MIKSI?

Ei ole yksinkertaisesti tarvetta eikä yhtään hyvää syytä uskoa jumalaan/jumaliin. Pahoja asioita tapahtuu, mutta myös hyviä asioita tapahtuu. Olen optimisti ja näen ympärilläni enemmän hyvää kuin pahaa. :)

missxcessive kirjoitti:

Ei ole yksinkertaisesti tarvetta eikä yhtään hyvää syytä uskoa jumalaan/jumaliin. Pahoja asioita tapahtuu, mutta myös hyviä asioita tapahtuu. Olen optimisti ja näen ympärilläni enemmän hyvää kuin pahaa. :)

Lue lisää

Elämähän on ihmisen parasta aikaa, niinkuin joku suuri ajattelija on sanonut.

Nautin elämästäni ihan ilman jumalia tai muita lisäaineita - ja hyvältä maistuu.

Phoebus kirjoitti:

Elämähän on ihmisen parasta aikaa, niinkuin joku suuri ajattelija on sanonut.

Nautin elämästäni ihan ilman jumalia tai muita lisäaineita - ja hyvältä maistuu.

sama suuri ajattelija joka sanoi ettei hän suosittele antabusta kenellekään, siitä kun tulee ryypätessä helvetin huono olo.

Kössönöm kirjoitti:

sama suuri ajattelija joka sanoi ettei hän suosittele antabusta kenellekään, siitä kun tulee ryypätessä helvetin huono olo.

"Elämä on ihanaa,
Kun sen oikein oivaltaa
Ja kun lentää siivin valkein niin kuin joutsen"

Juu, Repe Helismaa on hieno mies.

Aatami9 kirjoitti:

"Elämä on ihanaa,
Kun sen oikein oivaltaa
Ja kun lentää siivin valkein niin kuin joutsen"

Juu, Repe Helismaa on hieno mies.

Lento se on lyhytkin lento

- omatekemä -

Kössönöm kirjoitti:

Lento se on lyhytkin lento

- omatekemä -

keltaista lunta,tuntematon;)

En minäkään analysoinnilla päässyt harhoistani, vaan se oli pitkä ja pääosin tietostamaton prosessi.

Nyt vaan rupesi mietityttämään, että mikä kristinuskossa oikein on liian epätodellista.

Phoebus kirjoitti:

En minäkään analysoinnilla päässyt harhoistani, vaan se oli pitkä ja pääosin tietostamaton prosessi.

Nyt vaan rupesi mietityttämään, että mikä kristinuskossa oikein on liian epätodellista.

Lue lisää

"Nyt vaan rupesi mietityttämään, että mikä kristinuskossa oikein on liian epätodellista."

- Kaikki

Phoebus kirjoitti:

En minäkään analysoinnilla päässyt harhoistani, vaan se oli pitkä ja pääosin tietostamaton prosessi.

Nyt vaan rupesi mietityttämään, että mikä kristinuskossa oikein on liian epätodellista.

Lue lisää

Niistä irrottautuminen on todella vaikeaa, sillä se on niin hyvin istutettu jo lapsesta lähtien. Se vaikuttaa ajatteluun ja lopulta siihen oman uskonsa itsearviontiin.

Ihminenhän saa uskoa mihin tahansa. Minä nyt vaan en pysty uskomaan mielestäni mahdottomaan.

Pari tarkennusta:

1. Se, että ihmiset uskovat erilailla on normaalia. Se, että jumalat eivät pysty sanomaan ihmisille yhdenmukaisesti mihin pitää uskoa, osoittaa niiden kyvyt tai olemassaolemattomuuden.

2. Maailmassa tapahtuu paljon ikävää myös ilman toisen ihmisen vaikutusta. Jotkut vahingoittavat itseään ja luonnonmullistukset tuhoavat satojen tuhansien ihmisten elämän. Sairaudet ja onnettomuudet ovat vaivanamme. Oikea jumala pystyisi estämään ne, jos olisi hyvä.

4. On myös hyviä uskovaisia kuin myös hyviä uskomattomia. Jos hyvyys tulisi uskosta, niin kaikki uskovaiset olisivat hyviä. Niin ei kuitenkaan ole.

5. Hurjimmissa tarinoissa kerrotaan jopa kuolleiden herättämisestä. Luulisi sen ylittävän uutiskynnyksen, jos sellaista todella tapahtuisi.

Vielä siitä vapaasta tahdosta.

Miksi kristinuskojen jumalille on niin tärkeää antaa pedofiilien ja vast harjoittaa vapaata tahtoaan lähimmäistensä kanssa, vaikka sillä ei sanota olevan mitään vaikutusta pelastumiseen (kristityn elämän tärkein asia ja ihmisen ja jumalien vuorovaikutussuhteen keskeisin seikka)?

Kristinuskojen mukaan oleellista pelastumiseen on yleensä usko, joskus lisäksi kaste ja eräät edellyttävät katumusta. (Tosin jotkut suuntaukset edellyttävät vielä erilaisia tekojakin).

Pointti on siinä, että miksi vapaa tahto ei riitä pelastumiseen vaikuttavissa asioissa? Miksi asioissa, jotka eivät vaikuta jumalien pelastuspäätökseen on niin tärkeää saada tehdä pahaa ilman estoja ja seuraamuksia?

Phoebus kirjoitti:

Ihminenhän saa uskoa mihin tahansa. Minä nyt vaan en pysty uskomaan mielestäni mahdottomaan.

Pari tarkennusta:

1. Se, että ihmiset uskovat erilailla on normaalia. Se, että jumalat eivät pysty sanomaan ihmisille yhdenmukaisesti mihin pitää uskoa, osoittaa niiden kyvyt tai olemassaolemattomuuden.

2. Maailmassa tapahtuu paljon ikävää myös ilman toisen ihmisen vaikutusta. Jotkut vahingoittavat itseään ja luonnonmullistukset tuhoavat satojen tuhansien ihmisten elämän. Sairaudet ja onnettomuudet ovat vaivanamme. Oikea jumala pystyisi estämään ne, jos olisi hyvä.

4. On myös hyviä uskovaisia kuin myös hyviä uskomattomia. Jos hyvyys tulisi uskosta, niin kaikki uskovaiset olisivat hyviä. Niin ei kuitenkaan ole.

5. Hurjimmissa tarinoissa kerrotaan jopa kuolleiden herättämisestä. Luulisi sen ylittävän uutiskynnyksen, jos sellaista todella tapahtuisi.

Vielä siitä vapaasta tahdosta.

Miksi kristinuskojen jumalille on niin tärkeää antaa pedofiilien ja vast harjoittaa vapaata tahtoaan lähimmäistensä kanssa, vaikka sillä ei sanota olevan mitään vaikutusta pelastumiseen (kristityn elämän tärkein asia ja ihmisen ja jumalien vuorovaikutussuhteen keskeisin seikka)?

Kristinuskojen mukaan oleellista pelastumiseen on yleensä usko, joskus lisäksi kaste ja eräät edellyttävät katumusta. (Tosin jotkut suuntaukset edellyttävät vielä erilaisia tekojakin).

Pointti on siinä, että miksi vapaa tahto ei riitä pelastumiseen vaikuttavissa asioissa? Miksi asioissa, jotka eivät vaikuta jumalien pelastuspäätökseen on niin tärkeää saada tehdä pahaa ilman estoja ja seuraamuksia?

Lue lisää

1. Jumalan ilmoitus on raamattu, näin uskon. Sieltä löytyy tärkeimmät asiat oli korostukset ja painotukset eri seurakunnissa mikä tahansa.

4. Ihminen säilyttää vapaan tahtonsa ja taitonsa tehdä pahaa, valitettavasti:)

5. niin luulis

Kyllä uskon, pedofiilin jos hän toteuttaa sairasta tahtoaan olevan kuses kuoltuaan. Oleellista on usko Jeesukseen ja kaste ja katumus ja parannus. Ei pedofiiliä hyödytä usko jos hän haluaa ja toteuttaa haluaan käyttää lapsia hyväksen. Jeesus antaa kyllä anteeksi jos pyytää eli katuu.

Ihmisestä ei tule täydellinen eikä edes kovin lähelle pääse, mutta jos han tahtoo hyvää ja pyrkii välttämään pahaa ja uskoo Jeesukseen, niin asiat on hyvin

Kyllähän vapaa tahto on juuri se millä ja miten Jumalaa voi lähestyä ja pelastua, jos tahdot uskoa ja pelastua...

Ei pointti ole se että voi tehdä niin paljon pahaa kuin mahdollista ja kyllä Jumala armahtaa. Vaan se ettei ole väliä onko narkkari, juoppo, pedofiili, huora, murhaaja tai tällänen tavallinen kusipää, jos tahtoo pelastua tulee pyytää apu ja armoa Jeesukselta, jos ei tahdo eroon siitä vääryydestä mitä tekee ei Jeesustakaan tahdo omakseen.

c kirjoitti:

1. Jumalan ilmoitus on raamattu, näin uskon. Sieltä löytyy tärkeimmät asiat oli korostukset ja painotukset eri seurakunnissa mikä tahansa.

4. Ihminen säilyttää vapaan tahtonsa ja taitonsa tehdä pahaa, valitettavasti:)

5. niin luulis

Kyllä uskon, pedofiilin jos hän toteuttaa sairasta tahtoaan olevan kuses kuoltuaan. Oleellista on usko Jeesukseen ja kaste ja katumus ja parannus. Ei pedofiiliä hyödytä usko jos hän haluaa ja toteuttaa haluaan käyttää lapsia hyväksen. Jeesus antaa kyllä anteeksi jos pyytää eli katuu.

Ihmisestä ei tule täydellinen eikä edes kovin lähelle pääse, mutta jos han tahtoo hyvää ja pyrkii välttämään pahaa ja uskoo Jeesukseen, niin asiat on hyvin

Kyllähän vapaa tahto on juuri se millä ja miten Jumalaa voi lähestyä ja pelastua, jos tahdot uskoa ja pelastua...

Ei pointti ole se että voi tehdä niin paljon pahaa kuin mahdollista ja kyllä Jumala armahtaa. Vaan se ettei ole väliä onko narkkari, juoppo, pedofiili, huora, murhaaja tai tällänen tavallinen kusipää, jos tahtoo pelastua tulee pyytää apu ja armoa Jeesukselta, jos ei tahdo eroon siitä vääryydestä mitä tekee ei Jeesustakaan tahdo omakseen.

Lue lisää

>>Jumalan ilmoitus on raamattu, näin uskon. Sieltä löytyy tärkeimmät asiat oli korostukset ja painotukset eri seurakunnissa mikä tahansa. 

Phoebus kirjoitti:

>>Jumalan ilmoitus on raamattu, näin uskon. Sieltä löytyy tärkeimmät asiat oli korostukset ja painotukset eri seurakunnissa mikä tahansa. 

Raamatun käskyt ja määräykset heijastaa Jumalan pyhyyttä ja ehdottomuutta. Jeesus ristillä, kuvastaa Jumalan sovittusta ja vaikea ymmärtää mutta armoa.

Jos luet raamatusta miten tulisi elää, niin lyhyesti sanottuna luovu kaikesta maallisesta ja tee pelkkää hyvää lähimmäisille, mutta jos et hyväksy Jeesusta pelastajaksesi niin ei ne hyvät tekosi sinua mitenkään hyödytä.
Jos hyväksyt "Jeesuksen sydämeesi" niin se on tärkeämpää kuin omat hyvät teot, koska jos opit tuntemaan Jumalaasi niin se saa aikaan hyviä tekoja myös arjessa.

