Mikä ihme teitä sitoutumisessa toiseen niin paljon pelottaa? Mikä ihmisillä on, kun ei vaan millään avioliittoon rohjeta astua, vaikka yhdessä on asuttu vaikka kuinka pitkään? Mikä muuttuu avioliittoon astumisen myötä? Sama on kumppani, mutta avioliitto on vaan se paperille rekisteröity tapahtuma. Ei ole sen pelottavampaa.
Itsekin asuin 3v avoliitossa ennen avioitumista, eikä mikään oikeastaan muuttunut muualla kuin byrokratiassa. Se on vähän kuin 18-vuotissyntymäpäivä - odotti, että maailma kääntyy ympäri, mutta 18-vuotissyntymäpäivän jälkeen tuntui samalta kuin aiemminkin. Joo, byrokratia muuttui, muttei elämä radikaalisti muuttunut ja aurinko ei sammunut eikä maapallo vaihtanut kiertosuuntaa.
Miksi sitoutuminen pelottaa?
N21W
110
5198
Vastaukset
- UHO_4
Vastasit jo itse. Se ei muuta mitään. Vain paperi jonka saa tarvittaessa kumottua. Miksi siis edes vaivautua?
- Sopijaosapuoli
Avioliitto on virallinen sopimus. Sen voi tietysti tietyin edellytyksin purkaa, niin kuin minkä tahansa muunkin sopimuksen, mutta se sitoo juridisesti molempia. Avoliitossa kummallakaan ei ole mitään velvollisuuksia tai sitoumuksia toista kohtaan, paitsi sen verran mitä sanalliset sopimukset yleensäkin juridisesti sitovat.
Vertaa sitä vaikkapa lainaan. Vitosen voi lainata puolitutulle, viisi kymppiä hyvälle kaverille tuosta vain. Viisi tonnia - takaajan nimi tuohon ja oma allekirjoitus tuohon, kiitos. - Jephu
Ei kai se pelkkä paperi vain ole, paperia saa kaupasta. Ap-kirjoittajakin varmasti on sitä mieltä, että jotain muuttui. Perintövero tms. Joku syy avioitumiseen varmasti oli. Avoliitossa kaikki ei varmasti ole aivan kuin avioliitossa. Ja jos on yksi hyvä syy eikä ollenkaan huonoja tai hyvät vie voiton huonoista, miksi ei menisi naimisiin? Jos se on aivan turhaa niin sitten ei ehkä kannata vaivautua, vaikka ei siitä nyt kauheata vaivaa ole.
"Joo, byrokratia muuttui, muttei elämä radikaalisti muuttunut " - on tärkeää
Miksi ihmiset hommaavat kaikenmaailman rinkuloita ja "kihlautuvat". Jos joku uskoo pelkän sormuksen ja "kihlautumisen" (eli sormustaminen joka ei ole sopimus avioitumisesta), muuttavan jotain niin mitä ihmeellistä on avioitumisessa? Ja pitääkö avioliiton varsinaisesti muuttaa mitään. Ehkä se on vain konkreettinen merkki/sinetti jollekin jostakin. Parisuhteen rekisteröinti tms. Tapa elää yhdessä.
Kai se monelle on enemmän "päässä", eikä sitä osata selittää miksi naimisiin halutaan mennä vaikka se ei käytännössä juuri mitään muuta. Jos kovasti halutaan suhteen muuttuvan, koetaan siinä olevan vikaa, niin silloin ei mielestäni edes kannata mennä naimisiin. Naimisiin mennään, koska on hyvä olla yhdessä. Moni on ollut useissa avoliitoissa ja kokee avioliiton erilaiseksi. Jonkun kanssa voi haluta avoliittoon, mutta ei naimisiin. Toisen kanssa taas haluaa avioitua. - .
Sopijaosapuoli kirjoitti:
Avioliitto on virallinen sopimus. Sen voi tietysti tietyin edellytyksin purkaa, niin kuin minkä tahansa muunkin sopimuksen, mutta se sitoo juridisesti molempia. Avoliitossa kummallakaan ei ole mitään velvollisuuksia tai sitoumuksia toista kohtaan, paitsi sen verran mitä sanalliset sopimukset yleensäkin juridisesti sitovat.
Vertaa sitä vaikkapa lainaan. Vitosen voi lainata puolitutulle, viisi kymppiä hyvälle kaverille tuosta vain. Viisi tonnia - takaajan nimi tuohon ja oma allekirjoitus tuohon, kiitos.Maailman yhdentyminen:
http://www.netikka.net/mpeltonen/yhdentyminen.htm
Kukaan poliitikko ei vain uskalla tätä ääneen sanoa. - myyrä maassa
Kas kukkanen sattui käteen.Hmm,tuoksuupa se hyvältä,mutta miltähän se mahtanee näyttää ensikeväänä?
- KarlHeinz Rummenigge
avoliitossa, ollaan jo sitouduttu. Avioon mentäessä ei voiteta mitään, korkeintaan hävitään vain.
Avioliiton yhtenä uhkana on omaisuuden puolittaminen, ellei avioehtoa ole tehty. Toisena uhkana toisen osapuolen retkahtaminen laakereilleen ja tietynlainen suhteen hyväksi tehtävän työn lopettaminen.- Häh?
"Toisena uhkana toisen osapuolen retkahtaminen laakereilleen ja tietynlainen suhteen hyväksi tehtävän työn lopettaminen. "
Näin voi aivan hyvin käydä avoliitossakin? Joten mitä eroa? - KarlHeinz Rummenigge
Häh? kirjoitti:
"Toisena uhkana toisen osapuolen retkahtaminen laakereilleen ja tietynlainen suhteen hyväksi tehtävän työn lopettaminen. "
Näin voi aivan hyvin käydä avoliitossakin? Joten mitä eroa?se, että avoliitossa jo ollaan, ja kaikki menee mainiosti (tai ainakin siedettävästi). Miksi pitäisi sitoutua enemmän? Ei se miehen rakkaus ainakaan lisänny naimisiin mentäessä, se ei ole juridinen ilmiö kuten avioliitto. Tuskin naisenkaan rakkaus yhtään lisääntyy.
- avioton
Mielestäni yhtälailla avoliitossa on sitouduttu kuin avioliitossakin. Minä en halua avioliittoon a) koska en halua ruveta jakamaan omaisuuttani kenenkään kanssa b) mahdollisen eron sattuessa voi vaan pakata kamppeensa ja häipyä, ei tartte lippulappusia täytellä ja odotella puolta vuotta päätöksiä..Avoliitto on kohtuu mutkaton ratkaisu (ainakin mulle), avioliitto vaan mutkistaa asioita.
- kumpaakin elänyt
mainitsemasi asiat on helppoja, kun ei ole lapsia. Jos tulee ero ja esim. asunto on vain toisen nimissä, on siitä lähtö lasten kanssa monimutkaisempaa kuin yksistään. Tai toinen voi myydä asunnon koska vaan. Tai jos omistava osa puoli kuolee (näin voi käydä nuorenakin), toki lapset perii, mutta jos ei ole lapsia, voipi kuoleen puoliskon perijät tehdä asunnolla ja muulla omaisuudella mitä lystää.
- dfhgbfn
tuokin kertoo taas paljon... Sitoumus on sitä luokkaa, että jätetään varoiksi takaovi auki... Ei jaeta omaisuutta, voi häipyä hetkessä... Jos alkaa kyllästyttää, se siitä sitten.
- Häh?
Okei lippulappusia täytyy täytellä, mutta häipyä voi yhteisestä kodista vaikka Saharaan, jos haluaa. Virallista avioeroa ei vaan saa ennen harkinta-ajan päättymistä. Avoliittoon toisen kanssa voi mennä sinä aikana, mutta ei uudelleen naimisiin.
Miksi eroamisen pitäisi olla niin helppoa? - pitäisi
Häh? kirjoitti:
Okei lippulappusia täytyy täytellä, mutta häipyä voi yhteisestä kodista vaikka Saharaan, jos haluaa. Virallista avioeroa ei vaan saa ennen harkinta-ajan päättymistä. Avoliittoon toisen kanssa voi mennä sinä aikana, mutta ei uudelleen naimisiin.
Miksi eroamisen pitäisi olla niin helppoa?olla myös harkinta-aika avioliiton solmimiselle, niin ei tulisi niitä avioerojakaan niin paljon.
- erdtfjygkuh
pitäisi kirjoitti:
olla myös harkinta-aika avioliiton solmimiselle, niin ei tulisi niitä avioerojakaan niin paljon.
ajattelit tämän toteuttaa..? Olisko 15 vuoden avoliitto ennen papinaamenta mitään? Voi nääs....!
- mk
kumpaakin elänyt kirjoitti:
mainitsemasi asiat on helppoja, kun ei ole lapsia. Jos tulee ero ja esim. asunto on vain toisen nimissä, on siitä lähtö lasten kanssa monimutkaisempaa kuin yksistään. Tai toinen voi myydä asunnon koska vaan. Tai jos omistava osa puoli kuolee (näin voi käydä nuorenakin), toki lapset perii, mutta jos ei ole lapsia, voipi kuoleen puoliskon perijät tehdä asunnolla ja muulla omaisuudella mitä lystää.
Jos on avoliitossa vaikka viisi vuotta niin kannattaa laittaa kaikkiin vakuutuspapereihin edunsaajaksi avopuolison ja voi tehdä keskinäisen testamentin että jos tapahtuu jotain niin avokille määrätään testamentillä omaisuus ja jos ei ole rintaperillisiä niin ei tartte edes lakiosuuksia luovuttaa kenellekkään.
Itse avoliitossa 20v mutta kaikki asunnot oastettu puoliksi ja omistetaan puoliksi ja jos toisesta aika jättää niin lapsi perii ja on sen verran fiksu ettei rupea vaatimaan asunnon jakamista.
- Sooloilijatar
Olen kysynyt joskus pappi-ihmiseltä, miltä hänestä tuntuu vihkiä pareja avioon, kun tietää, että suuri osa niistä eroaa ennemmin tai myöhemmin. Hän vastasi, että hän kysyy sellaisilta ihmisiltä, jotka ovat olleet jo kauan avoparina, miksi he avioituvat, muuttaako se jotain. Vastaus on aina kuulema; "kyllä, jotain odotetaan muuttuvaksi".
Siis ns. rakkauden(ko) odotetaan syvenevän tjs. potaskaa. Tiedän monta pariskuntaa, jotka virallistavat suhteensa papin amenella kun ovat olleet pitkälti toistakymmentä vuotta yhdessä avoina. Vuoden avioliitto ja ero. Että she shiitä.
Nykyajan ihmiset eivät halua sitoutua, kun sitoutumisen mallit ovat - suoraan sanoen - sieltä ja syvältä. Kukaan järki-ihminen ei halua entisaikojen rajoittaviin liittoihin, pyytämään lupaa omille tekemisilleen, menemisilleen ja olemisilleen. Asioita, jotka jokainen ajatteleva ihminen haluaa päättää itse, niihin ei aikuinen tarvitse kenenkään lupaa. Mutta esim. kotoa opitun mallin mukaan avioliitossa kuuluu tehdä niin, aviossa ei sooloilla.
Avioliitto pelottaa siksi, että se on vankila yksilöllisyydelle. Vielä tänä päivänäkin vain hyvin harva osaa antaa pulisolleen täyden vapauden olla kaikkineen sitä, mitä hän oikeasti on, hyvässä ja / tai pahassa. Avioliitossa odotetaan, että toinen muuttuu vähitellen puolikkaaksi itsestä, että ollaan ikäänkuin kaksi ihmistä samassa persoonassa. Miten käy puolikkaalle, kun toinen puolikas poistuu, tavalla tai toisella ?- avio
mutta avoliitossako sitten muka annetaan se täysi vapaus, että mene vaan, tee sitten hyvää tai pahaa.... ?
