Ei afrikkalaista miestä (osa 2)

Niin, ei kaikki suomalaisetkaan ole lukuintoisia :P

Nii, eikä siin ollu yhtää kuvia. Pari kuvaa esim. jostain BB-julkkiksesta olis ollu kiva juttu. Ja kuvat on muutenki niin paljon helpompia ku tommoset pitkät ja kiemuraiset lauseet.

Joo, hurjat 24 riviä :D

Etpä taida sinäkään paljon taida kirjaston tai koulujen käytäviä kuluttaa, jos tuota ei jaksa lukea. Melkoinen ADHD-tapaus. :)

juuri sellainen afron vaimo, joita tuossa kuvailtiin. Ei kiinnosta muu kuin BB ja paneminen. Kukas on suosikkisi tänä vuonna? Melkein Mr Afganistan eli Kebab-Habib? :-D

njeekeri. Siksi.

hehehe... kirjoitti:

Niin, ei kaikki suomalaisetkaan ole lukuintoisia :P

"sielujen harmoniaa älyllisine keskusteluineen"

Älyllisiä keskusteluja, anna mun kaikki kestää. Etkö tiennyt, että afrikkalaisen älykkyysosamäärä keskimäärin on 80. Se on sama kuin 8-luokkalaisen valkoisen pojan. Mitä älyllisiä keskusteluja luulet sen ikäisen kanssa käyväsi? Pleikkarijuttuja tai skeittitemppuja ehkä?

xenomania kirjoitti:

juuri sellainen afron vaimo, joita tuossa kuvailtiin. Ei kiinnosta muu kuin BB ja paneminen. Kukas on suosikkisi tänä vuonna? Melkein Mr Afganistan eli Kebab-Habib? :-D

Kyllä ne näyttävät idempää tulevilta kuin väittävät, eli kebab:on tilalla shushi

xenomania kirjoitti:

juuri sellainen afron vaimo, joita tuossa kuvailtiin. Ei kiinnosta muu kuin BB ja paneminen. Kukas on suosikkisi tänä vuonna? Melkein Mr Afganistan eli Kebab-Habib? :-D

Afrikkalainen, itä-aasialainen, kaakkois-aasialainen ei niitä erota mistään, ihan saman näköisiäkin

Mikähän oli lällätyksesi tarkoitus?
Ap esitti asiansa ihan hyvin. Oliko hän jotenkin tilannut sitä, mitä sai? Mutta ainakin myönnät että kaikki ei saa joten olet ehkä harvinainen YKSITTÄISTAPAUS.

Onko kyseessä kenties avaruusinsinööri D. Keski-Afrikasta? Olen tavannut joskus. Hän on kieltämättä sivistynyttä keskusteluseuraa, mutta osaa myös hyödyntää suomalaista naistarjontaa. Kyllä se Sinullekkin vielä valkenee.

Eikö kyseinen mies ole siis kouluttautunutkaan Suomessa? Opiskellut suomen kielenkin ilman yhteiskunnan kustantamaa koulutusta? Kaiken maksanut aina omasta pussistaan? Terveyskeskukseenkaan ei mene resursseja tuhlaamaan ja umpisuolensakin leikkauttaa yksityisellä?
Eikä arvosta suomalaisia lapsia, vanhuksia ja vammaisia, jotka eivät tee tuottavaa työtä? Inhoaa ilmeisesti verojakin. Luulen, että ko mies on väärässä maassa.

>>>>Kuvauksesi kaltaisia miehiä ja naisia varmasti tältä pallolta löytyy maanosaan katsomatta, itse en moisten kanssa haluaisi aikaani tuhlata.

Avioerotilastojen mukaan juuri nämä kaksikulttuuriset suhteet päättyvät usein ja nopsaan. Kaikilla ei siis ole yhtä hyvä tuuri kuin edellisellä tai sitten ulkomaalainen puolisko löytää jonkun paremmin omaa korkeaa tasoaan vastaavan.

Ja nyt sitten parkukaa kuinka suomalaisetkin eroavat etc etc ja kuinka afrikkalaisilla on arvot kohdallaan etc etc...

"Kuvauksesi kaltaisia miehiä ja naisia varmasti tältä pallolta löytyy maanosaan katsomatta,"

Et voi tosissasi väittää, etteikö todellisia maakohtaisia eroja olisi. Ajatellaan kehitysmaita, niiden alhaista koulutustasoa ja järjestäytymättömiä yhteiskunnallisia oloja. Pannaan kaupan päälle vielä kulttuuri, joka on voinut pitää kiinni arkaaisista tavoistaan ja käsityksistään ilman että sivistys olisi sitä päässyt "pilaamaan". Oletko sitä mieltä, ettei näillä seikoilla ole mitään merkitystä?

32 kirjoitti:

"Kuvauksesi kaltaisia miehiä ja naisia varmasti tältä pallolta löytyy maanosaan katsomatta,"

Et voi tosissasi väittää, etteikö todellisia maakohtaisia eroja olisi. Ajatellaan kehitysmaita, niiden alhaista koulutustasoa ja järjestäytymättömiä yhteiskunnallisia oloja. Pannaan kaupan päälle vielä kulttuuri, joka on voinut pitää kiinni arkaaisista tavoistaan ja käsityksistään ilman että sivistys olisi sitä päässyt "pilaamaan". Oletko sitä mieltä, ettei näillä seikoilla ole mitään merkitystä?

Lue lisää

Hyvä aloittaja, erinomaisen tarkkanäköinen ja hyvä kirjoitus. Allekirjoitan joka sanan.
Kiitos!

32 kirjoitti:

"Kuvauksesi kaltaisia miehiä ja naisia varmasti tältä pallolta löytyy maanosaan katsomatta,"

Et voi tosissasi väittää, etteikö todellisia maakohtaisia eroja olisi. Ajatellaan kehitysmaita, niiden alhaista koulutustasoa ja järjestäytymättömiä yhteiskunnallisia oloja. Pannaan kaupan päälle vielä kulttuuri, joka on voinut pitää kiinni arkaaisista tavoistaan ja käsityksistään ilman että sivistys olisi sitä päässyt "pilaamaan". Oletko sitä mieltä, ettei näillä seikoilla ole mitään merkitystä?

Lue lisää

Tietysti erot ovat valtavia. Annan esimerkin. Minut on viety jo pienenä lapsena kirjastoon ja olen siitä lähtien lukenut jatkuvasti ilman, että kukaan olisi siihen mitenkään patistellut. Omissa hyllyissänikin on tuhansia kirjoja. Lisäksi aloitin jo lapsena sanomalehtien seuraamisen. Jos ajattelee keskivertoafrikkalaista, niin eihän hänellä ole omassa maassaan mahdollisuuksia samaan. Vierailin äskettäin eräässä afrikkalaisessa maassa, jossa näin kirjastolaitoksen heikon tason: ei puhettakaan lähikirjastoista lastenosastoineen, paljon kaupunkeja, joissa ei ole yhtään maksutonta kirjastoa. Koulutkin pyörivät lähes kirjoitta. Omalla äidinkielellä saatavuus on erittäin rajoitettua. Kirjakaupoissa on pari hyllyriviä kaunokirjallisuutta paikallisella pääkielellä, kaikki muu on englanniksi. Ja kaikki kirjat maksoivat niin paljon, että jopa minä jätin hankinnat minimiin. Yhteensä kirjakauppoja kyseisessä metropolissa oli vain muutama ja nekin hyvin pieniä. Miten tuollaisessa ympäristössä voisi kehittyä omaehtoiseksi tiedonhankkijaksi ja kirjallisuuden kuluttajaksi? Miten oppia edes lukemaan ja kirjoittamaan sujuvasti?

Kun matkustan johonkin uuteen paikkaan, hankin yleensä tietoa monin tavoin. Paikan päällä muun muassa ostan paikallisia lehtiä. Jotenkin kuvaavaa on, kuinka eräs afrikkalaisista tuttavuuksistani oli melko hämmästynyt, kun kerroin hänelle, miten paljon Suomessa ilmestyy sanomalehtiä. Hän oli ollut pari vuotta Suomessa jatko-opiskelijana ja luullut, että täällä luetaan vain ilmaisjakelulehtiä, joita voi poimia metroasemilta. Vein hänet sitten kerran kirjastoon ja esittelin eri osastoja, mutta häntä kiinnosti oikeastaan vain mahdollisuus käyttää nettiä (joskin hänellä oli nettiyhteys kotona). Kukaan niistä afrikkalaisista miehistä, joita käväisi luonani, ei tarttunut yhteenkään näkemäänsä kirjaan, vaikka suuri osa on englannin kielellä, jolla he olivat opiskelleet. Eräs jopa sanoi, että kirjani ovat aavemaisia. Sillä hetkellä tiesin, että sillä(kään) suhteella ei olisi mitään tulevaisuutta.

Tietysti Suomessakin on ihmisiä, jotka eivät ole koskaan lukeneet yhtään kirjaa eikä heidän joukostakaan ehkä löytyisi minulle sopivaa miestä. Lukutaitoprosentti on kuitenkin (toistaiseksi) erittäin korkea ja mahdollisuuksia itsensä sivistämiseen omallakin äidinkielellä on. Ihmiset käyttävät kirjastoja ahkerasti ja lukevat paljon lehtiä. Se jättää jälkensä.

Joskus kuulee vedottavan siihen, että afrikkalainen sivistys on suullista. Mutta samalla voi kysyä, millainen tieto ja perinne liikkuu suullisesti. Jos kukaan ketjussa ei ole koskaan lukenut korkeatasoista tietokirjallisuutta, sitä ei yksinkertaisesti ole saatavissa kuuntelemalla ja keskustelemalla. Jos tiedon- ja sivistyksenjanoinen pääsee parikymppisenä vaikkapa Suomeen opiskelemaan, on edessä melkoinen urakka, että saa kurottua umpeen eroa paikallisiin nuoriin. Aukkoja jää väkisinkin. Seuraava sukupolvi on sitten jo eri asia.

Lisään vielä, että toki on poikkeuksia. Heitä ei kuitenkaan juuri tapaa Suomessa, koska poikkeuksellisen lahjakkaat afrikkalaiset suuntaavat yleensä muihin maihin opiskelemaan. Yleensä heilläkin on ylä-/keskiluokkainen tausta. Afrikassa kuitenkin on varsin kapea ylä- ja keskiluokka. Täällä tapaamistani miehistä siihen ei kuulunut varsinaisesti kukaan. He olivat tulleet Suomeen, koska koulutus on täällä maksutonta. Kotimaassa heillä olisi ollut varaa vain heikkotasoisiin oppilaitoksiin.

tunnustaja kirjoitti:

Tietysti erot ovat valtavia. Annan esimerkin. Minut on viety jo pienenä lapsena kirjastoon ja olen siitä lähtien lukenut jatkuvasti ilman, että kukaan olisi siihen mitenkään patistellut. Omissa hyllyissänikin on tuhansia kirjoja. Lisäksi aloitin jo lapsena sanomalehtien seuraamisen. Jos ajattelee keskivertoafrikkalaista, niin eihän hänellä ole omassa maassaan mahdollisuuksia samaan. Vierailin äskettäin eräässä afrikkalaisessa maassa, jossa näin kirjastolaitoksen heikon tason: ei puhettakaan lähikirjastoista lastenosastoineen, paljon kaupunkeja, joissa ei ole yhtään maksutonta kirjastoa. Koulutkin pyörivät lähes kirjoitta. Omalla äidinkielellä saatavuus on erittäin rajoitettua. Kirjakaupoissa on pari hyllyriviä kaunokirjallisuutta paikallisella pääkielellä, kaikki muu on englanniksi. Ja kaikki kirjat maksoivat niin paljon, että jopa minä jätin hankinnat minimiin. Yhteensä kirjakauppoja kyseisessä metropolissa oli vain muutama ja nekin hyvin pieniä. Miten tuollaisessa ympäristössä voisi kehittyä omaehtoiseksi tiedonhankkijaksi ja kirjallisuuden kuluttajaksi? Miten oppia edes lukemaan ja kirjoittamaan sujuvasti?

Kun matkustan johonkin uuteen paikkaan, hankin yleensä tietoa monin tavoin. Paikan päällä muun muassa ostan paikallisia lehtiä. Jotenkin kuvaavaa on, kuinka eräs afrikkalaisista tuttavuuksistani oli melko hämmästynyt, kun kerroin hänelle, miten paljon Suomessa ilmestyy sanomalehtiä. Hän oli ollut pari vuotta Suomessa jatko-opiskelijana ja luullut, että täällä luetaan vain ilmaisjakelulehtiä, joita voi poimia metroasemilta. Vein hänet sitten kerran kirjastoon ja esittelin eri osastoja, mutta häntä kiinnosti oikeastaan vain mahdollisuus käyttää nettiä (joskin hänellä oli nettiyhteys kotona). Kukaan niistä afrikkalaisista miehistä, joita käväisi luonani, ei tarttunut yhteenkään näkemäänsä kirjaan, vaikka suuri osa on englannin kielellä, jolla he olivat opiskelleet. Eräs jopa sanoi, että kirjani ovat aavemaisia. Sillä hetkellä tiesin, että sillä(kään) suhteella ei olisi mitään tulevaisuutta.

Tietysti Suomessakin on ihmisiä, jotka eivät ole koskaan lukeneet yhtään kirjaa eikä heidän joukostakaan ehkä löytyisi minulle sopivaa miestä. Lukutaitoprosentti on kuitenkin (toistaiseksi) erittäin korkea ja mahdollisuuksia itsensä sivistämiseen omallakin äidinkielellä on. Ihmiset käyttävät kirjastoja ahkerasti ja lukevat paljon lehtiä. Se jättää jälkensä.

Joskus kuulee vedottavan siihen, että afrikkalainen sivistys on suullista. Mutta samalla voi kysyä, millainen tieto ja perinne liikkuu suullisesti. Jos kukaan ketjussa ei ole koskaan lukenut korkeatasoista tietokirjallisuutta, sitä ei yksinkertaisesti ole saatavissa kuuntelemalla ja keskustelemalla. Jos tiedon- ja sivistyksenjanoinen pääsee parikymppisenä vaikkapa Suomeen opiskelemaan, on edessä melkoinen urakka, että saa kurottua umpeen eroa paikallisiin nuoriin. Aukkoja jää väkisinkin. Seuraava sukupolvi on sitten jo eri asia.

Lisään vielä, että toki on poikkeuksia. Heitä ei kuitenkaan juuri tapaa Suomessa, koska poikkeuksellisen lahjakkaat afrikkalaiset suuntaavat yleensä muihin maihin opiskelemaan. Yleensä heilläkin on ylä-/keskiluokkainen tausta. Afrikassa kuitenkin on varsin kapea ylä- ja keskiluokka. Täällä tapaamistani miehistä siihen ei kuulunut varsinaisesti kukaan. He olivat tulleet Suomeen, koska koulutus on täällä maksutonta. Kotimaassa heillä olisi ollut varaa vain heikkotasoisiin oppilaitoksiin.

