kummituksia

Tuossa iässä on varmaankin normaalia kaiken maailman "mielikuvitus ystävät". Kerta lapsi on päättänyt että kummitus on olemassa niin se silloin on olemassa hänelle.. Mitä jos "ajaisitte" kummituksen pois jollain yhteisellä, lapsen tasoisella tavalla? Sanot vaikka että kummitus oli surullinen kun sillä ei ollut ruokaa ja tarvii ruokaa ennen kuin voi lähteä, laittatte sitten pienet eväät lapsen huoneeseen ja meette ulos leikkimään jolloin toinen vanhemmista hakee eväät huoneesta pois ja laittaa palkinnoksi vaikka jonkun karkin sinne kiitokseksi :) sen jälkeen havaitsette että kummitus tuli iloiseksi eväistä ja lähti tyytyväisenä pois :) Näin lapselle jää hyvä mieli ja pelko on nujerrettu. illaksi sitten laitatte jonkun pienen yö-valon merkiksi jotta kummitus muistaisi ettei tuonne voi enää mennä :)

Hei! Olen virolainen , työissä Suomessa olen yli 10v. Virossa kyllä uskotaan että joku lapsi voi näkea kummituksia,tai toisia sielua. Ma uskon kyllä , jyllä he voivat olla varmasti pelotavia. Eli see mitä mun mummo, äiti ja minä olimme tehnyt kun lapset olit jostain syystä levotomia, itkuisia ilman Mitään muuta syytä tai oli pelkänut kummituksia/mörköa, olin hakenut aina 'pyhävettä' ortodoksen kirkosta ja heitanyt vähäsen jokaisen paikan ja myös puhunut lapsille nii kuin edelinen sanoi. Mutta kuitenkin itse uskon että pyhävettä voi karkotaa. Itse olen lyteri, mutta lyterikirkossa ei ole mitään semmosta ja pitää sitten kutsua pappi. See on ju sitten viimeinen keino. Usko tai älä mutta näin tehdään meilla ja see kyllä autoi. Esimerkiksi jos joku vihamielinen /katelinen katsoi /puhui meile tai lapsille, lapsi oli sitten jostain syystä itkuinen, kun pesin pyhä vedellä , heti helpoti. Eritysesti kun on tosi pieni vauva/lapsi. Kaikia parasta

Lapsesi on selvästi peloissaan. Joten seuraavan keinon kokeilu ei voi muuta kuin auttaa lastasi, mutta haittaa siitä ei ole. Kristillisen uskon mukaan haamut yms ovat pahoja henkiä, ja niiden kaikkien ylempänä voimana on Jumala. Rukoile/pyydä Jumalan nimessä, että paha henki menisi pois. Yksinkertainen lause " Jeesus, käsken nimessäsi henkeä poistumaan." Ja todellakin, mieti, tästä keinosta ei ole muuta kuin hyötyä, vai voiko siitä haittaa olla? Meillä ihmisillä on valta käskeä pimeyden henkivaltoja Jeesuksen nimessä, joten yritä edes tätä keinoa. Ja katso mitä tapahtuu. En tahdo muuta kuin auttaa sinua ja lastasi.
Toivottavasti saatte tilanteen selviämään. Ja en väitä että lapsesi varmasti näkee oikeasti haamun, mutta niinkin asia voi olla, ja tilanne olisi otettava vakavasti, sillä tilanne selkeästi haittaa lapsesi elämää.

kerro miten tilanteelle käy? kiinnostaa tietää.

Monet FYYSISET sairaudet voivat aiheuttaa vastaavan kaltaisen tilanteen! Tilaa kireesti lapsellesi lääkäriaika. Jos jossain lähipiirissäsi on verensokerimittari, pyydä mittaamaan lapsen verensokeri HETI ! MIkäli kesäajan vuoksi ette heti pääse lääkäriin, pyydä edes (neuvolan) terveydenhoitajaa mittaamaan sokeriarvo, jo ennen lääkäriaikaa.

Hoitamaton diabetes voi aiheuttaa "kummitusten näkemistä" kuin myös epilepsia. Näitä kummitusjuttuja ei heti kannata leimata lapsen mielikuvituksen tuotteeksi tai aidoksi yliluonnolliseksi kokemukseksi. Terveellä järjellä ajatellen nämä "näkemiset" ovat kuitenkin epätodennäköisempiä kuin fyysisen sairauden aiheuttamat harhat! Tuttavani lapsi näki kuukausien ajan hyvin selkeän oloisia kummitusharhoja, kunnes diagnosoitiin diabetes. Harhat olivat korkean verensokerin aiheuttamia!

Terve järki nyt heti käyttöön ja lapselle kiireesti apua. Yölliset epilepsiakohtaukset ovat hyvin hoidettavissa, kuin myös diabetes, vaikka jälkimmäinen onkin vakava sairaus. Univelka pahentaa epilepsiakohtauksia, joten valvomiskierre pitää saada katki. Voimia teille!

pakko niitä asuntoja on olla.

Useat lapset näkevät "näkyjä", mutta harvoin ne noin pelottavia ovat. Älä todellakaan lähde leikkiin mukaan, siis muka karkottamaan kummitusta. Sitä ei ole. Piste. 3-vuotiaalle voi antaa rauhoittavaa yrttiteetä iltaisin, kysy lähimmästä luontaistuotekaupasta. Mainitse myös lapsen ikä kaupassa, saat tarkat ohjeet. Olen varma, että kyseessä on ohimenevä vaihe. Onko "jeiki" myös päivisin kylässä? Miten on päiväunien kanssa? Miksi jeiki tulee iltaisin - voi olla fiksun lapsen tapa lykätä nukkumaanmenoa. Aika outoa kyllä ne yölliset "kauhukohtaukset" - nekin tosin ovat lapsilla yleisiä ja ohimeneviä. Nyt varmaan monet hyppii tasajalkaa, mutta anna lapselle homeopaattinen Aconitum napellus D6 tai D12 pilleri suuuhun sulamaan ennen yövalmisteluja. Valmiste on tarkoitettu nimenomaan pelkotiloihin, mutta sitä voi käyttää moniin muihinkin tarkoituksiin. Kyseessä on ehdottomasti täysin vaaraton valmiste, varmasti löytyy jokaisen homeopattisia tuotteita käyttävien varastosta. Kysele tutuilta, tai soita vaikka jollekin homeopaatille.

Kannattaa toki tutkia asiaa kaikilta kanteilta, mutta pida lapsesi etu mielessa. Han on kuitenkin aika nuori omaa etuaan ajamaan, oli kyse mista hyvaan. Tuollaisessakin voi olla kyse huomionkerjuusta, aidosta kummituksen nakemisesta, Ring elokuva fanituksesta, tai melkein mista hyvaan. Mutta toivottavasti kaikki on kunnossa ja selviaa, hyvaa jatkoa teille. http://mattiviikate.newsvine.com/

Olen 10-vuotias, tyttö jostain, ja minä itsekkin olen nähnyt 2 kummitusta valkoisen sekä musta, minun 2 ystäväänikin on nähnyt yhden mustan ja valkoisen, ja myös yksi ystäväni on nähnyt 1 tuntemmattoman miehen joskus joka oli samassa talossa kyin hän ja tätinsä, siellä ei pitänyt olla kettän muita kuin, he mutta sinne ilmestyi tyhjästä vain joku outu mies. O__o
Saatte nauraa, ei minua haittaa, koulutoverinikin sanoo minua oudoksi mutta en välitä.

Totuus on että lapset näkevät kummituksia ja lisäksi keksivät omia mielikuvitusolentoja.
Asunnoissa usein kummittelee jos siellä on joku elänyt pitkään ja kuollut sittemin. Herkemmät ihmiset, usein lapsetkin, aistivat näitä. Ajan mittaan herkkyys voi tasoittua. Voi olla että lapsi on niin herkkäkin että isompanakin vaivaa sama asia. Mutta toivoa aina voi.

