Vuosia takan kertyy koko ajan lisää. Vuodet edessä ei. Kaikkihan tietysti tiedostavat asian. Ja varmaan moni miettinytkin sitä. Jokaisella on kuollut itsensä ikäisiä tai nuorempia ympäriltä. Noh, testamentit tehty, muistelmat kirjoitettu, alettu lahjoittelemaan muistoesineitä lapsenlapsille.
Mutta monikohan lie miettinyt hautakiveään? Itellä mietittynä, joutava asia, ei tarvita.
Sattui silmiin, että hesassa on taidenäyttely aiheesta hautakiviä:
http://www.hs.fi/artikkeli/1135257397071?ref=rss
Tuossa ei ollut kuvamateriaalia, käyköön katsomassa se, joka maanääriin eksyy.
Mutta erilaisista hautakivistä löytyy kyllä esimerkkejä netistä helpollakin:
http://www.picdumps.com/picdumps-besondere-grabsteine-teil-2-1578.htm
Niin. Luuleeko joku, että parinsadan vuoden kuluttua joku kiinnostuu haudallanne olevan neliskanttisen kiven ääressä muka mietiskelemään "millaisen ihmisen kalmahan tähänkin on mullattu)" Niinpä. Egyptin kulttuurista ei tiedettäisi paljoakaan, ilman pyramideja. Taitaa tulevaisuuden arkeologeilla tulla outo käsitys nykypäivänä eläneistä suomalaisista hautamonumenttien perusteella.
Voisikohan jokin hihhulilahko pitää hautakiven suunnittelukilpailun? Olisi jotain kateltavaa hautuumaillakin. Ne äärettömän tylsiä ja yksitoikkoisia paikkoja nykyisin. Ja vielä vähemmän kiinnostavia aikain perästä.
=DW=
Suunnittelemaan tulevaisuutta!!!
15
222
Vastaukset
On tullut kuvailtua hautausmailla sekä erilaisia kirkkoja. taidenäyttely hautakivistä tuntuu kyllä aika mauttomalta.
Kiinnostusta on yhden 1800-luvun henkilön henkilöhistoriasta, kun löysin tiedon henkilöstä joka on omakätisesti kirjoittanut kirjan ja lähdin sitä kirjaa etsimään ja kuinkas ollakkaan kirjanen löytyi helsingin yliopiston kirjaston kellarista. Tai itseasiassa silloin ei se kiinnostus vielä aivan hirveästi laimahtanut, mutta kun henkilö kertoi kirjasessaan että on kirjoitellut sen aikaisiin lehtiin nimimerkillä kirjoitelmia kotipaikkakunnastaan, missäpäin minäkin nyt asustan, niin lähdin digitaaliarkistosta niitä kirjoituksia etsimään. Löytyi jonkin verran ja joka kerta kun etsii niin löytyy lisää. Yritin kirkokon kirjoista selvittää kuolinaikaa, mistä tietäisi paremmin kirjoitusten ajankohdan, muttei kuolinaikaa löytynyt, kunnes vahingossa löysin digitaaliarkistosta lehtiuutisen missä kerrottiin tämän henkilön tulleen murhatuksi.
Murhan motiivia olen arvaillut. Mieshän oli maailman pienin mies. Vaivaiset 50senttimetriä pitkä, elikkä kaksikymmentä senttiä lyhyempi kuin se kuukausi sitten kuollut maailman pienin mies.
Niin murhan motiiviksi arvelin että voisi olla lääketieteelliset syyt, sillä lääkärit olivat tuosta miehestä hyvinkin kiinnostuneita ja hänelle maksettiin jotta lääkärit saivat häntä tutkia.- Meriläinen
Ei tule hautakiveä eikä siis pääse ihmettelemään tulevat ihmiset elämääni.
Mahdollisimman vähän jää minusta tuleville polville muutenkaan, jos nyt en satu lotossa voittamaan.
Vain pari sukupolvea muistaa nekin systerin pentuja.
Katoan meren syliin, vaahtopäille vaivun. Nuo kaikki tuossa toisessa linkissä eivät kyllä mielestäni edusta kovin hyvää makua, vaikka olihan siellä ihan upeitakin seassa. :D
No, antiikin hautamuistomerkkien muistorunoista on julkaistu kirjakin. Siitä saa myös aika hyvän käsityksen miten näille haudoille ja muistokiville on aikojen kuluessa käynyt. Monessa roomalaisessa hautakivessä oli jo valmiiksi hakattu kiroukset niille jotka kuseskelivat tai paskoivat haudalle, kiinnittelivät kiviin omia ilmoituksiaan tai veivät niitä muuhun käyttöön. Moni muistokirjoitus antaa vieläkin hienon kuvan siitä henkilöstä joka sen alle on haudattu.