Lue lisää

Tietysti erot ovat valtavia. Annan esimerkin. Minulla on maisterinpaperit pölyttymässä vaatekaapin ylähyllyllä, mutta viimeisin lukemani romaani taitaa olla tuntematon sotilas lukiosta ja sitä edellinen romaani seitsemän veljestä yläasteelta - pakolla luin kummankin. Aku Ankka-lehden minä olen lukenut joka keskiviikko viimeiset 30 vuotta.

suomithai kirjoitti:

Tietysti erot ovat valtavia. Annan esimerkin. Minulla on maisterinpaperit pölyttymässä vaatekaapin ylähyllyllä, mutta viimeisin lukemani romaani taitaa olla tuntematon sotilas lukiosta ja sitä edellinen romaani seitsemän veljestä yläasteelta - pakolla luin kummankin. Aku Ankka-lehden minä olen lukenut joka keskiviikko viimeiset 30 vuotta.

Lue lisää

Mistä yliopistosta saa paperit lukematta yhtään kirjaa? Kai ne ei-romaanitkin ja muutamat luennot vähän sinua sivistivät......
Suomalaisella on tietty varaa leuhkia lukemattomuudellaankin, koska se on oma VALINTA.

- on älykäs ja sivistynyt

No tähän on vaikea sanoa mitään, koska joillain ihmisillä ja varsinkin afroja fanittavilla naisilla on aika omituiset käsitykset sivistyksestä ja älystä. Sivistyneitäkin afroja kai joitakin löytyy, mutta ne on lähinnä opiskelleet jossain hyvässä (ja kalliissa) jenkkiyliopistossa eikä jossain perähikiän ammattikorkeakoulussa Suomessa. Keskiverto afro ei ole kovin älykäs ja sivistynyt eurooppalaisiin verrattuna.

- osaa keskustella kaikista minua kiinnostavista aiheista: mm. politiikasta, yhteiskunnasta ja lasten kasvatuksesta.

Keskiverto suomalaismies osaa kyllä noista keskustella enemmän kuin afrot, ne BB-starat on niitä poikkeuksia.

- on mies perheessä: tuo taloudellista ja fyysistä turvaa, jakaa kotityöt

Uskallan myös väittää, että suomalainen mies tekee nämä(kin) asiat keskimäärin paremmin kuin afrot, varsinkin tuon taloudellisen turvan ja kotityöt.

- saa minut nauramaan

No jotkut tykkää pieruhuumorista ja toiset taas ei.

- antaa ja haluaa minun olevan nainen.

Mutta suomalaismiehet haluavat sinun olevan mies?

- hoitaa minua ja lapsia kun sitä tarvitsemme

Hoituu kyllä suomalaisiltakin. Jotkut hoitavat jopa eronkin jälkeen aktiivisesti, toisin kuin useimmat afrot.

- rakastaa minua

Tämäkin hoituu, mutta ehkä vähän vähemmän siirappisilla korulauseilla. Kaikki heikkoitsetuntoiset naiset ei tietty kestä sitä, ettei "ai lav juuta" kuule tunnin välein.

"Hän kyllä haluaisi, että myös me suomalaiset arvostaisimme koulutusta, vanhempia ihmisiä ja solidaarisuutta toisiamme kohtaan enemmän."

Arvostaisimme enemmän koulutusta? Nyt ei oikein mene jakeluun, mitä tämä tarkoittaa. Vitsikö?

lisätietoa? kirjoitti:

Eikö kyseinen mies ole siis kouluttautunutkaan Suomessa? Opiskellut suomen kielenkin ilman yhteiskunnan kustantamaa koulutusta? Kaiken maksanut aina omasta pussistaan? Terveyskeskukseenkaan ei mene resursseja tuhlaamaan ja umpisuolensakin leikkauttaa yksityisellä?
Eikä arvosta suomalaisia lapsia, vanhuksia ja vammaisia, jotka eivät tee tuottavaa työtä? Inhoaa ilmeisesti verojakin. Luulen, että ko mies on väärässä maassa.

Lue lisää

Olet oikeassa, mies on kyllä saanut osan koulutuksestaan Suomessa (yliopistossa, jossa luki myös suomea). Terveyskeskuksessa on käynyt ehkä 2 kertaa, koska kuuluu työnantajiensa puolesta työterveyshuollon piiriin. Tienaa enemmän kuin suomalainen mies keskimäärin, joten tekee myös osansa yhteiskunnan hyväksi veroja maksamalla. Sillä, ettei hän elä yhteiskunnan varoilla tarkoitin, ettei hän ole koskaan nostanut toimeentulotukea tai työttömyyskorvausta. Ei arvosta noilla tuilla eläviä pystyviä aikuisia ihmisiä (suomalaisia tai ulkomaalaisia), jotka OLISIVAT KYKENEVIÄ TYÖNTEKOON. Lapsikin ymmärtää, että mainitsemasi ryhmät ovat eri asia.. Ja ei, hän ei todellakaan inhoa veroja, on aivan yhtä iloinen veronmaksaja kuin minäkin. Tietää, ettei Suomen kaltainen hyvinvointiyhteiskunta voi toimia ilman, että kaikki yhdessä tekevät töitä sen eteen. Mieheni TODELLA arvostaa tätä maata ja kaikkea sitä minkä suomalaiset ovat sen eteen tehneet.

xenomania kirjoitti:

- on älykäs ja sivistynyt

No tähän on vaikea sanoa mitään, koska joillain ihmisillä ja varsinkin afroja fanittavilla naisilla on aika omituiset käsitykset sivistyksestä ja älystä. Sivistyneitäkin afroja kai joitakin löytyy, mutta ne on lähinnä opiskelleet jossain hyvässä (ja kalliissa) jenkkiyliopistossa eikä jossain perähikiän ammattikorkeakoulussa Suomessa. Keskiverto afro ei ole kovin älykäs ja sivistynyt eurooppalaisiin verrattuna.

- osaa keskustella kaikista minua kiinnostavista aiheista: mm. politiikasta, yhteiskunnasta ja lasten kasvatuksesta.

Keskiverto suomalaismies osaa kyllä noista keskustella enemmän kuin afrot, ne BB-starat on niitä poikkeuksia.

- on mies perheessä: tuo taloudellista ja fyysistä turvaa, jakaa kotityöt

Uskallan myös väittää, että suomalainen mies tekee nämä(kin) asiat keskimäärin paremmin kuin afrot, varsinkin tuon taloudellisen turvan ja kotityöt.

- saa minut nauramaan

No jotkut tykkää pieruhuumorista ja toiset taas ei.

- antaa ja haluaa minun olevan nainen.

Mutta suomalaismiehet haluavat sinun olevan mies?

- hoitaa minua ja lapsia kun sitä tarvitsemme

Hoituu kyllä suomalaisiltakin. Jotkut hoitavat jopa eronkin jälkeen aktiivisesti, toisin kuin useimmat afrot.

- rakastaa minua

Tämäkin hoituu, mutta ehkä vähän vähemmän siirappisilla korulauseilla. Kaikki heikkoitsetuntoiset naiset ei tietty kestä sitä, ettei "ai lav juuta" kuule tunnin välein.

"Hän kyllä haluaisi, että myös me suomalaiset arvostaisimme koulutusta, vanhempia ihmisiä ja solidaarisuutta toisiamme kohtaan enemmän."

Arvostaisimme enemmän koulutusta? Nyt ei oikein mene jakeluun, mitä tämä tarkoittaa. Vitsikö?

Lue lisää

Viestisi kertoo lähinnä omasta sivistystasostasi, joten jätän sinut hekumoimaan sen kanssa.
Vastaan kuitenkin tuohon sinua kismittäneeseen kohtaan koulutuksesta. Koska lintukodossamme Suomessa koulutus on pääosin ilmaista, sitä ei todellakaan arvosteta riittävästi. Jo yläasteella lapset maleksivat koulun käytävillä tai lähiostarilla sen sijaan, että istuisivat tunneilla. Lukiokin menee pitkälti vihellellen ja yliopistossa tärkeintä monelle on kunhan jotenkin pääsee tenteistä läpi ja saa maisterin paperit kouraansa. Puhun yleistäen, mutta tällaisia esimerkkejä on liikaa. Sama tyyli ammattikouluissa, lapset istuskelevat koulun käytävillä, juttelevat kännyköihinsä tunnilla eivätkö kunnioita opettajia. Eilen vanhempainillassa kuulin, että opettajille haistattelu alkaa nykyään jo ala-asteella.

Yhteiskunta kyllä arvostaa kouluttautuneita ihmisiä, mutta liian monet EIVÄT arvosta tämän maan tarjoamia kouluttautumismahdollisuuksia, koska kaikki otetaan itsestäänselvyytenä.
Voisin jatkaa tätä pitkäänkin, mutta se olisi hukkaan heitettyä aikaa.

Syksyn tuuli kirjoitti:

Olet oikeassa, mies on kyllä saanut osan koulutuksestaan Suomessa (yliopistossa, jossa luki myös suomea). Terveyskeskuksessa on käynyt ehkä 2 kertaa, koska kuuluu työnantajiensa puolesta työterveyshuollon piiriin. Tienaa enemmän kuin suomalainen mies keskimäärin, joten tekee myös osansa yhteiskunnan hyväksi veroja maksamalla. Sillä, ettei hän elä yhteiskunnan varoilla tarkoitin, ettei hän ole koskaan nostanut toimeentulotukea tai työttömyyskorvausta. Ei arvosta noilla tuilla eläviä pystyviä aikuisia ihmisiä (suomalaisia tai ulkomaalaisia), jotka OLISIVAT KYKENEVIÄ TYÖNTEKOON. Lapsikin ymmärtää, että mainitsemasi ryhmät ovat eri asia.. Ja ei, hän ei todellakaan inhoa veroja, on aivan yhtä iloinen veronmaksaja kuin minäkin. Tietää, ettei Suomen kaltainen hyvinvointiyhteiskunta voi toimia ilman, että kaikki yhdessä tekevät töitä sen eteen. Mieheni TODELLA arvostaa tätä maata ja kaikkea sitä minkä suomalaiset ovat sen eteen tehneet.

Lue lisää

itsekään ihan kaikkea mitä kirjoitat. "Tienaa enemmän kuin suomalainen mies keskimäärin", "on aivan yhtä iloinen veronmaksaja" jne...

hauskaa......... kirjoitti:

Mistä yliopistosta saa paperit lukematta yhtään kirjaa? Kai ne ei-romaanitkin ja muutamat luennot vähän sinua sivistivät......
Suomalaisella on tietty varaa leuhkia lukemattomuudellaankin, koska se on oma VALINTA.

Lue lisää

Eipä siellä yliopistolla mitään romaaneja ole pakko lukea. Kirjoja toki, mutta eipä ne monella alalla mitään romaaneja ole, tai ylipäätään kaunokirjallisuutta. Kukaan ei pakota opiskelemaan mitään muuta kuin oman alan tietoja, tai ei tietenkään edes niitä, kun jokainen on vastuussa omista opinnoistaan. Jos luulee että jokainen akateeminen on jotenkin sivistynyt ja kirjallisuuden ystävä, niin väärässä on.

Itsekin akateeminen kirjoitti:

Eipä siellä yliopistolla mitään romaaneja ole pakko lukea. Kirjoja toki, mutta eipä ne monella alalla mitään romaaneja ole, tai ylipäätään kaunokirjallisuutta. Kukaan ei pakota opiskelemaan mitään muuta kuin oman alan tietoja, tai ei tietenkään edes niitä, kun jokainen on vastuussa omista opinnoistaan. Jos luulee että jokainen akateeminen on jotenkin sivistynyt ja kirjallisuuden ystävä, niin väärässä on.

Lue lisää

"Kai ne ei-romaanitkin ja muutamat luennot vähän sinua sivistivät......"

Syksyn tuuli kirjoitti:

Olet oikeassa, mies on kyllä saanut osan koulutuksestaan Suomessa (yliopistossa, jossa luki myös suomea). Terveyskeskuksessa on käynyt ehkä 2 kertaa, koska kuuluu työnantajiensa puolesta työterveyshuollon piiriin. Tienaa enemmän kuin suomalainen mies keskimäärin, joten tekee myös osansa yhteiskunnan hyväksi veroja maksamalla. Sillä, ettei hän elä yhteiskunnan varoilla tarkoitin, ettei hän ole koskaan nostanut toimeentulotukea tai työttömyyskorvausta. Ei arvosta noilla tuilla eläviä pystyviä aikuisia ihmisiä (suomalaisia tai ulkomaalaisia), jotka OLISIVAT KYKENEVIÄ TYÖNTEKOON. Lapsikin ymmärtää, että mainitsemasi ryhmät ovat eri asia.. Ja ei, hän ei todellakaan inhoa veroja, on aivan yhtä iloinen veronmaksaja kuin minäkin. Tietää, ettei Suomen kaltainen hyvinvointiyhteiskunta voi toimia ilman, että kaikki yhdessä tekevät töitä sen eteen. Mieheni TODELLA arvostaa tätä maata ja kaikkea sitä minkä suomalaiset ovat sen eteen tehneet.

Lue lisää

Miehesi on saanut valtavasti vastikkeetonta tulonsiirtoa esimerkiksi opiskellessaan ilmaiseksi suomalaisten veronmaksajien kustannuksella. Hän on tullut maahan, jossa kaikki on ollut hänelle valmiina. Tuskin hänellä olisi ollut varaa olla täällä montaakaan kuukautta jos oikeasti olisi kaiken omasta pussistaan kustantanut.
Jos hän jää työttömäksi, hän ihan varmasti nostaa työttömyyskorvauksetkin. Jos umpisuoli tulehtuu, hän ei varmaankaan mene yksityissairaalaan.
Eli ihan turha selittää, että "yhteiskunnan raha" ei kelpaisi hänelle. Kuulostaa vain lapselliselta.
On myös ristiriitaista, että mies arvostaa suomalaisia mutta sitten kuitenkin arvostelee...
Hänenkö maassaan ei ole kerjäläisiä kadulla, kodittomia lapsia, palmupuun alla makailevia lorvijoita, korruptiota, ihmisoikeuksien poljentaa?
Mistähän hän olikaan kotoisin että on varaa täällä arvostella kansaa? Onko kyseisessä maassa vakaatkin poliittiset olot? Suomalaisetko ovat oikeasti kauhean tyytymättömiä? Miksiköhän täälläkin ei sitten kansalaissodita ja sotilasvallankaappailla?

