Masennuksen hoitaminen

maksa juuri mitään, etenkään ne joille on gen.sub., 5-50 euroa/kk (itselläni Valdoxan josta ei saa edes peruskorvattavuutta, joten se on nyt kallis, mutta joka sentin arvoinen)

Aloittaja ei itse ole varmastikaan koskaan sairastunut sairauteen nimeltä depressio.

depr.+gad kirjoitti:

maksa juuri mitään, etenkään ne joille on gen.sub., 5-50 euroa/kk (itselläni Valdoxan josta ei saa edes peruskorvattavuutta, joten se on nyt kallis, mutta joka sentin arvoinen)

Aloittaja ei itse ole varmastikaan koskaan sairastunut sairauteen nimeltä depressio.

Lue lisää

emme tiedä, onko aloittaja sairastanut itse depiksen vai ei. Mutta hei, eihän depressio oo mikään sairaus. Jospa aloittaja onkin oivaltanut heittää lääkkeet roskiin ja huomannut ettei ookkaan masista vaan lääkkeiden aiheuttamat haitat. Tai että todellakin on muita vaihtoehtoja lääkkeiden sijaan ja ne vaihtikset ovat ihan tavallisia asioita, joita tehään sen verran kun jaksetaan ja pyritään lisäämään kaiken aikaa niin kauan kunnes olotila on saatu niin sanotusti parhaaseen mahdolliseen tilaan. Aloittaja on tosi fiksu mikäli hän on saanut ittensä kondikseen muilla kuin lääkkeillä ja olis kärsinyt vaikeesta masiksesta. Jokanen meist kärsii jossakin elämän vaiheessa vaikeasteisen depiksen ja paljon on niitä jotka ei todellakaan turvaudu lääkkeisiin ihan haittisten takia vaan käyttävät muita keinoja.

Etpä taida Teija888 tietää mistä puhut. Se, että joskus ottaa vähän päähän on täysin eri asia kuin todellinen masennus. Vaikka masentuneella olisi säkillinen rahaa, se ei lähde etelään eikä keksi "vaiks mitä kivaa".
Toki itseään täytyy yrittää hoitaa kaikilla mahdollisilla tavoilla: terveellisellä ravinnolla, liikunnalla, erilaisilla pikku nautinnoilla ja uusien ulottuvuuksien hakemisella. Mutta joskus on vain niin, että ilman aivokemiaan vaikuttavia ja mielentilaa nostavia lääkkeitä mikään ei onnistu. Lääkkeet on kalliita, se on totta, mutta itse olen valmis maksamaan (vähistä rahoistani) mitä tahansa, että saan itseni pysymään toimintakuntoisena. Ja muuten, en ole väkivaltainen, mutta mieleni tekee kiskasta käkättimeen kaikkia, jotka puhuvat "onnellisuuspillereistä" ja väheksyvät masentuneiden oloa. On olemassa "masennusta" ja MASENNUSTA. Parempi termi oisi elämisen mahdollistavat pillerit. Onko niissä jotain pahaa?

Mulla maksaa sitalopraamilääkitys 20 mg alle 1,67 euroa kolmessa kuukaudessa, joten eivät kaikki lääkkeet todellakaan ole kalliita.

ovat sairaalahoidossa. Masennuslääkkeiden vaarallisuus ja haitat on avohoidossa koettu karsealla tavalla niin Suomessa, Amerikassa kuin muuallakin.

takakeno. kirjoitti:

ovat sairaalahoidossa. Masennuslääkkeiden vaarallisuus ja haitat on avohoidossa koettu karsealla tavalla niin Suomessa, Amerikassa kuin muuallakin.

Lääkkeitä käytetään menestyksellisesti myös avohoidossa. Vakavasti masentuneet eivät todellakaan ole hoidettavissa ainoastaan sairaalassa. Itse asiassa suurin osa vakavasti masentuneista EI ole sairaalahoidossa.

anna mun... kirjoitti:

Lääkkeitä käytetään menestyksellisesti myös avohoidossa. Vakavasti masentuneet eivät todellakaan ole hoidettavissa ainoastaan sairaalassa. Itse asiassa suurin osa vakavasti masentuneista EI ole sairaalahoidossa.

Lue lisää

"Lääkkeitä käytetään menestyksellisesti myös avohoidossa"

Mihinkähän tämä perustuu...? Esimerkiksi väitöskirja-aineistoista käy ilmi, että todennäköisyys toipua vakavasta masennuksesta on paljon parempi ilman lääkkeitä.


OIkeampi sanamuoto on " lääkkeitä käytetään myös avohoidossa"


"Naispuolisille käsitöidenteko mm. talveksi kaulahuiveja kutomaan, lapasia ja sukkia kutomaan. Eiks talvella tarvita lämmintä. Miespuolisille puutöitä mm. vuolemaan puusta kaikenlaista kivaa"

Voi juma mitä sovinismia.

Minä kyllä mieluummin riehun sahan ja taltan kanssa...ja kirveen kanssa.

Aina on näitä jotka tulevat esittämään, miten se itsensä tukasta ylös nostaminen onnistuu.
"Syöt vaan vitamiineja ja heität muut lääkkeet roskikseen, käyt lenkillä ja konserteissa positiivista ajattelua unohtamatta, niin olet heti kohta ihan kunnossa."

Enemmän muodikasta omahoitoa ja voidaan koko terveydenhuoltosektorikin oikeastaan lakkauttaa.

pläääääh kirjoitti:

Aina on näitä jotka tulevat esittämään, miten se itsensä tukasta ylös nostaminen onnistuu.
"Syöt vaan vitamiineja ja heität muut lääkkeet roskikseen, käyt lenkillä ja konserteissa positiivista ajattelua unohtamatta, niin olet heti kohta ihan kunnossa."

Enemmän muodikasta omahoitoa ja voidaan koko terveydenhuoltosektorikin oikeastaan lakkauttaa.

Lue lisää

Tommosiin juttuihin kuin aloittaja viittaa masentunuthan ei juuri saa itseään?
Siinähän se kaiken ydin onkin"lääkkeillä hoito ei ole muotia"
Tietääköhän aloittaja mitä on olla sairas,eli masenuksesta kärsivä?
Tee sitä ja tee tätä,juuri aloitekyvyttömyys ja se ettei mistään saa
iola eikä tyydytystä onkin se asian ydin.
Siihen tarvitaan useimmiten se lääkitys.

"niskasta kiinni"joo kirjoitti:

Tommosiin juttuihin kuin aloittaja viittaa masentunuthan ei juuri saa itseään?
Siinähän se kaiken ydin onkin"lääkkeillä hoito ei ole muotia"
Tietääköhän aloittaja mitä on olla sairas,eli masenuksesta kärsivä?
Tee sitä ja tee tätä,juuri aloitekyvyttömyys ja se ettei mistään saa
iola eikä tyydytystä onkin se asian ydin.
Siihen tarvitaan useimmiten se lääkitys.

Lue lisää

Todella asiatonta väittää, että "lääkkeet eivät ole muotia". Voi hyvä aloittaja jos todella tietäisit miltä tuntuu olla vakavasti masentunut, niin et tuollaisia kertoilisi.
Kaikki mainitsemasi asiat ovat toki hyviä, mutta kuulostaa aivan terveeltä ihmiseltä, jos noista edes osan saa kuntoon.
Harmittaa vaan todella paljon, että tälle palstalle tulee tuollasia neuvoja. Ennen kuin esim minä sain edes ajateltua lähteä pienelle (10 min) kävelylle, olin syönyt lääkkeitä jo jonkin aikaa. Ja pikku hiljaa sain tehtyä itselleni ruokaa ja joitain kotitöitä, rästejä, kuntoon.
Eikä vieläkään, akhden vuoden lääkkeiden syönnin jälkeen ole muuta tullut kuin liikunta, sitäjaksan edes jonkun veraan. Mutta että tunti päivässä ja tietty ruokavalio... toivottavasti joskus...

että ekaks on aloitettava siis PIKKUHILJAA kunnes tämä esitys on saavutettu, niin masennus varmasti onkin jo kaikonnut. Kaikki aloittajan kirjaamat asiat ovat erittäin hyviä auttamaan ihmisiä pois masennuksen keskeltä, mutta ensin todellakin on aloitettava. Ja se aloitus on esimerkiksi unirytmin kuntoon saaminen.

Masentuneilla kun on kaikkia niitä sellaisia oireitamm. ruokahaluttomuus tai liiallinen syöminen, unihäiriöt, erokoituminen, ym. Eiks kannata silloin yrittää aloittajan ideoilla. Ihan järkeen käypää hommaa on.

pläääääh kirjoitti:

Aina on näitä jotka tulevat esittämään, miten se itsensä tukasta ylös nostaminen onnistuu.
"Syöt vaan vitamiineja ja heität muut lääkkeet roskikseen, käyt lenkillä ja konserteissa positiivista ajattelua unohtamatta, niin olet heti kohta ihan kunnossa."

Enemmän muodikasta omahoitoa ja voidaan koko terveydenhuoltosektorikin oikeastaan lakkauttaa.

Lue lisää

ihmiset on lääketehtaiden aivopesemiä ettei osata ajatella muuta kuin kemiaa. Kunnioitan aloittajan ideaa lääkkeettömästä masennuksen hoidosta.

Harjutaival kirjoitti:

Todella asiatonta väittää, että "lääkkeet eivät ole muotia". Voi hyvä aloittaja jos todella tietäisit miltä tuntuu olla vakavasti masentunut, niin et tuollaisia kertoilisi.
Kaikki mainitsemasi asiat ovat toki hyviä, mutta kuulostaa aivan terveeltä ihmiseltä, jos noista edes osan saa kuntoon.
Harmittaa vaan todella paljon, että tälle palstalle tulee tuollasia neuvoja. Ennen kuin esim minä sain edes ajateltua lähteä pienelle (10 min) kävelylle, olin syönyt lääkkeitä jo jonkin aikaa. Ja pikku hiljaa sain tehtyä itselleni ruokaa ja joitain kotitöitä, rästejä, kuntoon.
Eikä vieläkään, akhden vuoden lääkkeiden syönnin jälkeen ole muuta tullut kuin liikunta, sitäjaksan edes jonkun veraan. Mutta että tunti päivässä ja tietty ruokavalio... toivottavasti joskus...

Lue lisää

käyttänyt lääkkeitä etkä ole muuta saanut kuin liikunnan ja jotenkin siis arkiaskareita hoitelet. Voi hyvänen aika. Siinä sen näkee ettei ne lääkkeet sen kummemmin auta. Olisit saattanut ilman lääkkeitä ja pelkällä terapialla tuon saman aikaan. Jos lääkkeet olisivat todellakin sinua auttaneet, niin uskonpa että aikaansaannoksesi olisivat aivan muuta luokkaa kuin pelkkä pieni määrä liikuntaa viikossa?????

Näin se vaan on, että ihmiset kuvittelevat lääkkeiden auttavan, vaikka niiden teho nyt todellakin on melko mitätön. Jos on syönyt kaksi vuotta masislääkkeitä ja valittaa vielä huonoa oloa ja jonkinmoista saamattomuutta tai voimattomuutta, niin lääkkeet eivät auta.

Jos masennuslääke auttaa niin sen auttava vaikutus tulee kuukauden kahden kuluttua ja ihmisen pitäisi silloin olla voimissaan.

Esimerkiksi avioero, kuolemantapaus ym. suru työttömyys jne, niin ihminen toipuu kaikista ajan kanssa ja eka vuosi on pahinta aikaa. Ilman lääkkeitä sama toipuminen kuin lääkkeiden kanssa. Surureaktio on ihan normaali reaktio, se ei ole sairasta ja siihen ei tarvita lääkettä kuin poikkeustapauksessa. Toki suruja ja masennusta on monenlaisia. En halua tuomita. Paljon vaan tällä palstalla kirjoitellaan surusta ja masennuksesta ja ihmiset ovat allapäin vaikka lääkkeet ovat päällä. En todellakaan ymmärrä.

Ymmärtääkö joku muu, miksi masennuslääkkeitä käyttävät kirjoittavat ja valittavat ainaisesta masennuksesta,....????????

puupäää kirjoitti:

käyttänyt lääkkeitä etkä ole muuta saanut kuin liikunnan ja jotenkin siis arkiaskareita hoitelet. Voi hyvänen aika. Siinä sen näkee ettei ne lääkkeet sen kummemmin auta. Olisit saattanut ilman lääkkeitä ja pelkällä terapialla tuon saman aikaan. Jos lääkkeet olisivat todellakin sinua auttaneet, niin uskonpa että aikaansaannoksesi olisivat aivan muuta luokkaa kuin pelkkä pieni määrä liikuntaa viikossa?????

Näin se vaan on, että ihmiset kuvittelevat lääkkeiden auttavan, vaikka niiden teho nyt todellakin on melko mitätön. Jos on syönyt kaksi vuotta masislääkkeitä ja valittaa vielä huonoa oloa ja jonkinmoista saamattomuutta tai voimattomuutta, niin lääkkeet eivät auta.

Jos masennuslääke auttaa niin sen auttava vaikutus tulee kuukauden kahden kuluttua ja ihmisen pitäisi silloin olla voimissaan.

Esimerkiksi avioero, kuolemantapaus ym. suru työttömyys jne, niin ihminen toipuu kaikista ajan kanssa ja eka vuosi on pahinta aikaa. Ilman lääkkeitä sama toipuminen kuin lääkkeiden kanssa. Surureaktio on ihan normaali reaktio, se ei ole sairasta ja siihen ei tarvita lääkettä kuin poikkeustapauksessa. Toki suruja ja masennusta on monenlaisia. En halua tuomita. Paljon vaan tällä palstalla kirjoitellaan surusta ja masennuksesta ja ihmiset ovat allapäin vaikka lääkkeet ovat päällä. En todellakaan ymmärrä.

Ymmärtääkö joku muu, miksi masennuslääkkeitä käyttävät kirjoittavat ja valittavat ainaisesta masennuksesta,....????????

Lue lisää

Olen kyllä tämän kokenut elmää vakavassa masennuksessa ilman lääkitystä. Eli vasta lääkitys on saanut minut ylös sängystä. Missäköhän olisin ilman lääkkeitä... Ruokavaliot yms ovat tulossa elämääni pikku hiljaa, MUTTA ensin kuntoutan itseni lääkkeillä ja terapialla.
Tämä nyt vaan on se tapa, joka on minulle sopiva ja TOIMIVA.

Jokainen tehkööt sen mihin voimavarat riittää.

puupäää kirjoitti:

käyttänyt lääkkeitä etkä ole muuta saanut kuin liikunnan ja jotenkin siis arkiaskareita hoitelet. Voi hyvänen aika. Siinä sen näkee ettei ne lääkkeet sen kummemmin auta. Olisit saattanut ilman lääkkeitä ja pelkällä terapialla tuon saman aikaan. Jos lääkkeet olisivat todellakin sinua auttaneet, niin uskonpa että aikaansaannoksesi olisivat aivan muuta luokkaa kuin pelkkä pieni määrä liikuntaa viikossa?????

Näin se vaan on, että ihmiset kuvittelevat lääkkeiden auttavan, vaikka niiden teho nyt todellakin on melko mitätön. Jos on syönyt kaksi vuotta masislääkkeitä ja valittaa vielä huonoa oloa ja jonkinmoista saamattomuutta tai voimattomuutta, niin lääkkeet eivät auta.

Jos masennuslääke auttaa niin sen auttava vaikutus tulee kuukauden kahden kuluttua ja ihmisen pitäisi silloin olla voimissaan.

Esimerkiksi avioero, kuolemantapaus ym. suru työttömyys jne, niin ihminen toipuu kaikista ajan kanssa ja eka vuosi on pahinta aikaa. Ilman lääkkeitä sama toipuminen kuin lääkkeiden kanssa. Surureaktio on ihan normaali reaktio, se ei ole sairasta ja siihen ei tarvita lääkettä kuin poikkeustapauksessa. Toki suruja ja masennusta on monenlaisia. En halua tuomita. Paljon vaan tällä palstalla kirjoitellaan surusta ja masennuksesta ja ihmiset ovat allapäin vaikka lääkkeet ovat päällä. En todellakaan ymmärrä.

Ymmärtääkö joku muu, miksi masennuslääkkeitä käyttävät kirjoittavat ja valittavat ainaisesta masennuksesta,....????????

Lue lisää

Et ole selvästikään tajunnut vakavan masennuksen luonnetta. Vakava masennus on enemmän kuin alakuloa tai surua menetyksestä. Lääkkeillä pysytään hengissä. Se on sinänsä valtava asia, koska vakava masennus voi johtaa myös itsemurhaan. On parempi olla hengissä lääkkeiden avulla kuin kuollut. Vakava masennus on myös pitkäkestoista. Millään lääkkeellä ei paranneta ihmistä vakavasta masennuksesta parissa kuukaudessa.

Leikit ihmishengillä, kun väität julkisesti, että vakavaa masennusta sairastavan pitäisi jättää lääkkeet pois, jos mieliala ei ole kohonnut. Lääke voi olla väärä, lääkkeen annostus voi olla väärä tai lääke ei ole vielä alkanut vaikuttaa. Ei myöskään voi tietää, mitä olisi tapahtunut, jos lääkettä ei olisi käytetty. Lukuisat itsemurhat tehdään juuri vakavassa masennuksessa, jota ei ole diagnosoitu eikä hoidettu. Lukuisat alkoholistit hoitavat masennustaan viinalla. Vakava masennus on aivokemiallinen tila.

Henkilö joka käy töissä, harrastaa, liikkuu, syö terveellisesti, hoitaa ihmissuhteensa ja tuntee kaikesta mielihyvää, ei ole masentunut. Mutta esimerkiksi pieni määrä liikuntaa viikossa on suuri saavutus vakavasti masentuneelle. Aivan samalla tavalla pieni liikahdus raajassa on suuri saavutus neliraajahalvaantuneelle, jonka pilkkaaminen pienestä saavutuksesta olisi mautonta. Toisaalta lääkkeiden käyttäminen ei sinänsä ole mikään poissulkeva asia. Jos ja kun toimintakyky palautuu, voi alkaa tehdä mitä tahansa. Lääkehoidon ohella käytetään myös terapiaa. Ei ole mitenkään kiellettyä kokeilla ruokavalioita. Jne.

