Göringille kunniamer

lähteneet saivat vankeustuomioita. Upseerit erotettiin armeijasta.

tappelemaan kirjoitti:

lähteneet saivat vankeustuomioita. Upseerit erotettiin armeijasta.

Laitahan sitten muutaman upseerin nimi ja tuomion perustelut näkyviin!

,kur, kirjoitti:

Laitahan sitten muutaman upseerin nimi ja tuomion perustelut näkyviin!

l sai aseiden luovuttamisesta kaksi vuotta vankeutta ja erotettiin sk-järjestöstä. Lue jokin selvitys "kapinasta", niin tiedät edes jotain.

Myös everstiluutnanti Kuistio erotettiin. Ja muutama muukin.

sulla ei varmaankaa nyt kanavat pierun, ruikun ja aivoliman kanssa oikein ole toiminnassa?
Meillä on kaulanalustat täynnä väritettyä kankaanpalaa ja pellilätkää sellaisilla, kuin Kanerva, Kaikkonen, Katainen, Hyssälä ja Häkäpää. Miksei Jammu-sedällä, Valjakkalalla tai Mutasella?

54y kirjoitti:

sulla ei varmaankaa nyt kanavat pierun, ruikun ja aivoliman kanssa oikein ole toiminnassa?
Meillä on kaulanalustat täynnä väritettyä kankaanpalaa ja pellilätkää sellaisilla, kuin Kanerva, Kaikkonen, Katainen, Hyssälä ja Häkäpää. Miksei Jammu-sedällä, Valjakkalalla tai Mutasella?

Lue lisää

rafu paasio ei kantanut mitään rintarahoja vaikka oli niitä miehellä kenkälaatikollinen. lieneekö nyky sosialistit lipsunut tasa-arvon ihanteista.

komuilla siellä neukkulassa oli miehellä kuin miehellä rintaeahoja mulukusta olokapäälle.

et sellaista.

ps. pahoittelen koska aatamille ei ole annettu mitään kiiltävää.

54y kirjoitti:

sulla ei varmaankaa nyt kanavat pierun, ruikun ja aivoliman kanssa oikein ole toiminnassa?
Meillä on kaulanalustat täynnä väritettyä kankaanpalaa ja pellilätkää sellaisilla, kuin Kanerva, Kaikkonen, Katainen, Hyssälä ja Häkäpää. Miksei Jammu-sedällä, Valjakkalalla tai Mutasella?

Lue lisää

"Miksei Jammu-sedällä, Valjakkalalla tai Mutasella?"

Kaipa siksi, että heillä on samanlaiset ansiot kuin sinulla.

Heikki Ylikankaan mukaan Suomi teki valintansa länsiavun hakemisen ja Neuvostoliiton rauhanehtoihin suostumisen välillä nimen omaan Göringin suurlähettiläs Kivimäelle helmikuussa 1940 esittämien vihjailujen perusteella. Selvää ainakin on, ettei Saksa talvisodan aikana tahtonut Suomen joutuvan Neuvostoliiton käsiin eikä länsivaltojen nousevan maihin Pohjois-Norjassa joilloin ne olisivat saaneet Pohjois-Ruotsin malmikaivokset (ja Petsamon nikkelin?) haltuunsa. Saksa tulisi tarvitsemaan Suomea voitettuaan lännessä. Hitlerin päämäärä oli koko ajan sotaretki Neuvostoliittoon. Länsi oli sivurintama, Norja ja Ranska selvitettiin nopeasti, Englantiin ei edes yritetty maihinnousua, koska Hitler toivoi Churchillin hallituksen kukistuvan ja Iso-Britannian suostuvan rauhaan Saksan kanssa, kenties ryhtyvän jopa Saksan liittolaiseksi. Suomi oli Hitlerin hyökkäyssuunnitelman kannalta välttämätön keskitysalue iskulle kohti Leningradia, Muurmannin rataa ja Murmanskia. Moskovan rauha pelasti Suomen tuhon tehtävään - mutta rauhassa tehdyt rajamuutokset puolestaan pelastivat Leningradin ja Murmanskin puolitoista vuotta myöhemmin!

Jatkosota ei johtunut talvisodasta (siksi nimitys "jatkosota" on harhaanjohtava) vaan Hitleristä. Vaikka Stalin ei olisi hyökännyt Suomeen 1939 (tai 1940), Suomi olisi silti liittynyt mukaan Hitlerin suureen liittokuntaan Saksan kääntäessä huomionsa itään. Miten olisi Neuvostoliiton käynyt, jos Moskovan rauhassa ei olisi rajaa siirretty Viipurin tuolle puolen, ja pohjoisessa lohkaistu osaa Sallasta pois? Vihollinen olisi päässyt aloittamaan hyökkäyksensä aivan Leningradin porteilta, ja Lapissa ratkaisevasti lähempää Muurmannin rataa.

Mannerhämmi kävi olympiavuonna 1936 kisamatkallaan Karenhallissa Göringin vieraana ja ammuskeli muutaman kesysian puistossa. Siitä on maininta Gunnar Rugersonin kirjassa Göring, mannen som sjöljt sig.
Ruotsissa Göring tapasi Mannerheimin ainakin 1939 keväällä, kun lounastivan Gellersalenissa.

Koroljov kirjoitti:

Heikki Ylikankaan mukaan Suomi teki valintansa länsiavun hakemisen ja Neuvostoliiton rauhanehtoihin suostumisen välillä nimen omaan Göringin suurlähettiläs Kivimäelle helmikuussa 1940 esittämien vihjailujen perusteella. Selvää ainakin on, ettei Saksa talvisodan aikana tahtonut Suomen joutuvan Neuvostoliiton käsiin eikä länsivaltojen nousevan maihin Pohjois-Norjassa joilloin ne olisivat saaneet Pohjois-Ruotsin malmikaivokset (ja Petsamon nikkelin?) haltuunsa. Saksa tulisi tarvitsemaan Suomea voitettuaan lännessä. Hitlerin päämäärä oli koko ajan sotaretki Neuvostoliittoon. Länsi oli sivurintama, Norja ja Ranska selvitettiin nopeasti, Englantiin ei edes yritetty maihinnousua, koska Hitler toivoi Churchillin hallituksen kukistuvan ja Iso-Britannian suostuvan rauhaan Saksan kanssa, kenties ryhtyvän jopa Saksan liittolaiseksi. Suomi oli Hitlerin hyökkäyssuunnitelman kannalta välttämätön keskitysalue iskulle kohti Leningradia, Muurmannin rataa ja Murmanskia. Moskovan rauha pelasti Suomen tuhon tehtävään - mutta rauhassa tehdyt rajamuutokset puolestaan pelastivat Leningradin ja Murmanskin puolitoista vuotta myöhemmin!

Jatkosota ei johtunut talvisodasta (siksi nimitys "jatkosota" on harhaanjohtava) vaan Hitleristä. Vaikka Stalin ei olisi hyökännyt Suomeen 1939 (tai 1940), Suomi olisi silti liittynyt mukaan Hitlerin suureen liittokuntaan Saksan kääntäessä huomionsa itään. Miten olisi Neuvostoliiton käynyt, jos Moskovan rauhassa ei olisi rajaa siirretty Viipurin tuolle puolen, ja pohjoisessa lohkaistu osaa Sallasta pois? Vihollinen olisi päässyt aloittamaan hyökkäyksensä aivan Leningradin porteilta, ja Lapissa ratkaisevasti lähempää Muurmannin rataa.