Syksyn tuuli kirjoitti:

Viestisi kertoo lähinnä omasta sivistystasostasi, joten jätän sinut hekumoimaan sen kanssa.
Vastaan kuitenkin tuohon sinua kismittäneeseen kohtaan koulutuksesta. Koska lintukodossamme Suomessa koulutus on pääosin ilmaista, sitä ei todellakaan arvosteta riittävästi. Jo yläasteella lapset maleksivat koulun käytävillä tai lähiostarilla sen sijaan, että istuisivat tunneilla. Lukiokin menee pitkälti vihellellen ja yliopistossa tärkeintä monelle on kunhan jotenkin pääsee tenteistä läpi ja saa maisterin paperit kouraansa. Puhun yleistäen, mutta tällaisia esimerkkejä on liikaa. Sama tyyli ammattikouluissa, lapset istuskelevat koulun käytävillä, juttelevat kännyköihinsä tunnilla eivätkö kunnioita opettajia. Eilen vanhempainillassa kuulin, että opettajille haistattelu alkaa nykyään jo ala-asteella.

Yhteiskunta kyllä arvostaa kouluttautuneita ihmisiä, mutta liian monet EIVÄT arvosta tämän maan tarjoamia kouluttautumismahdollisuuksia, koska kaikki otetaan itsestäänselvyytenä.
Voisin jatkaa tätä pitkäänkin, mutta se olisi hukkaan heitettyä aikaa.

Lue lisää

Onneksi sitten on näitä uussuomalaisia, jotka osoittavat kiitollisuutensa ja näyttävät muutenkin hyvää esimerkkiä. Eivät ota mitään itsestäänselvyytenä ja elelevät vaatimattomasti. Kantaväestön edustajia kohtelevat kunnioittaen, eivät rötöstele eivätkä hölmöile, syvällisiin keskusteluihin pyrkivät suunpieksennän sijaan. Veroja rakastavat, eivät sossun luukulla parveile. Perhearvojakin kannattelevat niin että koko sukunsakin tänne haluavat hoidettavakseen...

Mutta totta tosiaan, jos ja kun koulutus piakkoin muuttuu maksulliseksi, niin eiköhän ääni kellossa muutu. Ensimmäiseksi tulevat ilmeisesti lukukausimaksut EU-maiden ulkopuolelta saapuville opiskelijoille, millä tavoitellaan juuri sitä, että opiskelija-aines olisi nykyistä tasokkaampaa.
Nythän Suomeen lappaa opiskeluviisumilla sellaista porukkaa, joilla ei ole aikomustakaan opiskella. Opiskeluaika täällä metsästellään puolisoa, tavoitteena kansalaisuus.
Mutta onneksi ovat nämä tulokkaat hyviä ihmisiä, jotka tuovat mukanaan oman kulttuurinsa arvonsa ja siten meitä jo pelkällä olemassaolollaan rikastuttavat...

tunnustaja kirjoitti:

Tietysti erot ovat valtavia. Annan esimerkin. Minut on viety jo pienenä lapsena kirjastoon ja olen siitä lähtien lukenut jatkuvasti ilman, että kukaan olisi siihen mitenkään patistellut. Omissa hyllyissänikin on tuhansia kirjoja. Lisäksi aloitin jo lapsena sanomalehtien seuraamisen. Jos ajattelee keskivertoafrikkalaista, niin eihän hänellä ole omassa maassaan mahdollisuuksia samaan. Vierailin äskettäin eräässä afrikkalaisessa maassa, jossa näin kirjastolaitoksen heikon tason: ei puhettakaan lähikirjastoista lastenosastoineen, paljon kaupunkeja, joissa ei ole yhtään maksutonta kirjastoa. Koulutkin pyörivät lähes kirjoitta. Omalla äidinkielellä saatavuus on erittäin rajoitettua. Kirjakaupoissa on pari hyllyriviä kaunokirjallisuutta paikallisella pääkielellä, kaikki muu on englanniksi. Ja kaikki kirjat maksoivat niin paljon, että jopa minä jätin hankinnat minimiin. Yhteensä kirjakauppoja kyseisessä metropolissa oli vain muutama ja nekin hyvin pieniä. Miten tuollaisessa ympäristössä voisi kehittyä omaehtoiseksi tiedonhankkijaksi ja kirjallisuuden kuluttajaksi? Miten oppia edes lukemaan ja kirjoittamaan sujuvasti?

Kun matkustan johonkin uuteen paikkaan, hankin yleensä tietoa monin tavoin. Paikan päällä muun muassa ostan paikallisia lehtiä. Jotenkin kuvaavaa on, kuinka eräs afrikkalaisista tuttavuuksistani oli melko hämmästynyt, kun kerroin hänelle, miten paljon Suomessa ilmestyy sanomalehtiä. Hän oli ollut pari vuotta Suomessa jatko-opiskelijana ja luullut, että täällä luetaan vain ilmaisjakelulehtiä, joita voi poimia metroasemilta. Vein hänet sitten kerran kirjastoon ja esittelin eri osastoja, mutta häntä kiinnosti oikeastaan vain mahdollisuus käyttää nettiä (joskin hänellä oli nettiyhteys kotona). Kukaan niistä afrikkalaisista miehistä, joita käväisi luonani, ei tarttunut yhteenkään näkemäänsä kirjaan, vaikka suuri osa on englannin kielellä, jolla he olivat opiskelleet. Eräs jopa sanoi, että kirjani ovat aavemaisia. Sillä hetkellä tiesin, että sillä(kään) suhteella ei olisi mitään tulevaisuutta.

Tietysti Suomessakin on ihmisiä, jotka eivät ole koskaan lukeneet yhtään kirjaa eikä heidän joukostakaan ehkä löytyisi minulle sopivaa miestä. Lukutaitoprosentti on kuitenkin (toistaiseksi) erittäin korkea ja mahdollisuuksia itsensä sivistämiseen omallakin äidinkielellä on. Ihmiset käyttävät kirjastoja ahkerasti ja lukevat paljon lehtiä. Se jättää jälkensä.

Joskus kuulee vedottavan siihen, että afrikkalainen sivistys on suullista. Mutta samalla voi kysyä, millainen tieto ja perinne liikkuu suullisesti. Jos kukaan ketjussa ei ole koskaan lukenut korkeatasoista tietokirjallisuutta, sitä ei yksinkertaisesti ole saatavissa kuuntelemalla ja keskustelemalla. Jos tiedon- ja sivistyksenjanoinen pääsee parikymppisenä vaikkapa Suomeen opiskelemaan, on edessä melkoinen urakka, että saa kurottua umpeen eroa paikallisiin nuoriin. Aukkoja jää väkisinkin. Seuraava sukupolvi on sitten jo eri asia.

Lisään vielä, että toki on poikkeuksia. Heitä ei kuitenkaan juuri tapaa Suomessa, koska poikkeuksellisen lahjakkaat afrikkalaiset suuntaavat yleensä muihin maihin opiskelemaan. Yleensä heilläkin on ylä-/keskiluokkainen tausta. Afrikassa kuitenkin on varsin kapea ylä- ja keskiluokka. Täällä tapaamistani miehistä siihen ei kuulunut varsinaisesti kukaan. He olivat tulleet Suomeen, koska koulutus on täällä maksutonta. Kotimaassa heillä olisi ollut varaa vain heikkotasoisiin oppilaitoksiin.

Lue lisää

Se tieto, mitä meillä opiskellaan yliopistoissa on myös rajoittunutta - ei se kata kaikkea, mitä ihminen elämässään tarvitsee. Kirjaoppineisuuden lisäksi on olemassa muitankin tärkeitä asiota. Ns. korkeakulttuuri on vain yksi taso, eikä sen tuntemus takaa sitä, että voi olla kosketuksissa myös muihin tasoihin.

WandaHoo kirjoitti:

Hyvä aloittaja, erinomaisen tarkkanäköinen ja hyvä kirjoitus. Allekirjoitan joka sanan.
Kiitos!

Hei ap, erinomaisen totuudenmukainen kirjoitus, kuin kokemus omasta suhteestani länsiafrikkalaiseen mieheen. Siellä myös pitkään asuneena tutustuin hänen sukuunsa ja ystäviinsä, ja yksi adjektiivi sopi heihin kaikkiin, en sano mikä, mutta ei mairitteleva heille. Nyt siis kyse miehistä, ei naispuolisista sukulaisista.

"Mitään hauskaa ei tehdä ikinä yhdessä, ei jutella muuta kuin siitä, kuka kävi kaupassa tai mitä on ruokana."

mikään suhde ei ole yhtä ilotulitusta kokoajan. jos rakastuu vain eksotiikkaan, arki varmasti tuntuu todella tylsältä.

minulla on hyvä ja keskustelutaitoinen mies. emme me tosin keskustele kirjallisuudesta sen enempää kuin bb-talostakaan. maailmassa on paljon muitakin asioita mistä voi keskustella. joskus on ihan hyvä olla hiljaakin rakkaan kanssa. jos ei viihdy toisen seurassa ja tylsistyy, ei silloin ole kysymys rakkaussuhteesta.

Minä puolestani ymmärrän, että tällä hetkellä parisuhteessa olevat eivät mielellään tunnusta, että heillä olisi tylsää. Tosin en myöskään oleta, että kaikilla olisi samanlaiset tarpeet kuin minulla. Kirjoitin vain omista kokemuksistani, koska halusin jotenkin tehdä tilinpäätöstä ja samalla jakaa ajatukseni mahdollisesti jollekulle kiinnostuneelle.

Jatkan vielä vähän näiden esimerkkien kanssa. Olin saanut sellaisen käsityksen, että musiikki on monelle afrikkalaiselle tärkeää. Yksi tuttavuuksistani kyselikin musiikkimakuani. Kerroin, että pidän monenlaisesta musiikista, myös klassisesta. Mies - hieman yllättävästi - sanoi pitävänsä myös klassisesta. Kerran sitten kysyin, lähtisikö hän kanssani klassisen musiikin konserttiin. Ensin hän vastusteli ja vetosi muun muassa siihen, ettei ymmärrä kieltä. Selitin, että konsertti olisi instrumentaalinen eikä edes kestäisi kuin noin tunnin. Hän sitten lupasi lähteä. Konserttipäivänä pari tuntia ennen konsertin alkua soitin hänelle varmistaakseni tapaamispaikan. Mies ei ensin sanonut oikein mitään, kierteli vain jotenkin koko asiaa ja sanoi, että voisimme tavata "jossain keskustassa". Olin ymmälläni, mutta lopulta hän ilmoitti, että hän ei lähtisikään koko tilaisuuteen. Hän kuulemma oli jo ilmaissut, ettei pidä klassisesta musiikista. Olin kuin puulla päähän lyöty. Vielä enemmän ällistyin, kun hän sanoi, että voinhan mennä jonkun muunkin kanssa. Eli hän oletti, että voisi peruuttaa sovitun menon ja että saisin niin lyhyellä varoitusajalla jonkun muun mukaani. Hän oli myös hyvin närkästynyt, kun sanoin, että ilta oli jo pilalla. Ehkä hän ei uskonut, kun kerroin, että konsertti alkaisi tasan 19.30 eikä joskus iltayöstä. Hän oli myöhässä aina, joskus jopa tunteja.

Konserttitapauksesta jäi sellainen vaikutelma, että mies valehteli kaksikin kertaa: kun hän väitti pitävänsä klassisesta musiikista ja kun hän lupasi lähteä kanssani konserttiin. Tuskin hän oli koskaan missään konsertissa ollutkaan, sillä hänen kotimaassaan ei taida olla sellaiseen mahdollisuuksia. Sanoinkin hänelle sitten, että suomalaiset yleensä ovat sanojensa takana ja että täällä ei ole tapana valehdella ystäville. Valitettavasti kyseinen mies petti luottamukseni pari kertaa vielä pahemmin ja oli muutenkin varsin epämääräinen, vaikka hänkin kuului siihen ryhmään, joka tunnusti rakkauttaan aivan liian pian. Tilanteet päättyivät jotenkin kummallisesti niin, että hän syytti niistä minua eikä nähnyt mitään vikaa itsessään.

En tietenkään oleta, että mieheni täytyisi pitää samoista asioista kuin minä. Voin mennä konsertteihin yksinänikin. Mutta lupaukset täytyy pitää, sillä epäluotettavuus tuhoaa suhteen. Ja jos todella rakastaa, voi joskus mennä mukaan jonnekin, mistä ei niin hirveästi välittäisikään, ihan vain ilahduttaakseen toista.

Tajusin myös, ettei kyseinen mies oikeasti halunnut tutustua suomalaiseen tai ennemminkin eurooppalaiseen kulttuuriin. Hän oli tullut Suomeen nauttimaan aivan muista asioista. Hän puolestaan saattoi kokea, että hänen vapauttaan rajoitettiin tai mitä tahansa. Muut afrikkalaiset olivat kuulemma kertoneet hänelle, kuinka suomalaiset naiset ovat hirveitä. Hänen mielestään esimerkiksi se, että nainen odottaa miehen kantavan painavia kauppakasseja, on osoitus kunnioituksen puutteesta.

Mikä totuus sitten onkin, kyseinen tuttavuus muiden ohella osoitti, että minä en jaksaisi afrikkalaista miestä. Nyt tietysti koko juttu vähän hymyilyttääkin. Tosiasiahan on, että jos hän täällä aikoo asua ja jonkun suomalaisen kanssa elää, niin kyllä hän vielä niitä kauppakassejakin joutuu kantamaan, vaikka konserteilta välttyisikin.

tunnustaja kirjoitti:

Minä puolestani ymmärrän, että tällä hetkellä parisuhteessa olevat eivät mielellään tunnusta, että heillä olisi tylsää. Tosin en myöskään oleta, että kaikilla olisi samanlaiset tarpeet kuin minulla. Kirjoitin vain omista kokemuksistani, koska halusin jotenkin tehdä tilinpäätöstä ja samalla jakaa ajatukseni mahdollisesti jollekulle kiinnostuneelle.

Jatkan vielä vähän näiden esimerkkien kanssa. Olin saanut sellaisen käsityksen, että musiikki on monelle afrikkalaiselle tärkeää. Yksi tuttavuuksistani kyselikin musiikkimakuani. Kerroin, että pidän monenlaisesta musiikista, myös klassisesta. Mies - hieman yllättävästi - sanoi pitävänsä myös klassisesta. Kerran sitten kysyin, lähtisikö hän kanssani klassisen musiikin konserttiin. Ensin hän vastusteli ja vetosi muun muassa siihen, ettei ymmärrä kieltä. Selitin, että konsertti olisi instrumentaalinen eikä edes kestäisi kuin noin tunnin. Hän sitten lupasi lähteä. Konserttipäivänä pari tuntia ennen konsertin alkua soitin hänelle varmistaakseni tapaamispaikan. Mies ei ensin sanonut oikein mitään, kierteli vain jotenkin koko asiaa ja sanoi, että voisimme tavata "jossain keskustassa". Olin ymmälläni, mutta lopulta hän ilmoitti, että hän ei lähtisikään koko tilaisuuteen. Hän kuulemma oli jo ilmaissut, ettei pidä klassisesta musiikista. Olin kuin puulla päähän lyöty. Vielä enemmän ällistyin, kun hän sanoi, että voinhan mennä jonkun muunkin kanssa. Eli hän oletti, että voisi peruuttaa sovitun menon ja että saisin niin lyhyellä varoitusajalla jonkun muun mukaani. Hän oli myös hyvin närkästynyt, kun sanoin, että ilta oli jo pilalla. Ehkä hän ei uskonut, kun kerroin, että konsertti alkaisi tasan 19.30 eikä joskus iltayöstä. Hän oli myöhässä aina, joskus jopa tunteja.