Tämä on tietty raamatun lyhyt oppimäärä c.n ajatusten valossa. Oikeassa olet siinä että raamatun tutkioita on monta ja on monta väittelyn aihetta, mutta se ei todista minulle Jumalan hekkoutta vaan ihmisen itsekkyyttä ja ylpeyttä.

c kirjoitti:

Raamatun käskyt ja määräykset heijastaa Jumalan pyhyyttä ja ehdottomuutta. Jeesus ristillä, kuvastaa Jumalan sovittusta ja vaikea ymmärtää mutta armoa.

Jos luet raamatusta miten tulisi elää, niin lyhyesti sanottuna luovu kaikesta maallisesta ja tee pelkkää hyvää lähimmäisille, mutta jos et hyväksy Jeesusta pelastajaksesi niin ei ne hyvät tekosi sinua mitenkään hyödytä.
Jos hyväksyt "Jeesuksen sydämeesi" niin se on tärkeämpää kuin omat hyvät teot, koska jos opit tuntemaan Jumalaasi niin se saa aikaan hyviä tekoja myös arjessa.

Tämä on tietty raamatun lyhyt oppimäärä c.n ajatusten valossa. Oikeassa olet siinä että raamatun tutkioita on monta ja on monta väittelyn aihetta, mutta se ei todista minulle Jumalan hekkoutta vaan ihmisen itsekkyyttä ja ylpeyttä.

Lue lisää

Sinä olet poiminut ne kirsikat, jotka sinun mielestäsi ovat tärkeitä ja olennaisia.

Joku toinen valitsee aivan erilaisen yhdistelmän.

Ja molemmat palvelevat samoja jumalia.

Uskovaiselle itselleen asia on hyvinkin looginen. Joku kuviteltu henkiolento on voinut vielä varmemman vakuudeksi auttaa valinnassa.

Kun ulkopuolinen tarkastelee henkilöitä, jotka väittävät uskovansa samoihin jumaliin, mutta selittävät uskonsa aivan eri tavalla, ei voi olla ajattelematta, ettei kyseisillä henkilöillä ole mitään yhteistä uskontoa; he vain sanovat niin (ehkä itsekkin uskoen sanomaansa).

1. Kristinuskoissa on eroja aivan keskeisimmissä kysymyksissä, esim pelastusopissa. Tarvitaanko pelastumiseen (oikea) usko, kaste (lapsena vai aikuisena), syntien katumusta, lahkon sääntöjen noudattamista?

Kaikkivaltias pystyisi kyllä saamaan sanomansa läpi kristityn elämän aivan tärkeimmässä kysymyksessä.

2. Pahuuden ongelmaa on pohdittu paljon tälläkin palstalla ja varmaan pohditaan vastakin.

Minun mielestäni käsittämättömän pahuuden salliminen ei sovi hyvälle ilmiölle.

3. Usein ristiriitoihin ja epäloogisuuksiin ei löydy mitään järkevää selitystä. Esimerkiksi se, että sama asia on eri kohdassa kirjaa kerrottu eri tavalla, osoitta kiistatta, että ainakin toinen kertomus ei ole totta.

Hyvä esimerkki vakavasta ristiriidasta on se, mitä edellytetään pelastukseen?

- pelkkä usko?
- usko ja kaste?
- katumus?
- lain noudattaminen?
- kaikesta luopuminen?

Jos jossain kohdassa sanotaan, että pelkkä usko riittä, niin se pitäisi riittää koko kirjassa johdonmukaisesti.

4. Suurin osa tutuistani on kristittyjä. He ovat tavallisia ihmisiä puutteineen ja etuineen. Usko tai heidän jumalansa eivät tunnu vaikuttavan heihin juuri mitenkään. Sekä uskovissa että uskonnottomissa on hyviä ja pahoja tyyppejä. Mitä vaikutusta uskolla sitten on, paitsi puheissa?

5. Katselisin mielelläni tätä maailmaa realistisesti.

Phoebus kirjoitti:

1. Kristinuskoissa on eroja aivan keskeisimmissä kysymyksissä, esim pelastusopissa. Tarvitaanko pelastumiseen (oikea) usko, kaste (lapsena vai aikuisena), syntien katumusta, lahkon sääntöjen noudattamista?

Kaikkivaltias pystyisi kyllä saamaan sanomansa läpi kristityn elämän aivan tärkeimmässä kysymyksessä.

2. Pahuuden ongelmaa on pohdittu paljon tälläkin palstalla ja varmaan pohditaan vastakin.

Minun mielestäni käsittämättömän pahuuden salliminen ei sovi hyvälle ilmiölle.

3. Usein ristiriitoihin ja epäloogisuuksiin ei löydy mitään järkevää selitystä. Esimerkiksi se, että sama asia on eri kohdassa kirjaa kerrottu eri tavalla, osoitta kiistatta, että ainakin toinen kertomus ei ole totta.

Hyvä esimerkki vakavasta ristiriidasta on se, mitä edellytetään pelastukseen?

- pelkkä usko?
- usko ja kaste?
- katumus?
- lain noudattaminen?
- kaikesta luopuminen?

Jos jossain kohdassa sanotaan, että pelkkä usko riittä, niin se pitäisi riittää koko kirjassa johdonmukaisesti.

4. Suurin osa tutuistani on kristittyjä. He ovat tavallisia ihmisiä puutteineen ja etuineen. Usko tai heidän jumalansa eivät tunnu vaikuttavan heihin juuri mitenkään. Sekä uskovissa että uskonnottomissa on hyviä ja pahoja tyyppejä. Mitä vaikutusta uskolla sitten on, paitsi puheissa?

5. Katselisin mielelläni tätä maailmaa realistisesti.

Lue lisää

Enpä tiedä mistä alkaisin. Avauksesi oli niin oppikirjaesimerkki olkiukon rakentamisesta ja sen maahan potkimisesta. Minusta et yksinkertaisesti tunne kristinuskoa riittävästi. Kristinusko ei todellakaan ole mikään kirjauskonto - sellainen lainomainen ja aukottomaan ohjeistukseen pyrkivä oppijärjestelmä, mitä moni kuvittelee sen oleman. Kristinusko perustuu ihmisen omatuntoon, vapaaseen tahtoon, siihen, että ihminen voi itse muodostaa henkilökohtaisen suhteen Jumalaan ja sen jälkeen hän voi kuunnella omatuntoaan erilaisissa vaihtelevissa tilanteissa. Tässä on kristinuskon voima ja toisaalta sen heikkous, se on avoin monenlaisille tulkinnoille. Mutta miten toisaalta se voisi muuten ollakaan - ihmiset ovat erilaisia, tilanteet vaihtelevat, yhteiskunnat muuttuvat. Itse en pystyisi uskomaan oppikirjamaiseen ainapätevään Jumalaan ohjeistukseen. Uskon, että jokaisessa ihmisessä asuu pieni jumalallinen voima, se on meidän vapaa tahtomme ja kykymme luovuuteen, jolla me voimme muokata maailmaamme. Ja se, että emme ymmärrä Jumalaa ja Jumala ei mahdu meidän määritelmiimme ei ole todiste Jumalan olemassaolemattomuudesta, vaan päinvastoin - se on itsestään selvä seuraus jumalan kaikkivaltiudesta ja äärettömyydestä.

Joten jos mietit miksei ole yleispätevää ohjetta siitä mitä vaaditaan pelastukseen, vastaan, että se on asia, jota ihmiset eivät tiedä, eikä heidän ole tarkoituskaan tietää. Ne asiat ovat Jumalan kädessä. Jokainen voi ainoastaan yrittää parhaansa omalta kohdaltaan ja itse asiassa siin onkin kristinuskon ydin - se, että yrittää parhaansa riittää. Jumala näkee motiivimme, syvimmät päämäärämme, kaikkien tekojen ja tekemättömyyksien taakse. Vain hän pystyy punnitsemaan ihmisen tekojen hyvyyden tai pahuuden. Siksi ihminen ei voi muuta kuin kuunnella Jumalan ääntä, joka puhuu hänelle hänen oman sielunsa hiljaisuudessa. Jumala on siellä kun kaikki puheet vaikenevat, teoriat sammuvat, loogiset ajatusketjut katkeavat ja ihminen voi tavoittaa häivähdyksen siitä todellisuudesta, joka on kaiken tämän rajoittuneen ymmärryksemme takana.

M.M. kirjoitti:

Enpä tiedä mistä alkaisin. Avauksesi oli niin oppikirjaesimerkki olkiukon rakentamisesta ja sen maahan potkimisesta. Minusta et yksinkertaisesti tunne kristinuskoa riittävästi. Kristinusko ei todellakaan ole mikään kirjauskonto - sellainen lainomainen ja aukottomaan ohjeistukseen pyrkivä oppijärjestelmä, mitä moni kuvittelee sen oleman. Kristinusko perustuu ihmisen omatuntoon, vapaaseen tahtoon, siihen, että ihminen voi itse muodostaa henkilökohtaisen suhteen Jumalaan ja sen jälkeen hän voi kuunnella omatuntoaan erilaisissa vaihtelevissa tilanteissa. Tässä on kristinuskon voima ja toisaalta sen heikkous, se on avoin monenlaisille tulkinnoille. Mutta miten toisaalta se voisi muuten ollakaan - ihmiset ovat erilaisia, tilanteet vaihtelevat, yhteiskunnat muuttuvat. Itse en pystyisi uskomaan oppikirjamaiseen ainapätevään Jumalaan ohjeistukseen. Uskon, että jokaisessa ihmisessä asuu pieni jumalallinen voima, se on meidän vapaa tahtomme ja kykymme luovuuteen, jolla me voimme muokata maailmaamme. Ja se, että emme ymmärrä Jumalaa ja Jumala ei mahdu meidän määritelmiimme ei ole todiste Jumalan olemassaolemattomuudesta, vaan päinvastoin - se on itsestään selvä seuraus jumalan kaikkivaltiudesta ja äärettömyydestä.

Joten jos mietit miksei ole yleispätevää ohjetta siitä mitä vaaditaan pelastukseen, vastaan, että se on asia, jota ihmiset eivät tiedä, eikä heidän ole tarkoituskaan tietää. Ne asiat ovat Jumalan kädessä. Jokainen voi ainoastaan yrittää parhaansa omalta kohdaltaan ja itse asiassa siin onkin kristinuskon ydin - se, että yrittää parhaansa riittää. Jumala näkee motiivimme, syvimmät päämäärämme, kaikkien tekojen ja tekemättömyyksien taakse. Vain hän pystyy punnitsemaan ihmisen tekojen hyvyyden tai pahuuden. Siksi ihminen ei voi muuta kuin kuunnella Jumalan ääntä, joka puhuu hänelle hänen oman sielunsa hiljaisuudessa. Jumala on siellä kun kaikki puheet vaikenevat, teoriat sammuvat, loogiset ajatusketjut katkeavat ja ihminen voi tavoittaa häivähdyksen siitä todellisuudesta, joka on kaiken tämän rajoittuneen ymmärryksemme takana.

Lue lisää

En vaadi kristinuskolta kirjauskona olemista, vaan edellytän jumalilta selkeää tahdonilmausta siitä, mitä ihmettä ne oikein ihmisiltä odottavat, ettei ihmispoloa heitetä ikuiseen kärsimykseen. Mielestäni kaikkivaltias jumalolento voisi selkeästi kertoa, mitä pitää tehdä, tai sitten lakata uhkailemasta väärinteosta, kun kerran ei edes vaivaudu sanomaan mikä on oikein.

Koska kristinuskojen jumalien väitetään olevan kaikkeen pystyviä ja kaiken tietäviä, niin selkeän pelastusopin puute ei voi johtua muusta kuin siitä, että ko. jumalia ei ole olemassakaan (tai ne eivät kykene juuri mihinkään).

Jos ihmisen ei ole tarkoituskaan tietää jumalien tahtoa, miksi ihmeessä tahdon vastaisesta toiminnasta rangaistaan kovemmin kuin ketään koskaan on rankaistu?