Lapsesi on herkkä ja sinun tulee tukea ja rauhoittaa häntä. Kummituksista täytyy hänen kanssaan keskustella asiallisesti mutta varovasti, kysellen, kertoa että kuuluu elämään että ne jotka ovat ennen eläneet, voivat olla vielä olla täällä välillä kanssamme joskus mutta eivät tarkoita pahaa ja menevät aina pois.

Paras on että olet hänen tukenansa niin paljon kuin voit eli olet tehnyt oikein olemalla läsnä, pahinta olisi sysätä lapsi nukkumaan huoneeseensa yksin pimeään odottamaan unen tuloa.

Yritä ottaa yhteyttä Mannerhemin Lastensuojeluliittoon. Yhteys ovat täysin maksuttomia.

Normaalit päivystysajat ovat maanantaista perjantaihin kello 14 - 20 ja lauantaisin ja sunnuntaisin kello 17 – 20.

Lasten ja nuorten puhelin siirtyy kesäaikaan 28.6, josta lähtien päivystämme joka päivä klo 17-20. Normaaleihin päivystysaikoihin palaamme 9.8, jolloin päivystämme klo 14-20.

Lähde: http://www.mll.fi/nuorille/lnpn/

joka voi auttaa. Eräs perhe (Uudellamaalla) oli harrastanut aikaisemmin spiritismiä, tarrotkortti-juttuja ym. Asiat menivät yhä pahemmaksi, heidän lapset alkoivat nähdä yhä pahempia näkyjä, kirjahyllyssä kirjat siirtyivät ym. Aluksi kaikki oli leikkia, nyt he olivat kauhuissaan (ns. "mopo lähti käsistä").

No tässä vaiheessa tuli motivaatio: kuka voi auttaa? He hakivat apua ensin Ortodoksikirkosta, sitten toisilta henkien manaajilta, ei apua. Ainoa mikä auttoi, olivat kristityt henkilöt jotka menivät ja rukoilivat tilanteen puolesta heidän kotonaan. Pyysivät Jeesusta auttamaan ja Hän auttoi. "Jeesus me julistamme sinun voittoasi Golgatalla", "Kiitos Jeesus että uhrasit itsesi Golgatalla ja sinun veresi toi puhdistuksen synneistä". Perhe poltti kaikki tarrot-korttinsa, afrikkalaiset patsaat, okkultistisen kirjallisuuden (noita-oppaat ym.), okkultistisen pöytälevyn.. kaikki mahdolliset. Sen jälkeen ovat saaneet olla rauhassa ja viettää tavallista perhe-elämää

Tunnen myös Viron tilanteen siellä "harrastetaan" paljon paljon okkultisimia ja seuraukset ovat ikävät myös lapsille esim. lapsia kastetaan hiidenkirnuissa, pyhien tammien luona. Tämä on okkultismia ja seuraukset ovat karmeat. Ikävä kyllä monet virolaiset eivät ymmärrä voimia joihin altistavat itsensä ja perheensä.

Jokatapauksessa voimia sinulla.

Kirkkoon vaan yhteyttä ja manaaja paikalle. Voi tulla sotkuista niin kuin elokuvassakin, mutta kannattaa ainakin yrittää.

Jos yhtään lohduttaa, niin voin kertoa, että itse pelkäsin juuri tuossa iässä noita-akkaa. Muistan ihan selvästi, miten tämä (sadusta bongaamani) hahmo oli todellisena vaanimassa jossain lähellä. Änkesin joka paikkaan, vessaankin, äitini mukana, kun pelotti niin. Mutta ohi on mennyt. :)

Lopettakaa nyt tuo kummitus ja manaaja -höpötys. Normaalia lapsen kasvuun kuuluvaa mielikuvitusjuttua. Ei pidä mennä kaikkin kotkotuksiin mukaan.

Asiassa ei ole nauramista vaan ihan todellinen asia. On nimittäin niin että jos talossa on kuollut edellinen asukas niin hänen "henkensä" on jäänyt taloon ja lapsesi joka on herkkä näkee hänet. Tuollaiset henget eivät osaa lähteä pois ja siihen tarvitaan apua. Sano lapsellesi että ei ole hätää ja pyydä suojelusenkeliäsi ohjaamaan henki sinne mihin kuuluu.
Elämä pitää sisällään paljon sellaista mihin eivät ihmiset usko ennen kuin näkevät, mikä on tosi ikävä juttu sillä kun tapahtuu jotakin mihin ei osata valmistautua esim. hengen näkemiseen niin pääkoppa menee sijoiltaan. Avoimuutta tarvitaan siis :)
Googleta "henkimaailma" ja saat tietoa. Tsemppiä!

Monella pienellä lapsella on kyky nähdä henkimaailman olentoja. Kyse voi olla vaikka omasta henkioppaasta tai mahdollisesti jostain aikoja sitten teidän suvussa kuolleesta henkilöstä. Lapsi kenties pelkää, koska ei ymmärrä ja käsitä näkemäänsä. Mutta mitä olen lukenut ja kuullut, henget tai kuten sanot "kummitukset" eivät koskaan ole vaarallisia eikä niillä ole pahoja vaan pelkästään hyviä aikomuksia. Tästä aihepiiristä on varmaan netissäkin tietoa pilvin pimein, mutta lukaisepa vaikka Sylvia Brownen kirja Elämää toisella puolella.

Jos olisin sinä, kyselisin lapselta mahdollisimman yksityiskohtaisesti tuosta kummituksesta, vakuuttaisin ettei ole mitään pelättävää ja ottaisin lapsen puheet todesta.

Täällä nyt tuntuu olevan monenlaista mielipidettä siitä mistä mahtaa olla kysymys ja varmaa tietoahan ei ole. Itse kuitenkin enemmän olen sitä mieltä että lapsesi tosiaan saattaa nähdä henkiolennon. Kuten täällä joku muukin on todennut, lapset ovat erityisen herkkiä aistimaan energioita ja asioita jotka sitten aikuisuus ja "järjen ääni" vaimentaa. Mielestäni on mahdollista että tämä entisen asujan energiaa on asuntoon vielä jäänyt. Joko hän ei itsen tajua olevansa kuollut tai sitten ei jostain syystä halua lähteä.

Itselläni on tällaisia kokemuksia muutama ja nykyiseen asuntooni, vanhaan talooni muuttaessa kävin "reviiritaistelua" talossa ennenvanhaan asuneen rouvan kanssa. Nyt olemme päässeet yhteisymmärrykseen ja hän vain toisisaan käy visiitillä. (Ja hoitaa selvästi viherkasvejani -käsittämättömästi kukoistavat vaikka olen maailman huonoin viherpeukalo:)

Kun illalla nukutat lastasi kannattaa mielessä muutamana iltana pyytää henkeä lähtemään. Voit käyttää sellaisia sanoja jotka sinulle luontevalta tuntuvat, eikä välttämättä tarvita uskonnollista yhteyttä tai termejä. Tärkeintä on, että kehotat häntä poistumaan talosta valoa kohti tai valoon. Voit symboolisesti myös avata samalla vaikka ikkunan ja käskeä häntä nyt poistumaan valoon. Voit mielessäsi perustella myös hänelle, että tämä talo on nyt teidän ja asutte täällä ja haluatte olla rauhassa. Vihamielisisyys ei tässä auta mutta ole selkeä käskyssäsi.

Tämä yleensä toimii kyllä eikä ole syytä pelätä. Eivät entiset asukkaat useinkaan pahoja ole mutta tottakai pientä lasta helposti pelottaa öinen vieras, vaikka tämä olisi vain utelias seuraamaan lapasen touhuja. Kaikkea hyvää teille ja toivottavasti saatte pian rauhalliset yöunenne takaisin!