Konserttitapauksesta jäi sellainen vaikutelma, että mies valehteli kaksikin kertaa: kun hän väitti pitävänsä klassisesta musiikista ja kun hän lupasi lähteä kanssani konserttiin. Tuskin hän oli koskaan missään konsertissa ollutkaan, sillä hänen kotimaassaan ei taida olla sellaiseen mahdollisuuksia. Sanoinkin hänelle sitten, että suomalaiset yleensä ovat sanojensa takana ja että täällä ei ole tapana valehdella ystäville. Valitettavasti kyseinen mies petti luottamukseni pari kertaa vielä pahemmin ja oli muutenkin varsin epämääräinen, vaikka hänkin kuului siihen ryhmään, joka tunnusti rakkauttaan aivan liian pian. Tilanteet päättyivät jotenkin kummallisesti niin, että hän syytti niistä minua eikä nähnyt mitään vikaa itsessään.

En tietenkään oleta, että mieheni täytyisi pitää samoista asioista kuin minä. Voin mennä konsertteihin yksinänikin. Mutta lupaukset täytyy pitää, sillä epäluotettavuus tuhoaa suhteen. Ja jos todella rakastaa, voi joskus mennä mukaan jonnekin, mistä ei niin hirveästi välittäisikään, ihan vain ilahduttaakseen toista.

Tajusin myös, ettei kyseinen mies oikeasti halunnut tutustua suomalaiseen tai ennemminkin eurooppalaiseen kulttuuriin. Hän oli tullut Suomeen nauttimaan aivan muista asioista. Hän puolestaan saattoi kokea, että hänen vapauttaan rajoitettiin tai mitä tahansa. Muut afrikkalaiset olivat kuulemma kertoneet hänelle, kuinka suomalaiset naiset ovat hirveitä. Hänen mielestään esimerkiksi se, että nainen odottaa miehen kantavan painavia kauppakasseja, on osoitus kunnioituksen puutteesta.

Mikä totuus sitten onkin, kyseinen tuttavuus muiden ohella osoitti, että minä en jaksaisi afrikkalaista miestä. Nyt tietysti koko juttu vähän hymyilyttääkin. Tosiasiahan on, että jos hän täällä aikoo asua ja jonkun suomalaisen kanssa elää, niin kyllä hän vielä niitä kauppakassejakin joutuu kantamaan, vaikka konserteilta välttyisikin.

Lue lisää

Mainiota tekstiä!

niksun ex kirjoitti:

Mainiota tekstiä!

"kaikkinainen latteus ja tylsyys olivat yllätys. Tai tavallaan tietysti kulttuurit törmäsivät, kun minä odotin jotain sielujen harmoniaa "

samaa olen kokenut niin afrikkalaisilta kuin muiltakin, harvassa ovat kohteliaat ja yliromanttiset miehet, jonkalaisia useat naiset kaipaa. Olen huomannut joillekin afrikkalaisille romanttisuuden tarkoittavan lahjojen ostelua, ei se ole sitä, vaan lähtee pienistä teoista/eleistä.. toisaalta taas afrikkalaisissa on myös aitoja ihmisiä, jotka noudattavat vanhoja hyviä opetuksia ja ovat aitoja, eivät kaikki ole materialistuneita valittajia ja pettäjiä, on vain hyvin vaikeaa löytää mätien marjojen seasta se yksi makea! siis oli kyse mistä tahansa kansasta kun maailma on mennyt sellaiseksi että pettämistä ja valehtelua arvostetaan jos olet kiltti rehellinen mies olet tylsä..

.. kirjoitti:

"kaikkinainen latteus ja tylsyys olivat yllätys. Tai tavallaan tietysti kulttuurit törmäsivät, kun minä odotin jotain sielujen harmoniaa "

samaa olen kokenut niin afrikkalaisilta kuin muiltakin, harvassa ovat kohteliaat ja yliromanttiset miehet, jonkalaisia useat naiset kaipaa. Olen huomannut joillekin afrikkalaisille romanttisuuden tarkoittavan lahjojen ostelua, ei se ole sitä, vaan lähtee pienistä teoista/eleistä.. toisaalta taas afrikkalaisissa on myös aitoja ihmisiä, jotka noudattavat vanhoja hyviä opetuksia ja ovat aitoja, eivät kaikki ole materialistuneita valittajia ja pettäjiä, on vain hyvin vaikeaa löytää mätien marjojen seasta se yksi makea! siis oli kyse mistä tahansa kansasta kun maailma on mennyt sellaiseksi että pettämistä ja valehtelua arvostetaan jos olet kiltti rehellinen mies olet tylsä..

Lue lisää

" Hänen mielestään esimerkiksi se, että nainen odottaa miehen kantavan painavia kauppakasseja, on osoitus kunnioituksen puutteesta"

kuulostaa ihan siltä että tuntemasi mies ei edes halunnut kanssasi suhteeseen halusi pitää vain hauskaa ja olla sinulle ilkeä ja valehdella! olen tavannut monia arabeja ja heistä kaikki ovat kantaneet kauppakassini jopa käsilaukkuni ihan pyytämättä jo ennen seurustelua tapailun alussa, kun taas sukulaiseni joka on arabin kanssa naimisissa niin hänen arabinsa ei juurikaan kauppakasseja tai muutakaan kanna... Eli riippuu miehestä, ihan kuten jokaisessa kulttuurissa

yleensä arabit ovat kyllä naisille kohteliaita ainakin aluksi(?) päästetään naiset edelle ja avataan ovet, lausutaan kohteliaisuuksia joskus ihan aitojakin kyllä, harmi että monet eurooppalaiset (ei en sano vain suomalaiset) ryntäävät busseista yms. ulos ensin ja jopa tönivät naisia, viis kohteliaisuudesta..

comeculturale kirjoitti:

" Hänen mielestään esimerkiksi se, että nainen odottaa miehen kantavan painavia kauppakasseja, on osoitus kunnioituksen puutteesta"

kuulostaa ihan siltä että tuntemasi mies ei edes halunnut kanssasi suhteeseen halusi pitää vain hauskaa ja olla sinulle ilkeä ja valehdella! olen tavannut monia arabeja ja heistä kaikki ovat kantaneet kauppakassini jopa käsilaukkuni ihan pyytämättä jo ennen seurustelua tapailun alussa, kun taas sukulaiseni joka on arabin kanssa naimisissa niin hänen arabinsa ei juurikaan kauppakasseja tai muutakaan kanna... Eli riippuu miehestä, ihan kuten jokaisessa kulttuurissa

yleensä arabit ovat kyllä naisille kohteliaita ainakin aluksi(?) päästetään naiset edelle ja avataan ovet, lausutaan kohteliaisuuksia joskus ihan aitojakin kyllä, harmi että monet eurooppalaiset (ei en sano vain suomalaiset) ryntäävät busseista yms. ulos ensin ja jopa tönivät naisia, viis kohteliaisuudesta..

Lue lisää

Kirjoitin kokemuksistasi muutamien afrikkalaisten kanssa, en arabeista. Kyse ei siis ollut mikään kattava tutkimus kaikista mahdollisissa ulkomaalaisista. Mies, joka ei halunnut kantaa kauppakasseja ei varmasti ollut omasta mielestään ilkeä. Hän vain kertoi, ettei hänen kotimaassaan ole tapana, että miehet kantaisivat tavaroita, koska se on naisen tehtävä. Jokainen Afrikan maaseudulla käynyt lienee nähnyt, kuinka naiset keräävät polttopuut ja kantavat vedet. Se kuuluu siihen kulttuuriin, vaikka poikkeuksia tietysti on. Selitin miehelle, että Suomessa ajatellaan pragmaattisemmin: tehtävät yritetään jakaa voimien ja kykyjen mukaan. Mies puolestaan sanoi, että nainen joka odottaa miehen kantavan tavaroita, ei kunnioita tätä.

Kyseinen mies ei muutenkaan ymmärrä olleensa tökerö ja tylsä. Hän lähettelee vieläkin viestejä ja kyselee, miksen rakasta häntä ja miksemme voi tavata. Hän olisi halunnut muuttaa luokseni lyhyen tuntemisen jälkeen eli hauskanpidon sijaan hänellä oli hyötymistarkoituksia. Minustakaan hän ei ollut ilkeä, hän ei vain ollut ikinä oppinut ajattelemaan asioita naisen näkökulmasta ja hänen ihmissuhdetaitonsa olivat erittäin heikot. Hänellä oli ollut Afrikassa nainen, joka kuulemma ei ymmärtänyt häntä ja jonka kanssa oli ollut vaikeaa. Yritin kysellä, millaisista vaikeuksista oli kyse. Hän ei osannut kuvailla niitä mitenkään. Joko hän ei osannut analysoida suhdetta tai sitten koko juttu oli valetta.

tunnustaja kirjoitti:

Kirjoitin kokemuksistasi muutamien afrikkalaisten kanssa, en arabeista. Kyse ei siis ollut mikään kattava tutkimus kaikista mahdollisissa ulkomaalaisista. Mies, joka ei halunnut kantaa kauppakasseja ei varmasti ollut omasta mielestään ilkeä. Hän vain kertoi, ettei hänen kotimaassaan ole tapana, että miehet kantaisivat tavaroita, koska se on naisen tehtävä. Jokainen Afrikan maaseudulla käynyt lienee nähnyt, kuinka naiset keräävät polttopuut ja kantavat vedet. Se kuuluu siihen kulttuuriin, vaikka poikkeuksia tietysti on. Selitin miehelle, että Suomessa ajatellaan pragmaattisemmin: tehtävät yritetään jakaa voimien ja kykyjen mukaan. Mies puolestaan sanoi, että nainen joka odottaa miehen kantavan tavaroita, ei kunnioita tätä.

Kyseinen mies ei muutenkaan ymmärrä olleensa tökerö ja tylsä. Hän lähettelee vieläkin viestejä ja kyselee, miksen rakasta häntä ja miksemme voi tavata. Hän olisi halunnut muuttaa luokseni lyhyen tuntemisen jälkeen eli hauskanpidon sijaan hänellä oli hyötymistarkoituksia. Minustakaan hän ei ollut ilkeä, hän ei vain ollut ikinä oppinut ajattelemaan asioita naisen näkökulmasta ja hänen ihmissuhdetaitonsa olivat erittäin heikot. Hänellä oli ollut Afrikassa nainen, joka kuulemma ei ymmärtänyt häntä ja jonka kanssa oli ollut vaikeaa. Yritin kysellä, millaisista vaikeuksista oli kyse. Hän ei osannut kuvailla niitä mitenkään. Joko hän ei osannut analysoida suhdetta tai sitten koko juttu oli valetta.

Lue lisää

Korjaus edelliseen:

Ensimmäisellä rivillä pitäisi lukea "Kirjoitin kokemuksistani..."

Lisättäköön vielä, että minulle jäi tuosta miehestä sellainen olo, että hänen päämääränään ehkä oli saada se nainenkin sieltä Afrikasta tänne. Eli kyseessä saattoi olla oleskelulupahuijari. Kyse ei ollut enää kovin nuoresta miehestä, joten hänellä oli todennäköisesti vakiintuneet ihmissuhdekuviot kotonaan. Hänen kotimaansa olot ovat surkeat ja hän oli nimenmaan halunnut Suomeen. Joskaan hän ei ollut tiennyt maasta mitään eikä tiennyt vieläkään. Erityisesti hän oudoksui, että maan rikkaus näy katukuvassa sen kummemmin ja vertasi Suomea omaan maahansa, joka kaikista luonnonvaroistaan huolimatta on rutiköyhä. Sitä hän ei tajunnut, että vain Suomen kaltainen maa antaisi kaiken ilmaiseksi hänen kaltaiselleen onnenonkijalle eikä tietenkään ollut siihen edes tyytyväinen.

tunnustaja kirjoitti:

Korjaus edelliseen:

Ensimmäisellä rivillä pitäisi lukea "Kirjoitin kokemuksistani..."

Lisättäköön vielä, että minulle jäi tuosta miehestä sellainen olo, että hänen päämääränään ehkä oli saada se nainenkin sieltä Afrikasta tänne. Eli kyseessä saattoi olla oleskelulupahuijari. Kyse ei ollut enää kovin nuoresta miehestä, joten hänellä oli todennäköisesti vakiintuneet ihmissuhdekuviot kotonaan. Hänen kotimaansa olot ovat surkeat ja hän oli nimenmaan halunnut Suomeen. Joskaan hän ei ollut tiennyt maasta mitään eikä tiennyt vieläkään. Erityisesti hän oudoksui, että maan rikkaus näy katukuvassa sen kummemmin ja vertasi Suomea omaan maahansa, joka kaikista luonnonvaroistaan huolimatta on rutiköyhä. Sitä hän ei tajunnut, että vain Suomen kaltainen maa antaisi kaiken ilmaiseksi hänen kaltaiselleen onnenonkijalle eikä tietenkään ollut siihen edes tyytyväinen.

Lue lisää

ja osannut analysoida miesten käytöksistä jopa taustat ja syyt ja vielä seurauksetkin. Oli ilo lukea selvänäköistä, mutta ei kuitenkaan ilkeämielistä, sanailuasi afrikkalaisten "kulttuurieroista" :) Voi kun muutkin osaisivat nähdä saman. Ehkäpä sitten isättömien puoliafrikkalaistenkin syntyvyys laskisi... Suomi on heille ankea paikka kasvaa :/

Ja olen ap:n kanssa myös pitkälti samoilla linjoilla. Itse tapailin/seurustelin afrikkalaisen miehen kanssa taannoin muutaman kuukauden. Hän oli opiskelemassa diplomi-insinööriksi Suomessa ja alkuun ajattelin, että siinäpä varmasti älykäs kaveri. Mutta mutta... miehen yleissivistyksen puute ja tietämättömyys asioista häkellytti jatkuvasti. Ei ollut kuullutkaan esimerkiksi Mona Lisasta tai Leonardo da Vincistä, ei tiennyt historiasta muutenkaan juuri mitään (paitsi oman maansa), ja jos puhuttiin ihan vaikka nykyelokuvista, näyttelijöistä, poppareista, mistä vaan viihdemaailman jutuista, niin nimet olivat ihan vieraita hänelle. Käsittämätöntä! Eikä tosiaan puhettakaan mistään pitkistä älyllisistä keskusteluista, kun kaveri istui illasta toiseen vain läppäri sylissä ja kulutti aikaa soittelemalla internetin kautta puheluja kotimaahan. Olipa TOSI kiva kuunnella sitä käsittämätöntä polotusta pahimmillaan kolme tuntia putkeen, kun hänen PITI soittaa jokaiselle sisarukselleen, vanhemmilleen, serkuilleen ja kumminkaimoilleen.... Ja auta armias jos itse avasin tv:n kun ei muutakaan viihdykettä ollut tarjolla! Mies katsoi minua heti hitaasti ja sanoi että en tykkää hänestä enää kun katson mieluummin telkkaria. Vaikka hän itse siis istui se läppäri sylissä ja molotti Afrikkaan!!