- Soolotar
avio kirjoitti:
mutta avoliitossako sitten muka annetaan se täysi vapaus, että mene vaan, tee sitten hyvää tai pahaa.... ?
No ei tietysti anneta, avoliitto on pikkuisen kevyempi vaihtoehto aviolle, muuten iiihan samanlainen persoonallisuuksien vankila niinkuin kaikki parisuhteet, oli nimi mikä hyvänsä. Mallit puuttuvat toisenlaisiin, vapaisiin, terveisiin, toista omana itsenään kunnioittaviin ... suhteissa elämisiin ja olemisiin.
- The_Evil_Of_Silence
Entäs jos ihminen pelkää uskottomuudesta? Minä en pysty varsinaisesti kantamaan tuollaisen asian. EOS
- mielipitäjä
Avioliittoon on helppo mennä vain, jos tuntee toisen olevan se oikea. Avioliiton periaate on kuitenkin se, että ollaan yhdessä loppuun asti. Mutta kukapa oikeasti haluaisi avioliittoon, jos on vähänkin epävarma, että ei päädytä samaan hautapaikkaan?
Jos huuma on laskeutunut, avioliittoon haluaminen on yleensä epätoivon merkki, sillä siltä toivotaan jotain piristystä suhteeseen, mutta omasta mielestäni avioliiton tarkoitus ei ole se, että mennään eteenpäin vaan se, että halutaan jäädä siihen missä ollaan eli siis vasta sitten papin juttusille, kun ollaan varmoja siitä oikeasta.
Monille suurin motiivi mennä avioon on itsekkyys, se, että ajatellaan, että jos ei, niin joudutaan elämään vanhana piikana tai että elämä on muuten jotenkin arvottomampaa. Tällainen ajatusmalli, että elämä ei voi ikinä olla vakaata, normaalia tai täydellistä ilman avioliittoa, pitäisi kitkeä pois. Sen takia avioliittoon mennään muusta kuin todellisesta rakkaudesta, joka on ainoa oikea motiivi.- Kalteritango
Mitä on 'rakkaus' ? Jotain syömistä kenties ?
Olet niiin oikeassa: "... avioliiton tarkoitus ei ole se, että mennään eteenpäin vaan halutaan jäädä siihen ...". Heh, ja juuri siitä syystä avioliitot ym. parisuhteet ovat syvältä, niihin jämähdetään, ei mennä eteenpäin, mikä on kuitenkin ihmisen elämisen ja kehittymisen elinehto.
Mihin loppuun asti ? Hautajaisiin asti ei ajattele yksikään avioon astuva, korvat heiluen kuunnellaan vihkikaavan sanaa ja hyvin tiedetään erojen määrä tänä päivänä. Avioon mennään nykyään sillä mielellä, että jos ei onnaa niin sitten erotaan. That's it.
Jokainen joka astuu avioon, luulee tekevänsä sen juuri sen oikean kanssa. Toiset ehkä kuvittelevat, että papin amen muuttaa jotain mutta amenen huuma on vielä lyhyempi kuin ensi'rakkauden' ja intohimon.
Avioon astuvat haluavat yleensä perustaa perheen. Vanhapiikuus, nykyisin sinkkuus, on kyllä ihan muotia, ei yhtään "arvotonta" eikä kukaan järki-ihminen, jolla on silmät ja korvat päässä, pidä liittoja "vakaina ja täydellisinä, normaaliudesta" nyt puhumattakaan. - Mallymelooni
Kalteritango kirjoitti:
Mitä on 'rakkaus' ? Jotain syömistä kenties ?
Olet niiin oikeassa: "... avioliiton tarkoitus ei ole se, että mennään eteenpäin vaan halutaan jäädä siihen ...". Heh, ja juuri siitä syystä avioliitot ym. parisuhteet ovat syvältä, niihin jämähdetään, ei mennä eteenpäin, mikä on kuitenkin ihmisen elämisen ja kehittymisen elinehto.
Mihin loppuun asti ? Hautajaisiin asti ei ajattele yksikään avioon astuva, korvat heiluen kuunnellaan vihkikaavan sanaa ja hyvin tiedetään erojen määrä tänä päivänä. Avioon mennään nykyään sillä mielellä, että jos ei onnaa niin sitten erotaan. That's it.
Jokainen joka astuu avioon, luulee tekevänsä sen juuri sen oikean kanssa. Toiset ehkä kuvittelevat, että papin amen muuttaa jotain mutta amenen huuma on vielä lyhyempi kuin ensi'rakkauden' ja intohimon.
Avioon astuvat haluavat yleensä perustaa perheen. Vanhapiikuus, nykyisin sinkkuus, on kyllä ihan muotia, ei yhtään "arvotonta" eikä kukaan järki-ihminen, jolla on silmät ja korvat päässä, pidä liittoja "vakaina ja täydellisinä, normaaliudesta" nyt puhumattakaan.Mä menen ensi vuonna naimisiin. Omasta puolesta voin kertoa, että juurikin siksi, että meillä on hyvä olla yhdessä. En siis halua minkään muuttuvan, mutta uskon että asiat muuttuvat jos emme mene naimisiin. Ymmärrän kyllä, että ihmiset muuttuvat, mutta kasvu yhdessäkin on mahdollista. Muuttumattomuudella tarkoitan sitä, että minkään ei tarvtise muuttua, mutta yhdessä voimme kasvaa ja kehittyä.
Koen, että avoliitto on ihan samanlainen vankila kuin avioliittokin, jos sellainen suhde on kyseessä. Meillä molemmat ovat alusta asti saanee olla omia itsejään, käydä matkoilla ja riennoissa ystävien kanssa, harrastaa ja tehdä töitä. Jos tulee lapsia, pitää jokaisen tehdä kompromisseja, mutta se kuuluu lapsiperheen elämään. Onko lasten teko vankila? Ehkä.
Ja kyllä, me olemme ajatelleet sinne hautajaisiin asti. Mielestäni se on normaalia, jos tekee elinikäisen lupauksen tehdä kaikkensa niin vasta- kuin myötämäissäkin. Me otamme valat vakavasti. Ikinä ei kuitenkaan voi tietää mitä tapahtuu tänään tai huomenna, joten turha alkaa hurskastella, että emme me ikinä eroa tms. Se ei kuitenkaan tule olemaan nopea ja helppo ratkaisu, kuten jotkut luulevat.
Mitä on rakkaus? Jos ei sitä ole kokenut tai on siinä pettynyt, tulee kyyniseksi, eikä voi toistenkaan onnea hyväksyä. Niin se ikävä kyllä on. - Camel boots
Mallymelooni kirjoitti:
Mä menen ensi vuonna naimisiin. Omasta puolesta voin kertoa, että juurikin siksi, että meillä on hyvä olla yhdessä. En siis halua minkään muuttuvan, mutta uskon että asiat muuttuvat jos emme mene naimisiin. Ymmärrän kyllä, että ihmiset muuttuvat, mutta kasvu yhdessäkin on mahdollista. Muuttumattomuudella tarkoitan sitä, että minkään ei tarvtise muuttua, mutta yhdessä voimme kasvaa ja kehittyä.
Koen, että avoliitto on ihan samanlainen vankila kuin avioliittokin, jos sellainen suhde on kyseessä. Meillä molemmat ovat alusta asti saanee olla omia itsejään, käydä matkoilla ja riennoissa ystävien kanssa, harrastaa ja tehdä töitä. Jos tulee lapsia, pitää jokaisen tehdä kompromisseja, mutta se kuuluu lapsiperheen elämään. Onko lasten teko vankila? Ehkä.
Ja kyllä, me olemme ajatelleet sinne hautajaisiin asti. Mielestäni se on normaalia, jos tekee elinikäisen lupauksen tehdä kaikkensa niin vasta- kuin myötämäissäkin. Me otamme valat vakavasti. Ikinä ei kuitenkaan voi tietää mitä tapahtuu tänään tai huomenna, joten turha alkaa hurskastella, että emme me ikinä eroa tms. Se ei kuitenkaan tule olemaan nopea ja helppo ratkaisu, kuten jotkut luulevat.
Mitä on rakkaus? Jos ei sitä ole kokenut tai on siinä pettynyt, tulee kyyniseksi, eikä voi toistenkaan onnea hyväksyä. Niin se ikävä kyllä on.Onnea teille. Olen ollut sadoissa häissä ja joka ainoalle parille olen suonut, toivonut, hyväksynyt ... onnea ja onnekasta yhteistä tulevaisuutta. Siitä huolimatta, mitä mieltä itse olen ko. liitosta.
Kyyninen en ole, vaikka oma avio ei ollutkaan sitä, mitä kuvittelin sen olevan, eikä 'rakkaus' sellaista, minkälaista oletin sen olevan: toisen hyväksymistä kaikkineen, tukemista, ymmärtämistä, lohduttamista, auttamista toisen pyrkimyksissä, huomioonottamista kaikissa arjen tekemisissä ja menemisissä, toisen oman vapauden ja persoonallisuuden kunnioittamista ...
Mutta 'rakkaus'avioliiton sijaan sain omistushaluisen jääräpäisen mustisjuntin. Voi se olla ihan mun onnikin, jos tätä avioliittokoulua ei olisi takana, en ehkä olisi nyt tällainen. Niin se menee oikeassa elämässä, että itse täytyy kokea, elää ja oppia, ennen kuin tietää, mitä mikäkin on. Ja vaikka olen sitä mieltä, että suhteet ovat syvältä, niin tässäpähän vaan olen kun silloin päätin, että iäksi. Sitä neuvoa en ole vielä keksinyt, löytänyt, jolla sen valan, päätöksen saisin poikki. - elämä hymyilee
Mallymelooni kirjoitti:
Mä menen ensi vuonna naimisiin. Omasta puolesta voin kertoa, että juurikin siksi, että meillä on hyvä olla yhdessä. En siis halua minkään muuttuvan, mutta uskon että asiat muuttuvat jos emme mene naimisiin. Ymmärrän kyllä, että ihmiset muuttuvat, mutta kasvu yhdessäkin on mahdollista. Muuttumattomuudella tarkoitan sitä, että minkään ei tarvtise muuttua, mutta yhdessä voimme kasvaa ja kehittyä.
Koen, että avoliitto on ihan samanlainen vankila kuin avioliittokin, jos sellainen suhde on kyseessä. Meillä molemmat ovat alusta asti saanee olla omia itsejään, käydä matkoilla ja riennoissa ystävien kanssa, harrastaa ja tehdä töitä. Jos tulee lapsia, pitää jokaisen tehdä kompromisseja, mutta se kuuluu lapsiperheen elämään. Onko lasten teko vankila? Ehkä.
Ja kyllä, me olemme ajatelleet sinne hautajaisiin asti. Mielestäni se on normaalia, jos tekee elinikäisen lupauksen tehdä kaikkensa niin vasta- kuin myötämäissäkin. Me otamme valat vakavasti. Ikinä ei kuitenkaan voi tietää mitä tapahtuu tänään tai huomenna, joten turha alkaa hurskastella, että emme me ikinä eroa tms. Se ei kuitenkaan tule olemaan nopea ja helppo ratkaisu, kuten jotkut luulevat.
Mitä on rakkaus? Jos ei sitä ole kokenut tai on siinä pettynyt, tulee kyyniseksi, eikä voi toistenkaan onnea hyväksyä. Niin se ikävä kyllä on.mieheni kans, seurustelimme ensin jonkun aikaa (miehelläni oli kiire saada meidät saman katon alle :)) , muutettiin yhteen ja olimme avoliitossa. Rakastimme toisiamme niinkuin rakastamme nyttenkin!! Menimme kihloihin, koska halusimme sitoutua ja meille se oli lupaus avioliitosta. Halusimme myös avioitua, koska halusimme/haluamme elää elämämme yhdessä, jakaa kaiken, emme odottaneet minkään muuttuvan, vaikka ensimmäisenä avioliitto vuotena asiat muutteuivatkin, koska meille syntyi lapsi.