Vaikka kyseessä olisi vain lapsen mielikuvitus (jossain lastenohjelmassa nähty kummitus voi helposti jäädä mieleen ja sen sijaan unohtua, että se ei ollutkaan totta), on hyvä että välität etkä vain käske pitää suutaan kiinni. Pelon TUNNE on yhtä todellinen silloinkin jos siihen ei ole aihetta.

Itsekään en usko kummituksiin, mutta henkimaailman olemassaoloon kyllä. Osa kirjoittajista onkin jo suositellut rukousta ja Jeesusta, joka on voittanut pimeyden voimat. Jos kyseessä on joku henkimaailman homma, niin vain tästä on apua. Vaikea arvata näin sivusta kun ei tiedä onko suvussa ollut yhteyksiä noituuteen/ spiritismiin /ennustamiseen...
Jos taas kyseessä on jokin sairaus, toisena suosituksena esitetty lääkärikeikka olisi aiheellinen. Kokeilkaa molempia, niin luultavasti selviää ainakin jotain.

Jaksamista teille

Itse sulkisin ensin pois fyysisten sairauksien mahdollisuuden. Sen jälkeen alkaisin miettimään muita vaihtoehtoja. Tietenkään emme voi tietää, onko kuoleman jälkeen elämää. Jos näin on, lapsienhan kerrotaan olevan erityisen herkkiä aistimaan kummituksia. Mitä nyt itse olen lueskellut, kummitukset lähtevät jos niitä käskee poistumaan.

Myös unihalvaus voi olla syynä (mitä jotkut aiemmin jo veikkasivatkin). Näyt ovat kuulemma hyvin todentuntuisia, ja kun ei tiedä, miksi niitä näkee, kokemus on varmasti hyvin pelottava.

Pelkkä mielikuvitus tuskin on lapsellakaan niin vilkas, ettei voi nukkua edes äidin vieressä. Suosittelisin että käytät lapsen lääkärillä aluksi ja katsot tulokset saatuasi mitä seuraavaksi. Olisi kiva kuulla ratkesiko ongelma :)

Meilläkin tyttö ihan pienenä sanoi, että nurkassa on tyttö. Se, että kaikki eivät näe näitä olentoja, ei tarkoita, ettei niitä olisi olemassa - tai olemassa ikäänkuin toisessa ulottuvuudessa. Samainen tyttöni älysi asian täydellisesti, kun esitin sen pelkkänä ajatuksena hänelle, kun hän oli vanhempi. Itse asiassa sanoi "ai niinku että..." ja selitti sen itse fiksummin :)

Tuo, että lapsi pelkää, on sitten pahempi juttu. Mitä hän siinä pelkää? Tekeekö "jeiki" jotain pahaa, ikävän olon tai sellaista? Voisiko asiasta puhua niin, että pelko vaihtuisi vaikka uteliaisuudeksi; ylpeydeksi erikoisesta seuralaisesta tai välinpitämättömyydeksi?

Itse olen välillä nähnyt "silmäkulmasta" kun jokin hahmo kulkee makuuhuoneesta keittiöön.
Tietysti olen laittanut sen vain väsyneiden silmien piikkiin.

Kerran pelasimme lapsemme kanssa olohuoneen lattialla Monopolia, minä selkä oven suuntaan, lapseni yht äkkiä jäykistyi ja sanoi nähneensä kummituksen. Veti täysin valkeaksi ja kietoutui peittoon.
Kun kysyin millaisen, osasi hän kertoa, että se oli ruskea ja iso.

Kun otin tämän puheeksi mieheni kanssa, kertoi hänkin nähneensä ovella "vilahtavan" jotain. Tämä oli sikäli hämmentävää, sillä mieheni ei todellakaan usko henkimaailmaan !!!

Onneksi tuo on rauhallinen kaveri, joten antaa sen olla. Oli mikä oli.


Voit sanoa lapselle, ettei syytä pelkoon ole. Nainen on suojelusenkeli, joka tarkkailee, ettei mitään pahaa pääse tapahtumaan. =)
On mielestäni parempi kertoa näin kuin koettaa väittää lapsen näkyjä vääräksi.

lapset näkevät selvemmin kuin aikuiset meitä ympäröivän maailman.

Me aikuiset ei olla "terveitä".

Minun mielestäni lapsesi on täysin terve.

Jos sinua pelottaa asia, lue hänen huoneessaan Isä Meidän-rukous kolme kertaa aika ajoin,
niin tilanne rauhoittuu. Yleensä kummituksista ei ole pelkoa. Räyhähenget, riivaajat ja poltergeist-ilmiöt sen sijaan on demoneista puhumattakaan.

Sanoa, että sairauksien mahdollisuus kannattaa selvittää !

Ja lapsen normaaliin kehitykseen kuuluu pelko. Jopa öiset kauhukohtaukset, jotka ovat syytä vilkkaasta päivästä.

En siis kallistu henkiin enkä muuhunkaan.

Ota rauhallisesti ja asiat selviävät.

voi olla se että lapsesi on kontaktihenkilö, jonka luona käy humanoidi/humanoideja. Näistä vierailuista voi jäädä myös fyysisiä jälkiä, mutta ei välttämättä. Pieni lapsi ei osaa selittää mitä kokee ja näkee, joten hän selittää sen omalla tavallaan. Voi olla myös ihan henkiolentokin. Ilmiöstä ei näytä olevan sen kummempaa vaaraa, paitsi että lasta pelottaa. On tapauksia, jotka ovat selviä kontaktihenkilötapauksia, mutta lapsi ei koe heitä pelottavana, pikemminkin jopa leikkikaverina. On myös tapauksia joissa asia koetaan pelottavana. Johtunee tuosta olennon puhumattomuudesta ja "mörköilystä".

Tuohon on vaikea keksiä mitään parannuskeinoa, jollei vierailut sitten lopu jossain vaiheessa, tai lapsesi oppii elämään asian kanssa. Vierailut tapahtuvat, vaikka olisit vieressä ja et itse sitä havaitsisikaan. Joillakin nämä ilmiöt jatkuvat läpi elämän. Lapsesi lienee vain tavallista herkempi aistimaan näitä, tai on sitten juuri avaruusolentojen kontaktihenkilö syystä tai toisesta.

Mistään hulluudesta ei ole kuitenkaan kyse.

käske ensikerralla lastasi piirtämään kuva tästä jeikistä ja keskustele hänen kanssaan asiasta.(mitä jeiki tekee,minkä näköinen on,onko tuttu,jne...).Jos tämä ei auta,niin lastenneuvolasta saat varmasti apua.meillä auttoi piirtäminen ja keskustelu asiasta ja kaapit kurkittiin yöksi sekä sängynaluset tarkastettiin ennen nukkumaan menoa.puoli vuotta ja asia ok.TSEMPPIÄ!

Minulla oli sama juttu, näin painajaisia, "kaasuihmisiä". Onneksi äitini oli lujahermoinen ihminen, ja rauhallisesti,minulta kysemällä otti yksityiskohtaisesti selvää mitä näin. Kävi selväksi, että hän tietämättään "peilasi" minuun kaikki painajaiset, toiveet ja uskomukset. Äidin ja lapsen "napanuora" ei katkea edes toisen kuoltua. Olen nyt 42v virkamies, ja äitini kuoli aikoja sitten. Silloin tällöin, kun kuumeeni nousee yli 39, näen "kaasuihmisiä", mutta ei niitä tarvi pelätä. Älä sinäkään tee lapselle siitä suurta numeroa. Jos sinä et pelkää, todennäköisesti lapsesikaan ei pelkää.