Kyllästyin aika nopeasti myös siihen, että mies ei missään vaiheessa (vaikka näimme usein ja paljon) rentoutunut ja "ollut kuin kotonaan", vaan oli kuin seipäänniellyt ja vieraana kodissani. Ehkä se on vain hänen oma luonteenpiirteensä, en tiedä kun en muita afrikkalaisia tunne, mutta aika tuskastuttavaa oli se, ettei kaveri saanut itse edes vesilasillista haettua, vaan sekin piti passata käteen asti "koska hän kunnioitti minua eikä siksi voinut omin päin mennä keittiöön hakemaan mitä oli vailla". Höpönlöpön! Joko oli laiska tai sitten vain tyhmä. Sängyssä homma kyllä toimi, ja kaveri oli ja on helvetin hyvännäköinen, mutta mitä iloa on miehestä, joka sängystä noustuaan taantuu lapsen tasolle, ja jolla ei oikeasti ole muuta tarjottavaa kuin iso mela?

Never blacks for me kirjoitti:

Ja olen ap:n kanssa myös pitkälti samoilla linjoilla. Itse tapailin/seurustelin afrikkalaisen miehen kanssa taannoin muutaman kuukauden. Hän oli opiskelemassa diplomi-insinööriksi Suomessa ja alkuun ajattelin, että siinäpä varmasti älykäs kaveri. Mutta mutta... miehen yleissivistyksen puute ja tietämättömyys asioista häkellytti jatkuvasti. Ei ollut kuullutkaan esimerkiksi Mona Lisasta tai Leonardo da Vincistä, ei tiennyt historiasta muutenkaan juuri mitään (paitsi oman maansa), ja jos puhuttiin ihan vaikka nykyelokuvista, näyttelijöistä, poppareista, mistä vaan viihdemaailman jutuista, niin nimet olivat ihan vieraita hänelle. Käsittämätöntä! Eikä tosiaan puhettakaan mistään pitkistä älyllisistä keskusteluista, kun kaveri istui illasta toiseen vain läppäri sylissä ja kulutti aikaa soittelemalla internetin kautta puheluja kotimaahan. Olipa TOSI kiva kuunnella sitä käsittämätöntä polotusta pahimmillaan kolme tuntia putkeen, kun hänen PITI soittaa jokaiselle sisarukselleen, vanhemmilleen, serkuilleen ja kumminkaimoilleen.... Ja auta armias jos itse avasin tv:n kun ei muutakaan viihdykettä ollut tarjolla! Mies katsoi minua heti hitaasti ja sanoi että en tykkää hänestä enää kun katson mieluummin telkkaria. Vaikka hän itse siis istui se läppäri sylissä ja molotti Afrikkaan!!

Kyllästyin aika nopeasti myös siihen, että mies ei missään vaiheessa (vaikka näimme usein ja paljon) rentoutunut ja "ollut kuin kotonaan", vaan oli kuin seipäänniellyt ja vieraana kodissani. Ehkä se on vain hänen oma luonteenpiirteensä, en tiedä kun en muita afrikkalaisia tunne, mutta aika tuskastuttavaa oli se, ettei kaveri saanut itse edes vesilasillista haettua, vaan sekin piti passata käteen asti "koska hän kunnioitti minua eikä siksi voinut omin päin mennä keittiöön hakemaan mitä oli vailla". Höpönlöpön! Joko oli laiska tai sitten vain tyhmä. Sängyssä homma kyllä toimi, ja kaveri oli ja on helvetin hyvännäköinen, mutta mitä iloa on miehestä, joka sängystä noustuaan taantuu lapsen tasolle, ja jolla ei oikeasti ole muuta tarjottavaa kuin iso mela?

Lue lisää

http://www.youtube.com/watch?v=T8llgvgHxHE

Lagos :) kirjoitti:

http://www.youtube.com/watch?v=T8llgvgHxHE

tuli mieleen että ehkä vain vaaditte liikaa?
miksi jonkun afrikkalaisen pitäisi tietää nimeltä esim. amerikkalaiset bändit, näyttelijät, elokuvat? suurin osa niistä aivan roskaa enkä minäkään niitä tiedä, että hehheh jos sillä mitataan yleistietämys/älykkyysosamäärä! parempi vaan, kun olisi jäänyt seuraamatta kaikenlaiset Brangelinat, Oksanat ja tiger woodsit....

Monikulttuurisissa suhteissa kuuluu myös tutustua miehen maahan, kulttuuriin ja tapoihin, siis moniko on tutustunut tarkemmin Afrikkaan, uskontoon, tapoihin, afrikkalaisiin bändeihin, näyttelijöihin ja elokuviin? jos vaaditte mieheltä tietämystä suomalaisista/amerikkalaisista elokuvista sun muista niin kai itsekin tutustutte ja tiedätte kaiken afrikkalaisista elokuvista sun muista?
niin tuskinpa kovin moni.. On myös ihmisiä joille merkkaa perhe enemmän kuin vaikkapa elokuvat ja musiikki se on hyvin ymmärrettävää, vaikkei puhelimessa 24/7 tarvitsisikaan roikkua.

" Ei ollut kuullutkaan esimerkiksi Mona Lisasta tai Leonardo da Vincistä, ei tiennyt historiasta muutenkaan juuri mitään (paitsi oman maansa)"

eli tuntemasi mies ei selvästi ollut asunut ainakaan Ranskassa, niin ottakaa edes ranskalaiset afrikkalaiset niin luulisi tietävän Mona Lisan jos se niin tärkeää on:)

mustamaalaatte kirjoitti:

tuli mieleen että ehkä vain vaaditte liikaa?
miksi jonkun afrikkalaisen pitäisi tietää nimeltä esim. amerikkalaiset bändit, näyttelijät, elokuvat? suurin osa niistä aivan roskaa enkä minäkään niitä tiedä, että hehheh jos sillä mitataan yleistietämys/älykkyysosamäärä! parempi vaan, kun olisi jäänyt seuraamatta kaikenlaiset Brangelinat, Oksanat ja tiger woodsit....

Monikulttuurisissa suhteissa kuuluu myös tutustua miehen maahan, kulttuuriin ja tapoihin, siis moniko on tutustunut tarkemmin Afrikkaan, uskontoon, tapoihin, afrikkalaisiin bändeihin, näyttelijöihin ja elokuviin? jos vaaditte mieheltä tietämystä suomalaisista/amerikkalaisista elokuvista sun muista niin kai itsekin tutustutte ja tiedätte kaiken afrikkalaisista elokuvista sun muista?
niin tuskinpa kovin moni.. On myös ihmisiä joille merkkaa perhe enemmän kuin vaikkapa elokuvat ja musiikki se on hyvin ymmärrettävää, vaikkei puhelimessa 24/7 tarvitsisikaan roikkua.

" Ei ollut kuullutkaan esimerkiksi Mona Lisasta tai Leonardo da Vincistä, ei tiennyt historiasta muutenkaan juuri mitään (paitsi oman maansa)"

eli tuntemasi mies ei selvästi ollut asunut ainakaan Ranskassa, niin ottakaa edes ranskalaiset afrikkalaiset niin luulisi tietävän Mona Lisan jos se niin tärkeää on:)

Lue lisää

"eli tuntemasi mies ei selvästi ollut asunut ainakaan Ranskassa, niin ottakaa edes ranskalaiset afrikkalaiset niin luulisi tietävän Mona Lisan jos se niin tärkeää on:) "

Tuota... mitähän sinä kuvittelit tietäväsi da Vincistä? Haloo idiootti! Ja sinäkö kuvittelet sivistyksen ja historian tiedon koostuvan nyky-amerikkalaisesta populaarikulttuurista? Tai no niin, sinun maailmassasi...

Esim. minä olen perehtynyt Afrikan mantereen eri kulttuureihin ja historiaan jo Mandelan ajoista alkaen, kun taas ns. korkeakoulutettu afrikkalaismieheni ei tiedä edes oman maanosansa historian perusasioita, tai tieto on vääristynyttä. Puhumattakaan maailman historiasta. Niin noh... etpä taida tietää sinäkään ;)

... kirjoitti:

"eli tuntemasi mies ei selvästi ollut asunut ainakaan Ranskassa, niin ottakaa edes ranskalaiset afrikkalaiset niin luulisi tietävän Mona Lisan jos se niin tärkeää on:) "

Tuota... mitähän sinä kuvittelit tietäväsi da Vincistä? Haloo idiootti! Ja sinäkö kuvittelet sivistyksen ja historian tiedon koostuvan nyky-amerikkalaisesta populaarikulttuurista? Tai no niin, sinun maailmassasi...

Esim. minä olen perehtynyt Afrikan mantereen eri kulttuureihin ja historiaan jo Mandelan ajoista alkaen, kun taas ns. korkeakoulutettu afrikkalaismieheni ei tiedä edes oman maanosansa historian perusasioita, tai tieto on vääristynyttä. Puhumattakaan maailman historiasta. Niin noh... etpä taida tietää sinäkään ;)

Lue lisää

no joku kirjoitti (et ehkä sinä pistenimimerkkiä käyttävä) ei täällä tiedä kuka on kukin kun käytätte noita pistepistepiste sun muita nimimerkkjä! joku kumminkin kirjoitti ylemmäs näin:
" puhuttiin ihan vaikka nykyelokuvista, näyttelijöistä, poppareista, mistä vaan viihdemaailman jutuista, niin nimet olivat ihan vieraita hänelle"

popparitietämys ei taida olla kovin paljoa sivistykseen kuuluvaa heh heh, myöskään idiootiksi haukkuminen ei taida olla kovin sivistynyttä vaikka toki afrikkalaiskeskustelu saattaa tulistaa tunteita.

Mitä jos hankkisitte itsellenne sellaista akateemista hyvin pitkälle kouluttautunutta europpalaista miesseuraa? miksi piti olla juuri afrikkalainen siksikö että täällä saa mustamaalata kuinka sivistymätön ja tyhmä toinen on käsittämätöntä touhua, etsikää viisas mies vaikka yliopistolta niin eiköhän taso sitten kohtaa:)

mustamaalaatte kirjoitti:

no joku kirjoitti (et ehkä sinä pistenimimerkkiä käyttävä) ei täällä tiedä kuka on kukin kun käytätte noita pistepistepiste sun muita nimimerkkjä! joku kumminkin kirjoitti ylemmäs näin:
" puhuttiin ihan vaikka nykyelokuvista, näyttelijöistä, poppareista, mistä vaan viihdemaailman jutuista, niin nimet olivat ihan vieraita hänelle"

popparitietämys ei taida olla kovin paljoa sivistykseen kuuluvaa heh heh, myöskään idiootiksi haukkuminen ei taida olla kovin sivistynyttä vaikka toki afrikkalaiskeskustelu saattaa tulistaa tunteita.

Mitä jos hankkisitte itsellenne sellaista akateemista hyvin pitkälle kouluttautunutta europpalaista miesseuraa? miksi piti olla juuri afrikkalainen siksikö että täällä saa mustamaalata kuinka sivistymätön ja tyhmä toinen on käsittämätöntä touhua, etsikää viisas mies vaikka yliopistolta niin eiköhän taso sitten kohtaa:)

Lue lisää

Varmasti voi olla hyvinkin sivistynyt tuntematta juuri lainkaan populaarikulttuuria. Mutta sivistynyt ihminen tietää esimerkiksi, mitä populaarikulttuurilla tarkoitetaan. Tapaamani afrikkalaiset miehet kuuluivat pääosin siihen ihmisryhmään, joka ei tunne edes kyseistä sanaa, vaikka heidän koulutustasonsa puolesta olisi pitänyt se tietää. Sitä paitsi vaikkei heillä olisi yleissivistyksen määritelmän mukaisesti ollut jonkin muunkin kuin oman alansa tuntemusta, niin huolestuttavaa oli se, miten he eivät vaikuttaneet hallitsevan omaakaan alaansa. Eikä syynä ollut se, että he olisivat keskittyneet enemmän vaikkapa perheeseensä. Luulen, että monen kohdalla perhe päinvastoin oletti, että poika on Suomessa hankkimassa korkeaa koulutusta, luomassa uraa ja tienaamassa rahaa kotiinkin lähetettäväksi eikä ainakaan siipeilemässä, iskemässä naisia tai syrjäytymässä. Käsittääkseni Afrikassa olevasta perheestä huolehtiminen ei ensisijaisesti edes ole mikään arvo- tai elämäntapavalinta, vaan sosiaalinen välttämättömyys, joka koskee yhtä lailla sivistyneitä kuin vähemmän sivistyneitä.

Toisin kuin edellä kirjoittanut ilmeisesti käsitti, osa tuttavuuksistani oli varsin korkeasti koulutettuja. Tapailin jonkin aikaa muun muassa lääkäriä, joka oli omassa maassaan ollut jo melko hyvässä virassa ja epäilemättä hänen jatko-opintonsa Suomessa edistävät hänen uraansa Afrikassa, jonne hän on nyt palaamassa. Henkilökohtaisesti en olisi mennyt hänen vastaanotolleen - vaikkei hänellä sellaista Suomessa tosin ollutkaan - niin epämääräiseltä hän ja hänen ammattitaitonsa kaiken kaikkiaan vaikuttivat. Hän ei myöskään osoittanut mitään älyllistä uteliaisuutta mitään asiaa kohtaan eikä osannut keskustella mistään. Missään vaiheessa ei ilmennyt, että hänellä olisi ollut jokin tärkeä elämänalue (kuten perhe), johon hän olisi keskittynyt lääketieteen sijaan tai sen ohella. Toisaalta jos hän olisi osoittanut intoa ja lahjakkuutta edes omalla alallaan, olisi jo se tehnyt hänestä huomattavasti mielenkiintoisemman persoonan minun silmissäni.

En tunne niin monia afrikkalaisen kanssa eläviä suomalaisia, että voisin sanoa mitään yleistä, mutta luulisin, että monikin suomalainen puoliso on tutustunut afrikkalaisen puolison kulttuuriin. Minulle ei myöskään ole tuottanut vaikeuksia keskustella afrikkalaisten kanssa heidän maanosansa ja maidensa asioista (tunnen siis muitakin afrikkalaisia kuin mainitsemani miehet). Keskustelussahan ei ole kyse pelkästään tietomäärästä ja sen esittelystä, vaan asenteesta ja asioiden prosessointi- ja yhdistelykyvystä sekä yleisestä elämänkokemuksesta. Yleissivistynyt ihminen osaa keskustella kirjallisuudesta, arkkitehtuurista, urheilusta, politiikasta tai vaikkapa maataloudesta, vaikka ei tietäisi samoja asioita kuin keskustelukumppani.

