Aika ajanut ohi

Sinunko kirjoitusten ohi aika olis ajanut? Eikä mitä! Nuo tuntemukset on tuttuja meille jokaiselle, jos nyt lähdetään ajatuksesta ehostaa ulkonäköään ja verrata nuoriin naisiin, niin toki. Se jos mikä on luonnollista:D Niin kuuluu ollakin, nuoruus siinä muodossa on ohi, mutta eihän ikä ole mikään kielteinen asia naisenakaan.

Varmaan olet työtätekevänä trimmattu ja sutjakka, älä muuta mietikkään, ja kesänvietto maalla on varmaan saanut sinutkin ruskettumaan nätisti. Ihanaa kun siellä on koiriakin, kyllä niidenkin turkit pitää uimisesta.

Tyttäreni myös vie saareen Kennelkoiransa, ja nyt on pentue tulossa 18 p.On sinulle paljon ympärilläsi, mutta et tietenkään saa kumppaniltasi samaa vastakaikua älyllisesti, sairautensa vuoksi. Kun palaatte kaupunkioloihin, niin käytä kirjastoa ja lue Ama kaikkea mikä sinua kiinnostaa, se pitää aivot virkeinä! Ja vapaapäiviä tarvitset sinäkin!

Tiedän sen hoitaessani dementtiä anoppiani, jonka ympyrät olivat niin pienet enää. Ei muuten riitä voimia antaa itsestään toiselle koko ajan.---- Välillä tuulettumaan!

Kirjoittele sinä niin kuin ennenkin, sinä yks persoonallisimmista kirjoittajista palstalla:D---- Hengessä ollaan mukana!--- Tsemppiä ja terkkuja!

Yleensä en ole niitä maan hiljaisempia,mutta nyt jotenkin sanat takertuvat kurkkuun ihanasta musiikista,ihanista kannustavista sanoista.
Tänään on kolmastoista päivä ja perjantai,yleensä se ei ole ollut onnenpäiväni.Suruviestin jo sain,että ikkunoiden toimitus viivästyy vielä parilla viikolla,siis toimitus on kuukauden myöhässä.
Kyllä kaikesta huolimatta ilonpuolelle jää tämä päivä.Ne on vain ikkunoita ja maallista rihkamaa.

Kyllä ystävät ovat sitä parhainta antia,jota ihminen voi osakseen saada.Ilonkyyneleitä muutaman tirautin ja päivä jatkuu ahventen narrauksella,teidän suomastanne onnesta sekaisin Ama

Ama kertoi pientalonsa lämpöeristysremontista - näin kuumana kesänä. Fyysiset ponnistelut lisäävät tressiä näillä kymmenillä muun huolenpidon lisäksi.
Ensi kertaa itsellä ovat herukat pensaissaan kuumien päivien takia. Viedään tutuille ne jämät mitä kuivuus ei ole tuhonnut.
Kirjoittamiseen ei ole tässä tilanteessa isompaa mielenkiintoa. Katsotaan sitten ulkolämpötilojen viilennyttä kohtuullisemmiksi.

capt.cöpenick kirjoitti:

Ama kertoi pientalonsa lämpöeristysremontista - näin kuumana kesänä. Fyysiset ponnistelut lisäävät tressiä näillä kymmenillä muun huolenpidon lisäksi.
Ensi kertaa itsellä ovat herukat pensaissaan kuumien päivien takia. Viedään tutuille ne jämät mitä kuivuus ei ole tuhonnut.
Kirjoittamiseen ei ole tässä tilanteessa isompaa mielenkiintoa. Katsotaan sitten ulkolämpötilojen viilennyttä kohtuullisemmiksi.

