Kesän makuja

Tummat ikkunat,taian omainen hämärä , aamupostin hakijan askeleet rasahtelee soralla.
Kävelijä ikäänkuin viivyttää askeltaan sillä lintujen laulu joka tulvii kaikkialta on huumaavaa,asutustaajaman vaiennut kohina täydentää tunnelmaa.
Itäinen taivas ruskottaa jo ja se enteilee lämmintä päivää ,nouseva sarastus valaisee alempana pelloilla olevaa usvaa jonka lävitse tumma metsänranta häämöittää.
Pieni hetki ihmisen elämässä ja lyhyt tovi kesäisessä aamussa kumminkin tämä piirtyy lähtemättömästi mieleen ja seuraa mukana.
Tämä hetki ja tuntemus tuli aikaisen kävelijän mieleen kun luin aloituksesi,luin että sinullakin on vaikeutesi ja siksi voimia sulle,irwinin sanoin eletään vaan vaikka piruttaan

Kuuntelin yöllä peltikaton ropinaa, hyvää unilääkettä.
Nousin ylös tunti sitten. Lämmin kostea aamu. Mahtava lintujen konsertti. Tästä tulee lämmin päivä.
Nyt olen jo työssä sorvin ääressä.

Tein eilen ison ratkaisun: hain siirtoa toiseen työpisteeseen. Jos olette seuranneet kirjoituksiani, tiedätte syyt. Menen sinne loman jälkeen. Tuttu paikka, tutut työkaverit.

Kesästä ja lomasta aijon nauttia täysillä! On pienent lapsenlapset joiden kanssa aika kuluu.

Toivon ja uskon että elämä tästä kirkastuu ja aurinko paistaa! nautitaan nyt kun on aihetta!

Viileä keittiö aamulla ja kahvin tuoksu. koko yön on ikkuna ollut auki ja linnun laulu vastaanottaa.

Meren liplatus kivien välissä ja hiljainen tasainen aaltojen humina rantahiekalle.
Lokkien huuto kun joku on käytyn verkkonsa kokemassa.
Mäntymetsän läpi siilautuva auringonvalo, ja metsän tuoksu kun pitkään ollut aurinkoista.
Sateen jälkeen puiden runkojen väri selkiintyy, maailmasta tulee kylläisempi, herkullisempi.
Auringonlaskun aikaan saama väriloisto, metsästä tulee satumetsä ja siellä värien keskellä pieni ihminen miettii mitä hyvää onkaan tehnyt kun saa jälleen kokea sen kaiken kauneuden.

Paratiisini odottaa minua ja olen jälleen onnellinen.

Kesällä koti kutsuu.

Saa kävellä kotipolkuja, katsoa kukkulalta alas laaksoon ja kylälle, tavoittaa silmillä seuraava kukkula joen toiselta puolen. Nähdä seuraava laakso, seuraava kukkula.

Saa herätä aikaisin, vaeltaa niityllä, kuulla kun lehmät ammuu, samota omassa metsässä, halata omia puita, nähdä metsän riistaa, kiittää Tapioa ja Vanhaa Väinämöistä ja itse Ilmarista.

Saa tuntea oikean erämaan rauha, hiljaiset kuiskaukset, vanhan haapapuun kahina. Saa kävellä järven rantaan omalle mökille. Autio ranta toisella puolen, ei yhtään vierasta ihmistä, ei vieraita kasvoja, ei vieraita ääniä. Saa soutaa venettä ja uittaa maallista itseään viileässä järvessä, täyttää sielunsa energialla ja luonnon voimalla, tuntea kun luonto hoitaa. Saa painaa vammojansa kiukaan kivellä, lukea salaiset loitsut, pyytää illalla apua myös kuulta, puilta, ilmalta, vedeltä ja puhua parantaville hengille.

ja on vieläkin.
Maakotkan näin taas.
On näköjään muuttanut seudulle.
Lämmin aamu, yön vesipisarat kasvien lehdillä.
ja mikä parasta, tämä ei lopu nyt ihan heti ;)