Lukemattomat ihmiset, jotka eivät käytä lääkkeitä, valittavat masennuksesta. Myös lukemattomat ihmiset hyötyvät lääkityksestä. Sitä ei voi kiistää joku nettiprovoilija ja vakavasti masentuneiden pilkkaaja, joka asettaa lääkityksen vastakohdaksi kaikelle muulle.

Niin, et todellakaan ymmärrä. Siksi olisi ehkä parempi olla hiljaa.

tule räyhäämään tänne palstoille.

Hoitaja3 kirjoitti:

tule räyhäämään tänne palstoille.

"Leikit ihmishengillä, kun väität julkisesti, että vakavaa masennusta sairastavan pitäisi jättää lääkkeet pois, jos mieliala ei ole kohonnut. Lääke voi olla väärä, lääkkeen annostus voi olla väärä tai lääke ei ole vielä alkanut vaikuttaa. "

Tämä on lääketehtaiden propagandaa.

Ns. mielialalääkkeet ovat pääosin lumevaikutteisia keskushermostolääkkeitä, ne ovat virallisestikin OIREIDEN mukaista hoitoa, eivät SYYPERUSTEISTA.

Jos joku niistä saa jotain lievitystä oireisiinsa, suuri osa ei saa apua. Tämä käy ilmi lääketutkimuksissa (siis kun mukana on myös ne lääketeollisuuden alunperin pimittämät lääkkeille kielteiset tutkimukset) ja meta-analyyseistä.

Vastuutonta on kieltää masentuneelta se hoito mikä auttaa. Olen hengissä pitkän ja syvän vaikea-asteiden masennuksen jälkeen pääosin psykoterapian avulla. Lääkityksellä ei ole asiassa mitään osaa eikä arpaa.

masistäti kirjoitti:

"Leikit ihmishengillä, kun väität julkisesti, että vakavaa masennusta sairastavan pitäisi jättää lääkkeet pois, jos mieliala ei ole kohonnut. Lääke voi olla väärä, lääkkeen annostus voi olla väärä tai lääke ei ole vielä alkanut vaikuttaa. "

Tämä on lääketehtaiden propagandaa.

Ns. mielialalääkkeet ovat pääosin lumevaikutteisia keskushermostolääkkeitä, ne ovat virallisestikin OIREIDEN mukaista hoitoa, eivät SYYPERUSTEISTA.

Jos joku niistä saa jotain lievitystä oireisiinsa, suuri osa ei saa apua. Tämä käy ilmi lääketutkimuksissa (siis kun mukana on myös ne lääketeollisuuden alunperin pimittämät lääkkeille kielteiset tutkimukset) ja meta-analyyseistä.

Vastuutonta on kieltää masentuneelta se hoito mikä auttaa. Olen hengissä pitkän ja syvän vaikea-asteiden masennuksen jälkeen pääosin psykoterapian avulla. Lääkityksellä ei ole asiassa mitään osaa eikä arpaa.

Lue lisää

Onhan näitä, jotka vastustavat rokottamista, sädehoitoa, särkylääkkeitä ja milloin mitäkin ja tarjoilevat tilalle ravitsemusoppejaan, uskomushoitojaan ja muuta, mikä nyt sattuu milloinkin olemaan muodissa. Ja aina he tietävät tutkimuksia, jotka on pimitetty, ja tuntevat salaliitot kaiken taustalla. Kovasti ovat muka opiskelleet lääketiedettä ja ovat niin viisaita, että ei mitään rajaa. Omaa kokemustaan he pitävät toki kaiken mittana. Sen mikä sopii heille, pitää sopia muillekin. Tai muuten ovat ihan tyhmiä.

niinpä niin kirjoitti:

Onhan näitä, jotka vastustavat rokottamista, sädehoitoa, särkylääkkeitä ja milloin mitäkin ja tarjoilevat tilalle ravitsemusoppejaan, uskomushoitojaan ja muuta, mikä nyt sattuu milloinkin olemaan muodissa. Ja aina he tietävät tutkimuksia, jotka on pimitetty, ja tuntevat salaliitot kaiken taustalla. Kovasti ovat muka opiskelleet lääketiedettä ja ovat niin viisaita, että ei mitään rajaa. Omaa kokemustaan he pitävät toki kaiken mittana. Sen mikä sopii heille, pitää sopia muillekin. Tai muuten ovat ihan tyhmiä.

Lue lisää

vautsi,..taidan sinun kohdallasi kurkistaa kristallipalloani. Täällähän näkyy aivan hurjia,...huh. Oleppa varovainen ettei iso paha noita käy yöllä kimppuusi.

En kyllä mitenkään ymmärrä, että ketä nämä ihmiset ovat jotka tulevat tänne julistamaan "ohjeita" joilla parunnutaan masennuksesta ja väittävät, että lääkkeet ovat pelkkää paskaa joilla lääketehtaat rahastavat. Mistä ihmeen puskasta teitä oikein löytyy. Luulen, että te olette pahemmin sairaita, kuin itse masentuneet ihmiset tällä palstalla. Mitä te edes jaksatte välittää siitä jos joku syö lääkkeitä, pelastakaa mielummin ympäristöä. Itämeren suojelussa riittää varmasti teille tekemistä, mitenkään sitä väheksymättä,mutta voitte käyttää energianne siihen.
On aika vainoharhaista ajatella, että kaikki lääkärit ovatkin oikeasti lääketehtaiden palkkalistoilla ja määräävät vaan siksi lääkkeitä, ainakin siis ilmeisesti psykiatrit. Jos itse kärsisin tämän tapaisista harhaluuloista hakeutuisin kyllä pikimmiten hoitoon, ai niin pikkuinen pulma, psykiatrithan ovat lääketehtaiden salaisia agentteja. No etteköhän te löydä jonkin mukavan korvakynttilä hoitoja tarjoavan sedän, kyllä se varmasti auttaa harhoihinkin. Pysykää kaukana lääkäreistä saattaisitte saada M1 lähetteen.

Jokaisella ihmisellä on toki oikeus itse päättää syökö lääkkeitä vai ei, mutta en ymmärrä miksi psykkisissä sairauksissa kritisoidaan lääkkeiden syöntiä niin paljon. Jos sairastut syöpään niin jätätkö tarjotut lääkehoidot vastaan ottamatta tuskin. Eiköhän ne lääkärit kuitenkin oli alansa asiantuntijoita.

häiriöinen kirjoitti:

En kyllä mitenkään ymmärrä, että ketä nämä ihmiset ovat jotka tulevat tänne julistamaan "ohjeita" joilla parunnutaan masennuksesta ja väittävät, että lääkkeet ovat pelkkää paskaa joilla lääketehtaat rahastavat. Mistä ihmeen puskasta teitä oikein löytyy. Luulen, että te olette pahemmin sairaita, kuin itse masentuneet ihmiset tällä palstalla. Mitä te edes jaksatte välittää siitä jos joku syö lääkkeitä, pelastakaa mielummin ympäristöä. Itämeren suojelussa riittää varmasti teille tekemistä, mitenkään sitä väheksymättä,mutta voitte käyttää energianne siihen.
On aika vainoharhaista ajatella, että kaikki lääkärit ovatkin oikeasti lääketehtaiden palkkalistoilla ja määräävät vaan siksi lääkkeitä, ainakin siis ilmeisesti psykiatrit. Jos itse kärsisin tämän tapaisista harhaluuloista hakeutuisin kyllä pikimmiten hoitoon, ai niin pikkuinen pulma, psykiatrithan ovat lääketehtaiden salaisia agentteja. No etteköhän te löydä jonkin mukavan korvakynttilä hoitoja tarjoavan sedän, kyllä se varmasti auttaa harhoihinkin. Pysykää kaukana lääkäreistä saattaisitte saada M1 lähetteen.

Jokaisella ihmisellä on toki oikeus itse päättää syökö lääkkeitä vai ei, mutta en ymmärrä miksi psykkisissä sairauksissa kritisoidaan lääkkeiden syöntiä niin paljon. Jos sairastut syöpään niin jätätkö tarjotut lääkehoidot vastaan ottamatta tuskin. Eiköhän ne lääkärit kuitenkin oli alansa asiantuntijoita.

Lue lisää

Kerrotko mistä löydän sen väitöskirjan missä sanotaan, että todennäköisyys toipua vakavasta masennuksesta on paljon parempi ilman lääkkeitä tai oikeammin väitöskirja aineistot. En nimittäin oikein usko tuohon paskaan ennen kuin omin silmin näen.
En suinkaan väitä, että pelkillä lääkkeillä toivutaan masennuksesta, mutta en kyllä usko, että ilman niitä todennäköisyys toipua on suurempi. Terapia on tietenkin erittäin tärkeä osa ja sitä ei sovi vähätellä. Valitettavaa on vain, että kaíkki eivät kunnollista terapiaa saa.

Entäs tämä sitten :

""Leikit ihmishengillä, kun väität julkisesti, että vakavaa masennusta sairastavan pitäisi jättää lääkkeet pois, jos mieliala ei ole kohonnut. Lääke voi olla väärä, lääkkeen annostus voi olla väärä tai lääke ei ole vielä alkanut vaikuttaa. "

Tämä on lääketehtaiden propagandaa.

Ns. mielialalääkkeet ovat pääosin lumevaikutteisia keskushermostolääkkeitä, ne ovat virallisestikin OIREIDEN mukaista hoitoa, eivät SYYPERUSTEISTA. "

Löytyykö tähän jotain faktaakin, että on lääketehtaiden propagandaa, vai oleko sitä mieltä, on aika eri asia olla jotain mieltä kuin väittää asian olevan fakta. Sitten vielä kertoisitko miten ihmeessä keskushermostovaikutteiset lääkkeet ovat lumelääkkeitä. Lumelääke tarkoittaa "lääkettä" jossa ei ole minkäänlaista vaikuttavaa lääkeainetta. Näissä lääkkeissä kyllä on. Useissa sairauksissa hoidetaan sekä ongelmaa, että oiretta. Itseasiassa oireidenmukaistahoitoa pidetään erittäin tärkeänä hoitomuotona, siinä ei ole mitään vikaa. Olisi aika outoa, että mielialalääkkeet eivät olisi keskushermostovaikutteisia, koska niiden tarkoitus on nimenomaan vaikuttaa keskushermostoon johon aivot kuuluvat.

häiriöinen kirjoitti:

En kyllä mitenkään ymmärrä, että ketä nämä ihmiset ovat jotka tulevat tänne julistamaan "ohjeita" joilla parunnutaan masennuksesta ja väittävät, että lääkkeet ovat pelkkää paskaa joilla lääketehtaat rahastavat. Mistä ihmeen puskasta teitä oikein löytyy. Luulen, että te olette pahemmin sairaita, kuin itse masentuneet ihmiset tällä palstalla. Mitä te edes jaksatte välittää siitä jos joku syö lääkkeitä, pelastakaa mielummin ympäristöä. Itämeren suojelussa riittää varmasti teille tekemistä, mitenkään sitä väheksymättä,mutta voitte käyttää energianne siihen.
On aika vainoharhaista ajatella, että kaikki lääkärit ovatkin oikeasti lääketehtaiden palkkalistoilla ja määräävät vaan siksi lääkkeitä, ainakin siis ilmeisesti psykiatrit. Jos itse kärsisin tämän tapaisista harhaluuloista hakeutuisin kyllä pikimmiten hoitoon, ai niin pikkuinen pulma, psykiatrithan ovat lääketehtaiden salaisia agentteja. No etteköhän te löydä jonkin mukavan korvakynttilä hoitoja tarjoavan sedän, kyllä se varmasti auttaa harhoihinkin. Pysykää kaukana lääkäreistä saattaisitte saada M1 lähetteen.

Jokaisella ihmisellä on toki oikeus itse päättää syökö lääkkeitä vai ei, mutta en ymmärrä miksi psykkisissä sairauksissa kritisoidaan lääkkeiden syöntiä niin paljon. Jos sairastut syöpään niin jätätkö tarjotut lääkehoidot vastaan ottamatta tuskin. Eiköhän ne lääkärit kuitenkin oli alansa asiantuntijoita.

Lue lisää

hoito en erilaatuista kuin masennuksen ja psyykkisten häiriöiden hoito lääkkeillä. Syöpäsairasta lääkkeillä hoidettaessa, on potilas kliinsin kokein tutkittu ja testattu. On tehty tiekonetomot, on tehty laboratoriokokeet, rtig- tutkimukset jne. Nykyisin jo koko syöpäpotilas kuvataan kokonaan, jotta saadaan selville mahdolliset etäpesäkkeet. Kun tulokset on saatu, niin vasta sitten aloitetaan syövän lääkehoito, mikäli se katsotaan lääkärin ja potilaan puolelta tarpeelliseksi ja siitä todellakin olisi hyötyä. Potilas toki itse päättää lääkehoidosta syöpätaudeissa.................-.-......On myöskin niitä syöpää sairastavia, jotka kieltäytyvät solusalpaajahoidoista, koska ne ovat todellakin rankkoja ja jo levinnyt syöpä ei useinkaan parane kokonaan eli kaikki syöpäsolut eivät kuole vaan lisääntyvät elimistössä. Monet ottavat kuitenkin solusalpaajahoitoja, koska rankkuudestaan tunnetut solusalpaajahoidot pidentävät syöpäsairaan elinikää. Mutta siitäkään, eliniän pituuden muuttamisesta hoidoilla ei olla kaikissa tapauksissa aivan varmoja.

Ero masennuksen ja psyykkisten häiriöiden hoitaminen lääkkeillä on aivan toista mitä syöpätaudeissa. TÄRKEÄ ASIA PSYYKKISTEN HÄIRIÖIDEN KOHDALLA ON ETTEI PSYKIATRI, LÄÄKÄRI TEE MINKÄÄNLAISIA KLIINISIÄ KOKEITA ENNENKUIN ALOITTAA LÄÄKITYKSEN. TULEEHAN ENNEN LÄÄKITYSTÄ SELVITTÄÄ KLIINISIN TESTEIN JA KOKEIN POTILAAN TILA. TULEE SELVITTÄÄ MASENNUKSEN SYY, JOKA MYÖSKIN NÄKYY KLIINISISSÄ KOKEISSA. ON MUISTETTAVA, ETTÄ IHAN TAVALLISET LABRAT MASENNUSPOTILAILTA USEIN OTETAAN, MUTTA EI AINA. TAVALLISISSA LABRAKOKEISSA MASENNUSTA EI VOIDA SELVITTÄÄ VAAN TARVITAAN JUURI SPESIFISET KOKEET, JOTTA SELVIÄÄ OIREILEVAN POTILAAN TODELLINEN MASENNUS JA SEN SYY. SYY LÖYTYY YLEENSÄ AIVOISTA JA KESKUSHERMOSTOSTA, MUTTA MYÖSKIN SISÄTAUTISISSA SAIRAUKSISSA JA NEUROLOGISISSA HÄIRIÖISSÄ ESIINTYY MASENNUSTA. Siis pelkkä valitus lääkärille, että olen masentunut, ei riitä lääkkeen määräämiseen. On oltava kliinistä näyttöä, jota näyttöä ei ole esimerkiksi Beckin yksinkertainen testi yksinkertaisille ihmisille. Ei syöpätautisillekaan anneta eteen paprulappua ja lukemaan kysymykset läpi ja ruksaamaan lähinnä oikea vaihtoehto. Jos niin olisi, tilanne olisi aivan naurettava. Kyllä mielenterveyspotilaita huijataan. Anteeksi nyt vain, mutta todellakin huijataan.

häiriöinen kirjoitti:

En kyllä mitenkään ymmärrä, että ketä nämä ihmiset ovat jotka tulevat tänne julistamaan "ohjeita" joilla parunnutaan masennuksesta ja väittävät, että lääkkeet ovat pelkkää paskaa joilla lääketehtaat rahastavat. Mistä ihmeen puskasta teitä oikein löytyy. Luulen, että te olette pahemmin sairaita, kuin itse masentuneet ihmiset tällä palstalla. Mitä te edes jaksatte välittää siitä jos joku syö lääkkeitä, pelastakaa mielummin ympäristöä. Itämeren suojelussa riittää varmasti teille tekemistä, mitenkään sitä väheksymättä,mutta voitte käyttää energianne siihen.
On aika vainoharhaista ajatella, että kaikki lääkärit ovatkin oikeasti lääketehtaiden palkkalistoilla ja määräävät vaan siksi lääkkeitä, ainakin siis ilmeisesti psykiatrit. Jos itse kärsisin tämän tapaisista harhaluuloista hakeutuisin kyllä pikimmiten hoitoon, ai niin pikkuinen pulma, psykiatrithan ovat lääketehtaiden salaisia agentteja. No etteköhän te löydä jonkin mukavan korvakynttilä hoitoja tarjoavan sedän, kyllä se varmasti auttaa harhoihinkin. Pysykää kaukana lääkäreistä saattaisitte saada M1 lähetteen.

Jokaisella ihmisellä on toki oikeus itse päättää syökö lääkkeitä vai ei, mutta en ymmärrä miksi psykkisissä sairauksissa kritisoidaan lääkkeiden syöntiä niin paljon. Jos sairastut syöpään niin jätätkö tarjotut lääkehoidot vastaan ottamatta tuskin. Eiköhän ne lääkärit kuitenkin oli alansa asiantuntijoita.

Lue lisää

..minä luen tieteellisiä julkaisuja ja pieleen menneiden SSRI-lääketutkimusten pimitys ja myönteiset julkaiseminen moneen kertaan ei ole mitään "salaliittoteoriaa", vaan useissa lääketiedelehdissä myönnettyä faktaa.

