matematiikan opettajat

kiitos erittäin asiallisesta vastauksesta. Mikäli itse olisit suorittanut opettajan opinnot, olisit varmaankin sen verran lukutaitoinen, että osaisit lukea rivien välistä minulla olevan opettajankoulutuksen. Minä voin myöntää heikkouteni toisen opetettavan aineen suhteen ja uskon, että itsekukin aloitteleva opettaja kokee samansuuntaisia tuntemuksia. Mikäli olet kärryillä nykypäivän opettajankoulutuksesta tietäisit myös se, että koulutus ei anna kummoisia eväitä tuntien suunnitteluun, ei varsinkaan sivuaineen kohdalle. Itse en ole päässyt sivuaineeni eli matematiikan opetusharjoitteluun ollenkaan, sillä sitä ei oikeasti ole. Mietippä omalle kohdallesi, että eikö olisi mukava/helpottavaa kuulla kokeneemmilta vinkkejä opetukseen, jos itsellä ei kokemusta ole.

sinunkin 30-vuotisen tossutteliuran, että nykyopettajien asema on tämä. Kiitti vitusti! Näin kauniisti sanottuna. Onneksi te kaitakepit jäätte eläkkeelle, niin saadaan uutta verta opettajistoon, joka pitää opettajien puolta asioissa. Te ette saanneet muuta aikaiseksi kuin kasvaneet luokka- ja ryhmäkoot, opettajien palkkakuopan, ja kasvaneen työmäärän kaikkien etuuksien heikennyksen ohella.

Vasta luonnontieteitä opiskelevana en voi auttaa ketjun avaajaa, mutta sen sijaan nimimerkin mafykeatope esimerkeistä kiinnostuneena haluaisin kysellä häneltä ja muilta jo työelämässä olevilta mat. aineiden opettajilta lisää.

1) Minkä laajuisia tutkintoja olette suorittaneet ja oletteko käyneet ns. opettajalinjan vai suorittaneet opeopinnot ylimääräisinä? Tuosta mafykeat-laajuudesta täysillä pätevyyksillä tulisi nykyään auskultointeineen muikeat 380-400 op minimissään, onko vain ma-fy- tai ma-ke-pätevyydellä edessä kortisto?

2) Onko lukioon pääsy sattuman kauppaa vai ratkaisevatko esimerkiksi opintomeriitit enemmän kuin yläkouluun rekrytoitaessa?

3) Oletteko itse olleet yliopistossa kärkitasoa aineosaamisessa vai onko nimenomaan motivaatio opetus- ja kasvatustyötä kohtaan edesauttanut lähtöä mat. aineiden opettajaksi?

Ja tsemppiä ketjun aloittajalle, tässä maassa jokainen osaava ja innostunut sekä innostava mat. aineiden opettaja on enemmän kuin tervetullut!

mathstu kirjoitti:

Vasta luonnontieteitä opiskelevana en voi auttaa ketjun avaajaa, mutta sen sijaan nimimerkin mafykeatope esimerkeistä kiinnostuneena haluaisin kysellä häneltä ja muilta jo työelämässä olevilta mat. aineiden opettajilta lisää.

1) Minkä laajuisia tutkintoja olette suorittaneet ja oletteko käyneet ns. opettajalinjan vai suorittaneet opeopinnot ylimääräisinä? Tuosta mafykeat-laajuudesta täysillä pätevyyksillä tulisi nykyään auskultointeineen muikeat 380-400 op minimissään, onko vain ma-fy- tai ma-ke-pätevyydellä edessä kortisto?

2) Onko lukioon pääsy sattuman kauppaa vai ratkaisevatko esimerkiksi opintomeriitit enemmän kuin yläkouluun rekrytoitaessa?

3) Oletteko itse olleet yliopistossa kärkitasoa aineosaamisessa vai onko nimenomaan motivaatio opetus- ja kasvatustyötä kohtaan edesauttanut lähtöä mat. aineiden opettajaksi?

Ja tsemppiä ketjun aloittajalle, tässä maassa jokainen osaava ja innostunut sekä innostava mat. aineiden opettaja on enemmän kuin tervetullut!

Lue lisää

Suoritin yliopistossa matematiikasta yleiset pääaineopinnot, lopuista cum laude -opinnot ja siihen vielä open pedagogiset päälle. Tutkinnosta tulikin jättimäinen. Ei läheskään kaikilla valmistuneilla ole niin paljon eikä tarvitsekaan. Ma, fy, ke on kai melko yleinen pätevyys, myös kahdella aineella valmistuu porukkaa. Enkä ole kuullut monenkaan ilman töitä jääneen.

