"Intensiivihoito" on tehopahoinpitelyä ja laiminlyöntiä

"Erityinen huolenpito on hoitomuotona ollut käytössä jo viime vuosikymmenen puolivälistä lähtien. Sitä on nimitetty vierihoidoksi, intensiivihoidoksi, jarruhoidoksi, lähihoidoksi ja tehostetuksi hoidoksi. Menetelmä ei ole vielä laillinen, mutta lastensuojelulaitokset mainostavat toimintamuotoa täysin avoimesti ja hoidosta peritään korotettu sijoituksen hoitovuorokausimaksu."

Useilla perheillä on tästä "erityiseksi huolenpidoksi" tai "intensiivihoidoksi" nimetystä lasten laitoksissa tapahtuvasta pahoinpitelystä ja laiminlyönnistä karmeita kokemuksia.

Kirjoittakaa oma kokemuksenne tähän ketjuun.
Ilmoita


226 Vastausta

Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.


"Lapseni sijoitettiin lastenkodin intensiiviosastolle viime tammikuun puolivälissä vain ja ainoastaan psykiatrisen hoidon saamiseksi. Aikaa on kulunut yli 3 kk, eikä hän ole kertaakaan tavannut laitoksen psykiatria, osastolla ei ole yhtään edes psykiatrista sairaanhoitajaa, henkilökunta huutaa lapsille, joita istutetaan yksin omassa huoneessa rangaistukseksi olemattomista rikkeistä jne. jne."

"Koko irvokas systeemi on mahdollista siksi, että toimintaa pyöritetään valheiden varassa. Laitoksia ei todellisuudessa valvota mitenkään, mutta ulos päin uskotellaan hoidon tehokkuutta, läpinäkyvyyttä ja hienoja hoitotuloksia, joita todellisuudessa kukaan ei ole ikinä tutkinut. Laitos vain markkinoi itseään siten, että saavat jatkuvasti mielettömiä rahoja yhteiskunnalta.
En ole ikinä tavannut yhtään lasta, nuorta tai vanhempaa, joka olisi kertonut näiden intensiivi- ja vierihoitojen auttaneen ketään lasta. Rahastuspaikkoja ne vain ovat laitosten omistajille ja kidutuspaikkoja lapsille. Tuota nimeä lapseni alkoi siitä paikasta käyttää hyvin nopeasti "hoidon" alettua. "

"Tee kaikkesi välttääksesi hdl:n intensiivihoitoon joutumisen. Intensiivisyys tarkoittaa esimerkikisi huonerangaistusten lukumäärää, lapsesi viettäisi huoneessaan itkien lähes kaikki illlat. Sinusta keksittäisiin vaikka minkälaisia törkeyksiä, jotta tapaamisoikeuttanne voidaan rajoittaa.
Se paikka on täysi helvetti, jota en kenenkään soisi kokevan.
Yritä saada lapsesi terapiaan ja jaksaa itse tukea häntä kotona. Älä allekirjoita ainuttakaan suostumusta."
nm lapsen etu- tapetaan äiti

"Pitäjänmäen intensiivihenlvetissä lapsista tehdään nöyriä jatkuvin rangaistuksin. Psykiatri ei tapaa lapsia eikä vanhempia. Syötättää jotain pahuksen lääkkeitä lapsille.
Oi Sari Räty, tämän helvetin esikartanon esitanssija! En ikinä elämässäni ole tavannut vastenmielisempää ihmistä kun Rädyn.
Jos lapsellasi sattuisi olemaan psyykkisiä ongelmia, ne ei intensiivihelvetissä parane.

Vanhemmista tehdään pedofiilejä ja muita rikollisia, isketään tapaamisoikeudenrajoituksia. Kaiken sen vielä kestäisi, mutta miten lapsi joutuu kärsimään!!!!!

Lastenlinnan määräämiä terapioita ei toteuteta, koska halutaan, että lapsi ei pääse kertomaan kenellekkään helvetistään. "
29 VASTAUSTA:
Tämä intensiivihoitoa( vierihoitoa) tarjoavan laitoksen ex- työntekijä kirjoitti palstalle nimimerkillä mama africa:

"Olin työntekijänä, ohjelmassa esitetyssä laitoksessa. Laitos toimi nimellä Mankalan Perhekodit Oy. Heidi Rauhan entinen aviomies toimi johtajana. Se mitä näin ja koin oli järkyttävää. Mielestäni kukaan lapsi ja varsinkaan lapsi jonka elämää on alettu tuhota jo ennenn syntymää, ei ansaitse ko "hoitoa".
Monella lapsella oli takanaan koulusta kieltäytymistä ja katulapsen elämää, lisäksi osalla kaikkea pahaa mitä aikuinen voi lapselle tehdä. He oireilivat kokien pimeänpelkoa, paniikkihäiriöitä, fobioita, itsensä viiltelyä etc..
Heille tarjottiin vierihoitoa. Vierihoito, oli eristämistä. Nuoret lukittiin yläkerran vierihoitohuoneisiin, aulassa istui vartija. Vierihoidossa olevat pääsivät pyynnöstä WC:hen, heille tuotiin ateriat kertakäyttöastioissa huoneeseen, heille ei puhuttu. Vierihoito oli jakso, jossa ei ollut selkeää loppua.
Nuori saattoi saada yksinäisyydessä "raivokohtauksia", hoitona nippusiteitä, kiinnipitämistä, matottamista ja vierihoidon jatkamista esim seinälle lapulle piirrettyyn ruksiin tuijottaen.
Tuolloin kotiopettajana toiminut henkilö oli kykenemätön opettamaan yläasteen matematiikkaa, englannin kieltä ja käsittääkseni hänellä yleensäkään ei ollut opettajan taustaa. Oppivelvollisuuttaan suorittavat nuoret saivat tenttiä lukukauden oppimäärän yhdellä tentillä. He eivät voineet olla tyhmiä ja huonoja, koska he pystyivät, ilman kunnollista opetusta, selviytymään tenteistä.
Nuoret tekivät työtä erilaisissa yritysviritelmissä, joita omistuksessa oli. He mm siivosivat, toimivat tarjoilijoina, johtajan omistamassa kartanohotellissa, korvauksena taskuraha. Nuorten tekemästä pakkotyöstä ei saanut käyttää nimeä työterapia, puhuttiin vapaehtoisesta työstä. Näin nuorella tytöllä käsivarsissa mustelmat, kun hän halusi kieltäytyä vapaaehtoistyöstä tarjoilijana. Lapset olivat alle 18 v.
Näin lasten nöyryytystä, heitteillejättöä. Keskustassa oli yksikkö, jossa nuoret jätetiin keskenään ilman valvontaa ja ilman ruokaa, hevoskilpailujen vuoksi.
Kun lapset täyttivät 18 heidät palautettiin yhteiskuntaan. Heidät jätettiin selviytymään. Kysyin seurannasta ja tukitoimista, laitoksen puolesta niitä ei ollut.
Tämä kirjoitus on raapaisu pintaan. Tein ilmoituksia eri sosiaaliviranomaisille, pyytäen, että he kuuntelisivat nuoria. Teimme parin työntekijän kanssa kantelun ministeriöön, en ole kuullut muusta muutoksesta, kuin tulvivien viemäreiden korjauksesta ja johtajuuden vaihtumisesta.
Itse koen traumaa, olen aikuinen nainen ja äiti. Jatkan ystävyyttä tuolloin "hoidossa olleen" nyt nuoren aikuisen kanssa. Hän taitaa pärjätä, kuinka ne muut?
En usko salaisiin metodeihin, joita nuorten ja lasten kanssa muka täytyy käyttää laitoksissa. Näin julmuutta, jota ei kohdisteta edes paatuneisiin rikollisiin vankeinhoitolaitoksessa. Näin rahastamista.
Kun erosin työstäni, tiesin nähneeni tilanteen, josta ääriliikkeet saavat alkunsa. Kuinka koulutetut hoitajat alkavat palvella tasapainotonta johtajaa, uskaltamatta puuttua vääryyksiin.
Kunnioitan niitä sosiaalityöntekijöitä, jotka nyt ovat syytteessä kotirauhan häiritsemisestä. Yleensä tarkastukset tehdään mustan flyygelin salongissa, tiukasti sovittuna aikan, kera pullan ja kahvin, nuoria kuulematta!
En enää usko yhteiskunnan valvontaan, enkä suljettuihin oviin, jonka takana nuorille annetaan "rajoja ja rakkautta". Kun Loikalan kaltaisiinlaitoksiin voi "piipahtaa", niin ehkä sitten terpiat ja metodit kestävät päivän valon. "
Valoa pimeyteen kirjoitti:
Tämä intensiivihoitoa( vierihoitoa) tarjoavan laitoksen ex- työntekijä kirjoitti palstalle nimimerkillä mama africa:

"Olin työntekijänä, ohjelmassa esitetyssä laitoksessa. Laitos toimi nimellä Mankalan Perhekodit Oy. Heidi Rauhan entinen aviomies toimi johtajana. Se mitä näin ja koin oli järkyttävää. Mielestäni kukaan lapsi ja varsinkaan lapsi jonka elämää on alettu tuhota jo ennenn syntymää, ei ansaitse ko "hoitoa".
Monella lapsella oli takanaan koulusta kieltäytymistä ja katulapsen elämää, lisäksi osalla kaikkea pahaa mitä aikuinen voi lapselle tehdä. He oireilivat kokien pimeänpelkoa, paniikkihäiriöitä, fobioita, itsensä viiltelyä etc..
Heille tarjottiin vierihoitoa. Vierihoito, oli eristämistä. Nuoret lukittiin yläkerran vierihoitohuoneisiin, aulassa istui vartija. Vierihoidossa olevat pääsivät pyynnöstä WC:hen, heille tuotiin ateriat kertakäyttöastioissa huoneeseen, heille ei puhuttu. Vierihoito oli jakso, jossa ei ollut selkeää loppua.
Nuori saattoi saada yksinäisyydessä "raivokohtauksia", hoitona nippusiteitä, kiinnipitämistä, matottamista ja vierihoidon jatkamista esim seinälle lapulle piirrettyyn ruksiin tuijottaen.
Tuolloin kotiopettajana toiminut henkilö oli kykenemätön opettamaan yläasteen matematiikkaa, englannin kieltä ja käsittääkseni hänellä yleensäkään ei ollut opettajan taustaa. Oppivelvollisuuttaan suorittavat nuoret saivat tenttiä lukukauden oppimäärän yhdellä tentillä. He eivät voineet olla tyhmiä ja huonoja, koska he pystyivät, ilman kunnollista opetusta, selviytymään tenteistä.
Nuoret tekivät työtä erilaisissa yritysviritelmissä, joita omistuksessa oli. He mm siivosivat, toimivat tarjoilijoina, johtajan omistamassa kartanohotellissa, korvauksena taskuraha. Nuorten tekemästä pakkotyöstä ei saanut käyttää nimeä työterapia, puhuttiin vapaehtoisesta työstä. Näin nuorella tytöllä käsivarsissa mustelmat, kun hän halusi kieltäytyä vapaaehtoistyöstä tarjoilijana. Lapset olivat alle 18 v.
Näin lasten nöyryytystä, heitteillejättöä. Keskustassa oli yksikkö, jossa nuoret jätetiin keskenään ilman valvontaa ja ilman ruokaa, hevoskilpailujen vuoksi.
Kun lapset täyttivät 18 heidät palautettiin yhteiskuntaan. Heidät jätettiin selviytymään. Kysyin seurannasta ja tukitoimista, laitoksen puolesta niitä ei ollut.
Tämä kirjoitus on raapaisu pintaan. Tein ilmoituksia eri sosiaaliviranomaisille, pyytäen, että he kuuntelisivat nuoria. Teimme parin työntekijän kanssa kantelun ministeriöön, en ole kuullut muusta muutoksesta, kuin tulvivien viemäreiden korjauksesta ja johtajuuden vaihtumisesta.
Itse koen traumaa, olen aikuinen nainen ja äiti. Jatkan ystävyyttä tuolloin "hoidossa olleen" nyt nuoren aikuisen kanssa. Hän taitaa pärjätä, kuinka ne muut?
En usko salaisiin metodeihin, joita nuorten ja lasten kanssa muka täytyy käyttää laitoksissa. Näin julmuutta, jota ei kohdisteta edes paatuneisiin rikollisiin vankeinhoitolaitoksessa. Näin rahastamista.
Kun erosin työstäni, tiesin nähneeni tilanteen, josta ääriliikkeet saavat alkunsa. Kuinka koulutetut hoitajat alkavat palvella tasapainotonta johtajaa, uskaltamatta puuttua vääryyksiin.
Kunnioitan niitä sosiaalityöntekijöitä, jotka nyt ovat syytteessä kotirauhan häiritsemisestä. Yleensä tarkastukset tehdään mustan flyygelin salongissa, tiukasti sovittuna aikan, kera pullan ja kahvin, nuoria kuulematta!
En enää usko yhteiskunnan valvontaan, enkä suljettuihin oviin, jonka takana nuorille annetaan "rajoja ja rakkautta". Kun Loikalan kaltaisiinlaitoksiin voi "piipahtaa", niin ehkä sitten terpiat ja metodit kestävät päivän valon. "
"Hoidollisten huostaanottojen ennaltaehkäisy kannattaa, koska nimestään huolimatta toimenpide estää lapselta oikean avun saamisen. Toimenpiteen alkuunpanija on yleensä psykiatrian yksikkö, jossa kielletään lapselta muun lääketieteen alan tutkimus ja kuntoutus vanhempien pyynnöistä huolimatta. Tuo johtaa lapsen kannalta kohtalokkaaseen hoidotta jäämiseen tai väärien hoitomuotojen käyttöön, jotka yleensä pahentavat lapsen tilannetta.

Kun lasta hoidetaan väärin perustein pelkästään psykiatrisena potilaana, lapsi jää oikean kuntoutuksen ja tuen ulkopuolelle, näin hänellä ei ole mitään mahdollisuutta saada oikeaa apua kouluunkaan, jolla voi olla opintosuorituksia ja kouluviihtyvyyttä voimakkaasti huonontava vaikutus. On sääli, jos esim. älykkäillä AS-lapsilla jää peruskoulu vajaasti suoritetuksi ainoastaan oikean avun puuttumisen takia.

Pahimmillaan nämä tapahtumat johtavat lapsen syrjäytymiseen, jolla Maailmanpankin laskelmien mukaan on suuret kustannukset jo ennen lapsen pariakymmentä ikävuotta. En usko, että yhdelläkään yhteiskunnalla on varaa menettää osa veronmaksajistaan näillä väärillä toimenpiteillä. Sen sijaan pienilläkin investoinneilla esim. AS-lapsen elämää helpotetaan jo huomattavasti, hänen kohdallaan ei ole kyse vuosia kestävistä kalliista psykoterapioista ym. raskaista hoidoista. Mutta tietysti kenelle tahansa lapselle saadaan aikaan myös psyykkisiä ongelmia väärällä kohtelulla ja hoidotta jättämisellä.

Muutkin erityislapset ovat hoidollisten huostaanottojen kohteena, eikä vain autisminkirjon lapset. Usein heidän hoitonsa vaatii toisen vanhemman kotiin jäämistä, jos lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle ja huostaanotto halutaan välttää. Tuntuu suhteettoman kalliille hinnalle perheen yhdessä pysymisestä, että äiti joutuu jättämään hyväpalkkaisen ansiotyön, johon hänellä on vuosien koulutus. Vaikka asuisi sellaisen kunnan alueella, jossa on mahdollista saada omaishoidontukea, ovat korvaukset niin naurettavan pieniä, että erityisesti yksinhuoltajalle tilanne muodostuu melko mahdottomaksi. Mutta lapsen oirekuva voi olla kuitenkin niin vaikea, että tavanomaisiin tarha- tai iltapäiväryhmiin hänen on mahdoton päästä, eivätkä ne ole aina lapsen kannalta muutenkaan mielekkäitä vaihtoehtoja.

Erityisesti AS-lapset ovat se ryhmä, joihin toivon kiinnitettävän huomiota tulevina vuosina. He voivat varsinkin pienempänä olla hyvinkin vaikeahoitoisia, mutta suurimpana ongelmien aiheuttajina aistiyliherkkyydet yleensä hellittävät vuosien myötä ja niihin on oikean diagnoosin saannin jälkeen saatavana myös ns. siedätyshoitoa. Mitä nuorempana AS-lapsi saadaan myös kuntoutuksen piriin erilaisine kognitiivisine terapioineen, on lapsen saaminen veronmaksukykyiseksi kansalaiseksi aikanaan jo paljon turvatumpaa kuin hoidollisella huostaanotolla. On tärkeää kiinnittää myös päättäjien huomio kouluoloihin, että lapsille ei resurssien puutteen takia jää järjestämättä rauhallinen oppimisympäristö pienryhmineen ja koulunkäyntiavustajineen. Tähän ei kaikissa kunnissa ole nykyisellään mahdollisuutta.

On kyse siis hyvin oppimiskykyisestä ryhmästä lapsia, jotka oikealla tutkimuksella, hoidolla ja kuntoutuksella saadaan tuottamaan yhteiskuntaan veromarkkoja, eikä pelkästään kuluttamaan niitä. Siksi on surullista, jos aletaan aloituksen tyylisillä kirjoituksilla viedä pohjaa hoidollisten huostaanottojen vastustamiselta, koska se pahimmillaan huonontaa suuresti ison lapsiryhmän elämästä selviytymisen edellytyksiä."

-----
800 euroa vrk kirjoitti:
"Hoidollisten huostaanottojen ennaltaehkäisy kannattaa, koska nimestään huolimatta toimenpide estää lapselta oikean avun saamisen. Toimenpiteen alkuunpanija on yleensä psykiatrian yksikkö, jossa kielletään lapselta muun lääketieteen alan tutkimus ja kuntoutus vanhempien pyynnöistä huolimatta. Tuo johtaa lapsen kannalta kohtalokkaaseen hoidotta jäämiseen tai väärien hoitomuotojen käyttöön, jotka yleensä pahentavat lapsen tilannetta.

Kun lasta hoidetaan väärin perustein pelkästään psykiatrisena potilaana, lapsi jää oikean kuntoutuksen ja tuen ulkopuolelle, näin hänellä ei ole mitään mahdollisuutta saada oikeaa apua kouluunkaan, jolla voi olla opintosuorituksia ja kouluviihtyvyyttä voimakkaasti huonontava vaikutus. On sääli, jos esim. älykkäillä AS-lapsilla jää peruskoulu vajaasti suoritetuksi ainoastaan oikean avun puuttumisen takia.

Pahimmillaan nämä tapahtumat johtavat lapsen syrjäytymiseen, jolla Maailmanpankin laskelmien mukaan on suuret kustannukset jo ennen lapsen pariakymmentä ikävuotta. En usko, että yhdelläkään yhteiskunnalla on varaa menettää osa veronmaksajistaan näillä väärillä toimenpiteillä. Sen sijaan pienilläkin investoinneilla esim. AS-lapsen elämää helpotetaan jo huomattavasti, hänen kohdallaan ei ole kyse vuosia kestävistä kalliista psykoterapioista ym. raskaista hoidoista. Mutta tietysti kenelle tahansa lapselle saadaan aikaan myös psyykkisiä ongelmia väärällä kohtelulla ja hoidotta jättämisellä.

Muutkin erityislapset ovat hoidollisten huostaanottojen kohteena, eikä vain autisminkirjon lapset. Usein heidän hoitonsa vaatii toisen vanhemman kotiin jäämistä, jos lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle ja huostaanotto halutaan välttää. Tuntuu suhteettoman kalliille hinnalle perheen yhdessä pysymisestä, että äiti joutuu jättämään hyväpalkkaisen ansiotyön, johon hänellä on vuosien koulutus. Vaikka asuisi sellaisen kunnan alueella, jossa on mahdollista saada omaishoidontukea, ovat korvaukset niin naurettavan pieniä, että erityisesti yksinhuoltajalle tilanne muodostuu melko mahdottomaksi. Mutta lapsen oirekuva voi olla kuitenkin niin vaikea, että tavanomaisiin tarha- tai iltapäiväryhmiin hänen on mahdoton päästä, eivätkä ne ole aina lapsen kannalta muutenkaan mielekkäitä vaihtoehtoja.

Erityisesti AS-lapset ovat se ryhmä, joihin toivon kiinnitettävän huomiota tulevina vuosina. He voivat varsinkin pienempänä olla hyvinkin vaikeahoitoisia, mutta suurimpana ongelmien aiheuttajina aistiyliherkkyydet yleensä hellittävät vuosien myötä ja niihin on oikean diagnoosin saannin jälkeen saatavana myös ns. siedätyshoitoa. Mitä nuorempana AS-lapsi saadaan myös kuntoutuksen piriin erilaisine kognitiivisine terapioineen, on lapsen saaminen veronmaksukykyiseksi kansalaiseksi aikanaan jo paljon turvatumpaa kuin hoidollisella huostaanotolla. On tärkeää kiinnittää myös päättäjien huomio kouluoloihin, että lapsille ei resurssien puutteen takia jää järjestämättä rauhallinen oppimisympäristö pienryhmineen ja koulunkäyntiavustajineen. Tähän ei kaikissa kunnissa ole nykyisellään mahdollisuutta.

On kyse siis hyvin oppimiskykyisestä ryhmästä lapsia, jotka oikealla tutkimuksella, hoidolla ja kuntoutuksella saadaan tuottamaan yhteiskuntaan veromarkkoja, eikä pelkästään kuluttamaan niitä. Siksi on surullista, jos aletaan aloituksen tyylisillä kirjoituksilla viedä pohjaa hoidollisten huostaanottojen vastustamiselta, koska se pahimmillaan huonontaa suuresti ison lapsiryhmän elämästä selviytymisen edellytyksiä."

-----
"Kuulin ls:n sosiaalityöntekijöiltä, että silloin kun läheisessä lastenkodissa avattiin intensiivihoidon osastot, kävi laitoksen edustaja markkinoimassa hoitoa läheisissä sosiaalitoimistoissa. Siis kaupallisin periaattein toimivan yrityksen edustaja mainosti hoitoa sossuille, että sossut lähettäisivät mahdollisimman paljon lapsia heille. Varmasti samaa markkinointimainontaa on suunnattu myös lähisairaaloiden lastenpsykiatreille.

Menee kylmät väreet selkää pitkin kun muistelen sitä, miten pyysin lasta ko. hoitoon lähettäneitä lääkäreitä tarkentamaan, mitä he tarkoitti tarkkaan ottaen sillä, että heillä oli siitä hoidosta niin myönteinen käsitys. Pyysin, että antavat konkreettisia esimerkkejä. Vastaus oli ensin hiljaista mietintää ja lopulta vain olan kohautuksia, kun "en minä siellä ole käynyt, enkä osaa esimerkkejä antaa, mutta se nyt vaikuttaa vain niin hyvälle".

Kun lopulta varmistui, että siellä antoivat psykiatrista hoitoa sosiaalialan ammattilaiset, lapsi ei saanut useaan kuukauteen tavata psykiatreja, eikä koko intensiivihoidon periaatteita noudatettu, muista laitoksen itse myöntämistä hoitovirheistä puhumattakaan, purkivat tyrmistyneet sosiaalityöntekijät lopulta koko huostaanoton ja lapsi kotiutettiin.

Monestakin syystä ahdistun aina kun näen työpaikkailmoituksissa jonkun lastensuojelulaitoksen hakevan markkinointityöntekijää itselleen.

Markkinoitu tuote pitäisi olla tietty hoitopaketti ja hoito olisi toteutettava tiukasti valvotuissa oloissa ammattitaitoisen ja koulutetun henkilökunnan toimesta. Mutta koska niin ei ole, tulee pakostakin mielikuva, että lapset ovat voittoa tuottavan yrityksen raaka-ainetta kuin tehtaassa tai vaikka puunjalostusteollisuudessa konsanaan.

Mielikuvamarkkinoinnin keinoin oli sossuille ja psykiatreille myyty kuvaa intensiivihoidosta, joka tuottaa hyvin voivia lapsia. Todellisuuspohja osoittautui pelkiksi mielikuviksi. Jopa markkinointilainsäädännön suhteen valheellinen mainonta on tuomittavaa, mutta entäpä sitten vielä se, että kohteena ja kärsijöinä ovat lapset? "
lapsilla kirjoitti:
"Kuulin ls:n sosiaalityöntekijöiltä, että silloin kun läheisessä lastenkodissa avattiin intensiivihoidon osastot, kävi laitoksen edustaja markkinoimassa hoitoa läheisissä sosiaalitoimistoissa. Siis kaupallisin periaattein toimivan yrityksen edustaja mainosti hoitoa sossuille, että sossut lähettäisivät mahdollisimman paljon lapsia heille. Varmasti samaa markkinointimainontaa on suunnattu myös lähisairaaloiden lastenpsykiatreille.

Menee kylmät väreet selkää pitkin kun muistelen sitä, miten pyysin lasta ko. hoitoon lähettäneitä lääkäreitä tarkentamaan, mitä he tarkoitti tarkkaan ottaen sillä, että heillä oli siitä hoidosta niin myönteinen käsitys. Pyysin, että antavat konkreettisia esimerkkejä. Vastaus oli ensin hiljaista mietintää ja lopulta vain olan kohautuksia, kun "en minä siellä ole käynyt, enkä osaa esimerkkejä antaa, mutta se nyt vaikuttaa vain niin hyvälle".

Kun lopulta varmistui, että siellä antoivat psykiatrista hoitoa sosiaalialan ammattilaiset, lapsi ei saanut useaan kuukauteen tavata psykiatreja, eikä koko intensiivihoidon periaatteita noudatettu, muista laitoksen itse myöntämistä hoitovirheistä puhumattakaan, purkivat tyrmistyneet sosiaalityöntekijät lopulta koko huostaanoton ja lapsi kotiutettiin.

Monestakin syystä ahdistun aina kun näen työpaikkailmoituksissa jonkun lastensuojelulaitoksen hakevan markkinointityöntekijää itselleen.

Markkinoitu tuote pitäisi olla tietty hoitopaketti ja hoito olisi toteutettava tiukasti valvotuissa oloissa ammattitaitoisen ja koulutetun henkilökunnan toimesta. Mutta koska niin ei ole, tulee pakostakin mielikuva, että lapset ovat voittoa tuottavan yrityksen raaka-ainetta kuin tehtaassa tai vaikka puunjalostusteollisuudessa konsanaan.

Mielikuvamarkkinoinnin keinoin oli sossuille ja psykiatreille myyty kuvaa intensiivihoidosta, joka tuottaa hyvin voivia lapsia. Todellisuuspohja osoittautui pelkiksi mielikuviksi. Jopa markkinointilainsäädännön suhteen valheellinen mainonta on tuomittavaa, mutta entäpä sitten vielä se, että kohteena ja kärsijöinä ovat lapset? "
"Autismikirjon tapauksissa intensiivihoito on pahinta mahdollista puoskarointia ja johtaa yleensä lapsen voinnin selvään huononemiseen. Se taas intensiivissä tulkitaan aina vanhempien liiasta tapaamisesta ym. siihen verrattavasta johtuvaksi.

Huomioitavaa intensiivissä on myös se, että sen aikana ei lapselle tehdä neurologista tutkimusta, korkeintaan lähete kirjoitetaan vasta heidän hoitonsa loputtua, jolloin lastensuojelu joutuu maksamaan laitokselle ylimääräistä maksua myös lisätutkimusajalta."

Erityisestä huolenpidosta ei löydy todisteita, erityisestä rahastuksesta kylläkin.
erityisrahastusta kirjoitti:
"Autismikirjon tapauksissa intensiivihoito on pahinta mahdollista puoskarointia ja johtaa yleensä lapsen voinnin selvään huononemiseen. Se taas intensiivissä tulkitaan aina vanhempien liiasta tapaamisesta ym. siihen verrattavasta johtuvaksi.

Huomioitavaa intensiivissä on myös se, että sen aikana ei lapselle tehdä neurologista tutkimusta, korkeintaan lähete kirjoitetaan vasta heidän hoitonsa loputtua, jolloin lastensuojelu joutuu maksamaan laitokselle ylimääräistä maksua myös lisätutkimusajalta."

Erityisestä huolenpidosta ei löydy todisteita, erityisestä rahastuksesta kylläkin.
"On paljon autistisia lapsia, joista ei sivusta seuraamalla näy mitään poikkeavaa. Tarvitaan pitempää lapsen jatkuvaa seurantaa, ennen kuin poikkeavat piirteet tulevat näkyviin. Ajatellaan vaikka kauniskäytöksistä ja suloista pikkutyttöä, jonka As-oireista silmiinpistävin on poikkeavan kapea ruokavalio. Pinnan alla on kyllä tavanomaista voimakkaampia käsittämättömiä pelkoja, puutteellisia sosiaalisia taitoja, univaikeuksia jne (kaikki tyypillisiä As-lapselle), mutta nehän eivät näy ensi silmäyksellä päälle päin.

Sairaalassa psykiatrit tulkitsevat voimakkaat pelot harhaisuudeksi, samoin lapsen kyvyttömyyden tulkita sosiaaliset tilanteet oikein ja ratkaisu on kuningaskeksintö: psykoosilääkitys. Säikähtäneille vanhemmille selitetään sen olevan täysin vaaratonta ja auttavan lasta, mutta lääkepaketin sisällä olevasta lappusesta vanhemmat saavat lukea aineen aiheuttavan esim. maksavaurioita ja lapsi joutuu jatkuvaan sydänfilmi- ja maksakoeseurantaan.

Lastenkodissa pelot ovat ilman muuta vanhempien aiheuttamia, sosiaalinen kyvyttömyys tottakai kiintymyssuhdehäiriö jne ja vanhempien tapaamisia rajoitetaan, koska koti-ikäväkin on liiasta vanhempien tapaamisesta johtuvaa oireilua. Ikinähän ei voi tietää, mitä lapsen kotilomilla tapahtuu... jotain kamalaa joka tapauksessa.

Ja vihdoin ja viimein kun lapsi pääsee neurologisiin tutkimuksiin, tuloksena on jokin neurologisperäinen diagnoosi ja sen jälkeen lastenkodin henkilökunta ja psykiatrit luikahtelevat vähin äänin kuka mihinkin. Aivan turhaa oli syöttää lapselle neuroleptejä, suotta itkettää koti-ikävää ja yleensä erottaa vanhemmista, aiheetta syyllistettiin vanhempia, mutta kukas siitä nyt enää jälkeen päin välittäisi. Sattuuhan niitä virheitä jästipäisille kaikki tietäville terveydenhoitoalan ammattilaisille, lääkärin sana on jumalan sanaa varsinkin lastensuojelupiireissä ja muutenkin, yritetään muistaa se."

Intensiivistä, tehostettua tunarointia lasten kustannuksella
tehotunarit kirjoitti:
"On paljon autistisia lapsia, joista ei sivusta seuraamalla näy mitään poikkeavaa. Tarvitaan pitempää lapsen jatkuvaa seurantaa, ennen kuin poikkeavat piirteet tulevat näkyviin. Ajatellaan vaikka kauniskäytöksistä ja suloista pikkutyttöä, jonka As-oireista silmiinpistävin on poikkeavan kapea ruokavalio. Pinnan alla on kyllä tavanomaista voimakkaampia käsittämättömiä pelkoja, puutteellisia sosiaalisia taitoja, univaikeuksia jne (kaikki tyypillisiä As-lapselle), mutta nehän eivät näy ensi silmäyksellä päälle päin.

Sairaalassa psykiatrit tulkitsevat voimakkaat pelot harhaisuudeksi, samoin lapsen kyvyttömyyden tulkita sosiaaliset tilanteet oikein ja ratkaisu on kuningaskeksintö: psykoosilääkitys. Säikähtäneille vanhemmille selitetään sen olevan täysin vaaratonta ja auttavan lasta, mutta lääkepaketin sisällä olevasta lappusesta vanhemmat saavat lukea aineen aiheuttavan esim. maksavaurioita ja lapsi joutuu jatkuvaan sydänfilmi- ja maksakoeseurantaan.

Lastenkodissa pelot ovat ilman muuta vanhempien aiheuttamia, sosiaalinen kyvyttömyys tottakai kiintymyssuhdehäiriö jne ja vanhempien tapaamisia rajoitetaan, koska koti-ikäväkin on liiasta vanhempien tapaamisesta johtuvaa oireilua. Ikinähän ei voi tietää, mitä lapsen kotilomilla tapahtuu... jotain kamalaa joka tapauksessa.

Ja vihdoin ja viimein kun lapsi pääsee neurologisiin tutkimuksiin, tuloksena on jokin neurologisperäinen diagnoosi ja sen jälkeen lastenkodin henkilökunta ja psykiatrit luikahtelevat vähin äänin kuka mihinkin. Aivan turhaa oli syöttää lapselle neuroleptejä, suotta itkettää koti-ikävää ja yleensä erottaa vanhemmista, aiheetta syyllistettiin vanhempia, mutta kukas siitä nyt enää jälkeen päin välittäisi. Sattuuhan niitä virheitä jästipäisille kaikki tietäville terveydenhoitoalan ammattilaisille, lääkärin sana on jumalan sanaa varsinkin lastensuojelupiireissä ja muutenkin, yritetään muistaa se."

Intensiivistä, tehostettua tunarointia lasten kustannuksella
"Omista huonoista kokemuksista jälkiviisaana haluan kannustaa kaikkia vanhempia tutustumaan myös mahdollisiin neurologisiin sairauksiin, koska vanhempien niihin tutkimuksiin pitää osata vaatia, eivät psykiatrit niihin lapsia muuten lähetä.

Olisi paljon helpompaa sekä lapsen että vanhempien kannalta kun psykiatrit ymmärtäisivät, etteivät lapsen käytöshäiriöt tosiaan aina ole kaltoin kohtelusta johtuvia. Mutta ikävä kyllä heidän tietämyksensä ei riitä neurologian puolelle.

Itsekin voi hakea googlettamalla esim. aspergertestin, jonka tulokset ovat suuntaa-antavia, se ei siis ole vielä diagnoosi. Mutta sillä tavalla luotettava kuitenkin, että jos pistemäärä on korkea, kannattaa vaatia tutkimuksia.

Jos sijoitetun lapsen kohdalla päädytään näihin diagnooseihin, mielestäni sijoitus pitäisi purkaa ja lapselle tarjota kotona tarvitsemaansa tukea ja kuntoutusta. Yleensä myös vanhemmille ja sisaruksille tarjotaan terapiaa ja suoranaista koulutusta oirehtivaan lapseen suhtautumisessa.

Hyvä As-testejä:
http://users.kymp.net/p204188a/testi.htm
http://javu.kapsi.fi/aspergerinfo/index2_ie.html

Klikkaa alimmassa linkissä 'kirjoituksia' ja sen jälkeen 'arviointilomake', niin saat testin esille.

Sivustoilta lainattua:
"Aspergerin oireyhtymä ei ole psyykkinen sairaus, eikä vanhempien huonon kasvatuksen tulosta. Näillä henkilöillä on vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa ja verbaalissa sekä ei-verbaalissa vuorovaikutuksessa ja kehon hallinnassa. Lisäksi heillä on toistuvaa ja rutiininomaista käyttäytymistä ja erikoisia mielenkiinnon kohteita. Asperger-henkilöt ovat yleensä normaaliälyisiä, osa heistä on erittäin lahjakkaita.
Älyllisistä edellytyksistä huolimatta heillä on usein paljon vaikeuksia selviytyä erityispiirteidensä kanssa. Siksi asperger-lasta pidetään usein häirikkönä ja hänet pyritään siirtämään tarkkailuluokalle (nyk. esy-luokka), mikä voi olla kohtalokasta lapsen kehitykselle, jos taustalta ei tunnisteta Aspergerin syndroomaa."

Seuraavassa myös eng.kielinen autismitesti:
http://www.wired.com/wired/archive/9.12/aqtest.html

Järkyttävintä näiden lasten hoitamisessa pelkästään psykiatrisella puolella tai sillä, että jätetään kokonaan hoitamatta ja kuvitellaan lapsen oireisto vanhempien kasvatuskyvyn puutteeksi on se, että heidän kehityksensä ei pääse oikeille uomille niin kuin asianmukaisen kohtelun ja kuntoutuksen avulla tapahtuisi. Oireet voidaan saada näennäisesti helpottumaan jonkin terapian tai lääkityksen avulla, mutta ne ovat pinnan alla kytemässä ja esim. vanhemmista erottaminen saattaa vain pahentaa niitä.

Jokainen tapaus on oma yksilö ja harvan kohdalla on kyseessä esim. puhtaasti As-oireisto, monesti voi olla yhdistelmä eri autismin kirjoon kuuluvista oireyhtymistä. Tutkivalta henkilöltä tarvitaan vankkaa neurologian tuntemusta ja yleensä tarvitaan pitempi tutkimusjakso, missään tapauksessa yksi käyntikerta neurologilla tai neuropsykologilla ei ole riittävä.

Koska jokaisen lapsen kohdalla on kyse niin yksilöllisestä oirekuvasta, on mahdoton ennustaa mitä lapsen väärä hoito tai hoidotta jättäminen kussakin tapauksessa vuosien myötä aiheuttaa. Pahimmillaan taantumaa syvempään autismiin tai psykoottisia oireita viimeistään vanhemmalla iällä. Tutkimuksen mukaan esim. hoidotta jääneillä As-lapsilla on kymmenkertainen riski syyllistyä aikuisiällä väkivaltarikoksiin kuin muulla väestöllä.

Yleisellä puolella voi yrittää saada lähetteen neuvolasta tai perheneuvolasta tai hakeutua yksityisen puolen tutkimuksiin. Helsingissä tutkimuspaikkoina voi olla Lastenklinikka tai esim. Lääkäriasema Dextran As-klinikka. Monelta turha kyyneleeltä säästytään ja tulee myös yhteiskunnalle halvemmaksi tarjota lapsille oikeaa hoitoa kuin jättää tutkimatta ja puoskaroida väärillä tai puutteellisilla hoitomenetelmillä."
hyviä neuvoja kirjoitti:
"Omista huonoista kokemuksista jälkiviisaana haluan kannustaa kaikkia vanhempia tutustumaan myös mahdollisiin neurologisiin sairauksiin, koska vanhempien niihin tutkimuksiin pitää osata vaatia, eivät psykiatrit niihin lapsia muuten lähetä.

Olisi paljon helpompaa sekä lapsen että vanhempien kannalta kun psykiatrit ymmärtäisivät, etteivät lapsen käytöshäiriöt tosiaan aina ole kaltoin kohtelusta johtuvia. Mutta ikävä kyllä heidän tietämyksensä ei riitä neurologian puolelle.

Itsekin voi hakea googlettamalla esim. aspergertestin, jonka tulokset ovat suuntaa-antavia, se ei siis ole vielä diagnoosi. Mutta sillä tavalla luotettava kuitenkin, että jos pistemäärä on korkea, kannattaa vaatia tutkimuksia.

Jos sijoitetun lapsen kohdalla päädytään näihin diagnooseihin, mielestäni sijoitus pitäisi purkaa ja lapselle tarjota kotona tarvitsemaansa tukea ja kuntoutusta. Yleensä myös vanhemmille ja sisaruksille tarjotaan terapiaa ja suoranaista koulutusta oirehtivaan lapseen suhtautumisessa.

Hyvä As-testejä:
http://users.kymp.net/p204188a/testi.htm
http://javu.kapsi.fi/aspergerinfo/index2_ie.html

Klikkaa alimmassa linkissä 'kirjoituksia' ja sen jälkeen 'arviointilomake', niin saat testin esille.

Sivustoilta lainattua:
"Aspergerin oireyhtymä ei ole psyykkinen sairaus, eikä vanhempien huonon kasvatuksen tulosta. Näillä henkilöillä on vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa ja verbaalissa sekä ei-verbaalissa vuorovaikutuksessa ja kehon hallinnassa. Lisäksi heillä on toistuvaa ja rutiininomaista käyttäytymistä ja erikoisia mielenkiinnon kohteita. Asperger-henkilöt ovat yleensä normaaliälyisiä, osa heistä on erittäin lahjakkaita.
Älyllisistä edellytyksistä huolimatta heillä on usein paljon vaikeuksia selviytyä erityispiirteidensä kanssa. Siksi asperger-lasta pidetään usein häirikkönä ja hänet pyritään siirtämään tarkkailuluokalle (nyk. esy-luokka), mikä voi olla kohtalokasta lapsen kehitykselle, jos taustalta ei tunnisteta Aspergerin syndroomaa."

Seuraavassa myös eng.kielinen autismitesti:
http://www.wired.com/wired/archive/9.12/aqtest.html

Järkyttävintä näiden lasten hoitamisessa pelkästään psykiatrisella puolella tai sillä, että jätetään kokonaan hoitamatta ja kuvitellaan lapsen oireisto vanhempien kasvatuskyvyn puutteeksi on se, että heidän kehityksensä ei pääse oikeille uomille niin kuin asianmukaisen kohtelun ja kuntoutuksen avulla tapahtuisi. Oireet voidaan saada näennäisesti helpottumaan jonkin terapian tai lääkityksen avulla, mutta ne ovat pinnan alla kytemässä ja esim. vanhemmista erottaminen saattaa vain pahentaa niitä.

Jokainen tapaus on oma yksilö ja harvan kohdalla on kyseessä esim. puhtaasti As-oireisto, monesti voi olla yhdistelmä eri autismin kirjoon kuuluvista oireyhtymistä. Tutkivalta henkilöltä tarvitaan vankkaa neurologian tuntemusta ja yleensä tarvitaan pitempi tutkimusjakso, missään tapauksessa yksi käyntikerta neurologilla tai neuropsykologilla ei ole riittävä.

Koska jokaisen lapsen kohdalla on kyse niin yksilöllisestä oirekuvasta, on mahdoton ennustaa mitä lapsen väärä hoito tai hoidotta jättäminen kussakin tapauksessa vuosien myötä aiheuttaa. Pahimmillaan taantumaa syvempään autismiin tai psykoottisia oireita viimeistään vanhemmalla iällä. Tutkimuksen mukaan esim. hoidotta jääneillä As-lapsilla on kymmenkertainen riski syyllistyä aikuisiällä väkivaltarikoksiin kuin muulla väestöllä.

Yleisellä puolella voi yrittää saada lähetteen neuvolasta tai perheneuvolasta tai hakeutua yksityisen puolen tutkimuksiin. Helsingissä tutkimuspaikkoina voi olla Lastenklinikka tai esim. Lääkäriasema Dextran As-klinikka. Monelta turha kyyneleeltä säästytään ja tulee myös yhteiskunnalle halvemmaksi tarjota lapsille oikeaa hoitoa kuin jättää tutkimatta ja puoskaroida väärillä tai puutteellisilla hoitomenetelmillä."
"Hoidon lähtökohtana on se, että äiti-lapsisuhteessa on häiriötä. Siksi lapsi oireilee ja sairastuu. Psykiatralla ei ole muuta lähtökohtaa hoitaa kuin tämä. Olkootpa lapsen vaikeuksien syy vaikka koulussa tai tarhassa tai neurologisperäinen, hoidon lähtökohta on tämä. Jos olen väärässä, korjatkoon joku viisaampi tietoni.

Siksi äiti täytyy saada tavalla tai toisella poistettua lapsensa elämästä, jotta häntä voisi hoitaa ja parantaa.

Mutta kun alle kymmenenkin vuotiaan elämästä yritetään saada äiti pois, siinä taistellaan luonnon omaa järjestelmää vastaan. Niin ihmis-kuin eläinmaailmassa lapsilla on oma itsenäistymiskehityksensä, jota ei kukaan voi nopeuttaa ja muuttaa. Lapsi ei parane sillä että hänet viedään outoon paikkaan outojen ihmisten keskelle odottamaan kasvamista isommaksi. Odottamista se hoito on, ei siellä mitään konkreettista tapahdu. Se, että lapsi yritetään sopeuttaa laitoselämään ja hoitajien määräysvaltaan, ei paranna lasta.

Se, että äitiä juoksutetaan palavereissa ja neuvotteluissa, ei tietysti auta lasta yhtään. Vai voiko joku kertoa, että näin olisi joskus käynyt? Palavereissa juokseminen on vain silmänlumetta, jos äidin mielipiteitä ei osata soveltaa lapsen hoidossa eikä niitä oteta huomioon vaan itsepintaisesti pidetään kiinni laitoksen totutuista käytännöistä ja hoitajien aina oikeassa olemisesta.

Kyllä psykiatristen sairaaloiden ja laitosten tulisi lähteä siitä, että ei saa kaapata itselleen lapsen huoltajuutta ja määräysvaltaa ohi vanhempien. Lääkärit ovat auttajan työssä rinnallakulkijoina ja neuvonantajina ei päällepäsmäreitä ja määrääjiä.

Tärkein ongelma mielestäni on kuitenkin se, että psykiartialla ei ole keinoja eikä tietoa etsiä todellisia ongelmia ja puuttua niiden syihin. On vain tuo lapsi-äiti suhde, tai vähän edistyksellisimmässä paikoissa sentäs vanhemmat-lapsi suhde."
so lets kill moms kirjoitti:
"Hoidon lähtökohtana on se, että äiti-lapsisuhteessa on häiriötä. Siksi lapsi oireilee ja sairastuu. Psykiatralla ei ole muuta lähtökohtaa hoitaa kuin tämä. Olkootpa lapsen vaikeuksien syy vaikka koulussa tai tarhassa tai neurologisperäinen, hoidon lähtökohta on tämä. Jos olen väärässä, korjatkoon joku viisaampi tietoni.

Siksi äiti täytyy saada tavalla tai toisella poistettua lapsensa elämästä, jotta häntä voisi hoitaa ja parantaa.

Mutta kun alle kymmenenkin vuotiaan elämästä yritetään saada äiti pois, siinä taistellaan luonnon omaa järjestelmää vastaan. Niin ihmis-kuin eläinmaailmassa lapsilla on oma itsenäistymiskehityksensä, jota ei kukaan voi nopeuttaa ja muuttaa. Lapsi ei parane sillä että hänet viedään outoon paikkaan outojen ihmisten keskelle odottamaan kasvamista isommaksi. Odottamista se hoito on, ei siellä mitään konkreettista tapahdu. Se, että lapsi yritetään sopeuttaa laitoselämään ja hoitajien määräysvaltaan, ei paranna lasta.

Se, että äitiä juoksutetaan palavereissa ja neuvotteluissa, ei tietysti auta lasta yhtään. Vai voiko joku kertoa, että näin olisi joskus käynyt? Palavereissa juokseminen on vain silmänlumetta, jos äidin mielipiteitä ei osata soveltaa lapsen hoidossa eikä niitä oteta huomioon vaan itsepintaisesti pidetään kiinni laitoksen totutuista käytännöistä ja hoitajien aina oikeassa olemisesta.

Kyllä psykiatristen sairaaloiden ja laitosten tulisi lähteä siitä, että ei saa kaapata itselleen lapsen huoltajuutta ja määräysvaltaa ohi vanhempien. Lääkärit ovat auttajan työssä rinnallakulkijoina ja neuvonantajina ei päällepäsmäreitä ja määrääjiä.

Tärkein ongelma mielestäni on kuitenkin se, että psykiartialla ei ole keinoja eikä tietoa etsiä todellisia ongelmia ja puuttua niiden syihin. On vain tuo lapsi-äiti suhde, tai vähän edistyksellisimmässä paikoissa sentäs vanhemmat-lapsi suhde."
"Tahdonvastainen psykiatrinen hoito ja huostaanotot nivoutuvat läheisesti yhteen, siten että diagnoosiin tai hoitoon tyytymättömiä vanhempia helposti uhataan huostaanotolla, jos kritiikin esittäminen ei lopu. Hoitoyksiköt, joissa uutta autismin kirjoa koskevaa tietoa ei millään oteta vastaan, ovat monien ammattilaisten ja vanhempien tiedossa, mutta niille ei mahdeta mitään. Lääkärit eivät voi julkisesti arvostella toistensa ammatillisia päätöksiä, korkeintaan salaa neuvoa pulaan joutunutta perhettä vaihtamaan asuinpaikkaa. Hoitovirheistäkin on vaikea valittaa. Vanhempien todellisuudentaju asetetaan kyseenalaiseksi, ja tapahtumien ainoa todistaja saattaa olla, yksikön työntekijöiden lisäksi, harhaiseksi epäilty lapsi. "
laittoman huostan kokenut äiti
maan tapa kirjoitti:
"Tahdonvastainen psykiatrinen hoito ja huostaanotot nivoutuvat läheisesti yhteen, siten että diagnoosiin tai hoitoon tyytymättömiä vanhempia helposti uhataan huostaanotolla, jos kritiikin esittäminen ei lopu. Hoitoyksiköt, joissa uutta autismin kirjoa koskevaa tietoa ei millään oteta vastaan, ovat monien ammattilaisten ja vanhempien tiedossa, mutta niille ei mahdeta mitään. Lääkärit eivät voi julkisesti arvostella toistensa ammatillisia päätöksiä, korkeintaan salaa neuvoa pulaan joutunutta perhettä vaihtamaan asuinpaikkaa. Hoitovirheistäkin on vaikea valittaa. Vanhempien todellisuudentaju asetetaan kyseenalaiseksi, ja tapahtumien ainoa todistaja saattaa olla, yksikön työntekijöiden lisäksi, harhaiseksi epäilty lapsi. "
laittoman huostan kokenut äiti
"Lukittujen ovien takana lapsia säilytettiinkin, henkilökunnalla ei ollut aikaa lasten ulkoiluttamiseen, edes lähettäneiden lääkäreiden hoito-ohjeita ei huomioitu, omia vanhempia mitätöitiin lapsille "Sinun äidistäsi ja hänen puheistaan ei tarvitse välittää yhtään mitään". Jos lapsi ei ymmärtänyt heti, mitä häneltä vaadittiin, häntä tönittiin, läimäyteltiin, peloteltiin ja uhkailtiin. Kun kysyin asiallisesti hoitajalta, miksi hän on vihainen lapselle, jos hän menee huoneensa vaatekaappiin hoitajaa piiloon edes jostain turvaa saakseen, huusi hoitaja minullekin: "Minulla on oikeus komentaa lapsi kasvokkain kanssani, kun puhuttelen häntä!"

Kyse on suuresta etelä-suomalaisesta yleistä arvostusta nauttivasta ja vuosikymmeniä toimineesta lastensuojelulaitoksesta, jonne keskussairaalan lääkärit kirjoittavat lapsille hoitolähetteitä psykiatrisille osastoille. Hoito sovitaan 2 vuotta kestäväksi intensiivihoidoksi, mutta meille laitoksen oma psykiatri myönsi, että edes intensiivihoidon periaatteita ei lapseni kohdalla noudatettu. Oli kyse hoitovirheestä ja vaikka laitos on sekä lastensuojelu- että terveydenhoitolain alainen, heidän kirjauksensa ovat niukat ja puutteelliset. Edes tuosta lääkärin myöntämästä hoitovirheestä ei löydy mitään merkintää heidän papereistaan, itse asiassa koko tapaamista ei ole kirjattu ollenkaan.

Se oli sellaista psykiatrista hoitoa, että osastolla ei ollut yhtään psykiatrisen koulutuksen saanutta henkilöä ja lääkärin lapsi sai tavata kahden kesken vasta, kun oli ollut laitoksessa jo yli 3 kk ja nostin asiasta metelin. Yhteiskunnalta laitos peri vuonna 2006 sosiaalityöntekijöiden kertoman mukaan 450 euroa päivässä joka lapsesta. Lapsen vointi romahti nopeasti ja järkyttyneet sosiaalityöntekijät purkivat vaatimuksestani huostaanoton muutamassa kuukaudessa. Surkuhupaisinta tai törkeintä koko operaatiossa on se, että lapsi ei olisi ollutkaan psykiatrinen potilas, vaan hänen oikea kuntoutuksensa saatiin neurologian puolelta."

lainaus nm lapsivankila tosiaan
lapsivankila kirjoitti:
"Lukittujen ovien takana lapsia säilytettiinkin, henkilökunnalla ei ollut aikaa lasten ulkoiluttamiseen, edes lähettäneiden lääkäreiden hoito-ohjeita ei huomioitu, omia vanhempia mitätöitiin lapsille "Sinun äidistäsi ja hänen puheistaan ei tarvitse välittää yhtään mitään". Jos lapsi ei ymmärtänyt heti, mitä häneltä vaadittiin, häntä tönittiin, läimäyteltiin, peloteltiin ja uhkailtiin. Kun kysyin asiallisesti hoitajalta, miksi hän on vihainen lapselle, jos hän menee huoneensa vaatekaappiin hoitajaa piiloon edes jostain turvaa saakseen, huusi hoitaja minullekin: "Minulla on oikeus komentaa lapsi kasvokkain kanssani, kun puhuttelen häntä!"

Kyse on suuresta etelä-suomalaisesta yleistä arvostusta nauttivasta ja vuosikymmeniä toimineesta lastensuojelulaitoksesta, jonne keskussairaalan lääkärit kirjoittavat lapsille hoitolähetteitä psykiatrisille osastoille. Hoito sovitaan 2 vuotta kestäväksi intensiivihoidoksi, mutta meille laitoksen oma psykiatri myönsi, että edes intensiivihoidon periaatteita ei lapseni kohdalla noudatettu. Oli kyse hoitovirheestä ja vaikka laitos on sekä lastensuojelu- että terveydenhoitolain alainen, heidän kirjauksensa ovat niukat ja puutteelliset. Edes tuosta lääkärin myöntämästä hoitovirheestä ei löydy mitään merkintää heidän papereistaan, itse asiassa koko tapaamista ei ole kirjattu ollenkaan.

Se oli sellaista psykiatrista hoitoa, että osastolla ei ollut yhtään psykiatrisen koulutuksen saanutta henkilöä ja lääkärin lapsi sai tavata kahden kesken vasta, kun oli ollut laitoksessa jo yli 3 kk ja nostin asiasta metelin. Yhteiskunnalta laitos peri vuonna 2006 sosiaalityöntekijöiden kertoman mukaan 450 euroa päivässä joka lapsesta. Lapsen vointi romahti nopeasti ja järkyttyneet sosiaalityöntekijät purkivat vaatimuksestani huostaanoton muutamassa kuukaudessa. Surkuhupaisinta tai törkeintä koko operaatiossa on se, että lapsi ei olisi ollutkaan psykiatrinen potilas, vaan hänen oikea kuntoutuksensa saatiin neurologian puolelta."

lainaus nm lapsivankila tosiaan
"Useat lapsille suunnatut intensiivihoidot ja -kuntoutukset ovat pelkkää silmänlumetta ja sanahelinää.
Näissä hoidoissa tai pikemminkin lasten heitteillejätöissä ei tapahdu muuta intensiivistä kuin intensiivinen rahanimurointi veronmaksajilta.

Mutta valheellisilla sanoilla ja kirjauksilla kikkailevassa lastensuojelun keinotodellisuudessa intensiivihoito tietysti kuulostaa ja näyttää hyvältä- paperilla. Siitä hyötyvät kaikki muut paitsi hoitoon passitettu lapsi."
valheista vastuuseen kirjoitti:
"Useat lapsille suunnatut intensiivihoidot ja -kuntoutukset ovat pelkkää silmänlumetta ja sanahelinää.
Näissä hoidoissa tai pikemminkin lasten heitteillejätöissä ei tapahdu muuta intensiivistä kuin intensiivinen rahanimurointi veronmaksajilta.

Mutta valheellisilla sanoilla ja kirjauksilla kikkailevassa lastensuojelun keinotodellisuudessa intensiivihoito tietysti kuulostaa ja näyttää hyvältä- paperilla. Siitä hyötyvät kaikki muut paitsi hoitoon passitettu lapsi."
"Monilla vanhemmilla on huonoja kokemuksia diakonissalaitoksesta, joka rahastaa siinä missä muutkin valheellisilla julman todellisuuden kätkevillä termeillä ; lastensuojelu, intensiivihoito, perhekoti, lapsen etu, Pelastakaa Lapset jne.
Ja tyhmät amk:t ovat iloisia päästessään " intensiivihoidon osastolle", jossa kouliintuvat valehtelemaan, pelaamaan, mielistelemään, sammuttamaan omat havaintonsa, oikeuden- ja todellisuudentajunsa, jotta pääsevät " ammattilaisten" kirjoihin.

Käsittääkseni intensiivihoitoa antavat (= lapsia puoskaroivat) käytännössä vain sosionomin koulutuksen saaneet työntekijät, jotka ovat usein vielä saaneet "pätevyytensä" intensiivihoitoa tarjoavan laitoksen koulutuksessa ja / tai työharjoittelussa eli lojaalisuus laittomuuksiakin harjoittavalle laitokselle on taattu.

Eli lapsiperheitä puoskaroivat käytännössä sosionomin koulutuksen saaneet " pikkupsykiatrit". Korjatkaa, jos olen väärässä. Ainakin Sosiaaliportti ilmoittaa, että:

"Koska vierihoitoa( intensiivihoitoa) ei laissa ole määritelty, ei myöskään ole erikseen määritelty sitä, minkälaisella koulutuksella hoitoa voi antaa. "
lapsivankila kirjoitti:
"Lukittujen ovien takana lapsia säilytettiinkin, henkilökunnalla ei ollut aikaa lasten ulkoiluttamiseen, edes lähettäneiden lääkäreiden hoito-ohjeita ei huomioitu, omia vanhempia mitätöitiin lapsille "Sinun äidistäsi ja hänen puheistaan ei tarvitse välittää yhtään mitään". Jos lapsi ei ymmärtänyt heti, mitä häneltä vaadittiin, häntä tönittiin, läimäyteltiin, peloteltiin ja uhkailtiin. Kun kysyin asiallisesti hoitajalta, miksi hän on vihainen lapselle, jos hän menee huoneensa vaatekaappiin hoitajaa piiloon edes jostain turvaa saakseen, huusi hoitaja minullekin: "Minulla on oikeus komentaa lapsi kasvokkain kanssani, kun puhuttelen häntä!"

Kyse on suuresta etelä-suomalaisesta yleistä arvostusta nauttivasta ja vuosikymmeniä toimineesta lastensuojelulaitoksesta, jonne keskussairaalan lääkärit kirjoittavat lapsille hoitolähetteitä psykiatrisille osastoille. Hoito sovitaan 2 vuotta kestäväksi intensiivihoidoksi, mutta meille laitoksen oma psykiatri myönsi, että edes intensiivihoidon periaatteita ei lapseni kohdalla noudatettu. Oli kyse hoitovirheestä ja vaikka laitos on sekä lastensuojelu- että terveydenhoitolain alainen, heidän kirjauksensa ovat niukat ja puutteelliset. Edes tuosta lääkärin myöntämästä hoitovirheestä ei löydy mitään merkintää heidän papereistaan, itse asiassa koko tapaamista ei ole kirjattu ollenkaan.

Se oli sellaista psykiatrista hoitoa, että osastolla ei ollut yhtään psykiatrisen koulutuksen saanutta henkilöä ja lääkärin lapsi sai tavata kahden kesken vasta, kun oli ollut laitoksessa jo yli 3 kk ja nostin asiasta metelin. Yhteiskunnalta laitos peri vuonna 2006 sosiaalityöntekijöiden kertoman mukaan 450 euroa päivässä joka lapsesta. Lapsen vointi romahti nopeasti ja järkyttyneet sosiaalityöntekijät purkivat vaatimuksestani huostaanoton muutamassa kuukaudessa. Surkuhupaisinta tai törkeintä koko operaatiossa on se, että lapsi ei olisi ollutkaan psykiatrinen potilas, vaan hänen oikea kuntoutuksensa saatiin neurologian puolelta."

lainaus nm lapsivankila tosiaan
En tiedä kuin yhden laitoksen, joka voisi hoitaa pitkäaikaisesti lapsia, ehkä niitä on useita, mutta ei kai tässä ole kyseessä l....nli..a? Siitä kun en ole kumma kyllä kuullut aikoihin julkisuudessa mitään puhetta. Kuitenkin ennen niin tunnettu laitos.
hinta- laatu? kirjoitti:
"Monilla vanhemmilla on huonoja kokemuksia diakonissalaitoksesta, joka rahastaa siinä missä muutkin valheellisilla julman todellisuuden kätkevillä termeillä ; lastensuojelu, intensiivihoito, perhekoti, lapsen etu, Pelastakaa Lapset jne.
Ja tyhmät amk:t ovat iloisia päästessään " intensiivihoidon osastolle", jossa kouliintuvat valehtelemaan, pelaamaan, mielistelemään, sammuttamaan omat havaintonsa, oikeuden- ja todellisuudentajunsa, jotta pääsevät " ammattilaisten" kirjoihin.

Käsittääkseni intensiivihoitoa antavat (= lapsia puoskaroivat) käytännössä vain sosionomin koulutuksen saaneet työntekijät, jotka ovat usein vielä saaneet "pätevyytensä" intensiivihoitoa tarjoavan laitoksen koulutuksessa ja / tai työharjoittelussa eli lojaalisuus laittomuuksiakin harjoittavalle laitokselle on taattu.

Eli lapsiperheitä puoskaroivat käytännössä sosionomin koulutuksen saaneet " pikkupsykiatrit". Korjatkaa, jos olen väärässä. Ainakin Sosiaaliportti ilmoittaa, että:

"Koska vierihoitoa( intensiivihoitoa) ei laissa ole määritelty, ei myöskään ole erikseen määritelty sitä, minkälaisella koulutuksella hoitoa voi antaa. "
Googlaamalla > sosiaalipsykologia < löytyy runsaasti aineistoa.
Poimin hakutuoksesta Wikipedian, joka tarkastelee asoita ilmiöitä, ehkä tieteen ja tutkimusten näkökulmasta, eikä ole sidoksissa rahoittajiin ja tukijoihin.

"Rahoittajat" saattavat antaa suuntaviivat tutkijalle, jotenka lopputulos on halutun näköinen sisällöltään.
Hyvä rasva- paha rasva tutkimuksista on väännetty kättä viimeaikoina esimerkiksi MOT ohjelma herätti runsaasti keskustelua aiheesta.

Linkki Wikipedian sivustoille.
Sosiaalipsykologia on psykologian ja sosiologian välimaastossa oleva tiede, joka tutkii yksilöä ryhmän jäsenen ja sosiaalisen ympäristön vaikutusta yksilöön.

Linkissä aiheina:
Sosiaalipsykologian historia.
Sosiaalipsykologia tieteen kentässä.
Merkittäviä sosiaalipsykoloogisia tutkimuksia.
Suomalaisia sosiaalipsykologeja.
Kirjallisuutta.
Aaiheesta muualla.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sosiaalipsykologia

---
hinta- laatu? kirjoitti:
"Monilla vanhemmilla on huonoja kokemuksia diakonissalaitoksesta, joka rahastaa siinä missä muutkin valheellisilla julman todellisuuden kätkevillä termeillä ; lastensuojelu, intensiivihoito, perhekoti, lapsen etu, Pelastakaa Lapset jne.
Ja tyhmät amk:t ovat iloisia päästessään " intensiivihoidon osastolle", jossa kouliintuvat valehtelemaan, pelaamaan, mielistelemään, sammuttamaan omat havaintonsa, oikeuden- ja todellisuudentajunsa, jotta pääsevät " ammattilaisten" kirjoihin.

Käsittääkseni intensiivihoitoa antavat (= lapsia puoskaroivat) käytännössä vain sosionomin koulutuksen saaneet työntekijät, jotka ovat usein vielä saaneet "pätevyytensä" intensiivihoitoa tarjoavan laitoksen koulutuksessa ja / tai työharjoittelussa eli lojaalisuus laittomuuksiakin harjoittavalle laitokselle on taattu.

Eli lapsiperheitä puoskaroivat käytännössä sosionomin koulutuksen saaneet " pikkupsykiatrit". Korjatkaa, jos olen väärässä. Ainakin Sosiaaliportti ilmoittaa, että:

"Koska vierihoitoa( intensiivihoitoa) ei laissa ole määritelty, ei myöskään ole erikseen määritelty sitä, minkälaisella koulutuksella hoitoa voi antaa. "
Siis sehän meni mun lapsen osalta niin, "ei pidetä kiirettä", "hoito on vielä pahasti kesken", jnejne. Mitään oikeaa vankkaa terapiaa ei tarjottu, tarjottiin "terapialuonteista keskustelua" sosionomin kanssa, tuo keskustelu piti lähinnä sisällään sellaista, että hoitaja puolusti osaston sääntöjä, joista lapsen kanssa keskusteltiin...viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen. -Todelliset rajat lapsella oli siis hyvin sisäistettynä, sellaiset jotka vanhempi rakentaa myötäsyntyisesti lastaan yksilönä kunnioittaen...
25 kirjoitti:
En tiedä kuin yhden laitoksen, joka voisi hoitaa pitkäaikaisesti lapsia, ehkä niitä on useita, mutta ei kai tässä ole kyseessä l....nli..a? Siitä kun en ole kumma kyllä kuullut aikoihin julkisuudessa mitään puhetta. Kuitenkin ennen niin tunnettu laitos.
Diakonissalaitoksella on paha maine, samoin Pitäjänmäen lastenkodilla ja Jorvilla. Jorvin paha maine selittyy osittain yhteistyökumppanin eli Espoon lastensuojelun sekoilulla.
Lastenlinnasta en tiedä muuta kuin että he antoivat Ruotsin sekopäistä lastensuojelua ( joka joutuu nykyään maksamaan korvauksia turhaan huostatuille) pakoon tulleen Eva Aminoffin pojan takaisin rikollisten ( siis useista rikoksista tuomittujen ja väkivaltaisten) sijaisvanhempien kynsiin.
puoskarilana kirjoitti:
Diakonissalaitoksella on paha maine, samoin Pitäjänmäen lastenkodilla ja Jorvilla. Jorvin paha maine selittyy osittain yhteistyökumppanin eli Espoon lastensuojelun sekoilulla.
Lastenlinnasta en tiedä muuta kuin että he antoivat Ruotsin sekopäistä lastensuojelua ( joka joutuu nykyään maksamaan korvauksia turhaan huostatuille) pakoon tulleen Eva Aminoffin pojan takaisin rikollisten ( siis useista rikoksista tuomittujen ja väkivaltaisten) sijaisvanhempien kynsiin.
Intensiivihoito. Määräaikainen ja suunnitelmallinen intensiivihoito on tarkoitettu vaikeasti traumatisoituneille, monella tavalla oirehtiville lapsille, nuorille heidän perheilleen.
Hoito yhdistää perinteisen lastenhoidon ja psykiatrisen hoidon. Intensiivihoito on suunnitelmallista ja koko hoito tapahtuu yhdessä paikassa. Lapsille järjestetään koulupaikka tarvittaessa Lastenlinnan sairaalakoulussa.

Intensiivihoidon tavoitteena on saada kokonaisvaltainen muutos lapsen ja hänen perheesä tilanteessa. Keskeisinä työmenetelminä käytetää, perhe- ja verkostotyötä sekä toiminnaliisuutta. Lapsen on mahdollista tulla päiväpaikalle ympärivuorokautisesta intrnsiivihoidosta ennen kokonaan kotiuttamista. Päiväpaikka on yksi osa intensiivihoitoa.

Lue lisää. Intensiivihoidosta.
Intensiivihoidon osastot. Hoidon kehittäminen.

Katso otsakkeet. Etusivu. Julkaisut. Yhteystiedot. Sivukartta. Linkit. Palaute.
Katso otsake palvelut.

http://www.hdl.fi/fi/lapset-ja-perheet/intensiivihoito
---
puoskarilana kirjoitti:
Diakonissalaitoksella on paha maine, samoin Pitäjänmäen lastenkodilla ja Jorvilla. Jorvin paha maine selittyy osittain yhteistyökumppanin eli Espoon lastensuojelun sekoilulla.
Lastenlinnasta en tiedä muuta kuin että he antoivat Ruotsin sekopäistä lastensuojelua ( joka joutuu nykyään maksamaan korvauksia turhaan huostatuille) pakoon tulleen Eva Aminoffin pojan takaisin rikollisten ( siis useista rikoksista tuomittujen ja väkivaltaisten) sijaisvanhempien kynsiin.
Positiivista palautetta:

"Minulla on Lastenlinnasta hyviä kokemuksia sekä työlasteni että oman lapseni osalta. Tutkimusjaksot ovat hieno tapa selvittää, mikä pientä ihmistä kiusaa. Vasta sen jälkeen voi lapsi saada apua.
Oman lapseni osalta olin eri mieltä tehdystä diagnoosista ja ehdotetusta hoidosta (tosin olen ollut eri mieltä monen työlapsenikin hoidosta). Toimin itse eri tavoin kuin suositeltiin ja lapseni voi oikein hyvin. Silti tutkimusjakso toi uusia näkökulmia ja uutta avaruttaa omaan ajatteluun lapsen ongelmista. Olimme paljon tukevammalla pohjalla ratkaisemaan hänen pulmiaan tuon jakson jälkeen.
Tällä tarkoitan sitä, että vaikka Lastenlinna on hieno paikka ja hoito asiantuntijoiden antamaa, niin silti kannattaa säilyttää oma asiantuntijuus oman lapsensa asioihin. Asiantuntijakaan ei tiedä kaikkea. Vanhemmalla on viime kädessä vastuu."

"Lastenlinnasta ei ole kuin hyviä kokemuksia neuvojen osalta. Aina voitiin ottaa yhteyttä sinne kun uusia ongelmia tuli (ja niitä kyllä riitti / riittää vieläkin). 10 vuotta sitten ei missään muussa kaupungissa ollut kuntoutuksesta tietoakaan, muita vanhempia tavatessa sai kuulla mitä ihmeellisimpiä juttuja vielä vanhempien syyllistämisistä ja psykiatrien vanhoillisuudesta. "

Negatiivista palautetta:
"Työtoverini oli monet vuodet Lastenlinnassa töissa, vaihtoi lopulta muualle kun ei kestänyt katsoa kuinka terveet, vilkkaat lapset lääkittin niin etta puolen vuoden kuluttua olivat muuttuneet kankeiksi vanhusmaisiksi paketeiksi."

"Joskus tuntuu siltä, että lääkärit ajattelevat,että lapsen oireet johtuvatkin vanhempien väärästä toiminnasta eikä sairaudesta. En enää haluaisi mennä Lastenlinnaan poikani kanssa. Koen Asperger-seurannan hyödyttömäksi."

"Mutta minkäänlaista mielenkiintoa ei löytynyt yksilöllisempään pohdintaan, arviointiin ja kuntoutuskeinojen kehittämiseen."

"Kokemuksemme tutkimusjaksosta oli suoraan sanoen turhauttava. Se mitä sieltä olisi eniten kaivannut, ohjeita, keinoja ja kuntoutuksellista otetta jäi täysin puuttumaan. Diagnoosi tuli mutta apu lapselle jäi saamatta. Täysin jonninjoutavaa ajanhaaskausta.
"
"Ei meidän tyttö ainakaan ole saanut mitään kuntoutusta. Taitaa lastenlinnassa olla sama kahtiajako kuin koulussakin, missä ylivilkkaat ADHD pojat vievät kaiken huomion hiljaiselta as tytöltä. "

"Matti Brummer ei hyväksynyt 9 vuotiaan lapsen aspergerdiagnoosia, vaikka hänen toimittamassa kirjassa "Lasten ja nuorten psykoanalyysi" nimenomaan todetaan, että psykoanalyysi ei sovi aspergerille. Vastoin lasten neurologian professorin näkemystä hän totesi:"Miehet näkevät syyn mieluummin koneistossa, vaikka ongelma on mielessä". Näin hän nollasi asperger-diagnoosin. Hän sanoi vanhemmille, että muuta hoitoa ei ole kuin intensiivinen pitkäaikainen laitoshoito. Tämä merkitsi lapselle kahden vuoden väärää hoitoa lasten psykiatrian osastolla."
sekä että kirjoitti:
Positiivista palautetta:

"Minulla on Lastenlinnasta hyviä kokemuksia sekä työlasteni että oman lapseni osalta. Tutkimusjaksot ovat hieno tapa selvittää, mikä pientä ihmistä kiusaa. Vasta sen jälkeen voi lapsi saada apua.
Oman lapseni osalta olin eri mieltä tehdystä diagnoosista ja ehdotetusta hoidosta (tosin olen ollut eri mieltä monen työlapsenikin hoidosta). Toimin itse eri tavoin kuin suositeltiin ja lapseni voi oikein hyvin. Silti tutkimusjakso toi uusia näkökulmia ja uutta avaruttaa omaan ajatteluun lapsen ongelmista. Olimme paljon tukevammalla pohjalla ratkaisemaan hänen pulmiaan tuon jakson jälkeen.
Tällä tarkoitan sitä, että vaikka Lastenlinna on hieno paikka ja hoito asiantuntijoiden antamaa, niin silti kannattaa säilyttää oma asiantuntijuus oman lapsensa asioihin. Asiantuntijakaan ei tiedä kaikkea. Vanhemmalla on viime kädessä vastuu."

