Faktaa: Seurusteltu n.3 vuotta, ensimmäiseen vuoteen en tiennyt että tyttöystävälläni on lapsia edellisestä avioliitosta, josta en myöskään ollut tietoinen. Kun sain tietää, erottiin välillisesti mutta kuitenkin rakkaudesta sitten palattiin yhteen, ja myöhemmin muutettiin yhteen. Lapset ovat meillä puolet ajasta ja puolet ajasta toisella vanhemmallaan. Outo tilanne, tiedän.
Tilanne aiheuttaa siis kaikenlaista päänvaivaa arkiasioissa (kuka maksaa ja minkä verran mistäkin etc.), lomissa, vapaapäivissä yms. Itse olen aika itsenäinen luonteeltani, tykkään tehdä asioita omillani ja joskus on ihan pakko saada olla rauhassa muilta. Suurimman osan ajasta kuitenkin sosiaalinen. Avopuolisoni taas kokee huonoa oloa siitä ettei pysty tarjoamaan lapsilleen kokonaista perhettä vaan on joutunut eroamaan. Minä olen sitten kummallisessa välikädessä kun en ole isä ja toisaalta olen kuitenkin osittainen huoltaja asumisjärjestelyiden johdosta.
Tiedän kyllä ettei minulla ole taloudellista vastuuta lapsista, mutta avoliitossa olisi vaikeaa ja epäkäytännöllistä pitää tulot ja menot täysin erillään. Päänvaivaa aiheuttaa eniten seuraavanlaiset tilanteet:
Avopuolisoni syyllistää minua siitä jos jonain tiettynä päivänä hän on päättänyt että mennään lasten kanssa rannalle tms, ja minä en olekaan halukas lähtemään mukaan. Minulla on vähän ristiriitaisia tunteita tästä, toisaalta voisin lähteä rannalle, mutta toisaalta minun käsitys rannalla olemisesta ei ole lapsenvahtina olo. Sitten kun ilmoitan että en ole halukas lähtemään, saan sillä avovaimon sekaisin, ja huutoa ja syyllistystä ja huonoa omaatuntoa siitä kun en haluakaan vapaapäivänä lähteä lasten kanssa rannalle. Avovaimo kokee niin etten halua olla hänen kanssaan, vaikka ehdottomasti haluaisin hänen kanssaan olla, en vain halua lähteä lapsiperherannalle toisen lapsiperheen kanssa.
Mitä mieltä olette? Pitäisikö minun ottaa isällistä roolia, jos ei sisällä siltä tunnu? Vastuuta otan kyllä kotiasioissa ja rahallisesti myös.
Puolisolla lapsia, itselläni ei - missä itsenäisyyden raja?
28
874
Vastaukset
- yh-isä...
Kuulostaa siltä, että et osaa oikein hyväksyä sitä, että sinun pitäisi ottaa jonkinlaista isäpuolen roolia lasten suhteen. Se on erittäin huono asia suhteenne toimivuuden kannalta, koska se tarkoittaa sitä, että puolet ajasta (jolloin lapset ovat luonanne) avovaimosi kokee, että et hyväksy häntä/hänen menneisyyttään.
Toisaalta avovaimollasi on tähän myös melkoisen suuri osuus - hän alkoi seurustelemaan kanssasi eikä kokonaisen vuoden aikana osannut sinulle kertoa, että lapsia on olemassa. Joko ette ole ollenkaan oikeasti keskustelleet keskenänne tuona aikana tai hän on pelännyt sinun hylkäävän hänet saatuasi tietää asioista tai jotakin muuta todella outoa on taustalla.
Voit olla aivan varma siitä että ongelmia tulee suhteessanne olemaan, jos jatkossakin välttelet sinulle kuuluvaa roolia ja vastuuta siksi, että et ole lasten "oikea isä". Jos olisit lapsista tiennyt alusta lähtien, olisitko lähtenyt suhteeseen ollenkaan? Jos et, miksi olet edelleen suhteessa. Jos häntä rakastat, on sinun myös opittava hyväksymään hänen menneisyytensä ja sen seuraukset eli lapset. - triohgohg
> Avopuolisoni syyllistää minua siitä jos jonain tiettynä päivänä hän on päättänyt että mennään lasten kanssa rannalle tms, ja minä en olekaan halukas lähtemään mukaan.
Ei avioliitossakaan toinen vanhempi voi päättää, mitä toinen tekee. Eikä kahden aikuisen tasapainoisessa suhteessa. Mielestäni kynnyskysymys ei voi olla se, että et jonakin päivänä halua lähteä rannalle.
Ei kaikki vanhemmat viihdy rannalla. Silloin auringosta tykkäävä voi sinne mennä.
On väärin, että nainen kuvittelee sinun vahtivan hänen lapsiaan rannalla. Vahtimisesta on leikki ja vapaapäivä kaukana. Se on vastuullista puuhaa.
Ap selvästikin ottaa roolinsa isäpuolena vakavasti, kun hän puhuu aidosti vahtimisesta ! :)
Entä jos kompromissina ap ilmoittaisi, että voi hän rannalle lähteä, jos ei tarvitse olla vahtivuorossa. Onnistuisiko se? Viihtyisitkö siellä silloinkaan?
Mielestäni naisen tulee hyväksyä se, että mies ei ole täysillä mukana hänen lastensa riennoissa. Rannallehan mentiin lasten takia toisen lapsiperheen kanssa. Mies ei koe sitä omakseen. Ei naisen tarvitse sinne vielä miestä viedä näyttelyesineeksi, että "on perhe koossa".
Viikko - viikko systeemi on teille hyvä, silloin voit toisen viikon olla sellaisessa suhteessa, mihin luulit päätyväsi. Naisen pitää ymmärtää, että lapsi-viikolla sinulla voi olla hiukan omaakin tekemistä. Kerro naiselle, että lapset tarvitsevat ihan omaakin aikaa äitinsä kanssa.
Ei sinun tarvitse olla oikea isä. Sellainen lapsilla jo on. Riittää, että olet äidin kaveri / puoliso / yms.
ja elätte sovussa yhdessä :)
Naisen tulee tämä ymmärtää. Onhan hän jo kerran eronnut. Eikö ensimmäinen mies suostunut naisen pompotukseen? Lapset ovat yhtä paljon isällään - hän ei siis mitenkään ole huono tai hylkäävä isä. Ja silti nainen on hänestä eronnut. Tai mies naisesta jostain syystä...
Varo, että nykyinen naisesi ei hanki uutta lasta, jos et ole siihen valmis. Silloin et pääse paketista koskaan eroon. Mieti millaista määräyskyykytystä saisit osaksesi, kun olisit biologinen isä ja naisella olisi tarve onnistua ydinperheensä kanssa...
Tekstistä kyllä käy ilmi, että ap on hyväksynyt naisen menneisyyden ja lapset osaksi elämäänsä. Ei se tarkoita sitä, että pitäisi osallistua jokaiseen lapsiperheiden kokoontumisajoon.
Rantaretket lapsiperheiden kanssa voisi vaikka mieltää äidin "harrastukseksi" ja miehellä voisi olla omat harrastuksensa sille ajalle. Elämäntilanne heillä oli muutenkin tavallisuudesta poikkeava. Tuskin ap pakottaisi naista osallistumaan omiin harrastuksiinsa, jos nainen ei ole niistä kiinnostunut.
Ja ap jo nyt osallistui lapsiperheen asioihin asumalla yhdessä lasten kanssa, ja mikä tärkeintä, osallistumalla siihen tavalliseen arkeen :)
Hienoa ja täysin riittävää, mihin edes jotkut biologiset isät eivät kykene, jotkut hylkäävät lapsensa. Sitten on näitä tosielämän sankareita, jotka huolehtivat toistenkin lapsista :)
Vastaaja on nainen ja äiti - nunuuu
"Avovaimo kokee niin etten halua olla hänen kanssaan, vaikka ehdottomasti haluaisin hänen kanssaan olla, en vain halua lähteä lapsiperherannalle toisen lapsiperheen kanssa."
Sun pitää ymmärtää että ne lapset tulevat automaattisesti mukaan sunkin kuvioihin jos päätät tämän naisen kanssa olla. Ne ovat hänen lapsia, ei hän voi elää erillistä elämää heidän kanssaan ja samalla olla erikseen sun kanssa. Ei sun ole mikään pakko lähteä esim rannalle tai muuten osallistua joka aktiviteettiin. Mutta sun pitää ymmärtää että sä et voi vain sivuuttaa sitä lasten olemassaoloa ja olla vähän niinkuin heitä ei olisikaan. Tosiasia on, että asut lapsiperheessä. Lapset eivät ole sinun eikä perheessä joka viikko, mutta liitto tämän naisen kanssa tarkoittaa lapsiperhettä. Et voi elää heidän kanssaan minkäänlaisena "sivullisena" etkä voi myös ajatella että ne lapset ovat niitä "sivullisia". Etkä voi odottaa että avovaimosi eläisi kahden erillisen ryhmän välillä niiden viikkojen ajan kun lapset siellä teillä on.
