Olen seurustellut avomieheni kanssa reilun vuoden ja jo seurustelun alkuvaiheessa saimme huomata olevamme raskaana. Olemme mieheni kanssa olleet alusta asti tosissamme seurustelumme suhteen, joten lapsi sai tulla.
Vuoden sisään on siis tapahtunut kaikenlaista: olen oppinut tuntemaan miestäni paremmin, tutustunut pikkuhiljaa hänen vanhempiinsa ja muuhun perheeseen, olen synnyttänyt minun ja mieheni esikoisen ja samalla ensimmäisen lapsenlapsen minun vanhemmille ja kolmannen mieheni vanhemmille.
Ongelma nyt vaan näyttää olevan tämä: Lapsemme on ollut mieheni vanhemmille hyvinkin odotettu ja toivottu, onhan mieheni jo kolmenkympin puolessa välissä ja hänen vanhemmat kuusikymppisiä. Mieheni oli ennen minua pitkässä suhteessa, jonka tulevaisuutta häineen ja lapsineen he olivat jo toteuttamassa, kunnes nainen yllättäen jättikin hänet.
Nyt kun miehelläni vihdoin on se lapsi, tuntuu, että hänen vanhempansa ovat kohdelleet minua lapsen syntymän jälkeen kuin jonain "messiaana", joka on hautomakoneen tavoin TEHNYT heidän keski-ikää lähestyvälle pojalleen lapsen, jota he varmaan eivät kuvitelleet enää koskaan saavansa. Lapsikin oli heti syntymän jälkeen "ihan isänsä näköinen". Näen kyllä lapsessamme valtavasti myös itseäni.
Olen itse vähän yli parikymppinen eikä tunnu, että saan heiltä minkäänlaista arvostusta ja kunnioitusta. En koe olevani "hyvä miniä", sellainen, jota he ovat pojalleen toivoneet. Tuntuu, etteivät he jaksa keskittyä minuun tutustumiseen ja ns. "miellyttämiseen", koska olen jo sen lapsen heidän pojalleen synnyttänyt.
Tottakai ymmärrän, että pieni vauva saa kaikkien huomion, mutta välillä heidän käytös minua kohtaan saa minut tuntemaan ulkopuoliseksi ja ehkä jopa ei-tervetulleeksi heidän sukuunsa.
Ongelmaksi on myös muodostunut se, että appivanhempani ovat hyvinkin mustasukkaisia minun äidilleni (vanhempani ovat eronneet, äitiini lähinnä pidän yhteyttä), koska saatan joskus kysyä häneltä, että tulisiko hän katsomaan poikaamme muutamaksi tunniksi, jos käyn jossain tai jos he kuulevat jostain, että olemme kyläilleet äidilläni tai vieneet poikaa sinne hoitoon. (Eikä tätä tapahdu edes joka viikko.)
Kerran appi kysyi (kysymys oli kyllä varmasti osoitettu minulle), kun olimme kaupungilla kaksin ja jätimme poikamme äitini hoitoon, kun hän itse tarjoutui, että "ei millään pahalla, mutta koska sitä poikaa saa oikein hoitoon?" Appi kysyi sen piikitellen ja virnuillen. Ja jos henkilö sanoo "ei millään pahalla", on se vaan vahvistus siitä, että tarkotuksena on loukata.
Heidän ei edes tarvitse sanoa mitään, heidän suuttumuksensa ja loukkaantumisensa voi nähdä heidän (ja etenkin anoppini) kasvoilta. Ja siinä vaiheessa tuntuu, että he syyttävät asiasta minua ja saavat minut tuntemaan kuin olisin tehnyt jotain väärin. Luulevat varmaan, että yritän suosia vain omaa perhettäni ja eristää lapsemme heistä, mikä ei todellakaan pidä paikkansa! Itse ehdotin miehellenikin, että viettäisimme juhannuksen hänen vanhempien mökillä sen sijaan, että olisimme viettäneet juhannusta minun perheeni kanssa.
Enkä missään nimessä halua lapseltani kieltää isovanhempiaan, vaikka en pitäisi heistä itse. Olen itse nimittäin joutunut lapsena kokemaan tälläisen tilanteen eikä se näin aikuisena tunnu kovin mukavalta, kun ei kunnolla tunne toisia isovanhempia.
Appivanhempani eivät vain tunnu ymmärtävän sitä, että he asuvat toisella paikkakunnalla, kun taas äitini asuu n. kolmen kilometrin päässä meiltä ja mieheni viikonloppuvapailla, jolloin pystyisimme heillä kyläilemään, he ovat tunnin ajomatkan päässä mökillään. Myös talvisin.
Ja onko se väärin, että pyydän äitiäni kyläilemään meillä sillä välin kun mieheni on töissä ja minä yksin lapsen kanssa kotona? Omaa äitiäni herrajumala! Luulisi, että on ihan normaalia, että nuori pienen lapsen äiti turvautuu omaan äitiinsä ja hänen neuvoihin mielummin kuin lähes ventovieraan kuusikymppisen mummelin 35 vuotta vanhoihin vauvanhoitoneuvoihin?? Ja sekin vielä, että äitini ei edes neuvo minua, koska luottaa minuun ja siihen, että osaan lapseni hoitaa ja kasvattaa hyvin! Toisin kuin anoppini, tunkisi meille siivoomaan ja tiskaamaankin, jos päästäisimme. Ajattelee, että ainoa nainen maan päällä, joka osaa hänen poikaansa ruokkia ja rakastaa on hän, oma äiti!
Voi jeesus kun menee hermot! Mutta kai se vaan niin on, että suku tulee miehen mukana..?
mustasukkaiset ja piikittelevät appivanhemmat
134
3319
Vastaukset
- se 50 + nainen
"Luulisi, että on ihan normaalia, että nuori pienen lapsen äiti turvautuu omaan äitiinsä ja hänen neuvoihin mielummin kuin lähes ventovieraan kuusikymppisen mummelin 35 vuotta vanhoihin vauvanhoitoneuvoihin?? "
Ylimielisyytesi ja ärtyisyytesi menevät hormonimyrskyn ja asioiden nopean etenemisen piikkiin. Oletan.
Onko sinulla muutenkin tapana kutsua kuusikymppisiä naisia mummeleiksi? Esim. kaupan myyjiä tai omalla työpaikallasi olevia naisia?
"Mummeli" on tavallisimpia väheksyviä nimityksiä, joita eläkeikää lähestyvät 50 ikäiset naiset saavat kuulla. Jopa presidenttimme jo kauan.
Tuntuuko otsikkoni mukavalta? Aivan oikein ...Kyllä me 50 ollaan jo vähän vanhoja. Olen itse 52. On meidän presidenttimmekin jo vähän vanha. Mitä sitten? Mitä sitten, jos mummeliksi sanotaan oman lapsen isoäitiä? Tässä iässä täytyy valita onko mallia "kuningatar silvia", puuhanainen, vai kiukkuinen nätkättävä tantta. Vielä on elämää jäljellä....
Tsemppiä sinulle nuori miniä. Nyt on paljon tapahtunut ja tietty energiaa on kulunut ja moni asia rasittaa.
Mene ihan hyvällä mielellä eteenpäin äläkä mieti anoppiasi. Kiinnita huomiosi pikkuiseesi. Juttele anopin kanssa ihan tavallisesti äläkä lue rivien välistä tai ilmeistä mitään. Ihan pokkana vaan eteenpäin.
Onnea pikkuisen syntymän johdosta!- adasdasd
AP:n ongelmista voi olla montaa eri mieltä, mutta
"Onko sinulla muutenkin tapana kutsua kuusikymppisiä naisia mummeleiksi? "
ON SE VITTU KUMMA, JOS 60 IHMINEN JOLLA ON JO 3 LASTENLASTA EI OLE "MUMMELI"?
Mikä vittu se muka sitten on? ei-enää-nuori-aikuinen???
""Mummeli" on tavallisimpia väheksyviä nimityksiä, joita eläkeikää lähestyvät 50 ikäiset naiset saavat kuulla."
nainen jolla on lastenlapsia on mummo vaikka olisi 30-vuotias.
jos et halua mummoksi, ÄLÄ TEE LAPSIA. - kiroiluun kyllästyny
adasdasd kirjoitti:
AP:n ongelmista voi olla montaa eri mieltä, mutta
"Onko sinulla muutenkin tapana kutsua kuusikymppisiä naisia mummeleiksi? "
ON SE VITTU KUMMA, JOS 60 IHMINEN JOLLA ON JO 3 LASTENLASTA EI OLE "MUMMELI"?
Mikä vittu se muka sitten on? ei-enää-nuori-aikuinen???
""Mummeli" on tavallisimpia väheksyviä nimityksiä, joita eläkeikää lähestyvät 50 ikäiset naiset saavat kuulla."
nainen jolla on lastenlapsia on mummo vaikka olisi 30-vuotias.
jos et halua mummoksi, ÄLÄ TEE LAPSIA.koiroilla koko ajan. Todella moukkamaista käytöstä!
- kyllästynyt miniä
Kutsuin häntä mummeliksi sen takia, että hän on ihan "perusmummeli": leipoo, hösää ja on vanhanaikainen, en sen takia, että hän on 60-vuotias.
Itse taas en kutsuisi omaa äitiäni mummeliksi, koska hän ei ole yhtään sellainen. Hän on nuorekas ja "moderni" mummu.
Turha loukkaantua sanomisistani, jos itse käy läpi jotain kriisiä. - Liina Anniina
kyllästynyt miniä kirjoitti:
Kutsuin häntä mummeliksi sen takia, että hän on ihan "perusmummeli": leipoo, hösää ja on vanhanaikainen, en sen takia, että hän on 60-vuotias.
Itse taas en kutsuisi omaa äitiäni mummeliksi, koska hän ei ole yhtään sellainen. Hän on nuorekas ja "moderni" mummu.
Turha loukkaantua sanomisistani, jos itse käy läpi jotain kriisiä.Millon leipominen on muuttunut vanhanaikaiseksi.
Kyllästynyt miniä avaa nyt huomenaamun sen aamutelkan ja katsoo ruokaohjelman, niin siellä esim. nuorehko Herra Garam leipoo ja hösää, ja entäs monet muut mieskokit leipomuksineen.
Onko ne MUMMELEITA!
Sinusta löytyy ihan uusia piirteitä, kun pidät tavallista leipomista vanhanaikaisena. OK! Ei sen puoleen, voit toki mennä Lidliin ja ostaa sieltä kakkua ja kääretorttua. Makukysymys.
Ei ole synti olla 60-vuotias, ei se naisparka voi iälleen mitään.
Kun olet noin itsepäinen tytteli, niin saiskos ennustaa? Olet asenteellasi törmäillyt miehesi suvussa ittesi kohta paitsioon ja se keski-ikäinen (noin kerroit aiemmin) on täydellisen kyllästynyt... niin kuin sinäkin nimimerkilläsi "kyllästynyt miniä" - liina Anniina
Liina Anniina kirjoitti:
Millon leipominen on muuttunut vanhanaikaiseksi.
Kyllästynyt miniä avaa nyt huomenaamun sen aamutelkan ja katsoo ruokaohjelman, niin siellä esim. nuorehko Herra Garam leipoo ja hösää, ja entäs monet muut mieskokit leipomuksineen.
Onko ne MUMMELEITA!
Sinusta löytyy ihan uusia piirteitä, kun pidät tavallista leipomista vanhanaikaisena. OK! Ei sen puoleen, voit toki mennä Lidliin ja ostaa sieltä kakkua ja kääretorttua. Makukysymys.
Ei ole synti olla 60-vuotias, ei se naisparka voi iälleen mitään.
Kun olet noin itsepäinen tytteli, niin saiskos ennustaa? Olet asenteellasi törmäillyt miehesi suvussa ittesi kohta paitsioon ja se keski-ikäinen (noin kerroit aiemmin) on täydellisen kyllästynyt... niin kuin sinäkin nimimerkilläsi "kyllästynyt miniä"on se MIEHESI.
Yhtä kyllästynyt kuin vaimonsa miniänä oloon. - kyllästynyt miniä
liina Anniina kirjoitti:
on se MIEHESI.
Yhtä kyllästynyt kuin vaimonsa miniänä oloon.Ihan tahallaan ymmärrät kaiken väärin!
En tarkoittanut, että leipominen on vanhanaikaista, kun en edes niin sanonut missään vaiheessa! Lue hemmetti oikein äläkä vaan joka toista sanaa.
Hän vaan on sellainen pullantuoksuinen mummeli. Leipoo, vaikka ei tarvisi kunhan on jotain tekemistä. Ei siinä mitään väärää ole eikä se ollut edes tekstini pointti..
Eikä mieheni ole keski-ikäinen. Vanhempi kylläkin kuin minä ja olemme ihan aidosti ja "normaalisti" rakastuneita, ei tässä mitään ihme pelejä tai taka-ajatuksia ole taustalla. Normaali parisuhde, johon vaan sattuu sisältymään erikoiset appivanhemmat! - Liina Anniina
kyllästynyt miniä kirjoitti:
Ihan tahallaan ymmärrät kaiken väärin!
En tarkoittanut, että leipominen on vanhanaikaista, kun en edes niin sanonut missään vaiheessa! Lue hemmetti oikein äläkä vaan joka toista sanaa.
Hän vaan on sellainen pullantuoksuinen mummeli. Leipoo, vaikka ei tarvisi kunhan on jotain tekemistä. Ei siinä mitään väärää ole eikä se ollut edes tekstini pointti..
Eikä mieheni ole keski-ikäinen. Vanhempi kylläkin kuin minä ja olemme ihan aidosti ja "normaalisti" rakastuneita, ei tässä mitään ihme pelejä tai taka-ajatuksia ole taustalla. Normaali parisuhde, johon vaan sattuu sisältymään erikoiset appivanhemmat!"Kutsuin häntä mummeliksi sen takia, että hän on ihan "perusmummeli": leipoo, hösää ja on vanhanaikainen"...
Sorry, tuosta lausepätkästäsi saa sen käsityksen, että leipominen ON vanhanaikaista.
Nimenomaan tuo JA - sana, jolla lause on yhdistetty, lukija yhdistää sanomasi viestin mummeli=leipoo=hösää=vanhanaikanen...
Okei! Se ei ollut tekstisi pointti. Ymmärretty.
Mikä tekee appivanhemmistasi erikoisia? Sitä ei ole vielä koko viestiketjussa ymmärtänyt monikaan, mutta väännä meille se rautalangasta.
Pelkkä ikä 60 vee, ei vielä tee,
ihmisestä erikoisuutta.
- Liina Anniina
No, hyvä hyssykkä, eihän miehesi äiti voi olla lähes ventovieras!
Hän on ja pysyy miehesi äitinä samoin kuin sinun äitisi on sinun äitisi. Joten siinä puntit tasan 50-50.
Et näe nyt itse sitä niin kuin ulkopuolinen, joka lukee tekstiäsi, että olet epäoikeudenmukainen. Sori vaan!
Syytät muita siitä, mihin valitettavasti syyllistyt itse, sellainen musta-tuntuu tuntemus syntyy äkkisiltään.
Miniänä ja anoppina (itse olen miniä, kaksi pientä lasta) oleminen on taitolaji, jossa joutuu menemään itsekin peilin eteen.
Sitä joutuu tekemään kirveleviä myönnytyksiä, että olisi ja käyttäytyisi kuin aikuinen eikä teini-ikäinen, herkästi loukkaantuva mimosan kukka.
Tätä se on kuule, kaikessa ällöttävyydessään, että joutuu ottamaan miehensä ja miehen vanhemmat huomioon, vaikka kaikkein mieluiten jättäisi tekemättä sen.
Arvaas kuules, miksi joutuu toimimaan näin? No, siksi, että OMA AVIOSUHDE omaan mieheen sujuisi hyvin ja rakkaus kukoistaisi eikä miesparka joutuisi kokemaan syrjintää.
Onhan se lapsi miehenkin? Jestas, oletko huomannut. Silloin yhtä hyvin pidetään yhteyksiä miehen vanhempiin arvostelematte heidän jokaista sananpuolikastaan liikaa (ovathan hekin ihmisiä ja epätäydellisiä) ja pidetään yhteyttä tietysti omaan äitiin... syyllistymättä ja selittelemättä.
Totta kai sinä voit pitää äitiisi yhteyttä ja äitykkä tulla neuvomaan tytärtään. Luonnollista se! Mitä sitä selittelemään ja syyllistymään, hui ja hai. Niin paljon kuin sielusi sietää, olet äitisi kanssa ja kahvittelet vaikka päivittäin. Kellekään ei kuulu se.
MUTTA: älä mene sanomaan sinäkään miehesi äiskää lähes ventovieraaksi, kuusikymppiseksi mummeliksi.
Hän on kultainen mummo, iätön niin kuin on äitisikin.
Jos et tytteli hyvä (olen sinua hieman yli kymmenisen vuotta vanhempi) lopeta miehesi vanhempien syynäämistä suurennuslasilla, niin huonoa se ennustaa miehesi ja sinun kannalta.
Lapselliselta vaikuttaa se, että oletat olevasi miehesi vanhemmille pelkkä hautomakone jne. Et voi tietää heidän ajatuksiaan, todellisia ajatuksiaan ja tunteitaan, koska heidän päänsä ei ole lasista tehty. En usko, että olisit ajatuksenlukija ja meedio.
Paljon olisi minulla sanomista vielä, mutta en jaksa... muuta kuin sanuva, että löysää hieman nuoraa ja relaxia peliin, anteeksiantoa kaikkia ihmisiä kohtaan, neuroosia voisi hieman hillitä. :))
Voimia kesään lämpimin sydämin
t. Liina Anniina- kyllästynyt miniä
Luitko koko tekstiä? Jos luit niin satuit ehkä huomaamaan, että pyrin olemaan syrjimättä ketään, koska tiedän omasta lapsuudestani, miltä tuntuu kun toiset isovanhemmat eivät ole niin läheisiä ja kun äitini "suosi" omia vanhempiaan.
Ja tottakai lapsi on myös mieheni, en minä mitenkään omi lastani!!!
Vaikka olen välillä temperamenttinen, itsepäinen ja ehkä suorapuheinen niin kuin appivanhempanikin tuntuvat olevan, olen jättänyt niin monta kertaa sanomatta "pahasti" appivanhemmilleni, vaikka mieleni onkin tehnyt. Silti jään ihmettelemään, miksei kaksi aikuista 60-vuotiasta pysty samaan. Onko heillä oikeus sanoa suorat sanat, koska he ovat vanhempia kuin minä?
Ja kyllä, tuntuu, että he ovat vieläkin vieraita minulle vuodenkin jälkeen, koska käymme heidän luonaan melko harvoin ja tuntuu, että välillämme on kuilu pelkästään jo sen takia, koska olen täysin eri sukupolvea heidän kanssaan. He kun voisivat olla iältään melkein isovanhempani.
Herää vielä kysymys, että hetikö aletaan käyttäytymistäni ja kirjoituksiani syynäämään ja pitämään "teinimäisinä", koska kerroin olevani hieman yli kaksikymppinen? Vastaukset olisivat varmasti paljon ymmärtäväisempiä, rakentavia ja erilaisia, jos olisin jättänyt ikäni mainitsematta. Se kun onkin liian helppo vastaus kaikkeen, että "olet kakara, syy on sinussa, sääli ja ymmärrä vanhempia ihmisiä, kasva itse aikuiseksi". - leikitään aikuista?
kyllästynyt miniä kirjoitti:
Luitko koko tekstiä? Jos luit niin satuit ehkä huomaamaan, että pyrin olemaan syrjimättä ketään, koska tiedän omasta lapsuudestani, miltä tuntuu kun toiset isovanhemmat eivät ole niin läheisiä ja kun äitini "suosi" omia vanhempiaan.
Ja tottakai lapsi on myös mieheni, en minä mitenkään omi lastani!!!
Vaikka olen välillä temperamenttinen, itsepäinen ja ehkä suorapuheinen niin kuin appivanhempanikin tuntuvat olevan, olen jättänyt niin monta kertaa sanomatta "pahasti" appivanhemmilleni, vaikka mieleni onkin tehnyt. Silti jään ihmettelemään, miksei kaksi aikuista 60-vuotiasta pysty samaan. Onko heillä oikeus sanoa suorat sanat, koska he ovat vanhempia kuin minä?
Ja kyllä, tuntuu, että he ovat vieläkin vieraita minulle vuodenkin jälkeen, koska käymme heidän luonaan melko harvoin ja tuntuu, että välillämme on kuilu pelkästään jo sen takia, koska olen täysin eri sukupolvea heidän kanssaan. He kun voisivat olla iältään melkein isovanhempani.
Herää vielä kysymys, että hetikö aletaan käyttäytymistäni ja kirjoituksiani syynäämään ja pitämään "teinimäisinä", koska kerroin olevani hieman yli kaksikymppinen? Vastaukset olisivat varmasti paljon ymmärtäväisempiä, rakentavia ja erilaisia, jos olisin jättänyt ikäni mainitsematta. Se kun onkin liian helppo vastaus kaikkeen, että "olet kakara, syy on sinussa, sääli ja ymmärrä vanhempia ihmisiä, kasva itse aikuiseksi".Lue sitä kuin lukisit ihan vieraan ihmisen kirjoitusta. Ehkä huomaat miten ristiriitaista ja niin.. lapsellista kirjoituksesi on.
Ehkä olet mennyt lapsen teolla sitomaan itsesi mieheesi ihan liian aikaisin ja vähäisen tuntemisen jälkeen. Liittosi rakoilee? haluaisit olla vapaa teini? ja purat nyt katkeruuttasi miehesi vanhempiin.
Ei sinun ja appivanhempiesi ikäero ole heidän vikansa, itse sinä olet puolison itsellesi valinnut. Ei sinun parisuhde ainakaan puolisosi vanhempia mollaamalla parane.
Ja kyllä kirjoituksesi täyttä teini-angstia... lue sitä ajatuksella niin huomaat itsekin. - Liina Anniina
kyllästynyt miniä kirjoitti:
Luitko koko tekstiä? Jos luit niin satuit ehkä huomaamaan, että pyrin olemaan syrjimättä ketään, koska tiedän omasta lapsuudestani, miltä tuntuu kun toiset isovanhemmat eivät ole niin läheisiä ja kun äitini "suosi" omia vanhempiaan.
Ja tottakai lapsi on myös mieheni, en minä mitenkään omi lastani!!!
Vaikka olen välillä temperamenttinen, itsepäinen ja ehkä suorapuheinen niin kuin appivanhempanikin tuntuvat olevan, olen jättänyt niin monta kertaa sanomatta "pahasti" appivanhemmilleni, vaikka mieleni onkin tehnyt. Silti jään ihmettelemään, miksei kaksi aikuista 60-vuotiasta pysty samaan. Onko heillä oikeus sanoa suorat sanat, koska he ovat vanhempia kuin minä?
Ja kyllä, tuntuu, että he ovat vieläkin vieraita minulle vuodenkin jälkeen, koska käymme heidän luonaan melko harvoin ja tuntuu, että välillämme on kuilu pelkästään jo sen takia, koska olen täysin eri sukupolvea heidän kanssaan. He kun voisivat olla iältään melkein isovanhempani.
Herää vielä kysymys, että hetikö aletaan käyttäytymistäni ja kirjoituksiani syynäämään ja pitämään "teinimäisinä", koska kerroin olevani hieman yli kaksikymppinen? Vastaukset olisivat varmasti paljon ymmärtäväisempiä, rakentavia ja erilaisia, jos olisin jättänyt ikäni mainitsematta. Se kun onkin liian helppo vastaus kaikkeen, että "olet kakara, syy on sinussa, sääli ja ymmärrä vanhempia ihmisiä, kasva itse aikuiseksi".hei,
mie nyt yritin oikein toden teolla löytää sieltä tekstistäsi sen PIIKIN, jolla appivanhempasi ovat sinua tökkineet. Yhden löysin apen sanomana: "...ei millään pahalla, mutta koska sitä poikaa saa oikein hoitoon?"
No joo, kylhän ton piikiksi voi ottaa, jos haluaa ottaa. Itse en ottaisi, mutta ihmisinä ollaankin erilaisia.
Samaan hengenvetoon toteat, että appivanhemmat pitävät sinua lähes Messiaana, kun olet synnyttänyt heidän pojalleen lapsen.
Ja etkä pidä siitä että he "eivät ole keskittyneet sinuun, vaan lapseen". Et pidä siitä että eivät ole keskittyneet sanojesi mukaan "miellyttämään ja tutustumaan" sinuun. Nuo ovat melkein suoria lainauksia tekstistäsi.
Lisäksi olet närkästynyt, että appivanhemmat ovat sanoneet lasta isänsä näköiseksi.
Kääk! Onneksi en ole appivanhempiesi tilalla. Hei oikeasti sinulla on kalossit väärinpäin jaloissa, et itse hyväksy miehesi vanhempia.
Sinun mielestäsi he ovat ihan liian vanhojakin appivanhemmiksi, senkin kerrot meille.
Jassoo, olispa ne aika mestareita, anoppisi, jos hän pystyisi menemään Pelle Pelottoman aikakoneeseen ja kiepauttamaan 20 vuotta iästään pois. Sinua miellyttääkseen.
Kuules nyt nainen, ole sitten 20-kymppinen, luulet mielipiteeni johtuvan siitä. Ehei, ei johdu, en itsekään ole ikäloppu, ei johdu, vaan minusta sinä olet aika ahdasmielinen miehesi vanhempia kohtaan.
Laitat heille aika tiukat pelihousut jalkaan!
Anna heidän olla sellaisia kuin ovat, vieläpä sinua Messiaana pitävät, hyväksyvät lapsesi oman poikansa näköiseksi, anna tosiaan ihmisten olla kun eivät loppupelissä ole oikeasti halunneet sinua loukata.
Ei tuossa tekstissäsi ole näyttöä siitä, että olisi pahasti eikä hyvästi loukattu. Oltu vaan ihan normipuheissa eikä missään miinakentällä.
Sinä itse vaan olet salamiinoja laittanut ehkä epävarmuuttasi. - Annankadun kulmalla
Liina Anniina kirjoitti:
hei,
mie nyt yritin oikein toden teolla löytää sieltä tekstistäsi sen PIIKIN, jolla appivanhempasi ovat sinua tökkineet. Yhden löysin apen sanomana: "...ei millään pahalla, mutta koska sitä poikaa saa oikein hoitoon?"
No joo, kylhän ton piikiksi voi ottaa, jos haluaa ottaa. Itse en ottaisi, mutta ihmisinä ollaankin erilaisia.
Samaan hengenvetoon toteat, että appivanhemmat pitävät sinua lähes Messiaana, kun olet synnyttänyt heidän pojalleen lapsen.
Ja etkä pidä siitä että he "eivät ole keskittyneet sinuun, vaan lapseen". Et pidä siitä että eivät ole keskittyneet sanojesi mukaan "miellyttämään ja tutustumaan" sinuun. Nuo ovat melkein suoria lainauksia tekstistäsi.
Lisäksi olet närkästynyt, että appivanhemmat ovat sanoneet lasta isänsä näköiseksi.
Kääk! Onneksi en ole appivanhempiesi tilalla. Hei oikeasti sinulla on kalossit väärinpäin jaloissa, et itse hyväksy miehesi vanhempia.
Sinun mielestäsi he ovat ihan liian vanhojakin appivanhemmiksi, senkin kerrot meille.
Jassoo, olispa ne aika mestareita, anoppisi, jos hän pystyisi menemään Pelle Pelottoman aikakoneeseen ja kiepauttamaan 20 vuotta iästään pois. Sinua miellyttääkseen.
Kuules nyt nainen, ole sitten 20-kymppinen, luulet mielipiteeni johtuvan siitä. Ehei, ei johdu, en itsekään ole ikäloppu, ei johdu, vaan minusta sinä olet aika ahdasmielinen miehesi vanhempia kohtaan.
Laitat heille aika tiukat pelihousut jalkaan!
Anna heidän olla sellaisia kuin ovat, vieläpä sinua Messiaana pitävät, hyväksyvät lapsesi oman poikansa näköiseksi, anna tosiaan ihmisten olla kun eivät loppupelissä ole oikeasti halunneet sinua loukata.
Ei tuossa tekstissäsi ole näyttöä siitä, että olisi pahasti eikä hyvästi loukattu. Oltu vaan ihan normipuheissa eikä missään miinakentällä.
Sinä itse vaan olet salamiinoja laittanut ehkä epävarmuuttasi.Liina Anniina ehti tuossa edellä jo sanoakin kaiken oleellisen. Syytit minua siitä, että en ole lukenut avaustasi tarkasti. Kyllä luin. Ja vielä kertasinkin. Miksikö? Joudun työni takia päivittäin tarkastelemaan tekstejä ns. lähilukuna, pääsen prosessoimaan omia ja muiden tekstejä - ihan palkkatyönä. suomi 24 -palsta on hyvää harjoitusmateriaalia, jota tarjoilen sinun ikäistesi luettavaksi.
Ja kyllä! Olen paaaljon sinua vanhempi. Mutta en ole "mummeli", en ulkonaisesti enkä asenteiltani. Kukkahattu on - ostettu pikkupikku putiikista (mutta en sano mistä).
Käsitin, että ap. olet 20 ja lapsesi isä noin 35-vuotias. Oletteko te siis samaa ikäluokkaa? Siis sinun mielestäsi?
Edessäsi on, ap., pitkä ja toivottavasti antoisa matka kehittyä aikuiseksi naiseksi. Olet nyt paljon vartijana, koska olet äiti. - 9+7
Ja Liina Anniina voisi pitää suusi kiinni. Terveisin tuon "anoppi ilmoittamatta kylään" -jutun aloittaja. Ihmisillä on eri mielipiteitä, ja näköjään sinun elämäntehtäväsi on olla Suomi24-palstalla torpedoimassa kaikkien tekstejä/mielipiteitä, koska omasihan ovat Niitä Ainoita Oikeita, suorastaan jumalan sanaa. -ko?
Luin saamiasi vastauksia. Oli vähän tylyä sinua kohtaan.
Ota nyt koko homma ihan positiivisesti vaan ja ilmoita sille avokillesi, että olisi syytä varata se kirkko tai maistraatti jo kun vaavelokin tuli.
Anna appivanhempien hössöttää ja olla sellaisia kuin ovat. Paina pokkana ja iloisena vain eteenpåin. Ikä on monelle arka asia etenkin nykyään. Sait sen vuoksi hieman ekstraa kitkeryyttä päällesi.
Älä välitä. Ole iloinen, että olet vielä nuori ja kaikki on edessäsi. Nainen on varmaan fyysisesti parhaimmillaan jotain 35-vuotiaana, niin että kivaa on odotettaavissa vielä. Pidä hyvää huolta itsestäsi ja vaavelostasi ja miehestäsi. Älä menetä hermojasi. Pidä ystävällinen pokka, Tämäntapaiset ongelmat pakkaavat selviämään ajan myötä. Ole pelkästään iloinen, jos vaavelo oli kovasti toivottu! Hyvähän se niin on! Voimaa ja tuttipulloja sinne nuoreen kotiin!- mk
Että sanoo vanhemmilleen että meidän perhe tekee niin kuin parhaaksi näkee ja siihen ei muiden neuvoja tartte ja hoidatamme lastamme ja ystävyyssuhteitamme niin kuin haluamme ja piste. Jos miehesi ei pysty niin sano itse suoraan miten teidän perhe toimii ja älkää kertoko muille missä lastanne hoidatatte ja kysy välillä miehesikin mielipidettä ja ei se kuulu kummankaan puolison vanhemmille miten teidän perhe toimii ja niin edelleen ja pidä omasta kannastasi kiinni niin et ole pompoteltavissa.
- Ystävähyvä
esimerkkejä piikittelystä ja mustasukkaisuudesta? Sinulle ne varmaan ovat niin selviä ettet ole huomannut mainita tekstissäsi. Kerro, niin ymmärretään paremmin tilannettasi!
- kyllästynyt miniä
Appivanhemmat eivät pidä siitä, että kutsun äitiäni meillä käymään tai jos kuulevat, että olemme hänen luonaan kyläilleet. Sen näkee heidän kasvoiltaan ja käyttäytymisestään, jos asia käy ilmi keskustelussa. Heidän reaktiotaan on vaikea selittää, ellei ole itse näkemässä.
Mietin juurikin, voinko kertoa yhden esimerkin viime lauantailta, mutta en uskalla, koska tarina on liian ilmiselvä henkilötunnistamisen kannalta, siis jos joku tuttu saattaakin törmätä tälle palstalle.
Sen voin kyllä kertoa, että anoppi tekee joskus niin, kun haluaa poikamme minun sylistä omaan syliinsä, että hän vain ottaa pojan sylistäni ja sanoo "tuu pois äitiltä!"
Muutenkin he aina kyseenalaistavat aina kaiken, mitä teemme. Oli se sitten järjestys, miten olemme suunnitelleet päivämme tai jos kieltäydyn kahvista, jos sitä tarjotaan. Aina maanitellaan, kun "ette käy niin usein" tai "joko te lähdette". Olisivat sitäkin iloisempia siitä, että kävimme! Seuraavallakin kerralla tulisimme yhtä mielellämme!
Seurustelumme alkuaikoina, kun olimme heillä kyläilemässä ja olimme olleet heillä koko päivän, kysyin mieheltäni heidän kuullen, että olisimmeko kohta lähdössä. Appiukko siihen: "ettekai te nyt vielä oo lähdössä". Sanoin ystävällisesti, että "ollaanhan me täällä oltu jo kuusi tuntia". Appiukko siihen: "ai en mä tienny, että sulla joku ajastin on päällä!" Satuin vaan juuri kelloa vilkaisemaan ja huomasin, että kuusi tuntia on vierähtänyt.
On appiukko ollut minua kohtaan mukavakin. Joulun tienoilla hän tuli kerran minulle sanomaan, kuinka hän tykkää katsella minua ja miestäni yhdessä, koska olen saanut heidän poikansa taas hymyilemään. Edellinen ero kun oli miehelleni niin kipeä ja olin hänen ensimmäinen vakava suhteensa eron jälkeen.
Oli mukava kuulla jotain sellaista häneltä ja harmittaa, kun se on jäänyt ainoaksi kerraksi. Kyllä he näköjään pystyvät mukaviakin olemaan, jos haluavat. - niin tai näin
kyllästynyt miniä kirjoitti:
Appivanhemmat eivät pidä siitä, että kutsun äitiäni meillä käymään tai jos kuulevat, että olemme hänen luonaan kyläilleet. Sen näkee heidän kasvoiltaan ja käyttäytymisestään, jos asia käy ilmi keskustelussa. Heidän reaktiotaan on vaikea selittää, ellei ole itse näkemässä.
Mietin juurikin, voinko kertoa yhden esimerkin viime lauantailta, mutta en uskalla, koska tarina on liian ilmiselvä henkilötunnistamisen kannalta, siis jos joku tuttu saattaakin törmätä tälle palstalle.
Sen voin kyllä kertoa, että anoppi tekee joskus niin, kun haluaa poikamme minun sylistä omaan syliinsä, että hän vain ottaa pojan sylistäni ja sanoo "tuu pois äitiltä!"
Muutenkin he aina kyseenalaistavat aina kaiken, mitä teemme. Oli se sitten järjestys, miten olemme suunnitelleet päivämme tai jos kieltäydyn kahvista, jos sitä tarjotaan. Aina maanitellaan, kun "ette käy niin usein" tai "joko te lähdette". Olisivat sitäkin iloisempia siitä, että kävimme! Seuraavallakin kerralla tulisimme yhtä mielellämme!
Seurustelumme alkuaikoina, kun olimme heillä kyläilemässä ja olimme olleet heillä koko päivän, kysyin mieheltäni heidän kuullen, että olisimmeko kohta lähdössä. Appiukko siihen: "ettekai te nyt vielä oo lähdössä". Sanoin ystävällisesti, että "ollaanhan me täällä oltu jo kuusi tuntia". Appiukko siihen: "ai en mä tienny, että sulla joku ajastin on päällä!" Satuin vaan juuri kelloa vilkaisemaan ja huomasin, että kuusi tuntia on vierähtänyt.
On appiukko ollut minua kohtaan mukavakin. Joulun tienoilla hän tuli kerran minulle sanomaan, kuinka hän tykkää katsella minua ja miestäni yhdessä, koska olen saanut heidän poikansa taas hymyilemään. Edellinen ero kun oli miehelleni niin kipeä ja olin hänen ensimmäinen vakava suhteensa eron jälkeen.
Oli mukava kuulla jotain sellaista häneltä ja harmittaa, kun se on jäänyt ainoaksi kerraksi. Kyllä he näköjään pystyvät mukaviakin olemaan, jos haluavat.Ylireagoit ja näet mörköjä siellä missä niitä ei todennäköisesti ole.
Tietävätkö miehesi vanhemmat, että suhtaudut heihin jokaista liikettä epäillen?
Mietihän nyt tätäkin:
"Sen näkee heidän kasvoiltaan ja käyttäytymisestään"
- aika velho olet näkemään ja tulkitsemaan ihmisiä, jotka olet tuntenut vain vähän aikaa
Tai tämä:
"Aina maanitellaan"
- ei ole helppoa sinun miehesi vanhemmillakaan kanssasi - Liina Anniina
kyllästynyt miniä kirjoitti:
Appivanhemmat eivät pidä siitä, että kutsun äitiäni meillä käymään tai jos kuulevat, että olemme hänen luonaan kyläilleet. Sen näkee heidän kasvoiltaan ja käyttäytymisestään, jos asia käy ilmi keskustelussa. Heidän reaktiotaan on vaikea selittää, ellei ole itse näkemässä.
Mietin juurikin, voinko kertoa yhden esimerkin viime lauantailta, mutta en uskalla, koska tarina on liian ilmiselvä henkilötunnistamisen kannalta, siis jos joku tuttu saattaakin törmätä tälle palstalle.
Sen voin kyllä kertoa, että anoppi tekee joskus niin, kun haluaa poikamme minun sylistä omaan syliinsä, että hän vain ottaa pojan sylistäni ja sanoo "tuu pois äitiltä!"