"Lastenlinnasta ei ole kuin hyviä kokemuksia neuvojen osalta. Aina voitiin ottaa yhteyttä sinne kun uusia ongelmia tuli (ja niitä kyllä riitti / riittää vieläkin). 10 vuotta sitten ei missään muussa kaupungissa ollut kuntoutuksesta tietoakaan, muita vanhempia tavatessa sai kuulla mitä ihmeellisimpiä juttuja vielä vanhempien syyllistämisistä ja psykiatrien vanhoillisuudesta. "

Negatiivista palautetta:
"Työtoverini oli monet vuodet Lastenlinnassa töissa, vaihtoi lopulta muualle kun ei kestänyt katsoa kuinka terveet, vilkkaat lapset lääkittin niin etta puolen vuoden kuluttua olivat muuttuneet kankeiksi vanhusmaisiksi paketeiksi."

"Joskus tuntuu siltä, että lääkärit ajattelevat,että lapsen oireet johtuvatkin vanhempien väärästä toiminnasta eikä sairaudesta. En enää haluaisi mennä Lastenlinnaan poikani kanssa. Koen Asperger-seurannan hyödyttömäksi."

"Mutta minkäänlaista mielenkiintoa ei löytynyt yksilöllisempään pohdintaan, arviointiin ja kuntoutuskeinojen kehittämiseen."

"Kokemuksemme tutkimusjaksosta oli suoraan sanoen turhauttava. Se mitä sieltä olisi eniten kaivannut, ohjeita, keinoja ja kuntoutuksellista otetta jäi täysin puuttumaan. Diagnoosi tuli mutta apu lapselle jäi saamatta. Täysin jonninjoutavaa ajanhaaskausta.
"
"Ei meidän tyttö ainakaan ole saanut mitään kuntoutusta. Taitaa lastenlinnassa olla sama kahtiajako kuin koulussakin, missä ylivilkkaat ADHD pojat vievät kaiken huomion hiljaiselta as tytöltä. "

"Matti Brummer ei hyväksynyt 9 vuotiaan lapsen aspergerdiagnoosia, vaikka hänen toimittamassa kirjassa "Lasten ja nuorten psykoanalyysi" nimenomaan todetaan, että psykoanalyysi ei sovi aspergerille. Vastoin lasten neurologian professorin näkemystä hän totesi:"Miehet näkevät syyn mieluummin koneistossa, vaikka ongelma on mielessä". Näin hän nollasi asperger-diagnoosin. Hän sanoi vanhemmille, että muuta hoitoa ei ole kuin intensiivinen pitkäaikainen laitoshoito. Tämä merkitsi lapselle kahden vuoden väärää hoitoa lasten psykiatrian osastolla."
hyvä kokemus vain siinä mielessä, että lasta kohdeltiin siellä ystävällisesti, mitä varsinaisilta hoito-osastoilta tulleen palautteen perusteella eivät kaikki perheet voi sanoa samaa.

Lapsella oli Asperger-epäily, mutta Matti Brummer ei pitänyt sitä mahdollisena. Neurologiseen arvioon ei päästy, vain perustesteihin, jotka eivät kerro Aspergerista juuta eikä jaata. Olin monta vuotta yrittänyt saada apua lapsen syömisongelmaan, mutta minua ei oltu uskottu, miten vähän lapsi söi. Tutkimusosastolla oli pakko uskoa, kun itse näkivät tilanteen.

Olin joskus kotona sanonut lapselle tuskastuneena, että "Syö nyt, ei se sentään myrkytettyä ole." Lapsesta se oli hauska vitsi ja hän toisteli sitä usein myöhemminkin. Hän kaipasi suunnattomasti kotiin sairaalassa ja kuvitteli luokseen suojelusenkelin samaan tapaan kuin joillain on mielikuvituskaveri.

Noista seurasi papereihin PSYKIATRIEN JYMYKIRJAUKSET:
"Lapsi on selvästi psykoottinen, hän luulee ruokaansa myrkytetyksi." Ja myöhemmin: "Tutkimustilanteessa lapsi on harhainen, hän kuvittelee näkevänsä tutkimushuoneessa suuri kokoisen enkelin." Huoh...

Brummer kirjoitti PIKAlähetteen pitkäaikaiseen psykiatriseen hoitoon ja koska sairaalapaikkaa ei kuulema saanut hoitotakuulain puitteissa, lähete laitettiin Hdl:n lastenkodin psykiatriselle osastolle Pitäjänmäelle. Hoidon piti kestää tavanomaiset kaksi vuotta, mutta jopa sossut olivat järkyttyneitä kun purkivat huostaanoton jo 3,5 kk:n kuluttua sen alkamisesta. Lasta pahoinpideltiin, peloteltiin, uhkailtiin, pidettiin yksinään vastoin intensiivihoidon oppeja. Jos lapsi kertoi mitään minulle pahoinpitelyistä ja huonosta kohtelusta, se kostettiin aina lapselle jonkinlaisena satuttamisena, esim. isokokoinen mieshoitaja astui koko painollaan hennon pikkutytön jalalle, tönittiin, läimäyteltiin, istuttiin päälle (!). Jopa minun läsnäollessani mieshoitaja karjui lapselle, että tämä ei saanut puhua ulkopuolisille mitään kohtelustaan.

Lastenlinnan antama väärä diagnoosi:
Lapsuuden laaja-alainen kehityshäiriö psykoottisin piirtein
Kotiutumisen jälkeen saatu oikea diagnoosi: Aspergerin oireyhtymä, eikä psykoosista tietoakaan.

Lapsen vointi romahti lastenkodissa ja vasta vuoden kuluttua kotiutumisesta hän oli ulkoisesti lähes ennallaan. Nyt hän on kuin toinen tyttö, neurologista kuntoutusta on takana kohta kolme vuotta, lapsi käy tavallista luokkaa ja menestyy hyvin, ulkoisesti ei poikkea mitenkään muista saman ikäisistä. Terapiassa on hoidettu myös huostaanoton aiheuttamia traumoja, mutta on käynyt ilmi, että hän ei ole toipunut niistä täysin vieläkään.

Itse voin sanoa, että tietyllä tavalla voi ajoittain unohtaa lapsen laittoman ja väärän kohtelun, mutta luottamustani tähän yhteiskuntaan voidaan tuskin ikinä palauttaa enää ennalleen.
24 kirjoitti:
hyvä kokemus vain siinä mielessä, että lasta kohdeltiin siellä ystävällisesti, mitä varsinaisilta hoito-osastoilta tulleen palautteen perusteella eivät kaikki perheet voi sanoa samaa.

Lapsella oli Asperger-epäily, mutta Matti Brummer ei pitänyt sitä mahdollisena. Neurologiseen arvioon ei päästy, vain perustesteihin, jotka eivät kerro Aspergerista juuta eikä jaata. Olin monta vuotta yrittänyt saada apua lapsen syömisongelmaan, mutta minua ei oltu uskottu, miten vähän lapsi söi. Tutkimusosastolla oli pakko uskoa, kun itse näkivät tilanteen.

Olin joskus kotona sanonut lapselle tuskastuneena, että "Syö nyt, ei se sentään myrkytettyä ole." Lapsesta se oli hauska vitsi ja hän toisteli sitä usein myöhemminkin. Hän kaipasi suunnattomasti kotiin sairaalassa ja kuvitteli luokseen suojelusenkelin samaan tapaan kuin joillain on mielikuvituskaveri.

Noista seurasi papereihin PSYKIATRIEN JYMYKIRJAUKSET:
"Lapsi on selvästi psykoottinen, hän luulee ruokaansa myrkytetyksi." Ja myöhemmin: "Tutkimustilanteessa lapsi on harhainen, hän kuvittelee näkevänsä tutkimushuoneessa suuri kokoisen enkelin." Huoh...

Brummer kirjoitti PIKAlähetteen pitkäaikaiseen psykiatriseen hoitoon ja koska sairaalapaikkaa ei kuulema saanut hoitotakuulain puitteissa, lähete laitettiin Hdl:n lastenkodin psykiatriselle osastolle Pitäjänmäelle. Hoidon piti kestää tavanomaiset kaksi vuotta, mutta jopa sossut olivat järkyttyneitä kun purkivat huostaanoton jo 3,5 kk:n kuluttua sen alkamisesta. Lasta pahoinpideltiin, peloteltiin, uhkailtiin, pidettiin yksinään vastoin intensiivihoidon oppeja. Jos lapsi kertoi mitään minulle pahoinpitelyistä ja huonosta kohtelusta, se kostettiin aina lapselle jonkinlaisena satuttamisena, esim. isokokoinen mieshoitaja astui koko painollaan hennon pikkutytön jalalle, tönittiin, läimäyteltiin, istuttiin päälle (!). Jopa minun läsnäollessani mieshoitaja karjui lapselle, että tämä ei saanut puhua ulkopuolisille mitään kohtelustaan.

Lastenlinnan antama väärä diagnoosi:
Lapsuuden laaja-alainen kehityshäiriö psykoottisin piirtein
Kotiutumisen jälkeen saatu oikea diagnoosi: Aspergerin oireyhtymä, eikä psykoosista tietoakaan.

Lapsen vointi romahti lastenkodissa ja vasta vuoden kuluttua kotiutumisesta hän oli ulkoisesti lähes ennallaan. Nyt hän on kuin toinen tyttö, neurologista kuntoutusta on takana kohta kolme vuotta, lapsi käy tavallista luokkaa ja menestyy hyvin, ulkoisesti ei poikkea mitenkään muista saman ikäisistä. Terapiassa on hoidettu myös huostaanoton aiheuttamia traumoja, mutta on käynyt ilmi, että hän ei ole toipunut niistä täysin vieläkään.

Itse voin sanoa, että tietyllä tavalla voi ajoittain unohtaa lapsen laittoman ja väärän kohtelun, mutta luottamustani tähän yhteiskuntaan voidaan tuskin ikinä palauttaa enää ennalleen.
Hirvittävä kertomus "intensiivihoidosta" ja valitettavasti ei ainoa. Jouduitte varmasti taistelemaan kovasti saadaksenne väärän päätöksen purettua? Itselläni olisi mennyt luottamuksen lisäksi varmaan työkyky- ja halut jos olisin joutunut kokemaan saman.
Teillä kävi onneksi mahtava tuuri kun saitte sosiaalityöntekijät, jotka suostuivat lopettamaan kidutuksen. Voimia jatkoon!
Intensiivihoidosta on tällä palstalla toinenkin ketju, nimellä vierihoito.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9336659
Kiitos kun jaoit sen kirjoitti:
Hirvittävä kertomus "intensiivihoidosta" ja valitettavasti ei ainoa. Jouduitte varmasti taistelemaan kovasti saadaksenne väärän päätöksen purettua? Itselläni olisi mennyt luottamuksen lisäksi varmaan työkyky- ja halut jos olisin joutunut kokemaan saman.
Teillä kävi onneksi mahtava tuuri kun saitte sosiaalityöntekijät, jotka suostuivat lopettamaan kidutuksen. Voimia jatkoon!
Intensiivihoidosta on tällä palstalla toinenkin ketju, nimellä vierihoito.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9336659
"Jyväskylään on päässyt muodostumaan lastensuojeluun tiukka viranomaisten yhteistyöverkosto, jossa erilaiset viranomaiset voivat nopesti ja keskenään keskustella ja sopia kaikenlaista. Eikä minkäänlainen valvonta ehdi väliin.

Myöskään perheiden toiveita asioiden kunnollisesta ja riittävästä kirjaamisesta ei kunnioiteta. Olisi kohtuullista ja juridisesti usein välttämätöntä, että viranomaiset esittäisivät väitteensä, arvionsa, tietolähteensä ja muut kontekstinsa kirjallisesti.

Mielestäni olisi hyvin aiheellista puhua Jyväskylän ongelmien ratkaisemisessa esimerkiksi siitä, mikä mahtaa olla Haukkalan lastenpsykiatrisen osaston rooli lasten huostaanottobisneksessä. Haukkalan toiminnasta on kuulunut hyvin hämmästyttäviä kertomuksia tavallisilta keskisuomalaisilta lapsiperheiltä. Haukkala sortuu jopa sellaiseen virheeseen, että se alkaa puolustaa oikeuttaan saada lapsi omaan laitokseensa tilanteessa, jossa lapsen oireet eivät johdu psyykkisistä ongelmista, vaan neurologisista.

Psykiatria ja neurologia lähtevät taistelemaan keskenään arvovaltasodassa, eikä sodan melskeessä kukaan välitä enää lapsesta.

Haukkalaan tuodusta lapsesta diagnosoidaan mielellään ja kerkeästi jokin psyykkinen oire, vaikka lapsen on jo vuosia tiedetty kärsivän sosiaalisista ongelmista, kuten koulukiusaamisesta. Haukkalassa rakennetaan perustaa lasten huostaanotolle. Haukkala on mukana bisneksessä. Kilttinä apurina.

Iso raha liikkuu. Lasten sijaishuolto imaisee joka vuosi 600 miljoonaa euroa ja summa kasvaa koko ajan. Asiasta on ollut viime aikoina huolissaan terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen tutkimusprofessori Matti Rimpelä."
lainaus Haukkala
24 kirjoitti:
hyvä kokemus vain siinä mielessä, että lasta kohdeltiin siellä ystävällisesti, mitä varsinaisilta hoito-osastoilta tulleen palautteen perusteella eivät kaikki perheet voi sanoa samaa.

Lapsella oli Asperger-epäily, mutta Matti Brummer ei pitänyt sitä mahdollisena. Neurologiseen arvioon ei päästy, vain perustesteihin, jotka eivät kerro Aspergerista juuta eikä jaata. Olin monta vuotta yrittänyt saada apua lapsen syömisongelmaan, mutta minua ei oltu uskottu, miten vähän lapsi söi. Tutkimusosastolla oli pakko uskoa, kun itse näkivät tilanteen.

Olin joskus kotona sanonut lapselle tuskastuneena, että "Syö nyt, ei se sentään myrkytettyä ole." Lapsesta se oli hauska vitsi ja hän toisteli sitä usein myöhemminkin. Hän kaipasi suunnattomasti kotiin sairaalassa ja kuvitteli luokseen suojelusenkelin samaan tapaan kuin joillain on mielikuvituskaveri.

Noista seurasi papereihin PSYKIATRIEN JYMYKIRJAUKSET:
"Lapsi on selvästi psykoottinen, hän luulee ruokaansa myrkytetyksi." Ja myöhemmin: "Tutkimustilanteessa lapsi on harhainen, hän kuvittelee näkevänsä tutkimushuoneessa suuri kokoisen enkelin." Huoh...

Brummer kirjoitti PIKAlähetteen pitkäaikaiseen psykiatriseen hoitoon ja koska sairaalapaikkaa ei kuulema saanut hoitotakuulain puitteissa, lähete laitettiin Hdl:n lastenkodin psykiatriselle osastolle Pitäjänmäelle. Hoidon piti kestää tavanomaiset kaksi vuotta, mutta jopa sossut olivat järkyttyneitä kun purkivat huostaanoton jo 3,5 kk:n kuluttua sen alkamisesta. Lasta pahoinpideltiin, peloteltiin, uhkailtiin, pidettiin yksinään vastoin intensiivihoidon oppeja. Jos lapsi kertoi mitään minulle pahoinpitelyistä ja huonosta kohtelusta, se kostettiin aina lapselle jonkinlaisena satuttamisena, esim. isokokoinen mieshoitaja astui koko painollaan hennon pikkutytön jalalle, tönittiin, läimäyteltiin, istuttiin päälle (!). Jopa minun läsnäollessani mieshoitaja karjui lapselle, että tämä ei saanut puhua ulkopuolisille mitään kohtelustaan.

Lastenlinnan antama väärä diagnoosi:
Lapsuuden laaja-alainen kehityshäiriö psykoottisin piirtein
Kotiutumisen jälkeen saatu oikea diagnoosi: Aspergerin oireyhtymä, eikä psykoosista tietoakaan.

Lapsen vointi romahti lastenkodissa ja vasta vuoden kuluttua kotiutumisesta hän oli ulkoisesti lähes ennallaan. Nyt hän on kuin toinen tyttö, neurologista kuntoutusta on takana kohta kolme vuotta, lapsi käy tavallista luokkaa ja menestyy hyvin, ulkoisesti ei poikkea mitenkään muista saman ikäisistä. Terapiassa on hoidettu myös huostaanoton aiheuttamia traumoja, mutta on käynyt ilmi, että hän ei ole toipunut niistä täysin vieläkään.

Itse voin sanoa, että tietyllä tavalla voi ajoittain unohtaa lapsen laittoman ja väärän kohtelun, mutta luottamustani tähän yhteiskuntaan voidaan tuskin ikinä palauttaa enää ennalleen.
Lapsuuteen kuuluu mielikuvitusleikit ja muut leikit. Lääkärit on edenneet liian kauas lapsuudestaan, jos eivät sitä tiedä. Onko näillä lääkäreillä itsellään täysin mielikuvituksettomat omat lapset, sellaisiakin lapsia ikävä kyllä on. Ne on tosi tylsää seuraa. Mielikuvitukseen kykenevät lapset ovat mielestäni terveempiä.
Olen tuntenut lapsia, jotka alle kouluikäisenä syövät uskomattoman vähän äidin kauhuksi ja sellaisia, jotka syövät uskomattoman paljon äidin onneksi. Molemmat kuitenkin pysyvät normaalipainossa. Aikuisinakin heillä voi tuo sama tarvitsemansa ruokamäärän ero säilyä. Ihan kaikkiahan ei onneksi saada manipuloitua ylensyömään aikuisenakaan.
18 kirjoitti:
Lapsuuteen kuuluu mielikuvitusleikit ja muut leikit. Lääkärit on edenneet liian kauas lapsuudestaan, jos eivät sitä tiedä. Onko näillä lääkäreillä itsellään täysin mielikuvituksettomat omat lapset, sellaisiakin lapsia ikävä kyllä on. Ne on tosi tylsää seuraa. Mielikuvitukseen kykenevät lapset ovat mielestäni terveempiä.
Olen tuntenut lapsia, jotka alle kouluikäisenä syövät uskomattoman vähän äidin kauhuksi ja sellaisia, jotka syövät uskomattoman paljon äidin onneksi. Molemmat kuitenkin pysyvät normaalipainossa. Aikuisinakin heillä voi tuo sama tarvitsemansa ruokamäärän ero säilyä. Ihan kaikkiahan ei onneksi saada manipuloitua ylensyömään aikuisenakaan.
että huostaanottoja tehtaileva Lastenlinnan psykiatrian ylilääkäri Matti Brummer on MYÖNTÄNYT yhdessä julkaisemissaan kirjoissa, että neurologisia lapsipotilaita ei pidä hoitaa psykiatrisina potilaina!

Miksi hän sitten kuitenkin tekee niin?
Ja miksi hän jatkuvasti lähettää lapsia tutkimusosastolta huostaanotettavaksi Hdl:n lastenkotiin ja väittää siellä annettavaa hoitoa hyväksi, vaikka jopa rehelliset sosiaalityöntekijät ovat järkyttyneitä siellä tapahtuneesta lasten kaltoinkohtelusta?

Tarkoitan tietenkin hoidollisia huostaanottoja, jolloin eivät lääkärit, eivätkä sosiaalityöntekijät löydä perheestä lainmukaisia huostaanottoperusteita. Myös hoidollisia huostaanottoja vaativat laitokset syyllistyvät rikokseen perhettä kohtaan. Heillä on nimittäin oikeus ottaa vastaan vain huostaanotettuja lapsia, mutta heillä EI OLE OIKEUTTA vaatia sosiaalitointa tekemään huostaanoton perheestä, jossa huostaanottokriteerit eivät täyty.

Kaikki sossut eivät uskalla syyllistyä laittomaan huostaanottoon, vaan yrittävät vääntää perheestä "syitä" vaikka valehtelemalla. Kaikki menee läpi hallinto-oikeudessa, koska siellä viranomaisten ei tarvitse todistaa esittämiään syytteitä oikeiksi.
32 kirjoitti:
että huostaanottoja tehtaileva Lastenlinnan psykiatrian ylilääkäri Matti Brummer on MYÖNTÄNYT yhdessä julkaisemissaan kirjoissa, että neurologisia lapsipotilaita ei pidä hoitaa psykiatrisina potilaina!

Miksi hän sitten kuitenkin tekee niin?
Ja miksi hän jatkuvasti lähettää lapsia tutkimusosastolta huostaanotettavaksi Hdl:n lastenkotiin ja väittää siellä annettavaa hoitoa hyväksi, vaikka jopa rehelliset sosiaalityöntekijät ovat järkyttyneitä siellä tapahtuneesta lasten kaltoinkohtelusta?

Tarkoitan tietenkin hoidollisia huostaanottoja, jolloin eivät lääkärit, eivätkä sosiaalityöntekijät löydä perheestä lainmukaisia huostaanottoperusteita. Myös hoidollisia huostaanottoja vaativat laitokset syyllistyvät rikokseen perhettä kohtaan. Heillä on nimittäin oikeus ottaa vastaan vain huostaanotettuja lapsia, mutta heillä EI OLE OIKEUTTA vaatia sosiaalitointa tekemään huostaanoton perheestä, jossa huostaanottokriteerit eivät täyty.

Kaikki sossut eivät uskalla syyllistyä laittomaan huostaanottoon, vaan yrittävät vääntää perheestä "syitä" vaikka valehtelemalla. Kaikki menee läpi hallinto-oikeudessa, koska siellä viranomaisten ei tarvitse todistaa esittämiään syytteitä oikeiksi.
Psykiatria ja lastensuojelu
Molempien alkuperäinen tarkoitus on pelkästään auttaa lasta. Missä on menty pieleen?

Psykiatria ei ole mikään ylimaallinen tiede, vaikka sitä monesti näytetään sellaisena pidettävänkin. Mitä enemmän lastensuojelullisiin tapauksiin tutustuu, missä on ollut mukana lasta ja/tai perhettä tutkiva psykiatria/psykologia testeineen ja lausuntoineen, sitä epäilyttävämpään valoon koko tieteenala joutuu.

Tutkimusmallit rantautuvat ulkomailta Suomeen ja vaikka ne muualla olisi jo epäpäteviksi todettu, täällä niiden tuloksia toteutetaan suurena totena esim. insesti-tutkimuksissa ja muutenkin lapsen ongelmia arvioitaessa. Muualla maailmassa ei vanhemmista erottamista ole käytetty enää kymmeniin vuosiin, mutta meillä käytetään, jossain hyvinkin innokkaasti, joillakin perheillä on onni päästä helpommalla.

Vaikka lapsella kävisi tuuri ja hän saisi tarvitsemansa psykiatrisen sairaalapaikan, ovat hoitoajat pitkiä, käytettävät hoitometodit arveluttavia ja monesta keskussairaalapiiristä on kuulunut hätääntyneiden vanhempien viestiä siitä, miten huostaanotolla uhkaillaan heti, jos vanhemmat rohkenevat olla lapsen kohtelusta eri mieltä. Jossain ovat tapaamisrajoitukset hyvinkin ankaria ja huostaanottouhkailu alkaa, jos vanhemmat uskaltavat liikaa arvostella lapsen tiukasti rajoitettuja kotilomia. Myös hoidon pituus on jossain huostaanoton peruste ja jossain ei. Kaikki on tarkasti sääntelemätöntä ja sattumanvaraista, mikä on omiaan aiheuttamaan perheissä epätietoisuutta ja turvattomuudentunnetta. Mutta huostaanotolta ei vältytä silloin, kun lapsella käy huono onni sairaalapaikka-arpajaisissa ja lääkärit päättävät lähettää hänet lastensuojelulaitokseen, joka vaatii huostaanoton. Siellä annettua hoitoa ei valvo kukaan, eikä muutenkaan olosuhteita, joissa lapsi joutuu elämään.

Joskus vanhempien mielipide lääkärin ensitapaamisella antaa suunnan koko lapsen tulevalle hoidolle ja oireiden tulkinnalle. Jos siis vanhemmat ovat jostain psykologian oppikirjasta lukeneet jonkin tulkinnan ja kysyvät hoidon alussa, voiko mahdollisesti olla kyse tästä, koko tuleva hoito suunnataan siitä lähtökohdasta. Jos vanhemmat myöhemmin ihmettelevät, voiko lapsen koko oirekuva mahtua tämän tulkinnan alle, on ajattelun suuntaviivat jo vedetty, eikä niitä enää muuteta. Psykiatria on tiede, jota vanhempien ei kuulu kyseenalaistaa, jos he uskaltavat sen tehdä pohtimalla ääneen eri vaihtoehtoja, he ovat hankalia vanhempia, jotka on syytäkin erottaa lapsesta.

Jos taas myöhemmin toinen lääketieteen ala toteaa psykiatrien näkemyksen juuri tämän lapsen kohdalla ontuvaksi, syytetään vanhempia, koska eivät riittävän ponnekkaasti tuoneet muita näkemyksiä esille, koska ovat lapsensa parhaita asiantuntijoita. Eduskunnassa myönnetään, että lastensuojelussa ei aina lakia noudateta, siis viranomaisilla on suuri valta tehdä omia tulkintojaan lapsen edusta. Sosiaalityöntekijä käskyttää poliisia, joiden myötävaikutuksella järjestetään tilanteita, jotka ovat kaukana lastensuojelusta. Lastensuojelutyöntekijälle on annettu mieletön valta vaikka lain ulkopuolella päättää perheen asioista. Mutta on kaksi tahoa, jotka ovat vielä sossujenkin yläpuolella. Ne ovat psykiatrit ja vanhoja lastenkotikäytäntöjään toteuttavat lastensuojelulaitokset.

Olen vajaan kahden vuoden aikana tavannut kaksi perhettä, jotka ovat katsoneet hyötyneensä lapsen psykiatrisesta hoidosta. Ja lukemattoman määrän vanhempia, jotka ovat joko kauhuissaan lapsensa kohtelusta tai toteavat saadun avun mitättömäksi, usein olemattomaksi."
avun nimissä kirjoitti:
Psykiatria ja lastensuojelu
Molempien alkuperäinen tarkoitus on pelkästään auttaa lasta. Missä on menty pieleen?

Psykiatria ei ole mikään ylimaallinen tiede, vaikka sitä monesti näytetään sellaisena pidettävänkin. Mitä enemmän lastensuojelullisiin tapauksiin tutustuu, missä on ollut mukana lasta ja/tai perhettä tutkiva psykiatria/psykologia testeineen ja lausuntoineen, sitä epäilyttävämpään valoon koko tieteenala joutuu.

Tutkimusmallit rantautuvat ulkomailta Suomeen ja vaikka ne muualla olisi jo epäpäteviksi todettu, täällä niiden tuloksia toteutetaan suurena totena esim. insesti-tutkimuksissa ja muutenkin lapsen ongelmia arvioitaessa. Muualla maailmassa ei vanhemmista erottamista ole käytetty enää kymmeniin vuosiin, mutta meillä käytetään, jossain hyvinkin innokkaasti, joillakin perheillä on onni päästä helpommalla.

Vaikka lapsella kävisi tuuri ja hän saisi tarvitsemansa psykiatrisen sairaalapaikan, ovat hoitoajat pitkiä, käytettävät hoitometodit arveluttavia ja monesta keskussairaalapiiristä on kuulunut hätääntyneiden vanhempien viestiä siitä, miten huostaanotolla uhkaillaan heti, jos vanhemmat rohkenevat olla lapsen kohtelusta eri mieltä. Jossain ovat tapaamisrajoitukset hyvinkin ankaria ja huostaanottouhkailu alkaa, jos vanhemmat uskaltavat liikaa arvostella lapsen tiukasti rajoitettuja kotilomia. Myös hoidon pituus on jossain huostaanoton peruste ja jossain ei. Kaikki on tarkasti sääntelemätöntä ja sattumanvaraista, mikä on omiaan aiheuttamaan perheissä epätietoisuutta ja turvattomuudentunnetta. Mutta huostaanotolta ei vältytä silloin, kun lapsella käy huono onni sairaalapaikka-arpajaisissa ja lääkärit päättävät lähettää hänet lastensuojelulaitokseen, joka vaatii huostaanoton. Siellä annettua hoitoa ei valvo kukaan, eikä muutenkaan olosuhteita, joissa lapsi joutuu elämään.

Joskus vanhempien mielipide lääkärin ensitapaamisella antaa suunnan koko lapsen tulevalle hoidolle ja oireiden tulkinnalle. Jos siis vanhemmat ovat jostain psykologian oppikirjasta lukeneet jonkin tulkinnan ja kysyvät hoidon alussa, voiko mahdollisesti olla kyse tästä, koko tuleva hoito suunnataan siitä lähtökohdasta. Jos vanhemmat myöhemmin ihmettelevät, voiko lapsen koko oirekuva mahtua tämän tulkinnan alle, on ajattelun suuntaviivat jo vedetty, eikä niitä enää muuteta. Psykiatria on tiede, jota vanhempien ei kuulu kyseenalaistaa, jos he uskaltavat sen tehdä pohtimalla ääneen eri vaihtoehtoja, he ovat hankalia vanhempia, jotka on syytäkin erottaa lapsesta.

Jos taas myöhemmin toinen lääketieteen ala toteaa psykiatrien näkemyksen juuri tämän lapsen kohdalla ontuvaksi, syytetään vanhempia, koska eivät riittävän ponnekkaasti tuoneet muita näkemyksiä esille, koska ovat lapsensa parhaita asiantuntijoita. Eduskunnassa myönnetään, että lastensuojelussa ei aina lakia noudateta, siis viranomaisilla on suuri valta tehdä omia tulkintojaan lapsen edusta. Sosiaalityöntekijä käskyttää poliisia, joiden myötävaikutuksella järjestetään tilanteita, jotka ovat kaukana lastensuojelusta. Lastensuojelutyöntekijälle on annettu mieletön valta vaikka lain ulkopuolella päättää perheen asioista. Mutta on kaksi tahoa, jotka ovat vielä sossujenkin yläpuolella. Ne ovat psykiatrit ja vanhoja lastenkotikäytäntöjään toteuttavat lastensuojelulaitokset.

Olen vajaan kahden vuoden aikana tavannut kaksi perhettä, jotka ovat katsoneet hyötyneensä lapsen psykiatrisesta hoidosta. Ja lukemattoman määrän vanhempia, jotka ovat joko kauhuissaan lapsensa kohtelusta tai toteavat saadun avun mitättömäksi, usein olemattomaksi."
Monet ‘asiantuntijat’ vähättelevät biologisten vanhempien merkitystä. Tämän alan erään keskeisen asiantuntijalausuntojen antajan, psykiatrin Esko Varilon mielestä biologisilla vanhemmilla ei ole mitään erityistä “oikeutta” lapsiinsa ja jos lapsi on huostaanotettu niin hänen kontaktinsa biologisiin vanhempiinsa tulee katkaista eikä lapsen päätä pidä sekoittaa kahdella isähahmolla (tämä perustuu paitsi “lasten ja nuorten psykiatri, tri E.V.:n” lausuntoon K&Tn tapauksessa (§§59, 67), myös tuoreeseen Varilon lausuntoa koskevaan kanteluun, jossa hän katsoi aiheelliseksi opettaa tuomioistuinta tästä seikasta lausuntonsa alussa. Ks myös Varilo et al 1999). Kuitenkin biologisella vanhemmalla on erityinen side lapseensa jonka katkaiseminen aina vähentää lapsen mahdollisuuksia tulevaisuudessa ainakin ihmissuhteiden osalta. Melko tyypillisessä suomalaisessa koko lapsuuden kestävässä huostaanottoskenaariossa (joka siis tässä tapauksessa oli ja on virallisena tavoitteena) viranomaiset ovat onnistuneet estämään vanhempien yhteydenpitoyritykset ja nämä ovatkin luopuneet yrittämästä (toisin kuin K ja T). Kun lapsi sitten täyttää 18 ja huostaanotto päättyy (kunnalla on ns. jälkihuoltovelvoite, jonka merkitys on käytännössä usein erittäin vähäinen, eikä se koske sijais”vanhempia”) niin saattaa olla ettei nuorella ihmisellä ole enää vanhempia: sijaisvanhemmat eivät ole hänestä kiinnostuneita jos välit eivät ole kunnossa ja omat vanhemmat ovat täysin vieraita. Lapsi voi lisäksi syyttää vanhempiaan siitä, että nämä ovat sallineet huostaanoton tapahtua eivätkä ole pitäneet yhteyttä.
24 kirjoitti:
hyvä kokemus vain siinä mielessä, että lasta kohdeltiin siellä ystävällisesti, mitä varsinaisilta hoito-osastoilta tulleen palautteen perusteella eivät kaikki perheet voi sanoa samaa.

Lapsella oli Asperger-epäily, mutta Matti Brummer ei pitänyt sitä mahdollisena. Neurologiseen arvioon ei päästy, vain perustesteihin, jotka eivät kerro Aspergerista juuta eikä jaata. Olin monta vuotta yrittänyt saada apua lapsen syömisongelmaan, mutta minua ei oltu uskottu, miten vähän lapsi söi. Tutkimusosastolla oli pakko uskoa, kun itse näkivät tilanteen.

Olin joskus kotona sanonut lapselle tuskastuneena, että "Syö nyt, ei se sentään myrkytettyä ole." Lapsesta se oli hauska vitsi ja hän toisteli sitä usein myöhemminkin. Hän kaipasi suunnattomasti kotiin sairaalassa ja kuvitteli luokseen suojelusenkelin samaan tapaan kuin joillain on mielikuvituskaveri.

Noista seurasi papereihin PSYKIATRIEN JYMYKIRJAUKSET:
"Lapsi on selvästi psykoottinen, hän luulee ruokaansa myrkytetyksi." Ja myöhemmin: "Tutkimustilanteessa lapsi on harhainen, hän kuvittelee näkevänsä tutkimushuoneessa suuri kokoisen enkelin." Huoh...

Brummer kirjoitti PIKAlähetteen pitkäaikaiseen psykiatriseen hoitoon ja koska sairaalapaikkaa ei kuulema saanut hoitotakuulain puitteissa, lähete laitettiin Hdl:n lastenkodin psykiatriselle osastolle Pitäjänmäelle. Hoidon piti kestää tavanomaiset kaksi vuotta, mutta jopa sossut olivat järkyttyneitä kun purkivat huostaanoton jo 3,5 kk:n kuluttua sen alkamisesta. Lasta pahoinpideltiin, peloteltiin, uhkailtiin, pidettiin yksinään vastoin intensiivihoidon oppeja. Jos lapsi kertoi mitään minulle pahoinpitelyistä ja huonosta kohtelusta, se kostettiin aina lapselle jonkinlaisena satuttamisena, esim. isokokoinen mieshoitaja astui koko painollaan hennon pikkutytön jalalle, tönittiin, läimäyteltiin, istuttiin päälle (!). Jopa minun läsnäollessani mieshoitaja karjui lapselle, että tämä ei saanut puhua ulkopuolisille mitään kohtelustaan.

Lastenlinnan antama väärä diagnoosi:
Lapsuuden laaja-alainen kehityshäiriö psykoottisin piirtein
Kotiutumisen jälkeen saatu oikea diagnoosi: Aspergerin oireyhtymä, eikä psykoosista tietoakaan.

Lapsen vointi romahti lastenkodissa ja vasta vuoden kuluttua kotiutumisesta hän oli ulkoisesti lähes ennallaan. Nyt hän on kuin toinen tyttö, neurologista kuntoutusta on takana kohta kolme vuotta, lapsi käy tavallista luokkaa ja menestyy hyvin, ulkoisesti ei poikkea mitenkään muista saman ikäisistä. Terapiassa on hoidettu myös huostaanoton aiheuttamia traumoja, mutta on käynyt ilmi, että hän ei ole toipunut niistä täysin vieläkään.

Itse voin sanoa, että tietyllä tavalla voi ajoittain unohtaa lapsen laittoman ja väärän kohtelun, mutta luottamustani tähän yhteiskuntaan voidaan tuskin ikinä palauttaa enää ennalleen.
Ja näihin poliitikot ja vastuuhenkilöt eivät halua ottaa kantaa ollenkaan?
Saati että estäisivät nämä laittomuudet.

Poliitikot on sokaissut rahanahneus ja yksityistämisen hulluus. Entiset, hyvät julkisen puolen terveyspalvelut on romutettu ja vaihdettu näihin huostaanottoihin - lasten kustannuksella.

Lastenlinnan johtava laittomiin huostaanottoihin lähettäjä on Brummer, eikä Auroran sairaala jää paljon huonommaksi laittomuuksien suhteen.
24 kirjoitti:
hyvä kokemus vain siinä mielessä, että lasta kohdeltiin siellä ystävällisesti, mitä varsinaisilta hoito-osastoilta tulleen palautteen perusteella eivät kaikki perheet voi sanoa samaa.

Lapsella oli Asperger-epäily, mutta Matti Brummer ei pitänyt sitä mahdollisena. Neurologiseen arvioon ei päästy, vain perustesteihin, jotka eivät kerro Aspergerista juuta eikä jaata. Olin monta vuotta yrittänyt saada apua lapsen syömisongelmaan, mutta minua ei oltu uskottu, miten vähän lapsi söi. Tutkimusosastolla oli pakko uskoa, kun itse näkivät tilanteen.

Olin joskus kotona sanonut lapselle tuskastuneena, että "Syö nyt, ei se sentään myrkytettyä ole." Lapsesta se oli hauska vitsi ja hän toisteli sitä usein myöhemminkin. Hän kaipasi suunnattomasti kotiin sairaalassa ja kuvitteli luokseen suojelusenkelin samaan tapaan kuin joillain on mielikuvituskaveri.

Noista seurasi papereihin PSYKIATRIEN JYMYKIRJAUKSET:
"Lapsi on selvästi psykoottinen, hän luulee ruokaansa myrkytetyksi." Ja myöhemmin: "Tutkimustilanteessa lapsi on harhainen, hän kuvittelee näkevänsä tutkimushuoneessa suuri kokoisen enkelin." Huoh...

Brummer kirjoitti PIKAlähetteen pitkäaikaiseen psykiatriseen hoitoon ja koska sairaalapaikkaa ei kuulema saanut hoitotakuulain puitteissa, lähete laitettiin Hdl:n lastenkodin psykiatriselle osastolle Pitäjänmäelle. Hoidon piti kestää tavanomaiset kaksi vuotta, mutta jopa sossut olivat järkyttyneitä kun purkivat huostaanoton jo 3,5 kk:n kuluttua sen alkamisesta. Lasta pahoinpideltiin, peloteltiin, uhkailtiin, pidettiin yksinään vastoin intensiivihoidon oppeja. Jos lapsi kertoi mitään minulle pahoinpitelyistä ja huonosta kohtelusta, se kostettiin aina lapselle jonkinlaisena satuttamisena, esim. isokokoinen mieshoitaja astui koko painollaan hennon pikkutytön jalalle, tönittiin, läimäyteltiin, istuttiin päälle (!). Jopa minun läsnäollessani mieshoitaja karjui lapselle, että tämä ei saanut puhua ulkopuolisille mitään kohtelustaan.

Lastenlinnan antama väärä diagnoosi:
Lapsuuden laaja-alainen kehityshäiriö psykoottisin piirtein
Kotiutumisen jälkeen saatu oikea diagnoosi: Aspergerin oireyhtymä, eikä psykoosista tietoakaan.

Lapsen vointi romahti lastenkodissa ja vasta vuoden kuluttua kotiutumisesta hän oli ulkoisesti lähes ennallaan. Nyt hän on kuin toinen tyttö, neurologista kuntoutusta on takana kohta kolme vuotta, lapsi käy tavallista luokkaa ja menestyy hyvin, ulkoisesti ei poikkea mitenkään muista saman ikäisistä. Terapiassa on hoidettu myös huostaanoton aiheuttamia traumoja, mutta on käynyt ilmi, että hän ei ole toipunut niistä täysin vieläkään.

Itse voin sanoa, että tietyllä tavalla voi ajoittain unohtaa lapsen laittoman ja väärän kohtelun, mutta luottamustani tähän yhteiskuntaan voidaan tuskin ikinä palauttaa enää ennalleen.
Kuntajohtajat
valtionjohto
ls:n suunnittelijat
ja ennen kaikkea psykiatrit ovat unohtaneet lapsen itsensä siinä, kun kaikki tapahtuu vain alussa lueteltujen ihmisryhmien vallanhalusta ja oman voiton tavoittelusta käsin.

Lapsen ihmisarvo ei ole mitään, häntä saa kohdella miten huonosti tahansa ja aina poliitikkojen rikoksista syytetään vain vanhempia. Tulee hyvin esille ketjussa, jonka otsikko on "Laiton huostaanotto".
so lets kill moms kirjoitti:
"Hoidon lähtökohtana on se, että äiti-lapsisuhteessa on häiriötä. Siksi lapsi oireilee ja sairastuu. Psykiatralla ei ole muuta lähtökohtaa hoitaa kuin tämä. Olkootpa lapsen vaikeuksien syy vaikka koulussa tai tarhassa tai neurologisperäinen, hoidon lähtökohta on tämä. Jos olen väärässä, korjatkoon joku viisaampi tietoni.

Siksi äiti täytyy saada tavalla tai toisella poistettua lapsensa elämästä, jotta häntä voisi hoitaa ja parantaa.

Mutta kun alle kymmenenkin vuotiaan elämästä yritetään saada äiti pois, siinä taistellaan luonnon omaa järjestelmää vastaan. Niin ihmis-kuin eläinmaailmassa lapsilla on oma itsenäistymiskehityksensä, jota ei kukaan voi nopeuttaa ja muuttaa. Lapsi ei parane sillä että hänet viedään outoon paikkaan outojen ihmisten keskelle odottamaan kasvamista isommaksi. Odottamista se hoito on, ei siellä mitään konkreettista tapahdu. Se, että lapsi yritetään sopeuttaa laitoselämään ja hoitajien määräysvaltaan, ei paranna lasta.

Se, että äitiä juoksutetaan palavereissa ja neuvotteluissa, ei tietysti auta lasta yhtään. Vai voiko joku kertoa, että näin olisi joskus käynyt? Palavereissa juokseminen on vain silmänlumetta, jos äidin mielipiteitä ei osata soveltaa lapsen hoidossa eikä niitä oteta huomioon vaan itsepintaisesti pidetään kiinni laitoksen totutuista käytännöistä ja hoitajien aina oikeassa olemisesta.

Kyllä psykiatristen sairaaloiden ja laitosten tulisi lähteä siitä, että ei saa kaapata itselleen lapsen huoltajuutta ja määräysvaltaa ohi vanhempien. Lääkärit ovat auttajan työssä rinnallakulkijoina ja neuvonantajina ei päällepäsmäreitä ja määrääjiä.

Tärkein ongelma mielestäni on kuitenkin se, että psykiartialla ei ole keinoja eikä tietoa etsiä todellisia ongelmia ja puuttua niiden syihin. On vain tuo lapsi-äiti suhde, tai vähän edistyksellisimmässä paikoissa sentäs vanhemmat-lapsi suhde."
on täyttä asiaa, kuten moni muukin kirjoitus tässä ketjussa, mutta tuo pomppasi erityisesti minulle uutena silmiin.
24 kirjoitti:
hyvä kokemus vain siinä mielessä, että lasta kohdeltiin siellä ystävällisesti, mitä varsinaisilta hoito-osastoilta tulleen palautteen perusteella eivät kaikki perheet voi sanoa samaa.

Lapsella oli Asperger-epäily, mutta Matti Brummer ei pitänyt sitä mahdollisena. Neurologiseen arvioon ei päästy, vain perustesteihin, jotka eivät kerro Aspergerista juuta eikä jaata. Olin monta vuotta yrittänyt saada apua lapsen syömisongelmaan, mutta minua ei oltu uskottu, miten vähän lapsi söi. Tutkimusosastolla oli pakko uskoa, kun itse näkivät tilanteen.

Olin joskus kotona sanonut lapselle tuskastuneena, että "Syö nyt, ei se sentään myrkytettyä ole." Lapsesta se oli hauska vitsi ja hän toisteli sitä usein myöhemminkin. Hän kaipasi suunnattomasti kotiin sairaalassa ja kuvitteli luokseen suojelusenkelin samaan tapaan kuin joillain on mielikuvituskaveri.

Noista seurasi papereihin PSYKIATRIEN JYMYKIRJAUKSET:
"Lapsi on selvästi psykoottinen, hän luulee ruokaansa myrkytetyksi." Ja myöhemmin: "Tutkimustilanteessa lapsi on harhainen, hän kuvittelee näkevänsä tutkimushuoneessa suuri kokoisen enkelin." Huoh...

Brummer kirjoitti PIKAlähetteen pitkäaikaiseen psykiatriseen hoitoon ja koska sairaalapaikkaa ei kuulema saanut hoitotakuulain puitteissa, lähete laitettiin Hdl:n lastenkodin psykiatriselle osastolle Pitäjänmäelle. Hoidon piti kestää tavanomaiset kaksi vuotta, mutta jopa sossut olivat järkyttyneitä kun purkivat huostaanoton jo 3,5 kk:n kuluttua sen alkamisesta. Lasta pahoinpideltiin, peloteltiin, uhkailtiin, pidettiin yksinään vastoin intensiivihoidon oppeja. Jos lapsi kertoi mitään minulle pahoinpitelyistä ja huonosta kohtelusta, se kostettiin aina lapselle jonkinlaisena satuttamisena, esim. isokokoinen mieshoitaja astui koko painollaan hennon pikkutytön jalalle, tönittiin, läimäyteltiin, istuttiin päälle (!). Jopa minun läsnäollessani mieshoitaja karjui lapselle, että tämä ei saanut puhua ulkopuolisille mitään kohtelustaan.

Lastenlinnan antama väärä diagnoosi:
Lapsuuden laaja-alainen kehityshäiriö psykoottisin piirtein
Kotiutumisen jälkeen saatu oikea diagnoosi: Aspergerin oireyhtymä, eikä psykoosista tietoakaan.

Lapsen vointi romahti lastenkodissa ja vasta vuoden kuluttua kotiutumisesta hän oli ulkoisesti lähes ennallaan. Nyt hän on kuin toinen tyttö, neurologista kuntoutusta on takana kohta kolme vuotta, lapsi käy tavallista luokkaa ja menestyy hyvin, ulkoisesti ei poikkea mitenkään muista saman ikäisistä. Terapiassa on hoidettu myös huostaanoton aiheuttamia traumoja, mutta on käynyt ilmi, että hän ei ole toipunut niistä täysin vieläkään.

Itse voin sanoa, että tietyllä tavalla voi ajoittain unohtaa lapsen laittoman ja väärän kohtelun, mutta luottamustani tähän yhteiskuntaan voidaan tuskin ikinä palauttaa enää ennalleen.
lasten asioiden hoidosta, niin tuollaiset kokemukset kuin "Tutkimusosasto oli" -kirjoituksessa kerrotaan, olisi estetty jo vuosia sitten. Tai asiaan olisi puututtu rajusti viimeistään silloin kun asia otettiin eduskunnassa esille hallituksen kyselytunnilla.

Pelkästään näitä laittomia hoidollisia huostaanottoja alettiin nopeasti tekemään jo 90-luvun alusta, eikä tahtiin näy mitään hiljenemistä vieläkään. Asia olisi jotenkin siedettävämpi, jos kyse olisi ollut vain jostain välivaiheesta, kun palveluja alettiin yksityistää, mutta ei enää ole kyse siitäkään. Asia on valtiojohdon tiedossa, mutta tilannetta ei ole edes pyritty korjaamaan millään tavalla.

Ja silti jatkuvasti näkee röyhkeitä kirjoituksia, miten huostaanotot ovat tarkkaan harkittuja ja suurin osa niistä on lakien mukaisia. Ei ls:lla edes pyritä turvaamaan lasten oikeuksia, ei edes peruspalveluja. Tämä on asia, joka minua nykytilanteessa järkyttää ehkä kaikkein eniten.
olisiko mahdollista ottaa sinuun yhteyttä esim. s.postin välityksellä?
+Lisää kommentti
Tyttäreni 16v on vierihoidossa 7 vrk, samalla yhteydenpitorajoitus. Kirjeitä saa ottaa vastaan ja kirjoittaa. Opiskella saa. Tänään vein vaatteita ja tavaroita ja sain tavata n. 20 min. Olisin voinut olla kauemminkin, mutta nuorimmalla oli harrastus. Huoltosuunnitelma on lokakuun alussa. Nyt on vähintään 30 vrk. Kuinka kauan voi sijoitus kestää? Kannattaako ottaa nauhuri vai AA palaveriin? Haluaisin lapseni mahdollisimman nopeasti kotiin!
91 VASTAUSTA:
"Kuinka kauan voi sijoitus kestää? "

Se on täysin kiinni siitä, millainen henkilö sattuu olemaan sossuna. Ja vain siitä, ei mistään muusta. Ei lapsen käytöksestä, ei vanhempien käytöksestä, ei kotioloista, ei perheen historiasta. Sekin, mitä sossu näkee kristallipallostaan perheen tulevaisuudesta, on ihan vain sossusta kiinni. Kristallipallonäkymä nimittäin ratkaisee, onko sossun mielestä HUOLTA lapsen tulevaisuudesta.

Ennustajaeukolla käyminen olisi turvallisempaa kuin sossun kanssa asioiminen, koska "oikeat" selvännäkijät näkevät myös myönteisiä asioita, joita huono sossu karttaa. Hyvä ja rehellinen sossu yrittää tietysti ajatella positiivisemmin.

"Kannattaako ottaa nauhuri vai AA palaveriin?"
Molemmat hyviä ideoita.

"Haluaisin lapseni mahdollisimman nopeasti kotiin!"
Toivottavasti onnistuu!
10 kirjoitti:
"Kuinka kauan voi sijoitus kestää? "

Se on täysin kiinni siitä, millainen henkilö sattuu olemaan sossuna. Ja vain siitä, ei mistään muusta. Ei lapsen käytöksestä, ei vanhempien käytöksestä, ei kotioloista, ei perheen historiasta. Sekin, mitä sossu näkee kristallipallostaan perheen tulevaisuudesta, on ihan vain sossusta kiinni. Kristallipallonäkymä nimittäin ratkaisee, onko sossun mielestä HUOLTA lapsen tulevaisuudesta.

Ennustajaeukolla käyminen olisi turvallisempaa kuin sossun kanssa asioiminen, koska "oikeat" selvännäkijät näkevät myös myönteisiä asioita, joita huono sossu karttaa. Hyvä ja rehellinen sossu yrittää tietysti ajatella positiivisemmin.

"Kannattaako ottaa nauhuri vai AA palaveriin?"
Molemmat hyviä ideoita.

"Haluaisin lapseni mahdollisimman nopeasti kotiin!"
Toivottavasti onnistuu!
Pitääkö palaverissa kertoa jos nauhoittaa ? Ajattelin pitää laukussa ja kirjata paperille kuka milloinkin puhuu. Kiitos sinulle vastauksestasi. Tytön sossu kysyi tänään miten jaksan töissä, kysyi tarvitsenko sairaslomaa. Sanoin että olen ollut pahemmissakin paikoissa. Exän kanssa sai kestää yhtä ja toista...
36+2 kirjoitti:
Pitääkö palaverissa kertoa jos nauhoittaa ? Ajattelin pitää laukussa ja kirjata paperille kuka milloinkin puhuu. Kiitos sinulle vastauksestasi. Tytön sossu kysyi tänään miten jaksan töissä, kysyi tarvitsenko sairaslomaa. Sanoin että olen ollut pahemmissakin paikoissa. Exän kanssa sai kestää yhtä ja toista...
melko inhimilliseltä, jos ihan vilpittömästi oli kiinnostunut sinun töissä jaksamisesta. Ja ihan tajuaa senkin, että huostaanoton aikana voivat vanhemman voimat olla aika vähissä. Vaikka tietysti silloin jaksaa paremmin, jos sossu käyttäytyy ihmismäisesti ja lakeja kunnioittavasti.

Nauhoitusasia on monesti kahlattu läpi juurta jaksaen monella eri palstalla. Lopputulos on yleensä joka keskustelussa, että on hyvien tapojen mukaista mainita nauhoittamisesta. Jokaisella on siis oikeus nauhoittamiseen, jos joku muuta väittää, ei hän ole perehtynyt koko asiaan.

Jotkut kyllä sanovat äänittäneensä salaa sen takia, että jos sossu alkaa siitä urputtamaan, siihen kuluu suotta tärkeiden asioiden käsittelyaikaa. Itse äänitin aikanaan salaa, laitoksen edustajat olivat kyllä lukeneet siitä nettikirjoituksistani ja seuraavan palaverin alussa huomautettiin, että jos jatkan äänittämistä, on heidän otettava yhteyttä asianajajiinsa. Tuskin he asianajajia olisivat tarvinneet, jos olisivat toimineet lakeja kunnioittaen. Siis kyseessä oli niin huono ja laittomasti toiminut laitos, että sen tason alle tuskin kovin moni sijaispaikka onnistuu pääsemään.
16 kirjoitti:
melko inhimilliseltä, jos ihan vilpittömästi oli kiinnostunut sinun töissä jaksamisesta. Ja ihan tajuaa senkin, että huostaanoton aikana voivat vanhemman voimat olla aika vähissä. Vaikka tietysti silloin jaksaa paremmin, jos sossu käyttäytyy ihmismäisesti ja lakeja kunnioittavasti.

Nauhoitusasia on monesti kahlattu läpi juurta jaksaen monella eri palstalla. Lopputulos on yleensä joka keskustelussa, että on hyvien tapojen mukaista mainita nauhoittamisesta. Jokaisella on siis oikeus nauhoittamiseen, jos joku muuta väittää, ei hän ole perehtynyt koko asiaan.

Jotkut kyllä sanovat äänittäneensä salaa sen takia, että jos sossu alkaa siitä urputtamaan, siihen kuluu suotta tärkeiden asioiden käsittelyaikaa. Itse äänitin aikanaan salaa, laitoksen edustajat olivat kyllä lukeneet siitä nettikirjoituksistani ja seuraavan palaverin alussa huomautettiin, että jos jatkan äänittämistä, on heidän otettava yhteyttä asianajajiinsa. Tuskin he asianajajia olisivat tarvinneet, jos olisivat toimineet lakeja kunnioittaen. Siis kyseessä oli niin huono ja laittomasti toiminut laitos, että sen tason alle tuskin kovin moni sijaispaikka onnistuu pääsemään.
Mikä laitos? Voitko kertoa? Minä en vielä uskalla sanoa nimeä, ettei tule ongelmia tytölle ja kotiinpääsylle. Toivon ettei niitä juttuja enää siellä tapahdu, mitä olen täältä lukenut ko. laitoksesta.
36+2 kirjoitti:
Mikä laitos? Voitko kertoa? Minä en vielä uskalla sanoa nimeä, ettei tule ongelmia tytölle ja kotiinpääsylle. Toivon ettei niitä juttuja enää siellä tapahdu, mitä olen täältä lukenut ko. laitoksesta.
"Erään amerikkalaisen koulun 10 -vuotiaita lapsia syötettiin tuttipullolla korvaavan kiintymyssuhteen saamiseksi ”hoitajaansa”. Eräässä maamme perheneuvolassa 5 -vuotiaita makuutettiin ammeessa ja juotettiin tuttipullolla turvallisen varhaislapsuuden kokemuksen saamiseksi. Koppaterapian jälkeen osalle lapsista ilmaantui tuhrimista.

On hyvä, että psykologisista testeistä, arvioinneista ja hoitotavoista keskustellaan. Arvioinnit ovat riistäytyneet valloilleen. Asia liittyy lasten ja perheiden tukemiseksi kutsuttuun toimintaan, ns. varhaiseen puuttumiseen.

Maassamme toteutetaan vauvaperhetyötä, neuvoloiden terveydenhoitajat ja sosiaalialan ammattilaiset koulutetaan havainnoimaan äitien masennusta,

sekä lapsen ja äidin vuorovaikutusta. Työntekijöitä motivoidaan kertomalla, että vauvojen aivojen kehittyminen vaatii hyvää vuorovaikutusta ja tulee kalliiksi järjestää huonoissa oloissa kasvaneille lapsille erityisopetusta ja mielenterveyshoitoa.

Sosiaalityöntekijät koulutetaan näkemään nallekorteista huostaanoton tarve. Lastenpsykiatrit suosittavat vuorovaikutustutkimusten perusteella huostaanottoa. Jopa muutaman vuoden ikäisille lapsille tehdään psykologisia testejä ja päiväkodeissakin käytetään kaikenmaailman kettutestejä.

Lasten kanssa työtä tekevillä on huono tietämys lapsen normaalista kehityksestä ja ongelmia nähdään kaikessa erilaisuudessa. Viranomaisen silmissä korkean riskin lapsia ovat yksinhuoltajan lapsi, maahanmuuttaja, adoptiolapsi, vammainen, sairas eli ne, joiden tulisi saada erityistä tukea ja sosiaalihuollon hyvää palvelua - ei pelkkää arviointia ja tarkkailua. Eräs sosiaalityöntekijä perusteli ulkomaisen adoptiolapsen huostaanottoa kiintymyssuhdehäiriöllä. Työntekijän mukaan lapsen tulee kiinnittyä lastenkodin hoitajaan, vaikka hänellä oli vastuulliset ja lapsensa vaikeudet ymmärtävät adoptiovanhemmat. Kuka suojelisi lasta yli-innokkailta lapsuuden tärvääjiltä?

Varhaisessa seulonnassa jo raskausaikana ns. korkean riskin äideille tehdään testejä olettamalla, että heillä tulee olemaan ongelmia äitiytensä toteuttamisessa. Tällaisia äitejä ovat mm. lastensuojelun asiakkaina nuoruudessaan olleet äidit. Lastensuojelussa puhutaan ylisukupolven ulottuvan ketjun katkaisemisesta. Lastensuojelu ei ilmeisesti luota omiin kykyihinsä, kun se haluaa ottaa vauvan pois äidiltä ja varmistaa lastensuojelun asiakkuuden jo ennen kuin äiti-lapsi -suhde on päässyt edes kunnolla alkuun. On selvää, että ennakoiva huostaanotto ei ehkäise, vaan ylläpitää ja vahvistaa lastensuojelun tarvetta.

Sosiaali- ja terveysministeriö on ajanut lastensuojelun kaaostilaan keskittymällä valvonnan ja arvioinnin menetelmien luomiseen, sen sijaan, että lasten ja perheiden auttamisen keinoja olisi kehitetty.

Erään äidin (kyse ei ollut päihdeäidistä!)lastensuojelun asiakkuus oli alkanut koulunkäyntiin liittyvistä, myöhemmin voitetuista, vaikeuksista. Tästä syystä sosiaalityöntekijä piti äitiä kykenemättömänä huolehtimaan syntyvästä vauvastaan. Kun äiti ei suostunut luopumaan vauvastaan, hänet painostettiin menemään ensikotiin.

Ensikoti teki sosiaalitoimen pyynnöstä havaintoja vuorovaikutuksesta ja suositti lapsen huostaanottoa vuorovaikutuksen ongelmien takia. Lausunnossa pyrittiin vahvistamaan sosiaalitoimen antamia ennakkotietoja äidistä. Voi syystäkin penätä ensikodin toiminnan eettisyyttä.

Epätieteelliset menetelmät aikaansaavat ns. vääriä positiivisia löydöksiä ja

lapsi voi joutua väärin perustein erotetuksi vanhemmistaan. Näyttää siltä, että yhä vähäisemmistä syillä aloitetaan tutkimukset ja yhä heiveröisemmin perustein tehdään yhä varhemmin huostaanottoja. Luottamus ihmisten omiin kykyihin ja ammattitaitoinen tuen antaminen on vaihdettu ennakoivan huostaanoton kaikkivoipaan ylivoimaan, piittaamatta Lapsen oikeuksien sopimuksesta tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle langettavista tuomioista.

Leeni Ikonen

varatuomari, Sipoo
irti lapsistamme kirjoitti:
"Erään amerikkalaisen koulun 10 -vuotiaita lapsia syötettiin tuttipullolla korvaavan kiintymyssuhteen saamiseksi ”hoitajaansa”. Eräässä maamme perheneuvolassa 5 -vuotiaita makuutettiin ammeessa ja juotettiin tuttipullolla turvallisen varhaislapsuuden kokemuksen saamiseksi. Koppaterapian jälkeen osalle lapsista ilmaantui tuhrimista.

On hyvä, että psykologisista testeistä, arvioinneista ja hoitotavoista keskustellaan. Arvioinnit ovat riistäytyneet valloilleen. Asia liittyy lasten ja perheiden tukemiseksi kutsuttuun toimintaan, ns. varhaiseen puuttumiseen.

Maassamme toteutetaan vauvaperhetyötä, neuvoloiden terveydenhoitajat ja sosiaalialan ammattilaiset koulutetaan havainnoimaan äitien masennusta,

sekä lapsen ja äidin vuorovaikutusta. Työntekijöitä motivoidaan kertomalla, että vauvojen aivojen kehittyminen vaatii hyvää vuorovaikutusta ja tulee kalliiksi järjestää huonoissa oloissa kasvaneille lapsille erityisopetusta ja mielenterveyshoitoa.

Sosiaalityöntekijät koulutetaan näkemään nallekorteista huostaanoton tarve. Lastenpsykiatrit suosittavat vuorovaikutustutkimusten perusteella huostaanottoa. Jopa muutaman vuoden ikäisille lapsille tehdään psykologisia testejä ja päiväkodeissakin käytetään kaikenmaailman kettutestejä.

Lasten kanssa työtä tekevillä on huono tietämys lapsen normaalista kehityksestä ja ongelmia nähdään kaikessa erilaisuudessa. Viranomaisen silmissä korkean riskin lapsia ovat yksinhuoltajan lapsi, maahanmuuttaja, adoptiolapsi, vammainen, sairas eli ne, joiden tulisi saada erityistä tukea ja sosiaalihuollon hyvää palvelua - ei pelkkää arviointia ja tarkkailua. Eräs sosiaalityöntekijä perusteli ulkomaisen adoptiolapsen huostaanottoa kiintymyssuhdehäiriöllä. Työntekijän mukaan lapsen tulee kiinnittyä lastenkodin hoitajaan, vaikka hänellä oli vastuulliset ja lapsensa vaikeudet ymmärtävät adoptiovanhemmat. Kuka suojelisi lasta yli-innokkailta lapsuuden tärvääjiltä?

Varhaisessa seulonnassa jo raskausaikana ns. korkean riskin äideille tehdään testejä olettamalla, että heillä tulee olemaan ongelmia äitiytensä toteuttamisessa. Tällaisia äitejä ovat mm. lastensuojelun asiakkaina nuoruudessaan olleet äidit. Lastensuojelussa puhutaan ylisukupolven ulottuvan ketjun katkaisemisesta. Lastensuojelu ei ilmeisesti luota omiin kykyihinsä, kun se haluaa ottaa vauvan pois äidiltä ja varmistaa lastensuojelun asiakkuuden jo ennen kuin äiti-lapsi -suhde on päässyt edes kunnolla alkuun. On selvää, että ennakoiva huostaanotto ei ehkäise, vaan ylläpitää ja vahvistaa lastensuojelun tarvetta.

Sosiaali- ja terveysministeriö on ajanut lastensuojelun kaaostilaan keskittymällä valvonnan ja arvioinnin menetelmien luomiseen, sen sijaan, että lasten ja perheiden auttamisen keinoja olisi kehitetty.

Erään äidin (kyse ei ollut päihdeäidistä!)lastensuojelun asiakkuus oli alkanut koulunkäyntiin liittyvistä, myöhemmin voitetuista, vaikeuksista. Tästä syystä sosiaalityöntekijä piti äitiä kykenemättömänä huolehtimaan syntyvästä vauvastaan. Kun äiti ei suostunut luopumaan vauvastaan, hänet painostettiin menemään ensikotiin.

Ensikoti teki sosiaalitoimen pyynnöstä havaintoja vuorovaikutuksesta ja suositti lapsen huostaanottoa vuorovaikutuksen ongelmien takia. Lausunnossa pyrittiin vahvistamaan sosiaalitoimen antamia ennakkotietoja äidistä. Voi syystäkin penätä ensikodin toiminnan eettisyyttä.

Epätieteelliset menetelmät aikaansaavat ns. vääriä positiivisia löydöksiä ja

lapsi voi joutua väärin perustein erotetuksi vanhemmistaan. Näyttää siltä, että yhä vähäisemmistä syillä aloitetaan tutkimukset ja yhä heiveröisemmin perustein tehdään yhä varhemmin huostaanottoja. Luottamus ihmisten omiin kykyihin ja ammattitaitoinen tuen antaminen on vaihdettu ennakoivan huostaanoton kaikkivoipaan ylivoimaan, piittaamatta Lapsen oikeuksien sopimuksesta tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle langettavista tuomioista.

Leeni Ikonen

varatuomari, Sipoo
Olen ihmetellyt lastensuojelulaitosten ja sijaisperheiden hinkua hankkia hoitolapsilleen diagnoosi.
Mihin tällä tähdätään? Onko medikalisointi ja diagnoosin löytäminen jokin merkki tai tae hyvästä hoidosta? Saako sillä pitää lapsen pitempään kuin ilman diagnoosia? Tulkitaanko diagnoosi biologisten vanhempien syyksi vai haetaanko sillä oikeutusta huostaan?
Vai onko kyseessä vain rahastus?
Paljonko lisää rahaa diagnoosi tuo kasvattajalle?
Kertokoon ken tietää.
moneycare kirjoitti:
Olen ihmetellyt lastensuojelulaitosten ja sijaisperheiden hinkua hankkia hoitolapsilleen diagnoosi.
Mihin tällä tähdätään? Onko medikalisointi ja diagnoosin löytäminen jokin merkki tai tae hyvästä hoidosta? Saako sillä pitää lapsen pitempään kuin ilman diagnoosia? Tulkitaanko diagnoosi biologisten vanhempien syyksi vai haetaanko sillä oikeutusta huostaan?
Vai onko kyseessä vain rahastus?
Paljonko lisää rahaa diagnoosi tuo kasvattajalle?
Kertokoon ken tietää.
Erityislapsien hinnoittelusta ei tahdo saada luotettavaa tietoa. Onko korvaus vakio vai neuvottelun tulosta?
moneycare kirjoitti:
Olen ihmetellyt lastensuojelulaitosten ja sijaisperheiden hinkua hankkia hoitolapsilleen diagnoosi.
Mihin tällä tähdätään? Onko medikalisointi ja diagnoosin löytäminen jokin merkki tai tae hyvästä hoidosta? Saako sillä pitää lapsen pitempään kuin ilman diagnoosia? Tulkitaanko diagnoosi biologisten vanhempien syyksi vai haetaanko sillä oikeutusta huostaan?
Vai onko kyseessä vain rahastus?
Paljonko lisää rahaa diagnoosi tuo kasvattajalle?
Kertokoon ken tietää.
Totta kai se tuo runsaasti rahaa lisää sijaishoitajalle.

Esim. helsinkiläisestä erityislapsesta maksettiin toissavuonna 1200 e/kk. Summa muodostuu hoitopalkkiosta ja kulukorvauksesta suurin piirtein puolet ja puolet.. Jos lapsella on tai hänelle saa diagnoosi, hänet katsotaan erityislapseksi, jolloin toinen palkkioista tuplataan.

Jos hoitopalkkio on 600 ja kulukorvaus 600, niin toisen tuplaus nostaa palkan 1800 euroon kuussa. Siihen lisäksi tietysti lapsilisä, jos sijari on anonut sen itselleen, sekä mahdolliset lapsen aiheuttamat lisäkulut, esim. harrastuksista, jotka korvataan.

Erityislapsella on oikeus saada myös Kelan vammaistukea. Sijaisvanhempi saa nämäkin summat korotettuna, omalle vanhemmalle maksettavat summat ovat seuraavat:

"Perusvammaistuki 85,59 e/kk
Perusvammaistuen edellytyksenä on, että lapsen hoidosta, huolenpidosta ja kuntoutuksesta aiheutuu tavanomaista suurempaa, vähintään viikoittaista rasitusta ja sidonnaisuutta.
Korotettu vammaistuki 199,71 e/kk
Korotettua vammaistukea maksetaan silloin, kun lapsen hoidosta, huolenpidosta ja kuntoutuksesta aiheutuva rasitus ja sidonnaisuus on vaativaa tai vie päivittäin huomattavasti aikaa.
Ylin vammaistuki 387,26 e/kk
Ylin vammaistuki on tarkoitettu lapsille, joiden hoidosta, huolenpidosta ja kuntoutuksesta aiheutuu perheelle vaativaa ja ympärivuorokautista rasitusta ja sidonnaisuutta."

Ilmeisesti sijarit saavat joka risauksesta tuon ylimmän, koska niin hirveästi painottavat aina YMPÄRIVUOROKAUTISTA hoitovastuuta. Sitähän ei tavallisesti vauvaa lukuunottamatta pienenkään lapsen hoidosta ole, koska tavallinen lapsi nukkuu yönsä. Lapsi vaatii tietysti aikuisen paikalla oloa, mutta ei varsinaista hoitoa, kuten sijarit väittävät. Erityislapsen suhteen tilanne on tietysti toinen.

Omille vanhemmille ei juuri ole viime vuosina maksettu kuin korkeintaan alinta, mutta lapsen kotona oloahan ei tuetakaan yleensä millään tavalla. Yleensä Kelan päätökset menevät niin, että ne jotka olisivat oikeutettuja keskimmäiseen summaan, saavat alinta. Ja alimpaan oikeutetuille ei makseta senttiäkään. Suurelta osin silmänlumetta omille vanhemmille näidenkin tukien olemassa olo.
28 kirjoitti:
Totta kai se tuo runsaasti rahaa lisää sijaishoitajalle.

Esim. helsinkiläisestä erityislapsesta maksettiin toissavuonna 1200 e/kk. Summa muodostuu hoitopalkkiosta ja kulukorvauksesta suurin piirtein puolet ja puolet.. Jos lapsella on tai hänelle saa diagnoosi, hänet katsotaan erityislapseksi, jolloin toinen palkkioista tuplataan.

Jos hoitopalkkio on 600 ja kulukorvaus 600, niin toisen tuplaus nostaa palkan 1800 euroon kuussa. Siihen lisäksi tietysti lapsilisä, jos sijari on anonut sen itselleen, sekä mahdolliset lapsen aiheuttamat lisäkulut, esim. harrastuksista, jotka korvataan.

Erityislapsella on oikeus saada myös Kelan vammaistukea. Sijaisvanhempi saa nämäkin summat korotettuna, omalle vanhemmalle maksettavat summat ovat seuraavat:

"Perusvammaistuki 85,59 e/kk
Perusvammaistuen edellytyksenä on, että lapsen hoidosta, huolenpidosta ja kuntoutuksesta aiheutuu tavanomaista suurempaa, vähintään viikoittaista rasitusta ja sidonnaisuutta.
Korotettu vammaistuki 199,71 e/kk
Korotettua vammaistukea maksetaan silloin, kun lapsen hoidosta, huolenpidosta ja kuntoutuksesta aiheutuva rasitus ja sidonnaisuus on vaativaa tai vie päivittäin huomattavasti aikaa.
Ylin vammaistuki 387,26 e/kk
Ylin vammaistuki on tarkoitettu lapsille, joiden hoidosta, huolenpidosta ja kuntoutuksesta aiheutuu perheelle vaativaa ja ympärivuorokautista rasitusta ja sidonnaisuutta."

Ilmeisesti sijarit saavat joka risauksesta tuon ylimmän, koska niin hirveästi painottavat aina YMPÄRIVUOROKAUTISTA hoitovastuuta. Sitähän ei tavallisesti vauvaa lukuunottamatta pienenkään lapsen hoidosta ole, koska tavallinen lapsi nukkuu yönsä. Lapsi vaatii tietysti aikuisen paikalla oloa, mutta ei varsinaista hoitoa, kuten sijarit väittävät. Erityislapsen suhteen tilanne on tietysti toinen.

Omille vanhemmille ei juuri ole viime vuosina maksettu kuin korkeintaan alinta, mutta lapsen kotona oloahan ei tuetakaan yleensä millään tavalla. Yleensä Kelan päätökset menevät niin, että ne jotka olisivat oikeutettuja keskimmäiseen summaan, saavat alinta. Ja alimpaan oikeutetuille ei makseta senttiäkään. Suurelta osin silmänlumetta omille vanhemmille näidenkin tukien olemassa olo.
Yleensä kun näistä summista kerrotaan, niin aina joku sijari hyökkää huutamaan, että varmasti he eivät saa tuollaisia rahoja.

ENSINNÄKIN:
Peruskorvaukset, siis hoitopalkkio ja kulukorvaus, ovat kuntakohtaisia. Summat maksaa lapsen kotikunta ja joka kunta päättää korvausten suuruudet vuosittain erikseen.