Tapaamillani afrikkalaisilla oli lähtökohtaisesti passiivinen asenne jo oman kulttuurinsa asioihin. Henkilökohtainen reviiri oli aina ollut ilmeisen suppea. Muutaman viikon oleskeluni aikana olin nähnyt enemmän eräästä afrikkalaisesta suurkaupungista kuin mies, joka oli asunut kyseisessä kaupungissa lähes puolet elämästään. Kun kävelimme kotikaupunkini katuja täällä Suomessa, hän ei esittänyt ympäristöstä mitään kysymyksiä. Olisimme aivan yhtä hyvin voineet kävellä pimeässä tunnelissa. Muutamat satunnaiset kommentit osoittivat, että hän ei tiennyt Suomesta edes perusasioita, vaikka hän on asunut täällä jo pitkään. Näköalaravintolassa hän vilkaisi maisemia ja sen jälkeen käänsi tuolinsa ikkunasta poispäin haluamatta edes tilata lasillista juotavaa. Kuinkahan moni introvertiksi moitittu suomalainen toimisi näin, jos matkustaisi toiselle puolelle maapalloa aivan uuteen ympäristöön? Kyseinen mies kertoi aina myöhemmin, kuinka hän oli nauttinut noista tapaamisista ja varmaan ne hänelle olivatkin vaihtelua. Hänen koko elämänpiirinsä rajoittui pariin erittäin suppeaan maantieteelliseen alueeseen kahdessa maassa. Kansainvälisyyden sijasta hänen kohdallaan olisi korkeintaan voinut puhua "kyläinvälisyydestä", koska hän vietti aikansa Suomessa maanmiestensä kanssa.

Jos olisikin ollut siten, että nämä afrikkalaiset miehet olisivat tunteneet Afrikkansa tai edes oman maansa hyvin, niin kokemuksistani olisi varmaan jäänyt positiivisempi mieli. Mutta he eivät olleet esimerkiksi matkustaneet juuri missään, kuten edellä kertomani esimerkki osoittaa. Köyhät ihmiset eivät matkusta huvikseen tai sivistyäkseen. Ja valitettavasti materiaalisella köyhyydellä on yhteytensä henkiseen köyhyyteen. Lahjat jäävät löytymättä ja kehittymättä, kun ei ole resursseja. Jos tai kun elämään tulee väljyyttä entisten välttämättömyyksien ja pakkojen sijaan, mentaliteetti ei muutu. Kun esimerkiksi voisi auttaa muitakin kuin vain omaa perhettään siellä Afrikassa, ei sellainen tule mieleenkään ja vastuunottamisen sijaan syytellään politiikkoja tai eurooppalaisia Afrikan ongelmista.

tunnustaja kirjoitti:

Minä puolestani ymmärrän, että tällä hetkellä parisuhteessa olevat eivät mielellään tunnusta, että heillä olisi tylsää. Tosin en myöskään oleta, että kaikilla olisi samanlaiset tarpeet kuin minulla. Kirjoitin vain omista kokemuksistani, koska halusin jotenkin tehdä tilinpäätöstä ja samalla jakaa ajatukseni mahdollisesti jollekulle kiinnostuneelle.

Jatkan vielä vähän näiden esimerkkien kanssa. Olin saanut sellaisen käsityksen, että musiikki on monelle afrikkalaiselle tärkeää. Yksi tuttavuuksistani kyselikin musiikkimakuani. Kerroin, että pidän monenlaisesta musiikista, myös klassisesta. Mies - hieman yllättävästi - sanoi pitävänsä myös klassisesta. Kerran sitten kysyin, lähtisikö hän kanssani klassisen musiikin konserttiin. Ensin hän vastusteli ja vetosi muun muassa siihen, ettei ymmärrä kieltä. Selitin, että konsertti olisi instrumentaalinen eikä edes kestäisi kuin noin tunnin. Hän sitten lupasi lähteä. Konserttipäivänä pari tuntia ennen konsertin alkua soitin hänelle varmistaakseni tapaamispaikan. Mies ei ensin sanonut oikein mitään, kierteli vain jotenkin koko asiaa ja sanoi, että voisimme tavata "jossain keskustassa". Olin ymmälläni, mutta lopulta hän ilmoitti, että hän ei lähtisikään koko tilaisuuteen. Hän kuulemma oli jo ilmaissut, ettei pidä klassisesta musiikista. Olin kuin puulla päähän lyöty. Vielä enemmän ällistyin, kun hän sanoi, että voinhan mennä jonkun muunkin kanssa. Eli hän oletti, että voisi peruuttaa sovitun menon ja että saisin niin lyhyellä varoitusajalla jonkun muun mukaani. Hän oli myös hyvin närkästynyt, kun sanoin, että ilta oli jo pilalla. Ehkä hän ei uskonut, kun kerroin, että konsertti alkaisi tasan 19.30 eikä joskus iltayöstä. Hän oli myöhässä aina, joskus jopa tunteja.

Konserttitapauksesta jäi sellainen vaikutelma, että mies valehteli kaksikin kertaa: kun hän väitti pitävänsä klassisesta musiikista ja kun hän lupasi lähteä kanssani konserttiin. Tuskin hän oli koskaan missään konsertissa ollutkaan, sillä hänen kotimaassaan ei taida olla sellaiseen mahdollisuuksia. Sanoinkin hänelle sitten, että suomalaiset yleensä ovat sanojensa takana ja että täällä ei ole tapana valehdella ystäville. Valitettavasti kyseinen mies petti luottamukseni pari kertaa vielä pahemmin ja oli muutenkin varsin epämääräinen, vaikka hänkin kuului siihen ryhmään, joka tunnusti rakkauttaan aivan liian pian. Tilanteet päättyivät jotenkin kummallisesti niin, että hän syytti niistä minua eikä nähnyt mitään vikaa itsessään.

En tietenkään oleta, että mieheni täytyisi pitää samoista asioista kuin minä. Voin mennä konsertteihin yksinänikin. Mutta lupaukset täytyy pitää, sillä epäluotettavuus tuhoaa suhteen. Ja jos todella rakastaa, voi joskus mennä mukaan jonnekin, mistä ei niin hirveästi välittäisikään, ihan vain ilahduttaakseen toista.

Tajusin myös, ettei kyseinen mies oikeasti halunnut tutustua suomalaiseen tai ennemminkin eurooppalaiseen kulttuuriin. Hän oli tullut Suomeen nauttimaan aivan muista asioista. Hän puolestaan saattoi kokea, että hänen vapauttaan rajoitettiin tai mitä tahansa. Muut afrikkalaiset olivat kuulemma kertoneet hänelle, kuinka suomalaiset naiset ovat hirveitä. Hänen mielestään esimerkiksi se, että nainen odottaa miehen kantavan painavia kauppakasseja, on osoitus kunnioituksen puutteesta.

Mikä totuus sitten onkin, kyseinen tuttavuus muiden ohella osoitti, että minä en jaksaisi afrikkalaista miestä. Nyt tietysti koko juttu vähän hymyilyttääkin. Tosiasiahan on, että jos hän täällä aikoo asua ja jonkun suomalaisen kanssa elää, niin kyllä hän vielä niitä kauppakassejakin joutuu kantamaan, vaikka konserteilta välttyisikin.

Lue lisää

Sinä et ilmeisesti ole tutustunut lainkaan afrikkalaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan. Puhumattakaan afrikkalaisesta tapakulttuurista ja naisen ja miehen tasa-arvokäsityksestä.

Afrikassa aikakäsitys yksistään on jo täysin erilainen kuin Suomessa. Itse asiassa ei tarvitse mennä kuin Espanjan tai Italian korkeudelle, niin oppii jo ihan uudenlaisen käsitteen aikatauluille ja kellon ajoille.

Afrikkalaisille musiikki on yleensä hyvin tärkeää, mutta klassisesta musiikista pitävä tai sitä kuuntelemaan mielellään lähtevä afrikkalainen on jo todella suuri harvinaisuus. Sen sijaan afrikkalaisille miehille on tyypillistä osoittaa kiinnostusta naiseen väittämällä pitävänsä samoista asioista kuin nainen, jota yrittävät piirittää. Jos sanot lempiruokasi olevan karjalanpaisti, afrikkalainen mies saattaa helposti sanoa pitävänsä siitä myös vaikkei olisi ikinä edes maistanut. Tämä kuuluu ihan normaaliin mielistelyprosessiin. Siihen samaan kastiin kuin rakkaudentunnustukset viiden minuutin tuttavuuden jälkeen.

Kauppakassiasiassa sinua on vedätetty. Jos afrikkalainen mies tosissaan yrittää hurmata tai jopa pitää sinusta, et taatusti kanna yhtään ainoata kauppakassia tai mitään muutakaan käsilaukkua painavampaa. Riippuu tietysti miehen kasvatuksesta ja kotioloista, aivan kuten suomalaisenkin miehen kohdalla. Vähemmistönä alkaa olla ne suomalaiset miehet, jotka kantavat kasseja ja avaavat ovia naisille.

11 kirjoitti:

Sinä et ilmeisesti ole tutustunut lainkaan afrikkalaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan. Puhumattakaan afrikkalaisesta tapakulttuurista ja naisen ja miehen tasa-arvokäsityksestä.

Afrikassa aikakäsitys yksistään on jo täysin erilainen kuin Suomessa. Itse asiassa ei tarvitse mennä kuin Espanjan tai Italian korkeudelle, niin oppii jo ihan uudenlaisen käsitteen aikatauluille ja kellon ajoille.

Afrikkalaisille musiikki on yleensä hyvin tärkeää, mutta klassisesta musiikista pitävä tai sitä kuuntelemaan mielellään lähtevä afrikkalainen on jo todella suuri harvinaisuus. Sen sijaan afrikkalaisille miehille on tyypillistä osoittaa kiinnostusta naiseen väittämällä pitävänsä samoista asioista kuin nainen, jota yrittävät piirittää. Jos sanot lempiruokasi olevan karjalanpaisti, afrikkalainen mies saattaa helposti sanoa pitävänsä siitä myös vaikkei olisi ikinä edes maistanut. Tämä kuuluu ihan normaaliin mielistelyprosessiin. Siihen samaan kastiin kuin rakkaudentunnustukset viiden minuutin tuttavuuden jälkeen.

Kauppakassiasiassa sinua on vedätetty. Jos afrikkalainen mies tosissaan yrittää hurmata tai jopa pitää sinusta, et taatusti kanna yhtään ainoata kauppakassia tai mitään muutakaan käsilaukkua painavampaa. Riippuu tietysti miehen kasvatuksesta ja kotioloista, aivan kuten suomalaisenkin miehen kohdalla. Vähemmistönä alkaa olla ne suomalaiset miehet, jotka kantavat kasseja ja avaavat ovia naisille.

Lue lisää

Oleskelin jonkin aikaa Afrikassa, vierailin muun muassa afrikkalaisissa kodeissa, kirkoissa ja ravintoloissa ja lisäksi tapailin joitakin afrikkalaisia miehiä sekä Suomessa että Afrikassa. Esimerkiksi erilaiset aika- tai puhtauskäsitykset olivat itsestäänselvyys ja tuottivat varsin vähän ongelmia. Yhteiskunnallisella tasolla tosin seuraukset ovat merkittäviä, jos tai kun ihmiset tulevat ja menevät miten sattuu ja heittävät jätteensä minne sattuu, kuten Afrikan surkeasta tilasta voidaan nähdä. Jokainen Suomessa tapaamani afrikkalainen oli kuitenkin jo joutunut pitkälti sopeutumaan suomalaiseen aika- ja puhtauskäsitykseen.

Tietysti aina voi sanoa, että afrikkalainen mies joka kertoo näkemyksensä vaikkapa miehen ja naisen rooleista tai käyttäytyy moraalittomasti, on väärässä, ja että afrikkalainen kulttuuri on oikeasti jotain aivan muuta. Minä otin miehet sellaisina kuin he olivat ja totesin, että en olisi jaksanut elää heistä kenenkään kanssa. Joidenkin elämänhistoriasta ja arkipäiväisistä valinnoista päättelin, että heillä ei olisi ollut kykyä sitoutua yhteen naiseen kerrallaan tai että he olisivat valehdelleet aina, kun se olisi ollut tarkoituksenmukaista. Eräs miehistä esimerkiksi kertoi, että hänellä oli ollut satoja seksikumppaneita. Vaikka hän olisi liioitellutkin, niin minua järkytti hänen häpeämätön tapansa puhua asiasta. Minuakin hän yritti saada sänkyyn jo ensimmäisellä tapaamisella. Jostain syystä hän halusi jatkaa tapailua, vaikka en hänen ehdotuksiinsa missään vaiheessa suostunut, ja ehdotti avioliittoakin. Samanaikaisesti hän tapaili muita naisia, joiden kanssa hän meni sänkyyn, mikä tosin paljastui vasta suhteen ollessa loppumassa, kuten seksikumppaneiden määräkin. Hänen aikaisemmat seurustelunsa ja yksi avioliittokin olivat käsittääkseni päättyneet uskottomuuteen. Hänen mielestään uskottomuus ei kuitenkaan ollut hänen ongelmansa, vaan se että naiset eivät olleet valmiita tyydyttämään hänen tarpeitaan riittävästi, mistä seurasi oikeus hakea seuraa muualta. Kysyin, olisiko naisella sama oikeus, jos hän vaikkapa sairauden vuoksi olisi estynyt, mutta hän ei tuntunut käsittävän kysymystäni. Eräs toinen mies taas selitti, kuinka hänellä oli Suomessa kristillinen lähetystehtävä. Se ei kuitenkaan estänyt häntä ehdottamasta minulle seksiä. Jotkut taas ehdottivat nopeaa avioitumista, mikä saattoi osittain liittyä kyvyttömyyteen odottaa ja siirtää tarpeentyydytystä. Kaiken kaikkiaan seksillä, parisuhteella ja avioliitolla vaikutti olevan heille jokin muu merkitys ja funktio kuin minulle.

Saatoin tietysti tutustua epäedustaviin afrikkalaisiin. Ehkä he olivat villiintyneet seksuaalisesti vasta Suomessa tai luulivat, että tie suomalaisen naisen sydämeen vie makuuhuoneen kautta. Tai ehkä minä valkoihoisena Afrikassa sain aikaan sen, että naimisissa olevatkin miehet ehdottivat seksisuhdetta ja/tai avioliittoa. Mutta jos afrikkalaisuuteen oikeasti kuuluu yksiavioisuus ja rehellisyys, niin ihmettelen, miten juuri siinä maanosassa HIV ja AIDS ovat niittäneet valtavia väestömääriä. Tai miten joissakin Afrikan maissa jopa neljänneksellä naisista ensimmäinen sukupuolinen kokemus on raiskaus. Viime kädessä ei kysymys ollutkaan siitä, etten olisi sopeutunut elämään Afrikassa, sillä voisin tietyin edellytyksin vieläkin kuvitella muuttavani sinne, vaan pelkästään itsesuojelusta. Sanat ja teot olivat liian ristiriitaisia keskenään, spontaanit mielihalut menivät järkevän harkinnan edelle ja käsitys tekojen seurauksista oli omalle logiikalleni vieras. Voin toki silti nauttia vaikkapa afrikkalaisesta musiikista tai ruuasta ilman, että elän afrikkalaisen miehen kanssa.

