eroon ennakkoluuloista

eli ensimmäinen dobberi tuli meille ilman muille annettua ennakkotietoa. Porukat ihasteli pientä koiranpentua ja silittelivät ja sitten vasta kysyivät rotua. Kukaan ei ääneen mitään sanonut jos mielessä jotain kävikään. Jotkut ihmiset ei sen koommin käyneet mutta eivät kyllä sitä ennenkään kovin usein ja ehkä parempi niin;)

Esim. äitini, joka OLI koirapelkoinen, ihastui dobberiurokseemme syvästi. Hän myös kävi hoitamassa koiraa lomamme aikana. Opetin hänelle napakkuutta koiran käskyttämiseen, koska koira kyllä huomaa jos ihminen on aivan lapatossu ja vietävissä.
Muutamat tuttujen pikkutytöt arastelivat suurta koiraa aluksi mutta kun muutaman käynnin myötä huomasivat koiran erittäin kiltiksi niin sen jälkeen aina mankuivat päästä meille koiraa paijaamaan. Uros piti lapsista tosi paljon ja kävi aina istumaan jos vaan lapsia tuli vastaan. Omia lapsiakin meillä on kolme. Siitä pidin huolen, ettei koira lähde leikkimään liian rajusti lasten kanssa. Esim kun lapset juoksevat pihalla niin koira ei saa kiinnostua niistä eikä lähteä jahtaamaan. Siinä voi ihan vahinko käydä kun koira pyydystää vaikka leikillään lapsen. Uros kuitenkin noin 40kg lihaspakkaus. Käsistä ei saanut ottaa mitään ilman lupaa.

Koiran koosta ja riemukkaasta olemuksesta johtuen nuorin lapsemme silloin tällöin lenteli pitkin poikin. Koira kun päätti käännähtää olohuoneessa niin siinä pieni mies jäi toiseksi koiran takapuolelle. Nuorin nukahti usein dobberin kylkeä vasten päikkäreille.

Uros menehtyi ja otimme sitten uuden dobberinartun. Tämäkin on niin lupsakka tapaus, ettei mitään väliä. Korvat leuhaten kuljetaan kadulla ilman rähjäämisiä. Portilla katselee ohikulkevia ihmisiä ja koiria mutta ei päästä ääntäkään, eikä myöskään kyräile.
Olen pennusta lähtien kieltänyt turhat haukkumiset. Olen myös pitänyt huolen, ettei irtokoirat tai muutkaan pääse iholle rähjäämään. Koira siis luottaa, että minä tarvittaessa poistan vieraat koirat.

Ohikulkijat joskus kiittää kun meillä on niin hiljaiset koirat. Tässä on naapurissa muutama pitkin päivää vahtivia seurakoiria. Muutaman kerran jotkut ohikulkijat huutaneetkin naapurille, että koira säikyttelee kun on yhtäkkiä aidalla ja räyhää kauhiasti. Kaupunkialue ja pihat pieniä niin eipä ole mukavaa.

Saattaa johtua siitä, etteivät jotkut kasvata dobberiaan oikein, eli eivät tarjoa minkäänlaisia aktiviteetteja ja silloin koira saattaa purkaa energiansa mm. rähjäämällä. Ja dobbereilla on myös suojeluvietti, jolloin vaaran uhatessa dobberi VOI olla arvaamaton, jos jokin uhkaa tämän perhettänsä/emäntäänsä/isäntäänsä.

Ainakin tämä on minun käsitykseni ihmisten ennokkoluuloja dobbereita kohtaan?

Samat sanat sanoi mm.mieheni äiti kun olimme ottamassa dobermannia. Kun otimme sen hän huomasi että se on viisas, oppivainen ja kiltti koira. Nykyään hän varta vasten pyytää koiraa hoitoon vaikka olisimme itse kotona ja lässyttää koirallemme ja puhelee mikä mussukka se onkaan.