Vaan ei mahdoton käsitellä. Minä neuvon nyt niin että teet lapsellesi selväksi ettei tämä hänen näkemä nainen tee mitään pahaa. Se on ensimmäinen ja tärkein lähtökohta ja asia täytyy toden totta tolkuttaa lapsellesi. Pysy itse täysin rauhallisena ja juttele asiasta kuin mistä tahansa arkipäiväisestä asiasta, aivan kuin kummitusten näkeminen olisi ihan normaali asia kaikille ihmisille.
Ja siitä päästääkin toiseen tärkeään asiaan eli lapsesi tulee ymmärtää myös ettei hänessä ole mitään vikaa koska näkee tämän naisen. Voisit jopa vähän harmitella kun et itse naista näe.

Jos lapsesi näkemä nainen on todella hänelle itselleen todellinen niin asiaanhan on vain kaksi selitystä: joko lapsesi näkee olemattomia, tai sitten paljon enemmän kuin ihmiset yleensä.

Se, kummasta on kysymys, selviää paremmin kun hän vähän vielä vanhenee, nyt teidän on tärkeintä selvitä sinne asti kunnialla.

Voimia teille molemmille.

on lapsen oma suojelusenkeli,meillähän kaikilla on sellaiset.Tai sitten se on se kuollut ihminen,oliko hän nainen,joka kuoli siihen asuntoon?Hän ei ole vielä päässyt rajan taakse.

Rukoile: "Rakas Jumala, pyydän, että poistat vaeltavan hengen kodistamme ja siunaat kotiamme ja lastamme. Jeesuksen nimeen, Aamen."

Oon ny 18 v. Ja muistan vieläkin, kun n.3 vuotiaana mua seuras 'ääni', joka toisti kaikki mun ajatukset. Pelkäsin iha sikana sitä. Mutta sittenkun äiti loppujen lopuksi vei mut terveyskeskukseen, ja siellä sanottiin sen johtuvan vain nopeasta kasvusta, mieli rauhottu ja äänet loppu :) ja muistan tän kuitenki 15v takaa, että aika traumaattinen !

Ehdottaisin että ainakaan meedioilta tms ei kannata etsiä apua, lukenu monista jotka on nimenomaan sellasen jälkeen alkaneet nähdä "kummituksia" tai kokea muuta outoa... Muutakaan yhteydenottoyritystä johonkin "henkeen" en kyllä suosittelisi, oli sitten kyse sellaisesta tai mielikuvituksesta tai mistä vaan.
Rukous on turvallinen vaihtoehto, siinä et ole yksin. Jos se tuntuu itselle vieraalta niin ehkä löytyy joku uskova ystävä kumppaniksi tai ainakin juttelemaan asioista avoimemmin kuin tässä on sopivaa?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuudes_aisti_(elokuva)

Kuulostaa ihan tuolta elokuvalta, mutta tuskin lapsesi on tuota katsonut...

Meidän tytöllä 4v oli vähän vastaavaa aiemmin. Kummitus kuulemma meni navan kautta ja tämän kummituksen nimi oli LC Niki.. Ja tuo niki oli vissiin joku nuorison suosima dj tai jotain. Kummitus tuli esiin aina iltaisin etenkin kun piti mennä nukkumaan.
No kuitenkin, kummituksesta päästiin eroon niinkin hauskasti kuin että tytön kanssa puhuttiin ja äiti otti sen leikisti pois navasta ja heitti ulos. Siihen se loppui.
Jotain vastaavaa kannattaa kokoeilla.

En tiedä kuka tämän palstan vastaajista oikeasti on oikeassa mutta kirjoitan nyt kuitenkin oman kommenttini... Minulla on 3 lasta joten kokemusta lapsista löytyy jonkin verran. Keskimmäinen tyttäreni on tällä hetkellä 5 vuotias ja hänellä on vaikea epilepsia. Kyseinen lapseni on nähnyt kotonamme lapsen haamun jo vuosia ( sekä ennen että jälkeen epilepsialääkityksen ). Kyseisen haamun olen nähnyt myös itse sekä pari yövierasta. Haamun näkeminen ei siis johdu epilepsiasta (edes lääkärimme mukaan) ja tähän mennessä lapseni on jo tottunut asiaan. Ensimmäiset kerrat pelottivat kyllä mutta keskustelujen jälkeen tilanne on rauhoittunut. En tiedä mikä tilanne teillä on ja toki vaihtoehtoja on monia mutta ehkä kannattaisi vielä lapsen kanssa yrittää keskustella (jos tilanne jatkuu) ja kuunnella omaa sydäntään. Äidin vaisto on maailman mahtavimpia voimia, luota siihen. Ja ota toki asia puheeksi lääkärin kanssa jos tunnet siihen tarvetta. Voimia teille ja toivon että ratkaisu löytyy, on se mikä tahansa.

Mulla todettiin 6-vuotiaana kaatumatauti 90-luvun puolivälissä. Muistissa on ne hallusinaatiot. Silloin äiti käytti mustia sukkahousuja. Hallusinaatio oli pystyasennossa oleva irtoraaja ruskeassa sukkahousun puolikkaassa, äänteli pahallankaltaisesti.

Kun viimein sairaus löytyi, löytyi siihen lääke->kohtausta ei 15vuoteen ole ollut. Elämä normaalia, 4v ajokortti, joskus otta kuppii ja joskus vähän enemmän. Sairaus on ainoastaan helvetillinen rajoite.

Jos lapsesi sairastaa epilepsia, en tiedä miten tutkimus tehdään. Omani olivat silloin ja muutaman seurannan toimenpiteet raskaita. Valvottava ennen operaatiota koko yö, jotta pääsee syvään uneen. 3vuotiaalle se on raskasta.

Hei!

Fyysinensairaus täytyy ennen kaikkea sulkea pois ja vasta sen jälkeen lähteä miettimään henkimaailman asioita.

Kerron henkilökohtaisen kokemukseni "möröistä".

Lapsena (> 5-vuotiaana). Asuimme vanhassa omakotitalossa (jolla oli synkkä menneisyys, tämän olen saannut kuulla vasta aikuisiällä). Eräänä yönä heräsin valkoisen hahmon olemassa oloon, hahmo liikkui sänkyni edessä. Pelästyin ja juoksin vanhempieni makuuhuoneeseen ja kerroin, että näin kummituksen. Isäni rauhoitteli minua, eikä ollut moksiskaan.
Vuosia jälkeenpäin isäni kertoi, että hän oli useasti nähnyt tämän valkoisen hahmon liikkuvan sängynsä vieressä ja sen olleen harmiton.

Aikuisiällä itselleneni on käynyt niin, että herään yöllä ja joku/jotkut minulle vieraat ihmiset seisovat sänkyni vierellä! Se on karmivaa!
Pelottavinta oli, kun 26.12.04 yöllä havahduin siihen, että sohvalla vieressäni istuu märkä aasialais-syntyinen nainen. Järkytys oli kova, kun luin seuraavana aamuna Aasian tsunamitapahtumia.

En tiedä onko pelkkää mielikuvitusta vai mitä. Tunnen minua lähestyviä henkiä ja pyydän heitä poistumaan. En halua ottaa heihin mitään kontaktia, koska en tiedä ovatko he hyvällä vai pahalla asialla. Kun tunnen hengen lähestyvän minua sanon: mene pois, mene pois, pelotat minua. Ilmeisesti on toiminut. Ei sen jälkeen ole tarvinnut herätä yöllä ja huomata, että vieressäsi seisoo hahmo!

Pistän pieniä lapsia poskeen, ilokseni. Joo, kyllä vain... Olen kuollut ja tulen lapsesi unihin mielelläni. Pidän lapsista, varsinkin paistettuna... BUAHAHAHAA!!!