Jokainen saa olla niin auktoriteettiuskoinen kuin haluaa, mutta yhteiskunnan tehtävä ei ole "auktorisoida" hoitoja, joiden vaikutus on surkea. Se on kallista sekä potilaalle että yhteiskunnalle.

Minulla on sellainen psykiatri joka ei tuputa depression"Käypä Hoidon " -mukaisesti vain lääkkeitä. Depression Käypä Hoitoa ja sen takana olevia jenkkiläisiä Guidelinesien on ollut laatimassa vahvasti lääketeollisuussidonnaiset ns. asiantuntijat. Ja arviot esim. mielialalääkkeiden tehosta perustuu siihen aineistoon,josta on pimitetty pieleen menneet lääketutkimukset ja otettu mukaan moneen kertaan julkaistut myönteiset lääketutkimukset. Todellinen elämähän tämän mielialalääkkeiden tehon myös osoittaa. Lääkkeitä syödään pilvin pimein, mutta masennuseläköityminen se vaan jatkuu...

Minun psykiatrini ei usko mielialalääkkeiden autuaaksitekevyyteen (reseptejä kyllä saa) ja eiköhän hän ole asiantuntija siinä missä terveyskeskuslääkäri, joka kirjoittelee mielialalääkereseptejä toisen jälkeen ns. Käypä Hoidon mukaisesti. Jos joutuu ns. virallisen julkisen terveydenhuollon armoille, niin se on pelkkää lääketuputusta. Minä en olisi enää hengissä, jos en olisi hakeutunut yksityiselle puolelle saamaan oikeaa, minulle sopivaa hoitoa ja kuntoutusta.

Tämän Käypä Hoito / ns. masennuksen hyvän hoidon takana on ideologisesti uusliberalistinen uusi julkishallinto, jonka mukaan terveyskeskuksessa tarjotaan masentuneelle yhtä "hyväksi havaittua" eli minimitoimenpidettä, toimii se tai ei. Se tarkoittaa käytännössä lääkkeiden syöttämistä toisen perään ja mahdollisesti lääketeollisuuden kouluttaman (tästä on näyttöä) depressionhoitajana manipulointisessioista, joissa kehotetaan syömään lääkkeitä. Ne jotka lääkkeistä eivät hyödy, ovat "hoitoresistenttejä" tai väärin masentuneita, joita sitten sen kymmenennen toivottoman lääkekokeilun jälkeen kuskataan saamaan sähköhoitoa - jos ovat vielä hengissä. Kuntoutusta tai psykoterapiaa ei tarjota, koska se "maksaa liikaa". Ja ainakaan sitä ei tarjota, jos lääkkeet ei maistu, vaikka lääkitys on ihan oikeissa lääketiedelehdissä todettu melkoisen tehottomaksi, lähinnä lumevaikutteiseksi keskushermostolääkkeeksi, joka voi tietenkin joillakin helpottaa oireita- ja onhan sekin tietty jotain. Kutenkin julkisessa terveydenhuollossa mielialalääkkeitä pidetään "ainoana oikeana hoitona".

Lääkitystä pidetään "halpana hoitona", vaikka se tulee saatanan kalliiksi, kun porukka päätyy masennuseläkkeelle, kun homma ei toimi. Joten se siitä.

Lääketeollisuus käyttää huomattavasti enemmän rahaa markkinointiin kuin tuotekehittelyyn tai tutkimukseen. Se pääasiassa luo sairauksia ja hämärtää terveyden ja sairauden käsitteitä. Lue vaikka Der Speigel -lehden tiedetoimittajan kirja Jörg Blech: "Miten meistä tuli potilaita" tai Myllykoski-Tuomainen: Pharmageddon, jossa laitetaan myös luontaistuotekauppa järjestykseen.

En laita tähän linkkejä, mutta jos joku nyt haluaa lukea niitä tutkimuksia, jota olen jo aikaisemmin täällä linkittänyt ja siteerannut, niin ilmoittakoon, niin laitan linkkejä.

Olen useaan otteeseen esittänyt niitä tutkimuksia tällä palstalla.

Mutta kuten sanottua, jos joku haluaa pitää lääkäreitä tai lääketieteen ns. asiantuntijoita puolijumalina tarkistamatta tieteellistä tosiasioita, niin siitä vaan.

Masennuksen hoito ja kolesterolista vaahtoaminen ovat niitä asioita joissa olen eri mieltä "virallisten totuuksien kanssa", joten en ihan kaikessa ole eri mieltä.

Wezzi.com.bit. kirjoitti:

hoito en erilaatuista kuin masennuksen ja psyykkisten häiriöiden hoito lääkkeillä. Syöpäsairasta lääkkeillä hoidettaessa, on potilas kliinsin kokein tutkittu ja testattu. On tehty tiekonetomot, on tehty laboratoriokokeet, rtig- tutkimukset jne. Nykyisin jo koko syöpäpotilas kuvataan kokonaan, jotta saadaan selville mahdolliset etäpesäkkeet. Kun tulokset on saatu, niin vasta sitten aloitetaan syövän lääkehoito, mikäli se katsotaan lääkärin ja potilaan puolelta tarpeelliseksi ja siitä todellakin olisi hyötyä. Potilas toki itse päättää lääkehoidosta syöpätaudeissa.................-.-......On myöskin niitä syöpää sairastavia, jotka kieltäytyvät solusalpaajahoidoista, koska ne ovat todellakin rankkoja ja jo levinnyt syöpä ei useinkaan parane kokonaan eli kaikki syöpäsolut eivät kuole vaan lisääntyvät elimistössä. Monet ottavat kuitenkin solusalpaajahoitoja, koska rankkuudestaan tunnetut solusalpaajahoidot pidentävät syöpäsairaan elinikää. Mutta siitäkään, eliniän pituuden muuttamisesta hoidoilla ei olla kaikissa tapauksissa aivan varmoja.

Ero masennuksen ja psyykkisten häiriöiden hoitaminen lääkkeillä on aivan toista mitä syöpätaudeissa. TÄRKEÄ ASIA PSYYKKISTEN HÄIRIÖIDEN KOHDALLA ON ETTEI PSYKIATRI, LÄÄKÄRI TEE MINKÄÄNLAISIA KLIINISIÄ KOKEITA ENNENKUIN ALOITTAA LÄÄKITYKSEN. TULEEHAN ENNEN LÄÄKITYSTÄ SELVITTÄÄ KLIINISIN TESTEIN JA KOKEIN POTILAAN TILA. TULEE SELVITTÄÄ MASENNUKSEN SYY, JOKA MYÖSKIN NÄKYY KLIINISISSÄ KOKEISSA. ON MUISTETTAVA, ETTÄ IHAN TAVALLISET LABRAT MASENNUSPOTILAILTA USEIN OTETAAN, MUTTA EI AINA. TAVALLISISSA LABRAKOKEISSA MASENNUSTA EI VOIDA SELVITTÄÄ VAAN TARVITAAN JUURI SPESIFISET KOKEET, JOTTA SELVIÄÄ OIREILEVAN POTILAAN TODELLINEN MASENNUS JA SEN SYY. SYY LÖYTYY YLEENSÄ AIVOISTA JA KESKUSHERMOSTOSTA, MUTTA MYÖSKIN SISÄTAUTISISSA SAIRAUKSISSA JA NEUROLOGISISSA HÄIRIÖISSÄ ESIINTYY MASENNUSTA. Siis pelkkä valitus lääkärille, että olen masentunut, ei riitä lääkkeen määräämiseen. On oltava kliinistä näyttöä, jota näyttöä ei ole esimerkiksi Beckin yksinkertainen testi yksinkertaisille ihmisille. Ei syöpätautisillekaan anneta eteen paprulappua ja lukemaan kysymykset läpi ja ruksaamaan lähinnä oikea vaihtoehto. Jos niin olisi, tilanne olisi aivan naurettava. Kyllä mielenterveyspotilaita huijataan. Anteeksi nyt vain, mutta todellakin huijataan.

Lue lisää

Jos on ammattitaitoinen psykiatri niin ei se kyllä masennuslääkitystä pelkän Beckin testin mukaan lätkäise. Eikä sillä, että ihminen vähän ruikuttaa. Ensinnäkään lääkitystä ei nykyään enää edes suositella kuin vakavammin masentuneille potilaille ja ylläolevassa ketjussa keskusteltiin vakavasta masennuksesta. Haluaisin tietää millä kliinisillä tukikimuksilla voidaan todentaa vakava masennus? Ymmärrykseni mukaan masennus voidaan nähdä aivojen välittäjäaineenvaihdunnan häiriöissä lähinnä liian matalina pitoisuuksina joiden nostamiseen suurin osa masennuslääkkeistäkin perustuu. Mutta mitä muita kokeita voidaan suorittaa, olisi mukava tietää?
Miksi sitä edes pitäisi lähteä todistamaan kliinisin kokein. Psykiatrin diagnoosihan perustuu pitkälti siihen mitä potilas itse kertoo. Haluatko sinä nyt kyseenalaistaa tässä sen mitä ihmiset kokevat? Olisi aika kamalaa jos pitkän pohdinnan jälkeen uskaltautuisin menemään lääkärille ja hän ei uskoisikaan minua vaan sanoisi, että katsotaanpas nyt näillä ja näillä kokeilla, että oletko oikeati masentunut. Hei haloo!!!!

Kyllä masennus voi olla myös oire jostain muusta sairaudesta esimerkiksi sisätautisairaudesta tai neurologisesta, kuten sanot, mutta uskon, että tälläinen potilas on suhteellisen helppo seuloa joukosta. On totta, että masennukseenkin voi liittyä oireistoa joka voi viitata johonkin muuhun sairauteen ja lääkärit voisivat periaatteessa sivuuttaa esim. neurologisen sairauden oireet masennukseen kuuluvina. Mutta jos oikein ymmärrän sinua niin periaatteessa siis kaikkien masennuspotilaiden aivot pitäisi siis mangeettikuvata, että voitaisiin sataprosenttisesti sulkea neurologiset syyt pois. Kaunis idea, mutta se veisi järjettömästi terveydenhuollon resursseja joita muutenkaan ei ole riittävästi. Käytännössä siihen menevä valtava rahamäärä olisi jostain pois. Esimerkiksi psykoterapioista, olisko todellinen hyöty sitten niin suuri kuin siitä aiheutuvat menetykset tuskin.
Niin ja lisäksi voitaisiin tehdä tt- kuvaus jotta nähtäisiin sisäelintentila ja sitten kaikki mahdolliset labrat päälle joita tulee aikamoinen pino niin ja sepelvaltimoiden varjoainekuvaus ja kaulavaltimoiden myös että nähdään mahdolliset ahtautumat. Lista on loputon jos halutaan sulkea kaikki mahdolliset sisätaudit pois, koska mikä tahansa niistä voi ruveta oireilemaan masennuksena. Mistäs rahat ne sitten otetaan hmm... no vähennetään sairaalapaikkoa niitähän tässä maassa on muutenkin liikaa, eikö avohoito olekkin päivän sana. Itseasiassa lakkautetaan koko psykiatrinen hoito, koska siihen ei enää jää rahaa.

masistäti kirjoitti:

..minä luen tieteellisiä julkaisuja ja pieleen menneiden SSRI-lääketutkimusten pimitys ja myönteiset julkaiseminen moneen kertaan ei ole mitään "salaliittoteoriaa", vaan useissa lääketiedelehdissä myönnettyä faktaa.

Jokainen saa olla niin auktoriteettiuskoinen kuin haluaa, mutta yhteiskunnan tehtävä ei ole "auktorisoida" hoitoja, joiden vaikutus on surkea. Se on kallista sekä potilaalle että yhteiskunnalle.

Minulla on sellainen psykiatri joka ei tuputa depression"Käypä Hoidon " -mukaisesti vain lääkkeitä. Depression Käypä Hoitoa ja sen takana olevia jenkkiläisiä Guidelinesien on ollut laatimassa vahvasti lääketeollisuussidonnaiset ns. asiantuntijat. Ja arviot esim. mielialalääkkeiden tehosta perustuu siihen aineistoon,josta on pimitetty pieleen menneet lääketutkimukset ja otettu mukaan moneen kertaan julkaistut myönteiset lääketutkimukset. Todellinen elämähän tämän mielialalääkkeiden tehon myös osoittaa. Lääkkeitä syödään pilvin pimein, mutta masennuseläköityminen se vaan jatkuu...

Minun psykiatrini ei usko mielialalääkkeiden autuaaksitekevyyteen (reseptejä kyllä saa) ja eiköhän hän ole asiantuntija siinä missä terveyskeskuslääkäri, joka kirjoittelee mielialalääkereseptejä toisen jälkeen ns. Käypä Hoidon mukaisesti. Jos joutuu ns. virallisen julkisen terveydenhuollon armoille, niin se on pelkkää lääketuputusta. Minä en olisi enää hengissä, jos en olisi hakeutunut yksityiselle puolelle saamaan oikeaa, minulle sopivaa hoitoa ja kuntoutusta.

Tämän Käypä Hoito / ns. masennuksen hyvän hoidon takana on ideologisesti uusliberalistinen uusi julkishallinto, jonka mukaan terveyskeskuksessa tarjotaan masentuneelle yhtä "hyväksi havaittua" eli minimitoimenpidettä, toimii se tai ei. Se tarkoittaa käytännössä lääkkeiden syöttämistä toisen perään ja mahdollisesti lääketeollisuuden kouluttaman (tästä on näyttöä) depressionhoitajana manipulointisessioista, joissa kehotetaan syömään lääkkeitä. Ne jotka lääkkeistä eivät hyödy, ovat "hoitoresistenttejä" tai väärin masentuneita, joita sitten sen kymmenennen toivottoman lääkekokeilun jälkeen kuskataan saamaan sähköhoitoa - jos ovat vielä hengissä. Kuntoutusta tai psykoterapiaa ei tarjota, koska se "maksaa liikaa". Ja ainakaan sitä ei tarjota, jos lääkkeet ei maistu, vaikka lääkitys on ihan oikeissa lääketiedelehdissä todettu melkoisen tehottomaksi, lähinnä lumevaikutteiseksi keskushermostolääkkeeksi, joka voi tietenkin joillakin helpottaa oireita- ja onhan sekin tietty jotain. Kutenkin julkisessa terveydenhuollossa mielialalääkkeitä pidetään "ainoana oikeana hoitona".

Lääkitystä pidetään "halpana hoitona", vaikka se tulee saatanan kalliiksi, kun porukka päätyy masennuseläkkeelle, kun homma ei toimi. Joten se siitä.

Lääketeollisuus käyttää huomattavasti enemmän rahaa markkinointiin kuin tuotekehittelyyn tai tutkimukseen. Se pääasiassa luo sairauksia ja hämärtää terveyden ja sairauden käsitteitä. Lue vaikka Der Speigel -lehden tiedetoimittajan kirja Jörg Blech: "Miten meistä tuli potilaita" tai Myllykoski-Tuomainen: Pharmageddon, jossa laitetaan myös luontaistuotekauppa järjestykseen.

En laita tähän linkkejä, mutta jos joku nyt haluaa lukea niitä tutkimuksia, jota olen jo aikaisemmin täällä linkittänyt ja siteerannut, niin ilmoittakoon, niin laitan linkkejä.

Olen useaan otteeseen esittänyt niitä tutkimuksia tällä palstalla.

Mutta kuten sanottua, jos joku haluaa pitää lääkäreitä tai lääketieteen ns. asiantuntijoita puolijumalina tarkistamatta tieteellistä tosiasioita, niin siitä vaan.

Masennuksen hoito ja kolesterolista vaahtoaminen ovat niitä asioita joissa olen eri mieltä "virallisten totuuksien kanssa", joten en ihan kaikessa ole eri mieltä.

Lue lisää

Minä olen kyllä saanut julkisella hyvää hoitoa viides vuosi terapiaa dkt-terapeutilla vuosi kuntoutusosastolla, edelleen kriisioikeus sinne, mahdollisuus soittaa hoitajille sinne 24/h, säännöllinen psykiatri kontakti. Ehkä olen sitten poikkeus. Niin asun kyllä aika isolla paikkakunnalla.

häiriöinen kirjoitti:

Kerrotko mistä löydän sen väitöskirjan missä sanotaan, että todennäköisyys toipua vakavasta masennuksesta on paljon parempi ilman lääkkeitä tai oikeammin väitöskirja aineistot. En nimittäin oikein usko tuohon paskaan ennen kuin omin silmin näen.
En suinkaan väitä, että pelkillä lääkkeillä toivutaan masennuksesta, mutta en kyllä usko, että ilman niitä todennäköisyys toipua on suurempi. Terapia on tietenkin erittäin tärkeä osa ja sitä ei sovi vähätellä. Valitettavaa on vain, että kaíkki eivät kunnollista terapiaa saa.

Entäs tämä sitten :

""Leikit ihmishengillä, kun väität julkisesti, että vakavaa masennusta sairastavan pitäisi jättää lääkkeet pois, jos mieliala ei ole kohonnut. Lääke voi olla väärä, lääkkeen annostus voi olla väärä tai lääke ei ole vielä alkanut vaikuttaa. "

Tämä on lääketehtaiden propagandaa.

Ns. mielialalääkkeet ovat pääosin lumevaikutteisia keskushermostolääkkeitä, ne ovat virallisestikin OIREIDEN mukaista hoitoa, eivät SYYPERUSTEISTA. "

Löytyykö tähän jotain faktaakin, että on lääketehtaiden propagandaa, vai oleko sitä mieltä, on aika eri asia olla jotain mieltä kuin väittää asian olevan fakta. Sitten vielä kertoisitko miten ihmeessä keskushermostovaikutteiset lääkkeet ovat lumelääkkeitä. Lumelääke tarkoittaa "lääkettä" jossa ei ole minkäänlaista vaikuttavaa lääkeainetta. Näissä lääkkeissä kyllä on. Useissa sairauksissa hoidetaan sekä ongelmaa, että oiretta. Itseasiassa oireidenmukaistahoitoa pidetään erittäin tärkeänä hoitomuotona, siinä ei ole mitään vikaa. Olisi aika outoa, että mielialalääkkeet eivät olisi keskushermostovaikutteisia, koska niiden tarkoitus on nimenomaan vaikuttaa keskushermostoon johon aivot kuuluvat.

