miten suhtaudutte, jos puoliso muuttuu täysin eikä ole kotiutettavissa, onko avioero hyväksyttävä ratkaisu...
pitkäaikaisisairaus ja avioero
uhhuhh
20
991
Vastaukset
- Mielipde
Terveellä puolisolla on oikeus jatkaa elämäänsä. Ei sairasta silti tarvitse kokonaan hylätä, voi häntä käydä katsomassa ja pitää yhteyttä.
- wwwrv
jos toinen on ärsyyntynyt ja täysin muuttunut niin yhteydenpito voi katketa
- kunhan jotenkin
Teki radikaalin tempun. Hän on hoitanut pitkäaikaisesti ja parantumattomasti sairasta miestään lähes vuosikymmenen. Nyt hänellä on toinen mies, mies ei asu samalla paikkakunnalla. Vapailla he tapaavat ja muuten omaishoito jatkuu ennallaan. Kai järjestely sopii molemmille koska vaikuttavat tyytyväisiltä. Minusta on hyvä että löytyi kumppani, jos joku on eri mieltä niin voisi yrittää tämän naisen saappaissa viikon verran. Olen seurannut heidän elämäänsä läheltä.
- yksskakssiii
miksi jatkaa omaishoitajana? taloudelliset syyt?
- elettävää elämää
yksskakssiii kirjoitti:
miksi jatkaa omaishoitajana? taloudelliset syyt?
Ei ole niinkään taloudellisista syistä kyse kun siitä että mies pelkää hirveästi laitokseen joutumista.
Hän on hyvillään että saa olla omassa kodissaan ja on hiljaisesti hyväksynyt tilanteen. Hän on myös henkisesti sairas mutta on kuitenkin ajan tasalla, ainakin hetkittäin.
Kyllä sääli ja välittäminen ovat vaimon motiivit, ei oman elämän eläminen sulje niitä pois.
Myös miehellä on tahollaan hoidettava, ei ole puoliso, lisäksi tämä hoidettava ei vaadi niin paljoa auttamista, pystyy itse syömään ja peseytymään, on kehitysvammainen.
Siksi tämä sopii molemmille kun kummankin elämä on samalla mallilla.
Eihän tuo asia ole kenenkään hyväksymisestä kiinni. Jos on ollut tarpeeksi rakkautta niin kyllä se kestää lähes kaiken.
Kukaan ei voi sanoa mikä on kullekin hyväksi.- tuleva leski 45
olimme eroamassa,siinä rytäkässä todettiin miehelläni vakava sairaus,peruin eroanomuksen ja lupasin hoitaa puolisoani loppuun asti,otin jopa kaikki velat niskoilleni ,ajattelin että selkä suorana hoidan loppuun kunnes kuolema sit meidät erottaa,raskastahan tämä,mutta kun hyvä omatunto näin....jotenki en olisi ollut vapaa,jos olisin jättänyt sairasta miestä yksin,jokainen ansaitsee huolenpitoa ja välittämistä
- auli-auli*
tuleva leski 45 kirjoitti:
olimme eroamassa,siinä rytäkässä todettiin miehelläni vakava sairaus,peruin eroanomuksen ja lupasin hoitaa puolisoani loppuun asti,otin jopa kaikki velat niskoilleni ,ajattelin että selkä suorana hoidan loppuun kunnes kuolema sit meidät erottaa,raskastahan tämä,mutta kun hyvä omatunto näin....jotenki en olisi ollut vapaa,jos olisin jättänyt sairasta miestä yksin,jokainen ansaitsee huolenpitoa ja välittämistä
Tuo päätöksesi hoitaa miestäsi loppuun asti on asia mitä et tule koskaan katumaan.
Kuolema on niin lopullinen että kaikki muu sen rinnalla tuntuu toisarvoiselta.
Tiedän kun olen kokenut suuren menetyksen. Tein kaiken mikä inhimillisesti katsoen on mahdollista, väsyin kun oli omaishoitokin lisänä, mutta olen kiitollinen siitä että jaksoin.