Hienoa, että lapsesi on niin herkkä, että voi nähdä myös sen maailman mitä monikaan ei näe!
Noi hihhuli jumalat sun muut mielenterveys- ja aivohalvausjutut voit unohtaa. Psykoosioireiset eivät tietääkseni näe energiatason olentoja ja jos kyseessä olisi psykoosi lapsesi pitäsi olla erittäin järkyttynyt jostain. Keskustelu ei-hörhön meedion kanssa auttaa asiassa. =)

Lapsen pitäisi itse ymmärtää, ettei kummituksia ole. Olen itsekin pelännyt mörköjä lapsena, minä pääsin lapsena muistaakseni irti niistä niin, että minulla oli pimeässä huoneessa taskulamppu jolla valaisin huoneen kun tuntui että mörkö on huoneessa. En milloinkaan nähnyt mörköä, joten "usko" mörköön loppui ja hiljalleen alkasin ymmärtämään ettei mielikuvitukseni ole totta.

Lapsellasi on varmaan hyvä mielikuvitus, mikä ei sinänsä ole pahasta (auttaa ainakin kolmiulotteisessa ajattelussa jne.). Mörkövaihe oli minulla, tosin se pitää itse ymmärtää että siitä pääsee eroon. Sinun pitää vanhempana tukea häntä ja laita vaikka yölamppu, ja sano sillä olevan voima karkottaa tämä Jeiki. Periaatteessa lapsella on mielikuvitusmörkö mutta häneltä puuttuu vielä keinot suojautua mörköä vastaan ja ehkei ole riittävää ymmärrystä erottaa fakta ja fiktio...

Henkimaailma on kokoajan läsnä. Ne saattaa puhua lapsille, koska ne on eläessään tykännyt lapsista. Aaveet saattaa tökkiä aikuisiakin sormellaan ja puhua.

Voi olla lapselle pelottava kokemus, jos henki ilmestyy hänelle.

Niitä välillä ilmestyy minullekkin.

Minun tyttärelläni oli aivan samanlainen vaihe muutaman vuoden iässä. Lapselle kummitus on totta, olipa siitä itse mitä mieltä hyvänsä. Henk koht uskon, että meidän silmille näkymätön maailma on olemassa ja siellä on sekä valoisia ja varjoisia henkiä. Mutta henkiolentoihin pätee se, että niiden on toteltava ihmisiä (sekä äitiä että lasta). Joten herkät lapset on hyvä opettaa suojaamaan itsensä. Pyydä lasta käskemään kummitusta poistumaan. Ja kerro lapselle, että kummitus tottelee häntä. Meillä lapsi joutui käskemään kummitusta lähtemään useaan kertaan, mutta aika nopeasti ongelmasta päästiin. Eikä loppujen lopuksi ole mitään väliä, miten tästä asiasta ajattelee. Tällä tavoin lapsi pystyy itse tekemään jotain asialle vanhemman avustuksella. Toivottavasti tästä on apua.

Hei !
Nyt on sellainen eipäs-juupas-keskustelu taas käynnissä...muistetaanpa nyt kuitenkin,
mikä oli lähtökohta...ne "möröt"...onko niitä juuri sillä nimellä...on asianomaisten itse
pääteltävä, riippuen siihen , mihinkä uskovat...Itse uskon henkivaltojen olemassaoloon,
ja siihen, että Jeesus Kristus on voittanut Golgatalla kaikki henkivallat...ne ovat Hänen
käskyvaltansa alaisuudessa ! Kuitenkin on muistettava, ettei niiden kanssa pidä leikkiä., Sanasta
löytyy hyviä kohtia, jolloin pikkupojat ottivat oppia opetuslapsilta ja alkoivat vannottelemaan
riivattua : Mitäs riivattu sanoi ? Paavalin minä tunnen, mutta keitäs te olette ? Siis kyseessä oli
uskomattomat pojat...jotka kokeilivat, josko hekin voisivat ajaa ulos riivaajia...ja siinähän kävi
pojille hullusti ! Joten nyt otatte uskoviin yhteyttä...sellaisiin, jotka ovat ajaneet ulos riivaajia,
ja puhdistaneet koteja ! Sen lisäksi ANTAKAA ELÄMÄNNE JEESUKSELLE...HÄN VAPAUTTAA KAIKISTA
PELOISTA ja myös PUHDISTAA KOTINNE KAIKISTA HENKIVALLOISTA, jotka kummittelevat !
Olen itsekkin pelannut joskus spiritismiä, ja sillä seurauksella, että pimeys ilmestyi minulle...olen
sanoutunut tästä Jeesuksen nimessä irti uskoontultuani...ja olen vapaa...myös elokuvien katselusta,
joissa on näitä manaajia , sun muita vastaavia...niistä jää yöuniin painajaisia...EN SUOSITTELE !

Hei!
Olen itsekin kokenut monasti vastaavaa ja uskoisin että kyseessä on kuolleen ihmisen henki, joka on jäänyt tänne maatasolle eikä osaa mennä pois, elikä siirtyä astraalitasolle.Lapset ovat hyvin herkkiä näille asioille ja näkevät näitä ns. haamuja.Tiedän erään henkilön joka voisi sinua auttaa tässä asiassa! Jos olet kiinnostunut ota minuun yhteyttä, niin autan sinua mielelläni.
Sähköpostini on [email protected]

Joku sitä pientä ahdistaa... Onko kotona kaikki kunnossa?

Ehkä kannattaa pyytää ulkopuolista apua, sillä itse on usein liian lähellä nähdäkseen mikä on vialla. Useissa kaupungeissa saa tosin jonottaa kuukausia tai jopa vuoden ennen kuin pääsee lasten psygologille tms. ammattilaiselle.

Onko tuota jatkunu pitkään, voihan se mennä ohi ihan omia aikojaankin.

Poltitko ja joitko raskausaikana? Seuraavaksi penska alkaa kuulemaan ääniä jotka käskevät sytyttämään tulia jne! Ääni päässä käskee laittamaan haarukan kaverin silmään tms. Kannattaa pitää psykopaattia silmällä kun se on muiden lasten kanssa, tuollaisista ei koskaan tiedä mitä kummitus tms. käskee heidän tehdä!

Asiaahan on paljon tutkittu ja tehty elokuviakin.On sanottu, että viiteen ikävuoteen asti tuonpuoleiset ihmiset pitävät huolta lapsista. Sieltä sielujen tulopaikasta. Muistan itse, korkeintaan viiden ikäsenä nähneeni sellaisen henkihahmon. Asuimme silloin vanhassa sukutalossa, jossa oli asunut paljon ihmisiä. Heräsin kuulaana kesäyönä siihen, kun ikkunan vieressä seisoi n. 150 cm läpinäkyvä harmaa olento. Hän oli laiha, kylkiluut näkyivät selvästi. Hän katsoi minua ystävällisen tutkivasti. Katselin pelotta ja rupesi herättämään vanhempiani, mutta hahmo oli hävinnyt. Talo on nyttemmin vain lomakäytössä. Kauniinaa kesäpäivänä kuulin voimakkaita askelten ääniä porstuasta, jotka kiipesivät ullakolle. Ketään ei näkynyt. Myöhemmin eräs sukulaiseni oli ohikulkiessaan kevättalvella kuullut samat askeleet. Ne menivät lukittujen ovien läpi ja katosivat ilmaan. Tunsin sukulaiseni pienen tytön, joka alle viisi vuotiaana oli kiiruhtanut halkopinon taa leikkimään Pihlan kanssa. Lähes 30 vuotta sitten sitä nimeä ei ollut käytössä. Useilla tuttavillani on näitä outoja kokemuksia. Joskus jossakin asunnossa on voinut jäädä henki sijoilleen ja meedio pystyy sen aistimaan ja ajamaan pois. Ei nämä mielestäni ole sairautta, mutta herkkä lapsi aistii enemmän kuin tavalliset ihmiset. Kannattaa varmaan pyytää ulkopuolisen asiantuntijan apua. Terv.keskuksesta varmaan osataan auttaa alkuun. Vaeltava henki on saatava pois, että hän pääsee rauhaan.

