Jos ihmisiltä kysyy, uskotko Jumalaan, moni vastaa uskovansa, mutta tunnustaa samaan hengenvetoon epäilevänsä. Uskon rinnalla kulkee aina epäily. Joillekin epäily on helppo kantaa, toisille se on raskas taakka, joka vie uskosta ilon.
Seurakunnan aktiivitoiminnan ulkopuolella on suuri epäilijöiden joukko. He ovat kiinnostuneita uskon asioista ja haluaisivat itsekin uskoa. Mutta järki ja tunteet haraavat vastaan.
He kertovat monia syitä epävarmuudelleen. Joku ottaa esille kiperiä älyllisiä ongelmiä. Jos Jumala on olemassa, miksi hän ei tee itseään ilmeisemmäksi? Miksi hän ei poista tai ainakin tuntuvasti vähennä maailman kärsimystä? Miksi pitäisi uskoa, kun uskon asioita ei voi millään tavalla osoittaa todeksi?
Toki avointen kysymysten alla kipuilevaa on lohduteltu. Moniin suuriin teologisiin kysymyksiin ei saada vastausta tässä ajassa eikä rajallinen ihminen kykene ymmärtämään äärettömän Jumalan salaisuuksia. Ja ihminen voi uskoa, vaikka epäilisikin. Silti epäily kalvaa. Järjen ja kriittisen ajattelun herättämiä vastalauseita on vaikea täysin vaientaa.
Jonkun uskoa vaikeuttaa se, että hän ei yksinkertaisesti näe mitään syytä uskoa. Hänen elämänsä sujuu hyvin ilmankin uskoa Jumalaan. Eikä uskon puolesta esitetyt argumentit tunnu vakuuttavilta. Raamattu on ihmisten kirjoittama, kirkkohistoria on ihmisten historiaa. Maailman alkuperää ei tosin voi selittää millään, mutta tämä ei silti pakota uskomaan Jumalaan. Se olisi selittämättömän selittämistä vieläkin käsittämättömämmällä asialla.
Toisten kokemukset uskosta ja väitetyt ihmeetkään eivät vakuuta epäilijää. Hänelle ne kertovat vain sen, että niillä on kokemuksia jotka uskovat. Mutta ihmisten uskonkokemuksissa ei näy Jumalaa itseään ja siksi ne eivät auta epäilijää uskomaan.
Uskoa ei löydy
Oma epäilyn lajinsa on uskon oppien epäily. Moni uskoo Jumalaan, mutta kokee vaikeaksi pitää totena kristinuskon koko oppikokonaisuutta.
Joidenkin on vaikea löytää Jeesukselle paikkaa Jumala-uskossaan. Erityisesti Jeesuksen uhrikuolema tuntuu kompastuskivelta. On vaikea ymmärtää, mihin Jumala tarvitsee ihmisuhria - siitähän Jeesuksen kuolemassa on kyse. Kaiken järjen mukaan kaikkivaltias voi olla ihmisten pelastaja ilmankin Jeesuksen kuolemaa. Saman sanoo kokemuskin. Jumalaan voi turvautua ja siitä voi saada mielenrauhaa, vaikka ei hyväksyisikään Jeesukseen liitettyjä oppeja.
Toisten epäily nousee siitä kokemuksesta, että itsestä ei vain löydy uskoa.
- Yritän uskoa, mutta se ei tunnu missään. Olen rukoillut ja käynyt kirkossa, mutta silti sisältä ei löydy sellaista tuntua, että tässä se usko nyt on, epäilijä tilittää tuntojaan.
Joidenkin kristittyjen vahva kokemuspainotteinen usko ahdistaa epäilijää. Se saa olettamaan, että aidon uskon täytyy tuntua jossakin. Ja kun minä en löydä uskon tunnetta itsestäni, en varmaan ole oikea kristitty, epäilijä päättelee.
Ehkä epäilijälle on sanottu, että usko ei ole tunnetta ja kokemusta, vaan Jumalaan turvautumista. Tämä ei kuitenkaan riitä lohdutukseksi. Häntä piinaa se ajatus, että hän vain uskottelee itselleen asioita. Hänen uskonsa on sitä, että hän yrittää pitää ajatuksissaan myönteisiä mielipiteitä uskon asioista. Mutta onko tämä todellista turvautumista Jumalaan, epäilijä pohtii.
Millä epäily voitetaan?
Joskus teologisen tiedon hankkiminen auttaa epäilijää. Tieto avartaa ja antaa vaihtoehtoja uskontulkintoihin. Ja moniin vaikeisiin kysymyksiin on olemassa hyviä vastauksia.
Valitettavasti hyvät vastaukset eivät löydy helposti. Lisäksi ne ovat usein monimutkaisia ja vaikeaselkoisiakin. Tilanne on hieman samanlainen kuin jos yrittää selvittää itselleen, miten aivot oikein toimivat. Voin lukea aivotutkijoiden selvityksiä, jotka tosin ovat äärimmäisen vaikeaselkoista. Silti niissä on järkeä, joskaan aivofysiologitkaan eivät ymmärrä aivojen toimintaa loppuun saakka.
On hyvä antaa itselle lupa epäillä. Kunkin usko on omanlaisensa ja epäilijällä se vain on epävarmuuden ja kivunkin sävyttämä. Epäilijästä tosin näyttää usein siltä, että muut uskovat enemmän ja lujemmin kuin hän. Tosiasia on, että kaikki hieman enemmän pohtineet kristityt myös epäilevät. Valitettavasti epäilystä harvemmin puhutaan seurakunnan kokoontumisissa. Joskus epäilyä herättävien asioiden pohtiminen jopa kielletään.
Epäilyä ei voida lopullisesti lannistaa, sillä uskoon kuuluu aina epäilyn mahdollisuus. Kristillinen usko kohdistuu näkymättömään asiaan, mitä ei voida millään tavalla todentaa. Siksi sekin on mahdollista, että kristillisen uskon todellisuutta ei ole olemassa missään tuonpuoleisessa merkityksessa. Epäilijä on tästä mahdollisuudesta selvillä ja tuskailee sen kanssa.
Lisää mielenkiintoisia kirjoituksia löytyy Kari Kuulan nettisivuilta
Epäily on uskon ikuinen seuralainen
43
448
Vastaukset
Joo.. Tekstisi lähtee siitä oletuksesta, että jumalasi on olemassa. Ikäänkuin kriittinen ajattelu ja järjen käyttö ovat paheita jotka pitää vaientaa.