Lue lisää

asemassa. Ylikangas ei ole pätevä tutkija.

Jatkosota johtui suoraan Talvisodasta. NL jatkoi tökeröä politiikkaansa ja työnsi Suomen Saksan rinnalle. Ei ollut vaihtoehtoa. Ilman Talvisotaa Suomella ei olisi ollut tarvetta mennä Saksan rinnalle varsinkin, jos Nl olisi noudattanut järkevää naapuripolitiikkaa. Silti Suomi toimi jatkosodassa hyvin maltillisesti mm. ei hyökännyt Leningradiin eikä estänyt kaupungin muonitusta.

Suomi olisi myös tehn yt rauhan jo -43 syksyllä, mutat se ei sopionut NL:lle.

Koroljov kirjoitti:

Heikki Ylikankaan mukaan Suomi teki valintansa länsiavun hakemisen ja Neuvostoliiton rauhanehtoihin suostumisen välillä nimen omaan Göringin suurlähettiläs Kivimäelle helmikuussa 1940 esittämien vihjailujen perusteella. Selvää ainakin on, ettei Saksa talvisodan aikana tahtonut Suomen joutuvan Neuvostoliiton käsiin eikä länsivaltojen nousevan maihin Pohjois-Norjassa joilloin ne olisivat saaneet Pohjois-Ruotsin malmikaivokset (ja Petsamon nikkelin?) haltuunsa. Saksa tulisi tarvitsemaan Suomea voitettuaan lännessä. Hitlerin päämäärä oli koko ajan sotaretki Neuvostoliittoon. Länsi oli sivurintama, Norja ja Ranska selvitettiin nopeasti, Englantiin ei edes yritetty maihinnousua, koska Hitler toivoi Churchillin hallituksen kukistuvan ja Iso-Britannian suostuvan rauhaan Saksan kanssa, kenties ryhtyvän jopa Saksan liittolaiseksi. Suomi oli Hitlerin hyökkäyssuunnitelman kannalta välttämätön keskitysalue iskulle kohti Leningradia, Muurmannin rataa ja Murmanskia. Moskovan rauha pelasti Suomen tuhon tehtävään - mutta rauhassa tehdyt rajamuutokset puolestaan pelastivat Leningradin ja Murmanskin puolitoista vuotta myöhemmin!

Jatkosota ei johtunut talvisodasta (siksi nimitys "jatkosota" on harhaanjohtava) vaan Hitleristä. Vaikka Stalin ei olisi hyökännyt Suomeen 1939 (tai 1940), Suomi olisi silti liittynyt mukaan Hitlerin suureen liittokuntaan Saksan kääntäessä huomionsa itään. Miten olisi Neuvostoliiton käynyt, jos Moskovan rauhassa ei olisi rajaa siirretty Viipurin tuolle puolen, ja pohjoisessa lohkaistu osaa Sallasta pois? Vihollinen olisi päässyt aloittamaan hyökkäyksensä aivan Leningradin porteilta, ja Lapissa ratkaisevasti lähempää Muurmannin rataa.

Lue lisää

Kuinka olisi ollut mahdollista, että jo käytännössä lyöty Suomi patistaa Saksan neuvosta Stalin rauhaan, ja vielä kesken menestykseen jo päättymässä olevaa hyökkäystään?
Kenraalit olivat realitietoineen toista mieltä, mutta Stalin suostui Suomen pyytämään rauhaa, jota ei ilmeisesti olisi osattu pyytää ilman saksalaisten neuvoa? Stalin päätti hyökkäyksensä vastoin kenraaliensa mielipidettä.

Täältä löytyy vastaukset miksi ja ketkä olivat syyllisiä hyökkäyksen keskeyttämiseen.

http://www.histdoc.net/historia/molotov.html

Koroljov kirjoitti:

Heikki Ylikankaan mukaan Suomi teki valintansa länsiavun hakemisen ja Neuvostoliiton rauhanehtoihin suostumisen välillä nimen omaan Göringin suurlähettiläs Kivimäelle helmikuussa 1940 esittämien vihjailujen perusteella. Selvää ainakin on, ettei Saksa talvisodan aikana tahtonut Suomen joutuvan Neuvostoliiton käsiin eikä länsivaltojen nousevan maihin Pohjois-Norjassa joilloin ne olisivat saaneet Pohjois-Ruotsin malmikaivokset (ja Petsamon nikkelin?) haltuunsa. Saksa tulisi tarvitsemaan Suomea voitettuaan lännessä. Hitlerin päämäärä oli koko ajan sotaretki Neuvostoliittoon. Länsi oli sivurintama, Norja ja Ranska selvitettiin nopeasti, Englantiin ei edes yritetty maihinnousua, koska Hitler toivoi Churchillin hallituksen kukistuvan ja Iso-Britannian suostuvan rauhaan Saksan kanssa, kenties ryhtyvän jopa Saksan liittolaiseksi. Suomi oli Hitlerin hyökkäyssuunnitelman kannalta välttämätön keskitysalue iskulle kohti Leningradia, Muurmannin rataa ja Murmanskia. Moskovan rauha pelasti Suomen tuhon tehtävään - mutta rauhassa tehdyt rajamuutokset puolestaan pelastivat Leningradin ja Murmanskin puolitoista vuotta myöhemmin!

Jatkosota ei johtunut talvisodasta (siksi nimitys "jatkosota" on harhaanjohtava) vaan Hitleristä. Vaikka Stalin ei olisi hyökännyt Suomeen 1939 (tai 1940), Suomi olisi silti liittynyt mukaan Hitlerin suureen liittokuntaan Saksan kääntäessä huomionsa itään. Miten olisi Neuvostoliiton käynyt, jos Moskovan rauhassa ei olisi rajaa siirretty Viipurin tuolle puolen, ja pohjoisessa lohkaistu osaa Sallasta pois? Vihollinen olisi päässyt aloittamaan hyökkäyksensä aivan Leningradin porteilta, ja Lapissa ratkaisevasti lähempää Muurmannin rataa.

Lue lisää

" Selvää ainakin on, ettei Saksa talvisodan aikana tahtonut Suomen joutuvan Neuvostoliiton käsiin "....

Kuinka Saksa suhtautuikaan NL aloittamaan sotaan Suomea vastaan.

neuvojan kirjoitti:

asemassa. Ylikangas ei ole pätevä tutkija.

Jatkosota johtui suoraan Talvisodasta. NL jatkoi tökeröä politiikkaansa ja työnsi Suomen Saksan rinnalle. Ei ollut vaihtoehtoa. Ilman Talvisotaa Suomella ei olisi ollut tarvetta mennä Saksan rinnalle varsinkin, jos Nl olisi noudattanut järkevää naapuripolitiikkaa. Silti Suomi toimi jatkosodassa hyvin maltillisesti mm. ei hyökännyt Leningradiin eikä estänyt kaupungin muonitusta.

Suomi olisi myös tehn yt rauhan jo -43 syksyllä, mutat se ei sopionut NL:lle.

Lue lisää

"Ilman Talvisotaa Suomella ei olisi ollut tarvetta mennä Saksan rinnalle varsinkin, jos Nl olisi noudattanut järkevää naapuripolitiikkaa."