Suurimpia huutajia ovat ne sijarit, jotka ovat epäonnekseen saaneet lapsen kunnasta, joka maksaa sijarille vain MINIMIKORVAUKSET. Ne ovat muistaakseni noin 850 euroa yhteensä kuussa.

Mutta tuo toissavuoden summa helsinkiläislapsesta on sossuilta saatu tieto eli pitää paikkansa, tältä vuodelta summa tietysti voi olla jo enemmän.
Kaikki nuo muutkin tiedot on haettu netistä, aiemmin ne löytyivät Perhehoitoliiton sivuilta, en tiedä, onko jo poistettu sieltä.

Naapurissa asuu eräs ystäväni, joka on sijaisvanhempi sukulaislapselleen, joka on samalla myös erityislapsi. Kyllä hänen kuukausittain saamansa rahat ovat reilusti päälle 2000 e, tähän on yhdenkään sijarin turha tulla raivoamaan yhtään mitään.
21 kirjoitti:
Yleensä kun näistä summista kerrotaan, niin aina joku sijari hyökkää huutamaan, että varmasti he eivät saa tuollaisia rahoja.

ENSINNÄKIN:
Peruskorvaukset, siis hoitopalkkio ja kulukorvaus, ovat kuntakohtaisia. Summat maksaa lapsen kotikunta ja joka kunta päättää korvausten suuruudet vuosittain erikseen.

Suurimpia huutajia ovat ne sijarit, jotka ovat epäonnekseen saaneet lapsen kunnasta, joka maksaa sijarille vain MINIMIKORVAUKSET. Ne ovat muistaakseni noin 850 euroa yhteensä kuussa.

Mutta tuo toissavuoden summa helsinkiläislapsesta on sossuilta saatu tieto eli pitää paikkansa, tältä vuodelta summa tietysti voi olla jo enemmän.
Kaikki nuo muutkin tiedot on haettu netistä, aiemmin ne löytyivät Perhehoitoliiton sivuilta, en tiedä, onko jo poistettu sieltä.

Naapurissa asuu eräs ystäväni, joka on sijaisvanhempi sukulaislapselleen, joka on samalla myös erityislapsi. Kyllä hänen kuukausittain saamansa rahat ovat reilusti päälle 2000 e, tähän on yhdenkään sijarin turha tulla raivoamaan yhtään mitään.
Sossututkija Elina Pekkarinen on tutkinut häiriköiksi leimattujen poikien elämää, hoitoa, sijoituksia, yleensä heihin suhtautumista Suomessa sekä nykyisin että myös aikaisempina vuosikymmeninä. Keitä he ovat?

1) Tavallisia nuoria, joiden murkku-uhmailu on keskivertoa rajumpaa. Tähän ryhmään luetaan nykyisin helposti kaikenlainen, normaaliin kehitykseen kuuluva teinien kokeilunhalu, erottuminen omaksi ryhmäkseen, kaikki uhmailu vanhempien auktoriteettia ja sääntöjä vastaan. Muka "tarkkaan harkittuja" huostaanottoja löytyy paljon tästä ryhmästä. Jos mukana on päihdekokeiluja ja koulusta lintsaamista, myös vanhemmat hakevat lapselle joskus sijoitusta, koska muuta tukea perheelle ei ole tarjolla.

2) Pieni ryhmä voi olla myös syntyjään luonnevammaisia lapsia, joiden käytökseen ei edes terapia auta, vaikka sitä tarjottaisiin, mutta sitä on siis tarjolla vain harvoille valituille.

3) Tässä joukossa on ehkä myös nuoria niistä perheistä, joissa on todella päihteidenkäyttöä ja / tai väkivaltaa, mutta heidän ongelmansa eivät paljoa lastensuojelua kiinnosta. Yleensä näiden perheiden asioihin puututaan vasta, kun perheen tilanne päätyy lööppeihin. Heidät sijoitetaan laitosten hoidollisille osastoille, joissa he jäävät ilman tarvitsemaansa hoitoa. Tai niin ankaran kurin laitoksiin, että kurinpidossa on kaikki oikeus ja kohtuus hukattu alkumetreillään. Ulkomailla kauhistellaan lapsivankien asemaa, mutta meillä lapset elävät vastaavissa oloissa monissa laitoksissa. Vanhemmat voivat olla niin kiinni ongelmissaan, että eivät kykene pitämään yhteyttä lapsiinsa, jolloin lapsen oikeuksia ei todellisuudessa puolusta kukaan, eikä laitoksen tapahtumista valu paljon tietoa ulkomaailmaan.

4) Neljäntenä suurena ryhmänä ovat neurologisten oireyhtymien lapset, jotka jäävät ilman oikeaa tutkimusta, hoitoa ja kuntoutusta. Heidän ihmisoikeuttaan saada oikeaa hoitoa rikotaan tosi törkeästi tai sitten heitä pakkohoidetaan psykiatrisina potilaina todella surullisin seurauksin. Jos lasta ei ole leimattu erikoiseksi ja poikkeavaksi jo tarhaiässä ja siksi huostaanotettu, niin monesti lapsen ongelmat kärjistyvät koulussa, viimeistään yläasteella.

"Keskiviikkona stadilaispojista, rikoksista ja lastensuojelusta väitellyt Elina Pekkarinen: 'Lastensuojelun pitäisi olla vihonviimeinen tukipiste vasta, kun vanhemmat eivät pysty tarttumaan ongelmiin, eikä muualla löydy apua. Nyt lastensuojeluun sysitään helposti, mutta siellä ei ole tarpeeksi työntekijöitä tukemaan perheitä ja nuoria riittävästi'. "

Näin on, mutta ainut ongelma ei ole sosiaalityöntekijöiden vähyys, vaan taustalla on puutetta jopa peruspalveluista niin koulussa kuin terveydenhuollossakin. Eikä sossujen suuri määrä ratkaisisi puuttuvia palveluja varsinkin, kun niistä on tehty korkeintaan lumetukea, lumehoitoa, lumepalvelua, joilla ei pystytä auttamaan nuorta millään tavalla. Hänet vain siirretään johonkin, että päästään sanomaan, että on muka tehty jotakin. Näin sijaishuolto rikastuu, mutta nuorten ongelmat jäävät ratkaisematta. "
lumetta, ei apua kirjoitti:
Sossututkija Elina Pekkarinen on tutkinut häiriköiksi leimattujen poikien elämää, hoitoa, sijoituksia, yleensä heihin suhtautumista Suomessa sekä nykyisin että myös aikaisempina vuosikymmeninä. Keitä he ovat?

1) Tavallisia nuoria, joiden murkku-uhmailu on keskivertoa rajumpaa. Tähän ryhmään luetaan nykyisin helposti kaikenlainen, normaaliin kehitykseen kuuluva teinien kokeilunhalu, erottuminen omaksi ryhmäkseen, kaikki uhmailu vanhempien auktoriteettia ja sääntöjä vastaan. Muka "tarkkaan harkittuja" huostaanottoja löytyy paljon tästä ryhmästä. Jos mukana on päihdekokeiluja ja koulusta lintsaamista, myös vanhemmat hakevat lapselle joskus sijoitusta, koska muuta tukea perheelle ei ole tarjolla.

2) Pieni ryhmä voi olla myös syntyjään luonnevammaisia lapsia, joiden käytökseen ei edes terapia auta, vaikka sitä tarjottaisiin, mutta sitä on siis tarjolla vain harvoille valituille.

3) Tässä joukossa on ehkä myös nuoria niistä perheistä, joissa on todella päihteidenkäyttöä ja / tai väkivaltaa, mutta heidän ongelmansa eivät paljoa lastensuojelua kiinnosta. Yleensä näiden perheiden asioihin puututaan vasta, kun perheen tilanne päätyy lööppeihin. Heidät sijoitetaan laitosten hoidollisille osastoille, joissa he jäävät ilman tarvitsemaansa hoitoa. Tai niin ankaran kurin laitoksiin, että kurinpidossa on kaikki oikeus ja kohtuus hukattu alkumetreillään. Ulkomailla kauhistellaan lapsivankien asemaa, mutta meillä lapset elävät vastaavissa oloissa monissa laitoksissa. Vanhemmat voivat olla niin kiinni ongelmissaan, että eivät kykene pitämään yhteyttä lapsiinsa, jolloin lapsen oikeuksia ei todellisuudessa puolusta kukaan, eikä laitoksen tapahtumista valu paljon tietoa ulkomaailmaan.

4) Neljäntenä suurena ryhmänä ovat neurologisten oireyhtymien lapset, jotka jäävät ilman oikeaa tutkimusta, hoitoa ja kuntoutusta. Heidän ihmisoikeuttaan saada oikeaa hoitoa rikotaan tosi törkeästi tai sitten heitä pakkohoidetaan psykiatrisina potilaina todella surullisin seurauksin. Jos lasta ei ole leimattu erikoiseksi ja poikkeavaksi jo tarhaiässä ja siksi huostaanotettu, niin monesti lapsen ongelmat kärjistyvät koulussa, viimeistään yläasteella.

"Keskiviikkona stadilaispojista, rikoksista ja lastensuojelusta väitellyt Elina Pekkarinen: 'Lastensuojelun pitäisi olla vihonviimeinen tukipiste vasta, kun vanhemmat eivät pysty tarttumaan ongelmiin, eikä muualla löydy apua. Nyt lastensuojeluun sysitään helposti, mutta siellä ei ole tarpeeksi työntekijöitä tukemaan perheitä ja nuoria riittävästi'. "

Näin on, mutta ainut ongelma ei ole sosiaalityöntekijöiden vähyys, vaan taustalla on puutetta jopa peruspalveluista niin koulussa kuin terveydenhuollossakin. Eikä sossujen suuri määrä ratkaisisi puuttuvia palveluja varsinkin, kun niistä on tehty korkeintaan lumetukea, lumehoitoa, lumepalvelua, joilla ei pystytä auttamaan nuorta millään tavalla. Hänet vain siirretään johonkin, että päästään sanomaan, että on muka tehty jotakin. Näin sijaishuolto rikastuu, mutta nuorten ongelmat jäävät ratkaisematta. "
Ei siis sossujen määrä, vaan enemmänkin tarjotun avun laatu. Sitä pitäisi olla jo paljon, paljon varhaisemmassa vaiheessa kuin vasta murrosiässä.
"Aina ei ole ollut näin. Vielä 1970-1980-luvuilla yhteisöt ojensivat itse murrosikäisiä, rötösteleviä poikia. Kauppias soitti kotiin näpistyksestä ja asiaa puitiin yhdessä vanhempien kanssa. Naapurimies kovisteli ilkivallasta kasvoista kasvoihin. Koulussa panostettiin kouluterveydenhuoltoon. SOSIAALITYÖSSÄ VALLITSI PALVELUPERIAATE.

Nyt lähiymnpäristö ei halua sekaantua sosiaalisten ongelmien hoitamiseen. Viranomaisten yheistyö kangertelee. Pekkarisella on vahva tunne siitä, että poikkeavilla yksilöillä ei ole sijaa yhteiskunnassa.
'Onko niin, että yhteisön jäseniksi kelpaavat vain tuottavt ja tuloksekkaat ideaaliyksilöt? Pahinta on, että tästä yhteisöllisyyden puutteesta ei puhuta'. Mitä sitten pitäisi tehdä?

Kolmen pojan äidin Pekkarisen mielestä PALJON ON KIINNI PERHEIDEN TUKEMISESTA. Asuinalueille kaivataan paikkoja, jossa vanhemmat tapaisivat toisiaan. Myös alueiden palveluja kuten neuvola ja asukaspuisto, päiväkoti ja koulu pitäisi kytkeä arkeen.

'Suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut aiemmin viisautta: Tuloeroja on tasattu ja ongelmia on ehkäisty ennalta', Pekkarinen sanoo. 'Nyt odotetaan, että ongelmat puhkeavat, ja sitten niihin puututaan kontrollin hengessä'.

Häiriköivät pojat saavat nopeasti porttikiellon nuorisotaloihin ja muihin vapaa-ajanpaikkoihin. Pahimmassa tapauksessa heidät erotetaan koulusta. 'Nämä pojat lyödään ulos yhteisöstä yksi toisensa jälkeen', Pekkarinen kuvaa. 'Heidät leimataan ja eristetään'. Tästä saattaa alkaa kierre: varkauksia, viinaa, huumeita ja ajokortitta kaahaamista. Pian elämään jäävät jäljelle vain kaveriporukka, lastensuojelun työntekijät ja poliisi. 'Tuntuu siltä kuin muut viranomaiset pesisivät kätensä'. "
lyödään lyötyjä kirjoitti:
Ei siis sossujen määrä, vaan enemmänkin tarjotun avun laatu. Sitä pitäisi olla jo paljon, paljon varhaisemmassa vaiheessa kuin vasta murrosiässä.
"Aina ei ole ollut näin. Vielä 1970-1980-luvuilla yhteisöt ojensivat itse murrosikäisiä, rötösteleviä poikia. Kauppias soitti kotiin näpistyksestä ja asiaa puitiin yhdessä vanhempien kanssa. Naapurimies kovisteli ilkivallasta kasvoista kasvoihin. Koulussa panostettiin kouluterveydenhuoltoon. SOSIAALITYÖSSÄ VALLITSI PALVELUPERIAATE.

Nyt lähiymnpäristö ei halua sekaantua sosiaalisten ongelmien hoitamiseen. Viranomaisten yheistyö kangertelee. Pekkarisella on vahva tunne siitä, että poikkeavilla yksilöillä ei ole sijaa yhteiskunnassa.
'Onko niin, että yhteisön jäseniksi kelpaavat vain tuottavt ja tuloksekkaat ideaaliyksilöt? Pahinta on, että tästä yhteisöllisyyden puutteesta ei puhuta'. Mitä sitten pitäisi tehdä?

Kolmen pojan äidin Pekkarisen mielestä PALJON ON KIINNI PERHEIDEN TUKEMISESTA. Asuinalueille kaivataan paikkoja, jossa vanhemmat tapaisivat toisiaan. Myös alueiden palveluja kuten neuvola ja asukaspuisto, päiväkoti ja koulu pitäisi kytkeä arkeen.

'Suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut aiemmin viisautta: Tuloeroja on tasattu ja ongelmia on ehkäisty ennalta', Pekkarinen sanoo. 'Nyt odotetaan, että ongelmat puhkeavat, ja sitten niihin puututaan kontrollin hengessä'.

Häiriköivät pojat saavat nopeasti porttikiellon nuorisotaloihin ja muihin vapaa-ajanpaikkoihin. Pahimmassa tapauksessa heidät erotetaan koulusta. 'Nämä pojat lyödään ulos yhteisöstä yksi toisensa jälkeen', Pekkarinen kuvaa. 'Heidät leimataan ja eristetään'. Tästä saattaa alkaa kierre: varkauksia, viinaa, huumeita ja ajokortitta kaahaamista. Pian elämään jäävät jäljelle vain kaveriporukka, lastensuojelun työntekijät ja poliisi. 'Tuntuu siltä kuin muut viranomaiset pesisivät kätensä'. "
"Sossuilla ei ole siis todellista tietoa niistä paikoista, joihin he peruspalvelujakin korvaavissa huostaanotoissa lapsia lähettävät. Ja valvonta kuuluisi sosiaalitoimelle, mutta ei siihen ole mahdollisuuksia, siis mitään valvontaa ei ole. .Kaltoinkohteluun ja pahoinpitelyihin syyllistynyt laitos saa jatkaa toimintaansa, kuin mitään ikävää ei olisi ikinä tapahtunut. Intensiivihoitojen osastot ovat jatkuvasti täynnä lapsia, jotka sinne haalitaan peruspalvelujen puutteen takia tehdyillä laittomilla huostaanotoilla. Hoidolla väitetään korvattavan lasten puuttuvat sairaalapaikat ja terapiat, eikä lasten kohtelusta ole kukaan kiinnostunut. Laitos mainostaa hienoja hoitotuloksiaan, vaikka niitä ei kukaan ulkopuolinen ole ikinä tutkinut.

Eivät vanhemmat niin tyhmiä ole kuin julkisuudessa annetaan ymmärtää väittämällä, miten vanhemmat eivät muka ymmärrä huostaanoton syitä, eivätkä laitoksen läpinäkyvän hoidon menetelmiä. Ei yhdenkään vanhemman tarvitse ymmärtää laitonta lapsen riistoa hyvästä kodistaan, ja ainakaan tuossa laitoksessa ei hoitoa ollut, vaikka he intensiivihoito-nimikkeen takia velottavatkin yhteiskunnalta suurinta mahdollista laitoshoidon vuorokausimaksua. Monet eivät saa mitään terapiaa 2-vuotisen hoidon aikana, ja niille harvoille, joille sitä tarjotaan, ovat terapiakäynnit 45 minuuttia kolmen viikon välein. Kyllä lapsi voi sellaisessa käydä kotoakin käsin.

Ala-arvoinen kohtelu ei kohdistu vain lapsiin, mutta myös vanhempiin, vaikka se nyt lienee huonoissa sijaishuollon paikoissa sääntö, eikä poikkeus. Sossut olivat myös järkyttyneitä kaikesta tapahtuneesta, mutta eivät kaikki sosiaalityöntekijät ole niin korkealla moraalilla varustettuja, että kohtelisivat asiakkaita inhimillisesti ja laskisivat lapsen kotiin vastaavassa tilanteessa. Ja heidän tietämättömyytensä laitoksen olosuhteista hämmentää minua vieläkin."
lainaus ketjusta STM ja valtio tuhlaavat rahaa
tietolisäätuskaa kirjoitti:
"Sossuilla ei ole siis todellista tietoa niistä paikoista, joihin he peruspalvelujakin korvaavissa huostaanotoissa lapsia lähettävät. Ja valvonta kuuluisi sosiaalitoimelle, mutta ei siihen ole mahdollisuuksia, siis mitään valvontaa ei ole. .Kaltoinkohteluun ja pahoinpitelyihin syyllistynyt laitos saa jatkaa toimintaansa, kuin mitään ikävää ei olisi ikinä tapahtunut. Intensiivihoitojen osastot ovat jatkuvasti täynnä lapsia, jotka sinne haalitaan peruspalvelujen puutteen takia tehdyillä laittomilla huostaanotoilla. Hoidolla väitetään korvattavan lasten puuttuvat sairaalapaikat ja terapiat, eikä lasten kohtelusta ole kukaan kiinnostunut. Laitos mainostaa hienoja hoitotuloksiaan, vaikka niitä ei kukaan ulkopuolinen ole ikinä tutkinut.

Eivät vanhemmat niin tyhmiä ole kuin julkisuudessa annetaan ymmärtää väittämällä, miten vanhemmat eivät muka ymmärrä huostaanoton syitä, eivätkä laitoksen läpinäkyvän hoidon menetelmiä. Ei yhdenkään vanhemman tarvitse ymmärtää laitonta lapsen riistoa hyvästä kodistaan, ja ainakaan tuossa laitoksessa ei hoitoa ollut, vaikka he intensiivihoito-nimikkeen takia velottavatkin yhteiskunnalta suurinta mahdollista laitoshoidon vuorokausimaksua. Monet eivät saa mitään terapiaa 2-vuotisen hoidon aikana, ja niille harvoille, joille sitä tarjotaan, ovat terapiakäynnit 45 minuuttia kolmen viikon välein. Kyllä lapsi voi sellaisessa käydä kotoakin käsin.

Ala-arvoinen kohtelu ei kohdistu vain lapsiin, mutta myös vanhempiin, vaikka se nyt lienee huonoissa sijaishuollon paikoissa sääntö, eikä poikkeus. Sossut olivat myös järkyttyneitä kaikesta tapahtuneesta, mutta eivät kaikki sosiaalityöntekijät ole niin korkealla moraalilla varustettuja, että kohtelisivat asiakkaita inhimillisesti ja laskisivat lapsen kotiin vastaavassa tilanteessa. Ja heidän tietämättömyytensä laitoksen olosuhteista hämmentää minua vieläkin."
lainaus ketjusta STM ja valtio tuhlaavat rahaa
edellä monessa kirjoituksessa. Tämä on suoranainen helmi:

'Suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut aiemmin viisautta: Tuloeroja on tasattu ja ongelmia on ehkäisty ennalta', Pekkarinen sanoo. 'Nyt odotetaan, että ongelmat puhkeavat, ja sitten niihin puututaan kontrollin hengessä'. "
22 kirjoitti:
edellä monessa kirjoituksessa. Tämä on suoranainen helmi:

'Suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut aiemmin viisautta: Tuloeroja on tasattu ja ongelmia on ehkäisty ennalta', Pekkarinen sanoo. 'Nyt odotetaan, että ongelmat puhkeavat, ja sitten niihin puututaan kontrollin hengessä'. "
Sirkka Rousu, lastensuojelun kehittäjäkin hehkuttaa sivuillaan intensiivihoitoon pääsyn tärkeyttä.
Kumman kärkkäästi sosiaalirouvat nielevät tämän epätieteellisen ja tutkimattoman hoidon. Se kun näyttää hyvältä- paperilla.
kiva nimi tärkein kirjoitti:
Sirkka Rousu, lastensuojelun kehittäjäkin hehkuttaa sivuillaan intensiivihoitoon pääsyn tärkeyttä.
Kumman kärkkäästi sosiaalirouvat nielevät tämän epätieteellisen ja tutkimattoman hoidon. Se kun näyttää hyvältä- paperilla.
Rouva Rousu edustaa sitä rikollista osapuolta, jonka takia lapsilla ei ole lain lupaamia peruspalveluja terveydenhoidossa. Ei ole sairaalapaikkoja riittävästi psykiatrian puolella ja neurologinen hoitoonohjaus, kuntoutus ja terapia ovat ihaaaaaaan täysin puutteellisesti alimitoitettu.

Kuntapuolen rötösten takiahan lapsia kohdellaan niin epäinhimillisesti, että heitä lähetetään tuollaisiin ala-arvoisiin laitoksiin pahoinpideltäviksi, ja valehdellaan, että siellä olo muka korvaisi oikeaa, lapsen tarvitsemaa hoitoa!!
Totta kai hän kuntia puolustaa kun on kuntaliitossa töissä!

Saa siinä töikseen kehua palkkansa eteen hoidotta jättämisiä ja kaikkia kaltoinkohteluja, joita lapsille noissa laitoksissa tapahtuu. Ja hinta on hirveä sekä kuntataloudelle että lapsen mielenterveydelle!
33 kirjoitti:
Rouva Rousu edustaa sitä rikollista osapuolta, jonka takia lapsilla ei ole lain lupaamia peruspalveluja terveydenhoidossa. Ei ole sairaalapaikkoja riittävästi psykiatrian puolella ja neurologinen hoitoonohjaus, kuntoutus ja terapia ovat ihaaaaaaan täysin puutteellisesti alimitoitettu.

Kuntapuolen rötösten takiahan lapsia kohdellaan niin epäinhimillisesti, että heitä lähetetään tuollaisiin ala-arvoisiin laitoksiin pahoinpideltäviksi, ja valehdellaan, että siellä olo muka korvaisi oikeaa, lapsen tarvitsemaa hoitoa!!
Totta kai hän kuntia puolustaa kun on kuntaliitossa töissä!

Saa siinä töikseen kehua palkkansa eteen hoidotta jättämisiä ja kaikkia kaltoinkohteluja, joita lapsille noissa laitoksissa tapahtuu. Ja hinta on hirveä sekä kuntataloudelle että lapsen mielenterveydelle!
"Totta kai hän kuntia puolustaa kun on kuntaliitossa töissä!
Saa siinä töikseen kehua palkkansa eteen hoidotta jättämisiä ja kaikkia kaltoinkohteluja, joita lapsille noissa laitoksissa tapahtuu. Ja hinta on hirveä sekä kuntataloudelle että lapsen mielenterveydelle!"

Rousu julisti myös MOT:n turhia huostia käsittelevässä ohjelmassa ettei ole koskaan kuullutkaan turhasta huostaanotosta!

Miten moinen tietämättömyys on mahdollista?
ei tietoa ei tuskaa kirjoitti:
"Totta kai hän kuntia puolustaa kun on kuntaliitossa töissä!
Saa siinä töikseen kehua palkkansa eteen hoidotta jättämisiä ja kaikkia kaltoinkohteluja, joita lapsille noissa laitoksissa tapahtuu. Ja hinta on hirveä sekä kuntataloudelle että lapsen mielenterveydelle!"

Rousu julisti myös MOT:n turhia huostia käsittelevässä ohjelmassa ettei ole koskaan kuullutkaan turhasta huostaanotosta!

Miten moinen tietämättömyys on mahdollista?
Sen vielä ymmärtää, jos joku sellainen vanhempi, joka ei ikinä ole ollut ls:n kanssa missään tekemisissä, ei usko laittomiin huostaanottoihin, se on niin kaukana niistä yleisistä ihanteista, mitä ls:sta ihmisille annetaan. Höystettynä takeltelevan ex-pääministerin lässytyksestä oikeusvaltiosta yms, jota inhotuksen huippu esitystä saatiin tv:stä vähän aikaa sitten katsella.

Mutta tuollainen eukko, joka on tosiaan kuntaliitossa ja jonka PITÄISI tietää kuntien laittomuuksistakin, niin ihan silkkaa p:tä hän suoltaa tuollaisilla puheillaan. On siinä akalla pokkaa mennä leimaamaan Hesarin toimittajatkin valehtelijoiksi! Eikä hän ole muka kuullut laittomista huostaanotoista, vaikka onhan noista mm. MLL ja Lastensuojelun keskusliittokin maininneet, muutamista kansanedustajista nyt puhumattakaan.

Siis kuntapoliitikot laittomista huostaanotoista suurimmassa vastuussa ovat, siitä ei päästä mihinkään. Ja kuntaliitosta varmaan saisi kenkää, jos alkaisi kuntien laittomuuksia maailmalla myöntämään ja mainostamaan.
22 kirjoitti:
Sen vielä ymmärtää, jos joku sellainen vanhempi, joka ei ikinä ole ollut ls:n kanssa missään tekemisissä, ei usko laittomiin huostaanottoihin, se on niin kaukana niistä yleisistä ihanteista, mitä ls:sta ihmisille annetaan. Höystettynä takeltelevan ex-pääministerin lässytyksestä oikeusvaltiosta yms, jota inhotuksen huippu esitystä saatiin tv:stä vähän aikaa sitten katsella.

Mutta tuollainen eukko, joka on tosiaan kuntaliitossa ja jonka PITÄISI tietää kuntien laittomuuksistakin, niin ihan silkkaa p:tä hän suoltaa tuollaisilla puheillaan. On siinä akalla pokkaa mennä leimaamaan Hesarin toimittajatkin valehtelijoiksi! Eikä hän ole muka kuullut laittomista huostaanotoista, vaikka onhan noista mm. MLL ja Lastensuojelun keskusliittokin maininneet, muutamista kansanedustajista nyt puhumattakaan.

Siis kuntapoliitikot laittomista huostaanotoista suurimmassa vastuussa ovat, siitä ei päästä mihinkään. Ja kuntaliitosta varmaan saisi kenkää, jos alkaisi kuntien laittomuuksia maailmalla myöntämään ja mainostamaan.
Mielenkiintoisia ovat nämä medialle annetut kiellot olla käsittelemättä hoidollisia huostaanottoja.
Ainakin Helsingin Sanomat ja suurin osa radiokanavista ovat kieltoa noudattaneet aivan viime päiviin asti.

Kuka tietää mistä ja keneltä kielto on tullut?
Kertokaa ken tietää kirjoitti:
Mielenkiintoisia ovat nämä medialle annetut kiellot olla käsittelemättä hoidollisia huostaanottoja.
Ainakin Helsingin Sanomat ja suurin osa radiokanavista ovat kieltoa noudattaneet aivan viime päiviin asti.

Kuka tietää mistä ja keneltä kielto on tullut?
Anu Palosaari kirjoittaa toimittajasta joka hyllytettiin virastaan lastensuojelukertoimia käsitelleen jutun takia.
Kannattaisi ehkä kääntyä ko toimittajan puoleen. Tai sen radiotoimittajan, joka kielsi haastateltavia ottamasta esiin hoidollisia huostia.
J. P. Roos on myös kiinnittänyt huomiota Helsingin Sanomien sensurointipolitiikkaan.

Voi myös miettiä ketkä hyötyvät nykymenosta. Sensuroinnin kannattajat löytynevät sijaisbisneksen hyötyjistä.
22 kirjoitti:
Sen vielä ymmärtää, jos joku sellainen vanhempi, joka ei ikinä ole ollut ls:n kanssa missään tekemisissä, ei usko laittomiin huostaanottoihin, se on niin kaukana niistä yleisistä ihanteista, mitä ls:sta ihmisille annetaan. Höystettynä takeltelevan ex-pääministerin lässytyksestä oikeusvaltiosta yms, jota inhotuksen huippu esitystä saatiin tv:stä vähän aikaa sitten katsella.

Mutta tuollainen eukko, joka on tosiaan kuntaliitossa ja jonka PITÄISI tietää kuntien laittomuuksistakin, niin ihan silkkaa p:tä hän suoltaa tuollaisilla puheillaan. On siinä akalla pokkaa mennä leimaamaan Hesarin toimittajatkin valehtelijoiksi! Eikä hän ole muka kuullut laittomista huostaanotoista, vaikka onhan noista mm. MLL ja Lastensuojelun keskusliittokin maininneet, muutamista kansanedustajista nyt puhumattakaan.

Siis kuntapoliitikot laittomista huostaanotoista suurimmassa vastuussa ovat, siitä ei päästä mihinkään. Ja kuntaliitosta varmaan saisi kenkää, jos alkaisi kuntien laittomuuksia maailmalla myöntämään ja mainostamaan.
Nimimerkki 22 kirjoittaa:

"Sen vielä ymmärtää, jos joku sellainen vanhempi, joka ei ikinä ole ollut ls:n kanssa missään tekemisissä, ei usko laittomiin huostaanottoihin, se on niin kaukana niistä yleisistä ihanteista, mitä ls:sta ihmisille annetaan."

Kyllä. Ja hoidolliset ja yleensä laittomat huostaanotot (pakkolaitostaminen, perheen rikkominen) on kaukana yleisesti KAIKISTA yhteiskunnallisista ihanteista. Siksi meidän on niin vaikea toisiaan näistä asioista puhua. Puuttuu konteksti, johon oman kertomuksen voisi asettaa. Lastensuojelun toiminta ei ole tästä maailmasta, vaikka tosiasiassa saman tyylistä mielivaltaa on ollut esimerkiksi verotuksessa ja mielisairaanhoidossa jne...
lisää tietoa tarvis kirjoitti:
Anu Palosaari kirjoittaa toimittajasta joka hyllytettiin virastaan lastensuojelukertoimia käsitelleen jutun takia.
Kannattaisi ehkä kääntyä ko toimittajan puoleen. Tai sen radiotoimittajan, joka kielsi haastateltavia ottamasta esiin hoidollisia huostia.
J. P. Roos on myös kiinnittänyt huomiota Helsingin Sanomien sensurointipolitiikkaan.

Voi myös miettiä ketkä hyötyvät nykymenosta. Sensuroinnin kannattajat löytynevät sijaisbisneksen hyötyjistä.
Voisiko joku laittaa linkin erotetusta toimittajasta kertovaan juttuun, ettei menisi niin mahdottomasti aikaa sen etsimiseen?
Vaikea vakuuttaa kirjoitti:
Nimimerkki 22 kirjoittaa:

"Sen vielä ymmärtää, jos joku sellainen vanhempi, joka ei ikinä ole ollut ls:n kanssa missään tekemisissä, ei usko laittomiin huostaanottoihin, se on niin kaukana niistä yleisistä ihanteista, mitä ls:sta ihmisille annetaan."

Kyllä. Ja hoidolliset ja yleensä laittomat huostaanotot (pakkolaitostaminen, perheen rikkominen) on kaukana yleisesti KAIKISTA yhteiskunnallisista ihanteista. Siksi meidän on niin vaikea toisiaan näistä asioista puhua. Puuttuu konteksti, johon oman kertomuksen voisi asettaa. Lastensuojelun toiminta ei ole tästä maailmasta, vaikka tosiasiassa saman tyylistä mielivaltaa on ollut esimerkiksi verotuksessa ja mielisairaanhoidossa jne...
http://anupalosaari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/31984-sananvapaus-on-heikentymassa
ls-asioissa kirjoitti:
Tämä on suomalaista sananvapautta:

"Muutama vuosi sitten pohjoisen valtamedia sanomalehti Kaleva hyllytti toimittajan joka kirjoitti paikallisen lastensuojelun hämäristä touhuiluista paikallisten perheiden asioissa. Toimittaja oli hyllytettynä kerrassaan monta vuotta. Samalla median muutkin toimittajat saivat kirjoittaa lastensuojelun epäkohdista ainoastaan rajoitetusti tai ei ollenkaan."

Siis rajoitukset koskevat nimenomaan lasten"suojelua".
Vallassa olevia suurpuolueitako tässä eniten suojellaan?
Suomessa! kirjoitti:
Tämä on suomalaista sananvapautta:

"Muutama vuosi sitten pohjoisen valtamedia sanomalehti Kaleva hyllytti toimittajan joka kirjoitti paikallisen lastensuojelun hämäristä touhuiluista paikallisten perheiden asioissa. Toimittaja oli hyllytettynä kerrassaan monta vuotta. Samalla median muutkin toimittajat saivat kirjoittaa lastensuojelun epäkohdista ainoastaan rajoitetusti tai ei ollenkaan."

Siis rajoitukset koskevat nimenomaan lasten"suojelua".
Vallassa olevia suurpuolueitako tässä eniten suojellaan?
Google haku > intensiivinen perhetyö
Miten on? kirjoitti:
Google haku > intensiivinen perhetyö
"En tunne aihetta, mutta olettaisin, että uupumus ja jaksamattomuus sattavat johtua taloudellisesta ahdingosta, raskausmasenuyksesta, synnytysmasennuksesta, synyytyksen jälkeisestä psykoosista, Baby Bluesista.
Otetaanko nämä tekijät huomioon. Annetaanko tukea, vai otetaanko lapset huostaan väsyneiltä ja jaksamattomilta vanhemmilta?
Tehdäänkö yhteityötä hoitavan lääkärin ja neuvoloiden kanssa? "

Siis ihan oikeasti! Näin vähänkö sinä asioita tunnet ja miten vähän sinä tätä palstaa olet lopulta lukenut?

Nyt kun googlettajan tietämättömyys selvisi, niin ehkä paremmin ymmärrän myös nuo joka ketjuun lykätyt googletukset. Sinä et siis lue palstaa juuri ollenkaan, et tunne lastensuojelun laittomuutta ja mielivaltaa, jonka kärsijöinä ovat eniten juuri lapset. Olet ikään kuin yhden asian ihmisenä tällä palstalla.
18 kirjoitti:
"En tunne aihetta, mutta olettaisin, että uupumus ja jaksamattomuus sattavat johtua taloudellisesta ahdingosta, raskausmasenuyksesta, synnytysmasennuksesta, synyytyksen jälkeisestä psykoosista, Baby Bluesista.
Otetaanko nämä tekijät huomioon. Annetaanko tukea, vai otetaanko lapset huostaan väsyneiltä ja jaksamattomilta vanhemmilta?
Tehdäänkö yhteityötä hoitavan lääkärin ja neuvoloiden kanssa? "

Siis ihan oikeasti! Näin vähänkö sinä asioita tunnet ja miten vähän sinä tätä palstaa olet lopulta lukenut?

Nyt kun googlettajan tietämättömyys selvisi, niin ehkä paremmin ymmärrän myös nuo joka ketjuun lykätyt googletukset. Sinä et siis lue palstaa juuri ollenkaan, et tunne lastensuojelun laittomuutta ja mielivaltaa, jonka kärsijöinä ovat eniten juuri lapset. Olet ikään kuin yhden asian ihmisenä tällä palstalla.
tietolisäätuskaa- nimimerkki kirjoittaa sosiaalityöntekijöiden kauhistuttava tietämättömyys otsikolla:
"Sossuilla ei ole siis todellista tietoa niistä paikoista, joihin he peruspalvelujakin korvaavissa huostaanotoissa lapsia lähettävät. Ja valvonta kuuluisi sosiaalitoimelle, mutta ei siihen ole mahdollisuuksia, siis mitään valvontaa ei ole. .Kaltoinkohteluun ja pahoinpitelyihin syyllistynyt laitos saa jatkaa toimintaansa, kuin mitään ikävää ei olisi ikinä tapahtunut. Intensiivihoitojen osastot ovat jatkuvasti täynnä lapsia, jotka sinne haalitaan peruspalvelujen puutteen takia tehdyillä laittomilla huostaanotoilla. Hoidolla väitetään korvattavan lasten puuttuvat sairaalapaikat ja terapiat, eikä lasten kohtelusta ole kukaan kiinnostunut. Laitos mainostaa hienoja hoitotuloksiaan, vaikka niitä ei kukaan ulkopuolinen ole ikinä tutkinut. "

Tietämättömyydestä ei enää voi olla kyse. Hoidollisista huostista on paljon huonoja tuloksia ja asiallista kritiikkiä, josta ammattilaiseksi itseään kutsuvien tulisi olla tietoisia. Kyse on pikemminkin sosiaalityöntekijöiden kauhistuttavasta välinpitämättömyydestä.
Tiedot on kirjoitti:
tietolisäätuskaa- nimimerkki kirjoittaa sosiaalityöntekijöiden kauhistuttava tietämättömyys otsikolla:
"Sossuilla ei ole siis todellista tietoa niistä paikoista, joihin he peruspalvelujakin korvaavissa huostaanotoissa lapsia lähettävät. Ja valvonta kuuluisi sosiaalitoimelle, mutta ei siihen ole mahdollisuuksia, siis mitään valvontaa ei ole. .Kaltoinkohteluun ja pahoinpitelyihin syyllistynyt laitos saa jatkaa toimintaansa, kuin mitään ikävää ei olisi ikinä tapahtunut. Intensiivihoitojen osastot ovat jatkuvasti täynnä lapsia, jotka sinne haalitaan peruspalvelujen puutteen takia tehdyillä laittomilla huostaanotoilla. Hoidolla väitetään korvattavan lasten puuttuvat sairaalapaikat ja terapiat, eikä lasten kohtelusta ole kukaan kiinnostunut. Laitos mainostaa hienoja hoitotuloksiaan, vaikka niitä ei kukaan ulkopuolinen ole ikinä tutkinut. "

Tietämättömyydestä ei enää voi olla kyse. Hoidollisista huostista on paljon huonoja tuloksia ja asiallista kritiikkiä, josta ammattilaiseksi itseään kutsuvien tulisi olla tietoisia. Kyse on pikemminkin sosiaalityöntekijöiden kauhistuttavasta välinpitämättömyydestä.
Demokratian mukaan kansa valitsee vaaleilla keskuudestaan henkilöt, joiden on määrä hoitaa yhteisiä asioita kaikkien parhaaksi, ketään unohtamatta.

Suurinta valtaa käyttää hallitus pääministerin johdolla, hyvänä kakkosena tulee eduskunta lakiasäätävänä elimenä. Näin pitäisi olla, mutta viime hallitukset ovat antaneet todellisen vallan sinne, missä suurin raha liikkuu eli suuryritysten johtajille ja omistajille. Sen takia hallitus on omistajaeliitin ohjenuorassa, siksi sananvapaus on Suomessa vain nimellistä, koskaa rahaa on haluttu siirtää sinne, missä sitä ennestäänkin jo on, monilla jo liikaakin.

Tuon ajattelutavan kannattajat ovat valehdelleet, että suurin peikko valtiolle on loistavat ex-peruspalvelut ja hieno sosiaaliturva, jotka tässä maassa ennen olivat. Ei ennenkään valtio ollut ylivelkaantunut, vaikka julkiset palvelut toimivat, eikä köyhyydestä tiedetty. Kun peruspalvelut haluttiin siirtää kolmannelle sektorille, sosiaaliturva romutettiin ja kaikista palveluista ollaan muokkaamassa pelkkää bisnestä, näin sijaishuollostakin.

Sen takia viranomaiset ovat hallituksen suojeluksessa, koska he ovat niitä pikku muurahaisia, jotka likaisen työn tekevät. Esim. jätevesikysymyksen toikkaroinnin yhteydessä oli surkuhupaisaa seurata, että ketään eivät poliitikot niin hirveästi puolustaneet kuin jonkun ministeriön virkamiehiä, jotka tumpelosuunnitelman olivat laatineet. Eihän nyt valtaeliitin hyppyheikki eli viranomainen voi tehdä virheitä, koska viranomainen on täydellinen ja he toimivat vain niiden ohjeiden varassa, joita valtiojohdolta ovat saaneet!

Kun itse aikanaan olin töissä valtioneuvoston kansliassa ja hain töihin ulkoasiainministeriöön, olin valmistautumassa päivän kestävään psykologiseen testaukseen työterveyslaitoksella, niin silloinen pääministerin yksityissihteeri ja ulkomaan asioiden erityisneuvonantaja neuvoivat minua huumorilla: "Muista, että virkamies ei saa olla tippaakaan luova! Sinä pääset sinne kyllä, kun teet vain sen mitä ylhäältä käsketään, älä vahingossakaan näe esim. Rorschachin musteläiskätestissä mitään muuta kuin musteläiskiä." Yeah! Neuvot tepsivät ja pääsin ulkoasiainministeriöön.

Tätä tarkoitan sanomalla, että poliitikkojen ja viranomaisten välillä on oltava kiinteä luottamussuhde. Jos sitä ei ole, esim. sossu hölisee kansalaisia puolustavia totuuksia julkisuudessa, hänet erotetaan virastaan tai siirretään muihin tehtäviin. Asiat, joista suu on pidettävä supussa vaihtelevat viranomaisilla sen mukaan, ketä on istuvassa hallituksessa. Kyllä hallitus ja eduskunta olisivat voineet jo aikoja sitten laittaa lakeja rikkovat kuntapoliitikot aisoihin, jos olisivat halunneet. Mutta he eivät ole halunneet, koska ls:ssa tapahtuvat lakien rikkomukset (peruspalvelujen ja avohuollon tukien alibudjetointi) palvelevat hallituksen omia päämääriä. He toimivat tiiviissä yhteistyössä yritysjohdon kanssa ja tärkein päämäärä on ollut palvelujen yksityistäminen. Yritysmaailma rulettaa ja siksi sijaishuollolla ja yksityisillä ls-laitoksilla menee hyvin.

Se, miten alas ihmisten elämän kurjistamisessa on vajottu, on aivan käsittämätöntä! Ala-arvoisinta on lasten laiton kohtelu. Mutta huomasitteko Korjausehdotuksia-ketjussa kirjoituksen, jossa kuvattiin, miten mikä tahansa valtio voi kohdella kansalaisiaan miten laittomasti tahansa, kunhan vain tekojen motiivina ovat valtion pyhät päämäärät eli ne asiat, joita silloinen hallitus pitää tärkeimpinä valtion edun kannalta, ei yksittäisten kansalaisten.
22 kirjoitti:
Demokratian mukaan kansa valitsee vaaleilla keskuudestaan henkilöt, joiden on määrä hoitaa yhteisiä asioita kaikkien parhaaksi, ketään unohtamatta.

Suurinta valtaa käyttää hallitus pääministerin johdolla, hyvänä kakkosena tulee eduskunta lakiasäätävänä elimenä. Näin pitäisi olla, mutta viime hallitukset ovat antaneet todellisen vallan sinne, missä suurin raha liikkuu eli suuryritysten johtajille ja omistajille. Sen takia hallitus on omistajaeliitin ohjenuorassa, siksi sananvapaus on Suomessa vain nimellistä, koskaa rahaa on haluttu siirtää sinne, missä sitä ennestäänkin jo on, monilla jo liikaakin.

Tuon ajattelutavan kannattajat ovat valehdelleet, että suurin peikko valtiolle on loistavat ex-peruspalvelut ja hieno sosiaaliturva, jotka tässä maassa ennen olivat. Ei ennenkään valtio ollut ylivelkaantunut, vaikka julkiset palvelut toimivat, eikä köyhyydestä tiedetty. Kun peruspalvelut haluttiin siirtää kolmannelle sektorille, sosiaaliturva romutettiin ja kaikista palveluista ollaan muokkaamassa pelkkää bisnestä, näin sijaishuollostakin.

Sen takia viranomaiset ovat hallituksen suojeluksessa, koska he ovat niitä pikku muurahaisia, jotka likaisen työn tekevät. Esim. jätevesikysymyksen toikkaroinnin yhteydessä oli surkuhupaisaa seurata, että ketään eivät poliitikot niin hirveästi puolustaneet kuin jonkun ministeriön virkamiehiä, jotka tumpelosuunnitelman olivat laatineet. Eihän nyt valtaeliitin hyppyheikki eli viranomainen voi tehdä virheitä, koska viranomainen on täydellinen ja he toimivat vain niiden ohjeiden varassa, joita valtiojohdolta ovat saaneet!

Kun itse aikanaan olin töissä valtioneuvoston kansliassa ja hain töihin ulkoasiainministeriöön, olin valmistautumassa päivän kestävään psykologiseen testaukseen työterveyslaitoksella, niin silloinen pääministerin yksityissihteeri ja ulkomaan asioiden erityisneuvonantaja neuvoivat minua huumorilla: "Muista, että virkamies ei saa olla tippaakaan luova! Sinä pääset sinne kyllä, kun teet vain sen mitä ylhäältä käsketään, älä vahingossakaan näe esim. Rorschachin musteläiskätestissä mitään muuta kuin musteläiskiä." Yeah! Neuvot tepsivät ja pääsin ulkoasiainministeriöön.

Tätä tarkoitan sanomalla, että poliitikkojen ja viranomaisten välillä on oltava kiinteä luottamussuhde. Jos sitä ei ole, esim. sossu hölisee kansalaisia puolustavia totuuksia julkisuudessa, hänet erotetaan virastaan tai siirretään muihin tehtäviin. Asiat, joista suu on pidettävä supussa vaihtelevat viranomaisilla sen mukaan, ketä on istuvassa hallituksessa. Kyllä hallitus ja eduskunta olisivat voineet jo aikoja sitten laittaa lakeja rikkovat kuntapoliitikot aisoihin, jos olisivat halunneet. Mutta he eivät ole halunneet, koska ls:ssa tapahtuvat lakien rikkomukset (peruspalvelujen ja avohuollon tukien alibudjetointi) palvelevat hallituksen omia päämääriä. He toimivat tiiviissä yhteistyössä yritysjohdon kanssa ja tärkein päämäärä on ollut palvelujen yksityistäminen. Yritysmaailma rulettaa ja siksi sijaishuollolla ja yksityisillä ls-laitoksilla menee hyvin.

Se, miten alas ihmisten elämän kurjistamisessa on vajottu, on aivan käsittämätöntä! Ala-arvoisinta on lasten laiton kohtelu. Mutta huomasitteko Korjausehdotuksia-ketjussa kirjoituksen, jossa kuvattiin, miten mikä tahansa valtio voi kohdella kansalaisiaan miten laittomasti tahansa, kunhan vain tekojen motiivina ovat valtion pyhät päämäärät eli ne asiat, joita silloinen hallitus pitää tärkeimpinä valtion edun kannalta, ei yksittäisten kansalaisten.
Tuo häärääminen taapahtuu kulisseissa suurelta osin, mutta yksi näkyvin riekkuja on ollut esim. Perhehoitoliiton Aila Paloniemi (keskusta). Hän on luullut ajavansa vain Perhehoitoliiton etuja, mutta on toistaiseksi onnistunut turvaamaan lähinnä yksityisten laitosten edut ja s-huollon etuja yleisesti. Sijaisvanhemmille työnnetty raha on moninkertainen ydinperheisiin verrattuna, mutta laitosten kustannukset nielevät s-huollon ylläpidosta suurimman osan. Rahaa Paloniemi ei ole onnistunut puhumaan s-vanhemmille niinkään paljon, mutta väärää valtaa siitäkin edestä. Ja valtiojohto takaa sen, että mielivalta ja laiton valta pysyy käytännön ls-työtä tekevillä sosiaalityöntekijöillä. Sen takia mielivaltaisesti tulkittavissa oleva lastensuojelulakikin palvelee valtiojohdon päämääriä. Kyllä valtiojohto tiesi, millaisen lain he halusivat, sen takia eniten vanhempien kannatusta saanut oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen lausunto heitettiin lainvalmistelussa roskakoriin.

Lasten laittoman kohtelun lisäksi ala-arvoista on myös vanhempien kohtelu. Ei kovin kummoista demokratiaa ole, että tuollaiset keskustan paloheimot saavat mitätöidä yhden kansalaisryhmän maanrakoon, he eivät muka ymmärrä edes huostaanottojen syitä, he tarvitsevat muka tulkkipalveluja sen ymmärtämiseen. Ei laittomuutta kukaan voi, eikä tarvitse ymmärtää, vähiten omien lasten laitonta kohtelua, joka tapahtuu valtiojohdon hellässä suojeluksessa.

Mutta valtiojohtoa ei saa vastuuseen lasten väärästä kohtausta, koska LsL on heidän laatimansa ja he laativat siitä sellaisen, että viranomaisrikoksia on sieltä mahdoton osoittaa, koska lain voi tulkita lähes miten vain. Ja tuollaiset paloheimot raakkuvat, että huostaanotot on tehtävä entistä enemmän pysyviksi. Yksityistämistä, yritystoimintaa kannatetaan, koska se se pyörittää rahaa ja tuo sitä lisää niille, joilla ennestäänkin on. Inhimillisyyttä, ihmisoikeuksia tai sosiaaliturvaa ei kannateta, ei edes peruspalveluja, koska ennestään varakkaiden ahneudella ei tunnetusti ole rajoja. Sen takia pidän ihmeenä, jos nyt menossa oleva LsL:n korjaus toisi todellisia korjauksia lasten asemaan lastensuojelussa.
22 kirjoitti:
Tuo häärääminen taapahtuu kulisseissa suurelta osin, mutta yksi näkyvin riekkuja on ollut esim. Perhehoitoliiton Aila Paloniemi (keskusta). Hän on luullut ajavansa vain Perhehoitoliiton etuja, mutta on toistaiseksi onnistunut turvaamaan lähinnä yksityisten laitosten edut ja s-huollon etuja yleisesti. Sijaisvanhemmille työnnetty raha on moninkertainen ydinperheisiin verrattuna, mutta laitosten kustannukset nielevät s-huollon ylläpidosta suurimman osan. Rahaa Paloniemi ei ole onnistunut puhumaan s-vanhemmille niinkään paljon, mutta väärää valtaa siitäkin edestä. Ja valtiojohto takaa sen, että mielivalta ja laiton valta pysyy käytännön ls-työtä tekevillä sosiaalityöntekijöillä. Sen takia mielivaltaisesti tulkittavissa oleva lastensuojelulakikin palvelee valtiojohdon päämääriä. Kyllä valtiojohto tiesi, millaisen lain he halusivat, sen takia eniten vanhempien kannatusta saanut oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen lausunto heitettiin lainvalmistelussa roskakoriin.

Lasten laittoman kohtelun lisäksi ala-arvoista on myös vanhempien kohtelu. Ei kovin kummoista demokratiaa ole, että tuollaiset keskustan paloheimot saavat mitätöidä yhden kansalaisryhmän maanrakoon, he eivät muka ymmärrä edes huostaanottojen syitä, he tarvitsevat muka tulkkipalveluja sen ymmärtämiseen. Ei laittomuutta kukaan voi, eikä tarvitse ymmärtää, vähiten omien lasten laitonta kohtelua, joka tapahtuu valtiojohdon hellässä suojeluksessa.

Mutta valtiojohtoa ei saa vastuuseen lasten väärästä kohtausta, koska LsL on heidän laatimansa ja he laativat siitä sellaisen, että viranomaisrikoksia on sieltä mahdoton osoittaa, koska lain voi tulkita lähes miten vain. Ja tuollaiset paloheimot raakkuvat, että huostaanotot on tehtävä entistä enemmän pysyviksi. Yksityistämistä, yritystoimintaa kannatetaan, koska se se pyörittää rahaa ja tuo sitä lisää niille, joilla ennestäänkin on. Inhimillisyyttä, ihmisoikeuksia tai sosiaaliturvaa ei kannateta, ei edes peruspalveluja, koska ennestään varakkaiden ahneudella ei tunnetusti ole rajoja. Sen takia pidän ihmeenä, jos nyt menossa oleva LsL:n korjaus toisi todellisia korjauksia lasten asemaan lastensuojelussa.
Yllä nimimerkki kirjoittaa:

"(...) mutta yksi näkyvin riekkuja on ollut esim. Perhehoitoliiton Aila Paloniemi (keskusta). Hän on luullut ajavansa vain Perhehoitoliiton etuja, mutta on toistaiseksi onnistunut turvaamaan lähinnä yksityisten laitosten edut ja s-huollon etuja yleisesti. Sijaisvanhemmille työnnetty raha on moninkertainen ydinperheisiin verrattuna, (...)"

Aivan totta!

Eilen illalla kansanedustaja Jacob Söderman (sd.) kertoi A-studion haastettelussa, että vanhusten omaishoidossa on jotain kummallisesti vialla. Hän sanoi, että kyse on siitä, että JOKU EI VÄLITÄ. Arvelen Södermanin ajatuksen johtavan Perhehoitoliitto ry:n sylttytehtaalle. On nimittäin käynyt niin, ettei Perhehoitoliitto pysty turvaamaan vanhusten omaishoitajille LOMITUSPALVELUITA, koska perhehoitajia on ohjattu saalistamaan vain pieniä lapsia hoidokeikseen.

Kansanedustaja Aila Paloniemi (kesk.) on suuri syyllinen siihen, että omaishoitajat uupuvat. Ja laajemminkin siihen, että vanhusten hoito on Suomessa on niin laitosmaista. Perhehoidossa kun on vain 70 vanhusta.

Kun soitin Perhehoitoliittoon ehkä noin kolme viikkoa sitten, liitossa oltiin iloisia, että oli vanhuksille oli löydetty peräti YKSI UUSI PERHEHOITOPAIKKA. Olin ällistynyt... Sosiaali- ja terveysministeriö kun on antanut Perhehoitoliitto ry:lle tuohon vanhusten hoidon lisäämiseen rahaa 70 000 euroa. Yksi uusi perhehoitaja, ja kyseinen ministeriön apuraha on ollut käytössä jo monta kuukautta!
22 kirjoitti:
Tuo häärääminen taapahtuu kulisseissa suurelta osin, mutta yksi näkyvin riekkuja on ollut esim. Perhehoitoliiton Aila Paloniemi (keskusta). Hän on luullut ajavansa vain Perhehoitoliiton etuja, mutta on toistaiseksi onnistunut turvaamaan lähinnä yksityisten laitosten edut ja s-huollon etuja yleisesti. Sijaisvanhemmille työnnetty raha on moninkertainen ydinperheisiin verrattuna, mutta laitosten kustannukset nielevät s-huollon ylläpidosta suurimman osan. Rahaa Paloniemi ei ole onnistunut puhumaan s-vanhemmille niinkään paljon, mutta väärää valtaa siitäkin edestä. Ja valtiojohto takaa sen, että mielivalta ja laiton valta pysyy käytännön ls-työtä tekevillä sosiaalityöntekijöillä. Sen takia mielivaltaisesti tulkittavissa oleva lastensuojelulakikin palvelee valtiojohdon päämääriä. Kyllä valtiojohto tiesi, millaisen lain he halusivat, sen takia eniten vanhempien kannatusta saanut oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen lausunto heitettiin lainvalmistelussa roskakoriin.

Lasten laittoman kohtelun lisäksi ala-arvoista on myös vanhempien kohtelu. Ei kovin kummoista demokratiaa ole, että tuollaiset keskustan paloheimot saavat mitätöidä yhden kansalaisryhmän maanrakoon, he eivät muka ymmärrä edes huostaanottojen syitä, he tarvitsevat muka tulkkipalveluja sen ymmärtämiseen. Ei laittomuutta kukaan voi, eikä tarvitse ymmärtää, vähiten omien lasten laitonta kohtelua, joka tapahtuu valtiojohdon hellässä suojeluksessa.

Mutta valtiojohtoa ei saa vastuuseen lasten väärästä kohtausta, koska LsL on heidän laatimansa ja he laativat siitä sellaisen, että viranomaisrikoksia on sieltä mahdoton osoittaa, koska lain voi tulkita lähes miten vain. Ja tuollaiset paloheimot raakkuvat, että huostaanotot on tehtävä entistä enemmän pysyviksi. Yksityistämistä, yritystoimintaa kannatetaan, koska se se pyörittää rahaa ja tuo sitä lisää niille, joilla ennestäänkin on. Inhimillisyyttä, ihmisoikeuksia tai sosiaaliturvaa ei kannateta, ei edes peruspalveluja, koska ennestään varakkaiden ahneudella ei tunnetusti ole rajoja. Sen takia pidän ihmeenä, jos nyt menossa oleva LsL:n korjaus toisi todellisia korjauksia lasten asemaan lastensuojelussa.
"Mutta valtiojohtoa ei saa vastuuseen lasten väärästä kohtausta, koska LsL on heidän laatimansa ja he laativat siitä sellaisen, että viranomaisrikoksia on sieltä mahdoton osoittaa, koska lain voi tulkita lähes miten vain."

Juuri niin.

Mielestäni tämä intensiivihoito (vierihoito) oli hirveän hyvä esimerkki siitä, MIHIN KAIKKEEN lastensuojelulaki antaa "luvan"! Laki kun on niin heikko, että se varsinainen pahoinpitely on mahdollista tehdä lapselle sitten siellä sijaishuollossa, lastensuojelulaitosessa!

Sijaishuoltokin on muodostunut käänteisilmiökseen velton lastensuojelulain vuoksi. Niinhän se on, että valta alkaa kahmia itselleen lisää etuja, kun sitä ei valvota ja rajoiteta.
Söderman sanoi kirjoitti:
Yllä nimimerkki kirjoittaa:

"(...) mutta yksi näkyvin riekkuja on ollut esim. Perhehoitoliiton Aila Paloniemi (keskusta). Hän on luullut ajavansa vain Perhehoitoliiton etuja, mutta on toistaiseksi onnistunut turvaamaan lähinnä yksityisten laitosten edut ja s-huollon etuja yleisesti. Sijaisvanhemmille työnnetty raha on moninkertainen ydinperheisiin verrattuna, (...)"

Aivan totta!

Eilen illalla kansanedustaja Jacob Söderman (sd.) kertoi A-studion haastettelussa, että vanhusten omaishoidossa on jotain kummallisesti vialla. Hän sanoi, että kyse on siitä, että JOKU EI VÄLITÄ. Arvelen Södermanin ajatuksen johtavan Perhehoitoliitto ry:n sylttytehtaalle. On nimittäin käynyt niin, ettei Perhehoitoliitto pysty turvaamaan vanhusten omaishoitajille LOMITUSPALVELUITA, koska perhehoitajia on ohjattu saalistamaan vain pieniä lapsia hoidokeikseen.

Kansanedustaja Aila Paloniemi (kesk.) on suuri syyllinen siihen, että omaishoitajat uupuvat. Ja laajemminkin siihen, että vanhusten hoito on Suomessa on niin laitosmaista. Perhehoidossa kun on vain 70 vanhusta.

Kun soitin Perhehoitoliittoon ehkä noin kolme viikkoa sitten, liitossa oltiin iloisia, että oli vanhuksille oli löydetty peräti YKSI UUSI PERHEHOITOPAIKKA. Olin ällistynyt... Sosiaali- ja terveysministeriö kun on antanut Perhehoitoliitto ry:lle tuohon vanhusten hoidon lisäämiseen rahaa 70 000 euroa. Yksi uusi perhehoitaja, ja kyseinen ministeriön apuraha on ollut käytössä jo monta kuukautta!
sijareiden lomiin ja koulutukseen nuo rahat. Kannattaisi varmaan selvittää, mihin rahat on käytetty.

"On nimittäin käynyt niin, ettei Perhehoitoliitto pysty turvaamaan vanhusten omaishoitajille LOMITUSPALVELUITA, koska perhehoitajia on ohjattu saalistamaan vain pieniä lapsia hoidokeikseen. "

Ihan sama tilanne on silloin kun oma vanhempi on oman LAPSENSA omaishoitaja. Sillä estetään lapsen laitossijoitus ja omaishoitajuus tuo tuhansien eurojen säästön kuukausittain yhteiskunnalle. Lomista ei ole tietoakaan, vaikka vanhemman jaksamiseen olisi varmaan tärkeää edes yksi vapaapäivä kuukaudessa. Mutta omaishoitajat eivät varmaan ole paljon tähän puuttuneet, koska huostaanottopainotteisessa politiikassa saa olla kiitollinen, että saa edes sen 300-400 euroa kuussa, koska senkään saminen ei ole itsestäänselvyys.

Kyse on tässäkin yhteiskunnan arvovalinnasta. Sijaishoitajille maksetaan kyllä erityislapsen hoidosta viisinkertaisia summia ja laitoshoidosta vielä satoja kertoja enemmän. Moni vanhempi vaihtaa mielellään kodin ulkopuolisen työn oman lapsensa omaishoitajuuteen, mutta hitto kun henkisesti ja joskus myös fyysisestikin raskaan työn lisäksi perheen pitäisi vielä jollain elääkin! Kyllähän monet vanhemmat jäävät hoitamaan lastaan niissäkin kunnissa, joissa ei makseta omaishoitajan korvausta ollenkaan. Silloin perhe joutuu toimeentulotuki luukulle, mutta ei sen puoleen, niin joutuu ajoittain silloinkin, vaikka tuon muutaman satasen om.hoitajan tuen saisikin.

Ihmisiä pompotetaan luukulta toiselle, annetuista tuista käytetään eri nimiä, siitäkin on kyse osaltaan.
Taloudellisen tuenkin hakeminen voi johtaa huostaanottoon, ovathan jotkut kunnat senkin myöntäneet.
Veltto laki kirjoitti:
"Mutta valtiojohtoa ei saa vastuuseen lasten väärästä kohtausta, koska LsL on heidän laatimansa ja he laativat siitä sellaisen, että viranomaisrikoksia on sieltä mahdoton osoittaa, koska lain voi tulkita lähes miten vain."

Juuri niin.

Mielestäni tämä intensiivihoito (vierihoito) oli hirveän hyvä esimerkki siitä, MIHIN KAIKKEEN lastensuojelulaki antaa "luvan"! Laki kun on niin heikko, että se varsinainen pahoinpitely on mahdollista tehdä lapselle sitten siellä sijaishuollossa, lastensuojelulaitosessa!

Sijaishuoltokin on muodostunut käänteisilmiökseen velton lastensuojelulain vuoksi. Niinhän se on, että valta alkaa kahmia itselleen lisää etuja, kun sitä ei valvota ja rajoiteta.
"Laki kun on niin heikko, että se varsinainen pahoinpitely on mahdollista tehdä lapselle sitten siellä sijaishuollossa, lastensuojelulaitosessa! "
Autismikirjon lasten ja perheiden kaltoinkohtelu intensiivihoidossa on ollut jo kauan esim. autistien järjestöjen ja sossujen tiedossa. Kaltoinkohteluun syyllistyneet laitokset saavat silti rahastaa uusilla asiakkailla ja kaltoinkohteluilla. Miksi?
Varpua laitoksille kirjoitti:
"Laki kun on niin heikko, että se varsinainen pahoinpitely on mahdollista tehdä lapselle sitten siellä sijaishuollossa, lastensuojelulaitosessa! "
Autismikirjon lasten ja perheiden kaltoinkohtelu intensiivihoidossa on ollut jo kauan esim. autistien järjestöjen ja sossujen tiedossa. Kaltoinkohteluun syyllistyneet laitokset saavat silti rahastaa uusilla asiakkailla ja kaltoinkohteluilla. Miksi?
"viime hallitukset ovat antaneet todellisen vallan sinne, missä suurin raha liikkuu eli suuryritysten johtajille ja omistajille. Sen takia hallitus on omistajaeliitin ohjenuorassa, siksi sananvapaus on Suomessa vain nimellistä"

Onko ainoa toivomme BBC ja kansainvälinen julkisuus?
stop sensuuri kirjoitti:
"viime hallitukset ovat antaneet todellisen vallan sinne, missä suurin raha liikkuu eli suuryritysten johtajille ja omistajille. Sen takia hallitus on omistajaeliitin ohjenuorassa, siksi sananvapaus on Suomessa vain nimellistä"

Onko ainoa toivomme BBC ja kansainvälinen julkisuus?
aika loppui siihen, että Eva Aminoffilla oli toimittajatuttuja Keski-Euroopassa, joihin hän oli tiiviisti yhteydessä. Keskieurooppalainen lehdistö alkoi yhä enemmän ja enemmän ihmetellä, arvostella ja tuoda julkisuuteen Ruotsin lastensuojelun toimia, jolloin Ruotsin oli puututtava laittomuuksiinsa.

Se oli ainoa tapa saada ensin Aminoffin oma lapsi kotiin ja pitkälle siitä alkoi ruotsalaisen ls:n puhdistus, minkä tuloksena nyt 2000-luvulla monille lapsiuhreille maksettiin edes jotain rahallisia korvauksia. Ei siellä asiat ole kunnossa vieläkään, mutta jotain tuollaista meilläkin tarvittaisiin. Harmi vain, että esimerkiksi minulla ei ole mitään ulkomaisia toimittajakontakteja...
27 kirjoitti:
aika loppui siihen, että Eva Aminoffilla oli toimittajatuttuja Keski-Euroopassa, joihin hän oli tiiviisti yhteydessä. Keskieurooppalainen lehdistö alkoi yhä enemmän ja enemmän ihmetellä, arvostella ja tuoda julkisuuteen Ruotsin lastensuojelun toimia, jolloin Ruotsin oli puututtava laittomuuksiinsa.

Se oli ainoa tapa saada ensin Aminoffin oma lapsi kotiin ja pitkälle siitä alkoi ruotsalaisen ls:n puhdistus, minkä tuloksena nyt 2000-luvulla monille lapsiuhreille maksettiin edes jotain rahallisia korvauksia. Ei siellä asiat ole kunnossa vieläkään, mutta jotain tuollaista meilläkin tarvittaisiin. Harmi vain, että esimerkiksi minulla ei ole mitään ulkomaisia toimittajakontakteja...
Eikö "intensiivihoitoa" antavien laitosten henkilökuntaa ja omistajia pelota, että jonain päivänä aikuistuttuaan hoidon kohteet tarjoavat entisille hoitajilleen vanhainkodeissa vastaavaa " intensiivihoitoa"?

Sijaislaitoksissa kasvaville tytöille tarjotaan koulutus- ja uramahdollisuudeksi yleensä vain lähihoitajan yms. opintoja vaikka olisivat kuinka hyviä oppilaita koulussa tai vaikka lahjat riittäisivät akateemiseen uraan.

Intensiivihoidon läpikäyneitä lähihoitajia on siis tulossa pilvin pimein vanhushoidon markkinoille.
intens. tulevaisuus kirjoitti:
Eikö "intensiivihoitoa" antavien laitosten henkilökuntaa ja omistajia pelota, että jonain päivänä aikuistuttuaan hoidon kohteet tarjoavat entisille hoitajilleen vanhainkodeissa vastaavaa " intensiivihoitoa"?

Sijaislaitoksissa kasvaville tytöille tarjotaan koulutus- ja uramahdollisuudeksi yleensä vain lähihoitajan yms. opintoja vaikka olisivat kuinka hyviä oppilaita koulussa tai vaikka lahjat riittäisivät akateemiseen uraan.

Intensiivihoidon läpikäyneitä lähihoitajia on siis tulossa pilvin pimein vanhushoidon markkinoille.
Suhtautumistapahan on sitten opittu siellä intensiivihoidossa. Mallioppimista.
rypälex kirjoitti:
Suhtautumistapahan on sitten opittu siellä intensiivihoidossa. Mallioppimista.
"Eikö "intensiivihoitoa" antavien laitosten henkilökuntaa ja omistajia pelota, että jonain päivänä aikuistuttuaan hoidon kohteet tarjoavat entisille hoitajilleen vanhainkodeissa vastaavaa " intensiivihoitoa"?"

Miltähän tuntuu kun ei saa tavata läheisiään tai rakkaitaan ja joutuu makaamaan päivät pitkät eristyksissä vihannekseksi lääkittynä maksaen omasta eläkkeestä ja pääomista useita tuhansia kuussa laitokselle? Tietäen, että jossain toisessa laitoksessa samanlaisissa oloissa makaa oma puoliso, jota ei saa nähdä eikä ole ketään kuka uskoo tai kenelle valittaisi kohtelusta?
erityishuolenpidossa kirjoitti:
"Eikö "intensiivihoitoa" antavien laitosten henkilökuntaa ja omistajia pelota, että jonain päivänä aikuistuttuaan hoidon kohteet tarjoavat entisille hoitajilleen vanhainkodeissa vastaavaa " intensiivihoitoa"?"

Miltähän tuntuu kun ei saa tavata läheisiään tai rakkaitaan ja joutuu makaamaan päivät pitkät eristyksissä vihannekseksi lääkittynä maksaen omasta eläkkeestä ja pääomista useita tuhansia kuussa laitokselle? Tietäen, että jossain toisessa laitoksessa samanlaisissa oloissa makaa oma puoliso, jota ei saa nähdä eikä ole ketään kuka uskoo tai kenelle valittaisi kohtelusta?
Lastensuojelu vilisee käänteistotuuksia ja sumuttavia nimiä. Tässä suomennokset:

varhainen tuki= varhainen leimaaminen
moniammatillinen yhteistyö= ryhmäpanettelu, joukkojuoruaminen
lapsen etu= sosiaalibyrokraattien ja - yrittäjien etu
intensiivihoito= tehopahoinpitely
kehittäminen= alasajo
perhetyö= erhetyö
asiakas= alamainen
selkokielellä kirjoitti:
Lastensuojelu vilisee käänteistotuuksia ja sumuttavia nimiä. Tässä suomennokset:

varhainen tuki= varhainen leimaaminen
moniammatillinen yhteistyö= ryhmäpanettelu, joukkojuoruaminen
lapsen etu= sosiaalibyrokraattien ja - yrittäjien etu
intensiivihoito= tehopahoinpitely
kehittäminen= alasajo
perhetyö= erhetyö
asiakas= alamainen
Nyt lasta pääsee lastensuojelussa "terapioimaan" mm. seuraavat ammattiryhmät:

1) sosiaalityöntekijä, jolla ei ole päivänkään koulutusta psykiatriasta, eikä psykologiasta
2) perhetyöntekijät, terapiakoulutus nolla viikkoa

Ja lisää tulee sijaishuollossa:
3) Sosiaalikasvattajat, ei psykologisia opintoja, ei terapiakoulutusta
4) Sosionomit, ei psykologisia opintoja, ei terapiakoulutusta
5) Psykiatrian sairaanhoitajat, joiden koulutukseen kuuluu pari opintoviikkoa psykologiaa

Hoidollisessa huostaanotossa esim. sairaalapaikkojen puute korvataan muka lastenkodissa annetulla hoidolla, jossa henkilökunta on kohtien 3 ja 4 henkilöstöä. Hdl:n lastenkodissa oli osastolla koko ajan auki psykiatrisen sh:n paikka, oli ollut kuulema jo kauan, mutta sitä ei joko haluttu täyttää tai ei saatu täytetyksi.

Lapset peloteltiin väkivallalla kertomasta ulkopuolisille oloistaan ja psykiatrin nuo lapset tapasivat kerran viikossa kun lääkäri tuli juttelemaan kaikille yhteisesti osaston olohuoneessa. Yleensä lääkäri kahvitteli hoitajien kanssa ja seurasi samalla lasten leikkiä ja keskinäistä kanssakäymistä. Esim. minun lapseni katsoi lääkärin osaston ulkopuoliseksi henkilöksi, eikä uskaltanut kertoa hänen kuultensa saamastaan kohtelusta mitään. Ja HUOM! Lapsia pelottelevat ja pahoinpitelyihin syyllistyneet hoitajat olivat paikalla lääkäritapaamisissa.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9389252
selkokielellä kirjoitti:
Lastensuojelu vilisee käänteistotuuksia ja sumuttavia nimiä. Tässä suomennokset:

varhainen tuki= varhainen leimaaminen
moniammatillinen yhteistyö= ryhmäpanettelu, joukkojuoruaminen
lapsen etu= sosiaalibyrokraattien ja - yrittäjien etu
intensiivihoito= tehopahoinpitely
kehittäminen= alasajo
perhetyö= erhetyö
asiakas= alamainen
jatketaan termien suomennosta kun niitä havaitaan
lastensuojelussa kirjoitti:
Nyt lasta pääsee lastensuojelussa "terapioimaan" mm. seuraavat ammattiryhmät:

1) sosiaalityöntekijä, jolla ei ole päivänkään koulutusta psykiatriasta, eikä psykologiasta
2) perhetyöntekijät, terapiakoulutus nolla viikkoa

Ja lisää tulee sijaishuollossa:
3) Sosiaalikasvattajat, ei psykologisia opintoja, ei terapiakoulutusta
4) Sosionomit, ei psykologisia opintoja, ei terapiakoulutusta
5) Psykiatrian sairaanhoitajat, joiden koulutukseen kuuluu pari opintoviikkoa psykologiaa

Hoidollisessa huostaanotossa esim. sairaalapaikkojen puute korvataan muka lastenkodissa annetulla hoidolla, jossa henkilökunta on kohtien 3 ja 4 henkilöstöä. Hdl:n lastenkodissa oli osastolla koko ajan auki psykiatrisen sh:n paikka, oli ollut kuulema jo kauan, mutta sitä ei joko haluttu täyttää tai ei saatu täytetyksi.