Lääkkeeksi enemmän uskonnollista kirjallisuutta ja aivopesua. Ehdollistumista fiktiiviseen mielikuvitustarinaan. Oletko miettinyt miksi kristityllä on niin pakonomainen tarve saada levitettyä omaa uskoaan mielikuvitusolentoihin?
Ihminen haluaa kuulla mielummin kauniin sadun kuin tylsän totuuden.- Hengenmies
"Ikäänkuin kriittinen ajattelu ja järjen käyttö ovat paheita jotka pitää vaientaa."
Tuollaista ajatusta en itse löytänyt kyseisistä kirjoituksista. Ei kai oletuksissa mitään pahaa ole, kunhan ne vain myönnetään oletuksiksi?
Minulla ei ole myöskään mitään pakonomaista tarvetta levittää omaa uskoani (mikä se on?). Motiivini on vain herättää keskustelua mielenkiintoisista aiheista. Hengenmies kirjoitti:
"Ikäänkuin kriittinen ajattelu ja järjen käyttö ovat paheita jotka pitää vaientaa."
Tuollaista ajatusta en itse löytänyt kyseisistä kirjoituksista. Ei kai oletuksissa mitään pahaa ole, kunhan ne vain myönnetään oletuksiksi?
Minulla ei ole myöskään mitään pakonomaista tarvetta levittää omaa uskoani (mikä se on?). Motiivini on vain herättää keskustelua mielenkiintoisista aiheista."Toki avointen kysymysten alla kipuilevaa on lohduteltu. Moniin suuriin teologisiin kysymyksiin ei saada vastausta tässä ajassa eikä rajallinen ihminen kykene ymmärtämään äärettömän Jumalan salaisuuksia. Ja ihminen voi uskoa, vaikka epäilisikin. Silti epäily kalvaa. Järjen ja kriittisen ajattelun herättämiä vastalauseita on vaikea täysin vaientaa."
Miten ymmärrät tämän kohdan? 2. virke tarjoaa jumalan olemassaoloa selvyytenä. Viimeisessä lauseessa ihannoidaan sokeaa uskoa epäsuorasti.
Toki oletuksista voi keskustella, mutta niin kauan kuin jumalastasi ei ole minkäänlaista näyttöä keskustelu on ajanviettä. Vanha psykologinen keino on pakkosyöttö ja retoriikan silkkipuku. Tuossakin tekstissä on paljon ehdollistavia triggereitä.- Hengenmies
KeljuKooKojootti kirjoitti:
"Toki avointen kysymysten alla kipuilevaa on lohduteltu. Moniin suuriin teologisiin kysymyksiin ei saada vastausta tässä ajassa eikä rajallinen ihminen kykene ymmärtämään äärettömän Jumalan salaisuuksia. Ja ihminen voi uskoa, vaikka epäilisikin. Silti epäily kalvaa. Järjen ja kriittisen ajattelun herättämiä vastalauseita on vaikea täysin vaientaa."
Miten ymmärrät tämän kohdan? 2. virke tarjoaa jumalan olemassaoloa selvyytenä. Viimeisessä lauseessa ihannoidaan sokeaa uskoa epäsuorasti.
Toki oletuksista voi keskustella, mutta niin kauan kuin jumalastasi ei ole minkäänlaista näyttöä keskustelu on ajanviettä. Vanha psykologinen keino on pakkosyöttö ja retoriikan silkkipuku. Tuossakin tekstissä on paljon ehdollistavia triggereitä.Luen kyllä Kari Kuulan tekstejä mielelläni. Hän osaa mielestäni kyllä erottaa uskonasiat tosiasioista. Luulen että Kuulan piireissä saa myös ajatella kriittisesti pelkäämättä että näytettäisiin ovea tai "haukuttaisiin" ateistiksi niin kuin useissa seurakunnissa tapahtuu. Luulen ettei niitäkään ajeta ulos jotka uskovat sokeasti. Järjen ja kriittisen ajattelun herättämiä ajatuksia en itse pysty enkä haluakaan vaientaa. Minusta kristinusko ei merkitse sokeaa uskoa muille kuin fundamentalisteille.
- Hengenmies
KeljuKooKojootti kirjoitti:
"Toki avointen kysymysten alla kipuilevaa on lohduteltu. Moniin suuriin teologisiin kysymyksiin ei saada vastausta tässä ajassa eikä rajallinen ihminen kykene ymmärtämään äärettömän Jumalan salaisuuksia. Ja ihminen voi uskoa, vaikka epäilisikin. Silti epäily kalvaa. Järjen ja kriittisen ajattelun herättämiä vastalauseita on vaikea täysin vaientaa."
Miten ymmärrät tämän kohdan? 2. virke tarjoaa jumalan olemassaoloa selvyytenä. Viimeisessä lauseessa ihannoidaan sokeaa uskoa epäsuorasti.
Toki oletuksista voi keskustella, mutta niin kauan kuin jumalastasi ei ole minkäänlaista näyttöä keskustelu on ajanviettä. Vanha psykologinen keino on pakkosyöttö ja retoriikan silkkipuku. Tuossakin tekstissä on paljon ehdollistavia triggereitä.Olisi kiva kuulla kommenttejasi Helvetin historiasta. Osoite on
http://www.karikuula.com/43
- Kössönöm
Jos jumalia olisi, ne näkyisivät. Mutta eipä niistä vaan ole vilaustakaan nähty.
Jumalat keksittiin kun ei maailmaa osattu muutenkaan selittää. Ja sitten niistä tuli vallankäytön välineitä, osa yhteiskuntaa ja politiikkaa. - ei-agno
Joskus ajattelen, että mistähän se yksityisen ihmisen jumalusko alkaa, mihin se perustuu? Harvoin lienee niin, että ihminen koskee sellaista "yliluonnollisuutta", että hän rupeaa ajattelemaan, että onkohan täällä tai tuolla jossakin sellainen näkymätön olento, joka tämän sai aikaan. Että alanpa uskoa häneen, vaikka en ole häntä nähnyt enkä muutenkaan tiedä asiaa varmasti.
Yleensä usko alkaa toisten ihmisten, kuten vanhojen uskovaisten, opettajien ja pappien puheista. Mutta silloinhan usko perustuu ihmisiin, jotka kyllä tiedämme perin epävarmoiksi totuuden lähteiksi. Raamatunkin asema ja todistusvoima lepää ihmisten vakuuttelujen varassa.