Sun kannattaisi varmaan miettiä uudestaan että onko tämä sitä mitä haluat. Tuhlaatko aikaa sellaiseen suhteeseen jossa nämä jutut rupeaa vain hiertämään enemmän ja enemmän jos et ole valmis kompromissiin.
Ja vielä sellainen juttu, että jos seurustelukumppanini ei vuoteen kertoisi lapsistaan niin se tasan olisi hyvästien paikka. Ei tuollaista asiaa voi salata mahdolliselta elämänkumppaniltaan, ei se ole mikään pikkujuttu vaan älytöntä huijaamista. Mitäköhän muuta vastaavaa hän on valehdellut tai tulee valehtelemaan? Mielestäni tuo on tosi törkeä juttu, jollain tasolla sitä voisi verrata siihen että hankkiutuisi raskaaksi keskustelematta sen toisen kanssa asiasta. Varoppa ettei sitä pääse käymään, sitten olet lopullisesti sidottu häneen.- dg
Ymmärrän kyllä että en ole mitenkään irrallinen muista. Olen sen hyväksynyt ja osallistun arkeen ja ruoanlaittoon ja huushollin hoitoon vähintäänkin 100%, mm. viemällä pienintä päiväkotiin ja vahtimalla silloin kun avopuolisolla on harrastusta tai menoa. Maksan myös aikalailla puolet kaikesta, ja kyllähän on selvää että kahden ihmisen menot olisivat pienemmät kuin meidän ja lasten yhteenlasketut. En valita, vaikka olenkin opiskelija ja talous ei mitenkään ylikunnossa.
Ongelma ei siis niinkään se, ettenkö tiedostaisi tilannetta realistisesti.
Oma oikeustajuni sanoo että puolisoilla on ihan oma vapaus ja omat ajatukset eikä toinen määrää toista tekemään niin tai näin, ja toisen pitää sitä kunnioittaa ja hyväksyä. Kaiken tämän syyllistämisen ja vatvomisen lomassa vain omat ajatukseni asioista alkavat hämärtyä ja alan epäillä että olenko nyt huono mies ja avopuoliso ja isäpuoli ja ihminen kun sanon/ajattelen/teen/haluan näin? En tietenkään sano ettei lainkaan pidä puolisoaan kuunnella eikä kompromissejä tehdä.
Asiat todellakin hiertävät tosi paljon, ja välillä mietinkin että olenko minä tässä nyt se joka ajattelee typerästi ja vastuuttomasti asoista. Toisaalta mietin että onko avopuolisoni (kenties edellisen liiton pettymyksien johdosta) riidanhaluinen ja konfliktia hakeva lapsiin liittyvissä asioissa. Tuntuu että asioista jotka voisi setviä viidessä minuutissa ihan suoraan puhumalla, sikiää valtavia riitoja jotka repii sitten kaikki muutkin asiat auki. Avopuoliso haaveilee vaan asunnoista ja lomista yms. vaikka ihan perusarki tökkii välillä tosi pahasti. Eipä se kenelläkään helppoa ole, enkä täydellisyyttä jahtaa. Silti.
Ongelma saattaa nousta vaikkapa ruoanlaitosta, jos sanon että laitan ruoan ja käyn kaupassa yms. niin avopuolisoni ajattelee että teen näin vain saadakseni jälkeenpäin käyttää tätä aseena häntä vastaan. Monesti on kysymys ihan perus logistiikasta, eli toisella kiireinen päivä ja itsellä aikaa laittaa ruoka vaikka neljä kertaa, mutta tästä tuleekin tunnin mittainen väittely siitä onko minun mahdollista nyt sitten tätä ruokaa valmistaa ettei siitä vaan koidu mitään jälkiseuraamuksia ja ikävyyksiä. Tämän jälkeen tietysti kaikilla osapuolilla paha mieli, oli lopputulos mikä hyvänsä. Tämä rantahomma kävi niin että ensin itkuraivari "noniin lapset, ei lähdetä rannalle". Sitten paiskotaan ovia ja viiden minuutin päästä "noniin lapset nyt mennään, kolme minuuttia aikaa bussiin". Katso siinä sitten vieressä kun toinen pompottaa lapsiaan täysin omien oikkujensa varassa huutaen mitä ensimmäisenä sylki suuhun tuo. Ei auta puhe eikä lämpö.
Nyt on alkanut myös tulemaan tällaisia että "NO niin lapset tulkaa tähän näin", jonka jälkeen avopuolisoni sanoo että "noniin, sano nyt lapsille että sä et halua olla heidän seurassaan, sano nyt". Kerran hän huusi ihan suoraa huutoa lasten kuullen minua kusipääksi ja hyväksikäyttäjäksi ja .. en muista mutta ei ollut kaunista kuultavaa, eikä todellakaan lasten korville. Selitin tämän tapauksen jälkeen avopuolisolleni hyvin vakavaan sävyyn että lasten ei ole mitään syytä ikinä kuulla oman vanhempansa huutavan tuollaisia asioita raivonpuuskassa kenestäkään, etenkään omasta puolisostaan. Selitin myös että miten lapset mahdollisesti tämän jälkeen näkevät tämän kusipään ja hyväksikäyttäjän minussa. Voin kuvitella että edellisessä liitossa (jonka miehen nainen on hyvin seikkaperäisesti kaikilta osiltaan haukkunut) näin on myös tapahtunut, vaikkei se nyt tähän meidän juttuun kuulukaan.
Mitä tulee tuohon etten tiennyt vuoteen lapsien olemassaolosta, niin kyllä: heti kun sain tietää jätin puolisoni. Jotenkin siinä sitten kävi kuitenkin niin että palattiin yhteen. Asia on todella uskomaton, hän todellakin ihan tietoisesti pimitti lasten olemassaolon minulta. Myöskään kukaan hänen kavereistaan eikä perheestään koskaan sanallakaan maininnut mitään tähän viittaavaa. Kerran kysyin miltei suoraan että kuinka noin pitkässä suhteessa olleena ja tuon ikäisenä ette hankkineet lapsia. Tämän jälkeen oli todella pelle ja nöyryytetty olo, ja se on väistämättä jättänyt jälkensä meidän suhteeseen.
Ajattelen kuitenkin että voin asian antaa anteeksi. Sepä ei niin paljon vaivaakaan kuin nämä arjen kiemurat ja niistä syntyvät rajut riidat. - Pahaltapa
dg kirjoitti:
Ymmärrän kyllä että en ole mitenkään irrallinen muista. Olen sen hyväksynyt ja osallistun arkeen ja ruoanlaittoon ja huushollin hoitoon vähintäänkin 100%, mm. viemällä pienintä päiväkotiin ja vahtimalla silloin kun avopuolisolla on harrastusta tai menoa. Maksan myös aikalailla puolet kaikesta, ja kyllähän on selvää että kahden ihmisen menot olisivat pienemmät kuin meidän ja lasten yhteenlasketut. En valita, vaikka olenkin opiskelija ja talous ei mitenkään ylikunnossa.
Ongelma ei siis niinkään se, ettenkö tiedostaisi tilannetta realistisesti.
Oma oikeustajuni sanoo että puolisoilla on ihan oma vapaus ja omat ajatukset eikä toinen määrää toista tekemään niin tai näin, ja toisen pitää sitä kunnioittaa ja hyväksyä. Kaiken tämän syyllistämisen ja vatvomisen lomassa vain omat ajatukseni asioista alkavat hämärtyä ja alan epäillä että olenko nyt huono mies ja avopuoliso ja isäpuoli ja ihminen kun sanon/ajattelen/teen/haluan näin? En tietenkään sano ettei lainkaan pidä puolisoaan kuunnella eikä kompromissejä tehdä.
Asiat todellakin hiertävät tosi paljon, ja välillä mietinkin että olenko minä tässä nyt se joka ajattelee typerästi ja vastuuttomasti asoista. Toisaalta mietin että onko avopuolisoni (kenties edellisen liiton pettymyksien johdosta) riidanhaluinen ja konfliktia hakeva lapsiin liittyvissä asioissa. Tuntuu että asioista jotka voisi setviä viidessä minuutissa ihan suoraan puhumalla, sikiää valtavia riitoja jotka repii sitten kaikki muutkin asiat auki. Avopuoliso haaveilee vaan asunnoista ja lomista yms. vaikka ihan perusarki tökkii välillä tosi pahasti. Eipä se kenelläkään helppoa ole, enkä täydellisyyttä jahtaa. Silti.