Lue lisää

Ja sen verran vielä lääketutkimuksista, että suurin osa oikeista masennuspotilaista on ns. moniongelmaisia eli depression lisäksi on persoonallisuushäiriösyyttä, ahdistuneisuushäiriöisyyttä yms. kuitenkin ns. mielialalääkkeet on tutkittu vain "puhtaasti masentuneilla" eli suurin osa masennuspotilaista karsiutuu kaikista tutkimuksista. Lisäksi tiedetään, että moniongelmaisuus vaikeuttaa toipumista ja on paljon helpompi toipua pelkästä masennuksesta kuin esim. masennus & paniikkihäiriöstä.

Yhdysvalloissa tehtiin laaja tutkimus vuonna 2005 ns. Vantaan mallin tyyppisessä Käypä Hoito- hoitomallissa ja tulokset olivat kaikkea muuta kuin mairittelevia mielialalääkkeiden syöttämispolitiikalle. Kävi ilmi, että ne potilaat jotka suhtautuivat mielialalääkkeisiin myönteisesti saivat lääkkeistä apua, mutta se toinen puoli potilaista, jotka suhtautuivat aivolääkkeisiin epäillen, eivät saaneet apua ja mikä pahinta: moni alkoi voida vain huonommin. Tutkijat havaitsivat lisäksi, ettei ollut mitään merkitystä sillä, millä annoksella ja kuinka usein potilaat saivat lääkitystä.

”Yhdysvalloissa tehdyssä laajassa tutkimuksessa selvitettiin depression hyvän hoidon vaikutuksia perusterveydenhuollon potilaiden elämänlaatuun. Perusterveydenhuoltoon rakennettiin nykyisiä depression hoitosuosituksia noudattava interventiojärjestelmä, jonka vaikutuksia verrattiin tavalliseen hoitoon. Tulos oli mielenkiintoinen: hoitovasteeseen vaikutti keskeisesti potilaan suhtautuminen lääkehoitoon. Suosituksen mukainen hoito huononsi lääkehoitoon kielteisesti suhtautuvien (joita potilaista oli noin puolet) elämänlaatua tai ei vaikuttanut siihen millään tavalla. Sen sijaan lääkehoitoon myönteisesti suhtautuvien elämänlaatu parani huomattavasti. Tulokseen ei vaikuttanut se, kuinka usein potilaat saivat lääkitystä. ”

Duodecim 2005/ toim.Karlsson/ Psychol Med 2005;35:839


Suomessa LT Tarja Melartinin väitöstutkimuksessa selviteltiin vantaalaisten potilaiden toipumista ja monisairautta. Melartinin johtopäätös oli se, masentuneet ovat monihäiriöisiä, ja että mielialalääkkeitä pitäisi syödä enemmän. Väitöskirjan aineistosta voi laskea, että Melartinin yhdysvaltalaisen DSM-mittarin mukaan vakavaa masennusta (major depression) – vastaa suomalaista keskivaikeaa/vaikeaa masennusta - kärsivät potilaat eivät toipuneet erityisen hyvin 18 kk:n tutkimusjakson aikana. Melartinin itse määrittelemällä riittävällä lääkityksellä ei toipunut kuin 56%, sen sijaan ilman lääkkeitä tai riittämättömällä lääkityksellä toipui 82 %. Ero on tilastollisesti merkittävä. Kansanterveyslaitoksen kasvatti Melartin oli saanut väitöstutkimustaan varten rahoitusta lääketehdas Eli Lillyltä ja Orionin tutkimussäätiöltä.

Melartin on jättänyt toipumiseron jostain syystä laskematta... ja esittämättä. Tiedot löytyvät Table 6, s. 55

Melartin, Tarja. Comorbidity, Outcome and Treatement of DSM-IV Major depressive Disorder in Psychiatric Care. Akateeminen väitöskirja. KTL A 290/2004. Helsinki 2004.



Lääketeollisuus on tukenut usean ns. masennusoppaan julkaisemista, jossa nämä propagandat lääkkeiden välttämättömyydestä on esitetty. Ja kaikenmaailman lääketeollisuuden tukemilla masennussivustoilla netissä myös vaahdotaan, että lääkitys ei ole mielipidekysymys

Esim.
Depressio. Potilasopas (Jukka Turtonen). Esite. 2005. GlaxoSmithKline & Suomen Mielenterveysseura.

Ja näitä potilasoppaita on tutkinut:


Hautamäki, Anna. Mahdollinen masennus. Eettinen työ valistusteksteissä. Helsingin yliopisto Valtiotieteellinen tiedekunta Sosiologia Pro gradu –tutkielma Syyskuu 2006.

häiriöinen kirjoitti:

Minä olen kyllä saanut julkisella hyvää hoitoa viides vuosi terapiaa dkt-terapeutilla vuosi kuntoutusosastolla, edelleen kriisioikeus sinne, mahdollisuus soittaa hoitajille sinne 24/h, säännöllinen psykiatri kontakti. Ehkä olen sitten poikkeus. Niin asun kyllä aika isolla paikkakunnalla.

Lue lisää

"Ymmärrykseni mukaan masennus voidaan nähdä aivojen välittäjäaineenvaihdunnan häiriöissä lähinnä liian matalina pitoisuuksina joiden nostamiseen suurin osa masennuslääkkeistäkin perustuu. "

Tämäkin on valitettavasti propagandaa... serotoniinitasolla ei ole tekemistä masnenuksen kanssa, vaikka lääkitys siihen vaikuttaakin, siksihän se onkin oireidenmukaista hoitoa. Tätä syyssuhdetta on etsitty yli 30 vuotta, mutta ei ole löytnyt. Myös korkean serotoniinitason omaavat masentuvat.


Lacasse J & Leo J (2005) Serotonin and depression: A disconnect between the advertisements and the scientific literature. PLoS Med 2: e392. DOI: 10.1371/journal.pmed.0020392


Choudry N et al: Relationships Between Authors of Clinical Practice Guidelines and the Pharmaceutical Industry. JAMA 287/2002 s. 612-617.

Cosgrove L., Krimsky S., Vjayaraghavan, M & Schneider L. Financial Ties between DSM-IV Panel Members and the Pharmaceutical Industy. Psychoter Psychosom 2006;75:154-160.

Enäkoski Marianne. Kun elämä satuttaa. Kokemuksia masennuksesta ja masennuslääkkeistä. Kuopion yliopiston julkaisuja Akateeminen väitöskirja

Finzen, Asmus. Warum werden unsere Kranken eigentlich wieder gesund? Räsonieren über das Heilen. Psychiatrie Verlag. Bonn. 2002

Huttunen, Matti O.: Näyttöön perustuva psykiatria ja etiikka. Teoksessa Korkeila, J, Heinimaa, M & Svirskis, T (toim.): Ajattelen. Olen siis psykiatri. Duodecim 2006

Hyyppä, Markku, T. Tunteet ja oireet. Uusin psykosomatiikka. Kirjayhtymä 1997.

Hyyppä, Markku T. & Mäki, Juhani. Toimivassa kansalaisyhteisössä tarvitaan vähemmän kuntoutusta. Suomen Lääkärilehti 30-32/2001 vsk 56, s 3067-3070.

Kirsch I,Moore TJ,Scoboria A,Nicholls SS. The emperor ’s new drugs:An analysis of antidepressant medication data submitted to the U.S.Food and Drug Administration.Prev Treat 5:article 23. 2002.(http://journals.apa.org/prevention/volume5/pre0050023a.html )

Kirsch I,Scoboria A,Moore TJ. Antidepressants and placebos:Secrets, revelations,and unanswered questions.Prev Treat 5:article 33. 2002 (http://journals.apa.org/prevention/volume5/pre0050033r.html )

Kjaergard L:isa & Als-Nielsen, Bodil. Association between competing interests and author´s conclusions: epidemiological study of randomised clinical trials published in the BMJ. British Medical Journal 325/2002 s. 249-252.

Kmietowicz, Zosia. Medical journals are corrupted by dependence on drug companies. British Medical Journal 2005; 330: (21 May).

Koponen, Hannu & Lepola, Ulla. Lume psykiatrisissa lääketutkimuksissa. Tabu 4/2004 (Lääkelaitoksen lehti, saatavilla lääkelaitoksen nettisivustolta www.nam.fi)

Pimenoff, Veronica: Onko medikalisaatio tervettä vai sairasta ? Teoksessa Korkeila, J, Heinimaa, M & Svirskis, T (toim.): Ajattelen. Olen siis psykiatri. Duodecim 2006.

häiriöinen kirjoitti:

Jos on ammattitaitoinen psykiatri niin ei se kyllä masennuslääkitystä pelkän Beckin testin mukaan lätkäise. Eikä sillä, että ihminen vähän ruikuttaa. Ensinnäkään lääkitystä ei nykyään enää edes suositella kuin vakavammin masentuneille potilaille ja ylläolevassa ketjussa keskusteltiin vakavasta masennuksesta. Haluaisin tietää millä kliinisillä tukikimuksilla voidaan todentaa vakava masennus? Ymmärrykseni mukaan masennus voidaan nähdä aivojen välittäjäaineenvaihdunnan häiriöissä lähinnä liian matalina pitoisuuksina joiden nostamiseen suurin osa masennuslääkkeistäkin perustuu. Mutta mitä muita kokeita voidaan suorittaa, olisi mukava tietää?
Miksi sitä edes pitäisi lähteä todistamaan kliinisin kokein. Psykiatrin diagnoosihan perustuu pitkälti siihen mitä potilas itse kertoo. Haluatko sinä nyt kyseenalaistaa tässä sen mitä ihmiset kokevat? Olisi aika kamalaa jos pitkän pohdinnan jälkeen uskaltautuisin menemään lääkärille ja hän ei uskoisikaan minua vaan sanoisi, että katsotaanpas nyt näillä ja näillä kokeilla, että oletko oikeati masentunut. Hei haloo!!!!

Kyllä masennus voi olla myös oire jostain muusta sairaudesta esimerkiksi sisätautisairaudesta tai neurologisesta, kuten sanot, mutta uskon, että tälläinen potilas on suhteellisen helppo seuloa joukosta. On totta, että masennukseenkin voi liittyä oireistoa joka voi viitata johonkin muuhun sairauteen ja lääkärit voisivat periaatteessa sivuuttaa esim. neurologisen sairauden oireet masennukseen kuuluvina. Mutta jos oikein ymmärrän sinua niin periaatteessa siis kaikkien masennuspotilaiden aivot pitäisi siis mangeettikuvata, että voitaisiin sataprosenttisesti sulkea neurologiset syyt pois. Kaunis idea, mutta se veisi järjettömästi terveydenhuollon resursseja joita muutenkaan ei ole riittävästi. Käytännössä siihen menevä valtava rahamäärä olisi jostain pois. Esimerkiksi psykoterapioista, olisko todellinen hyöty sitten niin suuri kuin siitä aiheutuvat menetykset tuskin.
Niin ja lisäksi voitaisiin tehdä tt- kuvaus jotta nähtäisiin sisäelintentila ja sitten kaikki mahdolliset labrat päälle joita tulee aikamoinen pino niin ja sepelvaltimoiden varjoainekuvaus ja kaulavaltimoiden myös että nähdään mahdolliset ahtautumat. Lista on loputon jos halutaan sulkea kaikki mahdolliset sisätaudit pois, koska mikä tahansa niistä voi ruveta oireilemaan masennuksena. Mistäs rahat ne sitten otetaan hmm... no vähennetään sairaalapaikkoa niitähän tässä maassa on muutenkin liikaa, eikö avohoito olekkin päivän sana. Itseasiassa lakkautetaan koko psykiatrinen hoito, koska siihen ei enää jää rahaa.

Lue lisää

testejä on olemassa niitä vain ei käytetä. Paha juttu, sillä ne, jotka todellakaan eivät ole lääkityksen tarpeessa, saavat juuri niitä haittavaikutuksia ja määrätty lääke ei toimi oikealla tavalla. Siksi pitäisi olla kehiteltynä rutiinikokeet masennuksesta kärsiville, jotta tiedettäisiin tarkat välittäjäainepitoisuudet ym., jotta myöskin lääke voitaisiin määrätä juuri oikealle tasolla. Nimittäin haittavaikutukset saataisiin minimoitua. Mikäli masispotilaan mitään arvoja ei tiedetä ei myöskään saada oikeantasoista lääkitystä milloinkaan.

Ihan sama asia mikäli kilpirauhasen vajaatoimta on kysymyksessä tai kilpirauhasen liikatoiminta, jolloin ihmisen elimistö toimii epänormaalilla tavalla. Mikäli kliinisiä kokeita ei suoriteta, vaan tunnustelemalla selviää kilpirauhasen liian pieni koko ja muu oireisto kuten turvotukset, väsymys, masennus jne. eli kilpirauhasen vajaatoimintaa ei sitä pystytä hoitamaan eikä ihmistä pystytä saamaan oireettomaksi ilman kliinisiä kokeita. On tarkalleen tiedettävä thyroksinin määrä, joka potilalle annetaan. Eikös ihmisen aivot ja keskushermosto siis ole melkoisen tärkeä alue ja sen hoitaminen ei voi onnistua kiitettävästi mikäli kliinisiä kokeita ei potilaille tehdä. jokainen aivosolu on hyvin tärkeä ihmiselle. Jokainen vahingoittunut tai liikaa lääkettä saanut aivosolu kärsii ja pahoin, joten lääkäreiden tulisi ajatella asiaa uudella tavalla. Nykyään on myöskin todettu masennuslääkkeiden aiheuttavan pidemmän jan käytön jälkeen muistin huononemista. Tuosta asiasta on puhuttu. Lääkkeillä, jos niiden pitoisuudet eivät vastaa aivosolujen juuri tietyllä hetkellä tarvitsemaa määrää ( välittäjäainepitoisuuden lisäämiseksi ), aiheuttavat aivosoluille patologisia reaktioita. Aivosolut kuolevat herkästi. Pienikin hapenpuute tappaa monet solut mm. aivoinfartitapauksessa.

Siis missä ne kliiniset kokeet viipyvät. Masennuspotilaat vaatikaa itsellenne labrat tai vastaavat ennenkuin annatte määrätä lääkkeitä. Kyllä niitä on ja niitä on todellakin helppo saada käyttöön. Yhteiskunnalle se tulee halvemmaksi muutaman labran otto, jos selviää ettei lääkettä todella tarvitakaan tai saadaan heti oikea lääkemäärä aivoille.

Mm. Helsingin Yhtyneet Laboratoriot on paikka, jolla on tietoa asiasta. Lääletehtaiden kemianlabrat ovat samoin kuin biokemian labroissa on kyllä tiedot kokeista, jos he niitä kertovat. Kliinisiä kokeita pidetään mielellään salassa ja niitä ei anneta yleiseen käyttöön, koska lääkkeet jäävät muuten toiselle sijalle.

masistäti kirjoitti:

"Ymmärrykseni mukaan masennus voidaan nähdä aivojen välittäjäaineenvaihdunnan häiriöissä lähinnä liian matalina pitoisuuksina joiden nostamiseen suurin osa masennuslääkkeistäkin perustuu. "

Tämäkin on valitettavasti propagandaa... serotoniinitasolla ei ole tekemistä masnenuksen kanssa, vaikka lääkitys siihen vaikuttaakin, siksihän se onkin oireidenmukaista hoitoa. Tätä syyssuhdetta on etsitty yli 30 vuotta, mutta ei ole löytnyt. Myös korkean serotoniinitason omaavat masentuvat.


Lacasse J & Leo J (2005) Serotonin and depression: A disconnect between the advertisements and the scientific literature. PLoS Med 2: e392. DOI: 10.1371/journal.pmed.0020392


Choudry N et al: Relationships Between Authors of Clinical Practice Guidelines and the Pharmaceutical Industry. JAMA 287/2002 s. 612-617.

Cosgrove L., Krimsky S., Vjayaraghavan, M & Schneider L. Financial Ties between DSM-IV Panel Members and the Pharmaceutical Industy. Psychoter Psychosom 2006;75:154-160.

Enäkoski Marianne. Kun elämä satuttaa. Kokemuksia masennuksesta ja masennuslääkkeistä. Kuopion yliopiston julkaisuja Akateeminen väitöskirja

Finzen, Asmus. Warum werden unsere Kranken eigentlich wieder gesund? Räsonieren über das Heilen. Psychiatrie Verlag. Bonn. 2002

Huttunen, Matti O.: Näyttöön perustuva psykiatria ja etiikka. Teoksessa Korkeila, J, Heinimaa, M & Svirskis, T (toim.): Ajattelen. Olen siis psykiatri. Duodecim 2006

Hyyppä, Markku, T. Tunteet ja oireet. Uusin psykosomatiikka. Kirjayhtymä 1997.

Hyyppä, Markku T. & Mäki, Juhani. Toimivassa kansalaisyhteisössä tarvitaan vähemmän kuntoutusta. Suomen Lääkärilehti 30-32/2001 vsk 56, s 3067-3070.

Kirsch I,Moore TJ,Scoboria A,Nicholls SS. The emperor ’s new drugs:An analysis of antidepressant medication data submitted to the U.S.Food and Drug Administration.Prev Treat 5:article 23. 2002.(http://journals.apa.org/prevention/volume5/pre0050023a.html )

Kirsch I,Scoboria A,Moore TJ. Antidepressants and placebos:Secrets, revelations,and unanswered questions.Prev Treat 5:article 33. 2002 (http://journals.apa.org/prevention/volume5/pre0050033r.html )

Kjaergard L:isa & Als-Nielsen, Bodil. Association between competing interests and author´s conclusions: epidemiological study of randomised clinical trials published in the BMJ. British Medical Journal 325/2002 s. 249-252.

Kmietowicz, Zosia. Medical journals are corrupted by dependence on drug companies. British Medical Journal 2005; 330: (21 May).