Jumalusko on siis lähinnä hyväuskoisuutta ja indoktrinaation tulosta. Eivätkö uskovaiset itse ymmärrä, että heidän uskonsa perustuu pohjimmiltaan kokonaan toisten ihmisten puheisiin? Varmaan, mutta he haluavat itsekin uskoa johonkin. "Jos ihmisiltä kysyy, uskotko Jumalaan, moni vastaa uskovansa, mutta tunnustaa samaan hengenvetoon epäilevänsä. "
Onko tästä tutkimustietoa? Olen nähnyt vain tämän kyselyn aiheesta:
"http://www.evl.fi/kkh/ktk/uskonnol.htm"
jossa todetaan, että
"Kolme neljäsosaa (74 %) suomalaisesta sanoo uskovansa jollain tavoin Jumalan olemassaoloon. "
mutta ei todeta, että he samaan hengenvetoon jotenkin epäilisivät Jumalan olemassaoloa.
Mistä tämä useimmat "samaan hengenvetoon tunnustavat epäilevansä" tieto tulee? Mihin kyselytutkimukseen se perustuu?- Hyvänen aika !
Sellaista uskovaa ei olekaan, joka ei jotain epäilisi ja kyseenalaistaisi - ei usko Jumalaan ole ihmisestä, vaan
Jumalasta. Uskovina olemme vajavaisia ihmisiä ja elämme täällä samojan lainalaisuuksien alla, kuin muutkin,
joten turha sitä on ihmetellä, että uskovinakin epäilemme asioita. Kyse ei ole niinkään siitä, että epäilisimme Jumalan olemassaoloa siten, vaan siitä, että jotkut asiat ja kokemukset saattavat vaikuttaa meissä sen, että kyseenalaistamme Jumalan sellaisena, kuin miten Hän on itsensä ilmaissut ja tehnyt meille
tunnetuksi..uskoville nämä tilanteet ovat kasvua ja syvempään Jumalan tuntemukseen johtavia, mutta kun elämässä tulee mikätahansa kriisi, jonka kanssa joudumme elämään, yleensä ihmettelemme ja reagoimme niihin samoin, kuin muutkin ihmiset - emme me uskovina pääse elämän vaikeuksia pakoon, vaan me
joudumme elämään ja kohtaamaan ne, siinä kuin toisetkin, mutta erona on se, että meillä on yhteys Häneen, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. (Uskonelämä on senverran monitahoinen juttu, etten
pysty mitenkään selittämään sitä siten, kuin haluaisin..kyse on henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan ja
Hän toimii meidän jokaisen kohdalla niinkuin parhaaksi näkee, koska tuntee meistä jokaisen läpikotaisin) Hyvänen aika ! kirjoitti:
Sellaista uskovaa ei olekaan, joka ei jotain epäilisi ja kyseenalaistaisi - ei usko Jumalaan ole ihmisestä, vaan
Jumalasta. Uskovina olemme vajavaisia ihmisiä ja elämme täällä samojan lainalaisuuksien alla, kuin muutkin,
joten turha sitä on ihmetellä, että uskovinakin epäilemme asioita. Kyse ei ole niinkään siitä, että epäilisimme Jumalan olemassaoloa siten, vaan siitä, että jotkut asiat ja kokemukset saattavat vaikuttaa meissä sen, että kyseenalaistamme Jumalan sellaisena, kuin miten Hän on itsensä ilmaissut ja tehnyt meille
tunnetuksi..uskoville nämä tilanteet ovat kasvua ja syvempään Jumalan tuntemukseen johtavia, mutta kun elämässä tulee mikätahansa kriisi, jonka kanssa joudumme elämään, yleensä ihmettelemme ja reagoimme niihin samoin, kuin muutkin ihmiset - emme me uskovina pääse elämän vaikeuksia pakoon, vaan me
joudumme elämään ja kohtaamaan ne, siinä kuin toisetkin, mutta erona on se, että meillä on yhteys Häneen, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. (Uskonelämä on senverran monitahoinen juttu, etten
pysty mitenkään selittämään sitä siten, kuin haluaisin..kyse on henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan ja
Hän toimii meidän jokaisen kohdalla niinkuin parhaaksi näkee, koska tuntee meistä jokaisen läpikotaisin)"Sellaista uskovaa ei olekaan, joka ei jotain epäilisi ja kyseenalaistaisi"
Mitä tämä uskon kyseenalaistaminen tarkoittaa? Sitä ettei sillä hetkellä usko? Vai sitä, että uskoo sillä hetkellä? Onko ns. uskovainen ihminen hetkittäin ateisti (ei siis usko jumalan olemassaoloon)?
"ei usko Jumalaan ole ihmisestä, vaan Jumalasta."
Tai näin uskovat uskovaiset ihmiset. Sillä ennen kuin on uskossa ei voi uskoa, että Jumala on olemassa vai mitä?
"kyseenalaistamme Jumalan sellaisena, kuin miten Hän on itsensä ilmaissut ja tehnyt meille
tunnetuksi."
Ja se millaisena hän on ilmaissut tarkoitta sinun tulkintaasi (tai valitsemasi kirkon tulkintaa) Raamatun sanomasta?MetaTenkka kirjoitti:
"Sellaista uskovaa ei olekaan, joka ei jotain epäilisi ja kyseenalaistaisi"
Mitä tämä uskon kyseenalaistaminen tarkoittaa? Sitä ettei sillä hetkellä usko? Vai sitä, että uskoo sillä hetkellä? Onko ns. uskovainen ihminen hetkittäin ateisti (ei siis usko jumalan olemassaoloon)?
"ei usko Jumalaan ole ihmisestä, vaan Jumalasta."
Tai näin uskovat uskovaiset ihmiset. Sillä ennen kuin on uskossa ei voi uskoa, että Jumala on olemassa vai mitä?
"kyseenalaistamme Jumalan sellaisena, kuin miten Hän on itsensä ilmaissut ja tehnyt meille
tunnetuksi."
Ja se millaisena hän on ilmaissut tarkoitta sinun tulkintaasi (tai valitsemasi kirkon tulkintaa) Raamatun sanomasta?"Mitä tämä uskon kyseenalaistaminen tarkoittaa? Sitä ettei sillä hetkellä usko?"
-Sitäkin voi esiintyä, epäilevillä ajoilla pohditaan jumalan olemassaoloa: esimerkiksi yritetään vakuuttaa itselle, että jumala on olemassa tämän ja tämän vuoksi jne - tai että en voi olla uskomatta, koska silloin joituisin helvettiin/kadotukseen/saatananpalvojaksi/elämäni olisi merkityksetön...