Muutenkin he aina kyseenalaistavat aina kaiken, mitä teemme. Oli se sitten järjestys, miten olemme suunnitelleet päivämme tai jos kieltäydyn kahvista, jos sitä tarjotaan. Aina maanitellaan, kun "ette käy niin usein" tai "joko te lähdette". Olisivat sitäkin iloisempia siitä, että kävimme! Seuraavallakin kerralla tulisimme yhtä mielellämme!
Seurustelumme alkuaikoina, kun olimme heillä kyläilemässä ja olimme olleet heillä koko päivän, kysyin mieheltäni heidän kuullen, että olisimmeko kohta lähdössä. Appiukko siihen: "ettekai te nyt vielä oo lähdössä". Sanoin ystävällisesti, että "ollaanhan me täällä oltu jo kuusi tuntia". Appiukko siihen: "ai en mä tienny, että sulla joku ajastin on päällä!" Satuin vaan juuri kelloa vilkaisemaan ja huomasin, että kuusi tuntia on vierähtänyt.
On appiukko ollut minua kohtaan mukavakin. Joulun tienoilla hän tuli kerran minulle sanomaan, kuinka hän tykkää katsella minua ja miestäni yhdessä, koska olen saanut heidän poikansa taas hymyilemään. Edellinen ero kun oli miehelleni niin kipeä ja olin hänen ensimmäinen vakava suhteensa eron jälkeen.
Oli mukava kuulla jotain sellaista häneltä ja harmittaa, kun se on jäänyt ainoaksi kerraksi. Kyllä he näköjään pystyvät mukaviakin olemaan, jos haluavat.Voi HYVÄNEN AIKA!
Olen itsekin sanonut (vaikka olen nuori) vierailleni: ette kai te nyt vielä ole lähdössä?
Se ikään kuin kuuluu kohteliaisuuteen ja on lähinnä muodollinen vastaus, kun vieraat tekevät lähtöä.
Ja olen itsekin sukulaisilleni sanonut, että "ette käy niin usein" tai "joko te nyt lähdette".
Miten sinun appivanhemmat uskaltavat puhua mitään, kun haet merkityksiä koko ajan heidän käytökselleen tai jokaiselle sanalle?
Minusta sellainen kyylääjä olisi pelottava, joka koko ajan tarkkailisi minun sanomisia ja tekemisiä ja tonkisi jollain ihme mittatikulla.
Hui! - Väärä pointti
Liina Anniina kirjoitti:
Voi HYVÄNEN AIKA!
Olen itsekin sanonut (vaikka olen nuori) vierailleni: ette kai te nyt vielä ole lähdössä?
Se ikään kuin kuuluu kohteliaisuuteen ja on lähinnä muodollinen vastaus, kun vieraat tekevät lähtöä.
Ja olen itsekin sukulaisilleni sanonut, että "ette käy niin usein" tai "joko te nyt lähdette".
Miten sinun appivanhemmat uskaltavat puhua mitään, kun haet merkityksiä koko ajan heidän käytökselleen tai jokaiselle sanalle?
Minusta sellainen kyylääjä olisi pelottava, joka koko ajan tarkkailisi minun sanomisia ja tekemisiä ja tonkisi jollain ihme mittatikulla.
Hui!Nimenomaan ei kuulu kohteliaisuuteen syyllistää vieraita, päin vastoin. Tuonkin asian voi tosin sanoa monella eri tavalla. Äänensävystä voi kyllä päätellä monia asioita, ilman että on mikään kyylääjä. Mielestäni pitäisi olla iloinen, että on vieraita ja toivottaa tervetulleiksi uudestaan, eikä ruveta marttyyriksi. Kyllä pitää toisen ihmisen aikataulua sen verran kunnioittaa, että antaa ihan rauhassa mennä sillon kun siltä tuntuu.
Itse olen tottunut siihen, että ollaan kohteliata jokaiselle. Iloitsen vieraista, enkä syyllisestä jos heidän täytyy lähteä aikaisin, tai eivät pääse niin usein käymään. Itse vain toteaisin, että "Voi harmi, toivottavasti nähdään pian uudestaan! Kiva että pääsitte käymään!" Minulle on täysin vierasta tuollainen käyttäytyminen kuin mitä Liina Anniinalla esittää. Ennen kuin tapasin nykyisen poikaystäväni äidin, en olisi voinut kuvitellakaan, että joku voisi käyttäytyä näin. Olen elänyt hyvin kansainvälisessä ympäristössä, enkä missään päin maailmaa ole törmännyt tälläiseen. - kyllästynyt miniä
Väärä pointti kirjoitti:
Nimenomaan ei kuulu kohteliaisuuteen syyllistää vieraita, päin vastoin. Tuonkin asian voi tosin sanoa monella eri tavalla. Äänensävystä voi kyllä päätellä monia asioita, ilman että on mikään kyylääjä. Mielestäni pitäisi olla iloinen, että on vieraita ja toivottaa tervetulleiksi uudestaan, eikä ruveta marttyyriksi. Kyllä pitää toisen ihmisen aikataulua sen verran kunnioittaa, että antaa ihan rauhassa mennä sillon kun siltä tuntuu.
Itse olen tottunut siihen, että ollaan kohteliata jokaiselle. Iloitsen vieraista, enkä syyllisestä jos heidän täytyy lähteä aikaisin, tai eivät pääse niin usein käymään. Itse vain toteaisin, että "Voi harmi, toivottavasti nähdään pian uudestaan! Kiva että pääsitte käymään!" Minulle on täysin vierasta tuollainen käyttäytyminen kuin mitä Liina Anniinalla esittää. Ennen kuin tapasin nykyisen poikaystäväni äidin, en olisi voinut kuvitellakaan, että joku voisi käyttäytyä näin. Olen elänyt hyvin kansainvälisessä ympäristössä, enkä missään päin maailmaa ole törmännyt tälläiseen.Kiitos tästä, veit sanat suustani!
Ja luulisi heidän ymmärtäneen, kun sen kuusi tuntia olimme heillä viettäneet, että raskaana oleva nainen voi ehkä haluta välillä kotiin lepäämään!
Kahdeksankymppinen yksinäinen leskimummuni on ihan samanlainen; aina valittaa "kun ette te ikinä käy" tai "joko te nyt lähdette". Ymmärrän kyllä, että harmittaa kun yksinäiseltä mummulta juttuseura lähtee, mutta mielummin olisi kiva kuulla vaikka, että "kiva kun kävitte, tulkaa tässä joku kerta uudestaan" tai "oli mukava nähdä pitkästä aikaa". - Hömppämummeli 34 v
kyllästynyt miniä kirjoitti:
Appivanhemmat eivät pidä siitä, että kutsun äitiäni meillä käymään tai jos kuulevat, että olemme hänen luonaan kyläilleet. Sen näkee heidän kasvoiltaan ja käyttäytymisestään, jos asia käy ilmi keskustelussa. Heidän reaktiotaan on vaikea selittää, ellei ole itse näkemässä.
Mietin juurikin, voinko kertoa yhden esimerkin viime lauantailta, mutta en uskalla, koska tarina on liian ilmiselvä henkilötunnistamisen kannalta, siis jos joku tuttu saattaakin törmätä tälle palstalle.
Sen voin kyllä kertoa, että anoppi tekee joskus niin, kun haluaa poikamme minun sylistä omaan syliinsä, että hän vain ottaa pojan sylistäni ja sanoo "tuu pois äitiltä!"
Muutenkin he aina kyseenalaistavat aina kaiken, mitä teemme. Oli se sitten järjestys, miten olemme suunnitelleet päivämme tai jos kieltäydyn kahvista, jos sitä tarjotaan. Aina maanitellaan, kun "ette käy niin usein" tai "joko te lähdette". Olisivat sitäkin iloisempia siitä, että kävimme! Seuraavallakin kerralla tulisimme yhtä mielellämme!
Seurustelumme alkuaikoina, kun olimme heillä kyläilemässä ja olimme olleet heillä koko päivän, kysyin mieheltäni heidän kuullen, että olisimmeko kohta lähdössä. Appiukko siihen: "ettekai te nyt vielä oo lähdössä". Sanoin ystävällisesti, että "ollaanhan me täällä oltu jo kuusi tuntia". Appiukko siihen: "ai en mä tienny, että sulla joku ajastin on päällä!" Satuin vaan juuri kelloa vilkaisemaan ja huomasin, että kuusi tuntia on vierähtänyt.
On appiukko ollut minua kohtaan mukavakin. Joulun tienoilla hän tuli kerran minulle sanomaan, kuinka hän tykkää katsella minua ja miestäni yhdessä, koska olen saanut heidän poikansa taas hymyilemään. Edellinen ero kun oli miehelleni niin kipeä ja olin hänen ensimmäinen vakava suhteensa eron jälkeen.
Oli mukava kuulla jotain sellaista häneltä ja harmittaa, kun se on jäänyt ainoaksi kerraksi. Kyllä he näköjään pystyvät mukaviakin olemaan, jos haluavat.Sinun pitäisi asettua nyt enemmän appivanhempiesi asemaan. Eiväthän he varsinaisesti ole Sinulle mitään pahaa sanoneet. Hekin varmaan vaistoavat, etteivät oikein osaa olla luontevasti kanssasi ja saattavat kokea etteivät ole tasavertaisina mummona ja ukkina lapsen elämässä, aiheestakin. Mitäpä jos kysyisit joskus, haluavatko he viettää vauvan kanssa heidän keskeistä omaa aikaa sitten kun lapsi on riittävän iso? Kerro että haluaisit että lapselle kaikki isovanhemmat ovat yhtä tärkeitä, kysy kuinka voit ottaa heidätkin huomioon. Tämä jo voisi laukaista tuon jännittyneen tilanteen. Kannattaa toimia nyt ennenkuin tilanne pääsee liian pitkälle. Todennäköisesti he iloitsevat kuitenkin kovasti sekä sinusta että lapsesta koska appesikin on tämän ilmoittanut. Miksi sinä kaikenlaisista pikkuasioista harmistut; minäkin aina sanon vieraille että voi harmi kun lähdette, kunpa voisitte olla pidempään, nähdään niin harvoin... ja muuta vastaavaa. Ja miksi sinä olet loukkaantunut jos lasta on sanottu isän näköiseksi? Omat sukulaiset näkevät vauvoissa aina niitä omia piirteitään, ei siitä tartte loukkaantua. Mikä Sinua oikeasti riivaa? Jos teidän ongelmat on oikeasti noin vähäisellä asteella niin ei teillä pitäisi ollakaan mitään ongelmaa. Minulla itellä on semmonen taipumus että jos minua jokin ahistaa niin kehittelen alitajuisesti jonkun "valeongelman" jota sitten pyörittelen oikean asemasta. Onko sinulla samanlaista taipumusta vai miksi olet niin epävarma?
- Väärä pointti
Hömppämummeli 34 v kirjoitti:
Sinun pitäisi asettua nyt enemmän appivanhempiesi asemaan. Eiväthän he varsinaisesti ole Sinulle mitään pahaa sanoneet. Hekin varmaan vaistoavat, etteivät oikein osaa olla luontevasti kanssasi ja saattavat kokea etteivät ole tasavertaisina mummona ja ukkina lapsen elämässä, aiheestakin. Mitäpä jos kysyisit joskus, haluavatko he viettää vauvan kanssa heidän keskeistä omaa aikaa sitten kun lapsi on riittävän iso? Kerro että haluaisit että lapselle kaikki isovanhemmat ovat yhtä tärkeitä, kysy kuinka voit ottaa heidätkin huomioon. Tämä jo voisi laukaista tuon jännittyneen tilanteen. Kannattaa toimia nyt ennenkuin tilanne pääsee liian pitkälle. Todennäköisesti he iloitsevat kuitenkin kovasti sekä sinusta että lapsesta koska appesikin on tämän ilmoittanut. Miksi sinä kaikenlaisista pikkuasioista harmistut; minäkin aina sanon vieraille että voi harmi kun lähdette, kunpa voisitte olla pidempään, nähdään niin harvoin... ja muuta vastaavaa. Ja miksi sinä olet loukkaantunut jos lasta on sanottu isän näköiseksi? Omat sukulaiset näkevät vauvoissa aina niitä omia piirteitään, ei siitä tartte loukkaantua. Mikä Sinua oikeasti riivaa? Jos teidän ongelmat on oikeasti noin vähäisellä asteella niin ei teillä pitäisi ollakaan mitään ongelmaa. Minulla itellä on semmonen taipumus että jos minua jokin ahistaa niin kehittelen alitajuisesti jonkun "valeongelman" jota sitten pyörittelen oikean asemasta. Onko sinulla samanlaista taipumusta vai miksi olet niin epävarma?
Mitäpä jos appivanhemmat keskustelisivat poikansa kanssa, eivätkä laittaisi kaikkea miniän niskaan? Tämähän on suurin ongelma appivanhempien ja miniän välillä. Vanhempien tulee tietenkin hoitaa asiat oman jälkikasvunsa kanssa. Parisuhteessa tulee molempien osapuolten pitää omat vanhempansa kurissa (ja myös tyytyväisenä).
Jos miniä vie äidilleen lapsen hoitoon se on mielestäni ok. Lapsen isä voi sitten viedä lapsen omille vanhemmilleen hoitoon. Eihän tässä pitäisi olla mitään ongelmaa, ainakaan miniän aiheuttamaan ongelmaa. Jos lapsen isä ei vie lasta tarpeeksi usein vanhemmilleen hoitoon, niin ei täsä mielestäni voi miniää syyttää. Jos omat vanhempani ajattelisitvat, ettemme ole käyneet heillä riittävän usein, tietenkin he kyselevät asiaa minulta, eivät poikaystävältäni. Olisin aivan järkyttynyt ja vihainen vanhemmilleni, jos he kehtaisivat syyllistää ja piikitellä poikaystävääni. - kunhan puhut
Väärä pointti kirjoitti:
Mitäpä jos appivanhemmat keskustelisivat poikansa kanssa, eivätkä laittaisi kaikkea miniän niskaan? Tämähän on suurin ongelma appivanhempien ja miniän välillä. Vanhempien tulee tietenkin hoitaa asiat oman jälkikasvunsa kanssa. Parisuhteessa tulee molempien osapuolten pitää omat vanhempansa kurissa (ja myös tyytyväisenä).
Jos miniä vie äidilleen lapsen hoitoon se on mielestäni ok. Lapsen isä voi sitten viedä lapsen omille vanhemmilleen hoitoon. Eihän tässä pitäisi olla mitään ongelmaa, ainakaan miniän aiheuttamaan ongelmaa. Jos lapsen isä ei vie lasta tarpeeksi usein vanhemmilleen hoitoon, niin ei täsä mielestäni voi miniää syyttää. Jos omat vanhempani ajattelisitvat, ettemme ole käyneet heillä riittävän usein, tietenkin he kyselevät asiaa minulta, eivät poikaystävältäni. Olisin aivan järkyttynyt ja vihainen vanhemmilleni, jos he kehtaisivat syyllistää ja piikitellä poikaystävääni."Jos miniä vie äidilleen lapsen hoitoon se on mielestäni ok. Lapsen isä voi sitten viedä lapsen omille vanhemmilleen hoitoon. Eihän tässä pitäisi olla mitään ongelmaa, ainakaan miniän aiheuttamaan ongelmaa. Jos lapsen isä ei vie lasta tarpeeksi usein vanhemmilleen hoitoon, niin ei täsä mielestäni voi miniää syyttää."
Kirjoititko tämän tekstin ihan tosissasi? Oikein sieluni silmin näen mikä mekkala nousisi jos lapsen isä lähtisi viemään lasta vanhemmilleen hoitoon ihan tuosta noin vain... taas olisi niitä äidin oikeuksia poljettu oikein urakalla ja erohan tuosta vähintäin koittaisi. Miniä itkisi nettisivuilla miehensä törkeää menettelyä, ja kuoro huutaisi JÄTÄ SE PASKA.
Kyllä näitä juttuja täällä pyöritellään ja aina joka asiaan syyllinen löytyy sieltä miehen suunnalta. Miniät ovat aina täysin syyttömiä ja viattomia. - Liina Anniina
Väärä pointti kirjoitti:
Nimenomaan ei kuulu kohteliaisuuteen syyllistää vieraita, päin vastoin. Tuonkin asian voi tosin sanoa monella eri tavalla. Äänensävystä voi kyllä päätellä monia asioita, ilman että on mikään kyylääjä. Mielestäni pitäisi olla iloinen, että on vieraita ja toivottaa tervetulleiksi uudestaan, eikä ruveta marttyyriksi. Kyllä pitää toisen ihmisen aikataulua sen verran kunnioittaa, että antaa ihan rauhassa mennä sillon kun siltä tuntuu.
Itse olen tottunut siihen, että ollaan kohteliata jokaiselle. Iloitsen vieraista, enkä syyllisestä jos heidän täytyy lähteä aikaisin, tai eivät pääse niin usein käymään. Itse vain toteaisin, että "Voi harmi, toivottavasti nähdään pian uudestaan! Kiva että pääsitte käymään!" Minulle on täysin vierasta tuollainen käyttäytyminen kuin mitä Liina Anniinalla esittää. Ennen kuin tapasin nykyisen poikaystäväni äidin, en olisi voinut kuvitellakaan, että joku voisi käyttäytyä näin. Olen elänyt hyvin kansainvälisessä ympäristössä, enkä missään päin maailmaa ole törmännyt tälläiseen."Olen elänyt hyvin kansainvälisessä ympäristössä, enkä missään päin maailmaa ole törmännyt tälläiseen."
Vastaus: paljon on asioita, joita emme tee kansainväliseen tapaan, kuten joissain maissa on tapana juoda puhvelinmaitoa.
Meilläpäin saatetaan sanoa kohteliaisuudesta, syyllistämättä: ette kai vielä lähde?
Vieraat vastaavat: no juu, kyllä me tästä lähdetään, kiitos vain kaikesta tarjoamisesta.
Toki ei joka kerran sanota, ette kai vielä lähde, sillä kuka hei jaksaa aina seurata tasan millilleen sanojaan ja vaikutuksiaan, jos molemmilla on oletuksena, että ollaan ystäviä ja hyvin menee.
Ei kai joka hetki olla kuin koetilanteessa, että kun pikkaisen menee sanominen "sivuun", niin herneet on välittömästi nenässä.
Jos molemmilla on oletusarvona luottamus toisiaan kohtaan, niin silloin sitä kestää hieman epätäsmälliset vastaukset.
Onneksi meikäläisen ystäväpiirissä ja suvussa ei hevillä hylätä ketään, annetaan armoa, eikä hirveästi nipotetan, vaikka aina ei niin ihmissuhdeoppikirjojen mukaan kaikki menisikään.
hei, kuka aina jaksaisikaan. Sitä on vaan ihan kiva olla rennosti oma itsensä ja sallii sen muillekin. Voi olla vapaasti nuori tai vanha, syyllistämättä siitä että joku on 60 ja on vanhanaikainen leipova "mummeli". - Väärä pointti
Liina Anniina kirjoitti:
"Olen elänyt hyvin kansainvälisessä ympäristössä, enkä missään päin maailmaa ole törmännyt tälläiseen."
Vastaus: paljon on asioita, joita emme tee kansainväliseen tapaan, kuten joissain maissa on tapana juoda puhvelinmaitoa.
Meilläpäin saatetaan sanoa kohteliaisuudesta, syyllistämättä: ette kai vielä lähde?
Vieraat vastaavat: no juu, kyllä me tästä lähdetään, kiitos vain kaikesta tarjoamisesta.
Toki ei joka kerran sanota, ette kai vielä lähde, sillä kuka hei jaksaa aina seurata tasan millilleen sanojaan ja vaikutuksiaan, jos molemmilla on oletuksena, että ollaan ystäviä ja hyvin menee.
Ei kai joka hetki olla kuin koetilanteessa, että kun pikkaisen menee sanominen "sivuun", niin herneet on välittömästi nenässä.
Jos molemmilla on oletusarvona luottamus toisiaan kohtaan, niin silloin sitä kestää hieman epätäsmälliset vastaukset.
Onneksi meikäläisen ystäväpiirissä ja suvussa ei hevillä hylätä ketään, annetaan armoa, eikä hirveästi nipotetan, vaikka aina ei niin ihmissuhdeoppikirjojen mukaan kaikki menisikään.
hei, kuka aina jaksaisikaan. Sitä on vaan ihan kiva olla rennosti oma itsensä ja sallii sen muillekin. Voi olla vapaasti nuori tai vanha, syyllistämättä siitä että joku on 60 ja on vanhanaikainen leipova "mummeli".Olet kyllä mestari ymmärtämään asiat väärin. Kirjoitin tuon kommentin, siksi että tulisi ilmi, että syyllistäminen ei ole kohteliasta tai korrektia missään. Ei myöskään Suomessa. Huom! Olen myös asunut Suomessa pitkään, joten tiedän kyllä miten Suomessa tulee käyttäytyä. Suomessa ei kuulu syyllistämällä sanoa "ette kai vielä lähde" (tästähän oli ap:n mukaan kyse, ei mistään ystävällisestä lausahduksesta.) Kyse oli myös toistuvasta painostuksesta, ei mistään yhdestä väärinymmärretystä heitosta.
Hei Liina Anniina, ei ap todellakaan ole nyt hermostunut mistään yhdestä tilanteesa, eihän kukaan niin helposti hermostu, en myöskään minä. Mutta jatkuvasta huonosta käyttäymisestä kyllä voi. Ja jos sinä et tuollaisesta käytöksestä loukkaannu niin se ei tarkoita, että olisi jotenkin outoa loukkaantua siitä. Ihmiset tosiaan ovat erilaisia. Jotkut käyttäytyvät toistuvasti epäkohteliaasti, eivätkä välitä, ketä loukkaavat.
Onneksi en ole ystäväpiirissäsi, koska siinä piirissäsi selvästi hyväksytään jatkuva loukkaava käyttäytyminen, joka loukatun on vain hyväksyttävä. Eikä tässä olla ketään hylkäämässä, kuten ap sanoi. Kertoi vain olevan kyllästynyt huonoon käytökseen. Sehän on täysin ymmärrettävää.
Mikäs siinä on niin pahaa, että keskustelupalstalla anonyymisti sanoo anoppiaan 60 leipovaksi mummeliksi? Pointtisi ei liity asiaan mitenkään. Keskustelupalastan kommenttihan ei kerro siitä mitään, miten ap oikeasti puhuu appivanhemmilleen. Eihän kaikista tarvitse pitää, täytyy vain käyttäytyä kohteliaasti toista kohtaan kun tavataan. - Väärä pointti
kunhan puhut kirjoitti:
"Jos miniä vie äidilleen lapsen hoitoon se on mielestäni ok. Lapsen isä voi sitten viedä lapsen omille vanhemmilleen hoitoon. Eihän tässä pitäisi olla mitään ongelmaa, ainakaan miniän aiheuttamaan ongelmaa. Jos lapsen isä ei vie lasta tarpeeksi usein vanhemmilleen hoitoon, niin ei täsä mielestäni voi miniää syyttää."
Kirjoititko tämän tekstin ihan tosissasi? Oikein sieluni silmin näen mikä mekkala nousisi jos lapsen isä lähtisi viemään lasta vanhemmilleen hoitoon ihan tuosta noin vain... taas olisi niitä äidin oikeuksia poljettu oikein urakalla ja erohan tuosta vähintäin koittaisi. Miniä itkisi nettisivuilla miehensä törkeää menettelyä, ja kuoro huutaisi JÄTÄ SE PASKA.
Kyllä näitä juttuja täällä pyöritellään ja aina joka asiaan syyllinen löytyy sieltä miehen suunnalta. Miniät ovat aina täysin syyttömiä ja viattomia.Tottakai kirjoitin tosissani. Olen parisuhteessa tasa-arvon kannattaja. Hoidamme poikaystäväni kanssa kotityöt (myös ns. miesten työt hoidamme yhdessä, olenhan valmistunut tekniseltä alalta) ja muut parisuhteeseen liittyvät asiat yhdessä. Miksi tasa-arvo ja tasapuolisuus katoaisi lapsenhoito asioissa, tai isovanhempiin liittyvissä tilanteissa?
Mistä sinä päättelit, että tulee mekkala. Eihän ap ollut tälläisestä mitään puhunut. Vai missasinko jotain? Itse ainakin olisin täysin valmis tähän järjestelyyn. Tosin jos mies ei haluaisi viedä lasta vanhemmilleen, ei se appivanhempien syrjään jääminen olisi minun syytäni.
Jos miniä tosiaan tuollaisista tilanteista nostaisi mekkalan, silloin mielestäni on miniässä vika. Mutta olen kyllä sitä mieltä, että jos miehen vanhemmat kokevat, että ovat jääneet syrjään, on syy miehessä. Samoin, jos miniän vanhemmat ovat jääneet syrjään, on syy miniän. Molemmilla on vastuu omista vanhemmistaan. Miksi miniällä olisi tässä asiassa suurempi vastuu? - Liina Anniina
Väärä pointti kirjoitti:
Olet kyllä mestari ymmärtämään asiat väärin. Kirjoitin tuon kommentin, siksi että tulisi ilmi, että syyllistäminen ei ole kohteliasta tai korrektia missään. Ei myöskään Suomessa. Huom! Olen myös asunut Suomessa pitkään, joten tiedän kyllä miten Suomessa tulee käyttäytyä. Suomessa ei kuulu syyllistämällä sanoa "ette kai vielä lähde" (tästähän oli ap:n mukaan kyse, ei mistään ystävällisestä lausahduksesta.) Kyse oli myös toistuvasta painostuksesta, ei mistään yhdestä väärinymmärretystä heitosta.
Hei Liina Anniina, ei ap todellakaan ole nyt hermostunut mistään yhdestä tilanteesa, eihän kukaan niin helposti hermostu, en myöskään minä. Mutta jatkuvasta huonosta käyttäymisestä kyllä voi. Ja jos sinä et tuollaisesta käytöksestä loukkaannu niin se ei tarkoita, että olisi jotenkin outoa loukkaantua siitä. Ihmiset tosiaan ovat erilaisia. Jotkut käyttäytyvät toistuvasti epäkohteliaasti, eivätkä välitä, ketä loukkaavat.
Onneksi en ole ystäväpiirissäsi, koska siinä piirissäsi selvästi hyväksytään jatkuva loukkaava käyttäytyminen, joka loukatun on vain hyväksyttävä. Eikä tässä olla ketään hylkäämässä, kuten ap sanoi. Kertoi vain olevan kyllästynyt huonoon käytökseen. Sehän on täysin ymmärrettävää.
Mikäs siinä on niin pahaa, että keskustelupalstalla anonyymisti sanoo anoppiaan 60 leipovaksi mummeliksi? Pointtisi ei liity asiaan mitenkään. Keskustelupalastan kommenttihan ei kerro siitä mitään, miten ap oikeasti puhuu appivanhemmilleen. Eihän kaikista tarvitse pitää, täytyy vain käyttäytyä kohteliaasti toista kohtaan kun tavataan.Ai että alkuperäisen appivanhempien käytös on ollut loukkaavaa seuraavista heidän kommenteistaan:
1) Lapsikin oli heti syntymän jälkeen ihan isänsä näköinen.
2) Ei millään pahalla, mutta koska sitä poikaa saa oikein hoitoon?
3) ottaa pojan sylistäni ja sanoo "tuu pois äitiltä!"
4) "ette käy niin usein" tai "joko te lähdette".
5) ettekai te nyt vielä oo lähdössä.
Tässä kokonaisuudessaan kaikki konkreettinen appivanhempien "HUONO KÄYTÖS"
Tiukan on kriteerit nuorella rouvalla. Hänen appenaan ei pärjäisi vanha erkkikään, saati nuorempi. - Väärä pointti
Liina Anniina kirjoitti:
Ai että alkuperäisen appivanhempien käytös on ollut loukkaavaa seuraavista heidän kommenteistaan:
1) Lapsikin oli heti syntymän jälkeen ihan isänsä näköinen.
2) Ei millään pahalla, mutta koska sitä poikaa saa oikein hoitoon?
3) ottaa pojan sylistäni ja sanoo "tuu pois äitiltä!"
4) "ette käy niin usein" tai "joko te lähdette".
5) ettekai te nyt vielä oo lähdössä.
Tässä kokonaisuudessaan kaikki konkreettinen appivanhempien "HUONO KÄYTÖS"
Tiukan on kriteerit nuorella rouvalla. Hänen appenaan ei pärjäisi vanha erkkikään, saati nuorempi.Kyllä on huonoa käytöstä, varsinkin jos äänensävy on ilkeä. Kuvittelisi sinunkin ymmärtävän, että ilkeä voi olla vaikka itse sanat eivät olisikaan. Kyllä normaaleilla käytöstavoilla selviää pitkälle. Ap:n appivanhempien käytös ei kyllä minusta ole kohteliasta. Yksittäiset vahinkoloukkaukset menevät läpi, mutta jos näin käy jatkuvasti, niin kyllä kyse on huonosta ja ilkeästä käytöksestä.
1) Lapsi on isänsä näköinen, ja äänensävystä kuulee, että on tarkoitettu loukkaukseksi.
2) Ei millään pahalla, mutta koska oikeen poikaa saa hoitoon...alku jo kertoo, että tarkoitus on pahoittaa toisen mieli. Tämä tulisi myös sanoa omalle pojalle, eikä miniälle.
3) Tuu pois äitiltä. On kyllä erikoinen tapa. Pidän tätä kyllä erittäin epäkohteliaana. Korrekti tapa olisi kysyä äidiltä, että saisiko poikaa pitää sylissä. Ei lasta revitä pois äidin tai isän sylistä.
4) Ette käy niin usein ja joko te lähdette..selkeä syyllistys, varsinkin jos tuollaista hokee joka vierailulla tai ovat heti ensimmäiset sanat.
5) Ettekai vielä ole lähdössä. Myös epäkohteliasta, jos on oltu jo paikalla jo monta tuntia. Kerran voi ehkä sanoa mutta ei missään tapauksessa jatkuvasti. - Liina Anniina
Väärä pointti kirjoitti:
Kyllä on huonoa käytöstä, varsinkin jos äänensävy on ilkeä. Kuvittelisi sinunkin ymmärtävän, että ilkeä voi olla vaikka itse sanat eivät olisikaan. Kyllä normaaleilla käytöstavoilla selviää pitkälle. Ap:n appivanhempien käytös ei kyllä minusta ole kohteliasta. Yksittäiset vahinkoloukkaukset menevät läpi, mutta jos näin käy jatkuvasti, niin kyllä kyse on huonosta ja ilkeästä käytöksestä.
1) Lapsi on isänsä näköinen, ja äänensävystä kuulee, että on tarkoitettu loukkaukseksi.
2) Ei millään pahalla, mutta koska oikeen poikaa saa hoitoon...alku jo kertoo, että tarkoitus on pahoittaa toisen mieli. Tämä tulisi myös sanoa omalle pojalle, eikä miniälle.
3) Tuu pois äitiltä. On kyllä erikoinen tapa. Pidän tätä kyllä erittäin epäkohteliaana. Korrekti tapa olisi kysyä äidiltä, että saisiko poikaa pitää sylissä. Ei lasta revitä pois äidin tai isän sylistä.
4) Ette käy niin usein ja joko te lähdette..selkeä syyllistys, varsinkin jos tuollaista hokee joka vierailulla tai ovat heti ensimmäiset sanat.
5) Ettekai vielä ole lähdössä. Myös epäkohteliasta, jos on oltu jo paikalla jo monta tuntia. Kerran voi ehkä sanoa mutta ei missään tapauksessa jatkuvasti.Ihan oikeasti, kun kirjoitan tätä minä hytkyn naurusta, en saa kunnolla kirjoitettua... hervottomasti tekstiäsi lainaten
"Lapsi on isänsä näköinen, ja äänensävystä kuulee, että on tarkoitettu loukkaukseksi."
- Voi nenä, onko se appivanhempien oma poika heidän mielestään niin ruma, että he haluavat loukata miniää sanomalla vauvaa isänsä näköiseksi.
Ei mene Liinalle jakeluun. - Liina (ei-prinsessa)
Väärä pointti kirjoitti:
Kyllä on huonoa käytöstä, varsinkin jos äänensävy on ilkeä. Kuvittelisi sinunkin ymmärtävän, että ilkeä voi olla vaikka itse sanat eivät olisikaan. Kyllä normaaleilla käytöstavoilla selviää pitkälle. Ap:n appivanhempien käytös ei kyllä minusta ole kohteliasta. Yksittäiset vahinkoloukkaukset menevät läpi, mutta jos näin käy jatkuvasti, niin kyllä kyse on huonosta ja ilkeästä käytöksestä.
1) Lapsi on isänsä näköinen, ja äänensävystä kuulee, että on tarkoitettu loukkaukseksi.
2) Ei millään pahalla, mutta koska oikeen poikaa saa hoitoon...alku jo kertoo, että tarkoitus on pahoittaa toisen mieli. Tämä tulisi myös sanoa omalle pojalle, eikä miniälle.
3) Tuu pois äitiltä. On kyllä erikoinen tapa. Pidän tätä kyllä erittäin epäkohteliaana. Korrekti tapa olisi kysyä äidiltä, että saisiko poikaa pitää sylissä. Ei lasta revitä pois äidin tai isän sylistä.
4) Ette käy niin usein ja joko te lähdette..selkeä syyllistys, varsinkin jos tuollaista hokee joka vierailulla tai ovat heti ensimmäiset sanat.
5) Ettekai vielä ole lähdössä. Myös epäkohteliasta, jos on oltu jo paikalla jo monta tuntia. Kerran voi ehkä sanoa mutta ei missään tapauksessa jatkuvasti.Satu onkin oikeasti totta.
Siviilisaatiossamme elää prinsessoja, jotka tuntevat herneen patjapinon alta.
Näin on.
Osanottoni appivanhemmilleni. Älkää kylväkö herneitä! - Väärä pointti
Liina Anniina kirjoitti:
Ihan oikeasti, kun kirjoitan tätä minä hytkyn naurusta, en saa kunnolla kirjoitettua... hervottomasti tekstiäsi lainaten
"Lapsi on isänsä näköinen, ja äänensävystä kuulee, että on tarkoitettu loukkaukseksi."
- Voi nenä, onko se appivanhempien oma poika heidän mielestään niin ruma, että he haluavat loukata miniää sanomalla vauvaa isänsä näköiseksi.
Ei mene Liinalle jakeluun.No kyllä kommenteistasi huomaa, että ei todellakaan mene jakeluun rautalangasta väännönkään jälkeen. Kokeillaan nyt vielä kerran.
Äänensävy on tärkein! On yleensäkin kohteliasta esim. todeta, että on vanhempiensa näköinen, eikä vain toisen. Peruskohteliaisuutta, ei vaadi mitään erityisiä ponnisteluja. Tietenkään tuollaista ei tule ottaa loukkauksena, jos kyseessä olisi tämä yksittäinen lausahdus. Ap:n tilanteessa ei ollut kyse yhdestä lauseesta, vaan kokonaisuudesta. Ymmärräthän eron. - Liina Rautalanka
Väärä pointti kirjoitti:
No kyllä kommenteistasi huomaa, että ei todellakaan mene jakeluun rautalangasta väännönkään jälkeen. Kokeillaan nyt vielä kerran.
Äänensävy on tärkein! On yleensäkin kohteliasta esim. todeta, että on vanhempiensa näköinen, eikä vain toisen. Peruskohteliaisuutta, ei vaadi mitään erityisiä ponnisteluja. Tietenkään tuollaista ei tule ottaa loukkauksena, jos kyseessä olisi tämä yksittäinen lausahdus. Ap:n tilanteessa ei ollut kyse yhdestä lauseesta, vaan kokonaisuudesta. Ymmärräthän eron... uskon, uskon nyt joo, että appivanhemmat tokaisivat oikein ilkeällä ja pirullisella äänellä miniälle:
"Lapsi on isänsä näköinen!"
Halusivat näin ollen aiheuttaa miniälle ikuisen trauman. Minustakin ihan kamalaa, jos se lapsi on isänsä näköinen, se on kamala kohtalo. Ehkä aikuisena suoritettu kauneusleikkaus auttaisi asiaa. - Väärä pointti
Liina Rautalanka kirjoitti:
.. uskon, uskon nyt joo, että appivanhemmat tokaisivat oikein ilkeällä ja pirullisella äänellä miniälle:
"Lapsi on isänsä näköinen!"
Halusivat näin ollen aiheuttaa miniälle ikuisen trauman. Minustakin ihan kamalaa, jos se lapsi on isänsä näköinen, se on kamala kohtalo. Ehkä aikuisena suoritettu kauneusleikkaus auttaisi asiaa.Kun ei vaan mene jakeluun niin ei mene. Et kyllä vieläkään ymmärtänyt pointtiani. Kyse ei ole yksittäisestä lauseesta, vaan kokonaisuudesta. Mutta jatka sinä vain yksityiskohtiin takertumista.
Kyse ei ole siitä, mitä sanoo, vaan miten sanoo. - Liina Anniina
Väärä pointti kirjoitti:
Kun ei vaan mene jakeluun niin ei mene. Et kyllä vieläkään ymmärtänyt pointtiani. Kyse ei ole yksittäisestä lauseesta, vaan kokonaisuudesta. Mutta jatka sinä vain yksityiskohtiin takertumista.
Kyse ei ole siitä, mitä sanoo, vaan miten sanoo.Joo, joo, kyll mie ymmärrän ja uskonkin, että ovat tosi ilkeällä äänensävyllä sanoneet miniälleen, että tämän lapsi eli myös heidän poikansa lapsi on isänsä näköinen.
Kyllä mie sen uskon, ja jostain syystä (mitä sinä et ilmeisesti näytä tajuavan) minua naurattaa.
Syy: koska siinä appivanhempien ilkeydeksi tarkoitettu logiikka ei oikein pelaisi. - Väärä pointti
Liina Anniina kirjoitti:
Joo, joo, kyll mie ymmärrän ja uskonkin, että ovat tosi ilkeällä äänensävyllä sanoneet miniälleen, että tämän lapsi eli myös heidän poikansa lapsi on isänsä näköinen.