Koponen, Hannu & Lepola, Ulla. Lume psykiatrisissa lääketutkimuksissa. Tabu 4/2004 (Lääkelaitoksen lehti, saatavilla lääkelaitoksen nettisivustolta www.nam.fi)

Pimenoff, Veronica: Onko medikalisaatio tervettä vai sairasta ? Teoksessa Korkeila, J, Heinimaa, M & Svirskis, T (toim.): Ajattelen. Olen siis psykiatri. Duodecim 2006.

Lue lisää

täytyy tsiikailla juttuja, kun ensin saa ne jostain käsiinsä varmaan mielenkiintoisia. aika vanhoja vaan uusimmatkin oli jo neljän vuoden takaa. Luulisi, että neljässä vuodessa on tullut aika paljon jo uutta tietoa.

häiriöinen kirjoitti:

täytyy tsiikailla juttuja, kun ensin saa ne jostain käsiinsä varmaan mielenkiintoisia. aika vanhoja vaan uusimmatkin oli jo neljän vuoden takaa. Luulisi, että neljässä vuodessa on tullut aika paljon jo uutta tietoa.

Lue lisää

Kuten esim. Valdoxan joka tietääkseni vaikuttaa eri ainakin osaksi eri mekanismien kautta kuin kaikki muut jo olemassa olevat lääkkeet korjatkaa jos olen väärässä. Eli siis jotain uutta tietoa on koska on kehitetty uudella tavalla vaikuttava lääke?

häiriöinen kirjoitti:

Kuten esim. Valdoxan joka tietääkseni vaikuttaa eri ainakin osaksi eri mekanismien kautta kuin kaikki muut jo olemassa olevat lääkkeet korjatkaa jos olen väärässä. Eli siis jotain uutta tietoa on koska on kehitetty uudella tavalla vaikuttava lääke?

Lue lisää

Ei siellä ole merkitystä jos ko. tutkimukset ovat ns. vanhoja.

Niitä lääketeollisuuden propagandoja ei ole edelleenkään todistettu oikeiksi.

1. Masennuksen syy ei ole mikään aivokemian vajaus
2. Mielialalääkkeet ovat pääosin lumevaikutteisia keskushermostolääkkeitä (aivoissa ei ole mitään masennuskeskusta)
3. Lääkitys ei ole välttämätöntä tai tarpeen muiden hoitojen lisäksi. Täälläkin selitellään, että lääkitys mahdollista psykoterapian. Tai että lääkitys tehostaa psykoterapian.

Esim. Melartinin materiaalin mukana paras todennäköisyys toipua on paras kun käy psykoterapiassa eikä syö lääkkeitä.


Ohessa yksi uudempi (en ole muistanut kerätä näitä listoiksi vaikka olen lukenut)

Fournier JC, DeRubeis RJ, Hollon SD, et al. Antidepressant Drug Effects and Depression Severity: A Patient-Level Meta-analysis. 2010;303(1):47-53.JAMA.

Ja kuten sanottua, jos lääkkeitä haluaa syödä ja niistä on apua, niin totta kai kannattaa syödä. Mutta niille jotka lääkkeitä eivät halua ja jotka eivät niistä saa apua, on ihan turha syöttää. Se on sekä kansantaloudellista haaskausta että potilaan huonoa kohtelua.

Wezzi.com.bit. kirjoitti:

testejä on olemassa niitä vain ei käytetä. Paha juttu, sillä ne, jotka todellakaan eivät ole lääkityksen tarpeessa, saavat juuri niitä haittavaikutuksia ja määrätty lääke ei toimi oikealla tavalla. Siksi pitäisi olla kehiteltynä rutiinikokeet masennuksesta kärsiville, jotta tiedettäisiin tarkat välittäjäainepitoisuudet ym., jotta myöskin lääke voitaisiin määrätä juuri oikealle tasolla. Nimittäin haittavaikutukset saataisiin minimoitua. Mikäli masispotilaan mitään arvoja ei tiedetä ei myöskään saada oikeantasoista lääkitystä milloinkaan.

Ihan sama asia mikäli kilpirauhasen vajaatoimta on kysymyksessä tai kilpirauhasen liikatoiminta, jolloin ihmisen elimistö toimii epänormaalilla tavalla. Mikäli kliinisiä kokeita ei suoriteta, vaan tunnustelemalla selviää kilpirauhasen liian pieni koko ja muu oireisto kuten turvotukset, väsymys, masennus jne. eli kilpirauhasen vajaatoimintaa ei sitä pystytä hoitamaan eikä ihmistä pystytä saamaan oireettomaksi ilman kliinisiä kokeita. On tarkalleen tiedettävä thyroksinin määrä, joka potilalle annetaan. Eikös ihmisen aivot ja keskushermosto siis ole melkoisen tärkeä alue ja sen hoitaminen ei voi onnistua kiitettävästi mikäli kliinisiä kokeita ei potilaille tehdä. jokainen aivosolu on hyvin tärkeä ihmiselle. Jokainen vahingoittunut tai liikaa lääkettä saanut aivosolu kärsii ja pahoin, joten lääkäreiden tulisi ajatella asiaa uudella tavalla. Nykyään on myöskin todettu masennuslääkkeiden aiheuttavan pidemmän jan käytön jälkeen muistin huononemista. Tuosta asiasta on puhuttu. Lääkkeillä, jos niiden pitoisuudet eivät vastaa aivosolujen juuri tietyllä hetkellä tarvitsemaa määrää ( välittäjäainepitoisuuden lisäämiseksi ), aiheuttavat aivosoluille patologisia reaktioita. Aivosolut kuolevat herkästi. Pienikin hapenpuute tappaa monet solut mm. aivoinfartitapauksessa.

Siis missä ne kliiniset kokeet viipyvät. Masennuspotilaat vaatikaa itsellenne labrat tai vastaavat ennenkuin annatte määrätä lääkkeitä. Kyllä niitä on ja niitä on todellakin helppo saada käyttöön. Yhteiskunnalle se tulee halvemmaksi muutaman labran otto, jos selviää ettei lääkettä todella tarvitakaan tai saadaan heti oikea lääkemäärä aivoille.

Mm. Helsingin Yhtyneet Laboratoriot on paikka, jolla on tietoa asiasta. Lääletehtaiden kemianlabrat ovat samoin kuin biokemian labroissa on kyllä tiedot kokeista, jos he niitä kertovat. Kliinisiä kokeita pidetään mielellään salassa ja niitä ei anneta yleiseen käyttöön, koska lääkkeet jäävät muuten toiselle sijalle.

Lue lisää

lääkkeiden määräämisessä siis on jottain pahasti pielesä, kun niitä kokeita ei mielenterveyspotilaille tehä. Siis joku asia mättääpi. Mikä asia?

masistäti kirjoitti:

Ei siellä ole merkitystä jos ko. tutkimukset ovat ns. vanhoja.

Niitä lääketeollisuuden propagandoja ei ole edelleenkään todistettu oikeiksi.

1. Masennuksen syy ei ole mikään aivokemian vajaus
2. Mielialalääkkeet ovat pääosin lumevaikutteisia keskushermostolääkkeitä (aivoissa ei ole mitään masennuskeskusta)
3. Lääkitys ei ole välttämätöntä tai tarpeen muiden hoitojen lisäksi. Täälläkin selitellään, että lääkitys mahdollista psykoterapian. Tai että lääkitys tehostaa psykoterapian.

Esim. Melartinin materiaalin mukana paras todennäköisyys toipua on paras kun käy psykoterapiassa eikä syö lääkkeitä.


Ohessa yksi uudempi (en ole muistanut kerätä näitä listoiksi vaikka olen lukenut)

Fournier JC, DeRubeis RJ, Hollon SD, et al. Antidepressant Drug Effects and Depression Severity: A Patient-Level Meta-analysis. 2010;303(1):47-53.JAMA.

Ja kuten sanottua, jos lääkkeitä haluaa syödä ja niistä on apua, niin totta kai kannattaa syödä. Mutta niille jotka lääkkeitä eivät halua ja jotka eivät niistä saa apua, on ihan turha syöttää. Se on sekä kansantaloudellista haaskausta että potilaan huonoa kohtelua.

Lue lisää

Koen saavani todellista hyötyä masislääkkeistäni. Revin silmät päästä siltä lääkriltä, joka menee ne minulta pois ottamaan :)

venla72_ kirjoitti:

Koen saavani todellista hyötyä masislääkkeistäni. Revin silmät päästä siltä lääkriltä, joka menee ne minulta pois ottamaan :)

Älä luovu lääkkeistäsi, vaikka joku puoskari täällä niistä kitisee. Nämä lääkkeiden vihaajat eivät kestä kuulla, että lääkkeet tepsivät. He eivät ole vakavaa masennusta sairastaneetkaan ja puhuvat ihan eri asiasta, kun väittävät, että esimerkiksi pelkkä terapia auttaa. Terapia sopii terveillekin ihmisille, toisin kuin lääkkeet. Ja tietysti jos oikeasti tekisit kaikkea, mitä ap. ehdotti, niin varmaan voisitkin hyvin. Mutta ei se siitä johtuisi, mitä teet, vaan siitä, että et olisi liian masentunut tekemään noita asioita.

Yleensäkin ihmiset eivät tajua terveyttään ja sen mekanismeja. He luulevat omalla aktiivisuudellaan saavuttaneensa kaiken. Siitä näkökulmasta he sitten syyllistävät niitä, jotka eivät aktiivisuuteen kykene aivokemiallisten ja perinnöllisten syiden takia.

Usein vasta sitten kun terve ihminen sairastuu, hän alkaa ehkä jotain tajutakin.

pystypää kirjoitti:

Älä luovu lääkkeistäsi, vaikka joku puoskari täällä niistä kitisee. Nämä lääkkeiden vihaajat eivät kestä kuulla, että lääkkeet tepsivät. He eivät ole vakavaa masennusta sairastaneetkaan ja puhuvat ihan eri asiasta, kun väittävät, että esimerkiksi pelkkä terapia auttaa. Terapia sopii terveillekin ihmisille, toisin kuin lääkkeet. Ja tietysti jos oikeasti tekisit kaikkea, mitä ap. ehdotti, niin varmaan voisitkin hyvin. Mutta ei se siitä johtuisi, mitä teet, vaan siitä, että et olisi liian masentunut tekemään noita asioita.

Yleensäkin ihmiset eivät tajua terveyttään ja sen mekanismeja. He luulevat omalla aktiivisuudellaan saavuttaneensa kaiken. Siitä näkökulmasta he sitten syyllistävät niitä, jotka eivät aktiivisuuteen kykene aivokemiallisten ja perinnöllisten syiden takia.

Usein vasta sitten kun terve ihminen sairastuu, hän alkaa ehkä jotain tajutakin.

Lue lisää

"Älä luovu lääkkeistäsi, vaikka joku puoskari täällä niistä kitisee. Nämä lääkkeiden vihaajat eivät kestä kuulla, että lääkkeet tepsivät. He eivät ole vakavaa masennusta sairastaneetkaan ja puhuvat ihan eri asiasta, kun väittävät, että esimerkiksi pelkkä terapia auttaa"

a. en ole kehottanut ketään lopettamaan lääkkeiden käyttöä
b. jotkut. pääasiassa ne jotka suhtautuvat lääkitykseen myönteisesti, saavat niistä apua.
c. olen sairastanut pitkäaikaisesti kliinistä vaikea-asteisesta masennusta, jonka on diagnosoinut psykiatrian erikoislääkäri ja olen hoitanut sitä vain psykoterapialla ja sitten ammatillisella kuntoutuksella ( elämän muutoksilla). Lääkityksellä ei ole ollut mitään muuta vaikutusta kuin sivuvaikutuksia.
d. minä en syyllistä niitä , jotka syövät lääkkeitä, mutta on törkeää väittää täällä. että
1. masennus johtuu jostain"aivokemian" häiriöstä (ei tieteellisesti todistettua)
2. lääkitys on ainoa oikeaa hoitoa ja aina välttämätöntä tai tarpeen( kun teho on todettu todella huonoksi)

---> haluan vain sanoa, että lääkitys on oireidenmukaista hoitoa ja mielialalääkitys on pääosin lumevaikutteista, jotta pysytään totuudessa.

Olen myös tällä palstalla todennut, että jokainen on yksilö, ja jokaisen masennus on erilainen, joten sitä pitää voida hoitaa ja kuntoutttaa yksilöllisesti ja löytää potilaan voimavarat - ja nimenomaan kuunnella potilasta. hänen toiveitaan ja tahtioaan.

Nykyinen "hyvän hoidon" malli (Käypä Hoito) on lääkkeiden syöttämistä kaikille - toimii tai ei. Tulee saatanan kalliiksi (vrt. masennuseläköitysmistilastot).

masistäti kirjoitti:

"Älä luovu lääkkeistäsi, vaikka joku puoskari täällä niistä kitisee. Nämä lääkkeiden vihaajat eivät kestä kuulla, että lääkkeet tepsivät. He eivät ole vakavaa masennusta sairastaneetkaan ja puhuvat ihan eri asiasta, kun väittävät, että esimerkiksi pelkkä terapia auttaa"

a. en ole kehottanut ketään lopettamaan lääkkeiden käyttöä
b. jotkut. pääasiassa ne jotka suhtautuvat lääkitykseen myönteisesti, saavat niistä apua.
c. olen sairastanut pitkäaikaisesti kliinistä vaikea-asteisesta masennusta, jonka on diagnosoinut psykiatrian erikoislääkäri ja olen hoitanut sitä vain psykoterapialla ja sitten ammatillisella kuntoutuksella ( elämän muutoksilla). Lääkityksellä ei ole ollut mitään muuta vaikutusta kuin sivuvaikutuksia.
d. minä en syyllistä niitä , jotka syövät lääkkeitä, mutta on törkeää väittää täällä. että
1. masennus johtuu jostain"aivokemian" häiriöstä (ei tieteellisesti todistettua)
2. lääkitys on ainoa oikeaa hoitoa ja aina välttämätöntä tai tarpeen( kun teho on todettu todella huonoksi)

---> haluan vain sanoa, että lääkitys on oireidenmukaista hoitoa ja mielialalääkitys on pääosin lumevaikutteista, jotta pysytään totuudessa.

Olen myös tällä palstalla todennut, että jokainen on yksilö, ja jokaisen masennus on erilainen, joten sitä pitää voida hoitaa ja kuntoutttaa yksilöllisesti ja löytää potilaan voimavarat - ja nimenomaan kuunnella potilasta. hänen toiveitaan ja tahtioaan.

Nykyinen "hyvän hoidon" malli (Käypä Hoito) on lääkkeiden syöttämistä kaikille - toimii tai ei. Tulee saatanan kalliiksi (vrt. masennuseläköitysmistilastot).

Lue lisää

masennuseläköitymisestä masennuksen takia, koska asiahan ei niin ole. Todellinen syy varhaiseen eläköitymiseen on masennukseen määrättävien masennuslääkkeiden haittavaikutukset. Haittoja:lihavuus, jonka seurauksena sokeritauti, kolesterolin kohoaminen, luustovaivat, väsymys, voimattomuus ym. Päänsärky, huimausta, heikotusta, kuvotusta, muistin laskua, ihottumia, verenpaine, rytmihäiriöt, kuulovaivat, verenkiertohäiriöt, verenvuotoja, suolistovaivat, mahavaivat, epin tyyppiset ongelmat, tärinää, vapinaa, pakko-oireilua, unettomuutta, ahdistusta, paniikinomaisia tunteita, aggressiota, ym. Kyllä tällaisella listalla jo työkyvyttömyyseläkkeen saa, vaikka ei kaikista haitoista kärsikään. Kaksikin on ihan liikaa, mikäli onnistuu niin vähillä haitoilla selviämään.

annastiina_ kirjoitti:

masennuseläköitymisestä masennuksen takia, koska asiahan ei niin ole. Todellinen syy varhaiseen eläköitymiseen on masennukseen määrättävien masennuslääkkeiden haittavaikutukset. Haittoja:lihavuus, jonka seurauksena sokeritauti, kolesterolin kohoaminen, luustovaivat, väsymys, voimattomuus ym. Päänsärky, huimausta, heikotusta, kuvotusta, muistin laskua, ihottumia, verenpaine, rytmihäiriöt, kuulovaivat, verenkiertohäiriöt, verenvuotoja, suolistovaivat, mahavaivat, epin tyyppiset ongelmat, tärinää, vapinaa, pakko-oireilua, unettomuutta, ahdistusta, paniikinomaisia tunteita, aggressiota, ym. Kyllä tällaisella listalla jo työkyvyttömyyseläkkeen saa, vaikka ei kaikista haitoista kärsikään. Kaksikin on ihan liikaa, mikäli onnistuu niin vähillä haitoilla selviämään.

Lue lisää

Jaahas mihin tuokin sitten perustuu. Jos nuo asiat olisivat todellinen eläköitymisen syy. Niin tuskin eläkettä sitten haettaisiin masennus diagnoosilla. Vaan sitä haettaisiin luettelemillasi ongelmilla.
Tulee pirun kiukkuinen olo, kun joku tulee ja kirjoittaa tänne tuollaista. Sehän on ihan selvää, että kaikillä lääkkeillä on haittavaikutuksia. Omalla kohdallani tilanne on niin, että en todennäköisesti olisi enää hengissä ilman lääkkeittä. Tietenkin olisi varmaan tullu yhteiskunnalle halvemmaksi jos olisin onnistunut tappamaan itseni.

Jokaisella on kuitenkin oikeus valita, että käyttääkö lääkkeitä vai ei jos pärjää ilman lääkkeitä niin hieno juttu, mutta jos ei niin ei siinäkään mitään. Itsekkin yritin ilman lääkkeitä, valitettavasti huonoin seurauksin.

masistäti kirjoitti:

..minä luen tieteellisiä julkaisuja ja pieleen menneiden SSRI-lääketutkimusten pimitys ja myönteiset julkaiseminen moneen kertaan ei ole mitään "salaliittoteoriaa", vaan useissa lääketiedelehdissä myönnettyä faktaa.