Suomen tarpeilla ei ole asian kannalta mitään merkitystä, vaan ainoastaan Saksan tarpeilla. Saksa tarvitsi Suomea hyökkäykseen Leningradia ja Murmanskia vastaan. Suomalaiset eivät missään tapauksessa olisi yrittäneet estää Saksaa käyttämästä Suomea tuohon tarkoitukseen. Sen Neuvostoliitto tiesi jo v. 1939. Suomi ei sotaa edeltäneitä vuosina harjoittanut järkevää naapuripolitiikkaa, pyrkinyt aktiivisesti ratkaisemaan yhteisiä turvallisuuskysymyksiä Saksan uhan kasvaessa Itämeren alueella. Ei ollut vielä Paasikiven-Kekkosen linjan aika, vallassa oli Erkon linja, turmiollinen ja väärä. Talvisotaan Suomi joutui virheellisen politiikan seurauksena, sitä mieltä olivat aikalaisetkin heti sodan sytyttyä. Epäonnistunut Cajanderin hallitus sai välittömästi eron, ja uuden hallituksen ensimmäinen tavoite oli saada neuvottelukosketus venäläisiin, joiden kaikkiin syksyn 1939 ehtoihin suomalaiset olivat kyllä valmiita suostumaan heti vihollisuuksien puhjettua. Stalin kuitenkin suostui neuvottelemaan Rytin hallituksen kanssa vasta tammikuussa 1940, Kuusisen hallituksen osoittauduttua fiaskoksi. Sillä välin oli paljon verta vuodatettu, siksi Neuvostoliiton ehdotkin olivat koventuneet.

"Silti Suomi toimi jatkosodassa hyvin maltillisesti mm. ei hyökännyt Leningradiin eikä estänyt kaupungin muonitusta."

Suomi alkoi käyttäytyä maltillisesti vasta kun saksalaiset oli lyöty Moskovan edustalla joulukuussa 1941. Sitä ennen Suomi osallistui kaikin voimin yhteiseen Operaatio Barbarossaan, jossa suomalaisille oli varattu pohjoisessa ratkaiseva osuus. Saksalaiset ja suomalaiset yrittivät Lapissa edetä Kantalahteen, jotta Murmansk, Neuvostoliiton tärkein huoltosatama, olisi joutunut mottiin ja kukistunut. Suomalaiset hyökkäisivät Syvärille saartaakseen saksalaisten kanssa Leningradin ja koko Inkerinmaan suureen mottiin. Suomalaiset katkaisivat Muurmannin radan Itä-Karjalassa. Suomi ponnisteli kaikin voimin sotaretken onnistumiseksi. Saksalaisten voimat eivät kuitenkaan riittäneet Leningradin suunnalla sen enempää kuin etelämpänäkään. Suomen johto teki hiljaisesti omat johtopäätöksensä saksalaisten epäonnistumisesta. Suomalaiset eivät enää myöhemmin panneet toimeen suuria hyökkäyksiä. Luotiin myytti "erillissodasta" ja "strategisista puolustuslinjoista". Tosi asiassa suomalaisten rintamat kulkivat siellä mihin suomalaisten hyökkäykset olivat v. 1941 pysähtyneet. "Kolmen kannaksen" linjalla ei ollut mitään puolustuksellista merkitystä, kuten kesällä 1944 saatiin huomata.

Suomalaiset uskoivat vv. 1940-1941, että Saksa voittaisi maailmansodan. Taisipa Mannerheimkin niin uskoa, vaikka myöhemmin väittikin muuta. Saksa oli eräittäin vahvoilla Ranskan häviön jälkeen. Sen armeijat näyttivät kulkevan voitosta voittoon. Suomikin tahtoi saada osansa Saksan voittojen hedelmistä. Suur-Suomi, kokonaisen sukupolven unelma, oli palkinto jonka vuoksi v. 1941 uhrattiin suomalaisia miehiä enemmän kuin talvisodassa. Neuvostoliiton tuhon ja Suur-Suomen katsottiin korvaavan kaiken. Suomen sodanpäämäärät muuttuivat varovaisemmiksi vasta Saksan kärsittyä ensimmäiset suuret tappionsa itärintamalla talvella 1941-1942.

"Suomi olisi myös tehn yt rauhan jo -43 syksyllä, mutat se ei sopionut NL:lle."

Suomi torjui Neuvostoliiton rauhanehdot vielä keväällä 1944, kun Saksan häiviö oli jo väistämätön; Suomi ei suostunut rauhaan edes kesällä 1944, jolloin Suomen omakin armeija oli jo lyöty Kannaksella ja hätää kärsimässä. Vielä Mannerheimin tultua presidentiksi suomalaiset viivyttelivät runsaan kuukauden ennen kuin Suomi hyväksyi Moskovan välirauhansopimuksen.

faktaa aineistoa kirjoitti:

" Selvää ainakin on, ettei Saksa talvisodan aikana tahtonut Suomen joutuvan Neuvostoliiton käsiin "....

Kuinka Saksa suhtautuikaan NL aloittamaan sotaan Suomea vastaan.

Lue lisää

"Kuinka Saksa suhtautuikaan NL aloittamaan sotaan Suomea vastaan."

Kuten saksalaiset, myös Hitler, suomalaisille myöhemmin kertoivat, talvisodan aikana Saksan oli pakko suhtautua Suomeen lähestulkoon vihollismaana, vaikka suomalaissympatiat olivat Natsi-Saksassa vahvat. Saksa toivoi syksyllä 1939, että Suomi olisi hyväksynyt venäläisten ehdotukset Moskovan neuvotteluissa ja voittanut siten aikaa. Toisaalta, jos Suomi olisi joutunut luovuttamaan Neuvostoliitolle ainoastaan pienen palan Karjalankannasta Leningradin edustalta ja tukikohdan Hangosta, miten se olisi vaikuttanut Neuvostoliiton puolustukseen Suomen vastaisella rajalla kesällä 1941? Suomalaiset ja saksalaiset olisivat hyökänneet joka tapauksessa, oli talvisotaa käyty välillä tai ei. Talvisota olisi voitu välttää, jatkosotaa ei, on eräs suomalainen historioitsija kiteyttänyt, ja toisinaan huomaan olevani samaa mieltä.

Stalin ja Molotov vaativat syksyllä 1939 suomalaisilta paljon vähemmän kuin Neuvostoliiton sotilaspiirit, joiden tavoite oli alusta saakka "Pietari Suuren raja", joka sitten Moskovan rauhassa tulikin voimaan. Mikäli suomalaiset jo Tarton neuvotteluissa v. 1920 olisivat olleet kaukonäköisempiä ja ennakoineet tulevaisuutta, Suomen ja Venäjän välinen raja olisi voitu määritellä järkevämmin jo tuolloin. Mannerheimkin totesi myöhemmin, että Suomen suuriruhtinaskunnan raja sopi hyvin kahden Venäjän osan väliseksi sisäiseksi rajaksi, mutta kahden erillisen valtakunnan rajaksi se oli järjetön.

Koroljov kirjoitti:

"Kuinka Saksa suhtautuikaan NL aloittamaan sotaan Suomea vastaan."