En ole henkilökohtaisesti pätkääkään huolissani pelastuksesta tai selkeiden ohjeiden puutteesta. Se on vain yksi osoitus jumalien olemattomuudesta.

Ymmärrän hyvin, että kristityt panostavat henkilökohtaiseen suhteeseen jumaliensa kanssa, mutta koska selvästi eri kristityt puhuvat erilaisen jumalan kanssa ja saavat samaan kysymykseen erilaisia vastauksia, ei ole olemassa kristittyjen yhteistä jumalaa, vaan jokaisen kristityn päässä on hänen henkilökohtainen jumalansa, joka ei ole missään tekemisissä muiden kristittyjen päissä vaikuttavien jumalien kanssa.

Mielestäni kyse ei ole perinteisestä jumalhahmosta, vaan psykologisesta ilmiöstä, joka voi tosin olla antoisa ja miellyttävä kokijalleen. Omatuntonsa kanssa voi jutella kuka tahansa, eikä sitä tarvitse nimittää jumalaksi.

Ihmiset ovat totisesti erilaisia, mutta eikö jumalan voisi olettaa olevan sama kaikille?

Sinun tulkintasi kristinuskosta vaikuttaa ihan siedettävältä, mutta onko se kristinuskoa vai sinun oma uskontosi?

M.M. kirjoitti:

Enpä tiedä mistä alkaisin. Avauksesi oli niin oppikirjaesimerkki olkiukon rakentamisesta ja sen maahan potkimisesta. Minusta et yksinkertaisesti tunne kristinuskoa riittävästi. Kristinusko ei todellakaan ole mikään kirjauskonto - sellainen lainomainen ja aukottomaan ohjeistukseen pyrkivä oppijärjestelmä, mitä moni kuvittelee sen oleman. Kristinusko perustuu ihmisen omatuntoon, vapaaseen tahtoon, siihen, että ihminen voi itse muodostaa henkilökohtaisen suhteen Jumalaan ja sen jälkeen hän voi kuunnella omatuntoaan erilaisissa vaihtelevissa tilanteissa. Tässä on kristinuskon voima ja toisaalta sen heikkous, se on avoin monenlaisille tulkinnoille. Mutta miten toisaalta se voisi muuten ollakaan - ihmiset ovat erilaisia, tilanteet vaihtelevat, yhteiskunnat muuttuvat. Itse en pystyisi uskomaan oppikirjamaiseen ainapätevään Jumalaan ohjeistukseen. Uskon, että jokaisessa ihmisessä asuu pieni jumalallinen voima, se on meidän vapaa tahtomme ja kykymme luovuuteen, jolla me voimme muokata maailmaamme. Ja se, että emme ymmärrä Jumalaa ja Jumala ei mahdu meidän määritelmiimme ei ole todiste Jumalan olemassaolemattomuudesta, vaan päinvastoin - se on itsestään selvä seuraus jumalan kaikkivaltiudesta ja äärettömyydestä.

Joten jos mietit miksei ole yleispätevää ohjetta siitä mitä vaaditaan pelastukseen, vastaan, että se on asia, jota ihmiset eivät tiedä, eikä heidän ole tarkoituskaan tietää. Ne asiat ovat Jumalan kädessä. Jokainen voi ainoastaan yrittää parhaansa omalta kohdaltaan ja itse asiassa siin onkin kristinuskon ydin - se, että yrittää parhaansa riittää. Jumala näkee motiivimme, syvimmät päämäärämme, kaikkien tekojen ja tekemättömyyksien taakse. Vain hän pystyy punnitsemaan ihmisen tekojen hyvyyden tai pahuuden. Siksi ihminen ei voi muuta kuin kuunnella Jumalan ääntä, joka puhuu hänelle hänen oman sielunsa hiljaisuudessa. Jumala on siellä kun kaikki puheet vaikenevat, teoriat sammuvat, loogiset ajatusketjut katkeavat ja ihminen voi tavoittaa häivähdyksen siitä todellisuudesta, joka on kaiken tämän rajoittuneen ymmärryksemme takana.

Lue lisää

""Enpä tiedä mistä alkaisin"
- Ei olisi edes kannattanut alkaa...

"Minusta et yksinkertaisesti tunne kristinuskoa riittävästi."
- Lähdetään sit liikkeelle kohdasta 1. Onko jumalaa/jumalia olemassa: EI
2. Onko jumala hyvä?: katso kohta 1.
3. Onko jumala suuri?: Katso kohta 1.
jne :p
Miten sinä voit muutenkaan päätellä muiden puolesta heidän tuntemisia yleensäkkään mistään asioista. Sinä päättelet, koko kirjoituksesi on päättelyä ja vedät kaiken kukkuraksi johtopäätökset... omista päätelmistäsi. Kukahan se olkiukkoa kasaa!

M.M. kirjoitti:

Enpä tiedä mistä alkaisin. Avauksesi oli niin oppikirjaesimerkki olkiukon rakentamisesta ja sen maahan potkimisesta. Minusta et yksinkertaisesti tunne kristinuskoa riittävästi. Kristinusko ei todellakaan ole mikään kirjauskonto - sellainen lainomainen ja aukottomaan ohjeistukseen pyrkivä oppijärjestelmä, mitä moni kuvittelee sen oleman. Kristinusko perustuu ihmisen omatuntoon, vapaaseen tahtoon, siihen, että ihminen voi itse muodostaa henkilökohtaisen suhteen Jumalaan ja sen jälkeen hän voi kuunnella omatuntoaan erilaisissa vaihtelevissa tilanteissa. Tässä on kristinuskon voima ja toisaalta sen heikkous, se on avoin monenlaisille tulkinnoille. Mutta miten toisaalta se voisi muuten ollakaan - ihmiset ovat erilaisia, tilanteet vaihtelevat, yhteiskunnat muuttuvat. Itse en pystyisi uskomaan oppikirjamaiseen ainapätevään Jumalaan ohjeistukseen. Uskon, että jokaisessa ihmisessä asuu pieni jumalallinen voima, se on meidän vapaa tahtomme ja kykymme luovuuteen, jolla me voimme muokata maailmaamme. Ja se, että emme ymmärrä Jumalaa ja Jumala ei mahdu meidän määritelmiimme ei ole todiste Jumalan olemassaolemattomuudesta, vaan päinvastoin - se on itsestään selvä seuraus jumalan kaikkivaltiudesta ja äärettömyydestä.

Joten jos mietit miksei ole yleispätevää ohjetta siitä mitä vaaditaan pelastukseen, vastaan, että se on asia, jota ihmiset eivät tiedä, eikä heidän ole tarkoituskaan tietää. Ne asiat ovat Jumalan kädessä. Jokainen voi ainoastaan yrittää parhaansa omalta kohdaltaan ja itse asiassa siin onkin kristinuskon ydin - se, että yrittää parhaansa riittää. Jumala näkee motiivimme, syvimmät päämäärämme, kaikkien tekojen ja tekemättömyyksien taakse. Vain hän pystyy punnitsemaan ihmisen tekojen hyvyyden tai pahuuden. Siksi ihminen ei voi muuta kuin kuunnella Jumalan ääntä, joka puhuu hänelle hänen oman sielunsa hiljaisuudessa. Jumala on siellä kun kaikki puheet vaikenevat, teoriat sammuvat, loogiset ajatusketjut katkeavat ja ihminen voi tavoittaa häivähdyksen siitä todellisuudesta, joka on kaiken tämän rajoittuneen ymmärryksemme takana.

Lue lisää

" Minusta et yksinkertaisesti tunne kristinuskoa riittävästi. Kristinusko ei todellakaan ole mikään kirjauskonto - sellainen lainomainen ja aukottomaan ohjeistukseen pyrkivä oppijärjestelmä, mitä moni kuvittelee sen oleman. Kristinusko perustuu ihmisen omatuntoon, vapaaseen tahtoon, siihen, että ihminen voi itse muodostaa henkilökohtaisen suhteen Jumalaan ja sen jälkeen hän voi kuunnella omatuntoaan erilaisissa vaihtelevissa tilanteissa. Tässä on kristinuskon voima ja toisaalta sen heikkous, se on avoin monenlaisille tulkinnoille."

- Tajuatko mikä tuossa mättää? Ensin väität, ettei Phoebus tunne riittävästi kristinuskoa ja sitten sanot, että se on avoin monenlaiselle tulkinnalle. Joten?

M.M. kirjoitti:

Enpä tiedä mistä alkaisin. Avauksesi oli niin oppikirjaesimerkki olkiukon rakentamisesta ja sen maahan potkimisesta. Minusta et yksinkertaisesti tunne kristinuskoa riittävästi. Kristinusko ei todellakaan ole mikään kirjauskonto - sellainen lainomainen ja aukottomaan ohjeistukseen pyrkivä oppijärjestelmä, mitä moni kuvittelee sen oleman. Kristinusko perustuu ihmisen omatuntoon, vapaaseen tahtoon, siihen, että ihminen voi itse muodostaa henkilökohtaisen suhteen Jumalaan ja sen jälkeen hän voi kuunnella omatuntoaan erilaisissa vaihtelevissa tilanteissa. Tässä on kristinuskon voima ja toisaalta sen heikkous, se on avoin monenlaisille tulkinnoille. Mutta miten toisaalta se voisi muuten ollakaan - ihmiset ovat erilaisia, tilanteet vaihtelevat, yhteiskunnat muuttuvat. Itse en pystyisi uskomaan oppikirjamaiseen ainapätevään Jumalaan ohjeistukseen. Uskon, että jokaisessa ihmisessä asuu pieni jumalallinen voima, se on meidän vapaa tahtomme ja kykymme luovuuteen, jolla me voimme muokata maailmaamme. Ja se, että emme ymmärrä Jumalaa ja Jumala ei mahdu meidän määritelmiimme ei ole todiste Jumalan olemassaolemattomuudesta, vaan päinvastoin - se on itsestään selvä seuraus jumalan kaikkivaltiudesta ja äärettömyydestä.

Joten jos mietit miksei ole yleispätevää ohjetta siitä mitä vaaditaan pelastukseen, vastaan, että se on asia, jota ihmiset eivät tiedä, eikä heidän ole tarkoituskaan tietää. Ne asiat ovat Jumalan kädessä. Jokainen voi ainoastaan yrittää parhaansa omalta kohdaltaan ja itse asiassa siin onkin kristinuskon ydin - se, että yrittää parhaansa riittää. Jumala näkee motiivimme, syvimmät päämäärämme, kaikkien tekojen ja tekemättömyyksien taakse. Vain hän pystyy punnitsemaan ihmisen tekojen hyvyyden tai pahuuden. Siksi ihminen ei voi muuta kuin kuunnella Jumalan ääntä, joka puhuu hänelle hänen oman sielunsa hiljaisuudessa. Jumala on siellä kun kaikki puheet vaikenevat, teoriat sammuvat, loogiset ajatusketjut katkeavat ja ihminen voi tavoittaa häivähdyksen siitä todellisuudesta, joka on kaiken tämän rajoittuneen ymmärryksemme takana.

Lue lisää

***Kristinusko perustuu ihmisen omatuntoon, vapaaseen tahtoon, siihen, että ihminen voi itse muodostaa henkilökohtaisen suhteen Jumalaan ja sen jälkeen hän voi kuunnella omatuntoaan erilaisissa vaihtelevissa tilanteissa***

No, mihin sitten tarvitset raamattua ja uskontoa ylipäätään?

Phoebus kirjoitti:

En vaadi kristinuskolta kirjauskona olemista, vaan edellytän jumalilta selkeää tahdonilmausta siitä, mitä ihmettä ne oikein ihmisiltä odottavat, ettei ihmispoloa heitetä ikuiseen kärsimykseen. Mielestäni kaikkivaltias jumalolento voisi selkeästi kertoa, mitä pitää tehdä, tai sitten lakata uhkailemasta väärinteosta, kun kerran ei edes vaivaudu sanomaan mikä on oikein.