"Onko lasten teko vankila? Ehkä. "
Lapsia ei tehdä, niitä saadaan! Onhan se vankila, jos joutuu yksin hoitamaan eikä saa toiselta apua, saati että pääsis itse joskus ulos. Meillä on kaikki ainakin toiminut, yhdessä hoidetaan miehen ollessa kotona, ei vuoroja tms. Päästetään toinen viettämään iltaa jne. Eikä siitä tule vankilaa jos sitä ei itse tee!
Lopputulos: nyt reilu 2 vuotta aviossa, kaksi NIIN rakasta lasta ja maailman ihanin mies! Mitään en haluaisi muuttaa, minkään ei tarvitse muuttua!
- Avokkileivokki
Ajattele sitä toisin päin. Jos avioliitto ei kerran mitään muuta niin miksi pitäisi vauvautua?
Koittakaa hyvät ihmiset ymmärtää että meillä kaikilla on erillaiset arvomaailmat. Se että joillekkin avioliitto on pitkäaikainen unelma ja se suhteen päätepysäkki mihin tähdätään ei tarkoita että kaikki niin ajattelevat. Joillekkin riittää kihlasormus jo merkiksi sitoutumisesta eikä se tarkoita sitä että pidetään jalkaa ovenvälissä ja odetellaan sitä parempaa saapuvaksi.
Jos avioliitto toisi pariskunnalle ikuisen rakkauden, pysyvyyden ja turvallisuuden tunteen (jne jne) niin kyllä minä sitten siihen pyrkisin, mutta kun tiedän paremmin niin säästämpähän sormuksista ja häistä sievoisen summan rahaa muihin tarkoituksiin.- ...................!
"Joillekkin riittää kihlasormus jo merkiksi sitoutumisesta"
....nolo.... - Metsämees
Se ei kyllä oo kihlasormus, jos ei avioon ole aikeita. Se on sit vaan joku "ollaanyhessäsormus". Kihlatut menee naimisiin, kihlaus on lupaus avioliitosta.
Ja jos säästää sormuksissa, niin nolo. Jos ei voi rakkaampaansa panostaa, mutta autoon ostaa kyllä 1000 renkaat, niin arvomaailmahan on sitten selvä.
- T. Osimies
joten miksipä mennä avioon. Kiintymys, sitoutuminen ym ym eivät ole kiinni avioliitosta, ne ovat kumppanien "päässä" ja sydämessä. Talousasiatkin voi sopia muutenkin. Minusta - näin eronneena - avioliitto on vain asioita ihan turhaan vaikeuttava muinaisjäänne.
- Kunhan kosittaisiin
Avioliitto on lesken kannalta parempi ratkaisu, jos liitto päättyy toisen kuolemaan. Tällöin leski on oikeutettu saamaan lesken eläkettä. Avoliitossa näin ei ole. Ja kuolema voi kohdata nuorenakin, ja kun omille harteille jää yhteinen asuntolaina ta ylipäätään kaikki perheen kulut, niin voi pienikin leskeneläke olla iso apu. Eihän se surua vie, mutta..
- Rehellisyys avioon
Kunhan kosittaisiin kirjoitti:
Avioliitto on lesken kannalta parempi ratkaisu, jos liitto päättyy toisen kuolemaan. Tällöin leski on oikeutettu saamaan lesken eläkettä. Avoliitossa näin ei ole. Ja kuolema voi kohdata nuorenakin, ja kun omille harteille jää yhteinen asuntolaina ta ylipäätään kaikki perheen kulut, niin voi pienikin leskeneläke olla iso apu. Eihän se surua vie, mutta..
Avioliitto päättyy aina toisen kuolemaan viimeistään. Lesken asema on aivan sama saipa eläkettä tai ei. Sillä toisen kuolemasta ei tulisi hyötyä kenekään ei eläkkeenä eikä muutoinkaan. Nykyaikana. Nykyään on politikot ja kansa ahneuden ja yksilöelämisen kannalla ja mikäli tuo ei muutu niin leskelle ei mitään eläkettä. Se on muinais jäänne jota halutaan hyväksikäyttää yleensä miehen enenaikaisen kuoleman vuoksi.
Kuinka moni nainen menee leskenä avioon kun on päässyt kiinni lesken eläkkeeseen!!! - Psh82
Kunhan kosittaisiin kirjoitti:
Avioliitto on lesken kannalta parempi ratkaisu, jos liitto päättyy toisen kuolemaan. Tällöin leski on oikeutettu saamaan lesken eläkettä. Avoliitossa näin ei ole. Ja kuolema voi kohdata nuorenakin, ja kun omille harteille jää yhteinen asuntolaina ta ylipäätään kaikki perheen kulut, niin voi pienikin leskeneläke olla iso apu. Eihän se surua vie, mutta..
Kuule sitä leskeneläkettä on mahdollista saada vakuutusyhtiöistä, kulkee vaan eri nimellä. Meillä sellaiset vakuutukset, että jos toinen heittää veivinsä niin joka kuukausi kalahtaa 600e jäljelle jääneen puolison tilille asuntolainavakuutukset menee niin, että kuolleen puolison osa lainasta "häviää" vakuutusmaksuihin turvautuen. Että se siitä.
- mk
Kunhan kosittaisiin kirjoitti:
Avioliitto on lesken kannalta parempi ratkaisu, jos liitto päättyy toisen kuolemaan. Tällöin leski on oikeutettu saamaan lesken eläkettä. Avoliitossa näin ei ole. Ja kuolema voi kohdata nuorenakin, ja kun omille harteille jää yhteinen asuntolaina ta ylipäätään kaikki perheen kulut, niin voi pienikin leskeneläke olla iso apu. Eihän se surua vie, mutta..
vain sellainen leski jolla ei ole palkkatuloja eikä muitakaan tuloja lainkaan ja jos on työssä käyvä normaalituloinen ei saa ja jos menee yli 50v naimisiin niin ei saa mutta avoliitossa jos toinen kuolee niin lapset saavat orvon eläkettä siihen saakka kun täyttävät 18v. Asuntolainoja varten saa pankista vakuutuksen siltä varalta jos toinen kuolee ja on nimeltään lainaturvavakuutus. Henkivakuutuksen voi aina ottaa.
- .......
Ei se pelosta johdu, ettei avioon mennä. Meillä pari lasta, yhteinen koti ja elämä, kaikki kunnossa, mutta ei olla menossa naimisiin (eikä siis kihloihinkaan). Eipä oo tullut eteen syytä, jonka takia pitäisi mennä naimisiin, ei mitään mitä sillä saavustaisi eikä elämä muuttuisi mihinkään.. Mikä on sitten syy mennä naimisiin, kun kaikki on hyvin näinkin? Ei ole pelkoa erosta ja paperitöistä, lapsista on yhteishuoltajuus ja kaikki omaisuus yhdessä hankittua ja siis yhteistä, rahat myös käytetään yhdessä.. Joten sit vaan 'muodon vuoksi' pitäisi mennä naimisiin? Ollaan vielä nuoria (20v ja 27v) joten kuitenkin tulisi valitustakin vielä siitä, että nuorina pitää naimisiin mennä jne, nyt ei tule vaikka eletään kuitenkin samalla tapaa ko miten elettäisiin aviossa :P
- 9 v naimisissa
Avioliittoasetus (820/87), 2. luku. Vihkiminen.
9 § Siviilivihkiminen toimitetaan siten, että vihkijä todistajien läsnä ollessa lausuu vihittäville:
"Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin."
Tässäpä ne on avioliiton perusteet kiteytettynä lakitekstiin. Avioliitto takaa lapsille molemmat vanhemmat ilman isyydentunnustuksia ja leskelle paremmat etuudet kuin avoliitto. Avioliitossa olet puolisosi lähin omainen.
Kaikki avioliitot päättyvät joskus ja lähes kaikki vielä surullisesti: onnelliset avioliitot puolison kuolemaan, onnettomat eroon. Se ei silti ole syy jättää naimisiin menemättä! (Verrattavissa tilanteeseen, että ei uskalla ottaa koiraa, kun siitä joutuu kuitenkin joskus luopumaan.)- Toivolinna
Mua jännitti naimisiinmeno. Mies kosi minua ja olimme vuoden kihloissa ennen avioitumista. Ensin nyrpistelin asialle; mennä naimisiin, ei oikein sovi mulle... häät kuitenkin lähenivät ja aloin sopeutua ajatukseen naimisiinmenosta. Tarvitsin sen vuoden tottuakseni uuteen tulevaan tilanteeseen. Itse juhlat olivat onnistuneet, ja niiden jälkeen oli ihmeellisen euforinen olo.
Myöhemmin olen ajatellut, että avioliitto sopii minulle. Avioliitto ja tämä ihmissuhde on lähtökohta, se joka pyritään säilyttämään ja pitämään hyvänä. Se tuntuu turvalliselta ja oikealta. Kesällä tulee 2 vuotta aviossa, sitä ennen olimme olleet yhdessä 9 vuotta, kihloissakin ja eronneena siinä välissä. Emme siis menneet naimisiin ihan nuorina, vaan yli 3-kymppisinä.
Sitoutuminen on välillä sinnittelyä. Kiusauksia on ja helposti ihastun muihin ihmisiin. Seikkailuja ja sekoilua ennemmin haluan kuitenkin säilyttää kaiken tämän hyvän, mitä parisuhde tuo. Ja ehkä surullisin ajatus olisi viettää elämää ilman omaa puolisoa. - H-i !
Herraisä siunaa näitä luuloja ! Mitä puuttuu ihmisen päästä, jos ei ole ikinä nähnyt, kuullut, tajunnut, ymmärtänyt, hoksannut jos ei muusta niin 'rivien välistä' ... mitä sen auvoisen avio-onnen takana luuraa ? Monta kertaa sellainen perhehelvetti, että ei ole mikään ihme, että on niin paljon mieleltään sairaita ym. sivuraiteille horjahtaneita. Onnelliset avioliitot tuottaisivat onnellisia ihmisiä.
- 2 kertaa eronnut
Moni luulee löytävänsä paremman ja koko ajan on etsintä päällä.
Toki moni myös niin nuuka..siis pihi..ei halua laittaa tuhansia euroja ystäviin/sukujuhliin, häät maksaa.
Haluaa selvittää saako toinen lasta ennenkuin pappi sanoo aamen.
Jos toinen rikas, ei halua avipoitua köyhemmän kanssa.
Moni haluaa pitää takaoven auki, jos naimisissa on jo tavallaan kiinni, ei niin helppo lähteä.
Seurustelu kumppanissa on joku asia mistä ei tykkää, odottaa parempaa tai odottaa että, toinen muuttuu iän myötä.
niitä on paljon syitä.Mutta tuossa varmaankin muutama.- mie vaan
Ei avioliitto tuo turvaa eikä sido sen enempää kuin avoliittokaan jos toinen on saanut tarpeekseen "liitosta".
Sitoutumishalusta kahden ihmisen liitossa on kysymys eikä mistään byrokratiasta. Eli ei avioliitto ole sen varmempi.. - rääsyläinen
mie vaan kirjoitti:
Ei avioliitto tuo turvaa eikä sido sen enempää kuin avoliittokaan jos toinen on saanut tarpeekseen "liitosta".
Sitoutumishalusta kahden ihmisen liitossa on kysymys eikä mistään byrokratiasta. Eli ei avioliitto ole sen varmempi..On kuin istuva kerjäläinen käsi ojossa odottaen aina vain parempaa.
- Kiikkulainen
Niimpä .... asiaa kannattaa ajatella myös järjellä.Mietitäämpä vaikka niinkin ikävää asiaa kuin kuolema.(Aika pieni mahdollisuus että kupashdetaan samaan aikaan)Avoleskellä kun ei - ainekaan vielä - ole samanmoisia "etuuksia" kuin avioleskellä.Perintövero mukaanlukien vaikka kuinka on testamentit ym ym .Ja sitten asiahan muuttu mukavaksi kun on näitä uusioperheitä; sinun lapset ja minun lapset sekä yhteiset lapset.
