Miksi vieraslajit...

Mahdotonta vastata miksi vieraslajit syrjäyttävät aina aiemmin tulleet, sillä todellisuudessa useimmissa tapauksisssa vieraslaji kaikilla mantereilla häviää aiemmin saapuneille ja jo ympäristöönsä sopeutumia ehtimään hankkineille kilpailussa. Totta tietysti että läpeensä nationalistisessa Suomessa jokaisesta uudesta tulokkaasta nostetaan aina tärähtäneiden äärioikeistolaisten, muiden rasistien ja kovia arvoja kannattavien autoritaarisen persoonallisuushäiriön omaavien keskuudessa psykoottinen metakka. Niistä tuhansista aatteelle vastakkaisista tapauksista ei luonnollisesti tarvitse puhua, puhumattakaan siitä ettei Suomessa käytännössä ole ainuttakaan endeemistä eli kotoperäistä lajia, vaan kaikki Suomessa tätä nykyä elävät lajit ovat olleet aikanaan - itseasiassa aivan hiljattain - vieraslajeja.

Usko aloituksen kaltaiseen tilanteeseen säilyy siis aktiivisella propagandalla, suoranaisilla valheilla kuten minkin ja vesikon tapauksessa (vesikkohan taantui jo ennen minkin saapumista Suomeen mm. rapuruton, purojen perkausten ja ilmaston muuttumisen seurauksena) ja silmien sulkemisella totuudelta, eli siltä että lähes kaikki Suomessa menestyneet vieraslajit ovat valloittaneet ilkeämielisyyttään, viekkaudella ja vääryydellä, niin, ikävä kyllä, ns. tyhjän ekologisen lokeron. Näin ollen ne eivät ole varsinaisesti syrjäyttäneet yhtään ketään tai mitään. Tietämättömän ihmisen mielessä usein vain käy niin, että kun oma tai omaan lähipiiriin kuuluvan härski luonnonvastainen toiminta, oli se sitten elinympäristöjen tuhoamista(kuten niityn niittämättä jättäminen tai vaikkapa mäyrän vuosisataisen pesäluolaston tuhoaminen luolakoiria ja lapiota käyttämällä) tai liiallista metsästystä tai vaikkapa koskien perkausta, hävittää alkuperäislajit, alkaakin suunnaton kitinä kun vähän tämän jälkeen vapautuneeseen tilaan tulee tai tuodaan laji joka eroaa joltain geenin alleeliltaan, ts. senttimetreillä, silmien väriltä tms.

Tosiaan, vieraslajit eivät aina syrjäytä kotimaista. Ja sekin on totta että kanadanmajava tuotiin majavattomaan Suomeen. Minkki hyvin vähävesikkoiseen Suomeen. Täplärapukin monesti ravuttomiin vesistöihin tai ruton kiusaaman jokirapukannan seuraksi.
Sitten ovat tietysti lajit joille ei varsinaista vastinparia löydy, kuten piisami.

Supikoiran ei ole todettu juurikaan kilpailevan mäyrän kanssa, niille on nähtävästi riittävästi ravintoa molemmille ja pienen pientä eroakin ravinnossa.

Mielenkiintoinen kysymys on kyllä se, miten alkuperäinen, elinympäristöön sopeutunut laji ei selätä muualta tuotua lajia kilpailussa elintilasta.

Syy voi vaihdella, esim. olla juuri se että alkuperäinen laji on muusta syystä niin vähissä ettei se nopeasti pysty ottamaan osaa kilpaan. Ja ettei eroja lopulta ole niin paljon että alkuperäislaji ottaisi paikkansa takaisin.
Toisaalta, kuten täpläravun kohdalla, vieraslajin mukana voi tulla tauti johon alkuperäislaji ei ole tottunut. Tämä antaa ainakin alkuun vieraslajille selkeän etulyöntiaseman. Ajan kanssa toki alkuperäislajikin voi tottua tautiin ja alkaa taas kilpailla tulokkaan kanssa reilummin.
Voinee myös olla niin että vieraslaji on kehittänyt taitoja tai ominaisuuksia, jotka ovat hyviä uudessa elinpaikassa eikä siellä pitempään asunut laji vain ole sattunut moista taitoa kehittämään koska on pärjännyt ilmankin.

Tässä nyt tuollaista arvailua, enemmänkin perusteita varmaan löytyy.

Voisit laittaa kysymystä vaikka Suomen luonto lehteen:
http://www.suomenluonto.fi/kysy-luonnosta

oo amerikkalainen...ja monta muutakin esimerkkiä jotka ei viittaa amerikkaan