Kevät ja kesä ovat minun vuodenaikojani. Ei oikein tiedä kuinka päin hykertelisi.
Loma on alkanut ja kesä on edessä, ihan-ihan käsittämätön fiilis.
Aamuisin on niin mahtavaa istuskella tuola ulkona kahvia juoden ja olla möllöttää kiirreettömästi.
Sitten suunnitella, mitä päivän mittaan tekisi.
Kesällä on niin helppoa lähteä joka paikkaan. Hurahuttaa autolla sinne sun tänne, eikä tarvitse liukkauksia ajatella, eikä pimeys rasita.
Tällä viikolla lähden Helsinkiin ja oottelen sitä reissua innolla. En tiedä kauanko aikaa olen, suunnittelin olevani ihan sen mukaan, miten huvituttaa.
Sitten on mukavaa mennä kesäisin mieheni kotitalolle. Soudella järvellä ja kulkea niissä maisemissa, joissa yhdessä mieheni kanssa niin paljon olimme perheen kanssa.

Joo, terasseille inspiraation mukaan. Lavatansseihin saattanen myös mennä.
Sitten saareen tottahan toki, saunan lämmitystä ja ulkona kylpyammeessa lojumisia, ah NIIN mahtavan kutkuttavan ihanaa, että ihan häjjyä tekee :)

Monia asioita meinaan tehdä.

Ja tuoksuista... Joo, kyllä se on koivun tuoksu. Saunavastan heiluttelut.
Meren eri äänet miellyttävät, liplatukset, kovempien aaltojen rantaan paiskautimiset, niin ja se meren Tuoksu.

Koko päivän kuuntelin kesän ääniä avonaisesta ikkunasta. En jaksanut nousta katselemaan miltä luonto näytti, äänet olivat tuttuja kesän ääniä
Viime yö oli lämmin, hautova, sain nukuttua melko hyvin. Aamulla heräsin tuttuun aikaan klo viisi. Ei oksettanut enää ja jaksoin nousta ylös teen keittoon. Selkä on kipeä kahden vuorokauden makaamisen vuoksi. Norovirus.
Nyt on pilvistä ja ilma hautovaa, on hyvä olla vielä tämä päivä kotona, kesäisenä päivänä.

oli aamulla ihanan raikas tuoksu, kun kissan kanssa pihalla asteltiin. Paras tuoksu on nyt alkukesällä, juuri tämmöinen raikas ilma on ihanaa.
Mieluisin ääni voisi olla juuri kevyt sateen ropina ja kesätuulen humina, kun istun keinussa vaahteran alla.

Tokihan elämä on kivaa, nautin jokaisesta päivästä ja kaikesta touhusta mitä kesä tuo tullessaan.
Ei kai tämä tähän vielä lopu, vielä on kesää jäljellä ja elämääkin toivottavasti.

Lavatansseihin tuskin menen, mutta jospa sinne valleille tänä kesänä ehtisin musiikkia kuuntelemaan.

Tänä kesänä yritän olla 'suorittamatta' kesää, niin kuin se usein on tullut suoritettua ylenmääräisellä reissaamisella. Keväällä hankkimallani mökillä grillailen, tongin maata ja kattelen oravia. Jokakeväinen pidennetyn viikonlopun ulkomaantrippi siirtyi nyt tuhkien vuoksi syksyyn, mutta matkakulkineella Saarenmaalle olis tarkoitus sompailla ja jonkunverran kotomaan järviseutuja pörrätä.

Tärkeetä on käydä ahon laitaan horsma suussa ja ilman paitaa.

....nautin jokaisesta kirjoituksen kuvailusta. Tunsin olevani mukana sinun kesässäsi.

Olen jakanut vuoteni siten, että jokaisena vuodenaikana koen muutoksen, ulkoisen ja sisäisen. Paikoilleen en halua asettua on niin paljon koettavaa.

Kevät Hollannissa, kesä mökillä aina pitkälle syksyyn, siihen asti kun pakkasherra alkaa hätistellä mukavuuksien pariin kirkolle. Ennen joulua matka viimeisiä auringonsäteitä metsästämään. Joulu kotona kynttilöiden ja lämpimien värien, tuoksuvien ruokien keskellä. Tammikuu ja pakkaset ulkoilua, hengityksen höyryä sauvakävelylenkillä järven jäällä. Ja taas herää uusi kevät ja uusi aika aina erilainen ja kuitenkin samanlainen tuoksuineen ja äänineen.

