Hei kaikki isovanhemmat!
Olen 4 -vuotiaan pienen tytön äiti. Lapsen isä on ulkomailla töissä ja olen siis käytännössä yksinhuoltaja, vaikka taloudellisesti en sitä olekaan.
Lapsuuteni ja nuoruuteni elin pikkuveljeni varjossa. Äitini silmissä en ollut juuri mitään ja kai hän oli ylipäätään sitä mieltä, että tytöt eivät ole mitään. En esimerkiksi muista, että äiti olisi koskaan halannut minua. Minulle ei ollut koskaan aikaa eikä äitiäni kiinnostanut tuon taivaallista, mitä tein ja kenen kanssa. En kylläkään pahoille teille eksynytkään ja koulut suoritin kunnialla - kuuden laudaturin ylioppilas ja yliopisto-opinnot. Pikkuveljeni sen sijaan oli äitini silmissä täydellinen - pikkuveli sai matkustella ulkomailla, hänen kaikkia asioitaan kehuttiin muille, veljen ei koskaan tarvinnut tehdä mitään kotona jne ... Lisään vielä selvennykseksi, että meillä on molemmilla sama isä, joka kyllä yritti olla tasapuolinen, mutta ei ollut läsnä arjessa.
Olen koko nuoruuteni ja varhaisen aikuisuuteni taistellut sen surun kanssa, että äiti ei ole minua rakastanut tai edes minusta välittänyt. Ja luulin jo päässeeni sen surun yli. Nyt kuitenkin olen huomannut työstäväni samaa surua oman lapseni kautta. Me asumme tyttäreni kanssa lähellä omia vanhempiani. Vejeni perhe asuu 100km:n päässä. En muista kertaakaan, että äitini olisi tarjonnut minulle lapsenhoitoapua tai mitään muutakaan apua. Itse olen aina saanut pärjätä ja jos olen esimerkiksi hammaslääkärin takia tai jonkun työasian takia tarvinnut hoitajaa kunnallisen hoidon ulkopuolella, olen pyytänyt apuun jotakuta ystävääni tai sitten hankkinut hoitajan MLL:ltä. Joskus tyttö on ollut (eli noin kerran parissa kuukaudessa) mummilassa hoidossa muutaman tunnin, mutta sen jälkeen minulle on aina tehty selväksi, että on kamalaa, kun isovanhempia näin rasitetaan. Tyttö on kyllä ihan kiltti ja mukava, mutta kamalan raskasta on.
Veljeni perhettä äitini sen sijaan auttaa koko ajan - koska tahansa hän on valmis lähtemään apuun ja hoitaa lapsia (6kk ja 2v) lähes joka viikonloppu pe - su. Ja taloudellisesti myös auttaa.
Olen todellakin itse tehnyt itselleni selväksi sen, että äiti ei minusta välitä ja olen aina ollut vain tiellä hänen elämässään, mutta surettaa niin kovin lapseni puolesta. Tytär aina kyselee, miksi hän ei saa mennä mummilaan tai miksi mummi ei halua tulla meille kuin hetkeksi, jos kutsutaan, ja serkkupoikien luona mummi on koko ajan. Vaikka tyttö on vasta neljä, hän kyllä jo ymmärtää sen saman, minkä minä ymmärsin aikoinaan - mummi rakastaa serkkupoikia ja hänestä mummi ei välitä. Yritän selitellä asiaa tytölle kierrelleen ja kaarrellen, mutta olisiko reilumpaa sittenkin kertoa totuus - pääsisikö hän asiasta silloin paremmin yli eikä se jäisi kalvamaan sisintä niin kuin minulla on jäänyt.
Olisiko täällä isovanhempia, jotka tunnistaisivat itsessään se, että rakastavat toisia lapsia enemmän kuin toisia ja myös lapsenlapsia eri tavalla? Haluaisin ymmärtää tai saada tähän sisintäni kalvavaan asiaan selvyyden.
Surusilmä...