Lapset peloteltiin väkivallalla kertomasta ulkopuolisille oloistaan ja psykiatrin nuo lapset tapasivat kerran viikossa kun lääkäri tuli juttelemaan kaikille yhteisesti osaston olohuoneessa. Yleensä lääkäri kahvitteli hoitajien kanssa ja seurasi samalla lasten leikkiä ja keskinäistä kanssakäymistä. Esim. minun lapseni katsoi lääkärin osaston ulkopuoliseksi henkilöksi, eikä uskaltanut kertoa hänen kuultensa saamastaan kohtelusta mitään. Ja HUOM! Lapsia pelottelevat ja pahoinpitelyihin syyllistyneet hoitajat olivat paikalla lääkäritapaamisissa.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9389252
väittää hoidoksi tuota, mitä hoidollisilla huostaanotoilla lapsille järjestetään?

Tarkoitan kirjoitusta Lapsia puoskaroidaan vailla koulutusta.
kklliiuuhhk kirjoitti:
jatketaan termien suomennosta kun niitä havaitaan
Aamutohtori ohjelmassa oli tänään vieraana Heikki Nikkilä aiheena skitsofrenia. Tulee kait uusintana Tänään otsikoiss ohjelmassa klo 12.

Linkki aamotohtori ohjelmasivuille, jossa useita eri ohjelma-aiheita. Aamutohtoreille voi lähettää myös kysymyksiä.

http://yle.fi/uutiset/ohjelmat/aamu-tv/2010/01/aamutohtori_1385043.html

----
Kysykää tohtorilta. kirjoitti:
Aamutohtori ohjelmassa oli tänään vieraana Heikki Nikkilä aiheena skitsofrenia. Tulee kait uusintana Tänään otsikoiss ohjelmassa klo 12.

Linkki aamotohtori ohjelmasivuille, jossa useita eri ohjelma-aiheita. Aamutohtoreille voi lähettää myös kysymyksiä.

http://yle.fi/uutiset/ohjelmat/aamu-tv/2010/01/aamutohtori_1385043.html

----
Onko asialla taas ketjuihin liittymättömiä irtolinkkejä heittävä googlettaja?
stop irtolinkit kirjoitti:
Onko asialla taas ketjuihin liittymättömiä irtolinkkejä heittävä googlettaja?
"Lapset peloteltiin väkivallalla kertomasta ulkopuolisille oloistaan ja psykiatrin nuo lapset tapasivat kerran viikossa kun lääkäri tuli juttelemaan kaikille yhteisesti osaston olohuoneessa. Yleensä lääkäri kahvitteli hoitajien kanssa ja seurasi samalla lasten leikkiä ja keskinäistä kanssakäymistä. Esim. minun lapseni katsoi lääkärin osaston ulkopuoliseksi henkilöksi, eikä uskaltanut kertoa hänen kuultensa saamastaan kohtelusta mitään. Ja HUOM! Lapsia pelottelevat ja pahoinpitelyihin syyllistyneet hoitajat olivat paikalla lääkäritapaamisissa."

Laitoksiin pitäisi ruveta tekemään säännöllisiä tarkistuksia ilman ennakkovaroituksia ja laitoslapset tulisi haastatella kahden ilman hoitajien läsnäoloa. Nykyisin mitään valvontaa ei ole ja läänintarkastaja vaivautuu paikalle vain valitusten jälkeen laitokselle etukäteen ilmoittaen- kahvittelemaan( yleensä tutun) omistajan ja henkilökunnan kanssa.
Oikeutta lapsille kirjoitti:
"Lapset peloteltiin väkivallalla kertomasta ulkopuolisille oloistaan ja psykiatrin nuo lapset tapasivat kerran viikossa kun lääkäri tuli juttelemaan kaikille yhteisesti osaston olohuoneessa. Yleensä lääkäri kahvitteli hoitajien kanssa ja seurasi samalla lasten leikkiä ja keskinäistä kanssakäymistä. Esim. minun lapseni katsoi lääkärin osaston ulkopuoliseksi henkilöksi, eikä uskaltanut kertoa hänen kuultensa saamastaan kohtelusta mitään. Ja HUOM! Lapsia pelottelevat ja pahoinpitelyihin syyllistyneet hoitajat olivat paikalla lääkäritapaamisissa."

Laitoksiin pitäisi ruveta tekemään säännöllisiä tarkistuksia ilman ennakkovaroituksia ja laitoslapset tulisi haastatella kahden ilman hoitajien läsnäoloa. Nykyisin mitään valvontaa ei ole ja läänintarkastaja vaivautuu paikalle vain valitusten jälkeen laitokselle etukäteen ilmoittaen- kahvittelemaan( yleensä tutun) omistajan ja henkilökunnan kanssa.
"Nykyisin mitään valvontaa ei ole ja läänintarkastaja vaivautuu paikalle vain valitusten jälkeen laitokselle etukäteen ilmoittaen- kahvittelemaan( yleensä tutun) omistajan ja henkilökunnan kanssa."

Lastensuojelun toimista ja sijaishuollosta pitäisi tehdä puolueeton selvitys. Tähän mennessä byrokraatit ovat itse valvoneet ja arvioineet omaa työtään ja lausunnot ovat sen mukaisia esim" Suomessa ei tehdä turhia huostaanottoja".

Mikä taho sopisi selvityksen tekijäksi? Ihmisoikeusinstituuttia on ehdotettu.Heittäkää ehdotuksia!
ja äkkiä kirjoitti:
"Nykyisin mitään valvontaa ei ole ja läänintarkastaja vaivautuu paikalle vain valitusten jälkeen laitokselle etukäteen ilmoittaen- kahvittelemaan( yleensä tutun) omistajan ja henkilökunnan kanssa."

Lastensuojelun toimista ja sijaishuollosta pitäisi tehdä puolueeton selvitys. Tähän mennessä byrokraatit ovat itse valvoneet ja arvioineet omaa työtään ja lausunnot ovat sen mukaisia esim" Suomessa ei tehdä turhia huostaanottoja".

Mikä taho sopisi selvityksen tekijäksi? Ihmisoikeusinstituuttia on ehdotettu.Heittäkää ehdotuksia!
Lastensuojelun mielivaltaa tai ammattitaidottomuutta( huosta ensisijaisena " apuna") ei voi korjata tai ratkaista istuttamalla vanhempia keskenään viranomaistoiminnan hyväksymiseen tähtäävissä "tukiryhmissä" kuten JaVaMa tai VoiKukkia.
Kyykytyksen seurauksia ei voi hoitaa lisäkyykytyksellä.
Hyppää pois kirjoitti:
Lastensuojelun mielivaltaa tai ammattitaidottomuutta( huosta ensisijaisena " apuna") ei voi korjata tai ratkaista istuttamalla vanhempia keskenään viranomaistoiminnan hyväksymiseen tähtäävissä "tukiryhmissä" kuten JaVaMa tai VoiKukkia.
Kyykytyksen seurauksia ei voi hoitaa lisäkyykytyksellä.
"Lastensuojelun mielivaltaa tai ammattitaidottomuutta( huosta ensisijaisena " apuna") ei voi korjata tai ratkaista istuttamalla vanhempia keskenään viranomaistoiminnan hyväksymiseen tähtäävissä "tukiryhmissä" kuten JaVaMa tai VoiKukkia.
Kyykytyksen seurauksia ei voi hoitaa lisäkyykytyksellä."

Kyllä voi ja tähän uuteen lisäkyykytykseen saa vieläpä valtion apurahaa.

"Yksi KASTE- ohjelman tavoitteista on kuulemma" perhehoidon eri osapuolia osallistava, kokonaisvaltainen tukityöprosessi "johon kuuluu:
-Sijaisperheen kokonaisvaltainen tukeminen sijoituksen alussa
-Sijaisperheen omien ja sijoitettujen lasten mukanaolo; lasten vertaisryhmät, Pesäpuu ry ja
Perhehoitoliitto ry
- Biologisten vanhempien vertaistukiryhmät; JaVaMa -malli, Voikukka-projektimalli, Voikukkaprojekti "
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9412536
Kafka KASTE:ssa kirjoitti:
"Lastensuojelun mielivaltaa tai ammattitaidottomuutta( huosta ensisijaisena " apuna") ei voi korjata tai ratkaista istuttamalla vanhempia keskenään viranomaistoiminnan hyväksymiseen tähtäävissä "tukiryhmissä" kuten JaVaMa tai VoiKukkia.
Kyykytyksen seurauksia ei voi hoitaa lisäkyykytyksellä."

Kyllä voi ja tähän uuteen lisäkyykytykseen saa vieläpä valtion apurahaa.

"Yksi KASTE- ohjelman tavoitteista on kuulemma" perhehoidon eri osapuolia osallistava, kokonaisvaltainen tukityöprosessi "johon kuuluu:
-Sijaisperheen kokonaisvaltainen tukeminen sijoituksen alussa
-Sijaisperheen omien ja sijoitettujen lasten mukanaolo; lasten vertaisryhmät, Pesäpuu ry ja
Perhehoitoliitto ry
- Biologisten vanhempien vertaistukiryhmät; JaVaMa -malli, Voikukka-projektimalli, Voikukkaprojekti "
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9412536
Toisin kuin päättäjät uskovat Kaste- hankkeiden keskittyminen varhaiseen puuttumiseen, huoli- koulutukseen ja moniammatilliseen yhteistyöhön tulee lisäämään hoidollisia huostia. Mukana on valtava määrä sijaishuollon järjestöjä ja psykiatristen laitosten henkilökuntaa.
varpuja piisaa kirjoitti:
Toisin kuin päättäjät uskovat Kaste- hankkeiden keskittyminen varhaiseen puuttumiseen, huoli- koulutukseen ja moniammatilliseen yhteistyöhön tulee lisäämään hoidollisia huostia. Mukana on valtava määrä sijaishuollon järjestöjä ja psykiatristen laitosten henkilökuntaa.
Itä- ja Keski-Suomen lasten ja perheiden palveluja kehittämään pyrkivässä KASTE: hankkeessa on kyllä sijaishuollon ja psykiatrian edustus mutta en ainakaan huomannut as- lasten ja perheiden järjestöjä. En myöskään vammaisten lasten perheiden.
Katso KASTE:tta kirjoitti:
Itä- ja Keski-Suomen lasten ja perheiden palveluja kehittämään pyrkivässä KASTE: hankkeessa on kyllä sijaishuollon ja psykiatrian edustus mutta en ainakaan huomannut as- lasten ja perheiden järjestöjä. En myöskään vammaisten lasten perheiden.
Oletteko huomanneet, että lastensuojelijoina esiintyvät henkilöt tykkäävät kovasti sanasta intensiivinen ja viljelevät sitä monissa asiaankuulumattomissa yhteyksissä. Esim. intensiiviseksi tukipaketiksi voidaan kirjata se, että lastensuojelun sosiaalityöntekijä passittaa vanhemmat peruspalveluihin; työvoimatoimistoon, perheneuvolaan tai lääkärille.

Intensiivinen työskentely taas tarkoittaa sitä, että lastensuojelijoina esiintyvät henkilöt nostavat tuntipalkkaa moniammatillisissa palavereissa, joissa he keskustelevat vain toistensa kanssa ja vain negatiivisia asioita esiinnostaen heille tuntemattoman perheen asioista. Entisaikaan tällaista intensiivistä työskentelyä olisi pidetty hyvien tapojen vastaisena ja synnillisenä panetteluna, josta panettelijalle kuului rangaistus, ei palkka.

Eipä ihme, että pahoinpitelyä kutsutaan nykyisin intensiiviseksi hoidoksi ja huolenpidoksi.
Sumuttava sana kirjoitti:
Oletteko huomanneet, että lastensuojelijoina esiintyvät henkilöt tykkäävät kovasti sanasta intensiivinen ja viljelevät sitä monissa asiaankuulumattomissa yhteyksissä. Esim. intensiiviseksi tukipaketiksi voidaan kirjata se, että lastensuojelun sosiaalityöntekijä passittaa vanhemmat peruspalveluihin; työvoimatoimistoon, perheneuvolaan tai lääkärille.

Intensiivinen työskentely taas tarkoittaa sitä, että lastensuojelijoina esiintyvät henkilöt nostavat tuntipalkkaa moniammatillisissa palavereissa, joissa he keskustelevat vain toistensa kanssa ja vain negatiivisia asioita esiinnostaen heille tuntemattoman perheen asioista. Entisaikaan tällaista intensiivistä työskentelyä olisi pidetty hyvien tapojen vastaisena ja synnillisenä panetteluna, josta panettelijalle kuului rangaistus, ei palkka.

Eipä ihme, että pahoinpitelyä kutsutaan nykyisin intensiiviseksi hoidoksi ja huolenpidoksi.
medialukutaidon opettamista vaadittaan kouluihin. Kuulusiko opetukseen virkamiesten ja muun vastaavan harjoittama orwelliläinen kieli? Sosiaalialalta löytyisi ainakin paljon opetusmateriaalia.
hjjuk99 kirjoitti:
medialukutaidon opettamista vaadittaan kouluihin. Kuulusiko opetukseen virkamiesten ja muun vastaavan harjoittama orwelliläinen kieli? Sosiaalialalta löytyisi ainakin paljon opetusmateriaalia.
"Oletteko huomanneet, että lastensuojelijoina esiintyvät henkilöt tykkäävät kovasti sanasta intensiivinen ja viljelevät sitä monissa asiaankuulumattomissa yhteyksissä."

Perheiden ja RAY:n raha-anomusten käsittelijöiden tulisi valpastua heti kun kuulevat sanan intensiivinen. Se tarkoittaa yleensä vaikeuksia perheille ja isoa laskua veronmaksajille.
tuhon avainsanat kirjoitti:
"Oletteko huomanneet, että lastensuojelijoina esiintyvät henkilöt tykkäävät kovasti sanasta intensiivinen ja viljelevät sitä monissa asiaankuulumattomissa yhteyksissä."

Perheiden ja RAY:n raha-anomusten käsittelijöiden tulisi valpastua heti kun kuulevat sanan intensiivinen. Se tarkoittaa yleensä vaikeuksia perheille ja isoa laskua veronmaksajille.
Suunnitelmallinen intensiivihoito on tarkoitettu vaikeasti traumatisoituneill, monella tavalla oirehtiville lapsille, nuorille ja heidän perheilleen.

Hoito yhdistää perinteisen lastenhoidon ja psykiatrisen hoidon.
Intensiivihoito on suunnitelmallista ja koko hoito tapahtuu yhdessä paikassa.
Lapsille järjestetään koulupaikka tarvittaessa Lastenlinnan sairaalakoulussa.
Intensiivihoidon tavoitteena on on saada kokonaisvaltainen muutos lapsen ja hänen perheensä tilanteessa.
Keskeisinä rtömenetlminä käytetään yksilöhoitoa, pehe- ja verkostotyötä sekä toiminnallisuutta.
Lasten on mahdollista tulla päiväpaikalle ympärivuorokautisesta intensiivihoidosta ennen kokonaan kotiuttamistaaan.
Päiväpaikka on osa intensiivihoitoa.

"Hoito on suunnitelmallista ja koko hoito tapahtuu yhdessä paikassa. Tavoitteena on saada kokonaisvaltainen muutos lapsen ja hänen perheensä tilanteessa."
Haiskataako pakkohuostaanotolta, tai lapsikaappaukselta?

Lisää intensiivihoidosta. Osastoista. Paikkatiedusteluista. Yhteystiedot

http://www.hdl.fi/fi/lapset-ja-perheet/intensiivihoito

--
Muutokset perheissä. kirjoitti:
Suunnitelmallinen intensiivihoito on tarkoitettu vaikeasti traumatisoituneill, monella tavalla oirehtiville lapsille, nuorille ja heidän perheilleen.

Hoito yhdistää perinteisen lastenhoidon ja psykiatrisen hoidon.
Intensiivihoito on suunnitelmallista ja koko hoito tapahtuu yhdessä paikassa.
Lapsille järjestetään koulupaikka tarvittaessa Lastenlinnan sairaalakoulussa.
Intensiivihoidon tavoitteena on on saada kokonaisvaltainen muutos lapsen ja hänen perheensä tilanteessa.
Keskeisinä rtömenetlminä käytetään yksilöhoitoa, pehe- ja verkostotyötä sekä toiminnallisuutta.
Lasten on mahdollista tulla päiväpaikalle ympärivuorokautisesta intensiivihoidosta ennen kokonaan kotiuttamistaaan.
Päiväpaikka on osa intensiivihoitoa.

"Hoito on suunnitelmallista ja koko hoito tapahtuu yhdessä paikassa. Tavoitteena on saada kokonaisvaltainen muutos lapsen ja hänen perheensä tilanteessa."
Haiskataako pakkohuostaanotolta, tai lapsikaappaukselta?

Lisää intensiivihoidosta. Osastoista. Paikkatiedusteluista. Yhteystiedot

http://www.hdl.fi/fi/lapset-ja-perheet/intensiivihoito

--
Miksi heittää tänne tuo linkki? Etkö ole lukenut lainkaan tätä viestiketjua?
googlettajako? kirjoitti:
Miksi heittää tänne tuo linkki? Etkö ole lukenut lainkaan tätä viestiketjua?
Harmi, että näitä onnistuneesti yhteen asiaan keskittyneitä keskusteluja sotketaan ihan silkalla ajattelemattomuudella, kun viestin rustaaja ei ole välittänyt paneutua siihen, mitä nostaa täällä kirjoituksessaan esiin. Muiden aika ja energia kuluu sitten siihen, että he korjaavat tällä palstalla esitettyjä vikaan johtavia ajatuspolkuja ja ihan selviä asiavirheitäkin.

Vähällä vaivalla asiat yleensä selviävät. Riittää, että avaa tänne heittämänsä linkin ja lukee linkin osoitteessa olevan sivun.

Olisin halunnut käyttää eräänkin kerran jo vanhaa, olemassa olevaa ketjua omien aiheideni julkaisemiseen. Olisin siten välttynyt aloittamasta uutta keskustelua. Mielestäni meidän pitäisi enemmän hyödyntää jo olemassa olevia. Mutta eihän se onnistunut, koska vanha ketju oli täynnä kaikenlaista linkkiroskaa, kuraa, jossa ei ollut päätä eikä häntää. Pelkkää ilmaan huitomista.
Ottaa päähän kirjoitti:
Harmi, että näitä onnistuneesti yhteen asiaan keskittyneitä keskusteluja sotketaan ihan silkalla ajattelemattomuudella, kun viestin rustaaja ei ole välittänyt paneutua siihen, mitä nostaa täällä kirjoituksessaan esiin. Muiden aika ja energia kuluu sitten siihen, että he korjaavat tällä palstalla esitettyjä vikaan johtavia ajatuspolkuja ja ihan selviä asiavirheitäkin.

Vähällä vaivalla asiat yleensä selviävät. Riittää, että avaa tänne heittämänsä linkin ja lukee linkin osoitteessa olevan sivun.

Olisin halunnut käyttää eräänkin kerran jo vanhaa, olemassa olevaa ketjua omien aiheideni julkaisemiseen. Olisin siten välttynyt aloittamasta uutta keskustelua. Mielestäni meidän pitäisi enemmän hyödyntää jo olemassa olevia. Mutta eihän se onnistunut, koska vanha ketju oli täynnä kaikenlaista linkkiroskaa, kuraa, jossa ei ollut päätä eikä häntää. Pelkkää ilmaan huitomista.
"Parhaillaan olen tekemisissä äidin kanssa, jonka lapsi tarvitsee lastenpsykiatrista intensiiviterapiaa. Äitiä painostetaan antamaan lapsi huostaan. Mikäli äiti ei suostu huostaanottoon, lapselle ei anneta terapiaa. Äidin tukena olevat sosiaalityöntekijät todistavat, että kyseessä ei ole lastensuojeluntarpeet. Kyse on siis vakiintuneesta tavasta hoitaa lasten mielenterveysongelmia.
 
Olen jättänyt asiasta kirjallisen kysymyksen ministerille. Miten näin voidaan toimia Suomessa 2000-luvulla? Mielenterveysongelmista kärsivien lasten tulee pysyä terveydenhuollon asiakkaina ja vanhempia pitää tukea vanhemmuudessa avohuollon keinoin. Terveydenhuollon ja sosiaalitoimen on tehtävä yhteistyötä. Lasta ja vanhempia ei saa pallotella.
 

Tapaamani isä kertoi, kuinka he olivat pyytäneet apua masentuneelle lapselleen. Lapsi oli otettu huostaan ja sijoitettu laitokseen. Lapsi ei saanut mitään terapiaa tuona aikana. Perheen piti taistella huostaanoton purkamiseksi. Isä totesi, että lapsen vuorokausimaksu oli ollut yhteiskunnalle n. 240 euroa ja sillä rahalla hän olisi voinut irtisanoa itsensä palkkatyöstään ja seurata lastaan vuorokaudet ympäriinsä. Mitään avohuollon toimia perhe ei saanut.
 
Jokainen voi miettiä kuinka ankara isku huostaanotto on vanhemmuudelle. Varmasti vanhemmat ovat uupuneita, kun perheen nuori sairastaa. Kysyn kuitenkin eikö huostaanotto ole turhan järeä ja yksilötasolla epäinhimillinen väline hoitaa lasten mielenterveysongelmia? Huostaanoton hinnalla voitaisiin perhettä tukea avohuollon kautta.
 
 http://lipponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/11752-vanhempia-pakotetaan-antamaan-lapsensa-huostaan
Muutokset perheissä. kirjoitti:
Suunnitelmallinen intensiivihoito on tarkoitettu vaikeasti traumatisoituneill, monella tavalla oirehtiville lapsille, nuorille ja heidän perheilleen.

Hoito yhdistää perinteisen lastenhoidon ja psykiatrisen hoidon.
Intensiivihoito on suunnitelmallista ja koko hoito tapahtuu yhdessä paikassa.
Lapsille järjestetään koulupaikka tarvittaessa Lastenlinnan sairaalakoulussa.
Intensiivihoidon tavoitteena on on saada kokonaisvaltainen muutos lapsen ja hänen perheensä tilanteessa.
Keskeisinä rtömenetlminä käytetään yksilöhoitoa, pehe- ja verkostotyötä sekä toiminnallisuutta.
Lasten on mahdollista tulla päiväpaikalle ympärivuorokautisesta intensiivihoidosta ennen kokonaan kotiuttamistaaan.
Päiväpaikka on osa intensiivihoitoa.

"Hoito on suunnitelmallista ja koko hoito tapahtuu yhdessä paikassa. Tavoitteena on saada kokonaisvaltainen muutos lapsen ja hänen perheensä tilanteessa."
Haiskataako pakkohuostaanotolta, tai lapsikaappaukselta?

Lisää intensiivihoidosta. Osastoista. Paikkatiedusteluista. Yhteystiedot

http://www.hdl.fi/fi/lapset-ja-perheet/intensiivihoito

--
Heillä on pätevää markkinointihenkilöstöä laatimassa taitavia valheita nettisivuille ja mainostamassa valhehoitoaan sosiaalityöntekijöille ja psykiatreille.

Samoin kuin on päteviä asianajajiakin hyökkäämässä vanhempien kimppuun, jos nämä esim. nauhoittavat salaa palavereja, joissa henkilökunta uhkailee vanhempia ja joista nauhoista paljastuu koko Hdl:n sijaishoidon mädännäisyys ja lapsia tuhoavat asenteet.

" Tavoitteena on saada kokonaisvaltainen muutos lapsen ja hänen perheensä tilanteessa."
Mitä helvetin kokonaisvaltaista muutosta perhe silloin tarvitsee, kun sossujenkaan mukaan kotona ei ollut laillisia perusteita huostaanotolle? Hdl valehtelee antavansa psykiatrista hoitoa, mutta pahoinpitelyjä ja yleistä kaltoinkohtelua siellä sosiaalialan koulutuksen saanut henkilökunta lapsille ainoastaan tarjoilee, psykiatrisesta hoidosta ei ole tietoakaan.

"Keskeisinä työmenetlminä käytetään yksilöhoitoa, pehe- ja verkostotyötä sekä toiminnallisuutta. "

Yksilöhoitona on lapsen uhkailua, pelottelua, läimäyttelyä, karjumista ja huutamista lapselle. Hänet pakotetaan tekemään yksin koulutehtäviä, joista hän ei yksin suoriudu, edes intensiivihoidon oppeja ei noudateta, ulkoiluun ei ole henkilökunnalla aikaa. Kun lapsi kertoo toiselle lapselle häntä jatkuvasti vaivaavista painajaisista, jotka kaikki liittyvät lastenkotiin, tiuskaisee hoitaja vierestä: "Mene omaan huoneesees siitä tai saat noilla höpinöilläs pelkäämään toisetki!"

Perhetyö on sitä, että vanhempaa mitätöidään ja vähätellään kaikesta. He mahtailivat, miten loistavaa perhetyötä he tekevät. Kun heti alussa sanoin haluavani osallistua kaikkeen, mitä heillä on tarjolla, hoitaja irvisti ylimielisesti ja tuhahti ilkkuen: "Niinhän ne vanhemmat yleensä alussa sanovat..." Ymmärsin nopeasti ensiviikkojen aikana, miten tehokkaaksi heidän vanhempien karkotustaktiikkansa oli hiottu.

Osana laitoksen rikollista toimintaa on vaatia sosiaalityöntekijöitä tekemään huostaanotto, vaikka sen lailliset kriteerit eivät täyty, siihen heillä ei ole oikeutta minkään lain mukaan. Jälkeenpäin intensiivihoidon johtaja vetoaa siihen, että he eivät tehneet huostaanottoa, vaan sosiaalityöntekijät.
Muutokset perheissä. kirjoitti:
Suunnitelmallinen intensiivihoito on tarkoitettu vaikeasti traumatisoituneill, monella tavalla oirehtiville lapsille, nuorille ja heidän perheilleen.

Hoito yhdistää perinteisen lastenhoidon ja psykiatrisen hoidon.
Intensiivihoito on suunnitelmallista ja koko hoito tapahtuu yhdessä paikassa.
Lapsille järjestetään koulupaikka tarvittaessa Lastenlinnan sairaalakoulussa.
Intensiivihoidon tavoitteena on on saada kokonaisvaltainen muutos lapsen ja hänen perheensä tilanteessa.
Keskeisinä rtömenetlminä käytetään yksilöhoitoa, pehe- ja verkostotyötä sekä toiminnallisuutta.
Lasten on mahdollista tulla päiväpaikalle ympärivuorokautisesta intensiivihoidosta ennen kokonaan kotiuttamistaaan.
Päiväpaikka on osa intensiivihoitoa.

"Hoito on suunnitelmallista ja koko hoito tapahtuu yhdessä paikassa. Tavoitteena on saada kokonaisvaltainen muutos lapsen ja hänen perheensä tilanteessa."
Haiskataako pakkohuostaanotolta, tai lapsikaappaukselta?

Lisää intensiivihoidosta. Osastoista. Paikkatiedusteluista. Yhteystiedot

http://www.hdl.fi/fi/lapset-ja-perheet/intensiivihoito

--
Heillä on pätevää markkinointihenkilöstöä laatimassa taitavia valheita nettisivuille ja mainostamassa valhehoitoaan sosiaalityöntekijöille ja psykiatreille.

Samoin kuin on päteviä asianajajiakin hyökkäämässä vanhempien kimppuun, jos nämä esim. nauhoittavat salaa palavereja, joissa henkilökunta uhkailee vanhempia ja joista nauhoista paljastuu koko Hdl:n sijaishoidon mädännäisyys ja lapsia tuhoavat asenteet.

" Tavoitteena on saada kokonaisvaltainen muutos lapsen ja hänen perheensä tilanteessa."
Mitä helvetin kokonaisvaltaista muutosta perhe silloin tarvitsee, kun sossujenkaan mukaan kotona ei ollut laillisia perusteita huostaanotolle? Hdl valehtelee antavansa psykiatrista hoitoa, mutta pahoinpitelyjä ja yleistä kaltoinkohtelua siellä sosiaalialan koulutuksen saanut henkilökunta lapsille ainoastaan tarjoilee, psykiatrisesta hoidosta ei ole tietoakaan.

"Keskeisinä työmenetlminä käytetään yksilöhoitoa, pehe- ja verkostotyötä sekä toiminnallisuutta. "

Yksilöhoitona on lapsen uhkailua, pelottelua, läimäyttelyä, karjumista ja huutamista lapselle. Hänet pakotetaan tekemään yksin koulutehtäviä, joista hän ei yksin suoriudu, edes intensiivihoidon oppeja ei noudateta, ulkoiluun ei ole henkilökunnalla aikaa. Kun lapsi kertoo toiselle lapselle häntä jatkuvasti vaivaavista painajaisista, jotka kaikki liittyvät lastenkotiin, tiuskaisee hoitaja vierestä: "Mene omaan huoneesees siitä tai saat noilla höpinöilläs pelkäämään toisetki!"

Perhetyö on sitä, että vanhempaa mitätöidään ja vähätellään kaikesta. He mahtailivat, miten loistavaa perhetyötä he tekevät. Kun heti alussa sanoin haluavani osallistua kaikkeen, mitä heillä on tarjolla, hoitaja irvisti ylimielisesti ja tuhahti ilkkuen: "Niinhän ne vanhemmat yleensä alussa sanovat..." Ymmärsin nopeasti ensiviikkojen aikana, miten tehokkaaksi heidän vanhempien karkotustaktiikkansa oli hiottu.

Osana laitoksen rikollista toimintaa on vaatia sosiaalityöntekijöitä tekemään huostaanotto, vaikka sen lailliset kriteerit eivät täyty, siihen heillä ei ole oikeutta minkään lain mukaan. Jälkeenpäin intensiivihoidon johtaja vetoaa siihen, että he eivät tehneet huostaanottoa, vaan sosiaalityöntekijät.
23 kirjoitti:
Heillä on pätevää markkinointihenkilöstöä laatimassa taitavia valheita nettisivuille ja mainostamassa valhehoitoaan sosiaalityöntekijöille ja psykiatreille.

Samoin kuin on päteviä asianajajiakin hyökkäämässä vanhempien kimppuun, jos nämä esim. nauhoittavat salaa palavereja, joissa henkilökunta uhkailee vanhempia ja joista nauhoista paljastuu koko Hdl:n sijaishoidon mädännäisyys ja lapsia tuhoavat asenteet.

" Tavoitteena on saada kokonaisvaltainen muutos lapsen ja hänen perheensä tilanteessa."
Mitä helvetin kokonaisvaltaista muutosta perhe silloin tarvitsee, kun sossujenkaan mukaan kotona ei ollut laillisia perusteita huostaanotolle? Hdl valehtelee antavansa psykiatrista hoitoa, mutta pahoinpitelyjä ja yleistä kaltoinkohtelua siellä sosiaalialan koulutuksen saanut henkilökunta lapsille ainoastaan tarjoilee, psykiatrisesta hoidosta ei ole tietoakaan.

"Keskeisinä työmenetlminä käytetään yksilöhoitoa, pehe- ja verkostotyötä sekä toiminnallisuutta. "

Yksilöhoitona on lapsen uhkailua, pelottelua, läimäyttelyä, karjumista ja huutamista lapselle. Hänet pakotetaan tekemään yksin koulutehtäviä, joista hän ei yksin suoriudu, edes intensiivihoidon oppeja ei noudateta, ulkoiluun ei ole henkilökunnalla aikaa. Kun lapsi kertoo toiselle lapselle häntä jatkuvasti vaivaavista painajaisista, jotka kaikki liittyvät lastenkotiin, tiuskaisee hoitaja vierestä: "Mene omaan huoneesees siitä tai saat noilla höpinöilläs pelkäämään toisetki!"

Perhetyö on sitä, että vanhempaa mitätöidään ja vähätellään kaikesta. He mahtailivat, miten loistavaa perhetyötä he tekevät. Kun heti alussa sanoin haluavani osallistua kaikkeen, mitä heillä on tarjolla, hoitaja irvisti ylimielisesti ja tuhahti ilkkuen: "Niinhän ne vanhemmat yleensä alussa sanovat..." Ymmärsin nopeasti ensiviikkojen aikana, miten tehokkaaksi heidän vanhempien karkotustaktiikkansa oli hiottu.

Osana laitoksen rikollista toimintaa on vaatia sosiaalityöntekijöitä tekemään huostaanotto, vaikka sen lailliset kriteerit eivät täyty, siihen heillä ei ole oikeutta minkään lain mukaan. Jälkeenpäin intensiivihoidon johtaja vetoaa siihen, että he eivät tehneet huostaanottoa, vaan sosiaalityöntekijät.
Olisiko aiheellista tarkastella, ketkä näitä ohjeita intensiivihoidosta ovat tutkineet.

Ovatko he itse synnyttäneet ja imettäneet, vai ovatko he tehneet vain yliopistoissa "tutkimuksia".
Ovatko "tutkijat" kokeneet raskausmasennuksen, synnytysmasennuksen, synnytyksen jälkeisen psykoosin, tai baby bluesin?

ritin etsiä useita eri näkökulmia netistä erilaisilla hauilla. Päädyin lopulta erääseen näkökulmaan, joka saattaisi olla lähellä todellisuutta.

Tässä linkissä mm:
Vierihoito tarkoittaa, että vastasyntynyt on ympäri vuorokauden äidin huostassa, eikä heitä eroteta toisistaan.
Imettäminen, läheisyys, eivät ehkä toteudu parhaalla mahdollisella tavalla huostaanotettujen lasten ja äitien kohdalla.

Päivän kysymys. Voiko huostaanotettu vauva ja äiti elää symbioottisessa vuorovaikutussuhteessa?

http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,660,546,960,1144,1174,26053,26055

---
Pohdiskelija. kirjoitti:
Olisiko aiheellista tarkastella, ketkä näitä ohjeita intensiivihoidosta ovat tutkineet.

Ovatko he itse synnyttäneet ja imettäneet, vai ovatko he tehneet vain yliopistoissa "tutkimuksia".
Ovatko "tutkijat" kokeneet raskausmasennuksen, synnytysmasennuksen, synnytyksen jälkeisen psykoosin, tai baby bluesin?

ritin etsiä useita eri näkökulmia netistä erilaisilla hauilla. Päädyin lopulta erääseen näkökulmaan, joka saattaisi olla lähellä todellisuutta.

Tässä linkissä mm:
Vierihoito tarkoittaa, että vastasyntynyt on ympäri vuorokauden äidin huostassa, eikä heitä eroteta toisistaan.
Imettäminen, läheisyys, eivät ehkä toteudu parhaalla mahdollisella tavalla huostaanotettujen lasten ja äitien kohdalla.

Päivän kysymys. Voiko huostaanotettu vauva ja äiti elää symbioottisessa vuorovaikutussuhteessa?

http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,660,546,960,1144,1174,26053,26055

---
Intensiivihoitoa ja muuta puoskarointia tarjoavat osaavat myydä tuotteensa hyvään hintaan tietämättömille päättäjille.
Kuntapäättäjät tuntuvat olevan täydellisen tietämättömiä lastensuojelusta ja sen toimintatavoista.
Ja uskomattoman sinisilmäisiä.

Lastensuojelun markkinoilla häärii valtaisa määrä bisneshenkisiä järjestöjä ja toimijoita, joilla on vakuuttavat myyntipuheet muttei mitään näyttöä hankkeittensa, hoitojensa ja hoivansa tuloksellisuudesta.
Niitä ei valvo kukaan eikä asiakkaalla ole mahdollisuutta valittaa.
Näiden valtiota, kuntia ja RAY:tä kuppaavien syöttiläiden valvonta jää kuntalaisten vastuulle.

Pistäkää kansalaiset kuntapäättäjät ja poliitikot vastuuseen holtittomasta tuhlauksesta. Kirjoittakaa asiasta, tehkää aloitteita, käykää vaalitilaisuuksissa.
vailla valvontaa kirjoitti:
Intensiivihoitoa ja muuta puoskarointia tarjoavat osaavat myydä tuotteensa hyvään hintaan tietämättömille päättäjille.
Kuntapäättäjät tuntuvat olevan täydellisen tietämättömiä lastensuojelusta ja sen toimintatavoista.
Ja uskomattoman sinisilmäisiä.

Lastensuojelun markkinoilla häärii valtaisa määrä bisneshenkisiä järjestöjä ja toimijoita, joilla on vakuuttavat myyntipuheet muttei mitään näyttöä hankkeittensa, hoitojensa ja hoivansa tuloksellisuudesta.
Niitä ei valvo kukaan eikä asiakkaalla ole mahdollisuutta valittaa.
Näiden valtiota, kuntia ja RAY:tä kuppaavien syöttiläiden valvonta jää kuntalaisten vastuulle.

Pistäkää kansalaiset kuntapäättäjät ja poliitikot vastuuseen holtittomasta tuhlauksesta. Kirjoittakaa asiasta, tehkää aloitteita, käykää vaalitilaisuuksissa.
Itä- ja Keski-Suomen KASTE:ssa on vinoutunut osallistujapohja.
Silmiinpistävää Itä- ja Keski-Suomen KASTE:ssa on byrokraattien, sijaishuollon äänitorvien, huostaintoilijoiden ja psykiatrian yliedustus.
Lasten , nuorten ja perheiden tukiohjelmaksi itseään mainostava Kaste- projekti etsii kuulemma uusia kumppanuuksia lastensuojeluun. Ei tietenkään toimien kohteista lapsista ja perheistä. KASTE- kumppanuutta haetaan järjestöistä, päivähoidosta, nuorisopsykiatriasta ja toisista ls- koneiston sisällä toimivista .Esim. ESSHP:n osallistujina oli perhekotiäitejä, lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä, lastensuojelun perhetyöntekijä ja lastensuojelulaitoksen eri tehtävissä toimivia työntekijöitä ja lasten-ja nuorisopsykiatrian tehtävissä toimivia.

KASTE uskoo kokoustamiseen; oman työskentelyn mallintamisiin, lisäbyrokraattien nimittämiseen ,powerpoint-esityksiin ja kehittäminen- käsitteeseen.

Hanke on hyvin viranomaislähtöinen ja tähtää viranomaisyhteistyön parantamiseen.
Aikaan on saatu jo iso läjä paperia ja kokouksia, joiden pääasiallinen anti on omien kelvottomien työprosessien idealistinen yleisesittely ja tunnetuksitekeminen sekä eri byrokraattien paikanmääritykset yhteistyöprosesseissa.

Yksi tavoitteista on kuulemma" perhehoidon eri osapuolia osallistava, kokonaisvaltainen tukityöprosessi "johon kuuluu:
-Sijaisperheen kokonaisvaltainen tukeminen sijoituksen alussa
-Sijaisperheen omien ja sijoitettujen lasten mukanaolo; lasten vertaisryhmät, Pesäpuu ry ja
Perhehoitoliitto ry
- Biologisten vanhempien vertaistukiryhmät; JaVaMa -malli, Voikukka-projektimalli, Voikukkaprojekti ( tässä kohdin KASTE ohjelma visioi rehellisesti; kyse todellakin on sijaishuollon perhehoidon tukityöstä)

- Mukana ovat yllätys yllätys:

KOSKE
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2009/11/monoammatillinen-yoryhma-puukottaa.html
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8899538#comment-43536680
Pelastakaa Lapset ry,
http://lapsikauppa.blogspot.com/2010/06/lapsenryosto.html
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2010/06/pelastakaa-lapset-haluaa-kaataa-perheen.html
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9153259

Pesäpuu ry,
http://lapsikauppa.blogspot.com/2010/06/huostaanttojen-paakaupunki-jyvaskyla.html
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2010/04/rouvien-satama-pesapuu-ry.html
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2010/05/pesapuu-ry-kuulustelee-lasta.html
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2009/03/lapsi-raiskataan-pesassa.html
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8955541#comment-46266287

Perhehoitoliitto ry,
http://lapsikauppa.blogspot.com/2010/06/perhehoitoliitto-aila-paloniemi.html
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9083007#comment-44185471
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2010_10_01_archive.html
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2009_11_01_archive.html

Ensi- ja turvakoti ry,
http://www.knuutilaki.net/node/11
http://www.knuutilaki.net/node/27
http://kaisaruokamo.blogspot.com/search?q=ensi- ja turvakoti

Ammatillisten perhekotien liitto ry,
http://kaisaruokamo.blogspot.com/search/label/perhekoti

ja sokerina pohjalla:
yksityiset palveluntuottajat (Merikratos Lastensuojelupalvelut, )

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9437304
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8938958
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8948741#comment-43399293
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2009/11/monoammatillinen-yoryhma-puukottaa.html

Nämä järjestöt ja yritykset osaavat rahastaa kaikkia; kuntia, valtiota ja Raha-automaattiyhdistystä. Ja edunvalvontahankkeen toteutuessa rouvien taskuun haalitaan myös ls- lasten eläkkeet ja perinnöt. Koko pöytä puhtaaksi!
agnostikko ABC kirjoitti:
Itä- ja Keski-Suomen KASTE:ssa on vinoutunut osallistujapohja.
Silmiinpistävää Itä- ja Keski-Suomen KASTE:ssa on byrokraattien, sijaishuollon äänitorvien, huostaintoilijoiden ja psykiatrian yliedustus.
Lasten , nuorten ja perheiden tukiohjelmaksi itseään mainostava Kaste- projekti etsii kuulemma uusia kumppanuuksia lastensuojeluun. Ei tietenkään toimien kohteista lapsista ja perheistä. KASTE- kumppanuutta haetaan järjestöistä, päivähoidosta, nuorisopsykiatriasta ja toisista ls- koneiston sisällä toimivista .Esim. ESSHP:n osallistujina oli perhekotiäitejä, lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä, lastensuojelun perhetyöntekijä ja lastensuojelulaitoksen eri tehtävissä toimivia työntekijöitä ja lasten-ja nuorisopsykiatrian tehtävissä toimivia.

KASTE uskoo kokoustamiseen; oman työskentelyn mallintamisiin, lisäbyrokraattien nimittämiseen ,powerpoint-esityksiin ja kehittäminen- käsitteeseen.

Hanke on hyvin viranomaislähtöinen ja tähtää viranomaisyhteistyön parantamiseen.
Aikaan on saatu jo iso läjä paperia ja kokouksia, joiden pääasiallinen anti on omien kelvottomien työprosessien idealistinen yleisesittely ja tunnetuksitekeminen sekä eri byrokraattien paikanmääritykset yhteistyöprosesseissa.

Yksi tavoitteista on kuulemma" perhehoidon eri osapuolia osallistava, kokonaisvaltainen tukityöprosessi "johon kuuluu:
-Sijaisperheen kokonaisvaltainen tukeminen sijoituksen alussa
-Sijaisperheen omien ja sijoitettujen lasten mukanaolo; lasten vertaisryhmät, Pesäpuu ry ja
Perhehoitoliitto ry
- Biologisten vanhempien vertaistukiryhmät; JaVaMa -malli, Voikukka-projektimalli, Voikukkaprojekti ( tässä kohdin KASTE ohjelma visioi rehellisesti; kyse todellakin on sijaishuollon perhehoidon tukityöstä)

- Mukana ovat yllätys yllätys:

KOSKE
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2009/11/monoammatillinen-yoryhma-puukottaa.html
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8899538#comment-43536680
Pelastakaa Lapset ry,
http://lapsikauppa.blogspot.com/2010/06/lapsenryosto.html
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2010/06/pelastakaa-lapset-haluaa-kaataa-perheen.html
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9153259

Pesäpuu ry,
http://lapsikauppa.blogspot.com/2010/06/huostaanttojen-paakaupunki-jyvaskyla.html
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2010/04/rouvien-satama-pesapuu-ry.html
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2010/05/pesapuu-ry-kuulustelee-lasta.html
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2009/03/lapsi-raiskataan-pesassa.html
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8955541#comment-46266287

Perhehoitoliitto ry,
http://lapsikauppa.blogspot.com/2010/06/perhehoitoliitto-aila-paloniemi.html
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9083007#comment-44185471
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2010_10_01_archive.html
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2009_11_01_archive.html

Ensi- ja turvakoti ry,
http://www.knuutilaki.net/node/11
http://www.knuutilaki.net/node/27
http://kaisaruokamo.blogspot.com/search?q=ensi- ja turvakoti

Ammatillisten perhekotien liitto ry,
http://kaisaruokamo.blogspot.com/search/label/perhekoti

ja sokerina pohjalla:
yksityiset palveluntuottajat (Merikratos Lastensuojelupalvelut, )

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9437304
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8938958
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8948741#comment-43399293
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2009/11/monoammatillinen-yoryhma-puukottaa.html

Nämä järjestöt ja yritykset osaavat rahastaa kaikkia; kuntia, valtiota ja Raha-automaattiyhdistystä. Ja edunvalvontahankkeen toteutuessa rouvien taskuun haalitaan myös ls- lasten eläkkeet ja perinnöt. Koko pöytä puhtaaksi!
http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=42693:vanhempien-krooninen-pahoinvointi-ja-koeyhyyden-lisaeaentyminen-huostaanottojen-taustalla&catid=29:kotimaa&Itemid=4
hohoijakkaa kirjoitti:
Onko kokemuksia tästä henkilöstä tai diakkarin perhetyöstä?
Kirjoittakaa tähän ketjuun!
kokemuksia? kirjoitti:
Onko kokemuksia tästä henkilöstä tai diakkarin perhetyöstä?
Kirjoittakaa tähän ketjuun!
kuulostaa kummalta, että sosionomeja hoitoyksiköissään kouluttava ja tehokkaan markkinointikoneiston omaava hoidollisiin huostiin pakottava HDL tarjoaa vielä perheisiin perhetyötä
missäköhän järkässä näitä "palveluita" tarjotaan vai pitäisikö sanoa määrätään?
pukilla kirjoitti:
kuulostaa kummalta, että sosionomeja hoitoyksiköissään kouluttava ja tehokkaan markkinointikoneiston omaava hoidollisiin huostiin pakottava HDL tarjoaa vielä perheisiin perhetyötä
missäköhän järkässä näitä "palveluita" tarjotaan vai pitäisikö sanoa määrätään?
Haluaisin tietää, missä tilanteissa HDL tarjoaa perhetyötä?
Tarjotaanko sitä esim. hoidollisten huostien yhteydessä?
pukilla kirjoitti:
kuulostaa kummalta, että sosionomeja hoitoyksiköissään kouluttava ja tehokkaan markkinointikoneiston omaava hoidollisiin huostiin pakottava HDL tarjoaa vielä perheisiin perhetyötä
missäköhän järkässä näitä "palveluita" tarjotaan vai pitäisikö sanoa määrätään?
Eli vanhempi vaati päästä Diakonissalaitoksen räätälöityyn perhekuntoutukseen parantamaan rauhassa perhettään LS:n raunioittamisen jälkeen.

Räätälöintiä ei ollut, lapsi ei saanut tarvittavia tutkimuksia, äiti joutui perhetyöntekijöiden valvonnan alle 24/vrk, pelkkää arvostelua osakseen saaden. Lakimies auttoi äidin pois. Äiti käytti lasta salaa neurologisessa kuntoutuksessa, koska pety vaati tarkat selvitykset jokaisista liikkeistä. -Äiti siis otettiin vangiksi kun hölmöyttään uskoi markkinamiesten lupauksiin ko paikasta.
esim näin: kirjoitti:
Eli vanhempi vaati päästä Diakonissalaitoksen räätälöityyn perhekuntoutukseen parantamaan rauhassa perhettään LS:n raunioittamisen jälkeen.

Räätälöintiä ei ollut, lapsi ei saanut tarvittavia tutkimuksia, äiti joutui perhetyöntekijöiden valvonnan alle 24/vrk, pelkkää arvostelua osakseen saaden. Lakimies auttoi äidin pois. Äiti käytti lasta salaa neurologisessa kuntoutuksessa, koska pety vaati tarkat selvitykset jokaisista liikkeistä. -Äiti siis otettiin vangiksi kun hölmöyttään uskoi markkinamiesten lupauksiin ko paikasta.
Tämä viestiketju on niin kammottava lukea että ei millään toivoisi sen olevat totta meilla Suomessa. Olin ajatellut että tälläistä on voinut olla elämä 1970-luvun Romaniassa tai Venäjän lastenkodeissa ja niiden käytännöissä. Miksi lapsia saa tällä tavoin kiusata? Miksi kukaan ei tee mitään näille asioille. Ja lopuksi; Jos lapsenne on lukittu tuollaiseen vankilaan, hakekaa apua. Ja jos mahdollista, tehkää se mahdollisimman pian Euroopan Unionin eri instanseille tai mihin tahansa Suomen ulkopuoliseen instanssiin. Selvittäkää asioita. On tärkeää saada nämä asiat aidosti julkisuuteen ja viedä tätä karmeaa totuutta kohden päätepistettä.
esim näin: kirjoitti:
Eli vanhempi vaati päästä Diakonissalaitoksen räätälöityyn perhekuntoutukseen parantamaan rauhassa perhettään LS:n raunioittamisen jälkeen.

Räätälöintiä ei ollut, lapsi ei saanut tarvittavia tutkimuksia, äiti joutui perhetyöntekijöiden valvonnan alle 24/vrk, pelkkää arvostelua osakseen saaden. Lakimies auttoi äidin pois. Äiti käytti lasta salaa neurologisessa kuntoutuksessa, koska pety vaati tarkat selvitykset jokaisista liikkeistä. -Äiti siis otettiin vangiksi kun hölmöyttään uskoi markkinamiesten lupauksiin ko paikasta.
Tämä viestiketju on niin kammottava lukea että ei millään toivoisi sen olevat totta meilla Suomessa. Olin ajatellut että tälläistä on voinut olla elämä 1970-luvun Romaniassa tai Venäjän lastenkodeissa ja niiden käytännöissä. Miksi lapsia saa tällä tavoin kiusata? Miksi kukaan ei tee mitään näille asioille. Ja lopuksi; Jos lapsenne on lukittu tuollaiseen vankilaan, hakekaa apua. Ja jos mahdollista, tehkää se mahdollisimman pian Euroopan Unionin eri instanseille tai mihin tahansa Suomen ulkopuoliseen instanssiin. Selvittäkää asioita. On tärkeää saada nämä asiat aidosti julkisuuteen ja viedä tätä karmeaa totuutta kohden päätepistettä.
Jalmar35 kirjoitti:
Tämä viestiketju on niin kammottava lukea että ei millään toivoisi sen olevat totta meilla Suomessa. Olin ajatellut että tälläistä on voinut olla elämä 1970-luvun Romaniassa tai Venäjän lastenkodeissa ja niiden käytännöissä. Miksi lapsia saa tällä tavoin kiusata? Miksi kukaan ei tee mitään näille asioille. Ja lopuksi; Jos lapsenne on lukittu tuollaiseen vankilaan, hakekaa apua. Ja jos mahdollista, tehkää se mahdollisimman pian Euroopan Unionin eri instanseille tai mihin tahansa Suomen ulkopuoliseen instanssiin. Selvittäkää asioita. On tärkeää saada nämä asiat aidosti julkisuuteen ja viedä tätä karmeaa totuutta kohden päätepistettä.
Eu-taistelu vie vanhempien rahat ja voimat kuten esim. tapaus Niko- oikeustaistelu osoittaa. Oikeustaistelun kuluthan meinattiin aluksi jopa maksattaa uhrilla! Tavallisella työssäkäyvällä ei myöskään ole rahaa vuosia kestävään ja tuhansia euroja nielevään taisteluun.
Vastapuolella sen sijaan on loputon piikki, huippujuristien lauma ja mahdollisuus sabotoida vanhempien oikeusturvaa ja tiedonsaantia joka kohdassa, dokumenttien saannista valittavien vanhempien rankaisuun huostaanoton perusteettomalla pitkittämisellä.
Suomen lastensuojelulla ei ole tapana myöntää eikä oikaista virheitään, anteeksipyynnöistä tai vahingonkorvauksista puhumattakaan. Varmaa on vain, että asiakkaan yritystä saada oikeutta perheelleen häiriköidään ja estetään joka kohdassa.
kokemuksia? kirjoitti:
Onko kokemuksia tästä henkilöstä tai diakkarin perhetyöstä?
Kirjoittakaa tähän ketjuun!
Ei kokemuksia Åstedtista.

Yleisesti ottaen Hdl:n intensiivihoidosta löytyy ketjusta ylempää useitakin kirjoituksia.
28 kirjoitti:
Ei kokemuksia Åstedtista.

Yleisesti ottaen Hdl:n intensiivihoidosta löytyy ketjusta ylempää useitakin kirjoituksia.
Tämä viestiketju on niin kammottava lukea että ei millään toivoisi sen olevat totta meilla Suomessa. Olin ajatellut että tälläistä on voinut olla elämä 1970-luvun Romaniassa tai Venäjän lastenkodeissa ja niiden käytännöissä. Miksi lapsia saa tällä tavoin kiusata? Miksi kukaan ei tee mitään näille asioille. Ja lopuksi; Jos lapsenne on lukittu tuollaiseen vankilaan, hakekaa apua. Ja jos mahdollista, tehkää se mahdollisimman pian Euroopan Unionin eri instanseille tai mihin tahansa Suomen ulkopuoliseen instanssiin. Selvittäkää asioita. On tärkeää saada nämä asiat aidosti julkisuuteen ja viedä tätä karmeaa totuutta kohden päätepistettä. Totuus tulee vielä kerran julki!
Surullinen mies kirjoitti:
Tämä viestiketju on niin kammottava lukea että ei millään toivoisi sen olevat totta meilla Suomessa. Olin ajatellut että tälläistä on voinut olla elämä 1970-luvun Romaniassa tai Venäjän lastenkodeissa ja niiden käytännöissä. Miksi lapsia saa tällä tavoin kiusata? Miksi kukaan ei tee mitään näille asioille. Ja lopuksi; Jos lapsenne on lukittu tuollaiseen vankilaan, hakekaa apua. Ja jos mahdollista, tehkää se mahdollisimman pian Euroopan Unionin eri instanseille tai mihin tahansa Suomen ulkopuoliseen instanssiin. Selvittäkää asioita. On tärkeää saada nämä asiat aidosti julkisuuteen ja viedä tätä karmeaa totuutta kohden päätepistettä. Totuus tulee vielä kerran julki!
Siihen päättäjät luottavat ja siihen luottaa ennen kaikkea Helsingin Diakonissalaitos.
22 kirjoitti:
Siihen päättäjät luottavat ja siihen luottaa ennen kaikkea Helsingin Diakonissalaitos.
Jostakin olis hyvä saada tietää onko Lastenlinna ostanut Diakkarilta MIM-pelleilyä, konsultaatiopalveluita Helsinki vissiin käyttää enempi tai vähempi. (Sellasta joka puoltaa sijaishuoltoa ja "huolta"). Voutilainen kuuluu ihme koplaan: Ennen oli Diakkarin johdossa, nyt edelleen sos.virastossa. Ei potkuja.

Tässä linkki MIM-koulutuskurssille. Mennäänkö? Aletaanko erityistason superosaajiksi ja asiantuntijuuskonsulteiksi tai jotain?
http://www.psykologiainstituutti.fi/index.php?kurssiid=77
nojoooooo kirjoitti:
Jostakin olis hyvä saada tietää onko Lastenlinna ostanut Diakkarilta MIM-pelleilyä, konsultaatiopalveluita Helsinki vissiin käyttää enempi tai vähempi. (Sellasta joka puoltaa sijaishuoltoa ja "huolta"). Voutilainen kuuluu ihme koplaan: Ennen oli Diakkarin johdossa, nyt edelleen sos.virastossa. Ei potkuja.

Tässä linkki MIM-koulutuskurssille. Mennäänkö? Aletaanko erityistason superosaajiksi ja asiantuntijuuskonsulteiksi tai jotain?
http://www.psykologiainstituutti.fi/index.php?kurssiid=77
Tässä ketjussa on keskusteltu intensiivisestä hoidosta.

Googlasin > intensiivinen perhetyö
Perhetyö. kirjoitti:
Tässä ketjussa on keskusteltu intensiivisestä hoidosta.

Googlasin > intensiivinen perhetyö
Googlasin > intensiivinen psykoterapia
Epävakaa? kirjoitti:
Googlasin > intensiivinen psykoterapia
Edellä viitattiin epävakaaseen persoonallisuuteen.
Kysäisin Googlelta mitä hän tietää kyseisestä häiriöstä.

Hakutuloksesta poimin linkin Wikipedian sivustoille, joissa yleensä asioita ja ilmiöitä tarkastellaan useasta eri perspektiivistä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Epävakaa_persoonallisuus

---
Huuhaa. kirjoitti:
Edellä viitattiin epävakaaseen persoonallisuuteen.
Kysäisin Googlelta mitä hän tietää kyseisestä häiriöstä.

Hakutuloksesta poimin linkin Wikipedian sivustoille, joissa yleensä asioita ja ilmiöitä tarkastellaan useasta eri perspektiivistä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Epävakaa_persoonallisuus

---
Google tiesi kertoa, että on olemassa myös tehostettua perhetyötä.

Haku > tehostettu perhetyö
Mielenkiintoista. kirjoitti:
Google tiesi kertoa, että on olemassa myös tehostettua perhetyötä.

Haku > tehostettu perhetyö
Googlasin järjestön nimen henkilön nimen.
Haulla löytyi seuraavanlaista tietoa:
Hallinto.
Rahoitus.
Liiton omistamat yhtiöt.
Setelementtityö.
Setelementtiliike.
Setelementtilehti.
Ajankohtaista.
Ole mukana toiminnassa.
Setelementtiliike yhteistyössä.

http://www.setlementti.fi/setlementtiliitto_ry/uutiset/tasavallan_presidentti_tarja_halosen_puhe_kalliolan_setlementin_90-vuotisjuhlissa_helsingissa.html

----
selkokielellä kirjoitti:
Lastensuojelu vilisee käänteistotuuksia ja sumuttavia nimiä. Tässä suomennokset:

varhainen tuki= varhainen leimaaminen
moniammatillinen yhteistyö= ryhmäpanettelu, joukkojuoruaminen
lapsen etu= sosiaalibyrokraattien ja - yrittäjien etu
intensiivihoito= tehopahoinpitely
kehittäminen= alasajo
perhetyö= erhetyö
asiakas= alamainen
Ihme kommentteja palsta täynnänsä ilmeisesti lapsiaan laiminlyöviltä vanhemmilta. Ottaako koville? Lapsi kuntoutuu laitoksessa nopeastikin jos nämä vähä-älyisesti toimivat öykkärivanhemmat vaan antaisivat lapsensa olla hoidossa. Katsoisivat peiliin ja myöntäisivät omat mokansa sekä puutteensa vanhemmuudessa.
Hoito lastenkodissa alkaa arjen rauhoittamisella ja rakenteiden luomisella. Kotilomia rajoitetaan sen vuoksi että lapsi menee muutamassa päivässä todella huonoon kuntoon kun palaa ymmärtämättömien vanhempien luokse juuri niihin traumatisoiviin tilanteisiin josta huostaanotto on heidät pelastanut.
selkokielellä kirjoitti:
Lastensuojelu vilisee käänteistotuuksia ja sumuttavia nimiä. Tässä suomennokset:

varhainen tuki= varhainen leimaaminen
moniammatillinen yhteistyö= ryhmäpanettelu, joukkojuoruaminen
lapsen etu= sosiaalibyrokraattien ja - yrittäjien etu
intensiivihoito= tehopahoinpitely
kehittäminen= alasajo
perhetyö= erhetyö
asiakas= alamainen
Ihme kommentteja palsta täynnänsä ilmeisesti lapsiaan laiminlyöviltä vanhemmilta. Ottaako koville? Lapsi kuntoutuu laitoksessa nopeastikin jos nämä vähä-älyisesti toimivat öykkärivanhemmat vaan antaisivat lapsensa olla hoidossa. Katsoisivat peiliin ja myöntäisivät omat mokansa sekä puutteensa vanhemmuudessa.
Hoito lastenkodissa alkaa arjen rauhoittamisella ja rakenteiden luomisella. Kotilomia rajoitetaan sen vuoksi että lapsi menee muutamassa päivässä todella huonoon kuntoon kun palaa ymmärtämättömien vanhempien luokse juuri niihin traumatisoiviin tilanteisiin josta huostaanotto on heidät pelastanut.
selkokielellä kirjoitti:
Lastensuojelu vilisee käänteistotuuksia ja sumuttavia nimiä. Tässä suomennokset:

varhainen tuki= varhainen leimaaminen
moniammatillinen yhteistyö= ryhmäpanettelu, joukkojuoruaminen
lapsen etu= sosiaalibyrokraattien ja - yrittäjien etu
intensiivihoito= tehopahoinpitely
kehittäminen= alasajo
perhetyö= erhetyö
asiakas= alamainen
Ihme kommentteja palsta täynnänsä ilmeisesti lapsiaan laiminlyöviltä vanhemmilta. Ottaako koville? Lapsi kuntoutuu laitoksessa nopeastikin jos nämä vähä-älyisesti toimivat öykkärivanhemmat vaan antaisivat lapsensa olla hoidossa. Katsoisivat peiliin ja myöntäisivät omat mokansa sekä puutteensa vanhemmuudessa.
Hoito lastenkodissa alkaa arjen rauhoittamisella ja rakenteiden luomisella. Kotilomia rajoitetaan sen vuoksi että lapsi menee muutamassa päivässä todella huonoon kuntoon kun palaa ymmärtämättömien vanhempien luokse juuri niihin traumatisoiviin tilanteisiin josta huostaanotto on heidät pelastanut.
Katsokaa peiliin kirjoitti:
Ihme kommentteja palsta täynnänsä ilmeisesti lapsiaan laiminlyöviltä vanhemmilta. Ottaako koville? Lapsi kuntoutuu laitoksessa nopeastikin jos nämä vähä-älyisesti toimivat öykkärivanhemmat vaan antaisivat lapsensa olla hoidossa. Katsoisivat peiliin ja myöntäisivät omat mokansa sekä puutteensa vanhemmuudessa.
Hoito lastenkodissa alkaa arjen rauhoittamisella ja rakenteiden luomisella. Kotilomia rajoitetaan sen vuoksi että lapsi menee muutamassa päivässä todella huonoon kuntoon kun palaa ymmärtämättömien vanhempien luokse juuri niihin traumatisoiviin tilanteisiin josta huostaanotto on heidät pelastanut.
Varpun, uuden lastensuojelulain , niitä ympäröivän huostahysterian ja sijaishuoltoon panostavan sosiaalityön järkyttävät seuraukset paljastuvat Ruotsin tapaan vasta kunnollisten seurantatutkimusten ja kansainvälisen julkisuuden myötä noin kymmenen viidentoista vuoden kuluttua.
2000- luvun alku ihmiskokeineen ja hoidollisine huostineen tulee olemaan likainen luku lastensuojelun muutenkin likaisessa ja julmassa historiassa.
Aika paljastaa politiikan patologiat mutta hoidollisiksi huostiksi nimettyjen väkivallantekojen haavoja aika tuskin parantaa.
muttei paranna kirjoitti:
Varpun, uuden lastensuojelulain , niitä ympäröivän huostahysterian ja sijaishuoltoon panostavan sosiaalityön järkyttävät seuraukset paljastuvat Ruotsin tapaan vasta kunnollisten seurantatutkimusten ja kansainvälisen julkisuuden myötä noin kymmenen viidentoista vuoden kuluttua.
2000- luvun alku ihmiskokeineen ja hoidollisine huostineen tulee olemaan likainen luku lastensuojelun muutenkin likaisessa ja julmassa historiassa.
Aika paljastaa politiikan patologiat mutta hoidollisiksi huostiksi nimettyjen väkivallantekojen haavoja aika tuskin parantaa.
Murheellisia ja paljastavia ketjuja lastensuojelun nykytilasta:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9509762
http://keskustelu.suomi24.fi/node/3041575
surullista kirjoitti:
Murheellisia ja paljastavia ketjuja lastensuojelun nykytilasta:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9509762
http://keskustelu.suomi24.fi/node/3041575
murheellinen ei ole vain lastensuojelun tila vaan myös psykiatrian käytännöt
Katsokaa peiliin kirjoitti:
Ihme kommentteja palsta täynnänsä ilmeisesti lapsiaan laiminlyöviltä vanhemmilta. Ottaako koville? Lapsi kuntoutuu laitoksessa nopeastikin jos nämä vähä-älyisesti toimivat öykkärivanhemmat vaan antaisivat lapsensa olla hoidossa. Katsoisivat peiliin ja myöntäisivät omat mokansa sekä puutteensa vanhemmuudessa.
Hoito lastenkodissa alkaa arjen rauhoittamisella ja rakenteiden luomisella. Kotilomia rajoitetaan sen vuoksi että lapsi menee muutamassa päivässä todella huonoon kuntoon kun palaa ymmärtämättömien vanhempien luokse juuri niihin traumatisoiviin tilanteisiin josta huostaanotto on heidät pelastanut.
MÄÄKIJÄ on ilmaantunut palstalle.
pim olet jänis kirjoitti:
murheellinen ei ole vain lastensuojelun tila vaan myös psykiatrian käytännöt
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Lapsiperheiden ahdinko lisää huostaanottoja/1135262761519/?cmp=tm_etu_paakirjoitus
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9570695
Katsokaa peiliin kirjoitti:
Ihme kommentteja palsta täynnänsä ilmeisesti lapsiaan laiminlyöviltä vanhemmilta. Ottaako koville? Lapsi kuntoutuu laitoksessa nopeastikin jos nämä vähä-älyisesti toimivat öykkärivanhemmat vaan antaisivat lapsensa olla hoidossa. Katsoisivat peiliin ja myöntäisivät omat mokansa sekä puutteensa vanhemmuudessa.
Hoito lastenkodissa alkaa arjen rauhoittamisella ja rakenteiden luomisella. Kotilomia rajoitetaan sen vuoksi että lapsi menee muutamassa päivässä todella huonoon kuntoon kun palaa ymmärtämättömien vanhempien luokse juuri niihin traumatisoiviin tilanteisiin josta huostaanotto on heidät pelastanut.
Yllä nimimerkki kirjoittaa:

"Kotilomia rajoitetaan sen vuoksi että lapsi menee muutamassa päivässä todella huonoon kuntoon kun palaa ymmärtämättömien vanhempien luokse [...]"

Naurettava väite.

Tuttavapiirissäni on kaksi perhettä, joista lapsi tai kaksi lasta on huostaanotettu ja sijoitettu kodin ulkopuolelle. Sisaruspari elää (hyvin bisneshenkisessä) perhekodissa ja pieni poika sijaiskodissa. Perhekodin bisnesäiti ja -isä tekevät kaikkensa, jotta sisarukset eivät saa tavata oikeita vanhempiaan ja käydä kotilomilla.

Puhelimella he saavat pitää yhteyttä kahtena iltana viikossa, torstaisin ja perjantaisin.

Huostaanotto on todettu perusteettomaksi jo monessa käänteessä, viimeksi sen ovat todenneet sisarukset tutkineet psykiatrit.

Pieni poika saa tavata vanhempiaan ja vanhempaa siskoaan vain VALVOTUSTI. Poika kun oli sijaisäidin ja -isän mukaan itkenyt tapaamisen jälkeen. Niin, lapset itkevät ikäväänsä. (Jos et vieläkään ymmärtänyt, niin tuokin pieni poika kaipaa perhettään ja kotiaan.) Pieni poika on kehitysvammainen, mutta järjestelmä myönsi kehitysvamman vasta huostaanoton jälkeen. (Kehitysvammasta johtuva kehitysviive oli huostaanoton taustalla.)

Itseään korjaava tämä koneisto ei ole. Siksi sijaishuollossa on käytössä armottomat ja perusteettomat YHTEYDENPIDON RAJOITUKSET. Niillä suojellaan sijaishuoltoa.
Lapset ikävöivät kirjoitti:
Yllä nimimerkki kirjoittaa:

"Kotilomia rajoitetaan sen vuoksi että lapsi menee muutamassa päivässä todella huonoon kuntoon kun palaa ymmärtämättömien vanhempien luokse [...]"

Naurettava väite.

Tuttavapiirissäni on kaksi perhettä, joista lapsi tai kaksi lasta on huostaanotettu ja sijoitettu kodin ulkopuolelle. Sisaruspari elää (hyvin bisneshenkisessä) perhekodissa ja pieni poika sijaiskodissa. Perhekodin bisnesäiti ja -isä tekevät kaikkensa, jotta sisarukset eivät saa tavata oikeita vanhempiaan ja käydä kotilomilla.

Puhelimella he saavat pitää yhteyttä kahtena iltana viikossa, torstaisin ja perjantaisin.

Huostaanotto on todettu perusteettomaksi jo monessa käänteessä, viimeksi sen ovat todenneet sisarukset tutkineet psykiatrit.

Pieni poika saa tavata vanhempiaan ja vanhempaa siskoaan vain VALVOTUSTI. Poika kun oli sijaisäidin ja -isän mukaan itkenyt tapaamisen jälkeen. Niin, lapset itkevät ikäväänsä. (Jos et vieläkään ymmärtänyt, niin tuokin pieni poika kaipaa perhettään ja kotiaan.) Pieni poika on kehitysvammainen, mutta järjestelmä myönsi kehitysvamman vasta huostaanoton jälkeen. (Kehitysvammasta johtuva kehitysviive oli huostaanoton taustalla.)

Itseään korjaava tämä koneisto ei ole. Siksi sijaishuollossa on käytössä armottomat ja perusteettomat YHTEYDENPIDON RAJOITUKSET. Niillä suojellaan sijaishuoltoa.
Lainasin kirjastosta Kati Saastamoisen

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8326759

kirjoittaman kirjan Lapsen asema sijaishuollossa (Edita, 2010).

http://www.bookplus.fi/kirjat/saastamoinen,_kati/lapsen_asema_sijaishuollossa-8453234

Juridisessa käsikirjassaan Saastamoinen määrittelee eristämisen ja siihen liittyvän lapsen vahtimisen "erityiseksi huolenpidoksi". Ah, kuinka hienoa!

Erityinen huolenpito saa kirjassa hyvin erityisen sisällön! Huh! Enpä haluaisi omalle lapselleni sijaishuollon "lämmintä ja läheistä kosketusta ja välittämistä". On se vaan niin rankkaa kamaa...

Saastamoisen kirjassa on paljon kirjoitettavaa ja esiin nostettavaa... Pitää koettaa tuoda teoksen sisältöä tälle palstalle arvioitavaksi. Jouduin tilaamaan kirjan maakuntakirjastoomme Kittilästä, koska koko Lapissa on about vain yksi kappale tuota kirjaa. Joku joskus suositteli täällä biovanhemmissa teosta ja minä menin ja tilasin sen itselleni. Vaikka sitten Kittilästä, prkl.
Saastamoinen & lämpö kirjoitti:
Lainasin kirjastosta Kati Saastamoisen

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8326759

kirjoittaman kirjan Lapsen asema sijaishuollossa (Edita, 2010).

http://www.bookplus.fi/kirjat/saastamoinen,_kati/lapsen_asema_sijaishuollossa-8453234

Juridisessa käsikirjassaan Saastamoinen määrittelee eristämisen ja siihen liittyvän lapsen vahtimisen "erityiseksi huolenpidoksi". Ah, kuinka hienoa!

Erityinen huolenpito saa kirjassa hyvin erityisen sisällön! Huh! Enpä haluaisi omalle lapselleni sijaishuollon "lämmintä ja läheistä kosketusta ja välittämistä". On se vaan niin rankkaa kamaa...

Saastamoisen kirjassa on paljon kirjoitettavaa ja esiin nostettavaa... Pitää koettaa tuoda teoksen sisältöä tälle palstalle arvioitavaksi. Jouduin tilaamaan kirjan maakuntakirjastoomme Kittilästä, koska koko Lapissa on about vain yksi kappale tuota kirjaa. Joku joskus suositteli täällä biovanhemmissa teosta ja minä menin ja tilasin sen itselleni. Vaikka sitten Kittilästä, prkl.
"Käytössä olevat erilaiset ohjeistukset ja mutumenetelmät poikivat myös ns vääriä positiivisia löydöksiä. Kaltoinkohtelua ja seksuaalista hyväksikäyttöä koskevat epäilyt vanhempia kohtaan syntyvät valitettavan usein hämärissä alkutilanteissa, joissa lasten kanssa työtä tekevät ihmiset ovat olleet mukana (esimerkiksi väitteet lapsen kertomasta päivähoidossa, koulussa).