Jokainen saa olla niin auktoriteettiuskoinen kuin haluaa, mutta yhteiskunnan tehtävä ei ole "auktorisoida" hoitoja, joiden vaikutus on surkea. Se on kallista sekä potilaalle että yhteiskunnalle.

Minulla on sellainen psykiatri joka ei tuputa depression"Käypä Hoidon " -mukaisesti vain lääkkeitä. Depression Käypä Hoitoa ja sen takana olevia jenkkiläisiä Guidelinesien on ollut laatimassa vahvasti lääketeollisuussidonnaiset ns. asiantuntijat. Ja arviot esim. mielialalääkkeiden tehosta perustuu siihen aineistoon,josta on pimitetty pieleen menneet lääketutkimukset ja otettu mukaan moneen kertaan julkaistut myönteiset lääketutkimukset. Todellinen elämähän tämän mielialalääkkeiden tehon myös osoittaa. Lääkkeitä syödään pilvin pimein, mutta masennuseläköityminen se vaan jatkuu...

Minun psykiatrini ei usko mielialalääkkeiden autuaaksitekevyyteen (reseptejä kyllä saa) ja eiköhän hän ole asiantuntija siinä missä terveyskeskuslääkäri, joka kirjoittelee mielialalääkereseptejä toisen jälkeen ns. Käypä Hoidon mukaisesti. Jos joutuu ns. virallisen julkisen terveydenhuollon armoille, niin se on pelkkää lääketuputusta. Minä en olisi enää hengissä, jos en olisi hakeutunut yksityiselle puolelle saamaan oikeaa, minulle sopivaa hoitoa ja kuntoutusta.

Tämän Käypä Hoito / ns. masennuksen hyvän hoidon takana on ideologisesti uusliberalistinen uusi julkishallinto, jonka mukaan terveyskeskuksessa tarjotaan masentuneelle yhtä "hyväksi havaittua" eli minimitoimenpidettä, toimii se tai ei. Se tarkoittaa käytännössä lääkkeiden syöttämistä toisen perään ja mahdollisesti lääketeollisuuden kouluttaman (tästä on näyttöä) depressionhoitajana manipulointisessioista, joissa kehotetaan syömään lääkkeitä. Ne jotka lääkkeistä eivät hyödy, ovat "hoitoresistenttejä" tai väärin masentuneita, joita sitten sen kymmenennen toivottoman lääkekokeilun jälkeen kuskataan saamaan sähköhoitoa - jos ovat vielä hengissä. Kuntoutusta tai psykoterapiaa ei tarjota, koska se "maksaa liikaa". Ja ainakaan sitä ei tarjota, jos lääkkeet ei maistu, vaikka lääkitys on ihan oikeissa lääketiedelehdissä todettu melkoisen tehottomaksi, lähinnä lumevaikutteiseksi keskushermostolääkkeeksi, joka voi tietenkin joillakin helpottaa oireita- ja onhan sekin tietty jotain. Kutenkin julkisessa terveydenhuollossa mielialalääkkeitä pidetään "ainoana oikeana hoitona".

Lääkitystä pidetään "halpana hoitona", vaikka se tulee saatanan kalliiksi, kun porukka päätyy masennuseläkkeelle, kun homma ei toimi. Joten se siitä.

Lääketeollisuus käyttää huomattavasti enemmän rahaa markkinointiin kuin tuotekehittelyyn tai tutkimukseen. Se pääasiassa luo sairauksia ja hämärtää terveyden ja sairauden käsitteitä. Lue vaikka Der Speigel -lehden tiedetoimittajan kirja Jörg Blech: "Miten meistä tuli potilaita" tai Myllykoski-Tuomainen: Pharmageddon, jossa laitetaan myös luontaistuotekauppa järjestykseen.

En laita tähän linkkejä, mutta jos joku nyt haluaa lukea niitä tutkimuksia, jota olen jo aikaisemmin täällä linkittänyt ja siteerannut, niin ilmoittakoon, niin laitan linkkejä.

Olen useaan otteeseen esittänyt niitä tutkimuksia tällä palstalla.

Mutta kuten sanottua, jos joku haluaa pitää lääkäreitä tai lääketieteen ns. asiantuntijoita puolijumalina tarkistamatta tieteellistä tosiasioita, niin siitä vaan.

Masennuksen hoito ja kolesterolista vaahtoaminen ovat niitä asioita joissa olen eri mieltä "virallisten totuuksien kanssa", joten en ihan kaikessa ole eri mieltä.

Lue lisää

Nimimerkki "Masistäti" (ent. Diana Dystymia) kirjoitti näin:

"... Lääkitystä pidetään "halpana hoitona", vaikka se tulee saatanan kalliiksi, kun porukka päätyy masennuseläkkeelle, kun homma ei toimi. Joten se siitä..."

Olemme tästä asiasta väitelleet ennenkin:
Sinä et halunnut käyttää masennuslääkkeitä ja ne kokeilut joita teit olivat kovin lyhytkestoisia - ja muistaakseni nekin vain harvoilla valmisteilla.
Siitä huolimatta saarnaat vuosikausia siitä kuinka väärin on hoitaa masennusta lääkkeillä - ja kuinka sinä itse olet pärjännyt niin loistavasti ilman (masennus)lääkkeitäkin.

Kuitenkin on niin, että SINÄ olet (ymmärtääkseni masennuksen vuoksi) työkyvyttömyyseläkkeellä - ja minä joka olen syönyt masennuslääkkeitä olen koko ajan ( 3 kk:n sairauslomaa lukuun ottamatta) koko ajan työssä!

En väitä, että masennuslääkkeet ovat jonkinlainen ihmekeino tai taikasauva joita syömällä masennus kaikkoaa, mutta jotain kummallista on mielestäni siinä, että minä käyn työssä ja maksan veroja jotta sinä voit noudattaa lääkkeetöntä linjaasi.

Mielestäni olisi täysin kohtuullista, että sairausloman tai työkyvyttömyyseläkkeen edellytyksenä olisi se, että masennuspotilas on riittävän pitkään kokeillut niitä masennuslääkevaihtoehtoja joita hän pystyy ja kykenee käyttämään (kaikki lääkeaineethan eivät kaikile sovi).

Kuinka "saatanan kalliiksi" tuleekaan se, että maksetaan työkyvyttömyyseläkettä ihmisille pelkän "en halua lääkehoitoa" -ismin takia?

kellastunut kirjoitti:

Nimimerkki "Masistäti" (ent. Diana Dystymia) kirjoitti näin:

"... Lääkitystä pidetään "halpana hoitona", vaikka se tulee saatanan kalliiksi, kun porukka päätyy masennuseläkkeelle, kun homma ei toimi. Joten se siitä..."

Olemme tästä asiasta väitelleet ennenkin:
Sinä et halunnut käyttää masennuslääkkeitä ja ne kokeilut joita teit olivat kovin lyhytkestoisia - ja muistaakseni nekin vain harvoilla valmisteilla.
Siitä huolimatta saarnaat vuosikausia siitä kuinka väärin on hoitaa masennusta lääkkeillä - ja kuinka sinä itse olet pärjännyt niin loistavasti ilman (masennus)lääkkeitäkin.

Kuitenkin on niin, että SINÄ olet (ymmärtääkseni masennuksen vuoksi) työkyvyttömyyseläkkeellä - ja minä joka olen syönyt masennuslääkkeitä olen koko ajan ( 3 kk:n sairauslomaa lukuun ottamatta) koko ajan työssä!

En väitä, että masennuslääkkeet ovat jonkinlainen ihmekeino tai taikasauva joita syömällä masennus kaikkoaa, mutta jotain kummallista on mielestäni siinä, että minä käyn työssä ja maksan veroja jotta sinä voit noudattaa lääkkeetöntä linjaasi.

Mielestäni olisi täysin kohtuullista, että sairausloman tai työkyvyttömyyseläkkeen edellytyksenä olisi se, että masennuspotilas on riittävän pitkään kokeillut niitä masennuslääkevaihtoehtoja joita hän pystyy ja kykenee käyttämään (kaikki lääkeaineethan eivät kaikile sovi).

Kuinka "saatanan kalliiksi" tuleekaan se, että maksetaan työkyvyttömyyseläkettä ihmisille pelkän "en halua lääkehoitoa" -ismin takia?

Lue lisää

.. jos perehtyisit tutkimuksiin, kiitos.

En puhu pelkkää mutua, mutta sehän ei sinua kiinnosta.

Vaikka tämä ei tähän kuulu tähän, mutta:

Minua estettiin saamasta oikeaa hoitoa ja kuntoutusta oikeaan aikaan (koska lääkitys on ainoaa oikeaa hoitoa). Ja mistä sinä tiedät paljonko olen lääkitystä kokeillut ja millä tuloksilla viimeisen 7 vuoden aikana? Oletko siis sitä mieltä, että psykiatrini on ihan pölö? Minulla on kaksoisdiagnoosi. Ja teen osa-aikaisesti töitä ja kohta mahdollisesti kokoaikaisesti. Et sinä tiedä minun elämästäni yhtään mitään, joten älä ryhdy mestaroimaan. Olet harvinaisen härski väittäessäsi, että olisin tai voisin olla (täysin) työkykyinen, jos olisi syönyt /testannut vielä lisää lääkkeitä sen mitä olen tähän mennessä tehnyt. Siihen ei usko psykiatrinikaan. Mutta sinä taidat olla psykiatrinen meedio, joka tietää miten asiat on.


Kyse on kansanterveydestä. Tutkimukset eivät miten tue mielialalääkkeiden syöttöpolitiikkaa.
Ja suurin osa , käytännössä kaikki masennuseläkkeelle päätyneistä on syönyt useita lääkkeitä, mutta harva on saanut psykoterapiaa tai muuta kuntoutusta esim. ammatillista kuntoutusta.


”Yhdysvalloissa tehdyssä laajassa tutkimuksessa selvitettiin depression hyvän hoidon vaikutuksia perusterveydenhuollon potilaiden elämänlaatuun. Perusterveydenhuoltoon rakennettiin nykyisiä depression hoitosuosituksia noudattava interventiojärjestelmä, jonka vaikutuksia verrattiin tavalliseen hoitoon. Tulos oli mielenkiintoinen: hoitovasteeseen vaikutti keskeisesti potilaan suhtautuminen lääkehoitoon. Suosituksen mukainen hoito huononsi lääkehoitoon kielteisesti suhtautuvien (joita potilaista oli noin puolet) elämänlaatua tai ei vaikuttanut siihen millään tavalla. Sen sijaan lääkehoitoon myönteisesti suhtautuvien elämänlaatu parani huomattavasti. Tulokseen ei vaikuttanut se, kuinka usein potilaat saivat lääkitystä. ”

Duodecim 2005/ toim.Karlsson/ Psychol Med 2005;35:839




"Suomessa LT Tarja Melartinin väitöstutkimuksessa selviteltiin vantaalaisten potilaiden toipumista ja monisairautta. Melartinin johtopäätös oli se, masentuneet ovat monihäiriöisiä, ja että mielialalääkkeitä pitäisi syödä enemmän. Väitöskirjan aineistosta voi laskea, että Melartinin yhdysvaltalaisen DSM-mittarin mukaan vakavaa masennusta (major depression) – vastaa suomalaista keskivaikeaa/vaikeaa masennusta - kärsivät potilaat eivät toipuneet erityisen hyvin 18 kk:n tutkimusjakson aikana. Melartinin itse määrittelemällä riittävällä lääkityksellä ei toipunut kuin 56%, sen sijaan ilman lääkkeitä tai riittämättömällä lääkityksellä toipui 82 %. Ero on tilastollisesti merkittävä. Kansanterveyslaitoksen kasvatti Melartin oli saanut väitöstutkimustaan varten rahoitusta lääketehdas Eli Lillyltä ja Orionin tutkimussäätiöltä."

Joten jos puhuttaisiin jatkossa näistä tutkimuksista ja hoidon yleisistä tuloksista, vaikka tuskinpa sinun kanssasi pystyy keskustelemaan yhtään mistään.

masistäti kirjoitti:

.. jos perehtyisit tutkimuksiin, kiitos.

En puhu pelkkää mutua, mutta sehän ei sinua kiinnosta.

Vaikka tämä ei tähän kuulu tähän, mutta:

Minua estettiin saamasta oikeaa hoitoa ja kuntoutusta oikeaan aikaan (koska lääkitys on ainoaa oikeaa hoitoa). Ja mistä sinä tiedät paljonko olen lääkitystä kokeillut ja millä tuloksilla viimeisen 7 vuoden aikana? Oletko siis sitä mieltä, että psykiatrini on ihan pölö? Minulla on kaksoisdiagnoosi. Ja teen osa-aikaisesti töitä ja kohta mahdollisesti kokoaikaisesti. Et sinä tiedä minun elämästäni yhtään mitään, joten älä ryhdy mestaroimaan. Olet harvinaisen härski väittäessäsi, että olisin tai voisin olla (täysin) työkykyinen, jos olisi syönyt /testannut vielä lisää lääkkeitä sen mitä olen tähän mennessä tehnyt. Siihen ei usko psykiatrinikaan. Mutta sinä taidat olla psykiatrinen meedio, joka tietää miten asiat on.


Kyse on kansanterveydestä. Tutkimukset eivät miten tue mielialalääkkeiden syöttöpolitiikkaa.
Ja suurin osa , käytännössä kaikki masennuseläkkeelle päätyneistä on syönyt useita lääkkeitä, mutta harva on saanut psykoterapiaa tai muuta kuntoutusta esim. ammatillista kuntoutusta.


”Yhdysvalloissa tehdyssä laajassa tutkimuksessa selvitettiin depression hyvän hoidon vaikutuksia perusterveydenhuollon potilaiden elämänlaatuun. Perusterveydenhuoltoon rakennettiin nykyisiä depression hoitosuosituksia noudattava interventiojärjestelmä, jonka vaikutuksia verrattiin tavalliseen hoitoon. Tulos oli mielenkiintoinen: hoitovasteeseen vaikutti keskeisesti potilaan suhtautuminen lääkehoitoon. Suosituksen mukainen hoito huononsi lääkehoitoon kielteisesti suhtautuvien (joita potilaista oli noin puolet) elämänlaatua tai ei vaikuttanut siihen millään tavalla. Sen sijaan lääkehoitoon myönteisesti suhtautuvien elämänlaatu parani huomattavasti. Tulokseen ei vaikuttanut se, kuinka usein potilaat saivat lääkitystä. ”

Duodecim 2005/ toim.Karlsson/ Psychol Med 2005;35:839




"Suomessa LT Tarja Melartinin väitöstutkimuksessa selviteltiin vantaalaisten potilaiden toipumista ja monisairautta. Melartinin johtopäätös oli se, masentuneet ovat monihäiriöisiä, ja että mielialalääkkeitä pitäisi syödä enemmän. Väitöskirjan aineistosta voi laskea, että Melartinin yhdysvaltalaisen DSM-mittarin mukaan vakavaa masennusta (major depression) – vastaa suomalaista keskivaikeaa/vaikeaa masennusta - kärsivät potilaat eivät toipuneet erityisen hyvin 18 kk:n tutkimusjakson aikana. Melartinin itse määrittelemällä riittävällä lääkityksellä ei toipunut kuin 56%, sen sijaan ilman lääkkeitä tai riittämättömällä lääkityksellä toipui 82 %. Ero on tilastollisesti merkittävä. Kansanterveyslaitoksen kasvatti Melartin oli saanut väitöstutkimustaan varten rahoitusta lääketehdas Eli Lillyltä ja Orionin tutkimussäätiöltä."

Joten jos puhuttaisiin jatkossa näistä tutkimuksista ja hoidon yleisistä tuloksista, vaikka tuskinpa sinun kanssasi pystyy keskustelemaan yhtään mistään.

Lue lisää

Kokeilkaa mieluummin olmea, se on hyvä

masistäti kirjoitti:

.. jos perehtyisit tutkimuksiin, kiitos.

En puhu pelkkää mutua, mutta sehän ei sinua kiinnosta.

Vaikka tämä ei tähän kuulu tähän, mutta:

Minua estettiin saamasta oikeaa hoitoa ja kuntoutusta oikeaan aikaan (koska lääkitys on ainoaa oikeaa hoitoa). Ja mistä sinä tiedät paljonko olen lääkitystä kokeillut ja millä tuloksilla viimeisen 7 vuoden aikana? Oletko siis sitä mieltä, että psykiatrini on ihan pölö? Minulla on kaksoisdiagnoosi. Ja teen osa-aikaisesti töitä ja kohta mahdollisesti kokoaikaisesti. Et sinä tiedä minun elämästäni yhtään mitään, joten älä ryhdy mestaroimaan. Olet harvinaisen härski väittäessäsi, että olisin tai voisin olla (täysin) työkykyinen, jos olisi syönyt /testannut vielä lisää lääkkeitä sen mitä olen tähän mennessä tehnyt. Siihen ei usko psykiatrinikaan. Mutta sinä taidat olla psykiatrinen meedio, joka tietää miten asiat on.


Kyse on kansanterveydestä. Tutkimukset eivät miten tue mielialalääkkeiden syöttöpolitiikkaa.
Ja suurin osa , käytännössä kaikki masennuseläkkeelle päätyneistä on syönyt useita lääkkeitä, mutta harva on saanut psykoterapiaa tai muuta kuntoutusta esim. ammatillista kuntoutusta.