8
1083
Vastaukset
- sassuli....
enpä huomannutkaan, että tuossa alempana oli ihan samanlainen viesti - toiselta aloittajalta. Kohtalotovereita siis löytyy...
- T..-a
Aika erikoinen suhtautuminen äidilläsi, ei voi muuta todeta. Oletko koskaan jutellut asioista hänen kanssaan, kysellyt syitä tuollaiseen, todella kylmään suhtautumiseen? Entä isäsi (vai onko hän vielä elossa?) etkö voi kysyä häntä joskus hoitamaan lastasi? Meillä ainakin mieskin hyysää ja hoitaa lapsenlapsiaan, 3 poikaa, ja nuorin tyttäresi ikäinen.
Oma anoppini piti (omista lapsistamme, joita 4) esikoistamme lempilapsenaan, ja toiset olivat "alempiarvoisia". Näin on kyllä vieläkin. Se tuntui/tuntuu tosi epäoikeudenmukaiselta. Itse olen ollut lapsieni (kaikki ovat jo aikuisia) kohtelussa hyvin tasapuolinen, kaikki ovat yhtä rakkaita. Näin on myös lapsenlapsien kanssa, jokaista rakastetaan yhtä lailla, ja vuoron perään ovat yökylässäkin.
Meitä ihmisiä on niin erilaisia, ja vaikka tuo kertomasi tuntuu aivan uskomattomalta, niin samanlaisia elämäntarinoita riittää. Itselläni oli lempeä, ihana äiti, lapsia en pyytänyt hoitamaan, koska oli jo sen verran vanha, että en viitsinyt edes pyytääkkään.
Ei tuohon varmaan oikein muuta keinoa ole, kuin keskustelet äitisi kanssa, kysy suoraan-miksi hän on niin etäinen, ja miksi hän ei halua viettää aikaansa pienen tyttärenne kanssa? Lapset kasvavat nopeasti, ja äitisikin vanhenee. Joskus hän sitten odottelee tyttärentytärtään kylään, vanhainkotiin tms. Saattaa olla, että odottelee turhaan?- alkuperäinen sassuli
Kiitos vastauksista!
Joskus olen miettinyt, voisiko äidin suhtautuminen johtua siitä, että kuulin kerran, että pikkuveljeni olisi ollut vahinko (kierukkavauva). Voisiko äiti paikata tällä käyttäytymisellään sitä, että ei ollut halunnut veljeäni tai jotain vastaavaa. Veli ei siis ole mikään iltatähti vaan minua kolme vuotta nuorempi. Tunteeko hän siis jonkinlaista syyllisyyttä?
Äidille en ole koskaan pystynyt puhumaan enkä siksi ole tätäkään asiaa selvittänyt. Yritin joskus nuorempana, mutta äiti vaan ei puhu eikä myönnä sitä, että meitä olisi kohdeltu eriarvoisesti. Suuttuu vaan, jos edes vihjaa siihen suuntaan. Isä on kyllä monesti sanonut, että hänen mielestään äiti on hemmotellut pikkuveljen, mutta äiti ei toisaalta ole juurikaan isän ajatuksia kunnioittanut.
En minä tätä asiaa koko ajan murehdi, mutta se nyt sattuu olemaan tällä hetkellä päällä, koska olimme juuri äskettäin sukujuhlissa, joista lähdimme tyttären itkiessä murheellisesti. Koko juhlan ajan mummi oli touhunnut serkkupoikien kanssa ja pitänyt sylissä ym... Tyttö yritti myös syliin pyrkiä, mutta aina hätisteltiin pois eikä mummi huomioinut häntä mitenkään. Eräs sukulaissetä kehaisi minun kuulteni tytärtäni reippaaksi ja suloiseksi pieneksi tytöksi ja oman äitini kommentti oli siihen, että kyllä nämä pojat ovat paljon suloisempia. Tytär pahoitti tästä mielensä ja itkien sitten lähdettiin kotiin. Tietysti lapsen pitää oppia kestämään pettymyksiä ja sitä, että itseä ei huomioida, mutta täytyykö se pettymys tulla aina noin "raa'alla" tavalla. - Mummu ja lapset
alkuperäinen sassuli kirjoitti:
Kiitos vastauksista!