Kyllä mie sen uskon, ja jostain syystä (mitä sinä et ilmeisesti näytä tajuavan) minua naurattaa.
Syy: koska siinä appivanhempien ilkeydeksi tarkoitettu logiikka ei oikein pelaisi.Et selvästi ymmärrä, koska kommenttini eivät liity pelkästään tähän yhteen lausahdukseen. Voi olla, että tämä kyseinen lausahdus on sanottu iloisesti ja positiivisessa mielessä mutta jos taustalla on jatkuva syyllistäminen ja piikitttely, on kokonaisuus negatiivinen ja ikävä.
Kyllä mitä tahansa voi sanoa ilkeästi. Ehket ole nähnyt maailmaan riittävästi ymmärtääksesi tätä.
Voi kuinka lapsi on isänsä näköinen. (perään vihje, onneksi ei ole äitinsä näköinen). Kyllä siis tämänkin asian voi ilkeästi sanoa. - kyllästynyt miniä
Väärä pointti kirjoitti:
Et selvästi ymmärrä, koska kommenttini eivät liity pelkästään tähän yhteen lausahdukseen. Voi olla, että tämä kyseinen lausahdus on sanottu iloisesti ja positiivisessa mielessä mutta jos taustalla on jatkuva syyllistäminen ja piikitttely, on kokonaisuus negatiivinen ja ikävä.
Kyllä mitä tahansa voi sanoa ilkeästi. Ehket ole nähnyt maailmaan riittävästi ymmärtääksesi tätä.
Voi kuinka lapsi on isänsä näköinen. (perään vihje, onneksi ei ole äitinsä näköinen). Kyllä siis tämänkin asian voi ilkeästi sanoa.Siis tämän lausahduksen "on ihan isänsä näköinen" taustat ovat nämä:
En siis ole missään vaiheessa tuntenut, että appivanhempani pitäisivät lastamme myös minun lapsena, vaan tuntuu, että se on vain ja ainoastaan heidän poikansa THE lapsi (jota niin jo odoteltiinkin) ja heidän lapsenlapsensa ja tuo "on aivan isänsä näköinen" -toteamus vain vahvisti epäilyjäni.
Siitä siis varmaan johtunee heidän mustasukkaisuus minun äitini "mummoutta" kohtaan, koska lapsi on heidän mielestään vain ja ainoastaan heidän lapsensa jälkeläinen.
Siitä myös varmaan jatkuva minun ylitse tallaaminen äitinä, kun ei edes kysytä, että saisiko pojan syliin vaan otetaan kysymättä ja sanotaan topakasti "tuu pois äitiltä". (Tämä tapahtui vielä pojan ristiäisissä ja yleisönä oli minun hämmentyneet perheenjäsenet monttu auki.)
Tottakai annan pojan mielelläni syliin, mutta kuuluu hyviin tapoihin kysyä! - kyllästynyt miniä
kyllästynyt miniä kirjoitti:
Siis tämän lausahduksen "on ihan isänsä näköinen" taustat ovat nämä:
En siis ole missään vaiheessa tuntenut, että appivanhempani pitäisivät lastamme myös minun lapsena, vaan tuntuu, että se on vain ja ainoastaan heidän poikansa THE lapsi (jota niin jo odoteltiinkin) ja heidän lapsenlapsensa ja tuo "on aivan isänsä näköinen" -toteamus vain vahvisti epäilyjäni.
Siitä siis varmaan johtunee heidän mustasukkaisuus minun äitini "mummoutta" kohtaan, koska lapsi on heidän mielestään vain ja ainoastaan heidän lapsensa jälkeläinen.
Siitä myös varmaan jatkuva minun ylitse tallaaminen äitinä, kun ei edes kysytä, että saisiko pojan syliin vaan otetaan kysymättä ja sanotaan topakasti "tuu pois äitiltä". (Tämä tapahtui vielä pojan ristiäisissä ja yleisönä oli minun hämmentyneet perheenjäsenet monttu auki.)
Tottakai annan pojan mielelläni syliin, mutta kuuluu hyviin tapoihin kysyä!Niin tuli vaan mieleen, että minkäslainen haloo siitä olisi syntynyt, jos olisin mennyt ottamaan poikani anoppini sylistä ja sanonut "tuu pois mummulta!"?
- A12345
Liina Anniina kirjoitti:
Voi HYVÄNEN AIKA!
Olen itsekin sanonut (vaikka olen nuori) vierailleni: ette kai te nyt vielä ole lähdössä?
Se ikään kuin kuuluu kohteliaisuuteen ja on lähinnä muodollinen vastaus, kun vieraat tekevät lähtöä.
Ja olen itsekin sukulaisilleni sanonut, että "ette käy niin usein" tai "joko te nyt lähdette".
Miten sinun appivanhemmat uskaltavat puhua mitään, kun haet merkityksiä koko ajan heidän käytökselleen tai jokaiselle sanalle?
Minusta sellainen kyylääjä olisi pelottava, joka koko ajan tarkkailisi minun sanomisia ja tekemisiä ja tonkisi jollain ihme mittatikulla.
Hui!Siis on tosi tökeröä sanoa vieraille kun he ilmoittavat lähtöaikeistaan, että "ette kai te vielä lähde!?" Siinä syyllistetään vieraita sillä, että he eivät muka tykkää olla vierailupaikassa. Varsinkin jos on pienten lasten kanssa liikenteessä, sitä oikeasti vanhempi väsyy kun täytyy sitä lasta/lapsia vahtia, jutella taloväelle, syödä ittensä yleensä kipeeksi kun suomalaiseen tapaan on kaikkea otettava tai emäntä loukkaantuu verisesti muuten, huomioida kaikkia tasapuolisesti ja olla kiinnostunut asioista, vaikka ei EVVK olisi fiilikset! Usein on vielä kotimatka edessä, lasten pukemisineen ja ns. jäähyväisseremoniat, jotka ovat se minusta vierailujen ärsyttävin piirre! Pitää muistaa tahtoa kylään taloväkeä halusi tai ei. Lupailla uutta vierailua tulevaisuudessa. Meillä appivanhemmat tässä vaiheessa kantavat pussukoita täynnä jotain heille turhaa tavaraa elikkä ylivuotisia pakastemarjoja, epäonnistuneet verho-ostokset, kahvipöydän jämät jne. Lisäksi appivanhemmat eivät tässäkään vaiheessa vielä päästä lähtemään, vaikka lapset itkevät jo väsymystään! Tullaan pihalle asti saattelemaan ja höpistään vielä reilu puolisen tuntia ihan niitä näitä. Sitten pitäisi vielä autosta vilkuttaa ja jos lapset eivät itse sitä tee, niin sinun on sitä pikkukätöstä vatkattava appivanhemmille. Usein jo 10 min kuluttua soi kännykkä ja kysellään vielä pari kolme asiaa!! Raskasta se on!!
- just.....
A12345 kirjoitti:
Siis on tosi tökeröä sanoa vieraille kun he ilmoittavat lähtöaikeistaan, että "ette kai te vielä lähde!?" Siinä syyllistetään vieraita sillä, että he eivät muka tykkää olla vierailupaikassa. Varsinkin jos on pienten lasten kanssa liikenteessä, sitä oikeasti vanhempi väsyy kun täytyy sitä lasta/lapsia vahtia, jutella taloväelle, syödä ittensä yleensä kipeeksi kun suomalaiseen tapaan on kaikkea otettava tai emäntä loukkaantuu verisesti muuten, huomioida kaikkia tasapuolisesti ja olla kiinnostunut asioista, vaikka ei EVVK olisi fiilikset! Usein on vielä kotimatka edessä, lasten pukemisineen ja ns. jäähyväisseremoniat, jotka ovat se minusta vierailujen ärsyttävin piirre! Pitää muistaa tahtoa kylään taloväkeä halusi tai ei. Lupailla uutta vierailua tulevaisuudessa. Meillä appivanhemmat tässä vaiheessa kantavat pussukoita täynnä jotain heille turhaa tavaraa elikkä ylivuotisia pakastemarjoja, epäonnistuneet verho-ostokset, kahvipöydän jämät jne. Lisäksi appivanhemmat eivät tässäkään vaiheessa vielä päästä lähtemään, vaikka lapset itkevät jo väsymystään! Tullaan pihalle asti saattelemaan ja höpistään vielä reilu puolisen tuntia ihan niitä näitä. Sitten pitäisi vielä autosta vilkuttaa ja jos lapset eivät itse sitä tee, niin sinun on sitä pikkukätöstä vatkattava appivanhemmille. Usein jo 10 min kuluttua soi kännykkä ja kysellään vielä pari kolme asiaa!! Raskasta se on!!
onpas raskasta.. kuinka ne appivanhemmat kehtaavatkin. Onneksi omat vanhempasi katsovat merkitsevästi kelloon , " eikö nuo tollot ymmärrä jo häipyä" ja lähteissä vielä sanovat että "kiva kun lähdette eikä ole kiirettä tulla uudestaan." Ne vasta ovat kohteliaita ja hyvätapaisia.
Vali vali vali ja voi voi voi ... opeta omat lapsesi niin etteivät enää halua teitä nähdä ja vaivata sen jälkeen kun ensimmäisen kerran ovat kotoaan lähteneet. - ?????????????
Väärä pointti kirjoitti:
Et selvästi ymmärrä, koska kommenttini eivät liity pelkästään tähän yhteen lausahdukseen. Voi olla, että tämä kyseinen lausahdus on sanottu iloisesti ja positiivisessa mielessä mutta jos taustalla on jatkuva syyllistäminen ja piikitttely, on kokonaisuus negatiivinen ja ikävä.
Kyllä mitä tahansa voi sanoa ilkeästi. Ehket ole nähnyt maailmaan riittävästi ymmärtääksesi tätä.
Voi kuinka lapsi on isänsä näköinen. (perään vihje, onneksi ei ole äitinsä näköinen). Kyllä siis tämänkin asian voi ilkeästi sanoa.uteliaisuuttani kysyn sinulta tätä luettuani ketjun ja sinun kommenttisi mm Liina Anniinalle.
Kerrot asuneesi vuosia ulkomailla, opetat kansainvälistä tapakulttuuria muille, epäilet mm Liina Anniinan kykyä erottaa ilkeys tavallisesta puheesta vedoten siihen että ehkäpä Liina Anniina ei ole nähnyt riittävästi maailmaa. Tästä kaikesta päättelisin että olet jo teini-iän ylittänyt aikuinen nainen...hmmm...kuitenkin toisaalla puhut POIKAystävästäsi????
Siis oletko
a) nuori aikuinen joka luulee omaavansa elämänkokemusta
b) ns "puuma" joka ottanut itselleen todellakin poikaystävän
c) vai kansainvälisestä taustastasi huolimatta et tiedä, että aikuisen miehen kutsuminen pojaksi saattaa olla jonkun mielestä hyvinkin loukkaavaa (juontaa juurensa orjuuden aikaan, jolloin orjia yleisesti kutsuttiin halventavasti pojaksi)
Ihan nyt ilman sarvia ja hampaita tätä kysyn, kun kerran opetat täällä muille kansainvälisiä hyviä tapoja ja saat väännettyä noinkin viattoman lausahduksen kuin tuo (isän näköinen vauva) ilkeilyksi. ????????????? kirjoitti:
uteliaisuuttani kysyn sinulta tätä luettuani ketjun ja sinun kommenttisi mm Liina Anniinalle.
Kerrot asuneesi vuosia ulkomailla, opetat kansainvälistä tapakulttuuria muille, epäilet mm Liina Anniinan kykyä erottaa ilkeys tavallisesta puheesta vedoten siihen että ehkäpä Liina Anniina ei ole nähnyt riittävästi maailmaa. Tästä kaikesta päättelisin että olet jo teini-iän ylittänyt aikuinen nainen...hmmm...kuitenkin toisaalla puhut POIKAystävästäsi????
Siis oletko
a) nuori aikuinen joka luulee omaavansa elämänkokemusta
b) ns "puuma" joka ottanut itselleen todellakin poikaystävän
c) vai kansainvälisestä taustastasi huolimatta et tiedä, että aikuisen miehen kutsuminen pojaksi saattaa olla jonkun mielestä hyvinkin loukkaavaa (juontaa juurensa orjuuden aikaan, jolloin orjia yleisesti kutsuttiin halventavasti pojaksi)
Ihan nyt ilman sarvia ja hampaita tätä kysyn, kun kerran opetat täällä muille kansainvälisiä hyviä tapoja ja saat väännettyä noinkin viattoman lausahduksen kuin tuo (isän näköinen vauva) ilkeilyksi.Hän on hieman yli 20-vuotias. En huomannut hänen väittävän opettavansa tapakullttuuria. Väittikö todella noin? Yleensä sitä opettavat 40 (ainakin silloin kun itse kursseja ravasin. Ihan hyviä kursseja). Ei maailmalla mitään erityistä opi. Missä välissä hän on ehtinyt? Varmaan jossain.
Olen asunut ulkomailla ja ollut vissiin kolmessakymmenessä maassa enkä minä siitä mitään ole oppinut. Suomalaiset ja yleensä pohjoismaalaiset ovat erittäin rehellisiä ja kunnollisia. Koskaan ei kukaan ole vienyt rahaani tai valehdellut ihan päin naamaa yms. Yhteiskunta pitää rahattomistakin huolta.
Itse tykkään Ruotsista ja Suomesta ihan sikana verrattuna muihin maihin! Jenkkilän joistain ihmissuhdeneuvoista tykkään kyllä, kun ne ovat niin inhopositiivisia! Aivan kamalia ja ihania! Siellä olen vain käynyt, en asunut, mutta puhun kirjoista.
Nyt näkemin tähänkin keskusteluun: flunssa on ohi ja muu kirjoitustyö odottaa. Kaikille hyvää oli vaavelo sitten isän, äidin tai serkun näköinen!- Väärä pointti
boxi kirjoitti:
Hän on hieman yli 20-vuotias. En huomannut hänen väittävän opettavansa tapakullttuuria. Väittikö todella noin? Yleensä sitä opettavat 40 (ainakin silloin kun itse kursseja ravasin. Ihan hyviä kursseja). Ei maailmalla mitään erityistä opi. Missä välissä hän on ehtinyt? Varmaan jossain.
Olen asunut ulkomailla ja ollut vissiin kolmessakymmenessä maassa enkä minä siitä mitään ole oppinut. Suomalaiset ja yleensä pohjoismaalaiset ovat erittäin rehellisiä ja kunnollisia. Koskaan ei kukaan ole vienyt rahaani tai valehdellut ihan päin naamaa yms. Yhteiskunta pitää rahattomistakin huolta.
Itse tykkään Ruotsista ja Suomesta ihan sikana verrattuna muihin maihin! Jenkkilän joistain ihmissuhdeneuvoista tykkään kyllä, kun ne ovat niin inhopositiivisia! Aivan kamalia ja ihania! Siellä olen vain käynyt, en asunut, mutta puhun kirjoista.
Nyt näkemin tähänkin keskusteluun: flunssa on ohi ja muu kirjoitustyö odottaa. Kaikille hyvää oli vaavelo sitten isän, äidin tai serkun näköinen!Olen päälle 20 mutta alle 30. Olen sen verran nuori, että minulle on luontevaa puhua poikaystävästä. Poikaystävä tarkoittaa minulle miestä, jonka kanssa seurustelen, mutten ole vielä kihloissa tai naimisissa. Voisin tosin käyttää sanaa avomieskin. Tällä ei ole tarkoitus ketään vähätellä, ja jos avomieheni kokisi tämän loukkaavaksi ja kertoisi asiasta minulle tai jos huomaisin hänen loukkaantuneen asiasta, tietenkin lopettaisin poikaystävä sanan käytön.
Enkä mitään tapoja ole kenellekkään opettanut. Kerroin vain, että en ole missään muualla törmännyt siihen, että Liina anniinan esittämiä lauseita pidettäisiin jossain kohteliaana. Jos joku väittää, että tämä olisi kohteliasta jossain, ei selvästikään ole nähnyt riittävästi maailmaa (oma mielipiteeni ja tulkintani, enhän ole jokaista paikkaa maailmassa nähnyt). En ole myöskään koskaan törmänny siihen, että joku kokisi poikaystäväksi kutsumisen loukkaavaksi mutta tietenkin jos huomaisin tämän loukkaavan sellaisia henkilöitä, joita asia koskee, muuttaisin sanavalintaani. Tälläistä ei ole kuitenkaan tapahtunut.
Ja kyllä epäilen Liina anniinan kykyä erottaa ilkeä puhe normaalista, jos ei pysty ymmärtämään sitä, että ns. mukavatkin sanat voidaan sanoa ilkeällä äänensävyllä, joka tekee koko lausahduksestakin ilkeän.
Vaikka olen nuori, se ei tarkoita etteikö minulla olisi elämänkokemusta. Kun on asunut monessa paikassa (3:ssa maassa Suomen lisäksi), matkustanut moneen eri maahan (n. 50 maata), muuttanut Suomessakin usein ja on pärjännyt joka paikassa hyvin, voi mielestäni sanoa nähneensä maailmaa.
Enkä sanonut, että jos sanoo "ompa isänsä näköinen" olisi aina loukkaavasti sanottu, vaan sanoin, että senkin voi sanoa ilkeästi. Äänensävyllä on paljon merkistystä. Näköjään seurustelukumppanin kutsumista poikaystäväksi voi taas omien sanojesi pitää todella suurena loukkauksena. Täytyy muistaa sitten loukkaantua verisesti, jos minua joskus kutsutaan jonkun tyttöystäväksi (mm. avomieheni äiti on sanonut minua poikansa tyttöystäväksi). - ??????????????
Väärä pointti kirjoitti:
Olen päälle 20 mutta alle 30. Olen sen verran nuori, että minulle on luontevaa puhua poikaystävästä. Poikaystävä tarkoittaa minulle miestä, jonka kanssa seurustelen, mutten ole vielä kihloissa tai naimisissa. Voisin tosin käyttää sanaa avomieskin. Tällä ei ole tarkoitus ketään vähätellä, ja jos avomieheni kokisi tämän loukkaavaksi ja kertoisi asiasta minulle tai jos huomaisin hänen loukkaantuneen asiasta, tietenkin lopettaisin poikaystävä sanan käytön.
Enkä mitään tapoja ole kenellekkään opettanut. Kerroin vain, että en ole missään muualla törmännyt siihen, että Liina anniinan esittämiä lauseita pidettäisiin jossain kohteliaana. Jos joku väittää, että tämä olisi kohteliasta jossain, ei selvästikään ole nähnyt riittävästi maailmaa (oma mielipiteeni ja tulkintani, enhän ole jokaista paikkaa maailmassa nähnyt). En ole myöskään koskaan törmänny siihen, että joku kokisi poikaystäväksi kutsumisen loukkaavaksi mutta tietenkin jos huomaisin tämän loukkaavan sellaisia henkilöitä, joita asia koskee, muuttaisin sanavalintaani. Tälläistä ei ole kuitenkaan tapahtunut.
Ja kyllä epäilen Liina anniinan kykyä erottaa ilkeä puhe normaalista, jos ei pysty ymmärtämään sitä, että ns. mukavatkin sanat voidaan sanoa ilkeällä äänensävyllä, joka tekee koko lausahduksestakin ilkeän.
Vaikka olen nuori, se ei tarkoita etteikö minulla olisi elämänkokemusta. Kun on asunut monessa paikassa (3:ssa maassa Suomen lisäksi), matkustanut moneen eri maahan (n. 50 maata), muuttanut Suomessakin usein ja on pärjännyt joka paikassa hyvin, voi mielestäni sanoa nähneensä maailmaa.
Enkä sanonut, että jos sanoo "ompa isänsä näköinen" olisi aina loukkaavasti sanottu, vaan sanoin, että senkin voi sanoa ilkeästi. Äänensävyllä on paljon merkistystä. Näköjään seurustelukumppanin kutsumista poikaystäväksi voi taas omien sanojesi pitää todella suurena loukkauksena. Täytyy muistaa sitten loukkaantua verisesti, jos minua joskus kutsutaan jonkun tyttöystäväksi (mm. avomieheni äiti on sanonut minua poikansa tyttöystäväksi).Siis ihan oikeasti, miten vauvan isän vanhemmat sanovat ilkeästi sen että vauva on isänsä näköinen? Miten ihmeessä voi moisen edes tulkita ilkeydeksi? Onko siis heidän poikansa niin hirveän näköinen ja samalla siis myös vauva ruma kuin riihipiru vai miten tämän lausahduksen voi loukkaukseksi tulkita?
Kerro nyt mikä piilomerkitys voi sisältyä tuohon lauseeseen jos sen ilkeällä äänensävyllä sanoo?
Olet aivan oikeassa tuon poikaystävä sanan käytön kanssa jos todellakin on nuori mies kyseessä ja vasta (kuten sanoit) seurustelukumppani.
Itse en kyllä käsitä poikaystävä tai tyttöystävä sanan käyttöä silloin kun on yhteinen koti jne, poikaystävät ja tyttöystävät kun ovat oman kokemukseni mukaan niitä joista suhteen vakiintuessa näin anopin näkökulmasta tulee niitä miniöitä tai vävyjä tai sitten poistuvat kuvioista vähin äänin. Enkä myöskään oikein usko että oma 50v avomieheni osaisi arvostaa poikaystävä sanan käyttöä hänestä puhuttaessa, vaikka olemmekin asuneet yhdessä vasta tovin :D.
Ehkäpä poikaystäväsi äiti teidän avoliitostanne huolimatta ei tohdi sanoa sinua miniäksi koska ei näe suhteellanne jatkuvuutta...hmm...ehkä mielessään toivoo pojalleen jonkun jota voi kutsua ihan oikeaksi miniäksi...piiloviestiä kehiin.
Eli näin asiaa pohtiessa aivan mistä tahansa lauseesta, kutsumanimestä tai muusta viattomasta saadaan ilman kansainvälistä elämänkokemustakin ilkeilyä jos vain asiaa loputtomasti vääntää ja haluaa tulkita omalla vainoharhaisella tavallaan asiat ilkeilyksi.
ps: näin lähes viiskymppisenä kahden aikuisen äitinä, myös kolmessa maassa suomen lisäksi asuneena ja muutakin kuin tahkoa kiertäneenä, en kuitenkaan lähtisi epäilemään toisten nettikirjoittelijoiden elämänkokemusta. - Väärä pointti
?????????????? kirjoitti:
Siis ihan oikeasti, miten vauvan isän vanhemmat sanovat ilkeästi sen että vauva on isänsä näköinen? Miten ihmeessä voi moisen edes tulkita ilkeydeksi? Onko siis heidän poikansa niin hirveän näköinen ja samalla siis myös vauva ruma kuin riihipiru vai miten tämän lausahduksen voi loukkaukseksi tulkita?
Kerro nyt mikä piilomerkitys voi sisältyä tuohon lauseeseen jos sen ilkeällä äänensävyllä sanoo?
Olet aivan oikeassa tuon poikaystävä sanan käytön kanssa jos todellakin on nuori mies kyseessä ja vasta (kuten sanoit) seurustelukumppani.
Itse en kyllä käsitä poikaystävä tai tyttöystävä sanan käyttöä silloin kun on yhteinen koti jne, poikaystävät ja tyttöystävät kun ovat oman kokemukseni mukaan niitä joista suhteen vakiintuessa näin anopin näkökulmasta tulee niitä miniöitä tai vävyjä tai sitten poistuvat kuvioista vähin äänin. Enkä myöskään oikein usko että oma 50v avomieheni osaisi arvostaa poikaystävä sanan käyttöä hänestä puhuttaessa, vaikka olemmekin asuneet yhdessä vasta tovin :D.
Ehkäpä poikaystäväsi äiti teidän avoliitostanne huolimatta ei tohdi sanoa sinua miniäksi koska ei näe suhteellanne jatkuvuutta...hmm...ehkä mielessään toivoo pojalleen jonkun jota voi kutsua ihan oikeaksi miniäksi...piiloviestiä kehiin.
Eli näin asiaa pohtiessa aivan mistä tahansa lauseesta, kutsumanimestä tai muusta viattomasta saadaan ilman kansainvälistä elämänkokemustakin ilkeilyä jos vain asiaa loputtomasti vääntää ja haluaa tulkita omalla vainoharhaisella tavallaan asiat ilkeilyksi.
ps: näin lähes viiskymppisenä kahden aikuisen äitinä, myös kolmessa maassa suomen lisäksi asuneena ja muutakin kuin tahkoa kiertäneenä, en kuitenkaan lähtisi epäilemään toisten nettikirjoittelijoiden elämänkokemusta.Ai, et lähtisi epäilemään kenenkään elämänkokemusta? Itse kyllä epäilit minun elämänkokemustani ja kirjoitit hyvin alentavaan sävyyn minusta.
Kirjoitit kyllä todella ristiriitaisen viestin. Elipoikaystävä sanan käyttö minun suunnaltani voidaan tulkita epäkohteliaaksi mutta avomieheni äidin käyttämää tyttöystävä nimitystä ei voida pitää epäkohteliaana. Anoppi voisi myös kutsua minua nimeltä, käyttää sanaa avovaimo tai naisystävä. Eli samat standardit molemmille. En tietenkään oleta, että hän minua miniäksi vielä kutsuisi, en kyllä tästäkään loukkaantuisi. Mutta kyllä, jokaisesta kutsumanimestä voidaan saada ilkeilyä äänensävystä riippuen, olen aivan samaa mieltä.
Jos et itse käsitä poikaystävä sanan käyttöä, selvä, mutta ainoat joiden mielipide tässä asiassa vaikuttaa on minun ja avomieheni (ehkä myös molempien vanhempien jos asia heitä kovin loukkaisi mutta eivät ole asiasta maininneet)
Tässä ketjussa on moneen otteeseen kerrottu miten tuon "ompa isänsä näköinen" voidaan tulkita ilkeäksi. Kannattaa lukea siis ketju läpi, ennen kun kommentoi. Myöskään kyse ei ole tästä yhdestä lauseesta, kuten olen monesti todennut, vaan kokonaisuudesta.
Minkä tahansa asian voi sanoa ikävällä äänensävyllä, vaikka kuinka itse sanat eivät olisi. Olethan joskus kuullut esim sarkasmista? Mihin näyttelijöitäkin tarvitaan, jos sillä miten asiat sanotaan, ei olisi mitään merkitystä? - ????????????????
Väärä pointti kirjoitti:
Ai, et lähtisi epäilemään kenenkään elämänkokemusta? Itse kyllä epäilit minun elämänkokemustani ja kirjoitit hyvin alentavaan sävyyn minusta.
Kirjoitit kyllä todella ristiriitaisen viestin. Elipoikaystävä sanan käyttö minun suunnaltani voidaan tulkita epäkohteliaaksi mutta avomieheni äidin käyttämää tyttöystävä nimitystä ei voida pitää epäkohteliaana. Anoppi voisi myös kutsua minua nimeltä, käyttää sanaa avovaimo tai naisystävä. Eli samat standardit molemmille. En tietenkään oleta, että hän minua miniäksi vielä kutsuisi, en kyllä tästäkään loukkaantuisi. Mutta kyllä, jokaisesta kutsumanimestä voidaan saada ilkeilyä äänensävystä riippuen, olen aivan samaa mieltä.
Jos et itse käsitä poikaystävä sanan käyttöä, selvä, mutta ainoat joiden mielipide tässä asiassa vaikuttaa on minun ja avomieheni (ehkä myös molempien vanhempien jos asia heitä kovin loukkaisi mutta eivät ole asiasta maininneet)
Tässä ketjussa on moneen otteeseen kerrottu miten tuon "ompa isänsä näköinen" voidaan tulkita ilkeäksi. Kannattaa lukea siis ketju läpi, ennen kun kommentoi. Myöskään kyse ei ole tästä yhdestä lauseesta, kuten olen monesti todennut, vaan kokonaisuudesta.
Minkä tahansa asian voi sanoa ikävällä äänensävyllä, vaikka kuinka itse sanat eivät olisi. Olethan joskus kuullut esim sarkasmista? Mihin näyttelijöitäkin tarvitaan, jos sillä miten asiat sanotaan, ei olisi mitään merkitystä?Sinä aivan itse elämää kokeneena ihmisenä (sarkasmia) vähättelit toisen keskustelijan mielipidettä vedoten siihen että hän ei ehkä ole nähnyt maailmaa joten hänen mielipiteensä on jotenkin vähempiarvoinen sinun mielipiteseesi nähden.
Hyvä luoja sentään, mitenkään en voi sinua pitää vankan elämänkokemuksen omaavana henkilönä taustastasi huolimatta. Voin pitää sinua kokeneena matkailijana, vaan kun maailman kiertäminen ei ole sama asia kuin vankka elämänkokemus.
Olen tuplasti sinua vanhempi ja samalla lailla asustellut muualla, samalla lailla matkustellut ja silti en väitä omaavani elämänkokemusta niin paljon että voisin siihen vedoten vähätellä sinun mielipidettäsi.
Elämänkokemusta on ihmisillä jotka ovat kokeneet tämän elämän koko kirjon suruineen ja iloineen. Esim oma äitini on mielestäni elämää kokenut ihminen, hän on kokenut pitkän avioliiton, tehnyt uraa, kasvattanut lapset, kokenut sodan kauhut, surrut sekä puolison että oman lapsen sairauden ja kuoleman, iloinnut sekä lapsenlapsista että lapsenlapsenlapsista, matkustellut jne eli kokenut tämän ihmiselämän sekä hyvät että huonot hetket.
Sisälukutaitosi taitaa olla hiukan ruosteessa, juurihan toin julki asian että se miten avomiehesi äiti kutsuu sinua "vain" tyttöystäväksi (eli et ole miniä joka on jo perheenjäsen) voidaan vääntää vaikka ilkeilyksi jos oikein halutaan. Yleensähän kuitenkin yhdessä asuvat jo luokitellaan joksikin muuksi kuin seurustelevaksi pariksi...
Ja vielä tuosta isän näköisestä vauvasta. Onkohan senparemmin sinun kuin ap:n mieleen juolahtanut sellainen, että nämä appivanhemmathan eivät osaa sanoa minkänäköinen miniä on ollut vauvana ja osaavat verrata vauvaa vain siihen omaan poikaansa jonka piirteitä taatusti vauvassa näkyy, onhan poika vauvan isä...että se siitä ilkeilystä.
Yritän edelleen kuvitella millaisella äänensävyllä pitää sanoa "onpa isänsä näköinen" että joku saa siihen mielessään liitettyä sivulauseen jota ehdotit eli "onneksi ei ole äitinsä näköinen". - Väärä pointti
???????????????? kirjoitti:
Sinä aivan itse elämää kokeneena ihmisenä (sarkasmia) vähättelit toisen keskustelijan mielipidettä vedoten siihen että hän ei ehkä ole nähnyt maailmaa joten hänen mielipiteensä on jotenkin vähempiarvoinen sinun mielipiteseesi nähden.
Hyvä luoja sentään, mitenkään en voi sinua pitää vankan elämänkokemuksen omaavana henkilönä taustastasi huolimatta. Voin pitää sinua kokeneena matkailijana, vaan kun maailman kiertäminen ei ole sama asia kuin vankka elämänkokemus.
Olen tuplasti sinua vanhempi ja samalla lailla asustellut muualla, samalla lailla matkustellut ja silti en väitä omaavani elämänkokemusta niin paljon että voisin siihen vedoten vähätellä sinun mielipidettäsi.
Elämänkokemusta on ihmisillä jotka ovat kokeneet tämän elämän koko kirjon suruineen ja iloineen. Esim oma äitini on mielestäni elämää kokenut ihminen, hän on kokenut pitkän avioliiton, tehnyt uraa, kasvattanut lapset, kokenut sodan kauhut, surrut sekä puolison että oman lapsen sairauden ja kuoleman, iloinnut sekä lapsenlapsista että lapsenlapsenlapsista, matkustellut jne eli kokenut tämän ihmiselämän sekä hyvät että huonot hetket.
Sisälukutaitosi taitaa olla hiukan ruosteessa, juurihan toin julki asian että se miten avomiehesi äiti kutsuu sinua "vain" tyttöystäväksi (eli et ole miniä joka on jo perheenjäsen) voidaan vääntää vaikka ilkeilyksi jos oikein halutaan. Yleensähän kuitenkin yhdessä asuvat jo luokitellaan joksikin muuksi kuin seurustelevaksi pariksi...
Ja vielä tuosta isän näköisestä vauvasta. Onkohan senparemmin sinun kuin ap:n mieleen juolahtanut sellainen, että nämä appivanhemmathan eivät osaa sanoa minkänäköinen miniä on ollut vauvana ja osaavat verrata vauvaa vain siihen omaan poikaansa jonka piirteitä taatusti vauvassa näkyy, onhan poika vauvan isä...että se siitä ilkeilystä.
Yritän edelleen kuvitella millaisella äänensävyllä pitää sanoa "onpa isänsä näköinen" että joku saa siihen mielessään liitettyä sivulauseen jota ehdotit eli "onneksi ei ole äitinsä näköinen".Minähän en sanonut, etten arvostelisi toisten elämänkokemusta. Tottakai tein niin, sitähän täällä kaikki tekevät, arvioidaan ja arvostellaan toisten tekemisiä ja sanomisia. Sinä taas sanoit, ettet lähtisi arvostelemaan, kuitenkin teit niin. Kovin tekopyhää.
Varmasti minulla ei ole sitä elämänkokemusta mitä pitkä elämä tuo mutta minulla on sellaisia kokemuksia mitä monilla muilla ei ole, joten voin kyllä sanoa kokeneeni paljon. Ja mielestäni henkilö, joka ei usko, että minkä tahansa asian voi sanoa ilkeästi, ei ole nähnyt maailmaa riittävästi.
Jos olet sitä mieltä, että poika- tai tyttöystävä nimikkeen käyttö ei ole sittenkään epäkohteliasta niin miksi ihmeessä otit asian esiin? Eli siis jonkun kutsuminen poikaystäväksi tai tyttöystäväksi ei ole loukkaavaa riippumatta siitä käytänkö sitä minä vai avomieheni äiti? Puhuit kyllä itsesi aivan pussiin.
Onkohan sinun mieleesi juolahtanut, että ap varmasti tuntee appivanhempansa parmmin kuin sinä, ja osaa siten arvioida paremmin, oliko kommentti tarkoitettu ilkeällä tavalla?
En tiedä miten ap:n appivanhemmat ovat asian tarkoittaneet, minulta vain kysyttiin millä tavalla tuon lauseen voi ymmärtää ilkeäksi ja esitin siihen muutamia vaihtoehtoja. - Liina Anniina
Väärä pointti kirjoitti:
Olen päälle 20 mutta alle 30. Olen sen verran nuori, että minulle on luontevaa puhua poikaystävästä. Poikaystävä tarkoittaa minulle miestä, jonka kanssa seurustelen, mutten ole vielä kihloissa tai naimisissa. Voisin tosin käyttää sanaa avomieskin. Tällä ei ole tarkoitus ketään vähätellä, ja jos avomieheni kokisi tämän loukkaavaksi ja kertoisi asiasta minulle tai jos huomaisin hänen loukkaantuneen asiasta, tietenkin lopettaisin poikaystävä sanan käytön.
Enkä mitään tapoja ole kenellekkään opettanut. Kerroin vain, että en ole missään muualla törmännyt siihen, että Liina anniinan esittämiä lauseita pidettäisiin jossain kohteliaana. Jos joku väittää, että tämä olisi kohteliasta jossain, ei selvästikään ole nähnyt riittävästi maailmaa (oma mielipiteeni ja tulkintani, enhän ole jokaista paikkaa maailmassa nähnyt). En ole myöskään koskaan törmänny siihen, että joku kokisi poikaystäväksi kutsumisen loukkaavaksi mutta tietenkin jos huomaisin tämän loukkaavan sellaisia henkilöitä, joita asia koskee, muuttaisin sanavalintaani. Tälläistä ei ole kuitenkaan tapahtunut.
Ja kyllä epäilen Liina anniinan kykyä erottaa ilkeä puhe normaalista, jos ei pysty ymmärtämään sitä, että ns. mukavatkin sanat voidaan sanoa ilkeällä äänensävyllä, joka tekee koko lausahduksestakin ilkeän.
Vaikka olen nuori, se ei tarkoita etteikö minulla olisi elämänkokemusta. Kun on asunut monessa paikassa (3:ssa maassa Suomen lisäksi), matkustanut moneen eri maahan (n. 50 maata), muuttanut Suomessakin usein ja on pärjännyt joka paikassa hyvin, voi mielestäni sanoa nähneensä maailmaa.
Enkä sanonut, että jos sanoo "ompa isänsä näköinen" olisi aina loukkaavasti sanottu, vaan sanoin, että senkin voi sanoa ilkeästi. Äänensävyllä on paljon merkistystä. Näköjään seurustelukumppanin kutsumista poikaystäväksi voi taas omien sanojesi pitää todella suurena loukkauksena. Täytyy muistaa sitten loukkaantua verisesti, jos minua joskus kutsutaan jonkun tyttöystäväksi (mm. avomieheni äiti on sanonut minua poikansa tyttöystäväksi).Minulle ei ole vieläkään auennut, miksi on pahasta olla isänsä näköinen? Jos oikeasti on, koska appivanhemmat tiettävästi ovat nähneet poikansa vauvana.
Jo ei ole isänsä näköinen, mutta silti pitävät isän näköisenä, niin mikä loukkaus tässä piilee? Ei tajuu Liina ei. Olettaako sen, että appivanhemmat eivät hyväksy miniänsä ulkonäköä lapsessa?
Minusta ainakin se, että apet pitävät lasta isän näköisenä, on todistus, että he hyväksyvät lapsen eivätkä epäile isyyttä. Jotenkin ottaisin luottamuksen osoituksena, että lapsi on sukuun hyväksytty ja rakastettu.
Tällaista spekulaatiota.
Mitähän miniä pitäisi, jos apet hokisivat, että ei ole sitten YHTÄÄN isänsä näköinen lapsi! Voi voi kun on vain äitinsä näköinen, mutta sisso, ei yhtään isän!
