Munuaisten vajaatoiminta

No meidän kissa ei ollut vielä viikko sitten niin kipeä, että olisi tarvittu fosforinsitojaa, eli tuo on vissiin sellainen ravintolisä?
Muutenkin veri ja maksa-arvot olivat hyvät, ainoastaan munuaisten arvot oli koholla. Nyt kun käsin kokeilen, on munuaiset pienentyneet siitä, mitä olivat viikko sitten. Mutta ruoka ei vaan maistu. Pitäisi saada jotain ruokahalua lisäävää ainetta??

Xisca: teilläkö kissa alkoi sitten syömään paremmin, kun sai tuota ipaktine-jauhetta? Söikö siis sen jälkeen erikoisruokaa, vaikka se ei ennen maistunut? Miten kissalle loppujen lopuksi kävi, elikö pitkään vai menikö huonoksi?

miukuli8 kirjoitti:

No meidän kissa ei ollut vielä viikko sitten niin kipeä, että olisi tarvittu fosforinsitojaa, eli tuo on vissiin sellainen ravintolisä?
Muutenkin veri ja maksa-arvot olivat hyvät, ainoastaan munuaisten arvot oli koholla. Nyt kun käsin kokeilen, on munuaiset pienentyneet siitä, mitä olivat viikko sitten. Mutta ruoka ei vaan maistu. Pitäisi saada jotain ruokahalua lisäävää ainetta??

Xisca: teilläkö kissa alkoi sitten syömään paremmin, kun sai tuota ipaktine-jauhetta? Söikö siis sen jälkeen erikoisruokaa, vaikka se ei ennen maistunut? Miten kissalle loppujen lopuksi kävi, elikö pitkään vai menikö huonoksi?

Lue lisää

Täytyy suoraan tunnustaa että en loppupeleissä tiedä minkä sortin ravintolisän tuon ipakitinen olevan, mutta ainakin sen turvin kissan munuaiset jaksoivat vielä pelittää, vaikka arvot olivatkin alunperin aika huonot. Tällä kissalla ei kyllä koskaan ollut mitään ongelmia ruokahalun kanssa jos se vain sai jotain muuta kuin munuaissairaan kissan ruokaa, joten kaikki muu ruoka (ipakitinella jatkettuna) sille kelpasi ts. se ei sitten koskaan suostunut syömään munuaissairaan kissan ruokia!
Valitettavasti kyseinen kissa kuoli viime talvena, mutta ei suinkaan munuaisten takia vaan ihan jo korkean ikänsä (melkein 20v) vuoksi. Kissalle ei kyllä ruumiinavausta tehty, mutta vain vähän ennen kuolemaansa se käytettiin labrakokeissa ja ne olivat ihan siedettävissä rajoissa, sekä kissa tuolloin muutenkin vielä ikäänsä nähden pirteä. Sitten vaan tuli elinpäivät loppuun varsin äkkiä ja yllättäen.

Mutta parilla muulla kissalla on kyllä ruokahalu mennyt niin, että ne laihtuivat luurangonlaihoiksi. Molemmilla syy oli maksavian ja sen aiheuttaman pahoinvoinnin.. tai noh, toisen perimmäiseksi syyksi sitten kunnon tutkimuksissa paljastui kilpirauhasen liikatoiminta joka puolestaan rasitti maksaa! Molempien kissojen ruokahalu palasi suht normaalisti kun pahoinvointi loppui, toisella kiitos maksasairaan dieettiruuan ja toisella kilpirauhaslääkityksen & zentonil 100 ravintolisän joka sai maksankin taas pelittämään ja pahoinvoinnit loppumaan.

Mutta millä herättää kissan ruokahalu? Jos se ei syö edes normaalia kissanruokaa (ipakitine ei maistu miltään, itse olen maistelut!), niin jotainhan sen on syötävä tai muuten se kuolee nälkään! Itse olen houkutellut huonosyömäisiä ruuasta innostumaan mm. lisäämällä hieman ruokaansa kissanruokapusseista kastiketta, purkkisardiinien tai -tonnikalan lientä.. tai muuta voimakkaasti tuoksuvaa joka herättäisi ruokahalun. Mutta totuushan on valitettavasti se, että jos kissa ei syö niin se ei syö. Se ennen vaikka kuihduttaa itsensä luurangoksi ja kuolee nälkään.

Omalla kissalla meinasi käydä juuri noin kun se laihtui parikiloiseksi hippiäiseksi kunnes lääkityksellä sen olo parani ja ruokahalu palasi, mutta meillä oli vaan hemmetin hyvä onni!!!