Joskus olen miettinyt, voisiko äidin suhtautuminen johtua siitä, että kuulin kerran, että pikkuveljeni olisi ollut vahinko (kierukkavauva). Voisiko äiti paikata tällä käyttäytymisellään sitä, että ei ollut halunnut veljeäni tai jotain vastaavaa. Veli ei siis ole mikään iltatähti vaan minua kolme vuotta nuorempi. Tunteeko hän siis jonkinlaista syyllisyyttä?
Äidille en ole koskaan pystynyt puhumaan enkä siksi ole tätäkään asiaa selvittänyt. Yritin joskus nuorempana, mutta äiti vaan ei puhu eikä myönnä sitä, että meitä olisi kohdeltu eriarvoisesti. Suuttuu vaan, jos edes vihjaa siihen suuntaan. Isä on kyllä monesti sanonut, että hänen mielestään äiti on hemmotellut pikkuveljen, mutta äiti ei toisaalta ole juurikaan isän ajatuksia kunnioittanut.
En minä tätä asiaa koko ajan murehdi, mutta se nyt sattuu olemaan tällä hetkellä päällä, koska olimme juuri äskettäin sukujuhlissa, joista lähdimme tyttären itkiessä murheellisesti. Koko juhlan ajan mummi oli touhunnut serkkupoikien kanssa ja pitänyt sylissä ym... Tyttö yritti myös syliin pyrkiä, mutta aina hätisteltiin pois eikä mummi huomioinut häntä mitenkään. Eräs sukulaissetä kehaisi minun kuulteni tytärtäni reippaaksi ja suloiseksi pieneksi tytöksi ja oman äitini kommentti oli siihen, että kyllä nämä pojat ovat paljon suloisempia. Tytär pahoitti tästä mielensä ja itkien sitten lähdettiin kotiin. Tietysti lapsen pitää oppia kestämään pettymyksiä ja sitä, että itseä ei huomioida, mutta täytyykö se pettymys tulla aina noin "raa'alla" tavalla.Nyt en enää usko. Miten niin mummo sanoi, että nämä pojat ovat suloisempia! Hänhän loukkasi siinä myös kohteliaisuuden esittänyttä aikuista sukulaismiestä. Hän varmasti nolostui.
Ei kai lapsiaan rakasvaa mummoa esittävä ihminen näyttäisi noin avoimesti epäkypsyyttään koko suvun läsnäollessa. Kummat sukujuhlat muutenkin, kun mummo vain touhuaa lapsien joukossa. Eivätkö aikuiset sukulaiset kiinnosta?
Kannat kaunaa äidillesi, sen huomaa. Ehkä sinulla on siihen aihetta.
Mutta kertomuksesi on kyllä liian värittynyt. - alkuperäinen........
Mummu ja lapset kirjoitti:
Nyt en enää usko. Miten niin mummo sanoi, että nämä pojat ovat suloisempia! Hänhän loukkasi siinä myös kohteliaisuuden esittänyttä aikuista sukulaismiestä. Hän varmasti nolostui.
Ei kai lapsiaan rakasvaa mummoa esittävä ihminen näyttäisi noin avoimesti epäkypsyyttään koko suvun läsnäollessa. Kummat sukujuhlat muutenkin, kun mummo vain touhuaa lapsien joukossa. Eivätkö aikuiset sukulaiset kiinnosta?
Kannat kaunaa äidillesi, sen huomaa. Ehkä sinulla on siihen aihetta.