..rohkenemista siinä avioliitossa on? Eikö kysymyksen voi asettaa toisin? Miksei se avioliittoa vinkuva osapuoli voi uskoa siihen toiseen osapuoleen ilman avioliittoa? Pääseehän aviostakin eroon niin halutessaan. Pitäkää ne helvetin riisinheitto-/morsiamenryöstöbileet ihan muuten vain ja ostakaa ne tarvittavat astiastot ihan itse.
- Hah !
Sinä olet /menet avioon siis eläkkeitten ja testamenttien takia. Aika outo tapaus.
- ******
Itse miksi avioliitto. Leskeneläkettä taidat odotella ?
- sk. 1972
Kaikki tietävät (vaikka eivät myöntäisikään), että ihminen ei ole yksiavioinen, kuten esim. joutsen on. Ihailemme joutsenta, koska emme itse pysty samaan. Tällainen ihailu on itsepetosta.
Minä en ole koskaan mennyt avioon tästä syystä. Koen, että mikään ei tässä maailmassa ole ikuista tai kiveen kirjoitettua. Suhde voi päättyä hyvin monenlaisista syistä. Emme koskaan tiedä.
Minulla on ollut useita suhteita, myös kumppaneillani on ollut pitkä suhdehistoria. Arvostan tällaista kokemusta. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö olisi halua tai kykyä sitoutua, päinvastoin: Olen aina sitoutunut suhteeseen, ja periaatteessa on mahdollista, että jonain päivänä käy niin, että tapaan miehen, jonka kanssa vietän loppuelämäni. Mutta avioliitolla ei ole tämän asian kanssa minun kohdallani mitään tekemistä. - Onnellinen mimmi
Kovin avioliiton vastaisia mielipiteitä tässä keskusteluketjussa. Itse olen ollut vuosikaudet onnellisesti avioliitossa maailman ihanimman miehen kanssa. Molemmille liitto on toinen. Oli selvää, että avioidumme. Se on merkki kaikille, että olemme virallisesti yhdessä, ja haluamme pitää huolta ja kantaa vastuuta toisistamme. Nimikin on yhteinen. Rakkauden määrää tai kestävyyttä ei liitto tietenkään takaa, mutta alttarilla kysytäänkin TAHDOTKO rakastaa, ei rakastatko. Avioliitto on mitä suurimmassa määrin tahdon asia. Että on yhteinen tahtotila.
Avioliitto myös turvaa lesken aseman. Tätä kannattaa miettiä erityisesti, jos liitossa vain toisella on rintaperillisiä, tai eletään kombinaatiossa jossa on sinun, minun ja yhteiset lapset. Mutta kuten joku sanoi, raha-asiat voi sopia muutoinkin. Jostakin syystä ne paperit vaan näyttävät jäävän tekemättä aika usein, kun enemmänkin ajaudutaan asumaan yhdessä kuin päätetään vakavasti ryhtyä puolisoksi toiselle ja perustaa perhe.
Avioliittoa vastustavat ne, joita kukaan ei ole kosinut tai jotka ovat eronneet epäonnistuneesta liitosta. Enpä ole vielä tavannut onnellisesti naimissa olevaan paria, joka katuisi avioitumistaan.- nainen, 007
Väität, että avioliittoa vastustavat ne, joita ei ole kosittu. Eipä sentään. Minua on kosittu useasti ja vastaisin edelleenkin kieltävästi - en yksinkertaisesti tarvitse avioliittoa.
Esität asiat hyvin yksipuolisesti vain omasta näkökulmastasi. Sinä tarvitset avioliittoa johonkin, ja kerrotkin sen: Näyttääksesi muille, että teillä menee hyvin. Minun ei ole koskaan tarvinnut todistella muille tässä suhteessa mitään. Olen itsenäinen luonne.
Tunnen monia aviopareja, joiden liitto on näennäisen onnellinen. Yksikin mies pettää vaimoaan inhottavalla tavalla, ja vaimo-parka vain kehuu avioliittoaan maasta taivaaseen. He eivät tule ikinä eroamaan, koska ero olisi heille julkinen häpeä. Tällaisia pareja on paljon. Heillä on tarve vakuuttaa muille, että ovat onnellisia. Minua he eivät vakuuta. Minulla on korvat ja silmät, ja ajattelen omilla aivoillani. - Häh?
nainen, 007 kirjoitti:
Väität, että avioliittoa vastustavat ne, joita ei ole kosittu. Eipä sentään. Minua on kosittu useasti ja vastaisin edelleenkin kieltävästi - en yksinkertaisesti tarvitse avioliittoa.
Esität asiat hyvin yksipuolisesti vain omasta näkökulmastasi. Sinä tarvitset avioliittoa johonkin, ja kerrotkin sen: Näyttääksesi muille, että teillä menee hyvin. Minun ei ole koskaan tarvinnut todistella muille tässä suhteessa mitään. Olen itsenäinen luonne.
Tunnen monia aviopareja, joiden liitto on näennäisen onnellinen. Yksikin mies pettää vaimoaan inhottavalla tavalla, ja vaimo-parka vain kehuu avioliittoaan maasta taivaaseen. He eivät tule ikinä eroamaan, koska ero olisi heille julkinen häpeä. Tällaisia pareja on paljon. Heillä on tarve vakuuttaa muille, että ovat onnellisia. Minua he eivät vakuuta. Minulla on korvat ja silmät, ja ajattelen omilla aivoillani.Mun siskoa on myös kosittu monet kerrat ja ei ole suostunut. Ja ei kaikki miehetkään joita on kosittu halua naimisiin.
;-)
Naurettava ajatus, että kaikki kyllä haluaisivat mennä naimisiin, jos vaan joku kosis... - avoparit
Oletko tavannut onnellisen avoparin, joka katuisi että muuttivat yhteen/elävät avoliitossa?
- samsam-74
Sanot, että avioliittoa vastustavat ne "jotka ovat eronneet epäonnistuneesta liitosta".
Ellen ole täysin lukihäiriöinen, niin luen viestistäsi, että olet itse toisessa avioliitossa. Logiikkasi mukaan sinä olet siis eronnut ONNELLISESTA liitosta. Miten selität sen, että ylipäänsä erosit? Miksi joku eroaisi onnellisesta liitosta? Olet ensimmäinen ihminen, jonka olen kuullut sanovan jotain näin käsittämätöntä... - ******
samsam-74 kirjoitti:
Sanot, että avioliittoa vastustavat ne "jotka ovat eronneet epäonnistuneesta liitosta".
Ellen ole täysin lukihäiriöinen, niin luen viestistäsi, että olet itse toisessa avioliitossa. Logiikkasi mukaan sinä olet siis eronnut ONNELLISESTA liitosta. Miten selität sen, että ylipäänsä erosit? Miksi joku eroaisi onnellisesta liitosta? Olet ensimmäinen ihminen, jonka olen kuullut sanovan jotain näin käsittämätöntä...Minä en vastusta avioliittoa, mutten sitä tarvitsekkaan, avoliitossa olen ollut n.20 vuotta. Vanhempani olivat naimisissa kunnes kuolema erotti ja tunnen hyvin vähän eronneita.
- B345
Tällä kertaa porukalla aika harvinaisen viisaita nykyaikaisia mielipiteitä. Itse kerran eronneena ja omaisuuden puolittaneena äijänä en ajo naimisiin enään. On se sen verran letkeempää päästä eroon huonoksi muuttuneesta suhteesta. Eihän ihminen ole sama koko elämän. Jompikumpi voi jäädä työttömäksi alkoholistiksi, saada vakavia mielenterv.ongelmia, lihoa muodottomaksi, pettää luottamuksen yhä uudelleen, rakastua toiseen, kieltäytyä seksistä yhtäkkiä kun ei pysty ym. Ihan mitä vain voi tapahtua elämän aikana.
Ei pidä tehdä liian vaikeaksi lähtee kävelemään suhteesta, päinvastoin se pitäisi olla helppoa, kun nykyaikana kaikenlaisia hulluja on enemmänkin. Ja sitten se itse tienaamansa omaisuus, ei se mukavaa ole puolittaa tyhjäntoimittajamuijalle eron tullessa. Elätettävät naiset toki haluavat naimisiin turvan tunteen takia, jos miehellä on omaisuutta ja itellä ei mitään. Esim. thaimaalaisen kanssa naimisiin meneminen on perusteltavissa, mutta siinäkin saa vähän palvelua takaisinkinpäin, eipä joudu itse siivoomaan meinaan ym.
Jos naisella esim. itse tienaamaa omaisuutta, niin ei hän mitään leskeneläkkeitä tarvitsekaan, eikä miehen taloudellista turvaa, mutta kun moni nainen ei osaa säästää vaan matkustelevat mielummin. Heh..- Ikävä ihminen
Olisit tehnyt avioehdon. Tyhmät joutuu aina maksumiehiksi.
- Neuvovaari
Eikö voisi palkata siivoojan? Ei siihen avovaimoa/aviovaimoa tarvitse. Ja jos taas naimisiin tarttee mennä niin voi tehdä avioehdon.
Ja miksi kirjoitat vaan naisista, kyllä niitä on elätettäviä miehiäkin, joilla ei ole omaisuutta eikä juuri tulojakaan. - huomhuom123456
Hah, hieman katkeruus paistaa. No, muistathan että kyynisyys ja katkeruus syö vain ja ainoastaan sinua. Liittosi tuhoutuminen oli yhtä paljon omaa vikaasi ja että jos et osannut tehdä avioehtoa, se oli oma hölmöytesi.
Jompikumpi voi jäädä työttömäksi alkoholistiksi -> No ei se yht'äkkiä muutu alkoholistiksi vaikka työttömäksi jäisikin, pässi. Kyllä ne merkit on olemassa jo aijemmin ja yleensä hyvinkin aikaisin. Työttömyys ei ole maailman loppu terveessä parisuhteessa... Ja tervejärkiselle ihmiselle, jonka itsetunto on muunkin varaan rakennettu.
saada vakavia mielenterv.ongelmia -> Totta, mutta kuinka vakavia ne saa olla, että toisen voi jättää: sinä lähdet läikimään varmaan ensimmäisestä heilahduksesta? Jotkut selviää.
lihoa muodottomaksi -> No ei tääkään nyt ihan yhdessä yössä tapahdu, että tota noin niin... Ja yleensä siihen on syynsä. Kuten haukkuva puoliso ja masennus, huono ruoka ja yhteiset surkeat elämän tavat.
pettää luottamuksen yhä uudelleen -> Joo, ihmiset pettää, ja aina pettyy. Mutta jos toinen jatkuvasti pettää, ei sekään ominaisuus synny liiton myötä vaan on kyllä ajoissa havaittavissa.
rakastua toiseen -> Totta, niin sinäkin. Yleensä toiseen rakastutaan kun omassa liitossa ei rakkautta ole.
kieltäytyä seksistä yhtäkkiä kun ei pysty ym. -> Ja sen takiahan se kannattaakin heti ja helposti jättää.
Ihan mitä vain voi tapahtua elämän aikana. -> Totta, ihme että olet sen huomannut, kun muuten vaikutat aika puusilmältä.
En ihmettele että liittosi on päättynyt tai sitä ettet varmaan tajua sen ollenkaan olevan yhtään omallakin vastuullasi.
Itsehän valitsit tyhjäntoimittajamuijan, ehkä sä olet niin tyhmä ja sokea, että ansaitsetkin kohtalosi?
Kyllä, ole vaan sitoutumatta, rakastamatta ja saamatta mitään. Tyhjyys on jo tavoittanut sinut, minä tiedän sen ja sinä tiedät sen, väitä mitä väität. - JEP!
huomhuom123456 kirjoitti:
Hah, hieman katkeruus paistaa. No, muistathan että kyynisyys ja katkeruus syö vain ja ainoastaan sinua. Liittosi tuhoutuminen oli yhtä paljon omaa vikaasi ja että jos et osannut tehdä avioehtoa, se oli oma hölmöytesi.