Uskovan lähtökohdissa uskon menettäminen tietää sitä, että pitää heittää romukoppaan myös helvetit, kadotukset muut vastaavat ja rakentaa maailmankatsomuksensa uudelleen - se tietää paljon työtä ja perehtymistä, ja jos ei pääse yli esimerkiksi kadotuksen pelotteesta, pakottaa itsensä jatkamaan uskossa ettei joudu kadotukseen. Uskonnossa on siis näennäinen vapaus valita uskooko: "voit vapaasti menettää uskosi, mutta joudut tuolloin eroon jumalasta", ja se on lopulta melko vaikea valinta, koska uskovana sen voi myös mieltää että valitsenko hyvän (jumaluskon) vai pahan (uskonnottomuuden).
Juuri kun täällä oli puhetta rippileireistä, niin sen jälkeen usko saattaa olla hyvinkin voimakas - sitten se taas laimenee toisilla, ja toisilla voi säilyä tai vahvistua lisää. Tapahtumat omassa elämässä voivat sysätä liikkeelle tarpeen tarkastaa omaa maailmankatsomusta uudelleen, silloin tulee esiin muun muassa nämä uskonnolliset kysymykset. Teististä voi silloin tulla ateisti tai ateistista teisti, riippuen omista "fiiliksistä", miten ja mitä kokee, sekä miten yhdistää kokemuksensa uskontosuuntauksensa kanssa.- Vastaan sen mukaan
MetaTenkka kirjoitti:
"Sellaista uskovaa ei olekaan, joka ei jotain epäilisi ja kyseenalaistaisi"
Mitä tämä uskon kyseenalaistaminen tarkoittaa? Sitä ettei sillä hetkellä usko? Vai sitä, että uskoo sillä hetkellä? Onko ns. uskovainen ihminen hetkittäin ateisti (ei siis usko jumalan olemassaoloon)?
"ei usko Jumalaan ole ihmisestä, vaan Jumalasta."
Tai näin uskovat uskovaiset ihmiset. Sillä ennen kuin on uskossa ei voi uskoa, että Jumala on olemassa vai mitä?
"kyseenalaistamme Jumalan sellaisena, kuin miten Hän on itsensä ilmaissut ja tehnyt meille
tunnetuksi."
Ja se millaisena hän on ilmaissut tarkoitta sinun tulkintaasi (tai valitsemasi kirkon tulkintaa) Raamatun sanomasta?kuin itse olen tullut ymmärtämään (on uskovia, jotka ovat kasveneet Jumalan tuntemisessa enemmän ja
syvemmin, kuin minä ja päinvastoin, koska Jumala tekee meissä kussakin työtään omalla tavallaan..taas asia, josta pitäis selvittää syvemmin..)
Uskova uskoo Jumalan olemassaoloon, mutta tulee hetkiä, jolloin ihminen epäilee Jumalaa, siis Hänen
tapojaan ja se taas johtuu siitä, että ihminen "peilaa" asioita oman järkensä ja mielensä ja tunteidensa
kautta - tällöin usko ei ole vahvana meissä, vaan katsomme asioita ihmisen näkökulmasta..kuitenkaan se
ei ole pysyvä tila, vaan kun uskova rukoilee Jumalaa, niin Hän avaa asioita niissä hetkissä, että ymmärrys
asioihin avautuu ja niinkuin jo yritin selittääkin, niin vastoinkäymisilläkin on oma merkityksensä..niiiden
kautta Jumala tulee ilmestymään siten, että usko Häneen vahvistuu ja Häntä oppii tuntemaan syvemmin..näitä asioita ei voi selittää yksinkertaisesti..mutta ateistia uskovasta ei tule hetkellisestikään.
Jumalan tunteminen tulee omassa henkilökohtaisessa suhteessa Jumalaan..uskoontulossa Jumala antaa meihin Pyhän Hengen, joka opettaa ja kasvattaa..jne..Jumalan tuntemisessa, kuin muussakin.
Raamattu on Jumalan sanaa, siitä ei pääse mihinkään, mutta sen tulkitseminen tapahtuu Pyhän Hengen kautta ja omassa arkielämässä sen eletyksi elämisen kautta. - Ei noin
acid_rain kirjoitti:
"Mitä tämä uskon kyseenalaistaminen tarkoittaa? Sitä ettei sillä hetkellä usko?"
-Sitäkin voi esiintyä, epäilevillä ajoilla pohditaan jumalan olemassaoloa: esimerkiksi yritetään vakuuttaa itselle, että jumala on olemassa tämän ja tämän vuoksi jne - tai että en voi olla uskomatta, koska silloin joituisin helvettiin/kadotukseen/saatananpalvojaksi/elämäni olisi merkityksetön...
Uskovan lähtökohdissa uskon menettäminen tietää sitä, että pitää heittää romukoppaan myös helvetit, kadotukset muut vastaavat ja rakentaa maailmankatsomuksensa uudelleen - se tietää paljon työtä ja perehtymistä, ja jos ei pääse yli esimerkiksi kadotuksen pelotteesta, pakottaa itsensä jatkamaan uskossa ettei joudu kadotukseen. Uskonnossa on siis näennäinen vapaus valita uskooko: "voit vapaasti menettää uskosi, mutta joudut tuolloin eroon jumalasta", ja se on lopulta melko vaikea valinta, koska uskovana sen voi myös mieltää että valitsenko hyvän (jumaluskon) vai pahan (uskonnottomuuden).
Juuri kun täällä oli puhetta rippileireistä, niin sen jälkeen usko saattaa olla hyvinkin voimakas - sitten se taas laimenee toisilla, ja toisilla voi säilyä tai vahvistua lisää. Tapahtumat omassa elämässä voivat sysätä liikkeelle tarpeen tarkastaa omaa maailmankatsomusta uudelleen, silloin tulee esiin muun muassa nämä uskonnolliset kysymykset. Teististä voi silloin tulla ateisti tai ateistista teisti, riippuen omista "fiiliksistä", miten ja mitä kokee, sekä miten yhdistää kokemuksensa uskontosuuntauksensa kanssa.uskova tietää, että vaikka hän välillä epäilisikin, niin ei Jumala Häntä hylkää - ei siis pelkää helvettiä.
Raamattu sanoo: vaikka me olisimme uskomattomat, pysyy Hän kuitenkin uskollisena, sillä Itseään Hän ei kieltää saata. Tämän kohdan todeksi eläminen tapahtuu useita kertoja ihmiselämässä.