Mutta kertomuksesi on kyllä liian värittynyt.Eikö vaan kuulostakin surulliselta - hyvä, että joku muu on lisäkseni samaa mieltä, koska en todellakaan ole "värittänyt" asiaa. Ja itselleni jäi sellainen olo, että tämä sukulaissetä asiasta vähän hätkähti. Jutustelu loppui siihen. Äitini ei ole mitenkään erityisen sukurakas ja veljeni poikien kanssa häärääminen saattoi olla hänelle keino olla viettämättä aikaa muiden sukulaisten kanssa.
Niin, kaikki mummut eivät todellakaan rakasta kaikkia lapsenlapsiaan samalla tavalla - kuten eivät omia lapsiaankaan ole rakastaneet. Eikä tämä asia ole meidän lähipiirissä mikään salaisuus - olen ollut jopa tilanteissa, joissa oman äitini ystävät ovat joutuneet puolustelemaan minua äidilleni ja korostamaan, että tytöilläkin on merkitystä. Myös omat ystäväni ovat sanoneet huomanneensa sen, että äiti huomioi paljon enemmän veljeäni ja hänen perhettään (esim. tyttäreni syntymäpäiväjuhlissa). Juuri viime kesänä yksi hyvä ystävättäreni totesi, että sinun äitisi ei todellakaan kykene arvostamaan sinua ja siskoasi (äitini ja tämä ystävättäreni tapasivat siis yksissä juhlissa).
Joskus tilanteet ovat tällaisia ja juuri näin surullisia. Enkä usko, että äitini on ainoa nainen Suomenmaassa, joka näkee pojat lähes jumalina ja tytöt lähinnä poikien toiveiden täyttäjinä ja muuten turhina - oma anoppinikin on vähän siihen suuntaan kääntyvä ihminen. Nallekarkit ei aina mene tasan!
- edukseen
Kuten minäkin tein. On ihanaa kun ei ole riippuvainen kenestäkään. Mitä järkeä on elää jatkuvasti märehtien niin että puuttuu jotain sellaista mitä muilla on. Vanhemmat tukevat ja hyysäävät eniten ressukoita lapsiaan, kun vanhemmista aika jättää ne ressukat ovat ihan hukassa. Itse ihmettelen kuinka matkustelu tekisi jonkun onnelliseksi ja autuaaksi, tai lapsi, perhe ym. siltikin aina jotain puuttuu mitä on naapureilla, ystävillä, sukulaisilla.
- Yksiäitivain
Mun lasteni isä kuoli reilu vuosi sitten. Sen jälkeen lasten isän puoleinen suku ei ole ollut missään yhteyksissä lapsiin, edes lasten mummo ei ole kiinnostunut yhteydenpidosta. Eivät ne koskaan ole olleet
kiinnostuneita poikansa lapsista, mutta jotenkin oletin, että kun mummolla ei enää ole poikaansa niin yrittäis jotenkin pitää yhteyttä poikansa lapsiin, mutta kun ei niin ei !
- oma perhe tärkein
Jos kerran vanhemmat ja isovanhemmat ovat puolueellisia, niin kannattaa pitää oma ystäväverkosoto. Silloin ei vanhempien kotkotukset pyöritä elämää, vaan voi tukeutua omiin ystäviinsä ja muihin lapsiperheisiin.
Nykyäänhän vanhempien ja isovanhempien merkitys on jäänyt enemmän taustalle. Nuoret perheet pitävät yhteyttä paremminkin oman ikäisiinsä ystäviin ja tuttaviin. Ja on niin paljon tapahtumia ja rientoja lapsiperheille, eikä kaikki ole aina rahasta kiinni. Ei kun mukaan vaan ja ystävystymään. Lapsetkin saavat ikäistään seuraa. - Turha olla katkera, meissä vanhoissa on paljon luonnevikaisia myöskin ja jos keskustelut ei auta korjaamaan tilannetta, niin jätä vierailut ja kutsut vähemmälle - sano, että teillä on jo rientoa ja menoa ystävien kanssa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1355559- 333425
Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O171893Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak231865Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.241720Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta731548Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt141463Armi Aavikko Malmin hautausmaa
Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?111346Haluisin suudella ja huokailla
ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni161337Miksi näin?
Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi231308