”Yhdysvalloissa tehdyssä laajassa tutkimuksessa selvitettiin depression hyvän hoidon vaikutuksia perusterveydenhuollon potilaiden elämänlaatuun. Perusterveydenhuoltoon rakennettiin nykyisiä depression hoitosuosituksia noudattava interventiojärjestelmä, jonka vaikutuksia verrattiin tavalliseen hoitoon. Tulos oli mielenkiintoinen: hoitovasteeseen vaikutti keskeisesti potilaan suhtautuminen lääkehoitoon. Suosituksen mukainen hoito huononsi lääkehoitoon kielteisesti suhtautuvien (joita potilaista oli noin puolet) elämänlaatua tai ei vaikuttanut siihen millään tavalla. Sen sijaan lääkehoitoon myönteisesti suhtautuvien elämänlaatu parani huomattavasti. Tulokseen ei vaikuttanut se, kuinka usein potilaat saivat lääkitystä. ”

Duodecim 2005/ toim.Karlsson/ Psychol Med 2005;35:839




"Suomessa LT Tarja Melartinin väitöstutkimuksessa selviteltiin vantaalaisten potilaiden toipumista ja monisairautta. Melartinin johtopäätös oli se, masentuneet ovat monihäiriöisiä, ja että mielialalääkkeitä pitäisi syödä enemmän. Väitöskirjan aineistosta voi laskea, että Melartinin yhdysvaltalaisen DSM-mittarin mukaan vakavaa masennusta (major depression) – vastaa suomalaista keskivaikeaa/vaikeaa masennusta - kärsivät potilaat eivät toipuneet erityisen hyvin 18 kk:n tutkimusjakson aikana. Melartinin itse määrittelemällä riittävällä lääkityksellä ei toipunut kuin 56%, sen sijaan ilman lääkkeitä tai riittämättömällä lääkityksellä toipui 82 %. Ero on tilastollisesti merkittävä. Kansanterveyslaitoksen kasvatti Melartin oli saanut väitöstutkimustaan varten rahoitusta lääketehdas Eli Lillyltä ja Orionin tutkimussäätiöltä."

Joten jos puhuttaisiin jatkossa näistä tutkimuksista ja hoidon yleisistä tuloksista, vaikka tuskinpa sinun kanssasi pystyy keskustelemaan yhtään mistään.

Lue lisää

Ahaa. En siis ole tarpeeksi oppinut keskustelemaan kanssasi siinä tapauksessa jos olen eri mieltä noiden sinun linkittämiesi tutkimusten painoarvosta?
No, ainakin sinä näytät olevan tarpeeksi "oppinut" haukkuaksesi minua netissä useammallakin palstalla...

Palatakseni keskustelun aiheeseen:

Mistäkö tiedän mitä sinä lääkkeitä sinä olet käyttänyt?
Vastaus: Tiedän vain sen mitä olet itse kertonut - eli sen, että olet kokeillut vain 2-3 valmistetta ja niitäkin vain joitakin viikkoja kutakin.
Tietoni sinun voinnista ovat varmasti puutteelliset ja ehkä osin vääriäkin, mutta olethan kuitenkin itse kertonut olevasi pysyvällä ja täysiaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä joten luulisi tuon tarkoittavan sitä, että sinä olet (edelleen) ainakin osittain työkyvytön. Vai onko kenties kyse siitä, että olet pikemminkin työhaluton kuin työkyvytön?

Etkä sinä liioin tiedä mitään siitä mikä minua kiinnostaa ja mikä ei, joten tuo sinun väitteesi minun kiinnostuksen aiheistani haisee sekin "harvinaisen härskiltä".
Enkä muuten ole missään vaiheessa väittänyt, että sinä voisit olla työkykyinen jos olisit käyttänyt masennuslääkkeitä enemmän kuin mitä olet tehnyt. Tuo sinun väitteesi on siis täyttä pötypuhetta.

Uskon kuitenkin, että sinunkin olisi syytä miettiä onko lääkkeettömyys ollut sinun kannaltasi hyvä vai huono ratkaisu. Omasta kokemuksesta tiedän, että sivuvaikutuksistakin huolimatta lääkkeistä on ollut minulle apua ja uskon myös että niiden käyttö on perusteltu ja hyvä ratkaisu monelle muullekin masentuneelle kuin vain minulle.

Ehdotan siis, että jospa jatkossa puhuttaisiinkin siitä mitä tuon tutkimuksen tulos tarkoittaa, vaikka tuskin sinun kanssasi pystyy asiallisesti keskustelemaan mistään - sinä kun mieluummin puhut paskaa ja pyrit kaivamaan muillekin masentuneille samanlaista kuoppaa johon olet itse itsesi pudottanut.

En muuten ymmärrä miten "sinua estettiin saamasta oikeaa hoitoa ja kuntoutusta oikeaan aikaan"?
Etkös sinä itse vapaaehtoisesti hakeutunut yksityissektorin potilaaksi ja itse myös kieltäytynyt lääkehoidosta?

Siitä olen kanssasi samaa mieltä, ettei lääkehoito riitä ainoaksi hoidoksi vaan että psykoterapiaa pitäisi olla saatavilla paremmin ja helpommin kuin mitä se nykyisellään(kin) on.

kellastunut kirjoitti:

Ahaa. En siis ole tarpeeksi oppinut keskustelemaan kanssasi siinä tapauksessa jos olen eri mieltä noiden sinun linkittämiesi tutkimusten painoarvosta?
No, ainakin sinä näytät olevan tarpeeksi "oppinut" haukkuaksesi minua netissä useammallakin palstalla...

Palatakseni keskustelun aiheeseen:

Mistäkö tiedän mitä sinä lääkkeitä sinä olet käyttänyt?
Vastaus: Tiedän vain sen mitä olet itse kertonut - eli sen, että olet kokeillut vain 2-3 valmistetta ja niitäkin vain joitakin viikkoja kutakin.
Tietoni sinun voinnista ovat varmasti puutteelliset ja ehkä osin vääriäkin, mutta olethan kuitenkin itse kertonut olevasi pysyvällä ja täysiaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä joten luulisi tuon tarkoittavan sitä, että sinä olet (edelleen) ainakin osittain työkyvytön. Vai onko kenties kyse siitä, että olet pikemminkin työhaluton kuin työkyvytön?

Etkä sinä liioin tiedä mitään siitä mikä minua kiinnostaa ja mikä ei, joten tuo sinun väitteesi minun kiinnostuksen aiheistani haisee sekin "harvinaisen härskiltä".
Enkä muuten ole missään vaiheessa väittänyt, että sinä voisit olla työkykyinen jos olisit käyttänyt masennuslääkkeitä enemmän kuin mitä olet tehnyt. Tuo sinun väitteesi on siis täyttä pötypuhetta.

Uskon kuitenkin, että sinunkin olisi syytä miettiä onko lääkkeettömyys ollut sinun kannaltasi hyvä vai huono ratkaisu. Omasta kokemuksesta tiedän, että sivuvaikutuksistakin huolimatta lääkkeistä on ollut minulle apua ja uskon myös että niiden käyttö on perusteltu ja hyvä ratkaisu monelle muullekin masentuneelle kuin vain minulle.

Ehdotan siis, että jospa jatkossa puhuttaisiinkin siitä mitä tuon tutkimuksen tulos tarkoittaa, vaikka tuskin sinun kanssasi pystyy asiallisesti keskustelemaan mistään - sinä kun mieluummin puhut paskaa ja pyrit kaivamaan muillekin masentuneille samanlaista kuoppaa johon olet itse itsesi pudottanut.

En muuten ymmärrä miten "sinua estettiin saamasta oikeaa hoitoa ja kuntoutusta oikeaan aikaan"?
Etkös sinä itse vapaaehtoisesti hakeutunut yksityissektorin potilaaksi ja itse myös kieltäytynyt lääkehoidosta?

Siitä olen kanssasi samaa mieltä, ettei lääkehoito riitä ainoaksi hoidoksi vaan että psykoterapiaa pitäisi olla saatavilla paremmin ja helpommin kuin mitä se nykyisellään(kin) on.

Lue lisää

Masistäti mestaroi jos kuka.

Henkilökohtaisesti en välitä, vaikka olisin ainoa ihminen, jota lääkkeet auttavat, ja vaikka kuinka joku ehdottelisi niiden lopettamista. Muodin perässä juoksevat kokeilkoot mikä milloinkin on muodissa.

Mieluummin elossa lääkkeiden kanssa kuin kuolleena ilman.

kellastunut kirjoitti:

Ahaa. En siis ole tarpeeksi oppinut keskustelemaan kanssasi siinä tapauksessa jos olen eri mieltä noiden sinun linkittämiesi tutkimusten painoarvosta?
No, ainakin sinä näytät olevan tarpeeksi "oppinut" haukkuaksesi minua netissä useammallakin palstalla...

Palatakseni keskustelun aiheeseen:

Mistäkö tiedän mitä sinä lääkkeitä sinä olet käyttänyt?
Vastaus: Tiedän vain sen mitä olet itse kertonut - eli sen, että olet kokeillut vain 2-3 valmistetta ja niitäkin vain joitakin viikkoja kutakin.
Tietoni sinun voinnista ovat varmasti puutteelliset ja ehkä osin vääriäkin, mutta olethan kuitenkin itse kertonut olevasi pysyvällä ja täysiaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä joten luulisi tuon tarkoittavan sitä, että sinä olet (edelleen) ainakin osittain työkyvytön. Vai onko kenties kyse siitä, että olet pikemminkin työhaluton kuin työkyvytön?

Etkä sinä liioin tiedä mitään siitä mikä minua kiinnostaa ja mikä ei, joten tuo sinun väitteesi minun kiinnostuksen aiheistani haisee sekin "harvinaisen härskiltä".
Enkä muuten ole missään vaiheessa väittänyt, että sinä voisit olla työkykyinen jos olisit käyttänyt masennuslääkkeitä enemmän kuin mitä olet tehnyt. Tuo sinun väitteesi on siis täyttä pötypuhetta.

Uskon kuitenkin, että sinunkin olisi syytä miettiä onko lääkkeettömyys ollut sinun kannaltasi hyvä vai huono ratkaisu. Omasta kokemuksesta tiedän, että sivuvaikutuksistakin huolimatta lääkkeistä on ollut minulle apua ja uskon myös että niiden käyttö on perusteltu ja hyvä ratkaisu monelle muullekin masentuneelle kuin vain minulle.

Ehdotan siis, että jospa jatkossa puhuttaisiinkin siitä mitä tuon tutkimuksen tulos tarkoittaa, vaikka tuskin sinun kanssasi pystyy asiallisesti keskustelemaan mistään - sinä kun mieluummin puhut paskaa ja pyrit kaivamaan muillekin masentuneille samanlaista kuoppaa johon olet itse itsesi pudottanut.

En muuten ymmärrä miten "sinua estettiin saamasta oikeaa hoitoa ja kuntoutusta oikeaan aikaan"?
Etkös sinä itse vapaaehtoisesti hakeutunut yksityissektorin potilaaksi ja itse myös kieltäytynyt lääkehoidosta?

Siitä olen kanssasi samaa mieltä, ettei lääkehoito riitä ainoaksi hoidoksi vaan että psykoterapiaa pitäisi olla saatavilla paremmin ja helpommin kuin mitä se nykyisellään(kin) on.

Lue lisää

Mitä haluat sanoa minulle tällä:???

"Kuitenkin on niin, että SINÄ olet (ymmärtääkseni masennuksen vuoksi) työkyvyttömyyseläkkeellä - ja minä joka olen syönyt masennuslääkkeitä olen koko ajan ( 3 kk:n sairauslomaa lukuun ottamatta) koko ajan työssä!"

Mitähän tämä on? Mitä se on ? Mitä tuo tarkoittaa? Mikä on viesti sinun mielestäsi?. Minä kyllä tulkitsen asian ihan omalla tavallani noin tekstianalyyttisesti.



"Vastaus: Tiedän vain sen mitä olet itse kertonut - eli sen, että olet kokeillut vain 2-3 valmistetta ja niitäkin vain joitakin viikkoja kutakin. "

Tämä ei pidä paikkaansa ja olen kertonut kyllä mitä olen tehnyt entisellä palstalla (sen jälkeen olen kokeillut vielä yhtä sorttia ja sain lievän serotoniinisydrooman). Asia sinänsä ei ole olennaista, olennaista on se, että sinä levität minusta väärää tietoa ja vaahtoat minun asioistani vaikka et tiedä niistä mitään.


Ja muuten SSRI ja SNRI lääkkeet nostavat serotoniinitason/noradenaliinitason korkeaksi ihan eka päivänä kun niitä alkaa syödä ja muistaakseni Syvälahti et al.;n farmakologia kirjassa myös todettiin, että yleensä se, että saa nopeasti ( 2-7 pv) vastetta on merkki siitä, että on toivottua vaikutusta; se viikkojen ja kuukausien kokeilu on ihan turhaa.


Noh, arvioi niitä tutkimuksia ja niiden arvoa? Missä on analyysi? Joo ja mielellään joku muu analyysi kuin se, että Käypä Hoidossa lukee niin tai että Lönnqvist on sanonut näin.

Minä puhun hoitoideologista ja sen kestävyydestä sekä sen pohjautumista tieteelliseen näyttöön ja tuloksiin.


Ja olen useaan otteeseen todennut, etten ole koskaan kehottanut ketään lopettamaan lääkitystä jokainen syökööt mitä haluaa, mutta törkeää väittää, että lääkkeet ovat tehokkaita tai jopa hoitaisivat masennuksen syytä, koska se ei ole totta.

En mestaroi muiden elämää.

masistäti kirjoitti:

Mitä haluat sanoa minulle tällä:???

"Kuitenkin on niin, että SINÄ olet (ymmärtääkseni masennuksen vuoksi) työkyvyttömyyseläkkeellä - ja minä joka olen syönyt masennuslääkkeitä olen koko ajan ( 3 kk:n sairauslomaa lukuun ottamatta) koko ajan työssä!"

Mitähän tämä on? Mitä se on ? Mitä tuo tarkoittaa? Mikä on viesti sinun mielestäsi?. Minä kyllä tulkitsen asian ihan omalla tavallani noin tekstianalyyttisesti.



"Vastaus: Tiedän vain sen mitä olet itse kertonut - eli sen, että olet kokeillut vain 2-3 valmistetta ja niitäkin vain joitakin viikkoja kutakin. "

Tämä ei pidä paikkaansa ja olen kertonut kyllä mitä olen tehnyt entisellä palstalla (sen jälkeen olen kokeillut vielä yhtä sorttia ja sain lievän serotoniinisydrooman). Asia sinänsä ei ole olennaista, olennaista on se, että sinä levität minusta väärää tietoa ja vaahtoat minun asioistani vaikka et tiedä niistä mitään.


Ja muuten SSRI ja SNRI lääkkeet nostavat serotoniinitason/noradenaliinitason korkeaksi ihan eka päivänä kun niitä alkaa syödä ja muistaakseni Syvälahti et al.;n farmakologia kirjassa myös todettiin, että yleensä se, että saa nopeasti ( 2-7 pv) vastetta on merkki siitä, että on toivottua vaikutusta; se viikkojen ja kuukausien kokeilu on ihan turhaa.


Noh, arvioi niitä tutkimuksia ja niiden arvoa? Missä on analyysi? Joo ja mielellään joku muu analyysi kuin se, että Käypä Hoidossa lukee niin tai että Lönnqvist on sanonut näin.

Minä puhun hoitoideologista ja sen kestävyydestä sekä sen pohjautumista tieteelliseen näyttöön ja tuloksiin.


Ja olen useaan otteeseen todennut, etten ole koskaan kehottanut ketään lopettamaan lääkitystä jokainen syökööt mitä haluaa, mutta törkeää väittää, että lääkkeet ovat tehokkaita tai jopa hoitaisivat masennuksen syytä, koska se ei ole totta.

En mestaroi muiden elämää.

Lue lisää

Makasin hirveässä tuskassa sängyn pohjalla siihen asti, kunnes lääke alkoi vaikuttaa. Jätin lääkkeen pois ja masennus palasi. Putosin takaisin sängyn pohjalle.

Mutta masistäti kai sitten tietää paremmin, joten älkää uskoko, mitä kerron! Olisi vain pitänyt siellä sängyn pohjalla harrastaa ruokavalioita ja kävelylenkkejä, niin johan olisi ne masennuksen syytkin korjautuneet... Ihmissuhteet olisivat korjautuneet, pomo olisi kutsunut takaisin töihin, lapsuus olisi eletty uudelleen onnellisena versiona jne. Masistätihän senkin osaa määrittää, mikä on masennuksen todellinen syy, vaikka kukaan muu maailmassa ei osaakaan! Onpa hänellä myös kyky arvioida kaikkea lääketieteellistä tutkimusta maailmassa ja eipä ole yhtään törkeä väittäessään lääkkeitä tehottomiksi.

Peruuttakaamme ajanvarauksemme lääkärille. EHDOTTAKAAMME NOBELIA MASISTÄDILLE!

masistäti kirjoitti:

Mitä haluat sanoa minulle tällä:???

"Kuitenkin on niin, että SINÄ olet (ymmärtääkseni masennuksen vuoksi) työkyvyttömyyseläkkeellä - ja minä joka olen syönyt masennuslääkkeitä olen koko ajan ( 3 kk:n sairauslomaa lukuun ottamatta) koko ajan työssä!"

Mitähän tämä on? Mitä se on ? Mitä tuo tarkoittaa? Mikä on viesti sinun mielestäsi?. Minä kyllä tulkitsen asian ihan omalla tavallani noin tekstianalyyttisesti.



"Vastaus: Tiedän vain sen mitä olet itse kertonut - eli sen, että olet kokeillut vain 2-3 valmistetta ja niitäkin vain joitakin viikkoja kutakin. "

Tämä ei pidä paikkaansa ja olen kertonut kyllä mitä olen tehnyt entisellä palstalla (sen jälkeen olen kokeillut vielä yhtä sorttia ja sain lievän serotoniinisydrooman). Asia sinänsä ei ole olennaista, olennaista on se, että sinä levität minusta väärää tietoa ja vaahtoat minun asioistani vaikka et tiedä niistä mitään.


Ja muuten SSRI ja SNRI lääkkeet nostavat serotoniinitason/noradenaliinitason korkeaksi ihan eka päivänä kun niitä alkaa syödä ja muistaakseni Syvälahti et al.;n farmakologia kirjassa myös todettiin, että yleensä se, että saa nopeasti ( 2-7 pv) vastetta on merkki siitä, että on toivottua vaikutusta; se viikkojen ja kuukausien kokeilu on ihan turhaa.