Jompikumpi voi jäädä työttömäksi alkoholistiksi -> No ei se yht'äkkiä muutu alkoholistiksi vaikka työttömäksi jäisikin, pässi. Kyllä ne merkit on olemassa jo aijemmin ja yleensä hyvinkin aikaisin. Työttömyys ei ole maailman loppu terveessä parisuhteessa... Ja tervejärkiselle ihmiselle, jonka itsetunto on muunkin varaan rakennettu.
saada vakavia mielenterv.ongelmia -> Totta, mutta kuinka vakavia ne saa olla, että toisen voi jättää: sinä lähdet läikimään varmaan ensimmäisestä heilahduksesta? Jotkut selviää.
lihoa muodottomaksi -> No ei tääkään nyt ihan yhdessä yössä tapahdu, että tota noin niin... Ja yleensä siihen on syynsä. Kuten haukkuva puoliso ja masennus, huono ruoka ja yhteiset surkeat elämän tavat.
pettää luottamuksen yhä uudelleen -> Joo, ihmiset pettää, ja aina pettyy. Mutta jos toinen jatkuvasti pettää, ei sekään ominaisuus synny liiton myötä vaan on kyllä ajoissa havaittavissa.
rakastua toiseen -> Totta, niin sinäkin. Yleensä toiseen rakastutaan kun omassa liitossa ei rakkautta ole.
kieltäytyä seksistä yhtäkkiä kun ei pysty ym. -> Ja sen takiahan se kannattaakin heti ja helposti jättää.
Ihan mitä vain voi tapahtua elämän aikana. -> Totta, ihme että olet sen huomannut, kun muuten vaikutat aika puusilmältä.
En ihmettele että liittosi on päättynyt tai sitä ettet varmaan tajua sen ollenkaan olevan yhtään omallakin vastuullasi.
Itsehän valitsit tyhjäntoimittajamuijan, ehkä sä olet niin tyhmä ja sokea, että ansaitsetkin kohtalosi?
Kyllä, ole vaan sitoutumatta, rakastamatta ja saamatta mitään. Tyhjyys on jo tavoittanut sinut, minä tiedän sen ja sinä tiedät sen, väitä mitä väität.Avioliiton kestäminen riippuu tasan kahdesta asiasta.
Pisteet sille fiksulle, joka ne keksii. - Hah !
JEP! kirjoitti:
Avioliiton kestäminen riippuu tasan kahdesta asiasta.
Pisteet sille fiksulle, joka ne keksii.Aviovaimosta ja aviomiehestä. Ja juuri siksi se ei onneksi enää useimmiten kestä. 'Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta.'
- q-q-q-
Avioliittoon ei astuta kun:
-Suhteessa puuttuu jokin olennainen asia, tai pienet asiat haittaavat yhteistä elämää niin paljon, että siitä tulee iso asia. Suhteeseen tyydytään ja toisesta löytyvät viat nieletään (henkilökohtaiset asiat). Toivotaan, että asiat menisi parempaan suuntaan. Eron uhka on kuitenkin ilmassa.
-Avopari on tehnyt yhteisen päätöksen jatkaa yhteistä elämää ilman sitä rekisteröityä tapahtumaa. Joillakin saattaa olla elämäntilanne huono, jolloin avioituminen ei ole ajankohtainen tai joillakin on vain sellaiset arvot, että pitävät naimisiinmenoa kahlitsevana asiana ja isona päätöksenä. En sanoisi sitä sitoutumiskammoksi, ovathan he yhdessä ilman naimisiinmenoakin.
En ymmärrä naimisiinmenon hehkutuksella, eiköhän se ole jokaisen oma päätös. Menevät tai sitten eivät. Eiköhän se rakkaus ole kuitenkin se päällimmäisin asia? - am
.....suurin tekijä taitaa kuitenkin olla RAHA.
- jkfdospa
Joo samaa ihmettelen itse kun suvusta löytyy näitä nuoria pareja useitakin, jotka ovat yhdessä olleet keskenään jo 10 vuotta jos ylikin, mutta ei mitään merkkejä siitä, että naimisiin oltaisiin menossa tai lapsiakaan yhdessä hankkimassa. Todella omituista touhua. Ei sovi itselleni ainakaan tuollainen vetkuuttelu vaan sähäkämmin etenevä toiminta.
- huonoa.
On olla avoliitossa? Paraneeko rakkaus ja toisesta välittäminen,kun on virallisesti avioliitossa? Ei todellakaan. Parisuhde pysyy yhtä hyvänä,vaikka valitsee avoliiton.
- tinde...---
1940-luvulla, veikkaan. Olet sitä polvea, joka meni naimisiin ensimmäisen tapaamansa miehen/naisen kanssa, ja avioliitossa on pysytty hampaat irvessä, koska avioero on sosiaalinen epäonnistuminen.
Lakkaa ihmettelemästä ja myönnä, että ei oma avioliittosi mitään auvoa ole ollut. Tästä syystä "nuoret" eivät menekään enää avioon, koska he katsovat mallisa aikaisemmista polvista: Huono esimerkki opettaa paremmin kuin hyvä. Asia on näin yksinkertainen.
- Terve liitto
Avioliitto jo sinällään! Siksi että se on yhteiskunnan ja avioliittoosapuolten reksiteröointi ja täten virallistettu OIKEUSSOPIMUS ja kohteena on parisuhde!. Tämä on juristien ja lain laatijoiden toimesta tehty aivan muuksi miksi avioliitto ymmäretään ja mitä se on!
Avioliittoon mentäessä ja aiottaessa tulee ehdottomasti käydä aivan muut asiat ja sopimukset että velvoiteet läpi kuin avioliiton rekisteröinti ja muu rekvisiitta.
Kirkkohäät,"perinteet" ,ja onnen riisit hukuttaa alleen todella täydellisesti kaiken välttämättömän huomioonottamistarpeen.
AVioliittolaki tulisi ehdottomasti muuttaa oikeudellisesti moraaliseksi ja avioliittoon rekiströitäisiin kirkon tai maistraattien toimesta vain henkilöt ja avio-oikeutta ei missään nimessä toisen omaisuuteen!!! Vaan aviopuolisot voisivat itse tehdä aviooikeus sopimuksen halutessaan! Erikseen . Nykyisessä menettelussä viranomainen sopii aviopuolisoiden puolesta ja sitovasti ja jopa "SALAA" täten toisilleen avio-oikeuden puolison omaisuuteen sekä velkoihin ym ennalta jopa tietämättömään.
Nyt juristit selittää että näin ei tapahdu! Todellisuudessa kyllä tapahtuu. Avio-ehto tulisi syntyä automaattisesti avioliittoon mentäessä ja mikäli ehto halutaan poistaa sen voisivat tehdä puolisot yhteisellä sopimuksella. Olisi varmaa että avioliittoja voisi solmia turvallisemmin sekä myös moraalisesti terveelle pohjalle.
Sitoumus ei ole kkaan pelkästään henkilöön vaan paljon muuta. - vaemo
Me menimme naimisiin maistraatissa ilman minkäänlaisia juhlamenoja. Tarkoitus oli vain saada se virallinen paperi. Miehellä on sairaus, joka saattaa viedä hengen vuoden tai 30 vuoden päästä, niin on tuo perintöasia selvä. Lisäksi molemmista ainakin vielä tuntuu, että tässä on se oikea, tämähän voi tietysti muuttua kymmenen vuoden päästä.
Avioliitto on lakipaperi, toistaiseksi voimassa oleva sopimus puolen vuoden irtisanomisajalla.- vaimoke
"Avioliitto on lakipaperi, toistaiseksi voimassa oleva sopimus puolen vuoden irtisanomisajalla."
Hahahahha. Hienoa! En nyt varsinaisesti vastusta avioliittoa tai naimisiin haluavia, mutta olen silti koko nuoruusikäni ihmetellyt naimisiin menoa... Nyt kun asian näin ilmaisit, niin samanlaisia sopimuksiahan tässä tehdään koko ajan...Hyvin sanottu! Ehkäpä tässä joku päivä täytyy naimisiin mennä...(paitsi etten mene!)XD. Tämän hetkisessä avoliitossa yhteisten lapsien kanssa on ihan hyvä olla. Ei sitä naimisiin meno taida muuttaa miksikään... Niin ja mukavaa loppuelämää vaemolle!
- Ard
Koska siinä samalla kun yhteiskunta on muuttunut 'vapaammaksi' ja ymmärtäväiseksi, avioliitosta on tullut enemmänkin muodollisuus kuin minkäänsortin pyhä liitto.Tilastoistahan sen näkee että avioliitoista miltei puolet päättyy eroon ja kun se ei nykyään pääasiassa ole mikään häpeä eikä sinusta tule yhteiskunnallista luopiota jos eroat, itseasiassa sinua taputellaan vain selkään että hienoa että rohkenit tehdä moisen tempun.Kivaahan se on kimpassa olla mutta eiköhän se nykyään kalva jokaisen mieltä että "mitä jos" varsinkin kun sitä joka suunnasta nykyään tyrkytetään että pitää olla valmiina mihin tahansa vaikka juuri nyt menisikin mukavasti.
Avioliitto kun solmitaan niin eroaminen on paitsi henkisesti myös käytännöllisesti ja lain silmissä paljon mutkikkaampaa kuin jos ollaan oltu vain avoliitossa.Tokihan laki sanoo ties mitä jo siitä jos on asuttu yhteisen katon alla vaikkei avioliitossa oltaisikaan mutta siitähän se soppa vasta syntyykin kun ollaan oltu avioliitossa...varsinkin jos todellisen rakkauden nimissä jäi se pieni paperi nimeltä avioehto allekirjoittamatta. - Kerran vaa en toist
Avioliitto merkitsee velvollisuuksien kaksinkertaistumista ja oikeuksien vähentymistä puoleen!!!
Oli yhdessä onnittelukortissa teksti ja se piti 1000% paikkansa.
Avoliitossa oli kaikki hyvin mutta, sitten kun toinen "virallisesti" omisti kävi tuo toteen.
Siihen "käpälälautaan" varon kyllä menemästä ja saamasta moista aivohäiriötä yleensäkään kuin "rakastuminen" on ja siitä seuraa..
En ole katkera.. kerron vaan kokemuksestani!- Helgamuori
Vihkiäisiin palaa liikaa rahaa, joten turha sitä on naimisiin mennä. Avoliitossa voi asua lopun elämänsä. Ellei pari sovi yhteen, onpahan helpompi erota.
- syvähuokaus
Helgamuori kirjoitti:
Vihkiäisiin palaa liikaa rahaa, joten turha sitä on naimisiin mennä. Avoliitossa voi asua lopun elämänsä. Ellei pari sovi yhteen, onpahan helpompi erota.
Avoliitto on suuresti muotia Suomessa eli ei oteta kumppania tosissaan vaan leikitään parisuhdetta. Ja sitten kun tämä avokumppani sairastuu, joutuu työttömäksi tms. livistetään äkkiä eihän ole mitään sitoumuksia, ja mitä väliä vaikka toisen sydän särkyisi eihän se mikään niin tosissaan otettu suhde edes ollutkaan, ja pian on uusi leikkikumppani taas kuvioissa. Kovin on irrallista ja epäluotettavaa elämänmenoa. Sääliksi käy lapset joita näistä turvattomista suhteista jää.
- were
syvähuokaus kirjoitti:
Avoliitto on suuresti muotia Suomessa eli ei oteta kumppania tosissaan vaan leikitään parisuhdetta. Ja sitten kun tämä avokumppani sairastuu, joutuu työttömäksi tms. livistetään äkkiä eihän ole mitään sitoumuksia, ja mitä väliä vaikka toisen sydän särkyisi eihän se mikään niin tosissaan otettu suhde edes ollutkaan, ja pian on uusi leikkikumppani taas kuvioissa. Kovin on irrallista ja epäluotettavaa elämänmenoa. Sääliksi käy lapset joita näistä turvattomista suhteista jää.