Mutta toistan vanhaa mantraani, eli aina kannattaa käyttää elämiään useammalla eläinlääkärillä kuin vain yhdellä saadakseen toisenkin näkemyksen. Ja ellei se ole mahdollista, niin aina voi ottaa puhelimen käteen ja kysyä neuvoa joltain toisen paikkakunnan lääkäriltä. Itselleni on kyllä neuvoja ja vinkkejä puhelimitsekin annettu tai ainakin neuvottu kääntymään jonkun alan spesialistin puoleen. Esim. kissaklinikka Felinan Suvi on ollut hyvinkin auttavainen vaikka asun ihan toisella puolella maata missä hänen vastaanottonsa on!!

Kaikkea hyvää kissallesi ja toivottavasti sillä on vielä monta antoisaa elinvuotta edessään. Valitettavasti oman perheyhteisömme menetti viime talvena kolme naukuvaa ja yhden haukkuvan ystävämme, mutta ainoa lohtu on se, että ne kaikki kuitenkin saivat elää pitkän ja toivon mukaan hyvän elämän vaikka osalla niistä jo sairauksiakin oli. Ja mikä parasta, piikille ei tarvinnut viedä heistä ketään, vaan kaikki saivat nukahta ikuiseen uneen kotona. Vaikka eipä se surua vähennä..

Xisca kirjoitti:

Täytyy suoraan tunnustaa että en loppupeleissä tiedä minkä sortin ravintolisän tuon ipakitinen olevan, mutta ainakin sen turvin kissan munuaiset jaksoivat vielä pelittää, vaikka arvot olivatkin alunperin aika huonot. Tällä kissalla ei kyllä koskaan ollut mitään ongelmia ruokahalun kanssa jos se vain sai jotain muuta kuin munuaissairaan kissan ruokaa, joten kaikki muu ruoka (ipakitinella jatkettuna) sille kelpasi ts. se ei sitten koskaan suostunut syömään munuaissairaan kissan ruokia!
Valitettavasti kyseinen kissa kuoli viime talvena, mutta ei suinkaan munuaisten takia vaan ihan jo korkean ikänsä (melkein 20v) vuoksi. Kissalle ei kyllä ruumiinavausta tehty, mutta vain vähän ennen kuolemaansa se käytettiin labrakokeissa ja ne olivat ihan siedettävissä rajoissa, sekä kissa tuolloin muutenkin vielä ikäänsä nähden pirteä. Sitten vaan tuli elinpäivät loppuun varsin äkkiä ja yllättäen.

Mutta parilla muulla kissalla on kyllä ruokahalu mennyt niin, että ne laihtuivat luurangonlaihoiksi. Molemmilla syy oli maksavian ja sen aiheuttaman pahoinvoinnin.. tai noh, toisen perimmäiseksi syyksi sitten kunnon tutkimuksissa paljastui kilpirauhasen liikatoiminta joka puolestaan rasitti maksaa! Molempien kissojen ruokahalu palasi suht normaalisti kun pahoinvointi loppui, toisella kiitos maksasairaan dieettiruuan ja toisella kilpirauhaslääkityksen & zentonil 100 ravintolisän joka sai maksankin taas pelittämään ja pahoinvoinnit loppumaan.

Mutta millä herättää kissan ruokahalu? Jos se ei syö edes normaalia kissanruokaa (ipakitine ei maistu miltään, itse olen maistelut!), niin jotainhan sen on syötävä tai muuten se kuolee nälkään! Itse olen houkutellut huonosyömäisiä ruuasta innostumaan mm. lisäämällä hieman ruokaansa kissanruokapusseista kastiketta, purkkisardiinien tai -tonnikalan lientä.. tai muuta voimakkaasti tuoksuvaa joka herättäisi ruokahalun. Mutta totuushan on valitettavasti se, että jos kissa ei syö niin se ei syö. Se ennen vaikka kuihduttaa itsensä luurangoksi ja kuolee nälkään.

Omalla kissalla meinasi käydä juuri noin kun se laihtui parikiloiseksi hippiäiseksi kunnes lääkityksellä sen olo parani ja ruokahalu palasi, mutta meillä oli vaan hemmetin hyvä onni!!!

Mutta toistan vanhaa mantraani, eli aina kannattaa käyttää elämiään useammalla eläinlääkärillä kuin vain yhdellä saadakseen toisenkin näkemyksen. Ja ellei se ole mahdollista, niin aina voi ottaa puhelimen käteen ja kysyä neuvoa joltain toisen paikkakunnan lääkäriltä. Itselleni on kyllä neuvoja ja vinkkejä puhelimitsekin annettu tai ainakin neuvottu kääntymään jonkun alan spesialistin puoleen. Esim. kissaklinikka Felinan Suvi on ollut hyvinkin auttavainen vaikka asun ihan toisella puolella maata missä hänen vastaanottonsa on!!