Minä ainakin voisi TUOSTA vetäistä herneet sieraimiiin ja pitää siellä ne pitkään. - Väärä pointti
Liina Anniina kirjoitti:
Minulle ei ole vieläkään auennut, miksi on pahasta olla isänsä näköinen? Jos oikeasti on, koska appivanhemmat tiettävästi ovat nähneet poikansa vauvana.
Jo ei ole isänsä näköinen, mutta silti pitävät isän näköisenä, niin mikä loukkaus tässä piilee? Ei tajuu Liina ei. Olettaako sen, että appivanhemmat eivät hyväksy miniänsä ulkonäköä lapsessa?
Minusta ainakin se, että apet pitävät lasta isän näköisenä, on todistus, että he hyväksyvät lapsen eivätkä epäile isyyttä. Jotenkin ottaisin luottamuksen osoituksena, että lapsi on sukuun hyväksytty ja rakastettu.
Tällaista spekulaatiota.
Mitähän miniä pitäisi, jos apet hokisivat, että ei ole sitten YHTÄÄN isänsä näköinen lapsi! Voi voi kun on vain äitinsä näköinen, mutta sisso, ei yhtään isän!
Minä ainakin voisi TUOSTA vetäistä herneet sieraimiiin ja pitää siellä ne pitkään.No voi jumankekka. Miten joku jaksaa jauhaa samasta lauseesta vieläkin. Yritä jo mmärtää, että kyse ei ole yhdestä lauseesta. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää. Vaikka tämä yksi asia olisi sanottu ystävällisesti ja kohteliaasti (sen voi edelleenkin sanoa ilkeästikin), niin ei se tarkoita, että appivanhemmat olisivat yleensä kohteliaita miniälleen. Tästähän oli kyse.
Ja olen edelleen sitä mieltä, että ap kyllä tietää kaikista parhaiten meistä kaikista miten lause on sanottu. Et voi tietää, että se olisi hyvässä mielessä sanottu enkä minäkään voi tietää oliko se ilkeästi sanottu. Mutta sen verran ymmärrän, että asian voi sanoa monella eri tavalla. Esim. ystävällisesti ja ilkeästi ja myös monella muulla tavalla. Jos ap:n mielestä se oli ilkeästi tarkoitettu, minulla ei ole mitään syytä epäillä tätä, sillä enhän tunne kyseisiä henkilöitä. Kaikista parhain ja kohtealiain tapa olisi kyllä sanoa, että lapsessa on molempien vanhempien näköä.
En jaksa jauhaa enää tästä "ompa isänsä näköinen" asiasta, koska et rautalangan väännönkään jälkeen ymmärtänyt pointtiani. Eli jos nyt vaan sovitaan niin että olemme eri mieltä. Ja sillä sipuli. - kyllästynyt miniä
Liina Anniina kirjoitti:
Minulle ei ole vieläkään auennut, miksi on pahasta olla isänsä näköinen? Jos oikeasti on, koska appivanhemmat tiettävästi ovat nähneet poikansa vauvana.
Jo ei ole isänsä näköinen, mutta silti pitävät isän näköisenä, niin mikä loukkaus tässä piilee? Ei tajuu Liina ei. Olettaako sen, että appivanhemmat eivät hyväksy miniänsä ulkonäköä lapsessa?
Minusta ainakin se, että apet pitävät lasta isän näköisenä, on todistus, että he hyväksyvät lapsen eivätkä epäile isyyttä. Jotenkin ottaisin luottamuksen osoituksena, että lapsi on sukuun hyväksytty ja rakastettu.
Tällaista spekulaatiota.
Mitähän miniä pitäisi, jos apet hokisivat, että ei ole sitten YHTÄÄN isänsä näköinen lapsi! Voi voi kun on vain äitinsä näköinen, mutta sisso, ei yhtään isän!
Minä ainakin voisi TUOSTA vetäistä herneet sieraimiiin ja pitää siellä ne pitkään.Lakkasin jo vähän aika sitten vastaamasta koko viestiketjuun, koska ei tästä jankkaamisesta tule yhtään mitään!
Nyt kun kävin katsastamassa, mitä täällä on sillä välin kirjoteltu niin... no, se sama jankkaaminen vaan jatkuu! "Väärä pointti" on asian ytimessä ja ymmärtää, että asiat voi sanoa hyvinkin monella eri tapaa ja muistakaa se, että vain n. 10 % (!!) ihmisen viestinnästä on puhetta! Loput eleitä, ilmeitä, kehonkieltä jne! Tämäkin on fakta, ei mielipide!
Ja tarina tästä "on ihan isänsä näköinen" on muuttunut matkalla radikaalisti. Yhden viimeisimmän kirjoittajan mielestä lause oli "onpa isänsä näköinen". Alkuperäinen lause kun oli "Lapsikin oli heti syntymän jälkeen "ihan isänsä näköinen"."
Ei siinä tietenkään (hölmöt!) ole mitään väärää tai huonoa, että lapsi on isänsä näköinen! Niinhän hän onkin, mutta on myös minun näköinen. Esim. korvat, huulet ja nenä ovat täysin erilaiset, mitä miehelläni vauvana, joten ei appivanhemmat voi ainakaan niissä piirteissä verrata lastani mieheeni vauvana.
Miten tämä on niin helppo ymmärtää meidän nuorten aikuisten, mutta te keski-ikäiset "elämää kokeneet" (jotka itseänne kutsutte) ette millään tunnu ymmärtävän? Sitä MINÄ en ymmärrä! - Liina Anniina
Väärä pointti kirjoitti:
No voi jumankekka. Miten joku jaksaa jauhaa samasta lauseesta vieläkin. Yritä jo mmärtää, että kyse ei ole yhdestä lauseesta. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää. Vaikka tämä yksi asia olisi sanottu ystävällisesti ja kohteliaasti (sen voi edelleenkin sanoa ilkeästikin), niin ei se tarkoita, että appivanhemmat olisivat yleensä kohteliaita miniälleen. Tästähän oli kyse.
Ja olen edelleen sitä mieltä, että ap kyllä tietää kaikista parhaiten meistä kaikista miten lause on sanottu. Et voi tietää, että se olisi hyvässä mielessä sanottu enkä minäkään voi tietää oliko se ilkeästi sanottu. Mutta sen verran ymmärrän, että asian voi sanoa monella eri tavalla. Esim. ystävällisesti ja ilkeästi ja myös monella muulla tavalla. Jos ap:n mielestä se oli ilkeästi tarkoitettu, minulla ei ole mitään syytä epäillä tätä, sillä enhän tunne kyseisiä henkilöitä. Kaikista parhain ja kohtealiain tapa olisi kyllä sanoa, että lapsessa on molempien vanhempien näköä.
En jaksa jauhaa enää tästä "ompa isänsä näköinen" asiasta, koska et rautalangan väännönkään jälkeen ymmärtänyt pointtiani. Eli jos nyt vaan sovitaan niin että olemme eri mieltä. Ja sillä sipuli."...asian voi sanoa monella eri tavalla."
Unohdat yhden asian! Totta on, että saman asian voi sanoa monella eri tavalla. MUTTA saman asian voi myös KOKEA eri tavalla.
Miksi?
No siksi, että aina on kyse sekä viestin lähettäjästä, että sen vastaanottajasta. Ei ole aina viestin lähettäjästä kiinni se, miten sanoma vastaanotetaan. Jos vastaanottaja on asettanut kanavansa jotenkin väärin, niin ihan sama on, mitä ja millä lailla lähettäjä sanomansa ilmaisee. Aina se vastaanottaja voi halutessaan kuulla särinää.
Tässä ko. tapauksessa epäilen, että on kyseessä väärinasetettu vastaanotin. Hän tulkitsee appivanhempien lähettämät viestit negatiivisena... asiaa pahentaa se, että appelat toimivat ja "möläyttelevät" näitä kliseitään täysin tietämättöminä vastaanottajan aivoituksista.
Onhan se nyt yleisen kliseemäistä sanoa, että lapsi on isänsä näköinen tai vieraille tokaistaan, että joko te nyt lähdette.
Aikamoisella miinakentällä appivanhemmat tallustelevat!
Kyllähän toki tämän nuoren äidin puolison pitäisi varoittaa appivanhempiaan, että heidän sanomisiaan tarkastellaan suurennuslasilla. Vaan epäilen, että kukaan ihminen ei ainakaan voi luontevasti keskustella sen jälkeen pelkäämättä loukkaavansa toista. Kyllä se jonkin jäljen jättää kanssakäymiseen, kun pitää jokainen lauseensa ensin analysoida viiteen kertaan päänsä sisällä ennen kuin päästää sen miniän korviin.
Ennemmin minä soisin, että alkup. harjoittaisi omaa sietokykyään ja toleranssiaan kestää näitä elämän pikkuvirheitä. Näitä on jokaisessa ihmissuhteessa. Ei me kukaan olla täydellisiä ihmisiä toisillemme. Anteeksianto ja terve suurpiirteisyys auttaa asiaa. - Väärä pointti
Liina Anniina kirjoitti:
"...asian voi sanoa monella eri tavalla."
Unohdat yhden asian! Totta on, että saman asian voi sanoa monella eri tavalla. MUTTA saman asian voi myös KOKEA eri tavalla.
Miksi?
No siksi, että aina on kyse sekä viestin lähettäjästä, että sen vastaanottajasta. Ei ole aina viestin lähettäjästä kiinni se, miten sanoma vastaanotetaan. Jos vastaanottaja on asettanut kanavansa jotenkin väärin, niin ihan sama on, mitä ja millä lailla lähettäjä sanomansa ilmaisee. Aina se vastaanottaja voi halutessaan kuulla särinää.
Tässä ko. tapauksessa epäilen, että on kyseessä väärinasetettu vastaanotin. Hän tulkitsee appivanhempien lähettämät viestit negatiivisena... asiaa pahentaa se, että appelat toimivat ja "möläyttelevät" näitä kliseitään täysin tietämättöminä vastaanottajan aivoituksista.
Onhan se nyt yleisen kliseemäistä sanoa, että lapsi on isänsä näköinen tai vieraille tokaistaan, että joko te nyt lähdette.
Aikamoisella miinakentällä appivanhemmat tallustelevat!
Kyllähän toki tämän nuoren äidin puolison pitäisi varoittaa appivanhempiaan, että heidän sanomisiaan tarkastellaan suurennuslasilla. Vaan epäilen, että kukaan ihminen ei ainakaan voi luontevasti keskustella sen jälkeen pelkäämättä loukkaavansa toista. Kyllä se jonkin jäljen jättää kanssakäymiseen, kun pitää jokainen lauseensa ensin analysoida viiteen kertaan päänsä sisällä ennen kuin päästää sen miniän korviin.
Ennemmin minä soisin, että alkup. harjoittaisi omaa sietokykyään ja toleranssiaan kestää näitä elämän pikkuvirheitä. Näitä on jokaisessa ihmissuhteessa. Ei me kukaan olla täydellisiä ihmisiä toisillemme. Anteeksianto ja terve suurpiirteisyys auttaa asiaa.Olen tuosta asiasta eri mieltä. Minusta sanojan pitää ottaa enemmän vastuuta kuin kuulijan. Jokainen tulkitsee asioita eri tavalla tietenkin ja jokainen loukkaantuu eri asioista, eihän siinä ole mitään väärää. Kyllä sen joka sanoo jotain pitäisi opetella näkemään loukkaako sanat ketään vai ei. Jos loukkaa, niin muuttaa sanojaan seuraavalla kerralla. Mielestäni sanoja on helpompi muuttaa kuin tunteita.
Kyllä ap tietää paremmin kuin me muut, millä tavalla asiat on sanottu. Vaikka hän tulkitsisi väärin, on hänen arvionsa tilanteesta ja kokonaisuudesta parempi kuin meidän muiden. Jos kaikenlaisia möläytyksiä on tullut runsaasti ja usein, on mielestäni normaalia niistä loukkaantua (kyllähän muutaman möläytyksen voi ohittaa ja unohtaa mutta ei useita ja jatkuvia) - Liina Anniina
Väärä pointti kirjoitti:
Olen tuosta asiasta eri mieltä. Minusta sanojan pitää ottaa enemmän vastuuta kuin kuulijan. Jokainen tulkitsee asioita eri tavalla tietenkin ja jokainen loukkaantuu eri asioista, eihän siinä ole mitään väärää. Kyllä sen joka sanoo jotain pitäisi opetella näkemään loukkaako sanat ketään vai ei. Jos loukkaa, niin muuttaa sanojaan seuraavalla kerralla. Mielestäni sanoja on helpompi muuttaa kuin tunteita.
Kyllä ap tietää paremmin kuin me muut, millä tavalla asiat on sanottu. Vaikka hän tulkitsisi väärin, on hänen arvionsa tilanteesta ja kokonaisuudesta parempi kuin meidän muiden. Jos kaikenlaisia möläytyksiä on tullut runsaasti ja usein, on mielestäni normaalia niistä loukkaantua (kyllähän muutaman möläytyksen voi ohittaa ja unohtaa mutta ei useita ja jatkuvia)Ei minusta niitä "mölöjä" ole niin hirveästi tullut alkuperäiselle. Moni ei edes huomaisi mitään möläytystä noissa kommenteissa, jossa lapsi on isänsä näköinen.
Miten sen välttämättä näkee, mistä toinen loukkaantuu, jos varsinkin pokka pitää ja sitten mennään kotiin märehtimään ja suremaan sitä, että lapsi on isän näköinen.
Ja toisekseen, pitää ottaa sellainen komistus isäksi, ettei tarvitse surra lapsen ulkonäköä, että voi ottaa kohteliaisuutena sen, että lapsikulta on ukkokullan näköinen.
Jos ao. tulkitsee väärin toisten sanomiset ja hakee hirveästi merkityksiä, niin minusta olisi hienoa, että hakeutuu lääkärille. Kyseessä voi olla taipumus skitsofreniaan. Silloin näkee kaikenlaisia merkityksiä jo siinä, että joku sanoo: tänään on kaunis ilma. - Liina Anniina
kyllästynyt miniä kirjoitti:
Lakkasin jo vähän aika sitten vastaamasta koko viestiketjuun, koska ei tästä jankkaamisesta tule yhtään mitään!
Nyt kun kävin katsastamassa, mitä täällä on sillä välin kirjoteltu niin... no, se sama jankkaaminen vaan jatkuu! "Väärä pointti" on asian ytimessä ja ymmärtää, että asiat voi sanoa hyvinkin monella eri tapaa ja muistakaa se, että vain n. 10 % (!!) ihmisen viestinnästä on puhetta! Loput eleitä, ilmeitä, kehonkieltä jne! Tämäkin on fakta, ei mielipide!
Ja tarina tästä "on ihan isänsä näköinen" on muuttunut matkalla radikaalisti. Yhden viimeisimmän kirjoittajan mielestä lause oli "onpa isänsä näköinen". Alkuperäinen lause kun oli "Lapsikin oli heti syntymän jälkeen "ihan isänsä näköinen"."
Ei siinä tietenkään (hölmöt!) ole mitään väärää tai huonoa, että lapsi on isänsä näköinen! Niinhän hän onkin, mutta on myös minun näköinen. Esim. korvat, huulet ja nenä ovat täysin erilaiset, mitä miehelläni vauvana, joten ei appivanhemmat voi ainakaan niissä piirteissä verrata lastani mieheeni vauvana.
Miten tämä on niin helppo ymmärtää meidän nuorten aikuisten, mutta te keski-ikäiset "elämää kokeneet" (jotka itseänne kutsutte) ette millään tunnu ymmärtävän? Sitä MINÄ en ymmärrä!Voi että! Appivanhempasi oli epätarkkoja eikä huomanneet mainita lapsen korvista, huulista ja nenästä, että olikin sinun näköiset. Sinun olisi pitänyt heille sanoa, ihan oikeasti.
Olisit oikaissut: "Nuo ja nuo osat lapsessa on MINUN näköiset!"
Asia olisi sillä selvitetty, ei olisi jäänyt kaihertamaan se asia. - LIINA anniina
A12345 kirjoitti:
Siis on tosi tökeröä sanoa vieraille kun he ilmoittavat lähtöaikeistaan, että "ette kai te vielä lähde!?" Siinä syyllistetään vieraita sillä, että he eivät muka tykkää olla vierailupaikassa. Varsinkin jos on pienten lasten kanssa liikenteessä, sitä oikeasti vanhempi väsyy kun täytyy sitä lasta/lapsia vahtia, jutella taloväelle, syödä ittensä yleensä kipeeksi kun suomalaiseen tapaan on kaikkea otettava tai emäntä loukkaantuu verisesti muuten, huomioida kaikkia tasapuolisesti ja olla kiinnostunut asioista, vaikka ei EVVK olisi fiilikset! Usein on vielä kotimatka edessä, lasten pukemisineen ja ns. jäähyväisseremoniat, jotka ovat se minusta vierailujen ärsyttävin piirre! Pitää muistaa tahtoa kylään taloväkeä halusi tai ei. Lupailla uutta vierailua tulevaisuudessa. Meillä appivanhemmat tässä vaiheessa kantavat pussukoita täynnä jotain heille turhaa tavaraa elikkä ylivuotisia pakastemarjoja, epäonnistuneet verho-ostokset, kahvipöydän jämät jne. Lisäksi appivanhemmat eivät tässäkään vaiheessa vielä päästä lähtemään, vaikka lapset itkevät jo väsymystään! Tullaan pihalle asti saattelemaan ja höpistään vielä reilu puolisen tuntia ihan niitä näitä. Sitten pitäisi vielä autosta vilkuttaa ja jos lapset eivät itse sitä tee, niin sinun on sitä pikkukätöstä vatkattava appivanhemmille. Usein jo 10 min kuluttua soi kännykkä ja kysellään vielä pari kolme asiaa!! Raskasta se on!!
Olette aika huonokuntoista väkeä, kun lapsen pikkukäden vilkutus on äärettömän raskasta? Ja pitää ottaa marjoja vastaan, sanoa ihan näkemiin, pukea lapset, ja ihan ottaa kaffepöydän jämätkin mukaan.
Jos tulisitte meille (en ole anoppi-iässä lähestulkoonkaan) niin pukisin teille lapset valmiiksi ja sanoisin että ÄLKÄÄ hyvät ihmiset rasittako huulianne, etteivät kulu, ei tartte hyvästellä. Keräämäni marjapussukat pitäisin itselläni ja kahvipöytään en varaisi mitään, koska eivät teille näyttäisi edes maistuvan.
Sanoisin, ettemme tule kylään, eikä teidänkään tartte, kun olette noin väsyneitä.
Pysykää kotona ja maatkaa, älkää nousko sängystä...
voi nenä... itse pystyn marjatkin ITSE hakemaan metsästä tai torilta. JOKU väsyy kun sille marjat annetaan valmiiksi pakastettuina. Voi sappermentti, kaikenlaista väkeä sitä on! - Väärä pointti
Liina Anniina kirjoitti:
Ei minusta niitä "mölöjä" ole niin hirveästi tullut alkuperäiselle. Moni ei edes huomaisi mitään möläytystä noissa kommenteissa, jossa lapsi on isänsä näköinen.
Miten sen välttämättä näkee, mistä toinen loukkaantuu, jos varsinkin pokka pitää ja sitten mennään kotiin märehtimään ja suremaan sitä, että lapsi on isän näköinen.
Ja toisekseen, pitää ottaa sellainen komistus isäksi, ettei tarvitse surra lapsen ulkonäköä, että voi ottaa kohteliaisuutena sen, että lapsikulta on ukkokullan näköinen.
Jos ao. tulkitsee väärin toisten sanomiset ja hakee hirveästi merkityksiä, niin minusta olisi hienoa, että hakeutuu lääkärille. Kyseessä voi olla taipumus skitsofreniaan. Silloin näkee kaikenlaisia merkityksiä jo siinä, että joku sanoo: tänään on kaunis ilma.Eihän ap nyt kaikkia esimerkkejä tähän kirjannut. Kertoi vain muutaman. Luulitko tosiaan, että nämä ovat olleet ainoat lausahdukset? Ei täällä muutamassa rivissä pysty kaikkea kertomaan.
Appivanhemmilta taitaa puuttua sosiaalistä älyä, jos eivät näe omien sanojensa/äänensävynsä seuraamuksia. Kuvittelisi, että niin pitkällä elämänkokemuksella olisi tämän asian oppinut. Nuoremmilta ihmisiltä tämän voi ymmärtää, kun tosiaan se paljon puhuttu elämänkokemus on vielä puutteellinen.
No perus mene hoitoon ohjeita täällä taas. Se, että on eri mieltä kanssasi tarkoittaa sinulle sitä, että on sairas. Oli mielestä todella asiaton kommentti. Jättäisin nuo mielenterveysarviot ammattilaisille (tekstin perusteella ei edes ammattilainen tekisi tuollaisia arvioita).
Kyllähän sarkastisesti voi sanoa, että tänään on kaunis ilma, vaikka tarkoittaakin, että on kamala ilma. Siitähän jo voi huomata miten äänensävy vaikuttaa. - kyllästynyt miniä
Liina Anniina kirjoitti:
Voi että! Appivanhempasi oli epätarkkoja eikä huomanneet mainita lapsen korvista, huulista ja nenästä, että olikin sinun näköiset. Sinun olisi pitänyt heille sanoa, ihan oikeasti.
Olisit oikaissut: "Nuo ja nuo osat lapsessa on MINUN näköiset!"
Asia olisi sillä selvitetty, ei olisi jäänyt kaihertamaan se asia.Voi ei kun naurattaa, miten ihminen kehtaa antaa itsestään noinkin tyhmän kuvan kun ei vaan ymmärrä. Ihan oikeasti, oletko vajaa? :)
Tai sitten tahallaan ymmärrät väärin yrittäen vaan provosoida ihmisiä uuteen sanasotaan. Et onnistu, ei uppoa minuun! :D - Liina Anniina
Väärä pointti kirjoitti:
Eihän ap nyt kaikkia esimerkkejä tähän kirjannut. Kertoi vain muutaman. Luulitko tosiaan, että nämä ovat olleet ainoat lausahdukset? Ei täällä muutamassa rivissä pysty kaikkea kertomaan.
Appivanhemmilta taitaa puuttua sosiaalistä älyä, jos eivät näe omien sanojensa/äänensävynsä seuraamuksia. Kuvittelisi, että niin pitkällä elämänkokemuksella olisi tämän asian oppinut. Nuoremmilta ihmisiltä tämän voi ymmärtää, kun tosiaan se paljon puhuttu elämänkokemus on vielä puutteellinen.
No perus mene hoitoon ohjeita täällä taas. Se, että on eri mieltä kanssasi tarkoittaa sinulle sitä, että on sairas. Oli mielestä todella asiaton kommentti. Jättäisin nuo mielenterveysarviot ammattilaisille (tekstin perusteella ei edes ammattilainen tekisi tuollaisia arvioita).
Kyllähän sarkastisesti voi sanoa, että tänään on kaunis ilma, vaikka tarkoittaakin, että on kamala ilma. Siitähän jo voi huomata miten äänensävy vaikuttaa.1) Toisin kuin anoppini, tunkisi meille siivoomaan ja tiskaamaankin, jos päästäisimme. Ajattelee, että ainoa nainen maan päällä, joka osaa hänen poikaansa ruokkia ja rakastaa on hän, oma äiti!"
2) Heidän ei edes tarvitse sanoa mitään
3) Luulevat varmaan, että yritän suosia vain omaa perhettäni
4) Tuntuu, etteivät he jaksa keskittyä minuun
5) siinä vaiheessa tuntuu, että he syyttävät asiasta minua
6) tuntuu, että välillämme on kuilu
Noin alkup. kirjoittaa.
1) Anoppi ei ole tunkenut siivoamaan, eikä miniä kerro, onko anoppi yrittänyt. Miniä tietää anopin ajatukset, siis anoppi EI ole sanonut, että on ainoa nainen pojalleen.
2) Appeloiden ei tarvitse sanoa mitään, miniä tietää sanomattakin heidän ajatuksensa.
3) "Luulevat varmaan", siis appivanhemmat eivät ole sanoneet, miniä tietää heidän luulemisensa sanomattakin, siis "lukee" heidän ilmeistään nuo suosimisen protestoinnit
4) Miniästä tuntuu, että eivät keskity... konkreettista tilannetta keskittymisenpuutteesta ei ole. Ilmeisesti huomio on vauvassa.
5) Miniästä tuntuu, että häntä syytetään. Ei siis ole sanottu. Tunne on miniän sisällä.
6) Miniä ei tavoita appivanhempia, siis kuilu on välissä...
Eiköhän tässä ole kyse MOLEMPIEN vuorovaikutuksesta, ongelmasta. Siitä että se yksinomaan johtuisi miehen vanhemmista, ei ole lakituvassa kirjoitettu. - Liina Anniina
kyllästynyt miniä kirjoitti:
Voi ei kun naurattaa, miten ihminen kehtaa antaa itsestään noinkin tyhmän kuvan kun ei vaan ymmärrä. Ihan oikeasti, oletko vajaa? :)
Tai sitten tahallaan ymmärrät väärin yrittäen vaan provosoida ihmisiä uuteen sanasotaan. Et onnistu, ei uppoa minuun! :DEn sanasotaa, vaan yritän sinua ajattelemaan muultakin kantilta kuin omaltasi. Toki se kuuluukin, että omasta näkökulmastaan aina ensin miettii.
Joskus on hyvä pohdiskella, mitä tapahtuu reaalitasolla, siis todellisuudessa. Helposti sorrumme tietämään toisten ihmisten aivoitukset.
Ilme -ja elekieli kertoo paljon, mutta ei ole täysin luotettavaa. Tällöinhän olisi oikeuslaitoksenkin helppo tuomita syylliset ja löytää rikolliset. Katsottaisiin vain eleet ja ilmeet. Valheenpaljastuskoekin on vain yksi osa rikostutkintaa.
Se eleiden ja ilmeiden tulkitsijakin kun suodattaa ja prosessoi omassa päässään ja näkee jonkin eleessä sen, mitä haluaa nähdä.
Pelko torjutuksi tulemisesta saa helposti näkemään toisissa torjunnan ilmeitä. Sokeasti rakastunut näkee kohteensa jokaisessa eleessä pienen toiveen vastarakkaudesta.
Oma tuntemus niin helposti sekoittuu täydeksi faktaksi.
Sinä itsekin toimit viestittäjänä eleiden ja ilmeiden kautta ja saat vastaavasti palautetta. Oletko miettinyt sitä, miltä tuntuisi joutua jokaisen sanan ja eleen kautta väärinymmäretyksi? Ei varmaan mitenkään kivalta.
Ehkä olen liikaa puoltanut appivanhempiasi, ehkä provosoiden. Mutta toivottavasti olet saanut hiukkasen ja ripauksen ajattelemisen aihetta, että kannattaa pureutua faktaan. Jos joku todella sanoo ilkeästi, niin se on silloin niin. Siinä ei ole puoltamista, jos sanat ja eleet käyvät yksiin. Mutta jos näiden välillä on ristiriitaa, niin silloin on syytä tarkentaa, ettei omassa vastaanotossa ole ollut vikaa.
Hyvää Juhannusta!
- Mrs Granny
Perustelet näkökantasi hyvin, mutta ehdottaisin kuitenkin ottamaan aikalisää ajatuksiesi kanssa ja ajattelemaan kokonaisuutta.
Sinulla on pieni vauva, jonka tarpeet muuttuvat vuosien varrella. Nyt äitisi on erinomainen apu ja tukesi asuessaan lähellä ja sinun ollessa 24/7 kiinni lapsessasi, mutta viiden vuoden kuluttua saatat olla ikionnellisen saadessasi lapsesi isänsä matkaan toiseen mummolaan ja täten tarjota lapselle useampia turvallisia kyläpaikkoja. Kaksi erilaista mummolaa on hieno asia.
Äitisi on todennäköisesti vielä sen ikäinen mummeli, että hän varmasti haluaa omaa elämää ja sen takia ajattele ajoissa, miten runsaasti aiot häneen tukeutua nyt ja tulevaisuudessa. Monet mummelit eivät kehtaa sanoa, että ois sitä omaakin menoa. Sinä teet aikuusti oikeesti väärin, jos jo nyt päätät että äitisi on toooooosi kätsy lastenhoitaja tai oksennussanko kun äitinä oleminen alkaakin välillä mättämään.
Mitäs jos vain nauttisit uudesta elämäntilanteesta ja selitä ääneen nämä samat asiat kaikille. Olemme aivan vääriä ihmisiä lukemaan niistä, jos miehesi vanhemmat ikävöivät lastasi kaiken aikaa. He saattavat hyvinkin ymmärtää sinua, jos viitsit sanoa että tässä vaiheessa pienen vauvan kanssa eletään enimmäkseen kotosalla ja äitisi pääsee näppärästi auttamaan silloin kuin häntä pyydät. On oikein hienoa, ettet oleta miehesi vanhempien ramppaavaan huitsin nevadasta joka vinkaisusi vuoksi :)
Opettele diplomaattiseksi. Sinulla on paljon haastetta jo miehesi kanssa ikäeronne vuoksi kuin myös hänen mukanaan tuomat vanhemmat, jotka sinulle edustavat isovanhempien ikäluokkaa ja kuitenkin he paha kyllä ovat appivanhempasi. Ikäpolvien kuilu voi kasvaa valtaisaksi välillänne, jos sinä päätät pitää heitä fossiileina. Jos kärsit heidän vinkeistään, niin otappa se muuten vain kiinnostuksella vastaan ja vertaile kivikauden aikaisia kasvatusoppeja nykypäivän kaiken osaavaan kasvatusoppiin. Kuvittele, että vast'ikään julkaistun englantilaistutkimuksen mukaan vauvoille on hampaiden puhjetessa hyvä antaa juureksia jyystettäväksi ja sen on todettu olevan parempi kuin vauvalelut. Fossiili-anoppisi olisi taatusti osannut sanoa sen lonkalta, mutta sinun täytyisi käydä lukemassa jostakin äitien keskustelupalstalta (en viitsi käyttää suoraa viittausta, mutta hihittelin lukiessani nuorten äitien hämmästyneitä kommentteja elämän yksinkertaisuudesta). Eli joskus jotkut hoito-ohjeet eivät ole sadoissakaan vuosissa muuttuneet mihinkään :)
Ajattele siis lapsesi etua ja mieti vähemmän. Miniän ja appivanhempien suhde on harvoin loistokas, mutta varmasti haluat lapsellesi hyvän elämän heidänkin parissaan. Juhannuksena lykkäät sinappikoneesi suoraan anopin hoiviin, menet miehesi kanssa kaksin saunaan ja nautit siitä, että appivanhempasi ovat siellä käsi lipassa odottamassa mitä sinä tahdot.- kyllästynyt miniä
"Sinä teet aikuusti oikeesti väärin, jos jo nyt päätät että äitisi on toooooosi kätsy lastenhoitaja tai oksennussanko kun äitinä oleminen alkaakin välillä mättämään."
"He saattavat hyvinkin ymmärtää sinua, jos viitsit sanoa että tässä vaiheessa pienen vauvan kanssa eletään enimmäkseen kotosalla ja äitisi pääsee näppärästi auttamaan silloin kuin häntä pyydät. On oikein hienoa, ettet oleta miehesi vanhempien ramppaavaan huitsin nevadasta joka vinkaisusi vuoksi."
"Juhannuksena lykkäät sinappikoneesi suoraan anopin hoiviin, menet miehesi kanssa kaksin saunaan ja nautit siitä, että appivanhempasi ovat siellä käsi lipassa odottamassa mitä sinä tahdot."
Mitä hemmettiä oikein selität??
Et varmastikaan ole äiti, jos et ymmärrä, että välillä (minulla n. 2 krt kuussa) haluan omaa aikaa edes sen kaksi tuntia, jotta jaksan olla pienen lapsen kanssa 24 h kotona. Sekö on nyt sitten vinkumista, itsekkyyttä, äitiyteen kyllästymistä ja äitini hyväksikäyttöä??
Ja lapsemme on ollut heillä hoidossa muutamaan otteeseen. Ei sen takia, että olen "kyllästynyt äitiyteen" tai vinkunut, että "hoitakaa mun lapsi, mua ei huvita", vaan siksi, että he ovat kyselleet, koska poikaa saa hoitoon ja olemme sitten vieneet. Tyytyväisen pojan olemme sieltä kotiin saaneet, joten mielelläni vien sinne toistekin. Yrittäkää jo ymmärtää, etten yritä kieltää lapseltani isovanhempia, vaikka itse en heistä valtavasti aina pitäisi!
Ja mitä tuohon tulee, että "fossiilianoppini" (sinun sanoin, EI minun) osaisi paremmin kasvattaa pientä vauvaa kuin minä, nuori aikuinen 2000-luvulla, ei kyllä mielestäni pidä paikkansa. Nuolisi tuttia ja maistelisi samalla lusikalla vauvanruokia, millä sitten syöttää lastamme tartuttaen kariesbakteerin, josta ei sillon 30 vuotta sitten varmastikaan tiedetty mitään. Ei kariesbakteeri nyt ketään tapa, mutta onhan se mukava, kun hampaat ovat aikuisiällä kunnossa eikä tarvitse hammaslääkärissä ravata. Nyt vaan tiedetään paremmin kuin silloin.
Juurikin äitini miehen äiti kertoi (n. 90 v.), kuinka hän huudatti lapsiaan kaiket yöt, kun neuvolassa sanottiin, että vauvaa ei saa syöttää yöllä. Vieläkö olet sitä mieltä, että ennen tiedettiin paremmin kuin nykyään ja oltiin parempia vanhempia?
Toki on niitä uusavuttomia internet-äitejä, joilla ei ole mitään äidinvaistoa, mutta se on taas sitten ihan oma aiheensa. Ei liity minuun mitenkään.
Taidat vaan päivät pitkät käydä provosoimassa ihmisiä keskustelupalstoilla, mutta ei se mitään. Vastasin mielelläni hyvinkin idioottimaiseen ja hämmentävään kirjoitukseesi. - eräs...
kyllästynyt miniä kirjoitti:
"Sinä teet aikuusti oikeesti väärin, jos jo nyt päätät että äitisi on toooooosi kätsy lastenhoitaja tai oksennussanko kun äitinä oleminen alkaakin välillä mättämään."
"He saattavat hyvinkin ymmärtää sinua, jos viitsit sanoa että tässä vaiheessa pienen vauvan kanssa eletään enimmäkseen kotosalla ja äitisi pääsee näppärästi auttamaan silloin kuin häntä pyydät. On oikein hienoa, ettet oleta miehesi vanhempien ramppaavaan huitsin nevadasta joka vinkaisusi vuoksi."
"Juhannuksena lykkäät sinappikoneesi suoraan anopin hoiviin, menet miehesi kanssa kaksin saunaan ja nautit siitä, että appivanhempasi ovat siellä käsi lipassa odottamassa mitä sinä tahdot."
Mitä hemmettiä oikein selität??
Et varmastikaan ole äiti, jos et ymmärrä, että välillä (minulla n. 2 krt kuussa) haluan omaa aikaa edes sen kaksi tuntia, jotta jaksan olla pienen lapsen kanssa 24 h kotona. Sekö on nyt sitten vinkumista, itsekkyyttä, äitiyteen kyllästymistä ja äitini hyväksikäyttöä??
Ja lapsemme on ollut heillä hoidossa muutamaan otteeseen. Ei sen takia, että olen "kyllästynyt äitiyteen" tai vinkunut, että "hoitakaa mun lapsi, mua ei huvita", vaan siksi, että he ovat kyselleet, koska poikaa saa hoitoon ja olemme sitten vieneet. Tyytyväisen pojan olemme sieltä kotiin saaneet, joten mielelläni vien sinne toistekin. Yrittäkää jo ymmärtää, etten yritä kieltää lapseltani isovanhempia, vaikka itse en heistä valtavasti aina pitäisi!
Ja mitä tuohon tulee, että "fossiilianoppini" (sinun sanoin, EI minun) osaisi paremmin kasvattaa pientä vauvaa kuin minä, nuori aikuinen 2000-luvulla, ei kyllä mielestäni pidä paikkansa. Nuolisi tuttia ja maistelisi samalla lusikalla vauvanruokia, millä sitten syöttää lastamme tartuttaen kariesbakteerin, josta ei sillon 30 vuotta sitten varmastikaan tiedetty mitään. Ei kariesbakteeri nyt ketään tapa, mutta onhan se mukava, kun hampaat ovat aikuisiällä kunnossa eikä tarvitse hammaslääkärissä ravata. Nyt vaan tiedetään paremmin kuin silloin.
Juurikin äitini miehen äiti kertoi (n. 90 v.), kuinka hän huudatti lapsiaan kaiket yöt, kun neuvolassa sanottiin, että vauvaa ei saa syöttää yöllä. Vieläkö olet sitä mieltä, että ennen tiedettiin paremmin kuin nykyään ja oltiin parempia vanhempia?
Toki on niitä uusavuttomia internet-äitejä, joilla ei ole mitään äidinvaistoa, mutta se on taas sitten ihan oma aiheensa. Ei liity minuun mitenkään.
Taidat vaan päivät pitkät käydä provosoimassa ihmisiä keskustelupalstoilla, mutta ei se mitään. Vastasin mielelläni hyvinkin idioottimaiseen ja hämmentävään kirjoitukseesi.Kannattaa ottaa asioista selvää ennen kuin alkaa tekemään johtopäätöksiä ja yleistyksiä.
Kirjoitat: "Ja mitä tuohon tulee, että "fossiilianoppini" (sinun sanoin, EI minun) osaisi paremmin kasvattaa pientä vauvaa kuin minä, nuori aikuinen 2000-luvulla, ei kyllä mielestäni pidä paikkansa. Nuolisi tuttia ja maistelisi samalla lusikalla vauvanruokia, millä sitten syöttää lastamme tartuttaen kariesbakteerin, josta ei sillon 30 vuotta sitten varmastikaan tiedetty mitään. Ei kariesbakteeri nyt ketään tapa, mutta onhan se mukava, kun hampaat ovat aikuisiällä kunnossa eikä tarvitse hammaslääkärissä ravata."