Ongelma saattaa nousta vaikkapa ruoanlaitosta, jos sanon että laitan ruoan ja käyn kaupassa yms. niin avopuolisoni ajattelee että teen näin vain saadakseni jälkeenpäin käyttää tätä aseena häntä vastaan. Monesti on kysymys ihan perus logistiikasta, eli toisella kiireinen päivä ja itsellä aikaa laittaa ruoka vaikka neljä kertaa, mutta tästä tuleekin tunnin mittainen väittely siitä onko minun mahdollista nyt sitten tätä ruokaa valmistaa ettei siitä vaan koidu mitään jälkiseuraamuksia ja ikävyyksiä. Tämän jälkeen tietysti kaikilla osapuolilla paha mieli, oli lopputulos mikä hyvänsä. Tämä rantahomma kävi niin että ensin itkuraivari "noniin lapset, ei lähdetä rannalle". Sitten paiskotaan ovia ja viiden minuutin päästä "noniin lapset nyt mennään, kolme minuuttia aikaa bussiin". Katso siinä sitten vieressä kun toinen pompottaa lapsiaan täysin omien oikkujensa varassa huutaen mitä ensimmäisenä sylki suuhun tuo. Ei auta puhe eikä lämpö.
Nyt on alkanut myös tulemaan tällaisia että "NO niin lapset tulkaa tähän näin", jonka jälkeen avopuolisoni sanoo että "noniin, sano nyt lapsille että sä et halua olla heidän seurassaan, sano nyt". Kerran hän huusi ihan suoraa huutoa lasten kuullen minua kusipääksi ja hyväksikäyttäjäksi ja .. en muista mutta ei ollut kaunista kuultavaa, eikä todellakaan lasten korville. Selitin tämän tapauksen jälkeen avopuolisolleni hyvin vakavaan sävyyn että lasten ei ole mitään syytä ikinä kuulla oman vanhempansa huutavan tuollaisia asioita raivonpuuskassa kenestäkään, etenkään omasta puolisostaan. Selitin myös että miten lapset mahdollisesti tämän jälkeen näkevät tämän kusipään ja hyväksikäyttäjän minussa. Voin kuvitella että edellisessä liitossa (jonka miehen nainen on hyvin seikkaperäisesti kaikilta osiltaan haukkunut) näin on myös tapahtunut, vaikkei se nyt tähän meidän juttuun kuulukaan.
Mitä tulee tuohon etten tiennyt vuoteen lapsien olemassaolosta, niin kyllä: heti kun sain tietää jätin puolisoni. Jotenkin siinä sitten kävi kuitenkin niin että palattiin yhteen. Asia on todella uskomaton, hän todellakin ihan tietoisesti pimitti lasten olemassaolon minulta. Myöskään kukaan hänen kavereistaan eikä perheestään koskaan sanallakaan maininnut mitään tähän viittaavaa. Kerran kysyin miltei suoraan että kuinka noin pitkässä suhteessa olleena ja tuon ikäisenä ette hankkineet lapsia. Tämän jälkeen oli todella pelle ja nöyryytetty olo, ja se on väistämättä jättänyt jälkensä meidän suhteeseen.
Ajattelen kuitenkin että voin asian antaa anteeksi. Sepä ei niin paljon vaivaakaan kuin nämä arjen kiemurat ja niistä syntyvät rajut riidat.tuo kuulostaa. Varmasti on myös hyviä puolia, kun viimeksikin palasit naisen luokse. Voit kahden kesken kertoa naisystävällesi, kun hän on rauhallisella päällä, että mielestäsi näissä asioissa on ongelmia.
- aika uskomatonta
dg kirjoitti:
Ymmärrän kyllä että en ole mitenkään irrallinen muista. Olen sen hyväksynyt ja osallistun arkeen ja ruoanlaittoon ja huushollin hoitoon vähintäänkin 100%, mm. viemällä pienintä päiväkotiin ja vahtimalla silloin kun avopuolisolla on harrastusta tai menoa. Maksan myös aikalailla puolet kaikesta, ja kyllähän on selvää että kahden ihmisen menot olisivat pienemmät kuin meidän ja lasten yhteenlasketut. En valita, vaikka olenkin opiskelija ja talous ei mitenkään ylikunnossa.
Ongelma ei siis niinkään se, ettenkö tiedostaisi tilannetta realistisesti.
Oma oikeustajuni sanoo että puolisoilla on ihan oma vapaus ja omat ajatukset eikä toinen määrää toista tekemään niin tai näin, ja toisen pitää sitä kunnioittaa ja hyväksyä. Kaiken tämän syyllistämisen ja vatvomisen lomassa vain omat ajatukseni asioista alkavat hämärtyä ja alan epäillä että olenko nyt huono mies ja avopuoliso ja isäpuoli ja ihminen kun sanon/ajattelen/teen/haluan näin? En tietenkään sano ettei lainkaan pidä puolisoaan kuunnella eikä kompromissejä tehdä.
Asiat todellakin hiertävät tosi paljon, ja välillä mietinkin että olenko minä tässä nyt se joka ajattelee typerästi ja vastuuttomasti asoista. Toisaalta mietin että onko avopuolisoni (kenties edellisen liiton pettymyksien johdosta) riidanhaluinen ja konfliktia hakeva lapsiin liittyvissä asioissa. Tuntuu että asioista jotka voisi setviä viidessä minuutissa ihan suoraan puhumalla, sikiää valtavia riitoja jotka repii sitten kaikki muutkin asiat auki. Avopuoliso haaveilee vaan asunnoista ja lomista yms. vaikka ihan perusarki tökkii välillä tosi pahasti. Eipä se kenelläkään helppoa ole, enkä täydellisyyttä jahtaa. Silti.
Ongelma saattaa nousta vaikkapa ruoanlaitosta, jos sanon että laitan ruoan ja käyn kaupassa yms. niin avopuolisoni ajattelee että teen näin vain saadakseni jälkeenpäin käyttää tätä aseena häntä vastaan. Monesti on kysymys ihan perus logistiikasta, eli toisella kiireinen päivä ja itsellä aikaa laittaa ruoka vaikka neljä kertaa, mutta tästä tuleekin tunnin mittainen väittely siitä onko minun mahdollista nyt sitten tätä ruokaa valmistaa ettei siitä vaan koidu mitään jälkiseuraamuksia ja ikävyyksiä. Tämän jälkeen tietysti kaikilla osapuolilla paha mieli, oli lopputulos mikä hyvänsä. Tämä rantahomma kävi niin että ensin itkuraivari "noniin lapset, ei lähdetä rannalle". Sitten paiskotaan ovia ja viiden minuutin päästä "noniin lapset nyt mennään, kolme minuuttia aikaa bussiin". Katso siinä sitten vieressä kun toinen pompottaa lapsiaan täysin omien oikkujensa varassa huutaen mitä ensimmäisenä sylki suuhun tuo. Ei auta puhe eikä lämpö.
Nyt on alkanut myös tulemaan tällaisia että "NO niin lapset tulkaa tähän näin", jonka jälkeen avopuolisoni sanoo että "noniin, sano nyt lapsille että sä et halua olla heidän seurassaan, sano nyt". Kerran hän huusi ihan suoraa huutoa lasten kuullen minua kusipääksi ja hyväksikäyttäjäksi ja .. en muista mutta ei ollut kaunista kuultavaa, eikä todellakaan lasten korville. Selitin tämän tapauksen jälkeen avopuolisolleni hyvin vakavaan sävyyn että lasten ei ole mitään syytä ikinä kuulla oman vanhempansa huutavan tuollaisia asioita raivonpuuskassa kenestäkään, etenkään omasta puolisostaan. Selitin myös että miten lapset mahdollisesti tämän jälkeen näkevät tämän kusipään ja hyväksikäyttäjän minussa. Voin kuvitella että edellisessä liitossa (jonka miehen nainen on hyvin seikkaperäisesti kaikilta osiltaan haukkunut) näin on myös tapahtunut, vaikkei se nyt tähän meidän juttuun kuulukaan.
Mitä tulee tuohon etten tiennyt vuoteen lapsien olemassaolosta, niin kyllä: heti kun sain tietää jätin puolisoni. Jotenkin siinä sitten kävi kuitenkin niin että palattiin yhteen. Asia on todella uskomaton, hän todellakin ihan tietoisesti pimitti lasten olemassaolon minulta. Myöskään kukaan hänen kavereistaan eikä perheestään koskaan sanallakaan maininnut mitään tähän viittaavaa. Kerran kysyin miltei suoraan että kuinka noin pitkässä suhteessa olleena ja tuon ikäisenä ette hankkineet lapsia. Tämän jälkeen oli todella pelle ja nöyryytetty olo, ja se on väistämättä jättänyt jälkensä meidän suhteeseen.
Ajattelen kuitenkin että voin asian antaa anteeksi. Sepä ei niin paljon vaivaakaan kuin nämä arjen kiemurat ja niistä syntyvät rajut riidat.uskomattomalta kuulostaa, ettei puolisosi kertonut sinulle lapsistaan. Oletko koskaan kysynyt miksi? Ja missä lapset oli silloin kun te tapailitte? Lapsia ei pidä sekoittaa aikuisten riitoihin. Puolisosi ei vaan ihan aikuinen taida olla, ainakaan mieleltään. Sääli viattomia lapsia. Ja sääli sinua.
- ....................