Lue lisää

Ei palsta olisi näin monipuolinen, jos vaan olisi kaksi kirjoittajaa, toinen nikillä ja toinen ilman. Meillä kaikilla on välillä sellaisia päiviä että ei jaksa mutta sanompa vaan, että tämä palsta on sellainen aarrearkku - mielen se virkistää ja aivonystyröitä rassaa, kun on mukana, kirjoittaa ja pohtii ja miettii vastausta, mielipidettä, rohkaisua, kritiikkiä tai muuten vaan arvosteltavaa. Kaikki se on hyväksi meille ja meitä jokaista tarvitaan; tämähän on meidän -7-kymppisten yhteinen projekti. Joten tsemppiä vaan jatkamiseen ja elämäniloa!

se yx kirjoitti:

Ei palsta olisi näin monipuolinen, jos vaan olisi kaksi kirjoittajaa, toinen nikillä ja toinen ilman. Meillä kaikilla on välillä sellaisia päiviä että ei jaksa mutta sanompa vaan, että tämä palsta on sellainen aarrearkku - mielen se virkistää ja aivonystyröitä rassaa, kun on mukana, kirjoittaa ja pohtii ja miettii vastausta, mielipidettä, rohkaisua, kritiikkiä tai muuten vaan arvosteltavaa. Kaikki se on hyväksi meille ja meitä jokaista tarvitaan; tämähän on meidän -7-kymppisten yhteinen projekti. Joten tsemppiä vaan jatkamiseen ja elämäniloa!

Lue lisää

Olen myöskin sitä mieltä, ettei tämä yhtään vähennä live-elämässäni saatuja kohtaamisia, jotka toki ovat kyllä ensisijaisia tähän verrattuna. Ristikoita ratkaisen usein UUtisten kanssa samaan aikaan, haluan seurata aikaani, mutta ristikoiden tai sudokujen samanaikainen ratkaisu ei estä sitä.
Uloslähteminen on aina kaikkein tärkeintä, tuttujen tapaaminen.

Se kax kirjoitti:

Olen myöskin sitä mieltä, ettei tämä yhtään vähennä live-elämässäni saatuja kohtaamisia, jotka toki ovat kyllä ensisijaisia tähän verrattuna. Ristikoita ratkaisen usein UUtisten kanssa samaan aikaan, haluan seurata aikaani, mutta ristikoiden tai sudokujen samanaikainen ratkaisu ei estä sitä.
Uloslähteminen on aina kaikkein tärkeintä, tuttujen tapaaminen.

Lue lisää

Tottakai pitää elää myös livenä, mutta on se niin metka kanava tämäkin. Tuntuu kuin sihteerinä tässä naputtelisin jotakin tärkeää - vaikken ikinä ole sihteerinä toiminutkaan. Ja ajatelkaa - näinhän me tämäkin ikäluokka voidaan kommunikoida niin positiivisissa kuin negatiivisissa asioissa, ehkä kaikesta saamme vielä joitakin vaikutteita ja uusia hyviäkin näkökulmia omiin jumittuneihin ajatuskuvioihin ja mielipiteisiimme?

yks kaks kirjoitti:

Tottakai pitää elää myös livenä, mutta on se niin metka kanava tämäkin. Tuntuu kuin sihteerinä tässä naputtelisin jotakin tärkeää - vaikken ikinä ole sihteerinä toiminutkaan. Ja ajatelkaa - näinhän me tämäkin ikäluokka voidaan kommunikoida niin positiivisissa kuin negatiivisissa asioissa, ehkä kaikesta saamme vielä joitakin vaikutteita ja uusia hyviäkin näkökulmia omiin jumittuneihin ajatuskuvioihin ja mielipiteisiimme?

Lue lisää

niissäkin alakulon aksenteissa,joissa joltasinkin usein ryömin.
Tiedän kuitenkin,että kun heitän hätähuutoni eetteriin,niin aina siihen vastataan.
Joku keljuileen luullen, kun omistan perseenkokoisen rantatilan,että olen hyvintoimeentulevaista sorttia.Sen velkataakan kannan minä yksin hennoilla hartiollani,joka kohdistuu nimellisesti olevaan omaisuuteeni.
Taivasosaani satsaan,koska ompa taivaassa tarjolla lapsillekin,mutta täällä maanpäällä puutteentuomaa kurjuutta edes virsientekijä ei ole ottanut huomioon.