11 kirjoitti:

Sinä et ilmeisesti ole tutustunut lainkaan afrikkalaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan. Puhumattakaan afrikkalaisesta tapakulttuurista ja naisen ja miehen tasa-arvokäsityksestä.

Afrikassa aikakäsitys yksistään on jo täysin erilainen kuin Suomessa. Itse asiassa ei tarvitse mennä kuin Espanjan tai Italian korkeudelle, niin oppii jo ihan uudenlaisen käsitteen aikatauluille ja kellon ajoille.

Afrikkalaisille musiikki on yleensä hyvin tärkeää, mutta klassisesta musiikista pitävä tai sitä kuuntelemaan mielellään lähtevä afrikkalainen on jo todella suuri harvinaisuus. Sen sijaan afrikkalaisille miehille on tyypillistä osoittaa kiinnostusta naiseen väittämällä pitävänsä samoista asioista kuin nainen, jota yrittävät piirittää. Jos sanot lempiruokasi olevan karjalanpaisti, afrikkalainen mies saattaa helposti sanoa pitävänsä siitä myös vaikkei olisi ikinä edes maistanut. Tämä kuuluu ihan normaaliin mielistelyprosessiin. Siihen samaan kastiin kuin rakkaudentunnustukset viiden minuutin tuttavuuden jälkeen.

Kauppakassiasiassa sinua on vedätetty. Jos afrikkalainen mies tosissaan yrittää hurmata tai jopa pitää sinusta, et taatusti kanna yhtään ainoata kauppakassia tai mitään muutakaan käsilaukkua painavampaa. Riippuu tietysti miehen kasvatuksesta ja kotioloista, aivan kuten suomalaisenkin miehen kohdalla. Vähemmistönä alkaa olla ne suomalaiset miehet, jotka kantavat kasseja ja avaavat ovia naisille.

Lue lisää

>>>>Jos sanot lempiruokasi olevan karjalanpaisti, afrikkalainen mies saattaa helposti sanoa pitävänsä siitä myös vaikkei olisi ikinä edes maistanut. Tämä kuuluu ihan normaaliin mielistelyprosessiin. Siihen samaan kastiin kuin rakkaudentunnustukset viiden minuutin tuttavuuden jälkeen.

Tuo ei kyllä ole välttämättä mikään kulttuurijuttu vaan yksinkertaisesti osoitus huonosta
itsetunnosta. Terveellä itsetunnolla varustettu ihminen ei valehtele ja tee itseään tykö
tuolleen.

Tutustuin useisiin afrikkalaisiin sekä Suomessa että Afrikassa, kuten kirjoitukseni alkuosasta ilmenee (http://keskustelu.suomi24.fi/node/9285638). Moni heistä jatkaa vieläkin pommittamistani. Olen myös matkustanut Afrikassa sen verran, että ymmärrän, kuinka Suomi ankeimmillaankin on monelle köyhälle afrikkalaiselle mahdollisuuksien maa. Matkarahat takaisin Afrikkaan saa kyllä hankittua jollain tavalla kuka tahansa, jos todella ei halua asua täällä. Tuntemieni miesten tapauksessa näytti kuitenkin siltä, että heidän sukulaisiaankin oli tulossa Suomeen ja oli jo tullutkin.

tunnustaja kirjoitti:

Tutustuin useisiin afrikkalaisiin sekä Suomessa että Afrikassa, kuten kirjoitukseni alkuosasta ilmenee (http://keskustelu.suomi24.fi/node/9285638). Moni heistä jatkaa vieläkin pommittamistani. Olen myös matkustanut Afrikassa sen verran, että ymmärrän, kuinka Suomi ankeimmillaankin on monelle köyhälle afrikkalaiselle mahdollisuuksien maa. Matkarahat takaisin Afrikkaan saa kyllä hankittua jollain tavalla kuka tahansa, jos todella ei halua asua täällä. Tuntemieni miesten tapauksessa näytti kuitenkin siltä, että heidän sukulaisiaankin oli tulossa Suomeen ja oli jo tullutkin.

Lue lisää

En voi kuin ihmetellä kyynisyyttänne ja hetkessä elämistänne, palstalle kirjoittajat. Tietysti käy niin, että suhteen alussa suomalainen nainen on elättäjä, koska kenelle tahansa maahanmuuttajalle, myös monille eurooppalaisille, kestää kolmesta-viiteen vuoteen saada mitään jalansijaa tässä maassa.

Olen tavannut tyhmiä suomalaisia ja tyhmiä afrikkalaista, ja sitten huippuälykkäitä suomalaisia ja afrikkalaisia, ja sorry vaan, kyllä se niin menee, tasan on lahjat jaettu maassa kuin maassa. Afrikkalaisilla on toki koulutuksessa aukkoja, kuten on meillä suomalaisillakin. Minulla on afrikkalainen miesystävä, joka koko ajan muistuttaa minua kirjoista, joita en ole lukenut ja enkunkielisistä sanoista, joita en tunnista (sanavarastoni on vaan liian kapea). Ja minä autan häntä suunnistamaan paikkoihin, laskemaan arkeen kuuluvia laskuja ja autan häntä tietokoneen käytössä joka päivä. Olen itse niin humanisti ja tumpelo matematiikan ja tietotekniikan kaa kuin ihminen voi olla ja omasta mielestäni tosi pro kielissä ja kirjallisuudessa. Joten joo, tasan eivät käy onnen lahjat, ja eivät mene roolit sukupuolenkaan mukaan.

Minulla on käynyt niin suhteessani afrikkalaiseen mieheen, että olen raikkaasti saanut tutkia sukupuoleen kuuluvia käsityksiäni, ja olen sitä mieltä, että suomalaiset miehet ovat hirvittävän heteronormatiivisia "äijiä", joiden kunniaan kuuluu tiettyjen asioiden osaaminen -ainakin tekniikka ja talous. Uudessa suhteessani en odota miehelta mitään äijähommia. Onneksi on naisystäviä, joilla on porakoneet ja pelit.

Minusta on hyvä, että kaikki ihmiset pyrkivät oppimaan kaikenlaista elämänsä aikana. Hyvässä ihmissuhteessa voi nauraa kummankin heikkouksille. Minusta tälle palstalle kirjoitetut viestit on enimmäkseen kirjoitettu negatiivisessa hengessä, eli miksi kirjoittaa "monikulttuurisista suhteista", jos on jo eronnut tai ainakin henkisesti tosi loitolla siitä ihmisestä, jonka kanssa on suhteessa?

Haluaisin jutella niiden kanssa, jotka ovat suhteessa ja jotka haluavat suhteelle jatkoa. Muuten keskustelu tuntuu turhalta ja joutavalta.

feministiäiti kirjoitti:

En voi kuin ihmetellä kyynisyyttänne ja hetkessä elämistänne, palstalle kirjoittajat. Tietysti käy niin, että suhteen alussa suomalainen nainen on elättäjä, koska kenelle tahansa maahanmuuttajalle, myös monille eurooppalaisille, kestää kolmesta-viiteen vuoteen saada mitään jalansijaa tässä maassa.

Olen tavannut tyhmiä suomalaisia ja tyhmiä afrikkalaista, ja sitten huippuälykkäitä suomalaisia ja afrikkalaisia, ja sorry vaan, kyllä se niin menee, tasan on lahjat jaettu maassa kuin maassa. Afrikkalaisilla on toki koulutuksessa aukkoja, kuten on meillä suomalaisillakin. Minulla on afrikkalainen miesystävä, joka koko ajan muistuttaa minua kirjoista, joita en ole lukenut ja enkunkielisistä sanoista, joita en tunnista (sanavarastoni on vaan liian kapea). Ja minä autan häntä suunnistamaan paikkoihin, laskemaan arkeen kuuluvia laskuja ja autan häntä tietokoneen käytössä joka päivä. Olen itse niin humanisti ja tumpelo matematiikan ja tietotekniikan kaa kuin ihminen voi olla ja omasta mielestäni tosi pro kielissä ja kirjallisuudessa. Joten joo, tasan eivät käy onnen lahjat, ja eivät mene roolit sukupuolenkaan mukaan.

Minulla on käynyt niin suhteessani afrikkalaiseen mieheen, että olen raikkaasti saanut tutkia sukupuoleen kuuluvia käsityksiäni, ja olen sitä mieltä, että suomalaiset miehet ovat hirvittävän heteronormatiivisia "äijiä", joiden kunniaan kuuluu tiettyjen asioiden osaaminen -ainakin tekniikka ja talous. Uudessa suhteessani en odota miehelta mitään äijähommia. Onneksi on naisystäviä, joilla on porakoneet ja pelit.

Minusta on hyvä, että kaikki ihmiset pyrkivät oppimaan kaikenlaista elämänsä aikana. Hyvässä ihmissuhteessa voi nauraa kummankin heikkouksille. Minusta tälle palstalle kirjoitetut viestit on enimmäkseen kirjoitettu negatiivisessa hengessä, eli miksi kirjoittaa "monikulttuurisista suhteista", jos on jo eronnut tai ainakin henkisesti tosi loitolla siitä ihmisestä, jonka kanssa on suhteessa?

Haluaisin jutella niiden kanssa, jotka ovat suhteessa ja jotka haluavat suhteelle jatkoa. Muuten keskustelu tuntuu turhalta ja joutavalta.

Lue lisää

Feministiäidin kirjoituksesta tunnistan tyypillisen vasemmistolaisen yliopistofemmarin. Veikkaus: olet norkoillut noin kymmenen vuotta yliopiston ainelaitoksessa, teet väikkäriä hitaasti, puolet ajasta olet työtön, sitten neljänneksen apurahalla. Ja jäljellä olevan aikaneljänneksen syytät yhteiskuntaa, kun se ei tajua tarjota sinulle tutkimusmahdollisuutta tärkeään aiheeseesi eli "Naisfeministisyys ja naisnäkökulma Saima Harmajan varhaistuotannossa".

Onneksi olkoon feministiäiti - toit niin mieleen yliopiston femmarikaartin, jonka tutkimukset ovat lähes aina mielipuolisia subjektiuden ylistyksiä.

Ymmärrän toki, että habitukseesi kuului tuollainen jorina. Elämää sinulle.

feministiäiti kirjoitti:

En voi kuin ihmetellä kyynisyyttänne ja hetkessä elämistänne, palstalle kirjoittajat. Tietysti käy niin, että suhteen alussa suomalainen nainen on elättäjä, koska kenelle tahansa maahanmuuttajalle, myös monille eurooppalaisille, kestää kolmesta-viiteen vuoteen saada mitään jalansijaa tässä maassa.

Olen tavannut tyhmiä suomalaisia ja tyhmiä afrikkalaista, ja sitten huippuälykkäitä suomalaisia ja afrikkalaisia, ja sorry vaan, kyllä se niin menee, tasan on lahjat jaettu maassa kuin maassa. Afrikkalaisilla on toki koulutuksessa aukkoja, kuten on meillä suomalaisillakin. Minulla on afrikkalainen miesystävä, joka koko ajan muistuttaa minua kirjoista, joita en ole lukenut ja enkunkielisistä sanoista, joita en tunnista (sanavarastoni on vaan liian kapea). Ja minä autan häntä suunnistamaan paikkoihin, laskemaan arkeen kuuluvia laskuja ja autan häntä tietokoneen käytössä joka päivä. Olen itse niin humanisti ja tumpelo matematiikan ja tietotekniikan kaa kuin ihminen voi olla ja omasta mielestäni tosi pro kielissä ja kirjallisuudessa. Joten joo, tasan eivät käy onnen lahjat, ja eivät mene roolit sukupuolenkaan mukaan.

Minulla on käynyt niin suhteessani afrikkalaiseen mieheen, että olen raikkaasti saanut tutkia sukupuoleen kuuluvia käsityksiäni, ja olen sitä mieltä, että suomalaiset miehet ovat hirvittävän heteronormatiivisia "äijiä", joiden kunniaan kuuluu tiettyjen asioiden osaaminen -ainakin tekniikka ja talous. Uudessa suhteessani en odota miehelta mitään äijähommia. Onneksi on naisystäviä, joilla on porakoneet ja pelit.

Minusta on hyvä, että kaikki ihmiset pyrkivät oppimaan kaikenlaista elämänsä aikana. Hyvässä ihmissuhteessa voi nauraa kummankin heikkouksille. Minusta tälle palstalle kirjoitetut viestit on enimmäkseen kirjoitettu negatiivisessa hengessä, eli miksi kirjoittaa "monikulttuurisista suhteista", jos on jo eronnut tai ainakin henkisesti tosi loitolla siitä ihmisestä, jonka kanssa on suhteessa?

Haluaisin jutella niiden kanssa, jotka ovat suhteessa ja jotka haluavat suhteelle jatkoa. Muuten keskustelu tuntuu turhalta ja joutavalta.

Lue lisää

Mielestäni olisi ikävää, jos tänne saisivat kirjoitella vain parisuhteissaan onnistuneet. Itse lähdin tutustumaan afrikkalaisiin avoimella mielellä ja voin kuvitella, että kirjoittaisin eri tavalla, jos olisin löytänyt heidän joukostaan elämäni miehen. Niin ei kuitenkaan käynyt. Otos oli tietysti pieni ja olenkin kertonut vain omista kokemuksistani.

Toisaalta ei ole mikään uutinen, että objektiivisilla mittareilla mitattuna asiat Afrikassa ovat keskimäärin huonommin kuin Suomessa. Nähdäkseni pääsyy on afrikkalaisissa itsessään - aivan samoin kuin meidän suomalaisten ongelmat johtuvat pääosin meistä itsestämme. Lahjat tai ainakaan kyky käyttää niitä yhteiskunnan hyväksi tai edes omaksi eduksi eivät siis mitä ilmeisemmin ole jakautuneet tasan, vaikka haluaisikin yleisen humaanisuuden nimissä niin uskoa. En voi olla ajattelematta, että tapaamani miehet olivat sellaisia kuin heidän kulttuurinsa (keskimäärin) tuottaa ja tavallaan vertailu vaikkapa suomalaisiin miehiin on epäreilua. Heikkotasoinen koulutusjärjestelmä tuottaa heikkoa ainesta kaikille aloille ja toisaalta kyseinen aines ei kykene kohentamaan heikkoa koulutusjärjestelmää. Yksilön mahdollisuudet tuossa kierteessä jäävät rajallisiksi eikä ole ihme, että kaikenlainen rikollisuus ja hyväksikäyttö rehottaa. Myös perhe-elämän tasolla kulttuurierot ovat suuria. Afrikassa läheissäkin suhteissa raha näyttää olevan merkittävässä osassa, mikä on ymmärrettävää, mutta minä koin sen kiusalliseksi ja esineellistäväksi.