Kaikilla vuodenajoilla on omat onnelliseksi tekevät pienet ja suuret ilot. Suru ja ikävät asiat kulkevat kuin sormien välissä jokaisen ajan keskellä. Ikävät asiat unohtuvat iloisten tapahtumien jalkoihin ja suru jättää mieleen kauniin muiston.

tuli levollinen olo :)

Onhan se elämä kivaa. -Kin :)) Kai sitä tylsistyisi pystyyn jos olisi vain sitä? Kokemukset rikastaa elämää, oppii aina jotain uutta kanssakulkijoista ja itsestään, elämälle tulee ikään kuin neljä ulottuvuutta - leveyttä, pituutta, syvyyttä ja tunnetta. Saattaa kuulostaa makaaberilta, mutta aina silloin kun ei ole kivaa, hymähdän että onneksi tätäkään ei tarvi kestää kuin tämän yhden elämän vaan :))

Tänä kesänä palautan mielenrauhani. Se on pitkään ollut hukassa, ja välillä kun olen saanut kulmasta kiinni, menen hukkaamaan sen samantien. Aion nauttia siitä mitä minulla on, lasten mustista varpaista, koiran punkeista ja kissan hiirenraadoista. Hiekasta omalla lattialla ja rikkaruohoista kasvimaalla. Olla iloinen siitä että minulla on ne. Auringosta kun paistaa, tuulen huminasta kun tulee, sadepisaroista kasvoilla kun sataa.

Ykköstuoksu on vauvan tuoksu :) niitä nyt ei ole luvassa vähään aikaan, toivon mukaan 10 vuoteen, joten kakkostuoksu saa kelvata - kuuman hiekan ja auringonpaahteisen männyn sekoitus kun mennään rannalle. Mieluisin ääni on loiskahdus kun putkivalo hyppää jorpaakkoon :)) Tosin sateenropinaan peltikatolla on mukavaa nukahtaa.

ihan tavis, en ennustaja :)
Mutta aina keväisin haluaisi pysäyttää hetkeksi ajan, kun tuomet, omenapuut, kielot kukkii, ja tuoksuu..
lähes yhtä-aikaa..
Samoin kuin koivut sateen jälkeen.
Kaunis sateenkaari näkyy ehkä taivaanrannalla.
Laineiden liplatus, tuulen hummina, helteinen aurinkoinen päivä.

Joskus vastapainoksi illansuussa paljon ihmisiä ja terassien hulinaa!

Ensimmäiset suomalaiset mansikat, maistuvat makeilta, vaikka lievä kirpakkuus vähän irvistyttäisi ;)
Parhaani mukaan nautin kesäisestä elämästä.

Kaikki vuodenajat tärkeitä, kesä ei minkään alku tai loppu, mutta kun syksy alkaa näyttää merkkejä
tulevasta talvesta, on olo hetken aikaa vähän haikea..
Asennemuutosta yritän oppia :)

Kiitos sinulle hyvästä ja kauniista avauksesta :)

vanha varisherra, pullea massu, lentää leuksutti omenapuutarhapellon yli korkeaan koivuun. Hetken huokaistuaan lensi korkean talon katonreunalle, kulmaan. Tähyili rannan puihin. Kaartaen lensi jotain vaaleaa, pitkulaista nokassaan omenapuiden viereiseen lätäkköön, nurmikon ja hiekkatien kulmaukseen. Puotti saaliinsa nokastaan, kuopsutti kynnelläänn käänteli nokallaan ja upotti aivan lätäkön reunaan. Lensi hiljalleen puuhun, puusta talon katolle. Katolla kolmesti vaihtoi paikkaa siipiään lepsuttaen ja lähti liitämään vesitornin suuntaan rauhallisin siivenvedoin.

Pian rannalta lensi kuin sattumalta, pienempi nuorempi varis ja kaarsi lätäkönyli pitkän uu-käännöksen ruohoiselle nurmelle, kuoputteli nokallaan maata ja silmät kuin sattumoisin osuivat lätäkön suuntaan ja kauas vesitiornia kohti. Välinpitämättömänä se käveli ensin hiukka takaperin ja nokki ihan muuten vaan. Loikki muutaman sivuloikan. Pysähtyi, ravisti siipiään ja alkoi kenahdella suorin askelin eteenpäin ja pyrstönsä heilu sivusuuntaan kuin väkkärä ja väliin se pompahti riemusta ja kuinka ollakkan sivuloikkaus vei sen suoraan saaliille, siitä nokkasi sen nokkaansa ja lehahti kohti rannan pusikoita.