No ehkä liioittelen nimimerkilläni, mutta haluan rauhoittaa alkup. kysyjää jos vielä hän on kestänyt lukea vastauksia tänne asti.
Lähtökohta: uskotko itse missään määrin näitä jumala/jeesus/henkiolento/kummitus- vastauksia?
Jos uskot, niin etene siltä pohjalta. Jos et, niin etsi tietoa googlettamalla esim. lasten yölliset kauhukohtaukset tai unihalvaus.
Mielenkiintoista sinänsä, että joissain viesteissä uskotaan henkiolentoihin, ja että lapset ovat näille herkkiä, ja sitten sanotaan että lääkäristä tai neuvolasta saa niihin apua. En kyllä usko itse alan ammattilaisena että parasta mahdollista apua saat virallisen lääketieteen piiristä jos itse uskot näiden kokemusten aitouteen.
Muta uskot mihin tahansa: mielestäni tärkeintä on että kunnioitat ja otat tosissasi lapsesi tunteen ja pelon. On möröt totta tai ei, lapselle pelko on totta ja vanhemman tuki on tärkeintä.

Kun muutimme uuteen taloon Feng Shui ystävä neuvoi näin:

Huoneen jokaiseen nurkkaan kannattaa sirotella oikein kunnolla merisiolaa ja antaa sen olla yön yli. Paras se olisi tehdä tyhjään huoneeseen niin saisit sita koko lattialle. Seuraavana päivänä imuroi imurilla pois.

Huoneen siunaaminen ei myöskään ole huono asia, eli kuten jossain aikaisemmassa viestissä sanottiin rukoilkaa ja pyytäkää omilla sanoilla jumalalta hyvää energiaa ja rauhallista yöunta pojallenne.

Kaikkien meidän on kuitenkin syytä pelätä Jenkkejä. Tai ainakin sitä elämäntapaa.

Aaveista en tiedä, mutten usko eskimoihinkaan, puikkoja lukuunottamatta, kosken ole sellaista koskaan nähnyt. Taitaa olla maailman suurinta kusetusta koko kansa.

Lapsesi on sairas. Lopeta se ja kokeile josko seuraava ei olisi maanantaikappale.

ihan ohimolohkon häiriöltä. Todennäköisesti "normaalia" kehitystä. Arvailempa että kohtapuolin lapsesi sanavarasto ja kielelliset taidot yllättäen kehittyvät nopeasti.

Kuten joku mainitsikin, kyse voi olla sokerista. Ei välttämättä sokeritautia. Vähennä sokeria.

Voit kokeilla myös vaikkapa klassisen musiikin soittamista lapsellesi. Saattaapi "kummitus" kadota, ohimolohkot kun käsittelee samoja asioita...

Kyllä saa melko tahdilla tempoa kämmentä naamaan kun lukee osaa tämän ketjun viesteistä. "Lapset vastaanottavaisia haamuille", "Suorittakaa manaus", ei helv...

Kuinkahan paljon ja mihin suuntaan lapsen pelkokerroin "kummitukseen" muuttuu kun aikuisetkin alkavat sitä tosissaan manaamaan?

Olen psykologian kandi ja kirjoitan parhaillaan gradua kehityspsykologian aihealueelta. Tämä kyseinen aihe ei vahvinta osaamisaluettani, mutta en missään nimessä suosittele, että lapsen "näkyjä" käsitellään oikeina aaveina. Jos lapsesi pelkää aaveita, niin paras asia on kertoa totuus, että niitä ei ole olemassa. Jos lapsesi pelkäisi, että paha setä yrittää satuttaa ikkunan takaa, niin tuskin kannattaa kutsua naapurin setää roolileikkiin tai uskotella, että setä olisi olemassa. Tilanne ei ole tässä yhtään sen kummempi.

Lapsesi aivot ovat vilkkaassa kehitysvaiheessa ja aistit voivat ajoittain temppuja ja mielikuvitus luo outojakin juttuja lapsesi mieleen. En aluksi sotkisi lääkäriä mukaan kuvioihin vaan yrittäisin kotikonstein ratkoa ongelmaa mm. keskustelulla ja asian värittämisellä: Näytä vaikka jotain Kasper-kiltti kummitus elokuvaa ja kerro, että ei ole oikeasti olemassa kummituksia niin ei ole teletappejakaan ja että kaikki elokuva kummituksetkin on ihan kilttejä. Näin liität kummituset satumaailmaan ja pois arjen todellisuudesta. Huoneeseen voi myös vaikka laittaa yöksi videokameran ja todistaa lapselle, että ei siellä mitään ole yöllä ollut. Voit ostaa myös vaikka sellaisen optinenilluusio-kirjan näytät lapselle kuinka silmät voivat huijata katsojaa.
-------------
Varmista myös, että:

Onko perheessä/Tuttavapiirissä vanhempia lapsia, jotka ovat voineet pelotella kummituksilla?

Saako lapsesi tarpeeksi huomiota? (Jos lapsesi ei saa tarpeeksi "laatuaikaa" voi tämä olla tapa saada huomiota tai läheisyyttä)

Onko lapsesi turvassa? (Jo tuossa iässä esiintyy kiusaamista ja ahdistusta (sisaruset,avioero,riitely yms), joka voi ilmetä epäsuorinapelkotiloina)

Joskus kummitusten näkeminen on merkki traumasta (ie. pedofilia tai löyminen): mieti milloin ahdistus alkoi ja mikä sen olisi voinut laukaista. Herkille lapsille jo pelkkä huutaminenkin voi aiheuttaa pelkoa. (Siksi on tärkeää, että lapsi vaikka piirtää kummituksen ja vanhempi kyselee "miksi sen nimi on -----" "mitä/miksi se kuvassa tekee xxx" jne.... Jos kummitus alkaa koskettelemaan tai hipelöimään enemmänkin tai tuntomerkeiltään muistuttamaan naapurin setää niin kannattaa pysyä valpaana.
-------------
Usein tällaiset asiat menevät ohi kuukauden sisällä, mutta joskus voivat äityä vuosienkin kamppailuksi. Jos ongelma pitenee niin kannattaa tarkistaa ettei taustalla ole fysiologista syytä. Vaikka ilmiö onkin melko yleinen ja ei-epänormaali ei se kuitenkaan ole hyväksi lapselle; aivan kuten ei ylipainokaan.

Parasta on, että lapsesi elää terveellisesti (ruokavalio ja liikuna sekä tv-ajan vähentäminen) sekä saa osakseen tarpeeksi rakkautta. Hellä hoiva ja turvan tunne usein riittävät "manaamaan" nämä peikot pois ajatuksista.

Muista myös, että lasta ei saa "rankaista" kummitusten näkemisestä jos ilmiö pitkittyisi esim. itse näkyvästi huolestumalla tai komentamalla vihaisesti nukkumaan, joka vain reaalisoi kummituksen painoarvon ja kokemuksen. Pahimmassa tilanteessa lapsi voi piilotella pelkojaan ja tunteitaan tai näkee kummituksen vaikuttavan perhedynamiikkaan.