Kiitos teille kaikille mukanakulkevat lähimmäiset,Atolfia,sinä olet aina ollut nostamassa minua hetteiköstä,olet valanut uskoa,että huomenna päivä voi olla jollei huono niin parempaan päin.
Ruuneperi uskomatonta,mutta totta,sinäkin bruutukseni huomioit minut vähäpätöisen maalaistollon kiitos siitä.
Ts**sinä olet minua aiemminkin nostanut ja kannustanut,olemme vähän niinkuin yhtäköyttäyhdistys.
Venlastiina sinä ihana ihminen,kuinka usein olenkaan saanut sinulta kannustusta ja myötäelämistä
niillä vaikeilla elämäntaipaleilla.
Ja Kapulle kiitos,sinä tiedät että,kun remppaan ryhtyy,se leikin kestäköön.
Kiitos ihanasta musiikista Ystävä Amado Mio kosketti ja lämmitti.Kiitos teille ihanat ihmiset Ama

yks kaks kirjoitti:

Tottakai pitää elää myös livenä, mutta on se niin metka kanava tämäkin. Tuntuu kuin sihteerinä tässä naputtelisin jotakin tärkeää - vaikken ikinä ole sihteerinä toiminutkaan. Ja ajatelkaa - näinhän me tämäkin ikäluokka voidaan kommunikoida niin positiivisissa kuin negatiivisissa asioissa, ehkä kaikesta saamme vielä joitakin vaikutteita ja uusia hyviäkin näkökulmia omiin jumittuneihin ajatuskuvioihin ja mielipiteisiimme?

Lue lisää

jotkut jutut saavat hersyvän naurun aikaan, joskin päinvastaista on. Ennenkaikkea meillä on kanava, johon uskaltaudumme kirjaamaan ylös tuntemuksiamme! Kyllä ne puhuttelee, ihminen tulee tutuksi ja voi myötäelää yhdessä.

Emme ole yksin ajatuksinemme:) Löysin radiosta kanavan, joka soitti niin upeaa 40-50 luvun jazzia, ihan riemastuttavaa! Voi hyvin Ama...olet meille yks' sisko!

Ts** kirjoitti:

jotkut jutut saavat hersyvän naurun aikaan, joskin päinvastaista on. Ennenkaikkea meillä on kanava, johon uskaltaudumme kirjaamaan ylös tuntemuksiamme! Kyllä ne puhuttelee, ihminen tulee tutuksi ja voi myötäelää yhdessä.

Emme ole yksin ajatuksinemme:) Löysin radiosta kanavan, joka soitti niin upeaa 40-50 luvun jazzia, ihan riemastuttavaa! Voi hyvin Ama...olet meille yks' sisko!

Lue lisää

osa tätä suurta nettiperhettä.Kyllä suhtkot onnentunteilla voin jatkaa tätä elämääni.
Huomenna remppamies tulee tekemään kolmannen seinän valmiiksi ja sitten taas odotellaan ikkunoita,viikonpäästä lupailivat.
Jazista puheenollen Iris Rautio oli minun nuoruuden ystävä,asuttiin samassa talossa hesassa.
Hän upea solisti,tosin levyttänyt vähän.
Sähköpostia vieläkin lähetellään.
Ama muusiikin aalloilla mukana

X amateus kirjoitti:

osa tätä suurta nettiperhettä.Kyllä suhtkot onnentunteilla voin jatkaa tätä elämääni.
Huomenna remppamies tulee tekemään kolmannen seinän valmiiksi ja sitten taas odotellaan ikkunoita,viikonpäästä lupailivat.
Jazista puheenollen Iris Rautio oli minun nuoruuden ystävä,asuttiin samassa talossa hesassa.
Hän upea solisti,tosin levyttänyt vähän.
Sähköpostia vieläkin lähetellään.
Ama muusiikin aalloilla mukana

Lue lisää

Tuolla kirjoituksessasi putkahti jälleen esiin se entinen huumorintäyteinen ihminen,
jona sinut olemme oppineet tuntemaan. Noin sitä voittaa ne pahimmatkin ja synkimmätkin hetket, mitä joskus päivät tuovat tullessaan. Se vanha sanonta, että synkimmälläkin pilvellä on hopeareunus. Senkun aina jaksamme muistaa, niin jalkamme kevyemmin kulkee ja mieli iloisemmin taas jatkaa niissä velvollisuuksissamme, jotka meidän on hoidettava.