Vanha herra varis saapui pitkällä huimalla liidolla suoraan tuttuun puuhun, tähyili rannan suuntaan ja lenssi sinne, hetken levättyään.

rantasaunan kuistilla, kattellen järven pintaa, joka ehkä hiukan väreilee, sorsa-emo poikaset perässään ui hiljalleen rannan tuntumassa, uikkukin huikkaa kovalla äänellään mukavan huudon, koivut suhisee hiljakseen, sauna lämpiää, ihana nautinnollinen hetki:))))

Toisaalta myös mukavaa, käväistä ihmisten ilmoilla välillä ja katsella, sitä vapautuneisuutta, ja iloisuutta mikä kesäihmisissä vallitsee:))))

Kuvittelen, että nukun vielläkin lapsuuskotini aitassa ja vesi ropisee ihanasti pärekatolle ja kiire ei ole mihinkään.

Haluan unohtaa ne aamut, jolloin minut herätettiin lehmien hakuun ja hieman isompana lypsämäänkin.

Sitten on ne ihanat illat, kun kaivoimme madot ja menimme onkimaan, myöhemmin poikakavereiden kanssa.

Nyt ei ole enää sellaista, mutta aina rakastan kuvia järvestä tai merestä. Ihanaa oli sunnuntaina, kun olimme rannalla lastenlasten kanssa, keräilimme kiviä ja simpukoita.

Kyllä vesi rauhoittaa ja itselleni se on muistorikas, koska olen kasvanut veden läheisyydessä. Muistelin meidän lapsuutta, kun hupimme oli etsiä rannoilta "aarteita", mennä aina katsomaan sisävesi laivojen kulkemista ja odottaa, kun laineet tulee rantaan.

Myrskyn aikaan tuli rantaamme useita tukkilauttoja, tietenkin hiinaajan kera ja se oli lapsena ihanaa, kun pääsimme tutustumaan laivalle. Kalliolle he kirjoittivat hinaajiensa nimet, mutta kiveen hakatut ovat vain säilyneet.

Ihaninta on muistoissani ne onkiretket, kun pieni aallokko käy ja kohoa pitää seutata tarkasti, mutta rasvatyyni ilma on myös upea.

aloitukseni, parin päivän takaa:

Parvekkeeni edessä kasvaa tuore ruoho, elikkä heinä.
Siinä pörrää kaikenlaista nokkijaa.
Otin jalustan ja otin ensimmäisen lähikuvan, siinä toinen söi toista, elävältä.
Toisessa kuvassa oli, selkänsä venäyttänyt, mato, Kottarainen kai yrittänyt.
Kolmannessa Kimalainen, kahtia leikattu, molemmat osat kiemurtelivat tuskasta, erillään, Oli kai Muurahaisleijona iskenyt?
Neljännessä mätäni joku hyttynen, siitäkin näytti nauttivan lauma pieniä elukoita.
Yrjösin vähän ja kuvasin viidennen, ja siinä oli Kontiaisen ruma naama, yrjösin taas.
Kuudennessa oli nätti, joku. Pitkin siivin, näytti keijukaiselta.
Seitsemäs epäonnistui, se elukka sylki linssin tukkoon.
Kahdeksannessa oli nätti muurahainen, pylly pystyssä, vaan ei laukaissut.
Yhdeksännessä loi joku nahkaansa, tuli nuoruus mieleen ja mutsin nalkutus: "saisit kyllä siivota itse"
Kymmenennessä kuvassa oikaisin kameran ja otin kuvan aaltoilevasta ruohosta. Kevään värisestä.

Herttaisempiakin ajatuksia on, viime vuodelta, mutta en nyt jaksa etsiä, kuuma kun on.

Intohimoisen kuvaajan aika on kevät. Silloin kaikki ötökät heräävät ja liikkuvat.
Niitä ajaa se, sama, vanha syy.
:)
H.

No keskikalja, grillimakkara ja taustalla aukeavan vetoketjun sirinä.

Pakko oli kirjoittaa.