Itse olen saanut kuvan oikeasta kummituksesta ja sen kerkesi nähdä 4 ihmistä ennenkuin se hävisi puhelimestani sekä myös tietokoneeltani mihin olin myös kopioinut sen.. lisäksi eräs entisistä emännistäni oli myös nähny lukuisia kummituksia (perinyt "sen kyvyn" luultavasti isoäidiltään).. et et, vaikka ihmiset nauraa aina että kummituksia ei ole (kuten minäkin uskoin yhteen väliin) niin uppista kun se sattuukin omalle kohdalleen.. mitäs sitten tehdään, vaietaan että kukaan ei pistä pöpilään yms. lisäksi olen asunut 3 erillaisessa vanhassa talossa ja 2 niistä on myös kummitellut.. vaan sepä siinä että kun niitä ei taho nähdä ees joka kertakaan :D

mut palatakseni tuohon kysymykseesi, niin siihen en valitettavasti osaa kyllä auttaa koska jos lapsesi sen näkee mutta sinä et niin se on vaikeampi tapaus se, voithan toki kokeilla että laitat lapsesi eri huoneeseen nukkumaan ja oot yön yli itse siellä lapsesi huoneessa? jos jotain näet, niin kannattaa sitten alkaa selvittelee mistä apuja MUTTA se vois olla myös lapsesi mielikuvitusta joten tuo "leikkisästi aaveen ajaminen pois" vois siinä tapauksessa olla hyvä vaihtoehto..

mutta laita ihmeessä lisää tietoa tänne että miten on asia edenny, onnea matkaan :)

Olen itse nähnyt ja näen edelleen välillä "kummituksia". Osa on tuttuja kuolleita, eli sellaisia, jotka ovat vähän aikaa sitten menehtyneet, ihmisiä ja eläimiä. Oma äitini opetti, etteivät kummitukset puhu unissa eli ovat yleensä hiljaisia. Olen nähnyt muitakin kummitusmaisia olentoja, sekä hereillä että unessa, mutta nämä ovat olleet ystävällisiä, eivätkä ole puhuneet.

Oma lapseni on alle 3v ja on silloin tällöin maininnut kummituksista. Linnanmäellä näki kummitusjunan ja sen jälkeen kummitukset ovat kiinnostaneet ja hän on puhunut niistä paljon. En näe mitään järkeä siinä, että lasta peloteltaisiin asialla, joten olen selittänyt hänelle, että on kahdenlaisia kummituksia: kilttejä ja kiukkuisia. Kotiin ei koskaan tule kuin kilttejä kummituksia. Kiukkuisetkaan kummitukset eivät ole tuhmia tai pelottavia, niitä vain nyt jostain syystä harmittaa.

Lapsi on leikkeihinsä ottanut mukaan kummitukset ja esim. leikkijunan kyytiin pääsevät kiltit kummitukset, mutta kiukkuiset jäävät asemalle kunnes rauhoittuvat. Muutaman kerran hän on vielä pienempänä (reilu 1-vuotiaana) saattanut iltaisin näyttää nurkkaa ja sanoa "täti on tuolla" yms. Ei ole osannut pelätä tai keksiä asioita, joten niihinkin tilanteisiin olen todennut: "Äiti ei nyt näe tätiä, mutta kerrohan hänelle, että nyt on kyllä jo aika mennä nukkumaan."

Itse uskon "kummituksiin", mutta vaikka itse ei uskoisikaan, ei mielestäni lapsen pelkoa saa missään nimessä mitätöidä tai sanoa "ei siellä mitään ole". Yllättävän moni kuitenkin on joskus elämänsä aikana nähnyt yliluonnollisia asioita ja ne asiat ovat kokijalleen totta ja usein pelottaviakin, koska niitä ei ymmärretä.

Minun näkemilläni kummituksilla on ollut jotain asiaa tai selkeä viesti, jonka ovat välittäneet. Osa on ollut pelottavia, osa niin tuttuja, etten ole niitä edes tajunnut pelätä. Ne eivät kuitenkaan ole jääneet "roikkumaan" vaan menneet menojaan, kun ovat saaneet asiansa ilmaistua. Jotkut ovat ilmestyneet useasti vuosien aikana. Jos lapsesi perässä roikkuu joku pysyvästi, ehdotan, että kohtaat kummituksen lapsen kanssa yhdessä, vaikka typerältä se tuntuisi. Kysy kummitukselta, miksi se on siellä ja mitä se haluaa, lapselle sopivalla tavalla. Uskon, että lapsi itse alkaa ymmärtää ellei jo ymmärrä, mikä syy sillä on, koska oman kokemuksen mukaan ne ilmaisevat halunsa tai asiansa todella selkeästi. Koko jutun ydin on kuitenkin siinä, ettei niitä saa pelätä (vaikka ne voivat koskettaa tai jopa satuttaa ihmisiä, mutta sitähän ei tarvitse lapselle kertoa). Kysy, mitä kummitus haluaa, ja pyytäkää sitten sitä yhdessä poistumaan. Jotkut eivät poistu vaan jäävät elämään varjoksi ja mitä olen ihmisten kanssa keskustellut, osa pitää näitä "kummituksia" suojelusenkeleinä.

Tosiaan saattaa kuulostaa typerältä ja lapselliselta, mutta jos on koko ikänsä nähnyt ajoittain näitä olentoja, jotka pystyvät vaikuttamaan tähän maailmaan ja kertomaan tulevia tapahtumia tarkasti, ei oikein jaksa enää olla uskomatta. Olen tehnyt testejäkin kummitusten kanssa päätelläkseni, olenko vain päästäni sekaisin, mutta ne ovat selvinneet niistä hyvin. Ne eivät puhu niin kuin me, mutta niiden kanssa voi puhua ja ne reagoivat ja ymmärtävät. En sitten tiedä, mikä niiden suurempi tehtävä tai syy on, yleensä kuolleet henkilöt ovat vain tulleet kertomaan, että ovat kunnossa ja voivat hyvin ja ovat yleensä todella onnellisia ja sitten ovat kadonneet. Näistä kohtaamisista jää harmoninen ja tyyni olo.

TYHMII KUMITUS JUTUJAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA

Jätä valot päälle ja mene lapsen viereen. Kysy mistä takaa nainen nousee ja mieti miltä se kohta näyttää pimeässä. Lapsi voi nähdä asiat (etenkin pimeässä) täysin eri tavoin kuin aikuinen.

En lähtisi suoralta kädeltä tuomitsemaan lapsen puheita mutta en myöskään rohkaisisi vaan vastaisin "Ihanko totta? Mikäköhän mahtaa olla kun äiti ei ole huomannut."

Ensimmäisen vastauksen eväät voi olla hyvinkin toimiva juttu jos valoista ja varjoista ei selitystä löydy.

No tää ei varmaankaan liity mitenkään keskustelun aloittajaan, mutta televisiosta tuli dokumentti meediosta. Oli tällainen tapaus siinä meedio kutsuttiin apuun kun perhe asui isossa talossa ja perheen tyttö sanoi näkevänsä kummituksia ja näki painajaisia. Meedion mukaan talossa kummitteli, ja siellä ennen niitä asukkaita joku mies oli tappanut tyttärensä sekä itsensä.

Itselläni on tällä hetkellä puolivuotias tytär, jonka uskon näkevän jotakin, henkiä, kummituksia, mitä ikinä ovatkaan. Kotiutumisestaan lähtien hän on ajoittain pysähtynyt katsomaan jotain hyvinkin tarkkaan ja ensimmäisen hymynsäkin antoi valkoiselle seinälle. Lattialla leikkiessäänkin saattaa jähmettyä jopa viideksi minuutiksi ja katsoa vain yhteen kohtaan, useimmiten oviaukkoon. Mielenkiintoisin lelukin jää siinä vaiheessa sivuun, hetken päästä kuitenkin leikit jatkuu aivan normaalisti.
Yöllä tyttö herää hysteerisesti itkien, vaikea saada rauhoittumaan ja sitä tapahtuu joka yö.
Kummituksia(ko?)

Olen intuitiivinen energiahoitaja ja kokoan tästä aiheesta ryhmää Turkuun. (ryhmä on kyllä 4v-ylöspäin) Olen kiinnostunut lapsista, jotka ovat yksin tämän vieraan asian kanssa. Haluatko keskustella aiheesta...
osoite tässä, jos kiinnostaa
[email protected] tv. Annika Kristina.