Käytössä on erilaisia kaltoinkohtelun tunnistaminen menetelmiä, joista mainittakoon esimerkiksi Hoitotyön Tutkimussäätiön hoitosuositukset kaltoinkohtelun tunnistamisesta ja siihen puuttumisesta kertoo riskitekijöistä, jotka liittyvät kaltoinkohteluun.

Riskitekijöinä mainitaan;

-raskauteen tai synnytykseen liittyvä komplikaatio

-synnytyksen ennenaikaisuus

-lapsen pienuus

-lapsen heikko kielellinen kehitys

-lapsen alhainen ikä

-lapsen ärsyttävyys (uhma, tottelemattomuus, lapsi ei pidä äidistä, lapsi ei täytä äidin odotuksia)

-lapsen ravistelun riskitekijöitä ovat keskosuus, kaksosuus, poikasukupuoli, lapsi itkee paljon

-päihteiden käyttö

-isän tai äidin vähäinen osallistuminen lapsen hoitoon

-tunnekylmyys

-vakava sairaus

-tupakointi

-rikollinen tausta

-alhainen koulutus

-nuoruus

-yksinhuoltajuus

--lapsena koettu kaltoinkohtelu

-emotionaalinen kypsymättömyys

-ei toivottu raskaus

-raskauden kieltäminen

-mielenterveysongelma

-avioero

-vaikeus selviytyä vaativasta tlanteesta

-äärimmäinen ylihuolehtivuus

-huono hoitomyöntyvyys

-vastaanotolle varattujen aikojen runsas laiminlyönti

-autoritaarinen kasvatusasenne ja siihen liittyvät kurinpitokäytännöt

-vanhemman kokema sosiaalisen tuen puute

-lapseen kohdistuvat epärealistiset odotukset

-monilapsisuus

-pienet tulot

-huono sosiaalinen tilanne

-perheen aiempi lastensuojelutausta

-perheväkivalta

-työttömyys

-perheen stressi tai kriisi

-riitely

-perheenjäsenten yhteenkuuluvuuden puute

-lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus

-vanhemman haluttomuus keskustella terveydenhuollon työntekijän kanssa

-perheen eristäytyminen ja syrjäytyminen

-riippuvuus hyvinvointipalveluista

-perheen kokema sosiaalisen tuen puute

-puutteelliset empatiataidot

Lapsen kaltoinkohtelun merkkejä ovat;

-fyysiset merkit

-tunnetaakka

-pelko

-vatsakivut

-päänsärky

-masennus

-sopeutumisongelmat

-koulunkäyntivaikeudet

-päihteiden käyttö

-muut pitkän aikavälin psyykkiset tai käytösongelmat

-laiminlyönnin merkit lapsessa (kehityksen viivästyminen, erilaiset fyysisen terveyden ongelmat, merkkien ilmenemistapa suhteessa lapsen ikään)

-laiminlyönnin merkit kodissa (likaisuus, siivoamattomuus)

-lasten toistuvat käynnit vastaanotolla

-lapsi kertoo kivusta ilman selkeää syytä

Luettelo on niin kattava, että sen alle voidaan kerätä kaikki Suomen perheet ja lapset.

Ammattilaisbyrokraatti voi näin näppärästi kehitellä huostaanoton tarpeen, kun tupakoivien vanhempien kehitysvammaisen lapsen väitetään tulleen seksuaalisesti hyväksikäytetyksi kotonaan. Erityisen vakuuttavuuden lausunnolleen työntekijä saa, kun hän kirjaa huostaanottoperusteluihin kodin siivottomaksi ja kertoo epäilevänsä lapsen kehitysviiveen johtuvan kotioloista ja olevan psykiatrista laatua. Vaikka vanhempia kohtaan ei koskaan edes nosteta syytettä, eikä tuomita rangaistukseen, ammattilaisbyrokraatit pitävät vanhempia syyllisinä ja huostaanottoa perusteltuna.

lainaus Leeni Ikonen: puoskareiden markkinat
huolestunut HM kirjoitti:
"Käytössä olevat erilaiset ohjeistukset ja mutumenetelmät poikivat myös ns vääriä positiivisia löydöksiä. Kaltoinkohtelua ja seksuaalista hyväksikäyttöä koskevat epäilyt vanhempia kohtaan syntyvät valitettavan usein hämärissä alkutilanteissa, joissa lasten kanssa työtä tekevät ihmiset ovat olleet mukana (esimerkiksi väitteet lapsen kertomasta päivähoidossa, koulussa).

Käytössä on erilaisia kaltoinkohtelun tunnistaminen menetelmiä, joista mainittakoon esimerkiksi Hoitotyön Tutkimussäätiön hoitosuositukset kaltoinkohtelun tunnistamisesta ja siihen puuttumisesta kertoo riskitekijöistä, jotka liittyvät kaltoinkohteluun.

Riskitekijöinä mainitaan;

-raskauteen tai synnytykseen liittyvä komplikaatio

-synnytyksen ennenaikaisuus

-lapsen pienuus

-lapsen heikko kielellinen kehitys

-lapsen alhainen ikä

-lapsen ärsyttävyys (uhma, tottelemattomuus, lapsi ei pidä äidistä, lapsi ei täytä äidin odotuksia)

-lapsen ravistelun riskitekijöitä ovat keskosuus, kaksosuus, poikasukupuoli, lapsi itkee paljon

-päihteiden käyttö

-isän tai äidin vähäinen osallistuminen lapsen hoitoon

-tunnekylmyys

-vakava sairaus

-tupakointi

-rikollinen tausta

-alhainen koulutus

-nuoruus

-yksinhuoltajuus

--lapsena koettu kaltoinkohtelu

-emotionaalinen kypsymättömyys

-ei toivottu raskaus

-raskauden kieltäminen

-mielenterveysongelma

-avioero

-vaikeus selviytyä vaativasta tlanteesta

-äärimmäinen ylihuolehtivuus

-huono hoitomyöntyvyys

-vastaanotolle varattujen aikojen runsas laiminlyönti

-autoritaarinen kasvatusasenne ja siihen liittyvät kurinpitokäytännöt

-vanhemman kokema sosiaalisen tuen puute

-lapseen kohdistuvat epärealistiset odotukset

-monilapsisuus

-pienet tulot

-huono sosiaalinen tilanne

-perheen aiempi lastensuojelutausta

-perheväkivalta

-työttömyys

-perheen stressi tai kriisi

-riitely

-perheenjäsenten yhteenkuuluvuuden puute

-lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus

-vanhemman haluttomuus keskustella terveydenhuollon työntekijän kanssa

-perheen eristäytyminen ja syrjäytyminen

-riippuvuus hyvinvointipalveluista

-perheen kokema sosiaalisen tuen puute

-puutteelliset empatiataidot

Lapsen kaltoinkohtelun merkkejä ovat;

-fyysiset merkit

-tunnetaakka

-pelko

-vatsakivut

-päänsärky

-masennus

-sopeutumisongelmat

-koulunkäyntivaikeudet

-päihteiden käyttö

-muut pitkän aikavälin psyykkiset tai käytösongelmat

-laiminlyönnin merkit lapsessa (kehityksen viivästyminen, erilaiset fyysisen terveyden ongelmat, merkkien ilmenemistapa suhteessa lapsen ikään)

-laiminlyönnin merkit kodissa (likaisuus, siivoamattomuus)

-lasten toistuvat käynnit vastaanotolla

-lapsi kertoo kivusta ilman selkeää syytä

Luettelo on niin kattava, että sen alle voidaan kerätä kaikki Suomen perheet ja lapset.

Ammattilaisbyrokraatti voi näin näppärästi kehitellä huostaanoton tarpeen, kun tupakoivien vanhempien kehitysvammaisen lapsen väitetään tulleen seksuaalisesti hyväksikäytetyksi kotonaan. Erityisen vakuuttavuuden lausunnolleen työntekijä saa, kun hän kirjaa huostaanottoperusteluihin kodin siivottomaksi ja kertoo epäilevänsä lapsen kehitysviiveen johtuvan kotioloista ja olevan psykiatrista laatua. Vaikka vanhempia kohtaan ei koskaan edes nosteta syytettä, eikä tuomita rangaistukseen, ammattilaisbyrokraatit pitävät vanhempia syyllisinä ja huostaanottoa perusteltuna.

lainaus Leeni Ikonen: puoskareiden markkinat
"Sosiaalialan korkeakoulutettujen lehti Talentia 6/2008 kehottaa puuttumaan vauvojen elämään.

Kirjoituksessa on pitkä lista tekijöitä, kehotus puuttua;

-vauvan katse on tuijottava

-vauva hymyilee vain vähän

-vauvan hymy sammuu

-vauva on totinen

-vauva on huolestunut

-vauva ei itke paljon

-vauvan ääni on kireä

-vauvan keho on jäykkä (stressi)

-vauvan liikkeet ovat veltot

-vauvan liikkeissä ei ole omaa tahtoa

-vauva on ahdistunut, kun hän pyörittelee käsiään

-vauva ylivirittyy

-vauva ei tee aloitetta leikkiin

-vauva imee nyrkkiä, heijaa itseään, koskee sukupuolielimiään (ei ole myönteisiä tunnekokemuksia)

Kirjoituksessa kehotetaan vauvaperheiden kanssa työskenteleviä luottamaan omaan intuitioon ja ottamaan yhteyden lastensuojelun työntekijään, itse ei tarvitse päättää, mitä lapsi tarvitsee.

Luettelo on niin kattava, että kaikki maamme vauvat voidaan todeta riskiryhmään kuuluvaksi.

Ensikodissa asuva nuori äiti, jolla itsellään on tai on ollut mielenterveystoimistoon kontakti ja jonka vauva imee nyrkkiä ja heijaa itseään, voi yllättäen joutua tilanteeseen, jossa vauvan todetaan tulleen kaltoinkohdelluksi.

Erilaisin puoskaroinnin menetelmin on maamme lastensuojelun ammattilaisbyrokraatit saaneet aikaan toivottoman tilanteen perheille, mutta täystyöllisyyden itselleen ja lastenkotibisnestä pyörittäville liikemiehille.

Tällä hetkellä jo 16 000 lasta on saatu pois kodeistaan. Kaikki muut alle 18 -vuotiaat voivat sattumanvaraisesti joutua puoskaroinnin kohteeksi.

Maamme historiassa 2000 -luvun alku näyttäytyy järjettömyyden aikakautena, jossa lapset ovat joutuneet koekappaleiksi.

Vaikka maamme päättäjät vakuuttavat jokaisen lapsen ja nuoren syrjäytymisen ehkäisemisen olevan ensiarvoisen tärkeä asia, toimintatavat eivät vakuuta."
stop sensuuri kirjoitti:
"viime hallitukset ovat antaneet todellisen vallan sinne, missä suurin raha liikkuu eli suuryritysten johtajille ja omistajille. Sen takia hallitus on omistajaeliitin ohjenuorassa, siksi sananvapaus on Suomessa vain nimellistä"

Onko ainoa toivomme BBC ja kansainvälinen julkisuus?
se kansanmurha kyllä sopii nimeksi, näin kun on tätä sokeaa tietoista elämäntuhoamista joutunut todistamaan, hallitus on päättänyt vaieta.
+Lisää kommentti
Asianosaisena voi kertoa karmean tarinan intensiivihoidon vakituksesta lapseen. Hoidon tavoitteena ei ole parantaa lapsen traumoja vaan antaa siedätyshoitoa, joka tarkoittaa sitä, että lapselle aiheutetaan vaan lisää traumoja. Siedätyshoitoa annetaan niin kauan kunnes lapsi romahtaa täysin ja on sairaalakunnossa. Hoitolaitoksen paikkakunta on Espoo ja tunnettu "asianosaavana" laitoksena ainakin sosiaalityöntekijän lausunnon mukaan.

Lapsi jolla on neurolooginen sairaus on sijoitettu laitokseen jonka henkilökunta ei hallitse tämän alueen hoitomentelmiä. On täysin uskomatonta, että edelleen Suomessa ei ymmärretä, että autismikirjon sairastavia lapsia ei pidä sijoittaa laitokseen, koska heidän tilansa siellä vaan huononee. Valitettavasti hoitolaitos ei halua myöntää osaamattomuuttaan vaan jatketaan vielä tiukemmilla otteilla kunnes lapsi romahtaa ja muuttuu vihamieliseksi, pelokkaksi ja entistä vaikeammaksi.

Hoitomentelmä perustuu uhkailuun kun muuta keinoa ei osata käyttää. Tässä poljetaan niin räikeästi kaikkia ihmisoikeuksia ja kukaan ulkopuolinen ei pysty vaikuttaa asiaan mitenkään. Kun kerran laitos on osannut markkinoida itseään osaavana hoitolaitoksena, niin sosiaaliviranomaiset eivät kyseenalaista tällaista hoitolaitosta mitenkään, vaan luottavat täysin heidän ammattitaitoon.

En halua sanoa sitä, etteikö joku toinen lapsi olisi saanut apua intensiivihoidosta, mutta autismikirjon sairastava lapsi ei hyödy siedätyshoidosta lainkaan. Heillä on erilainen oppimistapa, ja jokainen lapsi on erilainen. On uskomatonta, että laitoksessa ei huomioida lapsen erityistarpeita, vaan sanotaan, että kaikilla lapsilla on samat säännöt eikä voida joustaa missään.

Lastensuojelulaitoksissa ei noudateta kansainvälisiä suosituksia, vaan pidetään kiinni omista vanhoillisista hoitomentelmistä jotka ovat perua jostain 50-luvun kasvatuslaitoksista.

Muutosta on mahdotonta saada niin kauan kun "hoidolliset huostaanotot" sallitaan ja kunta ei huolehdi terveydenhoitovelvoitteistaan.
34 VASTAUSTA:
Mitähän minun pitäisi tehdä ! (=yhden toisen lapsen äidin).
Näin aikanaan lapseni osastolla erästä vilkasta poikaa komennettavan erittäin tylysti ja häntä myös uhkailtiin. Tällä lapsella oli aika todennäköisesti add.

Tiedän vain tään lapsen etunimen. Nyt tuntuu mielettömän hirveältä! Olen oman lapsen takia ollut tosi turta, mutta onhan -ainakin/vähintään- tuon toisen (joka sinne jäi vielä) takia voitava myös tehdä jotakin!!
veret mahassa kirjoitti:
Mitähän minun pitäisi tehdä ! (=yhden toisen lapsen äidin).
Näin aikanaan lapseni osastolla erästä vilkasta poikaa komennettavan erittäin tylysti ja häntä myös uhkailtiin. Tällä lapsella oli aika todennäköisesti add.

Tiedän vain tään lapsen etunimen. Nyt tuntuu mielettömän hirveältä! Olen oman lapsen takia ollut tosi turta, mutta onhan -ainakin/vähintään- tuon toisen (joka sinne jäi vielä) takia voitava myös tehdä jotakin!!
Suomalaisen lastensuojelun mielivallan vastaiseen taisteluun voisi soveltaa Gandhin satyagrahaa ja väkivallatonta vastarintaa.

Kansalaiset voisivat vain jättää tottelematta mielivaltaisia byrokraatteja. Järjettömiin huostiin pakotetut lapset voisivat karata joukolla vankiloistaan, huostasyitä etsiviin vanhemmuudenarviointeihin pakotetut äidit lapsineen voisivat poistua ensi- ja turvakodeista ja as-lasten vanhemmat lapsineen paeta sadistisista psykiatrian hoitoyksiköistä.

Media vaan paikalle ennen joukkotottelemattomuuden ilmauksia ja lastensuojelun mielivalta ja väärinkäytökset julkisiksi!
Gandhista mallia kirjoitti:
Suomalaisen lastensuojelun mielivallan vastaiseen taisteluun voisi soveltaa Gandhin satyagrahaa ja väkivallatonta vastarintaa.

Kansalaiset voisivat vain jättää tottelematta mielivaltaisia byrokraatteja. Järjettömiin huostiin pakotetut lapset voisivat karata joukolla vankiloistaan, huostasyitä etsiviin vanhemmuudenarviointeihin pakotetut äidit lapsineen voisivat poistua ensi- ja turvakodeista ja as-lasten vanhemmat lapsineen paeta sadistisista psykiatrian hoitoyksiköistä.

Media vaan paikalle ennen joukkotottelemattomuuden ilmauksia ja lastensuojelun mielivalta ja väärinkäytökset julkisiksi!
Eikös tämä lapsen eristäminen ja kyljessä huohottaminen ole lastensuojelulaissa nimetty termillä "erityinen huolenpito"? Tuohan on selvästi orwellilaisen uuskielen tuote.

Tapio Räty kirjoittaa kirjassaan Lastensuojelulaki. Käytäntö ja soveltaminen (Edita 2010):

Erityisellä huolenpidolla tarkoitetaan sijaishuollossa olevalle 12 vuotta täyttäneelle lapselle lastensuojelulaitoksessa järjestettävää erityistä, moniammatillista hoitoa ja huolenpitoa, jonka aikana lapsen liikkumisvapautta voidaan hänen hoitonsa ja huolenpitonsa edellyttämässä laajuudessa rajoittaa siten kuin jäljempänä 72 ja 73 §:ssä säädetään. (sivu 479)

Kovin tuntuu olevan huonot kokemukset heille, joille on suotu tuota erityistä, moniammatillista huolenpitoa. Mahtaakohan itse nimessäkin olla jotain vialla? Ei ehkä ihan vastaa todellisuutta eli sitä, miten suuri yleisö voisi asian ymmärtää.
"Huolenpitoa" kirjoitti:
Eikös tämä lapsen eristäminen ja kyljessä huohottaminen ole lastensuojelulaissa nimetty termillä "erityinen huolenpito"? Tuohan on selvästi orwellilaisen uuskielen tuote.

Tapio Räty kirjoittaa kirjassaan Lastensuojelulaki. Käytäntö ja soveltaminen (Edita 2010):

Erityisellä huolenpidolla tarkoitetaan sijaishuollossa olevalle 12 vuotta täyttäneelle lapselle lastensuojelulaitoksessa järjestettävää erityistä, moniammatillista hoitoa ja huolenpitoa, jonka aikana lapsen liikkumisvapautta voidaan hänen hoitonsa ja huolenpitonsa edellyttämässä laajuudessa rajoittaa siten kuin jäljempänä 72 ja 73 §:ssä säädetään. (sivu 479)

Kovin tuntuu olevan huonot kokemukset heille, joille on suotu tuota erityistä, moniammatillista huolenpitoa. Mahtaakohan itse nimessäkin olla jotain vialla? Ei ehkä ihan vastaa todellisuutta eli sitä, miten suuri yleisö voisi asian ymmärtää.
Helsingin kaupungin sosiaaliviraston lakimies Tapio Räty kirjoittaa kirjassaan:

"Erityisen huolenpidon tarkoituksena on luoda vahva kontakti aikuiseen ihmiseen ja lisätä lapsen turvallisuuden tunnetta, jolloin lapsi voi paremmin sitoutua jatkohoitoon ja hänelle järjestettävään huoltoon." (sivu 480)

Rädyn mukaan erityisen huolenpidon tarkoitus on voimistaa lapsen valmiutta sitoutua vastuulliseen ja itsenäiseen omien asioidensa hoitoon.

Juupa juu.

Järjestelmä mainostaa hienosti tätä intensiivi- tai vierihoitoa. Että ihan erityistä huolenpitoa.... Uuskieli kukkii, viranomaistermeistä tehdään manipuloivia ja tarkoitusperä hämärrytetään. Mielestäni myös Suomen kielitoimiston pitäisi puuttua tällaisiin kukkasiin.

http://www.kotus.fi/kielitoimisto/

Taidanpa ottaa yhteyttä kielitoimistoon.... Sattumoisin tiedän henkilön, joka on ollut kirjoittamassa kirjaa Hölynpölynimuri.

http://www.otava.fi/kirjat/tieto/2008/fi_FI/holynpolynimuri/

Hän oli seuraajani eräällä työpaikalla.
jotain niin järkyttävää, että Suomi maksaa todella vielä kallista hintaa näistä törkeistä ihmisoikeusloukkauksistaan. Tai oikeastaan maksaa jo, niin paljon on menetetty jo veronmaksajia näillä hirveillä "hoito"menetelmillä, joita näihin lapsiin sovelletaan. Ja kyse on kuitenkin älykkäistä lapsista, joistä lain lupaaman tuen ja kuntoutuksen keinoin saataisiin loistavasti pärjääviä veronmaksajia.

Itsekkäät, rikolliset, oikeistopoliittiset periaatteet ovat ryöstäneet näiltä lapsilta oikeuden ihmisarvoiseen elämään. Ei yhdelläkään valtiolla ole todellisuudessa varaa kohdella jäseniään tällä tavalla!
Kauhistuttavaa kirjoitti:
jotain niin järkyttävää, että Suomi maksaa todella vielä kallista hintaa näistä törkeistä ihmisoikeusloukkauksistaan. Tai oikeastaan maksaa jo, niin paljon on menetetty jo veronmaksajia näillä hirveillä "hoito"menetelmillä, joita näihin lapsiin sovelletaan. Ja kyse on kuitenkin älykkäistä lapsista, joistä lain lupaaman tuen ja kuntoutuksen keinoin saataisiin loistavasti pärjääviä veronmaksajia.

Itsekkäät, rikolliset, oikeistopoliittiset periaatteet ovat ryöstäneet näiltä lapsilta oikeuden ihmisarvoiseen elämään. Ei yhdelläkään valtiolla ole todellisuudessa varaa kohdella jäseniään tällä tavalla!
jota on helppo uhata eristämisellä niin siitä saa Pitsku vielä sairaan lapsen hoitolisän...sen pelokkaan lapsen pitää vielä ymmärtää toistenkin lapsien "esiin tulevaa pahaa oloa" kuten tietty jokaisen säilössä olevan on osattava ottaa toiset huomioon...-eli sinne mennään opettelemaan omia sääntöjä ja sitä miten v-mäistä on olla säilössä ja ymmärtämään toistenkin suuttumusta sen säilössäolemisen takia...
erityistä tasoa kirjoitti:
jota on helppo uhata eristämisellä niin siitä saa Pitsku vielä sairaan lapsen hoitolisän...sen pelokkaan lapsen pitää vielä ymmärtää toistenkin lapsien "esiin tulevaa pahaa oloa" kuten tietty jokaisen säilössä olevan on osattava ottaa toiset huomioon...-eli sinne mennään opettelemaan omia sääntöjä ja sitä miten v-mäistä on olla säilössä ja ymmärtämään toistenkin suuttumusta sen säilössäolemisen takia...
Kuka lahjoittaisi minikameroita, joilla voisi kuvata tuota " erityistä huolenpitoa" käytännössä. Takaan, että kansainvälinen mediajulkisuus olisi varma eikä lainkaan imarteleva lastensuojelulle.
lahjoituksia kiitos kirjoitti:
Kuka lahjoittaisi minikameroita, joilla voisi kuvata tuota " erityistä huolenpitoa" käytännössä. Takaan, että kansainvälinen mediajulkisuus olisi varma eikä lainkaan imarteleva lastensuojelulle.
Milloin as-lasten vanhemmat kyllästyvät, jättäytyvät eläkkeelle ja perustavat siirtokunnan jonnekin ulkomaille saadakseen elää ja kasvattaa lapsensa rauhassa?

Jos joillakin muilla on tällainen suunnitelma, liityn mieluusti mukaan joukkoon.
ulkomaille kiitos kirjoitti:
Milloin as-lasten vanhemmat kyllästyvät, jättäytyvät eläkkeelle ja perustavat siirtokunnan jonnekin ulkomaille saadakseen elää ja kasvattaa lapsensa rauhassa?

Jos joillakin muilla on tällainen suunnitelma, liityn mieluusti mukaan joukkoon.
Että sais toimia lapsensa omaishoitajana luvan kanssa, tarpeellisin korvauksin, ni ei tarttis toisten sitten puuttua ja huolestua ja ruveta bisnestelemään.
lahjoituksia kiitos kirjoitti:
Kuka lahjoittaisi minikameroita, joilla voisi kuvata tuota " erityistä huolenpitoa" käytännössä. Takaan, että kansainvälinen mediajulkisuus olisi varma eikä lainkaan imarteleva lastensuojelulle.
näille laittomasti huostaanotettujen lasten tehohoidoille. Nimenomaan hoidolliset huostaanotothan sijoitetaan noihin maaimanlopun laitoksiin, joissa heitä saa kohdella miten laittomasti tahansa.

Terveellistä niiden videoiden näkeminen olisi kaikille huostahulluuteen höyrähtäneille, jotka kannattavat näitä lapsia pahoinpitelevien rahan tehotuottamoiden ylläpitoa.

Todellisuudessa yhdelläkään yhteiskunnalla ei olisi varaa kohdella jälkikasvuaan siten, kuin Suomessa tapahtuu.
22 kirjoitti:
näille laittomasti huostaanotettujen lasten tehohoidoille. Nimenomaan hoidolliset huostaanotothan sijoitetaan noihin maaimanlopun laitoksiin, joissa heitä saa kohdella miten laittomasti tahansa.

Terveellistä niiden videoiden näkeminen olisi kaikille huostahulluuteen höyrähtäneille, jotka kannattavat näitä lapsia pahoinpitelevien rahan tehotuottamoiden ylläpitoa.

Todellisuudessa yhdelläkään yhteiskunnalla ei olisi varaa kohdella jälkikasvuaan siten, kuin Suomessa tapahtuu.
Lastensuojelusta bisnestä tehneet päättäjät luottavat siihen, että kansan poliittinen muisti on lyhyt.
Mutta tässä asiassa he erehtyvät. Minä en ainakaan tule ikinä unohtamaan lastensuojelijoiksi nimitetyiltä puoskareilta saamaani kohtelua ja kärsimyksiä.
recall 4-ever kirjoitti:
Lastensuojelusta bisnestä tehneet päättäjät luottavat siihen, että kansan poliittinen muisti on lyhyt.
Mutta tässä asiassa he erehtyvät. Minä en ainakaan tule ikinä unohtamaan lastensuojelijoiksi nimitetyiltä puoskareilta saamaani kohtelua ja kärsimyksiä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9570695

Lukekaapa!
kestättekö lukea? kirjoitti:
"Olisi äärettömän mielenkiintoista olla kuuntelemassa salaa Helsingin Diakonissalaitoksen

http://www.hdl.fi/

ja esimerkiksi Pelastakaa Lapset ry:n välisiä tapaamisia...

Olen varma, että näillä asemia ja valtaa hamuavilla sosiaalirouvilla on epävirallinen verkostonsa, joka on tärkeässä asemassa, kun lastensuojelua (ja esimerkiksi erolasten asemaa) Suomessa kehitetään... Sellainen touhuilu saattaa muistuttaa usein piilorikollisuutta, vähintäänkin on kyse vallan kulkeutumisesta demokratian ja avoimuuden tavoittamattomiin.

Rouvakerhot ovat pahoja alustoja yhteiskunnan kannalta.

Suomalaisten kansalaisten pitää tajuta ryhtyä seuraamaan kriittisesti kaikkea, mitä Diakonissalaitos puuhaa. Aivan samoin, kuin suomalaisten pitää ymmärtää tarkastella myös esimerkiksi Pelastakaa Lapset ry:tä. Pahoja, ikäviä, pelottavia, synkeitä voimia."
lainaus edellisestä keskusteluketjusta
erityishuolenpitoa kirjoitti:
"Olisi äärettömän mielenkiintoista olla kuuntelemassa salaa Helsingin Diakonissalaitoksen

http://www.hdl.fi/

ja esimerkiksi Pelastakaa Lapset ry:n välisiä tapaamisia...

Olen varma, että näillä asemia ja valtaa hamuavilla sosiaalirouvilla on epävirallinen verkostonsa, joka on tärkeässä asemassa, kun lastensuojelua (ja esimerkiksi erolasten asemaa) Suomessa kehitetään... Sellainen touhuilu saattaa muistuttaa usein piilorikollisuutta, vähintäänkin on kyse vallan kulkeutumisesta demokratian ja avoimuuden tavoittamattomiin.

Rouvakerhot ovat pahoja alustoja yhteiskunnan kannalta.

Suomalaisten kansalaisten pitää tajuta ryhtyä seuraamaan kriittisesti kaikkea, mitä Diakonissalaitos puuhaa. Aivan samoin, kuin suomalaisten pitää ymmärtää tarkastella myös esimerkiksi Pelastakaa Lapset ry:tä. Pahoja, ikäviä, pelottavia, synkeitä voimia."
lainaus edellisestä keskusteluketjusta
Helsingin Diakonissalaitoksen lapsi- ja perhepalveluiden johtaja Tuija Åstedt mustamaalaa lapsia ja nuoria. Lapset ovat viallisia, ei hieno aikuisten rouvien sosiaalijärjestelmä.

Åstedt näyttää reagoivan kiusalliseen Kelan julkaisemaan raporttiin Perhepiirissä. Siinä tutkijat kauhistelivat sitä, miten käy lastensuojelun pelastamille ja huostaanoton hoivaamille lapsille heidän täysi-ikäistyttyään. Huonosti siinä nimittäin käy. Ällistyttävän huonosti.

Perhepiirissä-kirjan mukaan huostaanotto tuottaa täydellisiä luusereita ja reppanoita. 80 prosenttia teini-iässä huostaanotetuista oli vielä 23–24-vuotiaina vailla peruskoulun jälkeistä koulutusta. Laitoshoitoon teininä sijoitetuista nuorista miehistä alle puolet työskentelee, opiskelee tai hoitaa kotonaan lapsiaan 23–24-vuotiaana, neljännes on joko työttömänä tai eläkkeellä ja lopun toiminnasta ei ole tietoa. (Hämäläinen Ulla, Kangas Olli, toim.: Perhepiirissä. Kela, 2010.)

Tiedättekö miksi näin käy? Koska lapsen huostaanottaminen katkaisee hänen yhteytensä kotiin, perheeseen, sukuun ja läheisiin. Luonnollinen tukiverkosto riistetään. Sen tilalle kyhätään julkishallinnon sosiaalitantoista ja viranomaisista muodostuva "verkosto". Oman kotikunnan lastensuojelu kun pamauttaa lapselle ja hänen perhelleen välittömästi massiiviset yhteydenpidon rajoitukset, kun lapsi huostaanotetaan.

Kun tämä lapsi aikuistuu, hän seisoo yksin autiolla aavikolla. Normaaliin elämään kuuluvat perhe- ja ihmissuhteet puuttuvat.

Tuija Åstedt kääntää tuon syrjäytymisen lasten ja nuorten omaksi viaksi. Se palvelee Åstedtin omaa asemaa Helsingin Diakonissalaitoksen lapsi- ja perhepalveluiden johtajana. Aikuiset ensin!

Diakonissalaitos tunnetaan likaisen työn tekijänä suomalaisessa lastenkotibisneksessä. Diakonissalaitoksessa kärrätään lapsi huostaan ja sijaishuoltobisneksen ravinnoksi. Yksityinen sosiaalibisnes rules! Eri osapuolet toimivat yhteistyössä ja kohti yhteistä päämäärää: lapsi pitää saada julkisrahoitteisen lapsibisneksen laskutettavaksi.

Että kaikenlaiseen veronmaksajat rahaa käyttävätkin! Sitä riittää Diakonissalaitoksenkin kyhnytettäväksi.

Åstedtin mielestä huostaanotetut lapset ovat huonoja, jälkeenjääneitä, "heikkolahjaisia" kuten hän lausui viime viikolla Yleisradion haastattelussa. Åstedt ei välitä siitä, että nuo samat lapset ja nuoret ovat eläneet kasvuvuotensa Åstedtin edustaman sosiaalikoneiston nyrkin rautaisessa puristuksessa, sosiaalivallan alla. Åstedt ei tule ajatelleeksi, että kallis viranomaistoiminta noiden lasten ja heidän perheidensä auttamiseksi on epäonnistunut. Täydellisesti.

Åstedt ei myöskään lähde pohtimaan sitä, onko mitään auttamista oikeasti tehtykään. Hänen ei tarvitse, sillä hänellä on jo oma henkilökohtainen asema sosiaalivallan huipulla.

Ai niin... Tiedättekö, mitä tämä lastensuojelun suorittama ihmisten syrjäyttäminen maksaa? Se maksaa Kelan Perhepiirissä-kirjankin mukaan pelkkinä hoitokuluina huostaanoton aikana 433 miljoonaa euroa. Tuollaisiin suuruuksiin menoluokkana yltää valtion taloudessa lähinnä vain teiden rakentaminen, niin tolkuton summa se on.

THL:n tutkimusprofessori Matti Rimpelä on puhunut myös 500-600 miljoonasta eurosta. Rimpelän tv-haastattelu löytyy esimerkiksi Ari-Pekka Harjun Perusopetus-nettisivuilta. (Itsenäisyyspuolueen ehdokas Ari-Pekka Harjun eli AaPeeHoon blogi.)

Tuija Åstedt ja hänen rouvakollegansa muodostavat arveluttavan uhan suomalaiselle yhteiskunnalle. Heistä muodostuvaa ainesta pitäisi lapioida ja kuljettaa pois sosiaalihalllinnosta. Tonneittain. Sitä on aika monta kuutiota.
Åstedt propagandaa kirjoitti:
Helsingin Diakonissalaitoksen lapsi- ja perhepalveluiden johtaja Tuija Åstedt mustamaalaa lapsia ja nuoria. Lapset ovat viallisia, ei hieno aikuisten rouvien sosiaalijärjestelmä.

Åstedt näyttää reagoivan kiusalliseen Kelan julkaisemaan raporttiin Perhepiirissä. Siinä tutkijat kauhistelivat sitä, miten käy lastensuojelun pelastamille ja huostaanoton hoivaamille lapsille heidän täysi-ikäistyttyään. Huonosti siinä nimittäin käy. Ällistyttävän huonosti.

Perhepiirissä-kirjan mukaan huostaanotto tuottaa täydellisiä luusereita ja reppanoita. 80 prosenttia teini-iässä huostaanotetuista oli vielä 23–24-vuotiaina vailla peruskoulun jälkeistä koulutusta. Laitoshoitoon teininä sijoitetuista nuorista miehistä alle puolet työskentelee, opiskelee tai hoitaa kotonaan lapsiaan 23–24-vuotiaana, neljännes on joko työttömänä tai eläkkeellä ja lopun toiminnasta ei ole tietoa. (Hämäläinen Ulla, Kangas Olli, toim.: Perhepiirissä. Kela, 2010.)

Tiedättekö miksi näin käy? Koska lapsen huostaanottaminen katkaisee hänen yhteytensä kotiin, perheeseen, sukuun ja läheisiin. Luonnollinen tukiverkosto riistetään. Sen tilalle kyhätään julkishallinnon sosiaalitantoista ja viranomaisista muodostuva "verkosto". Oman kotikunnan lastensuojelu kun pamauttaa lapselle ja hänen perhelleen välittömästi massiiviset yhteydenpidon rajoitukset, kun lapsi huostaanotetaan.

Kun tämä lapsi aikuistuu, hän seisoo yksin autiolla aavikolla. Normaaliin elämään kuuluvat perhe- ja ihmissuhteet puuttuvat.

Tuija Åstedt kääntää tuon syrjäytymisen lasten ja nuorten omaksi viaksi. Se palvelee Åstedtin omaa asemaa Helsingin Diakonissalaitoksen lapsi- ja perhepalveluiden johtajana. Aikuiset ensin!

Diakonissalaitos tunnetaan likaisen työn tekijänä suomalaisessa lastenkotibisneksessä. Diakonissalaitoksessa kärrätään lapsi huostaan ja sijaishuoltobisneksen ravinnoksi. Yksityinen sosiaalibisnes rules! Eri osapuolet toimivat yhteistyössä ja kohti yhteistä päämäärää: lapsi pitää saada julkisrahoitteisen lapsibisneksen laskutettavaksi.

Että kaikenlaiseen veronmaksajat rahaa käyttävätkin! Sitä riittää Diakonissalaitoksenkin kyhnytettäväksi.

Åstedtin mielestä huostaanotetut lapset ovat huonoja, jälkeenjääneitä, "heikkolahjaisia" kuten hän lausui viime viikolla Yleisradion haastattelussa. Åstedt ei välitä siitä, että nuo samat lapset ja nuoret ovat eläneet kasvuvuotensa Åstedtin edustaman sosiaalikoneiston nyrkin rautaisessa puristuksessa, sosiaalivallan alla. Åstedt ei tule ajatelleeksi, että kallis viranomaistoiminta noiden lasten ja heidän perheidensä auttamiseksi on epäonnistunut. Täydellisesti.

Åstedt ei myöskään lähde pohtimaan sitä, onko mitään auttamista oikeasti tehtykään. Hänen ei tarvitse, sillä hänellä on jo oma henkilökohtainen asema sosiaalivallan huipulla.

Ai niin... Tiedättekö, mitä tämä lastensuojelun suorittama ihmisten syrjäyttäminen maksaa? Se maksaa Kelan Perhepiirissä-kirjankin mukaan pelkkinä hoitokuluina huostaanoton aikana 433 miljoonaa euroa. Tuollaisiin suuruuksiin menoluokkana yltää valtion taloudessa lähinnä vain teiden rakentaminen, niin tolkuton summa se on.

THL:n tutkimusprofessori Matti Rimpelä on puhunut myös 500-600 miljoonasta eurosta. Rimpelän tv-haastattelu löytyy esimerkiksi Ari-Pekka Harjun Perusopetus-nettisivuilta. (Itsenäisyyspuolueen ehdokas Ari-Pekka Harjun eli AaPeeHoon blogi.)

Tuija Åstedt ja hänen rouvakollegansa muodostavat arveluttavan uhan suomalaiselle yhteiskunnalle. Heistä muodostuvaa ainesta pitäisi lapioida ja kuljettaa pois sosiaalihalllinnosta. Tonneittain. Sitä on aika monta kuutiota.
Mirja Heleniuksen osuva ja paljastava kirjoitus siitä, kuinka kritiikittä koulut ovat omaksuneet lastensuojelun asenteellisuuden ja mielivallan suhteessa lapsiin ja perheisiin.

Helenius pohtii terävästi koulujen toimintaa ja roolia lasten huostien ja syrjäyttämisen aiheuttajina.
http://www.vartu.fi/lehtikirjoitukset/KU051107.pdf
keppiä kirjoitti:
Mirja Heleniuksen osuva ja paljastava kirjoitus siitä, kuinka kritiikittä koulut ovat omaksuneet lastensuojelun asenteellisuuden ja mielivallan suhteessa lapsiin ja perheisiin.

Helenius pohtii terävästi koulujen toimintaa ja roolia lasten huostien ja syrjäyttämisen aiheuttajina.
http://www.vartu.fi/lehtikirjoitukset/KU051107.pdf
"Suomi alkaa olla täynnä lastensuojeluksi naamioitua RAY:n, valtion ja kuntien rahastusta: muka sitoutumattomia yleishyödyllisiä yhdistyksiä ja säätiöitä, tutkimuslaitoksia, perhekoteja, konsulttifirmoja , huolestuneita poliitikkoja, kuntapäättäjiä ja lastensuojelun "ammattilaisia".

Nämä rahastavat surutta veronmaksajia, valtaavat hallituspaikat toistensa järjestöissä ja yrityksissä , käyvät kouluttamassa muita bisnekseen haluavia ja valistamassa valheillaan tietämättömiä poliitikkoja ja toimittajia.

Tämän pienen piirin "erityisosaamisen" kohteeksi joutuneiden vanhempien ja lasten oikeusturva ja sananvapaus on jo viety, samoin kansalaisoikeudet ja ihmisarvo. Silti nämä lastensuojelun liikenaiset hamuavat yhä lisää valtaa ja yrittävät perustella harjoittamaansa väkivaltaa kasvatuksellisen puuttumisen, hukassa olevan vanhemmuuden ja törkeintä kaikista: kiusaamiensa lasten oletetun psykiatrisen häiriintyneisyyden ja heikkolahjaisuuden varjolla!"
lainaus perhetyö tuhoaa perheitä -ketjusta
verovaroilla kirjoitti:
"Suomi alkaa olla täynnä lastensuojeluksi naamioitua RAY:n, valtion ja kuntien rahastusta: muka sitoutumattomia yleishyödyllisiä yhdistyksiä ja säätiöitä, tutkimuslaitoksia, perhekoteja, konsulttifirmoja , huolestuneita poliitikkoja, kuntapäättäjiä ja lastensuojelun "ammattilaisia".

Nämä rahastavat surutta veronmaksajia, valtaavat hallituspaikat toistensa järjestöissä ja yrityksissä , käyvät kouluttamassa muita bisnekseen haluavia ja valistamassa valheillaan tietämättömiä poliitikkoja ja toimittajia.

Tämän pienen piirin "erityisosaamisen" kohteeksi joutuneiden vanhempien ja lasten oikeusturva ja sananvapaus on jo viety, samoin kansalaisoikeudet ja ihmisarvo. Silti nämä lastensuojelun liikenaiset hamuavat yhä lisää valtaa ja yrittävät perustella harjoittamaansa väkivaltaa kasvatuksellisen puuttumisen, hukassa olevan vanhemmuuden ja törkeintä kaikista: kiusaamiensa lasten oletetun psykiatrisen häiriintyneisyyden ja heikkolahjaisuuden varjolla!"
lainaus perhetyö tuhoaa perheitä -ketjusta
Lastensuojelun kasvun väitetään johtuvan perheiden lisääntyneistä ongelmista. Kummallista on miten tämä tukimaton väite on nielty lähes joka paikassa.

"Lastensuojelun asiakasmäärien tai sijoitusten kasvulla ei ole mitään yhteyttä perheiden ongelmien kasvuun kuten ei myöskään vankien lukumäärän kasvulla ole yhteyttä rikollisuuden lisääntymiseen, ei historiassa eikä tänä päivänä. Sen sijaan niillä on vahva yhteys lainsäädännön, markkinoiden ja poliittisen kulttuurin muutoksiin."

Rikos tai ongelma on ajallisesti ja paikallisesti vaihteleva ja muuttuva käsite, jonka määrittely on sidoksissa politiikkaan ja markkinoihin, jotka puolestaan määräävät lainsäädäntöä ja lain tulkintoja.

Kasvavat lastensuojelun ja psykiatrian markkinat tarvitsevat ja tuottavat lisää asiakkaita, ongelmia ja tehtäviä kasvunsa, rahoitusvaateidensa ja olemassaolonsa oikeuttamiseksi.

On huolestuttavaa, jos kansalaiset omaksuvat markkinapropagandan jonka tarkoitus on korvata julkiset peruspalvelut lastensuojelun ja psykiatrian yksityisillä erityispalveluilla.
Tämän markkinapropagandan tukeminen tulee myös erittäin kalliiksi niin kansantaloudelle kuin lastemme terveydelle ja hyvinvoinnille.
"Tutkija Tarja Pösö on koettanut tutkimusryhmänsä kanssa selvittää sitä, mistä lastensuojelun asiakasmäärien kasvu kertoo.
Hän kirjoittaa:

"Analyysin pohjalta on entistä selvempää, että kasvua ei voi eikä tule selittää yksilöiden ominaisuuksilla tai sosiaalisilla oloilla sellaisenaan."(333)

Hän toteaa myös:

"Silti on toistuvasti yllättävää, että lastensuojelun määrää ja kehitystä tulkitaan lasten ja perheiden ongelmien välittöminä kuvina. Samoin yllättävää on, että lastensuojelussa käytössä oleva sanasto on enemmän yksilöiden puutteita kuin suhderakenteita konteksteissaan kuvaavaa. "

Lastensuojelukoneiston edustajien väitteet vanhempien ja perheiden kasvavista ongelmista tai HDL:n Åstedtin mukaan "kroonisesta pahoinvoinnista" ovat silkkaa politiikkaa ja propagandaa, jonka tarkoitus on oikeuttaa lastensuojelun asiakashankintaa, asiakkaiden medikalisointia ja patologisointia, työmenetelmiä ja valtapyrkimyksiä."
nm kasvaakseen
omiin tarpeisiinsa kirjoitti:
Lastensuojelun kasvun väitetään johtuvan perheiden lisääntyneistä ongelmista. Kummallista on miten tämä tukimaton väite on nielty lähes joka paikassa.

"Lastensuojelun asiakasmäärien tai sijoitusten kasvulla ei ole mitään yhteyttä perheiden ongelmien kasvuun kuten ei myöskään vankien lukumäärän kasvulla ole yhteyttä rikollisuuden lisääntymiseen, ei historiassa eikä tänä päivänä. Sen sijaan niillä on vahva yhteys lainsäädännön, markkinoiden ja poliittisen kulttuurin muutoksiin."

Rikos tai ongelma on ajallisesti ja paikallisesti vaihteleva ja muuttuva käsite, jonka määrittely on sidoksissa politiikkaan ja markkinoihin, jotka puolestaan määräävät lainsäädäntöä ja lain tulkintoja.

Kasvavat lastensuojelun ja psykiatrian markkinat tarvitsevat ja tuottavat lisää asiakkaita, ongelmia ja tehtäviä kasvunsa, rahoitusvaateidensa ja olemassaolonsa oikeuttamiseksi.

On huolestuttavaa, jos kansalaiset omaksuvat markkinapropagandan jonka tarkoitus on korvata julkiset peruspalvelut lastensuojelun ja psykiatrian yksityisillä erityispalveluilla.
Tämän markkinapropagandan tukeminen tulee myös erittäin kalliiksi niin kansantaloudelle kuin lastemme terveydelle ja hyvinvoinnille.
"Tutkija Tarja Pösö on koettanut tutkimusryhmänsä kanssa selvittää sitä, mistä lastensuojelun asiakasmäärien kasvu kertoo.
Hän kirjoittaa:

"Analyysin pohjalta on entistä selvempää, että kasvua ei voi eikä tule selittää yksilöiden ominaisuuksilla tai sosiaalisilla oloilla sellaisenaan."(333)

Hän toteaa myös:

"Silti on toistuvasti yllättävää, että lastensuojelun määrää ja kehitystä tulkitaan lasten ja perheiden ongelmien välittöminä kuvina. Samoin yllättävää on, että lastensuojelussa käytössä oleva sanasto on enemmän yksilöiden puutteita kuin suhderakenteita konteksteissaan kuvaavaa. "

Lastensuojelukoneiston edustajien väitteet vanhempien ja perheiden kasvavista ongelmista tai HDL:n Åstedtin mukaan "kroonisesta pahoinvoinnista" ovat silkkaa politiikkaa ja propagandaa, jonka tarkoitus on oikeuttaa lastensuojelun asiakashankintaa, asiakkaiden medikalisointia ja patologisointia, työmenetelmiä ja valtapyrkimyksiä."
nm kasvaakseen
Kiinnostukseni heräsi.

Mikä on tuo Tarja Pösön teksti, jonka mielenkiintoista kohtaa siteeraat? Ihan järjellistä puhetta häneltä.

Pösö on sosiaalityön professori Tampereen yliopistossa.

http://www.uta.fi/laitokset/sostyo/hlokunta/poso/
Mikä Pösön teksti? kirjoitti:
Kiinnostukseni heräsi.

Mikä on tuo Tarja Pösön teksti, jonka mielenkiintoista kohtaa siteeraat? Ihan järjellistä puhetta häneltä.

Pösö on sosiaalityön professori Tampereen yliopistossa.

http://www.uta.fi/laitokset/sostyo/hlokunta/poso/
Keskisuomalaisessa 12.1.2011 sijaishullossa raikatun kertomus herätti keskustelua.

Yleisellä tasolla parheväkivaltaa ja lasten kaltoinkohtelijoina pidetään lasten vanhempia, mutta laiminlyöntejä ja kaltoinkohtelua tapahtuu myös sijaishuollossa.

Tässä mielipidekirjoituksessa Anu Huovinen ottaa kantaa sijaishuollossa tapahtuvaan väkivaltaan.

Keskisuomalainen 12.1.2011. Selkeät ohjeet perhehuoltoon.

http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/väkivaltatyötä-sijaishuoltoon/638592

---
Pinna tiukalla? kirjoitti:
Keskisuomalaisessa 12.1.2011 sijaishullossa raikatun kertomus herätti keskustelua.

Yleisellä tasolla parheväkivaltaa ja lasten kaltoinkohtelijoina pidetään lasten vanhempia, mutta laiminlyöntejä ja kaltoinkohtelua tapahtuu myös sijaishuollossa.

Tässä mielipidekirjoituksessa Anu Huovinen ottaa kantaa sijaishuollossa tapahtuvaan väkivaltaan.

Keskisuomalainen 12.1.2011. Selkeät ohjeet perhehuoltoon.

http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/väkivaltatyötä-sijaishuoltoon/638592

---
http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/väkivaltatyötä-sijaishuoltoon/638592

Jokin tuossa palautekirjoituksessa erityisesti tässä lauseessa särähti pahasti korvaan:

"Sijaishuollon toimintatavat voivat toisaalta tuntua väkivaltaisilta, vaikka ne olisivat lainmukaisia."

Mitä tuolla lauseella tarkoitetaan? Että jokin käytäntö ei ole väkivaltainen, ellei se ole laiton? Esim. raiskaus avioliitossa oli Suomessa pitkään laillinen. Epäilen, ettei "laillisuus" tehnyt siitä yhtään vähemmän kivuliasta ja traumatisoivaa, päinvastoin.

Vai tarkoittaako lause sitä, että nuorten kokemusta väkivallasta ei tarvitse ottaa vakavasti, jos se tapahtuu sijaishuollossa ja on naamioitu "intensiivihoidoksi" tai "vastuuttamiseksi" ja on siten muodollisesti laillista?

Kerrotaanko tässä nuorille, että sijaishuollon kyseenalaiset toimintatavat (esim. penkillä istutus, matotus, koppirangaistukset, ikätovereista ja läheisistä eristäminen, koulunkäynnin ja tarvittavan terveydenhuollon estäminen)eivät ole väkivaltaa ja koituvat lopulta nuorten "omaksi parhaaksi" eikä niistä kannata valittaa? Että väkivaltaa voi ja saa käyttää ammattikasvattajan statuksella mikäli löytää sille "huonoksi" tai " kuritusta kaipaavaksi" leimatun kohteen, kasvatukselliset perusteet ja hoidollisen viitekehyksen?

Eikö kohtelusta, joka selvästi tuntuu väkivallalta ole oikeutta valittaa, mikäli se ei mene oikeusjärjestelmässä läpi laittomana ja rangaistavana tekona?

Tällä kriteerillä ei kannata ilmoittaa mistään sijaishuollon rikoksesta eikä väkivallasta, varsinkaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai ahdistelusta, jota on vaikea todistaa ja joka on aina ollut enemmän tai vähemmän olemassaoleva ja yleensä vaiettu tai villaisella painettu osa sijaishuoltolaitosten historiaa.

Sijaishuoltoon kyydityt tietävät jo, että sijaisvanhemmat ja laitosten työntekijät saavat kohdella heitä miten laittomasti tahansa ilman juridisia rangaistusseuraamuksia. Sijaishuollon kaltoinkohtelusta kertova nuori saa yleensä vain lisärangaistuksen kertomisistaan, tavallisimmin vaikeutetaan tai estetään yhteydenpito omaisiin.

Byrokraattinen juridispohjainen lähestymistapa väkivaltaan ei tee oikeutta nuorten tai kenenkään väkivaltakokemuksille. Väkivaltatutkimus ja väkivallan määritelmä kannattaisi kenties ulottaa myös palvelujärjestelmän asenteisiin ja toimintakäytäntöihin, jotka liian usein vain uhriuttavat väkivallan uhria lisää. Kuinka luotettava on tutkimus, jossa väkivallalle ja siitä kertomiselle annetaan asenteellisia, viranomaislähtöisiä ja sijaishuoltoa puolustelevia määritelmiä ja ennakkoehtoja ?
Voi Viola kirjoitti:
http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/väkivaltatyötä-sijaishuoltoon/638592

Jokin tuossa palautekirjoituksessa erityisesti tässä lauseessa särähti pahasti korvaan:

"Sijaishuollon toimintatavat voivat toisaalta tuntua väkivaltaisilta, vaikka ne olisivat lainmukaisia."

Mitä tuolla lauseella tarkoitetaan? Että jokin käytäntö ei ole väkivaltainen, ellei se ole laiton? Esim. raiskaus avioliitossa oli Suomessa pitkään laillinen. Epäilen, ettei "laillisuus" tehnyt siitä yhtään vähemmän kivuliasta ja traumatisoivaa, päinvastoin.

Vai tarkoittaako lause sitä, että nuorten kokemusta väkivallasta ei tarvitse ottaa vakavasti, jos se tapahtuu sijaishuollossa ja on naamioitu "intensiivihoidoksi" tai "vastuuttamiseksi" ja on siten muodollisesti laillista?

Kerrotaanko tässä nuorille, että sijaishuollon kyseenalaiset toimintatavat (esim. penkillä istutus, matotus, koppirangaistukset, ikätovereista ja läheisistä eristäminen, koulunkäynnin ja tarvittavan terveydenhuollon estäminen)eivät ole väkivaltaa ja koituvat lopulta nuorten "omaksi parhaaksi" eikä niistä kannata valittaa? Että väkivaltaa voi ja saa käyttää ammattikasvattajan statuksella mikäli löytää sille "huonoksi" tai " kuritusta kaipaavaksi" leimatun kohteen, kasvatukselliset perusteet ja hoidollisen viitekehyksen?

Eikö kohtelusta, joka selvästi tuntuu väkivallalta ole oikeutta valittaa, mikäli se ei mene oikeusjärjestelmässä läpi laittomana ja rangaistavana tekona?

Tällä kriteerillä ei kannata ilmoittaa mistään sijaishuollon rikoksesta eikä väkivallasta, varsinkaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai ahdistelusta, jota on vaikea todistaa ja joka on aina ollut enemmän tai vähemmän olemassaoleva ja yleensä vaiettu tai villaisella painettu osa sijaishuoltolaitosten historiaa.

Sijaishuoltoon kyydityt tietävät jo, että sijaisvanhemmat ja laitosten työntekijät saavat kohdella heitä miten laittomasti tahansa ilman juridisia rangaistusseuraamuksia. Sijaishuollon kaltoinkohtelusta kertova nuori saa yleensä vain lisärangaistuksen kertomisistaan, tavallisimmin vaikeutetaan tai estetään yhteydenpito omaisiin.

Byrokraattinen juridispohjainen lähestymistapa väkivaltaan ei tee oikeutta nuorten tai kenenkään väkivaltakokemuksille. Väkivaltatutkimus ja väkivallan määritelmä kannattaisi kenties ulottaa myös palvelujärjestelmän asenteisiin ja toimintakäytäntöihin, jotka liian usein vain uhriuttavat väkivallan uhria lisää. Kuinka luotettava on tutkimus, jossa väkivallalle ja siitä kertomiselle annetaan asenteellisia, viranomaislähtöisiä ja sijaishuoltoa puolustelevia määritelmiä ja ennakkoehtoja ?
"Nimimerkki Voi Viola. Olet oikeassa. Sijaishuollon toimintaa puolustelevista ja selittelevistä teksteistä näkyy tietty myönteinen suhtautuminen väkivaltaan.

Valta ja väkivalta menevät aina lopulta sekaisin, se kai lienee luonnonlaki. Näin käy suomalaisessa sijaishuollossakin.

Väkivalta ei oikeastaan ole suomalaisessa sosiaalikoneistossa kielletty asia. Siksi se hiipii helposti tavallisiin asiakaskohtaamisiinkin. Tuoreen tutkimuksen mukaanhan Suomessa voi sanoa olevan Pohjoismaista väkivaltaisimmat sosiaalityöntekijät, sillä sossut kertovat itse syyttävänsä asiakkaitaan.

http://yp.stakes.fi/NR/rdonlyres/88529A5B-C56F-45B9-B7C6-88B34E5514CB/0/blomberg.pdf

Se on vastakkainasettelua, joka on aina väkivallan perusta ja peruste."

nm "sossu lyö", lainaus raiskaus perhekodissa- keskustelusta
sossu lyö kirjoitti:
"Nimimerkki Voi Viola. Olet oikeassa. Sijaishuollon toimintaa puolustelevista ja selittelevistä teksteistä näkyy tietty myönteinen suhtautuminen väkivaltaan.

Valta ja väkivalta menevät aina lopulta sekaisin, se kai lienee luonnonlaki. Näin käy suomalaisessa sijaishuollossakin.

Väkivalta ei oikeastaan ole suomalaisessa sosiaalikoneistossa kielletty asia. Siksi se hiipii helposti tavallisiin asiakaskohtaamisiinkin. Tuoreen tutkimuksen mukaanhan Suomessa voi sanoa olevan Pohjoismaista väkivaltaisimmat sosiaalityöntekijät, sillä sossut kertovat itse syyttävänsä asiakkaitaan.

http://yp.stakes.fi/NR/rdonlyres/88529A5B-C56F-45B9-B7C6-88B34E5514CB/0/blomberg.pdf

Se on vastakkainasettelua, joka on aina väkivallan perusta ja peruste."

nm "sossu lyö", lainaus raiskaus perhekodissa- keskustelusta
"Ruukinmatruunan silmiin sattui kirja Orjamarkkinat - huutolaislasten kohtaloita Suomessa, ja koska aihe koskettaa ruukinmatruunaa itseäänkin - kuten tiedämme, hänen isoäitinsä oli huutolainen - tämänkertainen masuuninlasku koskee tuota Suomen sosiaalihistorian vaiettua häpeäpilkkua.

Huutolaisuus tarkoitti kaikessa lyhykäisyydessään samaa kuin lapsiorjuus. Se oli sitä, että kunta huutokauppasi orvot, vanhempiensa hylkäämät lapset, vammaiset lapset tai ne, keiden vanhemmat eivät kyenneet heistä pitämään huolta, siihen talouteen joka suostui vähimmällä korvauksella pitämään heistä huolta vuoden ajan. Käytännössä lapset myytiin orjuuteen. Huutokauppa järjestettiin irvokkaasti joulun jälkeen 28.12. - siis Viattomien lasten päivänä - ja se oli täysin verrattavissa mihin tahansa orjamarkkinoihin. Huutolaisuus organisoitiin Suurten nälkävuosien jälkeen 1868, ja se kiellettiin 1922, mutta syrjäseuduilla tapaa jatkettiin aina sotavuosiin saakka.

Koska huutolaisuus ei ollut adoptiota, huutolainen oli orjan asemassa. Hänellä ei ollut mitään oikeusturvaa, eikä kukaan pitänyt hänen puoliaan. Huutolaislasten kauppatilaisuudet muodostuivat suuriksi markkinakokouksiksi, ja niistä jäi monen lapsen mieleen polttava häpeä pitkäksi aikaa. Sijoituspaikoissa lapset joutuivat kovaan työhön. Heitä rangaistiin usein pienestäkin virheestä ja pahimmillaan lapsia pidettiin kuin eläimiä - kilistääkö Vernon ja Petunia Dursley kenenkään kelloja? Onneksi jotkut saivat lempeääkin kohtelua.

Mutta pääsääntöisesti kohtelu oli todella kovaa. Heti kun lapio ja kuokka kädessä pysyivät, huutolaiset pantiin kovaan työhön. Eräs poika kertoi, miten hänet lähetettiin paimeneen syyskylmällä ilman kenkiä, ja se lämmitti aina välillä, kun sai p*ssata omille jaloilleen ja hän joutui varastamaan nälkäänsä. Toinen taas kytkettiin kahleella ruokapöytään, ja sillä välillä kun isäntäperhe söi, hän joutui syömään koirien kanssa lattialta.

Ruukinmatruunalla ei ole mitään illuusioita ihmisyydestä, ja sen verran mitä hän ihmisluonnetta tuntee, niin Lloyd deMausen kuvaukset lapsuuden historiasta ovat uskottavia - lapsuuden historia on kuin hirvittävä painajainen, josta olemme vasta nykypäivänä heräämässä. Ja tuo huutolaisten kohtelu vahvistaa, että deMause on oikeassa. Huutolaiset joutuivat hirvittävän kaltoinkohtelun, henkisen väkivallan, fyysisen väkivallan ja sosiaalisen väkivallan kohteeksi. Ja ruukinmatruuna pitää satavarmana, että suurin osa heistä joutui myös seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi isäntäperheissään.

Suurin osa huutolaisista on varmasti sortunut elämän myötä. Useimmat ovat varmasti kärsineet post-traumaattisesta stressioireyhtymästä, osa alkoholisoitunut jo varhain, osa päätynyt mielisairaiksi - ja osa itsemurhaan. Mutta jotkut heistä selviytyivät. Huutolaislapsista kasvoi uskomattomia selviytyjiä, jotka joutuivat taistelemaan tiensä onneen ja parempaan elämään.
...
Mutta julminta huutolaisuudessa on, että se on kerran jo tapahtunut ja se voi tapahtua jälleen uudelleen. Ruukinmatruuna on useaan otteeseen todennut, että äänestäkää oikeistoa, saatte orjayhteiskunnan, ja huutolaisuuden historia vindikoi tuon toteamuksen. Sillä mitä muutakaan oikeisto on kuin piittaamattomuutta kaikkein heikoimmista ja turvattomista ja sitä ideologiaa, jossa kaikella on hinta mutta millään ei ole arvoa? Me olemme koko ajan liukumassa kohti tuota tsaarinvallan yhteiskuntaa - työelämä on jatkuvasti huonontunut ja pikku ihminen on menettänyt paljon niitä oikeuksia ja vapauksia, jotka on vuosikymmenten aikana taisteltu - työsuhdeturvaa on jatkuvasti heikennetty, palkkataso ei ole noussut vuosikausiin, eläkeikää aiotaan nostaa ja Suomen kansallisomaisuutta myydään pilkkahintaan ulkomaille. Upton Sinclair kirjoittaa kirjassaan The Jungle todella murhaavasti tästä ja siitä, miten yhteiskunnasta muodostuu lopulta viidakko, jossa pätevät viidakon lait. Ja huonoimmin tässä viidakossa käy aina kaikkein heikoimmille eli lapsille.

Julma yhteiskunta luo julmia lapsia joista kasvaa julmia aikuisia."

lainaus takkirauta blogista
"perhehoitoa" kirjoitti:
"Ruukinmatruunan silmiin sattui kirja Orjamarkkinat - huutolaislasten kohtaloita Suomessa, ja koska aihe koskettaa ruukinmatruunaa itseäänkin - kuten tiedämme, hänen isoäitinsä oli huutolainen - tämänkertainen masuuninlasku koskee tuota Suomen sosiaalihistorian vaiettua häpeäpilkkua.

Huutolaisuus tarkoitti kaikessa lyhykäisyydessään samaa kuin lapsiorjuus. Se oli sitä, että kunta huutokauppasi orvot, vanhempiensa hylkäämät lapset, vammaiset lapset tai ne, keiden vanhemmat eivät kyenneet heistä pitämään huolta, siihen talouteen joka suostui vähimmällä korvauksella pitämään heistä huolta vuoden ajan. Käytännössä lapset myytiin orjuuteen. Huutokauppa järjestettiin irvokkaasti joulun jälkeen 28.12. - siis Viattomien lasten päivänä - ja se oli täysin verrattavissa mihin tahansa orjamarkkinoihin. Huutolaisuus organisoitiin Suurten nälkävuosien jälkeen 1868, ja se kiellettiin 1922, mutta syrjäseuduilla tapaa jatkettiin aina sotavuosiin saakka.

Koska huutolaisuus ei ollut adoptiota, huutolainen oli orjan asemassa. Hänellä ei ollut mitään oikeusturvaa, eikä kukaan pitänyt hänen puoliaan. Huutolaislasten kauppatilaisuudet muodostuivat suuriksi markkinakokouksiksi, ja niistä jäi monen lapsen mieleen polttava häpeä pitkäksi aikaa. Sijoituspaikoissa lapset joutuivat kovaan työhön. Heitä rangaistiin usein pienestäkin virheestä ja pahimmillaan lapsia pidettiin kuin eläimiä - kilistääkö Vernon ja Petunia Dursley kenenkään kelloja? Onneksi jotkut saivat lempeääkin kohtelua.

Mutta pääsääntöisesti kohtelu oli todella kovaa. Heti kun lapio ja kuokka kädessä pysyivät, huutolaiset pantiin kovaan työhön. Eräs poika kertoi, miten hänet lähetettiin paimeneen syyskylmällä ilman kenkiä, ja se lämmitti aina välillä, kun sai p*ssata omille jaloilleen ja hän joutui varastamaan nälkäänsä. Toinen taas kytkettiin kahleella ruokapöytään, ja sillä välillä kun isäntäperhe söi, hän joutui syömään koirien kanssa lattialta.

Ruukinmatruunalla ei ole mitään illuusioita ihmisyydestä, ja sen verran mitä hän ihmisluonnetta tuntee, niin Lloyd deMausen kuvaukset lapsuuden historiasta ovat uskottavia - lapsuuden historia on kuin hirvittävä painajainen, josta olemme vasta nykypäivänä heräämässä. Ja tuo huutolaisten kohtelu vahvistaa, että deMause on oikeassa. Huutolaiset joutuivat hirvittävän kaltoinkohtelun, henkisen väkivallan, fyysisen väkivallan ja sosiaalisen väkivallan kohteeksi. Ja ruukinmatruuna pitää satavarmana, että suurin osa heistä joutui myös seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi isäntäperheissään.

Suurin osa huutolaisista on varmasti sortunut elämän myötä. Useimmat ovat varmasti kärsineet post-traumaattisesta stressioireyhtymästä, osa alkoholisoitunut jo varhain, osa päätynyt mielisairaiksi - ja osa itsemurhaan. Mutta jotkut heistä selviytyivät. Huutolaislapsista kasvoi uskomattomia selviytyjiä, jotka joutuivat taistelemaan tiensä onneen ja parempaan elämään.
...
Mutta julminta huutolaisuudessa on, että se on kerran jo tapahtunut ja se voi tapahtua jälleen uudelleen. Ruukinmatruuna on useaan otteeseen todennut, että äänestäkää oikeistoa, saatte orjayhteiskunnan, ja huutolaisuuden historia vindikoi tuon toteamuksen. Sillä mitä muutakaan oikeisto on kuin piittaamattomuutta kaikkein heikoimmista ja turvattomista ja sitä ideologiaa, jossa kaikella on hinta mutta millään ei ole arvoa? Me olemme koko ajan liukumassa kohti tuota tsaarinvallan yhteiskuntaa - työelämä on jatkuvasti huonontunut ja pikku ihminen on menettänyt paljon niitä oikeuksia ja vapauksia, jotka on vuosikymmenten aikana taisteltu - työsuhdeturvaa on jatkuvasti heikennetty, palkkataso ei ole noussut vuosikausiin, eläkeikää aiotaan nostaa ja Suomen kansallisomaisuutta myydään pilkkahintaan ulkomaille. Upton Sinclair kirjoittaa kirjassaan The Jungle todella murhaavasti tästä ja siitä, miten yhteiskunnasta muodostuu lopulta viidakko, jossa pätevät viidakon lait. Ja huonoimmin tässä viidakossa käy aina kaikkein heikoimmille eli lapsille.

Julma yhteiskunta luo julmia lapsia joista kasvaa julmia aikuisia."

lainaus takkirauta blogista
"Lastensuojeluun on syntynyt uusi lakeija- ja kiipijäluokka: pikkupsykiatreiksi hinkuavat sosionomit. Nämä vallan- ja viranhaluiset vaatimattomilla kyvyillä, olemattomalla koulutuksella ja vallanpitäjiä mielistelevällä kritiikittömyydellä varustetut teinityttöset ovat haistaneet lastensuojelun tarjoamat loputtomat glorian, vallan väärinkäytön ja rahastuksen mahdollisuudet.

Heistä onkin tullut rötösrouvien uskollisimpia pikku apulaisia, jotka omaksuvat ja toistelevat kiitollisina papukaijoina isompiensa orwellilaisia hokemia hukassa olevasta vanhemmuudesta ja varhaisen puuttumisen(=huostaamisen) tarpeesta.

Nämä teinityttöset leikkivät jo suvereenisti perhe-elämän, ihmissuhteiden ja psykiatrian asiantuntijoita , perustavat yrityksiä ja kansoittavat virkoja kaikessa lastensuojeluksi naamioidussa rahastustoiminnassa. Nämä itsetyytyväiset ipanat ovat omineet itselleen jopa psykiatrisen sairaanhoidon:
Käsittääkseni intensiivihoitoa antavat (= lapsia puoskaroivat) käytännössä vain sosionomin koulutuksen saaneet työntekijät, jotka ovat usein vielä saaneet "pätevyytensä" intensiivihoitoa tarjoavan laitoksen koulutuksessa ja / tai työharjoittelussa eli lojaalisuus laittomuuksiakin harjoittavalle laitokselle on taattu."

"Myös miehet tai oikeammin pojanklopit ovat haistaneet sosionomien mahdollisuudet lastensuojelussa, muutkin kun ne perinteiset pedofilian mahdollisuudet valvomattomissa lastensuojelulaitoksissa.

Sosionomikoulutuksen selvittää nopeasti läpi ja työpaikka lastensuojelulaitoksen isän mallia tarjoavana ohjaajana on varma kunhan vain on varustettu sillä oikealla elimellä, joka ei suinkaan ole sydän tai aivot.
Miespuoliselle sosionomille urkenee ura helposti lastensuojelujärjestöissä ja projekteissa johtaviin tehtäviin asti- ilman näyttöä kyvyistä tai osaamisesta. Lastensuojelutöihin kun ei ole kummoisia pääsyvaatimuksia eikä soveltuvuustestejä. Sosionomi on sellainen mukavan ympäripyöreä kivalta kuulostava koulutus, että sillä purjehtii pysyviin pesteihin sosiopaattikin.

Huonomaineinen miesten syrjinnästä syytetty lastensuojelu haluaa epätoivoisesti kiillottaa kulisseja ja hinkuaa palkkalistoilleen miehiä maskoteiksi. Patakonservatiivisessa lastensuojelun maailmassa mies, varsinkin yes-mies pääsee helposti heti johtoon kunhan muistaa vain patsastella paikallaan eikä sotkeennu liikaa naisalamaisten halveksuttuihin käytännön töihin. Miessosionomille riittää kun muistaa myhäillä miehekkäästi. Naisalamaiset ja asiakkaat osaavat kyllä tulkita myhäilyn hiljaiseksi tiedoksi. Virheitäkään ei tarvitse pelätä. Suomessa ei ole pelkoa siitä, ettei pahastikaan munannut asiantuntija ja virkamies tulisi valituksi virkaansa- aina uudelleen."

"Lastensuojelu on täynnä erilaisia pseudo-oppeja ja pseudotöitä, jotka eivät hyödytä muita kuin niihin työllistettyjä. Ikävä kyllä ne maksetaan oikeilla veroeuroilla. Kohtuullista olisi että leikkiavusta maksetaan myös leikkirahalla."
"Monet sosionomit valmistuvat pitkäaikaistyöttömiksi esim. lastensuojelun perhetyöhön, jossa voi ihan laillisesti ja vieläpä ammatillisuuteen vedoten kieltäytyä kaikesta perheitä hyödyttävästä käytännön työstä ja auttamisesta- ja tästä saa vielä palkkaa!.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9617543
puoskarienmarkkinat kirjoitti:
"Lastensuojeluun on syntynyt uusi lakeija- ja kiipijäluokka: pikkupsykiatreiksi hinkuavat sosionomit. Nämä vallan- ja viranhaluiset vaatimattomilla kyvyillä, olemattomalla koulutuksella ja vallanpitäjiä mielistelevällä kritiikittömyydellä varustetut teinityttöset ovat haistaneet lastensuojelun tarjoamat loputtomat glorian, vallan väärinkäytön ja rahastuksen mahdollisuudet.

Heistä onkin tullut rötösrouvien uskollisimpia pikku apulaisia, jotka omaksuvat ja toistelevat kiitollisina papukaijoina isompiensa orwellilaisia hokemia hukassa olevasta vanhemmuudesta ja varhaisen puuttumisen(=huostaamisen) tarpeesta.

Nämä teinityttöset leikkivät jo suvereenisti perhe-elämän, ihmissuhteiden ja psykiatrian asiantuntijoita , perustavat yrityksiä ja kansoittavat virkoja kaikessa lastensuojeluksi naamioidussa rahastustoiminnassa. Nämä itsetyytyväiset ipanat ovat omineet itselleen jopa psykiatrisen sairaanhoidon:
Käsittääkseni intensiivihoitoa antavat (= lapsia puoskaroivat) käytännössä vain sosionomin koulutuksen saaneet työntekijät, jotka ovat usein vielä saaneet "pätevyytensä" intensiivihoitoa tarjoavan laitoksen koulutuksessa ja / tai työharjoittelussa eli lojaalisuus laittomuuksiakin harjoittavalle laitokselle on taattu."