Kaikkea hyvää kissallesi ja toivottavasti sillä on vielä monta antoisaa elinvuotta edessään. Valitettavasti oman perheyhteisömme menetti viime talvena kolme naukuvaa ja yhden haukkuvan ystävämme, mutta ainoa lohtu on se, että ne kaikki kuitenkin saivat elää pitkän ja toivon mukaan hyvän elämän vaikka osalla niistä jo sairauksiakin oli. Ja mikä parasta, piikille ei tarvinnut viedä heistä ketään, vaan kaikki saivat nukahta ikuiseen uneen kotona. Vaikka eipä se surua vähennä..

Lue lisää

Meidän pikkuinen kävi tänään eläinlääkärillä ja kova tuomio, arvot olivat niin korkeat ettei toivoakaan. ;( Itkenyt koko päivän, pikkuinen on niin ihanaluonteinen, että kamalaa luopua siitä. Ja niin nuorikin vielä! Ei auttanut geeliravinnot eikä ruutalla syöttäminen ja juottaminen, ei niin mikään, ei nesteytyskään. Viikossa meni nopeasti älyttömän huonoksi. Ei ole enää mitään tehtävää, kun viedä rakas karvakamu helpotukseen.

miukuli8 kirjoitti:

Meidän pikkuinen kävi tänään eläinlääkärillä ja kova tuomio, arvot olivat niin korkeat ettei toivoakaan. ;( Itkenyt koko päivän, pikkuinen on niin ihanaluonteinen, että kamalaa luopua siitä. Ja niin nuorikin vielä! Ei auttanut geeliravinnot eikä ruutalla syöttäminen ja juottaminen, ei niin mikään, ei nesteytyskään. Viikossa meni nopeasti älyttömän huonoksi. Ei ole enää mitään tehtävää, kun viedä rakas karvakamu helpotukseen.

Lue lisää

Se on ihan kamalaa kun eläin sairastuu, ja vieläkin kamalampaa on kun siitä joutuu luopumaan. Meidän perheessä oli viime talvi oikein surujen taival, sillä itseltäni kuoli kissa ja koira, ja siskoltani kaksi kissaa.. kaikki omaan kotiin ilman eläinlääkäriä. Ok, olihan se ihan odotettavissa, sillä kaikki olivat jo iäkkäitä (liki 2-kymppisiä) ja kaikilla alkoi olla enemmän tai vähemmän vakavia vaivoja, mutta kyllä se luopumisen tuska on ihan kamalaa. Tuntuu että viime talvena ja keväällä ei ole tehty muuta kuin itketty.

Lemmikin lopetettavaksi vieminen onkin sitten ihan karmeaa, mutta jos eläin kärsii eikä sillä ole paranemisesta toivoa, on ikuiseen uneen nukuttaminen se ainoa oikea teko. Aina täytyy ajatella eläimen parasta ja sen hyvinvointia ja yrittä unohta omat tunteensa ja halunsa, ja usein se lopetuspiikki on eläimelle se kaikkein paras vaihtoehto.

En toki halua vääntää veistä haavassa enkä herättää katteettomia toiveita, mutta on meilläkin parikin kissaa menneet välillä niin huonoon kuntoon että luulimme niiden jo kuolevan käsiin, mutta sitten kuitenkin saatiin lääkitys kohdalleen ja kissat alkoivat kuntoutua, pulskistua ja elivät/elävät vielä pitään hyväkuntoisina. Joskus nimittäin ihmeitäkin tapahtuu.. ja sellainen oli mm. kilpparivaivaisen kissani toipuminen, vaikka se kerkisi laihtua vajaa 2-kiloiseksi (norm. 5kg) ja oli niin heikko ettei enää tolpillaan juuri kestänyt.

Mutta.. joka tapauksessa toivon sinulle kaikkea hyvää!!!

Eiköhän aloittajan kissa ole jo parantunut kun aloituksesta aikaa 3 vuotta

Syötä oikeaa lihaa. Ne erikoisruuat ovat täynnä viljoja jotka eivät sovi ollenkaan lihansyöjän elimistölle.
Eläimet eivät valitettavasti parane rukoilemalla. Eikä Jumala auta, jos jollakin ihmisellä on syöpä tai lonkka murtunut. Jos auttaisi, niin kukaan ei ikinä tarvitsisi sytostaattihoitoja tai leikkauksia.