Arvosanojen merkityksestä lukioon pääsylle en osaa sanoa. Tosin melko helposti työkokemuksen perusteella kai "leimautuu" jompaankumpaan. Jos haluat lukioon opettajaksi, kannattaa hakeutua lukioon töihin ihan alusta asti.

Itse olen halunnut nimenomaan opettajaksi, matemaattiselle alalle ajoi lukiossa syttynyt kiinnostus kyseisiä aineita kohtaan.

Olipas ihanaa lukea vihdoinkin asiallinen kommentti kysymykseeni. Opettamaan on tässä keretty jo kuukauden päivät ja lähdin ihan rohkeasti sompailemaan tuntien kulkua. Hyvin on mennyt ja olen kovasti tykännyt myös matematiikan opettamisesta. Mukavaa vaihtelua taitoaineen opetuksen ohella. Alkutesti olikin opettajan oppaassa, jonka sitten teetätin oppilaille (7 lk). Kaksoitunteja ei sitten meilläkään matematiikassa ole.

Tuntien kulun olen rakentanut samanlaiseksi kuin mitä itsekin mainitsit. Olen vain huomannut, että kotitehtävin tarkistamiseen menee ehkä liikaa aikaa. Luulenpa, että täytynee jatkossa karsia kotitehtävien määrää, niin päästään sukkelammin eteenpäin. Toisaalta olen hieman tarkoituksella antanut runsaasti läksyjä, jotta oppilaille rutinoituisi peruslaskutoimitukset, joita näin seiskan alussa käydään läpi.

Koetan olla kannustava ja rohkaiseva ope. Olen yrittänyt saada myös heikoimmat rohkeasti tekemään tehtäviä taululle ja vastaamaan kysymyksiin. Oppilaisiin kun on juurtunut niin syvästi se, ettei virheitä sallita ja niille nauretaan. Olen myös rohkaissut oppilaita kysymään apua tarvittaessa, muttei menemään sieltä, missä aita on matalin, eli kysymään apua miettimättä tehtäviä itse lainkaan. Valitettavasti oppilaiden joukossa on näitäkin, joilla on selvästi yrittämisen puutetta.

En olisi kyllä uskonut, että tulen näin sanomaan, mutta kyllä opettajan työ on mukavaa, vaikka varsinaisen aineenopetuksen sijaan aikaa menee kauheasti kasvatuksellisiin tehtäviin. Oppilaat ovat pääsääntöisesti mukavia ja kohtelevat opettajaa inhimillisesti. Uskon, että sillä pärjää, kun opettaja osaa suhtautua oppilaisiin riittävällä empaattisuudella ja roimalla annoksella huumorintajua. Oma kokemukseni on se, että vaikka iän myötä tuleva auktoriteetti puuttuu, pystyn vaikuttamaan oppilaisiin nimenomaan nuoren ikäni perusteella, koska pystyn helposti samaistumaan nuorten ajatusmaailmaan ja olemaan helposti lähestyttävä, inhimillinen persoona.

Olen aivan ihastunut siihen, miten välittömiä ja vilpittömiä nuoret osaavat olla. On hienoa, että oppilaat tervehtivät käytävällä ja jäävät juttelemaan. Osa tytöistä tulee jopa halaamaan, pojat saattavat kotitalouden tunnilla laittaa käden hartioilleni tullessaan kysymään apua. En koe sitä mitenkään kiusalliseksi. Aivan huippua, että oppilaisiin voi luoda lämpimiä suhteita. En kylläkään itse lähtisi opettajan lähestymään oppilasta halaamalla, mutta tottakai vastaan oppilaan halaukseen.

mathstu kirjoitti:

Vasta luonnontieteitä opiskelevana en voi auttaa ketjun avaajaa, mutta sen sijaan nimimerkin mafykeatope esimerkeistä kiinnostuneena haluaisin kysellä häneltä ja muilta jo työelämässä olevilta mat. aineiden opettajilta lisää.

1) Minkä laajuisia tutkintoja olette suorittaneet ja oletteko käyneet ns. opettajalinjan vai suorittaneet opeopinnot ylimääräisinä? Tuosta mafykeat-laajuudesta täysillä pätevyyksillä tulisi nykyään auskultointeineen muikeat 380-400 op minimissään, onko vain ma-fy- tai ma-ke-pätevyydellä edessä kortisto?

2) Onko lukioon pääsy sattuman kauppaa vai ratkaisevatko esimerkiksi opintomeriitit enemmän kuin yläkouluun rekrytoitaessa?