"Ja sitten kun tämä avokumppani sairastuu, joutuu työttömäksi tms. livistetään äkkiä eihän ole mitään sitoumuksia"
Melkeimpä yhtä helposti avioliitonkin voi purkaa.....
- M82_1
Kun kerran rohkenet sanoa ettei se mitään muuta, niin miksi sitten pitäisi mennä naimisiin. Ja olen osittain samaa mieltä sinun kanssa.. Ei se juurikaan mitään muuta, vaan ainoastaan sitoo sinut LAILLISESTI toiseen.. Mikä onkin sitten pinnallisen elämäntyylin mukaan tärkeää.
- LISÄÄNTYY
Jos yhteiselämä ei kuitenkaan jatku, niin useimmiten tulee riittaa omaisuudestaja talousasioista ja niiden setvimisestä jne.Jos on on omia lapsia edellisestä liitosta jne...
- gaugamo
Perusteita:
- Naimisiin menon karnevalisoituminen (satuhäät ja prinsessa/prinssiunelmat vs. jykevä parisuhde ilman illuusioita ja satu-unelmia)
- Menneen maailman velvollisuudet ja yhteisön paine eivät valitettavasti sido enää naimisissa olevia eli loppujen lopuksi koko lupaus on tuuleen huutamista. Ei ole porkkanaa, asiaa joka muuttuisi parempaan suuntaan. Ainoa ero avoliittoon on kauhea ralli erotessa ja pidempi eroprosessi.
- Yhteistalous ei kiinnosta jos toisen taloudenhoito ei ole kohtuullisella/hyvällä tasolla
- Sellainen ihminen löytyy helpommin jonka kanssa voi seurustella tai olla toistaiseksi, mutta ajatus loppuelämästä on aivan eri asia ja sisältää lupauksen sitoutua kaikkiin toisen muutoksiin seuraavien 60 v ajan. Aika hurjaa ja hullunrohkeaa touhua.
- Kovat kokemukset omasta tai läheisten elämästä, tilastofaktat - EROON
Mietihän noita erotilastoja...Kukaan ei naimisiin mennessään usko, että omalle kohdalle sattuu, mutta mites kävikään, vaikka milaisia tunteita alussa olisi ollut...
- mikä_meininki
Yli 80% avoliitoista päätyy eroon. Niin, yleensä avoleikki loppuu lyhyeen, kun ei kestetä riitoja, erimielisyyksiä, ei tarvitse pohtia ongelmien syvempiä syitä, rakkaus on varsin ohuella kiinnityksellä. Joten avokumppani vaan vaihtoon heti tulee vähänkin tummia pilviä taivaalle. Ihmissuhdeongelmat tietysti siirtyvät mukana seuraavaan avosuhteeseen, mutta eihän sitäkään tarvitse niin tosissaan ottaa, heipäheit vaan sitten kriisin taas osuessa kohdalle.
- tutkijaputkija
Ärsyttävää kun porukka ei tiedä noista tutkimuksista ja tilastoista mitään! Se "puolet eroo" ei oo ollenkaan siitä, että kaikista naimisiinmenneistä puolet eroaisivat VAAN se, että tiettynä vuonna naimisiinmenneiden määrästä puolet eroo. Eli jos vaikka vuonna 2000 ois tullut kymmenen uutta avioliittoa ja samana vuonna ois eronneita pareja viisi, ei tarkota että oikeesti kaikista pareista puolet eroaa. Ja kun on mahdollisuus mennä yhä uudestaan naimisiin, se piilottaa tosiasiaa siitä että on paljonkin pariskuntia jotka elävät koko elämänsä yhdessä!
- Psh82
Kuule avioliitto-vouhkaaja. Olen avopuolisoni kanssa ollut yhdessä 13 vuotta, yhdessä on asuttu n 10 vuotta ja yhteinen lapsi on. Mitä se pieni paperin pala ja vihkisormus muuttaa? Miksi pitäisi mennä naimisiin kun on jo vuosia sitten lupauduttu toisillemme niin monella tapaa? Onko sinulla turvallisempi olo kun olet naimisissa? Ajattelet että puoliso ei petä jos olet rengastanut hänet? Onko luotto kovempi ettei puoliso lähde kävelemään? Ihme hehkutusta, mielestäni avioliitto-arki ei eroa avoliitto-arjesta mitenkään.
Kyse ei suinkaan ole rohkenemisesta tai siitä että se on pelottavaa vaan siitä että se nimenomaan ei muuta mitään. Miten teidän arki on muuttunut kun olette astuneet avoliitosta avioliittoon? Ettei vaan olisi teidän korvienne välissä?
Tuosta perimisestä voisin sanoa sen verran, että meillä on papereissa ja kirjoissa ylhäällä se, että jos toinen kuolee niin perijänä on jäljelle jäävä puoliso. Kumpikaan ei jää yksin makselemaan kaikkia lainoja. Samoin kuolemankorvaukset vakuutusyhtiöstä menee avopuolisolle. Ei sen takia tarvii mennä naimisiin.
"tuokin kertoo taas paljon... Sitoumus on sitä luokkaa, että jätetään varoiksi takaovi auki... Ei jaeta omaisuutta, voi häipyä hetkessä... Jos alkaa kyllästyttää, se siitä sitten." Tämä on vain realismia; eroja sattuu vaikka on niiiin vannonut rakastavansa aina ja pysyvänsä toisen rinnalla ikuisesti. Vaikka kuinka rakastan puolisoani, en edes hyvää hyvyyttäni antaisi puolia omaisuudestani exälle. En myöskään olettaisi sitä toisinkaanpäin. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö haluaisi suhteen toimivan tai etteikö aikomuksena olisi elää onnellisena elämä loppuun saakka kyseisen ihmisen kanssa.
"Avoliitto on suuresti muotia Suomessa eli ei oteta kumppania tosissaan vaan leikitään parisuhdetta." No hohhoijaa!! Korvien välissähän se on, miten vakavasti sen puolison ja suhteen ottaa! Haloo, ei se sormus ja paperi tee siitä yhtään sen vakavampaa. Jos avioliitto olisi turvallinen pieni lintukoto, ei sattuisi erojakaan. Eläkää rakkaudentäyteistä realismia älkääkä ruusunpunaista unelmaa. - P.K.
Jaa-a, sen kun tietäis mikä siinä niin pelottaa..meitä kun on niin moneen junaan - jotkut ei uskalla sitoutua edes seurusteleen vai liekö pelkkiä tekosyitä ja mukavuudenhalua (omaan napaan tuijottelu).
- FAKTA!
Avioliitto on ehkä maailman typerin keksintö. Siinä ei yksinkertaisesti ole järjen häivääkään.
- Lauantaimakkara
Kannattaa jättää ovi raolleen niinkuin monessa muussakin tapauksessa. Naisen kello alkaa viipottamaan aivan yllättäen.
- bbcgsdgsgfdgdfg
No miksi pitäisi vängällä ängetä naimisiin kun mikään ei kerran muutu??? Niin turhanpäiväistä koko touhu josta ei ole kuin ylimääräistä vaivaa ja harmia jos ero tulee.
- Aviomies v. 2006
Omalla kohdallani oli kyllä ihan puhtaasti kysymys rahasta ja omaisuudesta. Asuimme nykyisen puolisoni kanssa avoliitossa viisi vuotta ja avioiduimme lasten hankkimisen jälkeen. Avioehdon teimme, vaikka meillä onkin kummallakin omaisuutta, mutta halusimme varmistaa kumpikin "selustamme" ja muutenkin mietimme varsin tarkkaan kaikki vaihtoehdot ennen avioitumistamme. Kyllä siinä rahasta oli kysymys, ettei avioitumisemme tapahtunut ihan heti.
- vuoden
kokeilu ensin. ei sitä ikinä kuule tiedä jos sittenkin haluaa elämältään muuta. kerran olen ollut naimisissa ja se riitti.
nykyään jos seurustelen niin vähintään 5 vuotta ennenkuin muutan edes yhtään ja homma pelittää hienosti.- eoussina
Suurin syy siihen ettei ihmiset mene naimisiin on siis pelko. Pelätään sitoutua toiseen, täytyy päästä pakoon jos vaikka alkaa ukko/akka liikaa komenteleen. Ja pelätään näyttää sukulaisille että rakastetaan toista ihmistä. Outoa.
Minä olen eronnut kerran, silti menin naimisiin uudelleen koska olin niin rakastunut. Miehellä sama juttu, hänkin oli joskus vannonut ettei ikinä mene naimisiin, vaan nyt on jo toista kertaa. Halusimme näyttää muillekin ja erityisesti epäilijöille että uskalletaan koska rakastetaan. Meillä on kummallakin lapsia, mutta silti on paperit tehty niin että se puoliso ei jää mihinkään kuseen jos toisesta aika jättää. Kaikki on yhteistä ja vapaus on yhtälailla olla oma itsensä kuin muulloinkin oli. Vain se on muuttunut että tunne siitä toisesta on hyvä koska se haluaa olla mun kanssa, koska se on sitoutunut tähän ihan virallisesti.
Onhan tossa myös noita juridisia seikkoja, mut en niitä kaikkia niin ole tutkinut, ainakin jokin leskeneläke systeemi oli tossa avioliitos sellanen ettei sitä avoliitossa ollut puoliso saa. eoussina kirjoitti:
Suurin syy siihen ettei ihmiset mene naimisiin on siis pelko. Pelätään sitoutua toiseen, täytyy päästä pakoon jos vaikka alkaa ukko/akka liikaa komenteleen. Ja pelätään näyttää sukulaisille että rakastetaan toista ihmistä. Outoa.
Minä olen eronnut kerran, silti menin naimisiin uudelleen koska olin niin rakastunut. Miehellä sama juttu, hänkin oli joskus vannonut ettei ikinä mene naimisiin, vaan nyt on jo toista kertaa. Halusimme näyttää muillekin ja erityisesti epäilijöille että uskalletaan koska rakastetaan. Meillä on kummallakin lapsia, mutta silti on paperit tehty niin että se puoliso ei jää mihinkään kuseen jos toisesta aika jättää. Kaikki on yhteistä ja vapaus on yhtälailla olla oma itsensä kuin muulloinkin oli. Vain se on muuttunut että tunne siitä toisesta on hyvä koska se haluaa olla mun kanssa, koska se on sitoutunut tähän ihan virallisesti.
Onhan tossa myös noita juridisia seikkoja, mut en niitä kaikkia niin ole tutkinut, ainakin jokin leskeneläke systeemi oli tossa avioliitos sellanen ettei sitä avoliitossa ollut puoliso saa.Avioliittoon liittyy niin paljon sellaisia kulttuurisia olettamia, joita emme voi tukea. Niin kuin monogamia. Sitoudumme mieluummin itsemme määrittelemiin asioihin.
- jELLIE
olen ollut jo 53v samassa avioliitossa enkä ole eroa harkinnut.
- outositoutuja
No, kyllä se avoliittokin mulle oli sitoutumista. Mutta niin on seurustelukin, se vaan että tuntuupa vaan yhdessä asumisen myötä asiat muuttuvan... Että avioliittoon pätee sama: en halua siihen vankilaan enää. Niin kauan kaikki menee hyvin, kun seurustellaan. Sitä toista huomioidaan, sen toisen annetaan olla se kuka se on: kun on yhteinen katon alus, alkaa tosielämä tulla esiin. Yht'äkkiä sä oletkin enää puolikas ja kotiorja, yht'äkkiä (tai pikkuhiljaakin) alkaa vaatimukset siitä ja tästä ja tuosta, mitä KUULUU olla ja mitä voi VAATIA kun nyt kerran ollaan avo-/aviopari. Toinen heittää hanskat naulaan ja heittäytyy sohvalle röhnöttämään ja valittaa kaikesta mitä sä teet. Kyllä kääntyi maailma ympäri, kun kihlasormus tuli sormeen ja avoliitto alkoi. Luojan kiitos en ehtinyt naimisiin.