11-vuotias tyttäreni aistii/tuntee ja näkee henkiä. Juuri tänäkin aamuna hän tuli äkisti pois kylpyhuoneesta koska siellä oli "joku". Menin kylpyhuoneeseen ja sanoin, ettei siellä ketään ollut, mutta hän sanoi sen hengen olevan takanani.
Tytärtäni pelottaa kovasti aistimansa asiat, vaikka olen sanonut, ettei tarvitse pelätä.
Olen puhunut hänen kanssaan hengistä ja siitä, etteivät ne halua mitään pahaa. Tyttäreni on erittäin herkkä, eikä ymmärrä, miksi juuri hän näkee ja kuulee asioita. Olen sanonut hänelle sen olevan lahja, jota ei kaikille anneta.
Olen yrittänyt kaikkeni mielikuvituksen tuottamisesta aina psykiatriin asti. Pelkäsin, että tyttärelläni saattaa olla esim. skitsofrenia. Psykiatrin mukaan tyttäreni on mieleltään terve, joskin herkkä.

Eksyin tälle sivustolle etsiessäni jotain apua tyttärelleni, esim. juuri meediota, joka voisi auttaa häntä ymmärtämään aistimaansa...

Kuulin kerran erittäin luotettavasta lähteestä tämän. Tuttuni serkku oli pienenä (n. 3v) herännyt usein öisin. Oli sitten istunut äitinsä sylissä, kun ei saanut nukuttua ja oli kuulemma tuijottanut oudosti äidin taakse ja kysynyt pian seinää osoittaen että "kuka tuo on?". Äiti ei ollut mitään nähnyt, kun oli katsonut.
Muutenkin sama lapsi on tuijotellut juurikin oviaukkoihin, nauranut leikkiessään kuin joku leikkisi hanen kanssaan jne. Lisäksi hänen isänsä oli pari vuotta sitten kuollut, kenties hän oli palannut kotiin ja lapsi ei tunnistanut häntä niin hyvin kysyessään äidiltään kuka hänen näkemänsä henkilö oli, sillä isä oli kuollut lapsen ollessa sen verran paljon pienempi..

En ihan tosissaan usko kolmevuotiaiden jne. lasten huvikseen kyselevän tuommoisia tai muutenkaan huvikseen tuijotellevan seiniä yms. kesken leikin tms. ilman mitään syytä. Lapset ja eläimet ovat muutenkin herkempiä paranormaaleille ilmiöille.

Vaikka en ole aikuinen, ja mieleni on hyvin lapsen kaltainen varhaisteiniässä, mutta sanoisin, että antaa nyt lapsen ystavystya sen kanssa :D ! Seuraava sielu on ilmiselvasti lapsesta kiinnostunut, ja eihan sielu nyt lastasi kaapatakkaan voi .... hyvana ystavana sielu olisi jopa hyva lapsenvahti ja seura, kun olet poissa :3 !

"If you believe in them, they believe in you, If you see them, they see you."

En usko että se on kummitus, uskon että se on enkeli :)
Lapset pystyvät näkemään heidät, koska lasten sielut ovat viattomia ja herkkiä.

Tä on niille jotka ei usko kummituksiin mutta on silti kastettuja/kristillisi. Kertokaa miks uskoa Jumalaan jos kieltää kummitusten olemassa olon? Minua ei ole kastettu mutta uskon kummituksiin mutten Jumalaan, silti en kiellä Jumalan olemassa oloa.

Meillä on lapsella (6v) mielikuvitusystävä nimeltä Anna. Anna on ollut kuvioissa jo pitkään, jo siitä asti kun lapsi oli 3v. Siihen aikaan Anna leijaili vessan katon tuntumassa ja oli pelottava, siis todella pelottava. Kylpypäivinä oli kova itku kun "Anna kurkkii äidin vierellä". Silloin Annalla ei vielä ollut nimeä, se tuli vuosi myöhemmin, ja on säilynyt tähän päivään.
Nykyään Anna on läsnä jokapäiväisessä elämässä ja tulee aina joskus mukaan eskariinkin. Neuvolassa aikoinaan sanoivat mielikuvituskaverin olevan lapselle hyväksi ja näin aivan normaalia.
Minun mielestäni ei ole normaalia, jos Anna käskee esim. kiroilemaan tai hajottamaan tavaroita. Seiniin piirtely oli myös Annan syytä, mutta silloin isä suuttui niin paljon, että Annaakin alkoi pelottamaan ja niinpä se harrastus jäi siihen. Isä joutuu myös joskus komentamaan Annaa kun äitiä se ei usko.
Anna nukkuu meillä, syö meillä ja käy meillä myös pesulla.
Anna ei enää nykyään leijaile niin korkealla kun sitä ei saa muuten kiinni. Mutta kuitenkaan sen jalat ei osu maahan, se vaan kuulemma "liipottaa".
Joskus tuntuu että olisi talossa toinenkin lapsi kun sohvalla on Annalle oma paikka ja sänkyyn ei mahdu pehmoleluja Annan takia.
Anna myös aiheuttaa kaikki yölliset äänet sekä kaikki epäloogiset tapahtumat mitä meillä silloin tällöin vanhassa talossa tapahtuu. Näihin kuuluu ikkunoiden kolina, putkien kolina, lattian narinat, hälyttimien sammumisen ja aamulla avoinna olevat ovet (jotka on suljettu ennen nukkumaanmenoa).
Koiramme on myös viimeaikoina käyttäytynyt omituisesti, tosin itse laitan sen vanhuuden piikkiin. Olen aina ollut hyvin skeptinen minkäänlaiseen paranormaaliin toimintaan, mutta nyt alkaa jo "epäusko" horjua. Onko muilla ollut näin rajuja kokemuksia lasten mielikuvitusystävistä ja pitäisikö aihe vaan sivuuttaa ja antaa Annan olla?

Morjes, oon 15 vuotias näistä jutuista kiinnostunut nuori.
Oon ite nähnyt puun alla noin 2,5 metrisen mustan hahmon joka sai melkein pa***t housuu! asun nuorisokodissa ja meillä oon täällä todennäkösesti jonkun näköinen kummitus. Se ei oo paha tai mitää se vaa liikuttelee tavaroita ja joskus epäselvästi ilmestyy laitoksen kameroihin. Olis kiva saada siihen joku yhteys ja päästä jotenki kommunikoimaan sen kanssa

Hei! Itselläni on ollut varsinkin teini-ikäisenä yöllisiä kohtauksia, joiden aikana olen kokenut hallusinaatioita. Suvussa on narkolepsiaa, meillä liittyy siihen. Unihalvauksia voi tulla myös terveille ihmisille mm. univajeen, lääkitysten tai stressin yhteydessä. Suomen kielen sana "painajainen" tarkoittaa alun perin henkiolentoa, joka painaa kun istuu nukkujan rinnan päällä. En henkilökohtaisesti usko mihinkään yliluonnolliseen.

Ei mikään ihme ...meillä kaksi lapsista on kokenut eri tavoin näitä henkiä ,jotka ovat pelottaneet ....aiheuttavat kaikennäköisiä ....olen kertonut ettei niitä tarvitaan pelätä koska ne eivät tee pahaa ...ja voittanut kertoa niiden olevan vaikka talon kotitonttuja... Näin meillä lapset eivät enää pelkää niitä ...ja voittanut itse kuunnella lastasi aliarvioi matta häntä ...se auttaa myös paljon ....voit myös kertoa olevasi tämän talon emäntä ja kiellät näitä herkkiä menemästä esim lasten huoneeseen ....anna niille paikka missä ne voivat olla niin tilanne rauhoittuu ...lapset ovat viattomia ja puhtaita siksi he usei n voivat kokea asioita mitä useimmat aikuiset eivät voi koskaan kokea .....olen itse sanonut näiden kokemusten olevan rikkaus josta kannattaa olla ylpeä koska kaikki eivät samaa koe koko elämänsä aikana ..ja usdko vain näiden asioiden kanssa oppii kyllä elämään ...

M...minä näen haamuja ja sieluja, mutta he ovat minulle kilttejä. Minä kuolin 3-vuotiaana thaimaassa ja minä heräsin jotenkin eloon.

ja minä olen lapsi 11v. Nimi: Napat Paakkinen