Koska kristinuskojen jumalien väitetään olevan kaikkeen pystyviä ja kaiken tietäviä, niin selkeän pelastusopin puute ei voi johtua muusta kuin siitä, että ko. jumalia ei ole olemassakaan (tai ne eivät kykene juuri mihinkään).

Jos ihmisen ei ole tarkoituskaan tietää jumalien tahtoa, miksi ihmeessä tahdon vastaisesta toiminnasta rangaistaan kovemmin kuin ketään koskaan on rankaistu?

En ole henkilökohtaisesti pätkääkään huolissani pelastuksesta tai selkeiden ohjeiden puutteesta. Se on vain yksi osoitus jumalien olemattomuudesta.

Ymmärrän hyvin, että kristityt panostavat henkilökohtaiseen suhteeseen jumaliensa kanssa, mutta koska selvästi eri kristityt puhuvat erilaisen jumalan kanssa ja saavat samaan kysymykseen erilaisia vastauksia, ei ole olemassa kristittyjen yhteistä jumalaa, vaan jokaisen kristityn päässä on hänen henkilökohtainen jumalansa, joka ei ole missään tekemisissä muiden kristittyjen päissä vaikuttavien jumalien kanssa.

Mielestäni kyse ei ole perinteisestä jumalhahmosta, vaan psykologisesta ilmiöstä, joka voi tosin olla antoisa ja miellyttävä kokijalleen. Omatuntonsa kanssa voi jutella kuka tahansa, eikä sitä tarvitse nimittää jumalaksi.

Ihmiset ovat totisesti erilaisia, mutta eikö jumalan voisi olettaa olevan sama kaikille?

Sinun tulkintasi kristinuskosta vaikuttaa ihan siedettävältä, mutta onko se kristinuskoa vai sinun oma uskontosi?

Lue lisää

"Sinun tulkintasi kristinuskosta vaikuttaa ihan siedettävältä, mutta onko se kristinuskoa vai sinun oma uskontosi? "

Kiitos :) . Hyvä kysymys, muuten. Koska uskon kyllä, että kaikilla meillä yksilöllisillä ihmisillä on tietyllä tavalla oma uskontomme, vaikka tunnustaisimmekin yhteistä kristinuskoa. Kristityn minusta varmasti tekee se, että kuulun kristilliseen kirkkoon, tunnustan nikealais-konstantinopolilaisen uskontunnustuksen piirulleen ja pyrin elämään käytännön elämääni sen mukaan mitä ortodoksinen kirkko opettaa. Mutta luonnoltani olen yhdenlainen "vapaa-ajattelija". Kristinusko sallii kyllä senkin.

Näkemyksiini luonnollisesti vaikuttaa myös se, että olen ortodoksi. Idän kirkossa näkemys synnistä ja sovituksesta ei ikinä ole ollut sellainen "juridinen" millaiseksi se lännessä vähitellen muodostui. Ja vaikka protestantismi tietyllä tavalla otti pesäeron roomalaiskatolisen kirkon pahimpiin ylilyönteihin tässä asiassa, se juridinen käsitys on jäänyt edelleen kummittelemaan jonnekin taustalle ja vaikuttaa ihmisten mielikuviin synnistä ja sovituksesta. Mutta minä ajattelen, että kyse on itse asiassa siitä, että jos ihminen tavoittelee elämässään hyvää ja elää niin, että johtavana teemana on rakkaus, ei voi mennä harhaan. Siitä on kyse, ei siitä, että joka tilanteessa olisi joku oikea tapa toimia. Sen enempää ei Jumalan tahdosta tarvitse tietää, kuin että hän tahtoo, että rakastamme toisiamme, itseämme ja koko luomakuntaa ja toimimme sen mukaan. Tämä on hyvin yksinkertainen oppi.

Gagarin kirjoitti:

***Kristinusko perustuu ihmisen omatuntoon, vapaaseen tahtoon, siihen, että ihminen voi itse muodostaa henkilökohtaisen suhteen Jumalaan ja sen jälkeen hän voi kuunnella omatuntoaan erilaisissa vaihtelevissa tilanteissa***

No, mihin sitten tarvitset raamattua ja uskontoa ylipäätään?

Lue lisää

"No, mihin sitten tarvitset raamattua ja uskontoa ylipäätään? "

Hyvä kysymys tämäkin. Ehkä siksi, että muistaisin. Arkielämä on kiireistä ja huolia ja turhanpäiväisiä ajatuksia täynnä. Kun käyn sunnuntaina liturgiassa tai luen iltarukouksen, muistan taas miksi elän ja mihin olen menossa. Se antaa mielenrauhaa, lohtua ja tekee minusta paremman ihmisen. Ja kun säilytän keskusteluyhteyden Jumalaan, omatuntoni toimii paremmin ja sen hiljainen ääni kuuluu.

Kössönöm kirjoitti:

" Minusta et yksinkertaisesti tunne kristinuskoa riittävästi. Kristinusko ei todellakaan ole mikään kirjauskonto - sellainen lainomainen ja aukottomaan ohjeistukseen pyrkivä oppijärjestelmä, mitä moni kuvittelee sen oleman. Kristinusko perustuu ihmisen omatuntoon, vapaaseen tahtoon, siihen, että ihminen voi itse muodostaa henkilökohtaisen suhteen Jumalaan ja sen jälkeen hän voi kuunnella omatuntoaan erilaisissa vaihtelevissa tilanteissa. Tässä on kristinuskon voima ja toisaalta sen heikkous, se on avoin monenlaisille tulkinnoille."

- Tajuatko mikä tuossa mättää? Ensin väität, ettei Phoebus tunne riittävästi kristinuskoa ja sitten sanot, että se on avoin monenlaiselle tulkinnalle. Joten?

Lue lisää

Tarkoitin sitä, että kristitty voi olla silti, vaikka ei käsittäisi kristinuskoa niin kuin Phoebus sen käsittää.

goddeloos kirjoitti:

""Enpä tiedä mistä alkaisin"
- Ei olisi edes kannattanut alkaa...

"Minusta et yksinkertaisesti tunne kristinuskoa riittävästi."
- Lähdetään sit liikkeelle kohdasta 1. Onko jumalaa/jumalia olemassa: EI
2. Onko jumala hyvä?: katso kohta 1.
3. Onko jumala suuri?: Katso kohta 1.
jne :p
Miten sinä voit muutenkaan päätellä muiden puolesta heidän tuntemisia yleensäkkään mistään asioista. Sinä päättelet, koko kirjoituksesi on päättelyä ja vedät kaiken kukkuraksi johtopäätökset... omista päätelmistäsi. Kukahan se olkiukkoa kasaa!

Lue lisää

Katso asiaa minun kannaltani. Jos kirjoittaisin täällä, että:
- ateistit ovat nietzscheläisen herramoraalin kannattajia
- ateisteilla ei ole elämässä minkäänlaista merkitystä eikä sisältöä ilman Jumalaa
- kaikki Stalinin ja muiden kommereiden joukkomurhat aiheutuvat suoraan ateismin aatteesta
niin etkö katsoisi viisaaksi oikeaista minua sanoa, että käsitykseni on virheellinen. Että minun kannattaisi tutustua paremmin mistä ateismissa on oikeasti kyse.

M.M. kirjoitti:

Enpä tiedä mistä alkaisin. Avauksesi oli niin oppikirjaesimerkki olkiukon rakentamisesta ja sen maahan potkimisesta. Minusta et yksinkertaisesti tunne kristinuskoa riittävästi. Kristinusko ei todellakaan ole mikään kirjauskonto - sellainen lainomainen ja aukottomaan ohjeistukseen pyrkivä oppijärjestelmä, mitä moni kuvittelee sen oleman. Kristinusko perustuu ihmisen omatuntoon, vapaaseen tahtoon, siihen, että ihminen voi itse muodostaa henkilökohtaisen suhteen Jumalaan ja sen jälkeen hän voi kuunnella omatuntoaan erilaisissa vaihtelevissa tilanteissa. Tässä on kristinuskon voima ja toisaalta sen heikkous, se on avoin monenlaisille tulkinnoille. Mutta miten toisaalta se voisi muuten ollakaan - ihmiset ovat erilaisia, tilanteet vaihtelevat, yhteiskunnat muuttuvat. Itse en pystyisi uskomaan oppikirjamaiseen ainapätevään Jumalaan ohjeistukseen. Uskon, että jokaisessa ihmisessä asuu pieni jumalallinen voima, se on meidän vapaa tahtomme ja kykymme luovuuteen, jolla me voimme muokata maailmaamme. Ja se, että emme ymmärrä Jumalaa ja Jumala ei mahdu meidän määritelmiimme ei ole todiste Jumalan olemassaolemattomuudesta, vaan päinvastoin - se on itsestään selvä seuraus jumalan kaikkivaltiudesta ja äärettömyydestä.

Joten jos mietit miksei ole yleispätevää ohjetta siitä mitä vaaditaan pelastukseen, vastaan, että se on asia, jota ihmiset eivät tiedä, eikä heidän ole tarkoituskaan tietää. Ne asiat ovat Jumalan kädessä. Jokainen voi ainoastaan yrittää parhaansa omalta kohdaltaan ja itse asiassa siin onkin kristinuskon ydin - se, että yrittää parhaansa riittää. Jumala näkee motiivimme, syvimmät päämäärämme, kaikkien tekojen ja tekemättömyyksien taakse. Vain hän pystyy punnitsemaan ihmisen tekojen hyvyyden tai pahuuden. Siksi ihminen ei voi muuta kuin kuunnella Jumalan ääntä, joka puhuu hänelle hänen oman sielunsa hiljaisuudessa. Jumala on siellä kun kaikki puheet vaikenevat, teoriat sammuvat, loogiset ajatusketjut katkeavat ja ihminen voi tavoittaa häivähdyksen siitä todellisuudesta, joka on kaiken tämän rajoittuneen ymmärryksemme takana.

Lue lisää

"Enpä tiedä mistä alkaisin. Avauksesi oli niin oppikirjaesimerkki olkiukon rakentamisesta ja sen maahan potkimisesta. Minusta et yksinkertaisesti tunne kristinuskoa riittävästi. Kristinusko ei todellakaan ole mikään kirjauskonto - sellainen lainomainen ja aukottomaan ohjeistukseen pyrkivä oppijärjestelmä, mitä moni kuvittelee sen oleman. Kristinusko perustuu ihmisen omatuntoon, vapaaseen tahtoon, siihen, että ihminen voi itse muodostaa henkilökohtaisen suhteen Jumalaan ja sen jälkeen hän voi kuunnella omatuntoaan erilaisissa vaihtelevissa tilanteissa."

"Joten jos mietit miksei ole yleispätevää ohjetta siitä mitä vaaditaan pelastukseen, vastaan, että se on asia, jota ihmiset eivät tiedä, eikä heidän ole tarkoituskaan tietää. Ne asiat ovat Jumalan kädessä."

Syytit toista olkiukon tekemisestä ja heti perään paukautit muutaman sellaisen itse.... ei näin. En muuten huomannut viestissäsi minkäänlaisia perusteluja olkiukko syytöksillesi.