3) Oletteko itse olleet yliopistossa kärkitasoa aineosaamisessa vai onko nimenomaan motivaatio opetus- ja kasvatustyötä kohtaan edesauttanut lähtöä mat. aineiden opettajaksi?

Ja tsemppiä ketjun aloittajalle, tässä maassa jokainen osaava ja innostunut sekä innostava mat. aineiden opettaja on enemmän kuin tervetullut!

Lue lisää

Minulla on myös ma/fy/ke/ti-pätevyydet ja pedagogiset ja muitakin opintoja, tutkinto jättimäinen. Ei ollut alunperin tarkoitus alkaa opettajaksi. Suunnitelmat muuttuivat ja osa oli suoritettuna, joten näin kävi.

En muuten ole koskaan hyötynyt tietotekniikan aineopinnoista työnhaussa, hyvin harvassa virassa se on opetettavana aineena. Sitä on hyvin vähän tuntimääräisesti muihin verrattuna, sen voi jättää lukematta. Toki tietotekniset taidot täytyy olla itsestäänselvyytenä.

3 aineen opettajia on jonkin verran työnhauissa liikkeellä, paljon on myös 2 aineen opettajia, varsinkin uusia. 3 aineen etu on suuri, koska voi hakea niin paljon useampaa paikkaa.

Lukioon halukkaita on tietysti paljon.

Jos sinne haluaa, kannattaa hakea lukiokokemusta kaikin tavoin, sijaisuuksilla ja määräaikaisuuksilla, joiden perässä joutuu usein muuttamaankin. Lukiokokemus painaa varmaan aika paljon. Opintomenestyskin varmaan enemmän kuin peruskoulun valinnoissa. Haastattelussa onnistuminen on kuitenkin tärkeintä. Ei ketään palkata hienojen paperien vuoksi. Suhteetkin auttavat, koska usein rehtori käytännössä tekee valinnan, vaikka päätöksessä lukisi koulutoimen johtaja tai lautakunta. Senkin vuoksi kannattaa kiertää monessa paikassa, jos nopeasti lukioon haluaa. Aina jostain joku eläkkeelle jää. Tuttu täyspäinen on vain helppo ratkaisu palkata, ilman mitään korruptiota tai nepotismia.

Olen ollut vuosikurssin paras pääaineessani. Tiedemaailma ei kuitenkaan kiinnostanut.

inhimillisyyttä kirjoitti:

Olipas ihanaa lukea vihdoinkin asiallinen kommentti kysymykseeni. Opettamaan on tässä keretty jo kuukauden päivät ja lähdin ihan rohkeasti sompailemaan tuntien kulkua. Hyvin on mennyt ja olen kovasti tykännyt myös matematiikan opettamisesta. Mukavaa vaihtelua taitoaineen opetuksen ohella. Alkutesti olikin opettajan oppaassa, jonka sitten teetätin oppilaille (7 lk). Kaksoitunteja ei sitten meilläkään matematiikassa ole.

Tuntien kulun olen rakentanut samanlaiseksi kuin mitä itsekin mainitsit. Olen vain huomannut, että kotitehtävin tarkistamiseen menee ehkä liikaa aikaa. Luulenpa, että täytynee jatkossa karsia kotitehtävien määrää, niin päästään sukkelammin eteenpäin. Toisaalta olen hieman tarkoituksella antanut runsaasti läksyjä, jotta oppilaille rutinoituisi peruslaskutoimitukset, joita näin seiskan alussa käydään läpi.

Koetan olla kannustava ja rohkaiseva ope. Olen yrittänyt saada myös heikoimmat rohkeasti tekemään tehtäviä taululle ja vastaamaan kysymyksiin. Oppilaisiin kun on juurtunut niin syvästi se, ettei virheitä sallita ja niille nauretaan. Olen myös rohkaissut oppilaita kysymään apua tarvittaessa, muttei menemään sieltä, missä aita on matalin, eli kysymään apua miettimättä tehtäviä itse lainkaan. Valitettavasti oppilaiden joukossa on näitäkin, joilla on selvästi yrittämisen puutetta.

En olisi kyllä uskonut, että tulen näin sanomaan, mutta kyllä opettajan työ on mukavaa, vaikka varsinaisen aineenopetuksen sijaan aikaa menee kauheasti kasvatuksellisiin tehtäviin. Oppilaat ovat pääsääntöisesti mukavia ja kohtelevat opettajaa inhimillisesti. Uskon, että sillä pärjää, kun opettaja osaa suhtautua oppilaisiin riittävällä empaattisuudella ja roimalla annoksella huumorintajua. Oma kokemukseni on se, että vaikka iän myötä tuleva auktoriteetti puuttuu, pystyn vaikuttamaan oppilaisiin nimenomaan nuoren ikäni perusteella, koska pystyn helposti samaistumaan nuorten ajatusmaailmaan ja olemaan helposti lähestyttävä, inhimillinen persoona.