Ei ihmiset osaa arvostaa mitään mikä on varmaa ja turvallista. Joten minun puolestani saavat sitoutua sillä tavalla keskenään. Ei kiinnosta liitot. Lapsia ja perhe voi olla yhdessä ilman yhdessä asumistakin. - Ms grimm
Eli jos olen yhden ihmisen kanssa koko elämäni mutta emme mene naimisiin, en ole todella sitoutunut? Avioliitto ei takaa mitään eikä todista mitään, se ei kerro kahden ihmisen välisestä rakkaudesta, luottamuksesta ja valinnasta jakaa elämä yhdessä ja siitä miten vakavia he ovat aikeissaan yhteisen tulevaisuuden suhteen. Jos mikään ei muutu, niin yhtä hyvin voisi kysyä että miksi sitten mennä naimisiin? Itse en aio astella alttarilla tai millään muullakaan käytävällä koskaan, ei pahemmin kiinnosta ns. suhteen etenemis portaat: yhteen muutto, kihlat, häät, lapsi ja puoli valtakuntaa. Järjestys voi olla miten päin vaan, mutta turha nostella kulmiaan ihmisille jotka haluavat vain elää rauhassa omalla tavallaan, eikä se ole pelkoa vaan tietoinen ja haluttu valinta.
- Santeri777
Avioliitto ei nykypäivänä merkitse mitään, eivät ihmiset enää muodollisuuksista piittaa.
Pääasia että suhde voi hyvin ja yhteiselo rullaa, täysin yhdentekevää mikä on "formaatti" (avioliitto, avoliitto).
Avioliittoa hakevat ihmiset haiskahtavat vanhakantaisilta ihmisiltä, päänsä jääneet historian hämäriin jumittamaan. Tietysti on nämä "haaskat" jotka kyttäävät etuja avioliiton kautta kun "uhri" ei tajua tehdä avioehtoa pään ollessa ns.lomalla (pitkä ihastumiskausi). - holkku
sanoo naimisiin 4 kuukauden tuntemisen perusteella menny tai vähä alle :D
tavattii 30.1.2010 ja häät oli maistraatissa 9.4.2010.
tätä kaipasin elämään :). - minä12345
Jos kaksi ihmistä tahtoo ehdottomasti olla yhdessä, ei siihen mitään avioliittoa tarvita.
Avioliitto on kaiken kaikkiaan täysin turha tekele...- Molla5
Kaverille kävi niin että eli monta vuotta avoliitossa ja teki töitäkin paljon miehen firmassa. Sitte mies kuoli yllättäen.. ja koska ei ollut lapsia. Ei saanut mitään, meni alta työ ja koti. Tosi surullista!
Jos siis rakastaa toista ja tahtoo elää ja asua yhdessä (ja on tulevaisuuden suunnitelmia) kannattaisi ehkä mennä naimisiin tai ainakin tehdä joku paperi.. koskaan ei tiedä mitä tapahtuu.
Nykypäivän nuoret aikuiset on sitoutumiskammoisia?? Ihannoidaan villiä ja vapaata elämää. Tekeekö semmoinen ihmisen onnelliseksi? Ehkä joksikin aikaa, mutta entä pidemmän päälle? - Sitku mutku
Täällä' näyttää avoliitttolaisista olevan suuri osa heitä jotka kyllä menisivät avioonkin, kun asia vaan tulisi käynnistetyksi tai kun puoliso ei olisi edelleen niin sitoutumiskauhuinen. Muuten ei noita joitakin "viisauksia" saata ymmärtää alkuunkaan. Mutta kun ei toista voi muuttaa, on sitten vaan kehuttava avoliittoa.
- nainen 47v
Olen ollut mieheni kans 31v,,,siis 16v asti.meillä on 3lasta...eikä mitään tarvetta mennä naimisiin, Ja siks toiseen eduskunnassa pohditaan parasta aikaa ,et avoliitosta eroaville tulee samat säännöt kuin avioliitosta eroaville...et omaisuus menee puoliks .
- Haie*
sitä meiltäkin pappi aikoinaan kysyi, että mitä vihkiminen elämässämme muuttaa. Vastasin" Ei mitään." Näinhän se oli, asuimme yhdessä toista vuotta, asuntolaina oli kummankin nimissä jne. Naimisiin halusin kun lastenteko (onhan sana..) tuli ajankohtaiseksi, ja että kaikilla perheenjäsenillä olisi sama sukunimi. Antaa sen näkyä muullekin maailmalle; tässä on perhe xxx. Mulle se oli se luontevin tie elämässä eteenpäin, avoliittoon jääminen olisi tuntunut että elämäni olisi pysähtynyt johonkin epämääräiseen seurusteluvaiheeseen.
Liittomme oli onnellinen, sitouduimme siihen kutsumalla paikalle kaikki läheisemme kuuntelemaan miten julkisesti lupasimme rakastaa toisiamme loppuikämme. "Sen minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako"... En mikään uskovainen ole, mutta vihkikaava kuvasti niitä kaikkia arvoja mitä elämässäni on, niitä ns. sääntöjä ja "lakeja" jotka itselleni ovat tärkeitä, omatuntoani jonka mukaan elän ja itseäni arvostan. Avioliitto vahvisti suhdettamme, ja vuosien varrella liitto muuntui tavallaan perheyritykseksi:) jonka eteen kumpikin teimme töitä. Olihan niitä vaikeita vuosia, mutta niistä selvittiin ja kun rakkaus aikanaan sai enemmän tilaa, liittomme syveni ja kukoisti kaikin tavoin. Musta oli tosi kiva olla naimisissa, enkä tosiaan kadu että sain kokea tuon upean päivän morsiamena, hulvattomat juhlat ja tuoreen aviomieheni rakkautta tulvillaan olevan äänen kun seuraavana aamuna totutteli:"Mun VAIMONI", "puolisoni"...
Toki olisimme yhdessä olleet ilman häitäkin, mutta en hetkeäkään kadu naimisiinmenoani. Kohtalo sitten 20v myöhemmin muutti elämämme suunnan, ja jouduin jatkamaan yksin eteenpäin. Kolme vuotta myöhemmin tapasin nykyisen miesystäväni johon rakastuin. Nyt ajatus kihloista tai avioliitosta ei tunnu miltään. Suunnittelemme kyllä yhteenmuuttoa ja tulevaisuuttamme, mutta naimisiinmenolle ei ole tarvetta, nyt meitä sitoo vain rakkauden "ohut" lanka, hengaillaan kahden aikuisen suhteessa kepeästi, vaikka tunteet ovat kyllä aitoja ja syviä. Tällaisena näen avoliiton -olen tässä kun tuntuu hyvältä olla sun vierelläsi, mutta vapauteni olla ottamatta sen kummempaa vastuuta säilyy.
- justiinsajuu.
Miksi pitäisi astua avioliittoon? Onko se jokin välttämätön pakko joka odotetaan tapahtuvan? Ainiin sehän se yhteiskunnan kulmakivi onkin... mies nainen 2,4 lasta koira farmariauto ja omakotitalo. Ollaan kaikki samanlaista massaa jooko? Ei tässä pelosta ole kysymys. Sä haluut avioliiton, toinen ei. Miksi et voi ymmärtää toisen näkemyksiä? Miksi se avioliitto on ainoa oikea ratkaisu suhteelle?
- mökin muija
Ei se papin aamen sitä liittoa sen autuummaksi tee. Avoliitto on nykyaikaa. Jokainen tekee ne ratkaisunsa itse, menkööt ne naimisiin jotka sitä haluavat. Jokaiselle meille on täällä oma suuntansa näytetty miten eletään. Elä ja anna toistenkin elää!!
- epelei87
Miksi mennä naimisiin, jos parisuhde toimii ilman kummoisia virallistamisia.
Ei ole tarvetta mennä naimisiin ja saada paperitodistus siitä että on toisen kanssa. - ripe5555
Olette jo sitoutunteita, kun nuin kauan avoliitossa olette asuneet.
Sitoutumisen merkki. Jatkaa sitotumista ja rakastamista. Miksi siihen sotkea byrokratia?
Avioliitto tosiaan juridinen juttu.
Nyt kun tulee uusi laki vielä, joka turvaa avopuolison taloudellisen aseman paremmin; etenkin kun parilla on lapsia niin sekin asia menee hyvään suuntaan.- Marko71
Nauttikaa toisistanne ja iloitkaa toistenkin puolesta, ketkä menevät naimisiin, ketkä eivät. Jokaisen oma valinta, onneksi. Naimisiin ei pidäkään mennä jos sille tuntuu, etä kumppani ei ole sopiva. Minulle liitto on pyhä, eikä mikään samantekevä asia. Siksi me menemmekin naimisiin ensi kuussa. Aiemmin ei ole ollut aikaa tai rahaa järjestää mitään. Menemme toistemme tähden, emme TOISTEN takia :) Rakkaudesta, ei juridisista syistä. Inhottavaa kun nykyään ihmiset on hirveän vihamielisiä toisilleen, että pitää mustamaalata toisten liittoa tai onnellisuutta, pelkästä omasta mielipahasta ja katkeruudesta :(
Eikös se ole mukavaa, että elämässä olisi niitä ihania ja juhlimisenkin arvoisia asioita. Tuntuu ja näyttää, että elämä se on liian monelle, liian synkkää.
Tarkoitan sitä, että yhdessä voi toki olla ilman vihkimistäkin. Annetaan kuitenkin toisinkin päättäneille aihe onneen ja viettää mukavat häät!
Ihanaa ja iloista kesää kaikille ja raikkaita hääilmoja ;) - -liinu39-
Marko71 kirjoitti:
Nauttikaa toisistanne ja iloitkaa toistenkin puolesta, ketkä menevät naimisiin, ketkä eivät. Jokaisen oma valinta, onneksi. Naimisiin ei pidäkään mennä jos sille tuntuu, etä kumppani ei ole sopiva. Minulle liitto on pyhä, eikä mikään samantekevä asia. Siksi me menemmekin naimisiin ensi kuussa. Aiemmin ei ole ollut aikaa tai rahaa järjestää mitään. Menemme toistemme tähden, emme TOISTEN takia :) Rakkaudesta, ei juridisista syistä. Inhottavaa kun nykyään ihmiset on hirveän vihamielisiä toisilleen, että pitää mustamaalata toisten liittoa tai onnellisuutta, pelkästä omasta mielipahasta ja katkeruudesta :(
Eikös se ole mukavaa, että elämässä olisi niitä ihania ja juhlimisenkin arvoisia asioita. Tuntuu ja näyttää, että elämä se on liian monelle, liian synkkää.
Tarkoitan sitä, että yhdessä voi toki olla ilman vihkimistäkin. Annetaan kuitenkin toisinkin päättäneille aihe onneen ja viettää mukavat häät!
Ihanaa ja iloista kesää kaikille ja raikkaita hääilmoja ;)Aivan niin, jokaisen oma valinta. Ja siihen turha muiden puuttua.
KUNHAN muistatte todellakin tehdä ne testamentit ja tarkistaa vakuutusten edunsaaajat jne. Ja jos avioliittoon, niin avioehto.
Ainut kylmä asia tuli itselläni vastaan kun ensimmäinen avomieheni kuoli. Olin 34v, lapset 4v ja 8v.
Yhteiskunta ei tunnusta avoliittoa, en saanut ns. "lesken/perhe-eläkettä". Se olisi ollut todella tarpeen siinä elämäntilanteessa.