Tämä on mielipiteeni. Itse olen yh ja lapset ykkösenä. Miehet monesti luulevat menevänsä lasten ohi ja haluavat naisen valitsevan heidät. Kuulostat aika epäkypsältä isäpuoleksi ja se on väärin lapsia kohtaan (jotka vaistoavat olevansa ei-toivottuja sinun ja äitinsä kodissa). Ihmettelen lasten äitiä?! Minä sanon heti että minulla on lapsia. Tosin en halua edes seurustella koska lapset ovat minulle ykkösasia ja uusi mies tulee joskus tulevaisuudessa jos on tullakseen (kun lapset ovat isoja)
- ^ Siis oikeastiko
olet sitä mieltä, että mies on tuossa epäkypsempi osapuoli? Että mies saa lapset "vaistoamaan" itsensä ei toivotuiksi, eikä raivareita saava äiti. Tietysti nyt on kuultu vain miehen kertomus, eikä tietoa miten nainen asiat näkee.
Vaikea on lapsettoman ihmisen liittyä uusperheeseen. Eikä sitä helpota, jos lasten vanhempi haluaa joka asiassa oman tahtonsa perille muka lasten etuna tai koska on tottunut olemaan se joka talossa määrää. Jos ei ole valmis ottamaan perheeseen uutta täysvaltaista aikuista, kannattaa olla yksin.
Eivät kaikki biologiset vanhemmatkaan anna kaikkea aikaansa lapsille. Monilla on aikaavievä työ ja muka tärkeitä harrastuksia. Ei kai se lasten kannalta hyvä ole, mutta tuntuu että vanhempipuolilta vaaditaan sellaista täydellisyyttä jota biologisiltakaan vanhemmilta ei löydy. Jos isi ei lähde perheen kanssa rannalle, niin "lapset tuntevat olevansa epätoivottuja"?
- -mies-
sun pitää vaan karjassa sille että nyt turpa tukkoon, ne ei oo mun pentuja perkele!
pistä se ruotuun, se kuvittelee ihan selvästi että ne on sun mukuloitas. hoitakoon itse oman jälkikasvunsa.- dg
Puoliso ei kertonut lapsistaan kun pelkäsi että hylkäisin hänet. Asia sitten vain meni liian pitkälle. Lapset olivat isällään aina kun me olimme yhdessä. Asuimme eri paikkakunnilla joten ei ollut mitään lähikaupassa törmäämisen vaaraakaan. Ei lapset ole epätoivottuja, siksihän me asutaan yhdessä että homma toimisi. Ja lapset ovat tosi mukavia eikä mitenkään ole kysymys siitä että vihaisin lapsia, avopuolisokin yrittää mua tähän kuoppaan tuuppia, että "tunnusta ny vaan että vihaat mun lapsia" tms. josta hän saa itsensä raivon valtaan.
En vihaa lapsia, vihaan toisen ihmisen omistamista ja kontrollointia, ja siitä on enemmänkin kyse, minun ja avopuolison väleistä, ja siitä missä rajat menee.
En missään tapauksessa laita häntä valitsemaan että minä tai lapset - tiedän että kysymys on naurettava ja vastaus päivänselvä. Välillä tulee sellanen olo että minä olen yksi lapsista joka vaan sattuu olemaan tottelematon eikä tee niinkuin hän sanoo, vaan esittää omia näkemyksiä ja mielipiteitä.
Voisin myös huutaa ja raivota että hoida ite lapsesi, mutta enpä usko että sillä taktiikalla kovin pitkälle pötkittäisiin.
Olen yrittänyt rauhallisina hetkinä alkaa rakentaa keskustelua, mutta asia lähtee n. viidessä minuutissa riidaksi ja koen ettei avopuoliso ole valmis keskustelemaan, vaan näkee saman tien punaista kun otan aiheen esille.
Väkisinkin alkaa tulemaan mieleen että kuinka kauan jaksan yrittää kompromissia ja rauhaa, vai onko ainut tie tässä suhteessa se, että annan kaikessa periksi, jolloin rauha säilyy. - raivostuttavaa...
dg kirjoitti:
Puoliso ei kertonut lapsistaan kun pelkäsi että hylkäisin hänet. Asia sitten vain meni liian pitkälle. Lapset olivat isällään aina kun me olimme yhdessä. Asuimme eri paikkakunnilla joten ei ollut mitään lähikaupassa törmäämisen vaaraakaan. Ei lapset ole epätoivottuja, siksihän me asutaan yhdessä että homma toimisi. Ja lapset ovat tosi mukavia eikä mitenkään ole kysymys siitä että vihaisin lapsia, avopuolisokin yrittää mua tähän kuoppaan tuuppia, että "tunnusta ny vaan että vihaat mun lapsia" tms. josta hän saa itsensä raivon valtaan.
En vihaa lapsia, vihaan toisen ihmisen omistamista ja kontrollointia, ja siitä on enemmänkin kyse, minun ja avopuolison väleistä, ja siitä missä rajat menee.
En missään tapauksessa laita häntä valitsemaan että minä tai lapset - tiedän että kysymys on naurettava ja vastaus päivänselvä. Välillä tulee sellanen olo että minä olen yksi lapsista joka vaan sattuu olemaan tottelematon eikä tee niinkuin hän sanoo, vaan esittää omia näkemyksiä ja mielipiteitä.
Voisin myös huutaa ja raivota että hoida ite lapsesi, mutta enpä usko että sillä taktiikalla kovin pitkälle pötkittäisiin.
Olen yrittänyt rauhallisina hetkinä alkaa rakentaa keskustelua, mutta asia lähtee n. viidessä minuutissa riidaksi ja koen ettei avopuoliso ole valmis keskustelemaan, vaan näkee saman tien punaista kun otan aiheen esille.
Väkisinkin alkaa tulemaan mieleen että kuinka kauan jaksan yrittää kompromissia ja rauhaa, vai onko ainut tie tässä suhteessa se, että annan kaikessa periksi, jolloin rauha säilyy.minun mielestä sun ei kannata lähteä ollenkaan tuohon peliin mukaan.
" "tunnusta ny vaan että vihaat mun lapsia" tms. josta hän saa itsensä raivon valtaan. "
tossa tilanteessa kannattaa vaan lähteä sille "turpa kiinni, akka"-linjalle ja kieltäytyä kaikesta keskustelusta ja jos avokki jotain sanoo, niin NYT HILJAA SAATANA!
itse sovelsin tuota taktiikkaa yhteen ikuiseen riidanaiheeseen, joka oli mielestäni ihan yhtä epäreilu kuin tuossa sun tilanteessakin. heti kun huomasin, että taas avo lähti taas niille vanhoille urille, joiden tiesin vievän riitaan, vetäsin tilanteen samantien tappiin karjumalla päin näköä että nyt hiljaa, turpa kiinni, en jaksa kuunnella ja niin edelleen.
en tiedä toimiiko sun kanssa, mutta tuolla saa ainakin sen tilanteen kehittymisen katkaistua ja päästään suoraan siihen huutamiseen, jolle ei tosin tässä tapauksessa ole toisen mielestä oikein mitään perusteita -> se menee hämilleen että mistäs nyt tuulee
"vai onko ainut tie tässä suhteessa se, että annan kaikessa periksi, jolloin rauha säilyy."
tuollaista miestä ei nainen osaa arvostaa. suosittelen mielummin eskaloimaan tilanteet välittömästi kunnon riidoiksi ja tällä tavoin säilyttämään itsellä sitä aloitetta. sitten voi myöhemmin yrittää ottaa asian järkevästi puheeksi.
Eli mun tyli on, että jos toinen alkaa näkemään omasta mielestäni epäoikeudenmukaisesti punaista, niin itse vetäsen kyllä heti sen mustan vaihteen silmään. - edellinen jatkaaa...
raivostuttavaa... kirjoitti:
minun mielestä sun ei kannata lähteä ollenkaan tuohon peliin mukaan.
" "tunnusta ny vaan että vihaat mun lapsia" tms. josta hän saa itsensä raivon valtaan. "
tossa tilanteessa kannattaa vaan lähteä sille "turpa kiinni, akka"-linjalle ja kieltäytyä kaikesta keskustelusta ja jos avokki jotain sanoo, niin NYT HILJAA SAATANA!
itse sovelsin tuota taktiikkaa yhteen ikuiseen riidanaiheeseen, joka oli mielestäni ihan yhtä epäreilu kuin tuossa sun tilanteessakin. heti kun huomasin, että taas avo lähti taas niille vanhoille urille, joiden tiesin vievän riitaan, vetäsin tilanteen samantien tappiin karjumalla päin näköä että nyt hiljaa, turpa kiinni, en jaksa kuunnella ja niin edelleen.
en tiedä toimiiko sun kanssa, mutta tuolla saa ainakin sen tilanteen kehittymisen katkaistua ja päästään suoraan siihen huutamiseen, jolle ei tosin tässä tapauksessa ole toisen mielestä oikein mitään perusteita -> se menee hämilleen että mistäs nyt tuulee
"vai onko ainut tie tässä suhteessa se, että annan kaikessa periksi, jolloin rauha säilyy."
tuollaista miestä ei nainen osaa arvostaa. suosittelen mielummin eskaloimaan tilanteet välittömästi kunnon riidoiksi ja tällä tavoin säilyttämään itsellä sitä aloitetta. sitten voi myöhemmin yrittää ottaa asian järkevästi puheeksi.