Tietysti kannattaa ensin punnita sopiiko dobermanni rotuna itselleen noin yleenä. Jos vastaus on kyllä on hyvä tiedostaa että tuollaisia ennokkoluuloja tulet ikävä kyllä kohtaamaan kaikkialla. Esim.meille on kovaan ääneen kailotettu koirapuistossa että "tuolle puolelle me ei mennä kun siellä on dobermanni" tai että "pitikö nyt tuon rotuinen koira tuoda tänne pilaamaan toisten puistoilu" vaikka koiramma menee iloisesti leikkeihin mukaan. Tai jos dobermanni rähähtää lenkillä toiselle koiralle, vaikka toinen koira olisi aloittanut haukkumisen, tarkoittaa se heti joillekin että koirasi on mielenvikainen tappaja. Kun koiramme leikkii toisten koirien kanssa nätisti ja menee iloisesti ihmisten silitettäväksi todetaan että "se on dobermanniksi tervejärkinen". Jotkut naapurit suojaavat lapsiaan ja pysähtyvät itsekin kauas odottamaan kun kuljemme pihapiirissä ohi, vaikkei koira kiinnitä heihin mitään huomiota ja kävelee kiltisti hihnassa vierelläni. Lenkillä saamme kulkea pääsääntöisesti omassa rauhassa, dobermannin "hurja maine" kyllä tunnetaan eikä kukaan juuri halua tulla sitä silittämään tai tuoda omaa koiraansa tervehtimään. Tämän olen kokenut vain positiivisena sillä haluan lenkkeillä rauhassa ja leikki- sekä rapsutushetket ovat sitten erikseen. Lisäksi olen itse ottanut välinpitämättömän asenteen pahoille kielille ja pidän tärkeämpänä että tiedän itse miten asia oikeasti kohdallamme on.

Kannan itse koiranomistajana huolen ettei koirani aiheuta kenellekään vaaratilannetta, olen panostanu koulutukseen ja pidän huolen että minä hallitsen aina tilannetta, missä sitten ikinä koirani kanssa liikun, enkä näin ollen oikeasti anna aihetta negatiivisille kommenteille. Näin tulisi mielestäni jokaisen koiranomistajan toimia rodusta riippumatta. Valitettavaa on että ennakkoluuloisia ihmisiä on ja tulee aina olemaan, kuten myös niitä ihmisiä jotka ottavat dobermannin ajattelematta sopiiko esim. niin energinen koira itselle tai ei ymmärretä että koiralla on tietynlainen vahtivietti 24/7 myös kodin ulkopuolella. Omalla osaamattomudella, laiskuudella ja kyvyttömyydellä lukea omaa koiraa saadaan koira käyttäytymään ei toivotulla tavalla ja pahimmista tapauksista saammekin sitten lukea lehdistä.

Vastapainona negatiivisille asenteille saamme lenkillä kyllä sitten välillä vierailta ihmisiltä positiivisiakin kommentteja kuten "onpas siinä kaunis koira", "katso miten nätisti tuo koira kävelee" ja "ihanan kiiltävän turkki sillä" sekä ystävällisiä katseita ja hymyjä.

Kaikkien tuttaviemme sydämet ovat sulaneet koirallemme ja kun se poistuu keskuudestamme toivottavasti vasta monen vuoden kuluttua, se jättää mennessään lähtemättömän jäljen hienona koirana meidän sydämiimme.

ase.
Et voi kouluttaa sitä niin hyvin etteikö se olisi vaarallinen. Et voi koskaa luottaa siihen täysin, ja et voi olla varma mitä se seuraavaksi tekee. Se on täysin vaistojensa varassa toimiva tappaja. Vastuu sen teoista on sitten yksin ja ainoastaan sinun.

Huh huh..Kuulostaa kamalalta:(


Meillä oli aiemmin uros dobberi joka menehtyi sairauteen, nyt narttu dobberi.
Koskaan, enkä mitenkään olisi voinut parempia koiria saada. Niin mahtavia ovat olleet molemmat.

Ikinä ei ole tarvinnut miettiä, että kumpikaan olisi ollut agressiivinen missään tilanteessa. Vieraita ihmisiä kohtaan kotona molemmat ovat olleet varautuneita, mutta huomattuaan meidän olevan "suopeita" vieraita kohtaan ovat aina käyttäynyneet varsin vieraanvaraisesti -lipoen naaman tervetulo toivotuksena:)
Meillä on 3 leikki- ikäistä lasta, kaikkien kanssa nykyinen on ollut aivan unelma. Ikinä ei mitään ongelmaa.
Toki säännöt tulee olla molemmilla osapuolilla.

Lenkillä narttu tahtoo monesti haistella vastaan tulevaa koiraa innoissaan hihnaa vetäen, mutta eipä tuo ole tehnyt sitä "tappaakseen -vaan nuuskuttaa jos annan luvan ja jatkaa matkaa:)

Dobberi on oikeasti maailman paran koira:)
Ihmisillä on ennakkoluuloja lööppien takia -mutta pidetään me ihmiset siitä huoli, että niitä lööppejä ei tule:)