Eräs miehistä, jonka kanssa treffailin, oli erittäin hyväpalkkaisessa työssä suomalaisessa firmassa. Kuitenkin hänen elämänsä oli taloudellisesti ja muutenkin aivan kaoottista. Hän ei piitannut mistään säännöistä ja normeista ja hän oli jatkuvasti riidoissa niin työkavereidensa kuin sukulaistensakin kanssa. Hän saattoi aloittaa riidan julkisella paikalla tuntemattomien ihmisten kanssa ihan mitättömistä syistä. Rasismia hän näki kaikkialla. Minulta hän odotti täydellistä mukautumista jokaiseen oikkuunsa. En tietenkään viihtynyt kuviossa pitkään, mutta säälin miestä, joka itsekin myönsi, että hänellä menee huonosti, vaikka ulkoisesti kaiken olisi pitänyt olla hyvin. Voin vain kuvitella, millainen hänen lapsuutensa ja nuoruutensa oli ollut perheessä, jossa hänen isällään oli ollut valtava lapsilauma useamman vaimon kanssa. Tuskin hän oli koskaan saanut jakamatonta huomiota keneltäkään. Naisen hän oli oppinut näkemään miehen omaisuutena. Aikuisena hänen tehtävänsä oli huolehtia taloudellisesti vanhasta äidistään, joka oli jäänyt yksin kaikkien lasten muutettua Eurooppaan. Miehen katkeruus muista sisaruksia kohtaan oli syvä, koska nämä suhtautuivat äitinsä tilanteeseen välinpitämättömästi. Hän ei myöskään erityisemmin arvostanut kotimaataan, jonka olot ovat jatkuvasti epävakaat, eikä odottanut maanmiehiltään yleisesti ottaen mitään hyvää.

Kyseisen miehen suunnitelmissa oli kuitenkin säästää rahaa ja muuttaa takaisin Afrikkaan ja yrittää jatkaa rikastumista siellä. Ilman vaimoa hän ei olisi omien sanojensa mukaan kehdannut palata, koska lapsiakin oli jo useampia. Jos suhde olisi jatkunut, olisi minun tehtäväni ollut hänen lapsistaan ja todennäköisesti äidistäänkin huolehtiminen. Jo lyhyessä ajassa hän odotti, että olisin osallistunut kaikkeen myös taloudellisesti. Kun hänen kortillaan ei holtittoman rahankäytön takia enää ollut luottoa, olisi minun pitänyt maksaa esimerkiksi lahjat hänen läheisilleen.

Kaikki tämä kertoo mielestäni jotain yleisemminkin afrikkalaisesta asenteesta. Vaikka menisi ihan hyvin, aina voi pyytää lisää ja eurooppalainen on tietysti se, jolta pyydetään. Ja mikä helposti tulee, se helposti myös menee. Ihmiset arvioidaan heistä saatavan materiaalisen hyödyn mukaan. Useampikin tapaamistani miehistä loukkaantui, kun en pyydettäessä latonut seteleitä pöydälle. Sain kuulla olevani itsekäs ihminen, kun en esimerkiksi suostunut osallistumaan kavereiden kestitsemiseen. Uhrimentaliteetti näillä oli voimakas ja minä ehkä olen vääränlainen, koska se ei vedonnut minuun. Missään tapauksessa en olisi alkanut elättää heistä ketään. Jo se oli minusta hieman noloa, että joskus satunnaisesti "lainasin" parikymppisen tai maksoin kahvilassa ja että joskus ruokapaikassa tarjoilija toi laskun minulle eikä afrikkalaiselle miehelle. Miestä se ei kuitenkaan näyttänyt vaivaavan.

feministiäiti kirjoitti:

En voi kuin ihmetellä kyynisyyttänne ja hetkessä elämistänne, palstalle kirjoittajat. Tietysti käy niin, että suhteen alussa suomalainen nainen on elättäjä, koska kenelle tahansa maahanmuuttajalle, myös monille eurooppalaisille, kestää kolmesta-viiteen vuoteen saada mitään jalansijaa tässä maassa.

Olen tavannut tyhmiä suomalaisia ja tyhmiä afrikkalaista, ja sitten huippuälykkäitä suomalaisia ja afrikkalaisia, ja sorry vaan, kyllä se niin menee, tasan on lahjat jaettu maassa kuin maassa. Afrikkalaisilla on toki koulutuksessa aukkoja, kuten on meillä suomalaisillakin. Minulla on afrikkalainen miesystävä, joka koko ajan muistuttaa minua kirjoista, joita en ole lukenut ja enkunkielisistä sanoista, joita en tunnista (sanavarastoni on vaan liian kapea). Ja minä autan häntä suunnistamaan paikkoihin, laskemaan arkeen kuuluvia laskuja ja autan häntä tietokoneen käytössä joka päivä. Olen itse niin humanisti ja tumpelo matematiikan ja tietotekniikan kaa kuin ihminen voi olla ja omasta mielestäni tosi pro kielissä ja kirjallisuudessa. Joten joo, tasan eivät käy onnen lahjat, ja eivät mene roolit sukupuolenkaan mukaan.

Minulla on käynyt niin suhteessani afrikkalaiseen mieheen, että olen raikkaasti saanut tutkia sukupuoleen kuuluvia käsityksiäni, ja olen sitä mieltä, että suomalaiset miehet ovat hirvittävän heteronormatiivisia "äijiä", joiden kunniaan kuuluu tiettyjen asioiden osaaminen -ainakin tekniikka ja talous. Uudessa suhteessani en odota miehelta mitään äijähommia. Onneksi on naisystäviä, joilla on porakoneet ja pelit.

Minusta on hyvä, että kaikki ihmiset pyrkivät oppimaan kaikenlaista elämänsä aikana. Hyvässä ihmissuhteessa voi nauraa kummankin heikkouksille. Minusta tälle palstalle kirjoitetut viestit on enimmäkseen kirjoitettu negatiivisessa hengessä, eli miksi kirjoittaa "monikulttuurisista suhteista", jos on jo eronnut tai ainakin henkisesti tosi loitolla siitä ihmisestä, jonka kanssa on suhteessa?

Haluaisin jutella niiden kanssa, jotka ovat suhteessa ja jotka haluavat suhteelle jatkoa. Muuten keskustelu tuntuu turhalta ja joutavalta.

Lue lisää

Ei todellakaan ole mitenkään "tasan jaettu lahjat maassa kuin maassa". Mitenköhän se ylipäätään olisi mahdollistakaan? Jokin taho olisi ripotellut tasamääräisesti älykkyyttä ja luovuutta jokaiseen maahan...

Miten helvetissä mä olen täälä vieläkin.Päästäkää mut pois.
Täällä kitkuttelen ja opiskelen.

tunnustaja kirjoitti:

Mielestäni olisi ikävää, jos tänne saisivat kirjoitella vain parisuhteissaan onnistuneet. Itse lähdin tutustumaan afrikkalaisiin avoimella mielellä ja voin kuvitella, että kirjoittaisin eri tavalla, jos olisin löytänyt heidän joukostaan elämäni miehen. Niin ei kuitenkaan käynyt. Otos oli tietysti pieni ja olenkin kertonut vain omista kokemuksistani.

Toisaalta ei ole mikään uutinen, että objektiivisilla mittareilla mitattuna asiat Afrikassa ovat keskimäärin huonommin kuin Suomessa. Nähdäkseni pääsyy on afrikkalaisissa itsessään - aivan samoin kuin meidän suomalaisten ongelmat johtuvat pääosin meistä itsestämme. Lahjat tai ainakaan kyky käyttää niitä yhteiskunnan hyväksi tai edes omaksi eduksi eivät siis mitä ilmeisemmin ole jakautuneet tasan, vaikka haluaisikin yleisen humaanisuuden nimissä niin uskoa. En voi olla ajattelematta, että tapaamani miehet olivat sellaisia kuin heidän kulttuurinsa (keskimäärin) tuottaa ja tavallaan vertailu vaikkapa suomalaisiin miehiin on epäreilua. Heikkotasoinen koulutusjärjestelmä tuottaa heikkoa ainesta kaikille aloille ja toisaalta kyseinen aines ei kykene kohentamaan heikkoa koulutusjärjestelmää. Yksilön mahdollisuudet tuossa kierteessä jäävät rajallisiksi eikä ole ihme, että kaikenlainen rikollisuus ja hyväksikäyttö rehottaa. Myös perhe-elämän tasolla kulttuurierot ovat suuria. Afrikassa läheissäkin suhteissa raha näyttää olevan merkittävässä osassa, mikä on ymmärrettävää, mutta minä koin sen kiusalliseksi ja esineellistäväksi.

Eräs miehistä, jonka kanssa treffailin, oli erittäin hyväpalkkaisessa työssä suomalaisessa firmassa. Kuitenkin hänen elämänsä oli taloudellisesti ja muutenkin aivan kaoottista. Hän ei piitannut mistään säännöistä ja normeista ja hän oli jatkuvasti riidoissa niin työkavereidensa kuin sukulaistensakin kanssa. Hän saattoi aloittaa riidan julkisella paikalla tuntemattomien ihmisten kanssa ihan mitättömistä syistä. Rasismia hän näki kaikkialla. Minulta hän odotti täydellistä mukautumista jokaiseen oikkuunsa. En tietenkään viihtynyt kuviossa pitkään, mutta säälin miestä, joka itsekin myönsi, että hänellä menee huonosti, vaikka ulkoisesti kaiken olisi pitänyt olla hyvin. Voin vain kuvitella, millainen hänen lapsuutensa ja nuoruutensa oli ollut perheessä, jossa hänen isällään oli ollut valtava lapsilauma useamman vaimon kanssa. Tuskin hän oli koskaan saanut jakamatonta huomiota keneltäkään. Naisen hän oli oppinut näkemään miehen omaisuutena. Aikuisena hänen tehtävänsä oli huolehtia taloudellisesti vanhasta äidistään, joka oli jäänyt yksin kaikkien lasten muutettua Eurooppaan. Miehen katkeruus muista sisaruksia kohtaan oli syvä, koska nämä suhtautuivat äitinsä tilanteeseen välinpitämättömästi. Hän ei myöskään erityisemmin arvostanut kotimaataan, jonka olot ovat jatkuvasti epävakaat, eikä odottanut maanmiehiltään yleisesti ottaen mitään hyvää.

Kyseisen miehen suunnitelmissa oli kuitenkin säästää rahaa ja muuttaa takaisin Afrikkaan ja yrittää jatkaa rikastumista siellä. Ilman vaimoa hän ei olisi omien sanojensa mukaan kehdannut palata, koska lapsiakin oli jo useampia. Jos suhde olisi jatkunut, olisi minun tehtäväni ollut hänen lapsistaan ja todennäköisesti äidistäänkin huolehtiminen. Jo lyhyessä ajassa hän odotti, että olisin osallistunut kaikkeen myös taloudellisesti. Kun hänen kortillaan ei holtittoman rahankäytön takia enää ollut luottoa, olisi minun pitänyt maksaa esimerkiksi lahjat hänen läheisilleen.

Kaikki tämä kertoo mielestäni jotain yleisemminkin afrikkalaisesta asenteesta. Vaikka menisi ihan hyvin, aina voi pyytää lisää ja eurooppalainen on tietysti se, jolta pyydetään. Ja mikä helposti tulee, se helposti myös menee. Ihmiset arvioidaan heistä saatavan materiaalisen hyödyn mukaan. Useampikin tapaamistani miehistä loukkaantui, kun en pyydettäessä latonut seteleitä pöydälle. Sain kuulla olevani itsekäs ihminen, kun en esimerkiksi suostunut osallistumaan kavereiden kestitsemiseen. Uhrimentaliteetti näillä oli voimakas ja minä ehkä olen vääränlainen, koska se ei vedonnut minuun. Missään tapauksessa en olisi alkanut elättää heistä ketään. Jo se oli minusta hieman noloa, että joskus satunnaisesti "lainasin" parikymppisen tai maksoin kahvilassa ja että joskus ruokapaikassa tarjoilija toi laskun minulle eikä afrikkalaiselle miehelle. Miestä se ei kuitenkaan näyttänyt vaivaavan.

Lue lisää

OMG ihan kuin kirjoittaisit minun juuri päättyneestä suhteestani Itä Afrikkalaisen miehen kanssa!!! En olisi itse osannut tuon paremmin kuvata. Tunsin olevani lehmä, jota pidetään juuri niin kauan kuin se tuottaamaitoa.

Kun silmäni aukesivat ja laitoin kaikki raha- ja ruokahanat kiinni ja menin aina miehen kotiin syömään, hänen kiinnostuksensa laski välitömästi.


Mielenkiinnolla seuraan millaisen lypsylehmän hän seuraavaksi itselleen löytää. PS Kävin STD testeissä, kun suhde oli loppu.

Olen huomannut samansuuntaisia asioita itsekin. En varsinaisesti ole etsinyt afrikkalaisia miehiä, mutta kun kerran sosiaalisia tuppaavat olemaan, on heidän kanssaan hankala olla joutumatta tekemisiin.

Minäkin olen tavannut afrikasta kotoisin olevaan "ranskan opiskelijaan", joka ei osannut oikeasti ranskaa. Hän yritti tehdä minuun vaikutuksen puhumalla jotain siansaksaa, joka kuulosti etäisesti ranskalta. Repesin nauramaan ja vastasin hänelle takaisin oikealla ranskalla, eikä hän ymmärtänyt ollenkaan. Mies liukeni paikalta melko nopeasti sen jälkeen.

Myös näitä olen tavannut, jotka ovat heti ensitapaamisella alkaneet höpöttää, kuinka rakastuneita ovat minuun. Ilmeisesti oleskeluluvan hakijoita. Ei kukaan ihminen voi rakastua toiseen niin syvästi parin tunnin tuntemisen perusteella.

Mielenkiintoinen ilmiö on myös se, etteivät kaikki afrikkalaiset näytä ymmärtävän sellaisia ilmaisuja kuin "en halua seksiä" tai "en halua olla muuta kuin kaveri". Vaikka kertoisi olevansa varattu, eivät nämä oikein uppoa. Pahimmillaan tilanne meni siihen, että mies, jota luulin ystäväkseni, yritti melkeinpä raiskata minut.

Et tainnut huomata, että niin aloittaja oli tehnytkin.
Yläpäästä oli ketjussa pitkät analyysit. Mutta et tainnut jaksaa lukea niitä, kun ei kapasiteetti riittänyt.

Kyllä aloittaja on poikkeuksellisen ansiokkaasti eritellen analysoinut suhde-elämää afrikkalaisten miesten kanssa. Eikä ainakaan hänen tapauksessaan ole jäänyt edes luuta käteen noista suhteiluista...

Ja jos haluat esittää edes jotenkin vakuuttavaa vastaväitettä, ole hyvä ja laita asiallinen ja perusteltu vastine.

Ap, olet taitava kirjoittamaan totuuksia, joista monet haluaisivat vaieta, kiitos!