Vanhemmilleni olen joskus hautakiven yhdessä veljen kanssa valinnut, ei ollut ihan vakiomallinen joten on helppo löytää kun paikalla käy. Omaani tuskin tarvitsen, krematorion jäljiltä taitaa tulla sen verran vähän tavaraa ettei mitään erityistä monumenttia kaipaa.- Heikunkeikku
En kyllä ala mitään muistoesineitä lapsenlapsilleni jakelemaan, ainakaan vielä. Lujasti meinaan eleleskellä hengittävänä ihmisenä, jos se minulle suodaan ja terveenä pysyn.
Oman hautakiveni tiedän, koska oon sen itse suunnitellut. En tosin itselleni, vaan miehelleni, mutta aikanaan minäkin sinne sitten menen. Jos mieheni ei olisi kuollut, niin siinä tapauksessa en alkaisi valmiiksi, etukäteen mitään kiviä suunnittelemaan tai mietiskelemään.
Hautausmaalla on mukava käveleskellä. Usein katselen ympärillä olevia kiviä ja tuumin, miten moninaisia elämiä se pitää sisällään. Usein pysähdyn ihan tuntemattomien hautojen ääreen, mistä minkäkin syyn takia? Harvemmin kuitenkaan hautakiven Muodon takia.
Tämä on ihan kummallinen vertaus, mutta kun katson kirjarivistöä kirjahyllyssä, niin toki kirjat ovat kirjan näköisiä. Pelkät kannen takaosat näkyvillä. Tylsän näköisiä semmosenaan. Sitten jos ajattelee siinä mielessä, että jokainen kirja, siis sen Sisältö "lähtisi elämään", niin saa suorastaan Hurjan "näyn" eri aikakausien, tapahtumien, ihmisten ym. ym. ym. elämästä. Jokainen kirjan kansi on kuin ovi "jonnekin"...
Onpas vaikea selittää sanoin. Ajatuksena se tuntuu niin helpolta:)
Joka tapauksena, minulle tulee vähän samanlainen tunne hautausmaalla. Silmät katselee hautakivien rivistöjä, yhtäaikaa näkee valtaisan määrän kiviä. Ovat kuin kirjat kirjahyllyssä. Jotenkin yhdentekeviä yhteensä katsottuna, tavallaan, mutta kun "ottaa esille" yhden kiven ja sitä ajattelee, niin se taas muuttaa asian. oman ajatteluni. Kuinka erilaisia elämiä jokainen kivi pitää sisällään. Ihmiselämän.
Muuan hautakirjoitus
Ohikulkija,
olin mikä sinä olet
tulet siksi mikä minä olen,
rukoilkaamme toistemme puolesta
Jerzy Andrzejewsi: Tuhka ja timanttiei oo kovin kauaa, kun huomasin hautakiven, jossa oli miehen nimi; syntymä ja kuolinaika.
Sitte myös naisen nimi, ja syntymä aika; ei muuta..
Se jotenkin säväytti, liekö miten yleistä, että jätetään vain oma kuolinaika avoimeksi..- Heikunkeikku
Sibone kirjoitti:
ei oo kovin kauaa, kun huomasin hautakiven, jossa oli miehen nimi; syntymä ja kuolinaika.
Sitte myös naisen nimi, ja syntymä aika; ei muuta..
Se jotenkin säväytti, liekö miten yleistä, että jätetään vain oma kuolinaika avoimeksi..Joo, mieheni äiti on myös laittanut sillä tavalla, että oma nimi ja syntymäaika.
Itseäni se vähän pöyristyttää. En mitenkään tahtoisi omaa nimeäni kattella hautakivessä. Heikunkeikku kirjoitti:
Joo, mieheni äiti on myös laittanut sillä tavalla, että oma nimi ja syntymäaika.
Itseäni se vähän pöyristyttää. En mitenkään tahtoisi omaa nimeäni kattella hautakivessä.tiedä sitten, kovin iäkkäänä.. En muista tässä tapauksessa, mitkä oli vuodet.
jep. Haaveissa on balsamointi ja lasiarkkun, jotain ruusukuvioa tiffanyjuotoksella, jotta tulisi sellainen Ruusunen ja Lumikki olo...ja ei mihinkään hautaan vaan näyttelyyn ja perikunta voisi tietty kerätä pääsymaksuja...