Olen aivan ihastunut siihen, miten välittömiä ja vilpittömiä nuoret osaavat olla. On hienoa, että oppilaat tervehtivät käytävällä ja jäävät juttelemaan. Osa tytöistä tulee jopa halaamaan, pojat saattavat kotitalouden tunnilla laittaa käden hartioilleni tullessaan kysymään apua. En koe sitä mitenkään kiusalliseksi. Aivan huippua, että oppilaisiin voi luoda lämpimiä suhteita. En kylläkään itse lähtisi opettajan lähestymään oppilasta halaamalla, mutta tottakai vastaan oppilaan halaukseen.

Lue lisää

Hienolta kuuloä staa! Kiva, että olet löytänyt työn antoisan puolen. Tärkeää on juuri tuo, että ottaa oppilaat ihmisinä ja omana itsenään vastaan. Ja ennenkaikkea pitää mielessään, että he ovat vielä lapsia kuitenkin. Aikuisen kokoisia ja näköisiäkin monet, mutta lapsia silti. Moni heistä (kaikki?) tarvitsee valtavasti rohkaisua, aikuisen hyväksyntää, kannustusta ja myötäelämistä. Siinä ohessa voi sitten vaikka opiskella hiukan matematiikkaa :)

mafykeatope kirjoitti:

Hienolta kuuloä staa! Kiva, että olet löytänyt työn antoisan puolen. Tärkeää on juuri tuo, että ottaa oppilaat ihmisinä ja omana itsenään vastaan. Ja ennenkaikkea pitää mielessään, että he ovat vielä lapsia kuitenkin. Aikuisen kokoisia ja näköisiäkin monet, mutta lapsia silti. Moni heistä (kaikki?) tarvitsee valtavasti rohkaisua, aikuisen hyväksyntää, kannustusta ja myötäelämistä. Siinä ohessa voi sitten vaikka opiskella hiukan matematiikkaa :)

Lue lisää

kuulostaa...

inhimillisyyttä kirjoitti:

Olipas ihanaa lukea vihdoinkin asiallinen kommentti kysymykseeni. Opettamaan on tässä keretty jo kuukauden päivät ja lähdin ihan rohkeasti sompailemaan tuntien kulkua. Hyvin on mennyt ja olen kovasti tykännyt myös matematiikan opettamisesta. Mukavaa vaihtelua taitoaineen opetuksen ohella. Alkutesti olikin opettajan oppaassa, jonka sitten teetätin oppilaille (7 lk). Kaksoitunteja ei sitten meilläkään matematiikassa ole.

Tuntien kulun olen rakentanut samanlaiseksi kuin mitä itsekin mainitsit. Olen vain huomannut, että kotitehtävin tarkistamiseen menee ehkä liikaa aikaa. Luulenpa, että täytynee jatkossa karsia kotitehtävien määrää, niin päästään sukkelammin eteenpäin. Toisaalta olen hieman tarkoituksella antanut runsaasti läksyjä, jotta oppilaille rutinoituisi peruslaskutoimitukset, joita näin seiskan alussa käydään läpi.

Koetan olla kannustava ja rohkaiseva ope. Olen yrittänyt saada myös heikoimmat rohkeasti tekemään tehtäviä taululle ja vastaamaan kysymyksiin. Oppilaisiin kun on juurtunut niin syvästi se, ettei virheitä sallita ja niille nauretaan. Olen myös rohkaissut oppilaita kysymään apua tarvittaessa, muttei menemään sieltä, missä aita on matalin, eli kysymään apua miettimättä tehtäviä itse lainkaan. Valitettavasti oppilaiden joukossa on näitäkin, joilla on selvästi yrittämisen puutetta.

En olisi kyllä uskonut, että tulen näin sanomaan, mutta kyllä opettajan työ on mukavaa, vaikka varsinaisen aineenopetuksen sijaan aikaa menee kauheasti kasvatuksellisiin tehtäviin. Oppilaat ovat pääsääntöisesti mukavia ja kohtelevat opettajaa inhimillisesti. Uskon, että sillä pärjää, kun opettaja osaa suhtautua oppilaisiin riittävällä empaattisuudella ja roimalla annoksella huumorintajua. Oma kokemukseni on se, että vaikka iän myötä tuleva auktoriteetti puuttuu, pystyn vaikuttamaan oppilaisiin nimenomaan nuoren ikäni perusteella, koska pystyn helposti samaistumaan nuorten ajatusmaailmaan ja olemaan helposti lähestyttävä, inhimillinen persoona.