Rippileirillä jotkut ovat Jumalan kutsussa, eivät kaikki ja siellä kylvetään Jumalan sanan siemen, joka
joidenkin kohdalla myöhemmin voi johtaa uskoontuloon, kun Jumalan kutsu heitä kohtaa. Ei noin kirjoitti:
uskova tietää, että vaikka hän välillä epäilisikin, niin ei Jumala Häntä hylkää - ei siis pelkää helvettiä.
Raamattu sanoo: vaikka me olisimme uskomattomat, pysyy Hän kuitenkin uskollisena, sillä Itseään Hän ei kieltää saata. Tämän kohdan todeksi eläminen tapahtuu useita kertoja ihmiselämässä.
Rippileirillä jotkut ovat Jumalan kutsussa, eivät kaikki ja siellä kylvetään Jumalan sanan siemen, joka
joidenkin kohdalla myöhemmin voi johtaa uskoontuloon, kun Jumalan kutsu heitä kohtaa.Kerroin vain omia kokemuksiani omilta uskonajoiltani. Tosin niitähän ei saisi äänen sanoa, kuten Kari Kuulakin totesi, että voivat olla tabu seurakunnassa - pysyy illuusio yllä paremmin.
acid_rain kirjoitti:
"Mitä tämä uskon kyseenalaistaminen tarkoittaa? Sitä ettei sillä hetkellä usko?"
-Sitäkin voi esiintyä, epäilevillä ajoilla pohditaan jumalan olemassaoloa: esimerkiksi yritetään vakuuttaa itselle, että jumala on olemassa tämän ja tämän vuoksi jne - tai että en voi olla uskomatta, koska silloin joituisin helvettiin/kadotukseen/saatananpalvojaksi/elämäni olisi merkityksetön...
Uskovan lähtökohdissa uskon menettäminen tietää sitä, että pitää heittää romukoppaan myös helvetit, kadotukset muut vastaavat ja rakentaa maailmankatsomuksensa uudelleen - se tietää paljon työtä ja perehtymistä, ja jos ei pääse yli esimerkiksi kadotuksen pelotteesta, pakottaa itsensä jatkamaan uskossa ettei joudu kadotukseen. Uskonnossa on siis näennäinen vapaus valita uskooko: "voit vapaasti menettää uskosi, mutta joudut tuolloin eroon jumalasta", ja se on lopulta melko vaikea valinta, koska uskovana sen voi myös mieltää että valitsenko hyvän (jumaluskon) vai pahan (uskonnottomuuden).
Juuri kun täällä oli puhetta rippileireistä, niin sen jälkeen usko saattaa olla hyvinkin voimakas - sitten se taas laimenee toisilla, ja toisilla voi säilyä tai vahvistua lisää. Tapahtumat omassa elämässä voivat sysätä liikkeelle tarpeen tarkastaa omaa maailmankatsomusta uudelleen, silloin tulee esiin muun muassa nämä uskonnolliset kysymykset. Teististä voi silloin tulla ateisti tai ateistista teisti, riippuen omista "fiiliksistä", miten ja mitä kokee, sekä miten yhdistää kokemuksensa uskontosuuntauksensa kanssa.""Mitä tämä uskon kyseenalaistaminen tarkoittaa? Sitä ettei sillä hetkellä usko?"
-Sitäkin voi esiintyä, epäilevillä ajoilla pohditaan jumalan olemassaoloa: "
Tarkoitatko siis, että uskotaan, että Jumala on olemassa mutta samalla mietitään mahtaakohan sittenkään olla olemassa?
Olisiko sinulla jotain vertausta muilta alueilta joissa samanlainen ajatusprosessi on mahdollista?MetaTenkka kirjoitti:
""Mitä tämä uskon kyseenalaistaminen tarkoittaa? Sitä ettei sillä hetkellä usko?"
-Sitäkin voi esiintyä, epäilevillä ajoilla pohditaan jumalan olemassaoloa: "
Tarkoitatko siis, että uskotaan, että Jumala on olemassa mutta samalla mietitään mahtaakohan sittenkään olla olemassa?
Olisiko sinulla jotain vertausta muilta alueilta joissa samanlainen ajatusprosessi on mahdollista?Tarkoitan, että voi hetkeksi menettää uskonsa mutta yrittää voittaa epäilykset keksimällä jonkin selityksen itselleen. Siinä vaiheessa ei välttämättä pidä itseään ateistina, vaan saattaa ajatella olevansa harhautunut teisti.
Minusta molemmat ovat mahdollisia: voi menettää uskonsa epäilysten ajaksi tai voi uskoa vaikka se epäilys onkin taka-alalla. Se kumpi vaihtoehdoista toteutuu, saattaa riippua uskon voimakkuudesta ja myös kritiikin/ristiriidan vaikuttavuudesta.
Ehkä tätä voi hieman soveltaa ennakkoluuloihin tai mielikuviin. Ennakkoasenne lapsesta asti uskontoon kasvatetulla voi olla, että "jumala on olemassa". Se asenne (tai siihen liittyvät uskojärjestelmät) saattaa olla ristiriidassa joidenkin muiden ajatuksien kanssa. Siinä sitten pitää punnita vastaavatko omat ennakko-odotukset todellisuutta.acid_rain kirjoitti:
Tarkoitan, että voi hetkeksi menettää uskonsa mutta yrittää voittaa epäilykset keksimällä jonkin selityksen itselleen. Siinä vaiheessa ei välttämättä pidä itseään ateistina, vaan saattaa ajatella olevansa harhautunut teisti.
Minusta molemmat ovat mahdollisia: voi menettää uskonsa epäilysten ajaksi tai voi uskoa vaikka se epäilys onkin taka-alalla. Se kumpi vaihtoehdoista toteutuu, saattaa riippua uskon voimakkuudesta ja myös kritiikin/ristiriidan vaikuttavuudesta.
Ehkä tätä voi hieman soveltaa ennakkoluuloihin tai mielikuviin. Ennakkoasenne lapsesta asti uskontoon kasvatetulla voi olla, että "jumala on olemassa". Se asenne (tai siihen liittyvät uskojärjestelmät) saattaa olla ristiriidassa joidenkin muiden ajatuksien kanssa. Siinä sitten pitää punnita vastaavatko omat ennakko-odotukset todellisuutta."Tarkoitan, että voi hetkeksi menettää uskonsa mutta yrittää voittaa epäilykset keksimällä jonkin selityksen itselleen"
Okei tämä käy järkeen.