"Myös miehet tai oikeammin pojanklopit ovat haistaneet sosionomien mahdollisuudet lastensuojelussa, muutkin kun ne perinteiset pedofilian mahdollisuudet valvomattomissa lastensuojelulaitoksissa.

Sosionomikoulutuksen selvittää nopeasti läpi ja työpaikka lastensuojelulaitoksen isän mallia tarjoavana ohjaajana on varma kunhan vain on varustettu sillä oikealla elimellä, joka ei suinkaan ole sydän tai aivot.
Miespuoliselle sosionomille urkenee ura helposti lastensuojelujärjestöissä ja projekteissa johtaviin tehtäviin asti- ilman näyttöä kyvyistä tai osaamisesta. Lastensuojelutöihin kun ei ole kummoisia pääsyvaatimuksia eikä soveltuvuustestejä. Sosionomi on sellainen mukavan ympäripyöreä kivalta kuulostava koulutus, että sillä purjehtii pysyviin pesteihin sosiopaattikin.

Huonomaineinen miesten syrjinnästä syytetty lastensuojelu haluaa epätoivoisesti kiillottaa kulisseja ja hinkuaa palkkalistoilleen miehiä maskoteiksi. Patakonservatiivisessa lastensuojelun maailmassa mies, varsinkin yes-mies pääsee helposti heti johtoon kunhan muistaa vain patsastella paikallaan eikä sotkeennu liikaa naisalamaisten halveksuttuihin käytännön töihin. Miessosionomille riittää kun muistaa myhäillä miehekkäästi. Naisalamaiset ja asiakkaat osaavat kyllä tulkita myhäilyn hiljaiseksi tiedoksi. Virheitäkään ei tarvitse pelätä. Suomessa ei ole pelkoa siitä, ettei pahastikaan munannut asiantuntija ja virkamies tulisi valituksi virkaansa- aina uudelleen."

"Lastensuojelu on täynnä erilaisia pseudo-oppeja ja pseudotöitä, jotka eivät hyödytä muita kuin niihin työllistettyjä. Ikävä kyllä ne maksetaan oikeilla veroeuroilla. Kohtuullista olisi että leikkiavusta maksetaan myös leikkirahalla."
"Monet sosionomit valmistuvat pitkäaikaistyöttömiksi esim. lastensuojelun perhetyöhön, jossa voi ihan laillisesti ja vieläpä ammatillisuuteen vedoten kieltäytyä kaikesta perheitä hyödyttävästä käytännön työstä ja auttamisesta- ja tästä saa vielä palkkaa!.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9617543
Lasten ja nuorten psykoteraoiayhdistyksen tapahtumassa Matti Brummer puhuu varhaiskasvatuspsykiatriasta.

Linkki yhdistyksen sivustolle, jossa lisää:
Etusivu.
Neuvonta.
Mitä on psykoterapia?
Yhdistyksestä.
Ierapeuttiluettelo.
Linkit.

http://www.lastenjanuortenpsykoterapia.fi/index.php?sivu=ajankohtaista.html

-----
Tiedoksi. kirjoitti:
Lasten ja nuorten psykoteraoiayhdistyksen tapahtumassa Matti Brummer puhuu varhaiskasvatuspsykiatriasta.

Linkki yhdistyksen sivustolle, jossa lisää:
Etusivu.
Neuvonta.
Mitä on psykoterapia?
Yhdistyksestä.
Ierapeuttiluettelo.
Linkit.

http://www.lastenjanuortenpsykoterapia.fi/index.php?sivu=ajankohtaista.html

-----
Nykypäivänä varsinkin nuoriso keskustelee keskenään esimerkiksi eroottisista suhteistaan
sanamuodossa: "hoito."
Tässä ohessa julkaisen siis hieman uusittua hoitosanastoa.

AVOHOITO = Julkinen tai vapaamielinen seksisuhde, ei sitoumuksia.
HOITOVAPAALLA = Olla selibaatissa.
KERTAHOITO = Tuskin pääsee toistumaan.
KOTIHOITO = Tuoda hoito kotiin.
PSYKIATRINEN HOITO = Seksiä sekopään kanssa.
HOITOPAIKKA = Sillä hetkellä saatavilla oleva käytetty tila
TEHOHOITO = Varmasti tyydyttävä seksisuhde.
HOITOTAKUU = irtoaa varmasti!
SHOKKIHOITO = Illalla se näytti vielä hyvältä!
PÄIVÄHOITO =  Ei aina tarvitse pimeää
VIERIHOITO = Vierekkäin.
HOITOVIRHE = Tekevälle sattuu....
http://akunpunainenlanka.blogspot.com/

Huostattujen, näiden uusiohuutolaisten ja kunnanhoidokkien "hoitamiseen" sopii tietysti parhaiten perhehoito. Siinä "hoito" on koko ajan koko perheen ulottuvilla ja käytettävissä. Ja kanssakäyminenkin on "intensiivisempää" kuin laitoksessa.
Tiedoksi. kirjoitti:
Lasten ja nuorten psykoteraoiayhdistyksen tapahtumassa Matti Brummer puhuu varhaiskasvatuspsykiatriasta.

Linkki yhdistyksen sivustolle, jossa lisää:
Etusivu.
Neuvonta.
Mitä on psykoterapia?
Yhdistyksestä.
Ierapeuttiluettelo.
Linkit.

http://www.lastenjanuortenpsykoterapia.fi/index.php?sivu=ajankohtaista.html

-----
"Etusivu.
Neuvonta.
Mitä on psykoterapia?
Yhdistyksestä.
Ierapeuttiluettelo.
Linkit."

Hienosti kiteytät asian! Olen kanssasi samaa mieltä.

Olen itsekin pohtinut tuon suuntaista.
Hyvin ajateltu kirjoitti:
"Etusivu.
Neuvonta.
Mitä on psykoterapia?
Yhdistyksestä.
Ierapeuttiluettelo.
Linkit."

Hienosti kiteytät asian! Olen kanssasi samaa mieltä.

Olen itsekin pohtinut tuon suuntaista.
AS-lasten oireet aiheuttavat väärinkäsityksiä ja lastensuojelutoimia
Autismi-lehti no.3 2007 07.06.2007 07:09

"Maassamme on tapahtunut viime vuosina kehitystä erityislasten tarpeiden huomioon ottamisessa. Yhdistysten vertaistoiminnassa tapaa kuitenkin suhteettoman usein perheitä, joilla on negatiivisia kokemuksia lastensuojelusta, lasten psykiatrisesta hoidosta tai molemmista. Näiden olemassaoloa sinänsä ei tule kyseenalaistaa, mutta haluamme tuoda esiin näkymättömiin toimintarajoitteisiin liittyviä väärinkäsitysriskejä."

Asperger-oireistossa on väärinkäsityksiä aiheuttavia yhtäläisyyksiä 'oikeiden' lastensuojelutapausten kanssa, vaikka vanhemmat olisivat kuinka osaavia ja välittäviä. Täydennykseksi kaivattaisiin keinoja, erotella neurologisia oireita psyykkisistä, jotta vältyttäisiin vääriltä hälytyksiltä.

Äiti oli suostuteltu ”vapaaehtoiseen” huostaanottoon uhkaamalla pakkohuostaanotolla. Hän on suostunut, koska toivoo että vapaaehtoinen huostaanotto olisi helpompi jatkossa purkaa. Ilman neuvottelua tai ennakkovaroitusta sijaiskoti yhtäkkiä kieltää lapsen kotilomat. Tapaamisrajoitus on laiton, sillä sen kestoa, rajoituksen kohteena olevia ihmisiä, tai rajoituksen syitä ei ole ilmoitettu selkeällä päätöksellä. Äidille ei kerrota mihin voi valittaa, tai edes että asiasta voi valittaa:

– Soitin "uuteen kotiin" kysyäkseni koska poika pääsee kotiin yöksi. Tuli tyly vastaus. Edellinen kotikäynti oli heidän mielestä mennyt huonosti.
– Kysyin uudestaan pojan kotiyötä, vastaus oli että vesitän heidän sääntönsä! Pojan on ensiksi rauhoituttava että pääsee "lomille" ja että syy pojan käyttäytymiseen onkin minun kasvatus ja neurologi (mikä sanoi pojan olevan selvä as-lapsi) on väärässä!

Perheelle kirjoitettu hoitosuunnitelma on väljästi muotoiltu ja niukkasanainen. Tapaamisista sanotaan:

”Ensimmäinen kotiloma toteutetaan päiväkäynnillä äidin luokse 7.4.07. Kotonakäyntejä lisätään vähitellen sen mukaisesti kun lomat onnistuvat. Tapaamisista äiti ja perhekoti sopivat jatkossa keskenään.”

Periaatteessa huoltosuunnitelman tulisi tukea lapsen ja vanhempien yhteydenpitoa, ja auttaa päättämään huostaanotto kun se tulee ajankohtaiseksi. Kun suunnitelmassa ei anneta minkäänlaisia konkreettisia vähimmäisaikoja, aikatauluja tapaamisten lisäämiselle, tai tietoa kuka saa päättää tapaamisten muutoksista, vanhemmat ovat työntekijöiden armoilla. Ilman että kukaan tarkkailee äitiä ja lasta hetkeäkään loman aikana, voidaan yksipuolisesti päättää että loma ei ole ”onnistunut”, ja että äidin toiminta on tähän syynä. Lääketieteellistä koulutusta vailla olevat työntekijät voivat halutessaan sivuuttaa sekä neurologin että äidin mielipiteet lapsen erityistarpeista. Elleivät vanhemmat ole poikkeuksellisen tietäviä ja jaksavia, heillä ei tällaisessa tilanteessa ole mitään mahdollisuutta väittää vastaan."

http://www.peda.net/veraja/vep/keskustelu?vp=singlemodule&m_id=839627&sp=thread&t_id=374618
edelleenkin kirjoitti:
AS-lasten oireet aiheuttavat väärinkäsityksiä ja lastensuojelutoimia
Autismi-lehti no.3 2007 07.06.2007 07:09

"Maassamme on tapahtunut viime vuosina kehitystä erityislasten tarpeiden huomioon ottamisessa. Yhdistysten vertaistoiminnassa tapaa kuitenkin suhteettoman usein perheitä, joilla on negatiivisia kokemuksia lastensuojelusta, lasten psykiatrisesta hoidosta tai molemmista. Näiden olemassaoloa sinänsä ei tule kyseenalaistaa, mutta haluamme tuoda esiin näkymättömiin toimintarajoitteisiin liittyviä väärinkäsitysriskejä."

Asperger-oireistossa on väärinkäsityksiä aiheuttavia yhtäläisyyksiä 'oikeiden' lastensuojelutapausten kanssa, vaikka vanhemmat olisivat kuinka osaavia ja välittäviä. Täydennykseksi kaivattaisiin keinoja, erotella neurologisia oireita psyykkisistä, jotta vältyttäisiin vääriltä hälytyksiltä.

Äiti oli suostuteltu ”vapaaehtoiseen” huostaanottoon uhkaamalla pakkohuostaanotolla. Hän on suostunut, koska toivoo että vapaaehtoinen huostaanotto olisi helpompi jatkossa purkaa. Ilman neuvottelua tai ennakkovaroitusta sijaiskoti yhtäkkiä kieltää lapsen kotilomat. Tapaamisrajoitus on laiton, sillä sen kestoa, rajoituksen kohteena olevia ihmisiä, tai rajoituksen syitä ei ole ilmoitettu selkeällä päätöksellä. Äidille ei kerrota mihin voi valittaa, tai edes että asiasta voi valittaa:

– Soitin "uuteen kotiin" kysyäkseni koska poika pääsee kotiin yöksi. Tuli tyly vastaus. Edellinen kotikäynti oli heidän mielestä mennyt huonosti.
– Kysyin uudestaan pojan kotiyötä, vastaus oli että vesitän heidän sääntönsä! Pojan on ensiksi rauhoituttava että pääsee "lomille" ja että syy pojan käyttäytymiseen onkin minun kasvatus ja neurologi (mikä sanoi pojan olevan selvä as-lapsi) on väärässä!

Perheelle kirjoitettu hoitosuunnitelma on väljästi muotoiltu ja niukkasanainen. Tapaamisista sanotaan:

”Ensimmäinen kotiloma toteutetaan päiväkäynnillä äidin luokse 7.4.07. Kotonakäyntejä lisätään vähitellen sen mukaisesti kun lomat onnistuvat. Tapaamisista äiti ja perhekoti sopivat jatkossa keskenään.”

Periaatteessa huoltosuunnitelman tulisi tukea lapsen ja vanhempien yhteydenpitoa, ja auttaa päättämään huostaanotto kun se tulee ajankohtaiseksi. Kun suunnitelmassa ei anneta minkäänlaisia konkreettisia vähimmäisaikoja, aikatauluja tapaamisten lisäämiselle, tai tietoa kuka saa päättää tapaamisten muutoksista, vanhemmat ovat työntekijöiden armoilla. Ilman että kukaan tarkkailee äitiä ja lasta hetkeäkään loman aikana, voidaan yksipuolisesti päättää että loma ei ole ”onnistunut”, ja että äidin toiminta on tähän syynä. Lääketieteellistä koulutusta vailla olevat työntekijät voivat halutessaan sivuuttaa sekä neurologin että äidin mielipiteet lapsen erityistarpeista. Elleivät vanhemmat ole poikkeuksellisen tietäviä ja jaksavia, heillä ei tällaisessa tilanteessa ole mitään mahdollisuutta väittää vastaan."

http://www.peda.net/veraja/vep/keskustelu?vp=singlemodule&m_id=839627&sp=thread&t_id=374618
Mutta mistä nämä ristiriidat saavat alkunsa? Yksi syy on todennäköisesti tiedon puute ongelmien tunnistamisen alkuvaiheessa. Lastensuojelun keskusliitto rohkaisee nettisivuillaan ihmisiä tekemään lastensuojeluilmoituksia muiden muassa tällaisin perustein:
”Syitä huolestua lapsen hyvinvoinnista ovat esimerkiksi:

-lapsi on usein ulkona epätavallisina aikoina tai hänen vaatetuksensa ei usein ole säiden mukainen
-lapsen käyttäytyminen on normaalista poikkeavaa, esimerkiksi hyvin vetäytyvää, apaattista tai yliaggressiivista”

Missään ei mainita lapsia, jotka ehkä haluavat sinnikkäästi pitää talvivaatteita juhannukseen asti, vaikka vanhemmat olisivat kuinka osaavia ja välittäviä. Ei mainita, että aistiherkkyyksien takia oudosti pukeutuva lapsi voisi olla myös sosiaalisilta taidoiltaan hitaasti kehittyvä, ja siksi vetäytyvä. Taustalla kummittelee mielikuva perheestä vailla rajoja ja rutiineja. Päivi Sinko kuvailee tällaista sosiaalityöntekijän näkökulmasta Huostaanottokirja –teoksessa:

”Käytännön sosiaalityössä huomaa pian, että on olemassa vanhempia, joille ei pitkänkään työskentelyn jälkeen selviä, mitä lapsi arjessa tarvitsee. He eivät joko kykene näkemään lapsensa tarpeita tai eivät kykene asettamaan niitä omien tarpeidensa edelle. Varilo ym. (-99) kuvaavat artikkelissaan “lastensuojeluperheestä” juuri tällaista kaoottista perhettä.

Useimmat sosiaalityöntekijät todennäköisesti tunnistavat Varilon ym. kuvaaman perheen. Juuri tällaisesta perheestä on usein kyse silloin, kun joudutaan turvautumaan tahdonvastaiseen huostaanottoon. Kyseessä ei todellakaan ole äkilliseen, ohimenevään kriisitilanteeseen ajautunut ”tavallinen” perhe, jota voidaan auttaa vaikkapa pelkästään taloudellisin tukitoimin, vaan erittäin rankka elämä jatkuvan kaaoksen keskellä.”

Tällaisen tyypittelyn eläessä voimakkaana kaaoksen alkusyitä ei ehkä edes yritetä hakea kovin monelta suunnalta. Jos ongelmat jatkuvat pitkään, niin kyseessä on oltava taas yksi näistä tapauksista, joissa vanhemmat eivät millään opi. Onhan heidän oltava vähintään vähän yksinkertaisia, jos eivät saa yhtä alaikäistä pukeutumaan säänmukaisesti, vai mitä? Jos vanhemmat sitten alkavat puhua jostakin mystisestä neurologisesta jutusta, jota sosiaalityöntekijä ei pysty lapsesta näkemään, niin sehän on selvästikin tekosyiden kehittelyä. Sinko puolustaa kontrolloivaa otetta lastensuojelutyössä:

”Lastensuojelun kriitikot ovat yleensä juuri kontrollin vastustajia. He vaativat vastahakoisten asiakkaiden auttamista puhtaasti tukiperusteisesti eli lähtien aina siitä, mitä asiakas itse - siis aikuinen – kulloinkin haluaa…. Sosiaalityöntekijän tehtävänä olisi siis olla jonkinlainen kiltti varastonhoitaja, joka nopeasti löytäisi hyllystään sen tukitoimen, mitä asiakas (aikuinen) kulloinkin pyytää ja ojentaisi sen tälle enempiä miettimättä.”

Tavallinen, rakastava, mutta lapsen erityistarpeiden takia kaaokseen ajautuva perhe tarvitsisi täsmälleen sitä, mitä tässä käsitellään vitsinä ja ivan kohteena: kiltin varastonhoitajan. Ei sellaista joka ojentaisi palveluja miettimättä, vaan sellaisen joka ojentaisi ne asiallisesti, harkitusti, hilliten oman halunsa kontrolloida. Sellaista, joka uskaltaisi edes kokeilla, löytyykö perheestä sisäinen kontrolli, jos sille annetaan tuki jota perhe kertoo tarvitsevansa.
Sinkoa päähän kirjoitti:
Mutta mistä nämä ristiriidat saavat alkunsa? Yksi syy on todennäköisesti tiedon puute ongelmien tunnistamisen alkuvaiheessa. Lastensuojelun keskusliitto rohkaisee nettisivuillaan ihmisiä tekemään lastensuojeluilmoituksia muiden muassa tällaisin perustein:
”Syitä huolestua lapsen hyvinvoinnista ovat esimerkiksi:

-lapsi on usein ulkona epätavallisina aikoina tai hänen vaatetuksensa ei usein ole säiden mukainen
-lapsen käyttäytyminen on normaalista poikkeavaa, esimerkiksi hyvin vetäytyvää, apaattista tai yliaggressiivista”

Missään ei mainita lapsia, jotka ehkä haluavat sinnikkäästi pitää talvivaatteita juhannukseen asti, vaikka vanhemmat olisivat kuinka osaavia ja välittäviä. Ei mainita, että aistiherkkyyksien takia oudosti pukeutuva lapsi voisi olla myös sosiaalisilta taidoiltaan hitaasti kehittyvä, ja siksi vetäytyvä. Taustalla kummittelee mielikuva perheestä vailla rajoja ja rutiineja. Päivi Sinko kuvailee tällaista sosiaalityöntekijän näkökulmasta Huostaanottokirja –teoksessa:

”Käytännön sosiaalityössä huomaa pian, että on olemassa vanhempia, joille ei pitkänkään työskentelyn jälkeen selviä, mitä lapsi arjessa tarvitsee. He eivät joko kykene näkemään lapsensa tarpeita tai eivät kykene asettamaan niitä omien tarpeidensa edelle. Varilo ym. (-99) kuvaavat artikkelissaan “lastensuojeluperheestä” juuri tällaista kaoottista perhettä.

Useimmat sosiaalityöntekijät todennäköisesti tunnistavat Varilon ym. kuvaaman perheen. Juuri tällaisesta perheestä on usein kyse silloin, kun joudutaan turvautumaan tahdonvastaiseen huostaanottoon. Kyseessä ei todellakaan ole äkilliseen, ohimenevään kriisitilanteeseen ajautunut ”tavallinen” perhe, jota voidaan auttaa vaikkapa pelkästään taloudellisin tukitoimin, vaan erittäin rankka elämä jatkuvan kaaoksen keskellä.”

Tällaisen tyypittelyn eläessä voimakkaana kaaoksen alkusyitä ei ehkä edes yritetä hakea kovin monelta suunnalta. Jos ongelmat jatkuvat pitkään, niin kyseessä on oltava taas yksi näistä tapauksista, joissa vanhemmat eivät millään opi. Onhan heidän oltava vähintään vähän yksinkertaisia, jos eivät saa yhtä alaikäistä pukeutumaan säänmukaisesti, vai mitä? Jos vanhemmat sitten alkavat puhua jostakin mystisestä neurologisesta jutusta, jota sosiaalityöntekijä ei pysty lapsesta näkemään, niin sehän on selvästikin tekosyiden kehittelyä. Sinko puolustaa kontrolloivaa otetta lastensuojelutyössä:

”Lastensuojelun kriitikot ovat yleensä juuri kontrollin vastustajia. He vaativat vastahakoisten asiakkaiden auttamista puhtaasti tukiperusteisesti eli lähtien aina siitä, mitä asiakas itse - siis aikuinen – kulloinkin haluaa…. Sosiaalityöntekijän tehtävänä olisi siis olla jonkinlainen kiltti varastonhoitaja, joka nopeasti löytäisi hyllystään sen tukitoimen, mitä asiakas (aikuinen) kulloinkin pyytää ja ojentaisi sen tälle enempiä miettimättä.”

Tavallinen, rakastava, mutta lapsen erityistarpeiden takia kaaokseen ajautuva perhe tarvitsisi täsmälleen sitä, mitä tässä käsitellään vitsinä ja ivan kohteena: kiltin varastonhoitajan. Ei sellaista joka ojentaisi palveluja miettimättä, vaan sellaisen joka ojentaisi ne asiallisesti, harkitusti, hilliten oman halunsa kontrolloida. Sellaista, joka uskaltaisi edes kokeilla, löytyykö perheestä sisäinen kontrolli, jos sille annetaan tuki jota perhe kertoo tarvitsevansa.
Kyseessä ei ole pelkästään asiakkaiden ja sosiaalityöntekijöiden näkemyserot tai valtataistelut. Rahakin ratkaisee. Jos tarjotaan pelkästään kontrolloivia, lapsille ja vanhemmille ahdistavia ja nöyryyttäviä ratkaisuja, palvelujen kysyntä kummasti laskee. Kunnan ei tarvitse paljon panostaa avohuollon palveluihin, jos sosiaalityöntekijät on perusteellisesti opastettu salailemaan avohuollon vaihtoehtoja ja epäilemään niitä hakevia vanhempia. Ilmiö ei ole vieras vammaisjärjestöille; esimerkiksi ADHD-liiton opas ”AD/HD -tietoa päättäjille” mainitsee taloudellisista päätöksistä erityislasten kohdalla:

”On ristiriitaista, että rahaa kuitenkin löytyy kohtuullisesti kriisitilanteessa, jossa lapsi tai nuori ei kykene käymään koulua ja tarvitsee akuuttia erikoissairaanhoitoa tai huostaanottoa. Näyttää siltä, että päättäjien on vaikea nähdä lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa ennaltaehkäisevää toimintaa kannattavana investointina. Miksi ei toimita silloin, kun se taloudellisesta ja inhimillisestä näkökulmasta olisi viisasta?”

Lapsen tahdonvastaiseen huostaanottoon liittyvä prosessi tuntuu vanhemmista heitä vastaan käytävältä oikeudenkäynniltä, ja pakkohuostaanotto rangaistukselta. Oikeudenkäynnistä ei kuitenkaan ole kysymys, vaan hallinnollisesta prosessista, jossa oletetaan että viranomaiset ovat oikeassa ja näyttö on riittävää, ilman että tätä erikseen todistetaan. Tämä antaa lastensuojeluviranomaisille huomattavan paljon valtaa. Valta toimia onkin tarpeen, jotta todellisiin ongelmiin voidaan puuttua tarvittaessa; AS-lapsiakin on myös sellaisissa perheissä, joissa vanhemmuus todella on hukassa. Valta vain vaatisi tasoonsa nähden riittävää systeemin valvontaa, jotta vältyttäisiin väärinkäytöksiltä ja saataisiin korjattua virheet. Itse huostaanoton ja sen purkamisen läpikäynyt, ja muiden vastaaviin tilanteisiin perehtynyt äiti kertoo:

- Monet ovat saaneet huomata, miten kyvyttömiä asianajajat ovat monesti näissä asioissa, koska he toimivat rikosoikeuden puolella, eivätkä huostaanotot kuulu sinne paitsi niissä tapauksissa, kun vanhempia syytetään rikoksesta lasta kohtaan. Huostaanoton syynä saattaa olla vaikkapa 'kyvyttömyys vanhemmuuteen', eikä sellaista käsitettä ole kriminalisoitu millään tavalla, kuten ei monia muitakaan asioita, joista vanhempia huostaanotossa syytetään.
- Koska vanhempia ei syytetä rikoksesta, ei siitä ole tehty myöskään rikostutkintaa, poliisit eivät ole asiassa mukana millään tavalla. Pahimmillaan on vain siis vanhempien sana vastaan viranomaisen huoli tai mutu-tuntuma asiasta. Tutkimuksen mukaan vain n. 2 % valituksista saa perheen kannalta myönteisen päätöksen.

Tahdonvastainen psykiatrinen hoito ja huostaanotot nivoutuvat läheisesti yhteen, siten että diagnoosiin tai hoitoon tyytymättömiä vanhempia helposti uhataan huostaanotolla, jos kritiikin esittäminen ei lopu. Hoitoyksiköt, joissa uutta autismin kirjoa koskevaa tietoa ei millään oteta vastaan, ovat monien ammattilaisten ja vanhempien tiedossa, mutta niille ei mahdeta mitään. Lääkärit eivät voi julkisesti arvostella toistensa ammatillisia päätöksiä, korkeintaan salaa neuvoa pulaan joutunutta perhettä vaihtamaan asuinpaikkaa. Hoitovirheistäkin on vaikea valittaa. Vanhempien todellisuudentaju asetetaan kyseenalaiseksi, ja tapahtumien ainoa todistaja saattaa olla, yksikön työntekijöiden lisäksi, harhaiseksi epäilty lapsi.

Suomi ei ole ainoa maa, jossa hidas tiedonkulku ja vanhentuneet käytännöt aiheuttavat ongelmia. Englannissa Debbie ja Michael Raleigh turvautuivat julkisuuteen vuonna 2004, kun kaksi heidän lastaan aiottiin ottaa huostaan. 15-vuotias Ben kertoi itse julkisesti, miten hämmentävää lastensuojelun toiminta oli hänen kannaltaan. Samanlaisissa tilanteissa olevien perheiden määrän todettiin olevan kasvussa. Tunnettu tutkija, professori Simon Baron-Cohen otti myös kantaa väärin kohdeltujen perheiden puolesta. Ruotsissa taas Catharina Granath, Riksförbundet Autismin lakimies, saa ajoittain puheluja pakkohuostaanotoista. Alun perin vapaaehtoinen huostaanotto muuttuu Ruotsissakin tyypillisesti pakoksi, kun vanhemmat leimataan vanhemmuuteen kykenemättömiksi, tai kun he vastustavat hoitoa. Granath arvelee, että keskeinen ongelma on sosiaalityöntekijöiden tiedon puute. Hän on tuonut asiaa esiin keskusteluissa Ruotsin sosiaaliministeriön kanssa.
http://www.peda.net/veraja/vep/keskustelu?vp=singlemodule&m_id=839627&sp=thread&t_id=374618
lailliset rikokset kirjoitti:
Kyseessä ei ole pelkästään asiakkaiden ja sosiaalityöntekijöiden näkemyserot tai valtataistelut. Rahakin ratkaisee. Jos tarjotaan pelkästään kontrolloivia, lapsille ja vanhemmille ahdistavia ja nöyryyttäviä ratkaisuja, palvelujen kysyntä kummasti laskee. Kunnan ei tarvitse paljon panostaa avohuollon palveluihin, jos sosiaalityöntekijät on perusteellisesti opastettu salailemaan avohuollon vaihtoehtoja ja epäilemään niitä hakevia vanhempia. Ilmiö ei ole vieras vammaisjärjestöille; esimerkiksi ADHD-liiton opas ”AD/HD -tietoa päättäjille” mainitsee taloudellisista päätöksistä erityislasten kohdalla:

”On ristiriitaista, että rahaa kuitenkin löytyy kohtuullisesti kriisitilanteessa, jossa lapsi tai nuori ei kykene käymään koulua ja tarvitsee akuuttia erikoissairaanhoitoa tai huostaanottoa. Näyttää siltä, että päättäjien on vaikea nähdä lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa ennaltaehkäisevää toimintaa kannattavana investointina. Miksi ei toimita silloin, kun se taloudellisesta ja inhimillisestä näkökulmasta olisi viisasta?”

Lapsen tahdonvastaiseen huostaanottoon liittyvä prosessi tuntuu vanhemmista heitä vastaan käytävältä oikeudenkäynniltä, ja pakkohuostaanotto rangaistukselta. Oikeudenkäynnistä ei kuitenkaan ole kysymys, vaan hallinnollisesta prosessista, jossa oletetaan että viranomaiset ovat oikeassa ja näyttö on riittävää, ilman että tätä erikseen todistetaan. Tämä antaa lastensuojeluviranomaisille huomattavan paljon valtaa. Valta toimia onkin tarpeen, jotta todellisiin ongelmiin voidaan puuttua tarvittaessa; AS-lapsiakin on myös sellaisissa perheissä, joissa vanhemmuus todella on hukassa. Valta vain vaatisi tasoonsa nähden riittävää systeemin valvontaa, jotta vältyttäisiin väärinkäytöksiltä ja saataisiin korjattua virheet. Itse huostaanoton ja sen purkamisen läpikäynyt, ja muiden vastaaviin tilanteisiin perehtynyt äiti kertoo:

- Monet ovat saaneet huomata, miten kyvyttömiä asianajajat ovat monesti näissä asioissa, koska he toimivat rikosoikeuden puolella, eivätkä huostaanotot kuulu sinne paitsi niissä tapauksissa, kun vanhempia syytetään rikoksesta lasta kohtaan. Huostaanoton syynä saattaa olla vaikkapa 'kyvyttömyys vanhemmuuteen', eikä sellaista käsitettä ole kriminalisoitu millään tavalla, kuten ei monia muitakaan asioita, joista vanhempia huostaanotossa syytetään.
- Koska vanhempia ei syytetä rikoksesta, ei siitä ole tehty myöskään rikostutkintaa, poliisit eivät ole asiassa mukana millään tavalla. Pahimmillaan on vain siis vanhempien sana vastaan viranomaisen huoli tai mutu-tuntuma asiasta. Tutkimuksen mukaan vain n. 2 % valituksista saa perheen kannalta myönteisen päätöksen.

Tahdonvastainen psykiatrinen hoito ja huostaanotot nivoutuvat läheisesti yhteen, siten että diagnoosiin tai hoitoon tyytymättömiä vanhempia helposti uhataan huostaanotolla, jos kritiikin esittäminen ei lopu. Hoitoyksiköt, joissa uutta autismin kirjoa koskevaa tietoa ei millään oteta vastaan, ovat monien ammattilaisten ja vanhempien tiedossa, mutta niille ei mahdeta mitään. Lääkärit eivät voi julkisesti arvostella toistensa ammatillisia päätöksiä, korkeintaan salaa neuvoa pulaan joutunutta perhettä vaihtamaan asuinpaikkaa. Hoitovirheistäkin on vaikea valittaa. Vanhempien todellisuudentaju asetetaan kyseenalaiseksi, ja tapahtumien ainoa todistaja saattaa olla, yksikön työntekijöiden lisäksi, harhaiseksi epäilty lapsi.

Suomi ei ole ainoa maa, jossa hidas tiedonkulku ja vanhentuneet käytännöt aiheuttavat ongelmia. Englannissa Debbie ja Michael Raleigh turvautuivat julkisuuteen vuonna 2004, kun kaksi heidän lastaan aiottiin ottaa huostaan. 15-vuotias Ben kertoi itse julkisesti, miten hämmentävää lastensuojelun toiminta oli hänen kannaltaan. Samanlaisissa tilanteissa olevien perheiden määrän todettiin olevan kasvussa. Tunnettu tutkija, professori Simon Baron-Cohen otti myös kantaa väärin kohdeltujen perheiden puolesta. Ruotsissa taas Catharina Granath, Riksförbundet Autismin lakimies, saa ajoittain puheluja pakkohuostaanotoista. Alun perin vapaaehtoinen huostaanotto muuttuu Ruotsissakin tyypillisesti pakoksi, kun vanhemmat leimataan vanhemmuuteen kykenemättömiksi, tai kun he vastustavat hoitoa. Granath arvelee, että keskeinen ongelma on sosiaalityöntekijöiden tiedon puute. Hän on tuonut asiaa esiin keskusteluissa Ruotsin sosiaaliministeriön kanssa.
http://www.peda.net/veraja/vep/keskustelu?vp=singlemodule&m_id=839627&sp=thread&t_id=374618
Psykomyytit hyvän hoidon esteenä

Psykomyytti on seurausta psykologian popularistisesta noususta 1980-luvulla. Joitakin yleisiä vammaisuuteen liittyviä myyttejä ovat mm: vammaisen lapsen perhe on poikkeava, surutyö on tehtävä ja vammaisuuden oppii hyväksymään. Vammaisuuteen liitettävä psykomyytti heijastelee siis varsin selkeästi psykodynaamista suhtautumistapaa, jonka mukaan perheilmastoon kuuluu aina syyllisyyttä, vihaa ja kaunantunteita.

Sopeutuminen vammaiseen lapseen vaatii samanlaista portaittain etenevää surutyötä kuin mikä tahansa elämänkriisi. Surutyöstä vanhemmat eivät voi selvitä kuin ammattiauttajan avulla. Vain heidän kauttaan vanhemmat oppivat hyväksymään sen että heillä on vammainen lapsi, ja kykenevät näin pitämään yllä perheen sisäistä tasapainoa.

Vammaisen lapsen vanhemmuus nähdään aina vaikeana ja ongelmallisena. Koska vanhempien käsitykset eivät ole auttajien mielestä riittävän realistisia, on vanhempien kertomuksia lapsesta ja näkemyksiä hoidon vaikuttavuudesta syytä aina epäillä. Vanhempien syyllisyys vammaisesta lapsesta vaikeuttaa niin ikään heidän kykyään asettaa rajoja lapselleen.

Hoito-, kasvatus- ja opetusalan ammattilaisten vankka usko psykomyytteihin johtaa helposti nihilaatioon. Tämä tarkoittaa ammattilaisten tuottamia tulkintoja vammaisista ja heidän vanhemmistaan. Terapeutilla voi tulla harha että hän tuntee toiminnan todet motiivit perhettä paremmin.

Psykomyytti antaa nihilaatiolle oikeutuksen, kun auttaja kuvittelee jo ennalta tietävänsä mitä perheessä tapahtuu. Luonnollisesti vammaisuuden kohtaaminen on vaikeaa myös auttajille. Psykomyytin ohjatessa ammattikäytäntöä on työntekijöillä tieteelliseltä vaikuttava tapa kohdata vanhemmat.

Tarkoituksena on ammatillistaa tämä kohtaaminen käyttämällä apuna Cullbergin kriisiteoriaa ja etsimällä vanhempien käytöksestä niitä puolustusmekanismeja, jotka viittaavat johonkin portaaseen pysähtymiseen. Huomio lapsen ongelmista kääntyy siis helposti vanhempien tunne-elämän ongelmiin. Nähdään, että vanhempien moraalinen velvollisuus on kyetä tunnustamaan täydellisen lapsen menettämisen aiheuttama viha, katkeruus pettymys ja syyllisyys.

http://wwwedu.oulu.fi/sampo/00-01/cumu/solo/teoriatausta.html

Mikäli asiantuntijuus käsitetään vain ammattilaisille kuuluvaksi, alistetaan vanhemmat lapsensa kuntoutuksen suhteen passiiviseen sivustaseuraajan rooliin. Koska ammattilaisilla on viimekädessä oikeus määritellä yhteistyön suunta, on myös muutoksen asenteissa lähdettävä liikkeelle heistä. On tärkeää että vanhemmat kutsutaan paikalle kun tehdään heidän lastaan koskevia päätöksiä, heitä kuunnellaan ja ennen kaikkea heidän sanaansa uskotaan.

http://www.peda.net/veraja/vep/keskustelu?vp=singlemodule&m_id=839627&sp=thread&t_id=374618
psykoilua kirjoitti:
Psykomyytit hyvän hoidon esteenä

Psykomyytti on seurausta psykologian popularistisesta noususta 1980-luvulla. Joitakin yleisiä vammaisuuteen liittyviä myyttejä ovat mm: vammaisen lapsen perhe on poikkeava, surutyö on tehtävä ja vammaisuuden oppii hyväksymään. Vammaisuuteen liitettävä psykomyytti heijastelee siis varsin selkeästi psykodynaamista suhtautumistapaa, jonka mukaan perheilmastoon kuuluu aina syyllisyyttä, vihaa ja kaunantunteita.

Sopeutuminen vammaiseen lapseen vaatii samanlaista portaittain etenevää surutyötä kuin mikä tahansa elämänkriisi. Surutyöstä vanhemmat eivät voi selvitä kuin ammattiauttajan avulla. Vain heidän kauttaan vanhemmat oppivat hyväksymään sen että heillä on vammainen lapsi, ja kykenevät näin pitämään yllä perheen sisäistä tasapainoa.

Vammaisen lapsen vanhemmuus nähdään aina vaikeana ja ongelmallisena. Koska vanhempien käsitykset eivät ole auttajien mielestä riittävän realistisia, on vanhempien kertomuksia lapsesta ja näkemyksiä hoidon vaikuttavuudesta syytä aina epäillä. Vanhempien syyllisyys vammaisesta lapsesta vaikeuttaa niin ikään heidän kykyään asettaa rajoja lapselleen.

Hoito-, kasvatus- ja opetusalan ammattilaisten vankka usko psykomyytteihin johtaa helposti nihilaatioon. Tämä tarkoittaa ammattilaisten tuottamia tulkintoja vammaisista ja heidän vanhemmistaan. Terapeutilla voi tulla harha että hän tuntee toiminnan todet motiivit perhettä paremmin.

Psykomyytti antaa nihilaatiolle oikeutuksen, kun auttaja kuvittelee jo ennalta tietävänsä mitä perheessä tapahtuu. Luonnollisesti vammaisuuden kohtaaminen on vaikeaa myös auttajille. Psykomyytin ohjatessa ammattikäytäntöä on työntekijöillä tieteelliseltä vaikuttava tapa kohdata vanhemmat.

Tarkoituksena on ammatillistaa tämä kohtaaminen käyttämällä apuna Cullbergin kriisiteoriaa ja etsimällä vanhempien käytöksestä niitä puolustusmekanismeja, jotka viittaavat johonkin portaaseen pysähtymiseen. Huomio lapsen ongelmista kääntyy siis helposti vanhempien tunne-elämän ongelmiin. Nähdään, että vanhempien moraalinen velvollisuus on kyetä tunnustamaan täydellisen lapsen menettämisen aiheuttama viha, katkeruus pettymys ja syyllisyys.

http://wwwedu.oulu.fi/sampo/00-01/cumu/solo/teoriatausta.html

Mikäli asiantuntijuus käsitetään vain ammattilaisille kuuluvaksi, alistetaan vanhemmat lapsensa kuntoutuksen suhteen passiiviseen sivustaseuraajan rooliin. Koska ammattilaisilla on viimekädessä oikeus määritellä yhteistyön suunta, on myös muutoksen asenteissa lähdettävä liikkeelle heistä. On tärkeää että vanhemmat kutsutaan paikalle kun tehdään heidän lastaan koskevia päätöksiä, heitä kuunnellaan ja ennen kaikkea heidän sanaansa uskotaan.

http://www.peda.net/veraja/vep/keskustelu?vp=singlemodule&m_id=839627&sp=thread&t_id=374618
Lastenpsykiatrian vaietut epäkohdat - Johannes Remy

"Kirjoitin jokin aika sitten blogissani kritisoiden lasten ja nuorten mielenterveyteen liittyvien todistamattomien väitteiden toistelua, joihin kuuluvat mielenterveysongelmien kasvu ja vanhempien syyllistäminen niistä. Sittemmin silmiini on osunut tutkittua tietoa asiasta: Päivi Santalahden ja Andre Souranderin katsaus Onko lasten psykiatrinen sairastavuus lisääntynyt? (Duodecim 13/2008, s. 1499-1506). Haastattelemalla noin tuhatta 8-9-vuotiasta lasta on vertailtu tilannetta vuosina 1989, 1999 ja 2005. Lapsia koskevia vastauksia on pyydetty lasten itsensä lisäksi myös heidän vanhemmiltaan ja opettajiltaan. Tulosten mukaan tyttöjen masennus olisi lähes kaksinkertaistunut 1989-2005, kun taas poikien kohdalla ei ollut havaittavissa vastaavanlaista muutosta. Aktiivisuus- ja tarkkavaisuushäiriöitten määrässä ei havaittu muutosta. Vanhempien vastausten perusteella poikien häiriökäyttäytyminen vaikuttaisi sen sijaan merkittävästi laskeneen mainittuna aikana.

Lasten psyykelääkitys on kuitenkin kasvanut suhteettomasti jopa verrattuna tyttöjen masennuksen mahdolliseen lisääntymiseen. Keskushermostostimulantteja määrättiin vuonna 2000 kaikkiaan 200:lle alaikäiselle, vuonna 2005 jo 2500:lle. Santalahti ja Sourander toteavatkin lääkehoidon määrän lisääntymisen heijastavan selkeästi hoitokulttuurin eikä psyykkisten oireiden määrän muutosta. Kirjoittajat tuovat esiin myös sen mielenkiintoisen seikan, että Suomessa on kansainvälisesti katsottuna paljon lastenpsykiatreja

Santalahden ja Souranderin katsaus ei ole lopullinen totuus lasten mielenterveysongelmien ilmaantuvuuden kehityksestä Suomessa. On esimerkiksi mahdollista, että tyttöjen on nykyään helpompi kuin vuonna 1989 tuoda esiin masennuksensa. Kirjoitus tuo kuitenkin selvästi esiin terveydenhuoltohenkilökunnan toimintatavan vaikutuksen siihen, kuinka moni potilas saa minkälaista hoitoa. Sairastavuuden määrä ei siis ole suoraan pääteltävissä tehtyjen diagnoosien määrästä.

Lapsille määrättyjen psyykenlääkkeiden määrän räjähdysmäinen kasvu kertoo paitsi hoitokulttuurin muutoksesta, myös lääkärien käyttämästä suuresta vallasta. Vallankäyttö korostuu erityisesti lastenpsykiatrien kohdalla, joiden lausunnoilla on usein ratkaiseva merkitys päätettäessä lapsen huostaanotosta tai mahdollisen lasta vastaan tehdyn rikoksen tapahtumisesta.

Suurin osa lastenpsykiatreista käyttää ammattiinsa liittyvää valtaa vastuullisella ja eettisesti kestävällä tavalla. Valitettavasti eivät kuitenkaan kaikki. Kaltoin kohdellun lapsen ja heitä suojelevien vanhempien koettelemukset valitettavan usein jatkuvat heidän asioidessaan lastenpsykiatrien kanssa.

Ei ole lainkaan tavatonta, että seksuaalisesta hyväksikäytöstä ilmoituksen tehnyt vanhempi tai vanhemmat kohtaavatkin mitätöimistä ja oman vanhemmuutensa kyseenalaistamista. HUS:n lastenpsykiatri sai muutama vuosi sitten Etelä-Suomen Lääninhallitukselta huomautuksen erittäin suuresta määrästä virheitä potilasasiakirjoissa, jotka liittyivät seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn selvittämiseen. Lääninhallituksen mukaan vanhempien antamien tietojen virheellinen kirjaaminen muutti kuvan koko tapauksesta siten, että vanhempien esittämä epäily vaikutti virheiden vuoksi kummalliselta tai jopa järjenvastaiselta. Lääninhallitus ei katsonut, että tämä olisi voinut johtua vain epäselvyyksistä. Johtuen lastenpsykiatrisen lausunnon ratkaisevasta painoarvosta seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjen tutkinnassa, kyseinen rikosprosessi ei huomautuksesta huolimatta kuitenkaan edennyt edes syyteharkintaan.

Seksuaalisen hyväksikäytön selvittäminen ei näytä olevan ainoa alue, jossa joidenkin lastenpsykiatrien toiminta jättää toivomisen varaa. Nettikeskusteluissa usein esiin nouseva ongelma on vanhempien syyllistäminen lastensa neurologisista oireista, kuten esimerkiksi Aspergerin oireyhtymästä. Lastenpsykiatrian alalla ongelmana ei olekaan vain yleisessä tiedossa oleva palvelujen heikko saatavuus, vaan myös potilaiden ja heidän vanhempiensa riittämätön oikeusturva. Kanteleminen tuottaa parhaassa tapauksessa epäeettisesti toimineelle lastenpsykiatrille huomautuksen muutaman vuoden viiveellä, useimmiten ei sitäkään. Niin kauan kuin tätä ongelmaa ei ole ratkaistu, lisäresurssien kohdistaminen lastenpsykiatriaan ei automaattisesti johda lasten mielenterveyden aiempaa parempaan hoitamiseen.

Maltillisena vasemmistolaisena kannatan sitä, että julkinen valta järjestää terveydenhuollon pääsääntöisesti itse. Lastenpsykiatrian kaksi pääongelmaa, palvelujen riittämättömyys ja niiden tason suuri vaihtelevuus saavat minut kuitenkin tässä nimenomaisessa tapauksessa kannattamaan poikkeusta: lastenpsykiatrisia palveluja tarvitsevien on saatava käyttöönsä palveluseteli, jonka avulla he voivat ostaa palvelun valitsemastaan paikasta. Lapsia ei saa pakottaa hoitoon paikkoihin, joissa heihin ei suhtauduta kunnioittavasti ja asiallisesti."

Johannes Remy- blogista
julki kirjoitti:
Lastenpsykiatrian vaietut epäkohdat - Johannes Remy

"Kirjoitin jokin aika sitten blogissani kritisoiden lasten ja nuorten mielenterveyteen liittyvien todistamattomien väitteiden toistelua, joihin kuuluvat mielenterveysongelmien kasvu ja vanhempien syyllistäminen niistä. Sittemmin silmiini on osunut tutkittua tietoa asiasta: Päivi Santalahden ja Andre Souranderin katsaus Onko lasten psykiatrinen sairastavuus lisääntynyt? (Duodecim 13/2008, s. 1499-1506). Haastattelemalla noin tuhatta 8-9-vuotiasta lasta on vertailtu tilannetta vuosina 1989, 1999 ja 2005. Lapsia koskevia vastauksia on pyydetty lasten itsensä lisäksi myös heidän vanhemmiltaan ja opettajiltaan. Tulosten mukaan tyttöjen masennus olisi lähes kaksinkertaistunut 1989-2005, kun taas poikien kohdalla ei ollut havaittavissa vastaavanlaista muutosta. Aktiivisuus- ja tarkkavaisuushäiriöitten määrässä ei havaittu muutosta. Vanhempien vastausten perusteella poikien häiriökäyttäytyminen vaikuttaisi sen sijaan merkittävästi laskeneen mainittuna aikana.

Lasten psyykelääkitys on kuitenkin kasvanut suhteettomasti jopa verrattuna tyttöjen masennuksen mahdolliseen lisääntymiseen. Keskushermostostimulantteja määrättiin vuonna 2000 kaikkiaan 200:lle alaikäiselle, vuonna 2005 jo 2500:lle. Santalahti ja Sourander toteavatkin lääkehoidon määrän lisääntymisen heijastavan selkeästi hoitokulttuurin eikä psyykkisten oireiden määrän muutosta. Kirjoittajat tuovat esiin myös sen mielenkiintoisen seikan, että Suomessa on kansainvälisesti katsottuna paljon lastenpsykiatreja

Santalahden ja Souranderin katsaus ei ole lopullinen totuus lasten mielenterveysongelmien ilmaantuvuuden kehityksestä Suomessa. On esimerkiksi mahdollista, että tyttöjen on nykyään helpompi kuin vuonna 1989 tuoda esiin masennuksensa. Kirjoitus tuo kuitenkin selvästi esiin terveydenhuoltohenkilökunnan toimintatavan vaikutuksen siihen, kuinka moni potilas saa minkälaista hoitoa. Sairastavuuden määrä ei siis ole suoraan pääteltävissä tehtyjen diagnoosien määrästä.

Lapsille määrättyjen psyykenlääkkeiden määrän räjähdysmäinen kasvu kertoo paitsi hoitokulttuurin muutoksesta, myös lääkärien käyttämästä suuresta vallasta. Vallankäyttö korostuu erityisesti lastenpsykiatrien kohdalla, joiden lausunnoilla on usein ratkaiseva merkitys päätettäessä lapsen huostaanotosta tai mahdollisen lasta vastaan tehdyn rikoksen tapahtumisesta.

Suurin osa lastenpsykiatreista käyttää ammattiinsa liittyvää valtaa vastuullisella ja eettisesti kestävällä tavalla. Valitettavasti eivät kuitenkaan kaikki. Kaltoin kohdellun lapsen ja heitä suojelevien vanhempien koettelemukset valitettavan usein jatkuvat heidän asioidessaan lastenpsykiatrien kanssa.

Ei ole lainkaan tavatonta, että seksuaalisesta hyväksikäytöstä ilmoituksen tehnyt vanhempi tai vanhemmat kohtaavatkin mitätöimistä ja oman vanhemmuutensa kyseenalaistamista. HUS:n lastenpsykiatri sai muutama vuosi sitten Etelä-Suomen Lääninhallitukselta huomautuksen erittäin suuresta määrästä virheitä potilasasiakirjoissa, jotka liittyivät seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn selvittämiseen. Lääninhallituksen mukaan vanhempien antamien tietojen virheellinen kirjaaminen muutti kuvan koko tapauksesta siten, että vanhempien esittämä epäily vaikutti virheiden vuoksi kummalliselta tai jopa järjenvastaiselta. Lääninhallitus ei katsonut, että tämä olisi voinut johtua vain epäselvyyksistä. Johtuen lastenpsykiatrisen lausunnon ratkaisevasta painoarvosta seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjen tutkinnassa, kyseinen rikosprosessi ei huomautuksesta huolimatta kuitenkaan edennyt edes syyteharkintaan.

Seksuaalisen hyväksikäytön selvittäminen ei näytä olevan ainoa alue, jossa joidenkin lastenpsykiatrien toiminta jättää toivomisen varaa. Nettikeskusteluissa usein esiin nouseva ongelma on vanhempien syyllistäminen lastensa neurologisista oireista, kuten esimerkiksi Aspergerin oireyhtymästä. Lastenpsykiatrian alalla ongelmana ei olekaan vain yleisessä tiedossa oleva palvelujen heikko saatavuus, vaan myös potilaiden ja heidän vanhempiensa riittämätön oikeusturva. Kanteleminen tuottaa parhaassa tapauksessa epäeettisesti toimineelle lastenpsykiatrille huomautuksen muutaman vuoden viiveellä, useimmiten ei sitäkään. Niin kauan kuin tätä ongelmaa ei ole ratkaistu, lisäresurssien kohdistaminen lastenpsykiatriaan ei automaattisesti johda lasten mielenterveyden aiempaa parempaan hoitamiseen.

Maltillisena vasemmistolaisena kannatan sitä, että julkinen valta järjestää terveydenhuollon pääsääntöisesti itse. Lastenpsykiatrian kaksi pääongelmaa, palvelujen riittämättömyys ja niiden tason suuri vaihtelevuus saavat minut kuitenkin tässä nimenomaisessa tapauksessa kannattamaan poikkeusta: lastenpsykiatrisia palveluja tarvitsevien on saatava käyttöönsä palveluseteli, jonka avulla he voivat ostaa palvelun valitsemastaan paikasta. Lapsia ei saa pakottaa hoitoon paikkoihin, joissa heihin ei suhtauduta kunnioittavasti ja asiallisesti."

Johannes Remy- blogista
"Nykypäivänä varsinkin nuoriso keskustelee keskenään esimerkiksi eroottisista suhteistaan
sanamuodossa: "hoito."
Tässä ohessa julkaisen siis hieman uusittua hoitosanastoa.

AVOHOITO = Julkinen tai vapaamielinen seksisuhde, ei sitoumuksia.
HOITOVAPAALLA = Olla selibaatissa.
KERTAHOITO = Tuskin pääsee toistumaan.
KOTIHOITO = Tuoda hoito kotiin.
PSYKIATRINEN HOITO = Seksiä sekopään kanssa.
HOITOPAIKKA = Sillä hetkellä saatavilla oleva käytetty tila
TEHOHOITO = Varmasti tyydyttävä seksisuhde.
HOITOTAKUU = irtoaa varmasti!
SHOKKIHOITO = Illalla se näytti vielä hyvältä!
PÄIVÄHOITO =  Ei aina tarvitse pimeää
VIERIHOITO = Vierekkäin.
HOITOVIRHE = Tekevälle sattuu....
http://akunpunainenlanka.blogspot.com/

Huostattujen, näiden uusiohuutolaisten ja kunnanhoidokkien "hoitamiseen" sopii tietysti parhaiten perhehoito. Siinä "hoito" on koko ajan koko perheen ulottuvilla ja käytettävissä. Ja kanssakäyminenkin on "intensiivisempää" kuin laitoksessa."

Mauton vitsi, joka osoittautuikin todeksi.

"Perhehoidosta sopimisen yhteydessä vain yhden perheenjäsenen on esitettävä rikostaustaote. Näin ollen on laillista ja hyvinkin mahdollista, että huostaanotettuja lapsia sijoitetaan seksuaali- ja väkivaltarikollisten perheisiin, kunhan yhdellä aikuisella perheenjäsenellä ei ole tilillään rikoksia.

Suomessa tehdään väkilukuun suhteutettuna noin 50% enemmän huostaanottoja kuin Ruotsissa. Lastensuojelun rahoitusmalli suosii huostaanottoja: ns. lastensuojelukerroin, jonka mukaan kunta saa valtionosuutta, lasketaan kunnassa tehtyjen huostaanottojen määrän perusteella. Muut lastensuojelutoimet sen sijaan eivät vaikuta kunnan saamaan valtionosuuteen. Huostaanottojen määrä onkin kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti, eikä kasvulle näy loppua. Eduskunta on kahdesti ottanut kannan, jonka mukaan lastensuojelukerrointa olisi muutettava monipuolisemmaksi siten, ettei se johtaisi huostaanottojen määrän kasvuun. Mitään ei kuitenkaan näytä tapahtuvan.

Nykyiset lait ja hallintokäytäntö mahdollistavat sen, että lapsi otetaan huostaan ja sijoitetaan seksuaali- tai väkivaltarikollisen kotiin. Ainakaan tällaisen lopputuloksen välttämiseksi ei ole olemassa minkäänlaista mekanismia. Toki kunnalla on velvoite tarkkailla perhehoidon asianmukaisuutta, mutta miten kunnan viranomaiset huolehtivat tästä, kun rikostaustaotetta ei kerran saa vaatia kaikilta perheenjäseniltä?

Onko Suomessa seksuaali- tai väkivaltarikollisten koteihin sijoitettuja lapsia? Jos on, kuinka paljon heitä on? Miten on mahdollista, ettei epäkohdan estämiseksi ole tehty mitään? lainaus Johannes Remy- blogi
karu todellisuus kirjoitti:
"Nykypäivänä varsinkin nuoriso keskustelee keskenään esimerkiksi eroottisista suhteistaan
sanamuodossa: "hoito."
Tässä ohessa julkaisen siis hieman uusittua hoitosanastoa.

AVOHOITO = Julkinen tai vapaamielinen seksisuhde, ei sitoumuksia.
HOITOVAPAALLA = Olla selibaatissa.
KERTAHOITO = Tuskin pääsee toistumaan.
KOTIHOITO = Tuoda hoito kotiin.
PSYKIATRINEN HOITO = Seksiä sekopään kanssa.
HOITOPAIKKA = Sillä hetkellä saatavilla oleva käytetty tila
TEHOHOITO = Varmasti tyydyttävä seksisuhde.
HOITOTAKUU = irtoaa varmasti!
SHOKKIHOITO = Illalla se näytti vielä hyvältä!
PÄIVÄHOITO =  Ei aina tarvitse pimeää
VIERIHOITO = Vierekkäin.
HOITOVIRHE = Tekevälle sattuu....
http://akunpunainenlanka.blogspot.com/

Huostattujen, näiden uusiohuutolaisten ja kunnanhoidokkien "hoitamiseen" sopii tietysti parhaiten perhehoito. Siinä "hoito" on koko ajan koko perheen ulottuvilla ja käytettävissä. Ja kanssakäyminenkin on "intensiivisempää" kuin laitoksessa."

Mauton vitsi, joka osoittautuikin todeksi.

"Perhehoidosta sopimisen yhteydessä vain yhden perheenjäsenen on esitettävä rikostaustaote. Näin ollen on laillista ja hyvinkin mahdollista, että huostaanotettuja lapsia sijoitetaan seksuaali- ja väkivaltarikollisten perheisiin, kunhan yhdellä aikuisella perheenjäsenellä ei ole tilillään rikoksia.

Suomessa tehdään väkilukuun suhteutettuna noin 50% enemmän huostaanottoja kuin Ruotsissa. Lastensuojelun rahoitusmalli suosii huostaanottoja: ns. lastensuojelukerroin, jonka mukaan kunta saa valtionosuutta, lasketaan kunnassa tehtyjen huostaanottojen määrän perusteella. Muut lastensuojelutoimet sen sijaan eivät vaikuta kunnan saamaan valtionosuuteen. Huostaanottojen määrä onkin kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti, eikä kasvulle näy loppua. Eduskunta on kahdesti ottanut kannan, jonka mukaan lastensuojelukerrointa olisi muutettava monipuolisemmaksi siten, ettei se johtaisi huostaanottojen määrän kasvuun. Mitään ei kuitenkaan näytä tapahtuvan.

Nykyiset lait ja hallintokäytäntö mahdollistavat sen, että lapsi otetaan huostaan ja sijoitetaan seksuaali- tai väkivaltarikollisen kotiin. Ainakaan tällaisen lopputuloksen välttämiseksi ei ole olemassa minkäänlaista mekanismia. Toki kunnalla on velvoite tarkkailla perhehoidon asianmukaisuutta, mutta miten kunnan viranomaiset huolehtivat tästä, kun rikostaustaotetta ei kerran saa vaatia kaikilta perheenjäseniltä?

Onko Suomessa seksuaali- tai väkivaltarikollisten koteihin sijoitettuja lapsia? Jos on, kuinka paljon heitä on? Miten on mahdollista, ettei epäkohdan estämiseksi ole tehty mitään? lainaus Johannes Remy- blogi
"Nykyään voimassa olevaa lakia lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä (14.6.2002/504) ”sovelletaan työ- ja virkasuhteessa tehtävään työhön, johon pysyväisluontoisesti ja olennaisesti kuuluu ilman huoltajan läsnäoloa tapahtuvaa alaikäisen kasvatusta, opetusta, hoitoa tai muuta huolenpitoa taikka muuta työskentelyä henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa alaikäisen kanssa”. Tuolloin hyväksytystä hallituksen esityksestä (HE 3/2002, s. 27) ilmenee, etteivät määritelmään sisälly sairaaloiden ulkopuolella työskentelevät lääkärit eikä kasvatus- ja perheneuvoloiden henkilökunta. Rikostaustaotetta ei vaadita myöskään muulta lastensuojelun henkilökunnalta kuin laitoshuollon hoito- ja kasvatushenkilöstöltä. Hallituksen esityksen HE 3/2002, s. 27 mukaan ”Työtehtävät, joissa ollaan satunnaisesti kontaktissa lapseen kuten lääkärin vastaanottotilanteet tai kasvatus- ja perheneuvolatoiminta, eivät tulisi menettelyn piiriin”.
Nyt käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä rikostaustaotteen vaatimisen soveltamisalaa ei ehdoteta laajennettavaksi, vaan esityksen sivulla 24 todetaan, ettei allekirjoitettu sopimus edellytä laajentamista. Koska esityksessä ei myöskään toisteta HE 3/2002:n rajausta, lain soveltamisalan suppeus saattaa jäädä huomaamatta monelta kansanedustajalta. Rikostaustaotteen vaatimiseen joko kaikilta tai ainakin erityisesti lasten kanssa työskenteleviltä lääkäreiltä, kuten lastenlääkäreiltä ja lastenpsykiatreilta, on kuitenkin painavia syitä. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö voi tapahtua myös kertaluontoisessa tapaamisessa lapsen kanssa. Lisäksi lääkärit käyttävät usein toimessaan merkittävää valtaa ja tekevät päätöksiä, joilla on suuri vaikutus lasten elämään. Kun lääkäri hoitaa tai diagnosoi seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutunutta lasta, on suotavaa, ettei lääkäri itse ole syyllistynyt hyväksikäyttöön. Samaa voidaan sanoa lastensuojelun henkilökunnasta. On itse asiassa jokseenkin omituinen näkemys, ettei päätoiminen lastensuojelutyö anna aihetta rikostaustaotteen vaatimiseen. Lakiesityksen sanamuotoa olisikin muutettava sellaiseksi, että myös sosiaalityöntekijät ja lääkärit tulisivat lain piiriin ainakin siltä osin kuin he työskentelevät lasten kanssa. Lasten- ja perheneuvoloiden henkilökunta tulisi saada lain piiriin kokonaisuudessaan.
Toinen rikostaustaotteen vaatimista koskevan lain uudistamiseen liittyvä epäkohta on se, että laki velvoittaa työhönottajia ainoastaan vaatimaan rikostaustaotteen esittämistä, muttei erikseen kiellä lasta vastaan tehtyyn rikokseen syyllistyneen palkkaamista. Näin ollen rikostaustaotteen vaatimisen laiminlyöminen on sakoilla rangaistava teko, mutta seksuaalirikollisen palkkaaminen lapsityöhön on sallittua. Käsiteltävänä olevan esityksen perusteluosassa sivulla 25 kirjoitetaan seuraavaa:
”Rikostaustan selvittämistä koskevasta tai muustakaan lainsäädännöstä ei Suomessa johdu ammattikieltoa työskennellä lasten kanssa. Selvittämismenettelyn tarkoituksena on kuitenkin estää se, että lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista tuomitut työskentelevät lasten kanssa. Näin on siis mahdollista päästä ammattikieltojärjestelmää vastaavaan lopputulokseen. Vaikka voimassa olevan lain perusteella hakijan soveltuvuus tehtävään jää työnantajan tai viranomaisen yksittäistapauksessa arvioitavaksi, rikostaustan selvittämislain esitöissä korostetaan seksuaalirikoksiin syyllistyneiden palkkaustilanteissa huolellista harkintaa ja sitä, että laki ennalta ehkäisevästi ohjaa rikostaustaa omaavia henkilöitä hakeutumaan töihin, joissa ei työskennellä lasten kanssa (HE 3/2002, vp, s. 33/II). Tiedossa ei ole tapauksia, joissa henkilön olisi sallittu aloittaa työskentely tilanteessa, jossa rikosrekisterin otteesta on ilmennyt taustan selvittämismenettelyssä otteeseen merkittävä rikos”.
Yllä lainatut perustelut nykyisen järjestelyn jatkamiselle eivät ole kestäviä. Oikeusrekisterikeskus ei ole koskaan selvittänyt rikostaustaotteen vaikutusta palkkauspäätöksiin, koska sellaisen selvityksen tekeminen ei kuulu sen tehtäviin. Rikostaustaotteen sisältö jää yksinomaan työhönottajan ja palkatun itsensä haltuun. Näin ollen ei ole mikään ihme, ettei tiedossa ole tapauksia, joissa seksuaalirikokseen syyllistynyt olisi palkattu lapsityöhön. Lisäksi on ristiriitaista kirjoittaa lain ennalta ehkäisevästä tavoitteesta ja samalla perustella tähänastisella tiedolla sitä, ettei lakia ole tältä osin syytä täsmentää.
Lakiin lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä on lisättävä kielto palkata lasta vastaan tehtyyn väkivalta- tai seksuaalirikokseen syyllistynyt lapsityöhön. Tällainen palkkaaminen on myös säädettävä rangaistavaksi. Yleensäkin olisi suotavaa, että lastensuojelua koskevat poliittiset päätökset tehtäisiin avoimen poliittisen keskustelun kautta eduskunnassa ennemmin kuin piilottaen ne virkamiestyönä kirjoitettuihin viittauksiin vuosia vanhojen hallituksen esitysten perusteluosiin. " Johannes Remy- blogi
hieno laki kirjoitti:
"Nykyään voimassa olevaa lakia lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä (14.6.2002/504) ”sovelletaan työ- ja virkasuhteessa tehtävään työhön, johon pysyväisluontoisesti ja olennaisesti kuuluu ilman huoltajan läsnäoloa tapahtuvaa alaikäisen kasvatusta, opetusta, hoitoa tai muuta huolenpitoa taikka muuta työskentelyä henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa alaikäisen kanssa”. Tuolloin hyväksytystä hallituksen esityksestä (HE 3/2002, s. 27) ilmenee, etteivät määritelmään sisälly sairaaloiden ulkopuolella työskentelevät lääkärit eikä kasvatus- ja perheneuvoloiden henkilökunta. Rikostaustaotetta ei vaadita myöskään muulta lastensuojelun henkilökunnalta kuin laitoshuollon hoito- ja kasvatushenkilöstöltä. Hallituksen esityksen HE 3/2002, s. 27 mukaan ”Työtehtävät, joissa ollaan satunnaisesti kontaktissa lapseen kuten lääkärin vastaanottotilanteet tai kasvatus- ja perheneuvolatoiminta, eivät tulisi menettelyn piiriin”.
Nyt käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä rikostaustaotteen vaatimisen soveltamisalaa ei ehdoteta laajennettavaksi, vaan esityksen sivulla 24 todetaan, ettei allekirjoitettu sopimus edellytä laajentamista. Koska esityksessä ei myöskään toisteta HE 3/2002:n rajausta, lain soveltamisalan suppeus saattaa jäädä huomaamatta monelta kansanedustajalta. Rikostaustaotteen vaatimiseen joko kaikilta tai ainakin erityisesti lasten kanssa työskenteleviltä lääkäreiltä, kuten lastenlääkäreiltä ja lastenpsykiatreilta, on kuitenkin painavia syitä. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö voi tapahtua myös kertaluontoisessa tapaamisessa lapsen kanssa. Lisäksi lääkärit käyttävät usein toimessaan merkittävää valtaa ja tekevät päätöksiä, joilla on suuri vaikutus lasten elämään. Kun lääkäri hoitaa tai diagnosoi seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutunutta lasta, on suotavaa, ettei lääkäri itse ole syyllistynyt hyväksikäyttöön. Samaa voidaan sanoa lastensuojelun henkilökunnasta. On itse asiassa jokseenkin omituinen näkemys, ettei päätoiminen lastensuojelutyö anna aihetta rikostaustaotteen vaatimiseen. Lakiesityksen sanamuotoa olisikin muutettava sellaiseksi, että myös sosiaalityöntekijät ja lääkärit tulisivat lain piiriin ainakin siltä osin kuin he työskentelevät lasten kanssa. Lasten- ja perheneuvoloiden henkilökunta tulisi saada lain piiriin kokonaisuudessaan.
Toinen rikostaustaotteen vaatimista koskevan lain uudistamiseen liittyvä epäkohta on se, että laki velvoittaa työhönottajia ainoastaan vaatimaan rikostaustaotteen esittämistä, muttei erikseen kiellä lasta vastaan tehtyyn rikokseen syyllistyneen palkkaamista. Näin ollen rikostaustaotteen vaatimisen laiminlyöminen on sakoilla rangaistava teko, mutta seksuaalirikollisen palkkaaminen lapsityöhön on sallittua. Käsiteltävänä olevan esityksen perusteluosassa sivulla 25 kirjoitetaan seuraavaa:
”Rikostaustan selvittämistä koskevasta tai muustakaan lainsäädännöstä ei Suomessa johdu ammattikieltoa työskennellä lasten kanssa. Selvittämismenettelyn tarkoituksena on kuitenkin estää se, että lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista tuomitut työskentelevät lasten kanssa. Näin on siis mahdollista päästä ammattikieltojärjestelmää vastaavaan lopputulokseen. Vaikka voimassa olevan lain perusteella hakijan soveltuvuus tehtävään jää työnantajan tai viranomaisen yksittäistapauksessa arvioitavaksi, rikostaustan selvittämislain esitöissä korostetaan seksuaalirikoksiin syyllistyneiden palkkaustilanteissa huolellista harkintaa ja sitä, että laki ennalta ehkäisevästi ohjaa rikostaustaa omaavia henkilöitä hakeutumaan töihin, joissa ei työskennellä lasten kanssa (HE 3/2002, vp, s. 33/II). Tiedossa ei ole tapauksia, joissa henkilön olisi sallittu aloittaa työskentely tilanteessa, jossa rikosrekisterin otteesta on ilmennyt taustan selvittämismenettelyssä otteeseen merkittävä rikos”.
Yllä lainatut perustelut nykyisen järjestelyn jatkamiselle eivät ole kestäviä. Oikeusrekisterikeskus ei ole koskaan selvittänyt rikostaustaotteen vaikutusta palkkauspäätöksiin, koska sellaisen selvityksen tekeminen ei kuulu sen tehtäviin. Rikostaustaotteen sisältö jää yksinomaan työhönottajan ja palkatun itsensä haltuun. Näin ollen ei ole mikään ihme, ettei tiedossa ole tapauksia, joissa seksuaalirikokseen syyllistynyt olisi palkattu lapsityöhön. Lisäksi on ristiriitaista kirjoittaa lain ennalta ehkäisevästä tavoitteesta ja samalla perustella tähänastisella tiedolla sitä, ettei lakia ole tältä osin syytä täsmentää.
Lakiin lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä on lisättävä kielto palkata lasta vastaan tehtyyn väkivalta- tai seksuaalirikokseen syyllistynyt lapsityöhön. Tällainen palkkaaminen on myös säädettävä rangaistavaksi. Yleensäkin olisi suotavaa, että lastensuojelua koskevat poliittiset päätökset tehtäisiin avoimen poliittisen keskustelun kautta eduskunnassa ennemmin kuin piilottaen ne virkamiestyönä kirjoitettuihin viittauksiin vuosia vanhojen hallituksen esitysten perusteluosiin. " Johannes Remy- blogi
Lasta puolustavan vanhemman oikeudet vaarassa perheen sisäisen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyissä- Johannes Remy
Edunvalvojan nimeämiseen alaikäiselle liittyvä epäkohta hallituksen esityksessä 222/2010 liittyen erityisesti perheen sisäisen lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyihin
Uusi esitutkintalaki on tätä kirjoitettaessa eduskunnan käsiteltävänä lakivaliokunnassa. Esityksen mukaan esitutkintalain 4. luvun 83§:n 1. momenttia uudistetaan siten, että tuomioistuimen on määrättävä alle 18-vuotiaalle asianosaiselle esitutkintaa varten edunvalvoja, jos on perusteltua syytä olettaa, että huoltaja, edunvalvoja tai muu laillinen edustaja ei voi puolueettomasti valvoa asianosaisen etua asiassa, ja jos edunvalvojan määrääminen ei ole selvästi tarpeetonta.
Esityksen perusteluosan sivulla 196 todetaan:
Kuten yleisperusteluissa todetaan, pykälän keskeisiä soveltamistapauksia olisivat tilanteet, joissa lapsen huoltajan epäillään syyllistyneen rikokseen tai joissa lapsen epäillään syyllistyneen huoltajaan kohdistuneeseen rikokseen. Ristiriitatilanteen voi molempien huoltajien osalta katsoa syntyvän myös sellaisissa tapauksissa, joissa vain toista epäillään rikoksesta tai vain toinen on ollut epäillyn rikoksen kohteena…
Edunvalvojan tarve puolestaan olisi lähtökohtaisesti erityisesti silloin, kun lapsen toista huoltajaa epäillään lapseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta taikka lapsen epäillään surmanneen toisen vanhempansa tai vakavasti vahingoittaneen vanhempansa terveyttä.
Kyseisillä hallituksen esityksen kohdilla on kauaskantoisia seurauksia, joista lakivaliokunnan ja koko eduskunnan on syytä olla tietoisia.
Esityksessä ei lainkaan oteta huomioon niitä tilanteita, joissa lapsen yksi vanhempi tai huoltaja on esittänyt viranomaisille epäilyn toisen vanhemman tai huoltajan syyllistymisestä lapseen kohdistuneeseen seksuaalirikokseen. Jos esitys tulee hyväksytyksi nykyisessä muodossaan, lastaan seksuaaliselta hyväksikäytöltä puolustava vanhempi menettää oikeuden puhua lapsensa puolensa. Hän voi vaikuttaa rikosasian tutkimiseen korkeintaan edunvalvojan kautta, jos edunvalvoja suostuu ottamaan huomioon hänen toiveensa.
Epäillyn oikeudet on lailla melko hyvin turvattu. Tämä on toki oikein, mutta yhdessä edunvalvojan pakollisen nimeämisen kanssa se johtaa tilanteeseen, jossa epäillyn vanhemman oikeudet ovat huomattavasti vahvemmat kuin epäilyn esiin tuoneen vanhemman oikeudet. Epäilty vanhempi kykenee tuolloin vaikuttamaan esimerkiksi lapselle todistajan ominaisuudessa esitettyihin kysymyksiin, kun taas rikosilmoituksen tehneellä vanhemmalla ei tällaista oikeutta ole. Osapuolten epätasavertaisuus tulee koskemaan myös muutoksenhakua, johon oikeus on vain epäillyllä, muttei epäilyn viranomaisten tietoon tuoneella huoltajalla.
Vaara on torjuttava. Jos Suomi ei halua olla lastensuojelun kehitysmaa, rikosilmoituksen perheen sisäisestä seksuaalisesta hyväksikäytöstä tehneellä vanhemmalla tulee säilyä oikeus käyttää puhevaltaa lapsensa puolesta, ellei hän itse halua edunvalvojan nimittämistä. Nyt esitetty toisenlainen käytäntö on syyttömyysolettaman vastainen: vanhemman esittämä epäily tulkitaan "puolueelliseksi" ennen kuin asiaa on mitenkään tutkittu. Seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn tuominen viranomaisten tietoon näyttäytyy tällöin ikään kuin arveluttavana tekona, joka automaattisesti johtaa kielteiseen seuraukseen, vanhemman oikeuksien rajoittamiseen. Perättömän ilmiannon epäilyt on käsiteltävä yksittäisinä rikostapauksina erikseen sen sijasta, että kaikkia toisen vanhemman tekemiä rikosilmoituksia pidetään implisiittisesti "lähtökohtaisesti" perusteettomina.
Esitys on voimakkaassa ristiriidassa Lasten suojelemista seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen 12. artiklan 2. kappaleen kanssa, jonka mukaan ”Kukin sopijapuoli ryhtyy tarvittaviin lainsäädäntö- tai muihin toimenpiteisiin rohkaistakseen jokaista, joka tietää tai hyvässä uskossa epäilee lasten seksuaalista riistoa tai seksuaalista hyväksikäyttöä, ilmoittamaan näistä seikoista toimivaltaiselle taholle”. Sopimuksen hyväksymiseen liittyvä lakipaketti (HE 282/2010) on paraikaa eduskunnan käsiteltävänä.
Hallituksen esityksen mukaiseen esitutkintalain 4. luvun 83§:n 1 momenttiin on lisättävä kohta, jossa todetaan, ettei edunvalvojaa ole pakollisesti nimettävä silloin, kun toinen huoltaja on tuonut esiin toista koskevan seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn. Jos tätä ei pidetä mahdollisena, olisi hyvin toivottavaa, että eduskunta vastauksessaan hallitukselle kiinnittäisi huomiota seksuaalisesta hyväksikäytöstä rikosilmoituksen tehneen vanhemman oikeuksiin.
Itse asiassa koko ilmaus lapsen edun ajamisesta "puolueettomasti" on oudohko. Vaaditaanko muissa rikosprosesseissa rikoksen uhrilta puolueettomuutta? Pitääkö asianajajien ajaa puolueettomasti päämiehensä asiaa? Miksi rikoksen uhreiksi joutuneiden lasten kohdalla halutaan tehdä poikkeus?
+Lisää kommentti
Tässä taas uusi esimerkki intensiivihoidosta tai erityisestä huolenpidosta, kuten lastensuojelu tätä kidutusta kaunistellen nimittää:

"Lastenkoti eristi ja kuvasi lapsia 30 päivää putkeen

Lapsi pääsi ulos eristyshuoneesta vain henkilökunnan seurassa. Tällöinkään hän ei saanut puhua muiden lasten kanssa.
Eteläsuomalainen lastenkoti rikkoi toistuvasti lakia eristämällä lapsia suljettuun huoneeseen jopa 30 vuorokauden ajaksi ja tarkkailemalla lasta koko eristysajan valvontakameran välityksellä, huomauttaa eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin.