Kun on terve tuntuu olevan varaa tuhlata aikaa toisarvoiseen, kuoleman läheisyys on asia joka saa arvot kohdalleen.
Jaksamista teille
- Elettäväksi..
Kulunut sanonta, mutta niin totta.
Ei vuosien uhrautuminen ole kenellekään hyväksi, ei edes uhrauksen kohteelle.- tuleva leski 45
en minä uhraudu,olen järjestänyt niin ,että saan apua mieheni hoidossa,ja sitten lopussa hän siirtyy laitokseen.Minä jopa harrastan ihan omia juttuja,matkustan kotimaassa pariksi päiväsksi kuukaudessa lomailemaan,ulkoilen ja rakennan ihan omaa elämää tämän omaishoidon rinnalla,en minä ole luopunut oikeastaan mistään,elän vain toisella tavalla,lupasin miehelleni,silloin kun hän vielä tässä maailmassa,että jatkan elämääni,tuli mitä tuli,kunhan vaan huolehdin että hänellä jotenki siedettävää tuo oleminen
- Inhimillisyys...
tuleva leski 45 kirjoitti:
en minä uhraudu,olen järjestänyt niin ,että saan apua mieheni hoidossa,ja sitten lopussa hän siirtyy laitokseen.Minä jopa harrastan ihan omia juttuja,matkustan kotimaassa pariksi päiväsksi kuukaudessa lomailemaan,ulkoilen ja rakennan ihan omaa elämää tämän omaishoidon rinnalla,en minä ole luopunut oikeastaan mistään,elän vain toisella tavalla,lupasin miehelleni,silloin kun hän vielä tässä maailmassa,että jatkan elämääni,tuli mitä tuli,kunhan vaan huolehdin että hänellä jotenki siedettävää tuo oleminen
Sinä kuitenkin välität, jopa rakastat miestäsi, vaikka teillä on ollut vaikeuksia aikaisemman viestisi perusteella.
Hienoa että suhtaudut noin, autat apua tarvitsevaa unohtamatta itseäsi.
- Kaikki se voittaa...
Miten suhtautua, riippuu siitä millainen avioliitto on ollut mikäli puoliso muuttuu vaikkapa Dementian takia, tai muuten vammautuu.
Ainakaan minä ole ensimmäisenä vaatimassa että kaikki se kestää, kaikki se kärsii.
Avioliitto on voinut olla riitaisa, mutta kulissit pystyssä. Alkoholismia ja mielenterveyden ongelmia.
Jos on ollut rakkauden täyttämä pitkä yhteiselo niin rakkaus saattaa kestää pahatkin vaikeudet. - Mistä apua???
Tällaisia palstoja olen aina karttanut, mutta nyt on pakko kysyä neuvoa. Avopuolisollani todettu nyt dementoiva sairaus (työikäinen mies). Haluaisin kyllä hoitaa, mutta meillä alle kouluikäinen tyttö, enkä kuitenkaan haluaisi tytön lapsuutta tässä uhrata. Vielä tuo mies toimintakykyinen, mutta mitä sitten kun todelliset vaikeudet alkavat??? Itsellänikin vielä työ, joka vaati välillä pitkiä poissaoloja. Kaikki vielä niin tuoretta, että kaikki ajatukset ovat ihan sekaisin.
- Auli-auli*
Kyllä sinun pitää ajatella ensi sijassa itseäsi ja tytärtäsi.
Ei kannata yrittää yli voimiensa.
Jos työsi takia joudut olemaan paljon poissa, mutta miehesi tulee todennäköisesti tarvitsemaan yhä enemmän silmälläpitoa. Joudut vaikean valinnan eteen jos valitset omaishoidon, myös taloudellisesti häviäisit huomattavasti.
Mielestäni niin kauan kun mies pärjää kotona ilman silmälläpitoa voisit jatkaa kotona enseen tapaan. Mutta alkaisit kysellä paikkaa miehellesi vaikka palvelutalosta.
