Jostain syystä parisen vuotta sitten kiinnostuin tapailemaan afrikkalaisia miehiä. Tutustuin heihin Suomessa ja matkustaessani ulkomailla. Kyse oli deittailusta, ei vakavammista suhteista, mutta tavoitteenani oli löytää hyvä mies puolisoksi asti.
Ensin kaikki olikin jännittävää. Edessä oli jos ei nyt tuhansia, niin ainakin kymmeniä tai satoja kandidaatteja. Olin tietysti varuillani, koska olin tätäkin palstaa lueskellut, mutta ajattelin, että osaisin välttää ilmeisimmät vaarat. Valitettavasti jouduin sitten kuitenkin kohtaamaan melkein kaiken sen raadollisen todellisuuden, joka täältä palstaltakin välittyy. Olisi ehkä pitänyt luovuttaa jo heti ensimmäisestä kerrasta, mutta en halunnut tehdä liian nopeita johtopäätöksiä. Yritin olla ennakkoluuloton ja avoin.
Epätoivoisimmat tapaukset olivat valmiita avioliittoon heti, vain saadakseen oleskeluluvan Suomeen. Eräällä oli takana kariutunut avioliitto EU-kansalaisen kanssa ja vaikutti siltä, että hänellä oli pakkomielle saada kuka tahansa eurooppalainen puolisokseen. Rakkaudentunnustus putosi jo toisella tapaamisella, mikä lähinnä nolotti minua. Kohdalle osui myös se perusnigerialainen, jolla oli lapsia parinkin naisen kanssa. En tiedä muista nigerialaisista, mutta hän ainakin oli selvästi persoonallisuushäiriöinen jopa väkivaltaisuuteen asti. Omasta mielestään hän oli rasismin ja naisten kataluuden uhri, mutta näemmä hän jaksaa silti etsiä uutta suomalaista saalista deittipalstoilla. Oli myös se sulavasanainen valehtelija, joka yritti pummata suuria summia rahaa. Eräs taas esiintyi hurskaana kristittynä, mutta ei jostain syystä tiennyt Raamatusta yhtään mitään. Jne. Jne.
Mutta varsinainen tunnustukseni on, että kaikissa tapauksissa häiritsevintä oli miehen tyhmyys. Hyvinkin korkeasti koulutetuilla oli valtaisia aukkoja yleissivistyksessä. Kirjoja he eivät olleet lukeneet juuri ollenkaan eivätkä he seuranneet tiedotusvälineistä muuta kuin korkeintaan urheilua. Ainoa harrastus oli netissä roikkuminen. Myös kirjoitustaito oli heikkoa. Esimerkiksi erään yliopistossa ranskaksi opiskelleen oikeinkirjoitus oli heikompaa kuin minulla, joka olen vuosia sitten opiskellut peruskoulussa ranskaa kaksi vuotta. Vaikka miehillä oli periaatteessa kokemusta ainakin kahdessa erilaisessa kulttuurissa elämisestä, he olivat kovin kokemattomia ja tietämättömiä. Joskus jouduin häpeämään käytöstapojen puuttumista, joskus typeriä juttuja. Eräälle Suomessa asuvalle jouduin muun muassa kertomaan, että Lapissa ei asu eskimoita. Hän eli muutenkin kummallisissa harhakäsityksissä, koska ei ollut käynyt missään muualla ulkomailla. En voinut olla ajattelematta, miten ikinä hän pystyy sopeutumaan Suomeen ja hyötyykö hänen täällä oleskelustaan lopulta kukaan.
Ihmettelin, kuinka mikään ei kiinnostanut, vaikka useammallekin miehelle ehdotin esimerkiksi tutustumista nähtävyyksiin ja konserteissa käymistä. Jossain afrikkalaisten juhlissa tosin käytiin, mutta siellä ohjelmassa oli pelkästään ruokaa valtavat määrät ja musiikkia kovaa soitettuna eikä mitään muuta yleisen hillumisen lisäksi.
Ensin kaikki olikin jännittävää. Edessä oli jos ei nyt tuhansia, niin ainakin kymmeniä tai satoja kandidaatteja. Olin tietysti varuillani, koska olin tätäkin palstaa lueskellut, mutta ajattelin, että osaisin välttää ilmeisimmät vaarat. Valitettavasti jouduin sitten kuitenkin kohtaamaan melkein kaiken sen raadollisen todellisuuden, joka täältä palstaltakin välittyy. Olisi ehkä pitänyt luovuttaa jo heti ensimmäisestä kerrasta, mutta en halunnut tehdä liian nopeita johtopäätöksiä. Yritin olla ennakkoluuloton ja avoin.