Sakslin on antanut lastenkodin johtajalle ”vakavan huomautuksen” käytännöstä, jota ei ole toteutettu vain yksityistapauksissa vaan yleisenä käytäntönä. Uutena tulokkaana lastenkotiin tullut lapsi oli voitu sijoittaa yksin erityiseen huoneeseen, josta sai poistua vain ulkopuolella istuvan aikuisen seurassa.

–Lapsi ei voi vapaasti lähteä huoneesta, vaan hänen tulee koputtaa oveen, jos hän haluaa asioida esimerkiksi WC:ssä tai keskustella. Hän ulkoilee pihapiirissä yhdessä aikuisen kanssa. Lapsi on huoneessa yksin. Erityinen hoito oli voinut kestää pisimmillään 30 vuorokautta, kertoo apulaisoikeusmies raportissaan.

Kyseenalaisen hoidon loppuvaiheessa lapsi oli lastenkodin selvityksen mukaan voinut liikkua laitoksen henkilökuntaan kuuluvan kanssa ulkona ja laitoksen yleisissä tiloissa. Tällöinkään lapsen ei kuitenkaan ollut sallittu keskustella muiden lasten kanssa.

Apulaisoikeusasiamiehen mukaan erityishoidosta tehdyt päätökset eivät olleet lain mukaisia. Hoidossa ei myöskään ollut noudatettu eristämiselle laissa asetettua enimmäiskestoa.

Jopa kuukauden kestävä jatkuva kameravalvonta merkitsee apulaisoikeusasiamiehen käsityksen mukaan kaikissa olosuhteissa pitkälle menevää puuttumista henkilön yksityisyyteen. Tällaiselle puuttumiselle tulee olla lain mukaiset perusteet.

Tallentavan valvontakameran käytölle huoneessa ei myöskään ollut henkilötietolaissa tarkoitettua lain mukaista perustetta.

Apulaisoikeusasiamiehen mukaan kameravalvonta voi tietyin edellytyksin olla mahdollista, jos valvonta- ja huolenpitotehtävä sitä edellyttää. Lasten yksityisyyden suojan kunnioitusta koskeva velvoite edellyttää kuitenkin muun muassa sitä, ettei kameravalvontaa uloteta lasten omiin huoneisiin eikä esimerkiksi peseytymis- ja saniteettitiloihin.

–Oma huone on lastensuojelulaitoksessa asuvalle lapselle paikka, jota voidaan pitää lapsen yksityiselämän suojan ja kotirauhan suojan piiriin kuuluvana alueena, apulaisoikeusasiamies linjaa.

Apulaisoikeusasiamiehen mukaan hoito oli loukannut sen kohteeksi joutuneiden lasten perus- ja ihmisoikeuksia."
lainaus US uutiset
Ilmoita
Yhtä asiaa en käsitä. Jos lasten perus- ja ihmisoikeuksia loukkaava eristäminen ja kuvaaminen on jo pitkään ollut normaali ja yleinen käytäntö lastenkodissa niin miten oikeusasiamies voi väittää, ettei loukkaava käytäntö ollut "tahallista"?

Siksikö, että sitä annettiin erityisen huolenpidon (=intensiivihoidon) nimissä?
Vai koska "hoidolla" oli hinta (n.500e/vrk) ja hoitajat saivat eristämisistään palkkaa?

Jos vanhemmat olisivat eristäneet ja kuvanneet lapsiaan 30 vrk seurauksena olisi ollut varma huostaanotto ja vankilatuomio, vaikka vanhemmat olisivat tehneet eristämisensä huolenpidon nimissä.
Ilmoita
Intensiivihoidon laitokset - etenkin Hdl - pitäisi sulkea.

Ihan turha kitistä "mihin lapset sitten joutuisivat"...
Ylivoimaisesti suurin osa osastoilla olevista lapsista tulee hyvistä kodeista, joilla perustuslain mukaan olisi oikeus kotoa käsin käytiin kuntoutukseen, terapiaan jne. Mutta koska oikeistohallitusten johtamalla yhteiskunnalla ei tähän muka "ole varaa", niin siksi lapset on laittomasti huostaanotettu tuollaisiin paikkoihin, jotka eivät kuitenkaan korvaa lasten tarvitsemaa terveydenhoitoa vaan päinvastoin, yleensä huonontavat lasten vointia, joskus jopa romahdusmaisesti.
1 VASTAUS:
Tuo tietysti olisi lasten etu, mutta se ei olisikaan enää sijaishuollon etu.
Sitähän asiat Suomessa kiinni ovat, ei mistään muusta.
+Lisää kommentti
http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite/Kotimaa/1194670713792/artikkeli/lapset 30 paivaa eristyksissa - lastenkoti perustelee turvallisuudella.html

Kymenlaakson Iitissä sijaitsevan Loikalan kartanon kurinpitokeinot ovat paljastuneet vähintään kyseenalaisiksi. Lapset on suljettu eristettyyn huoneeseen jopa 30 päiväksi.
Tapauksesta kertoo Ilta-Sanomat. Lehden mukaan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin on antanut lastenkodin johtajalle vakavan huomautuksen. Sakslinin mukaan Loikalan kartano on rikkonut ihmisoikeuksia antessaan lapsille hoitoa, jota lastenkoti kutsuu erityiseksi hoidoksi.

Kyse on siis Loikalan kartanosta, joka on ollut otsikoissa aiemminkin.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/5499575

http://keskustelu.suomi24.fi/node/5499575
Ilmoita
Valitukset oikeusasiamiehelle tai Valviraan eivät riitä eivätkä em. antamat varoitukset muuta laittomia rajoitustoimia. Toistuvasti rikoksiin syyllistyneistä laitoksista pitää tehdä rikosilmoitus.
Ilmoita
Hyvinkään lastenpsykiatrinen on saanut huomautuksen oudosta ja lapsia nöyryyttävästä hoitomallistaan, jota kutsutaan "turvaistamiseksi." Sen sijaan, että lastenpsykiatrisissa hoitoyksiköissä päästäisiin eroon lapsia nöyryyttävistä asenteista ja hoitokäytännöistä, ne halutaankin laillistaa!

"Valviran mukaan yksikössä lapsiin käytetty hoitomalli on suppea ja ei-tieteellinen, eikä sitä voi pitää asianmukaisena, lehti kertoo.
Asian tutkinta alkoi sairaanhoitaja Pertti Utriaisen vuonna 2008 tekemästä kantelusta.
Perheneuvolassa aloittanut Utriainen huomasi, että psykiatrian 8-11-vuotiaat potilaat käyttäytyivät toisin kuin mihin hän oli tottunut.
Kävi ilmi, että osastolla käytetään turvaistavaa hoitomuotoa, jota ei tiettävästi käytetä muualla Suomessa. Hoidossa riehuva potilas otetaan syliin ja pidetään tiukasti kiinni.
Erikoista on Utriaisen mukaan se, että lapselle ei puhuta mitään, eikä asiaa käsitellä mitenkään lapsen rauhoituttua. Utriainen ihmettelee lehdelle, miten lapsi oppii näin muuttamaan käytöstään.
- Lasta ei päästetä sylistä edes vessaan, vaan hän joutuu laskemaan alleen. Se on aika nöyryyttävää esimerkiksi 10-vuotiaalle.
Sairaanhoitoalueeseen kuuluvat Hyvinkää, Nurmijärvi, Mäntsälä, Järvenpää ja Tuusula. Kunnat kommentoivat Keski-Uusimaalle ainoastaan, että hoidon odotetaan nyt muuttuvan lailliseksi."

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011040913518038_uu.shtml
2 VASTAUSTA:
Turhista, hätiköidyistä ja hoidollisista huostaanotoista on tullut lastensuojelun ensisijainen työmuoto, joilla luodaan tuhansia suojatyöpaikkoja sosiaalialan rouville. Huostilla hankitaan rahaa myös kunnille yksinomaan kalliista laitoshuostista palkitsevan lastensuojelukertoimen avulla.
Puhe perheiden tukemisesta on pelkkää sanahelinää ja tukemisesta puhuminenkin lakkaa todennäköisesti sitten kuin RAY:n ja valtion perheiden tukemisesta puhumisen tukirahoitukset lakkaavat. Huostahulluus sen sijaan tulee jatkumaan, taloussyistä. Bisnes, jossa yhden lapsen usein kuvitellulla hädällä työllistetään veronmaksajien varoin ilman tulos- tai kustannustehokkuusvastuuta vuosikausiksi satoja byrokraatteja, joiden palveluja ei kukaan halua vapailla markkinoilla, on hyvä bisnes- mutta vain tukityöllistetyille.
Lapsibisnespolitiikka on suorastaan nerokasta kaikessa kaameudessaan.
Ensin ajetaan alas peruspalvelut ja annetaan potkut ainoalle ammattiryhmälle, josta olisi todellista käytännön apua peruspalvelujen puutteesta uupuneille vanhemmille eli kodinhoitajille ja ajetaan väkisin läpi tehokkaan kiusanteon , puolueelliset oikeudenkäynnit hallinto- oikeuksissa ja puoskaroinnin mahdollistava lastensuojelulaki. Ja voila- yhdessä huostassa koneisto on työllistänyt ainakin kaksi mitääntekemätöntä perhetyöntekijää, joukon sosiaalialan harjoittelijoita, huostapäätöksiä tehtailevan sosiaalityöntekijän, moniammatillisen sosiaalialan työryhmän, hallinto- oikeuden byrokraatteja, perhetukikeskuksen työntekijöineen, perhekotiyrittäjiä, lastensuojelun edunvalvojan tai muun vanhempien ja perhekotiyrittäjien erimielisyyksiä jälkimmäisten hyväksi ratkovan välittäjän, sosiaaliasiamiehen, asianajajan ja huostatraumoja korjailevan terapeutin ja VoiKukkia-vertaistukiohjaajan sekä lukuisia lastensuojeluyrittäjiä joistakin seuraavista lastensuojelun yrityksistä: Diakonissalaitos, Ensi- ja turvakotien liitto, Pesäpuu ry, Pelastakaa Lapset ry, Merikratos Oy, Nuorten Ystävät ry, Ehjä ry. Plus muutaman sosiaalityöntekijöitä haastattelevan sosiaalialan tutkijan, jotka vakuuttelevat " tutkimustuloksissaan" lastensuojelun mielipuolisten prosessien oikeutusta ja toimivuutta oman suojatyöpaikan toivossa.

Tämän "erityisosaamisen", lukemattomien kokousten ja A4 -paperisaastan lopputuloksena on satojen tuhansien ellei muutamien miljoonien eurojen lasku veronmaksajille, tuntuva huostabonus kunnille ja sosiaalialan täystyöllisyys mutta yhä useamman lapsen ja vanhemman ennenaikainen eläköityminen ja syrjäytyminen koko yhteiskunnasta. Ja lastensuojelun mielestä syrjäytyminen ja traumatisoituminen on näiden luusereiden ja heidän ongelmiensa ylisukupolvisen periytyvyyden vika. Lastensuojelukoneiston mielestä alasajetuilla peruspalveluilla, koneiston omilla mielipuolisilla työmenetelmillä ja prosesseilla, puolueellisilla hallinto- oikeusmenettelyillä tai tolkuttomalla huostista palkitsevalla rahanjakopolitiikalla ei ole mitään tekemistä perheiden lisääntyvän ahdingon kanssa. Kaikki on vain hukassa olevan vanhemmuuden syytä.
Hullua politiikkaa kirjoitti:
Turhista, hätiköidyistä ja hoidollisista huostaanotoista on tullut lastensuojelun ensisijainen työmuoto, joilla luodaan tuhansia suojatyöpaikkoja sosiaalialan rouville. Huostilla hankitaan rahaa myös kunnille yksinomaan kalliista laitoshuostista palkitsevan lastensuojelukertoimen avulla.
Puhe perheiden tukemisesta on pelkkää sanahelinää ja tukemisesta puhuminenkin lakkaa todennäköisesti sitten kuin RAY:n ja valtion perheiden tukemisesta puhumisen tukirahoitukset lakkaavat. Huostahulluus sen sijaan tulee jatkumaan, taloussyistä. Bisnes, jossa yhden lapsen usein kuvitellulla hädällä työllistetään veronmaksajien varoin ilman tulos- tai kustannustehokkuusvastuuta vuosikausiksi satoja byrokraatteja, joiden palveluja ei kukaan halua vapailla markkinoilla, on hyvä bisnes- mutta vain tukityöllistetyille.
Lapsibisnespolitiikka on suorastaan nerokasta kaikessa kaameudessaan.
Ensin ajetaan alas peruspalvelut ja annetaan potkut ainoalle ammattiryhmälle, josta olisi todellista käytännön apua peruspalvelujen puutteesta uupuneille vanhemmille eli kodinhoitajille ja ajetaan väkisin läpi tehokkaan kiusanteon , puolueelliset oikeudenkäynnit hallinto- oikeuksissa ja puoskaroinnin mahdollistava lastensuojelulaki. Ja voila- yhdessä huostassa koneisto on työllistänyt ainakin kaksi mitääntekemätöntä perhetyöntekijää, joukon sosiaalialan harjoittelijoita, huostapäätöksiä tehtailevan sosiaalityöntekijän, moniammatillisen sosiaalialan työryhmän, hallinto- oikeuden byrokraatteja, perhetukikeskuksen työntekijöineen, perhekotiyrittäjiä, lastensuojelun edunvalvojan tai muun vanhempien ja perhekotiyrittäjien erimielisyyksiä jälkimmäisten hyväksi ratkovan välittäjän, sosiaaliasiamiehen, asianajajan ja huostatraumoja korjailevan terapeutin ja VoiKukkia-vertaistukiohjaajan sekä lukuisia lastensuojeluyrittäjiä joistakin seuraavista lastensuojelun yrityksistä: Diakonissalaitos, Ensi- ja turvakotien liitto, Pesäpuu ry, Pelastakaa Lapset ry, Merikratos Oy, Nuorten Ystävät ry, Ehjä ry. Plus muutaman sosiaalityöntekijöitä haastattelevan sosiaalialan tutkijan, jotka vakuuttelevat " tutkimustuloksissaan" lastensuojelun mielipuolisten prosessien oikeutusta ja toimivuutta oman suojatyöpaikan toivossa.

Tämän "erityisosaamisen", lukemattomien kokousten ja A4 -paperisaastan lopputuloksena on satojen tuhansien ellei muutamien miljoonien eurojen lasku veronmaksajille, tuntuva huostabonus kunnille ja sosiaalialan täystyöllisyys mutta yhä useamman lapsen ja vanhemman ennenaikainen eläköityminen ja syrjäytyminen koko yhteiskunnasta. Ja lastensuojelun mielestä syrjäytyminen ja traumatisoituminen on näiden luusereiden ja heidän ongelmiensa ylisukupolvisen periytyvyyden vika. Lastensuojelukoneiston mielestä alasajetuilla peruspalveluilla, koneiston omilla mielipuolisilla työmenetelmillä ja prosesseilla, puolueellisilla hallinto- oikeusmenettelyillä tai tolkuttomalla huostista palkitsevalla rahanjakopolitiikalla ei ole mitään tekemistä perheiden lisääntyvän ahdingon kanssa. Kaikki on vain hukassa olevan vanhemmuuden syytä.
Yhdyn edellisen kirjoittajan täydelliseen analyysiin tämän päivän lastensuojelusta. Maamme poliitikot ummistavat silmänsä tälle lapsibusinesstoiminnalle, joka todellakin työllistävät liuta sosiaalialan henkilöitä.

Intensiivihoidon tuhoista maksavat veronmaksajat ja todella kalliisti.

Tehopahoinpitelylaitos kuten esim. HDL jatkaa toimintansa alan "parhaiten osaavana" pahoinpitelijänä. Onko kukaan eduskuntaan pyrkivä ehdokas lukenut tällä keskustelupalstalla olevat hätähuudot? Onko lasten huostaanotot ja sijoitusvirheet liian "kuuma peruna " käsitellä julkisuudessa?
+Lisää kommentti
Ex- Pelastakaa Lapset ry:n laittomien elinikäisten huostien asianajaja ja biologisten vanhempien kauhistus tulee nyt kuntien lastensuojelun avuksi toiseen kyseenalaiseen vallan kolmijako- oppia loukkaavaan lastensuojeluyritykseen Merikratos OY:hyn.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9153259
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8938958
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8948741

Pelastakaa Lapset ry taas keskittyy yhdessä Diakonissalaitoksen ja Nuorten Ystävät ry:n kanssa viemään vanhemmilta ainoan vaikutuskanavan edunvalvojahankkeensa avulla.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9652900

Vaviskaa erityislasten vanhemmat!
Ilmoita
Tässä näyte lastensuojelun osaamiskeskus Jyväskylän erityisosaamisesta:

"Ovikello soi varttia vailla kahdeksan aamulla. Vihreän puutalon kuistilla seisoi kuusi poliisia ja sosiaalityöntekijä.
Viranomaisten siviiliautot olivat parkissa vaajakoskelaisen talon vieressä.
Maija Leikman oli laittamassa nelivuotiaalle pojalleen aamiaista. Perheen isä Matti Leikman avasi oven..
Äidin mielessä välähti, että hänen vanhin poikansa on joutunut onnettomuuteen. Ei ollut.

Poliisit veivät Matin mukanaan ja ilmoittivat, että myös Maijan täytyy lähteä kuulusteluihin. Maijalla oli päässään papilijotit.
Poliisi seurasi vessaan, kun hän oli ottamassa niitä pois.
-En voi lähteä mihinkään, minulla on lapset täällä, Maija Leikman sanoi.
-Heistä pidetään huolta poliisi vastasi.

Mattia ja Maijaa epäiltiin nelivuotiaan poikansa pahoinpitelystä.

Leikmanin poika ei ollut päiväkodin helpon lapsi. Hän sai raivokohtauksia, joiden vuoksi henkilökunta kääri hänet mattoon rauhoittumaan ja sulki koppiin.
Ongelmat alkoivat pojan siirryttyä perhepäivähoidosta kunnalliseen. Hän sai apua vaikeuksiinsa lastenpsykiatrilta.
Maaliskuisena päivänä poika oli sanonut päiväkodissa, että jos hän on tuhma hän saa piiskaa. Päiväunien aikana lastentarhan opettaja oli huomannut lapsessa naarmuja. Kun isä myöhemmin kysyi, poika ei tiennyt mitä piiskan antaminen tarkoittaa.

Perhe ei koskaan aikaisemmin joutunut asioimaan poliisin kanssa.
Onneksi vanhemmat kuitenkin tajusivat soittaa asianajotoimistoon.
Asianajaja Mikko Tuomi käski vanhempia viemään lapsen välittömästi lääkärintarkastukseen,
Lääkäri löysi lähinnä ihottuman aiheuttamia aiheuttamia jälkiä.
Hän neuvoi ottamaan valokuvan lapsesta.Leikmanit eivät tiedä miten heidän olisi käynyt, ellei poikaa olisi saatu heti lääkäriin.

Poika palasi päiväkotiin lastensuojeluilmoituksen tekemistä seuranneella viikolla. Seuraavan viikon perhe oli talvilomalla. Silloin tulivat poliisit.
Lapset otettiin huostaan.

Matti ja Maija vietiin poliisisasemalla eri selleihin. Välillä heidät haettiin kuultavaksi, välillä laitettiin taas putkaan.Poliisi epäili kumpaakin pahoinpitelystä. Isä koki heti alusta, että kuulustelijat pitivät heitä alusta alkaen lapsenhakkaajina.

Ennen putkaan joutumista vanhemmat olivat yrittäneet todistaa syyttömyytensä lähettämällä pojan lääkärintodistuksen ja valokuvat kaupungin lastensuojeluun. Ne eivät päätyneet koskaan poliisille asti.

Kahden huostaanottoviikon aikana Matti ja Maija saivat tavata lapsensa kahdesti. Tapaamiset kestivät tunnin ja niissä oli valvoja.
Kaupunki ei kommentoi.
Jyväskylän kaupungin päivähoitopalveluiden vastuujohtaja Maija Riitta Markkanen kieltäytyy kommentoimasta Leikmanin perheen tapausta vaitiolovelvollisuutensa vuoksi. Hän ei ota kantaa siihen onko asiassa tehty virheitä

Markkasen mukaan lastensuojeluilmoituksen saa tehdä vanhempia kuulematta, kun kyseessä on esimerkiksi väkivaltaepäily. Yleinen käytäntö on, että ilmoituksen tekee päiväkodin johtaja.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9418649

http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/vuoden-piina-lapsen-pahoinpitelyepäilyistä/673604

Tässä Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen (KOSKE), Jyväskylän kaupungin , KASTE- hankkeen ja THL:n byrokratian ja propagandan tuotoksia:

http://www.lskl.fi/files/362/Kemppainen_Jaana.pdf
http://www.lskl.fi/files/427/Jaana_Kemppainen.pdf
Tässä viranomaisliturgiaosuus:
"Päivähoidossa ja lastensuojelussa todettu tarve säännölliseen, tavoitteellisempaan ja systemaattisempaan kolmikanta yhteistyöhön
(perhe, päivähoito ja lastensuojelu). Työskentelyprosesseja ja työmuotoja on kehitetty esim. päivähoidon ja lastensuojelun yhteistyömallilla.
Lastensuojelun ja päivähoidon toimintamallin kehittämisellä on luotu puitteet tavoitteelliselle ja säännölliselle yhteistyölle. Yhteistyön lähtökohtana ovat moniammatillisen kasvatuskumppanuuden arvot ; kunnioitus, kuuleminen, luottamus ja dialogisuus sekä perhettä kunnioittavat eettiset periaatteet. Yhteistyössä yhdistyy vanhempien oman lapsensa tuntemus ja tieto lapsen tarpeista sekä ammattilaisten havaintoihin perustuva tieto ja asiantuntemus. "

Keski- Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen ( KOSKE), lastensuojelun ja KASTE- hankkeen TODELLISIA TOIMINTAKÄYTÄNTÖJÄ JA LAPSIVAIKUTUKSIA voi tutkia esim. täällä:

http://kaisaruokamo.blogspot.com/2009/08/suojaa-lapsesi-karstulalta.html
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2009/08/aggressiivinen-joukko-hyokkaa.html
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2010/03/pieni-asperger-poika-ei-saa-hoitoa.html
http://www.knuutilaki.net/node/29
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9294813
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8901295
http://www.knuutilaki.net/node/27
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9418649
Keksittekö lukijat missä kohdin nuo kunnioitus, kuuleminen, luottamus ja dialogisuus sekä perhettä kunnioittavat eettiset periaatteet toteutuvat?
Ilmoita
Eivät toteudu missään, sillä koko tuokin tapaus on täynnä törkeitä ihmisoikeusloukkauksia koko perhettä kohtaan.

Juuri viikon sisällä joku oikeusoppinut kirjoitti Hesarissa, että oikeudenkäytön yksi tärkeimpiä perusperiaatteita on, että epäiltyä kohdellaan SYYTTÖMÄNÄ kunnes toisin todistetaan, mutta tämä ei päde suomalaisessa lastensuojelussa.
Ilmoita
Hyvä keskusteluketju "hoidoista":

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9786640
Katsokaapa ketkä luennoivat valtakunnallisilla sijaishuollon päivillä:

Perhetyö lastensuojelulaitoksessa tavoitteena perheen jälleenyhdistäminen
Asiakastyönjohtaja Kati Pajamäki, perheterapeutti Petri Reinikka ja perheterapeutti Juha Roisko, Helsingin Diakonissalaitos
VAIETTU/UNOHDETTU KRIISI - Tehokasta tukea huostaanoton kokeneille vanhemmille vertaistukiryhmistä
Projektikoordinaattori Pia Peltoniemi  ja  projektisuunnittelija Hanna Hägglund, VOIKUKKIA-verkostohanke, Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliitto
”Kadonnutta” vanhempaa etsimässä –projekti
Projektikoordinaattori, sosiaalityöntekijä Marjo Pajari ja toiminnanjohtaja, sosiaalipsykologi Kai Laitinen, Erityishuoltojärjestöjen liitto EHJÄ ry

http://www.lskl.fi/vaasa2011/valtakunnalliset_sijaishuollon_paivat_-_ohjelma/tiistai_4.10.

"Ls- rouvien täytyy pitää kieli keskellä suuta kansakunnan rikkaruohoina pitämiensä huostavanhempien voimaannuttamisprojekteissaan. Näiden rouville tuottoisien projektien objektit pitäisi saada tuntemaan itsensä sen verran hyväntuulisiksi, että jaksavat pysyä alipalkatuissa hanttihommissaan eikä siirtyä eläkkeelle- kuten he nyt tekevät sankoin joukoin menetettyään uskonsa oikeusvaltioon. Täytyyhän joidenkin kuitenkin tehdä raskaat työt, jotta rouvat pääsevät kokoustamaan keskenään.
Toisaalta huostavanhempien omanarvontunto ei saa nousta niin korkeaksi, että he rupeavat peräämään lakisääteisiä oikeuksiaan ja pullikoimaan rouvien laittomuuksia ja lastenkotibisneksiä vastaan.
Tälläisissa viranomaislähtöisissä ryhmissä käymällä huostavanhemmat hankkivat gloriaa, suoritteita ja jatkorahoitusta lastensuojelun rouville, vahvistavat poliitikkojen ja STM:n valheellisia " valtakunnassa kaikki hyvin" ja "perheet saavat apua" mantroja ja hyväksyvät lastensa osan lapsikaupan raaka-aineena.
Vakava asennevammaisuus loistaa Voikukkia- projektin jokaisessa osiossa. Suunnittelussa, tutkimuksessa ja koulutuksessa.
Jo riittävän härskiä on ryhmien päämäärä: huostaan sopeuttaminen ja se, että ohjausryhmässä istuvat bioperheiden oikeusturvauhat SInko ja Pasanen.
Myös Voikukkia- opinnäytetyöntekijät kertovat, että heillä oli työssään ( työharjoittelussa?) muodostunut tietty käsitys lastensuojelun asiakkaista ja he joutuivat oikein pohtimaan näitä ennakkoasenteitaan. Ennakkoasenteita selittää jonkin verran toisen kirjoittajan koulutuspaikka Diakonissalaitos, hoidollisten huostaanottojen Puoskarila, jossa pikkupsykiatreja leikkivät sosionomit tarjoavat huostaan pakotetuille (usein autistisille) lapsille ja heidän perheilleen ammattitaidotonta yleensä as-lapsen voinnin romahtamiseen johtavaa " intensiivihoitoa" , jossa niin as- piirteet kuin yhteiskunnalliset ongelmat ; erityisopetuksen puute, koulukiusaaminen jne. psykopatologisoidaan lasten ja vanhempien yksilöongelmiksi.

Helsingin diakonissalaitos:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040

Kaste ja Voikukkia:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9412536
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9397691
Ilmoita
Diakonissalaitos vahvasti mukana VoiKukkia- projektissa!

Olenkin ihmetellyt mikä VoiKukkia projektissa haisee ja mitkä ovat projektin sidosryhmät Pelastakaa Lapset ry:n lisäksi.
Diakonissalaitoksella ja VoiKukkia projektilla tosiaan on yhteys. Eli Diakonissalaitos tarjoaa VoiKukkia- ryhmiä ostopalveluna kunnille!

"Ensin Merikratos, paikalliset sosiaalialan osaamiskeskukset ja Pesäpuu ry kouluttavat kaikki mahdolliset lasten kanssa työskentelevät tahot lastensuojelu- ja ilmiantomyönteisiksi . Sosiaalialan osaamiskeskukset, Merikratos ja Ensi- ja Turvakoti arvioivat ja huoliluokittavat lapset ja vanhemmat Pesäpuu ry:n kuulustelumenetelmillä . Pelastakaa Lapset ry tarjoaa edunvalvojat vanhempien puheoikeuden viemiseksi ja sosiaalialan osaamiskeskusten ja Merikratoksen moniammatilliset työryhmät ja sosiaalityöntekijät passittavat lapset Nuorten Ystävät ry:n, Helsingin Diakonissalaitoksen, Ammatillisten Perhekotien liiton, Perhehoitoliiton ja Perhehoidon Kumppanit OY:n kalliseen hoivaan PeLa:n juristien tukemana ja valtion kunnille maksaman lastensuojelukertoimen turvin ( valtio maksaa kunnille vain huostaanotoista). Vanhempia autetaan hyväksymään viranomaismielivalta ja -rahastus JaVaMa ja Voikukkia ryhmissä ja kiukkuisimpia tyynnyttelevät Merikratoksen potilas- ja sosiaaliasiamiehet.
Ja valtakunnassa kaikki hyvin sanoo Kuntaliiton Rousu ja THL."

Pidin tuota lastensuojelujärjestöjen yya- sopimusta liioiteltuna mutten pidä enää. Tässä ote VoiKukkia- projektin omilta sivuilta:

"OULUN SEUDUN TYÖKOKOUS AVAA VOIKUKKIA-YHTEISTYÖN POHJOIS-SUOMEEN
Oulun seudulla on vanhempien vertaistukiryhmätoimintaa ja intensiivistä perhetyötä tehty viime vuosinaHOPE-projekti kautta. Vaikka HOPE-projekti päättyi vuonna 2010, on sen toiminta vakinaistunut osaksi OulunDiakonissalaitoksen säätiön toimintaa. Vanhempien vertaistukiryhmiä ja perhekuntoutusta on saatavillaostopalveluna Diakonissalaitoksen kautta ja alueen kunnat hyödyntävät tätä säännöllisesti.
Oulun seudun alueverkostoa kokoava työkokous pidetään pe 11.2.2011. Tilaisuuden aikana suunnitellaan jakäydään läpi nykyisiä palvelurakenteita huostaanotettujen lasten vanhemmille sekä kehitetään mallia siitä,miten alue voisiparhaiten hyötyä VOIKUKKIA-palveluista.
Lisätietoja: Risto Kalliorinne, risto.kalliorinne@odl.fi (Oulun Diakonissalaitoksen Säätiö - ODL), MinnaLehmonen, minna.lehmonen@odl.fi (ODL), Pia Peltoniemi, pia.peltoniemi@suomenkasper.fi (VOIKUKKIAverkostohanke,Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliitto)"
http://www.voikukkia.fi/tiedotus/uutiskirjeet/70-voikukkia-uutiskirje-12011
http://www.voikukkia.fi/
Ilmoita
"Lastensuojelun mielivaltaa tai ammattitaidottomuutta( huosta ensisijaisena " apuna") ei voi korjata tai ratkaista istuttamalla vanhempia keskenään viranomaistoiminnan hyväksymiseen tähtäävissä "tukiryhmissä" kuten JaVaMa tai VoiKukkia.
Kyykytyksen seurauksia ei voi hoitaa lisäkyykytyksellä."

Kyllä voi ja tähän uuteen lisäkyykytykseen saa vieläpä valtion apurahaa.

"Yksi KASTE- ohjelman tavoitteista on kuulemma" perhehoidon eri osapuolia osallistava, kokonaisvaltainen tukityöprosessi "johon kuuluu:
-Sijaisperheen kokonaisvaltainen tukeminen sijoituksen alussa
-Sijaisperheen omien ja sijoitettujen lasten mukanaolo; lasten vertaisryhmät, Pesäpuu ry ja Perhehoitoliitto ry
- Biologisten vanhempien vertaistukiryhmät; JaVaMa -malli, Voikukka-projektimalli, Voikukkaprojekti "
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9412536

Kukkona tunkiolla häärii ja hyötyy mm. Diakonissalaitos.
Diakonissalaitos siis sekä aiheuttaa traumoja vaatimalla laittomasti huostaanottoa intensiivihoitonsa ( 450e/vrk keskimäärin 2 vuotta) ehtona että myy myös terapian hoitoaan seuraavan ja hoitoonpääsyn edellytyksenä vaadittavan huostan aiheuttavaan traumaan.

Tämä on jo... menee yli hilseen. Mutta kauppahan se on joka kannattaa.
Ilmoita
Psykiatrien "tilaustyölausunnot" ja lasten puuttuva oikeusturva

"Valitettavasti maassamme toimii myös paljon lastenpsykiatreja jotka kirjoittavat lausuntoja"tilaustyönä".

Esimerkkinä olkoon lastenpsykiatri joka toimi lastensuojelulaitoksen konsultoivana psykiatrina. Hän kirjoitti mm eräästä lapsesta tavattuaan tämän yhden ainoan kerran n 45min ajan seuraavaa: x tulee tarvitsemaan hoitoa todennäköisesti 18v asti sekä suositteli kyseistä lastensuojelulaitosta hoidoksi. Lapsi oli 14 vuotias. Vanhempia ei asiassa kuultu.

Tällaisia lausuntoja sitten sosiaalityöntekijät ja jopa hallinto-oikeudet pitävät totena.



Mainittakoon, että psykiatria on huomautettu asiassa, mutta ei kaikilla vanhemmilla ole suinkaan voimia taistella tuulimyllyjä vastaan.

Mitä näille lapsille tapahtuu kun he keräävät itsensä täyteen vihaa tuntiessaan, että heitä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti?



Suomessa elää liikaa lapsia laitoksissa ja on pelottavaa ajatella näiden laitoshoitojen seurauksia..lisäksi raha määrä mikä näissä liikkuu on valtava. Unohtamatta erilaisia kytköksiä..

Muutosta tarvitaan ja kipeästi! Yhtään lasta ei tulisi leimata turhaan sairaaksi- leima seuraa koko loppu elämän! "

kommentti Laura Lehtoselta
7 VASTAUSTA:
Katsokaapa ketkä tästäkin ketjusta tutut " asiantuntijat" luennoivat valtakunnallisilla sijaishuollon päivillä Vaasassa 2011:

"Perhetyö lastensuojelulaitoksessa tavoitteena perheen jälleenyhdistäminen
Asiakastyönjohtaja Kati Pajamäki, perheterapeutti Petri Reinikka ja perheterapeutti Juha Roisko, Helsingin Diakonissalaitos
VAIETTU/UNOHDETTU KRIISI - Tehokasta tukea huostaanoton kokeneille vanhemmille vertaistukiryhmistä
Projektikoordinaattori Pia Peltoniemi  ja  projektisuunnittelija Hanna Hägglund, VOIKUKKIA-verkostohanke, Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliitto
”Kadonnutta” vanhempaa etsimässä –projekti
Projektikoordinaattori, sosiaalityöntekijä Marjo Pajari ja toiminnanjohtaja, sosiaalipsykologi Kai Laitinen, Erityishuoltojärjestöjen liitto EHJÄ ry"

http://www.lskl.fi/vaasa2011/valtakunnalliset_sijaishuollon_paivat_-_ohjelma/tiistai_4.10.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9786640
Vaasa 2011 kirjoitti:
Katsokaapa ketkä tästäkin ketjusta tutut " asiantuntijat" luennoivat valtakunnallisilla sijaishuollon päivillä Vaasassa 2011:

"Perhetyö lastensuojelulaitoksessa tavoitteena perheen jälleenyhdistäminen
Asiakastyönjohtaja Kati Pajamäki, perheterapeutti Petri Reinikka ja perheterapeutti Juha Roisko, Helsingin Diakonissalaitos
VAIETTU/UNOHDETTU KRIISI - Tehokasta tukea huostaanoton kokeneille vanhemmille vertaistukiryhmistä
Projektikoordinaattori Pia Peltoniemi  ja  projektisuunnittelija Hanna Hägglund, VOIKUKKIA-verkostohanke, Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliitto
”Kadonnutta” vanhempaa etsimässä –projekti
Projektikoordinaattori, sosiaalityöntekijä Marjo Pajari ja toiminnanjohtaja, sosiaalipsykologi Kai Laitinen, Erityishuoltojärjestöjen liitto EHJÄ ry"

http://www.lskl.fi/vaasa2011/valtakunnalliset_sijaishuollon_paivat_-_ohjelma/tiistai_4.10.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9786640
"Kati Pajamäki Hdl:n lastenkotien ASIAKAStyönjohtaja! Uskomatonta!
Vuonna 2006 hän oli intensiivityönjohtaja, yritti jyrätä sossutkin röyhkeydellään alistumaan mielipiteisiinsä ja peitteli kieroilullaan lastenkodin rikoksia niin, että vieressä istuneet sossutkin haukkoivat hankeään hämmästyksestä.

Äärimmäisen autoritäärinen johtaja, joka saneli osastonjohtajalle määräyksensä, miten asiat osastoilla on hoidettava. Sellaisen rupusakin kuin huostaanotettujen lasten osastolle hän ei tietääkseni alentunut nokkaansa työntämään eli toisin sanoen ei tiennyt yhtään mitään, mitä osastolla todellisuudessa tapahtui, miten lapset ihan oikeasti voivat ja muut tällaiset sivuseikat eivät häntä kiinnostaneet.

Ex-piispa Ilkka Kantola oli silloin Hdl:n perhetyönjohtaja ja hän sanoi, että ei heidän lastenkodillaan ole minkään lain mukaan oikeutta vaatia huostaanottoa tehtäväksi perheestä, jossa lain kriteerit eivät täyty. Niin kuitenkin tapahtui. Kantola lupasi ottaa yhteyttä Pajamäkeen, joka tapansa mukaan osasi valehdella asiat hänelle parhain päin, koska Kantola ei koskaan vienyt asiaa mihinkään eteenpäin.

Pajamäki oli nimenomaan se rouva, joka kriisipalaverissa kuittasi ihmettelyni heidän laittomasta huostaanottovaatimuksesta toteamalla: "Emmehän me sitä huostaanottoa tehneet, vaan sen tekivät sosiaalityöntekijät." Sosiaalityöntekijät olivat sanoneet koko ajan, että huostaanotto tehdään nimenomaan laitoksen vaatimuksesta, koska sossu ei löytänyt huostaanottoperusteita kotioloista.

Ja olin itse paikalla tutustumiskäynnillä kun osastonjohtaja tietysti Pajamäen käskyläisenä sopotti sossuille: "Onko paperit tehty? Ne ON OLTAVA valmiit, ennen kuin lapsi tulee meille!" Mitään muita papereita ei vaadittu kuin nimenomaan allekirjoitettu huostaanottoasiakirja. Ja jo ennen sitä sossu oli ottanut yhteyttä laitokseen ja selvittänyt, eikö TODELLAKAAN ollut mahdollisuutta ottaa lasta hoitoon ILMAN huostaanottoa. Ei, ei ollut ja sossutkin olivat siitä todella pahoillaan.

Niin sitten rouva Pajamäki ilkeää vielä kääntää asian niin, että he eivät tehneet huostaanottoa, vaan sen teki sosiaalitoimi, voi luoja! Se siitä vielä puuttuisi, että Hdl:llä olisi OIKEUS tehdä huostaanottoja!

Pajamäki säteili lasta pahoinpidelleen hoitajan rinnalla kun paikalle hälytetty keskussairaalan psykiatri kuittasi lastenkodissa tapahtuneet pahoinpitelyt lapsen psykoottisiksi harhoiksi, joita oli vahvistanut se, että äiti ei hyväksynyt huostaanottoa. Ihme kyllä, kukaan muu ei ole koskaan leimannut tätä lasta psykoottiseksi ei ennen sitä, eikä sen jälkeen. Mutta sillä Pajamäen onneksi laitos pelastettiin rikossyytteeltä pahoinpitelyn osalta."

lainaus sijaishuollon päivät 2011-asenteellisuus saa kukkia
intensiivijohtamista kirjoitti:
"Kati Pajamäki Hdl:n lastenkotien ASIAKAStyönjohtaja! Uskomatonta!
Vuonna 2006 hän oli intensiivityönjohtaja, yritti jyrätä sossutkin röyhkeydellään alistumaan mielipiteisiinsä ja peitteli kieroilullaan lastenkodin rikoksia niin, että vieressä istuneet sossutkin haukkoivat hankeään hämmästyksestä.

Äärimmäisen autoritäärinen johtaja, joka saneli osastonjohtajalle määräyksensä, miten asiat osastoilla on hoidettava. Sellaisen rupusakin kuin huostaanotettujen lasten osastolle hän ei tietääkseni alentunut nokkaansa työntämään eli toisin sanoen ei tiennyt yhtään mitään, mitä osastolla todellisuudessa tapahtui, miten lapset ihan oikeasti voivat ja muut tällaiset sivuseikat eivät häntä kiinnostaneet.

Ex-piispa Ilkka Kantola oli silloin Hdl:n perhetyönjohtaja ja hän sanoi, että ei heidän lastenkodillaan ole minkään lain mukaan oikeutta vaatia huostaanottoa tehtäväksi perheestä, jossa lain kriteerit eivät täyty. Niin kuitenkin tapahtui. Kantola lupasi ottaa yhteyttä Pajamäkeen, joka tapansa mukaan osasi valehdella asiat hänelle parhain päin, koska Kantola ei koskaan vienyt asiaa mihinkään eteenpäin.

Pajamäki oli nimenomaan se rouva, joka kriisipalaverissa kuittasi ihmettelyni heidän laittomasta huostaanottovaatimuksesta toteamalla: "Emmehän me sitä huostaanottoa tehneet, vaan sen tekivät sosiaalityöntekijät." Sosiaalityöntekijät olivat sanoneet koko ajan, että huostaanotto tehdään nimenomaan laitoksen vaatimuksesta, koska sossu ei löytänyt huostaanottoperusteita kotioloista.

Ja olin itse paikalla tutustumiskäynnillä kun osastonjohtaja tietysti Pajamäen käskyläisenä sopotti sossuille: "Onko paperit tehty? Ne ON OLTAVA valmiit, ennen kuin lapsi tulee meille!" Mitään muita papereita ei vaadittu kuin nimenomaan allekirjoitettu huostaanottoasiakirja. Ja jo ennen sitä sossu oli ottanut yhteyttä laitokseen ja selvittänyt, eikö TODELLAKAAN ollut mahdollisuutta ottaa lasta hoitoon ILMAN huostaanottoa. Ei, ei ollut ja sossutkin olivat siitä todella pahoillaan.

Niin sitten rouva Pajamäki ilkeää vielä kääntää asian niin, että he eivät tehneet huostaanottoa, vaan sen teki sosiaalitoimi, voi luoja! Se siitä vielä puuttuisi, että Hdl:llä olisi OIKEUS tehdä huostaanottoja!

Pajamäki säteili lasta pahoinpidelleen hoitajan rinnalla kun paikalle hälytetty keskussairaalan psykiatri kuittasi lastenkodissa tapahtuneet pahoinpitelyt lapsen psykoottisiksi harhoiksi, joita oli vahvistanut se, että äiti ei hyväksynyt huostaanottoa. Ihme kyllä, kukaan muu ei ole koskaan leimannut tätä lasta psykoottiseksi ei ennen sitä, eikä sen jälkeen. Mutta sillä Pajamäen onneksi laitos pelastettiin rikossyytteeltä pahoinpitelyn osalta."

lainaus sijaishuollon päivät 2011-asenteellisuus saa kukkia
"Hdl:lla on aina kohdeltu asiakkaita samalla tavalla, erittäin alentuvasti ja mitätöiden, vanhempien mielipiteillä ei kerta kaikkiaan ole mitään merkitystä.

He mainostavat perhetyötään suurieleisesti ja minullekin paasattiin moneen kertaan alussa, miten heiltä kyllä annetaan tukea koko perheelle niin paljon kuin vanhemmat vain ikinä haluavat vastaanottaa. Kun sanoin haluavani osallistua kaikkeen tarjottuun tukeen, hymähdettiin ylimielisesti: "Niinhän ne vanhemmat alussa aina sanovat."

Nopeasti selvisi ivallisuuden peruste. Kaiken maailman turhia palavereja ja tapaamisia oli niin jumalattoman paljon, että normaalia päivätyötä tekevät vanhemmat eivät olisi edes voineet osallistua niihin kaikkiin. Minä osallistuin ja kaikki tapaamiset olivat todellakin turhia. Perhetyön todellinen merkitys paljastui myös selkeästi, koska sillä oli vain yksi ainut päämäärä eli keksiä vaikka tikulla kaivaen hyvistäkin vanhemmista sossuille "perusteita" huostaanoton voimassa pitämiselle.

Ylivoimaisesti puolet joka palaverin ajasta meni siihen, että henkilökunta lasketteli ulkoaopittuja litanioita laitoksen käytännöistä. Aina samat puheet, vaikka loppuajasta jo pyysin tapaamisen alussa, että niitä ei enää toistettaisi, koska tärkeämmät asiat jäivät niiden takia käsittelemättä. Ei mitään vaikutusta. Palaverien tarkoitus oli venyttää vanhempien kärsivällisyys äärimmilleen ja olin heille tosi kova pala purtavaksi, koska yhteenkään loukkaukseen, mitätöintiin ja aliarviointiin tai epäilyyn en ikinä vastannut suuttumalla, vaikka sisäisesti tärisin raivosta.

Joka palaveri oli mieletöntä, mutta erittäin vähäeleistä ja vähäilmeistä, kovaa henkien taistelua, jonka päämäärä oli nujertaa vanhemmat henkisesti. Ainut henkilö joka karjui ja raivosi minulle ja lapselle päin näköä oli pahoinpitelyihin syyllistynyt omahoitaja ja ne kerrat tapahtuivat lapsen huoneessa kun muita ei ollut paikalla. Toki äijän raivoaminen kuului pitkälle osastolle, mutta toiselta perheeltä kuulin, että jos asiat viedään eteenpäin henkilökunta puolustaa toisiaan väärillä valoilla oikeudessa.

Sekö vanhempien tukemisen tarkoitus ihan oikeasti on, että testataan paljonko nöyryytyksiä, henkistä väkivaltaa ja mitätöintiä toinen kestää? Jos näin, niin silloin se on Hdl:llä erittäin onnistunutta. Jos eivät kestä tai luovuttavat todettuaan palaverien turhuuden oikean tukemisen kannalta, niin sitten päästään ivailemaan, miten "vanhemmat eivät yleensä ota tarjottua apua vastaan, eivät pidä kiinni sovituista tapaamisista, eivät soita kun pitäisi" jne. Ja tämä on mahdollista minkä muotoisessa sijaishuollossa tahansa!

Sitten jos kestää sen ilman kerrankaan suuttumista, vastaa heidän ulkokultaisen "sivistyneellä" tyylillään, törkeimpäänkin loukkaukseen ystävällisen asiallisesti ja mielipiteensä harkiten perustellen, kykenee vielä ilme- ja elekielensä mukauttamaan puheensa asiasisältöön, menevät heidän pasmansa täysin sekaisin. Se on oikeastaan ainut ja paras "kosto", mitä vanhempi pystyy tuossa tilanteessa epäinhimillisesti toimivalle henkilökunnalle antamaan.

Mutta alisteisessa asemassa vanhemmat ovat aina huostaanoton takia ja jos sossuilla ei ole aikaa tai halua puolustaa perhettä mielivaltaa vastaan, sijaishuollossa saa ja voi tapahtua ihan mitä tahansa. Meillä ei ollut asianajajaa, Leeni Ikonen piti tosin huostaanoton ajan minuun yhteyttä sähköpostein, vaikka ei palkattu aa ollutkaan. Mutta jos sossut olisivat vetäneet yhtä köyttä laitoksen mielivallan kanssa, olisi asianajaja ollut ainut vaihtoehto. Silloin kyllä perhe on tosi heikoilla, harvoilla vanhemmilla on varaa edes oikeusaputoimiston juristiin paitsi, jos tulot ovat niin olemattomat, että apu on ilmaista. "
palaveripiinaa kirjoitti:
"Hdl:lla on aina kohdeltu asiakkaita samalla tavalla, erittäin alentuvasti ja mitätöiden, vanhempien mielipiteillä ei kerta kaikkiaan ole mitään merkitystä.

He mainostavat perhetyötään suurieleisesti ja minullekin paasattiin moneen kertaan alussa, miten heiltä kyllä annetaan tukea koko perheelle niin paljon kuin vanhemmat vain ikinä haluavat vastaanottaa. Kun sanoin haluavani osallistua kaikkeen tarjottuun tukeen, hymähdettiin ylimielisesti: "Niinhän ne vanhemmat alussa aina sanovat."

Nopeasti selvisi ivallisuuden peruste. Kaiken maailman turhia palavereja ja tapaamisia oli niin jumalattoman paljon, että normaalia päivätyötä tekevät vanhemmat eivät olisi edes voineet osallistua niihin kaikkiin. Minä osallistuin ja kaikki tapaamiset olivat todellakin turhia. Perhetyön todellinen merkitys paljastui myös selkeästi, koska sillä oli vain yksi ainut päämäärä eli keksiä vaikka tikulla kaivaen hyvistäkin vanhemmista sossuille "perusteita" huostaanoton voimassa pitämiselle.

Ylivoimaisesti puolet joka palaverin ajasta meni siihen, että henkilökunta lasketteli ulkoaopittuja litanioita laitoksen käytännöistä. Aina samat puheet, vaikka loppuajasta jo pyysin tapaamisen alussa, että niitä ei enää toistettaisi, koska tärkeämmät asiat jäivät niiden takia käsittelemättä. Ei mitään vaikutusta. Palaverien tarkoitus oli venyttää vanhempien kärsivällisyys äärimmilleen ja olin heille tosi kova pala purtavaksi, koska yhteenkään loukkaukseen, mitätöintiin ja aliarviointiin tai epäilyyn en ikinä vastannut suuttumalla, vaikka sisäisesti tärisin raivosta.

Joka palaveri oli mieletöntä, mutta erittäin vähäeleistä ja vähäilmeistä, kovaa henkien taistelua, jonka päämäärä oli nujertaa vanhemmat henkisesti. Ainut henkilö joka karjui ja raivosi minulle ja lapselle päin näköä oli pahoinpitelyihin syyllistynyt omahoitaja ja ne kerrat tapahtuivat lapsen huoneessa kun muita ei ollut paikalla. Toki äijän raivoaminen kuului pitkälle osastolle, mutta toiselta perheeltä kuulin, että jos asiat viedään eteenpäin henkilökunta puolustaa toisiaan väärillä valoilla oikeudessa.

Sekö vanhempien tukemisen tarkoitus ihan oikeasti on, että testataan paljonko nöyryytyksiä, henkistä väkivaltaa ja mitätöintiä toinen kestää? Jos näin, niin silloin se on Hdl:llä erittäin onnistunutta. Jos eivät kestä tai luovuttavat todettuaan palaverien turhuuden oikean tukemisen kannalta, niin sitten päästään ivailemaan, miten "vanhemmat eivät yleensä ota tarjottua apua vastaan, eivät pidä kiinni sovituista tapaamisista, eivät soita kun pitäisi" jne. Ja tämä on mahdollista minkä muotoisessa sijaishuollossa tahansa!

Sitten jos kestää sen ilman kerrankaan suuttumista, vastaa heidän ulkokultaisen "sivistyneellä" tyylillään, törkeimpäänkin loukkaukseen ystävällisen asiallisesti ja mielipiteensä harkiten perustellen, kykenee vielä ilme- ja elekielensä mukauttamaan puheensa asiasisältöön, menevät heidän pasmansa täysin sekaisin. Se on oikeastaan ainut ja paras "kosto", mitä vanhempi pystyy tuossa tilanteessa epäinhimillisesti toimivalle henkilökunnalle antamaan.

Mutta alisteisessa asemassa vanhemmat ovat aina huostaanoton takia ja jos sossuilla ei ole aikaa tai halua puolustaa perhettä mielivaltaa vastaan, sijaishuollossa saa ja voi tapahtua ihan mitä tahansa. Meillä ei ollut asianajajaa, Leeni Ikonen piti tosin huostaanoton ajan minuun yhteyttä sähköpostein, vaikka ei palkattu aa ollutkaan. Mutta jos sossut olisivat vetäneet yhtä köyttä laitoksen mielivallan kanssa, olisi asianajaja ollut ainut vaihtoehto. Silloin kyllä perhe on tosi heikoilla, harvoilla vanhemmilla on varaa edes oikeusaputoimiston juristiin paitsi, jos tulot ovat niin olemattomat, että apu on ilmaista. "
Perhetyö ja MIM huostabisneksen palveluksessa

"Petri Reinikka sattui juuri meille perhetyöntekijäksi Marketta Apajalahti aisaparinaan. Petristä minulla ei jäänyt mitään erityistä mieleen, juttelin ilmeisesti enemmän Apajalahden kanssa. Jälkipeleissä osoittautui, että heidän ymmärtävä ystävällisyytensä oli erittäin kaksinaamaista ja petollista. Lukemattomien tapaamisten aivan selkeä tarkoitus huomattiin vasta siinä vaiheessa, kun olimme sossujen kanssa jo valmiit purkamaan huostaanoton alkutekijöihinsä.

Silloin äkkiä valmistuivat MIM-videoinnin tulokset ja sossuille oli soitettu, miten tulos tietysti osoitti monella tapaa kyvyttömyyteni kasvattajana. Heille oli lueteltu, miten en esim. ottanut riittävästi katsekontaktia lapseen, enkä lohduttanut häntä riittävästi kun hän oli ahdistunut, enkä muutenkaan osoittanut kykyä lapsen ikätasoisen kehityksen tukemiseen.

MUTTA SE OLI JÄTETTY KERTOMATTA, missä tilanteissa havainnot oli muka tehty ja mihin väitteet perustuivat. Katsekontaktin puute oli muka havaittu silloin, kun videoinnin aikana pelasimme muistipeliä heidän antamillaan korteilla. Siis miten tuijotat lasta koko ajan, jos pelaat hänen kanssaan korteilla? Ihan normaalisti minä lasta silloinkin välillä katselin kun pelin aikana juttelimme niitä näitä. Sossut nauroivat kun kuulivat tämän ja puistelivat päätään.

Lohdutuksen puute oli väännetty niissä tilanteissa kun laitoksen vaatimissa lukemattomissa turhissa palavereissa henkilökunnan suosikkiaiheita oli puhua isästä negatiivisesti. Totta kai lapsi ahdistui tuollaisen kuulemisesta! Ei edes Lastenlinnassa vaadittu lasta olemaan paikalla kaikissa aikuisten keskusteluissa, mutta Hdl:llä vaadittiin. Siis vaadittiin, lapselle sanottiin, että hänet kannetaan väkisin huoneeseen, jos ei halua sinne itse kävellä! Eikä lapsi tietysti olisi halunnut tulla, koska ne olivat hänelle aina ahdistavia tilanteita. Mutta se perusteltiin sillä, että "lapsen on hyvä HETI kuulla kaikki häntä koskevat päätökset." Ja heidän päätöksensä olivat sitä luokkaa, että sossu joutui soittamallaan heille, että "Lastensuojelullisesta näkökulmasta ei ole oikein aiheuttaa lapselle noin suurta pettymystä hänelle noin tärkeässä asiassa. " Tämä tapahtui kun sossujen paikalla ollessa lapselle luvattu kotiloma oltiin perumassa täysin mielivaltaisesti, koska "se oli heidän mielestään väärinkäsitys" jne.

Se, että heidän perhetyönsä mielestä en kyennyt tukemaan lapsen ikätasoista kehitystä johtui siitä, että olin MIM-videointiin mennessä laskenut lapsen samaan wc-tilaan kanssani. Varmasti laskin, koska lapsi kuiskasi minua halatessaan, että hänellä on asiaa. Siis ei edes lapsi halunnut puhua kaikkea vieressä kyttäävien perhetyöntekijöiden kuullen, mutta se oli tietysti henkilökunnan mielestä suuri rikos, koska meillä ei silloin ollut edes tapaamisaika, sain tulla paikalle ihan vain tuon täysin tieteellistä perustaa vailla olevan MIM-videoinnin takia."
puoskarienmarkkinat kirjoitti:
Perhetyö ja MIM huostabisneksen palveluksessa

"Petri Reinikka sattui juuri meille perhetyöntekijäksi Marketta Apajalahti aisaparinaan. Petristä minulla ei jäänyt mitään erityistä mieleen, juttelin ilmeisesti enemmän Apajalahden kanssa. Jälkipeleissä osoittautui, että heidän ymmärtävä ystävällisyytensä oli erittäin kaksinaamaista ja petollista. Lukemattomien tapaamisten aivan selkeä tarkoitus huomattiin vasta siinä vaiheessa, kun olimme sossujen kanssa jo valmiit purkamaan huostaanoton alkutekijöihinsä.

Silloin äkkiä valmistuivat MIM-videoinnin tulokset ja sossuille oli soitettu, miten tulos tietysti osoitti monella tapaa kyvyttömyyteni kasvattajana. Heille oli lueteltu, miten en esim. ottanut riittävästi katsekontaktia lapseen, enkä lohduttanut häntä riittävästi kun hän oli ahdistunut, enkä muutenkaan osoittanut kykyä lapsen ikätasoisen kehityksen tukemiseen.

MUTTA SE OLI JÄTETTY KERTOMATTA, missä tilanteissa havainnot oli muka tehty ja mihin väitteet perustuivat. Katsekontaktin puute oli muka havaittu silloin, kun videoinnin aikana pelasimme muistipeliä heidän antamillaan korteilla. Siis miten tuijotat lasta koko ajan, jos pelaat hänen kanssaan korteilla? Ihan normaalisti minä lasta silloinkin välillä katselin kun pelin aikana juttelimme niitä näitä. Sossut nauroivat kun kuulivat tämän ja puistelivat päätään.

Lohdutuksen puute oli väännetty niissä tilanteissa kun laitoksen vaatimissa lukemattomissa turhissa palavereissa henkilökunnan suosikkiaiheita oli puhua isästä negatiivisesti. Totta kai lapsi ahdistui tuollaisen kuulemisesta! Ei edes Lastenlinnassa vaadittu lasta olemaan paikalla kaikissa aikuisten keskusteluissa, mutta Hdl:llä vaadittiin. Siis vaadittiin, lapselle sanottiin, että hänet kannetaan väkisin huoneeseen, jos ei halua sinne itse kävellä! Eikä lapsi tietysti olisi halunnut tulla, koska ne olivat hänelle aina ahdistavia tilanteita. Mutta se perusteltiin sillä, että "lapsen on hyvä HETI kuulla kaikki häntä koskevat päätökset." Ja heidän päätöksensä olivat sitä luokkaa, että sossu joutui soittamallaan heille, että "Lastensuojelullisesta näkökulmasta ei ole oikein aiheuttaa lapselle noin suurta pettymystä hänelle noin tärkeässä asiassa. " Tämä tapahtui kun sossujen paikalla ollessa lapselle luvattu kotiloma oltiin perumassa täysin mielivaltaisesti, koska "se oli heidän mielestään väärinkäsitys" jne.

Se, että heidän perhetyönsä mielestä en kyennyt tukemaan lapsen ikätasoista kehitystä johtui siitä, että olin MIM-videointiin mennessä laskenut lapsen samaan wc-tilaan kanssani. Varmasti laskin, koska lapsi kuiskasi minua halatessaan, että hänellä on asiaa. Siis ei edes lapsi halunnut puhua kaikkea vieressä kyttäävien perhetyöntekijöiden kuullen, mutta se oli tietysti henkilökunnan mielestä suuri rikos, koska meillä ei silloin ollut edes tapaamisaika, sain tulla paikalle ihan vain tuon täysin tieteellistä perustaa vailla olevan MIM-videoinnin takia."
"Se muuten lukemattomissa ja turhissa perhetyöntekijöiden tapaamisissa niin kamalaa olikin, että minun piti mennä ko. paikkaan, mutta en saanut silti tavata rakennuksen toisessa siivessä olevaa lastani, kun "ei ollut tapaamisaika". Sairaalassa sentään sai käydä lapsen luona päivittäin, mutta ei tuossa maailmanlopun paikassa heidän huostaanottovaatimuksensa takia.

Ja toinen "todiste" kyvyttömyydestäni tukea ikätasoista kehitystä oli se, että puhuin lapsen kuullen lapsenkielellä. Joo, tosiaan puhuin muutaman sanan videoinnissa, kun pelikorteissa oli kissanpennun kuva ja kissafriikkinä tulen varmasti lässyttämään kissavauvoille vielä haudan partaaltakin, sanoi Hdl:n perhetyö siihen ihan mitä tahansa! Niin muuten puhun kissoille vielä tänäkin päivänä ja lisäksi wc:een meillä on aina avoimet ovet, koska kissojen pitää päästä laatikolleen. Silti lapsen kehitys on ollut pelkkää ylämäkeä sen jälkeen kun Hdl:ltä hengissä pois selvittiin.

Kuka järkevä ihminen voi heidän tuollaisia perustelujaan kuunnella vakavalla naamalla, mutta voitte kuvitella tilannetta, kun näitä syytteitä esitettiin minulle vähintään kuolemanvakavasti. Sossut olivat tosiaan olleet ihmeissään kun heille oli soitettu, että huostaanottoa ei saa missään tapauksessa purkaa kesken heidän kalliin "hoitonsa", koska nyt heidän perhetyönsä tekemissä tutkimuksissa on ilmennyt, miten kyvytön olen lapsen kasvattajana.

Sossujen kanssa monta kertaa naurettiin ja minä kyllä itkinkin, koska en silloin vielä voinut olla varma, mille kannalle sossut kääntyvät. Onneksi olivat järkeviä ja rohkeita ja vapauttivat lapsen vankilastaan, mutta kuinkahan paljon vuosikymmenten aikana on sattunut niin arkoja sosiaalityöntekijöitä, että heillä ei ole ollut rohkeutta katsoa rehellisesti lapsen etua, vaan hänet on jätetty laitokseen. Tietysti sossun oman vallanhalun toteuttaminenkin olisi ajanut lapsen samaan surkeaan lopputulokseen.

Ja tuosta surkuhupaisasta MIM-videoinnista käytettiin Hdl:lla nimeä vanhemmuudenarvio. Jos se muuallakin tehtynä on samaa tasoa, niin sille nauravat meidän ja sossujen lisäksi kaikki tämän maailman harakatkin. Pajamäki oli varmaan huolellisesti ohjeistanut alaisensa "oikeilla" tulkintaohjeilla ja tietysti yhtä tärkeää oli se, mitä siitä sossuille kerrottiin."

lainaus sijaishuollon päivät 2011- asenteellisuus saa kukkia
MIM- puoskarointia kirjoitti:
"Se muuten lukemattomissa ja turhissa perhetyöntekijöiden tapaamisissa niin kamalaa olikin, että minun piti mennä ko. paikkaan, mutta en saanut silti tavata rakennuksen toisessa siivessä olevaa lastani, kun "ei ollut tapaamisaika". Sairaalassa sentään sai käydä lapsen luona päivittäin, mutta ei tuossa maailmanlopun paikassa heidän huostaanottovaatimuksensa takia.

Ja toinen "todiste" kyvyttömyydestäni tukea ikätasoista kehitystä oli se, että puhuin lapsen kuullen lapsenkielellä. Joo, tosiaan puhuin muutaman sanan videoinnissa, kun pelikorteissa oli kissanpennun kuva ja kissafriikkinä tulen varmasti lässyttämään kissavauvoille vielä haudan partaaltakin, sanoi Hdl:n perhetyö siihen ihan mitä tahansa! Niin muuten puhun kissoille vielä tänäkin päivänä ja lisäksi wc:een meillä on aina avoimet ovet, koska kissojen pitää päästä laatikolleen. Silti lapsen kehitys on ollut pelkkää ylämäkeä sen jälkeen kun Hdl:ltä hengissä pois selvittiin.

Kuka järkevä ihminen voi heidän tuollaisia perustelujaan kuunnella vakavalla naamalla, mutta voitte kuvitella tilannetta, kun näitä syytteitä esitettiin minulle vähintään kuolemanvakavasti. Sossut olivat tosiaan olleet ihmeissään kun heille oli soitettu, että huostaanottoa ei saa missään tapauksessa purkaa kesken heidän kalliin "hoitonsa", koska nyt heidän perhetyönsä tekemissä tutkimuksissa on ilmennyt, miten kyvytön olen lapsen kasvattajana.

Sossujen kanssa monta kertaa naurettiin ja minä kyllä itkinkin, koska en silloin vielä voinut olla varma, mille kannalle sossut kääntyvät. Onneksi olivat järkeviä ja rohkeita ja vapauttivat lapsen vankilastaan, mutta kuinkahan paljon vuosikymmenten aikana on sattunut niin arkoja sosiaalityöntekijöitä, että heillä ei ole ollut rohkeutta katsoa rehellisesti lapsen etua, vaan hänet on jätetty laitokseen. Tietysti sossun oman vallanhalun toteuttaminenkin olisi ajanut lapsen samaan surkeaan lopputulokseen.

Ja tuosta surkuhupaisasta MIM-videoinnista käytettiin Hdl:lla nimeä vanhemmuudenarvio. Jos se muuallakin tehtynä on samaa tasoa, niin sille nauravat meidän ja sossujen lisäksi kaikki tämän maailman harakatkin. Pajamäki oli varmaan huolellisesti ohjeistanut alaisensa "oikeilla" tulkintaohjeilla ja tietysti yhtä tärkeää oli se, mitä siitä sossuille kerrottiin."

lainaus sijaishuollon päivät 2011- asenteellisuus saa kukkia
On selvä, että jos tutkimattoman ja valvomattoman 324 000 euroa maksavan hoidon ehdoksi asetetaan rutiininomaisesti huostaanotto, vaikka kotiolosuhteet olisivat moitteettomat ja aiheesta puhuminen julkisuudessa kielletään, "hoidossa" ja "hoitoa" antavissa on jotain pahasti vialla.
puoskarienmarkkinat kirjoitti:
Perhetyö ja MIM huostabisneksen palveluksessa

"Petri Reinikka sattui juuri meille perhetyöntekijäksi Marketta Apajalahti aisaparinaan. Petristä minulla ei jäänyt mitään erityistä mieleen, juttelin ilmeisesti enemmän Apajalahden kanssa. Jälkipeleissä osoittautui, että heidän ymmärtävä ystävällisyytensä oli erittäin kaksinaamaista ja petollista. Lukemattomien tapaamisten aivan selkeä tarkoitus huomattiin vasta siinä vaiheessa, kun olimme sossujen kanssa jo valmiit purkamaan huostaanoton alkutekijöihinsä.

Silloin äkkiä valmistuivat MIM-videoinnin tulokset ja sossuille oli soitettu, miten tulos tietysti osoitti monella tapaa kyvyttömyyteni kasvattajana. Heille oli lueteltu, miten en esim. ottanut riittävästi katsekontaktia lapseen, enkä lohduttanut häntä riittävästi kun hän oli ahdistunut, enkä muutenkaan osoittanut kykyä lapsen ikätasoisen kehityksen tukemiseen.

MUTTA SE OLI JÄTETTY KERTOMATTA, missä tilanteissa havainnot oli muka tehty ja mihin väitteet perustuivat. Katsekontaktin puute oli muka havaittu silloin, kun videoinnin aikana pelasimme muistipeliä heidän antamillaan korteilla. Siis miten tuijotat lasta koko ajan, jos pelaat hänen kanssaan korteilla? Ihan normaalisti minä lasta silloinkin välillä katselin kun pelin aikana juttelimme niitä näitä. Sossut nauroivat kun kuulivat tämän ja puistelivat päätään.

Lohdutuksen puute oli väännetty niissä tilanteissa kun laitoksen vaatimissa lukemattomissa turhissa palavereissa henkilökunnan suosikkiaiheita oli puhua isästä negatiivisesti. Totta kai lapsi ahdistui tuollaisen kuulemisesta! Ei edes Lastenlinnassa vaadittu lasta olemaan paikalla kaikissa aikuisten keskusteluissa, mutta Hdl:llä vaadittiin. Siis vaadittiin, lapselle sanottiin, että hänet kannetaan väkisin huoneeseen, jos ei halua sinne itse kävellä! Eikä lapsi tietysti olisi halunnut tulla, koska ne olivat hänelle aina ahdistavia tilanteita. Mutta se perusteltiin sillä, että "lapsen on hyvä HETI kuulla kaikki häntä koskevat päätökset." Ja heidän päätöksensä olivat sitä luokkaa, että sossu joutui soittamallaan heille, että "Lastensuojelullisesta näkökulmasta ei ole oikein aiheuttaa lapselle noin suurta pettymystä hänelle noin tärkeässä asiassa. " Tämä tapahtui kun sossujen paikalla ollessa lapselle luvattu kotiloma oltiin perumassa täysin mielivaltaisesti, koska "se oli heidän mielestään väärinkäsitys" jne.