M.M. kirjoitti:

"Sinun tulkintasi kristinuskosta vaikuttaa ihan siedettävältä, mutta onko se kristinuskoa vai sinun oma uskontosi? "

Kiitos :) . Hyvä kysymys, muuten. Koska uskon kyllä, että kaikilla meillä yksilöllisillä ihmisillä on tietyllä tavalla oma uskontomme, vaikka tunnustaisimmekin yhteistä kristinuskoa. Kristityn minusta varmasti tekee se, että kuulun kristilliseen kirkkoon, tunnustan nikealais-konstantinopolilaisen uskontunnustuksen piirulleen ja pyrin elämään käytännön elämääni sen mukaan mitä ortodoksinen kirkko opettaa. Mutta luonnoltani olen yhdenlainen "vapaa-ajattelija". Kristinusko sallii kyllä senkin.

Näkemyksiini luonnollisesti vaikuttaa myös se, että olen ortodoksi. Idän kirkossa näkemys synnistä ja sovituksesta ei ikinä ole ollut sellainen "juridinen" millaiseksi se lännessä vähitellen muodostui. Ja vaikka protestantismi tietyllä tavalla otti pesäeron roomalaiskatolisen kirkon pahimpiin ylilyönteihin tässä asiassa, se juridinen käsitys on jäänyt edelleen kummittelemaan jonnekin taustalle ja vaikuttaa ihmisten mielikuviin synnistä ja sovituksesta. Mutta minä ajattelen, että kyse on itse asiassa siitä, että jos ihminen tavoittelee elämässään hyvää ja elää niin, että johtavana teemana on rakkaus, ei voi mennä harhaan. Siitä on kyse, ei siitä, että joka tilanteessa olisi joku oikea tapa toimia. Sen enempää ei Jumalan tahdosta tarvitse tietää, kuin että hän tahtoo, että rakastamme toisiamme, itseämme ja koko luomakuntaa ja toimimme sen mukaan. Tämä on hyvin yksinkertainen oppi.

Lue lisää

"Koska uskon kyllä, että kaikilla meillä yksilöllisillä ihmisillä on tietyllä tavalla oma uskontomme, vaikka tunnustaisimmekin yhteistä kristinuskoa"

Asiaa on tutkittukin ja yksinkertaisesti jokaisen ihmisen jumalakuva vastaa ihmisen minäkuvaa, luonnollisesti minäkuva on jokaisella erilainen. **Kaikki tiet vievät roomaan** taktiikkaako jumalalta? Täälläkin on ollut asiasta keskustelua.

" Mutta minä ajattelen, että kyse on itse asiassa siitä, että jos ihminen tavoittelee elämässään hyvää ja elää niin, että johtavana teemana on rakkaus, ei voi mennä harhaan"

Versio MM uskonnosta.. ;) Oletko muuten tietoinen että rakkaus ja empatia kuuluvat yleisesti ihmislajin ominaisuuksiin?

M.M. kirjoitti:

"No, mihin sitten tarvitset raamattua ja uskontoa ylipäätään? "

Hyvä kysymys tämäkin. Ehkä siksi, että muistaisin. Arkielämä on kiireistä ja huolia ja turhanpäiväisiä ajatuksia täynnä. Kun käyn sunnuntaina liturgiassa tai luen iltarukouksen, muistan taas miksi elän ja mihin olen menossa. Se antaa mielenrauhaa, lohtua ja tekee minusta paremman ihmisen. Ja kun säilytän keskusteluyhteyden Jumalaan, omatuntoni toimii paremmin ja sen hiljainen ääni kuuluu.

Lue lisää

"Arkielämä on kiireistä ja huolia ja turhanpäiväisiä ajatuksia täynnä. Kun käyn sunnuntaina liturgiassa tai luen iltarukouksen, muistan taas miksi elän ja mihin olen menossa. Se antaa mielenrauhaa, lohtua ja tekee minusta paremman ihmisen. Ja kun säilytän keskusteluyhteyden Jumalaan, omatuntoni toimii paremmin ja sen hiljainen ääni kuuluu."

Minä pystyn saamaam mielenrauhaa, lohtua ehkäpä jopa tulemaan paremmaksi ihmiseksi (ainakin hetkeksi) ;) pelkästään nollaamalla stressaavat ajatukset ja rauhoittumalla vaikkapa puutarhakeinussa hiljaa keinuen, mutta ilman ajatustakaan yhdestäkään jumalasta. Näköjään jotkut eivät tähän pysty ilman uskontoa. hmmmh kumma juttu muuten jota jaksan ihmetellä vuodesta toiseen.

KeljuKooKojootti kirjoitti:

"Koska uskon kyllä, että kaikilla meillä yksilöllisillä ihmisillä on tietyllä tavalla oma uskontomme, vaikka tunnustaisimmekin yhteistä kristinuskoa"

Asiaa on tutkittukin ja yksinkertaisesti jokaisen ihmisen jumalakuva vastaa ihmisen minäkuvaa, luonnollisesti minäkuva on jokaisella erilainen. **Kaikki tiet vievät roomaan** taktiikkaako jumalalta? Täälläkin on ollut asiasta keskustelua.

" Mutta minä ajattelen, että kyse on itse asiassa siitä, että jos ihminen tavoittelee elämässään hyvää ja elää niin, että johtavana teemana on rakkaus, ei voi mennä harhaan"

Versio MM uskonnosta.. ;) Oletko muuten tietoinen että rakkaus ja empatia kuuluvat yleisesti ihmislajin ominaisuuksiin?

Lue lisää

Niin, ihmisillä on erilainen jumalakuva ja vaikka eri ihmisistä erilainen kuva. Minusta itsestänikin varmasti on liikkeellä yhtä monta kuvaa kuin on minut tavanneita ihmisiä.

"Oletko muuten tietoinen että rakkaus ja empatia kuuluvat yleisesti ihmislajin ominaisuuksiin? "

Periaatteessa kyllä, vaikka käytännössä ihmettelen, että jos näin on, miksi niin usein nkee tilanteita, joissa ihmiset eivät näytä rakkauden tai empatian häivääkään.

M.M. kirjoitti:

"No, mihin sitten tarvitset raamattua ja uskontoa ylipäätään? "

Hyvä kysymys tämäkin. Ehkä siksi, että muistaisin. Arkielämä on kiireistä ja huolia ja turhanpäiväisiä ajatuksia täynnä. Kun käyn sunnuntaina liturgiassa tai luen iltarukouksen, muistan taas miksi elän ja mihin olen menossa. Se antaa mielenrauhaa, lohtua ja tekee minusta paremman ihmisen. Ja kun säilytän keskusteluyhteyden Jumalaan, omatuntoni toimii paremmin ja sen hiljainen ääni kuuluu.

Lue lisää

MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ

M.M. kirjoitti:

Niin, ihmisillä on erilainen jumalakuva ja vaikka eri ihmisistä erilainen kuva. Minusta itsestänikin varmasti on liikkeellä yhtä monta kuvaa kuin on minut tavanneita ihmisiä.

"Oletko muuten tietoinen että rakkaus ja empatia kuuluvat yleisesti ihmislajin ominaisuuksiin? "

Periaatteessa kyllä, vaikka käytännössä ihmettelen, että jos näin on, miksi niin usein nkee tilanteita, joissa ihmiset eivät näytä rakkauden tai empatian häivääkään.

Lue lisää

"Periaatteessa kyllä, vaikka käytännössä ihmettelen, että jos näin on, miksi niin usein nkee tilanteita, joissa ihmiset eivät näytä rakkauden tai empatian häivääkään."

Jumalankuvan ja luomistyön hedelmääkö vai pelkästään ihmislajin yksi piirre sekin? Meitä on monenlaista variaatiota olemassa, myös itsekin käyttäydyn toisissa tilanteissa empaattisemmin ja rakastavammin kuin toisissa. Myös omaksutut arvot ohjaavat valintojamme oikea/väärä akselin kautta. Järkevämpi on omaksua arvot ihmiselle vuosimiljoonissa muotoutuneista arvoista kuin lukea ne julmasta ja ajattelua halveksivasta uskonnollisesta teoksesta.

M.M. kirjoitti:

"Sinun tulkintasi kristinuskosta vaikuttaa ihan siedettävältä, mutta onko se kristinuskoa vai sinun oma uskontosi? "

Kiitos :) . Hyvä kysymys, muuten. Koska uskon kyllä, että kaikilla meillä yksilöllisillä ihmisillä on tietyllä tavalla oma uskontomme, vaikka tunnustaisimmekin yhteistä kristinuskoa. Kristityn minusta varmasti tekee se, että kuulun kristilliseen kirkkoon, tunnustan nikealais-konstantinopolilaisen uskontunnustuksen piirulleen ja pyrin elämään käytännön elämääni sen mukaan mitä ortodoksinen kirkko opettaa. Mutta luonnoltani olen yhdenlainen "vapaa-ajattelija". Kristinusko sallii kyllä senkin.

Näkemyksiini luonnollisesti vaikuttaa myös se, että olen ortodoksi. Idän kirkossa näkemys synnistä ja sovituksesta ei ikinä ole ollut sellainen "juridinen" millaiseksi se lännessä vähitellen muodostui. Ja vaikka protestantismi tietyllä tavalla otti pesäeron roomalaiskatolisen kirkon pahimpiin ylilyönteihin tässä asiassa, se juridinen käsitys on jäänyt edelleen kummittelemaan jonnekin taustalle ja vaikuttaa ihmisten mielikuviin synnistä ja sovituksesta. Mutta minä ajattelen, että kyse on itse asiassa siitä, että jos ihminen tavoittelee elämässään hyvää ja elää niin, että johtavana teemana on rakkaus, ei voi mennä harhaan. Siitä on kyse, ei siitä, että joka tilanteessa olisi joku oikea tapa toimia. Sen enempää ei Jumalan tahdosta tarvitse tietää, kuin että hän tahtoo, että rakastamme toisiamme, itseämme ja koko luomakuntaa ja toimimme sen mukaan. Tämä on hyvin yksinkertainen oppi.

Lue lisää

>>Sen enempää ei Jumalan tahdosta tarvitse tietää, kuin että hän tahtoo, että rakastamme toisiamme, itseämme ja koko luomakuntaa ja toimimme sen mukaan. Tämä on hyvin yksinkertainen oppi. 

Gagarin kirjoitti:

MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ

HUI!

Kysyit mihin MINÄ tarvitsen uskontoa. Olisiko minun pitänyt vastata miksi SINÄ tarvitset sitä tai joku muu...?

Ihan oikeasti anteeksi, jos ärsytän, se ei ole tarkoitus.

M.M. kirjoitti:

Katso asiaa minun kannaltani. Jos kirjoittaisin täällä, että:
- ateistit ovat nietzscheläisen herramoraalin kannattajia
- ateisteilla ei ole elämässä minkäänlaista merkitystä eikä sisältöä ilman Jumalaa
- kaikki Stalinin ja muiden kommereiden joukkomurhat aiheutuvat suoraan ateismin aatteesta
niin etkö katsoisi viisaaksi oikeaista minua sanoa, että käsitykseni on virheellinen. Että minun kannattaisi tutustua paremmin mistä ateismissa on oikeasti kyse.

Lue lisää

"Katso asiaa minun kannaltani. Jos kirjoittaisin täällä, että:
- ateistit ovat nietzscheläisen herramoraalin kannattajia
- ateisteilla ei ole elämässä minkäänlaista merkitystä eikä sisältöä ilman Jumalaa
- kaikki Stalinin ja muiden kommereiden joukkomurhat aiheutuvat suoraan ateismin aatteesta
niin etkö katsoisi viisaaksi oikeaista minua sanoa, että käsitykseni on virheellinen. "
- Olisiko siitä mitään hyötyä? Tuskin

"Että minun kannattaisi tutustua paremmin mistä ateismissa on oikeasti kyse. "
- Ei se asia, on turha oikasta hihhua, mutta tuo päättely muiden asioista mistä sinulla ei ole hajuakaan. Sama kun minä päättelesin että sinulla ei kotona ole keittiötä, tilalla on alttari ja elät pyhällä hengellä...