"Siinä vaiheessa ei välttämättä pidä itseään ateistina, vaan saattaa ajatella olevansa harhautunut teisti. "
Totta, mutta tämä taas varmaan johtuu siitä, ettei ihminen halua pitää itseään (koska uskovaisena "tietää miten pahoja ateistit ovat") vaikka todellisuudessa hän onkin ateisti (ei usko jumalaan) ?- Kokemuksesi
acid_rain kirjoitti:
Kerroin vain omia kokemuksiani omilta uskonajoiltani. Tosin niitähän ei saisi äänen sanoa, kuten Kari Kuulakin totesi, että voivat olla tabu seurakunnassa - pysyy illuusio yllä paremmin.
kertovat vain sen, että sinulla ei ollut Jumalan tuntemusta tarpeeksi, jos uskosi oli ainoastaan
helvetinpelkoa. Minulla ei ole mitään tarvetta salata asioita, eikä esittää muuta, kuin miten on. Kokemuksesi kirjoitti:
kertovat vain sen, että sinulla ei ollut Jumalan tuntemusta tarpeeksi, jos uskosi oli ainoastaan
helvetinpelkoa. Minulla ei ole mitään tarvetta salata asioita, eikä esittää muuta, kuin miten on.aika vähästä tiedosta voit tehdä noinkin vääriä johtopäätöksiä...
MetaTenkka kirjoitti:
"Tarkoitan, että voi hetkeksi menettää uskonsa mutta yrittää voittaa epäilykset keksimällä jonkin selityksen itselleen"
Okei tämä käy järkeen.
"Siinä vaiheessa ei välttämättä pidä itseään ateistina, vaan saattaa ajatella olevansa harhautunut teisti. "
Totta, mutta tämä taas varmaan johtuu siitä, ettei ihminen halua pitää itseään (koska uskovaisena "tietää miten pahoja ateistit ovat") vaikka todellisuudessa hän onkin ateisti (ei usko jumalaan) ?"Totta, mutta tämä taas varmaan johtuu siitä, ettei ihminen halua pitää itseään (koska uskovaisena "tietää miten pahoja ateistit ovat") vaikka todellisuudessa hän onkin ateisti (ei usko jumalaan) ? "
-Se voi olla yksi puoli asiasta - kun uskonjärjestelmä ei lupaa suojausta uskon ulkopuolisille, niin on vaikea pitää uskonlahkon ulkopuolta kunnollisena alueena.
Jos voi uskoa epäillessään mieltää itsensä uskonnottomaksi, niin on helpompi päästäkin pois uskonnosta. Mikäli taas mieltää itsensä "harhautuneeksi uskovaiseksi", niin yrittää tehokkaammin vääntää ja korjata itselleen uskon kuntoon, koska mieltää lähtökohdin olevansa uskovainen.- Enpä sanoisi noin
acid_rain kirjoitti:
aika vähästä tiedosta voit tehdä noinkin vääriä johtopäätöksiä...
kun kyse on Jumalasta ja Hänen tuntemisestaan, joka on elävä persoona.
Enpä sanoisi noin kirjoitti:
kun kyse on Jumalasta ja Hänen tuntemisestaan, joka on elävä persoona.
Ensin haluat kieltää sen että olen joskus uskonut, kun se ei toimi niin siirryt pelotteluun. Eiköhän jumala itse hoida hommansa, eikö se suhde jumalaan ole kuitenkin henkilökohtainen juttu?
Enpä sanoisi noin kirjoitti:
kun kyse on Jumalasta ja Hänen tuntemisestaan, joka on elävä persoona.
Ei pahalla, mutta oletko koskaan epäillyt uskoasi kunnolla tai ollut irti uskonnosta? Jos olet ollut aina uskossa mitään kyseenalaistamatta, sinun on vain vaikea ymmärtää millaisen ajatusprosessin minä olen käynyt läpi jotta pääsin irti uskonnosta.
- Väärinkäsityksiä
acid_rain kirjoitti:
Ei pahalla, mutta oletko koskaan epäillyt uskoasi kunnolla tai ollut irti uskonnosta? Jos olet ollut aina uskossa mitään kyseenalaistamatta, sinun on vain vaikea ymmärtää millaisen ajatusprosessin minä olen käynyt läpi jotta pääsin irti uskonnosta.
En ole pelotellut..mistä moinen käsitys ? En ole liioin kieltänyt, ettetkö olisi voinut olla uskossa. En ole ollut uskossa koko elämääni -tulin uskoon 18vuotiaana - ja ymmärrän kyllä
miten ihminen, joka haluaa päästä eroon omantunnon äänestä, toimii elämässään..sitä
sanotaan sydämen paaduttamiseksi.
Jumalan tuntemus lisääntyy sitämukaa, mitä enemmän olemme yhteydessä Jumalaan
arkielämässämme. acid_rain kirjoitti:
"Totta, mutta tämä taas varmaan johtuu siitä, ettei ihminen halua pitää itseään (koska uskovaisena "tietää miten pahoja ateistit ovat") vaikka todellisuudessa hän onkin ateisti (ei usko jumalaan) ? "
-Se voi olla yksi puoli asiasta - kun uskonjärjestelmä ei lupaa suojausta uskon ulkopuolisille, niin on vaikea pitää uskonlahkon ulkopuolta kunnollisena alueena.
Jos voi uskoa epäillessään mieltää itsensä uskonnottomaksi, niin on helpompi päästäkin pois uskonnosta. Mikäli taas mieltää itsensä "harhautuneeksi uskovaiseksi", niin yrittää tehokkaammin vääntää ja korjata itselleen uskon kuntoon, koska mieltää lähtökohdin olevansa uskovainen."Mikäli taas mieltää itsensä "harhautuneeksi uskovaiseksi", niin yrittää tehokkaammin vääntää ja korjata itselleen uskon kuntoon, koska mieltää lähtökohdin olevansa uskovainen. "
Hmm... kyse taitaa olla siitä, että uskovainen mieltää sen, että uskoo jumalan olemassaoloon vain yhdeksi osa-alueeksi uskossaan? Sen jumaluskon puuttuminen ei siis tee ihmisestä ei uskovaa??Väärinkäsityksiä kirjoitti:
En ole pelotellut..mistä moinen käsitys ? En ole liioin kieltänyt, ettetkö olisi voinut olla uskossa. En ole ollut uskossa koko elämääni -tulin uskoon 18vuotiaana - ja ymmärrän kyllä
miten ihminen, joka haluaa päästä eroon omantunnon äänestä, toimii elämässään..sitä
sanotaan sydämen paaduttamiseksi.
