua tuleekin ehkä enemmän kuin soseita syöttäessä? mietin, että voihan sitä aluksi ulkona tai kylässä ollessa antaa pelkkää rintaa.

kuinka kovia ruokia annoit alussa vauvalle? esim. banaani ja keitetty peruna on hyvää kun niistä saa vähän jotain irtkin vaikka ei ole hampaita mutta eivät ne kyllä pysy kasassa vauvan käsissä eikä vauva vielä osaa avata nyrkkiä ja laittaa ruokaa suuhun.

tässä muutama kysymys ja omia mietteitä =). kiitos jos viitsit vastata.

dsjflkkejfjsdl kirjoitti:

kiitos viestistä!! kysysttäväähän olisi vaikka kuinka.. meidän vauva siis nyt 6 kk ja olemme antaneet pari kertaa banaani- ja perunasosetta sekä sormiruokana perunaa, banaania ja avokadoa.

on tää sormiruokailu sen verran uusi ja jännä juttu etten ole uskaltanut "turvautua" pelkästään siihen. tosin täytyy sanoa, että vauvamme on kasvanut pelkällä maidollakin niin hyvin ettei kiinteiden kanssa olisi sen puoleen vielä kiirekään eli hyvin hän voisi pelkästään nuoleskella ruokapalasia ja tutustua niihin ilman että mitään syö vielä vähään aikaan.

sekin vähän jännittää kun moni ihmettelee ja epäilee tätä sormiruokailujuttua, esim. isovanhemmat ja jotkut kaveritkin. pitäisi vain pysyä itse vahvana ja tietää mitä tekee. tuon lukemani kirjan perusteella tämä kuitenkin vaikuttaa niin luonnolliselta tavalta syödä ja kun aluksi viitsii vähän nähdä vaivaa ja sietää sotkua niin kohta jo varmasti helpottaa ruokailun kanssa.

oletko tosiaan kokenut ihan alussakin että ulkona tai kylässä syöminen oli helppoa vaikka sotkua tuleekin ehkä enemmän kuin soseita syöttäessä? mietin, että voihan sitä aluksi ulkona tai kylässä ollessa antaa pelkkää rintaa.

kuinka kovia ruokia annoit alussa vauvalle? esim. banaani ja keitetty peruna on hyvää kun niistä saa vähän jotain irtkin vaikka ei ole hampaita mutta eivät ne kyllä pysy kasassa vauvan käsissä eikä vauva vielä osaa avata nyrkkiä ja laittaa ruokaa suuhun.

tässä muutama kysymys ja omia mietteitä =). kiitos jos viitsit vastata.

Lue lisää

Juu, siis mitään stressiä en ottanut alkuun, enkä ota vieläkään vauvan syömistä ruokamääristä. Alkuun vatsaan asti menevä määrä oli varmasti ihan minimaalista, mutta kummasti se kakka vaan alkoi siitäkin jo kiinteytyä. Rintamaidon kuuluukin olla vauvan pääravintoa koko ensimmäisen vuoden ajan, siinä on tosiaan aikaa tutustella ja opetella sitä syömistä. Hurjaltahan se vähän tuntui kun joskus 7 kk:n iässä toiselle samanikäiselle vauvalle tuputettiin iso purkki sosetta, ja meidän tyttö lähinnä nuoleskeli keitettyjä kasvispaloja. Mutta kasvu kulki koko ajan tasaisella käyrällä, ja lapsi oli tyytyväinen. Muistaakseni tyttö oli noin 8 kk, kun ruokaa sitten alkoi mennä määrätietoisemmin ja isompia määriä vatsaan asti. Eikä hänelle tullut missään vaiheessa mitään vatsaoireita, toisin kuin esikoiselle jolle näin jälkikäteen ajatellen tyrkytettiin uusia (sose)ruokia aivan liian suuria määriä liian nopeaan tahtiin.

Kylässä alkuun tein juuri noin, jos vaikka oltiin kahvipöydässä eikä siellä ollut mitään vauvalle sopivaa, niin sitten syötiin vaan rintaa. Mutta pidin usein myös mukana jotain banaania, maissinaksua, riisikakun palaa tms. helppoa ja suht siistiä syötävää. Ravintoloissa pystyi aina pyytämään vaikka höyrytettyjä kasviksia ilman suolaa, tai ottamaan omasta annoksestaan jotain syrjään.

Ihan ekoja ruokia meillä oli kaikenlaiset kasvispalat joita keitin tai höyrytin. Ei ihan mössöpehmeäksi, mutta kypsiksi kumminkin. Bataattia, kukkakaalia, parsakaalia, perunaa, porkkanaa yms. Ja palojen pitää olla isoja lohkoja tai puikkoja, vauva ei tosiaan osaa nyrkin sisältä syödä eli palan pitää olla sellainen että nyrkin ulkopuolelle jää tarpeeksi järsittävää kun palan saa käteen pyydystettyä. Jotain annoin myös karkeana raasteena, esim. päärynät olivat usein liian kovia paloina syötäviksi, mutta vauva rakasti sitä raasteena.

Nyt kun tuo sormiruokailija on jo kaksivuotias, niin homma tosiaan tuntuu kokonaisuutena nimenomaan luonnolliselta ja järkevältä. Hän sai omaan tahtiinsa tutustua ruokaan ja opetella syömään juuri sopivassa kehitysvaiheessa ja herkkyyskausia seuraten, ja syötyjen ruokien määrä nousi oikeaa tahtia niin että elimistö ehti kiinteisiin tottua eikä niistä tullut mitään vaivoja tai oireita. En ole koskaan tuputtanut hänelle yhtään mitään, en edes maanitellut ottamaan vielä yhtä lusikallista tai palaa, en päättänyt hänen puolestaan mikä on oikea määrä. Nyt hän on reipas ja omatoiminen syöjä (auttamaan ei parane mennä!), joka syö monipuolisesti ja osaa selkeästi syödä mitä tarvitsee. Päivittäisiä vaihteluja näkyy esim. hiilihydraattien ja proteiinin määrissä (jonain päivänä kelpaa pääasiassa liha, jonain kasvikset/pasta/riisi), mutta muutaman päivän aikajänteellä kokonaisuus on todella monipuolinen ja balanssissa. Hänellä ei myöskään ole erityistä viehtymystä makeisiin herkkuihin tms. epäterveelliseen, vaikka hän niitä joskus erityistilanteissa maisteleekin.