Täyttä potaskaa koko teksti, kyllä kariesbakteeri tunnettiin jo 30v sitten eikä lasten lusikoita ja tutteja nuoltu, ei ainakaan meidän perheessä eikä muissakaan tuntemissani perheissä. Tiedätkö että -70-80 luvulla syntyneiden lasten hampaat olivat huomattavasti paremmin hoidetut ja paremmassa kunnossa kun nykyisten pikkulasten. Tämä on ihan fakta juttu.
Vaikka astianpesukoneet tulivat markkinoille ja 1980 luvulla ei olisi tullut mieleenikään pestä vauvan tuttipulloja astianpesukoneessa niin kuin nykyäidit tekevät, ja samalla myrkyttävät lastaan pesuaine jäämillä. - fluoraaja tietää
eräs... kirjoitti:
Kannattaa ottaa asioista selvää ennen kuin alkaa tekemään johtopäätöksiä ja yleistyksiä.
Kirjoitat: "Ja mitä tuohon tulee, että "fossiilianoppini" (sinun sanoin, EI minun) osaisi paremmin kasvattaa pientä vauvaa kuin minä, nuori aikuinen 2000-luvulla, ei kyllä mielestäni pidä paikkansa. Nuolisi tuttia ja maistelisi samalla lusikalla vauvanruokia, millä sitten syöttää lastamme tartuttaen kariesbakteerin, josta ei sillon 30 vuotta sitten varmastikaan tiedetty mitään. Ei kariesbakteeri nyt ketään tapa, mutta onhan se mukava, kun hampaat ovat aikuisiällä kunnossa eikä tarvitse hammaslääkärissä ravata."
Täyttä potaskaa koko teksti, kyllä kariesbakteeri tunnettiin jo 30v sitten eikä lasten lusikoita ja tutteja nuoltu, ei ainakaan meidän perheessä eikä muissakaan tuntemissani perheissä. Tiedätkö että -70-80 luvulla syntyneiden lasten hampaat olivat huomattavasti paremmin hoidetut ja paremmassa kunnossa kun nykyisten pikkulasten. Tämä on ihan fakta juttu.
Vaikka astianpesukoneet tulivat markkinoille ja 1980 luvulla ei olisi tullut mieleenikään pestä vauvan tuttipulloja astianpesukoneessa niin kuin nykyäidit tekevät, ja samalla myrkyttävät lastaan pesuaine jäämillä."Toki on niitä uusavuttomia internet-äitejä, joilla ei ole mitään äidinvaistoa, mutta se on taas sitten ihan oma aiheensa. Ei liity minuun mitenkään. "
Näinkö luulet? Ja äidinvaisto? Se on vain sinulla, ei muilla äideillä? Oletko ihan varma koko vaistosta :))?
Tietosi kariesbakteerista oli neuvolan kautta nuorten äitien tiedossa jo 60-luvulla. Ja sitä kautta myös edellisen sukupolven äitien tiedossa. Ja totta on, että nykyajan nuoret äidit huolehtivat lastensa hampaista huonommin kuin edellisen sukupolven äidit. He luulevat, että koska heidän hampaistaan piti huolta neuvola, koulu ja ylipäätään yhteiskuntamme ennen laman säästöjä, näin olisi edelleen.
Sinun, hyvä aloittaja, kannattaisi säilyttää tämä ketju ja samalla mielipiteesi, asenteesi ja luulosi seuraavat vuosikymmenet. Ehkä jokin välähtäisi ... joskus. Jokin muukin kuin väärä hammastieto. - kyllästynyt miniä
fluoraaja tietää kirjoitti:
"Toki on niitä uusavuttomia internet-äitejä, joilla ei ole mitään äidinvaistoa, mutta se on taas sitten ihan oma aiheensa. Ei liity minuun mitenkään. "
Näinkö luulet? Ja äidinvaisto? Se on vain sinulla, ei muilla äideillä? Oletko ihan varma koko vaistosta :))?
Tietosi kariesbakteerista oli neuvolan kautta nuorten äitien tiedossa jo 60-luvulla. Ja sitä kautta myös edellisen sukupolven äitien tiedossa. Ja totta on, että nykyajan nuoret äidit huolehtivat lastensa hampaista huonommin kuin edellisen sukupolven äidit. He luulevat, että koska heidän hampaistaan piti huolta neuvola, koulu ja ylipäätään yhteiskuntamme ennen laman säästöjä, näin olisi edelleen.
Sinun, hyvä aloittaja, kannattaisi säilyttää tämä ketju ja samalla mielipiteesi, asenteesi ja luulosi seuraavat vuosikymmenet. Ehkä jokin välähtäisi ... joskus. Jokin muukin kuin väärä hammastieto." "Toki on niitä uusavuttomia internet-äitejä, joilla ei ole mitään äidinvaistoa, mutta se on taas sitten ihan oma aiheensa. Ei liity minuun mitenkään. "
Näinkö luulet? Ja äidinvaisto? Se on vain sinulla, ei muilla äideillä? Oletko ihan varma koko vaistosta :))? "
Missä kohtaa sanoin, että vain MINULLA kaikista maailman äideistä on se äidinvaisto..? Voi jeesus mitä porukkaa täällä netissäkin oikein pyörii, kun eivät osaa lukea ja vetää oikeita johtopäätöksiä!
Ja kariesbakteerista: Puhuin siitä, kuinka anoppini varmasti nuolisi tutin ja maistelisi ruokaa samalla lusikalla kuin lapsemme ja se pitää paikkansa, koska mieheni sanoi asiasta äidilleen, että jos sitä pystyisi välttämään ja anoppi totesi, ettei asiaa tiennyt ja hyvä kun asiasta mainittiin ja hän yrittää asian muistaa. Eli ei hän ainakaan asiasta tiennyt, vaikka -70 luvulla lapsensa on synnyttänyt!
Teillä on faktatietoa, että kariesbakteeri on tunnettu pitempään, mitä oletin. Asia selvä, nyt olen viisaampi, end of story. En ole tänne kuitenkaan tullut hampaista puhumaan, mutta jos teillä joillakin on kova tarve osallistua keskusteluun vain, jotta saatte päteä niin siitä vaan. Onhan se mukava tuntea itsensä tärkeäksi. - kyllästynyt miniä
eräs... kirjoitti:
Kannattaa ottaa asioista selvää ennen kuin alkaa tekemään johtopäätöksiä ja yleistyksiä.
Kirjoitat: "Ja mitä tuohon tulee, että "fossiilianoppini" (sinun sanoin, EI minun) osaisi paremmin kasvattaa pientä vauvaa kuin minä, nuori aikuinen 2000-luvulla, ei kyllä mielestäni pidä paikkansa. Nuolisi tuttia ja maistelisi samalla lusikalla vauvanruokia, millä sitten syöttää lastamme tartuttaen kariesbakteerin, josta ei sillon 30 vuotta sitten varmastikaan tiedetty mitään. Ei kariesbakteeri nyt ketään tapa, mutta onhan se mukava, kun hampaat ovat aikuisiällä kunnossa eikä tarvitse hammaslääkärissä ravata."
Täyttä potaskaa koko teksti, kyllä kariesbakteeri tunnettiin jo 30v sitten eikä lasten lusikoita ja tutteja nuoltu, ei ainakaan meidän perheessä eikä muissakaan tuntemissani perheissä. Tiedätkö että -70-80 luvulla syntyneiden lasten hampaat olivat huomattavasti paremmin hoidetut ja paremmassa kunnossa kun nykyisten pikkulasten. Tämä on ihan fakta juttu.
Vaikka astianpesukoneet tulivat markkinoille ja 1980 luvulla ei olisi tullut mieleenikään pestä vauvan tuttipulloja astianpesukoneessa niin kuin nykyäidit tekevät, ja samalla myrkyttävät lastaan pesuaine jäämillä.Väitätkö, ettei ennen (20 vuotta sitten ja aiemmin) ollut melko yleistä, että jos oli lapsen kanssa vaikka ulkona kävelyllä ja tutti tipahti maahan ja se piti saada takaisin suuhun, äiti käytti tutin suussaan "puhdistaakseen" sen? Tai kun lapselle lämmitettiin ruokaa, äiti maistoi ensin onko ruoka liian kuumaa ja sitten syötti vauvan samalla lusikalla?
Ei se tarkoita, että vaikka kariesbakteerista olisikin tiedetty jo vaikka sata vuotta sitten, että ihmiset olisivat ymmärtäneet asian tärkeyden ja vaikutuksen pitkällä tähtäimellä ja olisivat toimineet ennaltaehkäisevästi. Siskoni kanssa olemme syntyneet -80 luvulla eikä meidän äidillemme ole ainakaan neuvolassa mistään kariesbakteereista puhuttu. Ruokaa on maisteltu huoletta samalla lusikalla.
Ei se tieto aina ihmisestä fiksumpaa tee. - eräs...
kyllästynyt miniä kirjoitti:
Väitätkö, ettei ennen (20 vuotta sitten ja aiemmin) ollut melko yleistä, että jos oli lapsen kanssa vaikka ulkona kävelyllä ja tutti tipahti maahan ja se piti saada takaisin suuhun, äiti käytti tutin suussaan "puhdistaakseen" sen? Tai kun lapselle lämmitettiin ruokaa, äiti maistoi ensin onko ruoka liian kuumaa ja sitten syötti vauvan samalla lusikalla?
Ei se tarkoita, että vaikka kariesbakteerista olisikin tiedetty jo vaikka sata vuotta sitten, että ihmiset olisivat ymmärtäneet asian tärkeyden ja vaikutuksen pitkällä tähtäimellä ja olisivat toimineet ennaltaehkäisevästi. Siskoni kanssa olemme syntyneet -80 luvulla eikä meidän äidillemme ole ainakaan neuvolassa mistään kariesbakteereista puhuttu. Ruokaa on maisteltu huoletta samalla lusikalla.
Ei se tieto aina ihmisestä fiksumpaa tee.siis.. jos sinun äidillesi ei ole annettu kaikkea tietoa, tai tietoa on annettu mutta hän ei ole pystynyt sitä omaksumaan, se ei tarkoita että koko hänen sukupolvensa olisi yhtä "metsästä tempastua". Ja näyttää siltä ettei omena ole kauas puusta pudonnut sinun kohdallasi.
Minä tai kukaan minun tuntemistani äideistä EI imeksinyt lapsensa tuttia tai ruokalusikkaa missään tilanteessa! Tämä nyt kertauksena että menee perille.
Enpä yhtään ihmettele että sinulla on sukset ristissä varmaan muidenkin kanssa kuin vain appivanhempiesi kanssa. Vaikutat tyypiltä joka tekee mielessään ihmisistä omia päätelmiä eikä niitä voi edes tosiasioita kertomalla muuttaa. Eli oletpa hankala tyyppi! - eräs...
kyllästynyt miniä kirjoitti:
"Sinä teet aikuusti oikeesti väärin, jos jo nyt päätät että äitisi on toooooosi kätsy lastenhoitaja tai oksennussanko kun äitinä oleminen alkaakin välillä mättämään."
"He saattavat hyvinkin ymmärtää sinua, jos viitsit sanoa että tässä vaiheessa pienen vauvan kanssa eletään enimmäkseen kotosalla ja äitisi pääsee näppärästi auttamaan silloin kuin häntä pyydät. On oikein hienoa, ettet oleta miehesi vanhempien ramppaavaan huitsin nevadasta joka vinkaisusi vuoksi."
"Juhannuksena lykkäät sinappikoneesi suoraan anopin hoiviin, menet miehesi kanssa kaksin saunaan ja nautit siitä, että appivanhempasi ovat siellä käsi lipassa odottamassa mitä sinä tahdot."
Mitä hemmettiä oikein selität??
Et varmastikaan ole äiti, jos et ymmärrä, että välillä (minulla n. 2 krt kuussa) haluan omaa aikaa edes sen kaksi tuntia, jotta jaksan olla pienen lapsen kanssa 24 h kotona. Sekö on nyt sitten vinkumista, itsekkyyttä, äitiyteen kyllästymistä ja äitini hyväksikäyttöä??
Ja lapsemme on ollut heillä hoidossa muutamaan otteeseen. Ei sen takia, että olen "kyllästynyt äitiyteen" tai vinkunut, että "hoitakaa mun lapsi, mua ei huvita", vaan siksi, että he ovat kyselleet, koska poikaa saa hoitoon ja olemme sitten vieneet. Tyytyväisen pojan olemme sieltä kotiin saaneet, joten mielelläni vien sinne toistekin. Yrittäkää jo ymmärtää, etten yritä kieltää lapseltani isovanhempia, vaikka itse en heistä valtavasti aina pitäisi!
Ja mitä tuohon tulee, että "fossiilianoppini" (sinun sanoin, EI minun) osaisi paremmin kasvattaa pientä vauvaa kuin minä, nuori aikuinen 2000-luvulla, ei kyllä mielestäni pidä paikkansa. Nuolisi tuttia ja maistelisi samalla lusikalla vauvanruokia, millä sitten syöttää lastamme tartuttaen kariesbakteerin, josta ei sillon 30 vuotta sitten varmastikaan tiedetty mitään. Ei kariesbakteeri nyt ketään tapa, mutta onhan se mukava, kun hampaat ovat aikuisiällä kunnossa eikä tarvitse hammaslääkärissä ravata. Nyt vaan tiedetään paremmin kuin silloin.
Juurikin äitini miehen äiti kertoi (n. 90 v.), kuinka hän huudatti lapsiaan kaiket yöt, kun neuvolassa sanottiin, että vauvaa ei saa syöttää yöllä. Vieläkö olet sitä mieltä, että ennen tiedettiin paremmin kuin nykyään ja oltiin parempia vanhempia?
Toki on niitä uusavuttomia internet-äitejä, joilla ei ole mitään äidinvaistoa, mutta se on taas sitten ihan oma aiheensa. Ei liity minuun mitenkään.
Taidat vaan päivät pitkät käydä provosoimassa ihmisiä keskustelupalstoilla, mutta ei se mitään. Vastasin mielelläni hyvinkin idioottimaiseen ja hämmentävään kirjoitukseesi.Nimimerkki Mrs Granny kirjoitti sinulle oikein leppoisaan ja sovittelevaan sävyyn ihan varteenotettavia neuvoja. Ja mitä vastaat niihin?
"Mitä hemmettiä oikein selität?? "
"Taidat vaan päivät pitkät käydä provosoimassa ihmisiä keskustelupalstoilla, mutta ei se mitään. Vastasin mielelläni hyvinkin idioottimaiseen ja hämmentävään kirjoitukseesi. "
Jos tämä on sinun tyylisi vastailla kanssasi ystävälliseen sävyyn keskustelevalle henkilölle, niin en yhtään ihmettele että herneenpalot on nenässäsi pienintäkään arvostelua tai sellaiseksi tulkittavaa saatuasi.
KASVA AIKUISEKSI! kyllästynyt miniä kirjoitti:
"Sinä teet aikuusti oikeesti väärin, jos jo nyt päätät että äitisi on toooooosi kätsy lastenhoitaja tai oksennussanko kun äitinä oleminen alkaakin välillä mättämään."
"He saattavat hyvinkin ymmärtää sinua, jos viitsit sanoa että tässä vaiheessa pienen vauvan kanssa eletään enimmäkseen kotosalla ja äitisi pääsee näppärästi auttamaan silloin kuin häntä pyydät. On oikein hienoa, ettet oleta miehesi vanhempien ramppaavaan huitsin nevadasta joka vinkaisusi vuoksi."
"Juhannuksena lykkäät sinappikoneesi suoraan anopin hoiviin, menet miehesi kanssa kaksin saunaan ja nautit siitä, että appivanhempasi ovat siellä käsi lipassa odottamassa mitä sinä tahdot."
Mitä hemmettiä oikein selität??
Et varmastikaan ole äiti, jos et ymmärrä, että välillä (minulla n. 2 krt kuussa) haluan omaa aikaa edes sen kaksi tuntia, jotta jaksan olla pienen lapsen kanssa 24 h kotona. Sekö on nyt sitten vinkumista, itsekkyyttä, äitiyteen kyllästymistä ja äitini hyväksikäyttöä??
Ja lapsemme on ollut heillä hoidossa muutamaan otteeseen. Ei sen takia, että olen "kyllästynyt äitiyteen" tai vinkunut, että "hoitakaa mun lapsi, mua ei huvita", vaan siksi, että he ovat kyselleet, koska poikaa saa hoitoon ja olemme sitten vieneet. Tyytyväisen pojan olemme sieltä kotiin saaneet, joten mielelläni vien sinne toistekin. Yrittäkää jo ymmärtää, etten yritä kieltää lapseltani isovanhempia, vaikka itse en heistä valtavasti aina pitäisi!
Ja mitä tuohon tulee, että "fossiilianoppini" (sinun sanoin, EI minun) osaisi paremmin kasvattaa pientä vauvaa kuin minä, nuori aikuinen 2000-luvulla, ei kyllä mielestäni pidä paikkansa. Nuolisi tuttia ja maistelisi samalla lusikalla vauvanruokia, millä sitten syöttää lastamme tartuttaen kariesbakteerin, josta ei sillon 30 vuotta sitten varmastikaan tiedetty mitään. Ei kariesbakteeri nyt ketään tapa, mutta onhan se mukava, kun hampaat ovat aikuisiällä kunnossa eikä tarvitse hammaslääkärissä ravata. Nyt vaan tiedetään paremmin kuin silloin.
Juurikin äitini miehen äiti kertoi (n. 90 v.), kuinka hän huudatti lapsiaan kaiket yöt, kun neuvolassa sanottiin, että vauvaa ei saa syöttää yöllä. Vieläkö olet sitä mieltä, että ennen tiedettiin paremmin kuin nykyään ja oltiin parempia vanhempia?
Toki on niitä uusavuttomia internet-äitejä, joilla ei ole mitään äidinvaistoa, mutta se on taas sitten ihan oma aiheensa. Ei liity minuun mitenkään.
Taidat vaan päivät pitkät käydä provosoimassa ihmisiä keskustelupalstoilla, mutta ei se mitään. Vastasin mielelläni hyvinkin idioottimaiseen ja hämmentävään kirjoitukseesi.Käsittämättömän epäkohtelias vastaus sinulta kyllästynyt miniä. Jos hermostut Grannyn ihan asialliseen ja mukavaan vastuksen tuolla raivolla minun täytyy pahoitellen sanoa, että joudun muuttamaan mieltäni. Ongelma olet sinä asenteinesi. Olet valtavan vihainen jostain aivan käsittämättömästä syystä. Oletko väsynyt? Pettynyt siihen, että mies ei mene naimisiin? Oletko vihainen miehellesi ja hänen kyvylleen suojella sinua? Kyse on nyt ihan jostain muusta kuin anoppilastasi. Hae tukea esim. joltain vanhemmalta äidiltä tms. Joku kumma tässä nyt mättää. En tajua, mikä. Joku minua viisaampi saa sen selvittää.
- Mrs. Granny
kyllästynyt miniä kirjoitti:
"Sinä teet aikuusti oikeesti väärin, jos jo nyt päätät että äitisi on toooooosi kätsy lastenhoitaja tai oksennussanko kun äitinä oleminen alkaakin välillä mättämään."
"He saattavat hyvinkin ymmärtää sinua, jos viitsit sanoa että tässä vaiheessa pienen vauvan kanssa eletään enimmäkseen kotosalla ja äitisi pääsee näppärästi auttamaan silloin kuin häntä pyydät. On oikein hienoa, ettet oleta miehesi vanhempien ramppaavaan huitsin nevadasta joka vinkaisusi vuoksi."
"Juhannuksena lykkäät sinappikoneesi suoraan anopin hoiviin, menet miehesi kanssa kaksin saunaan ja nautit siitä, että appivanhempasi ovat siellä käsi lipassa odottamassa mitä sinä tahdot."
Mitä hemmettiä oikein selität??
Et varmastikaan ole äiti, jos et ymmärrä, että välillä (minulla n. 2 krt kuussa) haluan omaa aikaa edes sen kaksi tuntia, jotta jaksan olla pienen lapsen kanssa 24 h kotona. Sekö on nyt sitten vinkumista, itsekkyyttä, äitiyteen kyllästymistä ja äitini hyväksikäyttöä??
Ja lapsemme on ollut heillä hoidossa muutamaan otteeseen. Ei sen takia, että olen "kyllästynyt äitiyteen" tai vinkunut, että "hoitakaa mun lapsi, mua ei huvita", vaan siksi, että he ovat kyselleet, koska poikaa saa hoitoon ja olemme sitten vieneet. Tyytyväisen pojan olemme sieltä kotiin saaneet, joten mielelläni vien sinne toistekin. Yrittäkää jo ymmärtää, etten yritä kieltää lapseltani isovanhempia, vaikka itse en heistä valtavasti aina pitäisi!
Ja mitä tuohon tulee, että "fossiilianoppini" (sinun sanoin, EI minun) osaisi paremmin kasvattaa pientä vauvaa kuin minä, nuori aikuinen 2000-luvulla, ei kyllä mielestäni pidä paikkansa. Nuolisi tuttia ja maistelisi samalla lusikalla vauvanruokia, millä sitten syöttää lastamme tartuttaen kariesbakteerin, josta ei sillon 30 vuotta sitten varmastikaan tiedetty mitään. Ei kariesbakteeri nyt ketään tapa, mutta onhan se mukava, kun hampaat ovat aikuisiällä kunnossa eikä tarvitse hammaslääkärissä ravata. Nyt vaan tiedetään paremmin kuin silloin.
Juurikin äitini miehen äiti kertoi (n. 90 v.), kuinka hän huudatti lapsiaan kaiket yöt, kun neuvolassa sanottiin, että vauvaa ei saa syöttää yöllä. Vieläkö olet sitä mieltä, että ennen tiedettiin paremmin kuin nykyään ja oltiin parempia vanhempia?
Toki on niitä uusavuttomia internet-äitejä, joilla ei ole mitään äidinvaistoa, mutta se on taas sitten ihan oma aiheensa. Ei liity minuun mitenkään.
Taidat vaan päivät pitkät käydä provosoimassa ihmisiä keskustelupalstoilla, mutta ei se mitään. Vastasin mielelläni hyvinkin idioottimaiseen ja hämmentävään kirjoitukseesi.Tarkoitukseni ei ollut missään nimessä loukata sinua, vaan koettaa löytää samanlainen kirjoitustempo ja henki kuin sinullakin on. Kirjoitat itse suorasukaisesti, nimittelyä ja mustavalkoisiakaan näkemyksiäsi kaihtamatta, joten arvelin sinun olevan sarjassamme nuoria naisia, jotka haluavat asiat poikki ja pinoon kuin mässäämällä niiden kanssa viikkotolkulla.
Viestiesi perusteella ja epätoivoisella tavallasi pitää puolesi kerrot omaa surullista tarinaasi siitä, ettet ole selvästikään nyt sinut itsesi kanssa. Oletko kysynyt terapia-apua, koska sinun täytyy päästä purkamaan vihasi ja paha olosi.
Näet vastauksissa vain lauseen tai kaksi, joihin tartut ja oletan, että siten teet nopeat johtopäätökset appivanhemmistasikin ja muista elämän eri alueista..Alkuperäisen viestisi paremmin perusteltu osuus haalistuu muiden riidanhaluisten vastauksiesi johdosta, eikä sinua enää osaa uskoa. Näen silmissäni nuoren, hemmotellun tytön, joka on elänyt kiivaan viime vuoden ja ottanut vastuulleen niin paljon haasteita, että niistä selviytyminen tuntuu ylivoimaiselta. Elämänmuutos on niin raju, että purat sen nyt täällä. Siksi kysyn kuka provoilee ja kuka ei? Saat sellaisia vastauksia kuin kärkytkin ja minusta se on sinua kohtaan väärin, koska tarvitset apua ja koetat nyt kovalla naamalla peittää sen pienen itkevän tytön sisimmässäsi.
Äläkä mene henkilökohtaisuuksiin. Sinä et tunne minua, etkä elämääni. Jos kokisin tarvetta kertoa siitä toki kertoisin ja näin voisit saada toisenlaista merkitystä vastauksiini, mutta nythän pääpaino on ollut sinun tarpeillasi ja sinun kaipaamillasi vastauksilla. En tiedä haetko meistä jonkun antamaan sinulle juuri oikean vastauksen,joka sinun ongelmasi kerta heitolla ratkaisisi, mutta kyllä sinun aikuusti oikeesti täytyy nyt todellakin kasvaa ja oppia näkemään metsää puilta. Et ole enää vain sinä, vaan todellakin täyttämässä vauvasi tarpeet niin kuin itsekin sen kuvailit "Et varmastikaan ole äiti, jos et ymmärrä, että välillä (minulla n. 2 krt kuussa) haluan omaa aikaa edes sen kaksi tuntia, jotta jaksan olla pienen lapsen kanssa 24 h kotona"
Muuten, en varsinaisesti ole enää äiti, vaan isoäiti. Siinä osuit nappiin :) Terävä tyttö!
Voimia eteenpäin ja muista etteivät ihmiset tahdo sinulle pahaa. Mrs. Granny kirjoitti:
Tarkoitukseni ei ollut missään nimessä loukata sinua, vaan koettaa löytää samanlainen kirjoitustempo ja henki kuin sinullakin on. Kirjoitat itse suorasukaisesti, nimittelyä ja mustavalkoisiakaan näkemyksiäsi kaihtamatta, joten arvelin sinun olevan sarjassamme nuoria naisia, jotka haluavat asiat poikki ja pinoon kuin mässäämällä niiden kanssa viikkotolkulla.
Viestiesi perusteella ja epätoivoisella tavallasi pitää puolesi kerrot omaa surullista tarinaasi siitä, ettet ole selvästikään nyt sinut itsesi kanssa. Oletko kysynyt terapia-apua, koska sinun täytyy päästä purkamaan vihasi ja paha olosi.
Näet vastauksissa vain lauseen tai kaksi, joihin tartut ja oletan, että siten teet nopeat johtopäätökset appivanhemmistasikin ja muista elämän eri alueista..Alkuperäisen viestisi paremmin perusteltu osuus haalistuu muiden riidanhaluisten vastauksiesi johdosta, eikä sinua enää osaa uskoa. Näen silmissäni nuoren, hemmotellun tytön, joka on elänyt kiivaan viime vuoden ja ottanut vastuulleen niin paljon haasteita, että niistä selviytyminen tuntuu ylivoimaiselta. Elämänmuutos on niin raju, että purat sen nyt täällä. Siksi kysyn kuka provoilee ja kuka ei? Saat sellaisia vastauksia kuin kärkytkin ja minusta se on sinua kohtaan väärin, koska tarvitset apua ja koetat nyt kovalla naamalla peittää sen pienen itkevän tytön sisimmässäsi.
Äläkä mene henkilökohtaisuuksiin. Sinä et tunne minua, etkä elämääni. Jos kokisin tarvetta kertoa siitä toki kertoisin ja näin voisit saada toisenlaista merkitystä vastauksiini, mutta nythän pääpaino on ollut sinun tarpeillasi ja sinun kaipaamillasi vastauksilla. En tiedä haetko meistä jonkun antamaan sinulle juuri oikean vastauksen,joka sinun ongelmasi kerta heitolla ratkaisisi, mutta kyllä sinun aikuusti oikeesti täytyy nyt todellakin kasvaa ja oppia näkemään metsää puilta. Et ole enää vain sinä, vaan todellakin täyttämässä vauvasi tarpeet niin kuin itsekin sen kuvailit "Et varmastikaan ole äiti, jos et ymmärrä, että välillä (minulla n. 2 krt kuussa) haluan omaa aikaa edes sen kaksi tuntia, jotta jaksan olla pienen lapsen kanssa 24 h kotona"
Muuten, en varsinaisesti ole enää äiti, vaan isoäiti. Siinä osuit nappiin :) Terävä tyttö!
Voimia eteenpäin ja muista etteivät ihmiset tahdo sinulle pahaa.Vastasit hyvin rauhallisesti jo toistamiseen, vaikka sait asiattoman vastauksen. Hyvä suoritus sinulta.
Tyytymättömälle nuorelle äidille:
Hain ja hain, mitä nuorelle tyytymättömälle naiselle on tehty anoppilan toimesta pahaa, enkä millään löytänyt mitään. Ollaan katsottu kummallisesti ja sanottu, että miksi jo lähdette ja otettu lasta syliin.
Hmm. Minusta tuntuu, että kannattaisi mennä neuvolaan ja kertoa, että nyt on jotain vähän liikaa ja neuvotella terveydenhoitajan kanssa siten, että saisi vaikka puolen vuoden ajan käydä neuvolan terv. hoitajan kanssa purkamassa tätä raskasta aikaa. Ongelma ei siis ole anoppila, vaan ilmeisesti vain väsymys ja kulttuurishokki lapsen kanssa. En ole vakuuttunut, että mies pystyy tukemaan nuorikkoaan tarpeeksi. Nuori äiti tarvitsee usein aika paljon tukea. Miehen tukea kannattaisi siis myös pyytää. Oman äidin kanssa kannattaisi mennä jonnekin kivaan aina välillä ( eikä miettiä yhtään, miltä anoppilassa näytetään, kun tämän tekee. Vastaus muuten on: todennäköisesti ei miltään!).
Moni on samaa mieltä:hae rauhaa elämääsi, äläkä syyttele anoppilaa. On ihan väärä kohde nyt. Iän myötä tulee voimaa lisää. Nainen on vahvimmillaan vasta josku 35-vuotiaana. Murrosikä eli kehitysvaihe kestää jotain 27-vuotiaaksi. Sitten paketti on tavallaan valmis. Voimaa.- Liina Anniina
kyllästynyt miniä kirjoitti:
Väitätkö, ettei ennen (20 vuotta sitten ja aiemmin) ollut melko yleistä, että jos oli lapsen kanssa vaikka ulkona kävelyllä ja tutti tipahti maahan ja se piti saada takaisin suuhun, äiti käytti tutin suussaan "puhdistaakseen" sen? Tai kun lapselle lämmitettiin ruokaa, äiti maistoi ensin onko ruoka liian kuumaa ja sitten syötti vauvan samalla lusikalla?
Ei se tarkoita, että vaikka kariesbakteerista olisikin tiedetty jo vaikka sata vuotta sitten, että ihmiset olisivat ymmärtäneet asian tärkeyden ja vaikutuksen pitkällä tähtäimellä ja olisivat toimineet ennaltaehkäisevästi. Siskoni kanssa olemme syntyneet -80 luvulla eikä meidän äidillemme ole ainakaan neuvolassa mistään kariesbakteereista puhuttu. Ruokaa on maisteltu huoletta samalla lusikalla.
Ei se tieto aina ihmisestä fiksumpaa tee.Eipä sinusta tutkijaa tulisi tieteelliseen maailmaan näillä argumenteilla, joilla todistelet miten lapsia yleisesti hoidettiin.
Mistä ihmeestä sinä voit tietää, miten yleistä oli pudonneen tutin nuoleminen "puhtaaksi"? Oletko todella tutkinut asian, että voit tuollaisen yleistyksen tietää.
Minulla on mummoni vanha Kotilieden Lääkärikirja, joka on painettu vuonna 1953 ja siinä ohjeistetaan Suomen koteja imeväisen hoidosta:
" samoin ovat imeväisen nenän ja kurkun limakalvot erikoisen alttiita tartunnoille... nuhaisen tai lievääkin kurkkutulehdusta potevan aikuisen tai lapsen päästäminen vastasyntyneen läheisyyteen on anteeksiantamatonta varomattomuutta... "
" jos äidin on hoidettava lastaan nuhaisena ja yskäisenä, on hänen pidettävä suunsa ja nenänsä edessä harso -tai selluloidisuojusta ja pestävä kätensä tavallista useammin..."
" Puhdas imuke eli tutti asetetaan paikoilleen niin, ettei sen imupää kosketa sormia"
" varovainen äiti vielä tipauttaa pullosta ensin teelusikkaan tai kädenselälle ja maistaa onko seos hyvänmakuista"
"Vastaostettu imuke on keitettävä ennen käyttöä. Keittäminen uusitaan vähintään pari kertaa viikossa, mieluimmin joka päivä"
"Pesun jälkeen imuke säilytetään niin, ettei se ole alttiina tomulle ja kärpäsille, joko omassa kannellisessa maljassaan tai teevadilla, jonka päälle on kumottu kuppi alassuin"
Kotilieden Lääkärikirja oli suosittu ja siitä otettiin uusittuja painoksia neuvoi lasten hampaiden hoitoa ja antoi ohjeita hammasmädän välttämiseksi, ohjeita jotka ovat käyttökelpoisia tänäkin päivänä. Ohjeet lastenhoitoon olivat yhteneväisiä sen ajan neuvoloiden antamien ohjeiden kanssa.
En tiedä, mistä "kyllästynyt miniä" repii näitä menneiden vuosikymmenten tietojaan lastenhoidosta olettaen, että silloin muka oltaisi oltu tietämättömiä tyhmilyksiä. Meillähän oli tuona aikana keskoshoidosta kuuluisa arkkiatri Ylppö täysissä voimissa aivan uranuurtajana.
Älä hyvä "kyllästynyt miniä" laita äitejämme ja mummojamme huonoon valoon lastenhoidon suhteen. Hygienia tietoisuus oli vallalla ollut jo pitkään lastenhoidossa. Emme me voi tältä vuosikymmeneltä käsin tehdä yleistyksiä, nuolivatko tuon ajan äidit vauvojensa tutteja sen enempää kuin nytkään. Voin vain sanoa, että olen kyllä nähnyt oman ikäpolveni äitien nuolaisevan maahan pudonneen tutin... että onnistuu se meiltä nuoremmiltakin äideiltä.
Että ollaan hieman nöyrempiä näitä mummojamme ja äitejämme kohtaan, eivät he mitään apinoita ole olleet lastensa hoidossa. Kunnioitetaan heitä ja ei olla kaikessa itse niin tosiviisaita.
Kyllä mekin osataan virheitä tehdä ja annetaan anteeksi äideillemme, anopeille ja mummoille heidän virheensä. - Liina Anniina
Mrs. Granny kirjoitti:
Tarkoitukseni ei ollut missään nimessä loukata sinua, vaan koettaa löytää samanlainen kirjoitustempo ja henki kuin sinullakin on. Kirjoitat itse suorasukaisesti, nimittelyä ja mustavalkoisiakaan näkemyksiäsi kaihtamatta, joten arvelin sinun olevan sarjassamme nuoria naisia, jotka haluavat asiat poikki ja pinoon kuin mässäämällä niiden kanssa viikkotolkulla.
Viestiesi perusteella ja epätoivoisella tavallasi pitää puolesi kerrot omaa surullista tarinaasi siitä, ettet ole selvästikään nyt sinut itsesi kanssa. Oletko kysynyt terapia-apua, koska sinun täytyy päästä purkamaan vihasi ja paha olosi.
Näet vastauksissa vain lauseen tai kaksi, joihin tartut ja oletan, että siten teet nopeat johtopäätökset appivanhemmistasikin ja muista elämän eri alueista..Alkuperäisen viestisi paremmin perusteltu osuus haalistuu muiden riidanhaluisten vastauksiesi johdosta, eikä sinua enää osaa uskoa. Näen silmissäni nuoren, hemmotellun tytön, joka on elänyt kiivaan viime vuoden ja ottanut vastuulleen niin paljon haasteita, että niistä selviytyminen tuntuu ylivoimaiselta. Elämänmuutos on niin raju, että purat sen nyt täällä. Siksi kysyn kuka provoilee ja kuka ei? Saat sellaisia vastauksia kuin kärkytkin ja minusta se on sinua kohtaan väärin, koska tarvitset apua ja koetat nyt kovalla naamalla peittää sen pienen itkevän tytön sisimmässäsi.
Äläkä mene henkilökohtaisuuksiin. Sinä et tunne minua, etkä elämääni. Jos kokisin tarvetta kertoa siitä toki kertoisin ja näin voisit saada toisenlaista merkitystä vastauksiini, mutta nythän pääpaino on ollut sinun tarpeillasi ja sinun kaipaamillasi vastauksilla. En tiedä haetko meistä jonkun antamaan sinulle juuri oikean vastauksen,joka sinun ongelmasi kerta heitolla ratkaisisi, mutta kyllä sinun aikuusti oikeesti täytyy nyt todellakin kasvaa ja oppia näkemään metsää puilta. Et ole enää vain sinä, vaan todellakin täyttämässä vauvasi tarpeet niin kuin itsekin sen kuvailit "Et varmastikaan ole äiti, jos et ymmärrä, että välillä (minulla n. 2 krt kuussa) haluan omaa aikaa edes sen kaksi tuntia, jotta jaksan olla pienen lapsen kanssa 24 h kotona"
Muuten, en varsinaisesti ole enää äiti, vaan isoäiti. Siinä osuit nappiin :) Terävä tyttö!
Voimia eteenpäin ja muista etteivät ihmiset tahdo sinulle pahaa.Tosi kauniisti kirjoitit ja vastasit sovittelevasti. Toivottavasti "kyllästynyt miniä" on saanut jotain uutta näkökulmaa keskustelusta.
Uskoisin että tässä nuori äiti heijastelee omia mustasukkaisia tunteitaan lapsen saamaa huomiota kohtaan. Jos nainen on aiemmin lapsuudenkodissaan ollut kovin keskeisessä asemassa ja tottunut saamaan erityishuomiota, niin voi olla vaikeaa astua sivuun, kun näyttämölle ilmestyykin uusi tähti.
Nainen joutuu ristiriitaisten tunteidensa keskelle. On rakkaus omaa toivottua vauvaa kohtaa, joka ryöstääkin sen huomion, mihin itse oli juurtunut. Kun lukee alkup. ensimmäistä viestiä, niin tämä oletukseni tulee entistä vahvemmaksi.
Nainen heijastaa omat kielteiset tunteensa kohdistumaan appivanhempiinsa, koska kokee turvallisemmaksi kokea ne heidän kauttaan.
Ensimmäistä kertaa elämässään nainen joutuu sen toden paikan eteen, ettei ole ainutlaatuinen keskipiste, kun appivanhemmat huomioivat "vain" vauvan.