Kuten saksalaiset, myös Hitler, suomalaisille myöhemmin kertoivat, talvisodan aikana Saksan oli pakko suhtautua Suomeen lähestulkoon vihollismaana, vaikka suomalaissympatiat olivat Natsi-Saksassa vahvat. Saksa toivoi syksyllä 1939, että Suomi olisi hyväksynyt venäläisten ehdotukset Moskovan neuvotteluissa ja voittanut siten aikaa. Toisaalta, jos Suomi olisi joutunut luovuttamaan Neuvostoliitolle ainoastaan pienen palan Karjalankannasta Leningradin edustalta ja tukikohdan Hangosta, miten se olisi vaikuttanut Neuvostoliiton puolustukseen Suomen vastaisella rajalla kesällä 1941? Suomalaiset ja saksalaiset olisivat hyökänneet joka tapauksessa, oli talvisotaa käyty välillä tai ei. Talvisota olisi voitu välttää, jatkosotaa ei, on eräs suomalainen historioitsija kiteyttänyt, ja toisinaan huomaan olevani samaa mieltä.

Stalin ja Molotov vaativat syksyllä 1939 suomalaisilta paljon vähemmän kuin Neuvostoliiton sotilaspiirit, joiden tavoite oli alusta saakka "Pietari Suuren raja", joka sitten Moskovan rauhassa tulikin voimaan. Mikäli suomalaiset jo Tarton neuvotteluissa v. 1920 olisivat olleet kaukonäköisempiä ja ennakoineet tulevaisuutta, Suomen ja Venäjän välinen raja olisi voitu määritellä järkevämmin jo tuolloin. Mannerheimkin totesi myöhemmin, että Suomen suuriruhtinaskunnan raja sopi hyvin kahden Venäjän osan väliseksi sisäiseksi rajaksi, mutta kahden erillisen valtakunnan rajaksi se oli järjetön.

Lue lisää

ja rehellinen. Ei ollut. Viron historia osoittaa että Stalin olisi pettänyt meidätkin ja aivan samaa kaavaa noudattaen.

"Stalin ja Molotov vaativat syksyllä 1939 suomalaisilta paljon vähemmän kuin Neuvostoliiton sotilaspiirit, joiden tavoite oli alusta saakka "Pietari Suuren raja", joka sitten Moskovan rauhassa tulikin voimaan."

Koroljov kirjoitti:

"Ilman Talvisotaa Suomella ei olisi ollut tarvetta mennä Saksan rinnalle varsinkin, jos Nl olisi noudattanut järkevää naapuripolitiikkaa."

Suomen tarpeilla ei ole asian kannalta mitään merkitystä, vaan ainoastaan Saksan tarpeilla. Saksa tarvitsi Suomea hyökkäykseen Leningradia ja Murmanskia vastaan. Suomalaiset eivät missään tapauksessa olisi yrittäneet estää Saksaa käyttämästä Suomea tuohon tarkoitukseen. Sen Neuvostoliitto tiesi jo v. 1939. Suomi ei sotaa edeltäneitä vuosina harjoittanut järkevää naapuripolitiikkaa, pyrkinyt aktiivisesti ratkaisemaan yhteisiä turvallisuuskysymyksiä Saksan uhan kasvaessa Itämeren alueella. Ei ollut vielä Paasikiven-Kekkosen linjan aika, vallassa oli Erkon linja, turmiollinen ja väärä. Talvisotaan Suomi joutui virheellisen politiikan seurauksena, sitä mieltä olivat aikalaisetkin heti sodan sytyttyä. Epäonnistunut Cajanderin hallitus sai välittömästi eron, ja uuden hallituksen ensimmäinen tavoite oli saada neuvottelukosketus venäläisiin, joiden kaikkiin syksyn 1939 ehtoihin suomalaiset olivat kyllä valmiita suostumaan heti vihollisuuksien puhjettua. Stalin kuitenkin suostui neuvottelemaan Rytin hallituksen kanssa vasta tammikuussa 1940, Kuusisen hallituksen osoittauduttua fiaskoksi. Sillä välin oli paljon verta vuodatettu, siksi Neuvostoliiton ehdotkin olivat koventuneet.

"Silti Suomi toimi jatkosodassa hyvin maltillisesti mm. ei hyökännyt Leningradiin eikä estänyt kaupungin muonitusta."

Suomi alkoi käyttäytyä maltillisesti vasta kun saksalaiset oli lyöty Moskovan edustalla joulukuussa 1941. Sitä ennen Suomi osallistui kaikin voimin yhteiseen Operaatio Barbarossaan, jossa suomalaisille oli varattu pohjoisessa ratkaiseva osuus. Saksalaiset ja suomalaiset yrittivät Lapissa edetä Kantalahteen, jotta Murmansk, Neuvostoliiton tärkein huoltosatama, olisi joutunut mottiin ja kukistunut. Suomalaiset hyökkäisivät Syvärille saartaakseen saksalaisten kanssa Leningradin ja koko Inkerinmaan suureen mottiin. Suomalaiset katkaisivat Muurmannin radan Itä-Karjalassa. Suomi ponnisteli kaikin voimin sotaretken onnistumiseksi. Saksalaisten voimat eivät kuitenkaan riittäneet Leningradin suunnalla sen enempää kuin etelämpänäkään. Suomen johto teki hiljaisesti omat johtopäätöksensä saksalaisten epäonnistumisesta. Suomalaiset eivät enää myöhemmin panneet toimeen suuria hyökkäyksiä. Luotiin myytti "erillissodasta" ja "strategisista puolustuslinjoista". Tosi asiassa suomalaisten rintamat kulkivat siellä mihin suomalaisten hyökkäykset olivat v. 1941 pysähtyneet. "Kolmen kannaksen" linjalla ei ollut mitään puolustuksellista merkitystä, kuten kesällä 1944 saatiin huomata.

Suomalaiset uskoivat vv. 1940-1941, että Saksa voittaisi maailmansodan. Taisipa Mannerheimkin niin uskoa, vaikka myöhemmin väittikin muuta. Saksa oli eräittäin vahvoilla Ranskan häviön jälkeen. Sen armeijat näyttivät kulkevan voitosta voittoon. Suomikin tahtoi saada osansa Saksan voittojen hedelmistä. Suur-Suomi, kokonaisen sukupolven unelma, oli palkinto jonka vuoksi v. 1941 uhrattiin suomalaisia miehiä enemmän kuin talvisodassa. Neuvostoliiton tuhon ja Suur-Suomen katsottiin korvaavan kaiken. Suomen sodanpäämäärät muuttuivat varovaisemmiksi vasta Saksan kärsittyä ensimmäiset suuret tappionsa itärintamalla talvella 1941-1942.

"Suomi olisi myös tehn yt rauhan jo -43 syksyllä, mutat se ei sopionut NL:lle."

Suomi torjui Neuvostoliiton rauhanehdot vielä keväällä 1944, kun Saksan häiviö oli jo väistämätön; Suomi ei suostunut rauhaan edes kesällä 1944, jolloin Suomen omakin armeija oli jo lyöty Kannaksella ja hätää kärsimässä. Vielä Mannerheimin tultua presidentiksi suomalaiset viivyttelivät runsaan kuukauden ennen kuin Suomi hyväksyi Moskovan välirauhansopimuksen.

Lue lisää

syy? Eikö olekin juuri näin päin?

" Talvisota ei ollut jatkosodan syy. "

Koroljov kirjoitti:

"Ilman Talvisotaa Suomella ei olisi ollut tarvetta mennä Saksan rinnalle varsinkin, jos Nl olisi noudattanut järkevää naapuripolitiikkaa."