Uudessa suhteessa menimme heti naimisiin, kun halusimme yrittää heti lasta..ja olemme olleet 3 v naimisissa ja ihana 2 v prinsessa on koko perheen silmäterä.
Byrokratia taustalla seurailee tiukasti, etten vain käytä isompien lasteni omaisuutta ja eläkkeitä... kotimme on lasten nimissä. Yhdessä hetkessä astuu kaikenlainen valvonta kuvioihin ( toki lapsen parasta ajetaan!) -mutta kun on aiemminkin laittanut kaiken lapsia varten ja ovat olleet maailmani.
Onneksi pian helpottaa, lapset jo 10 v kuluttua täysi-ikäisiä!!!!! --jeeeee...
AuRINKOA ja VALOA ! :o) - nainen vaan...
Marko71 kirjoitti:
Nauttikaa toisistanne ja iloitkaa toistenkin puolesta, ketkä menevät naimisiin, ketkä eivät. Jokaisen oma valinta, onneksi. Naimisiin ei pidäkään mennä jos sille tuntuu, etä kumppani ei ole sopiva. Minulle liitto on pyhä, eikä mikään samantekevä asia. Siksi me menemmekin naimisiin ensi kuussa. Aiemmin ei ole ollut aikaa tai rahaa järjestää mitään. Menemme toistemme tähden, emme TOISTEN takia :) Rakkaudesta, ei juridisista syistä. Inhottavaa kun nykyään ihmiset on hirveän vihamielisiä toisilleen, että pitää mustamaalata toisten liittoa tai onnellisuutta, pelkästä omasta mielipahasta ja katkeruudesta :(
Eikös se ole mukavaa, että elämässä olisi niitä ihania ja juhlimisenkin arvoisia asioita. Tuntuu ja näyttää, että elämä se on liian monelle, liian synkkää.
Tarkoitan sitä, että yhdessä voi toki olla ilman vihkimistäkin. Annetaan kuitenkin toisinkin päättäneille aihe onneen ja viettää mukavat häät!
Ihanaa ja iloista kesää kaikille ja raikkaita hääilmoja ;)Haluaisin itsekin naimisiin, mutta mies jostain syystä "pelkää" naimisiinmenemistä. Luulen, että ei tykkää ideasta kävellä alttarille. Kerran sanoikin, että maistraatissa voisi mennä, mutta itse haluaisin ne kirkkohäät. Eikä meille nyt mitään hirveetä väentungosta tulisi, jos mentäskin naimisiin. eikä ole rahasta ja ajasta kiinni tms. Yhdessä oltu syksyllä 9 vuotta. Toisen lapsen la on ennen juhannusta. Mielestäni avioliitto tuo sen "merkityksen". Tämäkinhän on jokaisen oma asia miten tekee meneekö naimisiin vai ei, mutta itselle on tärkeätä, että perheellä olisi yhteinen sukunimi. Se jotenkin liittää yhteen. Enkä ole todellakaan mikään uskovainen... ja sekin, että kun on yhdessä selvitty vaikka minkälaisista vaikeuksista niin haluaisi sitoa kaiken sen meidän yhteiseksi.
jospa sitä joku päivä naimisiin pääsee, kun saa miehen rohkenemaan.. - -justiina-!!
nainen vaan... kirjoitti:
Haluaisin itsekin naimisiin, mutta mies jostain syystä "pelkää" naimisiinmenemistä. Luulen, että ei tykkää ideasta kävellä alttarille. Kerran sanoikin, että maistraatissa voisi mennä, mutta itse haluaisin ne kirkkohäät. Eikä meille nyt mitään hirveetä väentungosta tulisi, jos mentäskin naimisiin. eikä ole rahasta ja ajasta kiinni tms. Yhdessä oltu syksyllä 9 vuotta. Toisen lapsen la on ennen juhannusta. Mielestäni avioliitto tuo sen "merkityksen". Tämäkinhän on jokaisen oma asia miten tekee meneekö naimisiin vai ei, mutta itselle on tärkeätä, että perheellä olisi yhteinen sukunimi. Se jotenkin liittää yhteen. Enkä ole todellakaan mikään uskovainen... ja sekin, että kun on yhdessä selvitty vaikka minkälaisista vaikeuksista niin haluaisi sitoa kaiken sen meidän yhteiseksi.
jospa sitä joku päivä naimisiin pääsee, kun saa miehen rohkenemaan..Siis reippaasti vain maistraattiin ennen lapsen syntymää ja naimisiin. Kirkossahan voidaan teidät ja suhteenne sitten siunata ja vaikka kastaa lapsi siinä samalla.
Mä menisin sinuna ehdottomasti ennen LA vihille. Minusta oli ihanaa kun lapsikin oli heti isänsä nimissä, eikä mitään sossun tätejä tarvittu!
- ilkuri
Avioliitto on miehille vaarallinen.Se on aina vastuu.Miehet eivät halua tätä.Niin kiva asua ilman minkäläistä viirallista vastuutta...
- gaugamo
Vastuu ja velvollisuudet liittyvät tyypillisesti oikeuksiin ja palkkioihin. Näin on esimerkiksi koulu- ja työelämässä, usein harrastuksissakin. Jos avioituminen tuo vastuuta, velvollisuuksia ja vaatimuksia, ei siihen kai kannata ryhtyä ilman että jotain tulee toiseenkin vaakakuppiin. Mitähän se jokin olisi?
Näissä keskusteluissa mainitaan usein "omaan napaan tuijottaminen" tai "itsekkyys" tai "vastuun pakoilu" tai "sitoutumiskammo" ... mutta mikä ihmeen sääntö tosiaan sanoo, että ihmisen on tehtävä omalta kannaltaan älyttömiä ja jopa potentiaalisesti tuhoisia ratkaisuja vain siksi että jotkut muut sitä vaativat?
- ottiatuoa
Jotkut ovat enemmän yksiavioisia kuin toiset.
Minä en ole. Tässä suhteessa, jossa nyt olen, viihdymme kumpikin tasan niin kauan kun kumpikin näkee siinä mahdollisuuksia kehittyä. Jos elämä alkaa vetää eri suuntaan ja esim. toinen valaistuu ja päättää muutta kolmeksi vuodeksi joogaamaan Himalajalle, niin aiheuttaahan sellainen keskusteluja. Ja jos elämän suurin päämäärä ei ole "pysyä yhdessä ja asua yhdessä" saman ihmisen kanssa, silloin muut vaihtoehdot otetaan aika ajoin punnittaviksi jos siltä tuntuu.
Ei tulisi mieleenikään sitoutua loppuelämäksi ja mennä naimisiin. En myöskään halua elää ihmisen kanssa, joka haluaisi tehdä niin. - Parrot -69
Olen ollut kumppanini kanssa yhdessä nyt noin vuoden ja 2 kk. Siitä ajasta olemme olleet naimisissa 8kk. ja olemme erittäin onnellisia. Olemme voittaneet vastoinkäymiset toistemme tuella ja muistamme sanoa useamman kerran päivässä "rakastan sinua". Meillä ei muuttunut mikään, paitsi tietenkin viralliset asiat. Mutta jos ei toisesta todella, siis todella välitä niin silloinhan avioliitto tuntuu mahdottomalta eikä siihen halua sitoutua.
- Kalteritango
Onnea sinulle. Mutta palataan asiaan uudestaan kun aviovuosia on takana 10 / 20 / 30. Kaikki, jotka astuvat avion satamaan, "todella, siis todella" välittävät toisistaan. Elämä tekee tepposiaan; ihmiset muuttuvat, kasvavat, kehittyvät, jämähtävät, karsinoituvat ... eikä kaikki aina menekään suunnitellun kaavan mukaan.
Nuoruus ja ehdottomuus kuuluvat samaan pakettiin. Kun ikää karttuu, alkaa nähdä muitakin, toisenlaisia puolia elämisessä ja olemisessa, hyväksymään ja katselemaan armeliaammin ja avarammin mitä mikäkin on. Myös avioliittoa voi katsella monenlaisin silmin ja mielin, vastanaineelle se on ihmemaan paratiisi, 30 vuotta aviossa olleelle elämän kovin koulu, joka on pistänyt parisuhdearvot täysin päälaelleen.
- Dindindiu
Minulle ei näin tiukkoja arvoja ole kotona opetettu, mutta siitä huolimatta olen ollut aina sitä mieltä, että naimisiin menen vain kerran ja aviottomia lapsia en tee. Perhe on tarkoitettu perustettavaksi yhdessä, myös lain edessä. Minulle avioliitto on lupaus yhteisestä elämästä, avoliitto koeaika avioliittoa varten. Olen nähnyt liian monta kertaa minkälaiseen suohon toisen vanhemman kuolema avoliitossa lapset ja toisen vanhemmista jättää, joten haluan tehdä kaikkeni, etteivät omat lapseni koskaan joutuisi vastaavaan tilanteeseen sosiaaliavun ja kituuttamisen oravanpyörään. SIinä tilanteessa on muitakin murheita kuin rahan riittäminen. Minä näen avioliiton juuri lasten kannalta. Toki lasten tulevaisuuden voi henki- ja lainaturvilla varmistaa, mutta aika monelta avoparilta tulevaisuuden suunnittelu on tässä mielessä jäänyt kokonaan tekemättä... Miehen omaisuudelle viittaan kintaalla. Teen itse omat rahani ja vaadin avioehdon joka tapauksessa. En halua tunnearvoltaan suurta (mahdollista) perintöäni suvun ulkopuolelle jos avioero joskus tulee, enkä halua muiden omaisuutta "varastaa". Leskeneläkkeen olen valmis ottamaan, mikäli esim. pienten lasten vuoksi en ole puolison kuollessa työelämässä, tai emme palkallani pärjää.
Mielestäni kihloihin ja avioliittoon mennään usein liian heppoisin perustein, miettimättä juuri ollenkaan tai vain pintapuolisesti avioliiton todellista sisintä. Tässä tapauksessa avoliitto on hyvä ratkaisu takaporttia ja oman omaisuuden säilyttämistä haluaville pareille. Muistakaa vain tehdä suunnitelma (henkivak./lainaturva/testamentti) mahdollisen kuoleman varalle, ettei avoliitosta syntyisi kohtuuton rangaistus jäljelle jääneelle osapuolelle, jos toiselle käy huonosti. - Ei parisuhdeainesta
Mitä sanotte miehen parisuhdekelvollisuudesta, jos hän eroaa jo ties kuinka monennesta vaimostaan ja muutama ehdokas on ollut/ ja on parhaillaankin kuvioissa mukana?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mikä on kaivattusi etunimi?
Otsikossa siis on kysymys eriteltynä. Vain oikeat vastaukset hyväksytään.1182177En kestä katsoa
Sitä miten sinusta on muut kiinnostuneita. Olen kateellinen. Siksi pitäisi lähteä pois961308Peräti 95 % persujen kannattajista rasisteja
Kertoo EVA:n teettämä kysely. Pakollista yhdenvertaisuuskoulutusta tarvitsee siis paljon laajempi joukko kuin pelkästää3121013Kun viimeksi kohtasitte/näitte
Mitä olitte tekemässä? Millainen ympäristö oli? Löydetään toisemme...83949- 85913
Olet kyllä vaarallisen himokas
Luova, kaunis, määrätietoinen, pervo, mielenkiintoinen, kovanaama, naisellinen ja erikoinen.85896On minulla suunitelma
Siitä ei vain tiedä kukaan muu kuin tällä hetkellä minä. Suunnitelma ja varasuunnitelma. Sinun takiasi nainen. Vain s44680Palstan ylivoimaisesti suosituin keskustelunaihe
Palstan suosituin keskustelunaihe näyttää olevan homoseksuaalisuus. Otsikoiden perusteella voisi kuvitella olevansa Seks248677Ei koskaan saatu tuntea
Mitä olisi ollut painautua toisiimme vasten. Hengittää syvään, hyväillä ja rakastella vailla kiirettä. Tai repiä vaattee33660- 50654