Eli mun tyli on, että jos toinen alkaa näkemään omasta mielestäni epäoikeudenmukaisesti punaista, niin itse vetäsen kyllä heti sen mustan vaihteen silmään.mustaa punaisest-strategiasta.
se voi myös ajaa suhteen nopeasti kriisiin ja katki, mutta ainakin saat jonkun ratkaisun suht nopsaan aikaiseksi. joko toinen alkaa taipumaan tahtoosi tai sitten eroatte, mutta ainakin nykymeno loppuu, se on varma.
- triohgohg
Lisää luettuna kuulostaa huolestuttavalle. Naisen käytös siis. Mieti, että jos ei olisi lapsia ja nainen käyttäytyisi noin kontrolloivasti ja riitaa etsien, olisitko ollenkaan hänen kanssaan. Nyt lapset on mukana kuvioissa ja mietit, että kaikki johtuu heistä, etkä halua antaa periksi. Mutta ehkä kannattaisi.
Nainen on vuoden ajan esittänyt sinulle toista kuin on. Valehdellut varmasti myös hyvässä käytöksessään. Nyt on tullut todelliset luonteenpiirteet esille. Hän kohtelee omia lapsiaan rumasti, kun pyytää sinua ilmoittamaan heille, että et halua olla heidän kanssaan, vaikka kuten itsekin tiedät, asia ei ole niin.
Hän manipuloi, käyttää hyväkseen ja on jokseenkin tunnekylmä.
Et varmaan koskaan halua, että sinun omat lapsesi kasvaisivat tuollaisessa ilmapiirissä. Siinä murenee lasten itsetunto ja onnellinen lapsuus on kaukana.
> Oma oikeustajuni sanoo että puolisoilla on ihan oma vapaus ja omat ajatukset eikä toinen määrää toista tekemään niin tai näin, ja toisen pitää sitä kunnioittaa ja hyväksyä.
Teillä tämä ei toimi tällä hetkellä ollenkaan. Nainen haluaa määrätä suhteessanne.
> Asiat todellakin hiertävät tosi paljon, ja välillä mietinkin että olenko minä tässä nyt se joka ajattelee typerästi ja vastuuttomasti asoista.
Mielestäni ajattelet vastuuntuntoisesti ja aiheesta. Sinun on paha olla nykyisessä suhteessasi ja se ei johdu lapsista, vaan naisesta.
> Ongelma saattaa nousta vaikkapa ruoanlaitosta, jos sanon että laitan ruoan ja käyn kaupassa yms. niin avopuolisoni ajattelee että teen näin vain saadakseni jälkeenpäin käyttää tätä aseena häntä vastaan.
Kuulostaa jo vainoharhaiselta naisen puolelta, kun olet aidosti mukana lasten arjessa.
> Katso siinä sitten vieressä kun toinen pompottaa lapsiaan täysin omien oikkujensa varassa huutaen mitä ensimmäisenä sylki suuhun tuo. Ei auta puhe eikä lämpö.
Tämä on ikävä tilanne sinulle ja lapsille ! Et voi mitenkään vaikuttaa tuon naisen käytökseen. Tässä vaiheessa sinun kannattaa luovuttaa, ennen kuin teille tulee yhteisiä lapsia. En usko, että haluaisit heidän kasvavan tuon naisen lapsina. Muutosta ei ole luvassa parempaan, vaikka miten nainen vakuuttelee. Tuo on hänen luonteensa.
> Nyt on alkanut myös tulemaan tällaisia että "NO niin lapset tulkaa tähän näin", jonka jälkeen avopuolisoni sanoo että "noniin, sano nyt lapsille että sä et halua olla heidän seurassaan, sano nyt". Kerran hän huusi ihan suoraa huutoa lasten kuullen minua kusipääksi ja hyväksikäyttäjäksi ja ...
Nyt olisi hyvä ihan suosiolla lopettaa suhde. Ei kuulosta järkevältä naiselta. Tuosta voi koitua sinulle vielä paljon harmia.
Parasta olisi vain etsiä uusi asunto riittävän pitkältä ja ilmoittaa erosta, kun on kamat jo haettu. Tuo nainen tulee nostamaan riidan, jos näkee sinun kantavan tavaroita pois asunnosta. Se on tehtävä hänen ollessa poissa.
> Jotenkin siinä sitten kävi kuitenkin niin että palattiin yhteen.
Sinä olet silloin ihastunut siihen kuvaan, minkä hän on halunnut itsestään antaa. Valehtelu kuului siihen silloinkin. Arjessa näet hänen todelliset luonteenpiirteensä.
> Tämän jälkeen oli todella pelle ja nöyryytetty olo, ja se on väistämättä jättänyt jälkensä meidän suhteeseen.
Olet kuitenkin koittanut saada suhteenne ennalleen sen kuvan perusteella, mitä nainen oli itsestään aikaisemmin antanut. Nyt huomaat, että arki ei onnistu.
Hänellä on selvästi taito hyväksikäyttää ihmisiä ja kohdella heitä huonosti.
Sama nainen voi yhtä kirkkain silmin kertoa käyttävänsä ehkäisyä ja sitten onkin yllätys tulossa. Manipulointi ei varmasti jää tuohon yhteen kertaan.
> Ajattelen kuitenkin että voin asian antaa anteeksi. Sepä ei niin paljon vaivaakaan kuin nämä arjen kiemurat ja niistä syntyvät rajut riidat.
Ihminen pystyy alussa näyttelemään jotain muuta kuin on. Pitkässä suhteessa se ei vain onnistu. Kuulostaa siltä, että teillä ei ole tavanomaisia arjen kiemuroita. Ongelma on tuo nainen ja sen käytös, manipulointi, määrääminen, riidanhaastaminen ja kaikenlainen käytös, joka tekee sinun (ja lastenkin) olon epämukavaksi.
Tuollaisille ihmisille on olemassa myös oma nimikkeensä.
http://www.suhdesoppa.fi/narsismi/tunnista-narsisti/Hei,
samassa veneessä ollaan - meidän paatilla on vain eri kapteeni kuin teillä ja se on puolison ex.
"En vihaa lapsia, vihaan toisen ihmisen omistamista ja kontrollointia, ja siitä on enemmänkin kyse, minun ja avopuolison väleistä, ja siitä missä rajat menee. "
Näinpä. Meillä vain on niin, että puolison ex kuvittelee minun vihaavan lapsia ja kiihdyttää itsensä kamalaan raivoon asian tiimoilta - järkeä on turha koittaa puhua. Kun puolison lapset ovat meillä, on minun vaikea olla sillä ex on solvannut siinä määrin että pelkään tekeväni jotain väärin lasten kanssa, ja mikäli jotain teen väärin pelkään seurauksia. Ex kuvittelee että puutun lasten kasvatukseen, mikä ei alkuunkaan pidä paikkaansa sillä hänen ansiostaan en uskalla edes häävin leikkiä lasten kanssa.
Hän on luonut mielessään minusta hirviön joka en ole, hän syyttää minua asioista joita en taatusti ole tehnyt enkä sanonut. Sama kohtelu puolisolleni. Hän on tiukkana kiilana minun ja puolisoni välissä puuttumalla jokapäiväiseen elämäämme puhelinhäiriköinnillään.
Joskus lapsettomana ihmisenä ihmettelen vanhempia jotka raivon vallassa kiljuvat että ajattelevat vain lastensa parasta. Siinä, kun lapset katsovat vieressä kun vanhempi (tai vanhemmat) huutaa solvauksia toiselle ihmiselle, raivoaa ja käyttäytyy viittä-vaille sekopäisesti, tekisi mieleni kysyä että missä siinä tilanteessa on se lasten paras? Mikä heille on eduksi sellaista tasapainotonta raivoamista kuunnellessa, mitä hyötyä siitä on? Ihmettelen....
Mutta. Itselläni ei ole lapsia, kun en niitä valitettavasti kykene saamaan joten en ole pätevä asiaa kommentoimaan. Kuulema.
- Muita luurankoja???
Ensinnäkin uskomatonta tuo vuoden epätietoisuus! Oletko varma, ettei hänellä ole lisää lapsia jossain muussa kaupungissa?
Keskustelkaa, kun olette kahden vaikkapa kävelyllä, ravintolassa tms. Ehdota, että vaikka olette perhe, voisitte kaikki tarvita hieman myös omaa aikaa.
SIISPÄ: tarjoudu sinä menemään välillä lasten kanssa rannalle, pitsalle tms, jotta naisesi saa omaa aikaa (hän kai välillä haluaa sitä? vai onko läheisriippuvainen, joka ei osaa olla yhtään yksin? siitäkö valheetkin?)
