Mikä on "normaali" ikäero?

viis vuotta nuoremman naisen kanssa, jonka kanssa myös lapset tehty. erohan siinä sitten tuli ja ihastuin kymmenen vuotta itseäni vanhempaan naiseen, ihan hyvä suhde se oli 2v ja edelleen ollaan hyvin läheisiä ystäviä, vaikkei enää ns. seurustella. joten ei kait sillä ikäerolla, niin suurta väliä ole mun kokemusten mukaan, kunhan yhdessä on hyvä olla.

on oma sukupolvi, nykyään suositaan nuorempaa. Isäni otti aikoinaan s.1903 nuoren vaimon. 20vuotta ikäeroa.
Syntyi viisi lasta kai homma toimi sitten.

Inhoan sanaa normaali, Siitä tulee aina mieleen toisten mielipidettä noudattavat pikkusielut, joilla ei ole uskallusta toimia, kuin itse haluaisivat.
Jos kaksi ihmistä solmii avioliiton, pitääkö siihen pyytää vaikkapa naapureilta siunaus?

Jokainen tekee oman onnensa, ja kärsii omat mokansa, jos uskaltaa.

Puhutko lopussa ihmisistä, vai hevosista?

viime vuonna saatiin aikaiseksi pitkä ketju aiheesta.
Muistaakseni selvyyttä ei tullut.

Taisi olla niin, että ulkonäkö ratkaisi, jos kaksi samanikäistä on, ja toinen rumenee vauhdilla, ei homma toimi enää.
Olinkohan se minä, jota toivottiin partneriksi, 30v. porukassakin. Mutta epäilen että eivät hakeneet henkistä puolta.

Asenne riippuu aivan katsojan aikaperspektiivistä.

Käyttäni salin 32-vuotias respan eronnut rouva seurustelee 47-vuotaan miehen kanssa.
Hän hieman epäröi tilannetta jolloin hän on 50:nen ja ukko 65.
Onkohan siitä enää mihinkään?

Tuntui hieman rauhoittuvan kun kerroin itse oleva 66-v ja henkisen vireyteni hän on voinut päätellä keskusteluistamme.
Muuhun puoleen liittyen kerroin olevani valmis uhrautumaan testattavaksi koekeniiniksi.
Tuntui rauhoittuvan ja uskoi testaamattakin.

Turha välittää muiden kulmien kohottelusta! Mitä merkitystä sillä on?
Tärkeämpää kuin ikäero on mielestäni maailmankatsomusten yhdensuuntaisuus useimmissa asioissa.
Eiköhän nuorempienkin, pienemmän ikäeron parien mattojen halkaisu johdu juuri tuosta?

Njaa-a, onko sitä olemassa ns. "normaalia" ikäeroa? Jos toisesta tykkää, niin paskaako sitä on väliä, minkä ikäinen toinen on. Jos tykkää, niin tykkää, eikä sille mitään voi. Ah, kun lempi "syrämeen" ryömiskelee, niin se on sitten menoa se.
Aviomieheni oli 3 vuotta minua vanhempi ja sitten tämä avopuolisoni oli 4 vuotta vanhempi. Mitään ei olisi haitannut, vaikka olisivat olleet mimmosen ikäisiä.
Mitä se kenellekään kuuluu, kuka kenenkin kans tahtoo olla. Tätä mieltä oon.

Sitten toiseen asiaan.
Heh, että on MAH-TA-VAA vielä hetki täs istua. Poika raahaa niska limas tavaraa autoon ja meikäläinen köllöttää laiskana. Yleensä kun on semmonen tilanne, että aina saan alusta loppuun tehdä kaiken itse. Nyt käytän tilaisuutta hyväksi. Sanoinkin sen pojalle ja hän vastasi, että istu nyt vaan rauhas, mä hoidan loput. Sinä oot hoitanut pakkaamiset ja muut. :)
Heh, sitten vielä tavarat autosta veneeseen. Kiesus tätä showta ja tavaramäärää. Vähä naurattaa.

Silloin kun henkilöt viihtyvät yhdessä pitempään muutenkin kuin seksin merkeissä on ikäero kohdallaan.

Vanhempi mies osaa arvostaa nuoruutta ja siihen liittyviä asioita.
Vanhempi mies ei useinkaan pane pääpainoa ulkonäölle jolloin suhteen pysyvyysennuste on parempi.
Nuoret tuntuvat tuijottavan näköön.

Jos pari harkitsee lasten hankkimista niin silloin kannattaa miettiä että jos esimerkiksi 6-kymppinen äijä hommaa tenavan niin hän on 75:n kun penska on 15v.

en tiedä mutta naisen pitäisi olla n. 7 vuotta miestä vanhempi, jotta keskimäärin jouduttaisiin olemaan mahdollisimman vähän yksin toisen täältä lähdettyä.
Periaatteessa 10 vuottakin tuntuisi aika normaalilta, tässä iässä. Mutta odotettavissa olevien elinvuosien valossa naiselle jäisi aika pitkä aika olla yksin. Useimmiten taitaa kuitenkin nainen olla se nuorempi.

Kulmia tekisi mieli vähän nostella vaikka jollekkin Ecclestonelle, jolla on ainakin ollut 48 vuotta nuorempi tyttöystävä. Mutta sehän on tytön asia, ei minun.

Yhtä en vaihda mutta jos pitäs, niin itseni ikäiseen n. /-5.

on ns. normaali silloin kun sielut kohtaavat. Ongelma tulee tseksin puolella, jos ero on suuri, mutta tasoittuu vanhemmiten jos sinne saakka päästään, ja on tietysti myös yksilöllistä. Omalla kohdalla ajattelen niin, että on helpompi ymmärtää toisen ajatusmaailmaa kun ollaan samoilla vuosikymmenillä. Tiijähäntä. Ainakaan en voisi kuvitella kohdalleni esim. 10 v nuorempaa sussua, mutta keillä tällainen onni käy niin se heille suotakoon.

selvää vastausta ja miksi rytmittää oma elämänsä sen mukaan mitä mieltä muut ovat?
Minun vastaukseni olis, että se on just se, mikä tuntuu hyvälle.

Miehet vaihtaa lisääntymiskykyiseen ja naiset ottaa sen minkä enää saavat. Kun jonnekinhan ne poispotkitut vanhat akatkin joutuvat, kierrätykseen.

Olen tullut aina parhaiten toimeen ikäisieni kanssa, seurustelusuhteissani. Edelleenkin olen sitä mieltä että parhaiten toimii, kun ollaan suht saman ikäisiä.

kaikkia ärsyttäviin "yleiset normit" kyselyihin saa vastauksia vaikkapa
KELA:sta. Muuta sinäkin, jos vain haluat "lyödä hynttyyt yhteen"
ja synkkaa hienosti, niin eihän siinä ikää ajatella, (en minä ainakaan
ensimmäisten asioiden joukkossa mitään ikää ajattele) niin /- 10 vuotta
ei merkkaa vielä yhtikäs mitiä, koska suteen toimivuus, molemmin puolinen
"kunnioitus" ja hyvä, viihtyvä, paljon toisilleen antava yhdessäolo
ratkaisee. Jos ajattelee mitähän muut ajattelee, on parempi
elää yksin tai sellaisessa "normisuhteessa", joka ei ehkä niin hyvin
sittenkään toimi, "ja vaikka hän oli saman ikäinenkin ja kaikkee....."