Suomen tarpeilla ei ole asian kannalta mitään merkitystä, vaan ainoastaan Saksan tarpeilla. Saksa tarvitsi Suomea hyökkäykseen Leningradia ja Murmanskia vastaan. Suomalaiset eivät missään tapauksessa olisi yrittäneet estää Saksaa käyttämästä Suomea tuohon tarkoitukseen. Sen Neuvostoliitto tiesi jo v. 1939. Suomi ei sotaa edeltäneitä vuosina harjoittanut järkevää naapuripolitiikkaa, pyrkinyt aktiivisesti ratkaisemaan yhteisiä turvallisuuskysymyksiä Saksan uhan kasvaessa Itämeren alueella. Ei ollut vielä Paasikiven-Kekkosen linjan aika, vallassa oli Erkon linja, turmiollinen ja väärä. Talvisotaan Suomi joutui virheellisen politiikan seurauksena, sitä mieltä olivat aikalaisetkin heti sodan sytyttyä. Epäonnistunut Cajanderin hallitus sai välittömästi eron, ja uuden hallituksen ensimmäinen tavoite oli saada neuvottelukosketus venäläisiin, joiden kaikkiin syksyn 1939 ehtoihin suomalaiset olivat kyllä valmiita suostumaan heti vihollisuuksien puhjettua. Stalin kuitenkin suostui neuvottelemaan Rytin hallituksen kanssa vasta tammikuussa 1940, Kuusisen hallituksen osoittauduttua fiaskoksi. Sillä välin oli paljon verta vuodatettu, siksi Neuvostoliiton ehdotkin olivat koventuneet.

"Silti Suomi toimi jatkosodassa hyvin maltillisesti mm. ei hyökännyt Leningradiin eikä estänyt kaupungin muonitusta."

Suomi alkoi käyttäytyä maltillisesti vasta kun saksalaiset oli lyöty Moskovan edustalla joulukuussa 1941. Sitä ennen Suomi osallistui kaikin voimin yhteiseen Operaatio Barbarossaan, jossa suomalaisille oli varattu pohjoisessa ratkaiseva osuus. Saksalaiset ja suomalaiset yrittivät Lapissa edetä Kantalahteen, jotta Murmansk, Neuvostoliiton tärkein huoltosatama, olisi joutunut mottiin ja kukistunut. Suomalaiset hyökkäisivät Syvärille saartaakseen saksalaisten kanssa Leningradin ja koko Inkerinmaan suureen mottiin. Suomalaiset katkaisivat Muurmannin radan Itä-Karjalassa. Suomi ponnisteli kaikin voimin sotaretken onnistumiseksi. Saksalaisten voimat eivät kuitenkaan riittäneet Leningradin suunnalla sen enempää kuin etelämpänäkään. Suomen johto teki hiljaisesti omat johtopäätöksensä saksalaisten epäonnistumisesta. Suomalaiset eivät enää myöhemmin panneet toimeen suuria hyökkäyksiä. Luotiin myytti "erillissodasta" ja "strategisista puolustuslinjoista". Tosi asiassa suomalaisten rintamat kulkivat siellä mihin suomalaisten hyökkäykset olivat v. 1941 pysähtyneet. "Kolmen kannaksen" linjalla ei ollut mitään puolustuksellista merkitystä, kuten kesällä 1944 saatiin huomata.

Suomalaiset uskoivat vv. 1940-1941, että Saksa voittaisi maailmansodan. Taisipa Mannerheimkin niin uskoa, vaikka myöhemmin väittikin muuta. Saksa oli eräittäin vahvoilla Ranskan häviön jälkeen. Sen armeijat näyttivät kulkevan voitosta voittoon. Suomikin tahtoi saada osansa Saksan voittojen hedelmistä. Suur-Suomi, kokonaisen sukupolven unelma, oli palkinto jonka vuoksi v. 1941 uhrattiin suomalaisia miehiä enemmän kuin talvisodassa. Neuvostoliiton tuhon ja Suur-Suomen katsottiin korvaavan kaiken. Suomen sodanpäämäärät muuttuivat varovaisemmiksi vasta Saksan kärsittyä ensimmäiset suuret tappionsa itärintamalla talvella 1941-1942.

"Suomi olisi myös tehn yt rauhan jo -43 syksyllä, mutat se ei sopionut NL:lle."

Suomi torjui Neuvostoliiton rauhanehdot vielä keväällä 1944, kun Saksan häiviö oli jo väistämätön; Suomi ei suostunut rauhaan edes kesällä 1944, jolloin Suomen omakin armeija oli jo lyöty Kannaksella ja hätää kärsimässä. Vielä Mannerheimin tultua presidentiksi suomalaiset viivyttelivät runsaan kuukauden ennen kuin Suomi hyväksyi Moskovan välirauhansopimuksen.

Lue lisää

" Suomen tarpeilla ei ole asian kannalta mitään merkitystä, vaan ainoastaan Saksan tarpeilla. Saksa tarvitsi Suomea hyökkäykseen Leningradia ja Murmanskia vastaan. Suomalaiset eivät missään tapauksessa olisi yrittäneet estää Saksaa käyttämästä Suomea tuohon tarkoitukseen. Sen Neuvostoliitto tiesi jo v. 1939. "

Käyttikö Saksa Suomen aluetta hyökätessään Leningradia kohti?

öllköäo kirjoitti:

Mannerhämmi kävi olympiavuonna 1936 kisamatkallaan Karenhallissa Göringin vieraana ja ammuskeli muutaman kesysian puistossa. Siitä on maininta Gunnar Rugersonin kirjassa Göring, mannen som sjöljt sig.
Ruotsissa Göring tapasi Mannerheimin ainakin 1939 keväällä, kun lounastivan Gellersalenissa.

Lue lisää

Göringin vieraana ja päätti keskenkaiken, että Suomesta lähetetään hänelle omat aseet.

Talvelan oli Saksassa Mannerheimin ydysmiehenä ja napsautteli natsitervehdyksiä isäntien ihmeeksikin.

öllköäo kirjoitti:

Mannerhämmi kävi olympiavuonna 1936 kisamatkallaan Karenhallissa Göringin vieraana ja ammuskeli muutaman kesysian puistossa. Siitä on maininta Gunnar Rugersonin kirjassa Göring, mannen som sjöljt sig.
Ruotsissa Göring tapasi Mannerheimin ainakin 1939 keväällä, kun lounastivan Gellersalenissa.

Lue lisää

Tapasihan Stalin Ribbentropin ja Molotov Hitlerin.

Hans Krebs palveli sotilasasiamiehenä Moskovassa 1936-1941 tehden aktiivista yhteistyötä Puna-Armeijan kenraaleiden kanssa.

Koroljov kirjoitti:

"Ilman Talvisotaa Suomella ei olisi ollut tarvetta mennä Saksan rinnalle varsinkin, jos Nl olisi noudattanut järkevää naapuripolitiikkaa."