Samoin voit ilman muuta harrastaa tai olla vaan silloinkin kun lapset ovat teillä. Niinkuin kaikissa muissakin perheissä!!!
Lasten ja äidin suhteille tekee hyvää viettää välillä äiti- lapsi aikaa.
Sinun ja lasten välelille tekee hyvää viettää välillä aikaa ilman että äiti on mukana.- Bio-isäkin
voi joskus lähteä rannalle ja joskus ei. Mikset sinä?
Älä anna naisen kiristää sinua ja kohdella huonosti.
Hän on kai kiitollinen, että ymmärsit häntä ja annoit teille mahdollisuuden uskomattomasta salailusta huolimatta? On iloinen, että olette nyt kaikesta huolimatta yhdessä? Että löysi noin ymmärtäväisen ja erittäin avarakatseisen miehen rinnalleen?
Hän varmaan väittää lasten olevan tärkeintä - silti hän KIELSI OMAT LAPSENSA vuodeksi, kun moni kertoo ihaillen ja ylpeänä omistaan.
Onko naisen lapsuudenkodissa kaikki ok, vanhemmat, sisarukset..? Ole varuillasi tämänkaltaisen porukan kanssa! - Tunnevammaisia
Bio-isäkin kirjoitti:
voi joskus lähteä rannalle ja joskus ei. Mikset sinä?
Älä anna naisen kiristää sinua ja kohdella huonosti.
Hän on kai kiitollinen, että ymmärsit häntä ja annoit teille mahdollisuuden uskomattomasta salailusta huolimatta? On iloinen, että olette nyt kaikesta huolimatta yhdessä? Että löysi noin ymmärtäväisen ja erittäin avarakatseisen miehen rinnalleen?
Hän varmaan väittää lasten olevan tärkeintä - silti hän KIELSI OMAT LAPSENSA vuodeksi, kun moni kertoo ihaillen ja ylpeänä omistaan.
Onko naisen lapsuudenkodissa kaikki ok, vanhemmat, sisarukset..? Ole varuillasi tämänkaltaisen porukan kanssa!saattavat olla.
Kuulostaa siltä.
- avoisäharjoittelija
Hei
Samanlainen tilanne minulla, avoaimolla kaksi lasta.
Mielestäni olet ymmärtänyt että yhteenmuutettaessa sinusta tulee jotain, joka on enemmän kuin pelkkä 'äidin poikaystävä'. Et ole isä, mutta olet isäpuoli (tai siis avoisäpuoli) ja sen roolin mukana tulee myös vastuuta. Se vastuu ei ole isän vastuu vaan ennemminkin olet roolimalli aikuisesta tasapainoisesta miehestä ja läheinen aikuinen mies. Myös lapsilla on varmaan epätietoisuutta siihen miten sinuun suhtautuisivat, varsinkin jos riitelette asiasta avopuolisosi kanssa.
Toisaalta tuo sinun avopuolisosi vaikuttaa lievästi narsistiselta tuon sinun kertomuksesi mukaan. Hänellä voisi olla hieman tarkistamista omissa näkemyksissään. Tuo ensimmäisen vuoden peittely ja nuo syyllistämis/huutokohtaukset vaikuttavat siltä että hän haluaisi ainakin jossain määrin manipuloida sinuakin. Tämä ei ole hyvä piirre perhesuhteessa. - vapaus???
törkeää on ollut valehdella lapsista. Ei ole ihme ettet oikein luota ja arvosta kumppaniasi..
Noh, lopulta ratkaisu on sinun: voitko elää ilman kumppaniasi
Ilmeisesti et ole valmis perheeseen eikä se ole sinun syysi. Sinut huijattiin systeemiiin. Tee ratkaisusi!- dg
> Ilmeisesti et ole valmis perheeseen eikä se ole sinun syysi. Sinut huijattiin systeemiiin. Tee ratkaisusi!
Ennen tätä suhdetta ei olisi tullut mieleenikään hankkia lapsia lähimpään viiteen vuoteen, mutta suhteen myötä ja lapsiin tutustuttuani olen tullut toisiin aatoksiin.
Tänään avopuolison suusta kuultua:
- Musta tuntuu tosi pahalta kun sä olet tolla alalla.
- Mun elämästä tulee paskaa sun kanssa
Totesin hänelle tuon ensimmäisen jälkeen että loukkaannuin, ja että tarkoittiko hän varmasti ihan noin asiaa ilmaista. Hän totesi myöhemmin että hyökkäsin heti häntä vastaan sanomalla että loukkaannuin. Mielestäni loukkaantuminen ja siitä toiselle ilmoittaminen ei ole hyökkäys, korjatkaa jos olen ymmärtänyt väärin.
Toinen heitto tuli niin puun takaa etten saanut sanotuksi muuta kuin että miettisit nyt vähän mitä suustasi päästät toiselle.
Hänen vastauksensa oli että tyrmäsin hänen sanomisensa, hyökkäsin häntä vastaan, suutuin hänelle enkä lainkaan kuunnellut tätä asiaa mitä hän sanoi. Pysyin koko ajan tyynenä, hillitsin itseni enkä edes ääntäni korottanut, pidin siitä huolen koska lapset olivat juuri menneet nukkumaan enkä halunnut että he kuulevat tai heräävät tähän. Hän oli kuulemma rakentava ja halusi vaan että hänellä olisi sellainen parisuhde jossa hän saa sanoa asioita jotka tuntuu hänestä pahalta ilman että niitä tyrmätään tai hänelle suututaan. Asia keskusteltiin läpi ja totesin sen jälkeen että käyn kävelyllä.
Kun palasin kävelyltä miettimästä asioita, hän oli sohvalla nukkumassa. Itse tulin tietokoneelle. Palattuani hän nousi heti ylös ja lähti ulos tupakalle. Sen jälkeen hän kulki asunnossa edestakaisin painavin askelin ja laitteli valoja päälle ja pois yms. Lopulta tuli minulle sanomaan että hän menee nyt saunaan, tulenko mukaan. Sanoin etten enää tähän aikaan (0:49). Hän kävi sitten laittamassa saunan pois päältä ja kaatoi juuri avaamansa saunaoluen lavuaariin. Sitten hän tuli kysymään että saako hän kuitenkin nukkua minun vieressä tai halata minua. Vastasin että tottakai, enhän minä mitään noita asioita vastaan ole sanonut. Sitten hän käveli suoraan olohuoneeseen sohvalle nukkumaan. Kohta varmaan nousee jonkun uuden asian kanssa jonka minä olen taas hänelle tehnyt.
Tässä taustalla on rankka työviikko minulla, ja kahden kuukauden loma avovaimolla. Lauantain olen ollut kotona ja touhunnut lasten kanssa ja ollut avovaimon kanssa, ja nyt on siis lauantai-ilta.
Sanokaa nyt, onko tuo normaalia naisen käytöstä ja onko teillä tuollaista? Onko puolisonne koskaan sanonut että tuntuu tosi pahalta kun on töissä missä on? Jos sanoisi niin miltä tuntuisi? - Jacqueline O
dg kirjoitti:
> Ilmeisesti et ole valmis perheeseen eikä se ole sinun syysi. Sinut huijattiin systeemiiin. Tee ratkaisusi!
Ennen tätä suhdetta ei olisi tullut mieleenikään hankkia lapsia lähimpään viiteen vuoteen, mutta suhteen myötä ja lapsiin tutustuttuani olen tullut toisiin aatoksiin.
Tänään avopuolison suusta kuultua:
- Musta tuntuu tosi pahalta kun sä olet tolla alalla.
- Mun elämästä tulee paskaa sun kanssa
Totesin hänelle tuon ensimmäisen jälkeen että loukkaannuin, ja että tarkoittiko hän varmasti ihan noin asiaa ilmaista. Hän totesi myöhemmin että hyökkäsin heti häntä vastaan sanomalla että loukkaannuin. Mielestäni loukkaantuminen ja siitä toiselle ilmoittaminen ei ole hyökkäys, korjatkaa jos olen ymmärtänyt väärin.
Toinen heitto tuli niin puun takaa etten saanut sanotuksi muuta kuin että miettisit nyt vähän mitä suustasi päästät toiselle.
Hänen vastauksensa oli että tyrmäsin hänen sanomisensa, hyökkäsin häntä vastaan, suutuin hänelle enkä lainkaan kuunnellut tätä asiaa mitä hän sanoi. Pysyin koko ajan tyynenä, hillitsin itseni enkä edes ääntäni korottanut, pidin siitä huolen koska lapset olivat juuri menneet nukkumaan enkä halunnut että he kuulevat tai heräävät tähän. Hän oli kuulemma rakentava ja halusi vaan että hänellä olisi sellainen parisuhde jossa hän saa sanoa asioita jotka tuntuu hänestä pahalta ilman että niitä tyrmätään tai hänelle suututaan. Asia keskusteltiin läpi ja totesin sen jälkeen että käyn kävelyllä.