KeljuKooKojootti kirjoitti:

"Periaatteessa kyllä, vaikka käytännössä ihmettelen, että jos näin on, miksi niin usein nkee tilanteita, joissa ihmiset eivät näytä rakkauden tai empatian häivääkään."

Jumalankuvan ja luomistyön hedelmääkö vai pelkästään ihmislajin yksi piirre sekin? Meitä on monenlaista variaatiota olemassa, myös itsekin käyttäydyn toisissa tilanteissa empaattisemmin ja rakastavammin kuin toisissa. Myös omaksutut arvot ohjaavat valintojamme oikea/väärä akselin kautta. Järkevämpi on omaksua arvot ihmiselle vuosimiljoonissa muotoutuneista arvoista kuin lukea ne julmasta ja ajattelua halveksivasta uskonnollisesta teoksesta.

Lue lisää

"Järkevämpi on omaksua arvot ihmiselle vuosimiljoonissa muotoutuneista arvoista kuin lukea ne julmasta ja ajattelua halveksivasta uskonnollisesta teoksesta."

:D Mistähän teoksesta on kyse. Ei se Raamattu ainakaan voi olla...?


Mutta en epäile hetkeäkään, etteikö ihminen voisi olla moraalinen ilman uskontoakin. Ja uskonto on taas niiiin paljon muutakin kuin moraali. Mutta sekulaarin, postmodernin yhteiskunnan ongelmana pidän sitä, että yhteisten arvojen ja normien perusteleminen on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Moraaleja on yhtä monta kuin ihmisiäkin, joten miten nostaa yksi moraali toisen ylpäuolelle? Kenen moraali on oikeassa? Mitä on oikea ja väärä, jos kiellämme Jumalan olemassaolon ja yleensä metafysiikan, niin kuin nykypäivänä tuntuu olevan laita.

goddeloos kirjoitti:

"Katso asiaa minun kannaltani. Jos kirjoittaisin täällä, että:
- ateistit ovat nietzscheläisen herramoraalin kannattajia
- ateisteilla ei ole elämässä minkäänlaista merkitystä eikä sisältöä ilman Jumalaa
- kaikki Stalinin ja muiden kommereiden joukkomurhat aiheutuvat suoraan ateismin aatteesta
niin etkö katsoisi viisaaksi oikeaista minua sanoa, että käsitykseni on virheellinen. "
- Olisiko siitä mitään hyötyä? Tuskin

"Että minun kannattaisi tutustua paremmin mistä ateismissa on oikeasti kyse. "
- Ei se asia, on turha oikasta hihhua, mutta tuo päättely muiden asioista mistä sinulla ei ole hajuakaan. Sama kun minä päättelesin että sinulla ei kotona ole keittiötä, tilalla on alttari ja elät pyhällä hengellä...

Lue lisää

"- Olisiko siitä mitään hyötyä? Tuskin "

Ei varmasti olisikaan, ikävä kyllä. Kunpa olisikin, puolin ja toisin. Mutta ennakkoluulojen murtaminen on tosi vaikeaa, joskus jopa mahdotonta.

M.M. kirjoitti:

"- Olisiko siitä mitään hyötyä? Tuskin "

Ei varmasti olisikaan, ikävä kyllä. Kunpa olisikin, puolin ja toisin. Mutta ennakkoluulojen murtaminen on tosi vaikeaa, joskus jopa mahdotonta.

Lue lisää

"Mutta ennakkoluulojen murtaminen on tosi vaikeaa, joskus jopa mahdotonta. "
- Taas päättelit, ainakin minun puolesta. Minulla ei ole ennakkoluuloja! Sinulla on... ellet ole ollut joskus ateisti!

M.M. kirjoitti:

HUI!

Kysyit mihin MINÄ tarvitsen uskontoa. Olisiko minun pitänyt vastata miksi SINÄ tarvitset sitä tai joku muu...?

Ihan oikeasti anteeksi, jos ärsytän, se ei ole tarkoitus.

Lue lisää

Uskovaisten itsekeskeisyys on ärsyttävää. Ja tyhmyys, koska eivät sitä itse huomaa.

goddeloos kirjoitti:

"Mutta ennakkoluulojen murtaminen on tosi vaikeaa, joskus jopa mahdotonta. "
- Taas päättelit, ainakin minun puolesta. Minulla ei ole ennakkoluuloja! Sinulla on... ellet ole ollut joskus ateisti!

Lue lisää

"... ellet ole ollut joskus ateisti! "

Olen ollut. Lapsuudenkotini oli ateistinen ja olin ateisti elämäni ensimmäiset yli 25 vuotta (vaikea sanoa missä vaiheessa en enää ollut ateisti - nämä ovat itse asiassa veteen piirrettyjä viivoja, vaikka keskusteluissa usein rajanveto on äärimmäisen mustavalkoinen). Olen jopa parikymppisenä besserwisserinä viettänyt aikaani erinäisillä palstoilla oikaisemassa hihhuleiden virhekäsityksiä :D .

M.M. kirjoitti:

"... ellet ole ollut joskus ateisti! "

Olen ollut. Lapsuudenkotini oli ateistinen ja olin ateisti elämäni ensimmäiset yli 25 vuotta (vaikea sanoa missä vaiheessa en enää ollut ateisti - nämä ovat itse asiassa veteen piirrettyjä viivoja, vaikka keskusteluissa usein rajanveto on äärimmäisen mustavalkoinen). Olen jopa parikymppisenä besserwisserinä viettänyt aikaani erinäisillä palstoilla oikaisemassa hihhuleiden virhekäsityksiä :D .

Lue lisää

Olet siis joskus ollut ateisti ja ymmärtänyt että kaikki keksityt jumalat ovat juuri sitä, keksittyjä. Sen voin jotenkin ymmärtää jos on ex-ateisti ja ruvennut uskomaan jumalan olemassaoloon. Sehän on mahdotonta osoittaa epätodeksi. Mutta sitä en millään pysty ymmärtämään miten ateisti voisi tulla johtopäätökseen, että juuri juutalaisten keksimä monolatrinen heimojumala on Ainoa Oikea, kaikkine lainattuine tarinoineen naapurikansojen mytologioista. Mites on?

Aatami9 kirjoitti:

Olet siis joskus ollut ateisti ja ymmärtänyt että kaikki keksityt jumalat ovat juuri sitä, keksittyjä. Sen voin jotenkin ymmärtää jos on ex-ateisti ja ruvennut uskomaan jumalan olemassaoloon. Sehän on mahdotonta osoittaa epätodeksi. Mutta sitä en millään pysty ymmärtämään miten ateisti voisi tulla johtopäätökseen, että juuri juutalaisten keksimä monolatrinen heimojumala on Ainoa Oikea, kaikkine lainattuine tarinoineen naapurikansojen mytologioista. Mites on?

Lue lisää

Niinhän se menikin, että aloin ihan ensiksi uskomaan Jumalan olemassaoloon. Tai oikeastaan minulle tuli ymmärrys siitä, että kaikki ei voi olla tässä, että on olemassa toinen todellisuus. Otin kuumeisesti selvää eri uskonnoista ja luin kaikenlaista new agesta zeniin. Kristinusko oli alkujaan minulle aivan vihoviimeinen vaihtoehto, ennakkoluuloni sitä kohtaan olivat valtavat. Mutta sitten tutustuin ortodoksisuuteen, viehätyin ortodoksisen liturgian kauneudesta ja ortodoksisen teologian mystiikasta. Sitä kautta aloin ymmärtää kristillistä ajattelua aivan toisenlaisesta näkökulmasta kuin se (kieltämättä äkkivilkaisulla aika ankea ja karu) luterilainen näkökulma jonka olin aikaisemmin omaksunut. Nyt kyllä ymmärrän, että totuus luterilaisuudestakin on paljon viehättävämpi kuin se varhainen ennakkoluuloni. Mutta lopulta, neljän vuoden harkinnan ja on/off uskonelämän harjoittamisen jälkeen vihdoin liityin ortodoksisen kirkon jäseneksi.

Ehkä olennaisimmat oivallukset, jotka tekivät minusta kristityn oli se, että Jumala on käsittämätön ja kuvaamaton. Että Jumalan ei tarvitsekaan mahtua ymmärrykseni rajoihn tai ihmisten tekemiin määritelmiin ollakseen silti tunnettava ja lähestyttävä. Että yhteys Jumalaan löytyy hiljentymisen ja mystiikan kautta, ei sanoin ja loogisin ajatusketjuin. Ja silti Jumala on Kristuksen persoonassa tullut ihmistä lähelle ja kertonut sen olennaisen mitä pitää tietää: Jumala on rakkaus ja rakkaus ei koskaan häviä.

Kyllä minä edelleenkin ajattelen ehkä hiukan kereettiläisesti, että muissakin uskonnoissa voi olla kuvattuna vähintäänkin osatotuus Jumalasta. Koska on vain yksi Jumala, toki ne puhuvat samasta Jumalasta kuin kristinusko, ehkä vain vähän eri tavoin ja käsittein ja niiden menetelmät Jumalan lähestymiseen ovat erilaiset. Ja joskus jopa ajattelen, että ehkä me kaikki pääsemmekin taivaaseen, ateistitkin. Ehkä en tarvitsekaan uskontoa mihinkään muuhun kuin omaa itseäni varten, siksi, että kristittynä olen niin kovin paljon onnellisempi ja parempi ihminen.

M.M. kirjoitti:

Niinhän se menikin, että aloin ihan ensiksi uskomaan Jumalan olemassaoloon. Tai oikeastaan minulle tuli ymmärrys siitä, että kaikki ei voi olla tässä, että on olemassa toinen todellisuus. Otin kuumeisesti selvää eri uskonnoista ja luin kaikenlaista new agesta zeniin. Kristinusko oli alkujaan minulle aivan vihoviimeinen vaihtoehto, ennakkoluuloni sitä kohtaan olivat valtavat. Mutta sitten tutustuin ortodoksisuuteen, viehätyin ortodoksisen liturgian kauneudesta ja ortodoksisen teologian mystiikasta. Sitä kautta aloin ymmärtää kristillistä ajattelua aivan toisenlaisesta näkökulmasta kuin se (kieltämättä äkkivilkaisulla aika ankea ja karu) luterilainen näkökulma jonka olin aikaisemmin omaksunut. Nyt kyllä ymmärrän, että totuus luterilaisuudestakin on paljon viehättävämpi kuin se varhainen ennakkoluuloni. Mutta lopulta, neljän vuoden harkinnan ja on/off uskonelämän harjoittamisen jälkeen vihdoin liityin ortodoksisen kirkon jäseneksi.

Ehkä olennaisimmat oivallukset, jotka tekivät minusta kristityn oli se, että Jumala on käsittämätön ja kuvaamaton. Että Jumalan ei tarvitsekaan mahtua ymmärrykseni rajoihn tai ihmisten tekemiin määritelmiin ollakseen silti tunnettava ja lähestyttävä. Että yhteys Jumalaan löytyy hiljentymisen ja mystiikan kautta, ei sanoin ja loogisin ajatusketjuin. Ja silti Jumala on Kristuksen persoonassa tullut ihmistä lähelle ja kertonut sen olennaisen mitä pitää tietää: Jumala on rakkaus ja rakkaus ei koskaan häviä.

Kyllä minä edelleenkin ajattelen ehkä hiukan kereettiläisesti, että muissakin uskonnoissa voi olla kuvattuna vähintäänkin osatotuus Jumalasta. Koska on vain yksi Jumala, toki ne puhuvat samasta Jumalasta kuin kristinusko, ehkä vain vähän eri tavoin ja käsittein ja niiden menetelmät Jumalan lähestymiseen ovat erilaiset. Ja joskus jopa ajattelen, että ehkä me kaikki pääsemmekin taivaaseen, ateistitkin. Ehkä en tarvitsekaan uskontoa mihinkään muuhun kuin omaa itseäni varten, siksi, että kristittynä olen niin kovin paljon onnellisempi ja parempi ihminen.