Muutoksen aika on raskas molemmille, mutta eihän miestä tarvitse hylätä, hän voi käydä kotona lomilla ja voitte käydä hänen luonaan.
Kun todelliset vaikeudet alkavat miehen sairauden takia sinulle tulee ylivoimaisksi huolehtia täysipainoisesti tyttärestäsi ja työstäsi.
Itse olen toistakymmentä vuotta ollut omaishoitaja, lapseni ovat aikuisia ja olen eläkkeellä, jos olisi pieni lapsi ja ansiotyö ei omaishoito tulisi kysymykseen.
Edessäsi on vaikea tie, halu auttaa miestäsi ja elämän realiteetit tekevät ristiriitaisen olon, mutta kyllä siitä selviää, olen huomannut, aina kun tuntuu olevan seinä vastassa, asiat vain jotenkin menevät paikoilleen.
Jaksamista sinulle - jk
en osaa sanoa
- Ei mikään hyvä
Avioero, laitoshoito vai omaishoito?
Siinä vasta pulma??? - elävä kuollut
Kuinkahan moni muu kuin minä joutuu pohtimaan samaa asiaa, avioero ei nyt ainakaan.
Vaikka en ole tuomitsemassa ketään jos siihenkin päätyy.
Mikään yllämainituista vaihtoehdoista ei ole hyvä kaikkien kannalta.
Ratkaisu on tehtävä, kaikkea ei voi saada, mutta valinta....- +++++
Miehet etsivät uuden ja ottavat eron helpommin jos puoliso sairastuu.
On toki poikkeuksiakin, tunnen kaksi miespuolista omaishoitajaa.
Ei kaikki jaksa, naisetkaan....
- Omaishoitajana
Itse omaishoitajana ratkaisin asian että hoidan niin kauan kuin jaksan yksin, vaikka olen itsekin sairas, sairaus joka hoidettu mutta vaatii hoitoa ehkä joskus taas. Seuraavksi apua kotisairaanhoidolta ja sitten laitoshoito.
Kyseessä on Alzheimerin tauti. Aika raskasta hoitaa ja seurata hiipumista.
Sain onneksi ne 3 lomapäivää / kk lakisääteiset ja omaishoitopalkkion / palkan.
Tosin tuntuu usein että oma elämä jää elämättä on se kuitenkin niin sitovaa.
Mutta on siitä hyvä mieli että yritti parhaansa. Kyseessä pitkä avioliitto. - vuosi vuodelta
Omaishoitajana kirjoitti:
"Tosin tuntuu usein että oma elämä jää elämättä on se kuitenkin niin sitovaa.
Mutta on siitä hyvä mieli että yritti parhaansa. Kyseessä pitkä avioliitto."
Tässä on pähkinänkuoressa puolisonsa omaishoitajana olevan, elämisen ihanuus ja kurjuus.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En usko et meistä tulee jotain
Se ei kuitenkaan estä toivomasta et tulisi. Toivon et voitas suudella ja se sais asioita loksahtamaan paikoilleen. Jutel102670- 931987
Eini paljastaa nuorekkuutensa salaisuuden - Tämä nousee framille: "Se on pakko, että jaksaa!"
Discokuningatar Eini on täyttänyt upeat 64 vuotta. Lavoilla ja keikoilla nähdään entistä vapautuneempi artisti, joka ei401518- 2601398
Yli puolella maahanmuuttajalapsista ei ole tietoja ja taitoja, joilla selviää yhteiskunnassa
Miksi Suomeen otetaan väkeä jolla on älyvajetta? https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010730220.html2721048- 68946
Olen J-mies
Jos kerrot sukunimeni alkukirjaimen, ja asuinpaikkakuntani. Lupaan ottaa yhteyttä sinuun.47891Ei sitten, ei olla enää
Missään tekemisissä. Unohdetaan kaikki myös se että tunsimme. Tätä halusit tämän saat. J miehelle. Rakkaudella vaalea na77870- 55864
- 44775