Olen aivan ihastunut siihen, miten välittömiä ja vilpittömiä nuoret osaavat olla. On hienoa, että oppilaat tervehtivät käytävällä ja jäävät juttelemaan. Osa tytöistä tulee jopa halaamaan, pojat saattavat kotitalouden tunnilla laittaa käden hartioilleni tullessaan kysymään apua. En koe sitä mitenkään kiusalliseksi. Aivan huippua, että oppilaisiin voi luoda lämpimiä suhteita. En kylläkään itse lähtisi opettajan lähestymään oppilasta halaamalla, mutta tottakai vastaan oppilaan halaukseen.

Lue lisää

Olet jo niin ihavasti pihalla kaikesta...

hali hali ja pusi pusi

mathstu kirjoitti:

Vasta luonnontieteitä opiskelevana en voi auttaa ketjun avaajaa, mutta sen sijaan nimimerkin mafykeatope esimerkeistä kiinnostuneena haluaisin kysellä häneltä ja muilta jo työelämässä olevilta mat. aineiden opettajilta lisää.

1) Minkä laajuisia tutkintoja olette suorittaneet ja oletteko käyneet ns. opettajalinjan vai suorittaneet opeopinnot ylimääräisinä? Tuosta mafykeat-laajuudesta täysillä pätevyyksillä tulisi nykyään auskultointeineen muikeat 380-400 op minimissään, onko vain ma-fy- tai ma-ke-pätevyydellä edessä kortisto?

2) Onko lukioon pääsy sattuman kauppaa vai ratkaisevatko esimerkiksi opintomeriitit enemmän kuin yläkouluun rekrytoitaessa?

3) Oletteko itse olleet yliopistossa kärkitasoa aineosaamisessa vai onko nimenomaan motivaatio opetus- ja kasvatustyötä kohtaan edesauttanut lähtöä mat. aineiden opettajaksi?

Ja tsemppiä ketjun aloittajalle, tässä maassa jokainen osaava ja innostunut sekä innostava mat. aineiden opettaja on enemmän kuin tervetullut!

Lue lisää

Nykyään pääasääntöisesti valmistuu vain kahdenaineen opettajia ja kuntian patistellaankin kovasti muuttamaan vanhat kolmenaineen virat kahdeksi. Yleisimmät on juuri Ma fy tai Ma ke. Valitettavasti kolmen aineen lukeminen paisuttaisi tutkintoa kohtuuttomasti jo nykyisestäänkin. Itselläni on kolmannesta aineesta suoritettu vain perusopinnot, enkä varmaan aio niitä täydentäkään - vaikka siihen minulla olisi oikeus jälkikäteenkin tehdä ne ilmaiseksi. Minulla on siis opetusvelvollisuus kahdesta aineessa - koulutukseltani olen tutkija.

Kolmen aineen opinnot pitäisi aloittaa jo ensimmäisinä vuosina - toisin sanoen pitäisi jo silloin tietää, että haluaa opettajaksi ja mitä haluaa opettaa. Moni päätyy kuitenkin hankkimaan tutkinnon jälkeen / loppuvaiheessa opekoulutuksen.

Lukioon päässee helpommin työkokemuksella. Lukioon ei suoraan pääse, sinne on hakemassa liuta päteviä jo vuosia töissä olleita opettajia. Kannattaa tässä kohden muistaa sekin, että lukiossa opettajan työmäärä on suurempi. Peruskoulussa selviää tuntisuunnitelmista hyvin pitkälle koulutuksen ansiosta. Lukiossa joutuu jo pinnistelemään ja huomaa, ettei kaikkea enää muistakaan ja joutuu opiskelemaan itsekin asiat uusiksi.

En tiedä, olenko ollut kärkitasoa, mutta paperit olen kiitettävillä arvosanoilla saanut. Työ opettajana on ollut alusta saakka vaihtoehto ja lisä. Suomessa tutkijoiden työtilanne on hiukan huono - toki lamankin takia, mutta myös työpaikkojen siirtymisen vuoksi muihin maihin.. Tulevaisuudestahan ei koskaan tiedä. Minulle opettamistyö on ollut plan-B eli on joku verkko jonne tippua, jos muuta työtä ei löydy. Opettamistyö on kivaa, mutta työllä on myös varjopuolensa - työ on varsin raskasta. Useasti kuitenkin tunnen koulutukseni ja osaamiseni menevän hukkaan - ehkä tarvitsen enemmän haastetta. Toivottavasti oppilaat kokevat kuitenkin saavansa apua ja osaamista elämäänsä :)