Noh, arvioi niitä tutkimuksia ja niiden arvoa? Missä on analyysi? Joo ja mielellään joku muu analyysi kuin se, että Käypä Hoidossa lukee niin tai että Lönnqvist on sanonut näin.

Minä puhun hoitoideologista ja sen kestävyydestä sekä sen pohjautumista tieteelliseen näyttöön ja tuloksiin.


Ja olen useaan otteeseen todennut, etten ole koskaan kehottanut ketään lopettamaan lääkitystä jokainen syökööt mitä haluaa, mutta törkeää väittää, että lääkkeet ovat tehokkaita tai jopa hoitaisivat masennuksen syytä, koska se ei ole totta.

En mestaroi muiden elämää.

Lue lisää

Tarkoittaa sitä, että vaikka kuinka paasaat lääkkeiden olevan turhia ja tehottomia, et ole kovin vakuuttava esimerkki lääkkeettömän hoidon tuloksekkuudesta.

En voi vaikuttaa siihen miten sinä lukemasi kulloinkin tulkitset, mutta on täyttä paskaa väittää, että minä olisin sanonut (kirjoittanut) jotakin sellaista jota en ole sanonut (kirjoittanut).

Vai että oikein "lievän serotoniinisyndrooman" sait? Hyvin epäuskottavaa tuokin - vai otitko kenties yliannoksen?

Miksi minun kannattaisi analysoida sinulle mitään kun sinulle ei kuitenkaan mikään sinun agendaasi kyseenalaistava kommentointi kelpaa ja jos ainoa seuraus on taas vain se, että sinä panettelet minua nimimerkiltä mainiten palstalla jossa minä en kirjoita?

Serotoniinitason ja masennuksen yhteyttä ei tunneta aukottomasti.
Toisaalta, eipä tunneta aukottomasti aspiriininkaan vaikutusta - mutta siitä huolimatta aspiriinia on menestyksellisesti käytetty vuosikymmenten ajan.

kellastunut kirjoitti:

Nimimerkki "Masistäti" (ent. Diana Dystymia) kirjoitti näin:

"... Lääkitystä pidetään "halpana hoitona", vaikka se tulee saatanan kalliiksi, kun porukka päätyy masennuseläkkeelle, kun homma ei toimi. Joten se siitä..."

Olemme tästä asiasta väitelleet ennenkin:
Sinä et halunnut käyttää masennuslääkkeitä ja ne kokeilut joita teit olivat kovin lyhytkestoisia - ja muistaakseni nekin vain harvoilla valmisteilla.
Siitä huolimatta saarnaat vuosikausia siitä kuinka väärin on hoitaa masennusta lääkkeillä - ja kuinka sinä itse olet pärjännyt niin loistavasti ilman (masennus)lääkkeitäkin.

Kuitenkin on niin, että SINÄ olet (ymmärtääkseni masennuksen vuoksi) työkyvyttömyyseläkkeellä - ja minä joka olen syönyt masennuslääkkeitä olen koko ajan ( 3 kk:n sairauslomaa lukuun ottamatta) koko ajan työssä!

En väitä, että masennuslääkkeet ovat jonkinlainen ihmekeino tai taikasauva joita syömällä masennus kaikkoaa, mutta jotain kummallista on mielestäni siinä, että minä käyn työssä ja maksan veroja jotta sinä voit noudattaa lääkkeetöntä linjaasi.

Mielestäni olisi täysin kohtuullista, että sairausloman tai työkyvyttömyyseläkkeen edellytyksenä olisi se, että masennuspotilas on riittävän pitkään kokeillut niitä masennuslääkevaihtoehtoja joita hän pystyy ja kykenee käyttämään (kaikki lääkeaineethan eivät kaikile sovi).

Kuinka "saatanan kalliiksi" tuleekaan se, että maksetaan työkyvyttömyyseläkettä ihmisille pelkän "en halua lääkehoitoa" -ismin takia?

Lue lisää

joo.

Itse olen aina ollut ristiriitainen lääkityksen suhteen. Mutta jonkinmoista hyötyä niistä koen olevan, tai, niiden hyötyä toipumiseen on vaikea todeta. Voihan olla että sattumalta masennukseni oli jo lähtenyt parantumaan kun hain masisressun, ja sitten popsiessani lääkkeitä kuukauden alan huomaamaan, et kato vaan kyl nää napit toimii, vaikka jokin muu tekijä onkin jo sysinyt masennusta syrjemmälle.

Olen vuosia sairastanut eriasteisia masennusjaksoja, olen vuosien ajan syönyt epäsäännöllisesti ja säännöllisesti erilaisia masennuslääkkeitä. En ole kärsinyt kohtuuttomista sivuoireista mutten koskaan osaa sanoa varmuudella, auttoivatko lääkkeet.

Hm, nykyinen coctailini on 60 mg Seronil ja 7,5 mg Mirtazapin. Sero väsyttää päivisin, en pärjää ilman 1-2 päivätorkkua. Mirtsu tosin on tuonut reippautta päivään, koska mirtsun ansiosta nukun yöt paremmin, en juokse toiletissa tai muuten vain heräile ennen kukonlauluja.
Ja hyvät yöt auttavat selviämään seuraavasta päivästä paremmin, varsinkin nyt kun olen ns toipilas.
Toisaalta kun tänään täyttelin työhakulomakkeita ja soittelin pariin paikkaan työtä etsiessäni, niin taisin vähän taas masentua. Depressio-olento ei ole ihmisten kirjoissa, pimeät jaksot (lue depiskaudet) eivät näytä miltään CV:ssä, siis kun niillä kohdin ei ole mitään mainittavaa panna paikalle, paperi on tyhjä kuin lampaan pylly..

submasina kirjoitti:

Itse olen aina ollut ristiriitainen lääkityksen suhteen. Mutta jonkinmoista hyötyä niistä koen olevan, tai, niiden hyötyä toipumiseen on vaikea todeta. Voihan olla että sattumalta masennukseni oli jo lähtenyt parantumaan kun hain masisressun, ja sitten popsiessani lääkkeitä kuukauden alan huomaamaan, et kato vaan kyl nää napit toimii, vaikka jokin muu tekijä onkin jo sysinyt masennusta syrjemmälle.

Olen vuosia sairastanut eriasteisia masennusjaksoja, olen vuosien ajan syönyt epäsäännöllisesti ja säännöllisesti erilaisia masennuslääkkeitä. En ole kärsinyt kohtuuttomista sivuoireista mutten koskaan osaa sanoa varmuudella, auttoivatko lääkkeet.

Hm, nykyinen coctailini on 60 mg Seronil ja 7,5 mg Mirtazapin. Sero väsyttää päivisin, en pärjää ilman 1-2 päivätorkkua. Mirtsu tosin on tuonut reippautta päivään, koska mirtsun ansiosta nukun yöt paremmin, en juokse toiletissa tai muuten vain heräile ennen kukonlauluja.
Ja hyvät yöt auttavat selviämään seuraavasta päivästä paremmin, varsinkin nyt kun olen ns toipilas.
Toisaalta kun tänään täyttelin työhakulomakkeita ja soittelin pariin paikkaan työtä etsiessäni, niin taisin vähän taas masentua. Depressio-olento ei ole ihmisten kirjoissa, pimeät jaksot (lue depiskaudet) eivät näytä miltään CV:ssä, siis kun niillä kohdin ei ole mitään mainittavaa panna paikalle, paperi on tyhjä kuin lampaan pylly..

Lue lisää

Kun täällä nyt koko ajan haukutaan käypä hoito suosituksia. Niin onko tullut mieleen, että niitäkin miettii useampi lääkäri useita viikkoja (tämän kertoi psykiatrini tänään). Että mitä se sitten on, jonkun ihmisen väitöskirja vs. käypä hoito. Ei ne käypä hoito suositukset ihan vituista ole. Ehkä ongelman ydin on siinä, miten lääkärit niitä hyödyntävät työssään. Jos sieltä poimitaan vain tiettyjä osia (sivutetaan esim. terapian tarve) niin silloinhan se on lääkärin vika.
Niin ja jos joku nyt on kokeillut kolmea neljää masennuslääkettä se on mielestäni aika vähän. Verenpaine lääkettäikin joudutaan vaihtamaan useammin. Itse olen kokeillut, en edes tiedä kuinka montaa eri masennuslääkettä, mutta montaa. ja jos on vielä kokeillu pelkästään ssri lääkkeitä niin se on vähän sama kuin olisi syönyt yhtä samaa lääkettä. Eikä kyllä minkään masennuslääkkeen vaikutus tule muutamassa päivässa vaikka missä olisi todedettu niin. Tai sitten kaikki minua hoitaneet lääkärit ovatkin olleet epäpäteviä ja pharmaca on täynnä virheellistä tietoa.

VÄLTTÄMÄTTÄ. MASENNUS ALKAISI PIKKUHILJAA VÄISTYMÄÄN, KUN HENKILÖ HUOMAISI SAAVANSA JOTAIN AIKAA. PIKKUHILJAA HYVÄ TULEE.

KOIRAKETTU.11111 kirjoitti:

VÄLTTÄMÄTTÄ. MASENNUS ALKAISI PIKKUHILJAA VÄISTYMÄÄN, KUN HENKILÖ HUOMAISI SAAVANSA JOTAIN AIKAA. PIKKUHILJAA HYVÄ TULEE.

Kun se masentunut ihminen ei yksinkertaisesti JAKSA. Lääkityshän perustuu nimenomaan siihen, että toimintakyky lisääntyy ja masentunut alkaa saada iloa asioista. Sitten voi hiljalleen alkaa tehdä itselle mukavia asioita, lenkkeillä ja muutakin.

Oli miten oli, tuollaisen listan SUORITTAMISELLA sairaus nimeltä depressio ei parane. Tilapäiseen alakulon tunteeseen niistä on varmaankin apua, mutta ei silloin kun on kuukaudesta toiseen niin väsynyt että pelkkä ikkunaverhojen avaaminen on suuri saavutus.

Onpahan ketju.... Jo aloittajan aktiviteettiohjelma hengästyttää, ja osoittaa siinä sivussa sen, ettei kyseinen henkilö ole koskaan kärsinyt sairaudesta nimeltä masennus. Kenties lievästä, ja aivan normaalista, mielialan laskusta, mutta ei sairaudesta.

Sitten tuohon toiseen ketjun dilemmaan, eli lääkkeiden käyttöön/käyttämättömyyteen. En jaksanut lukea ihan kaikkia kirjoituksia tuossa ylempänä läpi, mutta sain sen käsityksen, että osa kirjoittajista oli sitä mieltä, että masennuslääkkeiden määrääminen ja niiden napsiminen perustuu lähinnä vain ja ainoastaan johonkin lääketehtaiden ja lääkäreiden väliseen salaliittoon. Ja että niiden vaikutus perustuu lumevaikutukseen. Kerronpa siis oman tarinani.

Sairastuin toistuvaan, vakavaan masennukseen vuonna 2002. Pääsin pahimmasta ylitse erinomaisen, ja minun asiani omaksi ottaneen lääkärin, ymmärtäväisten sukulaisten, ja lääkkeiden avulla. Luitte aivan oikein; lääkkeiden avulla. Oli ne sitten lumelääkkeistä tai ei. Ja mistäkö kykenen sanomaan että nimenomaan lääkkeet auttoivat minua? Tähän löytyy parikin perustetta.

Ensinnäkin minulle koetettiin aika montaa lääkettä sairauden ollessa pahimmillaan. Ensimmäiset kokeilut eivät vaikuttaneet oloon tai sairauteen mitenkään, olisi ollut aivan sama vaikka olisin vetänyt näkkileipää ja joku olisi uskotellut minulle se auttavan. Aika monen kokeilun (ja eri lääkeen) jälkeen löytyi kuitenkin sekoitus eri lääkkeistä, joka selkeästi auttoi sairauteeni. Nyt olen pienin katkoin syönyt kyseisiä lääkkeitä siis kahdeksan vuotta ja ollut pääsääntöisesi työelämässä koko ajan.

Toisekseen perustan lääkkeiden toimivuuden juurikin tuohon edellä mainittuun "pieniin katkoihin". Olen kaksi kertaa aivan itsekseni, ja vastoin "salaliitto"lääkäreiden mielipidettä, ollut sitä mieltä, että olen parantunut ao. sairaudesta ja ajanut lääkityksen alas. Ja kuinkas onkaan käynyt? Olen vaipunut syvälle pimeyteen ja kohti pohjaan melkoisen nopeasti kokeiluni alettua. Ja ollut jälleen sairauslomalla.

Summasummarum, oli lääkkeet minkälaisia lääketeollisuuden rahasampoja ja/tai lääkäreiden turhia kokeiluja tms. tahansa, minua ne ovat ainakin auttaneet. Enkä usko, että tulen enää koskaan koettamaan lääkkeiden vähentämistä tai lopettamista ainakaan itsenäisesti. Puhumattakaan mistään vaihtoehtoparannuskeinoista. Mielummin maksan ne muutamat kympit "riistäjälääkeyhtiöille" ja olen yhteiskuntakelpoinen kuin kokeilen jotain heinien syöntiä ja makaan sängyn pohjalla pääsemättä sielä ylös.

jaquesh kirjoitti:

Onpahan ketju.... Jo aloittajan aktiviteettiohjelma hengästyttää, ja osoittaa siinä sivussa sen, ettei kyseinen henkilö ole koskaan kärsinyt sairaudesta nimeltä masennus. Kenties lievästä, ja aivan normaalista, mielialan laskusta, mutta ei sairaudesta.

Sitten tuohon toiseen ketjun dilemmaan, eli lääkkeiden käyttöön/käyttämättömyyteen. En jaksanut lukea ihan kaikkia kirjoituksia tuossa ylempänä läpi, mutta sain sen käsityksen, että osa kirjoittajista oli sitä mieltä, että masennuslääkkeiden määrääminen ja niiden napsiminen perustuu lähinnä vain ja ainoastaan johonkin lääketehtaiden ja lääkäreiden väliseen salaliittoon. Ja että niiden vaikutus perustuu lumevaikutukseen. Kerronpa siis oman tarinani.

Sairastuin toistuvaan, vakavaan masennukseen vuonna 2002. Pääsin pahimmasta ylitse erinomaisen, ja minun asiani omaksi ottaneen lääkärin, ymmärtäväisten sukulaisten, ja lääkkeiden avulla. Luitte aivan oikein; lääkkeiden avulla. Oli ne sitten lumelääkkeistä tai ei. Ja mistäkö kykenen sanomaan että nimenomaan lääkkeet auttoivat minua? Tähän löytyy parikin perustetta.

Ensinnäkin minulle koetettiin aika montaa lääkettä sairauden ollessa pahimmillaan. Ensimmäiset kokeilut eivät vaikuttaneet oloon tai sairauteen mitenkään, olisi ollut aivan sama vaikka olisin vetänyt näkkileipää ja joku olisi uskotellut minulle se auttavan. Aika monen kokeilun (ja eri lääkeen) jälkeen löytyi kuitenkin sekoitus eri lääkkeistä, joka selkeästi auttoi sairauteeni. Nyt olen pienin katkoin syönyt kyseisiä lääkkeitä siis kahdeksan vuotta ja ollut pääsääntöisesi työelämässä koko ajan.

Toisekseen perustan lääkkeiden toimivuuden juurikin tuohon edellä mainittuun "pieniin katkoihin". Olen kaksi kertaa aivan itsekseni, ja vastoin "salaliitto"lääkäreiden mielipidettä, ollut sitä mieltä, että olen parantunut ao. sairaudesta ja ajanut lääkityksen alas. Ja kuinkas onkaan käynyt? Olen vaipunut syvälle pimeyteen ja kohti pohjaan melkoisen nopeasti kokeiluni alettua. Ja ollut jälleen sairauslomalla.

Summasummarum, oli lääkkeet minkälaisia lääketeollisuuden rahasampoja ja/tai lääkäreiden turhia kokeiluja tms. tahansa, minua ne ovat ainakin auttaneet. Enkä usko, että tulen enää koskaan koettamaan lääkkeiden vähentämistä tai lopettamista ainakaan itsenäisesti. Puhumattakaan mistään vaihtoehtoparannuskeinoista. Mielummin maksan ne muutamat kympit "riistäjälääkeyhtiöille" ja olen yhteiskuntakelpoinen kuin kokeilen jotain heinien syöntiä ja makaan sängyn pohjalla pääsemättä sielä ylös.

Lue lisää

Niin yhdyn kyllä kirjoitukseesi täysin. Ihmiset ajattelevat, että masennuslääke auttaa viikossa ja parantaa kuin antibiotti. Sitten kun ensimmäinen kokeiltu lääke, ei auta niin ruvetaan syyttämään lääketehtaita ja lääkäreitä salaliitoista tms. Harvassa sairaudessa ensimmäinen kokeiltu lääke auttaa. Laskin, että minulla on menossa nyt kuudes perus masennuslääke puhumattakaan muiden lääkkeiden vaihdosta ja kokeilusta.
Niin ja takuvaramasti en olisi hengissä ilman näitä lääkkeitä, voin tällä hetkellä paremmin kuin kuuteen vuoteen, vaikka en pystykkään käymään töissä. Mutta minusta työ, ei ole mikään hyvinvoinnin mittari, yhteiskunta on vain nostanut sen sellaiseksi. Ihminen voi käydä töissä ja voida pirun huonosti. Minä ajattelen, että voin hyvin, kun en halua tappaa itseäni, en ole niin ahdistunut, että ajattelen jatkuvasti viiltelyä. Jaksan nähdä ystäviäni. Päivässäni on hyviä hetkiä enemmän kuin pahoja.
Ehkä olen epätuottava yksilö tässä yhteiskunnassa tällä hetkellä olenko myös siis turha? Voidaanko ihmisen arvo mitata tuottavuuden ja hyödyn perusteella?