Hyvää elokuun loppua. Siellä maalla alkaa jo olla varmaan melko pimeää, mutta se rauha, mikä siellä vallitsee taitaa korvata tuon pimeydenkin. Joko pian Tampere kutsuu?

Atolfia kirjoitti:

Tuolla kirjoituksessasi putkahti jälleen esiin se entinen huumorintäyteinen ihminen,
jona sinut olemme oppineet tuntemaan. Noin sitä voittaa ne pahimmatkin ja synkimmätkin hetket, mitä joskus päivät tuovat tullessaan. Se vanha sanonta, että synkimmälläkin pilvellä on hopeareunus. Senkun aina jaksamme muistaa, niin jalkamme kevyemmin kulkee ja mieli iloisemmin taas jatkaa niissä velvollisuuksissamme, jotka meidän on hoidettava.

Hyvää elokuun loppua. Siellä maalla alkaa jo olla varmaan melko pimeää, mutta se rauha, mikä siellä vallitsee taitaa korvata tuon pimeydenkin. Joko pian Tampere kutsuu?

Lue lisää

maan kämmenellä.Tuolla jo aikasemmin viittailin voimien hiipumisesta, ja erikoisesti kai tällaiset ns. yksinäiset vaeltajat kuin minä, ovat yrittäneet sopeutua elämään, kuten maalaismies sanoi optimistisena pessimistinä. Tarkoitin yksinäisyyttä omassa sielussaan, joka ei parannu sillä, että olipa vaikka miljoona ihmistä ympärillä, yksinäinen sielu on yksin.
Aikaisemmin olin monelle se voiman lähde, ja nyt moni ystävä voi ajatella minun hylänneen heidät, kun pitää ihan pakottamalla pakottaa itsensä joskus ottamaan yhteyttä heihin, varmasti vielä enemmän tarvitsisivat tukea, muttei kun ei enää jaksa.
Olen monesti ajatellut, että pitääkö ihmisen nöyrtyä ihan viimeiseen pisteeseen, että myöntää itse olevansa heikko. Kirjoitin siinä aiemmassa jutussuni, etteivät yhteiskunnan antamat mahdollisuudet avun saantiin auta, joitakin avoimimpia ehkä ja jotka suostuvat pillereillä saamaan tekohalua elämään.
Jokaisella on omat taakkansa, ne ovat niin suhteellisia, ettei toinen voi toisen tuskaa ymmärtää. Joku voi koteloida tuskansa kovuudella, ulospäin näyttämällä viimeiseen tippaan hyvin pärjäävänä ihmisenä , vaikka sisimmässään itkee. Ja se riesa, empaattisuus, jolle ei voi mitään, kanssaelää toisen tuskan ja vaikeudet, se on suurta henkistä rasitusta, jolle tulee jossain vaiheessa loppu.
Ja meidän kulttuurimmehan on sellaista, ettei noin vaan vastata toisen kysymykseen...miten voit?....suinkaan kuin viimeisenä avunpyyntönä, etten lainkaan hyvin.
Nöyrtyminen ei ole toisille mahdollista, hän ehkä tuntee ihan menettävänsä oman minuutensa. Jumalaan uskovalla ihmisellä, joka on antanut minuutensa toisen huostaan, onko hänellä helpompaa. Silloinhan hän on luopunut omasta itsestään....sellaiseen en usko noin vain syvästi ajattelevan, kokevan ihmisen noin vain ajautuvan. Lienee se viimeinen pisara.
Aamuun on aikaa, taidan mennä vielä petiin ja yrittää suggeroida itseni vielä uneen. Aamulla on onneksi kaikki toisin, toistaiseksi ainakin. Niin väsynyt olen kaikkeen.