Suomen tarpeilla ei ole asian kannalta mitään merkitystä, vaan ainoastaan Saksan tarpeilla. Saksa tarvitsi Suomea hyökkäykseen Leningradia ja Murmanskia vastaan. Suomalaiset eivät missään tapauksessa olisi yrittäneet estää Saksaa käyttämästä Suomea tuohon tarkoitukseen. Sen Neuvostoliitto tiesi jo v. 1939. Suomi ei sotaa edeltäneitä vuosina harjoittanut järkevää naapuripolitiikkaa, pyrkinyt aktiivisesti ratkaisemaan yhteisiä turvallisuuskysymyksiä Saksan uhan kasvaessa Itämeren alueella. Ei ollut vielä Paasikiven-Kekkosen linjan aika, vallassa oli Erkon linja, turmiollinen ja väärä. Talvisotaan Suomi joutui virheellisen politiikan seurauksena, sitä mieltä olivat aikalaisetkin heti sodan sytyttyä. Epäonnistunut Cajanderin hallitus sai välittömästi eron, ja uuden hallituksen ensimmäinen tavoite oli saada neuvottelukosketus venäläisiin, joiden kaikkiin syksyn 1939 ehtoihin suomalaiset olivat kyllä valmiita suostumaan heti vihollisuuksien puhjettua. Stalin kuitenkin suostui neuvottelemaan Rytin hallituksen kanssa vasta tammikuussa 1940, Kuusisen hallituksen osoittauduttua fiaskoksi. Sillä välin oli paljon verta vuodatettu, siksi Neuvostoliiton ehdotkin olivat koventuneet.

"Silti Suomi toimi jatkosodassa hyvin maltillisesti mm. ei hyökännyt Leningradiin eikä estänyt kaupungin muonitusta."

Suomi alkoi käyttäytyä maltillisesti vasta kun saksalaiset oli lyöty Moskovan edustalla joulukuussa 1941. Sitä ennen Suomi osallistui kaikin voimin yhteiseen Operaatio Barbarossaan, jossa suomalaisille oli varattu pohjoisessa ratkaiseva osuus. Saksalaiset ja suomalaiset yrittivät Lapissa edetä Kantalahteen, jotta Murmansk, Neuvostoliiton tärkein huoltosatama, olisi joutunut mottiin ja kukistunut. Suomalaiset hyökkäisivät Syvärille saartaakseen saksalaisten kanssa Leningradin ja koko Inkerinmaan suureen mottiin. Suomalaiset katkaisivat Muurmannin radan Itä-Karjalassa. Suomi ponnisteli kaikin voimin sotaretken onnistumiseksi. Saksalaisten voimat eivät kuitenkaan riittäneet Leningradin suunnalla sen enempää kuin etelämpänäkään. Suomen johto teki hiljaisesti omat johtopäätöksensä saksalaisten epäonnistumisesta. Suomalaiset eivät enää myöhemmin panneet toimeen suuria hyökkäyksiä. Luotiin myytti "erillissodasta" ja "strategisista puolustuslinjoista". Tosi asiassa suomalaisten rintamat kulkivat siellä mihin suomalaisten hyökkäykset olivat v. 1941 pysähtyneet. "Kolmen kannaksen" linjalla ei ollut mitään puolustuksellista merkitystä, kuten kesällä 1944 saatiin huomata.

Suomalaiset uskoivat vv. 1940-1941, että Saksa voittaisi maailmansodan. Taisipa Mannerheimkin niin uskoa, vaikka myöhemmin väittikin muuta. Saksa oli eräittäin vahvoilla Ranskan häviön jälkeen. Sen armeijat näyttivät kulkevan voitosta voittoon. Suomikin tahtoi saada osansa Saksan voittojen hedelmistä. Suur-Suomi, kokonaisen sukupolven unelma, oli palkinto jonka vuoksi v. 1941 uhrattiin suomalaisia miehiä enemmän kuin talvisodassa. Neuvostoliiton tuhon ja Suur-Suomen katsottiin korvaavan kaiken. Suomen sodanpäämäärät muuttuivat varovaisemmiksi vasta Saksan kärsittyä ensimmäiset suuret tappionsa itärintamalla talvella 1941-1942.

"Suomi olisi myös tehn yt rauhan jo -43 syksyllä, mutat se ei sopionut NL:lle."

Suomi torjui Neuvostoliiton rauhanehdot vielä keväällä 1944, kun Saksan häiviö oli jo väistämätön; Suomi ei suostunut rauhaan edes kesällä 1944, jolloin Suomen omakin armeija oli jo lyöty Kannaksella ja hätää kärsimässä. Vielä Mannerheimin tultua presidentiksi suomalaiset viivyttelivät runsaan kuukauden ennen kuin Suomi hyväksyi Moskovan välirauhansopimuksen.

Lue lisää

Koroljov taas omassa hommassaan eli paskan puhumisessa. Ei mitään erillissotamyyttiä luotu talvella -41. Suomi pyrki sodan alusta asti johdonmukaisesti antamaan kuvaa poliittisesta itsenäisyydestään ja itsenäisistä sodan tavoitteista. Tuo väite siitä, että erillissotateesi olisi luotu huonot housussa Saksan menestyksen päätyttyä, on tämän palstan vasurien lempilapsia, joka perustuu huonoon historian tuntemukseen ja tietynlaiseen maailmankatsomukseen.

Puhut järkevästä naapuripolitiikasta. NL:n kanssa ei sen mukaan yksikään valtio harrastanut järkevää naapuripolitiikkaa, kun sen piti sotia niitä kaikkia vastaan. Järkevää naapuripolitiikkaa oli NL:n kanssa sallia sille laaja oikeus puuttua valtion sisäisiin asioihin, ns. "neuvostomyönteinen" hallitus. Tällaisia poliittisia takeita ei mikään puolueeton valtio voinut antaa. Neuvostoliitto toki harjoitti harvinaisen lyhytnäköistä naapuripolitiikkaa vakoillen ja valmistellen vallankumousta.

Sanot, että suomalaiset uskoivat 40-41, että Saksa voittaa. Ketkä suomalaiset? Onko sinulla gallupeja tuolta ajalta kansan mielialoista? Ryti ei ainakaan uskonut Saksan voittoon ja siitä on hänen lausumansa tuolta ajalta pantuna muistiin.

Valitettavasti höpiset noita Suur-Suomi-höpinöitä, joilla ei ollut Suomen ulkopolitiikan kanssa mitään tekemistä.

Väität, että Suomi ei olisi missään nimessä yrittäneet estää Saksaa käyttämästä Suomen aluetta hyökkäykseen NL:a vastaan. Tosiasiat kuitenkin puhuvat täysin päinvastaista, jos niistä viitsii ottaa selvää. Suomi tukeutui ennen talvisotaa ja välirauhan aikana määrätietoisesti pohjoismaihin. Toisaalta Ramsay tarjosi välirauhan aikana englantilaisille apua saksalaisten ajamiseksi pois Norjasta. Mitään saksalaissuuntausta täällä ei määräävänä ollut ennen II maailmansotaa. Hallituksessa oli puolet sosialidemokraatteja, äärioikeistolaiset liikkeet oli lakkautettu ja Suomen pyrkimys oli selvästi pysytellä konfliktien ulkopuolella, kuten järkevää olikin. Vasemmistohenkinen valehtelu ei tätä asiaa muuta miksikään.

setrhsertj kirjoitti:

Koroljov taas omassa hommassaan eli paskan puhumisessa. Ei mitään erillissotamyyttiä luotu talvella -41. Suomi pyrki sodan alusta asti johdonmukaisesti antamaan kuvaa poliittisesta itsenäisyydestään ja itsenäisistä sodan tavoitteista. Tuo väite siitä, että erillissotateesi olisi luotu huonot housussa Saksan menestyksen päätyttyä, on tämän palstan vasurien lempilapsia, joka perustuu huonoon historian tuntemukseen ja tietynlaiseen maailmankatsomukseen.