Lue lisää

>Mutta sitten tutustuin ortodoksisuuteen, viehätyin ortodoksisen liturgian kauneudesta ja ortodoksisen teologian mystiikasta. Sitä kautta aloin ymmärtää kristillistä ajattelua aivan toisenlaisesta näkökulmasta kuin se (kieltämättä äkkivilkaisulla aika ankea ja karu) luterilainen näkökulma jonka olin aikaisemmin omaksunut. <


tätä samaa taktiikkaa käyttää mm ostoskanavan multi-abtronik-ultramuscle-sixpack-machine -mainokset ja muu mainonta kautta aikain: luodaan tuotteen ympärille tolkuton hypetys, mahdollisesti esteettistä silmää miellyttäen, tarjotaan lapsille tikkareita ja puuhaleirejä, näytetään onnellisesti hikoilevia ihmisiä ja kuinka hauskaa heillä onkaan treenata vatsalihaksia. tuotteen todellisuus jääköön taka-alalle, kun mainosten uhrit ovat vakuuttuneita tuotteesta syöttäessään luottokorttitietojaan firmalle. olet mainoksen uhri.

M.M. kirjoitti:

Niinhän se menikin, että aloin ihan ensiksi uskomaan Jumalan olemassaoloon. Tai oikeastaan minulle tuli ymmärrys siitä, että kaikki ei voi olla tässä, että on olemassa toinen todellisuus. Otin kuumeisesti selvää eri uskonnoista ja luin kaikenlaista new agesta zeniin. Kristinusko oli alkujaan minulle aivan vihoviimeinen vaihtoehto, ennakkoluuloni sitä kohtaan olivat valtavat. Mutta sitten tutustuin ortodoksisuuteen, viehätyin ortodoksisen liturgian kauneudesta ja ortodoksisen teologian mystiikasta. Sitä kautta aloin ymmärtää kristillistä ajattelua aivan toisenlaisesta näkökulmasta kuin se (kieltämättä äkkivilkaisulla aika ankea ja karu) luterilainen näkökulma jonka olin aikaisemmin omaksunut. Nyt kyllä ymmärrän, että totuus luterilaisuudestakin on paljon viehättävämpi kuin se varhainen ennakkoluuloni. Mutta lopulta, neljän vuoden harkinnan ja on/off uskonelämän harjoittamisen jälkeen vihdoin liityin ortodoksisen kirkon jäseneksi.

Ehkä olennaisimmat oivallukset, jotka tekivät minusta kristityn oli se, että Jumala on käsittämätön ja kuvaamaton. Että Jumalan ei tarvitsekaan mahtua ymmärrykseni rajoihn tai ihmisten tekemiin määritelmiin ollakseen silti tunnettava ja lähestyttävä. Että yhteys Jumalaan löytyy hiljentymisen ja mystiikan kautta, ei sanoin ja loogisin ajatusketjuin. Ja silti Jumala on Kristuksen persoonassa tullut ihmistä lähelle ja kertonut sen olennaisen mitä pitää tietää: Jumala on rakkaus ja rakkaus ei koskaan häviä.

Kyllä minä edelleenkin ajattelen ehkä hiukan kereettiläisesti, että muissakin uskonnoissa voi olla kuvattuna vähintäänkin osatotuus Jumalasta. Koska on vain yksi Jumala, toki ne puhuvat samasta Jumalasta kuin kristinusko, ehkä vain vähän eri tavoin ja käsittein ja niiden menetelmät Jumalan lähestymiseen ovat erilaiset. Ja joskus jopa ajattelen, että ehkä me kaikki pääsemmekin taivaaseen, ateistitkin. Ehkä en tarvitsekaan uskontoa mihinkään muuhun kuin omaa itseäni varten, siksi, että kristittynä olen niin kovin paljon onnellisempi ja parempi ihminen.

Lue lisää

Silloin kun ihminen on tasapainossa itsensä kanssa ja osaa iloita myös pienistä asioista, ihmissuhteet ovat kunnossa, rakastavia ystäviä on ympärillä, päihdeongelmia ei ole ym. Ja vaikka joskus asiat menisivätkin päin persettä, niin ratkaisun ongelmiinsa löytää aina itse, ei jumalia eikä uskontoa tarvita. Joillekin se näköjään on tarpeellista tullakseen onnelliseksi.

laboradroid kirjoitti:

>Mutta sitten tutustuin ortodoksisuuteen, viehätyin ortodoksisen liturgian kauneudesta ja ortodoksisen teologian mystiikasta. Sitä kautta aloin ymmärtää kristillistä ajattelua aivan toisenlaisesta näkökulmasta kuin se (kieltämättä äkkivilkaisulla aika ankea ja karu) luterilainen näkökulma jonka olin aikaisemmin omaksunut. <


tätä samaa taktiikkaa käyttää mm ostoskanavan multi-abtronik-ultramuscle-sixpack-machine -mainokset ja muu mainonta kautta aikain: luodaan tuotteen ympärille tolkuton hypetys, mahdollisesti esteettistä silmää miellyttäen, tarjotaan lapsille tikkareita ja puuhaleirejä, näytetään onnellisesti hikoilevia ihmisiä ja kuinka hauskaa heillä onkaan treenata vatsalihaksia. tuotteen todellisuus jääköön taka-alalle, kun mainosten uhrit ovat vakuuttuneita tuotteesta syöttäessään luottokorttitietojaan firmalle. olet mainoksen uhri.

Lue lisää

Juu, kieltämättä ortodoksikirkko on sisältä kaunis (kävelin keran sisään kun ovikin oli auki) paljon kultaa ja purppuraa ja muuta tilpehööriä, suitsuke tuoksui voimakkaana. Mutta ei ollut kuitenkaan tarpeeksi kaunis sitten kun en hurahtanut. :(

missxcessive kirjoitti:

Juu, kieltämättä ortodoksikirkko on sisältä kaunis (kävelin keran sisään kun ovikin oli auki) paljon kultaa ja purppuraa ja muuta tilpehööriä, suitsuke tuoksui voimakkaana. Mutta ei ollut kuitenkaan tarpeeksi kaunis sitten kun en hurahtanut. :(

Lue lisää

aina kun näen jumalia varten pykättyjä kultapalatseja ja muuta tilpehööriä, ainoa asia mikä tulee mieleeni on että nekin rahat olisi voitu antaa niitä kipeimmin tarvitseville. muinaisen kiviraunionkin tai kivikautisen hautaröykkiön katseleminen herättää enemmän fiiliksiä kuin tuhansien arvoisten ikonien, marmoripalatsien tai kullitettujen sauvojen töllistely.

laboradroid kirjoitti:

aina kun näen jumalia varten pykättyjä kultapalatseja ja muuta tilpehööriä, ainoa asia mikä tulee mieleeni on että nekin rahat olisi voitu antaa niitä kipeimmin tarvitseville. muinaisen kiviraunionkin tai kivikautisen hautaröykkiön katseleminen herättää enemmän fiiliksiä kuin tuhansien arvoisten ikonien, marmoripalatsien tai kullitettujen sauvojen töllistely.

Lue lisää

Totta turiset.

laboradroid kirjoitti:

aina kun näen jumalia varten pykättyjä kultapalatseja ja muuta tilpehööriä, ainoa asia mikä tulee mieleeni on että nekin rahat olisi voitu antaa niitä kipeimmin tarvitseville. muinaisen kiviraunionkin tai kivikautisen hautaröykkiön katseleminen herättää enemmän fiiliksiä kuin tuhansien arvoisten ikonien, marmoripalatsien tai kullitettujen sauvojen töllistely.

Lue lisää

Samalla perusteella olisi voinut jättää tekemättä kaiken taiteen ja kulttuurin. Miksi tehdä musiikkia tai maalata, esittää teatteria tai rakentaa kauniita rakennuksia ja ympäristöä ylipäänsä, kun aaltopeltilaatikkokin ajaisi saman asian?

missxcessive kirjoitti:

Silloin kun ihminen on tasapainossa itsensä kanssa ja osaa iloita myös pienistä asioista, ihmissuhteet ovat kunnossa, rakastavia ystäviä on ympärillä, päihdeongelmia ei ole ym. Ja vaikka joskus asiat menisivätkin päin persettä, niin ratkaisun ongelmiinsa löytää aina itse, ei jumalia eikä uskontoa tarvita. Joillekin se näköjään on tarpeellista tullakseen onnelliseksi.

Lue lisää

Ihmiset ovat erilaisia. Mieheni esimerkiksi ei ole hitustakaan uskonnollinen ja se hänelle suotakoon. Minä taas olen aina ollut sellainen rauhaton etsijä, jolle uskonto tekee tosi hyvää. Se ankkuroi minut aloilleni ja elämä rauhoittuu.

Nuo asiat mitä luettelet ovat toki tärkeitä, mutta minulle ne eivät ole koskaan riittäneet. Minulla on aina ollut tunne, että täytyy olla jotain muuta kuin tämä arkinen elämänmeno. Jollekin toiselle se arkinen meno taas tuntuu riittävän (ainakin niin kauan kun asiat ovat hyvin) ja hyvä niin.

M.M. kirjoitti:

Samalla perusteella olisi voinut jättää tekemättä kaiken taiteen ja kulttuurin. Miksi tehdä musiikkia tai maalata, esittää teatteria tai rakentaa kauniita rakennuksia ja ympäristöä ylipäänsä, kun aaltopeltilaatikkokin ajaisi saman asian?

Lue lisää

>Samalla perusteella olisi voinut jättää tekemättä kaiken taiteen ja kulttuurin. Miksi tehdä musiikkia tai maalata, esittää teatteria tai rakentaa kauniita rakennuksia ja ympäristöä ylipäänsä, kun aaltopeltilaatikkokin ajaisi saman asian?  <

eikö sinusta ole irvokasta, että sanomansa mukaan pienien ihmisten puolella olevat rakennuttavat miljoonien palvontapaikkoja, koristavat itsensä kullalla ja kalliilla kankailla, ja samaan aikaan mukapuolustamansa ihmiset saavat pronssikaudella keksittyjä lupauksia? jopa monet papit niinkin marmorinhohtoisessa maassa kuin vatikaanissa ovat sitä mieltä että ne palatsit eivät edusta tippaakaan sitä mitä jeesus opetti. katso vaikka bill maherin religulous niin kuulet sen heidän omilla suillaan.

p.s. aaltopeltilaatikko ei aja samaa asiaa. käytännöllisyys, järkevä hinta ja kauneus eivät ole toisensa pois sulkevia asioita. taidettakin tehköön kuka vain, sen tekeminen voi jopa olla ilmaista ja näyttelytilaksi kelpaavat kultasalien sijaan maltillisemmatkin ympäristöt. sama koskee musiikkia ja muutakin kulttuuria, mutta jostain syystä jumalan palvomiseen tarvitaan valtavia pyhäkköjä ja krumeluureja. orjatyövoimalla rakennetut muinaiset palatsit ovat toki näyttäviä, mutta kuten sanoin, minulle niistä hohkaa kuvottava hyväksikäytön tunne. uskovaiset näkevät liian usein vain sen tozi ihqun mainoskylttimäisen 'mää voi tosi hyvi ko mul o rahaa, usko muhu' -hypen.

olen myös sitä mieltä, että mm rahaurheilu ja julkkisten henkilöpalvonta on samalla tavalla irvokasta ja mennyt liiallisuuksiin. he sentään ovat yleensä rehellisiä ja myöntävät suoraan että eivät pelasta sieluja tuonpuoleiseen. yltiörikkaat haamujenpalvontafirmat kauppaavat tietoisesti tyhjää, asioita joita ei voi elinaikanaan lunastaa takuukuitin avulla palauttaa takaisin myyjälle.