Ojan pinnassa kirjaili värejään, pieni öljytilkka, pellon toisella puolella valmistautui Rypsinpuristamo tulevaan kauteen.
Oja oli täynnä Sammakonkutua ja Sammakoita. Metrikaupalla kaksoissammakoita, kaksi päätä ja yksi keho. Silmät avoinna, laskevaan aurinkoon.

"Joku vilahti tuolla! Siirtyi silmät sen luo, pieni nuijapää se siellä.
Vaihtoi alempi Sammakko asentoaan, ilme ylpeä välähti sillä.
Kuroi kurkkuaan ylempi niistä, antoi kurkusta tulla äänen.
Ilme sen oli tyytyväinen.
Ei tajunnut liikettä armaan, ei se johtunut, siitä".

Katselin hetkisen Sammakoiden jonoa, ojanpohja oli mustanaan pieniä päitä. Ja ajattelin että jatkuisipa aikoja näitä.
Käännyin takaisin mökille ja lisäsin puita pesään.
Koko luonto kaikui kesälle.

jatkumo, tuoksutkin muuttuvat ...
Se millaisena kesän koki lapsena, nuorena, lasten kanssa, ystävien ja nyt yksin rauhoittuneena, paljon saaneena, .. (Elämä on kuin vuodenkierto, siihen mahtuu kaikki.)
Parasta ei ehkä olekkaan, mutta lapsuuden kesät kultaisina muistoina (kypsyvän viljan tuoksu hellepäivän illassa) tai lasten kanssa ongella rantakivillä, lähellä Kielojen matto tuoksun tuntee vieläkin. Miehen kanssa mökkisaunalla, kun sade ropisee, muistoissa sekin. Luopua on pitänyt paljosta, mutta kokea myös saanut tuon kaiken.
Tuleva kesä ystäviä, tapaamisia, herkkuja esim. joku tötteröjäätelön uusi maku..........
Ei elämä ole suinkaan ohi, vaan aina läsnä, otettavaksi sellaisena kuin sen omaksi haluaa.

Odotellessa.Vielä pitää jaksaa lähteä monta kertaa töihin ja tämä yö sekä aamu olivat kummallisia.

Yö oli hikinen,eikä ole mikään ihme,kun näin unta ultravioletti saunasta.Huonona puolena saunassa oli se että kun heitin löylyä,kaikki sähköt katkesivat..Olinkohan itse asentanut kiukaan..?

Aamisis murojen pintajännitys oli niin kova,että maidon kaadettuani pauke ja ritinä oli sitä luokkaa että laitoin uutena vuotena hankkimani suojalasit silmien suojaksi.

Sitytikka,korohoro,hakkasi ulkona peltikattoa,mikähän sitäkin vaivasi,taitaa tikkakkin olla loman tarpeessa:)

Ei tässä kummempia,loma,mökki ja pienimuotoinen reissu ehkä.

Kaivelin kesän 2005 kirjoitelmiani. Se kesä oli kuuma ja kaunis, muistatteko?

Aamulla
Avaan ikkunan, näen järven tyynen pinnan ja kuulen lintujen laulun, aistin kesän tuoksun, muistan hänet, olen onnellinen en tarvitse muuta.

Päivällä
Kuikka ui järvellä, pienet laineet eivät estä sitä etenemästä arvokkaasti, pää pystyssä, nyökyttäen kuin vaihtia menoonsa antaen.

Illalla
Järvi on syvän sininen,täynnä pieniä aaltoja, jotka saavat veden näyttämään eri paikoissa erisävyiseltä, lokit valkoisina, tummine ääriviivoineen elämäntyössään.

Ukkosta ilmassa
TUuli kaipaa sadetta, mutta ei löydä ei jaksa taistella paahtavaa aurinkoa vastaan.

Esikoiselleni
Festarit, juhannus, meno ja vauhti, mosh-pit, mustelmat ja väsymys. Voi kuinka minulla on ollut työ opetella olemasta huolissani sinusta.

Rannalta
Molemmat pojat järvessä kumirenkailla kellumassa, ihan kuin ennen vanhaan.

Syntymäpäiväni
Kohta olen taas vuotta vanhempi. Ei minua pelota, ei se minua huoleta. Vain tämä hetkijota elän täysillä merkitsee minulle jotain. Ei eilinen, eikä huominen. Nyt elän tässä kesässä.