Tämän nuoren naisen vauvalla on tehtävä, hän pikkuinen kasvattaa myös äitinsä pois lapsuuden munankuorestaan. Kuoriutui vauva, mutta kuoriutuu myös äiti.
Jostain syystä, jota me emme tunne, tämä nuori nainen on saanut pitää todella pitkään illuusionsa olla ympäristönsä, maailman keskipisteenä, kaiken huomion imurina.
Tavallisesti tällainen "maailmannapa" kuvitelma on kasvanut lapsesta kouluikään mennesstä tai ainakin vähentynyt.
Ehkä tämän nuoren äidin elämänolosuhteet jostain syystä ovat pitäneet hänet tässä suhteessa lapsenomaisena näin kauan.
Nyt ne ovat vauvan myötä murentuneet, ja ymmärrän että nuorella äidillä on kriisin ja kasvun paikka. Tukea hän tarvitseekin. Toivottavasti miehen vanhemmat ymmärtävät olla loukkaantumatta miniäänsä ja antavat hänen toipua rauhassa.
Oman äitinsä tukea ja miehensä tukea hän tarvitseekin. Vauvan vaativuus ja "kiittämättömyys" on vaikea paikka, on vaikea luovuttaa vauvalle se oma kruununsa, jota "kyllästynyt miniä" on tähän asti saanut pitää.
Nyt äiti joutuu toimimaan pelkkänä sivustakatsojana ilman kruunua. Siinä onkin kovan selviämisen paikka. - yykaakoooo
Liina Anniina kirjoitti:
Tosi kauniisti kirjoitit ja vastasit sovittelevasti. Toivottavasti "kyllästynyt miniä" on saanut jotain uutta näkökulmaa keskustelusta.
Uskoisin että tässä nuori äiti heijastelee omia mustasukkaisia tunteitaan lapsen saamaa huomiota kohtaan. Jos nainen on aiemmin lapsuudenkodissaan ollut kovin keskeisessä asemassa ja tottunut saamaan erityishuomiota, niin voi olla vaikeaa astua sivuun, kun näyttämölle ilmestyykin uusi tähti.
Nainen joutuu ristiriitaisten tunteidensa keskelle. On rakkaus omaa toivottua vauvaa kohtaa, joka ryöstääkin sen huomion, mihin itse oli juurtunut. Kun lukee alkup. ensimmäistä viestiä, niin tämä oletukseni tulee entistä vahvemmaksi.
Nainen heijastaa omat kielteiset tunteensa kohdistumaan appivanhempiinsa, koska kokee turvallisemmaksi kokea ne heidän kauttaan.
Ensimmäistä kertaa elämässään nainen joutuu sen toden paikan eteen, ettei ole ainutlaatuinen keskipiste, kun appivanhemmat huomioivat "vain" vauvan.
Tämän nuoren naisen vauvalla on tehtävä, hän pikkuinen kasvattaa myös äitinsä pois lapsuuden munankuorestaan. Kuoriutui vauva, mutta kuoriutuu myös äiti.
Jostain syystä, jota me emme tunne, tämä nuori nainen on saanut pitää todella pitkään illuusionsa olla ympäristönsä, maailman keskipisteenä, kaiken huomion imurina.
Tavallisesti tällainen "maailmannapa" kuvitelma on kasvanut lapsesta kouluikään mennesstä tai ainakin vähentynyt.
Ehkä tämän nuoren äidin elämänolosuhteet jostain syystä ovat pitäneet hänet tässä suhteessa lapsenomaisena näin kauan.
Nyt ne ovat vauvan myötä murentuneet, ja ymmärrän että nuorella äidillä on kriisin ja kasvun paikka. Tukea hän tarvitseekin. Toivottavasti miehen vanhemmat ymmärtävät olla loukkaantumatta miniäänsä ja antavat hänen toipua rauhassa.
Oman äitinsä tukea ja miehensä tukea hän tarvitseekin. Vauvan vaativuus ja "kiittämättömyys" on vaikea paikka, on vaikea luovuttaa vauvalle se oma kruununsa, jota "kyllästynyt miniä" on tähän asti saanut pitää.
Nyt äiti joutuu toimimaan pelkkänä sivustakatsojana ilman kruunua. Siinä onkin kovan selviämisen paikka.Yuolla aikasemmin oli oikeen juupas-eipäs kinaa mitä anoppi tarkoittaa kun sanoo lapsen olevan isänsä näköinen...
Olen itse kuunnellut 8v kuinka varsinkin tyttömme on isänsä, siskonsa ym HEIDÄN sukulaisten näköinen, ja olen sitten joskus sanonut "leikillä" että sittenpä minä olen kovasti mieheni ja hänen siskonsa näköinen koska tosi monet ovat sanoneet että tyttömme on kuin kopio minusta...siihen anoppi vastannu että AI JAA ja naama vääntyy kuin oplisi juuri haukannut tosi hapanta sitruunaa...että KYLLÄ, kyllä se kuinka joku asia sanotaan ja millä äänensävyllä ON väliä! - eräs...
Liina Anniina kirjoitti:
Eipä sinusta tutkijaa tulisi tieteelliseen maailmaan näillä argumenteilla, joilla todistelet miten lapsia yleisesti hoidettiin.
Mistä ihmeestä sinä voit tietää, miten yleistä oli pudonneen tutin nuoleminen "puhtaaksi"? Oletko todella tutkinut asian, että voit tuollaisen yleistyksen tietää.
Minulla on mummoni vanha Kotilieden Lääkärikirja, joka on painettu vuonna 1953 ja siinä ohjeistetaan Suomen koteja imeväisen hoidosta:
" samoin ovat imeväisen nenän ja kurkun limakalvot erikoisen alttiita tartunnoille... nuhaisen tai lievääkin kurkkutulehdusta potevan aikuisen tai lapsen päästäminen vastasyntyneen läheisyyteen on anteeksiantamatonta varomattomuutta... "
" jos äidin on hoidettava lastaan nuhaisena ja yskäisenä, on hänen pidettävä suunsa ja nenänsä edessä harso -tai selluloidisuojusta ja pestävä kätensä tavallista useammin..."
" Puhdas imuke eli tutti asetetaan paikoilleen niin, ettei sen imupää kosketa sormia"
" varovainen äiti vielä tipauttaa pullosta ensin teelusikkaan tai kädenselälle ja maistaa onko seos hyvänmakuista"
"Vastaostettu imuke on keitettävä ennen käyttöä. Keittäminen uusitaan vähintään pari kertaa viikossa, mieluimmin joka päivä"
"Pesun jälkeen imuke säilytetään niin, ettei se ole alttiina tomulle ja kärpäsille, joko omassa kannellisessa maljassaan tai teevadilla, jonka päälle on kumottu kuppi alassuin"
Kotilieden Lääkärikirja oli suosittu ja siitä otettiin uusittuja painoksia neuvoi lasten hampaiden hoitoa ja antoi ohjeita hammasmädän välttämiseksi, ohjeita jotka ovat käyttökelpoisia tänäkin päivänä. Ohjeet lastenhoitoon olivat yhteneväisiä sen ajan neuvoloiden antamien ohjeiden kanssa.
En tiedä, mistä "kyllästynyt miniä" repii näitä menneiden vuosikymmenten tietojaan lastenhoidosta olettaen, että silloin muka oltaisi oltu tietämättömiä tyhmilyksiä. Meillähän oli tuona aikana keskoshoidosta kuuluisa arkkiatri Ylppö täysissä voimissa aivan uranuurtajana.
Älä hyvä "kyllästynyt miniä" laita äitejämme ja mummojamme huonoon valoon lastenhoidon suhteen. Hygienia tietoisuus oli vallalla ollut jo pitkään lastenhoidossa. Emme me voi tältä vuosikymmeneltä käsin tehdä yleistyksiä, nuolivatko tuon ajan äidit vauvojensa tutteja sen enempää kuin nytkään. Voin vain sanoa, että olen kyllä nähnyt oman ikäpolveni äitien nuolaisevan maahan pudonneen tutin... että onnistuu se meiltä nuoremmiltakin äideiltä.
Että ollaan hieman nöyrempiä näitä mummojamme ja äitejämme kohtaan, eivät he mitään apinoita ole olleet lastensa hoidossa. Kunnioitetaan heitä ja ei olla kaikessa itse niin tosiviisaita.
Kyllä mekin osataan virheitä tehdä ja annetaan anteeksi äideillemme, anopeille ja mummoille heidän virheensä.Silloin joskus viime sotien aikaan ja kohta niiden jälkeen kun bakteerit ja muut tautia aiheuttavat pieneliöt opittiin tuntemaan, alkoi Suomessa niin vimmainen hygienia kasvatus ja siisteys koulutus ettei tosikaan. Kodit piti olla niin viimeisen päälle siistit ja puhtaat ettei tomun hiventäkään saanut olla missään.
Vanha äitini kertoi kuinka katajaluudalla nuohottiin kaikki katonrajatkin ainakin kerran viikossa koska se karkotti hämähäkit ja muut hyönteiset. Glysolilla desinfioitiin vessatilat ja eteiset sekä portaikot ettei "pöpöt" pääse sisälle. Tolu ja mäntysuopa olivat kovassa käytössä. Ja niin lähti keuhkotaudit sekä muut pöpöjen aiheuttamat kulkutaudit Suomesta ihan muutamassa vuodessa. Virustartunnat ovat sitten asia erikseen.
Monella nykyisellä "makaa rennosti paskassa" sukupolven äidillä ja isällä olisi paljon opittavaa menneistä
ajoista.
Että luultavasti Ap.n anoppi tietää siisteydestä ja sen merkityksestä huomattavasti enemmän kuin Ap itse. - eräs...
eräs... kirjoitti:
Silloin joskus viime sotien aikaan ja kohta niiden jälkeen kun bakteerit ja muut tautia aiheuttavat pieneliöt opittiin tuntemaan, alkoi Suomessa niin vimmainen hygienia kasvatus ja siisteys koulutus ettei tosikaan. Kodit piti olla niin viimeisen päälle siistit ja puhtaat ettei tomun hiventäkään saanut olla missään.
Vanha äitini kertoi kuinka katajaluudalla nuohottiin kaikki katonrajatkin ainakin kerran viikossa koska se karkotti hämähäkit ja muut hyönteiset. Glysolilla desinfioitiin vessatilat ja eteiset sekä portaikot ettei "pöpöt" pääse sisälle. Tolu ja mäntysuopa olivat kovassa käytössä. Ja niin lähti keuhkotaudit sekä muut pöpöjen aiheuttamat kulkutaudit Suomesta ihan muutamassa vuodessa. Virustartunnat ovat sitten asia erikseen.
Monella nykyisellä "makaa rennosti paskassa" sukupolven äidillä ja isällä olisi paljon opittavaa menneistä
ajoista.
Että luultavasti Ap.n anoppi tietää siisteydestä ja sen merkityksestä huomattavasti enemmän kuin Ap itse.Korjaan: Monella nykyisellä "makaa rennosti paskassa" sukupolvea edustavalla äidillä ja isällä olisi paljon opittavaa menneistä ajoista.
- mä keksin, mä keksin
yykaakoooo kirjoitti:
Yuolla aikasemmin oli oikeen juupas-eipäs kinaa mitä anoppi tarkoittaa kun sanoo lapsen olevan isänsä näköinen...
Olen itse kuunnellut 8v kuinka varsinkin tyttömme on isänsä, siskonsa ym HEIDÄN sukulaisten näköinen, ja olen sitten joskus sanonut "leikillä" että sittenpä minä olen kovasti mieheni ja hänen siskonsa näköinen koska tosi monet ovat sanoneet että tyttömme on kuin kopio minusta...siihen anoppi vastannu että AI JAA ja naama vääntyy kuin oplisi juuri haukannut tosi hapanta sitruunaa...että KYLLÄ, kyllä se kuinka joku asia sanotaan ja millä äänensävyllä ON väliä!Jaahas, yykaakoo päätti palata alkuruutuun!
Tänä leppoisana tekstijakson aikana keksinkin, MIKSI nuori äiti kokee loukkaavana lyhyestä suhteesta alkunsa saaneen lapsen olevan avoanopin sanomana ISÄNSÄ näköinen.
Kuinkas siellä naapurin aidan takana... tarkoitan se naapurin isäntä? Ei sitten hän ole ... näköinen? - kyllästynyt miniä
Liina Anniina kirjoitti:
Tosi kauniisti kirjoitit ja vastasit sovittelevasti. Toivottavasti "kyllästynyt miniä" on saanut jotain uutta näkökulmaa keskustelusta.
Uskoisin että tässä nuori äiti heijastelee omia mustasukkaisia tunteitaan lapsen saamaa huomiota kohtaan. Jos nainen on aiemmin lapsuudenkodissaan ollut kovin keskeisessä asemassa ja tottunut saamaan erityishuomiota, niin voi olla vaikeaa astua sivuun, kun näyttämölle ilmestyykin uusi tähti.
Nainen joutuu ristiriitaisten tunteidensa keskelle. On rakkaus omaa toivottua vauvaa kohtaa, joka ryöstääkin sen huomion, mihin itse oli juurtunut. Kun lukee alkup. ensimmäistä viestiä, niin tämä oletukseni tulee entistä vahvemmaksi.
Nainen heijastaa omat kielteiset tunteensa kohdistumaan appivanhempiinsa, koska kokee turvallisemmaksi kokea ne heidän kauttaan.
Ensimmäistä kertaa elämässään nainen joutuu sen toden paikan eteen, ettei ole ainutlaatuinen keskipiste, kun appivanhemmat huomioivat "vain" vauvan.
Tämän nuoren naisen vauvalla on tehtävä, hän pikkuinen kasvattaa myös äitinsä pois lapsuuden munankuorestaan. Kuoriutui vauva, mutta kuoriutuu myös äiti.
Jostain syystä, jota me emme tunne, tämä nuori nainen on saanut pitää todella pitkään illuusionsa olla ympäristönsä, maailman keskipisteenä, kaiken huomion imurina.
Tavallisesti tällainen "maailmannapa" kuvitelma on kasvanut lapsesta kouluikään mennesstä tai ainakin vähentynyt.
Ehkä tämän nuoren äidin elämänolosuhteet jostain syystä ovat pitäneet hänet tässä suhteessa lapsenomaisena näin kauan.
Nyt ne ovat vauvan myötä murentuneet, ja ymmärrän että nuorella äidillä on kriisin ja kasvun paikka. Tukea hän tarvitseekin. Toivottavasti miehen vanhemmat ymmärtävät olla loukkaantumatta miniäänsä ja antavat hänen toipua rauhassa.
Oman äitinsä tukea ja miehensä tukea hän tarvitseekin. Vauvan vaativuus ja "kiittämättömyys" on vaikea paikka, on vaikea luovuttaa vauvalle se oma kruununsa, jota "kyllästynyt miniä" on tähän asti saanut pitää.
Nyt äiti joutuu toimimaan pelkkänä sivustakatsojana ilman kruunua. Siinä onkin kovan selviämisen paikka.Itsevaltuutetut nettipalstapsykologit vauhdissa :D (NYT naurattaa!)
Aikamoista hakuammuntaa kaikki teidän analyysit siitä, miten olen kasvanut, miten koen uuden tilanteen äitinä ja miten mieheni ei tue minua. En jaksanut edes kaikkea lukea, vaikka saikin nauramaan. Huono yritys siis iskeä arkaan paikkaan, henkilökohtaisuuksiin.
Ette kuitenkaan usko mitään mitä sanon, se nyt on jo nähty, mutta kunhan nyt helposti provosoituvana ihmisenä kuitenkin kerron, että en, en ole ikinä ollut mikään hemmoteltu kakara enkä odota ja toivo saavani kaiken huomion pois ihanasta vauvastani itseeni.
Toiseksi: tottakai äitiys yllättää ja välillä väsyttää, mutta onneksi meillä on ihana ja "helppo" vauva, joka vaatii vain ruokaa, unta ja rakkautta ja jota myös mieheni hoitaa kotona ollessaan ihan yhtälailla kuin minäkin. Vauvalla ei ole koliikkia yms. eikä ole ollut kipeänä. Tottakai sekin on edessä joskus ja voi ollakin, että se on ihan hemmetin raskasta, mutta nyt on helppoa ja ihanaa, en valita. Muusta kuin appivanhemmista, joiden käytöksestä on muuten loukkaantunut myös mieheni eikä siksi, koska vaatisin häntä olemaan puolellani. Hän on joutunut heidän tempauksiaan ja puheitaan kestämään kuitenkin koko ikänsä ja tuntee heidät paremmin kuin minä.
Uskon myös vahvasti, että mieheni entinen morsian on voinut hyvinkin jättää hänet appivanhempien takia, koska edes miehelleni ei ikinä kuulemma selvinnyt, miksi nainen jätti juuri ennen häitä. Taisi jänistää ja huomata, ettei halua sellaiseen sukuun naida. Ihan hyvin tältä naiselta, ei hän siis ikinä oikeasti rakastanutkaan miestäni. Minä kuitenkin rakastan miestäni appivanhemmista huolimatta ja olen valmis tekemään kaikkeni, että välit pysyvät heihin aina edes "ihan hyvinä". Mieheni ja lapseni takia. Yritän kovasti tehdä kaikkeni, että kaikilla olisi mukavaa, vaikka sitä käsitystä te tuskin olette kirjoituksistani saaneet.
Ja kyllä, mieheni on hieno ihminen ja hyvä tuki ja turva kaikessa, se etu noissa vanhemmissa ja kokeneissa AIKUISISSA miehissä on.
Myönnän, että olen antanut itselleni ja patoutuneelle vihalleni ja ärtymykselleni appivanhempiani kohtaan päästä valloilleen täällä, koska se on niin helppoa olla anonyyminä! Voin kutsua anoppiani vaikka siksi "leipovaksi mummeliksi" (mikä hui kauhistus onkin ihan hirveä loukkaus) kuitenkaan häntä henkilökohtaisesti loukkaamatta. Eikö tämän pitäisi olla juuri oikea paikka sitä varten??
Mutta nyt myös tuntuu paremmalta, koska en voi näistä asioista miehellenikään näin suorin sanoin ikinä sanoa. On minullakin käytöstapoja enkä halua rakkaitani loukata!
Kyllä tuntuu paremmalta, vaikka kaikki palaute ei olekaan ollut välttämättä sellaista, mitä olisin toivonut. Olisin toivonut saman kaltaisessa tilanteessa eläviltä muilta miniöiltä kokemuksen ääntä, mutta eipä niitä juuri löytynyt. kyllästynyt miniä kirjoitti:
Itsevaltuutetut nettipalstapsykologit vauhdissa :D (NYT naurattaa!)
Aikamoista hakuammuntaa kaikki teidän analyysit siitä, miten olen kasvanut, miten koen uuden tilanteen äitinä ja miten mieheni ei tue minua. En jaksanut edes kaikkea lukea, vaikka saikin nauramaan. Huono yritys siis iskeä arkaan paikkaan, henkilökohtaisuuksiin.
Ette kuitenkaan usko mitään mitä sanon, se nyt on jo nähty, mutta kunhan nyt helposti provosoituvana ihmisenä kuitenkin kerron, että en, en ole ikinä ollut mikään hemmoteltu kakara enkä odota ja toivo saavani kaiken huomion pois ihanasta vauvastani itseeni.
Toiseksi: tottakai äitiys yllättää ja välillä väsyttää, mutta onneksi meillä on ihana ja "helppo" vauva, joka vaatii vain ruokaa, unta ja rakkautta ja jota myös mieheni hoitaa kotona ollessaan ihan yhtälailla kuin minäkin. Vauvalla ei ole koliikkia yms. eikä ole ollut kipeänä. Tottakai sekin on edessä joskus ja voi ollakin, että se on ihan hemmetin raskasta, mutta nyt on helppoa ja ihanaa, en valita. Muusta kuin appivanhemmista, joiden käytöksestä on muuten loukkaantunut myös mieheni eikä siksi, koska vaatisin häntä olemaan puolellani. Hän on joutunut heidän tempauksiaan ja puheitaan kestämään kuitenkin koko ikänsä ja tuntee heidät paremmin kuin minä.
Uskon myös vahvasti, että mieheni entinen morsian on voinut hyvinkin jättää hänet appivanhempien takia, koska edes miehelleni ei ikinä kuulemma selvinnyt, miksi nainen jätti juuri ennen häitä. Taisi jänistää ja huomata, ettei halua sellaiseen sukuun naida. Ihan hyvin tältä naiselta, ei hän siis ikinä oikeasti rakastanutkaan miestäni. Minä kuitenkin rakastan miestäni appivanhemmista huolimatta ja olen valmis tekemään kaikkeni, että välit pysyvät heihin aina edes "ihan hyvinä". Mieheni ja lapseni takia. Yritän kovasti tehdä kaikkeni, että kaikilla olisi mukavaa, vaikka sitä käsitystä te tuskin olette kirjoituksistani saaneet.
Ja kyllä, mieheni on hieno ihminen ja hyvä tuki ja turva kaikessa, se etu noissa vanhemmissa ja kokeneissa AIKUISISSA miehissä on.
Myönnän, että olen antanut itselleni ja patoutuneelle vihalleni ja ärtymykselleni appivanhempiani kohtaan päästä valloilleen täällä, koska se on niin helppoa olla anonyyminä! Voin kutsua anoppiani vaikka siksi "leipovaksi mummeliksi" (mikä hui kauhistus onkin ihan hirveä loukkaus) kuitenkaan häntä henkilökohtaisesti loukkaamatta. Eikö tämän pitäisi olla juuri oikea paikka sitä varten??
Mutta nyt myös tuntuu paremmalta, koska en voi näistä asioista miehellenikään näin suorin sanoin ikinä sanoa. On minullakin käytöstapoja enkä halua rakkaitani loukata!
Kyllä tuntuu paremmalta, vaikka kaikki palaute ei olekaan ollut välttämättä sellaista, mitä olisin toivonut. Olisin toivonut saman kaltaisessa tilanteessa eläviltä muilta miniöiltä kokemuksen ääntä, mutta eipä niitä juuri löytynyt.Miksi olit Grannylle vihainen ja nimittelit? Olisi kiva, että pahoittelisit hänelle ja näyttäisit oikean luonteesi. Näyttäisit, että et itse yleensä mene henkilökohtaisuuksiin, vaan nyt lipsahti, kuten voi kenellä vain lipsahtaa.
Omasta puolestani pahoittelen, jos kysyin koetko, että miehesi ei tue sinua tarpeeksi ja oletko väsynyt. Jos nämä kysymykset tuntuivat liian henkilökohtaisilta.Mistä sitä netin kautta tietää, mutta se vain kuullostaa siltä.
Meille lukijoille ei koskaan oikein selvinnyt se varsinainen ongelmasi, jonka takia sitä hakee jotain muuta selitystä. Tämän vuoksi täällä pohdittiin. Kuten huomaat, vastasin sinulle 2x hyvin maltillisesti, mutta Grannyn vastauksesi sai minut täysin tyrmistymään. Oli vissiin sinulla huono päivä ...tai sitten olit väsynyt!?
Taiteilija Jippu sanoi, että hän tulee aina avoanoppiensa kanssa toimeen,koska nämä ovat synnyttäneet hänen rakkaan miehensä ja pitäneet hänestä huolta. Näin itsekin hahmotin aikanaan jo vanhan, ja nyt edesmenneen kunnollisen ja aikanaan valitettavan sairaan (fyysisesti), anoppini, jonka kanssa siis asuin 28-vuotiaana samassa kerrostaloasunnossa lapsen ja mieheni kanssa. Kiitollisuudella muistan. Tätä taustaa vastaan kuullostat siis turhasta valittavaiselta, mutta mitä minä toisen asioista mitään lopultakaan tiedän.
Voimia!- kyllästynyt miniä
boxi kirjoitti:
Miksi olit Grannylle vihainen ja nimittelit? Olisi kiva, että pahoittelisit hänelle ja näyttäisit oikean luonteesi. Näyttäisit, että et itse yleensä mene henkilökohtaisuuksiin, vaan nyt lipsahti, kuten voi kenellä vain lipsahtaa.
Omasta puolestani pahoittelen, jos kysyin koetko, että miehesi ei tue sinua tarpeeksi ja oletko väsynyt. Jos nämä kysymykset tuntuivat liian henkilökohtaisilta.Mistä sitä netin kautta tietää, mutta se vain kuullostaa siltä.
Meille lukijoille ei koskaan oikein selvinnyt se varsinainen ongelmasi, jonka takia sitä hakee jotain muuta selitystä. Tämän vuoksi täällä pohdittiin. Kuten huomaat, vastasin sinulle 2x hyvin maltillisesti, mutta Grannyn vastauksesi sai minut täysin tyrmistymään. Oli vissiin sinulla huono päivä ...tai sitten olit väsynyt!?
Taiteilija Jippu sanoi, että hän tulee aina avoanoppiensa kanssa toimeen,koska nämä ovat synnyttäneet hänen rakkaan miehensä ja pitäneet hänestä huolta. Näin itsekin hahmotin aikanaan jo vanhan, ja nyt edesmenneen kunnollisen ja aikanaan valitettavan sairaan (fyysisesti), anoppini, jonka kanssa siis asuin 28-vuotiaana samassa kerrostaloasunnossa lapsen ja mieheni kanssa. Kiitollisuudella muistan. Tätä taustaa vastaan kuullostat siis turhasta valittavaiselta, mutta mitä minä toisen asioista mitään lopultakaan tiedän.
Voimia!Oletko ikinä kuullut, että rivien välistä voi lukea eli rumemmin sanottuna piilovittuilua? Sitähän Granny viljeli. Olinko ainoa, joka sen huomasi.
Jostain hän keksi, että olen joku vinkuva kakara, joka soittaa heti äidille, kun äitiys alkaa kyllästyttään ja onneksi appivanhemmat tietävät, etten oleta heidän juoksevan apuun heti kun vähän vingun jostain ja että juhannuksena appivanhemmat voivat olla käsi lipassa odottelemassa, mitä minä haluan jne. jne. Sekö oli mielestäsi asiallista palautetta?
Ja missä kohtaa mielestäsi nimittelin Grannya? Haukuin hänen kirjoituksensa idioottimaiseksi ja hämmentäväksin, en häntä henkilönä.
Joten en, en ole pyytämässä anteeksi. Olen sitten mielummin huono ihminen sinun mielestäsi. kyllästynyt miniä kirjoitti:
Oletko ikinä kuullut, että rivien välistä voi lukea eli rumemmin sanottuna piilovittuilua? Sitähän Granny viljeli. Olinko ainoa, joka sen huomasi.
Jostain hän keksi, että olen joku vinkuva kakara, joka soittaa heti äidille, kun äitiys alkaa kyllästyttään ja onneksi appivanhemmat tietävät, etten oleta heidän juoksevan apuun heti kun vähän vingun jostain ja että juhannuksena appivanhemmat voivat olla käsi lipassa odottelemassa, mitä minä haluan jne. jne. Sekö oli mielestäsi asiallista palautetta?
Ja missä kohtaa mielestäsi nimittelin Grannya? Haukuin hänen kirjoituksensa idioottimaiseksi ja hämmentäväksin, en häntä henkilönä.
Joten en, en ole pyytämässä anteeksi. Olen sitten mielummin huono ihminen sinun mielestäsi.Haet "piilovittuilua". Grannylla ei sitä ollut. En edes tajua, mitä haet takaa.
Minäkin pahoittelin, jos kysyin mielestäsi liian henkilökohtaista sinulta. Ei pitäisi olla kovin kummoinen kyky se pahoittelun taito, jos minultakin irtoaa. Voi sitä epäkohhteliasta käytöstäkin pahoitella: idioottimaiseksi sanominen on kyllä minusta aika asiatonta tässä yhteydessä.
Kyllä tämä koko sotku valitettavasti sinun oma ongelmasi on. Granny ei "vittuillut" mitenkään. Sinä luet rivien välistä sellaista, mitä siellä ei ole. Eikä sinulla ole siis kykyä selvittää asioita pienellä pahoittelulla. Nimittelet tuosta noin,mutta pahoittelu ei irtoa. Ei oikein hyvä yhtälö.
Poikaystäväsi ex ei jättänyt häntä anoppilan vuoksi. Kukaan ei jätä ja jos jättää kertoo sen kyllä erittäin suorin sanoin itään ja länteen, koska se on niin raivostuttava syy. Kyllä suhde voi mennä poikki monista syistä. Tässä tapauksessa emme tiedä miksi, mutta ei se appivanhempien syy ollut.
Miksi et saanut muilta nuorilta rasittuneilta miniöiltä toivomaasi palautetta: on niin vaikea samaistua ongelmaasi, kun sitä ei kukaan oikein hahmota: eivät edes toiset nuoret äidit.
Muuta tyyliäsi: elämästäsi tulee ihan toisenlainen. Sinusta tulee paljon onnellisempi.
I am not joking, enkä piilov. Sanon ihan suoraan: sinusta tulee toisella asenteella PALJON onnellisempi. Been there. Made the same mistake.
Kaikkea hyvää. Onnittelut pikkuvaavelostasi, josta kaikki onneksi kovasti tykkäävät.kyllästynyt miniä kirjoitti:
Oletko ikinä kuullut, että rivien välistä voi lukea eli rumemmin sanottuna piilovittuilua? Sitähän Granny viljeli. Olinko ainoa, joka sen huomasi.
Jostain hän keksi, että olen joku vinkuva kakara, joka soittaa heti äidille, kun äitiys alkaa kyllästyttään ja onneksi appivanhemmat tietävät, etten oleta heidän juoksevan apuun heti kun vähän vingun jostain ja että juhannuksena appivanhemmat voivat olla käsi lipassa odottelemassa, mitä minä haluan jne. jne. Sekö oli mielestäsi asiallista palautetta?
Ja missä kohtaa mielestäsi nimittelin Grannya? Haukuin hänen kirjoituksensa idioottimaiseksi ja hämmentäväksin, en häntä henkilönä.
Joten en, en ole pyytämässä anteeksi. Olen sitten mielummin huono ihminen sinun mielestäsi.Olitko ainoa, joka huomasi piilovittuilua Garannyn tekstissä?
Vastaus: olit.kyllästynyt miniä kirjoitti:
Oletko ikinä kuullut, että rivien välistä voi lukea eli rumemmin sanottuna piilovittuilua? Sitähän Granny viljeli. Olinko ainoa, joka sen huomasi.
Jostain hän keksi, että olen joku vinkuva kakara, joka soittaa heti äidille, kun äitiys alkaa kyllästyttään ja onneksi appivanhemmat tietävät, etten oleta heidän juoksevan apuun heti kun vähän vingun jostain ja että juhannuksena appivanhemmat voivat olla käsi lipassa odottelemassa, mitä minä haluan jne. jne. Sekö oli mielestäsi asiallista palautetta?
Ja missä kohtaa mielestäsi nimittelin Grannya? Haukuin hänen kirjoituksensa idioottimaiseksi ja hämmentäväksin, en häntä henkilönä.
Joten en, en ole pyytämässä anteeksi. Olen sitten mielummin huono ihminen sinun mielestäsi.Ja viimeinen laulu ennen soutuani toiseen saareen.
olin ainoa, joka sinulle kaksi kertaa kirjoitti ihan positiivisen viestin. Et sanonut niistä mitään positiivista. Lopuksi jostain nyppäät, että olet huono ihminen minun mielestäni.
Pelaa elämän sinulle antamat kortit paremmin. Suhtauduin sinuun ihan positiivisesti, kuten näet.
Ja sitten toiseen saareen.- kyllästynyt miniä
boxi kirjoitti:
Ja viimeinen laulu ennen soutuani toiseen saareen.
olin ainoa, joka sinulle kaksi kertaa kirjoitti ihan positiivisen viestin. Et sanonut niistä mitään positiivista. Lopuksi jostain nyppäät, että olet huono ihminen minun mielestäni.
Pelaa elämän sinulle antamat kortit paremmin. Suhtauduin sinuun ihan positiivisesti, kuten näet.
Ja sitten toiseen saareen.Kuten voit huomata, en ole läheskään kaikille vastannut, joten et ole ainoa. Anteeksi, jos olen jättänyt sinut huomioimatta ja siksi nyt olet kääntynyt minua vastaan.
- kyllästynyt miniä
boxi kirjoitti:
Haet "piilovittuilua". Grannylla ei sitä ollut. En edes tajua, mitä haet takaa.
Minäkin pahoittelin, jos kysyin mielestäsi liian henkilökohtaista sinulta. Ei pitäisi olla kovin kummoinen kyky se pahoittelun taito, jos minultakin irtoaa. Voi sitä epäkohhteliasta käytöstäkin pahoitella: idioottimaiseksi sanominen on kyllä minusta aika asiatonta tässä yhteydessä.
Kyllä tämä koko sotku valitettavasti sinun oma ongelmasi on. Granny ei "vittuillut" mitenkään. Sinä luet rivien välistä sellaista, mitä siellä ei ole. Eikä sinulla ole siis kykyä selvittää asioita pienellä pahoittelulla. Nimittelet tuosta noin,mutta pahoittelu ei irtoa. Ei oikein hyvä yhtälö.
Poikaystäväsi ex ei jättänyt häntä anoppilan vuoksi. Kukaan ei jätä ja jos jättää kertoo sen kyllä erittäin suorin sanoin itään ja länteen, koska se on niin raivostuttava syy. Kyllä suhde voi mennä poikki monista syistä. Tässä tapauksessa emme tiedä miksi, mutta ei se appivanhempien syy ollut.
Miksi et saanut muilta nuorilta rasittuneilta miniöiltä toivomaasi palautetta: on niin vaikea samaistua ongelmaasi, kun sitä ei kukaan oikein hahmota: eivät edes toiset nuoret äidit.
Muuta tyyliäsi: elämästäsi tulee ihan toisenlainen. Sinusta tulee paljon onnellisempi.
I am not joking, enkä piilov. Sanon ihan suoraan: sinusta tulee toisella asenteella PALJON onnellisempi. Been there. Made the same mistake.
Kaikkea hyvää. Onnittelut pikkuvaavelostasi, josta kaikki onneksi kovasti tykkäävät.Niin missä kohtaa olen nyt nimitellyt Grannya, sitä ihmettelen vieläkin?? Kirjoita suora lainaus, nyt kiinnostaa todenteolla!
Kyllä osaan pahoitella ja pyytää anteeksi, mutta en koe olleeni sen enempää asiaton kuin muutkaan täällä, joten miksi pahoitella, jos siltä ei tunnu.
Ja minua haukuttiin alussa, että "mistä sinä tiedät, et sinä ole mikään meedio" ja nyt sinä tulet sanomaan, että:
"Poikaystäväsi ex ei jättänyt häntä anoppilan vuoksi. Kukaan ei jätä ja jos jättää kertoo sen kyllä erittäin suorin sanoin itään ja länteen, koska se on niin raivostuttava syy. Kyllä suhde voi mennä poikki monista syistä. Tässä tapauksessa emme tiedä miksi, mutta ei se appivanhempien syy ollut."
Sinäkö sitten olet meedio? Minäkö en voisi olla missään nimessä oikeassa tai oikeilla jäljillä, koska tunnen mieheni, hänen ja exänsä suhteen tapahtumia ja appivanhempani paremmin kuin sinä?
Ja vielä loppuun osoitus, kuinka huomioin nyt sinuakin, kun aiemmin koit jääneesi huomioimatta: kiitos "vaavelo-onnitteluista". kyllästynyt miniä kirjoitti:
Kuten voit huomata, en ole läheskään kaikille vastannut, joten et ole ainoa. Anteeksi, jos olen jättänyt sinut huomioimatta ja siksi nyt olet kääntynyt minua vastaan.
Olen flunssassa ja lomalla ja muuta tekemistä ei juuri ole kuin kirja, tv ja netti. Siksi kirjoittelen,
Grannyn vastauksesta tietty mieleni muutin. Tarkoitin sitä, että kun sinulle on positiivinen, et reagoi mitenkään (huomasin tämän vasta, kun muutin mieltäni!) mutta vihaisuuteen sinulla on aikaa. Grannyn saama vastaus oli minusta ongelma.
Ei tarvitse pyytää anteeksi sitä ,että ei vastaa johonkin olemattomaan positiiviseen hölötykseen netissä. Hyvänen aika, ei todellakaan!
Et sinä minulle mitään epäkohteliasta ole tehnyt. Pistä aikasi Grannyyn!
"Kääntyä sinua vastaan" on voimakkaasti sanottu. Olen muuttanut mieltäni. Ei tässä nenäliinavuorien takaa oikein mitään kovin syvällistä kääntymistä tapahdu.
Kuten sanotuu, minulta ei tarvitse pyytää anteeksi. Annan tässä vielä tanttamaisen vihjeen ( olin "management"-kouluttaja edellisessä elämässäni), että kun menet anteeksipyynnön tielle, ei kannata laittaa siihen mitään moitetta, nätkätystä tai positiivistakaan selitystä. Pidä se blancona: "sorry, jos pahoitin jotain". Anteeksipyyntö oli fiksu teko, ja arvostan sitä, mutta et minua ole mitenkään loukannut.
Vaavelolle terveisiäkyllästynyt miniä kirjoitti:
Niin missä kohtaa olen nyt nimitellyt Grannya, sitä ihmettelen vieläkin?? Kirjoita suora lainaus, nyt kiinnostaa todenteolla!
Kyllä osaan pahoitella ja pyytää anteeksi, mutta en koe olleeni sen enempää asiaton kuin muutkaan täällä, joten miksi pahoitella, jos siltä ei tunnu.
Ja minua haukuttiin alussa, että "mistä sinä tiedät, et sinä ole mikään meedio" ja nyt sinä tulet sanomaan, että:
"Poikaystäväsi ex ei jättänyt häntä anoppilan vuoksi. Kukaan ei jätä ja jos jättää kertoo sen kyllä erittäin suorin sanoin itään ja länteen, koska se on niin raivostuttava syy. Kyllä suhde voi mennä poikki monista syistä. Tässä tapauksessa emme tiedä miksi, mutta ei se appivanhempien syy ollut."