Puhut järkevästä naapuripolitiikasta. NL:n kanssa ei sen mukaan yksikään valtio harrastanut järkevää naapuripolitiikkaa, kun sen piti sotia niitä kaikkia vastaan. Järkevää naapuripolitiikkaa oli NL:n kanssa sallia sille laaja oikeus puuttua valtion sisäisiin asioihin, ns. "neuvostomyönteinen" hallitus. Tällaisia poliittisia takeita ei mikään puolueeton valtio voinut antaa. Neuvostoliitto toki harjoitti harvinaisen lyhytnäköistä naapuripolitiikkaa vakoillen ja valmistellen vallankumousta.

Sanot, että suomalaiset uskoivat 40-41, että Saksa voittaa. Ketkä suomalaiset? Onko sinulla gallupeja tuolta ajalta kansan mielialoista? Ryti ei ainakaan uskonut Saksan voittoon ja siitä on hänen lausumansa tuolta ajalta pantuna muistiin.

Valitettavasti höpiset noita Suur-Suomi-höpinöitä, joilla ei ollut Suomen ulkopolitiikan kanssa mitään tekemistä.

Väität, että Suomi ei olisi missään nimessä yrittäneet estää Saksaa käyttämästä Suomen aluetta hyökkäykseen NL:a vastaan. Tosiasiat kuitenkin puhuvat täysin päinvastaista, jos niistä viitsii ottaa selvää. Suomi tukeutui ennen talvisotaa ja välirauhan aikana määrätietoisesti pohjoismaihin. Toisaalta Ramsay tarjosi välirauhan aikana englantilaisille apua saksalaisten ajamiseksi pois Norjasta. Mitään saksalaissuuntausta täällä ei määräävänä ollut ennen II maailmansotaa. Hallituksessa oli puolet sosialidemokraatteja, äärioikeistolaiset liikkeet oli lakkautettu ja Suomen pyrkimys oli selvästi pysytellä konfliktien ulkopuolella, kuten järkevää olikin. Vasemmistohenkinen valehtelu ei tätä asiaa muuta miksikään.

Lue lisää

Onko tämä se pallivääpeli? Sillä ei milloinkaan ole väitteilleen mitään lähdettä, jutuuppia, diaa, elokuvaa, rainaa tai laittaa oikeita aitoja asiakirjoja näkyviin. Toisilta tämä sotamuseon pallivääpeli aina tivaa aidot allekirjoituskynätkin esitte. He heee heeea ja heee vääpeli..... hee.................................. je

Koroljov kirjoitti:

Heikki Ylikankaan mukaan Suomi teki valintansa länsiavun hakemisen ja Neuvostoliiton rauhanehtoihin suostumisen välillä nimen omaan Göringin suurlähettiläs Kivimäelle helmikuussa 1940 esittämien vihjailujen perusteella. Selvää ainakin on, ettei Saksa talvisodan aikana tahtonut Suomen joutuvan Neuvostoliiton käsiin eikä länsivaltojen nousevan maihin Pohjois-Norjassa joilloin ne olisivat saaneet Pohjois-Ruotsin malmikaivokset (ja Petsamon nikkelin?) haltuunsa. Saksa tulisi tarvitsemaan Suomea voitettuaan lännessä. Hitlerin päämäärä oli koko ajan sotaretki Neuvostoliittoon. Länsi oli sivurintama, Norja ja Ranska selvitettiin nopeasti, Englantiin ei edes yritetty maihinnousua, koska Hitler toivoi Churchillin hallituksen kukistuvan ja Iso-Britannian suostuvan rauhaan Saksan kanssa, kenties ryhtyvän jopa Saksan liittolaiseksi. Suomi oli Hitlerin hyökkäyssuunnitelman kannalta välttämätön keskitysalue iskulle kohti Leningradia, Muurmannin rataa ja Murmanskia. Moskovan rauha pelasti Suomen tuhon tehtävään - mutta rauhassa tehdyt rajamuutokset puolestaan pelastivat Leningradin ja Murmanskin puolitoista vuotta myöhemmin!

Jatkosota ei johtunut talvisodasta (siksi nimitys "jatkosota" on harhaanjohtava) vaan Hitleristä. Vaikka Stalin ei olisi hyökännyt Suomeen 1939 (tai 1940), Suomi olisi silti liittynyt mukaan Hitlerin suureen liittokuntaan Saksan kääntäessä huomionsa itään. Miten olisi Neuvostoliiton käynyt, jos Moskovan rauhassa ei olisi rajaa siirretty Viipurin tuolle puolen, ja pohjoisessa lohkaistu osaa Sallasta pois? Vihollinen olisi päässyt aloittamaan hyökkäyksensä aivan Leningradin porteilta, ja Lapissa ratkaisevasti lähempää Muurmannin rataa.

Lue lisää

Kyse on vuosina 1940-44 Berliinissä Suomen lähetti­läänä toimi­neen Toivo Mikael Kivimäen ns. H.V.-kirjeenä silloi­selle ulkomi­nisteri Rolf Wittingille lähettämästä raportista tapaamisestaan valtakun­nan­marsalkka Göringin kanssa juhannuspäi­vänä 1941

http://www.tuomioja.org/index.php?mainAction=showPage&id=1285&category=2

Berliinissä 26 p.ke­säk.1941.


Herra Ulkoministeri



Rolf Witting,



Helsinki



H.V.