M.M. kirjoitti:

"... ellet ole ollut joskus ateisti! "

Olen ollut. Lapsuudenkotini oli ateistinen ja olin ateisti elämäni ensimmäiset yli 25 vuotta (vaikea sanoa missä vaiheessa en enää ollut ateisti - nämä ovat itse asiassa veteen piirrettyjä viivoja, vaikka keskusteluissa usein rajanveto on äärimmäisen mustavalkoinen). Olen jopa parikymppisenä besserwisserinä viettänyt aikaani erinäisillä palstoilla oikaisemassa hihhuleiden virhekäsityksiä :D .

Lue lisää

"Olen ollut. Lapsuudenkotini oli ateistinen ja olin ateisti elämäni ensimmäiset yli 25 vuotta (vaikea sanoa missä vaiheessa en enää ollut ateisti -"
- Kuinka sinulla siis voi olla ennakkoluuloja?

M.M. kirjoitti:

Niinhän se menikin, että aloin ihan ensiksi uskomaan Jumalan olemassaoloon. Tai oikeastaan minulle tuli ymmärrys siitä, että kaikki ei voi olla tässä, että on olemassa toinen todellisuus. Otin kuumeisesti selvää eri uskonnoista ja luin kaikenlaista new agesta zeniin. Kristinusko oli alkujaan minulle aivan vihoviimeinen vaihtoehto, ennakkoluuloni sitä kohtaan olivat valtavat. Mutta sitten tutustuin ortodoksisuuteen, viehätyin ortodoksisen liturgian kauneudesta ja ortodoksisen teologian mystiikasta. Sitä kautta aloin ymmärtää kristillistä ajattelua aivan toisenlaisesta näkökulmasta kuin se (kieltämättä äkkivilkaisulla aika ankea ja karu) luterilainen näkökulma jonka olin aikaisemmin omaksunut. Nyt kyllä ymmärrän, että totuus luterilaisuudestakin on paljon viehättävämpi kuin se varhainen ennakkoluuloni. Mutta lopulta, neljän vuoden harkinnan ja on/off uskonelämän harjoittamisen jälkeen vihdoin liityin ortodoksisen kirkon jäseneksi.

Ehkä olennaisimmat oivallukset, jotka tekivät minusta kristityn oli se, että Jumala on käsittämätön ja kuvaamaton. Että Jumalan ei tarvitsekaan mahtua ymmärrykseni rajoihn tai ihmisten tekemiin määritelmiin ollakseen silti tunnettava ja lähestyttävä. Että yhteys Jumalaan löytyy hiljentymisen ja mystiikan kautta, ei sanoin ja loogisin ajatusketjuin. Ja silti Jumala on Kristuksen persoonassa tullut ihmistä lähelle ja kertonut sen olennaisen mitä pitää tietää: Jumala on rakkaus ja rakkaus ei koskaan häviä.

Kyllä minä edelleenkin ajattelen ehkä hiukan kereettiläisesti, että muissakin uskonnoissa voi olla kuvattuna vähintäänkin osatotuus Jumalasta. Koska on vain yksi Jumala, toki ne puhuvat samasta Jumalasta kuin kristinusko, ehkä vain vähän eri tavoin ja käsittein ja niiden menetelmät Jumalan lähestymiseen ovat erilaiset. Ja joskus jopa ajattelen, että ehkä me kaikki pääsemmekin taivaaseen, ateistitkin. Ehkä en tarvitsekaan uskontoa mihinkään muuhun kuin omaa itseäni varten, siksi, että kristittynä olen niin kovin paljon onnellisempi ja parempi ihminen.

Lue lisää

"Ehkä olennaisimmat oivallukset, jotka tekivät minusta kristityn oli se, että Jumala on käsittämätön ja kuvaamaton."
- Nuo tekee minusta ateistin

laboradroid kirjoitti:

aina kun näen jumalia varten pykättyjä kultapalatseja ja muuta tilpehööriä, ainoa asia mikä tulee mieleeni on että nekin rahat olisi voitu antaa niitä kipeimmin tarvitseville. muinaisen kiviraunionkin tai kivikautisen hautaröykkiön katseleminen herättää enemmän fiiliksiä kuin tuhansien arvoisten ikonien, marmoripalatsien tai kullitettujen sauvojen töllistely.

Lue lisää

Kyllähän maailmassa saa kauneutta olla, vaikkei jumalia olekkaan.

Voisihan asunrakennukset, koulut ja sairaalat tehdä vähän esteettisemmiksi temppeleistä säästyvillä rahoilla.

M.M. kirjoitti:

"Järkevämpi on omaksua arvot ihmiselle vuosimiljoonissa muotoutuneista arvoista kuin lukea ne julmasta ja ajattelua halveksivasta uskonnollisesta teoksesta."

:D Mistähän teoksesta on kyse. Ei se Raamattu ainakaan voi olla...?


Mutta en epäile hetkeäkään, etteikö ihminen voisi olla moraalinen ilman uskontoakin. Ja uskonto on taas niiiin paljon muutakin kuin moraali. Mutta sekulaarin, postmodernin yhteiskunnan ongelmana pidän sitä, että yhteisten arvojen ja normien perusteleminen on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Moraaleja on yhtä monta kuin ihmisiäkin, joten miten nostaa yksi moraali toisen ylpäuolelle? Kenen moraali on oikeassa? Mitä on oikea ja väärä, jos kiellämme Jumalan olemassaolon ja yleensä metafysiikan, niin kuin nykypäivänä tuntuu olevan laita.

Lue lisää

"Ei se Raamattu ainakaan voi olla"

Ei ehkä sinun raamattusi mutta se raamattu jota kristinuskossa jaellaan. En jaksa niitä satoja kertoja nostettuja raamatunkohtia tässä esittää mutta olet ilmeisesti niistä kuitenkin tietoinen.

"Mutta sekulaarin, postmodernin yhteiskunnan ongelmana pidän sitä, että yhteisten arvojen ja normien perusteleminen on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta."

Tuohon saattaa liittyä yksi uskonnon suosion kulmakivistä..

On olemassa useita sekulaaria sivistysvaltioita. Moraali ja arvot tulevat ihmisyydestä, ei raamatusta. Siitä mikä suurimman osan mielestä on väärin ja oikein- yleisesti hyväksytty oikea käyttäytyminen.

Katsopa vaikka wikipediasta ihmisen määrittely:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ihminen

M.M. kirjoitti:

Ihmiset ovat erilaisia. Mieheni esimerkiksi ei ole hitustakaan uskonnollinen ja se hänelle suotakoon. Minä taas olen aina ollut sellainen rauhaton etsijä, jolle uskonto tekee tosi hyvää. Se ankkuroi minut aloilleni ja elämä rauhoittuu.

Nuo asiat mitä luettelet ovat toki tärkeitä, mutta minulle ne eivät ole koskaan riittäneet. Minulla on aina ollut tunne, että täytyy olla jotain muuta kuin tämä arkinen elämänmeno. Jollekin toiselle se arkinen meno taas tuntuu riittävän (ainakin niin kauan kun asiat ovat hyvin) ja hyvä niin.

Lue lisää

"Minä taas olen aina ollut sellainen rauhaton etsijä, jolle uskonto tekee tosi hyvää. Se ankkuroi minut aloilleni ja elämä rauhoittuu. "
Mulle teki perhe ton saman asian, eikä mikään näkymätön olettamus.

A.Mikkonen kirjoitti:

"Minä taas olen aina ollut sellainen rauhaton etsijä, jolle uskonto tekee tosi hyvää. Se ankkuroi minut aloilleni ja elämä rauhoittuu. "
Mulle teki perhe ton saman asian, eikä mikään näkymätön olettamus.

Lue lisää

""Ei tänäyönä kulta, jeesus tulee minun sisään"" :p

6. Hyvä niin. Kuitenkin jotkut haluavat uskontonsa nimissä ja "valtuuttamana" sortaa seksuaalisia vähemmistöjä, naisia ym.

7. Raamattu avautuu minullekkin aina vaan paremmin.

Kummallista kuitenkin, että uskonnon ydinasiat pitää hakea sieltä kissojen ja koirien sekä pitkälle menevän päättelyn ja selittelyn avulla. Pyhä henkikin ohjaa eri oppilaansa erilaisiin ratkaisuihin.

8. Ei uskonnosta rahallista hyötyä uskoville oletetakaan tulevan. Kuitenkin se on mijardien ja taas miljardien liiketoimintaa. Pienet purot kokoavat jonnekkin mahtavan meren.

10. Sanoiko joku joskus, että luopukaa kaikesta ja seuratkaa minua?

Oletko poiminut sen kirsikan koriisi vai jättänyt jollekkin muulle?


No jokainen ihminen saa toki uskoa ihan mihin tahansa.

Totta on myös, että jotkut eivät osaa elää ilman uskoaan. Silloin heidän ei tietenkään kannata siitä luopua.

Minulle uskonto ei nyt vaan sovi.

ennakkoluulosi-ja asenteesi ja ole valmis rehellisesti ja avoimesti etsimään Jumalaa,
jos ehkä hapuilemalla voisit Hänet löytää, joka ei ole kaukana yhdestäkään meistä,
niinkuin Raamatussa sanotaan.

Heitä pois omat kirjoitti:

ennakkoluulosi-ja asenteesi ja ole valmis rehellisesti ja avoimesti etsimään Jumalaa,
jos ehkä hapuilemalla voisit Hänet löytää, joka ei ole kaukana yhdestäkään meistä,
niinkuin Raamatussa sanotaan.

Lue lisää

Kenelle sinun oli tarkoitus vastata? Taisi tulla väärälle ihmiselle. Minä kun juuri kerroin avoimin sydämin etsineeni, rukoilleeni, uskoneeni.. Kunnes opin, ettei kyseistä jumalaa ole olemassa.

~~~ kirjoitti:

Kenelle sinun oli tarkoitus vastata? Taisi tulla väärälle ihmiselle. Minä kun juuri kerroin avoimin sydämin etsineeni, rukoilleeni, uskoneeni.. Kunnes opin, ettei kyseistä jumalaa ole olemassa.

Lue lisää

ja mieleeni tuli kysyä vielä, että lukiessasi Raamattua varmaankin huomasit, että siellä kehoitetaan
parannuksentekoon synneistä eli syntielämä on hyljättävä ja elämä luovutettava Jumalan johtoon,
mutta ellet ole tuntenut itseäsi syntiseksi eli jos sinulla ei ole ollut Jumalan vaikuttamaa synnintuntoa,
niin ethän ole silloin ymmärtänyt parannuksenteon merkitystäkään ?

Sinulle vastasin kirjoitti:

ja mieleeni tuli kysyä vielä, että lukiessasi Raamattua varmaankin huomasit, että siellä kehoitetaan
parannuksentekoon synneistä eli syntielämä on hyljättävä ja elämä luovutettava Jumalan johtoon,
mutta ellet ole tuntenut itseäsi syntiseksi eli jos sinulla ei ole ollut Jumalan vaikuttamaa synnintuntoa,
niin ethän ole silloin ymmärtänyt parannuksenteon merkitystäkään ?

Lue lisää

Tietysti huomasin ja tunsin itseni syntiseksi sekä tein parannusta. Mitäs aitoa etsimistä se ilman olisi ollut? =O Outo kysymys...

Jos vastasit minulle, niin sitten ihmettelen, miksi ohitit kaiken sanomani? Ihan kuin haluaisit olettaa minun vuosikausia etsineen jotenkin väärin, kepeästi jne. Kuka ikinä etsisi vuosikaudet olematta täydestä sydämestään mukana?