Sinäkö sitten olet meedio? Minäkö en voisi olla missään nimessä oikeassa tai oikeilla jäljillä, koska tunnen mieheni, hänen ja exänsä suhteen tapahtumia ja appivanhempani paremmin kuin sinä?
Ja vielä loppuun osoitus, kuinka huomioin nyt sinuakin, kun aiemmin koit jääneesi huomioimatta: kiitos "vaavelo-onnitteluista".Olen melkein saanut flunssani karistettua, joten kohta tsätti loppuu, mutta vastataan vielä tähän.
Granny kirjoitti ihan ystävällisesti. Sinä vastasit:
"Mitä oikein selität?" Mitätöit hänen tekstinsä tason. Teini-ikäisen klassinen tokaisu toisen tyhmään tekstiin. Vihainen.
"Et varmaan ole äiti" Mitätöit hänen kykynsä tajuta äitiydestä mitään. Puhut isoäidille. Granny tarkoittaa isoäitiä.
"Käyt prpovosoimassa ihmisiä" Alatasoistat hänen motiivinsa kirjoittaa sinulle. Pidät hänen motiivinaan provokaation eikä esim. vinkkien tai tuen antamisen.
"Hyvinkin idioottimainen kirjoitus" Idiootti on henkisesti lääketieteellisesti erittäin vajaaälyinen. Kerrot, että hänen kirjoituksensa taso on idiootin eli vakavasti vajaaälyisen tasolla.
Ottaen huomioon, että Granny kirjoitti ihan kiltisti, minusta tuo on omalaatuinen vastaus. Jos et koe sitä henkilöön meneväksi, ole kokematta sitten. Minusta on hyvä,että kysyt, mikä vastauksessasi on ongelmallista. Joskus omaan tekstiinsä tulee tietyllä tavalla sokeaksi. Granny ei jatkovastauksessakaan ollut kitkerä eikä piilov. Laatutyyppi.
Minulle et ole tehnyt yhtään mitään pahaa tai epäkohteliasta. Olet kysynyt, miksi olen jotain mieltä ja olen vastannut. Se että et vastaa plussaan koskee plussaa, ei minua. Ei tsätissä ole minkäänlaista velvollisuutta vastata mihiinkään. Ihminen vastaa, mihin vastaa.
Voi olla, että ex lähti appivanhempien vuoksi, mutta koska en ole koskaan kuullut kenekään niin tekevän, en usko. Rakkaus on aika voima. Ei siinä yksi anoppi paljoa paina. Eikä edes äkäinen kunkkeli (Kung, i Sverige!)( Ei siinä kaikilla paina edes nykyinen vaimo ja lapset!)
Sama se on miksi lähti, mutta on aika kohtuutonta pistää se anopin piikkiin. Minusta on ainakin. Ei tässä tarvi paljoa medion kykyä. Elämänkokemuskin jo riittää.
Eli tässä "Granny-selvitykseni", josta oli puhe.
Oma selvitykseni: et ole minulle tehnyt -tietystikään- mitään epäkohteliasta. Kyllä sitä nyt kysyä saa ja eri mieltä olla. Ei se mikään ongelma ole. En ole mitään pahoittelua vailla yhtään mitenkään! Kaikki ok!
Tarinasi iskee minuun sikäli, että olen tehnyt vähän samanlaista virhettä nuorena äitinä kuin sinä minusta teet. Ei ollut hyvä valinta näin jälkeenpäin katsoen. Muutin ajattelutapani ihan kovalla kädellä ja se muutti elämäni. Minulla on kolme lasta ja 25-vuotinen vieläkin onnistunut avioliitto takana. Oli pakko muuttaa asennetta, jotta tähän pääsisi. Kaikessa en onnistunut, mutta selvisin kohtuullisesti ja se onneksi elämässä usein riittää.
Elämä menee aika nopeasti ja on huomattavasti helpompaa muuttaa asenteitaan nuorena. Minun täytyisi vielä parissa asiassa mennä to the next level ja kyllä ottaa koville tässä iässä.
Hae itsellesi sopivin tie. Ota hieman edes rennompi suhtautuminen niihin appivanhempiin, olisi vinkkini.
Kaikkea hyvää!- ajattelennäin
kyllästynyt miniä kirjoitti:
Väitätkö, ettei ennen (20 vuotta sitten ja aiemmin) ollut melko yleistä, että jos oli lapsen kanssa vaikka ulkona kävelyllä ja tutti tipahti maahan ja se piti saada takaisin suuhun, äiti käytti tutin suussaan "puhdistaakseen" sen? Tai kun lapselle lämmitettiin ruokaa, äiti maistoi ensin onko ruoka liian kuumaa ja sitten syötti vauvan samalla lusikalla?
Ei se tarkoita, että vaikka kariesbakteerista olisikin tiedetty jo vaikka sata vuotta sitten, että ihmiset olisivat ymmärtäneet asian tärkeyden ja vaikutuksen pitkällä tähtäimellä ja olisivat toimineet ennaltaehkäisevästi. Siskoni kanssa olemme syntyneet -80 luvulla eikä meidän äidillemme ole ainakaan neuvolassa mistään kariesbakteereista puhuttu. Ruokaa on maisteltu huoletta samalla lusikalla.
Ei se tieto aina ihmisestä fiksumpaa tee.Kaikkeen muuhun nyt puuttumatta: kyllä kuule äidillesi on aivan varmasti annettu tietoa kariesbakteerista 80-luvulla, sekä neuvolasta että hammaslääkäristä... nimimerkki omat lapset syntyneet samalla kymmenluvulla. Nämä asiat lukivat peräti niissä brosyyreissäkin, mitä neuvolasta vielä silloin sai aina käteen joka käynnillä.
Voi olla että nyt on oma äitykkä korotettu jollekin ihme jalustalle, syystä taikka toisesta... - viiskymppinen.
eräs... kirjoitti:
Nimimerkki Mrs Granny kirjoitti sinulle oikein leppoisaan ja sovittelevaan sävyyn ihan varteenotettavia neuvoja. Ja mitä vastaat niihin?
"Mitä hemmettiä oikein selität?? "
"Taidat vaan päivät pitkät käydä provosoimassa ihmisiä keskustelupalstoilla, mutta ei se mitään. Vastasin mielelläni hyvinkin idioottimaiseen ja hämmentävään kirjoitukseesi. "
Jos tämä on sinun tyylisi vastailla kanssasi ystävälliseen sävyyn keskustelevalle henkilölle, niin en yhtään ihmettele että herneenpalot on nenässäsi pienintäkään arvostelua tai sellaiseksi tulkittavaa saatuasi.
KASVA AIKUISEKSI!Minun mielestäni nimi. granny taas oli aivan tarpeettoman ilkeä nuorelle äidille. Tuli mieleen, että ehkä hän kirjoitti jollekin aivan muulle kuin tämän ketjun aloittajalle? Kun hän oletti niin monia asioita, joita ei aloittajan teksteistä ainakaan saa irti repimälläkään. Siis jos on lukutaitoinen ja myös ymmärtää lukemansa.
- viisikymppinen.
Mrs. Granny kirjoitti:
Tarkoitukseni ei ollut missään nimessä loukata sinua, vaan koettaa löytää samanlainen kirjoitustempo ja henki kuin sinullakin on. Kirjoitat itse suorasukaisesti, nimittelyä ja mustavalkoisiakaan näkemyksiäsi kaihtamatta, joten arvelin sinun olevan sarjassamme nuoria naisia, jotka haluavat asiat poikki ja pinoon kuin mässäämällä niiden kanssa viikkotolkulla.
Viestiesi perusteella ja epätoivoisella tavallasi pitää puolesi kerrot omaa surullista tarinaasi siitä, ettet ole selvästikään nyt sinut itsesi kanssa. Oletko kysynyt terapia-apua, koska sinun täytyy päästä purkamaan vihasi ja paha olosi.
Näet vastauksissa vain lauseen tai kaksi, joihin tartut ja oletan, että siten teet nopeat johtopäätökset appivanhemmistasikin ja muista elämän eri alueista..Alkuperäisen viestisi paremmin perusteltu osuus haalistuu muiden riidanhaluisten vastauksiesi johdosta, eikä sinua enää osaa uskoa. Näen silmissäni nuoren, hemmotellun tytön, joka on elänyt kiivaan viime vuoden ja ottanut vastuulleen niin paljon haasteita, että niistä selviytyminen tuntuu ylivoimaiselta. Elämänmuutos on niin raju, että purat sen nyt täällä. Siksi kysyn kuka provoilee ja kuka ei? Saat sellaisia vastauksia kuin kärkytkin ja minusta se on sinua kohtaan väärin, koska tarvitset apua ja koetat nyt kovalla naamalla peittää sen pienen itkevän tytön sisimmässäsi.
Äläkä mene henkilökohtaisuuksiin. Sinä et tunne minua, etkä elämääni. Jos kokisin tarvetta kertoa siitä toki kertoisin ja näin voisit saada toisenlaista merkitystä vastauksiini, mutta nythän pääpaino on ollut sinun tarpeillasi ja sinun kaipaamillasi vastauksilla. En tiedä haetko meistä jonkun antamaan sinulle juuri oikean vastauksen,joka sinun ongelmasi kerta heitolla ratkaisisi, mutta kyllä sinun aikuusti oikeesti täytyy nyt todellakin kasvaa ja oppia näkemään metsää puilta. Et ole enää vain sinä, vaan todellakin täyttämässä vauvasi tarpeet niin kuin itsekin sen kuvailit "Et varmastikaan ole äiti, jos et ymmärrä, että välillä (minulla n. 2 krt kuussa) haluan omaa aikaa edes sen kaksi tuntia, jotta jaksan olla pienen lapsen kanssa 24 h kotona"
Muuten, en varsinaisesti ole enää äiti, vaan isoäiti. Siinä osuit nappiin :) Terävä tyttö!
Voimia eteenpäin ja muista etteivät ihmiset tahdo sinulle pahaa.Ja vielä ehdotat terapiaa ketjun aloittajalle! Onpa otsaa. Miten sinä pystyt siellä ruudun takana diagnosoimaan muita?
- äiti87lapset-07ja-09
No huh huh noita vastauksia. Kyllä minä ainakin ymmärrän millaista on arvostelu. Aina ei kaikki sanallisesti loukkaa, mutta on ne kasvon ilmeet, äänensävyt yms. Jos joku tämän ymmärtäisi?
Täällä ihmiset takertuvat yhteen lauseeseen eivätkä edes yritä nähdä kokonaisuudessa tilannetta.
Tiedän millaista on kun joku vähättelee ja arvostelee. Ja jos tänne joitakin lauseita kirjoittaisin, tekin vähättelisitte. Niin, koska en edes voisi kunnolla selittää miten ne on sanottu, ihmisten ilmeetkin pitäisi nähdä että kunnolla ymmärrätte.
Jotkut vain on mestareita latistamaan toisen ihmisen epäsuorastikin. Mistä luulette kierojen ihmisten tulevan?- kyllästynyt miniä
Kiva, että edes joku ymmärtää, mistä koko alkuperäisessä kirjoituksessa oli kyse!
Ei ne sanat, vaan ne ilmeet ja eleet! Eikös joku 90 % itsensä ilmaisusta ole juurikin non-verbaalista eli jotain aivan muuta kuin sanoja ja puhetta, juurikin niitä ilmeitä, eleitä, äänen painoa jne.
Ja mukava huomata, että olet melkein saman ikäinen kuin minä eli nuori ja ymmärsit asian ytimen paljon paremmin ja kypsemmän oloisesti, kuin nuo "vanhat" ;) - miniä56v
kyllästynyt miniä kirjoitti:
Kiva, että edes joku ymmärtää, mistä koko alkuperäisessä kirjoituksessa oli kyse!
Ei ne sanat, vaan ne ilmeet ja eleet! Eikös joku 90 % itsensä ilmaisusta ole juurikin non-verbaalista eli jotain aivan muuta kuin sanoja ja puhetta, juurikin niitä ilmeitä, eleitä, äänen painoa jne.
Ja mukava huomata, että olet melkein saman ikäinen kuin minä eli nuori ja ymmärsit asian ytimen paljon paremmin ja kypsemmän oloisesti, kuin nuo "vanhat" ;)Minä jos kuka tiedän, mitä on tuo äänensävyillä ja piilotetuilla loukkauksilla leikkiminen.
Oma anoppini on siinä MM-luokkaa. Mahdoton puolustautua niitä vastaan;" enhän minä nyt mitään tarkoittanut"!
Kahdestaan ollen tulee sitten suoriakin kommenteja minulle... kun toisten läsnäollessa mainitsen niistä, niin minä olen sitten valehtelija; eihän hän ole mitään sellaista sanonut.
Suvun kesken esittää niin hertaista mummelia ettei paremmasta väliä, kukaan ei uskoisi mihin ilkeyksiin hän pystyy...
En, en pysty pitämään hänestä edes siksi, että on kasvattanut minulle ihanan miehen...mieheni on joutunut aikanaan käymään vuosia terapiassa päästäkseen eroon niistä "ihanista lapsuusmuistoista".
Eikä pelkästään lapsuusmuistoista, vielä nykyäänkin tulee piikkejä siitä, että serkkupojat ovat menestyneet maailmalla paremmin...jopa puhelinliittymän vaihtamiseenkin pitäisi kysyä neuvoa mieluummin serkulta kuin IT-alalla esimiesasemassa olevalta omalta pojalta tai saman alan ammattilaiselta, miniältä...että tämä niistä herttaisista pullantuoksuisista mummeleista...
Tämä oli otsikon ulkopuolelta, mutta kun kukaan ei ole joutunut kärsimään noista kaksinaamaisuuksista, ajattelin kertoa lohdutukseksi ap:lle; olet pääsyt vähällä...
Ja valitettavasti ainoa keino on kasvattaa omaa luonnettaan eikä olla huomaavinaan...tai siten vastata sitä ystävällisemmin, mitä ilkeämmin toinen heittää... miniä56v kirjoitti:
Minä jos kuka tiedän, mitä on tuo äänensävyillä ja piilotetuilla loukkauksilla leikkiminen.
Oma anoppini on siinä MM-luokkaa. Mahdoton puolustautua niitä vastaan;" enhän minä nyt mitään tarkoittanut"!
Kahdestaan ollen tulee sitten suoriakin kommenteja minulle... kun toisten läsnäollessa mainitsen niistä, niin minä olen sitten valehtelija; eihän hän ole mitään sellaista sanonut.
Suvun kesken esittää niin hertaista mummelia ettei paremmasta väliä, kukaan ei uskoisi mihin ilkeyksiin hän pystyy...
En, en pysty pitämään hänestä edes siksi, että on kasvattanut minulle ihanan miehen...mieheni on joutunut aikanaan käymään vuosia terapiassa päästäkseen eroon niistä "ihanista lapsuusmuistoista".
Eikä pelkästään lapsuusmuistoista, vielä nykyäänkin tulee piikkejä siitä, että serkkupojat ovat menestyneet maailmalla paremmin...jopa puhelinliittymän vaihtamiseenkin pitäisi kysyä neuvoa mieluummin serkulta kuin IT-alalla esimiesasemassa olevalta omalta pojalta tai saman alan ammattilaiselta, miniältä...että tämä niistä herttaisista pullantuoksuisista mummeleista...
Tämä oli otsikon ulkopuolelta, mutta kun kukaan ei ole joutunut kärsimään noista kaksinaamaisuuksista, ajattelin kertoa lohdutukseksi ap:lle; olet pääsyt vähällä...
Ja valitettavasti ainoa keino on kasvattaa omaa luonnettaan eikä olla huomaavinaan...tai siten vastata sitä ystävällisemmin, mitä ilkeämmin toinen heittää...Sinä puhut ihan konkreettisista ilkeyksistä. Ne todellakin ovat ihan konkreettisia ilkeilyjä. Sitä en tällä palstalla ymmärrä, että joka silmämunan pyöritys, olan kohautus ja sillä lailla katsominen tulkitaan joksikin ja annetaan kelle tahansa silmämuniaan vatkaavalle valta.
Minun edessäni saavat silmämunat veivata vaikka viikon ympyrää ja olkapäätä kohautua niin, että niskaa pakottaa, mutta jos suusta ei mitään uskalla sanoa, niin vatkatkoon. Minä en tulkitse mistään huokailuista enkä silmävatkailuista yhtään mitään. Voin ihan hyvin tulkita jonkun ilmeen väärin. Jos toisaalta joku tykkää vihjailla vain, eikä kertoa asiaa selvemmin ja kohteliaasti, saa minun puolestani vihjailla vaikka maailman tappiin. En tulkitse mitään. Normaali käytös saa jatkua.Olen monta munanpyörittäjää saanut näin rauhallisiksi. Huomaa tyhmempikin, että olen vielä tyhmempi, kun en heidän vihjailuaan (mitä lie vihjaillutkin) ole analysoinut. Keskustelukin on keksitty. Rivien välistä enmyöskään lue mitään enkä sinne itse mitään tunge. Hukkaan menevät nekin hienostuneet vinoilut:en huomaa. Kysyä voin joskus suoraan, että painaako joku. Töissä kyllä kysyn suoraan, kuuluu palkkaan, että pidän ilmapiiristä huolta. Silloinkaan en arvaa, vaan kysyn.
Eli älkää tulkitko ilmeitä. Voi tulkita väärin ja muutenkaan kenenkään ilveilyistä ei ota selvää. Asiallinen reilu käytös vain itselle, eikä surra muista. Omien lapsieni apeuden merkit poikkeuksellisesti kysyn aina: painaako joku? Samoin puolisoni.- miniä56v
boxi kirjoitti:
Sinä puhut ihan konkreettisista ilkeyksistä. Ne todellakin ovat ihan konkreettisia ilkeilyjä. Sitä en tällä palstalla ymmärrä, että joka silmämunan pyöritys, olan kohautus ja sillä lailla katsominen tulkitaan joksikin ja annetaan kelle tahansa silmämuniaan vatkaavalle valta.
Minun edessäni saavat silmämunat veivata vaikka viikon ympyrää ja olkapäätä kohautua niin, että niskaa pakottaa, mutta jos suusta ei mitään uskalla sanoa, niin vatkatkoon. Minä en tulkitse mistään huokailuista enkä silmävatkailuista yhtään mitään. Voin ihan hyvin tulkita jonkun ilmeen väärin. Jos toisaalta joku tykkää vihjailla vain, eikä kertoa asiaa selvemmin ja kohteliaasti, saa minun puolestani vihjailla vaikka maailman tappiin. En tulkitse mitään. Normaali käytös saa jatkua.Olen monta munanpyörittäjää saanut näin rauhallisiksi. Huomaa tyhmempikin, että olen vielä tyhmempi, kun en heidän vihjailuaan (mitä lie vihjaillutkin) ole analysoinut. Keskustelukin on keksitty. Rivien välistä enmyöskään lue mitään enkä sinne itse mitään tunge. Hukkaan menevät nekin hienostuneet vinoilut:en huomaa. Kysyä voin joskus suoraan, että painaako joku. Töissä kyllä kysyn suoraan, kuuluu palkkaan, että pidän ilmapiiristä huolta. Silloinkaan en arvaa, vaan kysyn.
Eli älkää tulkitko ilmeitä. Voi tulkita väärin ja muutenkaan kenenkään ilveilyistä ei ota selvää. Asiallinen reilu käytös vain itselle, eikä surra muista. Omien lapsieni apeuden merkit poikkeuksellisesti kysyn aina: painaako joku? Samoin puolisoni.Nämä konkreettiset ilkeilyt ovat tarkoitettu vain minulle ja pojalleen. Muut sukulaiset ja tuttavat pitävät häntä niin ihanana ja herttaisena, eikä kukaan ikinä uskoisi, mitä tämä hirviömummeli meille tekee...Tarkoitin siis tätä roolijuttua, sama ihminen voi todella olla kaksi erilaista persoonaa.
Voi siis olla mahdollista, että nämä jutut esitetään vain tälle pariskunnalle, ei muille...
Voi kun omaisikin samanlaisen vahvan itsetunnon kuin sinä, boxi...me kuitenkin olemme varustetut hiukkasen liian herkällä nahalla ja haavoittuvalla sielulla... - kyllästynyt miniä
miniä56v kirjoitti:
Nämä konkreettiset ilkeilyt ovat tarkoitettu vain minulle ja pojalleen. Muut sukulaiset ja tuttavat pitävät häntä niin ihanana ja herttaisena, eikä kukaan ikinä uskoisi, mitä tämä hirviömummeli meille tekee...Tarkoitin siis tätä roolijuttua, sama ihminen voi todella olla kaksi erilaista persoonaa.
Voi siis olla mahdollista, että nämä jutut esitetään vain tälle pariskunnalle, ei muille...
Voi kun omaisikin samanlaisen vahvan itsetunnon kuin sinä, boxi...me kuitenkin olemme varustetut hiukkasen liian herkällä nahalla ja haavoittuvalla sielulla...Niin ja kaikki ihmiset ovat vahvoja eri asioissa. Mutta kuka tahansa loukkaantuu varmasti, jos tuntuu, että joku (erityisesti lähimmäinen) loukkaa henkilökohtaisella tasolla.
Ja toiset tosiaan ovat herkempiä kuin toiset ja sekö nyt sitten on boxin mielestä väärin ja "heikkoutta"? Toisilla kun on tunteet, joillakin sydämen tilalla on kivi. Itse valitsen mielummin tunteet ja herkkyyden. - paljon nähnyt
kyllästynyt miniä kirjoitti:
Niin ja kaikki ihmiset ovat vahvoja eri asioissa. Mutta kuka tahansa loukkaantuu varmasti, jos tuntuu, että joku (erityisesti lähimmäinen) loukkaa henkilökohtaisella tasolla.
Ja toiset tosiaan ovat herkempiä kuin toiset ja sekö nyt sitten on boxin mielestä väärin ja "heikkoutta"? Toisilla kun on tunteet, joillakin sydämen tilalla on kivi. Itse valitsen mielummin tunteet ja herkkyyden.Jos appivanhemmat ovat sivistyineitä, niin nähdessään lapsenlapsensa ensimmäisiä kertoja ja
arvioidessaan hänen ulkonäköään - näkevät lapsessa molempien vanhempien piirteitä,
esim. poikansa nenän ja miniän suun.
Sitten lapsen iän karttuessa, voivat eroittaa paremmin poikansa piirteitä, verrata vaikka oman
poikansa lapsuudenkuviin. Näin yksinkertaista, eikä oteta herneitä nenään! - monesti vastaillut
paljon nähnyt kirjoitti:
Jos appivanhemmat ovat sivistyineitä, niin nähdessään lapsenlapsensa ensimmäisiä kertoja ja
arvioidessaan hänen ulkonäköään - näkevät lapsessa molempien vanhempien piirteitä,
esim. poikansa nenän ja miniän suun.
Sitten lapsen iän karttuessa, voivat eroittaa paremmin poikansa piirteitä, verrata vaikka oman
poikansa lapsuudenkuviin. Näin yksinkertaista, eikä oteta herneitä nenään!"Mutta kuka tahansa loukkaantuu varmasti, jos tuntuu, että joku (erityisesti lähimmäinen) loukkaa henkilökohtaisella tasolla. "
- Vai että kriteerinä on "jos tuntuu, että joku ..." TUNTUU? Toiset ihmiset ovat kovia kokemaan tuntemuksia. Joka työpaikalla on ainakin yksi tällainen mimoosankukka. Ennen pitkää hänet on pakko jättää omilleen. Sen jälkeen he moitiskelevat, että kollegat ovat työpaikkakiusaajia.
"Ja toiset tosiaan ovat herkempiä kuin toiset ja sekö nyt sitten on boxin mielestä väärin ja "heikkoutta"? "
- Tämä ikuinen tekosyy "olen muita herkempi" tai "meidän lapsi on herkempi kuin muut" - --
Näillä herkkyysmanipulaatioväitteillä isketään kotona, työpaikalla, harrastuksissa ja netissä. Muita herkemmäksi ilmoittautuva ja muita ignoroiva keskustelija on pirun mielenkiintoinen lahja ihmiskunnalle.
"Toisilla kun on tunteet, joillakin sydämen tilalla on kivi. Itse valitsen mielummin tunteet ja herkkyyden. "
- Kunpa inhimillisyys ja sydämellisyys välittyisi ap.n viesteistä muutenkin kuin jankkaamisena: olen herkkä ja olen ...
Joskus tie muidenkin ihmisten kuin itsensä hyväksymiseen on pitkä ja pivinen. Onnea matkalle, ap. - Väärä pointti
monesti vastaillut kirjoitti:
"Mutta kuka tahansa loukkaantuu varmasti, jos tuntuu, että joku (erityisesti lähimmäinen) loukkaa henkilökohtaisella tasolla. "
- Vai että kriteerinä on "jos tuntuu, että joku ..." TUNTUU? Toiset ihmiset ovat kovia kokemaan tuntemuksia. Joka työpaikalla on ainakin yksi tällainen mimoosankukka. Ennen pitkää hänet on pakko jättää omilleen. Sen jälkeen he moitiskelevat, että kollegat ovat työpaikkakiusaajia.
"Ja toiset tosiaan ovat herkempiä kuin toiset ja sekö nyt sitten on boxin mielestä väärin ja "heikkoutta"? "
- Tämä ikuinen tekosyy "olen muita herkempi" tai "meidän lapsi on herkempi kuin muut" - --
Näillä herkkyysmanipulaatioväitteillä isketään kotona, työpaikalla, harrastuksissa ja netissä. Muita herkemmäksi ilmoittautuva ja muita ignoroiva keskustelija on pirun mielenkiintoinen lahja ihmiskunnalle.
"Toisilla kun on tunteet, joillakin sydämen tilalla on kivi. Itse valitsen mielummin tunteet ja herkkyyden. "
- Kunpa inhimillisyys ja sydämellisyys välittyisi ap.n viesteistä muutenkin kuin jankkaamisena: olen herkkä ja olen ...
Joskus tie muidenkin ihmisten kuin itsensä hyväksymiseen on pitkä ja pivinen. Onnea matkalle, ap.Selvä. Kukaan ei koskaan tarkoita sanoa mitään ilkeästi. Heidät vain tulkitaan väärin. Hyvä tietää, että jos pahoittaa mielensä, on se vain omaa huonoutta.
"Joskus tie muidenkin ihmisten kuin itsensä hyväksymiseen on pitkä ja pivinen."
Sinulla tämän tien kulkeminen on kyllä selvästi hyvin pahasti kesken. Ethän ole hyväksynyt herkkiä ihmisiä. Väärä pointti kirjoitti:
Selvä. Kukaan ei koskaan tarkoita sanoa mitään ilkeästi. Heidät vain tulkitaan väärin. Hyvä tietää, että jos pahoittaa mielensä, on se vain omaa huonoutta.
"Joskus tie muidenkin ihmisten kuin itsensä hyväksymiseen on pitkä ja pivinen."
Sinulla tämän tien kulkeminen on kyllä selvästi hyvin pahasti kesken. Ethän ole hyväksynyt herkkiä ihmisiä.Herkkyys on lahja. Sitä on syytä vaalia. Näkee monet asiat eri lailla kuin muut positiivisessa mielessä. Syntyy taidetta yms. En syntynyt tämän nahan kanssa. On tullut oltua niin pahoissa paikoissa, että ihminen muuttuu.
Sitä en tajua, että oltaisiin herkkiä ja haukutaan sen varjolla jotain vanhaa anoppia niin, että tällainen paksunahkaisempi ei ikinä kehtaisi! Vanha nainen elämänsä ehtoolla ja haukku käy! Kyllä minulla jo käyvät väreet selkäpiissä! Esim se onneton vanha nainen kalan ja perunoiden kanssa skitsofreniapoikia hoitaen: puolet ymmärsi ja puolet haukkua retosti niin, että en olisi ikinä kehdannut. (Miten opin rakastamaan anoppiani). Missä helskutissa se herkkyys oli? Melkein itkin hänen pientä vaikeaa elämäänsä ajatellessani. Ja täällä saa haukut.
Joskus minulle ei ihan valkene, kuka se herkkä on ja millä lailla.
Jos tosiaan on herkkä, eli mieli pahoittuu herkästi yms., kannattaa pyytää oman rakkaan miehen apua: jospa hän hoitaisi sen henkisen puolen anoppilan kanssa,niin toinen saisi henkistä vapaata tilaa. Itse saisi keskittyä siihen, mikä on kaunista ja kevyempää.
Kiinnittäisin vielä huomiota (flunssa alkaa olla ohi ja jaarittelu kohta loppunee) siihen, että missään ei ole miniöidenhaukkunurkkaa Suomi24:ssä. Eikö vanhan naisen herkkyys joskus ansaitsisi myös jotain pientä tukea.
Oukei: kukin taaplaa tyylillään! Voimaa kehiin siskot! Ja herkemmille myös kaunista voimaa ja taidetta!- sama kuin yllä
Väärä pointti kirjoitti:
Selvä. Kukaan ei koskaan tarkoita sanoa mitään ilkeästi. Heidät vain tulkitaan väärin. Hyvä tietää, että jos pahoittaa mielensä, on se vain omaa huonoutta.
"Joskus tie muidenkin ihmisten kuin itsensä hyväksymiseen on pitkä ja pivinen."
Sinulla tämän tien kulkeminen on kyllä selvästi hyvin pahasti kesken. Ethän ole hyväksynyt herkkiä ihmisiä."Sinulla tämän tien kulkeminen on kyllä selvästi hyvin pahasti kesken. Ethän ole hyväksynyt herkkiä ihmisiä. "
- Yksi tärkeä pointti: Meistä kukaan ei tiedä toisesta mitään virtuaalimaailmassa. Vähän niin kuin: Ei koskaan tiedä, kuka tulee tänään käymään. Varsinkaan näin loma-aikoina.
Ei ole kyse siitä, hyväksynkö vai en "herkät ihmiset". Joudun heitä ajoittain reaalielämässä siivoamaan ... no, hiukan sivuun, koska ei ole heidän oma eikä muidenkaan etu, että he herkistelevät tilanteissa.
Täällä olen yrittänyt tuoda esille, että on monenlaisia ihmisiä ja että yhdessä on tultava toimeen, ainakin jos on tultava toimeen yhdessä. Yleensä on.
Ja kyllä: Olen nähnyt montakin oikeasti ilkeätä ihmistä. Pääsääntöisesti sentään ilkeät ihmiset ovat pieni vähemmistö sukulaisissamme ja työkavereissamme. Usein he ovat sikäli säälittäviä, että he ovat loppujen lopuksi yksin, usein kaltoinkohdeltuja jo varhain. kyllästynyt miniä kirjoitti:
Niin ja kaikki ihmiset ovat vahvoja eri asioissa. Mutta kuka tahansa loukkaantuu varmasti, jos tuntuu, että joku (erityisesti lähimmäinen) loukkaa henkilökohtaisella tasolla.
Ja toiset tosiaan ovat herkempiä kuin toiset ja sekö nyt sitten on boxin mielestä väärin ja "heikkoutta"? Toisilla kun on tunteet, joillakin sydämen tilalla on kivi. Itse valitsen mielummin tunteet ja herkkyyden.En käytä sanaa heikkous. En tiedä oikein,mitä sillä tarkoitetaan.
On erilaisia luonteenpiirteitä, kuten herkkyys yms. Heikkous on kummallinen negatiivinen määritelm, jota ei käytetä psyykkeen analysoinnissa terveydenhuollossa. EI KOSKAAN! Se on arvovärittynyt ja kummallinen sana ihmistä arvioidessa
Heikkous on minulle sanana sitä, että silta ei kestä tai joku katkeaa konkreettisesti.
En myöskään käyttänyt sanaa "väärin". Se on uskonnollinen termi ja minua suurempi. En mielipiteilläni voi sanoa, mikä on oikein ja mikä väärin. Kerron mielipiteitäni ja ne sitten ovat joko oikein tai väärin. Mistä minä sitä tiedän.miniä56v kirjoitti:
Nämä konkreettiset ilkeilyt ovat tarkoitettu vain minulle ja pojalleen. Muut sukulaiset ja tuttavat pitävät häntä niin ihanana ja herttaisena, eikä kukaan ikinä uskoisi, mitä tämä hirviömummeli meille tekee...Tarkoitin siis tätä roolijuttua, sama ihminen voi todella olla kaksi erilaista persoonaa.
Voi siis olla mahdollista, että nämä jutut esitetään vain tälle pariskunnalle, ei muille...
Voi kun omaisikin samanlaisen vahvan itsetunnon kuin sinä, boxi...me kuitenkin olemme varustetut hiukkasen liian herkällä nahalla ja haavoittuvalla sielulla...Pärjäät ihan hyvin! Tsemppiä! Hirviömummeli on jo vanha. Eiköhän hän ole jo sinulle kiintiönsä ilkeillyt: pistä loput ilkeilyt läpi aivojen vasemmasta korvasta sisään ja oikeassta ulos. Kieltäydy nyt jo reagoimasta jonkun vanhan ilkeän naisen ilkeilyihin. Ihan tosi! Tänään on elämäsi ensimmäinen päivä loppuelämästäsi. Jos se sielu on haavoilla. ei ole mitään järkeä eikä tunnetta haavoittaa sitä lisää: lepoa se kaipaa.
Olet jo ihan tarpeeksi pahoittanut mieltäsi: hän jatkaa sitä samaa maailman tappiin, mutta sinä voit valita sen suoran reitin aivojen läpi. Sovi, että enough is enough eli riittää jo.
Mieti heti jotain kivaa muuta. Voimista itsesi. Kestää aikansa, mutta kyllä suomineito sen osaa!
Tsempillä kesään 2010!- Väärä pointti
sama kuin yllä kirjoitti:
"Sinulla tämän tien kulkeminen on kyllä selvästi hyvin pahasti kesken. Ethän ole hyväksynyt herkkiä ihmisiä. "
- Yksi tärkeä pointti: Meistä kukaan ei tiedä toisesta mitään virtuaalimaailmassa. Vähän niin kuin: Ei koskaan tiedä, kuka tulee tänään käymään. Varsinkaan näin loma-aikoina.
Ei ole kyse siitä, hyväksynkö vai en "herkät ihmiset". Joudun heitä ajoittain reaalielämässä siivoamaan ... no, hiukan sivuun, koska ei ole heidän oma eikä muidenkaan etu, että he herkistelevät tilanteissa.
Täällä olen yrittänyt tuoda esille, että on monenlaisia ihmisiä ja että yhdessä on tultava toimeen, ainakin jos on tultava toimeen yhdessä. Yleensä on.
Ja kyllä: Olen nähnyt montakin oikeasti ilkeätä ihmistä. Pääsääntöisesti sentään ilkeät ihmiset ovat pieni vähemmistö sukulaisissamme ja työkavereissamme. Usein he ovat sikäli säälittäviä, että he ovat loppujen lopuksi yksin, usein kaltoinkohdeltuja jo varhain.Minusta kyllä voi viestin perusteella päätellä, että ei hyväsky herkkiä ihmisiä. Siellähän luki, että joku työkaveri oli niin herkkä, että hänet piti jättää yksin. Mielestäni tämä ei ole hyväksymistä. Mutta tietenkin pahoittelen jos tulkitsin asian väärin.
Olipa tökerösti muotoiltu. "Siivoamaan" herkkiä ihmisiä.
Jos itse huomaan pahoittaneeni jonkun mielen (vaikken tarkoittanutkaan tehdä niin), korjaan kyllä omaa käytöstä tulevaisuudessa, enkä syytä toista turhasta herkkyydestä.
Minusta on erikoinen asenne olettaa, että kyseessä on vain herkkä ihminen ja ettei kyseessä voi oikeasti olla ilkeä ihminen (emmehän tunne kyseisiä ihmisiä). - Liina Anniina
kyllästynyt miniä kirjoitti:
Niin ja kaikki ihmiset ovat vahvoja eri asioissa. Mutta kuka tahansa loukkaantuu varmasti, jos tuntuu, että joku (erityisesti lähimmäinen) loukkaa henkilökohtaisella tasolla.
Ja toiset tosiaan ovat herkempiä kuin toiset ja sekö nyt sitten on boxin mielestä väärin ja "heikkoutta"? Toisilla kun on tunteet, joillakin sydämen tilalla on kivi. Itse valitsen mielummin tunteet ja herkkyyden.Pelkät tunteet ja herkkyys ilman järjen analysoivaa ääntä johdattavat ihmisen melko konstikkaille poluille. Asioita voi tarkastella järjellä, se ei tarkoita että sydän olisi kivestä.
Päinvastoin, ihminen voi tehdä pahasti toisia kohtaan luottaessaan pelkkiin tunteisiin. - pitkä välimatka onni
boxi kirjoitti:
Pärjäät ihan hyvin! Tsemppiä! Hirviömummeli on jo vanha. Eiköhän hän ole jo sinulle kiintiönsä ilkeillyt: pistä loput ilkeilyt läpi aivojen vasemmasta korvasta sisään ja oikeassta ulos. Kieltäydy nyt jo reagoimasta jonkun vanhan ilkeän naisen ilkeilyihin. Ihan tosi! Tänään on elämäsi ensimmäinen päivä loppuelämästäsi. Jos se sielu on haavoilla. ei ole mitään järkeä eikä tunnetta haavoittaa sitä lisää: lepoa se kaipaa.
Olet jo ihan tarpeeksi pahoittanut mieltäsi: hän jatkaa sitä samaa maailman tappiin, mutta sinä voit valita sen suoran reitin aivojen läpi. Sovi, että enough is enough eli riittää jo.
Mieti heti jotain kivaa muuta. Voimista itsesi. Kestää aikansa, mutta kyllä suomineito sen osaa!
