En elä, olen vain olemassa

Kun istut ja tuijotat eteesi niin näet aina jotain edessäsi, vaikka puita jotka ovat näin kesällä kauniita, eikö? Ota paperi ja kynä ja piirrä se mitä näet, ainakin silloin ajatuksesi on hetken jotain muuta kuin turta, jaksatko? Laita radio soimaan tai joku mieluinen cd-levy saat ääniä ympärillesi. En tiedä minkälainen olosi on mutta auttaisin niin mielelläni, uskon että uusi päivä kuitenkin jossain vaiheessa antaa sullekin jotain, joku asia/jokin on sinua varten tässä elämässä usko vaan vahvasti siihen, älä anna periksi sinulla on ihmisiä ympärillä jotka rakastavat sinua ja toivovat sydämessään että jaksaisit jatkaa elämän löytämisessä. Toivon että aurinko, linnut, luonto kaikkineen ja vielä jäljellä olevat ystävät ja sukulaisesi antaisivat sinulle syyn jatkaa jaksamista.
Annan rakkauttani sinulle ja voimia näin satelliitin välityksellä, rakasta, helli ja arvosta elämää ja itseäsi, voimia!

Kirjoituksesi oli koskettava ja ajattelin vastata, jos sanoistani olisi yhtään apua sinulle.

"Tulevaisuudelta ei ole mitään odotettavaa enkä jaksa uskoa että löytäisin omaa paikkaani maailmassa jossa pitää olla vahva ja hyvä." Ei kenenkään tarvitse aina olla vahva ja hyvä, ei ollenkaan. Tärkeintä on, että löytää ihmiset, joiden seurassa on lupa olla myös heikko. Kaikki me ollaan omalla tavallamme vajavaisia. Rakkautta on, että sinut hyväksytään kaikkinesi, sellaisena kuin olet. Itse asiassa on paljon rohkeampaa olla toisen ihmisen läsnäollessa heikko kuin vahva. Tommy Hellstenillä on tästä aiheesta hyvä kirja "Saat sen mistä luovut", ehkä tiedätkin.

"Nyt en vain pääse jaloilleni. Olen vaan niin sairas. En jaksa enää." Joku viisashan sen sanoi, että voidakseen parantaa jotakin tilannetta on hyväksyttävä se tilanne ensin sellaisenaan. Tuntuisi jotenkin, että sinulla on hyvin tiukka käsitys siitä, millainen pitäisi olla, miten menestyä jne, että tulisi hyväksytyksi. Kunpa voisit hellittää hieman ja armahtaa itsesi, pitää itsestäsi sellaisena kuin olet. Silläkin riskillä että et "sovi muottiin". Sillä muotti itsessään on se vika tässä kaikessa, se täydellisyyden ihanne, johon kukaan ei lopulta sairastumatta sovi.

Olen surullinen tuosta, minkä ystäväsi teki sinulle. Minusta oikeat ystävät eivät käyttäydy noin. Toista ei jätetä silloin, kun hän on heikoilla. Tuo kirjallinen jättämistapa kuulostaa sekin ilkeältä: ei ole pokkaa puhua asiasta kasvokkain. Älä anna tämän yhden ihmisen mielipiteen muokata liikaa omaa käsitystäsi itsestäsi. Jos hän ei sinusta välitä, se merkitsee vain hänen omaa rajoittuneisuuttaan. Eikä se tarkoita samana päivänäkään sitä, etteikö kukaan voisi välittää. Monesti sitä harhautuu ajattelemaan noin, kun on yksin vastoinkäymisten keskellä. Mutta kunhan vähän vahvistuu ja rohkaistuu etsimään ystäviä, niin heitä saattaa löytää yllättävästikin. Joskus joku tuttava saattaa tosipaikan tullen osoittaa välittämistä, josta ei tiennyt mitään. Jollakin ihmisellä voi olla samanlaisia kokemuksia jotka yhdistävät, kun asia vain tulee puheeksi. You never know. Hädässä ystävä tutaan.

Toivon sinulle paljon voimia haastavassa tilanteessasi. Olen masennuksen kautta oppinut, että tavoitteet kannattaa asettaa aluksi matalalle, edetä vaikka pienin askelin, ettei tule romahdusta ja pettymystä, jos ei heti onnistukaan. Ja mikä tärkeintä: saa olla heikko, saa tarvita apua, saa ottaa sen ajan minkä toipuminen tarvitsee. Saa olla tekemättä mitään ja olla vaan jos siltä tuntuu.

PS. Jos tykkäät / jaksat lukea, niin tässä pari kirjaa, joista ollut itselle apua:
Philip Martin: Zen - tie depression läpi
Anna Kåver: Elämää, ei taistelua: hyväksyminen elämänasenteena
Åsa Nilsonne: Kuka ohjaa elämääsi: Tietoisuustaidot arjen apuna
Yrjö Uurtimo: On puhuttava siitä mistä vaikenemme: Martti Siiralan ajatuksia elämästä.

Minäkin vain olen olemassa. Suoritan asiat .

Auta

Sarjassamme provokirjoitukset. Ap tuntee ainakin ajoittain elävänsä vahvasti. Kyseessä on kirjoittajan diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriön"lahja".