Epätoivoisimmat tapaukset olivat valmiita avioliittoon heti, vain saadakseen oleskeluluvan Suomeen. Eräällä oli takana kariutunut avioliitto EU-kansalaisen kanssa ja vaikutti siltä, että hänellä oli pakkomielle saada kuka tahansa eurooppalainen puolisokseen. Rakkaudentunnustus putosi jo toisella tapaamisella, mikä lähinnä nolotti minua. Kohdalle osui myös se perusnigerialainen, jolla oli lapsia parinkin naisen kanssa. En tiedä muista nigerialaisista, mutta hän ainakin oli selvästi persoonallisuushäiriöinen jopa väkivaltaisuuteen asti. Omasta mielestään hän oli rasismin ja naisten kataluuden uhri, mutta näemmä hän jaksaa silti etsiä uutta suomalaista saalista deittipalstoilla. Oli myös se sulavasanainen valehtelija, joka yritti pummata suuria summia rahaa. Eräs taas esiintyi hurskaana kristittynä, mutta ei jostain syystä tiennyt Raamatusta yhtään mitään. Jne. Jne.
Mutta varsinainen tunnustukseni on, että kaikissa tapauksissa häiritsevintä oli miehen tyhmyys. Hyvinkin korkeasti koulutetuilla oli valtaisia aukkoja yleissivistyksessä. Kirjoja he eivät olleet lukeneet juuri ollenkaan eivätkä he seuranneet tiedotusvälineistä muuta kuin korkeintaan urheilua. Ainoa harrastus oli netissä roikkuminen. Myös kirjoitustaito oli heikkoa. Esimerkiksi erään yliopistossa ranskaksi opiskelleen oikeinkirjoitus oli heikompaa kuin minulla, joka olen vuosia sitten opiskellut peruskoulussa ranskaa kaksi vuotta. Vaikka miehillä oli periaatteessa kokemusta ainakin kahdessa erilaisessa kulttuurissa elämisestä, he olivat kovin kokemattomia ja tietämättömiä. Joskus jouduin häpeämään käytöstapojen puuttumista, joskus typeriä juttuja. Eräälle Suomessa asuvalle jouduin muun muassa kertomaan, että Lapissa ei asu eskimoita. Hän eli muutenkin kummallisissa harhakäsityksissä, koska ei ollut käynyt missään muualla ulkomailla. En voinut olla ajattelematta, miten ikinä hän pystyy sopeutumaan Suomeen ja hyötyykö hänen täällä oleskelustaan lopulta kukaan.
Ihmettelin, kuinka mikään ei kiinnostanut, vaikka useammallekin miehelle ehdotin esimerkiksi tutustumista nähtävyyksiin ja konserteissa käymistä. Jossain afrikkalaisten juhlissa tosin käytiin, mutta siellä ohjelmassa oli pelkästään ruokaa valtavat määrät ja musiikkia kovaa soitettuna eikä mitään muuta yleisen hillumisen lisäksi.
Vastaukset 22
Vanhimmat
ei noin pitkää jaksa lukea...hohhoijaaa
Niin tuttua...
positiivinen?
Jatko täällä: http://keskustelu.suomi24.fi/node/9285646
Näin se on, hyvä kirjoitus, kiitos aloittajalle. Mielenkiintoista ja paljon samaa olen ajatellut omista kokemuksista.
Hei " tunnustaja ", kiitos todella hyvästä kirjoituksestasi, molemmat osat aivan fantastisia. Omien afrikkalaisdeittieni kokemuksella allekirjoitan jokaisen sanasi, en vaan olisi osanut itse asioita noin upeasti kirjoittaa.
Nyt onnellisesti naimisissa sveitsiläisen miehen kanssa jo useamman vuoden, no, eipä siitä sen enempää.
Tietääkö sveitsin poeka mustista ex-miehistäsi?
Ei taida mariithan sveitsiläinen aviomies tietää.
Ikävä tuottaa teille pettymys, mutta mieheni tietää kyllä elämästäni ennen häntä. Se, että olen deittaillut muutamien afrikkalaisten kanssa, ei todellakaan tarkoita sitä, että jokaisen deittikaverini kanssa olisi ollut seksiä, mutta teillä se ehkä menee niin, että heti vaan petipuuhiin. Kaikki eivät toimi niin. Miehelläni oli opiskeluaikoinaan mulattityttöystävä, joten ei minun " afrikkalaistaustani " ole häntä hetkauttanut suuntaan tai toiseen. Taidatte olle sivistymättömiä rasisteja, hyvät herrat, otaksun, että olette miehiä.
Miehen kirjoittama opetustarina.
Kyllä teksti vaikutta naisen kirjoittamalta.
Yleensä normaalit ihmiset valitsevat puolisonsa niistä ihmisistä jotka he tapaavat normaalin elämänsä puitteissa. Ihastus ikään kuin sattuu astumaan elämään ja tuosta kohtalon järjestämästä tapaamisesta koituu se elämän rakkaus.
Itse olen hyvin traditionaalinen henkilö, en usko rakkauteen jos sitä etsii.