Juhannuspäivänä kello 12 oli minut kutsuttu valta­marski Göringin puheille Karinhalliin jättämään hänelle myönnetty valkoisen Ruusun Suurristi ketjui­neen. Mukana oli sotilasasiamiehemme eversti Horn sekä saksalaisten sotilashankinnoista Suomeen hyvin tunnet­tu eversti Veltjens. Meidät otti vastaan Göring tila­vassa työhuoneessaan, jossa hän oli yksin saapuvilla sotakartan ääressä, selostaen aluksi pitkälti siihen asti suoritettuja sotatoimia - 2 päivässä oli edetty Minskiin ja tuhottu 2562 venäläistä lentokonetta - ja jätti sitten minulle tilaisuuden tehtäväni suorittami­seen. Lausuin suurristiäni ojentaessani muutamia sano­ja, joissa muistutin mieliin hänen helmikuussa 1940 minul­le antamansa neuvoa, että Venäjän kanssa olisi tehtävä rauha nopeasti sekä samassa tilaisuudessa esittämäänsä lupaustä, että Suomi oli saava takaisin kaiken, mitä se joutuu menettämään, koron kanssa, sekä niitä tervei­siä, jotka hän sotamarsalkka Mannerheimin kautta lä­hetti minulle pääministerinä kesällä 1935 ja joissa oli luvattu, että jos Venäjä hyökkää Suomeen, Göring heti lähettää lentokonelaivueen avuksemme. Vastauspu­heessaan Göring lähti huomautuksesta puhees­sani, että ketjua koristaa hakaristi, joka oli myöskin Saksan vaakunan symboli, ja jatkoi, että hän oli koko Suomen sodan ajan sanonut, että Suomen pitäisi tehdä rauha, ennenkuin Venäjä oli ehtinyt hävittää Suomen sivis­tyneistön ja johtajajoukon, jonka kautta Suomen kansa olisi lopullisesti tullut tuhotuksi, ja lausui iloin­neensa siitä, että Suomi oli noudattanut hänen neuvo­aan. Nyt on Suomi saava hyvityksen. Yhdessä Sak­san kanssa se käy taistelua idän demoonien valtaa vastaan. Kommunismi on Venäjältä hävitettävä ja Venäjä jaettava pikkuvaltakuntiin, jotka eivät enää koskaan voi olla vaaraksi länsimaiselle sivistykselle. Suomi voi valita sellaiset rajat kun se haluaa. Kartalla hän kysyi, mitä rajoja haluaisimme, jolloin hänelle osoi­tin Neu­vosto-Karjalan rajan ja Onegan kaupungin Vienan merel­lä lausuen, että Suomen vanhat asutusalueet kul­kivat sanottua rajaa, samaten kuin Kuolan niemimaankin on vanhaa Suomen asustusta. Tähän hän lausui, että Kuolan rikkauksista on Saksan kanssa tehtävä taloudel­linen sopimus. Entä haluaako Suomi Pietarin - johon sanoin, että Pietari tulee aina olemaan Suomelle uhka­na, johon hän: "Siis se on hävitettävä ja tullaan hävittämään samoin kuin Moskovakin on hävitettävä." Sen jälkeen hän selosti laajasti Molotovin käyntiä Ber­liinissä marras­kuussa 1940, jolloin Molotov oli tehnyt vaatimuksen, ettei Saksa auttaisi Suomea, joka oli Venäjän etupii­rissä ja jonka valloittaminen oli Venä­jälle tärkeätä. Kaksi päivää Saksa koitti välttää vastaamasta Moloto­vin kysymykseen, kunnes Molotov kolmantena päivänä teki sen niin suoraan, ettei vas­tausta enää voitu sivuuttaa. Väliajan Göring oli käyt­tänyt osoittaakseen Suomen kansan urhoollisuuden Füh­rerille, joka sitten olikin vastannut Molotovin kysy­mykseen, miksi Saksa ei tahtonut jättää Suomea Venä­jälle, että ensiksikin Saksa ei toivonut uutta sotaa Pohjolassa ja toiseksi, että niin urhoollista kansaa kuin Suomen ei Saksa voi jättää yksin, koska urhoolli­suus on kaikkien kansojen paras ominaisuus ja piirre, jota Saksa kussakin kan­sassa todella kunnioittaa. Tähän vastaukseen Molotov sai tyytyä (Auswärtiges Amt antoi, kuten muistetaan, tämän keskustelun johdosta kuivan selostuksen, jonka mukaan Saksa ei toivonut uutta konfliktia Pohjolassa ja että Saksalla oli syytä odottaa, että Venäjä nou­datti tätä toivomusta. Göring lähetti eversti Veltjen­sin Mannerheimin luokse, joka häneltä sai jonkun ver­ran täydellisemmän selostuksen asiasta, joka sitten muitakin teitä tuli täydellisem­pänä tiedoksi).
.
.
.

Palattuamme takaisin työhuoneeseen Göring se­litti Saksan operatiivisia suunnitelmia sekä pyysi kiittämään presidentti Rytiä ja sotamarsalkka Manner­heimia saamastaan suuresta kunnianosoituksesta ja näin oli tämä tunnin kestänyt audienssi loupssa.



Terveisin

veljesi

T.M.K. [nimikirjaimet kä­sin}

öpå kirjoitti:

Onko tämä se pallivääpeli? Sillä ei milloinkaan ole väitteilleen mitään lähdettä, jutuuppia, diaa, elokuvaa, rainaa tai laittaa oikeita aitoja asiakirjoja näkyviin. Toisilta tämä sotamuseon pallivääpeli aina tivaa aidot allekirjoituskynätkin esitte. He heee heeea ja heee vääpeli..... hee.................................. je

Lue lisää

jolla milloinkaan ei ole muuta mielessään kuin miesten sukuelimet?

Onhan sitä annettu kunniaa Suomessa milloin kenellekin. Tampereella on vissiin yhä Leninin kunniaksi perustettu museo. Hyvä on , ettei Hitlerin kunniaksi ole museoita, mutta Leninmuseonkin saisi viedä tikun nokassa sinne minne se kuuluukin. Moni kuvittelee, että Lenin oli joku suuri humanisti. Jälkipolville arkistoituneet murhakäskyt unohtamalla hän ehkä siltä näyttää. Stalin oli niin rahvaanomainen toope, että Lenin kyllä n ä y t t ä ä humanistilta Stalinin rinnalla, mutta teurastaja on teurastaja ja kädet veressä, vaikka liedejä laulaisikin.

Ei ihme jos Paksu Hermanni niin ihastui siihen, olihan ketjun koristeet hyvinkin tuttuja:

12 Suomen Valkoisen Ruusun suurristi ketjuineen

http://www.mannerheim.fi/13_erity/kuvat/12.gif


http://www.mannerheim.fi/13_erity/kunnmerk.htm


http://www.virtualpilots.fi/feature/artikkelit/kunniakas_hakaristimme/

"Syy hakaristien poistoon

Voroshilovin saama oli kolmas sodan jälkeen valtion päämiehelle annettu Suomen Valkoisen Ruusun suurristi. Ranskan presidentti, kenraali Charles de Gaulle, oli järjestyksessä yhdestoista ottaessaan vastaan suurristin hakaristiketjuineen, kun presidentti Kekkonen ojensi sen hänelle Pariisiin tehdyn valtiovierailun yhteydessä lokakuun lopulla 1962. Kekkonen on 15 vuotta myöhemmin yksityiskirjeessään kertonut, että de Gaulle oli ollut vaivautunut ketjusta ja pyrkinyt peittelemään sitä toisten kunniamerkkien alle."

http://www.virtualpilots.fi/feature/artikkelit/kunniakas_hakaristimme/23.jpg

1962 de Gaulle, Charles, Ranskan tasavallan presidentti

Mitähän Tito lienee tykännyt hakaristeistä?

1963 Tito (Josif Broz), Jugoslavian presidentti, marsalkka



Valkoisen Ruusun suurristi ketjuineen myönnetty 115 ulkomaalaiselle vaikuttajalle (29.11.2002 17:22)

http://www2.hs.fi/extrat/vanhat/suurristi2002.asp

Täällähän se Hermanni on "hyvässä" seurassa:

1941
Göring, Hermann, Saksan valtakunnanmarsalkka
1942
von Ribbentrop, Joachim, Saksan ulkoasiainministeri
Romanian kuningas Mihai I.
1942
Japanin keisari Hirohito

En ole kuullut lainkaan tuosta -36 myönnetystä rististä, joka siis olisi kertoman mukaan ollut Suomen valkoisen ruusun suurristi. Sen sijaan tuo -41 myönnetty suurristi ketjuineen on tuttu ja täälläkin moneen kertaan puitu asia. Netistä ei löydy sanaakaan tuosta aiemmasta rististä, mutta se nyt ei vielä mitään todista.

srtusrjusrj kirjoitti:

En ole kuullut lainkaan tuosta -36 myönnetystä rististä, joka siis olisi kertoman mukaan ollut Suomen valkoisen ruusun suurristi. Sen sijaan tuo -41 myönnetty suurristi ketjuineen on tuttu ja täälläkin moneen kertaan puitu asia. Netistä ei löydy sanaakaan tuosta aiemmasta rististä, mutta se nyt ei vielä mitään todista.

Lue lisää

Suomihan on erittäin vaitonainen asioistaan ennen Talvisotaa ja yhteyksistään natseihin.
Görin jopa kysyi lähettiläältämme Aarne Wuorimaalta 1936, että tuleeko jotain hänelle juhlissaan.