susmorsian ek. kirjoitti:

maan kämmenellä.Tuolla jo aikasemmin viittailin voimien hiipumisesta, ja erikoisesti kai tällaiset ns. yksinäiset vaeltajat kuin minä, ovat yrittäneet sopeutua elämään, kuten maalaismies sanoi optimistisena pessimistinä. Tarkoitin yksinäisyyttä omassa sielussaan, joka ei parannu sillä, että olipa vaikka miljoona ihmistä ympärillä, yksinäinen sielu on yksin.
Aikaisemmin olin monelle se voiman lähde, ja nyt moni ystävä voi ajatella minun hylänneen heidät, kun pitää ihan pakottamalla pakottaa itsensä joskus ottamaan yhteyttä heihin, varmasti vielä enemmän tarvitsisivat tukea, muttei kun ei enää jaksa.
Olen monesti ajatellut, että pitääkö ihmisen nöyrtyä ihan viimeiseen pisteeseen, että myöntää itse olevansa heikko. Kirjoitin siinä aiemmassa jutussuni, etteivät yhteiskunnan antamat mahdollisuudet avun saantiin auta, joitakin avoimimpia ehkä ja jotka suostuvat pillereillä saamaan tekohalua elämään.
Jokaisella on omat taakkansa, ne ovat niin suhteellisia, ettei toinen voi toisen tuskaa ymmärtää. Joku voi koteloida tuskansa kovuudella, ulospäin näyttämällä viimeiseen tippaan hyvin pärjäävänä ihmisenä , vaikka sisimmässään itkee. Ja se riesa, empaattisuus, jolle ei voi mitään, kanssaelää toisen tuskan ja vaikeudet, se on suurta henkistä rasitusta, jolle tulee jossain vaiheessa loppu.
Ja meidän kulttuurimmehan on sellaista, ettei noin vaan vastata toisen kysymykseen...miten voit?....suinkaan kuin viimeisenä avunpyyntönä, etten lainkaan hyvin.
Nöyrtyminen ei ole toisille mahdollista, hän ehkä tuntee ihan menettävänsä oman minuutensa. Jumalaan uskovalla ihmisellä, joka on antanut minuutensa toisen huostaan, onko hänellä helpompaa. Silloinhan hän on luopunut omasta itsestään....sellaiseen en usko noin vain syvästi ajattelevan, kokevan ihmisen noin vain ajautuvan. Lienee se viimeinen pisara.
Aamuun on aikaa, taidan mennä vielä petiin ja yrittää suggeroida itseni vielä uneen. Aamulla on onneksi kaikki toisin, toistaiseksi ainakin. Niin väsynyt olen kaikkeen.

Lue lisää

tekikin hyvää. Heräsin parahultaisesti taivaanrannan loistaessa niin tummanpunaisena, etten muista milloin.
Jos vielä jonkin sanan meistä ihmisistä, kun meitä on totisesti joka junaan.
Onhan myös sellaisia ihmistyyppejä, liekkö paljonkin, jotka soittelevat vain kertoakseen omasta olostaan.
Eivät itse varmaan voi sille mitään, huomaa tapaansa kertoa vain oman elämänsä surkeudesta ja huonosta olostaan. Ihmettelevät ja loukkaantuvatkin, jos kuunteleva ihminen lopulta sanoo....kuule, mä en jaksa tälleen yöllä kuunnella. Eräskin henkilö vuosia sitten jo, lopetti suuttuneena viimein soittelunsa ja yhteydenottonsa kokonaan, kun napakasti viimein sanoin, että älä soita yöllä. Nykyisin suljenkin puhelimen yöksi. Ei tietysti niinkään arka pitäisi olla, ettei ystävilleen murheistaan kertoisi, mutta ystävyyden ja avoimuuden soisi olevan molemminpuolista.