Tsempillä kesään 2010!Oletpa saanut kummallisia vastauksia tähän pulmaasi! Ymmärrän varsin hyvin, mistä puhut ja sen, miten ilkeily ja naljailu ilmenee usein myös äänensävyissä, eleissä, ilmeissä jne. eikä vain siinä, mitä sanotaan. Omilla appivanhemmillani ovat hyvät tavat kaukana ja koen oloni heidän seurassaan todella epämukavaksi. En osaa olla heidän kanssaan luontevasti. Mieheni sanoi joskus, että hän tiesi jo etukäteen, että emme tulisi juttuun keskenämme. Appivanhemmilta puuttuvat paitsi hyvät tavat (ilmenee mm. siten, että möläytellään mitä sylki suuhun tuo, puhutaan toisten yksityisasioista kenelle hyvänsä jne.) myös kyky osoittaa toisille kunnioitusta. Heille raha, raha, raha ja vielä kerran raha on se, joka ratkaisee ihmisen "arvon" ja sen, miten kiinnostunut hänestä on syytä olla. Minun suurin puutteeni onkin se, että korkeasta koulutuksesta huolimatta (yliopistollinen loppututkinto) en ole "mitään" tai edes oman lapsen puolisona kiinnostuksen arvoinen (ilmenee mm. siten, että edes sisarieni nimiä ei muisteta, eikä vanhempieni ja nyt kyse on 50 ikäisistä appivanhemista eikä dementoituneista vanhuksista, harrastukseni tai mikään minussa ei ole kiinnostavaa ja siksi saatan saada esim. joulu- ja syntympäivälahjaksi asioita, joista mieheni on kiinnostunut - mm. porakoneen...). Todettakoon, että appivanhemmat ovat itse "vain" keskituloisia ja itseäni vähemmän koulutettuja eli olen hieman hämilläni tästä "ylemmyydestä" ,jota he osoittavat.
No, viimeisten kymmenen vuoden aikana on sattunut ja tapahtunut yhtä sun toista. Tilannetta kuitenkin helpottaa se, että asumme muutaman sadan kilometrin päässä ja tapaamme nykyisin peri kertaa vuodessa muutaman tunnin ajan ja se riittää vallan mainiosti. Lapsia meillä ei ole enkä edes halua tietää, mitä tapahtuu, jos niitä meille joskus tulee. Varmaan nekin ovat vain ja ainoastaan "Pekan lapsia", kuten kaikki muukin...
- 3 äiti
Miehen suku tulee mukana aivan samoin kun sinun äitisi... mutta se oma äiti on huomattavasti tutumpi.
Isovanhemmat tuppaavat olemaan mustasukkaisia ja usein kokevat vaimon vanhemmat ( varsinkin kun asuvat lähenpänä) tärkeämmäksi.
Olet onnellisen tähtien alla, lapsesi oli odotettu.... ja suurin kohteliaisuu on kun he näkevät oman poja sinun poikasi olemuksessa ( ennen vanhaan se oli suuri kohteliaisuus) Miniä ei koskaan tule pääsemään sille tasolle mille ensimmäinen ( varsinkin poika) lapsenlapsi on automaattisesti asetettu.
Väärin ei ole pyytää apua omalta äidiltä mutta ei myöskään ottaa apua siltä isovanhemmalta.
Opi siis hydyntämään sitä.... saat omaa aikaa kun pyydät kylmästi heitä viemään pienokaisen ulkoilemaan ( kiljuvat vielä riemusta ja saat vähän happea ja tilaa) ja kun pienokainen vähän kasvaa ( tästä voi vihjailla tai vaikka sanoa suoraan) hoitamaan vaikka illan jolloin myös teille aikuiselle jää ihan kahdenkeskistä aikaa. Tulevaisuudessa ( muutama vuosi ) ja teillä on varma hoitopaikka jos vaikka haluatte lähteä kahdestaan lomalle....
Pyytämällä vaikka mummoa ( jos osaa) kutomaan villasukat/paidan ym piltille saat heille sitä läheisyyden tunnetta ja piltti saa vaatteita ( jos et pidä niistä niin ei ne kaapissa paljon vie tilaa, mutta anoppi saa omantunnon arvoa) Ääneen harmittelemalla sitä tosiasiaa että koska vauva on VIELÄ niin pieni ettei häntä voi jättää yökylään heille kun välimatkakin on niin pitkä.... vierailulla opi nauttimaan siitä että joku hoitaa lasta sinun puolestasi ( vaikka vähän vanhanaikaisesti, mikä ei kuitenkaan ole vahingollista) ja sinä saat viettää hemmotteluhetkiä.... ottaa aurinkoa.... uida.... tai vaan nukkua aamulla pitkään.... ja mummo kyllä katsoo piltin perään....
Se ettet saa anoppilassa huomitoa on enemmänkin sääntö kuin poikkeus sillä yleenä ne anopit kyttäävät mitä teet erillälailla kun he ( joka on monesti se kivi kengässä.) Ja usko minua jokainen äiti tarvitsee sitä omaakin aikaa ja kun siitä oppii nauttimaan että mummi hoitaa kun kerran siellä ollaan olet löytänyt sen ihanne anoppilan.... appiukolle voi kainosti huomauttaa että kun poika kasvaa niin se sun työhön kuuluu sitten viedä se kalaan ja potkia sitä palloa ihan kyllästymiseen asti.... varo vaan ettette kesällä joudu poikaa hoitamaan ihan viikkoja jos vaikka innostutte lähtemään reissuun ihan kaksistaan.... usein kun ne appiukot eivät aikoinaan paljon hoitaneet omaa lastaan iskee se hoivavietti sitten vaarina. (meillä tämä ilmeni omalla isällä jolla ei kyllä meidän pienenä olessa ollut paljoakaan hoviaviettiä, olin ällikällä lyöty.... eikä siis vieläkään isä tunnu kiinnitävän huomiota minuun.... mutta sen vaarin piltti kun tulee niin vaari kontaa lattialla ja kasaa leegoja!!!!) Joten tuskin kyse oli ilkeilystä vaan ehkä piilotetusta kaipuusta osallistua lapsen hoitoon....
Uusi kesä edessä.... vauva ei mene rikki vaikka jättäisitte sen hetkeksi heille ( kun käytte sielä) ja karkaatte viettämään hetken ihan kahden.... sekä appivanhemmat että myös te hyödytte siitä suunnattomasti.... ensimmäisen kohdalla vain sitä on ehkä vaikea osata hyödyntää.... tästä ideasta karata viettämään kahden kesken hetki ja anoppi ja appi hoitamassa tuskin mieskään pahastuu ja koitahan laittaa idea liikkeelle..... huomaat muuttuneesi ihan toive miniäksi..... hyvä miniä = keskittyy heidän poikaan ja antaa heidän keskittyä pojan poikaan.....
Ja herttileijaa anna anopin tiskata, leipoa jos se tekee hänet onnelliseksi... se on sinun työmäärästä pois. Jos toisen päästäminen omaan keittiöön on inhottavaa käytä kikka kolmosta.... kuule jos minä laittaisi ruokaa niin viitsitkö sinä viedä pojan vaunuissa vähän ulos kävelemään.... ja toista kertaa ei tarvitse pyytää... ne meni jo..... ja riemu näkyy kasvoista.....
Mummo ja vaari joka haluaa hemmotella lasta käytä tilanetta hyväksi. Heidän ikäpolvelle tavat ovat hieman erinlaiset mutta on niissä hyvätkin puolet.
Jaksamisia - ANONYYYYYYM
- 3äiti6mummu42vvaimo
”Olen itse vähän yli parikymppinen eikä tunnu, että saan heiltä minkäänlaista arvostusta ja kunnioitusta.
En koe olevani "hyvä miniä", sellainen, jota he ovat pojalleen toivoneet.
Tuntuu, etteivät he jaksa keskittyä minuun tutustumiseen ja ns. "miellyttämiseen", koska olen jo sen lapsen heidän pojalleen synnyttänyt.”
>>>>
etteivät he jaksa keskittyä minuun tutustumiseen ja ns. "miellyttämiseen", Tuossa se on ihan pähkinänkuoressa 1 .
>>>>
”Tottakai ymmärrän, että pieni vauva saa kaikkien huomion,
mutta välillä heidän käytös minua kohtaan saa minut tuntemaan ulkopuoliseksi ja ehkä jopa ei-tervetulleeksi heidän sukuunsa.”- Naima Pakko
Eiköhän tuo huomautus, että lapsi on isänsä näköinen, ollut kuin piste se Ii päälle. Miniä kokee ettei saa huomiota.
Hän on tehnyt pelastustyön tähän mieheen / poikakaveriinsa nähden..
Siis uhraus..
Vaikka isäksi voi tulla jopa 80 vuotias, mies oli lapseton?
Miniällä on kieroontunut maailmankuva, myös puoliso on alempi ihminen, jolle hän teki uhrauksen/palveluksen kun Me jäi raskaaksi.
Nykyaikana tuo on tarkoituksellinen teko, vaikka sitä ei etukäteen tietäsi kuin nainen. Ehkäisyä on olemassa, kun vaan valitsee mitä käyttää.
Miniä teki täydellisen virhe arvion.
Ei ole juhlittu / palvottu pelastaja / synnyttäjä.
Ei ensimmäinen, eikä viimeinen, pieleen mennyt arvio.
Oma sisareni oli aikoinaan samanlainen ja ainoat ihmiset jotka hän "höyhensi" mennen tullen olivat appivanhemmat.
Hänen avioliittonsa kesti kunnes ainoa lapsi oli täysi-ikäinen, sitten aviomies haki vaatteensa siskon ollessa töissä ja lähti.
Kyllä suoraan uuden luo, joka oli katsottuna ja hyväksi todettuna.
Olin vain iloinen vävyn puolesta.
- silja k
Kyllä se varmaan suhtautumista vaatii puolin sun toisin uudet sukulaiset, pidä vaan äitiisi yhteys ilman omantunnon tuskia ja jos anoppi päästelee suustaan huomautuksia niin katso silmiin ja kysy mitä hän niillä haluaa saada aikaan Itse anoppi kanssa ja miniäni on hyvin läheinen äitinsä ja siskojensa kanssa ja on usein heidän luonaan mutta olen ajatellut että hän tarvitsee sen suhteen joten ei syytä mustasukkaisuuteen, Lasten lapset saa nähdä aina silloin sun tällöin ja se on ihanaa. Muistan oman miniä aikani vielä ja yritän olla tekemättä niitä virheitä mitkä koin virheiksi siihen aikaan. Tosi asiassa ovat ihmiset erinlaisia ja tulkkaavat asioita eri tavalla joten kannattaa ainakin yrittää pitää hyvät välit molempiin sukuihin, sinä ajattelet tänään yhdellä lailla mutta kun olet itse joskus anoppi jollekkin niin ajatukset ovatkin ihan toiset. Hyvää jatkoa sinulle ja voi hyvin.
- Ässädaami
Onpa omituinen viestiketju, en muuta sano. Minäkin olen sitä mieltä, että ilmeillä, eleillä ym. sanattomalla viestinnällä kyllä voidaan muuttaa mikä tahansa lause ilkeämieliseksi, miksei myös positiiviseksi. Mielestäni aloittaja on havainnut appivanhempiensa vastenmielisyyden, jota monet muut kirjoittajat puolustelevat. Me emme kuitenkaan tiedä, emmekä ole olleet paikalla näissä kommunikaatiotilanteissa, joten itse uskon myös aloittajaa.
Kummalliselta myös tuntuu vähättely jota aloittaja saa vanhempien kirjoittajien kohdalta. Arvelen, että juuri tämä vähättelevä asenne aiheuttaa aloittajan vihamielisen asenteen, koska häntä vain arvostellaan. Oletteko kuulleet hampurilaismallista palautteen annossa? Eli ensin sanotaan positiivista, sitten korjausehdotukset ja positiivinen loppu. Veikkaan aloittajankin kuuntelevan kirjoittajia paremmin, jos häntä myös kannustettaisiin. Nyt kommentit ovat voittopuolisesti häntä arvostelevia, ja siksi positiiviset kommentit jäävät ns. varjoon.
Ei, en ole aloittaja, en edes äiti, vain satunnainen kulkija. - mk
Sanppa kerran ihan suoraan että minä teen niinkuin minä itse haluan ja hoidatan lapsen sillä mikä on sillä hetkellä paras ratkaisu ja otappa heti luulot pois miehn vanhemmiltä ja teet selväksi että asioissa sinun mielipide on tarkein janiin edelleen. Älä anna miehen vanhempien hyppiä solmille vaan teet heille selväksi että isnä määräät missä lapsi milloinkin on.
- Ruodot esiin
Tätä kummallisuutta täytyy nyt ruotia lisää.
Lähdetään ajatuksesta miniällä on mies joka todennäköisesti on
saanut kokea vastavaa luonteenlaatua oman miehensä kautta
molemmat ilmineeraavat miniälle epämiellyttävän karvasta
ominaisuuksillaan.
ilman muuta miniä on joutunut kokemaan jotain samoja piirteitä
oman miehensä kautta.
Jos piirteet ovat kovin epämieluisia ja samat asiat kertaantuvat
anopin kautta miniältä menee hermo.
anopin luonteenlaatu toistuu anopilta pojalle oppina tai
periytyvänä ominaisuutena.
Vastaavasti miniä saa perimässään oman äitinsä puolelta
luonteen ominaisuuksia samaten lapsuuden kautta monenlaista
oppimäärää.
Miniä on lapsuudessaan saanut kokea useaan kertaan oman äitinsä
kautta sanomisia erotuksena äidin ja lapsen vahva side tässä yhteydessä
miniä on turvassa
Miniän aloituksesta käy ilmi vastaajien närkästyksen määrä.
Miniäpä tempaisee esiin teräväpäisen kynän eikä huomaa suuttuessaan
kuinka tulee kommenteillaan loukanneeksi vastaavasti palstalla
olevia anoppeja jotka pyrkivät kommentoimaan omia näkemyksiään
miniälle.
Tässäpä käy tällä tavoin miniä huutaa apuun toisia miniäitä mutta
palstatila on varattu myös anopeille .
Nyt miniä ei saakaan kaipaamaansa vertaistukea miniöiltä vaan vastaansa
lauman anoppeja joilla on kekemusta ja näkemystä ennestään
miniä-anoppi akselilla.
Nyt huutaa miniä lujempaa apua itselleen mutta mitä tapahtuukaan koska miniä alunperin laati kirjoituksellaan voimakkaan anoppihyökkäyksen heittämällä kirveleviä anoppikommentteja omasta
anopistaan kirjoittavat anopit puolustaa omia vastaavia anoppiviritelmiään
joista miniä närkästyy kokee suorastaan anoppilauman painostavan
totuusseerumilla tietäen anopeilla olevan vahvat aseet käytössään
takana anoppi-miniä kokemukset.
Täytyy huomauttaa miniälle sitä saa mitä tilaukseen alunperin laittaa.
Näistä miniän hylkäämistä anoppisanomisista.
Otan käsittelyn miniää suuresti loukanneen "tuu äidiltä pois "
anoppisanonnan .
Nyt tuli vaikea este kommunikoinnissa miniä lukee anopin suusta
tulevat kommentit kuin käärmeen pistoina sydämmessään
vaikka kysymyksessä oman näkemykseni mukaan on epävarma
anoppi joka yrittää maanitella lapsen avulla äitiä luovuttamaan
pikkuista syliinsä suostuttelemalla äitiäkin luovuttamaan lapsensa
anopinkin hellittäväksi.
Mummelit ja ukkelit ja mitä vielä vääntämisiä näihin sanoihin sisältyykään
ovat myös vain sanomisia joiden käytöstä toiset saavat kramppeja.
"Miehen vanhemmat eivät jaksa keskittyä sinuun "
Miksi pitäisi keskitytkö sinä liiaksi miehen vanhempiin ?
Entä miehesi onko hänellä samankaltaista keskittymisvaikeutta ?
Tässä vaiheessa keskityin miniän sanomiseen hänellä on tarvetta
saada osakseen huomiota miehensä vanhemmilta joilla on
mieluisampaa huomioitavaa huomiot keräävä lapsenlapsi .
Miniä on toista mieltä .
Tällaisesta virheestä käytetään sanontaa mustasukkainen tapa
hakea huomiota itselleen joka ei käytännössä tule samaan runsaasti
huomiota osakseen.
Tilanne on nyt tämä ainakin oman näkemyksen kautta.
Miniä hakee huomiota väärästä paikasta väärään aikaan kun lapsi
kerää kaiken tarvitsemansa huomion osaakseen tämä on lapsen
kannalta jopa elintärkeä ominaisuus.
Väistämättä tulee esiin ajatus miniästä joka kilpailuttaa huomion
haussa omaa lastaan ja itseään kumpi kerää suuremmat
suosionosoitukset taputukset itselleen.
Näin kävi miniän osassa ei ole vaihtoehtoja tässä vaiheessa miniän sylin täyttää pieni katseenvangitsija. - Mikä on ongelma?
Voi sinua pikkuista, kun olet joutunut äidiksi aivan keskeneräisenä. Et kestä sitä, että et saa appivanhemmilta yhtä paljon huomiota kuin vauvasi - on ihan luonnollista että vauvat saavat eniten huomiota ja niitä hössötetään enemmän kuin aikuista ihmistä, joka ei todellakaan enää tarvitse mitään erityishuomiointia. Et osaa olla onnellinen siitä että isovanhemmat rakastavat lastasi ja ihastelevat tämän olevan isänsä näköinen. Et osaa iloita siitä, että he ovat halukkaita hoitamaan ja huomioimaan lastasi. Nämähän ovat todella ihania asioita, EI mikään valittamisen aihe.
Halveksit anoppiasi hänen ikänsä takia. Sinunkin ikäsi tulee lisääntymään kyllä, hyvin pian olet itse 60 ja huomaat olevasi ihan sama ihminen kuin ennenkin. Leipominen ja kotitöissä hösääminen ei tee ketään mummeliksi, vaan sitä harrastavat myös monet nuoret. Kotitöiden harrastaminen EI ole halveksittavia, vaan ihailtavaa.
Mikä sinua niin raivostuttaa? Sekö että isovanhemmat rakastavat lastasi? Sekö että he eivät hössötä sinun ympärilläsi? Sekö että heillä on erilaisia tapoja ja mielipiteitä kuin sinulla? Siihen on kaikilla oikeus. Sekö, että hekin haluavat nähdä lastasi yhtälailla kuin äitisi? Appivanhemmat eivät ole ventovieraita, vaan miehesi lähiomaisia, jotka tulevat jatkossakin kuulumaan lähisukuunne. He eivät ole sinun vastustajiasi, vaan omaisia sinun rinnallasi. - Miniä myös
Minä puolestani annan mielelläni lapsen välillä appivanhempien hoitoon ja saan vapaata itselleni. Olen myös tyytyväinen, että he kohtelevat minua aikuisena kiinnittämättä minuun erityistä huomiota. Lapsenhoitovuoroja jaan molemmille isovanhemmille tasapuolisesti, ettei kukaan osapuolista rasittuisi liikaa. On hellyyttävää kun he hössöttävät lapsen kanssa ja etsivät hänestä kukin oman sukunsa piirteitä. Tuttujen piirteitten löytäminen varmaan lähentää heitä lapseen. Ihanaa kun lastani rakastetaan!
Keittiötöiden tekeminen ei ole vanhanaikaista, ja niitä tekevät kaikenikäiset. Keittiössä touhuaminen ei tarkoita että ei ole tärkeempää tekemistä, vaan sitä että se on mielenkiintoista. Minäkin leivon paljon ja seuraan lehtien ruokaohjeita, vaikka olen nuori ihminen. Monet miehetkin harrastavat keittiöhommia. Kenellekäs ne kaikki lehtien ja telkkarin sadat leivontaohjeet on tarkoitettu, ei varmaan vanhoille ihmisille? Ei niitä ohjelmia varmaan olis jos niitä pidettäis vanhanaikaisina.
Jos appivanhempasi eivät pidä sinusta, niin mieti, mikä sinussa ja käytöksessäsi on sellaista että sinusta ei pidetä. Sen jälkeen yritä muuttua. - Jep jep
Miks te olette niin hyökääviä? Yhden netti keskustelun kautta kukaan ei voi nähdä kokonais kuvaa. Jokin ongelma varmasti on koska aloittaja on täällä lähtenyt asiasta kirjoittamaan.
Mietin vaan että jos välimatkakin näihin isovanhempiin on pitkä miksi ehdontahdoin täytyy lähteä viemään kaukaisimpaan hoitopaikkaa. Totta kai joskus sinnekkin täytyy viedä, muttei se aja asiaa että sinne kaukaisimpaan paikkaan lähdetään lasta viemään. Siinähän tuhraantuu vain kallista aikaa matkoihin? Enkä nyt tarkoita että välimatka on esteenä ettei isovanhemmat saisi hoitaa lasta. Tarkoitan vain että onhan se käytännönasioiden kannalta helpompi.
Monet täällä haluavat vain provosoida ja onnistuvat siinä (ilmeisesti hyvin).
Toivon että aloittaja saisi tilanteen selvitettyä. - Ruodot esiin
En voi sille mitään lukiessani uudelleen miniän laatimaa
ehdollista tuomiota anopistaan hänen sortuneen väitteillään
yliammuntaan ja näin ollen anoppipuolustus vahvistuu.
Voitaisiin sama aloitus nähdä toisessakin valossa mikäli
anoppi olisi laukaissut tällaiset hätäsanoman ilmastoon miniästään niin
johan olisi miniäjoukko astunut voimakkaaseen puolustukseen
haukkunut anopin tuhannen päreeksi.
Mutta jälleen kertausta tapahtuneesta .
Omasta mielestäni väistämättä tulee mieleeni ajatus kuinka
ihmeessä appivanhemmat kykynevät edes vastaamaan miniän
huomionkipeyteen joka kohdistuu henkilöiden sananvaihtoon
joista miniä poimii ainoastaann kelvottomia pistokkaita.
Mikäli näihin tilanteisiin haluaa nyt välttämättä huomionosoitusta
täytyy miniän itse paikata omia tarpeitaan ilmaisemalla suullisesti
isovanhemmille omia ajatuksiaan isovanhempien kommenteista.
Sanoisin melko joutavaa ajanhukkaa .
Miniän vastuulla on omien tarpeiden tyydyttäminen varsinkin silloin
jos isovanhemmat eivät kykene tyydyttämään hänen humionkipeyttään.
Miniän kannattaisi huoltaa itseään ystäväpiirin kautta
heillä on suuremmat edellytykset mitä miehen vanhemmilla toteuttaa
miniän huomiontarvetta .
Miniälle luulisi riittävän isovanhempien suuri rakkaudenmäärä lapsenlapseen
vaikka itse jäisikin sivurooliin teille yhteinen onni avautuu lapsenlapsen
kautta .
Ihmisiä ei voi kauko-ohjata omien tarpeiden mukaisesti samaten
miniän isovanhemmat saavat tyytyä sellaiseen miniään jonka heidän
poikansa on heidän elämäänsä tuonut . - jk
ei kai
- muutama ehdotus
"Olen itse vähän yli parikymppinen eikä tunnu, että saan heiltä minkäänlaista arvostusta ja kunnioitusta. En koe olevani "hyvä miniä", sellainen, jota he ovat pojalleen toivoneet. Tuntuu, etteivät he jaksa keskittyä minuun tutustumiseen ja ns. "miellyttämiseen", - - Ehkä käyttäydyt jotenkin väärin? Panosta siihen, että olisit "hyvä miniä".
"välillä heidän käytös minua kohtaan saa minut tuntemaan ulkopuoliseksi ja ehkä jopa ei-tervetulleeksi heidän sukuunsa." -- siihen on varmasti joku syy: Oletko tehnyt kaikkesi, että et jättäytyisi ulkopuoliseksi ja että sinun läsnäolostasi olisi suvulle iloa?
"on ihan normaalia, että nuori pienen lapsen äiti turvautuu omaan äitiinsä ja hänen neuvoihin mielummin kuin lähes ventovieraan kuusikymppisen mummelin 35 vuotta vanhoihin vauvanhoitoneuvoihin?? " -- tämä kertookin asenteesi anoppiin, joka on mielestäsi aivan toista kuin samanikäinen oma äitisi. Ei ihme, jos anoppi on pahoittanut mielensä.
"Ajattelee, että ainoa nainen maan päällä, joka osaa hänen poikaansa ruokkia ja rakastaa on hän, oma äiti!" -- toivottavasti et ajattele itse samalla tavalla omasta lapsestasi?
Anoppia et voi muuttaa, mutta voit muuttaa asioita muuttamalla omaa käytöstäsi.- naisilla24–32-vuotia
Oli mielenkiintoinen ketju.
Ota Neiti Miniä itsesi todesta ja hakeudu hoitoon, edessä on mahdollisesti pitkä elämä olit 20v. ensi oireet ovat nähtävissä, läheisesi eivät ymmärrä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Skitsofrenia#Yleist.C3.A4_skitsofreniasta
kartoita tilaasi esimerkiksi kysy äidiltäsi mitä sairasteli odotusaikanaan.
"Miehillä skitsofrenia puhkeaa yleensä noin 20–28-vuotiaana ja naisilla 24–32-vuotiaana."
- Blond77
Kyllä se vaan niin on että vanhemmat anopit on niitä katellisia mammoja miniöilleen ja nenä solmussa joka asiasta, kun on niin hemmetisti kadehdittavaa : miniällä on elämä edessä, pieni vauva sylissä, hehkuva iho, notkeat lihakset ja hän vielä TUNTEE OLEVANSA RAKASTETTU. Ihan pakko sanoa että itselläni on käsitys että ellen minä koe olevani itse kaunis ja arvostettu niin koen enemmän kateutta toisia naisia kohtaan, tämän kehtaan tunnustaa käsi sydämmellä.. Ja siinä piikitellään aina pienistä siinävaiheessa. Että kuulkaas nyt mummelit älkää vetäkö herneitä kun miniällä on ollut närää anopin kanssa niin ihan varmaan syystäkin kun anoppi on kade niin on ja kun miniä on herkkä niin on. Ihan selvästi miniällä on ongelma ja se on tämä itseään väkisin tyrkyttävä anoppi!
Jesses.. ja lakatkaa solvaamasta tota aloittajaa..melkoisen inhottavia vastauksia läjittäin..........- Blond77
ja vai aloittajalla viellä skitsofrenia.. taitaa itselläs olla kun siinä linkittelet noin "nokkelana".. typerää..
- Ruodot esiin
Voi sentäs .
Koitas ajatella miksi kadehtia miniöitä ?
Miniät ovat alituiseen sidoksissa perhe-elämän sykkeeseen.
Kiire ruokkimaan lapset
Kiire kantapäissä huoltamaan perheen taloutta
Kiire työelämän pyörityksessä
Anopeilla on runsaammin vapaa-aikaa
Usein talous on tasapainoitettu velat maksettu
rahahuolet takanapäin.
Anopeilla on vapaus hoitaa lapsenlapsiaan kiireettömästi
isovanhemmat antavat runsaammin kiireetöntä aikaa lapsenlapsilleen
sen sijaan vanhemmat paahtuvat vaatimusten keskellä.
Ei tässä iässä tärkeitä ole nuoruus ja katoava kauneus
vaan terveys .
Ei ole ikävä lapsen kokopäivä huoltajuuteen .
Kiitollisin mielin saa seurata sivusta jälkikasvuaan .
Heille toivoo mitä parasta elämässä.
Isovanhemmat ovat lintanneet puhki nuoruuden haavekuvat
pitkässä liitossa ,elämän kierrossa vaihtuvat haaveet todellisuuteen.
- Hippityttöxxx
ja naamat rupsahtaa..ja allit hölskyy ja kaksoisleuka väpättää ja anopella myös hermot riekaleina (jäkäjäkä..).. miehellänne alkaa reistaa pumppu, itsellä odotuttaa lonkkaleikkaus..
Älä viitsi naurattaa ettei olisi syytä kadehtia miniöitä
-heillä ei ole roikkuvia alleja MISSÄÄN, itse jonotat plastikkakirurgille..
-heidän kroppansa ei ole remontissa(polvileikkaus tms) vaan talot
-heidän miehillään ei pumppu tai pili reistaa ..
-heidän ei tarvitse hoidella lapsenlapsia omiensa lisäksi (ainakaan vielä..)..
-heillä on mahdollisuus tänäpäivänä paljon enempään koulutuksineen
-he voivat halutessaan alkaa kotiäideiksi, jolloin aikaa muksuille todella jää ja jopa rahaa elämiseen(ei tarvitse raataa kuin toisen vanhemmista niin sillä elää jo jotenkin)
-heillä on vapaus irtisanoutua suhteista appivanhempiin (=ei pakko olla tekemisissä rahan/lastenhoidon takia..)
tuskin missään iässä on tärkeintä itse ikä, vaan kyseisen iän mukanaan tuomat rasitteet kylläkin ovat havaittavissa.
Ihan mukavaa kumminkin että sinulla raukalla nyt on sitä hyvää mitä ei äitinä raadellessa ollut.. heranjeesus mikä valitusvirsi, ei muutaman mukulan kasvatus itsellä ainakaan ole noin erityisen työläälle tuntunut ja liittonikin on ollut pitkä! IOlen minäkin viidettäkymppiä lähestyvä niin eipä tunnu missään, ja ne haavekuvatkin voi aina vaihtaa ettei ihan pääse kaavoihin kangistumaan päästään..- Hippityttöxxx
Niin kyllä nyt yhden hemmetin talovelan aina jättää vaikka maksamatta, jos saa pitää terveytensä ja kauneutensa.. Että nimimerkki "ruodot esiin" tästä päästiin juurikin siihen mistä sinä itse olet miniälle katellinen = terveydestä. Miniäsi tod näköisesti elelee pidempään. Ja kun siinä moitit aloittajaa huomionkipeäksi, väittäisin sinun nyt näyttäneen paikan jossa pilkka kävi omaan nilkkaan. Olet itse tässä keskustelussa huomionkipeä.
Mielenkiinnolla odottelemme seuraavaa moraalisaarnaasi.. - Ruodot esiin
Hippityttöxxx kirjoitti:
Niin kyllä nyt yhden hemmetin talovelan aina jättää vaikka maksamatta, jos saa pitää terveytensä ja kauneutensa.. Että nimimerkki "ruodot esiin" tästä päästiin juurikin siihen mistä sinä itse olet miniälle katellinen = terveydestä. Miniäsi tod näköisesti elelee pidempään. Ja kun siinä moitit aloittajaa huomionkipeäksi, väittäisin sinun nyt näyttäneen paikan jossa pilkka kävi omaan nilkkaan. Olet itse tässä keskustelussa huomionkipeä.
Mielenkiinnolla odottelemme seuraavaa moraalisaarnaasi..Että nimimerkki "ruodot esiin" tästä päästiin juurikin siihen mistä sinä itse olet miniälle katellinen = terveydestä. Miniäsi tod näköisesti elelee pidempään.
Katellinen miniälleni jos lapsenlapseni äiti elää pidempään mitä minä ?
Suorastaan toivon koko sydämmestäni miniälleni pitkää elinikää ?
Tiedätkös mistä syystä ?
- Ruodot esiin
Tottakai kun on nuori ja elämänintoa täynnä näkee asiat eri kantilta
mitä itse näen.
En kaipaa enää lapsen huoltajuutta tästä perheonnesta olen saanut
osani joten en ole vajaa lapsen tuomasta ilosta ja äitiydestä
En jaksaisi enää saamaa mitä nuorena jaksoin enkä kaipaa
huoltajuuden tuomaa rasitetta koska tässä iässä yötä päivää
pienten lasten hoitaminen olisi rasittavaa.
Jos sinusta hippityttö on vastenmielistä ihmisten vanheneminen
ja ulkonäön muutokset en voi kuin siunailla kohtaloasi.
Sinä nuori hippityttö vanhenet joka päivä lisää .
Joka ainoa vuosi on kyse ihmisten kesken samasta asiasta
vanhenemisesta kunnes me sinä hippityttö mukaan lukien
lakkaamme vanhenemasta sillon kuolema kiskoo meidät
maan multiin .
Kuinka olisin miniälleni kateellinen hänen terveydestään
hupsista keikkaa ihan näin vaan järjellä ajateltuna
mikäli miniäni menettäisi terveyttään se lisäisi lapselapsen
hoitovastuuta kohdallani.
Voisinko katso sivusta jos miniäni tarvitsee apua ?
En oikeastaan ymmärrä miksi kadehtia miniää koska itse olen
saanut elää saman elämänosan enkä kaipaa sitä takaisin .
Jos tappelet ikää vastaa ikä käy sinua vastaan : - Ruodot esiin
Vielä lisäisin sellaisen ikävän tosiasian hippitytölle.
Kuinka moni nuori vammatuu nykyisin auto-onnettomuudessa.
Syöpäsairaus kiusaa joitakin lapsia ja nuoria.
On paljon sairautta joissa ikä ei suosi nuoria .
Ulkonäön mutokset kohtaavat kaikenikäisiä liikalihavuuden myötä
Ainoa tosiasia jonka saavutamme yhtä aikaa on tämän päivä
sillä meistä jokainen vanhenee vuorokauden verran lisää
On ihan kotuullista sinun moittivan ikä-ihmisiä iässäsi mutta
kun saavutat anoppi-iän huomaat sen olevan kohtuutonta.
Terveydellä kohdallani tarkoitan sellaista olotilaa kun kykenee
suoriutumaan jokapäiväisestä elämästään ilman toisten apua.
Vanhemmiten terveyden käsite muuttuu.
Monet nuoret sairastavat lapsuuiän diabeetesta tmv. mutta näet
heidät terveenä kun he kykenevät toteuttamaan omaa elämäänsä
samoin nuoret sydänsairaat.
En tiedä osasinko tuoda riittävän hyvin oman näkökulmani
nuoruudesta siis sinulle riittävän.
Minulle tässä iässä nuoruus on taakse jäänyttä aikaa
kuten nuoruutta elävälle hippitytölle lapsuusaika
mutta muistot säilyvät meillä kumpaisellakin.
Tällanen moraalisaarna hippitytölle ))Hippityttö ja Ruodot esiin: Tällaisten naisten keskinäisten tekstien vuoksi maailma on miesten ja pysyy myös. Kuka jaksaa tällaista tyhjää ilkeää jankutusta? Mitä harrastatte: kertokaa vaikka niistä jutuista.
Wanhojen naisten pitäisi tukea nuoria elämässään ja elää omaa elämäänsä ilolla ja nuorien kysyä neuvoa vanhoilta naisilta kun haluavat ja elää omaa elämäänsä ilolla ja molempien pitäisi sitten kahvitella yhdessä rennosti rupatellen.
Sen sijaan luodaan vuolas ilkeilevä jankutus. Miehet kehiin !
- Ruodot esiin
Elä nyt ala kuule Boxi hikoilemaan liikaa sinäkään annat vain meidän
selvitellä rauhassa välejämme kyllä se siitä )))
Sait sinä ilon nousemaan palstalaisten pintaan mutta älä
viitti laskea mielialaa .
Hyvää kesää palaa takaisin jäähdytäämään anoppi -miniä rähinöitä
Et viittis alkaa itte rähisemään )))). - Hippityttöxxx
Nimierkille "ruodot esiin"
Enhän minä millään muotoa moittinut anoppeja vaan sinun sanomaasi reagoin.. Toin vaan esille muutaman faktan joita ikäänyessään tulee väistämättä huomaamaan. En toki ole niin lapsellinen että pitäisin ulkonäköä jotenkin ihailtavampana kuin muita ominaisuuksía.
Mutta-mutta.. totuuden nimissä ainakin oma anoppini ihailee nuoria ja kauniita ja suree ikääntymistään ja läskejään ja sairauksiaan ihan tasan yksin.. ehkä näkemykseni siis on saanut vaikutteita aivan jostakin muualta kuin omasta sisimmästäni.
Oma äitini puolestaan on anoppiani reilusti vanhempi ja elelee täyttä elämää ilman huolta ulkonäöstä(on silti kaunis vielä) ja ilman isompaa huolta terveydestään.Nämä kaksi suhtautuvat vanhuuteensa täysin eri tavalla. Toinen kukoistaa(mieletään nuori) ja toinen suree (mileltään vanha). tämä joka suree ja huolehtii ei ole onnellinen, se kuuluu arvosteluna nuorempia naisia kohtaan.
Moraalisaarnat puolestaan ovat minusta yleensä turhia , tässä tapauksessa niistä ei nyt ollut mitään odotettua vaikutusta minun ajattelukantaani muokkkaamaan. Koska anoppi todistettavasti kumminkin suree allejaan ja kaksoisleukaansa jne .. ja nuoremmat kuin minä surevat anoppejaan ja heidän käytöstään ja sitä kuinka miellyttää anoppia edes hieman..
He-nämä nuoret naiset- tarvitsevat ymmärrystä meiltä vanhemmilta. eivät he kaipaa moraalisaarnoja eivätkä ohjeistuksia joka asiaan. Antakaa heidän hyvät anopit itse tehdä virheitään ja tulkaa apuun sitten kun virheet on tehty, myötätunnolla ja sydämellä!
Nälvimällä ja ohjeistamalla miniötä joka asiassa saatte heistä vain vihamiehiä, onko se todellakin vaivan arvoista? Sama tietysti toisinpäin, eipä anoppejakaan tarvitse joka käänteessä olla arvostelemassa.. täällä kyllä voi, mikäs siinä ? - lakkilukeip
Ylipitkä ei jaksa lukkee.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1271994
Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi1011752Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?831581Lasten hyväksikäyttö netissä - Joka 3. nuori on saanut seksuaalisen yhteydenoton pedofiililtä
Järkyttävää! Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö verkossa on yhä pahempi ongelma. Ulkolinja: Lasten hyväksikäy611424Multa sulle
Pyörit 24/7 mielessä, kuljet mun mukana, mielessä kyselen sun mielipiteitä, vitsailen sulle, olen sydän auki, aitona. M331122- 1091063
Nainen, olen tutkinut sinua paljon
Salaisuutesi ei ole minulle salaisuus. Ehkä teimme jonkinlaista vaihtokauppaa kun tutkisimme toisiamme. Meillä oli kumm511043Mies, eihän sulla ole vaimoa tai naisystävää?
Minusta tuntuu jotenkin, että olisit eronnut joskus, vaikka en edes tiedä onko se totta. Jos oletkin oikeasti edelleen s471036- 731026
Onko sulla empatiakykyä?
Etkö tajua yhtään miltä tämä tuntuu minusta? Minä ainakin yritän ymmärtää miltä sinusta voisi tuntua. En usko, että olet44983