Jumalan tuntemus lisääntyy sitämukaa, mitä enemmän olemme yhteydessä Jumalaan
arkielämässämme.Vastauksesi on äärimmäisen ylimielinen:
" - ja ymmärrän kyllä
miten ihminen, joka haluaa päästä eroon omantunnon äänestä, toimii elämässään..sitä
sanotaan sydämen paaduttamiseksi. "
Oletko koskaan oikeasti miettinyt sitä, että on olemassa muunlaisiakin tapoja lopettaa uskominen tuohon hölynpölyyn? Esimerkiksi omalla kohdallani usko loppui kun näyttöä jumalasta ei ole. Kaikki tapahtuu uskovaisen korvien välissä. Suggestio on niin voimakas ettei muuta vaihtoehtoa edes osaa ajatella, kuten sinun kohdallasi ilmeisesti on asianlaita.
"Jumalan tuntemus lisääntyy sitämukaa, mitä enemmän olemme yhteydessä Jumalaan
arkielämässämme."
Jumalastasi ei ole mitään näyttöä olemassa - muutakuin oma sisäinen vakuuttuneisuutesi.KeljuKooKojootti kirjoitti:
Vastauksesi on äärimmäisen ylimielinen:
" - ja ymmärrän kyllä
miten ihminen, joka haluaa päästä eroon omantunnon äänestä, toimii elämässään..sitä
sanotaan sydämen paaduttamiseksi. "
Oletko koskaan oikeasti miettinyt sitä, että on olemassa muunlaisiakin tapoja lopettaa uskominen tuohon hölynpölyyn? Esimerkiksi omalla kohdallani usko loppui kun näyttöä jumalasta ei ole. Kaikki tapahtuu uskovaisen korvien välissä. Suggestio on niin voimakas ettei muuta vaihtoehtoa edes osaa ajatella, kuten sinun kohdallasi ilmeisesti on asianlaita.
"Jumalan tuntemus lisääntyy sitämukaa, mitä enemmän olemme yhteydessä Jumalaan
arkielämässämme."
Jumalastasi ei ole mitään näyttöä olemassa - muutakuin oma sisäinen vakuuttuneisuutesi.Aamen.
MetaTenkka kirjoitti:
"Mikäli taas mieltää itsensä "harhautuneeksi uskovaiseksi", niin yrittää tehokkaammin vääntää ja korjata itselleen uskon kuntoon, koska mieltää lähtökohdin olevansa uskovainen. "
Hmm... kyse taitaa olla siitä, että uskovainen mieltää sen, että uskoo jumalan olemassaoloon vain yhdeksi osa-alueeksi uskossaan? Sen jumaluskon puuttuminen ei siis tee ihmisestä ei uskovaa??"uskoo jumalan olemassaoloon vain yhdeksi osa-alueeksi uskossaan"
Mikäli kyseessä on vain jumalan olemassaolon epäily, niin silloin voi pitää vielä raamattua totena. Tällöin näkee vielä raamatun tarjoaman vaihtoehdon kadotuksesta, jonka haluaa välttää ja ainoa keino tehdä se (raamatun mukaan) on uskoa jumalaan...
- se kestää
Jumalaan ja Jeesuksen Kristukseen usko kantaa vaikka ei kaikkiin asioihin saiskaan mielestään tyydyttävää vastausta. Olen ollut uskossa kauan ja kokenut niin paljon Jumalan ilmestymistä, voimaa ja joskus jopa yliluonnollisia ihmeitä, ettei minusta koskaan voisi tulla ateistia. Tietenkin jos ymmärryas jotenkin sekoaisi ja Herra sallisi jonkin hengellisen sokeuden esim. ylpeyden vuoksii, voisi ihmeet unohtua ja en voisi uskoa.
Tietenkin arjessa en aina käsitä Kaikkivaltiaan toimintaa mutta uskoano Jumalaan ja ym. Raamatun ilmoitukseen en kertakaikkiaan voi epäillä! Ei ole tarvinnut epäillä ainkaan 25 vuoteen ja olen ollut uskossa jo melkein 40 vuotta.- Todistettu on myös
sekin, ettei usko Jumalaan katoa, vaikka ihminen sairastuisi muistinmenetykseen, vaan koska Jumalan
Pyhä Henki on tullut ihmiseen, ei se katoa ihmisen sairastuessa minnekään, vaan se kestää senkin.
Et kai ole se sama Hengen mies joka luritteli mulle rakkausrunoja toissapäivänä ja samaan hengenvetoon kertoi kaikkien ateistien olevan aivoimpotentteja, tunnottomia narkkareita? Nicki täsmää mutta teksti ei.
- Jos tarkoitat minua
joka tein aloituksen, niin en ole sama, mutta keskustelut luettuani ihmettelin itsekin hänen kirjoituksiaan..
"Järjen ja kriittisen ajattelun herättämiä vastalauseita on vaikea täysin vaientaa."
Miksi järkeä ja kriittistä ajattelua pitäisi vaientaa lainkaan? Järki ja kriittinen ajattelu ovat parasta mitä ihmisellä on.
"Jonkun uskoa vaikeuttaa se, että hän ei yksinkertaisesti näe mitään syytä uskoa. Hänen elämänsä sujuu hyvin ilmankin uskoa Jumalaan."
*lyö päätänsä seinään* Eieieiei...
Minulla ei ole mitään syytä uskoa jumalaan. Sillä ei ole mitään tekemistä elämänlaadun kanssa. Vaikka olisin katuojassa kerjäämässä tai purjehtimassa Octopus-huvijahdelle maailman merillä, niin mikään näistä ei toisi minulle mitään syytä uskoa jumalaan?
Vai väittääkö Kuula, että jumalusko syntyy epätoivosta?
"Kunkin usko on omanlaisensa ja epäilijällä se vain on epävarmuuden ja kivunkin sävyttämä. Epäilijästä tosin näyttää usein siltä, että muut uskovat enemmän ja lujemmin kuin hän. Tosiasia on, että kaikki hieman enemmän pohtineet kristityt myös epäilevät."
Epäilijä ei ole mikään ressukka, jolla on hankalaa. Epäilijä epäilee (mikä on maailmankaikkeuden loistavin asia!) ja ainoa ongelma voi olla, jos epäilijästä tuntuu, että hänen kuuluu uskoa epäilemäänsä asiaan. Ratkaisu on todeta ettei kenenkään kuulu uskoa yhtikäs mihinkään ilman hyvää syytä ja kaikkea tulisi epäillä.