Kun palasin kävelyltä miettimästä asioita, hän oli sohvalla nukkumassa. Itse tulin tietokoneelle. Palattuani hän nousi heti ylös ja lähti ulos tupakalle. Sen jälkeen hän kulki asunnossa edestakaisin painavin askelin ja laitteli valoja päälle ja pois yms. Lopulta tuli minulle sanomaan että hän menee nyt saunaan, tulenko mukaan. Sanoin etten enää tähän aikaan (0:49). Hän kävi sitten laittamassa saunan pois päältä ja kaatoi juuri avaamansa saunaoluen lavuaariin. Sitten hän tuli kysymään että saako hän kuitenkin nukkua minun vieressä tai halata minua. Vastasin että tottakai, enhän minä mitään noita asioita vastaan ole sanonut. Sitten hän käveli suoraan olohuoneeseen sohvalle nukkumaan. Kohta varmaan nousee jonkun uuden asian kanssa jonka minä olen taas hänelle tehnyt.
Tässä taustalla on rankka työviikko minulla, ja kahden kuukauden loma avovaimolla. Lauantain olen ollut kotona ja touhunnut lasten kanssa ja ollut avovaimon kanssa, ja nyt on siis lauantai-ilta.
Sanokaa nyt, onko tuo normaalia naisen käytöstä ja onko teillä tuollaista? Onko puolisonne koskaan sanonut että tuntuu tosi pahalta kun on töissä missä on? Jos sanoisi niin miltä tuntuisi?Hankkiudu eroon koko paketista.
Etsi lapseton kiva nainen ja hanki omat lapset.
Elämä paranee.
Saat olla isä ja ei tarvitse olla varpaillaan ihme juttujen ja toivottvasti valehtelun suhteen.
Tuo alun valehtelu on anteeksiantamatonta ! ( niin ja olen nainen ) - Kysymyksiä itselle
dg kirjoitti:
> Ilmeisesti et ole valmis perheeseen eikä se ole sinun syysi. Sinut huijattiin systeemiiin. Tee ratkaisusi!
Ennen tätä suhdetta ei olisi tullut mieleenikään hankkia lapsia lähimpään viiteen vuoteen, mutta suhteen myötä ja lapsiin tutustuttuani olen tullut toisiin aatoksiin.
Tänään avopuolison suusta kuultua:
- Musta tuntuu tosi pahalta kun sä olet tolla alalla.
- Mun elämästä tulee paskaa sun kanssa
Totesin hänelle tuon ensimmäisen jälkeen että loukkaannuin, ja että tarkoittiko hän varmasti ihan noin asiaa ilmaista. Hän totesi myöhemmin että hyökkäsin heti häntä vastaan sanomalla että loukkaannuin. Mielestäni loukkaantuminen ja siitä toiselle ilmoittaminen ei ole hyökkäys, korjatkaa jos olen ymmärtänyt väärin.
Toinen heitto tuli niin puun takaa etten saanut sanotuksi muuta kuin että miettisit nyt vähän mitä suustasi päästät toiselle.
Hänen vastauksensa oli että tyrmäsin hänen sanomisensa, hyökkäsin häntä vastaan, suutuin hänelle enkä lainkaan kuunnellut tätä asiaa mitä hän sanoi. Pysyin koko ajan tyynenä, hillitsin itseni enkä edes ääntäni korottanut, pidin siitä huolen koska lapset olivat juuri menneet nukkumaan enkä halunnut että he kuulevat tai heräävät tähän. Hän oli kuulemma rakentava ja halusi vaan että hänellä olisi sellainen parisuhde jossa hän saa sanoa asioita jotka tuntuu hänestä pahalta ilman että niitä tyrmätään tai hänelle suututaan. Asia keskusteltiin läpi ja totesin sen jälkeen että käyn kävelyllä.
Kun palasin kävelyltä miettimästä asioita, hän oli sohvalla nukkumassa. Itse tulin tietokoneelle. Palattuani hän nousi heti ylös ja lähti ulos tupakalle. Sen jälkeen hän kulki asunnossa edestakaisin painavin askelin ja laitteli valoja päälle ja pois yms. Lopulta tuli minulle sanomaan että hän menee nyt saunaan, tulenko mukaan. Sanoin etten enää tähän aikaan (0:49). Hän kävi sitten laittamassa saunan pois päältä ja kaatoi juuri avaamansa saunaoluen lavuaariin. Sitten hän tuli kysymään että saako hän kuitenkin nukkua minun vieressä tai halata minua. Vastasin että tottakai, enhän minä mitään noita asioita vastaan ole sanonut. Sitten hän käveli suoraan olohuoneeseen sohvalle nukkumaan. Kohta varmaan nousee jonkun uuden asian kanssa jonka minä olen taas hänelle tehnyt.
Tässä taustalla on rankka työviikko minulla, ja kahden kuukauden loma avovaimolla. Lauantain olen ollut kotona ja touhunnut lasten kanssa ja ollut avovaimon kanssa, ja nyt on siis lauantai-ilta.
Sanokaa nyt, onko tuo normaalia naisen käytöstä ja onko teillä tuollaista? Onko puolisonne koskaan sanonut että tuntuu tosi pahalta kun on töissä missä on? Jos sanoisi niin miltä tuntuisi?Kumppanisi käytös ei liity mitenkään naiseuteen.
Onko tuo normaalia naisen käytöstä?
Ei.
Kumppania tulee kohdella yhtä arvostavasti kuin vaikkapa rakkaita sisaruksia tai kalleimpia ystäviä. Räiskähdellä toki saa, muttei MIELIVALTAISESTI silloin, kun itselle sopii. Puskista, kuten asian ilmaisit.
En voi oikeasti suositella mitään muuta, kuin että hiljaisuudessa alat katsella omaa kämppää :(
Nainen selvästi vain tarvitsee sylkykupin, johon purkaa ahdistustaan. Se ei tule loppumaan, ellei hän syvällisesti halua etsiä pohjimmaisia syitä käyttäytymiselleen ja etsiä uusia väyliä purkaa omaa turhautumista ja ahdistusta.
Ikävä lähteä lasten takia, mutta tee se silti, hyvä mies. Vaikutat todella mukavalta ihmiseltä.
Koskapa sinun on turha yksin (ilman kumppanin halukkuutta) pohtia hänen syitään, voisit tutustua lisää itseesi:
Miksi annan jonkun kohdella itseäni näin?
Olenko sittenkin arvokkaampi?
Millaisesta elämästä haaveilen, millaisesta kumppanista?
Miten haluan kehittyä ihmisenä?
Millaiset asiat ja ihmiset saavat oloni tuntumaan upealta? Miten näitä asioita voisi lisätä elämään?
Onko sinua arvostettu ja rakastettu lapsuudessa? Jos on, miksi et haluaisi tulla kohdelluksi yhtä hyvin myös nyt aikuisena? Onko sinua kohdeltu huonosti, kun sallit itseäsi kohtaan tuollaisen köytöksen ja loukkaavat kommentit?
Teille molemmille:
http://www.skeematerapia.fi/index_tiedostot/Page404.htm - Kysymyksiä itselle
Kysymyksiä itselle kirjoitti:
Kumppanisi käytös ei liity mitenkään naiseuteen.
Onko tuo normaalia naisen käytöstä?
Ei.
Kumppania tulee kohdella yhtä arvostavasti kuin vaikkapa rakkaita sisaruksia tai kalleimpia ystäviä. Räiskähdellä toki saa, muttei MIELIVALTAISESTI silloin, kun itselle sopii. Puskista, kuten asian ilmaisit.
En voi oikeasti suositella mitään muuta, kuin että hiljaisuudessa alat katsella omaa kämppää :(
Nainen selvästi vain tarvitsee sylkykupin, johon purkaa ahdistustaan. Se ei tule loppumaan, ellei hän syvällisesti halua etsiä pohjimmaisia syitä käyttäytymiselleen ja etsiä uusia väyliä purkaa omaa turhautumista ja ahdistusta.
Ikävä lähteä lasten takia, mutta tee se silti, hyvä mies. Vaikutat todella mukavalta ihmiseltä.
Koskapa sinun on turha yksin (ilman kumppanin halukkuutta) pohtia hänen syitään, voisit tutustua lisää itseesi:
Miksi annan jonkun kohdella itseäni näin?
Olenko sittenkin arvokkaampi?
Millaisesta elämästä haaveilen, millaisesta kumppanista?
Miten haluan kehittyä ihmisenä?
Millaiset asiat ja ihmiset saavat oloni tuntumaan upealta? Miten näitä asioita voisi lisätä elämään?
Onko sinua arvostettu ja rakastettu lapsuudessa? Jos on, miksi et haluaisi tulla kohdelluksi yhtä hyvin myös nyt aikuisena? Onko sinua kohdeltu huonosti, kun sallit itseäsi kohtaan tuollaisen köytöksen ja loukkaavat kommentit?