Etsin aikoinaan rakkautta mutta se heijastui lähinnä seksuaalisuuteen kunnes huomasin ettei ns. rakastelu tuo eteen sitä elämän kumppania jonka kanssa voisin elää tasapainoisessa parisuhteessa.
Tuosta syystä pidän ihmisiä jotka hakevat parisuhdetta jonkin tietyn kansalaisuuden kanssa lähinnä vajakkeina jotka ovat perusluonteeltaan rasisteja.
Kysyisinkin miksi joku nainen haluaisi suhteen jonkin maanosan miesten kanssa?
Itse hain toki ihmistä, naista. Tuohon vaiheeseen kuuluin naiset ympäri maailman opettaja naisista Kanadasta, aina vietnamilaiseen huoraan. Kaikki tuolta väliltä kelpasi kokemukseksi ennen lopullista päätöstä.
Tulisi tavata ihminen joka pysäyttää, antaisi ajattelemisen aihetta.
Jokaisella naisella kun on taito tyydyttää mies, mutta harvalla naisella on taito pitää mies henkisesti tyynenä. Sama ongelma kai on myös naisilla jotka miestä etsivät?
"Kiinnostuin tapailemaan" luonnehdinta on lähes samaa mitä kiinnostuin seksuaalisesta tyydytyksestä saamatta sitä mitä hain?
Erittäin sujuvasti ja mielenkiintoisesti laadittu aloitus, kiitos! Ilo lukea!
Kiitos ap, todella hyvä aloitus, osuit ihan naulankantaan!
Olen törmännyt taas sellaisiin joilla ei välttämättä ole korkeaa koulutusta mutta sydämen sivistystä sitäkin enemmän. Antoisia keskusteluja on ollut koskettaen monta elämänsarkaa. Hyvää huolenpitoa ja herrasmiesmäistä käytöstä. Heillä on ollut hyviä oivallukssia elämänmenenosta. Yhdenkin kanssa ystävyys jatkunut melkein 20 vuotta. Ja varmaan jatkuu lopun elämää. Eli Se on ihan ihmisistä kiinni loppujen lopuksi. Yleistää ei pidä.
vanha juttu, unohda
Ylös
Tuon jutun kirjoitti joku maahanmuuttokriittinen (lue: rasistinen) nuori mies, ei nainen. Silkkaa vedätystä vaikkakin monilta osin hänen tarinansa saattaisi jopa pitää paikkaansa tosielämässä. Mutta koska kirjoitus oli siis silkkaa vedätystä se ansaitsee vain miinusmerkin.
Wallinin Jaska on kurkistanut mystiseen kristallipalloonsa ja nähnyt ihan selvästi rasistisen nuoren miehen hahmon siellä. Uskokaamme häntä.
Kaikkialla opetetaan, että pitää olla ennakkoluuloton ja suvaitsevainen. Niinpä olin sellainen nuorena. Ja tietenkin menevänä ja kaikesta kiinnostuneena nuorena törmäsin myös afrikkalaisiin miehiin. Enhän ollut rasisti, kaukana siitä. No, minua huijattiin pahasti. Kyseessä olivat nigerialaiset, joista minulla ei ollut minkäänlaista ennakkokäsitystä ja vaikka olisi ollutkin, en olisi ehkä uskonut. Olin elänyt maaseudulla, jossa ei tunnettu maailmaa, mutta oltiin niin hyväntahtoisia ja uskovaisia.
Tosin näiden nigerialaisten hyväksi on kerrottava se, että yksi heistä paljasti minulle kaveriensa valheet.
Olen kyllä sen jälkeen tavannut fiksujakin afrikkalaisia, mutta olen hyvin varovainen afrikkalaisten suhteen. Eivätkä he, tai se osa, joka on epärehellistä, huijaa ainoastaan ihmissuhteissa ja oleskeluluvissa, vaan lisänä ovat rahahuijaukset ja ties mitä.
En haluaisi olla rasisti, mutta on syytä varoittaa nuoria naisia, että eivät olisi naiiveja ulkomaalaisten suhteen. Mielestäni näistä asioista voi ja pitää puhua. Vai jätämmekö nuoret naiset huijareiden saaliiksi? Onhan sellaisia Suomessakin, mutta ainakaan he eivät tarvitse oleskelulupaa.
Eivät ne nuoret naiset halua uskoa teidän kokeneempien juttuja, vaaleanpunaiset lasit silmillä ja kantapään kautta koetaan kaikki, niin se menee. Koska uskovat, että oma kulta on ihqu erilainen kuin ne muut pelurit, ja kaikki ovat vaan kateellisia heidän onnestaan.
On Se jännä juttu että ei osata sanoa ei epämääräisyyksille. Tottakai on monia jotka yrittävät huijata mutta paras on kun ei sotke omia rahojaan afrikkalaisten bisneksiin. Ei edes sen aviomiehen.