susmorsian ek. kirjoitti:

tekikin hyvää. Heräsin parahultaisesti taivaanrannan loistaessa niin tummanpunaisena, etten muista milloin.
Jos vielä jonkin sanan meistä ihmisistä, kun meitä on totisesti joka junaan.
Onhan myös sellaisia ihmistyyppejä, liekkö paljonkin, jotka soittelevat vain kertoakseen omasta olostaan.
Eivät itse varmaan voi sille mitään, huomaa tapaansa kertoa vain oman elämänsä surkeudesta ja huonosta olostaan. Ihmettelevät ja loukkaantuvatkin, jos kuunteleva ihminen lopulta sanoo....kuule, mä en jaksa tälleen yöllä kuunnella. Eräskin henkilö vuosia sitten jo, lopetti suuttuneena viimein soittelunsa ja yhteydenottonsa kokonaan, kun napakasti viimein sanoin, että älä soita yöllä. Nykyisin suljenkin puhelimen yöksi. Ei tietysti niinkään arka pitäisi olla, ettei ystävilleen murheistaan kertoisi, mutta ystävyyden ja avoimuuden soisi olevan molemminpuolista.

Lue lisää

tästä henkilöstä, minkä tuossa yllä mainitsin. Ehä joku muukin voi suhtauttaa omia murheitaan.
Naisihminen, jonka mies, kemisti, kuoli aika nuorena syöpään, oli ilmeisesti saanut näistä käsittelemistään aineista, en kysellyt tarkemmin. Sitten hänen nuorempi poikansa kuoli heroiinin yliannostukseen Ruotsissa, lähes parikymmentä vuotta sitten, ja jäljelläoleva lapsi, poika myös, 25-vuotiaana narkomaanina.
Hän itse kompensoi nämä menetykset, siis hän oli kaiken menettänyt, olemalla ulkonaisesti kova, käytti hyvin runsaasti alkoholia ja ilmeisesti kaikenlaisia pillereitä. Hän ei niinkuin osannut päästää ketään lähelleen. Hän kuolikin pari vuotta sitten hyvin yksinäisenä varmasti. Ja sukua ei ole jäljellä enää lainkaan.
Tällaisia ihmiskohtaloita, pieniä ovat monesti omat voivotukset.

Atolfia kirjoitti:

Tuolla kirjoituksessasi putkahti jälleen esiin se entinen huumorintäyteinen ihminen,
jona sinut olemme oppineet tuntemaan. Noin sitä voittaa ne pahimmatkin ja synkimmätkin hetket, mitä joskus päivät tuovat tullessaan. Se vanha sanonta, että synkimmälläkin pilvellä on hopeareunus. Senkun aina jaksamme muistaa, niin jalkamme kevyemmin kulkee ja mieli iloisemmin taas jatkaa niissä velvollisuuksissamme, jotka meidän on hoidettava.

Hyvää elokuun loppua. Siellä maalla alkaa jo olla varmaan melko pimeää, mutta se rauha, mikä siellä vallitsee taitaa korvata tuon pimeydenkin. Joko pian Tampere kutsuu?

Lue lisää

Linnavuorenkämppä menee kaiketi myyntiin.Sain jonkilaisen hormoonihäiriön,kun yleensä sen ostin.
Ajattele tota naisen logiikkaa.Kerran ex avokki sanoikin kuunneltuaan meitsin kiukunpuuskia,ettei naisella ole mitään persoonaa heillä on vain kiukku ja purkaus ja määrättypäivä niillekin..
Onhan se tarpeen tietty se kämppä jos hormoonihäiriö iskee ja muutenkin.
Miehelleni on täällä paras mahdollinen jatkohoito,joten siirrän hänet henkilöistörekisteriin tänne.

Ihanat kirpakat syyspakkaset ja jäätynyt järvenpinta,jonne verkot voi uittaa jäänalle,voisko mieli haluta maailmalle.
Voit kirmata koirankanssa lapsuusmaisemissa,lumisissa laskea pulkkamäkeä tuvannurkalta järvelle.
Kyllä Aman elämäntehtävä alkaa olla lopuillaan,ulkovuoriremontti veti mehut täysin.
Kiitollisena saamastani myötätunnosta Ama