Kari Kuula ei mielestäni auttanut kenenkään epäilyä. Hän vain totesi, että ihmiset epäilevät ja esitti erinäisiä syitä tähän epäilyyn. Koko tekstin ajan taustalla oli ajatus, että ihmisten tulisi uskoa epäilyistään huolimatta - tämä on mielestäni äärimmäisen epärehellinen ajatus.- Hengenmies
Minusta oli kiva kuulla että muutkin epäilevät, jopa papit. Se on rehellistä puhetta ja ihmisyyden ja inhimillisyyden osoitus. Ei kai uskon tarkoitus ole tehdä ihmisistä mitään tunnottomia koneita.
Minusta ihmisen ei tietenkään tarvitse uskoa sellaista mikä ei ole uskottavaa. Itse epäilen monia uskonnollisia dogmeja, mutta näen kristinuskossa paljon hyvääkin.
Jokainen olkoon uskossaan tai epäuskossaan kuitenkin rehellinen. Sanoihan Jeesuskin ainakin Pentti Saarikosken kääntämänä että "Tosi onnellisia ovat ne jotka eivät tiedä uskonnosta mitään"(Matt. 5:3). - Hengenmies
Minusta tuntuu mukavalta sekin että Raamatussakin puhutaan epäilemisestä, epäuskosta ja kriittisyydestä, eikä missään kielteisessä mielessä ja merkityksessä.
Ihan mielenkiintoinen aloitus.
Mutta entäpä jos epäilyä ei ole? Jos ihminen ei epäile lainkaan?
Silloin voi olla kysymys siitä, että henkilö uskoo sokeasti ja kyseenalaistamatta maailmankuvaansa tai sitten hän on tutkinut, analysoinut ja järkeillyt jumalasiansa kuntoon ja tullut kristallinkirkkaaseen ja loogisesti aukottomaan lopputulokseen.
Elämälle kiitos, että minä kuulun jälkimmäiseen luokkaan ja minulla ei ole epäilyksen häivääkään siitä, että jumalia sen enenpää kuin muutakaan yliluonnollista ei ole olemassakaan.
Taidan olla hieman kyyninen, mutta vähän rupeaa ajatteluttamaan, minkä vuoksi tällainen aloitus laitetaan ateismipalstalle. Siinähän ilmeisen uskovainen tilittää uskovan epäilyksen aiheuttamaa taakkaa.
Voisiko kyseessä olla ovela minä-muotoon tehty viesti uskonnottomille, että on ihan sallittua epäillä uskontojen opetusten ristiriitaisuuksia ja silti voi "palata" uskonnon helmoihin tuhlaajapojan lailla?
>>Miten epäily voitetaan?- Hengenmies
Mitä opimme tästä? Raamatun lukeminen siis kannattaa!
Hengenmies kirjoitti:
Mitä opimme tästä? Raamatun lukeminen siis kannattaa!
Ehdottomasti kannattaa, jos pystyy lukemansa myös ymmärtämään :)
- 4+7
ihmiset jaksavat vaivata päätään asialla, jolle ei löydy mitään todellisuuspohjaa. Luulisi jo tyhmemmänkin tajuavan, että jumalaa/jumalia ei ole.
Te veivaatte eestaas juttua, joka on vain ja ainoastaan ikivanhaa tarinaa. - hyvä osa
Usko ei ole joka miehen vaan ojentuminen sitä kohden jota ei näy!"Kuinka syvä murhe on meille uskoville jotka kuulevat niin paljonepä uskoa ja kaiken laista selitystä ,missä eiole mitään uskon kanssa tekemistä ja joskus ei eden imhimillistäJa vielä enempi meidän taivaallisen Isän sydän on hyvin kateellinen niistä jotka tämän maan valtias on vanginnut hänen tahtoansa toteuttamaan ja tuhoksi heille itselleen ja myös niille jotka kuulee ja uskoo heitä. Vielä tässä on ilon aihe ,että kaikkialla Pohjolassa löytyy lähimmäisiä jotka haluavat antaa elämänsä Jeesukselle ja kääntyä pois turhuuden teiltä ja tuomion tulesta ja kuolemasta iankaikkisessa erossa Jumalasta ja ilosta ja onnesta,siunaustaja kiitos ,keijo södertälje
- Oikolukija
Hyvä kirjoitus. Ei voi muuta sanoa. Nostan hattua. Harvoin uskova kykenee näillä palstoilla kirjoittamaan yhtä painokasta ja punnittua tekstiä. Respect!
Mielestäni olisi hyvää ja ansiokasta jatkaa tätä keskustelua samoissa merkeissä. >>> Toki avointen kysymysten alla kipuilevaa on lohduteltu. Moniin suuriin teologisiin kysymyksiin ei saada vastausta tässä ajassa eikä rajallinen ihminen kykene ymmärtämään äärettömän Jumalan salaisuuksia. > Ja ihminen voi uskoa, vaikka epäilisikin. Silti epäily kalvaa. Järjen ja kriittisen ajattelun herättämiä vastalauseita on vaikea täysin vaientaa. > Joskus teologisen tiedon hankkiminen auttaa epäilijää. Tieto avartaa ja antaa vaihtoehtoja uskontulkintoihin. Ja moniin vaikeisiin kysymyksiin on olemassa hyviä vastauksia. > Tilanne on hieman samanlainen kuin jos yrittää selvittää itselleen, miten aivot oikein toimivat. > Kristillinen usko kohdistuu näkymättömään asiaan, mitä ei voida millään tavalla todentaa.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies pakko olla rehellinen
Kiinnostuin koska olet tosi komea ja sulla on ihana puheääni. Olen aika pinnallinen sitten kai... 😓 kyllä olet tosi rau697324Olet saanut kyllä tunnisteita
Itsestäsi ja meistä. Mutta mikä siinä on, ettet kirjoita etkä anna itsestäsi merkkejä. Ellei ole kysymys siitä, mikä ens425033- 913167
Kristo Salminen, 52, riisuutui - Paljasti Iso-Börjen tatuoinnit - Somekansan tuomio yksimielinen
Iso-Börje, tuo iso, tatuoitu, yltiöromanttinen ja aika kuuma rikollispomo - vai mitä mieltä sinä olet? Lue lisää ja kat462229- 202081
- 342013
Joka päivä olen lukenut
Lähes kaiken. Ne sanat ja miten olet minut nähnyt. Se sattuu niin syvälle sydämeen. Ehkä vain manipuloit tai jotain. Sil171777- 281661
Hirvenmaitojuusto
Olin Prisman juustohyllyllä kun vierestä alkoi kuulua kamala paapatus. Siinä oli vanha muori, joka räyhäsi raivokkaasti,141643- 361440