Teille molemmille:
http://www.skeematerapia.fi/index_tiedostot/Page404.htmNoin siis käyttäytyy epävarma ja epäkypsä, tasapainoton ihminen.
Nainen tai mies.
Muut ovat olemassa (usein myös lapset!) vain siksi, että he täyttävät jatkuvasti jonkin tarpeen: vihan tai rakkauden kohteena olemisen. Muut ihmiset eivät ole tällaiselle tyypille arvokkaita sellaisenaan, ihan vaan omana itsenään. Hän näkee muut itsensä kautta.
Outoa myös olla pitkän lomankin päälle noin raivona...? Pelottavaa. - Kysymyksiä itselle
Kysymyksiä itselle kirjoitti:
Noin siis käyttäytyy epävarma ja epäkypsä, tasapainoton ihminen.
Nainen tai mies.
Muut ovat olemassa (usein myös lapset!) vain siksi, että he täyttävät jatkuvasti jonkin tarpeen: vihan tai rakkauden kohteena olemisen. Muut ihmiset eivät ole tällaiselle tyypille arvokkaita sellaisenaan, ihan vaan omana itsenään. Hän näkee muut itsensä kautta.
Outoa myös olla pitkän lomankin päälle noin raivona...? Pelottavaa.Niin, miten naisen perhe;
millaisia ovat?
Millaisia ovat perhesuhteet?
Miten puhuvat toisilleen?
Miten nainen puhuu perheenjäsenistään?
Enemmänkin tunnevammoja? - lellulellu
dg kirjoitti:
> Ilmeisesti et ole valmis perheeseen eikä se ole sinun syysi. Sinut huijattiin systeemiiin. Tee ratkaisusi!
Ennen tätä suhdetta ei olisi tullut mieleenikään hankkia lapsia lähimpään viiteen vuoteen, mutta suhteen myötä ja lapsiin tutustuttuani olen tullut toisiin aatoksiin.
Tänään avopuolison suusta kuultua:
- Musta tuntuu tosi pahalta kun sä olet tolla alalla.
- Mun elämästä tulee paskaa sun kanssa
Totesin hänelle tuon ensimmäisen jälkeen että loukkaannuin, ja että tarkoittiko hän varmasti ihan noin asiaa ilmaista. Hän totesi myöhemmin että hyökkäsin heti häntä vastaan sanomalla että loukkaannuin. Mielestäni loukkaantuminen ja siitä toiselle ilmoittaminen ei ole hyökkäys, korjatkaa jos olen ymmärtänyt väärin.
Toinen heitto tuli niin puun takaa etten saanut sanotuksi muuta kuin että miettisit nyt vähän mitä suustasi päästät toiselle.
Hänen vastauksensa oli että tyrmäsin hänen sanomisensa, hyökkäsin häntä vastaan, suutuin hänelle enkä lainkaan kuunnellut tätä asiaa mitä hän sanoi. Pysyin koko ajan tyynenä, hillitsin itseni enkä edes ääntäni korottanut, pidin siitä huolen koska lapset olivat juuri menneet nukkumaan enkä halunnut että he kuulevat tai heräävät tähän. Hän oli kuulemma rakentava ja halusi vaan että hänellä olisi sellainen parisuhde jossa hän saa sanoa asioita jotka tuntuu hänestä pahalta ilman että niitä tyrmätään tai hänelle suututaan. Asia keskusteltiin läpi ja totesin sen jälkeen että käyn kävelyllä.
Kun palasin kävelyltä miettimästä asioita, hän oli sohvalla nukkumassa. Itse tulin tietokoneelle. Palattuani hän nousi heti ylös ja lähti ulos tupakalle. Sen jälkeen hän kulki asunnossa edestakaisin painavin askelin ja laitteli valoja päälle ja pois yms. Lopulta tuli minulle sanomaan että hän menee nyt saunaan, tulenko mukaan. Sanoin etten enää tähän aikaan (0:49). Hän kävi sitten laittamassa saunan pois päältä ja kaatoi juuri avaamansa saunaoluen lavuaariin. Sitten hän tuli kysymään että saako hän kuitenkin nukkua minun vieressä tai halata minua. Vastasin että tottakai, enhän minä mitään noita asioita vastaan ole sanonut. Sitten hän käveli suoraan olohuoneeseen sohvalle nukkumaan. Kohta varmaan nousee jonkun uuden asian kanssa jonka minä olen taas hänelle tehnyt.
Tässä taustalla on rankka työviikko minulla, ja kahden kuukauden loma avovaimolla. Lauantain olen ollut kotona ja touhunnut lasten kanssa ja ollut avovaimon kanssa, ja nyt on siis lauantai-ilta.
Sanokaa nyt, onko tuo normaalia naisen käytöstä ja onko teillä tuollaista? Onko puolisonne koskaan sanonut että tuntuu tosi pahalta kun on töissä missä on? Jos sanoisi niin miltä tuntuisi?>Sanokaa nyt, onko tuo normaalia naisen käytöstä ja onko teillä tuollaista? Onko puolisonne koskaan >sanonut että tuntuu tosi pahalta kun on töissä missä on? Jos sanoisi niin miltä tuntuisi?
Ei ole normaalia, vaan avovaimo pyrkii saamaan riidan keinolla millä hyvänsä. Ilmeisesti se helpottaa hänen oloaan. Avovaimo kertoi sinulle, että hänen elämästään tulee paskaa kanssasi. Eikö siinä ole riittävä syy erota. Miksi pilata toisen elämä, kun se on sinulle kerrottu.
Pysy vain rauhallisena ja vältä mukaan lähtemistä riitoihin. Naiselta puuttuu kokonaan empatiakyky ja asettuminen toisen asemaan.
- trihfhdfh
> Mielestäni loukkaantuminen ja siitä toiselle ilmoittaminen ei ole hyökkäys, korjatkaa jos olen ymmärtänyt väärin.
Tiedät itsekin, mikä on oikein ja väärin :)
Sinulle sitä ei tarvitse opettaa, mutta naisellesi... Tuskimpa edes oppii.
> Sanokaa nyt, onko tuo normaalia naisen käytöstä ja onko teillä tuollaista? Onko puolisonne koskaan sanonut että tuntuu tosi pahalta kun on töissä missä on? Jos sanoisi niin miltä tuntuisi?
Olen edelleen sitä mieltä, että tuon naisen kanssa ei kannata yrittää rakentaa mitään pysyvää, hyvää tai kaunista. Hän hajoittaa ne kaikki. Kannattaa erota.
Mielestäni sinun ei kannata enää kysellä, että onko naisesi käytös normaalia. Tiedät itsekin vastauksen ja niin moni on siitä sinulle täällä sanonut.
Pelkät naisen lapset eivät ole syy pysyä suhteessa. Jos olet heistä huolissasi, ilmoita lastensuojeluun. - oppeliini
Miksi maailmassa sinä näet noin paljon vaivaa etsiä itsellesi ongelmia?
Jo kättelyssä tiesit että naiselle lapset ovat aina numero 1. Niin sen kuuluu ollakin! Sinä olet kaukana kakkos sijalla. Tuohon kun vielä heittää naisen äärettömän epämiellyttävän käytöksen sinua kohtaan, on lukijoiden vaikea tajuta miksi sinä roikut tuossa naisessa ja hänen lapsissaan.
Onko koskaan tullut mieleesi että lapsettomiakin naisia on olemssa? Olet jo tehnyt liian ison virheen antaessasi lasten tutustua ja kenties kiintyä sinuun. On aika poistua kuvioista ennenkuin teet enempää harmia lapsille.
Mitä tuo kertoo naisestakin? Oletko todella halukas vajoamaan noin alaarvoisiin naisiin?!!- iyglyg
Luitko edes aloittajan kirjoitusta? Hän ei vuoteen tiennyt että naisella on lapsia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Oletko kertonut jo muille tunteistasi?
Ystävillesi esimerkiksi? Minä en ole vielä kertonut kenellekään tästä meidän jutusta.733834Kesä, kesä!
Veikkaan, ettet juuri nyt ikävöi minua, ehket enää koskaan? Näkemättömyys on laimentanut tunteet, ja katselet iloisena k92061Miksi sanotaan että Suomella on suuri armeija, tykistö jne.
Asioita tarkemmin seuranneet tietävät että tuolla Ukrainassa palaa kuukaudessa sen verran mitä Suomella on kokonaisuudes2301370- 1351276
- 1121158
- 1131150
Miksi nuori ottaa hatkat? Rajut seuraukset: seksuaalinen hyväksikäyttö, väkivalta, huumeet...
Lastensuojelu on kriisissä ja nuorten ongelmat kasvussa Suomessa. Hatkaaminen tarkoittaa nuoren luvatta poistumista omil711057Shokki! Suuri seikkailu -kisassa todellinen jättiyllätys - Tämä muutos järkyttää varmasti monia!
No nyt on kyllä aikamoinen ylläri, peli todellakin kovenee…! Lue lisää: https://www.suomi24.fi/viihde/shokki-suuri-seik61005- 60984
- 35906