Se, että heidän perhetyönsä mielestä en kyennyt tukemaan lapsen ikätasoista kehitystä johtui siitä, että olin MIM-videointiin mennessä laskenut lapsen samaan wc-tilaan kanssani. Varmasti laskin, koska lapsi kuiskasi minua halatessaan, että hänellä on asiaa. Siis ei edes lapsi halunnut puhua kaikkea vieressä kyttäävien perhetyöntekijöiden kuullen, mutta se oli tietysti henkilökunnan mielestä suuri rikos, koska meillä ei silloin ollut edes tapaamisaika, sain tulla paikalle ihan vain tuon täysin tieteellistä perustaa vailla olevan MIM-videoinnin takia."
Vai sijaishuollon päivät...

-Satuin olemaan hoitohuostatun vanhempi (Diakkarissa), kun tokaisin siellä että missä on se "riittävän hyvä vanhemmuus" nykyään...-eiköhän tuo ole sittemmin vain väännetty "riittävän hyvä SIJAISVANHEMPI" -muotoon!!!!

Ne varastaa vanhempien kasvatustaidotkin, muutenkin, palvelemaan sijaishuollon tomppeleita. Älkää ottako täällä enää esille mitään heidän rikkomuksiaan...jos saataisiin kootuksi sitkeä porukka joka lopultakin kerää sen kaiken aineiston tuota Helvetin Kidutuslaitosta vastaan!!!
+Lisää kommentti
"riittävän hyvä vanhemmuus" nykyään...-eiköhän tuo ole sittemmin vain väännetty "riittävän hyvä SIJAISVANHEMPI" -muotoon!!!!

Hyvä havainto. Vanhemmuuden tukeminenkin on muuttumassa pelkäksi sijaisvanhemmuuden tukemiseksi.

Esim Lapset ja Perheet KASTE- hankkeesta saa käsityksen, että perheellä tarkoitetaan yksinomaan sijaisperhettä ja lapsen ja vanhempien hyvinvoinnilla perhekotiyrittäjien ja sijaisvanhempien ja heidän lastensa hyvinvointia. Kasvatuskumppanuus puolestaan tarkoittaa vain byrokraattien yhteistyötä itsensä ja kollegoiden työllistämiseksi ja biologisten vanhempien ja lasten sivuuttamiseksi. Ai niin, jossain kohdassa ehdotettiin biologisten vanhempienkin mukaanottamista mutta vain lapsen sijaishuoltoon siirtämisen prosessien "nivelkohtiin".

Tähän avoimen väkivaltaiseen auttamisen ja lapsen edun kaapuun kätkeytyneeseen perheiden oikeusturvan romutukseen saadaan uppoamaan kymmeniä miljoonia euroja ja jatkoakin on vielä luvassa. Projekti on jo saanut lisärahoitusta ja sitä tulee saamaan myös kyseenalainen lastensuojelun edunvalvontaprojekti lapsiasiavaltuutettu Aulan tuella.

Sote-aloilla työskentelee jo joka 7. suomalainen ja tuntuu, että lastensuojelun lahkolaisten ainoa päämäärä on rahastaa perheiden seulonnalla, luokittelulla, leimaamisella ja valvonnalla. Riskeiksi leimatuille lapsille ja perheille synnytetään veronmaksajien varoin valtavat eristämisen , tutkinnan, valvonnan ja varastoinnin markkinat, joiden laillisuutta tai laatua ei tietenkään valvo kukaan.

Myös kasvatuskumppanuus on uusi suomennettava käsite lastensuojelun sanoilla , käsitteillä ja kirjauksilla kikkailevasta keinotodellisuudesta.
Kasvatuskumppanuus= ilmiantosuhde/ toveruus

Kasvatuskumppanuus ei siis liity mitenkään vanhempien tukemiseen vaan nimenomaan heidän syrjäyttämiseensä kasvattajuudesta. Kasvatuskumppanuutta on vain lastensuojelun ja lastensuojelun viralliseen ilmiantoketjuun kuuluvien " tovereiden" välillä.

Lastensuojelun mielestä toimivinta kasvatuskumppanuutta on kun kumppani päivähoidosta ilmiantaa lapsen kumppanille lastensuojeluun , joka puolestaan siirtää lapsen kasvatettavaksi sijaishuollon kumppaneille.
Ilmoita
Toivottavasti nähdään vielä se päivä, että Diakonissalaitoksen rikokset saadaan päivänvaloon niin lastensuojelun, intensiivihoidon, perhetyön kuin esim. saattohoidonkin osalta.

Jotkut rikkaat suvut ovat menettäneet omaisuuksia ko. laitokselle täysin valheellisin perustein mainostetusta, mutta todellisuudessa olemattomasta hoidosta. Pahoinpitelyjä, laiminlyöntejä ja kaltoinkohtelua saisi ihan ilmaiseksikin monessa huonotasoisessa julkisen terveydenhuollon laitoksessa.
1 VASTAUS:
Antaako se saattohoitoakin?!????
+Lisää kommentti
Helsingin Diakonissalaitoksen 2 vuoden intensiivihoitomuljutuksen lopputulos oli että lapsi joutui suljettuun psykiatriseen hoitoon! Tätäkö sossut sitten halusivat?

Vaikka laitoksen hoitomenetelmistä oli tehty valitus, niin mitään aihetta ei ollut puuttua laitoksen sisäiseen toimintaan. Lapset kärsivät eikä sosiaalityöntekijä näe mitään aihetta huoleen.

Kuinka kauan annamme tällaista "lastensuojelua" jatkua?
Ilmoita
Sossujen ay- liikkeen lehdessä oli mitäänsanomaton juttu intensiivihoidon osastolla työskentelevästä sosionomista, joka tuntui olevan täysin järjestelmäuskovainen ja tyytyväinen työhönsä. Ehkä hän kuvitteli intensiivihoidon osastolla työskentelyn antavan persoonalleenkin intensiivisen auran.

Olen huomannut, että monet lastensuojelijat tykkäävät sanasta intensiivinen ja käyttävät sitä täysin asiaankuulumattomissa yhteyksissä.

Ilmeisesti illuusiotyöläisillä on vetoa orwellilaisiin illuusiokäsitteisiin ja sanaperformansseihin.
1 VASTAUS:
Pullisteleva sosionomi on surullinen ilmestys. Diakkarissa on sattumanvarassa millanen sosionoomi lapselle määrätään omahoitajaksi. Se pitää sitten terapialuonteisia keskustelutuokioita lapsen kaa. Minun laps ei kyllä tajunnu mitään niissä tuokioissa. Hän vertaa kielenkäyttöä poliitikkojen kaarteluun ja epävastaamisiin: niistäkään ei löydä pointtia...intensiivinen hoitaminen on ihan oikeesti tehokasta pahoinpitelyä ja pään sekottamista. Perheet AJETAAN burn outiin jos ei vielä sellasta ole ilmennytkään ennen ko hoivamuotoa.

Ne suunnattomat rahavirrat erityisosaaviin laitoksiin: MIHIN NE OIKEESTI MENEE? MEIDÄN YHTEISESTÄ KASSASTA SIIRRETÄÄN YKSITYISEEN KÄYTTÖÖN RAHAA. -JA PALJON. Oleellisena Sivujuonteena perheet on tarkotus tappaa.

Ne sossarit siellä taas ei nää omaa osuuttaan että mihin ovat osallistumassa pelkästään olemalla heiän leivissä, se sokea porukka listii omia kansalaisiaan, paukuttelee pubeissa henkseleitään on tekevinään raskasta duunia.
+Lisää kommentti
Sanat intensiivihoito ja välimaaston interventio on muotisana sosiaalitoimessa. Nythän Hels. Diakonissalaitoksen oma lääkärikään ei ole perehtynyt intensiivihoidon perusperiaatteisiin. Intensiivihoidon tuoteselityksessä sanotaan, että hoidon lisäksi lapselle tarjotaan intensiiviyksikössä koti ja osavanhemmus. Kuinka tämä hyvä periaate on voinut niin pahasti epäonnistua?

Kun lukee näitä satoja kommenttejä lasten epäinhimillisestä kohtelusta niin miksi tällaisesta hoitolaitoksesta ei ole tehty valitus Aluehallintovirastolle, ja jos joku sen on tehnyt, niin tehkää lisää valituksia.

Kun asioita tuodaan julkisuuteen teemme suuren palveluksen yhteiskunnalle. Myös lastensuojelulaitokset tulee olla vastuullisia ja vastaanottaa kaiken sen palautteen mitä asiakkaat tuovat esille. Veronmaksajathan maksavat kaikkia niitä interventioita, mitä viranomaiset tekevät.
Ilmoita
Yksi syrjäytetty nuori tuottaa syrjäyttäjilleen vähintään 1000 000 euroa

"Yhden nuoren syrjäytyminen ja jääminen työelämän ulkopuolelle maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa " on uusi muotihokema, joka pitäisi muotoilla uudestaan muotoon:

Yhden nuoren syrjäyttäminen ja jättäminen työelämän ulkopuolelle tuottaa erilaisille lastensuojelujärjestöille ja -yrittäjille, hoito-, työelämävalmennus- ja kuntoutusyrityksille vähintään miljoona euroa.

Syrjäyttäminen on kannattavaa valtion tukemaa liiketoimintaa..
Valtio tukee ja rahoittaa ruhtinaallisesti jokaista nuoren syrjäyttämisprosessiin osallistuvaa tahoa ja toimenpidettä, joihin kuuluvat mm. tehostettu riskiluokitus ja -leimaus ( VARPU) , lumeapu ja - hoito (perhetyö, intensiivihoito) , epätieteelliset lastensuojelutarpeen selvitykset ja olosuhde- ja vanhemmuudenarvioinnit(n. 5000-15 000e/ kpl), moniammatillisten ryhmien panettelukokoukset( n. 1000 e/ h), huostaanotot kodeista ( n.70 000 e/vuosi/ lapsi), oikeudenkäynnit puolueellisissa fair trial- periaatteita noudattamattomissa hallinto- oikeuksissa, läheisistä erottaminen, ihmissuhteiden katkaiseminen, eristäminen väkivaltaisiin ja valvomattomiin laitoksiin( jopa 800e/ vrk), korotettujen hoitopalkkioiden toivossa etsityt virheelliset mt-diagnoosit, leimaaminen(verkostotyö), lääkkeillä huumaaminen, ylipitkät ja perustelemattomat osastohoidot, asianmukaisen terveydenhuollon ja koulutuksen laiminlyönti, pakkosäilytys puutteellista opetusta tarjoavissa oppilaitoksissa, jotka on perustettu vain yhteiskunnan tukirahojen imuroimiseksi, työvoimaneuvonta= valehtelu todellisista työllistymismahdollisuuksista, tempputyöllistys, työelämäkuntoutus ja -kurssitus, ilmaisharjoittelut, orjatyö .
Sitten valtion rahaa voivatkin ruveta imuiroimaan psykiatriset hoitolaitokset, ala-arvoiset mielenterveys- , päihdekuntoutus- ja tukiasumisyksiköt ja kriminaalihuollon ohjelmat ja toimijat.

Nuorten " hoitamisesta" on tullut kannattavampaa bisnestä kuin prostituutio tai huumekauppa.
Ilmoita
"Nuorten " hoitamisesta" on tullut kannattavampaa bisnestä kuin prostituutio tai huumekauppa."

Ja mikä katalinta: toisin kuin prostituutiossa tai huumekaupassa, asiakkaat eivät saa edes valita haluavatko tulla "hoidetuiksi". " Hoito" kun on laillista , valtion määräämää ja siitä kieltäytyminen johtaa vankilaakin pahempiin rangaistuksiin.
Ilmoita
OLETKO OLLUT "INTENSIIVIHOIDOSSA"? Kerro kokemuksesi lapsiasiavaltuutetun toimiston Johanna Kiilille. Jos kukaan ei tiedä, olosuhteitakaan ei muuteta ja samat virheet toistuvat vuodesta toiseen.

"Lapsiasiavaltuutettu hakee uusia nuoria neuvonantajaryhmäänsä
Ilmoittautukaa nyt intensiivihoidossa olleet ja kertokaa kokemuksistanne. Hakemukset 09.10.2011 mennessä.
Hakulomake lapsiasiavaltuutetun sivulta: http://www.lapsiasia.fi/etusivu
Lapsiasiavaltuutetun neuvonantajaryhmään voivat hakea yli 13-vuotiaat nuoret, joita kiinnostavat lasten ja nuorten osallistuminen sekä ihmisoikeudet. Ryhmä kokoontuu Jyväskylässä. 
Nuorten mielipiteet välitetään päättäjille >> 
Hakemukset 9. lokakuuta mennessä >>
http://www.lapsiasia.fi/etusivu
Ilmoita
Suurin toiveeni on nähdä vielä Hdl syytettynä laittomien huostaanottojen suosimisesta, viranomaisille valehtelusta ja petoksesta niiden rahojen suhteen, jotka he ovat huijanneet yhteiskunnalta väittäessään antavansa lapsille psykiatrista hoitoa, mitä se ei missään tapauksessa ole ollut.
Ilmoita
HDL saa vapaasti toimia laittomuuksien kanssa kunnes tulee uusi kilpaileva yritys heidän tontille. Tässä maassa saa toimia ihan vapaasti mikäli kilpailija ei pysty syömään sinut pois markkinoilta. Markkinatalous jyllää myös LS-businesstoiminnassa, se kaikkein röyhkein yleensä voittaa.

Nyt on selvää, että sosiaalitoimi pitää tyytyä siihen mitä heille ostopalveluna tarjotaan. STM:n mukaan kunta ei valvo näitä laitoksia eikä niiden toimintaan puututa ennekuin siihen on tarvetta.

Toivomisen sijaan, kaikki tyytymättömät asiakkaat tulisi itse ryhtyä valistamaan oman kunnan sosiaalitointa ja lähettää heille valituskirjeitä vaatien muutosta. Kantelut ja valitusten tekeminen on raskasta ja voimia vaativa ponnistus, mutta se kannattaa! Emme saa mitään muutosta aikaan ellemme kohdista valitukset oikeaan osoitteeseen.

Toivon kaikille rohkeutta ja voimia lastemme oikeuksien puolustamisessa!
Ilmoita
"OLETKO OLLUT "INTENSIIVIHOIDOSSA"? Kerro kokemuksesi lapsiasiavaltuutetun toimiston Johanna Kiilille. Jos kukaan ei tiedä, olosuhteitakaan ei muuteta ja samat virheet toistuvat vuodesta toiseen.

"Lapsiasiavaltuutettu hakee uusia nuoria neuvonantajaryhmäänsä
Ilmoittautukaa nyt intensiivihoidossa olleet ja kertokaa kokemuksistanne. Hakemukset 09.10.2011 mennessä.
Hakulomake lapsiasiavaltuutetun sivulta: http://www.lapsiasia.fi/etusivu"

Oma HDL:n intensiivihoidosta juuri ja juuri henkisesti hengissä selvinnyt lapseni on nyt 14-v, mutta hän ei halua muistella elämänsä hirveintä aikaa, kuten hän huostassaoloaan nimittää. Niin varmasti on monien kotiutuneiden kohdalla. Ja miksi ihmeessä repiä uudelleen auki niitä haavoja, joiden umpeutumiseen on tehty kotiutumisen jälkeen vuosien työ?

Hirveitä kokemuksia on sadoilla lapsilla, mutta miten heistä kukaan jaksaisi lähteä mukaan tuollaiseen projektiin?
Ilmoita
Jokaista lasta, jota voidaan auttaa parempaan elämään, on satsaus tulevaisuuteen. Tämä on meidän velvollisuutemme yrittää vaikuttaa siihen, että saadan aikaan muutosta. Jokainen huostaanotto ja sijoitus on merkki epäonnistumisesta.

HDL:n harjoittamaan lastensuojelutoimintaan on saatava muutos. Tähän tarvitaan lasten vanhempien rohkeus ja määrätietoisuus tehdä asioille jotain. Sosiaaliviranomaisten kyky tai haluttomuus puuttua asioihin on jo koettu monen vanhemman kohdalla. Silloin ei jää muuta vaihtoehtoa kuin valittaa koreimpaan instanssiin, eli Aulehallintovirastoon.

Niin kauan kun asioiden hoito jää puhumisen tasolle, ei tapahdu mitään muutosta. Teemme yhteiskunnalle suuren palveluksen kun tuomme nämä epäkohdat esille ja viemme ne myös eteenpäin.
Ilmoita
Paljastava kertomus LaPsyke- hankkeen tiedonhankinnasta ja taustakartoituksista. Asiantuntijuususko ja illuusio " tietämisestä" todellakin tuntuu olevan kaiken tiedonhankinnan ja tietämisen este.

"Projektimme, joka tunnetaan myös lempinimellä LaPsyke, on osa lastensuojelun ja psykiatrian rajapintojen tutkimushanketta. Sen tarkoituksena on tehdä kartoitusta sekä lastensuojeluun että lastenpsykiatriaan kytkeytyneistä hankkeista.

Lastensuojelun ja lastenpsykiatrian yhteistyö on kohtalaisen uusi kehittämiskohde, joten tietoa ja dokumentteja siitä on tällä hetkellä vähän. Miten löytää oikeat hakusanat esimerkiksi vapaasanahakua varten, kun psykiatrian ja lastensuojelun yhdistäminen ei tarjoa mitään?

Saimme muutaman vinkin meneillään olevista hankkeista, jotta pääsisimme liikkeelle. Niihin syventyessämme tuli esiin uusia hankenimiä, joiden taustatietoja selvittäessä nousi taas uusia ja niin edelleen. Tästä alkoikin se aikaa vievä osuus: jokaisen hankkeen taustat oli selvitettävä. Liittyykö se todella sekä lastensuojeluun että lastenpsykiatriaan? Milloin hanke on ollut toiminnassa? Mitä sen avulla on saavutettu?

Projektin etenemisestä
Toteutus kuulostaa helpolta nyt, kun sen näkee kirjaimina näyttöruudulla. Totuus on kuitenkin toisenlainen – kyseessä on työläs ja hidas prosessi, joka pahimmillaan saa aikaan turhautunutta hiusten repimistä.
Tietoa joutuu etsimään. Täytyy lukea läpi aivan muita aiheita käsitteleviä dokumentteja, huomatakseen, että itse kohteesta löytyy vain kahden lauseen verran tietoa. Vanhimmista hankkeista ei tunnu olevan ollenkaan tietoa verkossa, joten on lähdettävä etsimään kirjastoista mahdollisia hankeraportteja. Entä jos niitä ei ole saatavilla? Huomaa katselevansa ympärilleen ja huutavan sisäisesti apua.
 
Loppu hyvin kaikki hyvin
Luettuamme monta merkityksetöntä dokumenttia tuntui siltä, että olimme turhaan istuneet tunteja koneen ääressä. Kun asiaa kuitenkin ajattelimme tarkemmin, juuri se, että olimme istuneet tunteja koneen ääressä lukemassa turhautumista aiheuttavia, yhdentekeviä tekstejä, on tärkeää ja merkityksellistä. Juuri se on osa taustakartoituksen perimmäistä ideaa.

Jos me emme olisi etsineet tuota tietoa, olisi jonkun muun tehtävä se. Jonkun muun pitäisi istua tunteja koneensa ääressä ja kokea samat turhautumisen tunteet."
http://hyve.turkuamk.fi/?sivu=356
http://www.turku.fi/public/default.aspx?contentid=287075&nodeid=13741

Sen sijaan, että hankkeen "tutkijat" kuluttivat aikansa yhdentekevien ja mitäänsanomattomien byrokraattisten raporttien parissa, he olisivat voineet mennä haastattelemaan kokemusasiantuntijoita esim. intensiivihoidon kokeneita lapsia ja perheitä. Se, miksi näin ei tehty kertonee jotakin hankkeen "asiantuntijoiden" asenteista ja tavoitteista.
Ilmoita
Lastensuojelun historiaa ja sijaishuoltoa aletaan vihdoin tutkia.
Nyt kannattaa kertoa kokemuksistaan. Avoimuus luo avoimuutta ja yhden ex- asukkaan rehellinen avaus saa toisetkin avautumaan.
Kertokaa, erityisen huolenpidon / intensiivihoidon läpikäyneet. Nyt on aika,
Juttuvinkin voi lähettää esim.
http://atuubi.yle.fi/palaute_ja_juttuvinkit?ohjelma=a-studiokeskiviikko

Jos ei halua lähettää juttuvinkkiä, voi kirjoittaa myös YLE:n keskustelupalstalle.
Ilmoita
"Lasten-ja nuorten sairaalapaikkojen puute aiheuttaa sen, että lapsia ja nuoria otetaan huostaan ja sijoitetaan näihin yksityisiin lastensuojelun alaisiin hoitokoteihin ja nuorisokoteihin.

Miksi huostaanotto? - No tietenkin sen takia, kun yksityinen paikka vaatii huostaanoton, jolloin sijoittavaan kuntaan saadaan maksusitoumus. Toinen syy on se, että jos paikka ei lapsen sairauteen kykene kuntouttavaa hoitoa antamaan niin pois ei vanhempi voi viedä, kun on huostaanotettu.

Aina niissä ei hoitoa saa tai ole edes psykiatrista osaamista ja vaikka olisikin niin enempi niissä tahtoo ongelmat kasaantua ja tarttua lapsista, toiseen. Seksuaalista hyväksikäyttöä, väkivaltaa, kiusaamista jne.. tapahtuu näissä paikoissa, vaikka ne olisi kuinka valvottuja. Osassa henkilökunta käyttää valtaansa väärin ja kiusaa itse lapsia.

Kuinka joku voi mielestään olla niin ammattitaitoinen, että hallitsee neurologian, mielenterveysongelmat, raiskaukset, seksuaalisesti hyväksikäytetyt ja päihdeongelmaiset lapset ja nuoret? Kaikki saa samassa paikassa erikoishoitoa : ))) Työntekijöinä on nuoriso-ohjaajia, sosionomeja, lähihoitajia, opettajina epäpäteviä ja eläkkeellä olevia entisiä opettajia, mutta paikan omistaa sentään lääkäri ja sosiaalityöntekijä!
Jos poliitikot olisivat rehellisiä ja suoria edes lapsia koskevissa asioissa, ei oikeistohallitus olisi kyräillyt kiusaantuneena, kun siltä kysyttiin laittomista huostaanotoista eduskunnassa. Ei, ei, ei! Jos näistä ei tosiaan olisi tiedetty mitään, olisi nostettu HIRVEÄ HALOO, perustettu työryhmä tutkimaan, miten Päivi Lipposen esille tuomat hoidolliset huostaanotot ovat yleensä mahdollisia, esimerkkinä olisi selvitetty muutamia tapauksia ja laittomia huostaanottoja suosivat laitokset olisi suljettu, lapset palautettu koteihinsa ja terveydenhuollon puolella olisi tehty kaikki mahdollinen, että lapset saavat tarvitsemansa terveydenhuollon samoin kuin aikuiset, ilman, että heihin kohdistuu laittomia interventioita, törkeää perustuslain ja ihmisoikeuksien rikkomuksia ja olisi TAATTU, että he saavat oikean tarvitsemansa hoidon sen sijaan, että joutuvat olemaan pelkästään rikollislaitosten rahasampoina.

Mutta niin ei tehty, koska koko touhu tapahtui porvarihallituksen suojeluksessa ja hiljaisessa hyväksynnässä. Nyt vasta uusi hallitus on saanut sen verran aikaan, että edes ls:n HISTORIAA aletaan selvittää pahoinpitelyineen ja kaikkine julmuuksineen."

Hyvä kommentti. Ehkä 50 vuoden kuluttua nykyiset hoidollisesti huostatut intensiivihoidon ja erityisen huolenpidon laitoksiin kaapatut lapset voivat vaatia valtiolta kipurahoja aiheettomista huostista, korotetun hoitopalkkion toivossa tekaistuista koko työuran pilanneista valheellisista diagnooseista ja laitoksissa suoritetuista kemiallisista pahoinpitelyistä.
Ilmoita
Loikalan kartanon Heidi Rauhan vastaus laitoksen työntekijöitä vastaan esitettyihin lukuisiin pahoinpitely - ja ihmisoikeusrikkomussyytteisiin oli että, "meidän laitokset nuoret eivät ole niitä kaikkein luotettavimpia. "

Tällaisilla kommenteilla voi Suomessa jatkaa laittomuuksia ja luistaa rangaistusseuraamuksista vuosikaudet, mikäli toimii lastensuojelussa.
Mikään instanssi ei tutki väärinkäytöksiä . Valviran saamattomuutta ihmettelee myös peruspalveluministeri, tosin terveydenhuollon toimissa. Lastensuojelussahan epäpätevät valesosiaalityöntekijät ovat enemmän sääntö kuin poikkeus ja heidän aiheuttamistaan vahingoista ei ole minkäänlaista vastuu- tai korvausjärjestelmää. Joskus harvoin hallinto- oikeus voi palauttaa turhaan/ laittomasti huostatun lapsen, mutta palautustaistelu vaatii vanhemmilta vuosien kokopäivätyön. Lastensuojelulla ei ole ollut tapana maksaa mitään korvauksia edes todistetuista laittomuuksistaan.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/ministeri-allistyi-miten-toimittaja-saa-selville-kaiken---valvira-ei-mitaan/art-1288428310426.html
Ilmoita
Bisnestä tekevien hylkiöiden perusväittämät ovat juuri tuota tasoa.

Haukutaan lapsia tai vanhempia, mieluiten ilmeisesti vanhempia, vaikka oikea osoite olisi tunnustaa oman luonteen alhaisuus, epäinhimillisyys ja julmuus nimenomaan lapsia kohtaan.
Ilmoita
Olen itse päässyt jo yli vuosi sitten pois laitoksesta jossa käytettiin juurikin tätä intensiivihoitoa, mutta nimellä vierihoito. Kun menin laitokseen, jouduin vierihoitohuoneeseen jossa oli vain sänky, vaatekaappi josta oli kaikki hyllyt viety pois, kirjoituspöytä ja siihen tuoli. Olin huoneessa yksin noin kuukauden ja minulle tuotiin ruuat huoneeseen, jouduin pyytämään päästä vessaan ja mitään tekemistä huoneessa ei todellakaan ollut. Ja kuukauden jälkeen pääsin muiden nuorten kanssa samaan pöytään syömään, mutta puhua en saanut. Ja pikkuhiljaa minulle alettiin tuoda kirjoja huoneeseen ja paperia johon kirjoitella taqi piirtää. Melko pian huomasin että kirjoittelu ei kannattanut, sillä yksityisyyttä ei siellä kunnioitettu pätkän vertaa, Puhua sain ensimmäisen kuukauden jälkeen äidilleni kerran viikossa. Eli puhelimella ei paljoa puhuttu. Neljän kuukauden päästä tulostani pääsin vasta omaan huoneeseen ja sinnekin sain omia tavaroitani pikkuhiljaa eli hyvällä tuurilla tavaran per viikko. Neljä vuotta siinä nuortenkodissa opetti vain sen että miten nuoleskellaan ohjaajien perseitä ja pysyttelyn omassa huoneessa. Ja ainoa hyvä asia mikä siellä koko neljässä vuodessa, oli se että opin miettimään ainakin 10 kertaa ennen kuin sanoin jotakin. Ja kaiken lisäksi laitoksella oli se että kaikkien nuorien olisi pitänyt olla samanlaisia, mutta minkäs teet kun erilainen olin jo alusta asti. Eli en saanut pukeutua oman tyylini mukaan. Ihme että sain kuunnella edes omanlaista musiikkiani. Ja kun 18 vuotta tuli täyteen, huomasin että minua yritettiin vieläkin hallita. Ja kun pamahdin paksuksi, se paheni. Silloin päätin, että nyt riitti ja muutin helsinkiin lapseni isän kanssa yhteen ja menimme naimisiin melko pian, koska pelkäsin että minut tullaan muuten hakemaan pois omasta kodistani. No, nyt onkin ainoa paska homma enää se että entinen laitokseni usutti lastensuojelun kimppuuni kun päätinkin elää omaa elämääni. Joten ei, en suosittele ketään laittamaan lastaan näihin intensiivihoitoihin. Se nimittäin tuhoaa viimeisetkin rippeet lapsen ja vanhempien suhteesta.
2 VASTAUSTA:
"en saanut pukeutua oman tyylini mukaan."

Millä perusteilla sinulta evättiin oma pukeutumistyyli tai miten se kiellettiin? Nuorella identiteettiään haeskelevalla ihmisellä on hyvin usein ehdoton tarve kokeilla oikeasti erilaisia pukeutumistyylejä...mikä HELVATA voi olla tuonkin (jo sinänsä sairastuttavan) kieltämisen motiivina???

Ihan uskomatonta lapsen/nuoren kasvamisen ja kehityksen jarruttamista, TAHALLISTA pahoinpitelyä tuo on...ja nujertamista.

Ehdottomasti ilmoituksia jokaisista loukkauksista!
ei naurata ei! kirjoitti:
"en saanut pukeutua oman tyylini mukaan."

Millä perusteilla sinulta evättiin oma pukeutumistyyli tai miten se kiellettiin? Nuorella identiteettiään haeskelevalla ihmisellä on hyvin usein ehdoton tarve kokeilla oikeasti erilaisia pukeutumistyylejä...mikä HELVATA voi olla tuonkin (jo sinänsä sairastuttavan) kieltämisen motiivina???

Ihan uskomatonta lapsen/nuoren kasvamisen ja kehityksen jarruttamista, TAHALLISTA pahoinpitelyä tuo on...ja nujertamista.

Ehdottomasti ilmoituksia jokaisista loukkauksista!
Joo "heko heko" sanoi minunkin lapsen omahoitaja. Iso Kapiainen. Sitä huvitti nuoren rohkea uusi olemus ja siellä valta-asemansa turvin onnistui nöyryyttämään lukkojen takana nuorta ihmistä. Toikin hekottelija oli sosionoomi, pirun suuri valta ei mennyt yksiin vastuunkannon kanssa. -Ja tyyppi oli vielä nuori, alle 30v!
+Lisää kommentti
Tässä katkelman erään väitetysti kymmenvuotiaan tasolle jääneen potilaan siskolleen kirjoittamasta kirjeestä. 16.5.1945 päivätty kirje oli avattu, eikä se ikinä päätynyt hoitopaikasta pois. Vastaava kirje jäisi huomiotta ja seuraamuksitta myös nykyään. Eivätpä ole ajat paljoa muuttuneet:

"Paikka, missä olen, on kyllä luonnon puolesta kaunis. Mutta jos on kysymys sairaalasta, niin tämä on vain sairaalan nimen taakse naamioitu pesäke, jossa meidän potilaiden sekä sielun että ruumiin voimat pyritään täällä maailman selän takana tuhoamaan.

Yleensä Suomessakin pidetään kyllä kovaa ääntä noista muiden maiden raakuuksista, mutta omille raakuuksille ollaan valmiit ummistamaan silmät. Sillä seuraten jo puolitoista vuotta tämän laitoksen elämää voin vain myöntää, että tämä on kaikkea inhimillisyyttä vailla oleva laitos.

Näyttääpä todella siltä, että me potilaat olemme aivan lainsuojattomia. Sillä ne raa'at iskut ja potkimiset – joita saa jatkuvasti vielä tämän heikon ravinnon jatkoksi, jota tämä laitos tarjoaa – osoittaa juuri suurta inhimillisyyden puutetta meitä potilaita kohtaan, joita heitetään kuin tuuli kerjäläistä paikasta toiseen kaikenlaisten pulmurien kiusattavaksi.

Ja kuitenkin tällaista raakaa ja tylsää elämää täytyisi jaksaa seurata vuodesta toiseen."

Mielisairaanhoitoa Seilin saarella tutkinut Jutta Ahlbeck-Rehn - Studio55.fi
Ilmoita
Intensiivihoidon osastolta itsensä irtisanonut hoitaja kertoi, että hoitajien tiedossa on yleisesti ja hiljaisesti hyväksyttyä se, että lapsia satutetaan, jos he eivät tottele.
Ja ystäväni irtisanoutui nimenomaan siksi, että ei hyväksynyt niitä laittomia periaatteita, joita laitoksen intensiivi- ja perhehoidossa toteutetaan.

Siis kaikkien muiden lain rikkomusten lisäksi vielä tuokin!

Mitä jos omat vanhemmat satuttaisivat joka kerran tottelematonta lasta.
Lause ei tarvitse kysymysmerkkiä, vastaus on niin ilmiselvä kuin olla voi.

Milloin sijaishuollon rikolliset saadaan vastuuseen rikoksistaan?
1 VASTAUS:
Sanotaan, että sivistyneiden ihmisten ympärillä uskaltaa näyttää tunteitaan.

Ihmiset, jotka hyväksyvät lasten kaltoinkohtelua intensiivihoidossa, ovat tunneköyhiä ja vailla tunneälyä. Ihmisiä, jotka voidaan manipuloida tekemään hirveyksiä vailla omantunnon tuskia.

Intensiivihoidossa lasten oireet hoidetaan lääkityksellä joita ei suositella annettavaksi alle 18-vuotiaille. Lapsiin kohdistuva emotionaalinen kaltoinkohtelu ja ymmärtämättömyys on intensiivihoidon, ainakin HDL:n vakava ongelma.

Asia pitää saada Etelä-Suomen aluehallintoviraston tietoon.
+Lisää kommentti
Diakonissalaitoksen sivuilta:

"Hoidon kehittäminen

Vuodesta 1997 lähtien intensiivihoitoa on kehitetty myös Raha-automaattiyhdistyksen tuella. Hoitoon on lisätty toiminnallisia, terapeuttisia ryhmiä sekä oppimisedellytyksiä kartoittavat neuropsykologiset tutkimukset ja kuntoutus. Lisäksi on tehostettu psykiatrian ja perhetyön osuutta hoidossa."

Yli 300 000 euroa/ asiakas laitokselle tuottavan "hoidon" kehittämiseen on siis tarvittu vielä RAY:n rahoitusta. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä tuo "kehittäminen" pitää sisällään.
Haluaisin tietää myös pitääkö väite neuropsykologisista tutkimusmahdollisuuksista paikkansa ja mitä tutkimus sisälsi?
Kertokaa vanhemmat, tehtiinkö neurologiset tutkimukset, missä ne tehtiin, millä ehdoilla, kenen toimesta ja missä vaiheessa intensiivijaksoa?Oliko tutkimustuloksilla merkitystä muihin hoitotoimiin?
Ilmoita
Suomessa ei ole neuropsykologeja kuin kourallinen. Miten surkea HDL olisi voinut onnistua palkkaamaan heidän lastensuojelulaitoksiin huippuosaajaa?

HDL:ssä ei tehdä mitään alkukartoitusta hoidon alkaessa. HDL:ssä ei myöskään ole asiantuntevaa lääkäriä arvioimaan lasten aikaisemmen saatuja diagnooseja.

Heidän mainostamaa intensiivihoitoa ei näy käytännön tasolla lainkaan. Lapsia kohdellaan huonosti ja heidän oireitaan lääkitään mielialalääkkeillä.

Perhetyön tulos hoitoaikana on ollut perheiden hajoittaminen ja lasten siirtäminen jatkohoitoon toiselle osastolle.

Kyynistä mutta totta!
Ilmoita
Lapsibisnesyrittäjät mainostavat lumehoitojaan nettisivuilla useilla kielillä. Pitäisikö myös suomalaisesta lastensuojelusta selvinneiden kertoa järjestelmästä ja kokemuksistaan useammalla kielellä?
Ilmoita
YK:n Lapsen Oikeuksien Komitean huomautukset Suomelle
Sunnuntai 6.11.2011 klo 23:08 - Johannes Remy

"Suomi on vuonna 1991 allekirjoittanut vuonna 1989 solmitun YK:n Lapsen Oikeuksien Sopimuksen. Sopimus löytyy kokonaisuudessaan verkosta: http://www.finlex.fi/sopimukset/sopsteksti/1991/1991/19910060
 Sopimukseen kuuluu seuranta, jossa määrävuosin tarkkaillaan sopimusvaltion edistymistä sopimuksen toteuttamisessa. Seurannasta vastaa YK:n pysyvä elin, Lapsen Oikeuksien Komitea.
Komitea antoi viime kesäkuussa kommenttinsa ja huomautuksensa sopimuksen toteuttamisesta Suomessa:
http://www.unicef.fi/files/unicef/pdf/LOS_Komitean_Paatelmat_2011.pdf

On huomionarvoista, että tämä arvovaltainen taho on sangen kriittinen Suomen tilanteen suhteen. Komitean havainnoissa ja suosituksissa on paljon sellaista, mikä Suomessa yhä helposti leimataan traumatisoituneiden hörhöjen höpinäksi. Ei olekaan ihme, ettei Komitean kriittinen näkemys juuri välittynyt suomalaisiin viranomaislähteisiin perustuneessa uutisoinnissa.

Komitea on aiheellisesti huolissaan sekä lapsiasiavaltuutetun toimiston resursseista että Lapsen Oikeuksien toteutumista erityisesti valvovan riippumattoman elimen puuttumisesta. Olen aiemmin kirjoittanut samasta ongelmasta: Sosiaali- ja terveysministeriön alainen lapsiasiavaltuutettu edustaa viranomaisnäkökulmaa, mikä valitettavan usein ilmenee Maria-Kaisa Aulan kannanotoissa.

Komitea on huolestunut siitä, että lasten hyväksikäyttöä ja laiminlyöntiä sekä heihin kohdistuvaa väkivaltaa on tilastoitu vain niukasti. Suomi ei myöskään ole antanut Komitealle tietoja näissä kysymyksissä noudatettavasta politiikasta.
...
Komitea pahoittelee sitä, ettei suomalaisia yrityksiä ole kielletty käyttämästä lapsityövoimaa eikä lapsityövoimalla tuotettujen tuotteiden maahantuontia ole rajoitettu. Lapsityövoiman käyttö ei pääsääntöisesti koske suomalaisia lapsia, vaan suomalaisten yritysten toimintaa ulkomailla. Tässä todella olisi aihetta lainsäädäntöön, jolla kriminalisoitaisiin lapsityövoiman käyttö ulkomailla.

Komitea huomauttaa Suomelle myös siitä, ettei lapsia kuulla heitä koskevissa asioissa. Hallintomenettelylain mukaan ainoastaan 15 vuotta täyttäneillä lapsilla on oikeus tulla henkilökohtaisesti kuulluiksi. Komitea pitää epäkohtana, ettei ulkomaalaislain mukaan alle 12-vuotiaita lapsia yleensä kuulla lainkaan.

Komitea ei ilmeisesti tiedä, ettei suomalaisiakaan lapsia tarvitse kuulla heitä koskevissa asioissa: lastensuojelulain mukaan 12 vuotta täyttäneitä kuullaan, ellei se ole ”ilmeisen tarpeetonta”. Komitea on kyllä havainnut, ettei lapsia ylipäänsä kuulla riittävästi huostaanottojen yhteydessä. Komitea suosittelee, että lainsäädännöstä poistetaan kaikki kuulemista rajoittavat ikärajat ja varmistetaan, että kaikkia alle 18-vuotiaita kuullaan kuullaan heidän kehitystasonsa huomioon ottaen heitä itseään koskevissa asioissa, myös huostaanottotapauksissa...
1 VASTAUS:
...Komitea on huolestunut siitä, että laitoksiin sijoitettujen lasten määrä jatkuvasti kasvaa, että sijoittaminen sijaisperhehuoltoon on riittämätöntä ja ettei Suomessa ole yhtenäisiä kansallisia standardeja sijaishuoltoon sijoittamisen kriteereistä.

Edelleen komiteaa huolestuttaa, ettei sijoituspaikkoja valvota riittävästi eikä sijoitetuilla lapsilla ole käytössään tehokasta valitusmenettelyä. Laitoksiin sijoitetut lapset eivät aina pääse osallistumaan yleisopetukseen. Komitea huomauttaa, ettei biologisia perheitä, joiden lapset ovat sijaishuollossa, tueta perheen jälleenyhdistämiseksi.

Olen usein kirjoittanut huostaanottojen kasvusta, joka perustuu viranomaiskäytäntöjen muuttumiseen eikä suinkaan lasten pahoinvoinnin yleiseen lisääntymiseen. Valtio rahoittaa kuntien lastensuojelua ns. lastensuojelukertoimen perusteella. Kerroin lasketaan kunnassa tehtyjen huostaanottojen perusteella. Toisin sanoen mitä enemmän kunnassa tehdään huostaanottoja, sitä enemmän kunta saa valtionapua. Eduskunta on kahdesti ottanut kannan, jonka mukaan lastensuojelukerroin pitäisi muuttaa sellaiseksi, että siinä otettaisiin huomioon myös muut lastensuojelutoimet kuin huostaanotot, mutta Sosiaali- ja terveysministerön virkamiehet eivät ole olleet asiasta kiinnostuneita. Huostaanoton kustannukset toki ylittävät niistä saatavan valtionavun, mutta huostaanotto tulee silti nykyisin kunnalle usein muita lastensuojelutoimia edullisemmaksi. On syytä nostaa kissa pöydälle: kyseessä ovat suuret taloudelliset intressit, ja sijoituslaitosten ylläpito on tuottavaa liiketoimintaa. Silloinkin kun huostaanoton motiivit eivät ole näin raadolliset, nykyinen järjestelmä aiheettomasti suuntaa lastensuojelua nimenomaan huostaanottoihin.

Komitea on myös huolissaan ongelmista, joita romanilapset kohtaavat koulussa: "Ongelmat näkyvät poissolojen suurena määränä, heikkoina oppimistuloksina, erityisopetukseen osallistuvien lasten suurena määränä ja koulupudokkaiden suurena määränä”. Komitea suosittelee, että kouluihin palkataan nykyistä enemmän romanitaustaisia ammattilaisia avustajiksi lapsille, joilla on erityistarpeita.

Kokonaisuutena ottaen Lapsen Oikeuksien Komitean suositukset osoittavat, miten elintärkeää suomalaisten hyvinvoinnille ja oikeuksille on, että Suomen suvereniteettia rajoitetaan kansainvälisin velvoittein. Maassamme vallitseva epärealistinen käsitys valtiokoneistomme moitteettomuudesta on toistaiseksi estänyt asiallista keskustelua lastensuojelumme erittäin todellisista ja vakavista ongelmista. Lapsen Oikeuksien Komitea on sopiva ulkopuolinen neutraali taho viemään keskustelua korkeammalle tasolle.

Avainsanat: Lapsen Oikeudet, lastensuojelu, ihmisoikeudet
lainaus Johannes Remy- blogi
http://www.johannesremy.com/blogi/2011/11/06/25
+Lisää kommentti
"Kasvattajat olivat minua kohtaan todella ivallisia. Kun halusin wc:hen minun piti koputtaa oveen ennen kuin sain lupaa mennä wc:hen. Joskus saattoi mennä hyvinkin pitkiä aikoja ennen kuin he tulivat minun luokseni. Eristyksissä olo oli todella nöyryyttävää, kukaan ei puhunut minun kanssani ja minulle ei selitetty miksi jouduin olemaan eristyksissä. Ja jos koputin ja olisin kysynyt jotakin lukemista tai tekemistä minulle sanottiin todella ilkeästi että tästä lähtien saat kysyä vaan vettä ja päästä vessaan.

Minulle tuotiin ruoka tarjottimella huoneeseen ja minut pakotettiin syömään kaikki vaikka olin kuinka oksennus kurkussa. Ja en päässyt liikkumaan yhtään joten olin koko ajan muutenkin ihan oksennus kurkussa joten se oli karseeta syödä niin paljon ja vielä pakotetusti.

Minulle uhkailtiin että en pääse koskaan huoneesta ulos jos en syö, koska se oli huonoa käytöstä kuulemma. En saanut käydä koulua huoneessa en saanut mitään tekemistä huoneeseen enkä lukemista.

Pihalle pääsin illalla joskus yheksän aikaan terassille siksi aikaa suunnilleen kun kasvattaja poltti tupakan. Minulla oli niin kova ikävä että raapustin seinään äiti
Ilmoita
Erityisen huolenpidon ja
intensiivihoidon osastot
ovat lapsille helvetti maan päällä.

Alle 12-vuotiaiden osastoilla on julmempaa kohtelua kuin tuo yllä oleva kuvaus nuorten osastolta.
Ilmoita
Hei, me tuplalaskutetaan

Haluaisin vanhempien kokemuksia tästä Oulun Diakonissalaitoksen HOPE- "palvelusta". Mielestäni jo lähtökohta on irvokas. Sama yhtiö vaatii noin 500 euroa vuorokaudessa maksavan hoitonsa edellytyksenä huostaanottoa vaikka kodin olosuhteissa ei olisi vikaa ja tarjoaa sitten (kuinkahan kallista)tukea ja kuntoutusta huostaanoton uhkaa tai huostan kokeneille vanhemmille, tietysti lastensuojelun maksusitoumuksella!
Kertokaa mitä tiedätte tästä palvelusta!
Tässä mainospropaganda:
"Hope-palvelun kohderyhmä:
HOPE  tarjoaa tukea lastensuojelun asiakasperheille, jotka ovat käyneet läpi huostaanottoprosessin, lapsen väliaikaisen sijoittamisen tai perheessä on huostaanoton uhka. 
Tavoitteet ja sisältö:
Tavoitteita ovat perheiden kokonaisvaltainen tukeminen, jaetun vanhemmuuden positiivinen kehittyminen sekä perhekohtainen palveluohjaus, jotta heidän elämänhallintansa vahvistuisi. Autamme vanhempia omien voimavarojen ja ongelmien ratkaisukeinojen löytämisessä. Vanhempi saa tukea tilanteeseensa ja lapsen kohtaamiseen huostaanoton tapahduttua. Vanhempaa autetaan muodostamaan muuttuneessa tilanteessa toimiva suhde lapseensa ja lapsen hoivaajiin. Toimivan yhteyden muodostumista lapselle tärkeisiin aikuisiin vahvistetaan.
Toimintatapa:
Hopessa on 6-12kk kestävä Hope-palvelu, joka sisältää asiakkaan palvelusuunnitelmaan pohjautuvan yksilöllisen sekä ryhmämuotoisen tuen. Hope-palvelun jälkeen asiakkaalla on mahdollisuus siirtyä Hope-jatkotukeen. Vanhempi saa tukea antavia keskusteluja, palveluohjausta, vanhemmuutta tuetaan muuttuneissa olosuhteissa. Tiiviin yksilötuen rinnalla vanhempi voi osallistua keskustelupainotteiseen vertaisryhmään sekä toiminnalliseen ryhmään. Järjestämme biologisten vanhempien, sijaisvanhempien, lasten ja sukulaisten yhteistä toimintaa. Teemme yhteistyötä asiakkaan viranomaisverkoston kanssa. Oulun ev.lut.seurakuntayhtymä ja Diakonia-ammattikorkeakoulu ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita.

Hakeutuminen:
Hopen asiakkaaksi ohjaudutaan lastensuojelun, mielenterveystoimiston tai seurakunnan diakoniatyön aloitteesta. Asiakkuuteen tarvitaan ohjaavan tahon arvio tuen tarpeesta ja perheen oma motivaatio ottaa vastaan tarjottuja palveluja. Asiakkaaksi on myös mahdollisuus päästä ottamalla itse yhteyttä työntekijöihin. Palvelut ovat maksuttomia asiakkaalle, asiakkuuteen tarvitaan kuitenkin lastensuojelun sosiaalityöntekijän tekemä maksusitoumuspäätös.
Yhteystiedot:
Oulun Diakonissalaitoksen Säätiö
Hope-palvelu
PL 365 (Kauppurienkatu 8 B, 3.krs)
90101 Oulu 
Minna Lehmonen, vastaava kuntoutusohjaaja
Puh. 050 312 5676
etunimi.sukunimi(a)odl.fi
Kaisu Kalliorinne, kuntoutusohjaaja
Puh. 050 312 5677 
etunimi.sukunimi(a)odl.fi
  Ajankohtaista: Hopen uutta opasta lapsen huostaanoton kokeneille voi tilata kuntoutusohjaaja Minna Lehmoselta
http://www.odl.fi/sivu/fi/kuntoutuspalvelut/hope/"
Ilmoita
Laitospropaganda:
"Erityinen huolenpito on rajoittavuudestaan ja kontrollistaan huolimatta lapsilähtöinen auttamistapa, jonka keskeisiä keinoja on läsnäolo, rauhoittuminen ja keskusteluyhteyden saavuttaminen. Aikuisen jatkuva läsnäolo antaa nuorelle mahdollisuuden kohtaamiseen ja vuorovaikutuksen syntymiseen." http://www.savistonkoti.fi/palvelut

Ja todellisuus:
"Tiukat rajat,valvonta ja huonehoito voi toteuttaa inhimillisesti mutta Savistossa epäinhimillisesti :”Seinässä on piste, jota tuijotat. Penkillä istut jalat maassa ja selkä suorassa”.
Saviston menetelmässä persoona hajotetaan ja se rakennetaan yhteiskuntakelpoiseksi,joka on vanha eristyssellimenetelmä, jossa vangit alkavat käyttäytyä aggressiivisesti, saavat pelkotiloja, henkisiä ongelmia ja itsetuhoisuutta, eivätkä muokkaudu paremmiksi ihmiseksi. Pään aukomista Savisto pitää kasvattavana, mutta minusta se vain hajottaa.

Vierihoidossa istutaan penkillä ja tuijotetaan seinää. Tajusin hermojeni pettävän ja tulevani hulluksi. Kehitin selviytymismenetelmän: minua ei ole olemassa ja kestän kaiken koska en tunne mitään.Vierihoidon päätyttyä pystyin menemään tarvittaessa tähän mielentilaan.Aikuisille sai puhua luvalla ja muille nuorille ei yhtään.Jossain vaiheessa sai käydä kotikoulua, ulkoilla valvotusti ja tehdä kotitöitä.Vanhemmille sai soittaa valvotusti kerran viikossa ja kuukauden päästä tavata nuorisokodissa.

Keskustelin kasvatusjohtajan kanssa ensimmäistä kertaa, ja hän kysyi olenko neitsyt. Vastasin, ettei asia kuulu sinulle. Hän alkoi puhua pelottavan alistavasti ettei kysymyksiin vastata epäkunnioittavasti.Vastaansanomista ei sallita ja on oltava teennäisen iloinen ja toteltava. Hän sanoi, että minusta näkee etten ole neitsyt ja seksiä on ollut monen kanssa. Mielestäni aikuinen ei saa puhua alaikäiselle noin. Melkein kaikki tytöt saivat samaa pään aukomista ensimmäisessä ”keskustelussa”.Pakotetaan avautumaan ja vierihoito jatkuu,jos ei suostu. Näin kertoo vapauksien takia jotain.Ei kerro asioita aidosti eikä voi saada apua. Jos ilmaisee neg.mielipiteitä Savistosta,lomia voi menettää ja jopa joutua vierihoitoon uudestaan. Jos nuori vain alistetaan tottelemaan, niin tulos on 18-vuotias jolla on yksi tapa käsitellä asioita: Patoa sisällesi kaikki,ole rauhallinen, ja taistele ettet menetä itsehillintääsi.

Aikuinen sai sanoa että kissanpillujuustoa on ruoaksi,ja jos joku näytti surulliselta/vihaiselta, niin naama oli norsun vituilla. Nuoret eivät saaneet kiroilla.Vankilassa ei lueta kirjeitä, mutta Savistossa luetaan.

Olin vierihoidossa n. 8 kuukautta vaikken riehunut kertaakaan.Ihan alussa kiroilin enkä avautunut elämästäni. Tein kotityöt ja kävin kotikoulua aktiivisesti. Ainoastaan puhuin salaa nuorille,jos työntekijöiden selkä kääntyi.Mielestäni noin pitkä vierihoitoaika oli mielivaltaista. Ensimmäiset lomani olivat vasta n. vuoden päästä vaikka käytökseni oli pitkään ollut hyvää.Oli pelottavaa kävellä kaupungilla,mutta tuntui ihanalta, kun sai päättää miten kiertää korttelin.
Lomalla itkin äidille pahaa oloa Savistossa. Normaalisti en tehnyt tätä, koska pelkäsin rangaistuksia. Kun olimme kahdestaan kasvatusjohtajan kanssa, hän alkoi tentata asiasta ja jatkoi kunnes minä vain itkin puhumatta.

Eräillä lomilla aloin keskellä kaupunkia itkeä ja huutaa, miten paljon inhoan *****-savistoa. Savistossa kirjoitin oman versioni tapahtuneesta. En uskaltanut kirjoittaa, miten ahdistavat tunteeni Savistoa kohtaan purkautuivat. Kirjoitin traumasta,joka oli osaselitys. Kasvatusjohtaja syytti minun yrittävän saada kaiken läpi traumallani. Pohdin joskus, etten olisi täällä ilman tätä traumaa joka pisti kaiken sekaisin.Hän ei suostunut uskomaan,mikä oli hyvin loukkaavaa. Koulukiusausta hän väitti valheeksi jotta saisin paremmin haluamani asian.

Ennen Savistoa olin sosiaalinen ja hillitsin itseni. Olin kiukutteleva teini,mutta se ei ollut suurin ongelma. Koulukiusaamisen takia olin epävarma,ja Savisto tuhosi itsetuntoni.Rakensin ympärilleni muurin enkä pystynyt päästämään sen sisälle ketään. Tuntuu monesti vieläkin, että minulla on vaikeuksia tutustua syvällisemmin uusiin ihmisiin.

Savistossa vihasin epäoikeudenmukaisuutta. Minun piti Savistossa haudata syvälle sisimpääni tunteet. Olisin tarvinnut työkalut, joilla voin käsitellä vihaani ja oppia uskomaan itseeni sekä välittämään itsestäni.

Tarvitaan joku todellinen valvonta, mitä todellisuudessa näiden suljettujen seinien sisällä tapahtuu. Onko olemassa puolueetonta tahoa, joka voisi valvoa Suomessa lastensuojelulaitoksia, ja estää työntekijöiden epäinhimillinen ja epäoikeudenmukainen nuorten kohtelu?Vai olisiko meidän aika siirtyä Amerikan malliin, jossa lastensuojelulaitoksissa on kuvaa ja ääntä tallentavat videokamerat kaikkialla huoltajien nähtäväksi?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10509758
Ilmoita
Sosiaalityöntekijät pitäisi poistaa lapsiperheiden kuntoutustyöryhmistä välittömästi.
Monilla kuntoutusta ( esim. autismikirjon lapset, mt- häiriöt) tarvitsevilla perheillä on huonoja kokemuksia sosiaalityöntekijöistä, joiden heikko koulutus, puutteellinen ammattitaito ja mielivaltaiset toimet ajavat yhä useampia perheitä ahdinkoon ja tuottavat lisää kuntoutustarvetta. Jo se, että kuntoutustyöryhmään kuuluu sosiaalityöntekijä estää monia perheitä hakemasta esim. KELA:n kuntoutusta tai hakeutumasta kuntoutuskurssille.
MTKL varoitti hiljattain sosiaalityöntekijöiden heikosta tietämyksestä mielenterveyden suhteen ja mielivaltaisista ja hätiköidyistä lasten ja perheiden elinolosuhteita kurjistavista toimintakäytännöistä.

Sosiaalityöntekijät voisi ja pitäisi korvata esim. toimintaterapeuteilla tai sairaanhoitajilla, joilla on- toisin kuin sosiaalityöntekijöillä- myös vastuu- ja korvausvelvoitteet vääristä toimenpiteistään ja aiheuttamistaan vahingoista. THL:n pitäisi myös tutkia lastensuojeluun yhteydessä olevan kuntoutuksen sisältö ja sen vaikutukset kuntoutettaviin.

"Mielenterveyden Keskusliitto ry toteaa lastensuojeluviranomaisten vetoavan herkästi vanhemman mielenterveysongelmiin keskeisenä syynä päättäessään lapsen huostaanotosta. Lastensuojeluviranomaisilla ei kuitenkaan ole yleensä tarkkaa tietoa mielenterveysongelman laadusta, vaan perusoletus näyttää olevan että aiempi tai nykyinen mielenterveysongelma leimaa vanhemman vajavaiseksi huolehtimaan lapsesta. Liitto toteaa, että viranomaisilla on huonosti tietoa sairauden tosiasiallisesta vaikutuksesta ihmisen kykyyn toimia vanhempana.

Hätiköidyt, mielivaltaiset päätökset ovat epäoikeudenmukaisia ja ne aiheuttavat paljon inhimillistä kärsimystä. Lapsen erottaminen vanhemmistaan on aina asianomaisille järkyttävä ratkaisu ja siitä voi olla arvaamattomia seurauksia.
Myös taloudelliset seuraamukset voivat olla katastrofaalisia. Sosiaaliviranomaisen hätiköity, aiheeton huostaanottopäätös aiheuttaa peruuttamattoman vahingon, vaikka päätös muuttuisi huoltajan todellisen terveydentilan ja huoltajana toimimisen kyvyn selvittyä esimerkiksi lääkärinlausunnon perusteella.

On hyvä, että lastensuojelun työtapoihin on kiinnitetty huomiota.
Lastensuojelun asiakkaan pitää olla todella vahva ja omata hyvä mielenterveys selviytyäkseen lastensuojelun pakkoauttamistoimista. On havaittavissa, että lastensuojelun toimet aikaansaavat vanhemmissa ahdistusta, uupumusta, työstä poissaoloja, vaikka laki velvoittaa sosiaalityöntekijää tukemaan ja antamaan asiakkaalleen hyvää palvelua. Tällä hetkellä tilastojen mukaan ns. avohuollon tuen piirissä on noin 80 000 lasta. Maassamme tulisi pikaisesti selvittää, mikä on lastensuojelun toimintatapojen yhteys nuorten syrjäytymiseen, itsemurhiin ja perhetragedioihin."

http://www.knuutilaki.net/node/41

"2000 -luvun ilmiö on erilaiset perhekuntoutusta tarjoavat yksiköt, joihin lastensuojelun työntekijä saattaa velvoittaa perheen muuttamaan saamaan ”kuntoutusta”. Kyseessä ei siis ole esimerkiksi päihdehoitoa tarjoava yksikkö, vaan tavallisesti vain erilaisin menetelmin perhe-elämään kajoava yksikkö. Perhe siirtyy tällaista palvelua tarjoavaan paikkaan, saa sieltä usein vain oman huoneen käyttöönsä tai oman huoneiston. Työtapoina käytetään erilaisia keskusteluja, osallistumista ryhmiin, retkiä ym. Asiakkaille ja usein myös kuntoutuksesta maksavalle lastensuojelulle on usein epäselvää, mitä pitäisi kuntouttaa ja mitkä ovat tavoitteet.

Työssä käyville vanhemmille saattaa olla vaikeata järjestää tällaista ”perhekuntoutusjaksoa”, kun sellaiseen osallistuminen merkitsisi pois jäämistä työelämästä tai työn laiminlyöntiä. Päivähoito- ja kouluikäisille lapsille ”kuntoutuksesta” saattaa aiheutua paljon hankaluutta, kun he joutuvat joko kokonaan lopettamaan tutussa päivähoitoryhmässä käynnit ja koululaiset jopa vaihtamaan kouluaan.
Tämä taasen voi johtaa perheen todelliseen syrjäytymiseen ja ”kuntoutuksen” jälkeen tuen tarve voi olla jopa suurempi perheen palautuessa normaaliin arkeen.

Päihdehoidon kärsiessä niukoista resursseista tällainen tavallisten päihteettömien perheiden ”kuntouttaminen” on vähintäänkin kyseenalaista. Kun tällaista toimintaa harjoitetaan verovaroilla, pitäisi maksavan tahon olla kiinnostunut työn tuloksellisuudesta. Näyttää siltä, että usein näiden ”kuntouttajien” ja ”arvioijien” päätarkoitus ei olekaan auttaa ja vahvistaa perhettä selviytymään omillaan, vaan tehdä lastensuojelulle sellainen lausunto, että lapsi voidaan sen perusteella saada huostaan otetuksi.
http://www.knuutilaki.net/node/42
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10636658
1 VASTAUS:
Miksi ihmeessä esim. Diakonissalaitoksen perhetyötä ei tutkita lähettämällä kustannuksiltaan halpaa anonyymia nettikyselyä KAIKILLE ASIAKKAILLE tai satunnaistetulle otannalle heistä?

https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/5083/taatilaHELSINKIc8069.pdf?sequence=1
Tässä taas yksi esimerkki sosiaalityön tutkimuksen heikkouksista. Tässä tutkimuksessa ,toisin kuin useimmissa muissa sosiaalityön tutkimuksissa sentään edes yritettiin kuulla asiakkaita, jotka tosin olivat perhetyöntekijöiden valitsemia. Silti tutkimuksesta paistaa läpi täydellinen kritiikittömyys perhetyön asiakasvalikointia, asenteita, taustaoletuksia, työmenetelmiä , prosesseja ja lopputuloksia kohtaan.
Tässä suoria lainauksia:
"Perhetyöntekijöiden käyttämistä menetelmistä nousivat esiin keskustelun, istuntotyöskentelyn ja erilaisten karttojen lisäksi erilaiset toiminnalliset ryhmät, joihin osallistuivat vanhemmat tai vanhempi ja lapsi, retket ja MIM- videointi."
Tässä "tutkijat" jättävät kertomatta, että mikään edellä luetelluista menetelmistä ei ole tieteellisesti testattu eikä täytä sen paremmin tieteellisen kuin luotettavan arviointimenetelmän kriteerejä. "Arviointi" on siis täysin subjektiivista , riippuvaista yksinomaan katsojasta.

Menetelmäkritiikin sijaan "tutkijat" vakuuttavat:
" Nämä kaikki menetelmät antavat perhetyöntekijäille hyvän mahdollisuuden havainnoida ja arvioida vanhemman ja lapsen välistä vuorovaikutusta sekä keinoja kehittää sitä."

Vähintäänkin kyseenalainen on "tutkijoiden" näkemys onnistuneesta perhetyöstä ja onnistumisen kriteereistä:
"Onnistuminen on syytä määritellä lapsen edun totetumisen kautta, työ on onnistunutta silloin kuin lapsen etu toteutuu."
Lapsen edun ja lapsen edun mukaisen lopputuloksen määrittäminen on tietysti perhetyöntekijöiden yksinoikeus. Lapsen edun määrittelyssä ei myöskään tarvitse piitata lasten tai vanhempien näkemyksistä tai perhetyön todellisista lopputuloksista tai vaikutuksista lasten tai perheiden elämään.
"Tutkijat" jatkavatkin: Tämä voi usein tarkoittaa sitä, että perhetyöskentely on lapsen etua ajatellen päättynyt onnellisesta, vaikka lapsi sijoitetaankin jonnekin muualle."
"Tutkijoilla" ei ilmeisesti ole tietoa tai halua kertoa sijoitusten useimmiten huonoista tuloksista, joista on kansainvälinen ja yhdenmukainen näyttö.

Aineistoa vinouttaa myös aineistonkeruumenetelmä:
"Haastattelujen saamisessa yhtälailla hankalaa on ollut saada asiakkaita paikalle sovittuna aikana kuin saada perhetyöntekijöitä kysymään asiakasperheidensä kiinnostusta osallistua tutkimukseen."
Perheitä saatiinkin mukaan vain neljä ja nämäkin olivat perhetyöntekijöiden valitsemia.
"Perheitä haastatellessamme jouduimme myös pohtimaan, että kuinka suuri merkitys tutkimuksen aineistoon oli sillä, että perhetyöntekijät saivat itse vaikuttaa siihen, että keitä perheitä haastattelimme. Emme päässeet tapaamaan suurinta osaa perheistä ja siten kysymään heidän halukkuuttaan osallistua tutkimukseen, vaan perhetyöntekijät saattoivat itse todeta, että esimerkiksi Virtasten perhe voi hyvinkin suostua tähän tutkimukseen, mutta taas esimerkiksi Saarisen perhe tuskin osallistuu, jolloin emme päässeet perhettä tapaamaan."

Tällaiset muutaman perhetyöntekijöiden valitseman perheen haastattelut eivät ole mitään kunnollista perhetyön tutkimusta vaan pikemminkin LUMETUTKIMUSTA.
Miksi ihmeessä kaikille asiakkaille ei lähetetä työskentelyn alussa ja lopussa perusteellista nettikyselyä?
+Lisää kommentti
Tästä tulee LOPPU ja tulette sen näkemään pian. Herra teidän TUOMARINNE alkaa ajamaan sorrettujen oikeuksia
0 VASTAUS:
+Lisää kommentti
Ennustus lastensuojelutyöstä: Hesekiel 13:18. ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Voi niitä naisia, jotka sitovat taikasiteet kaikkiin ranteisiin ja tekevät hunnut kaikenkorkuisiin päihin pyydystääksensä sieluja! Toisia sieluja te pyydystätte minun kansaltani pois, toisten sielujen annatte elää omaksi eduksenne.
19. Ja te häpäisette minut kansani edessä muutamista ohrakourallisista ja leipäpalasista, kun kuoletatte sieluja, joiden ei olisi kuoltava, ja annatte elää sielujen, jotka eivät saisi elää; kun valhettelette minun kansalleni, joka kuuntelee valhetta.
20. Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Minä käyn käsiksi teidän taikasiteisiinne, joilla olette pyydystäneet sieluja niinkuin lintuja, ja revin ne teidän käsivarsistanne ja lasken ne sielut irti - sielut, jotka te olette pyydystäneet - niinkuin linnut.
21. Ja minä revin teidän huntunne ja pelastan kansani teidän käsistänne, niin etteivät he enää joudu teidän kätenne saaliiksi; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra.
22. Koska olette valheella murehduttaneet vanhurskaan sydämen, vaikka minä en tahtonut häntä murehduttaa, ja olette vahvistaneet jumalattoman käsiä, ettei hän kääntyisi pahalta tieltänsä
Ilmoita
olkaapas hihhulit kunnolla, tollasta soopaa ei tarvitse tähän asiaan liittää.
Ilmoita
Onpa sairasta mitä isänmaassamme tapahtuu. Kannattaisi monien lukea tämäkin viestiketju.
Ilmoita
Salassapito säästää työnteolta- Tuula Malinin epikriisi

"Tietosuojaan vetoamalla voidaan kieltäytyä yhteistyöstä, oikeasta auttamisesta.
Salaisuudet ja salaaminen ovat mahdollistaneet lakisääteiseen lastensuojeluun puolivillaisen palvelukulttuurin.  On tuotettu kulissi, jonka kätköissä viranomaisvastuu on näennäistä ja täysin kunkin virassa olevan henkilön omien sattumanvaraisten henkilökohtaisten ominaisuuksien, tietotason, työmoraalin ja vastuukäsitysten varassa. Saattaa käydä tuuri, useinmiten ei kai kuitenkaan.
Tarjolla on sekalaista seurakuntaa: heikkoa koulutusta, keskeytyneitä opintoja, vähäistä elämänkokemusta, omia käsittelemättömiä ongelmia, ikään liittyvää tietämättömyyttä lapsista, kasvusta ja kasvatuksesta. Seurauksena yhteistyökyvyttömyyttä ja palvelutehtävän totaalista väärinymmärrystä: olematonta kommunikaatiota, hiljaisuudella hallitsemista, vallankäyttöä ilman perusteluja ja toimenpidepäätöksiä ilman todellista toimintaa. Mielivaltaa ja virkavastuun laistamista salassapidon suojaamana. Lasten suojelemisen sijaan itseään työnteolta suojeleva virkamies voi aina vedota salassapitosäädöksiin. Vihjailemalla ja viittaamalla salaisiin tietoihin viranomainen onnistuu kätevästi kääntämään toiminnan sisältöä arvioivat katseet pois omasta heikosti hoitamastaan työsarasta.
Yhdensuuntaista viestien vaihtoa, peruuntuneita soittoaikoja ja epämääräisiä kirjauksia
Onko asiakaspalvelutehtävässä hyväksyttävää olla vastaamatta asiakkaiden sähköposteihin tai soittopyyntöihin? Kuinka usein virkamies saa selityksettä perua viikottaisia soittoaikojaan?  Asiakkaalle soittoaika on henkireikä, jonka toistuva peruuntuminen nakertaa luottamusta entisestään. Sitä paitsi ylimääräinen odottelu epäselvässä tilanteessa voi olla sietämätöntä, jopa hengenvaarallista. Keskustelusta kieltäytyminen on kiusantekoa,  ei yhteistyötä.
Ja kuinka hankalaa onkaan tietojen saaminen omassa asiassaan. Viranomaisilla on velvollisuus toimittaa asianomaiselle kaikki häntä koskevat kirjaukset niitä pyydettäessä. Useiden esimerkkien valossa uskallan sanoa, että pyyntöihin vastataan jos jaksetaan. Kirjaukset saa jos niiden perään jaksaa toistuvasti kysellä, aina ei sittenkään, silloin joudutaan huutamaan hallinto-oikeutta apuun. Ja kun tiedot tulevat, ovat ne liian usein puutteelliset. Kaikki viranomaisten omaa toimintaa kyseenalaistavat huomiot ja havainnot ovat yllättäen hävinneet. Eikä ihme, sillä puhelinsoittoja kirjataan koneelle jos muistetaan ja monipolvisten tapaamisten sisältö tiivistyy helposti riviin kahteen. Tästä syystä osa lastensuojelun asiakkaista onkin päätynyt nauhoittamaan tai videokuvaamaan kaikki yhteydenpitonsa lastensuojeluviranomaisten kanssa.
Hallinto-oikeudet valvovat lastensuojelun kuluttajansuojaa, käytännössä valitukset kääntyvät kerta toisensa jälkeen lain velvoittamasta palvelusta järjestämisvastuussa olevan kunnan ja salassapidon suojissa operoivan lastensuojelutyöntekijän voitoksi. Kumileimasin toimii.
Toisaalta olen nähnyt myös lukuisia kunnallisen lastensuojelun tekemiä päätösasiakirjoja, joissa asiakkaalle todetaan yksituumaisesti ettei valitusoikeutta ole. Harva jo valmiiksi heikoilla oleva asiakas lähtee valittamaan, vaikka siihen viranomaisen yksisuuntaisesta loppukaneetista huolimatta olisikin oikeutettu.
Monta kertaa olen kuullut  kuinka poukkoilevaa, sattumanvaraista ja vastuutonta toimintaa selitetään ja oikeutetaan kuntatyönantajan olemattomalla kiinnostuksella ja kehnolla resurssoinnilla.  Tällaista kuntatyönantajaa valtio voisi muistaa talouspakotteilla.  Lasten huolenpidosta laistaville kunnille ja kuntien virkamiehille voisi syystä langettaa sanktioita. Heitteille jättäminen ei ole ilmaista. Jollei makseta tänään, niin tulevaisuudessa aivan varmasti. Korkojen kanssa.
Olen vuosien varrella tavannut useita lastensuojelun asiakkaita, heistä yksikään ei ole kertonut tuloksia tuottaneesta kunnallisesta lastensuojelusta. Kaikissa tapauksissa lapsi on jäänyt auttamatta vaillinaisen yhteistyön vuoksi. Yhteistyötä ei ole kyetty rakentamaan sen paremmin vanhempien kuin muidenkaan ammattiauttajien kanssa.
Umpiossa toimimalla ja salassapitoon vetoamalla voi olla varma auttamisen kehnosta lopputulemasta. Moisen leikin panokset ovat kohtuuttoman kovat.. 

Lastensuojelultakin on lupa odottaa tulosvastuullisuutta. Viranomaisvetoista yhteiskunnan ulkopuolelle kasvattamista ei kenenkään tulisi seurata hiljaa sivusta.  Sen seurauksista ei kukaan meistä tule jäämään osattomaksi."
http://blogit.mtv3.fi/epikriisi/2011/01/20/tulosvastuullista-lastensuojelua/
http://blogit.mtv3.fi/epikriisi/category/lapset-ja-nuoret/
http://blogit.mtv3.fi/epikriisi/2008/09/27/salaaminen-saastaa-tyonteolta/
http://blogit.mtv3.fi/epikriisi/category/sosiaalipalvelut/
Ilmoita
http://blogit.mtv3.fi/epikriisi/2012/09/14/kroonisesti-sairas-lastensuojelu/

"Laki määrää kuntia luomaan auttamisen rakenteet. Lakisääteinen tarjolle asettaminen on lähtökohta, ei itseisarvo saati päätepiste. Todellista merkitystä on sisällöllä, laadulla ja tuloksilla. Nyt tarjotaan kun on pakko, tekemisen tulokset ja vaikuttavuus ovat toisarvoisia. Näkisin mielelläni asiakastyytyväisyyskyselyn, joka antaisi täsmätietoa esimerkiksi lastensuojelun tai koulukuraattoritoiminnan vaikuttavuudesta. Millaista hyvää ja kuinka paljon nämä hyvinvointia lupaavat julkisrahoitteiset sotepalvelut ovat tosiasiallisesti tuottaneet?

Kuraattorien ja psykologien, sosiaalityöntekijöiden ja erityisopettajien tarjolle asettaminen on turhaa, mikäli väliintulo tuottaa selviytymisen sijaan entistä sakeampaa soppaa. Vaikuttavuus kiinnostaa ennen muuta tukea tarvitsevia ja heidän lähipiiriään