- Kaupunkilainen
En halua hautakiveä, itse asiassa en halua koko hautaa. Haluan polttohautauksen, ja tuhkan saa sirotella jonnekin, minne sen lain mukaan saa sirotella. Mieluiten jäisin tuhkana lannoittamaan vaikkapa lähipuiston ruusuja, mutta se ei taida olla luvallista.
Ihminen elää jälkeenjäävien muistoissa, ja ne, jotka ovat esimerkiksi rakentaneet talon, kirjoittaneet kirjan tai istuttaneet puun, elävät näissä työnsä tuloksissa.Täsmälleen!
Yksi käytännön seikka on myös mielessäni.
En halua mitään toteemia jonka hoitamisesta lapseni kantaisivat huolta. Tavalla tai toiseela.
Jos haluavat muistaa niin sytyttäkööt kynttilän vaikkapa kuolinpäivänäni tai, onko se nyt hyvien miesten päivä tai jonakin vastaavana.
Lapsillani, ja varsinkin vaimollani on muistot yhteiselämän vuosikymmeniltä.
Aivan ilmeisesti muistelemisen arvoiset.Sukupolvien jälkeen joku voi olla kiinnostunut juuristaan ja hautamuistomerkki tavallaan tuo sitä kosketusta siihen menneeseen. Minä selvittelin yhden esivanhempani hautapaikan pohjoisamerikassa ja ihan tarkan sijainnin sain selville. Olisi vaan toivonut että siinä olisi jokin muu hautamuistomerkki kuin satavuotinen tammi haudan päällä, vaikka onhan sekin jotain.
Se "kuolemattomuus" kyllä kiinnostaisi, vaikkei sillä tuonpuoleisessa olisikaan merkitystä. tarkoitan kuolemattomuudella sitä että jos voi luoda jonkun yrityksen kautta tai muuten tulevaisuuden uusille sukupolville, niin silloin on tavallaan saavutettu se kuolemattomuus.
No nuo vaan typeriä ajatuksia. Pianhan on kaikki arvot romutettu ja vainjat roiskitaan hakekoneen läpi luontoon. Mehän olemme vaan vettä ja hiiltä:D
- Hiljaisesti...
Ei juhlita sitten kun poistun täältä ikuisuuteen. Minä vain poistun ja se ei ole ollekaan suuri juhla.
Vähän vaan - siististi - ja hiljaa haluan sen tapahtuvan. Käyn nytkin paljon hautausmaalla kastelemassa kukkia ja siitä on tullut sellainen juttu.
Kun minusta aika jättää toivon että minut muistavat muuten kuin hautakiveä katsomalla. Kaikki unohtuu aikanaan.Onko kukaan koskaan käynyt metsähautausmaalla. Kun siellä kävellee, niin ihan konkreettisesti kokee sen mitä on hautarauha. Voin joskus yrittää liittää johonkin valokuvia metsähautausmaasta. vaikkei kuvista tulekkaan sitä tunnelmaa mikä siellä vallitsee.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pitkäaikaistyöttömyys Suomessa harvinaisen paha
Karut työttömyysluvut, korkein luku yli neljännesvuosisataan.1461100- 511092
Mitä vastaisit
Jos kysyisin, että lähdettäisiinkö lenkille yhdessä? Vain sinä ja minä, kaksin? Miehelle601055Janni Tikkanen ohjattiin miesten pukuhuoneeseen
Vai olisko sittenkin Janne Tikkanen? Jos siellä jalkojen välissä on miesten killukkeet, mieshän tämä Janni on. Ja kuuluu44807Nyt tiistain galluppi alkaa....
Kuka on sun elämän rakkaus? Ketä kaipaat edelleenkin? Nyt nimiä vaan rohkeesti tuohon alle.Tää on ikäväpalsta, eikä mikä55788Tiedän ettet tehnyt tahallasi pahaa
Asiat tapahtuivat, ristiriidat ovat meitä vahvempia. Olemmeko me niin vahvoja, että selviämme tästäkin vielä? Aika paljo69785Miten aiot saada kaivattusi?
1) loukuttamalla 2) kidnappaamalla 3) huijaamalla 4) jokin muu, mikä?54735Rakastan ja ikävöin sinua
Ei helpota tämä ikävä millään. Pelkäsin että tämä ajanjakso tulee olemaan juuri näin vaikea. Siksi halusin ennen tätä pä54720KIIKKUSTUOLI
Aloitetaan taas uudella alustalla, nuo pitkiksi venyneet ovat hankalia etsiä uusia viestejä, joskus vastauksia tulee sin71701- 32652